Vrångnäsuddenin hoitosuunnitelma

Vrångnäsuddenin hoitosuunnitelma Ari Lahtinen Katja Raatikainen 2008

KUVAILULEHTI JULKAISIJA Metsähallitus JULKAISUAIKA TOIMEKSIANTAJA HYVÄKSYMISPÄIVÄMÄÄRÄ LUOTTAMUKSELLISUUS DIAARINUMERO SUOJELUALUETYYPPI/ SUOJELUOHJELMA ALUEEN NIMI NATURA 2000 -ALUEEN NIMI JA KOODI ALUEYKSIKKÖ yksityinen suojelualue Vrångnäsuddenin lehtoalueen luonnonsuojelualue Meiko-Lappträskin Natura-alue FI0100021 TEKIJÄ(T ) JULKAISUN NIMI TIIVISTELMÄ Ari Lahtinen, Katja Raatikainen Vrångnäsuddenin hoitosuunnitelma Vrångnäsuddenin lehtoalueen luonnonsuojelualue (YSA011709) sijaitsee Kirkkonummella Volsin kylässä Humaljärven pohjoisrannalla. Vrångnäsuddenin lehtoalueen luonnonsuojelualueen pinta-ala on 8,5 hehtaaria ja sen omistaa Kirkkonummen kunta. Alue kuuluu Meiko-Lappträskin Naturaalueeseen (FI0100021). Vrångnäsudden on aiemmin ollut hakamaana. Tästä osoituksena alueella kasvaa suuria avoimella paikalla kasvaneita tammia. Vanhassa ilmakuvassa alue on selvästi nykyistä avoimempi. Nyttemmin alue on pahasti umpeutumassa. Aluetta hoidetaan tulevaisuudessa hakamaana. Hakamaat ovat nykyisin erittäin uhanalaisia luontotyyppejä Suomessa (Suomen luontotyyppien uhanalaisuus 2008). Koko suojelualue on tarkoitus ottaa laidunnuksen piiriin. Ennen laidunnuksen aloittamista alueelta raivataan pois paikoin hyvinkin tiheää alikasvospuustoa sekä karsitaan oksia tuulen kaatamista kuusista jotta eläinten kulku alueella helpottuu. Vaarallisia tuulenkaatotyviä, jotka ovat ilmassa juuripaakun varassa, pudotetaan maahan. Alueen suurikokoisille tammilla ja muutamalle lehmukselle avataan kasvutilaa viereisiä kilpailevia puita poistamalla tai kaulaamalla. Raivaustoimenpiteet ulottuvat lähes koko suojelualueelle poikkeuksena kuviot 241 ja 245 joilla ei ole raivaustarvetta, nämäkin kuviot kuitenkin kuuluvat laidunalueeseen. Toimenpiteiden intensiteetti vaihtelee kuvioittain ja kuvioiden sisällä. Suunnitelman toteutus aloitetaan vuoden 2008 syyskuussa, jolloin alueella järjestetään WWF:n talkooleiri. AVAINSANAT perinnebiotooppi, Kirkkonummi, yksityinen suojelualue, hoitosuunnitelma, laidunnus, hakamaa MUUT TIEDOT SARJAN NIMI JA NUMERO ISSN ISBN (NIDOTTU) ISBN (PDF) SIVUMÄÄRÄ KIELI suomi KUSTANTAJA PAINOPAIKKA JAKAJA Metsähallitus, luontopalvelut HINTA

Sisällys 1 Johdanto...1 2 Alueen historia ja nykytila...2 3 Luonnonhoidon toimenpiteet...7 4 Luonnonhoidon vaikutukset alueen luontoon...11 4.1 Uhka-analyysi...11 4.2 Natura- arvioinnin tarveharkinta....12 5 Luonnonhoidon seuranta, selvitys- ja tutkimustarpeet...12 6 Toteuttamisaikataulu ja kustannusarvio...12 Lähteet:...15 Liitteet: Liite 1 Liite 2 Liite 3 toimenpidekartta suunnitelman teon yhteydessä havaitut putkilokasvit lausunnot ja kommentit

1 Johdanto Vrångnäsuddenin lehtoalueen luonnonsuojelualue (YSA011709) sijaitsee Kirkkonummella Humaljärven pohjoisrannalla Vrångnäsuddenin niemellä (kuva 1). Suojelualue kuuluu Meiko- Lappträskin Natura 2000 alueeseen (FI0100021). Suojelualueen omistaa Kirkkonummen kunta. Vrångnäsuddenin lehtoalueen pinta-ala on noin 8,5 hehtaaria. Kuva 1. Vrångnäsuddenin lehtoalueen sijainti Suunnitelman tarkoituksena on hoitaa Vrångnäsuddenin lehtoaluetta hakamaana, jota se on aiemmin ollut. Tammien menestymistä alueella edesautetaan kilpailevia puita poistamalla. Toimenpiteet kohdistuvat suojelualueen kaikille kuvioille, joten toimenpidealue kattaa koko suojelualueen, 8,5 hehtaaria. Meiko-Lappträskin Natura-alueella on laadittu hoito- ja käyttösuunnitelma joka on tällä hetkellä (heinäkuu 2008) lausuntovaiheessa. Kirkkonummen Vohlsin Vrångnäsuddenin lehtoalueen luonnonsuojelualueelle on laadittu hoitosuunnitelma vuonna 1984 (Leif Lindgren). Tätä hoitosuunnitelmaa on osittain toteutettu vuosina 1985 ja 1987. Tämän suunnitelman ovat tehneet Ari Lahtinen ja Katja Raatikainen Metsähallituksen Etelä- Suomen luontopalveluista. Uudenmaan ympäristökeskus vahvistaa suunnitelman ja Kirkkonummen kunnan tulee hyväksyä suunnitelma ennen toimenpiteisiin ryhtymistä.

