LASTENSUOJELUN TYÖMENETELMIÄ

Euroopan unionin Tacis-ohjelma 2005/100-745 LASTENSUOJELUN TYÖMENETELMIÄ NESTS-CHILDREN AND FAMILIES IN VULNERABLE CONDITIONS HANKKEESSA ESITELTYJÄ LASTENSUOJELUN TYÖMENETELMIÄ

2 Julkaisija Helsingin kaupunki, Sosiaalivirasto, Lapsiperheiden palvelut PL 7000, 00099 Helsingin kaupunki Pietarin Työ- ja Sosiaaliasiain komitea, Per. Antonenko 6, Pietari Tämä julkaisu on tuotettu Euroopan unionin tuella. Sen sisällöstä vastaa yksin Helsingin kaupungin Sosiaalivirasto, Lapsiperheiden palvelut, eikä sen voida katsoa edustavan Euroopan unionin mielipiteitä. Lisätiedot Eila Ahlroth eila.ahlroth@hel.fi Galina Kurganova gkurganova@yandex.ru Irma Maikkula irma.maikkula@hel.fi Paino Helsingin kaupungin hankintakeskuksen Digipaino 2007 Helsinki 2007

HELSINGIN KAUPUNKI SOSIAALIVIRASTO HELSINGFORS STAD SOCIALVERKET Tekijä(t) - Författare - Author(s) Eila Ahlroth ja Galina Kurganova (toim.) Julkaisun nimi Publikationens titel Title of the Publication Lastensuojelun työmenetelmiä Julkaisija Utgivare Publisher Helsingin kaupungin sosiaalivirasto Sarja - Serie Series CITY OF HELSINKI SOCIAL SERVICES DEPARTMENT Helsingin kaupungin sosiaalivirasto. Oppaita ja työkirjoja ISSN/Sosv 1796-5470 Tiivistelmä - Referat - Abstract ISBN/Sosv 978-952-473-882-8 Julkaisuaika - Publikationsdatum Published 2007 KUVAILULEHTI PRESENTATIONSBLAD PRESENTATION Sivumäärä, liitteet - Sidoantal, bilagor Pages, appendixes 96 s. Osanumero - Del nummer Part number 2007:3 Kieli - Språk - Language suomi Lastensuojelun työmenetelmiä on kuvaus Helsingin ja Pietarin kaupunkien yhteisesti toteuttaman NESTS-Children and Families in Vulnerable Conditions -hankkeen aikana käsitellyistä lastensuojelun työmenetelmistä ja lapsiperheiden palveluista. Hankkeessa annettiin koulutusta pietarilaisille lastensuojelun asiantuntijoille lastensuojelun prosesseista ja menetelmistä avohuollossa, sijaishuollossa, jälkihuollossa sekä arvioinnissa. Kuvatut menetelmät ja palvelut ovat Helsingin sosiaaliviraston lapsiperheiden palvelujen ja lastensuojelun käytössä olevia menetelmiä, mutta julkaisu ei ole tarkoitettu kattavaksi esitykseksi kaikista Helsingissä käytettävistä menetelmistä. 301-142.doc 21.5.2004 Avainsanat - Nyckelord - Key words lastensuojelu; lapsiperheiden palvelut; työmenetelmät; Helsingin ja Pietarin välinen yhteistyö; Euroopan unionin Tacis-ohjelma Hinta Pris Price Julkaisun myynti ja jakelu: Sosiaali- ja terveydenhuollon tietopalvelu PL 7010, 00099 HELSINGIN KAUPUNKI Puhelin: 310 43772 Telekopio: 310 43151 Sähköposti:sosv.kirjasto@hel.fi Tiimiposti: Sosv Kirjasto Hki/Sosv Julkaisumuoto Publikationsform Publishing form Distribution och försäljning: Social- och hälsovårdens informationstjänst PB 7010, 00099 HELSINGFORS STAD Telefon: 310 43772 Telefax: 310 43151 E-post: sosv.kirjasto@hel.fi Teampost: Sosv Kirjasto Hki/Sosv Distribution and sales: Social and Health Care Information Services PB 7010, 00099 Helsingin kaupunki Telephone: +358-9-310 43772 Telefax: +358-9-310 43151 E-mail: sosv.kirjasto@hel.fi Teampost: Sosv Kirjasto Hki/Sosv

