2011 HYVÄT KÄYTÄNNÖT näytön lähteenä Laatua laivalla seminaari 30.8.2011
Lähtökohtia ja periaatteita käsitteet: hyvät vai parhaat käytännöt tavoitteena toisilta oppiminen hyvien käytäntöjen arvostaminen ja toiminnan kehittäminen edelleen hyvillä käytännöillä on positiivisia vaikutuksia win-win periaate kaikki oppivat hyvät käytännöt kehittyvät tuotekehityksen, innovaatiotoiminnan, jatkuvan parantamisen ( arjen työn sivutuote ) ja kehittämisen kuten projektien avulla hyvistä käytännöistä oppiminen edellyttää oppivaa johtamis- ja toimintakulttuuria sekä systemaattisia oppimisprosesseja taustalla prosessiajattelu: esimerkiksi keinot, joilla hyvät tulokset aikaan saadaan käytäntöjen tunnistaminen, juurruttaminen ja levittäminen todentuu aina toiminnallisten ratkaisujen tasolla hyvä käytäntö on dynaaminen ajassa muuttuva
Käytäntö on hyvä, jos se perustuu tutkimuksen tai asiantuntijoiden arvioinnin ja vahvan kokemuksen kautta syntyvään näyttöön edistää toiminnalle asetettuja tavoitteita ja tuottaa tavoiteltua vaikuttavuutta toimii aidosti käytännössä ja tuottaa hyvää asiakkaalle (näyttö) on eettisesti perusteltu on syntynyt ja kehittynyt prosessin tuloksena seuraus toiminnasta JA JOS käytännön perusteet ovat ymmärrettäviä ja hyväksyttäviä (konsensus) käytäntö voidaan kuvata ja se voidaan siirtää vastaaviin olosuhteisiin sen kestävyydestä on näyttöä käytäntöä voidaan edelleen kehittää
Hyvä käytäntö perustuu näyttöön 1. Tieteellisesti havaittu näyttö tutkimusperustaisuus 2. Hyväksi havaitun toiminnan näyttö arviointi, indikaattorit, konsensusarviointi, vertaisarvioinnit kriteeriperustaisuus 3. Kokemukseen perustuva näyttö kokemukset, käsitykset, mielikuvat, intuitio ei aina kriteereitä
Hyvän käytännön kuvaus (FinSoc)
Hyvän käytännön arviointi Tunnistamismetodit: kuvaukset, videointi, keskustelut, kysymykset, itsearviointi/vertaisarviointi Tiivistämismetodit: tunnuspiirteiden määrittäminen/ kuvausmallien hyödyntäminen, transfer/yleistettävyys, tuotteistus Arviointimetodit: prosessin laadun ja vaikuttavuuden arviointi: esim. indikaattorit, haastattelut, fokusryhmät, lomakkeet, havainnointi, dokumentit toimija- ja asiakaslähtöiset menetelmät (vertaisarvioinnit, asiakasarvioinnit) kriteeriperustaisuus/kriteerivapaa-arviointi Bottom up -arviointimetodin kehittämisen tarve
Arviointikriteerit Tarve hyvälle käytännölle on olemassa Käytäntö voidaan käsitteellistää ja mallintaa: läpinäkyvyys Toteutuu aidosti käytännössä pitkäaikainen näyttö Siirrettävissä samanlaisiin tai erilaisiin konteksteihin: sovellettavuuden laajuus Innovatiivisuus Näyttö toiminnan tehostumisesta ja tulosten laadusta Dynaamisuus: yhteisön ja yksilöiden oppiminen, käytännön jatkuva parantaminen ja kehittyminen Hyvyydestä vallitsee konsensus Hyvän käytännön ei tarvitse olla uusi Esimerkki kriteereistä ammatillisen koulutuksen arviointihankkeissa (KAN) luovuus ja innovatiivisuus osoitus parhaan käytännön toteutumisesta käytännössä mielekkyys ja motivoivuus eri tahojen tarpeiden ja odotusten huomioon ottaminen soveltuvuus levitettäväksi hyvänä käytäntönä
Lähteitä FinSoc verkkoaineisto Räisänen. Anu 2005: Näytöt kehittämisen perustaksi. Teoksessa: Lyytinen, H. & Räisänen, A. (toim.) Kehittämissuuntaa arvioinnista. Koulutuksen arviointineuvosto. Räisänen, A. & Söderman. J. 2009. Hyvän/parhaan käytännön arviointi ja levittäminen. Julkaisematon käsikirjoitus.