2 Alueen historia ja nykytila Vrångnäsuddenin lehtoalueen luonnonsuojelualue kuuluu Volsin kartanon maihin. Suojelualue perustettiin vuonna 1975. Vrångnäsuddenin alue on ollut aiemmin laidunnuskäytössä, osittain tammihakana, mistä kertoo etenkin suuret avoimella paikalla kasvaneet tammet ja alueen avoimuus vanhassa ilmakuvassa vuodelta 1937 sekä vanhat aidat. Nyttemmin laidunnuksen ja hoidon puutteessa Vrångnäsudden on metsittynyt ja pensoittunut. Eteläosan niittyalue on ollut nykyistä huomattavasti suurempi, suurten tammien ympäristö ja nykyisin tiheä pensasto niityn pohjoispuolella puoliavointa laidunta. Laidunalue on jatkunut nykyisestä suojelualueen lounaiskulmasta rannassa kapeana kaistaleena länteen. Alueen luoteisosa on ollut avoin ja sillä on sijainnut lato. Ladosta on jäljellä muutamia perustuskiviä ja alue on umpeenkasvanut. Alue tästä edelleen pohjoiseen on ollut osin puoliavointa. Nykyään suojelualueen pohjoispuolinen rinne on mäyrän laajaa luolastoaluetta, josta vain eteläisin reuna ulottuu hieman suojelualueelle. Kuva 2. Vrångnäsuddenin vanha ilmakuva vuodelta 1937 ja nykyiset kuviorajat. Vrångnäsuddenin alueelle on aiemmin laadittu hoitosuunnitelma vuonna 1984 (Lindgren). Suunnitelmassa esitetään kasvillisuuden entistämistä ja jalopuuvaltaisuuden ylläpitoa hoitamalla aluetta avoimen hakamaan tyyppisenä laitumena. Suunnitelmassa esitetään myös luontopolun rakentamista alueelle. Raivauksia esitetään toteutettavaksi seuraavassa järjestyksessä: 1) nuoret kuuset (10-15 cm ja pienemmät), 2) lehtipuuvesakko ja 3) yli 10-15 cm suuremmat kuuset sekä niittyjen raivaus. Jatkohoidoksi vanhassa hoitosuunnitelmassa esitetään laidunnusta. Kyseistä suunnitelmaa on toteutettu pienimuotoisesti vuosina 1985 ja 1987. Aluetta hoidettiin kuvioiden 242 ja 244 alueella alikasvoskuusikkoa poistamalla sekä niittämällä pieni niittykuvio (kuvio 235). Niittykuviota 2

on tämän jälkeen niitetty säännöllisesti vuosien 1990-2005 aikana Kirkkonummen ympäristöyhdistyksen toimesta. Luonnontilaiseksi jätettiin vanhan suunnitelman mukaisesti alueen itäreuna, joka kuitenkin päätettiin erillispäätöksellä 1989 ottaa myös hoidon piirin koska alueen tammet ja lehmukset todettiin olevan kuolleita tai kituvia hoidon puutteessa. Kirkkonummen kunta poisti 2000-luvun alussa kuviolta 239 myrskyssä kaatunutta puustoa. Muutoin alueen aiempaa hoitosuunnitelmaa ei ole toteutettu. Vrångnäsuddenin suojelualue rajautuu itäpuolelta lehtojen suojeluohjelma-alueeseen (Volsin lehdot) ja kuuluu samaan Suomen itäisimpään tammivyöhykkeen lehtojen kokonaisuuteen. Vrångnäsuddenin lehtoalueesta lehtoja on 2,7 hehtaaria, lehtomaista kangasta 3,1 hehtaaria, tuoretta kangasta 2,3 hehtaaria, kalliota noin 0,1 hehtaaria ja suurruohoniittyä 0,2 hehtaaria (kuva 3). Kuva 3. Vrångnäsuddenin kuvioiden jakautuminen biotooppiluokkiin. Vrångnäsuddenin lehdot kuuluvat Natura luontotyyppiin lehdot (9050). Edustavuudeltaan lehdot kuuluvat erinomaisiin (yhteensä 0,9 hehtaaria) ja hyviin (yhteensä 1,8 hehtaaria). Lehdoista on käenkaali-oravanmarjatyypin lehtoa 1,2 hehtaaria, sinivuokko-käenkaalityypin lehtoa 0,6 hehtaaria ja käenkaali-mesiangervotyypin lehtoa 0,9 hehtaaria (kuva 4). 3

Kuva 4. Natura luontotyypin lehtojen (9050) jakautuminen kasvillisuustyyppeihin sekä Natura luontotyyppien edustavuus. Pääpuulajina Vrångnäsuddenin alueella on kuusi ja sekapuuna kasvaa mäntyä, haapaa, tammea sekä muutamia metsälehmuksia. Kuviolla 241 kasvaa runsaasti tervaleppää. Alikasvoskerroksen puusto suojelualueella on pääasiassa noin 10-20 vuoden ikäistä. Paikoitellen alikasvoskerros on erittäin tiheää. Alikasvoskerroksen puustosta suurin osa on hies- ja rauduskoivua, myös tuomet muodostavat paikka paikoin tiheitä kasvustoja. Muita alikasvoskerroksessa kasvavia puulajeja alueella ovat mm. haapa, pihlaja ja kuusi. Tilavuudella mitattuna lehtipuiden osuus suojelualueesta on hieman suurempi, noin 55 % kokonaispuustosta (kuva 5). Pensaskerroksessa alueella on paikoin runsaasti pähkinäpensasta, etenkin kuvioilla 242 ja 244. Muita alueella kasvavia pensaslajeja ovat mm. taikinanmarja, herukat, koiranheisi, paatsama ja lehtokuusama. Kuviolla 240 kasvaa yksittäinen terttuselja. Lahopuuta alueella on runsaasti, keskimäärin noin 15,5 m³ hehtaarilla (kuva 6). Suurimmalta osaltaan lahopuu on kuusta mutta myös tammilahopuuta on runsaasti, keskimäärin noin 2 m³ hehtaarilla. Tammilahopuu keskittyy kuvioiden 239, 240, 242 ja 243 alueille. Lahopuusta on maalahopuuta hieman enemmän kuin pystylahopuuta (noin 55 %). Kuusen osalta ero on suurempi; noin 2/3 kuusilahopuusta on maapuuta. Etenkin kuvioilla 239 on runsaasti tuulenkaatoja. Nämä ovat pääosin suuria kuusia, jotka ovat kaatuneet eri suuntiin ja tekevät alueesta vaikeakulkuisen. 4

Kuva 5. Kuvioiden lehtipuuosuudet. Kuva 6. Lahopuun esiintyminen suojelualueella. 5