3 Johdanto...4 I Lastensuojelu Helsingissä...6 1. TÄRKEITÄ EDELLYTYKSIÄ LASTENSUOJELUTYÖLLE...6 1.1 Lastensuojelutyön ammatit...6 1.2 Lastensuojelutyön muodot...7 1.3 Verkostoituminen ja moniammatillinen yhteistyö lastensuojelussa...7 1.4 Lapsikeskeinen työskentely...9 2. LASTENSUOJELU AVOHUOLLOSSA...12 2.1 Ennaltaehkäisevä työ ja varhainen tuki...12 2.2 Alkuvaiheen tilannearvio...15 2.3 Avohuollon tukitoimet...21 2.4 Lastensuojelun huoltosuunnitelma...37 2.5 Huostaanoton perusteet...40 3. LASTENSUOJELU SIJAISHUOLLOSSA...42 3.1 Lastensuojelun laitoshoito...43 3.1.1 Sijoitus- ja arviointiprosessi... 43 3.1.2 Hoito- ja kasvatus lastenkodissa...50 3.1.3 Perhekuntoutus... 58 3.2 Lastensuojelun perhehoito...63 4. LASTENSUOJELUN JÄLKIHUOLTO...68 4.1 Jälkihuoltotyön sisältö...68 4.2 Jälkihuoltosuunnitelma...69 4.3 Palvelut ja tukitoimet...69 II Työhyvinvointi ja koulutus...75 1.OSAAMISEN JA TYÖHYVINVOINNIN JOHTAMINEN JA KEHITTÄMINEN...75 HELSINGIN SOSIAALIVIRASTOSSA...75 2.OSAAMISEN VAHVISTAMINEN LASTENSUOJELUN SOSIAALITYÖSSÄ...78 LIITTEET...82 Liite1: Malli alkuvaiheen tilannearvioprosessin yhteenvetopohjaksi... 82 Liite2: Perhetyön asiakaspolku... 83 Liite 3: NESTS-hankkeen perheleiri Miehikkälässä... 84 Liite 4: Lapsen tai nuoren arviointi vastaanottolaitoksessa... 86 Liite 5: Theraplay-menetelmä... 92 Liite 6: Marschak-vuorovaikutusarvio... 94 LÄHDELUETTELO:...95

4 Johdanto Metodologinen käsikirja on tuotettu NESTS-Children and Families in Vulnerable Conditions -hankkeen aikana ja on yksi hankkeen tärkeimmistä tuloksista. NESTS-hanke on ollut luonnollinen jatke ja merkittävä lisäpanostus Helsingin kaupungin sosiaaliviraston ja Pietarin kaupungin työ- ja sosiaaliasioiden komitean vuodesta 2000 jatkuneelle yhteistyölle lastensuojelun alalla. Hankkeen tavoitteena on ollut haavoittavissa oloissa elävien lasten ja heidän perheidensä elämänolojen parantaminen. Hankkeen kesto on 18 kuukautta 1.8.2005 31.1.2007 välisenä aikana. Euroopan unionin Tacisohjelma on rahoittanut hanketta yhdessä Helsingin ja Pietarin kaupunkien kanssa. Lapsiperheille tarjottavien palvelujen organisointi ja työmenetelmien kehittäminen ovat olleet työn alla Pietarissa samaan aikaan ja hanke on ajoittunut hyvin suunnittelutyöhön liittyviä tarpeita ajatellen. Projektisuunnitelman mukaan pietarilaisille asiantuntijoille järjestettiin koulutusta menetelmissä, joita käytetään Helsingin kaupungin sosiaaliviraston lastensuojelussa. Spesialistit ovat arvioineet menetelmiä, niiden soveltuvuutta ja käyttöönoton mahdollisuuksia Pietarissa. Metodien kehittäminen Pietarin olosuhteisiin sopiviksi ja projektin aikana hankitun tietotaidon levittäminen jatkuvat vielä projektin päätyttyä virallisesti. Julkaisu esittelee projektin aikana esille nousseita lapsiperheiden palvelujen ja lastensuojelun käytössä olevia menetelmiä ja työkaluja. Aineisto ei kata kaikkia lapsiperheiden palvelujen käytössä olevia menetelmiä eikä ole tarkoitettu kattavaksi esitykseksi lapsiperheiden palvelujen