PALVELUTASOPÄÄTÖS OSA 2 PERUSTELUMUISTIO

Pelastuslain (379/2011) 28 :n mukainen PALVELUTASOPÄÄTÖS 2017-2020 OSA 2 PERUSTELUMUISTIO Hyväksytty pelastuslaitoksen johtokunnassa 23.11.2016, 25

SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO... 3 2 PELASTUSTOIMIALUEEN YLEISKUVAUS... 4 3 PELASTUSTOIMIALUEEN ONNETTOMUUSUHAT... 10 3.1 Pelastustoimen toimintavalmiuden suunnitteluohjeen (SM 21/2012) mukainen riskialuejako...10 3.1.1 Riskialueiden muodostaminen...10 3.1.2 Riskialuejaon tarkistaminen tapahtuneiden onnettomuuksien perusteella...11 3.1.3 Riskialuejaon tarkastelu...13 3.1.4 Uudet riskiaineistot...14 3.2 Erityisten riskikohteiden tarkastelu...15 3.3 Riskialuejaon käyttäminen...16 4 MUUT UHAT JA NIIDEN TOTEUTUMISEEN VARAUTUMINEN... 19 4.1 Tulipalot...19 4.2 Liikenneonnettomuudet...21 4.3 Vaarallisten aineiden onnettomuudet, räjähdysonnettomuudet ja öljyvahingot...21 4.4 Vesipelastustehtävät...23 4.5 Luonnonolosuhteisiin liittyvät onnettomuudet...24 4.6 Ihmisjoukkoon kohdistuvat väkivallanteot, terrorismi ja väkijoukkojen väkivaltainen liikehdintä...25 4.7 Pandemiat...26 4.8 Sähkönjakeluun tai -tuotantoon liittyvät onnettomuudet, rikollisuus tai muut tapahtumat...27 4.9 Laajamittainen maahantulo...27 4.10 Muut pelastustoimen tehtävät...28 5. NORMAALIAJAN HÄIRIÖTILANTEISIIN JA POIKKEUSOLOIHIN VARAUTUMINEN... 29 Hyväksytty pelastuslaitoksen johtokunnassa 23.11.2016, 25 2 (30)

1 JOHDANTO Alueen pelastustoimi ja sen pelastuslaitos ovat yksi keskeisistä yhteiskunnan turvallisuuspalvelujen tuottajista. Pelastustoimelle kuuluvista lakisääteisistä tehtävistä säädetään pelastuslaissa, mutta tehtäviä tulee myös muun lainsäädännön, kuten kemikaalilainsäädännön ja öljyvahinkojen torjuntalain perusteella. Pelastustoimi voi tuottaa myös muita kuin lakisääteisiä palveluita. Tällaisia ovat esimerkiksi ensihoitopalvelut tai kuntien valmiussuunnittelua tukevat palvelut. Pelastustoimen lakisääteisten palvelujen palvelutasosta on säädetty pelastuslain 28-29 :ssä. Säädösten mukaan pelastustoimen palvelutason tulee vastata paikallisia tarpeita ja onnettomuusuhkia. Palvelutason mitoittamiseksi pelastustoimen on mm. selvitettävä alueella esiintyvät onnettomuusuhat ja niistä aiheutuvat riskit sekä määritettävä niiden perusteella toiminnan tavoitteet, käytettävät voimavarat ja palvelujen taso. Palvelutason määrittämistä koskevat velvoitteet koskevat ensisijaisesti lakisääteisiä palveluja, mutta on luontevaa, että palvelutasopäätöksessä päätetään myös siitä, mitä pelastustoimelle vapaaehtoisia palveluja pelastuslaitos tuottaa. Tässä perustelumuistiossa käsitellään palvelutasopäätöksen perustana olevia onnettomuusuhkia, niistä aiheutuvia riskitekijöitä ja riskienhallintaa. Varsinaiset päätökset pelastustoimen palveluista ja niiden laadusta ja määrästä kirjataan palvelutasopäätökseen. Onnettomuusuhkien määrittämistä ohjeistaa pelastustoimen toimintavalmiuden suunnitteluohje (SM:n julkaisuja 21/2012). Ohje päivitettiin vanhasta toimintavalmiusohjeesta keväällä 2012. Uudessa ohjeessa on uudistettu mm. riskialueiden määräytymisperusteita, pelastustoimen toimintavalmiuden käsitteitä ja pelastustoiminnan johtamiselle asetettuja vaatimuksia. Onnettomuusuhkien ja toimintavalmiuden tarkastelussa huomioidaan PTSohjeen (pelastustoimen toimintavalmiuden suunnitteluohje) lisäksi mm. pelastuslain ja valmiuslain säädökset, joiden mukaan pelastuslaitosten tulee varmistaa tehtäviensä mahdollisimman hyvä hoitaminen sekä normaaliajan häiriötilanteissa että poikkeusoloissa. Onnettomuusuhkia ja niihin varautumista käsitellään lisäksi useissa valtakunnallisissa strategioissa ja periaatepäätöksissä, kuten Sisäisen turvallisuuden selonteossa (SM 2016), Sisäisen turvallisuuden ohjelmassa (SM 2012), Suomen kansallisessa riskiarviossa (SM 2016), Suomen sisäisen turvallisuuden ja oikeudenhoidon tulevaisuus (SM 2015), Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa (VN 2016), Yhteiskunnan turvallisuusstrategiassa (PM 2010) ja pelastustoimen strategiassa 2025 (SM 2016). Myös nämä pyritään huomioimaan palvelutasopäätöstä ja sen perustelumuistiota laadittaessa. Hyväksytty pelastuslaitoksen johtokunnassa 23.11.2016, 25 3 (30)

2 PELASTUSTOIMIALUEEN YLEISKUVAUS Maa-alue Oulu-Koillismaan pelastuslaitoksen alueeseen kuuluu 12 kuntaa. Alue koostuu Jokilaaksoja lukuun ottamatta Pohjois-Pohjanmaan maakunnasta. Pelastustoimialueen pinta-ala on ilman merialueita noin 23 160 km 2. Alue rajoittuu länsireunastaan Perämereen ja itäreunastaan noin 140 km pituiseen rajalinjaan Venäjän kanssa. Perämereen rajoittuvaa rantaviivaa alueella on noin 250 km, kun ei huomioida rantaviivan rosoisuutta. Pohjoisessa aluetta rajoittaa Lapin maakunta ja samalla Lapin pelastustoimialue. Etelässä rajalinjana ovat Jokilaaksojen ja Kainuun pelastustoimialueet. Alueen pituus ilman merialuetta on Länsi-Itä -suunnassa noin 230 km ja Etelä-Pohjoissuunnassa noin 150 km. Alueen halkaisijan pituus on noin 280 km. Kuva 1 Pelastustoimialueen kunnat ja niiden pinta-alat vuodesta 2013 alkaen. Pelastustoimialueen pinta-ala ei juuri poikkea muista pelastustoimialueista. Sen sijaan alueen kuntien pinta-aloissa on havaittavissa Pohjois-Suomelle tyypillinen suuri koko. Alueen kuntien keskimääräinen pinta-ala on noin 1936 km 2 (maa-alue + sisävesi) kun se koko Suomessa on noin 1 081 km 2 (Tilastokeskus). Kuntien suuri pinta-ala näkyy pelastustoiminnan suunnittelussa harvahkona paloasemaverkkona ja sitä kautta eri alueiden saavutettavuuteen kuluvan ajan kasvamisena. Väestö Alueen asukasmäärä on noin 285 161 (VRK 12/2015), josta noin 196 300 eli noin 69,6 % asuu Oulussa (Oulu ennen kuntaliitosta noin 143 900). Väestötiheys 12,3 as/km 2 jää muun Pohjois-Suomen tavoin valtakunnallisen keskiarvon (16,2 as/km 2 ) alapuolelle. Aikavälillä 1.1.2004-31.12.2015 neljän kunnan asukasluvun muutos on ollut laskeva, mutta samalla koko alueen asukasluku on kasvanut. Koko pelastustoimialueen väestömäärä on kasvanut noin 3 500-2 500 asukkaalla/vuosi ja noin 36 700 asukkaalla vuodesta 2004. Väestömäärän nousu on hidastunut viime vuosina. Väestömäärän muutos alueen kunnissa 1.1.2004-31.12.2015: Hailuoto + 14 Ii + 1 147 Kempele + 3 432 Kuusamo - 1 699 Liminka + 3 462 Lumijoki + 303 Muhos + 1 093 Oulu + 69 354 Pudasjärvi - 1 416 Taivalkoski - 670 Tyrnävä + 1 412 Utajärvi - 400 Muutos yht. + 36 699 - -kunnat yht. - 4 185 + -kunnat yht. + 40 884 Hyväksytty pelastuslaitoksen johtokunnassa 23.11.2016, 25 4 (30)

Samalla, kun väestön määrä kasvaa, väestö ikääntyy. Tilastokeskuksen (v. 2009) laskelmien mukaan yli 65-vuotiaiden osuus Oulu-Koillismaan väestöstä oli vuonna 2010 noin 12,3 %, kun sen ennustetaan olevan vuonna 2040 jopa noin 22 %. Uusimman (30.10.2015), valtakunnallisen väestöennusteen mukaan yli 65-vuotiaiden määrä nousisi nykyisestä 19,9 %:sta 29 %:iin vuoteen 2060 mennessä. Samalla työikäisten määrä laskisi 3,48 miljoonasta 3,4 miljoonaan ja alle 15-vuotiaiden määrä noin 17 %:sta alle 15 %:iin. Väestön ikääntymisellä on erityinen vaikutus pelastustoimeen väestötappioalueilla, joissa operatiivinen pelastustoiminta tukeutuu sivutoimiseen henkilöstöön. Työikäisen väestön väheneminen tulee asettamaan haasteita alueellisesti kattavan paloasemaverkoston ylläpitämiselle. Toisaalta kiireellisten turvallisuuspalveluiden tuottaminen ikääntyvälle väestölle helpottuu, kun väestöä siirtyy kuntien haja-asutusalueilta kuntataajamiin ja kasvukeskuksiin. Väestön ikääntyminen asettaa haasteita myös pelastuslaitoksen riskienhallinnalle. Ikääntyminen itsessään sekä ikääntymisen mukanaan tuomat vaivat heikentävät kykyä omatoimiseen pelastautumiseen tulipalotilanteissa. Tilanne ei ole pelastuslaitoksen näkökulmasta ongelmallinen, jos ikääntyville on tarjolla riittävästi korotetulla suojaustasolla (esim. paloilmoitin, sammutuslaitteisto, henkilökunta) varustettuja asumispalveluita, jossa asukkaalle voidaan tuottaa turvallisesti mm. kotihoidon palveluita. Päinvastaisessa tilanteessa yhä suurempi osuus ikäihmisistä asuu tavanomaisissa asunnoissa, joissa pelastautuminen tulipalotilanteessa on lähes aina oman toimintakyvyn varassa. Tämä koetaan helposti asumisen turvattomuuden lisääntymisenä ja pahimmillaan tulipaloista aiheutuvien henkilövahinkojen määrän kasvamisena. Kuva 2 Kuvassa 2 on vuoden 2012 kuntajaon mukainen väestöennuste. Kaavio kertoo 16-60-vuotiaiden miesten määrän muutoksen prosentteina vuodesta 2010 vuoteen 2040 (Tilastokeskus, 2009) Rakennuskanta Samoin kuin alueen väestö, painottuu myös merkittävä osa alueen rakennetusta kerrosalasta Oulun ympäristöön. Riskialuejaotuksessa käytettävän tilastoaineiston mukaan alueen 21,47 miljoonasta kerrosneliömetristä 14,91 miljoonaa sijaitsee uuden Oulun alueella ja vanhan Oulun alueella 11,75 milj. k-m 2 (Oulu vuonna 2010 11,1 milj. k-m 2 ). Toisaalta Oulun seudulla sijaitsee vain murto-osa alueen vapaa-ajan asunnoista ja siten viikonloppuliikenne vakituisen asutuksen ja vapaa-ajan asutuksen välillä on hyvin vilkasta. Merkittävimmät matkailualueet ja niihin liittyvät palvelukeskittymät sijaitsevat Kuusamon Rukalla ja Pudasjärven Syötteellä. Hyväksytty pelastuslaitoksen johtokunnassa 23.11.2016, 25 5 (30)