Suunnitelman teon yhteydessä kesällä 2008 kirjattiin ylös alueen putkilokasvilajistoa (liite 2) ja kuvioiden valtalajeja (ks. kuviokohtaiset toimenpiteet). Kenttäkerroksessa on vallitsevin osin metsälajistoa lukuun ottamatta avointa suurruohoista niittyä lounaisosassa. Myös aiemmin avoimena olleilla mutta nyt metsittyneillä alueilla esiintyy jonkin verran niittylajistoa kenttäkerroksessa. Huomionarvoisimmat putkilokasvilajit alueella ovat tammi, metsälehmus, pähkinäpensas, sekä kenttäkerroksessa niityn reunassa tavatut kesämaitiainen (Leontodon hispidus), syylälinnunherne (Lathurus linifolius), hakarasara (Carex spicata), sekä niityllä kasvavat aholeinikki (Ranunculus polyanthemos) ja purtojuuri (Succisa pratensis), jotka ovat taantuneita niittyjen ja hakamaiden lajeja. Vuonna 2007 Metsähallituksen suojelubiologi Turkka Korvenpää tutki alueen sammallajistoa. Valtakunnallisesti uhanalaisista ja silmälläpidettävistä sammalista löytyi etelänsuikerosammalta (Brachythecium campestre) (NT). Laji elää lehdoissa ja hakamailla karikkeisella maalla ja kivillä, joskus myös lahopuulla tai haapojen tyvillä ja on taantunut elinympäristöjen umpeenkasvun vuoksi. Yhteensä Vrångnäsuddenilta löytyi näissä inventoinneissa 41 lehtisammal- ja 17 maksasammallajia. Uhanalaisista jäkälälajeista alueelta on havaintoja valtakunnallisesti erittäin uhanalaisesta (EN) ja erityisesti suojeltavasta lännenmunuaisjäkälästä (Nephroma laevigatum). Lännenmunuaisjäkälä kasvaa sammaleisilla puilla ja kivillä. Sitä esiintyy vanhojen puiden, kuten haavan ja tammen tyvillä sammalen seassa. Ennen hoitotoimia lajin kasvupaikat alueella tulee kartoittaa tarkemmin. Kääpäinventointeja alueella teki 2007 Metsähallituksen suojelubiologi Ismo Eriksson ja inventoinnin kohteena olivat lehtokuviot. Kääpäinventoinneissa alueelta löytyi valtakunnallisesti vaarantunut (VU) tammenkääpä (Phellinus robustus). Tammenkäävän isäntänä toimivat vanhat tammet ja sitä tavataan lähinnä tammea kasvavilla hakamailla. Tammenkäävän lisäksi kuusen lahottajia löytyi alueelta runsaasti, huomionarvoisimpana Etelä- ja Keski-Suomessa harvinainen rusokääpä (Pycnoporellus fulgens), jonka isäntäpuu on pääosin kuusi, mutta lajia tavataan myös männyllä, haavalla ja koivulla. Rusokääpä suosii vanhoja metsiä, etenkin vanhoja kantokäävän lahottamia kuusia. Vrångnäsuddenin alueella on tehty linnustoselvitys 1984 (Forsman & Ahola 1984). Linnusto oli tuolloin melko lajirikas ja etenkin pienet varpuslinnut olivat laajasti edustettuna. Lajeja tavattiin yhteensä 49. Kolopesijöistä tavattiin tuolloin mm. puukiipijä (Certhia familiaris), uuttukyyhky (Columba oenas), viisi tiaislajia ja valtakunnallisesti silmälläpidettävä (NT) ja lintudirektiivin liitteen I harmaapäätikka (Picus canus). Muista lajeista maininnan arvoisia ovat mm. mustapääkerttu (Sylvia atricapilla) ja kultarinta (Hippolais icterina) sekä suuremmista lajeista lehtopöllö (Strix aluco), nuolihaukka (Falco subbuteo). Lisäksi alueella havaittiin silmälläpidettävät (NT) ja lintudirektiivin liitteen I lajit kalassääksi (Pandion haliaetus) ja mehiläishaukka (Pernis apivorus). Lintudirektiivin liitteen I lajeista tavattiin selvityksessä lisäksi pyy (Bonasa bonasia) ja teeri (Tetrao tetrix). Lajiston monipuolisuuteen alueen pienuudesta huolimatta vaikuttivat Forsmanin & Aholan (1984) mukaan erilaisten pesimäympäristöjen runsaus tiheistä kuusikoista, vanhoista männyistä ja tammista, rantalehtoihin ja pellonreunoihin. Tuoreempia linnustotietoja alueelta vanhan hoitosuunnitelman (Lindgren 1984) ja hoitotoimien toteutuksen jälkeen ei ole. Tämän Hoitosuunnitelman teon yhteydessä eteläosan lehdossa havaittiin pähkinähakki (Nucifraga caryocatactes) poikasineen. Alueella tehdyt toimenpiteet ja niemelle 2000-luvun alussa osunut myrsky ovat saattaneet vaikuttaa lehto- ja kolopesijälinnustoon. Kuitenkin Vrångnäsuddenin niemi on edelleen monipuolinen pesimäympäristö useille lintulajeille. 6