sisällöstä ja laajuudesta Helsingissä. Aineisto on julkaistu suomeksi ja venäjäksi. Venäjänkielinen aineisto sisältää tarkempaa kuvausta joistakin menetelmistä kuin suomenkielinen kuten Baro-, ja Theraplay-menetelmät. Aineistossa käytetyt lähteet on merkitty tekstiin. Lisätiedon löytämisen helpottamiseksi tekstiin on merkitty myös nettiosoitteita. Aineiston toimittamisesta ja rakenteesta vastaavat Helsingin ja Pietarin toimituskunnat. Helsingin toimituskuntaan kuuluivat johtava konsultti Irma Maikkula, johtava sosiaalityöntekijä Juha Jokinen, kehittämiskonsultti Pirkko Turpeinen, vastaanottopäällikkö Anita Lindfors ja projektipäällikkö Eila Ahlroth. Pietarin toimituskuntaan kuuluivat projektikoordinaattori Galina Kurganova, Krasnogvardeyskin alueen sosiaalipalvelujen johtava asiantuntija Yulia Ivashkina, Nevskin alueen perhepalvelujen varajohtaja

5 Svetlana Zemschenkova, Pietarin sosiaaliasioiden komitean perhepalvelujen johtava asiantuntija Zanna Dulina, psykologi Elena Suhorukova ja sosiaalityöntekijä Natalia Trifonova. Seuraavat kappaleet on kirjoitettu tätä julkaisua varten: johtava sosiaalityöntekijä Juha Jokinen on kirjoittanut kappaleet I.2 Lastensuojelutyön muodot, I.2.3 Avohuollon tukitoimet ja kappaleen II.2 Osaamisen vahvistaminen lastensuojelun sosiaalityössä, kehittämiskonsultti Pirkko Turpeinen on kirjoittanut kappaleet 2.4 Lastensuojelun huoltosuunnitelma ja II.1 Osaamisen ja työhyvinvoinnin johtaminen ja kehittäminen Helsingin sosiaalivirastossa, perhehoitopäällikkö Ritva Mantila on kirjoittanut kappaleet Perheselvitys, Perheen tukeminen ja Pitkäaikaisen perhehoidon sijoitus kohdassa I. 3.2, projekti assistentti Tiina Turkia on kirjoittanut kappaleet I.1 Lastensuojelutyön ammatit ja Perheleiri kohdassa I.2.3, erityissosiaalityöntekijä Leo Heikkilä kappaleen Baro-menetelmä kohdassa I.2.3 ja johtava sosiaalityöntekijä Sisko Peltonen kappaleen I.4 Lastensuojelun jälkihuolto. Aineisto on tarkoitettu kaikille lapsiperheiden palveluista ja lastensuojelusta kiinnostuneille. Toivomme, että aineisto herättää lukijansa mielenkiinnon uusien menetelmien hyödyntämiseen ja kehittämiseen ja ennen kaikkea auttaa auttamaan asiakkaita ja tukemaan työntekijöitä työssään. Helsingissä ja Pietarissa tammikuussa 2007 Toimituskunnat

6 I Lastensuojelu Helsingissä Lastensuojelun tehtävänä on lasten ja nuorten oikeuksien turvaaminen silloin, kun heidän terve kehityksensä ja hyvinvointinsa on vaarassa. Syynä voivat olla kodin olosuhteet tai nuoren oma käyttäytyminen. Suurin osa lastensuojelutyöstä on avohuollon sosiaalityötä, jolloin lastensuojelun sosiaalityöntekijä selvittää yhdessä lapsen, nuoren ja perheen sekä muiden viraston toimijoiden ja yhteistyökumppaneiden kanssa kunkin lapsen tilanteen yksilöllisesti. Mikäli avohuollon tukitoimenpiteet osoittautuvat riittämättömiksi tai mahdottomiksi, ja lapsen tai nuoren etu sitä vaatii, voidaan lapsi tai nuori sijoittaa perhe- tai laitoshoitoon. Sijaishuollon päätyttyä lapsella ja nuorella on oikeus jälkihuoltoon 21- vuotiaaksi saakka. Jälkihuolto tukee lapsen ja nuoren selviytymistä itsenäiseen elämään. 