Kuva 3 Pelastustoimialueen rakennusmassan sijoittuminen (tilastokeskuksen aineisto 2010). Tieliikenne Pelastustoimialueen tieliikenne painottuu alueen länsiosiin. Erityisen vilkasliikenteisiä tieosuuksia löytyy Oulun paikallisliikenteestä ja Oulun läpi kulkevalta valtatie E4:lta (E75), jonka suurimmat ajoneuvomäärät ovat yli 51 500 ajoneuvoa vuorokaudessa. Tieosuuksia, joiden keskivuorokausiliikenne on yli 10 000 ajoneuvoa, löytyy vanhan Oulun lisäksi Haukiputaalta, Kempeleestä, Kiimingistä ja Limingasta (ELY-keskus 2014). Oulun ja Oulun lähialueiden välisestä liikenteestä merkittävän osan muodostaa aamu- ja iltapäivän työpaikkaliikenne, jolloin tapahtuu myös paljon liikenneonnettomuuksia (Kuva 4). Muualla pelastustoimialueella liikenne painottuu taajamiin sekä alueen pääteille (valtatiet 4, 5, 8, 20 ja 22). Kuusamossa VT 5:n keskivuorokausiliikennettä nostaa mm. Rukan alueen matkailu. Lomaliikenne painottuu sesonkiaikoihin, mutta jatkuu vilkkaana ympäri vuoden. Kuva 4 Oulu-Koillismaan pelastustoimialueella vuosina 2011-2015 sattuneiden kaikkien tieliikenneonnettomuuksien ja vakavien tieliikenneonnettomuuksien ajankohta. Raideliikenne Pelastustoimialueen rautatieliikenne on vilkkainta etelä-pohjoissuuntaisella pääradalla. Oulusta lähtee tai Oulun kautta kulkee vuosittain noin 20 000 matkustajajunaa ja noin 19 000 tavarajunaa. Matkustajia näissä junissa on vuosittain yli 1,5 miljoonaa. Henkilöliikenteen liikennemäärät ovat pienoisessa laskussa, mutta etenkin Oulu-Ylivieska ja Oulu-Kontiomäki välisten rataosuuksien tavaraliikenteen määrä on kasvanut. Kainuun radan liikenne on päärataan verrattuna vähäisempää. Kontiomäen ja Taivalkosken välinen raideliikenne loppui vuosituhannen vaihteessa. Pelastuslaitoksen alueella kulkevat rautatiet on sähköistetty. Hyväksytty pelastuslaitoksen johtokunnassa 23.11.2016, 25 6 (30)

Kuva 5 Raideliikenteen kuljetusmääriä vuodelta 2014. Vasemmalla tavaraliikenteen nettotonnit (1 000 tn) ja oikealla henkilöliikenne (1 000 hlö). Pelastuslaitoksen toimintavalmiutta vaativien raideliikenneonnettomuuksien määrä on pieni, vain noin 0,8 % kaikista pelastustoimialueen liikenneonnettomuuksista. Raideliikenneonnettomuuksissa menehtyneiden määrä on kuitenkin suuri verrattuna onnettomuuksien lukumäärään. Pelastustoimialueella tapahtui vuosien 2011-2015 aikana 26 raideliikenneonnettomuutta, joissa menehtyi 13 henkilöä ja kaksi loukkaantui vakavasti (Pronto). Taustalla on usein henkilön jättäytyminen tai jääminen junan alle. Kuva 6 Pelastustoimialueella vuosina 2011-2015 tapahtuneiden tieliikenneonnettomuuksien määrän jakaantuminen liikennelajin mukaan. (Pronto) Vesiliikenne Pelastustoimialueen varsinaiset satamat (Nuottasaari, Oritkari ja Vihreäsaari) sijaitsevat Oulussa. Satamissa käy vuosittain 500-575 laivaa, jotka seilasivat vuonna 2014 23 eri maan lipun alla. Oulun sataman vuoden 2014 kokonaisliikennemäärä 3,44 miljoonaa tonnia oli hieman pienempi kuin huippuvuonna 2011 (3,55 Mtn). Satamien tuonnissa määrällisesti suurimmat tavararyhmät olivat karbonaatti, nestemäiset polttoaineet ja selluloosa. Viennissä suurimmat tavararyhmät olivat metsäteollisuuden tuotteet sekä nestemäiset kemikaalit. Hyväksytty pelastuslaitoksen johtokunnassa 23.11.2016, 25 7 (30)

Alueella ei ole matkustajalaivaliikennettä. Pienemmistä matkustaja-aluksista merkittävimpiä ovat Oulunsalon ja Hailuodon välillä kulkevat lautat, Oulun seudun rannikkoalueella saaristokierrosta ajava M/S Aleksandra ja tilausmatkoja järjestävä Oulu-laiva. Laivaliikenteen satamien ohella pelastustoimialueen länsirannikolla on useita vene-/ kalastajasatamia. Alueen sisävesiliikenne on pienveneilyä ja erilaisia soutu- ja melontatapahtumia lukuun ottamatta vähäistä. Alueen ainoa sisävesialus on 140-paikkainen M/S Angelina, joka risteilee kesäaikaan Oulun ja Muhoksen välillä. Lentoliikenne Alueen lentoliikenne painottuu Ouluun, Kuusamoon ja Pudasjärvelle. Oulun lentokenttä on matkustajamäärältään Helsinki-Vantaan jälkeen Suomen toiseksi vilkkain. Oulun lentokentän vuoden 2015 matkustajamäärä oli noin 983 000 henkilöä ja Kuusamon noin 68 900 henkilöä. Pudasjärven lentokenttä on etenkin kesäisin vilkas pienkonekenttä. Kuva 5. Yleiskuva Oulu-Koillismaan pelastustoimialueen merkittävistä riskitekijöistä Muita erityispiirteitä Matkailu on merkittävä elinkeino erityisesti Kuusamossa (Ruka) ja Pudasjärvellä (Syöte). Matkailukeskukset nostavat sesonkiaikoina kyseisen alueen väestömäärän moninkertaiseksi normaaliin verrattuna. Matkailukeskuksien toiminta painottuu talviaikaan, jolloin vetonaulana voidaan pitää laskettelua, mutta toimintaan liittyy myös muuta tarjontaa, kuten hiihtoa ja moottorikelkkailua. Matkailun sesonkiajan laajentaminen on yksi keskeisistä matkailun kehittämiskohteista. Tämän havaitsee hyvin mm. Oulangan kansallispuistossa, jonka vuosittainen kävijämäärä on lähes 200 000 henkilöä. Oulu-Koillismaan alueella sijaitsee noin 110 turvetuotantoaluetta eli noin neljännes koko Suomen turvetuotannon määrästä. Yhteenlaskettu tuotantoala on tuhansia hehtaareita. Turvesoita on eniten Pudasjärven länsiosissa sekä Yli-Iin ja Kuivaniemen alueilla. Hyväksytty pelastuslaitoksen johtokunnassa 23.11.2016, 25 8 (30)

Vaarallisia kemikaaleja valmistava, käsittelevä tai varastoiva suurteollisuus sijoittuu lähes täysin Ouluun. Merkittävimpiä kohteita ovat Nuottasaaren, Takalaanilan ja Vihreäsaaren alueet. Oulu-Koillismaan alueella on 10 turvallisuusselvitystä edellyttävää tuotantolaitosta (ml. järjestelyratapiha ja Oritkarin satama) ja noin 20 muuta merkittävää kemikaalikohdetta (toiminta vaatii TUKES:n luvan). Oulu-Koillismaan alueella on noin 30 patoturvallisuuslain piiriin kuuluvaa vesistöpatoa, joista kolme on patoturvallisuuslain määrittelemää 1-luokan vesistöpatoa (Pyhäkoski, Raasakka ja Pahkakoski). 1-luokan padoista voi murtumatilanteessa aiheutua vaaraa ihmishengelle tai terveydelle sekä huomattavaa vaaraa ympäristölle ja omaisuudelle. Pelastustoimialueella sijaitsee yksi MMM:n vuonna 2011 määrittämistä tulvariskialueista (Iijoki Pudasjärven keskustan kohdalla). Pelastustoimialueelle sijoittuvan tuulivoiman määrä on kasvanut voimakkaasti. Viime vuosikymmenen alkupuolella pelastustoimialueella oli vain muutamia tuulivoimaloita, kun niitä nyt (v. 2016) on yli 100. Määrä kasvaa lähivuosina lähes 300:aan, jos suunnitteilla olevat tuulivoimapuistot toteutuvat. Tuulivoimaloista ei ole toistaiseksi aiheutunut pelastuslaitoksen toimintavalmiutta vaativia hälytystehtäviä. Pohjois-Suomen ainoa yliopistollinen sairaala sijaitsee Oulussa. Julkisten sairaalapalvelujen lisäksi Ouluun on keskittynyt myös lääkäripalveluja tarjoavaa yritystoimintaa. Merkittäviä alan toimijoita ovat mm. ODL, Terveystalo, Mehiläinen ja Caritas. Pohjois-Suomen alueella on useita tuotannossa olevia kaivoksia ja myös useita kaivoshankkeita, jotka odottavat rahoituspäätöksiä ja/tai maailmantalouden kasvua. Oulu-Koillismaan pelastustoimialueen merkittävin kaivoshanke on Taivalkosken Mustavaara. Kuusamon Juomasuon kaivoshanke jää ilmeisesti toteutumatta ympäristövaikutusten ja toisaalta kaivoshankkeen vastustuksen vuoksi (hanke kesken). Oman lisän toimintaympäristöön tuo myös Pyhäjoen Hanhikivelle suunniteltu Fennovoiman ydinvoimala. Hanhikiven etäisyys Oulu-Koillismaan pelastustoimialueen rajasta on noin 45 km ja Oulusta noin 78 km. Voimalan rakentaminen tulee näkymään mm. liikennemäärien kasvamisena, ulkomaisen työvoiman määrän lisääntymisenä, majoituslaitosten käyttöasteiden kasvamisena, ym. Osa väestöstä kokee ydinvoiman turvallisuusuhkana, mikä voi ilmetä mm. ydinvoimaan, radioaktiiviseen säteilyyn, säteilyltä suojautumiseen, jne. liittyvinä kysymyksinä ja koulutuspyyntöinä. Ydinvoiman vastustus saattaa ilmetä myös erilaisena radikalisoitumisena tai sen lieveilmiöinä. Kuva 8 Pyhäjoelle suunnitellun ydinvoimalan etäisyys Oulu-Koillismaan pelastustoimialueen rajasta on noin 45 km ja Oulun keskustasta noin 75 km. Hyväksytty pelastuslaitoksen johtokunnassa 23.11.2016, 25 9 (30)