Metsähallituksen suojelubiologi Jaakko Mattila on tehnyt kovakuoriaisselvitystä alueella kesällä 2008. Tämän suunnitelman tekoaikaan vasta osa lajistosta oli selvillä ja tarkentuneet lajitiedot saadaan syksyllä 2008, kun pyydysaineistot on määritetty. Tähän mennessä alueelta oli kuitenkin löytynyt valtakunnallisesti erittäin uhanalainen (EN) ja erityisesti suojeltava kääpäpimikkä (Neomida haemorrhoidalis) ja silmälläpidettävä (NT) niinijäärä (Stenostola dubia). Kääpäpimikkä elää kuolleilla taulakäävillä ja on siten riippuvainen koivujatkumosta. Se suosii avoimia ja paahteisia paikkoja. Niinijäärä elää lehmuksen oksilla ja myös maahan pudonneet lehmuksen oksat ovat sille tärkeitä elinpaikkoja. 3 Luonnonhoidon toimenpiteet Koko luonnonsuojelualue (8,5 ha) aidataan ja otetaan laidunnukseen. Alueelle pyritään saamaan laiduneläimiksi nautoja. Koska alueella on melko niukasti ravintoa eläimille, on sopiva eläinmäärä melko alhainen (enintään 1 eläinyksikkö / ha) ja vuosittainen laidunnuspaine tulee pitää melko kevyenä. Laidunnuspainetta ja eläinten ravinnon saantia on tarkkailtava säännöllisesti laidunkauden aikana. Alue rajautuu eteläosastaan järveen, josta eläimet saavat juomaveden. Kuvioiden puustoa käsitellään useamman vuoden aikana. Kaikkea alikasvospuustoa ei ole tarkoitus poistaa alueelta, vaan osa alueesta tullaan jättämään kehittymään itsekseen. Hoitotoimia ei ole tarpeen tehdä mm. itäosan kallioisella alueella (kuvion 243 kaakkoisosa ja kuvio 245). Osa tuulenkaatamista kuusista karsitaan, jotta eläinten kulku alueella helpottuu. Lahopuun suosimiseksi rungot jätetään alueelle. Sellaiset kaatuneet rungot, joiden tyvi on juuripaakun varassa koholla ja joiden katsotaan voivan aiheuttaa vaaraa alueella laiduntaville eläimille, sahataan tyveltä poikki ja pudotetaan maahan. Koholle jäävät juuripaakut kaadetaan maahan. Tällaisia raivattavia tuulenkaatoja on etenkin kuvioilla 239 ja 243. Tammille ja muutamille metsälehmuksille avataan latvustilaa viereisiä puita kaulaamalla tai kaatamalla. Tammien latvuksilla pitää olla vähintään niin suuri latvusaukko, että viereisten puiden latvukset eivät osu tammien latvuksiin. Joitakin kuusia on kaatunut konkeloon vasten tammia. Tällaisia vaarallisesti konkelossa olevia puita on alueen pohjoisreunassa sekä yksi alueen eteläosassa. Nämä pudotetaan raivausten yhteydessä alas. Raivauksissa säästetään jalopuut ja näiden taimet, suuret haavat ja tervalepät, pääosa tuomista ja isot männyt sekä kelot. Pensaista säästetään erityisesti pähkinäpensas ja koiranheisi. Kaadettavat haavat kaulataan ennen kaatoa vesoittumisen ehkäisemiseksi. Kuolleet haavat kaadetaan pari vuotta kaulauksen jälkeen. Pääosa valtapuuston kuusista voidaan korjata alueelta koneellisesti. Poistettavat puut on merkittävä ennen hakkuuta. Eteläosan pähkinälehdossa ja tammien ympärillä vältetään liikkumista koneella. Koneen saavuttamattomissa olevat poistettavat rungot kaulataan. Raivattu suurempi puusto voidaan länsireunalta ajaa pois alueeseen rajautuvan peltotien kautta. Eteläosasta raivattava puusto voidaan kuljettaa pois avoimen niityn ja peltotien kautta. Niityn kautta saanee kapean ajouran eteläosiin aluetta. Tämä on kuitenkin suunniteltava huolellisesti mm. tammia vaarantamatta. Raivausjätteet poistetaan alueelta ja poltetaan paikan päällä tai viereisellä pellolla. Tarvittaessa raivattu alue haravoidaan kevyesti. Maahan pudonneet lehmuksen ja tammen oksat säästetään, sillä ne voivat olla merkittäviä mm. kovakuoriaisille. Jatkohoitona laidunnuksen alettua huolehditaan siitä, ettei alue pääse uudelleen vesoittumaan tai kuusettumaan. Tarvittaessa alueelle muodostuvaa vesakkoa poistetaan raivaussahalla. 7

Hoitotoimet kuvioittain: Kuvio 234 on 0,5 hehtaarin kokoinen lehtomainen kangas. Kuvion puusto on noin 110 vuoden ikäistä mänty-kuusisekametsää. Lisäksi kuviolla kasvaa koivua, tervaleppää ja tammea. Alikasvoskerroksessa kuviolla kasvaa pihlajaa ja vähäisessä määrin tuomea ja tervaleppää. Kenttäkerroksessa runsaita ovat mm. metsäkastikka ja mustikka. Rannassa kulkee polku. Vallitsevan ja välikasvoskerroksen kuusista poistetaan noin 20 30 runkoa. Kuusten poistolla avarretaan sulkeutunutta maisemaa ja avataan tammille lisää kasvutilaa. Kuvion alikasvoskerroksen puusto raivataan. Kuvion pohjoisreuna niityltä alkaen raivataan hakamaiseksi poistamalla nuorta puustoa; suuret koivut, männyt ja haavat jäävät. Kuvio 235 on pienialainen noin 0,1 hehtaarin suurruohoniitty, jossa valtalajeina esiintyvät mesiangervo, vuohenputki, koiranputki ja nurmilauha. Etelä- ja pohjoisreunoilla kasvillisuus matalampaa; eteläreunassa kasvaa mm. hieman kesämaitiaista, pohjoisreunalla hakarasaraa. Kuvio on pysynyt avoimena niiton vuoksi. Kuvio on niitetty viimeksi vuonna 2005 Kirkkonummen ympäristöyhdistyksen toimesta. Niittojäte on läjitetty eteläpuolen metsään. Pikku hiljaa avointa niittyä uhkaa umpeenkasvu ilman laidunnusta tai säännöllistä niittoa. Kuvio kuuluu aidattavaan laidunalueeseen, muuten kuviolla ei ole toimenpidetarvetta. Raivauksilla pyritään laajentamaan avoimen niityn alaa etenkin itään ja pohjoiseen kuvioille 244 ja 236. Kuvio 236 on pienialainen käenkaali-oravanmarjatyypin lehto. Kuvion puusto on noin 40 50 vuoden ikäistä lehtisekametsää. Puulajeina kuviolla kasvaa harmaaleppää, tuomea, pihlajaa, tammea ja haapaa. Kenttäkerros on hyvin niukka, valtalajeina jänönsalaatti ja tuomen taimet. Kuvion muutamalle tammelle raivataan kasvutilaa tammien kasvua haittaavia puita poistamalla. Kuvion puustoa ja vesakkoa harvennetaan ja pyritään laajentamaan viereistä niittykuviota. Alueelta raivataan pois etenkin harmaaleppää ja tuomea. Puumaiset pihlajat, tuomiryhmät, pähkinäpensas ja jalopuun taimet säästetään. Tavoitteena on puoliavoin alue avoimen niityn jatkeeksi. Raivattava puusto poltetaan mieluiten viereisellä pellolla. Kuvio 237 on noin 1,3 hehtaarin kokoinen lehtomainen kangas. Kuvion pääpuulajina on noin 100 vuoden ikäinen kuusi. Sekapuuna kuviolla kasvaa haapaa etenkin kuvion länsireunassa, mäntyä, koivua, tammia sekä muutamia lehmuksia. Alikasvoskerroksessa kuviolla kasvaa etenkin kuvion itäosissa paikoin runsaasti koivua, haapaa sekä pihlajaa ja jonkin verran kuusta. Kenttäkerrosta hallitsevat käenkaali, oravanmarja ja mustikka. Kuvion eteläpäässä on pieni kalliopaljastuma, jonka ympäristö on vanhassa ilmakuvassa avointa. Kuvion alikasvospuustoa poistetaan kuvion itäosista, sieltä missä se on tiheimmillään. Länsireunasta poistetaan aitalinjalta puustoa ja pensaikkoa. Puustoa harvennetaan vapauttaen kasvutilaa etenkin länsireunassa kasvaville suurille männyille, vanhoille koivuille ja tammille. Kuviolta pois- 8