1. TÄRKEITÄ EDELLYTYKSIÄ LASTENSUOJELUTYÖLLE 1.1 Lastensuojelutyön ammatit Sosiaalialan ammatillinen perustutkinto on sosiaali- ja terveysalan perustutkinto ts. lähihoitaja tutkinto. Se antaa valmiuksia perustason työtehtäviin esimerkiksi laitoksissa ja sairaaloissa. Ammattitehtäviin kuuluu sosiaalisen tuen, ohjauksen, kasvatuksen ja kuntoutuksen antamista sekä hoito- ja huolenpitotehtäviä. Näissä tehtävissä voidaan edellyttää korkeakoulututkintoa, mutta on ammattitehtäviä, joihin riittää koulutukseksi ammatillinen tutkinto. (Lähde www.kuntatyönantajat.fi) Sosiaalialan asiantuntijatehtäviin valmistutaan kahta korkea-asteen koulutusväylää pitkin: sosiaalityöhön suorittamalla ylempi, sosiaalityön pääaine- opinnot sisältävä korkeakoulututkinto (Yhteiskuntatieteiden maisteri YTM, Valtiotieteiden maisteri VTM) sosiaalialan ohjaukseen suorittamalla alan ammattikorkeakoulututkinto (sosionomi AMK, geronomi AMK ja kuntoutuksen ohjaaja AMK) Alan jatkotutkintoja tarjoavat ammattikorkeakoulut (ylempi ammattikorkeakoulututkinto) ja yliopistot (ammatillinen lisensiaatin tutkinto, tieteellinen lisensiaatin tutkinto ja tohtorin tutkinto). Tarkempia tietoja sosiaalialan yliopisto-opinnoista saat sosiaalityön koulutusta järjestävistä yliopistoista ja valtakunnallisen sosiaalityön yliopistoverkosto Sosnetin sivuilta: www.sosnet.fi. Ammattikorkeakouluopinnoista lisätietoja saa ammattikorkeakoulujen yhteisiltä Arene verkkosivuilta www.arene.fi (Lähde www.talentia.fi)

7 1.2 Lastensuojelutyön muodot Lastensuojelutyö voidaan jaotella seuraavasti: Ehkäisevä työ (primääripreventio) kohdentuu väestöön yleisesti esimerkiksi vaikuttamalla lasten kasvuoloihin; elinympäristön turvallisuuteen, vapaaajan harrastuksiin, kulttuuritarjontaan, lapsuuden ja nuoruuden instituutioihin kuten päiväkodin ja koulun toimivuuteen, tiedottamiseen, aloitteisiin ja valistustoimintaan. Ehkäisevän työn tavoitteena on vähentää kaikenlaisten häiriöiden ja sairauksien esimerkiksi mielenterveydellisten vaikeuksien esiintyvyyttä väestössä ja ehkäistä ongelmia väestössä yleisesti. Varhainen tuki (sekundääripreventio) kohdentuu tiettyihin yksilöihin tai ryhmiin, kun ongelmat ovat vielä pieniä ja alkuvaiheessa ja huoli vähäistä. Varhaisen tuen tavoitteena on ongelmien varhainen tunnistaminen ja niihin puuttuminen jo alkuvaiheessa ongelmien syvenemisen estämiseksi. Korjaava työ (tertiääripreventio) on yksilö- ja ryhmätyötä, jossa ongelmat ovat luonteeltaan isoja ja huoli suurta. Korjaavan työn tavoitteena on vähentää tai poistaa ongelmien aiheuttamaa toimintakyvyttömyyttä tai oireilua. 