3 PELASTUSTOIMIALUEEN ONNETTOMUUSUHAT Pelastustoimen palvelutason on vastattava alueella esiintyviin onnettomuusuhkiin. Palvelutason määrittämiseksi pelastuslaitoksen on selvitettävä alueensa onnettomuusuhat ja niistä aiheutuvat riskit (pelastuslaki 29 ). Onnettomuusuhkien kartoittamista sekä pelastustoimelle kuuluvaa riskienhallintaa ohjeistaa pelastustoimen toimintavalmiuden suunnitteluohje (SM:n julkaisuja 21/2012), joka kumosi aikaisemman toimintavalmiusohjeen vuodelta 2003 (SM A:71). Seuraavissa teksteissä käsitellään pelastustoimialueen onnettomuusuhkia pelastustoimen toimintavalmiuden suunnitteluohjeen (SM, 2012) pohjalta. Uhkien arvioinnissa ja analysoinnissa on huomioitu myös pelastustoimen kumppanuusverkostossa laadittu raportti 2012-2014 (Riskianalyysityöryhmä, 31.3.2015), jossa käsitellään monipuolisesti pelastuslaitosten palvelutasopäätösten perustana olevan riskianalyysin yhtenäistämistä ja kehittämistä. 3.1 Pelastustoimen toimintavalmiuden suunnitteluohjeen (SM 21/2012) mukainen riskialuejako Uuden pelastustoimen toimintavalmiuden suunnitteluohjeen (jatkossa PTSohje) mukaisessa onnettomuusuhkien määrittämisessä on lähes samat lähtökohdat kuin vuoden 2003 toimintavalmiusohjeessa. Perusoletus on tieto, jonka mukaan väestön ja rakennetun kerrosalan määrän sekä onnettomuuksien määrän välillä on selvä korrelaatio. Merkittävin ero uuden ja vanhan ohjeen välillä on onnettomuusriskin tarkastelutavassa. PTS-ohjeessa pelastustoimialueet jaetaan riskiluokkiin käyttäen tapahtuneista rakennuspaloista johdettua regressiomallia sekä riskiluokan määrittäviä onnettomuuksia. Ohjeen mukainen regressiomalli perustuu VTT:n, Pelastusopiston ja Helsingin pelastuslaitoksen vuosina 2009-2010 toteuttamaan hankkeeseen, jonka loppuraportti on julkaistu nimellä: Pelastustoimen riskianalyysimallien kehittäminen (VTT:n tiedotteita 2530). 3.1.1 Riskialueiden muodostaminen Regressiomalliin perustuva riskialuejako on toimitettu pelastuslaitoksille keskitetysti (SM/VRK 4/2016). Mallin selittäjinä ovat asukasluku, rakennetun kerrosalan määrä ja niiden yhteisvaikutus. Aineisto irrotuspäivämäärä on 31.12.2014. Mallissa käytetään hilaruudukkoa, jossa ruudut ovat yhden neliökilometrin suuruisia eli 16 kertaa suurempia kuin vuoden 2003 mallissa. Ruudun saama riskiluku määrittää suoraan riskialuejaon, johon pelastuslaitoksen toimintavalmiusaikoja verrataan. Aikaisemmassa mallissa tarkasteltiin noin 2 km 2 suuruisen alueen riskiruutuja. Jos alueelle sijoittui esim. vähintään 10 tietyn luokan riskiruutua, muodostui alueelle ruutujen arvon mukainen riskialue. Hyväksytty pelastuslaitoksen johtokunnassa 23.11.2016, 25 10 (30)

Riskialueiden muodostaminen on tehty seuraavasti (kuvat 7 ja 8): 1. Pelastustoimialueen asukasluku ja rakennuskanta (pvm 31.12.2014) on sidottu paikkatietoina ruudukkoon, jossa ruudun koko on 1 km x 1 km. Kuva 9 Pelastustoimen riskianalyysissä käytetty 1 km x 1 km hilaruudukko, johon on summattu väestöä, rakennuksia ja työpaikkoja koskevat tiedot. 2. Ruuduille on määritetty riskiluokat 1-4 regressiomallin avulla, jonka jälkeen luokille on annettu riskiluokkaa vastaavat värit. PTS-ohjeessa esitetyt raja-arvot ovat seuraavat: Riskiluokka Riskitaso I Riskitaso 1 II 0,25 Riskitaso < 1 III 0,1 Riskitaso < 0,25 IV Riskitaso < 0,1 Kuva 10 Väestön, kerrosalan ja niiden yhteisvaikutuksen pohjalta muodostettu riskialuejako, jossa tarkastelumenetelmänä on käytetty regressioanalyysia. 3.1.2 Riskialuejaon tarkistaminen tapahtuneiden onnettomuuksien perusteella Regressiomallin avulla luotua riskialuejakoa voidaan tarkentaa riskiluokan määrittävillä onnettomuuksilla. Tällaisia onnettomuuksia ovat rakennuspalot, rakennuspalovaarat, liikennevälinepalot, muut tulipalot, liikenneonnettomuudet, sortumat/sortumavaarat, räjähdykset/räjähdysvaarat, vaarallisten aineiden onnettomuudet ja kiireelliseksi luokitellut ihmisen pelastamistehtävät. Tarkastelu toteutetaan siten, että pelastuslaitos selvittää ne riskiruudut, joissa on tapahtunut riskiluokan määrittäviä onnettomuuksia viiden vuoden seurantajaksolla keskimäärin vähintään kaksi vuosittain. Arvioinnin perusteella voidaan korottaa riskiruudun riskiluokkaa seuraavasti: Hyväksytty pelastuslaitoksen johtokunnassa 23.11.2016, 25 11 (30)

- Riskiruutu, jossa on tapahtunut vähintään 10 riskiluokan määrittävää onnettomuutta vuodessa viiden vuoden seurantajaksolla, voidaan korottaa riskiluokkaan I. - Riskiruutu, jossa on tapahtunut vähintään kaksi mutta vähemmän kuin 10 riskiluokan määrittävää onnettomuutta vuodessa viiden vuoden seurantajaksolla, voidaan korottaa riskiluokkaan II. Edellä mainittu selvitystyö tehtiin MapInfon avulla. Tarkastelua varten haettiin Prontosta vuosien 2011-2015 riskiluokan määrittävät onnettomuudet. Onnettomuudet vietiin hilaruudukkoon siten, että jokaiseen ruutuun saatiin ruudun alueella viiden vuoden seurantajaksolla tapahtuneiden onnettomuuksien summatieto. Tämän jälkeen tietokantaan tehtiin kyselyt, joissa selvitettiin ruudut, joiden onnettomuusmäärä on ollut viiden vuoden aikana vähintään 50 tai 10-49. Lopuksi ehdon täyttäviä ruutuja verrattiin regressiomallin mukaiseen riskialuejakoon. Kuva 11 Vuosien 2011-2015 aikana on sattunut tuhansia riskiluokan määrittäviä onnettomuuksia. Oheisessa kuvassa tulipalot on esitetty punaisella symbolilla, liikenneonnettomuudet harmaalla, ihmisen pelastus tehtävät vihreällä ja vaarallisten aineiden onnettomuudet, räjähdykset ja sortumat violetilla. Kuva 12 Aikavälin 2011-2015 onnettomuuksien vaikutus regressiomallin mukaiseen riskialuejakoon. Onnettomuuksiin perustuvat I-luokan riskiruudut on korostettu tumman punaisella reunaviivalla ja II-luokan oranssilla reunaviivalla. Hyväksytty pelastuslaitoksen johtokunnassa 23.11.2016, 25 12 (30)

Hailuoto Ii Ii (Kuivaniemi) Kempele Kuusamo Liminka Lumijoki Muhos Oulu Oulu (Haukipudas) Oulu (Kiiminki) Oulu (Oulunsalo) Oulu (Yli-Ii) Oulu (Ylikiiminki) Pudasjärvi Taivalkoski Tyrnävä Utajärvi OULU-KOILLISMAAN 3.1.3 Riskialuejaon tarkastelu PTS-ohjeen mukaisesti tehty onnettomuuksien tarkastelu edellyttää regressiomalliin perustuvan riskialuejaon tarkistamista. Riskiruutuja, joissa on sattunut viiden vuoden aikana vähintään 50 riskiluokan määrittävää kiireellistä onnettomuutta, on kahdeksan ja ne kaikki sijaitsevat Oulun keskustan alueella. Kaksi onnettomuuksiin perustuva I-luokan riskiruutua sijaitsee regressiomallin mukaisen II-luokan riskiruudun kohdalla. Nämä ruudut nostetaan riskiluokkaan I. Muutos on sinänsä vähäinen, koska kyseiset riskiruudut rajoittuvat I-luokan riskialueisiin. Riskiruutuja, joissa on sattunut viiden vuoden aikana 10-49 riskiluokan määrittävää onnettomuutta, on 91 kpl. Näistä yhteensä 12 nostaa III tai IV-luokan riskiruudun riskitason II-luokan riskiruuduksi. Riskitason nousun vaikutus jää kuitenkin kohtalaisen pieneksi, koska uudet II-luokan riskiruudut sijaitsevat alueella, jossa on regressioanalyysin mukaisia muita II-luokan riskiruutuja. PTS-ohjeen mukainen regressiomallin ja tapahtuneiden onnettomuuksien tarkastelu muodostaa riskialueita seuraavasti: Pinta-ala (1 Väestö (2 Kerrosala (2 Riskiluokka km 2 % lkm % k-m 2 % I (18 ruutua) 18 0,08 51 362 18,26 4 803 907 22,38 II (162 ruutua) 162 0,68 139 336 49,53 10 204 417 47,55 III (162 ruutua) 162 0,68 41 301 14,68 2 898 705 13,51 IV (23 566 ruutua) 23 566 98,57 49 339 17,54 3 517 608 16,39 23 908 (1 100 281 338 100 21 460 637 100 (1 Ruudukkoaineistoon on valittu ruudut, jotka leikkaavat pelastustoimialueen alueobjektin kanssa. Ruudukkoaineiston pinta-ala on hieman suurempi kuin pelastustoimialueen pinta-ala ilman merialuetta. (2 Väestön ja kerrosalan määrä on otettu hilaruudukosta (aineiston pvm 31.12.2014). Määrät ovat hieman pienemmät kuin esim. väestörekisterikeskuksen väestömäärätiedot. Oulu-Koillismaan pelastuslaitos suoritti vuosien 2011-2015 aikana yhteensä 21 354 pelastustoiminnan hälytystehtävää (kaikki tehtävät). Tehtävistä kohdistui I-luokan riskialueelle 22,31 %, II-luokan 39,30 %, III-luokan 12,29 % ja IV-luokan riskialueelle 26,09 %. Riskialueet (regressiomalli ja riskiluokan määrittävät onnettomuudet) 1. -luokan riskialueita x 2. -luokan riskialueita x x x x x x x x x x x x x x 3. -luokanriskialueita x x x x x x x x x x x x x x x x x x Hyväksytty pelastuslaitoksen johtokunnassa 23.11.2016, 25 13 (30)