tetaan alle 20 cm halkaisijaltaan olevat kuuset ja valtapuuston kuusia noin 20-30 runkoa. Länsireunan rajalinjan mutka raivataan ja siitä poistetaan nuorta kuusta ja haapaa kaulaamalla. Poistettava alikasvoskerroksen puusto kasataan ja poltetaan kuvion alueella tai viereisellä pellolla. Kuvio 238 on 0,5 hehtaarin kokoinen käenkaali-mesiangervotyypin lehto. Kuvion pääpuulajina on noin 60 vuoden ikäinen haapa. Sekapuuna kuviolla kasvaa kuusta, harmaaleppää, tammea, raitaa ja rauduskoivua sekä alikasvoskerroksessa kuviolla kasvaa yksittäisiä tammia ja kuusia. Pähkinäpensasta kasvaa alueella melko runsaasti. Kuviolla on jonkin verran harmaaleppä- ja kuusilahopuuta. Kenttäkerroksessa vallitsevat huopaohdake ja kielo. Kuvio on vanhassa ilmakuvassa täysin avoin ja sen itäreunalla on sijainnut lato. Länsiosassa on jonkin verran ilmeisesti pellolta kerättyjä kiviä. Kuvion pohjoispuolelta suojelualueen ulkopuolelta alkaa laaja mäyrän luolasto. Pellon reunassa olevat pienet kuuset poistetaan. Kuviolla on vanhoja lannoitesäkkejä jotka siivotaan pois. Aitalinja avataan ja reunasta harvennetaan puustoa mm. haapoja kaulaamalla. Reunassa kasvavat raidat ja tammen taimet säästetään. Alle 20 cm halkaisijaltaan olevat alikasvoskuuset poistetaan. Raivausjätteet poltetaan viereisellä pellolla. Kuvio 239 on 0,7 hehtaarin kokoinen lehtomainen kangas. Kuvion puusto on tiheää koivuvesakkoa. Koivun seassa kasvaa jonkin verran pihlajaa ja kuusta. Ylispuustona kuviolla on vähäisessä määrin kuusta ja tammea. Kenttäkerroksen valtalaji on metsäkastikka. Kuviolla on paljon lahopuuta; noin 4,5 m³ tammilahopuuta ja noin 11,5m³ kuusilahopuuta. Kuvion alueelta raivattiin myrskyssä kaatunutta puuta 2000-luvun alussa. Kaatunutta puuta on edelleen runsaasti alueella. Kuvion tiheä koivu-pihlajavesakko ja pienet kuuset raivataan. Kuvion kaakkoiskulmalla on poistettavia kuusia noin 4 runkoa. Yksittäiset pienet tammet sekä pähkinäpensaat jätetään kasvamaan. Raivattava vesakko kasataan ja poltetaan kuviolla. Kuviolla olevia maahan kaatuneita kuusia karsitaan ja vaarallisesti koholla olevat tyvet pudotetaan maahan. Kuvio 240 on 0,6 hehtaarin kokoinen lehtomainen kangas. Kuvion valtapuustona on harvahkosti kasvava yli 100 vuoden ikäinen kuusi. Sekapuina kuviolla kasvaa tammia ja koivuja. Alikasvoskerroksessa kuviolla kasvaa koivua kuusta ja pihlajaa. Kenttäkerroksessa metsäkastikka on runsas. Kuviolla on runsaasti, noin 20 m³, lahopuuta. Kuvion tammille avataan lisää kasvutilaa tammien lähimpiä kilpailijoita poistamalla. Kuviolta voidaan poistaa noin 10 kuusen runkoa. Kuvio jää kuitenkin pääosin puustoiseksi. Maahan kaatuneita kuusia karsitaan osittain ja vaarallisesti koholla olevat tuulenkaatotyvet pudotetaan maahan. Kuvion länsiosissa kasvaa terttuselja, joka tulokaslajina poistetaan kuviolta. Aitalinja raivataan ja konkelossa olevat puut pudotetaan maahan. Raivausjätteet poltetaan viereisellä kuviolla tai pellolla. Kuvio 241 on 0,4 hehtaarin kokoinen käenkaali-mesiangervotyypin lehto. Kuvion puusto on tiheää noin 70 vuoden ikäistä tervaleppää. Sekapuuna kuviolla kasvaa muutamia tammia ja mäntyjä. Alikasvoskerroksessa kuviolla kasvaa mm. tuomea ja pihlajaa. 9