1.3 Verkostoituminen ja moniammatillinen yhteistyö lastensuojelussa Useimmat lastensuojelun asiakasperheet ovat olleet vuosia eri viranomaisja auttamistahojen asiakkaina (esim. perheneuvola, sairaala, poliisi, järjestöt). Lastensuojelutyössä keskitytään niihin verkostoihin, jotka liittyvät lapsen tilanteen ratkontaan. Tavoitteena on löytää perheen sosiaalisesta verkostosta hyviä voimavarojen yhdistelmiä perheen tueksi. Sosiaalisia verkostoja voivat olla perheen henkilökohtaiset tai yksityiset verkostot kuten sukulaiset ja ystävät tai ammattilais- ja työntekijäverkostot. Tärkeää on kartoittaa myös niitä tahoja, jotka toimivat perheen asioissa huolimatta siitä, toivotaanko sitä vai ei. Verkostotyössä suuntaudutaan etsimään ja yhdistämään sosiaalisen verkoston voimavaroja. Sosiaalisen verkoston käsite ohjaa kysymään ihmisiltä itseltään keitä he pitävät tärkeinä voimavaroinaan. Verkostotyössä keskeisintä on ajattelutapa ja toisella sijalla ovat erilaiset menettelytavat ihmisten saamiseksi toistensa yhteyteen. Verkostotyötä voi tehdä yksinkin vaikkapa siten, että kysyy itseltään keitä muita tässä pulmatilanteessa on mukana ja miten voisimme yhdessä auttaa tätä lasta. Kun alkaa kiinnostua verkostoista ja paikantaa itseään niihin, on jo tekemässä verkostotyötä. Mikäli vielä kysytään perheeltä, ketkä ovat heille tärkeitä ihmisiä, joilta he saavat tukea, tehdään jo hyvää perhetyötä.

8 Varsinkin sellaisessa asiakastyössä, jossa saman asiakasperheen kanssa on eri tahoilla työskenteleviä viranomaisia, on työskentely hyvin haasteellista. Työ muodostuu haasteelliseksi mm. sen tähden, että ristiriita viranomaistyön välillä saattaa pahimmillaan hämmentää asiakasta yhä enemmän, eikä siten tarjottu tuki kohtaa tuen tarvitsijaa, tai asiakasta siirrellään eri auttajataholta toiselle. Asiakkailta saadut palautteet, työntekijöiden kokemukset sekä taloudellisen näkökulman huomioiminen ovat antaneet aiheen viranomaisverkostotyön kriittiseen tarkasteluun. Kun viranomaistyötä tehdään yli hallinnon rajojen, ollaan usein siinä tilanteessa, että eri tahoilla on hyvin erilaiset käsitykset asiakkaan hoidon ja tuen tarpeesta. Esimerkkinä voidaan mainita psykiatrisen näkökulman ja lastensuojelunäkökulman erilaisuus silloin kun on huoli lapsen sijoituspaikasta ja lapsen vanhemmat eivät hyväksy lapsen sijoitusta kodista pois. Vaikka huoli lapsen tilanteesta on yhteinen, niin vastentahtoisen sijoittamisen kriteerit eivät täyty vaikka psykiatrian näkökulmasta lapsen kehityksen esteenä on vahva perheen sisäinen vuorovaikutushäiriö. Jotta viranomaisverkostotyöskentely muodostuu käytännöksi, pitää olla rakenteet työskentelylle ja linjaorganisaatiolta virallinen ylempien esimiesten lupa ja siten tuki tälle työlle. Ammattiryhmien välinen keskustelu ja yhteisymmärryksen syntyminen ei aina ole helppoa, mutta siihen ei tulisi lannistua. Salassapito viranomaisverkostotyön konkreettisissa asiakastapauksissa ei tuota ristiriitaa, kun asiakkailta on pyydetty lupa tarvittavien tietojen hankkimiseen asiakkaan asiassa. Yhteistyön sujuvuutta lisää kun: on sovittu kuka koordinoi yhteistyötä ja ensisijaisesti vastaa asiakkaasta ja asian hoidon kokonaisuudesta on sovittu työnjaosta, jolloin ei ole päällekkäistä työtä eikä keskenään ristiriitaisia tavoitteita työskentelyssä tarvittava tieto kulkee osapuolten välillä työskentely perustuu asiakkaan ja yhteistyötahojen kanssa yhdessä laadittuun suunnitelmaan, jonka