3.1.4 Uudet riskiaineistot Pelastustoimen toimintavalmiuden suunnitteluohjeen julkaisun jälkeen on valmistunut muutamia uusia riskiaineistoja. Näitä ovat mm. - Asuinalueiden paloriskien arviointi -aineisto, - Henkilövahinkoriskin odotusarvo asuinrakennuspaloissa - Omaisuusvahinkoriskien odotusarvo rakennuspaloissa ja - Henkilövahinkoriskien odotusarvo tieliikenteessä Uudet riskiaineistot on tuotettu tutkimustyössä, josta on julkaisu nimellä Onnettomuusvahingot pelastustoimen riskianalyysityössä (Helsingin kaupungin pelastuslaitos, 2014). Aineistojen laatimiseen on osallistunut mm. Helsingin kaupungin pelastuslaitos ja VTT. Uudet riskiaineistot sisältyvät myös pelastuslaitosten kumppanuusverkoston riskianalyysityöryhmän raporttiin 2012-2014. Uudet aineistot on sisällytetty pelastuslaitoksen riskiaineistoihin, mutta niitä ei vielä käytetä toimintavalmiuden määrittämisen perustana, koska ne eivät ole pelastustoimen toimintavalmiuden suunnitteluohjeen tarkoittamia riskiaineistoja. Kuva 13 Oheisessa on kuvassa riskiluokkien 1 ja 2 riskiruutuja, joissa aineistona on omaisuusvahinkoriskin odotusarvo rakennuspaloissa. Kuva 14 Oheisen kuvan ruudukkoaineistossa on henkilövahinkoriskin odotusarvo tieliikenneonnettomuuksissa sekä pelastustoimialueella vuosina 2011-2015 sattuneiden liikenneonnettomuuksien sijainti kuvattuna mustilla pisteillä. Hyväksytty pelastuslaitoksen johtokunnassa 23.11.2016, 25 14 (30)

Kuva 15 Oheisen kuvan ruudukkoaineistossa on henkilövahinkoriskin odotusarvo rakennuspaloissa sekä pelastustoimialueella vuosina 2011-2015 sattuneiden rakennuspalojen ja rakennuspalovaarojen sijainti kuvattuna mustilla pisteillä. 3.2 Erityisten riskikohteiden tarkastelu Toimintavalmiusohjeen (2003) ja PTS-ohjeen (2012) mukaisesti laadittu riskialuejako antaa kohtalaisen hyvän vastauksen siihen, missä onnettomuudet todennäköisimmin tapahtuvat. Riskialuejako ei kuitenkaan kykene huomioimaan onnettomuuden seurauksia eikä kohteita, joissa harjoitettu toiminta tai olosuhteet aiheuttavat tavanomaista suuremman vaaran. Tällaisia riskikohteita ovat mm. hoito- ja huoltolaitokset, teollisuuslaitokset, majoitusliikkeet, oppilaitokset, teatterit, kirkot, tavaratalot, näyttelyhallit, suuret yleisötapahtumat, lentokentät, vaarallisten kemikaalien valmistus-, varastointi- ja käyttölaitokset, turvetuotantoalueet, jne. Koska riskikohteet eivät sisälly täysimääräisesti riskialuejakoon, on niiden onnettomuusuhat ja riskienhallinnan keinot arvioitava erikseen. Ensisijaisena tavoitteena on lisätä kohteen omia valmiuksia ennaltaehkäistä onnettomuuksia, varautua onnettomuuksiin ja toimia oikein onnettomuuden sattuessa. Pelastuslaitos voi vaikuttaa tähän mm: - suorittamalla kohteissa valvontaa (määrävälein tehtävät palotarkastukset) - tarjoamalla kohteille onnettomuuksien ehkäisyyn, omatoimiseen varautumiseen ja hätätilannevalmiuksiin kohdistuvaa neuvontaa ja koulutusta. Riskikohteissa sattuvien onnettomuuksien todennäköisyyttä ja seurauksia pienentää myös useat toimintaan kohdistuvat säädösvaatimukset. Rakennus/ tapahtuma/ toiminta voi vaatia esimerkiksi: - pelastussuunnitelman tai poistumisturvallisuusselvityksen - alkusammutusvälineistöä - palonilmaisu-, sammutus- ja savunpoistolaitteistoja sekä muuta turvatekniikkaa Erityisiä riskikohteita varten laaditaan lisäksi pelastustoimen suunnitelmia, joita ovat mm: - operatiiviset kohdekortit - kemikaalilaitosten ulkoiset pelastussuunnitelmat - öljyntorjuntasuunnitelma Hyväksytty pelastuslaitoksen johtokunnassa 23.11.2016, 25 15 (30)

- toimintaohjeet ilmaliikenneonnettomuuksissa - toimintaohjeet raideliikenneonnettomuuksissa - toimintaohjeet vaarallisten aineiden onnettomuuksissa - pelastustoiminnan johtamisen ja huollon suunnitelmat - jne. 3.3 Riskialuejaon käyttäminen Ilman omatoimisia sammutus- ja pelastustoimenpiteitä on tulipalossa muodostuvien vahinkojen määrä suoraan verrannollinen kohteen saavuttamiseen kuluvan ajan kanssa. Vastaavasti liikenneonnettomuudessa vakavasti loukkaantuneen henkilön selviytymismahdollisuudet vähenevät sitä mukaan, mitä kauemmin avun saapuminen onnettomuuskohteeseen kestää. PTS-ohjeessa on annettu tavoitteelliset aikarajat riskialueiden saavuttamiselle. Aikarajat koskevat A- ja B-kiireellisyysluokan tehtäviä, joihin liittyy tai voi liittyä välitöntä ihmisen, ympäristön tai suurien omaisuusarvojen pelastamista. Toimintavalmiusaikoja tarkasteltaessa on huomioitava yksiköiden lähtöön ja hälytysajoon kuluva aika. Uusi PTS-ohje antaa tavoiteajat myös ensitoimenpiteisiin (tiedustelu, tehtäväkäskyt, kalustoselvitykset ym.) käytettävälle ajalle. Toimintavalmiuden käsitteitä on havainnollistettu seuraavassa kaaviossa (kuva 16). Toimintavalmiusohjeen määrittelemien pelastusmuodostelmien osalta tarkastellaan yhden sammutusauton ja sen henkilöstön muodostamaa pelastusyksikköä sekä 2-5 pelastusyksikön muodostamaa pelastusjoukkuetta. Eri riskialueiden tavoittamiselle asetetut vaatimukset ovat seuraavat: Riskialue Muodostelma ja tavoitteelliset toimintavalmiusajat 1. pelastusyksikkö kohteessa Pelastusjoukkue kohteessa Tehokas pelastustoiminta alkaa 1 6 min 20 min 11 min 2 10 min 30 min 14 min 3 20 min 30 min 22 min 4 voi olla yli 20 min voi olla yli 30 min voi olla yli 30 min Riskialueen 4 osalta on maininta, jonka mukaan alueilla, joissa pelastustoiminnan aloittamiseen kuluva aika on vähintään 40 minuuttia, on kiinnitettävä erityistä huomiota ihmisten omatoimiseen varautumiseen. Mainittu aikaraja on todella pitkä. Esimerkiksi tulipalo aiheuttaa syttymistilaan hengenvaaralliset olosuhteet noin 3 minuutissa, tuhoaa huoneiston noin 10-15 minuutissa ja rakennuksen (pientalo) noin 20-30 minuutissa. Omatoimiseen varautu- Avunsaantiaika 30 minuutin avunsaantiaika kattaa yli 99 % pelastustoimialueen väestöstä ja kerrosalasta. 40 min avunsaantiajan ulkopuolella asuvien määrä on erittäin pieni. Hyväksytty pelastuslaitoksen johtokunnassa 23.11.2016, 25 16 (30)

miseen on kiinnitettävä huomiota aina, mutta erityisesti silloin, kun tarkasteltavan alueen avunsaantiaika on yli (noin) 15 minuuttia. Pelastustoiminnan toimintavalmiusaikojen selvittäminen aloitettiin sijoittamalla asemapaikat paikkatietoina kartalle ja määrittämällä jokaiselle asemapaikalle lähtöaika, jonka kuluessa ensimmäisen yksikön pitäisi olla matkalla kohteeseen. Jatkuvassa päivystysvalmiudessa olevilla asemapaikoilla lähtöaikatavoite on yksi minuutti hälytyksestä. Muilla asemapaikoilla tavoite on yleensä viisi minuuttia. Kohteen saavuttamiseen kuluvan ajan selvitettäessä käytettiin apuna MapInfo -ohjelman G-Router -sovellutusta sekä Suomen Tiestö -tietokantaa. Toimintavalmiuskehien eli Isokronien piirtäminen aloitettiin tarkistamalla Suomen Tiestö -tietokannan eri tietyypeille asetettujen ajonopeuksien oletusarvot. Isokronien piirtämiselle annettiin arvot siten, että halutusta toimintavalmiuskehästä vähennettiin tarkasteltavan asemapaikan tavoitteellinen lähtöaika. Tämän jälkeen Isokronille määritettiin aloituspiste, jolloin ohjelma piirsi kartalle halutun saavutettavuuskehän, jossa on huomioitu asemapaikan tavoitteellinen lähtöaika ja hälytysajoon kuluva aika. Lopuksi Isokroni värjättiin siten, että sen tarkastelu olisi mahdollisimman selkeää. Kuva 17 Oheisesta kuvasta nähdään, että Oulun seudun paloasemilla on hyvät edellytykset saavuttaa 2-luokan riskialueet 10 minuutin tavoiteajassa. 10 minuutin Isokroni on kuvassa sinisellä. Toimintavalmiusajat eivät kuitenkaan kerro kaikkea siitä, kykeneekö hälytetyt yksiköt suorittamaan sammutus- tai pelastustehtävää. Tavoiteaikojen lisäksi on tarkasteltava myös yksiköiden henkilöstön ja kaluston määrää. Jokaiselle pelastustoimialueen asemapaikalle määritettiin edellä mainittuja periaatteita noudattaen 6, 10, 20, 30 ja 45 minuutin toimintavalmiusalueet. Näiden Isokronien avulla selvitettiin, tavoitetaanko eri riskialueet toimintavalmiusohjeen määrittämissä rajoissa. Seuraavassa taulukossa on esitetty paloasemilta tavoitettavan väestön ja kerrosalan määrä toimintavalmiusohjeen määrittämissä aikarajoissa. Tietokantana on käytetty vuoden 2014 hilaruudukkoa. Hakutoiminto on tehty käyttäen operaattoria Within, jolloin ruudut, jotka sijaitsevat pääosin Isokronin rajan sisäpuolella, poimitaan hakutulokseen mukaan. Hyväksytty pelastuslaitoksen johtokunnassa 23.11.2016, 25 17 (30)