Kuvio kuuluu laidunalueeseen, muuten kuviolla ei ole tarvetta toimenpiteille. Ainoastaan rannassa kulkeva polku raivataan tarvittaessa. Kuvio 242 on 1 hehtaarin kokoinen käenkaali-oravanmarjatyypin lehto. Kuvion puusto on harvahkoa yli 100 vuoden ikäistä tammi-kuusi-mänty sekametsää. Näiden lisäksi vallitsevassa latvuskerroksessa kasvaa yksittäisiä rauduskoivuja ja lehmuksia. Alikasvoskerroksen puusto on paikoin tiheää puulajeina mm. haapa, koivu ja pihlaja sekä harvalukuisena tammi. Myös pähkinäpensas on runsas. Kenttäkerros on niukkaa. Suurille tammille raivataan kasvutilaa poistamalla viereisiä puita ja raivaamalla nuorta puustoa puiden ympäriltä. Alikasvoskerroksen puustoa raivataan muutenkin paikoitellen. Alueella kasvavaa kuusta vähennetään; poistettavia runkoja on noin 20-30. Raivausjätteet kasataan ja poltetaan niityllä tai viereisellä pellolla. Mahdollisesti poltto voidaan tehdä myös kuviolla, mikäli siitä ei aiheudu haittaa tammille. Kuviolla on runsaahkosti lahopuuta. Kaatuneita kuusimaapuita karsitaan ja vaaralliset tyvet pudotetaan maahan. Kuvio 243 on 2,5 hehtaarin kokoinen tuore kangas, joka vaihettuu lehtomaiseksi kankaaksi reunaosistaan. Kuvion puusto on yli 100 vuoden ikäistä tammi-mänty-kuusi-koivu sekametsää. Kuviolla kasvaa myös muutamia lehmuksia. Alikasvoskerroksessa kuviolla kasvaa haapaa, pihlajaa, tammea ja kuusta sekä yksittäisiä lehmuksia. Kenttäkerroksen valtalajeina ovat metsäkastikka, mustikka ja puiden taimet. Kuviolla on kohtalaisen runsaasti lahopuuta. Kuvion alueelta raivattiin myrskyssä kaatunutta puuta 2000-luvun alussa. Kaatunutta puuta on edelleen runsaasti etenkin kuvion pohjoisosassa. Kuvion valtapuuston tammille ja lehmuksille avataan kasvutilaa viereisiä kilpailevia puita poistamalla. Poistettavia kuusia on noin 10 runkoa. Muutamia maahan kaatuneita kuusia karsitaan ja vaaralliset tyvet pudotetaan maahan. Kuvion itärajalla vanhan aitalinjan piikkilanka kerätään pois. Kuvio 244 on 0,7 hehtaarin kokoinen sinivuokko-käenkaalityypin lehto. Kuvion puusto on yli 100 vuoden ikäistä harvahkoa mänty-tammi-haapa-kuusi metsikköä. Alikasvoskerroksen puusto on paikoitellen tiheää. Alikasvoskerroksessa esiintyvät haapa, koivu, tammi ja pihlaja. Paikoitellen on runsaasti pähkinäpensasta. Kenttäkerroksessa kasvavat mm. lehtonurmikka, käenkaali ja kielo. Alikasvoskerroksen puustoa raivataan paikoitellen. Alueella kasvavia kuusia vähennetään ja suurille tammille sekä lehmuksille raivataan kasvutilaa poistamalla vähintään niiden latvuksiin osuvat puut sekä nuori puusto juurelta. Kuvion kaakkoiskulmalla kaulataan 3-4 tervaleppää, jotka osuvat kookkaan tammen latvustoon. Kuvion länsipäässä viereistä avointa niittykuviota laajennetaan raivaamalla nuorta koivua ja alikasvospuustoa. Raivausjätteet kasataan ja poltetaan kuviolla tai ellei sitä voida tehdä tammia vaarantamatta, poltto tehdään läheisellä niityllä tai pellolla. Kuviolla on runsaahkosti lahopuuta. Kaatuneita kuusimaapuita karsitaan ja vaaralliset tyvet pudotetaan maahan. 10

Kuvio 245 on pienialainen kalliolaikku, jonka valtalajit ovat ahosuolaheinä ja metsälauha sekä jäkälät. Kalliolta rinne laskee melko jyrkästi etelään. Kuvio kuuluu laidunalueeseen, muuten kuviolla ei ole toimenpidetarvetta. 4 Luonnonhoidon vaikutukset alueen luontoon 4.1 Uhka-analyysi Alueen hoidon onnistumista uhkaavat ainakin seuraavat tekijät: Alueelle ei saada laidunnusta. Alue ei houkuttele karjanomistajia, sillä se on metsäinen. Alueelle koetetaan saada laidunnus tiedottamalla mahdollisuuksista karjan omistajille ja aitaamalla alue. Eläimet loukkaavat itsensä alueella. Eläimet voivat loukata itsensä alueella olevaan suureen määrään kaatuneita kuusirunkoja. Tämä riski minimoidaan karsimalla maassa makaavia runkoja ja pudottamalla alas vaaralliset tyvet, jotka ovat ilmassa juuripaakun varassa. Alueelle ei jätetä puita konkeloon toisiaan vasten kun sinne viedään eläimiä. Eläimet karkaavat. Mikäli eläimet pääsevät karkaamaan aitauksesta ne saattavat aiheuttaa vahinkoa viereisille viljelyksille tai aiheuttaa vaaratilanteita esimerkiksi liikenteelle. Alue pyritään aitaamaan niin hyvin että eläimet eivät vahingossa pääse aitauksen ulkopuolelle. Laidunnuspaine alueelle ei ole sopiva. Koska alueella on melko niukasti rehuarvoa omaavia kasveja, on karjan kuntoa ja laidunnuspainetta seurattava säännöllisesti. Ylilaidunnus aiheuttaa maaperän kulumista, jota laidunnuspaineen tarkkailulla pyritään välttämään. Raivauksen jäljet maastossa, raivaus toteutetaan liian voimakkaasti tai väärään aikaan. Optimiaika aluskasvillisuuden ja pensaston raivaukselle on kesällä, jolloin vesomisongelman uhka on jatkossa pienempi, kun ravinnevarastoja juuristossa on vähän. Sen sijaan suuremman puuston korjuu tulee tehdä talvikaudella kun maa on roudassa, jolloin minimoidaan koneen aiheuttamat jäljet maastossa. Ellei talvikorjuu ole mahdollinen, tarvittaessa korjuu voidaan tehdä myös loppukesällä. Erityisesti alueen eteläosassa tulee välttää liikkumista koneilla, eikä tiheää pähkinäpensasta kasvaviin tule kohtiin mennä ollenkaan. Koneella poistettavat rungot merkitään ennen toimenpiteisiin ryhtymistä. Ajourat suunnitellaan ja merkitään maastoon. Raivauksia voidaan jatkaa laidunnuksen jo alettua, joten kaikkea aluspuustoa ei tarvitse raivata kerralla. Hoito aiheuttaa vaurioita jalopuille. Uhka kohdistuu lähinnä jalopuiden taimiin, jotka voivat vaurioitua puuston korjuussa tai raivauksissa tai karja voi syödä taimia. Erityistä varovaisuutta tulee noudattaa alueen eteläosissa jos siellä liikutaan. Kaadossa ja kuljetuksessa noudatetaan huolellisuutta ja ajoitetaan se niin, että jäävälle puustolle aiheutuu mahdollisimman vähän vaurioita. Raivauksesta aiheutuu haittaa alueen linnustolle. Suurimmat vaikutukset on luultavasti ollut jo aiemmin toteutetuilla hoitotoimilla. Raivaukset pyritään ajoittamaan siten, ettei niistä ole haittaa lintujen pesinnälle. Alue säilyy monipuolisena pesimäympäristönä. 11