toteutumista arvioidaan säännöllisesti työskentely on avointa ja läpinäkyvää eikä toimita asiakkaan selän takana Yhteistyön esteitä: toive kontrolloida toisten tekemisiä; yritetään saada toiset tekemään välttämättömiksi koettuja toimenpiteitä kuullaan dominoivia ääniä, sivuutetaan mielipiteitä, jätetään heikkoja ääniä kuulematta, liittoudutaan kolmatta osapuolta vastaan, puhutaan selän takana, jätetään joitakin yksin asiakas splittaa ja työntekijät menevät tähän mukaan, syntyy vastakkainasetteluja ja ristiriitoja tarvittava tieto ei kulje, työskentelyssä ei ole yhteisiä suunnitelmia ja arviointia

9 Verkostotyön menetelmiä, joissa toteutuu moniammatillinen yhteistyö: Huolen vyöhykkeet ja yhteistyön tarve (Ks.Huolen vyöhykkeistö sivu12) Moniammatilliset dialogit Verkostokokoukset Verkostokartta (Ks. sivu 33) Verkostoterapeuttiset istunnot Läheisneuvonpito (Ks. sivu 27 ) Muuta moniammatillista yhteistyötä: Konsultaatiokäynnit Säännöllisesti kokoontuvat yhteistyöryhmät, esimerkiksi arviointi- ja tukiryhmät lastensuojelussa Kumppanuushankkeet, esimerkiksi Itäluotsi (Ks. sivu 11) Lausuntokäytännöt (Lähde: Arnkill Tom Erik (2004) Verkostotyö lastensuojelussa - menetelmät huolen mukaan. Teoksessa Lastensuojelu tänään (toim. Hujala Anne) Kustannusosakeyhtiö Tammi. Helsinki) 1.4 Lapsikeskeinen työskentely Lapsikeskeisen sosiaalityön tavoitteena on suojella lasta, turvata lapsen hyvinvointi ja arki tässä hetkessä sekä varmistaa lapsen turvallinen kehitys. Tavoitteena on lapsen arjen, tarpeiden, vaikeuksien, vahvuuksien ja voimavarojen selvittäminen lapsen ja vanhempien kanssa. Tarkoituksena on, että lapsen omat kokemukset ja vanhempien kokemukset lapsesta tulevat kuulluksi. Tavoitteena on, että vanhemmat näkisivät lapsensa tarpeet, tulisivat tietoisiksi niistä ja vastaisivat niihin parantaen lapsen hyvinvointia arjessa. Tavoitteena on tarvittaessa saada myös lapsen ja vanhemman välisissä suhteissa muutos aikaan. Lapsikeskeisen työn tavoitteena on suojella, tukea, vahvistaa ja eheyttää lasta työskentelemällä suoraan lapsen kanssa pitämällä prosessit lapsikeskeisinä ja valitsemalla lapsikeskeisyys työtä ohjaavaksi periaatteeksi. Lapsikeskeisiin tavoitteisiin pyritään ensisijaisesti kuulemalla, kohtaamalla ja tukemalla lasta sekä pitämällä lapsi ja kunkin lapsen yksilölliset tarpeet vanhempien kanssa tehtävän työn keskiössä. Lapsen ja vanhempien välistä suhdetta pyritään vahvistamaan lisäämällä heidän vuorovaikutustaan tai muuttamalla heidän tapojaan olla vuorovaikutuksessa. Lapsikeskeisessä sosiaalityössä sosiaalityöntekijän tehtävänä on työskennellä lapsen kanssa, olla lasta varten koko asiakkuusprosessin