Aika Väestö Kerrosala (min) Henkilöä % k-m 2 % 6 131 593 46,78 10 973 021 51,13 10 248 352 88,28 19 068 528 88,85 20 273 007 97,04 20 731 763 96,60 30 278 257 98,90 21 187 299 98,73 aineisto 281 338 100 21 460 637 100 PTS-ohjeen mukaisen riskialuejaon ja saavutettavuuskehien tarkastelu osoittaa seuraavaa: - Asemapaikkojen sijainti eri riskialueisiin nähden on kohtalaisen hyvä. - Oulun Rajakylään, Linnanmaalle ja Toppilaan muodostuvia I-luokan riskialueita ei tavoiteta nykyisiltä paloasemilta kuudessa minuutissa hälytyksestä. Tämä on havaittavissa sekä Isokroneja että toteutuneita toimintavalmiusaikoja tarkastelemalla. Pelastuslaitoksen toimintavalmiutta on kehitettävä Oulun keskustan ja Haukiputaan välillä. - Kuusamon Rukalle muodostuvaa 2-luokan riskialuetta ei tavoiteta Kuusamon keskustasta tavoiteajassa. Tämä edellyttää Rukan oman yksikön lähtövalmiuden kehittämistä. - Taivalkosken ja Utajärven II-luokan riskialueille sekä Hailuodon ja Taivalkosken III-luokan riskialueille ei saada pelastusjoukkueen kokoista muodostelmaan tavoiteajassa johtuen pitkästä etäisyydestä naapuripaloasemille. Tämän vuoksi kyseisten paloasemien henkilöstön määrään ja koulutukseen sekä kaluston määrään ja laatuun on kiinnitettävä erityistä huomiota. Edellä mainittu on huomioitava myös Kuusamon ja Pudasjärven paloasemien kohdalla johtuen pitkistä etäisyyksistä naapuripaloasemille. - Pelastusjoukkueen johtaja (OK30, OK32) ei tavoita kaikkia 2- ja 3- luokan riskialueita 30 minuutin tavoiteajassa. Tämä on huomioitava kyseessä olevan alueen asemapaikkojen yksikönjohtajakoulutuksessa. - Rukan ja Syötteen matkailukeskukset ovat toimintavalmiuden kannalta ongelmallisia. Keskukset sijaitsevat etäällä kuntakeskuksesta ja niiden väestömäärä moninkertaistuu sesonkiaikoina jopa ensimmäistä riskialuetta vastaavaksi. Rukan ja Syötteen paloasemien osalta on erittäin tärkeää, että niiden ensilähdön pelastusyksiköt saadaan miehitettyä ja niiden kalusto on laadultaan ja määrältään riittävää. Asemapaikkojen merkitystä lisää myös se, että ajoaika lähimmältä muulta asemapaikalta Rukalle on noin 18 minuuttia ja Syötteelle noin 25 minuuttia hälytyksestä. - Asemapaikkojen toimintavalmiudessa esiintyvät puutteet on huomioitava rakenteellisen paloturvallisuuden, valvonnan ja turvallisuusviestinnän järjestelyissä. - Toimintavalmiusaikoja tarkastelussa on hyvä huomata, että toimintavalmiusajat eivät kerro mitään siitä, kykeneekö tehtävään lähtenyt yksikkö suoriutumaan annetusta sammutus- tai pelastustehtävästä. Erilaisista tehtävistä selviytyäkseen on yksikössä oltava sammutus- ja pelastustehtävät hallitseva henkilöstö ja asianmukainen kalusto. Kuva 18 OK30:n ja OK32:n Isokronit. Joukkueenjohtaja ei tavoita Kuivaniemen, Yli- Iin, Utajärven, Pudasjärven ja Taivalkosken 2- ja 3-luokan riskialueita tavoiteajassa. Hyväksytty pelastuslaitoksen johtokunnassa 23.11.2016, 25 18 (30)

Kuva 19 Pelastustoimen toimintavalmiuden seurannassa on kiinnitettävä huomiota myös siihen, mikä on kaavoituksen vaikutus riskialuejakoon 4 MUUT UHAT JA NIIDEN TOTEUTUMISEEN VARAUTUMI- NEN Pelastustoimen tehtäväkenttään liittyy paljon riskitekijöitä, joiden toteutumiseen on varauduttava. Riskitekijät liittyvät pääasiassa toimintaympäristöön, mutta myös oman palvelutuotannon ylläpitämiseen. 4.1 Tulipalot Pelastuslaitoksen asemapaikat suorittavat vuosittain 600-700 sammutustehtävää, joista osaan liittyy myös pelastaminen. Sammutustehtävät lukeutuvat pelastustoimen perustehtäviin, joihin on yleisesti varauduttu hyvin. Väestön ikääntyessä kasvaa niiden ihmisten joukko, joiden kyky pelastautua tulipalosta omatoimisesti on heikentynyt. Tämä on ollut havaittavissa mm. siitä, että palossa menehtynyt tai loukkaantunut on aiempaa useammin vanhus (O-KPelan tilastot). Tulipalo on sattunut asunnossa, jossa ainut tulipaloihin liittyvä turvalaite on palovaroitin. Asukas ei ole kyennyt reagoimaan palovaroittimen ääneen tai asukkaalla ei ole ollut kykyä pelastautua vaaratilanteesta. Väestön ikääntyminen on huomioitava pelastuslaitoksen toiminnassa. Pelastuslaitoksen on osaltaan vaikutettava siihen, että vanhusväestölle olisi entistä enemmän tarjolla kohotetulla suojaustasolla varustettuja asuntoja. Pelastuslaitoksen on huolehdittava, että erityisryhmien asumiseen sekä erityisryhmille tarjottaviin hoivapalveluihin liittyvät poistumisturvallisuusselvitykset on tehty. Pelastuslaitoksen on tarjottava aktiivisesti neuvontaa ja koulutusta erityisryhmien asumiseen liittyvälle henkilökunnalle, kuten myös omissa asunnoissaan asuville ikäihmiselle. Tulipaloihin varautumisessa on huomioitava rakennusten korkeuden kasvaminen (8 krs 12 20 krs) sekä puun käytön lisääntyminen rakentamisessa. Puurunkoiset rakennukset voivat olla jo nykyisin jopa 8 kerroksisia. Parhaillaan uusittavana oleva E1 (YM:n asetus rakennusten paloturvallisuudes- Hyväksytty pelastuslaitoksen johtokunnassa 23.11.2016, 25 19 (30)

ta) todennäköisesti lisää puurunkoisten rakennusten kerrosmäärää sekä kasvattaa rakennusten kerrosalaa. Tulipalojen osalta on syytä huomioida myös ennakoitu ilmastonmuutos, jonka arvioidaan lisäävän maastopalojen määrää ja kasvattavan niiden kokoa. Maastopalojen määrän ja pinta-alan kasvamiseen on syytä varautua sekä pelastuslaitoksen omin toimenpitein että viranomaisyhteistyön menetelmin. Tulipaloihin liittyviin riskitekijöihin nähden on pelastustoimen operatiivisessa suunnittelussa varauduttava seuraavaan: - Jokaisella paloasemalla ja niiden henkilöstöllä on oltava tulipalojen sammuttamiseen tarvittava peruskalusto ja koulutus. - Paloasemien kykyä henkeä pelastavaan savusukellukseen ja sisäpuoliseen sammutukseen rakennuspaloissa on ylläpidettävä mahdollisimman kattavasti. Tämä on erityisen tärkeää niillä paloasemilla, joiden toimintaympäristössä on asuinkerrostaloja, monikerroksisia majoituslaitoksia tai hoito- ja huoltolaitoksia. Tämä on huomioitava myös henkilöstön varallaolossa ja hälytysohjeissa. - Suurien rakennuspalojen tai laajojen metsä-, maasto- tai turvetuotantoaluepalojen edellyttämä sammutusvalmius on huomioitava kalusto- ja varustehankinnoissa, hälytysohjeissa, henkilöstön koulutuksessa sekä pelastustoiminnan johtamisen ja huollon suunnittelussa. Pelastuslaitoksen on täydennettävä pelastustoiminnan hälytysohjeita ja johtamissuunnitelmia useiden samanaikaisten maastopalojen tai suuronnettomuuden ja samanaikaisten muiden onnettomuuksien varalta. Suunnittelussa on kiinnitettävä erityinen huomio pelastustoiminnan resurssien valmiussiirtoihin ja tarkoituksenmukaiseen käyttämiseen onnettomuuskohteissa. Suunnittelussa on huomioitava pelastustoimialueen omat henkilöstö- ja kalustoresurssit sekä yhteistyö muiden pelastuslaitosten kanssa. Lisäksi on huomioitava tarvittavassa laajuudessa valmius muun kansallisen (Finn Rescue) ja kansainvälisen (EU:n pelastuspalvelumekanismi) avun hälyttämiseen ja vastaanottamiseen. - Jokaisella asemapaikalla on oltava valmius toimia tulipaloissa tai muissa onnettomuuksissa, joissa on mukana palavia nesteitä (perusvalmius sammutusvaahdotteiden käyttöön). Erityisesti Oulussa on huomioitava valmius palavien nesteiden suursäiliöiden säiliö-, vallitila- ja lammikkopalojen sammuttamiseen ja/tai muuhun hallintaan. Kyseisen valmiuden käyttäminen laajasti palavien nesteiden kuljetusonnettomuuksissa on huomioitava mm. hälytysvastesuunnittelussa. - Asemapaikkojen toimintavalmiusaikoihin liittyvät ongelmat (riskialueiden tai -kohteiden tai haja-asutusalueiden saavutettavuus) on huomioitava palonehkäisyn sekä valistuksen ja neuvonnan järjestelyissä. Suuronnettomuusvalmius Suomen kansallinen riskiarvio 2015 (SM 2015) kehottaa huomioimaan pelastustoiminnan suunnittelussa mm. useat samanaikaisen suuret maastopalot sekä suuronnettomuudet ja muut samanaikaiset muut onnettomuudet. Kuva 20 Palavien nesteiden suursäiliöitä Oulun Vihreäsaaressa. - Pelastuslaitoksen on kohdistettava valvontaa sekä valistusta, neuvontaa ja koulutusta erityisryhmin asumis- ja hoivapalveluiden turvallisuuden kehittämiseen sekä myös yhteiskunnan toiminnan kannalta kriittisten kohteiden, kuten suurten sairaaloiden ja hoivalaitosten paloturvallisuuden kehittämiseen. Hyväksytty pelastuslaitoksen johtokunnassa 23.11.2016, 25 20 (30)