4.2 Natura- arvioinnin tarveharkinta. Vrångnäsuddenin lehtoalueella esiintyy Natura-luontotyypeistä lehtoa (9050) yhteensä 2,7 hehtaaria. Lehtojen edustavuus vaihtelee erinomaisen ja hyvän välillä. Toimenpiteillä vaikutetaan lehtojen kuusettumista ehkäisevästi alikasvoskuusia poistamalla. Tämä parantaa lehtojen edustavuutta paikoitellen tulevaisuudessa. Vrångnäsuddenin suurimmat luontoarvot ovat kuitenkin alueen hakamaahistoriassa. Osa kuvioista tullee tulevaisuudessa täyttämään Natura-luontotyypin hakamaat (9070) tunnusmerkit. Alueelta ei ole tiedossa sellaisia uhanalaisia lajeja joihin toimenpiteet vaikuttaisivat negatiivisesti. Hoito lisää lajiston monimuotoisuutta ja palauttaa alueelle siellä ennen esiintynyttä niitty- ja hakamaalajistoa. Avoimuuden ja puoliavoimuuden lisääminen vaikuttaa suotuisasti usean lajin elinoloihin. Kuusettumisen estäminen suosii lehtojen ja lehtipuiden lajistoa. Alueen hoidossa pyritään suosimaan lahopuuta ja järeää kuusta löytyy alueelta myös jatkossa, joten niillä elävät lajit eivät vaarannu. Tammen suosiminen hyödyttää sillä elävää lajistoa. Erityisesti suojeltava lännenmunuaisjäkälän esiintymistä alueella selvitetään vielä ennen hoitotoimenpiteitä ja laji otetaan huomioon hoitotoimenpiteitä tehtäessä. 5 Luonnonhoidon seuranta, selvitys- ja tutkimustarpeet Niittylajiston elpymistä ja jalopuiden kuntoa alueella seurataan. Alueen hoidosta täytetään perinnebiotooppien hoitopäiväkirjaa. Alueelle perustetaan kasvillisuuden seurantakoeala Metsähallituksen perinnebiotooppien seurantaohjeistuksen mukaisesti. Ensimmäinen seuranta tehdään ennen laidunnuksen aloittamista vuoden 2009 aikana. Uhanalaisten lajien esiintymiä tarkkaillaan. Alueen jäkälälajistoa selvitetään syksyn 2008 aikana ennen hoitotoimenpiteisiin ryhtymistä. Kesän 2008 kovakuoriaisselvityksen tulokset huomioidaan hoitotoimenpiteissä. Alueen linnuston kehittymistä olisi hyvä seurata. Suositeltavaa on, että alueen linnut kartoitetaan 2009 ja tuloksia verrataan vanhaan alueelta tehtyyn selvitykseen (Forsman & Ahola 1984). 6 Toteuttamisaikataulu ja kustannusarvio Suunnitelman toteuttaminen aloitetaan syyskuussa 2008. Tuolloin alueella järjestetään WWF:n talkooleiri. Leirin aikana aloitetaan alueen raivaus, pudotetaan tuulenkaatoja maahan ja kaulataan alueelta kaadettavat haavat sekä avataan tulevaa aitalinjaa. Kaulatut haavat kaadetaan pääosin 2010 ennen laidunnuksen aloittamista. Alueella toteutettavat hoitotoimet ja niiden aikataulu esitetään taulukossa 1. Alue tulee laidunnukseen suunnitelmien mukaan 2010. Aitaustarve on noin 1030 m. Tammien kasvutilan vapauttamista ja alueen raivausta voidaan jatkaa tarpeen mukaan laidunnuksen jo ollessa käynnissä. Jatkossa uutta vesakkoa torjutaan tarpeen vaatiessa raivaussahalla. 12

Kustannuksia alueen kunnostuksesta ja aitaamisesta tulee noin 14 500 vuosien 2008 2012 aikana. Mahdollinen kasvillisuusseuranta ja linnustoselvitys ovat yhteensä noin 1 750. Taulukko 1. Vrångnässuddenin luonnonsuojelualueelle suunnitellut toimenpiteet, toteutusaikataulu ja kustannusarvio. Toimenpide Alustavat työt (karjan hankinta, yhteys maanomistajaan, leirijärjestelyt, sopimukset) Raivaus (alikasvospuusto, vesakko) Toteutuksen ajankohta Työpäiviä (htpv) Kustannusarvio Toteuttaja 2008-2009 4 1 000 MH/Luontopalvelut, UUS 2008-2010 15 3 750 MH/Luontopalvelut, WWF:n leiri Raivaus (valtapuusto) 2008-2010 2 625 Kirkkonummen kunta Raivaustähteen kasaus ja 2008-2009 - WWF:n leiri, talkoot poltto Haapojen kaulaus 2008 - WWF:n leiri Aitaaminen (6 /m) 2009 6 180 MH/Luontopalvelut Laidunnus 2010 -> - vuokrataan karjanomistajalle Aitojen kunnossapito Vesakon raivaus 2-3 vuoden välein Kasvillisuuden seuranta 2009, 2011, 2013, 2018 jatkuen 5 vuoden välein 2010 alkaen vuosittain toistuva 2011 alkaen 4 1 000 / kerta - karjanomistaja MH/Luontopalvelut, karjanomistaja tai Kirkkonummen kunta 4 1 000 MH/Luontopalvelut Linnustoselvitys 2009 3 750 UUS, Kirkkonummen kunta Yhteensä 16 555 Markkinakelpoista puustoa alueelta poistuu yhteensä hieman yli 100 m³ (taulukko 2). Puuston arvo on määritetty viikon 29/2008 keskimääräisten puutavarahintojen mukaisesti. Kustannuksissa verot on laskettu 28 % verokannan mukaisesti ja korjuukustannuksiksi on arvioitu 25 /m³. Korjuukustannukset ovat keskimääräistä suuremmat johtuen hakkuun luonteesta ja pitkästä lähikuljetusmatkasta. Kuitupuu tai osa siitä voidaan tehdä vaihtoehtoisesti polttopuuksi Meikonsalon retkeilyalueelle, jolloin siitä ei koidu tuloja. Puusta saataviin tuloihin liittyy monia epävarmuustekijöitä, kuten puun hinta myyntihetkellä ja veroaste, joten taulukon arvot ovat suuntaa-antavia. 13

Taulukko 2. Hakkuukertymä sekä puutavarasta saatavat tulot ja hakkuusta koituvat kustannukset Kertymä m 3 Hinta / m 3 yhteensä kuusitukki 60 65,64 3938 kuusikuitu 20 40,82 816 mäntytukki 10 62,18 622 mäntykuitu 5 36,37 182 koivukuitu 10 34,48 345 tulot yhteensä 105 5903 verot 1653 korjuukustannukset 2625 menot yhteensä 4278 erotus 1625 14