4.2 Liikenneonnettomuudet Pelastustoimialueen pelastusyksiköitä hälytetään vuosittain lähes 600-700 liikenneonnettomuuteen, jotka tapahtuvat pääsääntöisesti aina tieliikenteessä. Rautatie-, lento- ja vesiliikenneonnettomuudet ovat harvinaisia, mutta mahdollisen onnettomuuden varalta on kuitenkin tehty operatiivisia suunnitelmia (toimintaohje raideliikenneonnettomuustilanteessa, toimintaohje ilmaliikenneonnettomuustilanteessa, venetoimintaohje, pelastussukellusohje). Tieliikenneonnettomuuden todennäköisyys on suurin Oulun seudulla, missä on suurimmat liikennetiheydet, mutta onnettomuuden todennäköisyys on suuri myös muualla pelastustoimialueella. Voidaan tilastollisesti sanoa, että jokaisessa alueen kunnassa tapahtuu vuosittain vähintään yksi pelastustoimen valmiutta edellyttävä liikenneonnettomuus. Liikenneonnettomuuksiin liittyviin riskitekijöihin nähden on pelastustoimen suunnittelussa varauduttava seuraavaan: - Jokaisella asemapaikalla on oltava nykyaikaiset hydrauliset pelastusvälineet, voimatyynysarja ja muu liikenneonnettomuuksissa tarvittava peruskalusto sekä välineiden käyttämisessä tarvittava koulutus. - Jokaisen asemapaikan on kyettävä onnettomuuspaikan suojavaahdotukseen. Sähköautot Liikenneonnettomuuksiin liittyvän pelastustoiminnan tekniikassa ja taktiikassa on huomioitava sähkön yleistyminen ajoneuvojen käyttövoimana. - Jokaisen asemapaikan, jonka alueella on sähköistetty rautatie, on kyettävä kaluston sekä henkilöstön koulutuksen puolesta onnettomuuspaikan hätämaadoitukseen. - Liikenteen suuronnettomuuden ja samanaikaisten muiden onnettomuuksien tehokas pelastustoiminta on huomioitava mm. hälytysohjeissa sekä pelastustoiminnan henkilöstö- ja kalustoresurssien valmiussiirtojen järjestelyissä. (ks. kohta 4.1) 4.3 Vaarallisten aineiden onnettomuudet, räjähdysonnettomuudet ja öljyvahingot Pelastustoimialueella sattuvat vaarallisten aineiden onnettomuudet ovat aineiden käsittely-, varastointi- ja kuljetusmääriin nähden harvinaisia. Alueella on tapahtunut vuosien 2011-2015 aikana 2 räjähdysonnettomuutta, 62 vaarallisten aineiden onnettomuutta ja 443 öljyvahinkoa (yleensä pieniä liikennevälineeseen liittyviä öljyvahinkoja). Vaarallisiin aineisiin liittyvä onnettomuusriski vaihtelee pelastustoimialueella hyvin paljon. Vaarallisien aineiden kuljetuksista varsinaiset kemikaalikuljetukset sijoittuvat lähes täysin alueen länsiosiin. Riskikohteita ovat tiekuljetusten osalta VT4, VT8, VT22. Alueen muilla pääteillä tapahtuvat vaarallisten aineiden kuljetukset ovat lähes täysin palavien nesteiden tai kaasujen kuljetuksia. Muut kemikaalikuljetukset ovat satunnaisia. Vaarallisten aineiden rautatiekuljetuksia tehdään alueen kaikilla rautateillä. Merkittävä osa kuljetettavista aineista on sellaisia, että onnettomuustilanteessa niistä aiheutuu lähinnä paikallinen vaaratilanne (palavat nesteet, hapot, peroksidit). Osalla aineista vaara-alue voi kuitenkin olla hyvinkin suuri (nestekaasut, ammoniakki, butadieeni), mikä kasvattaa kuljetuksiin liittyvää riskiä etenkin taajamien kohdalla. Oulussa riskitekijöitä lisää myös varastosekä järjestelyraiteet, joilla tehdään junien hajottamista ja kokoamista. Hyväksytty pelastuslaitoksen johtokunnassa 23.11.2016, 25 21 (30)

Kuva 21 Vaarallisten aineiden kuljetuksiin liittyvät riskitekijät ovat suurimmillaan silloin, kun rautatie tai maantie kulkee taajaman tai pohjavesialueen läpi (Oulu, Muhos, Liminka, Kempele, Utajärvi, Kuivaniemi). Oulun satamien vuoden 2015 kemikaalikuljetuksista suurimman osan muodostivat nestemäiset polttoaineet, joita tuotiin noin 580 000 tonnia. Muita vaarallisiksi aineiksi luokiteltavia kemikaaleja kuljetettiin noin 100 000 tonnia, joista määrällisesti merkittävimpiä olivat Muurahaishappo, Etikkahappo, Formamidi ja Tärpätti. Vaikka vaarallisia aineita kuljetetaan meriteitse paljon, kuljetuksiin liittyvät onnettomuudet ovat olleet harvinaisia. Viimeisimmät onnettomuustilanteet ovat olleet pieniä öljyvuotoja satama-alueella tai pilssivesien laittomasta pumppauksesta aiheutuneita öljyvahinkoja. Vaarallisien aineiden käyttö- ja varastointilaitoksista aiheutuvat riskitekijät painottuvat muiden kemikaalionnettomuusriskien tavoin Ouluun. Lähes kaikki kemikaalilaitokset, jotka vaativat toiminnalleen TUKES:n luvan, sijaitsevat Oulussa (yhteensä 30 kpl). Näistä turvallisuusselvityksen edellyttäviä kohteita on kahdeksan StoraEnso Oyj, Kemira Chemicals Oy, Eastman/Taminco Finland Oy, Arizona Chemical Oy, Akzo Nobel Finland Oy, Synthomer Finland Oy, NEOT Oy, Teboil Oy. Turvallisuusselvityksen vaatii myös Oulun satama ja järjestelyratapiha. Pienempiä kemikaalien valmistus-, käyttö- tai varastointilaitoksia sijaitsee myös muualla pelastustoimialueella. Oulu-Koillismaan pelastustoimialueella tapahtuva varsinaisten räjähteiden varastointi on vähäistä. Alueella on muutamia varastosuojia, joissa varastoidaan pysyvästi louhintaräjähteitä tai ilotulitteita. Sotilasräjähteiden varastointi loppui lähes kokonaan, kun räjähteiden varastointi Oulun Murtoselän varastoalueella lopetettiin. Käsiaseiden patruunoiden ja ruudin myymälävarastoja sekä kaupan ilotulitevarastoja on useita, mutta niissä ei varastoida varsinaisia räjähteitä (luokan 1.1 tai 1.2 tuotteet). Vaarallisista aineista aiheutuviin riskitekijöihin nähden on pelastustoimen suunnittelussa varauduttava seuraavaan: - Jokaisella asemapaikalla (pieniä sivupaloasemia lukuun ottamatta) on oltava valmiudet toimia tavanomaisissa ns. päivittäisissä palavien nesteiden onnettomuuksissa sekä pienissä kemikaalionnettomuuksissa. - Jokaisella asemapaikalla on oltava vaarallisten aineiden onnettomuuksissa tarvittavat keskeiset tietolähteet (Tokeva-ohjeet 2012, Opas vaarallisten aineiden onnettomuustilanteiden pelastustoimintaan eli ns. oranssikirja). - Alueen länsiosien asemapaikoilla, joiden alueella kulkee valtakunnan Etelä-pohjoissuuntainen päärata tai valtatie 4, 8 tai 22, on oltava valmius henkeä pelastavaan toimintaan kemikaalionnettomuustilanteissa. Lisäksi asemapaikoilla on oltava valmius onnettomuuden tiedusteluun, Hyväksytty pelastuslaitoksen johtokunnassa 23.11.2016, 25 22 (30)

vuodon välittömään rajoittamiseen (mm. laimennus), vaara-alueen väestön varoittamiseen ja vaara-alueen eristämiseen. - Varsinainen vaarallisten aineiden torjuntavalmius ja siihen tarvittava kalusto keskitetään paloasemakohtaisesta VAK-tasosta tehdyn päätöksen (OKPela 12.10.2009) ja vaarallisten aineiden torjuntasuunnitelman mukaisesti (OKPela 5.4.2016). Kaluston keskittämisessä on huomioitava vaarallisista aineiden kuljetusten aiheuttamat riskit pohjavesialueille (öljyntorjuntavalmius). - Suurempien kemikaalionnettomuuksien varalta laadittuja suunnitelmia (vaarallisten aineiden torjuntasuunnitelma ja ulkoiset pelastussuunnitelmat) on ylläpidettävä. - Pelastuslaitoksen on kehitettävä valmiutta puhdistaa vaarallisten aineiden onnettomuuksissa kemikaaleille altistuneita henkilöitä. Suunnittelun on perustuttava osaltaan pelastuslaitoksen oman valmiuden kehittämiseen (kuljetusonnettomuudet), mutta myös yhteistyöhön tuotantolaitosten kanssa (tuotantolaitosten onnettomuudet). Suunnittelu on toteutettava siten, että puhdistusvalmius palvelee myös kohdassa 4.5 mainittuja tilanteita. - Kemikaalionnettomuuksiin liittyvää koulutusta on lisättävä. CBRNEvalmiuden tilanne on tarkistettava erityisesti biologisten onnettomuuksien osalta. - Merialueella sattuvien öljyvahinkojen varalta on huolehdittava, että pelastuslaitoksella on riittävä määrä henkilöstöä öljyntorjunta-aluksia/- veneitä varten. 4.4 Vesipelastustehtävät Oulu-Koillismaan pelastustoimen alue on hukkumistilastoissa hieman keskitasoa heikommalla puolella. Pohjois-Pohjanmaalla hukkui vuosien 2013-2015 aikana 29 ihmistä (2,36 henkilöä/100000 asukasta/vuosi) valtakunnallisen kokonaismäärän ollessa 367 (2,23 henkilöä/100000 asukasta/vuosi). Hukkumisista lähes 50 % tapahtuu kesä-, heinä- ja elokuun aikana. Hukkuneista noin 15 % on naisia. (SUH:n tilastot) Vesipinta-ala ja vesiliikenteen määrä on Oulu-Koillismaan pelastuslaitoksen alueella muuhun Suomeen verrattuna vähäinen, minkä pitäisi yhdessä alueen valtakunnallisesti pohjoisen sijainnin (vesien lämpötila) kanssa vähentää hukkuneiden määrää. Pelastustoimen vesipelastustehtävistä suurin osa kohdistuu Oulun alueelle (vuosien 2011 2015 aikana yhteensä 109 vesipelastustehtävää, joista 72 Oulussa). Vesipelastustehtävien määrä näyttäisikin painottuvan väestökeskittymien mukaisesti. Alueella ei ole varsinaista matkustajalaivaliikennettä. Suurimpia aluksia ovat merialueella risteilevä M/S Aleksandra ja Oulujoella risteilevä M/S Angelina. Merkittävin vesiliikennereitti on Hailuodon lautta (n. 7,5 km/ n. 60 henkilöautoa). Vesistöistä aiheutuviin riskitekijöihin nähden on pelastustoimen suunnittelussa varauduttava seuraavaan: - Jokaisella alueen asemapaikalla (pieniä sivupaloasemia lukuun ottamatta) on oltava henkilöstön koulutuksen ja varusteiden puolesta valmius Hyväksytty pelastuslaitoksen johtokunnassa 23.11.2016, 25 23 (30)