Lähteet: Airaksinen, O., Karttunen, K. (toim.) 2001: Natura 2000 luontotyyppiopas. Suomen ympäristökeskus. Eriksson Ismo: Raportti Lounais-Suomen, Hämeen ja Uudenmaan lehtojen kääväkäsinventoinneista syksyllä 2007. Metsähallituksen raportti. Forsman, D. & Ahola, K. 1984: Kirkkonummen linnustoselvitys 1984. Kirkkonummen ympäristönsuojelulautakunta 3 (1987). Korvenpää Turkka, Korvenpää Terhi, Laaka-Lindberg Sanna: Lehtojen ja rehevien sekä lähteisten korpien sammalinventoinnit Etelä-Suomen luontopalveluiden alueella vuonna 2007. Metsähallituksen raportti. Lindgren, L. 1984: Kirkkonummen Vohlsin Vrångnäsuddin luonnonsuojelualueen hoitosuunnitelma. Kirkkonummen kunta. Raunio, A., Schulman, A., Kontula, T. (toim.) 2008: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus. Suomen ympäristökeskus. 15

Liite 1. Toimenpidekartta

Liite 2 (1/2). Suunnitelman teon yhteydessä havaitut putkilokasvit Acer platanoides vaahtera Hepatica nobilis sinivuokko Achillea millefolium siankärsämö Hieracium spp. keltanot Achillea ptarmica ojakärsämö Hieracium umbellatum sarjakeltano Aegopodium podagraria vuohenputki Hypericum maculatum särmäkuisma Agrostis capillaris nurmirölli Juncus effusus röyhyvihvilä Alnus glutinosa tervaleppä Juniperus communis kataja Alnus incana harmaaleppä Lapsana communis linnunkaali Anemone nemorosa valkovuokko Lathyrus pratensis niittynätkelmä Angelica sylvestris karhunputki Lathyrus linifolius syylälinnunherne Anthoxanthum odoratum tuoksusimake Lathyrus vernus kevätlinnunherne Anthriscus sylvestris koiranputki Leontodon autumnalis syysmaitiainen Athyrium filix-femina hiirenporras Leontodon hispidus kesämaitiainen Betula pendula rauduskoivu Leucanthemum vulgare päivänkakkara Betula pubescens hieskoivu Lonicera xylosteum lehtokuusama Calamagrostis arundinacea metsäkastikka Luzula pilosa kevätpiippo Calamagrostis canescens viitakastikka Lychnis flos-cuculi käenkukka Calamagrostis epigejos hietakastikka Lychnis viscaria mäkitervakko Calamagrostis purpurea korpikastikka Lysimachia vulgaris ranta-alpi Calluna vulgaris kanerva Lythrum salicaria rantakukka Campanula patula harakankello Maianthemum bifolia oravanmarja Campanula persicifolia kurjenkello Melampyrum pratense kangasmaitikka Carex acuta viiltosara Melampyrum sylvaticum metsämaitikka Carex canescens harmaasara Melica nutans nuokkuhelmikkä Carex digitata sormisara Milium effusum tesma Carex echinata tähtisara Moehringia trinervia lehtoarho Carex pallescens kalvassara Mycelis muralis jänönsalaatti Carex spicata hakarasara Oxalis acetosella käenkaali Centaurea jacea ahdekaunokki Peucedanum palustre suoputki Chelidonium majus keltamo Phalaris arundinacea ruokohelpi Cirsium arvense pelto-ohdake Phleum pratense timotei Cirsium helenioides huopaohdake Picea abies kuusi Cirsium palustre suo-ohdake Pimpinella saxifraga ahopukinjuuri Convallaria majalis kielo Pinus sylvestris mänty Corylus avellana pähkinäpensas Poa nemoralis lehtonurmikka Deschampsia cespitosa nurmilauha Poa pratensis niittynurmikka Deschampsia flexuosa metsälauha Poa trivialis karheanurmikka Dryopteris carthusiana metsäalvejuuri Polypodium vulgare kallioimarre Dryopteris filix-mas kivikkoalvejuuri Populus tremula haapa Elymys canimus koiranvehnä Potentilla erecta rätvänä Epilobium adenocaulon amerikanhorsma Prunella vulgaris niittyhumala Epilobium angustifolium maitohorsma Prunus padus tuomi Equisetum fluviatile järvikorte Pteridium aquilinum sananjalka Equisetum sylvaticum metsäkorte Quercus robur tammi Festuca ovina lampaannata Ranunculus acris niittyleinikki Festuca rubra punanata Ranunculus polyanthemos aholeinikki Filipendula ulmaria mesiangervo Ranunculus repens rönsyleinikki Fragaria vesca ahomansikka Rhamnus frangula paatsama Galeopsis bifida peltopillike Ribes alpinum taikinanmarja Galeopsis speciosa kirjopillike Ribes nigrum mustaherukka Galium boreale ahomatara Rosa dumalis ssp. coriifolia (karva)orjanruusu Galium uliginosum luhtamatara Rosa majalis metsäruusu Geranium sylvaticum metsäkurjenpolvi Rosa mollis iharuusu Geum rivale ojakellukka Rubus saxatilis lillukka Gymnocarpium dryopteris metsäimarre

Liite 2 (2/2). Suunnitelman teon yhteydessä havaitut putkilokasvit Rumex acetosa niittysuolaheinä Trifolium medium metsäapila Rumex acetosella ahosuolaheinä Trifolium repens valkoapila Salix caprea raita Tussilago farfara leskenlehti Salix phylicifolia kiiltopaju Urtica dioica nokkonen Sambucus racemosa terttuselja Vaccinium myrtillus mustikka Scrophularia nodosa syyläjuuri Vaccinium vitis-idaea puolukka Sedum telephium isomaksaruoho Valeriana officinalis lehtovirmajuuri Solidago virgaurea kultapiisku Veronica chamaedrys nurmitädyke Sorbus aucuparia pihlaja Viburnum opulus koiranheisi Stellaria graminea heinätähtimö Vicia cracca hiirenvirna Succisa pratensis purtojuuri Vicia sepium aitovirna Taraxacum spp. voikukat Viola canina x riviniana aho- ja metsäorvokki-risteymä Tilia cordata metsälehmus Viola palustris suo-orvokki Trientalis europaea metsätähti Viola riviniana metsäorvokki