pintapelastustehtävien suorittamiseen, mikä tarkoittaa vesipelastustoiminnan tasoa 3 (Pelastussukellusohje, SM, 30.11.2007). - Oulussa, missä suoritettiin noin 65 % vuosien 2011 2015 vesipelastustehtävistä, on pintapelastusvalmiuden lisäksi pyrittävä ylläpitämään välitöntä vesisukellusvalmiutta (taso 1). - Oulun vesisukellusvalmiutta on hyödynnettävä muun pelastustoimialueen vesipelastustoiminnassa. Samalla on kartoitettava sopimusperusteisen vesisukellustoiminnan kehittämismahdollisuudet yhdessä niiden ulkopuolisten henkilöiden/ organisaatioiden kanssa, joilla on riittävä valmius kiireellisten vesisukellustehtävien suorittamiseen. - Vesipelastusvalmiutta arvioitaessa on syytä huomata, että ongelmat pintapelastuksessa johtavat helposti vesisukellukseen, johon useimpien asemapaikkojen valmius on erittäin huono. - Hailuodon lauttoja, M/S Alexandraa sekä M/S Angelinaa varten on laadittava kohdevasteet (hälytysvastesuunnittelu). 4.5 Luonnonolosuhteisiin liittyvät onnettomuudet Luonnonolosuhteet, kuten rajuilmat, myrskyt, rankkasateet ja tulvat aiheuttavat vuosittain satoja hälytystehtäviä. Eniten tehtäviä aiheuttaa voimakkaassa tuulessa kaatuneet puut sekä tuulen irrottamat kattopellit tai muut rakenteet. Viime vuosina ovat yleistyneet myös tykkylumen aiheuttamat hälytystehtävät, jolloin lumen paino kaataa tai uhkaa kaataa puita sähkölinjoille, liikenneväylille ja rakennusten päälle/pihoille. Kuva 22 Suomessa vuosien 1965-2002 aikana sattuneet maanjäristykset. (Seismologian laitos, Internet-sivut) Luonnonolosuhteisiin liittyville onnettomuuksille on ominaista, että ne tapahtuvat lyhyiden ajanjaksojen sisällä. Muutama myrsky- ja rankkasadepäivä voi aiheuttaa pelastustoimialueella satoja hälytystehtäviä. Pelastustoimen toimintavalmiutta vaativat kevättulvat ovat yleensä ohi 1-2 viikossa ja saattavat aiheuttaa tuona aikana kymmeniä hälytystehtäviä. Onnettomuuksia aiheuttava tykkylumi kertyy puihin ja sähkölinjoille lyhyessä ajassa ja voi johtaa nopeasti kymmeniin hälytystehtäviin. Edellä mainitut onnettomuudet aiheuttavat kuitenkin vain harvoin henkilövahinkoja, mutta esim. sähkönjakelun häiriöt saattavat kestää pahimmillaan useita päiviä, jopa viikkoja. Etelä- ja Keski-Suomessa riehui vuosien 2010 ja 2011 erittäin voimakkaita myrskyjä, jotka aiheuttivat kymmenien miljoonien eurojen vahingot ja tuhansia tehtäviä pelastustoimelle. Myrskyt katkoivat sähköjä ja tietoliikenneyhteyksiä, aiheuttivat haittaa vesi- ja viemärilaitoksille, katkoivat liikenneyhteyksiä ja vaikuttivat pahimmillaan useiden viikkojen ajan yhteiskunnan perusrakenteisiin. Erittäin vakavat myrskyvahingot aiheutuivat paikoin vain muutamien minuuttien aikana. Ilmiöistä käytettiin nimitystä syöksyvirtaus. Maailmalla koetut äärimmäisen vakavat luonnononnettomuudet, kuten maanjäristykset ovat Suomessa erittäin harvinaisia. Suomessa tapahtuu vuosittain 20-30 voimakkuudeltaan 1-3 magnitudin maanjäristystä, joista suurin osa Koillismaan ja Kouvolan seuduilla. Näistä ei ole tiettävästi aiheutuvat vahinkoja, sillä vahinkoja aiheuttavien maanjäristysten voimakkuus on yleensä vähintään 5 magnitudia. Vuoden 1965 jälkeen voimakkain Suomessa rekisteröity maanjäristys sattui Alajärvellä 17. helmikuuta 1979. Sen magnitudiksi määritettiin noin 3.8. Pelastustoimi kykenee suoriutumaan luonnononnettomuuksista kohtalaisen hyvin. Ongelmia voi aiheuttaa mm. hälytysten määrä. 27.9.2011 raivonnut Hyväksytty pelastuslaitoksen johtokunnassa 23.11.2016, 25 24 (30)

myrsky aiheutti pelastustoimialueen asemapaikoille lyhyessä ajassa lähes 150 tehtävää. Myrsky ei kuitenkaan aiheuttanut henkilövahinkoja. Kiiminkijoen jääpatotulvat keväällä 2013 sitoi pelastuslaitoksen henkilöstöä yhtäjaksoisesti lähes viikon ajaksi. Tulvissa menehtyi yksi henkilö. Luonnonvoimista aiheutuviin riskitekijöihin liittyen on pelastustoimen suunnittelussa varauduttava seuraavaan: - Pelastustoiminnan resursointia ja johtamista koskevat suunnitelmat on tarkistettava useiden samanaikaisten maastopalojen varalta (ks. kohta 4.1). - Pelastuslaitoksella on oltava jatkuva valmius pelastustoiminnan johtamisen ja hätäkeskuksen toiminnan tukemiseen myrskytilanteissa. Tämä tarkoittaa mm. valmiutta perustaa pelastustoimen johtokeskus. Valmiuden nostamista on harkittava jo myrskyistä saatavien ennakkovaroitusten perusteella (tilanneseurannan aloittaminen). - Myrskytilanteisiin ja muihinkin onnettomuuksiin liittyvän tilannekuvan kokoamista ja jakamista on kehitettävä. - Pelastuslaitoksen on kehitettävä valmiuttaan tukea muuta yhteiskuntaa myrskyjen ja muiden luonnononnettomuuksien edellyttämissä toimissa. - Pelastustoimen asemapaikkojen valmiuden ylläpitämisessä on varauduttava pitkien sähkö- ja viestiliikennekatkosten aiheuttamiin ongelmiin (vaikutukset omaan toimintaan). - Mahdolliset myrskytilanteet on huomioitava yleisötilaisuuksien pelastussuunnitelmissa (valvonta). - Nykyistä järjestelyä varautumisesta jääpatoihin sekä kevät- ja syystulviin on jatkettava myös alueellisessa pelastustoimessa. - Lumivyöryriski on huomioitava pelastustoimen suunnittelussa ja kalustohankinnoissa ainakin Rukan alueella. - Ilmastonmuutoksen myötä lisääntyviin ilmaston ääri-ilmiöihin on varauduttava. Erityisesti on huomioitava rankkasateet, tulvat, pitkät kuivuusjaksot. 4.6 Ihmisjoukkoon kohdistuvat väkivallanteot, terrorismi ja väkijoukkojen väkivaltainen liikehdintä Suureen ihmisjoukkoon kohdistuvan äärimmäisen väkivallan ja terrorismin todennäköisyys on suomessa vähäinen, mutta niihin liittyvä varautumisen tarve on kasvanut myös Suomessa. Kyseisiä väkivallantekoja Suomessa ovat mm. Jokelan ja Kauhajoen kouluampumistapaukset sekä pommin räjäytys kauppakeskus Myyrmannissa Vantaalla. Näitä tuoreempia tapahtumia ovat mm. terrorismiin liittyvät Pariisin ampumistapaukset tammikuussa ja marraskuussa 2015, Brysselin lentokentän pommi-isku maaliskuussa 2016 sekä Nizzassa väkijoukkoon kuorma-autolla kohdistettu väkivallanteko heinäkuussa 2016. Edellä mainitut väkivallanteot ja terroriteot tapahtuivat kiinteistöissä, mutta kohde voi olla myös esim. liikenneväline (Madrid 2004, Lontoo 2005), urheilutapahtuma (Bostonin maraton 2013), turistinähtävyys (Istanbul 2016) tai mikä tahansa muu yleisötapahtuma. Tekoon voi sisältyä myös ns. likaisten Hyväksytty pelastuslaitoksen johtokunnassa 23.11.2016, 25 25 (30)

pommien käyttämistä (vaarallisen aineen levitystä samanaikaisesti räjähteen laukaisun kanssa). Riski väkijoukkojen väkivaltaiseen liikehdintään on kasvanut myös Suomessa ja sitä on esiintynyt myös Suomessa (Helsingin makasiinipalot 2006). Taustalla voi olla esim. yhteiskunnallista epäkohtaa/eriarvoistumista kritisoiva mielenosoitus, joka kehittyy mellakaksi ja laajaksi anarkiaksi. Tapahtumaan liittyy usein väkivaltaa, omaisuuden tuhoamista ja viranomaisten toiminnan vaikeuttamista. Väkivallantekojen ehkäisy ja niiden valmisteluun puuttumien ajoissa on usein vaikeaa. Tapahtumien harvinaisuudesta huolimatta on myös pelastustoimessa varauduttava näihin tapahtumiin. - Ihmisjoukkoon kohdistuvan väkivallan tai terrorismin sekä mellakan mahdollisuus on huomioitava poliisin ja pelastuslaitoksen välisen viranomaisyhteistyön suunnitelmissa sekä pelastustoiminnan ja ensihoidon operatiivisissa suunnitelmissa. - Kyseisen väkivallan mahdollisuus on huomioitava tarvittavilta osin yleisötapahtumien ja kokoontumistilojen pelastussuunnitelmien ja turvallisuusjärjestelyiden arvioinnissa ja ohjeistamisessa. - Pelastuslaitoksen ja poliisin tietojenvaihtoa on kehitettävä siten, että esim. yleisötapahtumaan liittyvät turvallisuusriskit tiedostettaisiin jo tapahtuman suunnitteluvaiheessa. 4.7 Pandemiat Pandemiasta tai muusta syystä aiheutuva joukkosairastuminen voi kuormittaa merkittävästi ensihoitoa ja hoitolaitoksia sekä ensihoitoa tukevaa ensivastetoimintaa. Pandemia voi kohdistua myös pelastuslaitoksen henkilöstöön vaarantaen palvelutuotannon jatkuvuutta. Pandemian vakavuutta on arvioitu Suomen kansallisessa riskiarviossa (v. 2015). Arvioinnin pohjana on kansallinen varautumissuunnitelma influenssapandemiaa varten. Näiden mukaan seuraava pandemia olisi vaikeampi kuin vuosien -1957 aasialainen ja -1968 hongkongilainen, mutta lievempi kuin vuoden -1918 espanjantauti. Pandemian kesto olisi 8 viikkoa. Tuona aikana väestöstä sairastuu 35 % (1,8 milj.), joista 2 % joutuu sairaalahoitoon (36 000). Heistä 25 % voi menehtyä (9000). - Pandemian mahdollisuus on huomioitava pelastuslaitoksen kriittisten palveluiden jatkuvuuden suunnittelussa. Suunnitelmissa on huomioitava erityisesti pelastuslaitoksen henkilöstön joukkosairastumisen ehkäisy sekä palvelutuotannon ja valmiuden ylläpito/priorisointi tilanteessa, jossa suuri määrä pelastuslaitoksen henkilöstöstä on sairastunut. Suunnittelun pohjaksi kansalliset pandemiaohjeet sekä pelastuslaitoksen ohjeen mm. lintuinfluenssan ja sikainfluenssan aikana Kuva 23 Pelastuslaitoksen henkilöstöä kokoamassa kuolleita lintuja lintuinfluenssan aikaan keväällä 2007. Kyseessä oli Oulun kaupungin ympäristöterveydenhuollon järjestämä valmiusharjoitus. Hyväksytty pelastuslaitoksen johtokunnassa 23.11.2016, 25 26 (30)

4.8 Sähkönjakeluun tai -tuotantoon liittyvät onnettomuudet, rikollisuus tai muut tapahtumat Suomen kansallinen riskiarvio 2015 korostaa useassa eri yhteydessä yhteiskunnan riippuvuutta sähkön tuotannosta ja jakeluverkosta. Kaikki hyvinvointiyhteiskunnan keskeiset palvelut ja rakenteet toimivat sähköllä. Sähköntuotannon tai jakelun laajat ja pitkäkestoiset ongelmat voivat lamaannuttaa koko yhteiskunnan. Riittävän sähköntuotannon voi vaarantaa esim. vakava onnettomuus tai häiriötilanne ydinvoimalassa ja samanaikainen pitkäkestoinen katkos valtioiden välisessä siirtokaapelissa. Sähkönjakelu voi vaarantua erityisen voimakkaan rajuilman tai myrskyn seurauksena tai jopa voimakkaina revontulina havaittavan aurinkomyrskyn seurauksena. Taustalla voi olla myös kyberrikollisuus, jolla aiheutetaan vakavia häiriöitä sähköntuotannon sekä sähkönjakelun ja viestiliikenteen ohjausjärjestelmiin. - Pelastuslaitoksen kriittisten palveluiden jatkuvuuden suunnittelussa on huomioitava laaja-alaiset ja pitkäkestoiset sähkökatkokset sekä digitalisaatioon liittyvät tietoturvariskit. 4.9 Laajamittainen maahantulo Laajamittainen maahantulo on esiintynyt jo pitkään eri viranomaisten suunnitelmissa, mutta loppukeväällä 2015 käynnistynyt pakolaistulva Pohjois- Eurooppaan tuli monelle yllätyksenä. Suomeen saapui vuoden 2015 aikana lähes 35 000 turvapaikanhakijaa. Vastaanottokeskukset täyttyivät hetkessä ja turvapaikanhakijoita varten perustettiin kiireellä kymmeniä hätämajoitusyksiköitä. Tilojen soveltuvuus kyseiseen tarkoitukseen arvioitiin usein vasta toiminnan alkamisen jälkeen. Arviointia varten laadittiin ohjeet hätämajoitusyksiköiden perustamisesta, joita yhtenäistettiin pelastuslaitosten kumppanuusverkoston toimesta loppusyksyllä 2015. Turvapaikanhakijoiden kotimaiden kirjo on laaja, mutta yleisimmin kotimaa on Syyria, Irak, Afganistan, Somalia tai Albania (maahanmuuttoviraston tilastot, 4/2016). Suomeen saapuneista turvapaikanhakijoista osa on saanut myönteisen turvapaikkapäätöksen. Osalla päätös on kielteinen. Osa odottaa turvapaikka- tai oleskelulupapäätöstä. Osa on poistunut maasta tai odottaa maasta poistamista. Suurin osa turvapaikanhakijoista on edelleen vastaanottokeskuksissa, hätämajoitusyksiköissä tai kuntien osoittamissa asunnoissa. Lisäksi on suuri joukko (tuhansia) maahan saapuneita turvapaikanhakijoita, joiden sijaintia ei tiedetä. Maahanmuuttoviraston tilastojen mukaan Oulu- Koillismaan pelastustoimialueelle on sijoitettuna noin 2000 turvapaikanhakijaa. Sijoituspaikkoja on yhteensä 22 kuudessa eri kunnassa (4/2016). Suurin osa turvapaikanhakijoista odottaa elämän vakiintumista. Pääsyä kotoutukseen, koulutukseen, työhön ja pois väliaikaismajoituksesta. Odottaminen, toimettomuus sekä usein koettu syrjintä ja maahanmuuttokriittisyys turhauttavat. Tämä ilmenee toisinaan mielenilmauksina ja nujakointina. Pahimmillaan se voi johtaa radikalisoitumiseen. - Pelastuslaitoksen on oltava tietoinen vastaanottokeskusten ja hätämajoitusyksiköiden sijainnista ja henkilömääristä. - Pelastuslaitoksen on huolehdittava omalta osaltaan turvapaikanhakijoiden kotouttamisesta. Tämä onnistuu parhaiten järjestämällä turvapaikanhakijoille koulutustilaisuuksia yhdessä mm. maahanmuuttoviranomaisten ja kuntien sosiaalitoimen kanssa. Hyväksytty pelastuslaitoksen johtokunnassa 23.11.2016, 25 27 (30)

- Turvapaikanhakijoille suunnattujen palvelujen tarjoaminen edellyttää sopimusta tulkkauspalveluja tarjoavan yrityksen kanssa. Sopimuksen laatimisessa/ylläpidossa on huomioitava kiireelliset ja kiireettömät palvelut. - Pelastuslaitoksen toimintaympäristön riskianalyysissa on huomioitava turvapaikanhakijoista aiheutuva monikulttuurisuus sekä mahdollisesta radikalisoitumisesta aiheutuvat onnettomuusuhat. 4.10 Muut pelastustoimen tehtävät Pelastustoimen valmiutta edellyttävät tehtävät voivat liittyä lähes mihin tahansa onnettomuus- tai vahinkotapahtumaan. Oulu-Koillismaan pelastustoimen asemapaikat suorittavat vuosittain noin 4 000-4 500 tehtävää. Eniten työllistää erilaiset tarkistus- ja varmistustehtävät, joista suuri osa liittyy automaattisten paloilmoitus- ja sammutuslaitteistojen aiheuttamiin erheellisiin hälytyksiin. Muihin onnettomuuksiin liittyen on pelastustoimen suunnittelussa varauduttava seuraavaan: - Rakennussortumissa tarvittavan erityiskaluston ja asiantuntemuksen saaminen onnettomuuspaikalle on suunniteltava hälytysohjein ja sopimuksin etukäteen. - 1-luokan vesistöpatoja varten on laadittava patoturvallisuusohjeiden edellyttämät pelastussuunnitelmat. Pato-onnettomuuksiin liittyvä suunnitteluvastuu on keskitettävä. Toimintavalmiutta on ylläpidettävä sisäisin koulutuksin ja yhteistoimintaharjoituksin patojen omistajien ja yhteistoimintaviranomaisten kanssa. Hyväksytty pelastuslaitoksen johtokunnassa 23.11.2016, 25 28 (30)

5. NORMAALIAJAN HÄIRIÖTILANTEISIIN JA POIKKEUS- OLOIHIN VARAUTUMINEN Pelastuslaitoksen varautuminen normaaliajan häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin perustuu normaaliajan uhkamalliin täydennettynä erilaisilla poikkeusolojen uhkamalleilla. Merkittävimmät uhkamallit on esitetty Yhteiskunnan turvallisuusstrategiassa (VN:n periaatepäätös), jonka viimeisin päivitys on julkaistu 16.12.2010. Yhteiskunnan turvallisuusstrategiaa täydentää tammikuussa 2016 julkaistu Suomen kansallinen riskiarvio 2015 (SM 3/2016) sekä sisäisen turvallisuuden selonteko (VN 8/2016) ja ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko (VN 7/2016), jotka julkaistiin toukokuussa 2016. Turvallisuusstrategian ja kansallisen riskiarvion mukaisia uhkamalleja ovat: - energiansaannin ja voimahuollon vakavat häiriöt - tietoliikenteen ja tietojärjestelmien vakavat häiriöt - kyberuhkat - kuljetuslogistiikan vakavat häiriöt - yhdyskuntatekniikan, kuten vesihuollon ja sähkönjakelun vakavat häiriöt - elintarvikehuollon vakavat häiriöt - rahoitus- ja maksujärjestelmän vakavat häiriöt - julkisen talouden rahoituksen saatavuuden häiriintyminen - väestön terveyden ja hyvinvoinnin vakavat häiriöt, kuten pandemiat - suuronnettomuudet, luonnon ääri-ilmiöt ja ympäristöuhkat - terrorismi, väkijoukkoon kohdennettu väkivallanteko ja muu yhteiskuntajärjestystä vaarantava rikollisuus (isojen väkijoukkojen väkivaltainen liikehdintä jne.) - laajamittainen maahantulo ja erityisesti laittomaan maahantuloon liittyvän rikollisuuden lisääntyminen - rajaturvallisuuden vakavat häiriöt - poliittinen, taloudellinen ja sotilaallinen painostus - sotilaallisen voiman käyttö Edellä mainitut uhkamallit kohdistuvat myös pelastustoimeen siinä missä muuhunkin yhteiskuntaan. Uhat voivat esiintyä samanaikaisesti tai yksittäisinä. Normaaliolojen häiriötilanteissa uhkamallit esiintyvät todennäköisimmin yksittäisinä, mutta niiden seuraukset voivat ketjuuntua ja laajeta. Esimerkiksi laaja-alaiset ja pitkäkestoiset sähkökatkokset voivat aiheuttaa vakavaa haittaa energianjakelulle, vedenjakelulle, viestiliikenteelle, päivittäistavarakaupalle, rahahuollolle, katkosalueen väestön toimeentulolle, jne. Valmiuslain (1552/2011) 12 :n mukaan pelastuslaitos on muiden julkishallinnon laitosten tavoin velvollinen varautumaan tehtäviensä mahdollisimman hyvään hoitamiseen myös poikkeusoloissa. Oman toimintansa jatkuvuuden lisäksi pelastusviranomaisten odotetaan tukevan muuta yhteiskuntaa kriiseistä selviämisessä. Tämä on havaittu mm. myrskytilanteista, vesikriiseistä ja kouluampumistapauksista tehdyissä tutkimusraporteissa. Poikkeusoloista ja normaaliajan häiriötilanteista aiheutuviin riskitekijöihin liittyen on pelastustoimen suunnittelussa varauduttava seuraavaan: - Pelastuslaitoksen on oltava selvillä oman palvelutuotannon jatkuvuutta uhkaavista riskitekijöistä. Riskikartoituksissa on huomioitava keskeisien sidosryhmien palvelutuotannon häiriötilanteet (hätäkeskus, puhelinoperaattorit, jne.). Hyväksytty pelastuslaitoksen johtokunnassa 23.11.2016, 25 29 (30)