10 ajan ja sen eri kohdissa, välittää lapselta saatua tietoa vanhemmille sekä ottaa lapsen kokemukset ja näkökulma vanhempien kanssa tehtävän työn lähtökohdaksi. Lapsikeskeisen sosiaalityön lähtökohta on, että lapsen arkea ja elämäntilannetta, lapsen ja vanhemman välisiä suhteita ja lapsen arjen muutostarpeita lähdetään selvittämään lapsen ja vanhempien kanssa yhdessä ja erikseen. Lapsen tapaamisten tarkoitus on saada kuulla lapsen omia kokemuksia arjesta ja elämäntilanteestaan sekä tarpeista ja toiveista, vaikeuksista ja vahvuuksista, joita hänellä on. Vanhempien tapaamisten tarkoitus on kuulla vanhemman näkemyksiä lapsesta ja lapsen tarpeista sekä omasta vanhempana olosta. Lapsikeskeisessä sosiaalityössä halutaan varmistua siitä, että sekä lapsen että vanhemman kokemukset ja näkemykset lapsen arjesta ja elämäntilanteesta tulevat kuulluksi ja huomioiduksi arviointia ja muutostyötä tehdessä. Lapsikeskeisessä lastensuojelussa halutaan varmistua sekä lapsen että vanhemman osallisuudesta omassa asiassaan sekä huolehtia siitä, että erityisesti lapsi ja myös vanhemmat saavat toistensa näkökulmista koottua tietoa perheen tilanteesta. Lapselle lastensuojelun asiakkuudesta ja auttamisen keinoista kertominen on lapsikeskeisessä sosiaalityössä merkityksellistä. Lapsikeskeisessä sosiaalityössä on huolehdittava ensisijaisesti siitä, että lastensuojelun apu kohdennetaan vastaamaan lapsen tarpeisiin. Lapsikeskeisen sosiaalityön tarkoituksena on, että lapsen omat kokemukset ja vanhempien kokemukset lapsesta tulisivat kuulluiksi. Tavoitteena on, että vanhemmat näkisivät lapsensa tarpeet, tulisivat niistä tietoisiksi ja vastaisivat niihin parantaen lapsen hyvinvointia arjessa. Vanhempien ja lasten välisissä suhteissa pyritään saamaan tarvittaessa muutos aikaan. Lapsikeskeisyyttä on suora lapsen kanssa työskentely. Lapsen ja vanhempien omien kokemusten tavoittamista korostetaan myös, jolloin lapsen omien kokemusten ja vanhempien lapsuuden kokemusten tavoittamista voidaan pitää lapsikeskeisyytenä. Lapsikeskeisen työn tavoitteena on työskennellä suoraan lapsen kanssa ja valita lapsikeskeisyys työtä ohjaavaksi periaatteeksi kaikilla sosiaalityön toiminnan tasoilla; toimintaperiaatteen tasolla, prosessien tasolla ja kohtaamisen tasolla. Toimintaperiaatteen taso lastensuojelun sosiaalityössä tarkoittaa tietoisuutta työn tarkoituksesta ja työtä ohjaavista periaatteista. Tällä tasolla työntekijät valintoja tehdessään vastaavat samalla työssä nousseisiin miksi - kysymyksiin. Toimintaperiaatteen tasolla tehdyt valinnat

11 työn tarkoituksesta ohjaavat työprosessien muotoutumista ja asiakkaiden kohtaamista. Prosessien tasolla työntekijä tekee päätöksiä, valitsee työn kohteen ja työtavan, miten asiakkaan kanssa etenee sekä toimenpiteitä, joita arvioi lapsen ja vanhempien tarvitsevan. Sosiaalityöntekijän valintojen perusteella työn etenemisestä muodostuu prosessi, joka luo kehyksen asiakkaan kohtaamiselle. Asiakkaat vaikuttavat omilla valinnoillaan työntekijän suunnittelemaan ideaaliprosessiin muokaten toimillaan asiakkuuden toteutumaa uniikiksi. Kohtaamisen tasolla tehtävässä työssä tavoitteena on keskittyä asiakkaan kuulemiseen ja kohtaamiseen. Kohtaamisen tasolla työntekijän on hyvä miettiä, miksi haluaa tavata lasta ja vanhempia, mikä kohtaamisen tavoite on, mitä haluaa kuulla, miten ottaa asioita vastaan ja mitkä periaatteet kohtaamista ohjaavat. Kohtaamistilanteisiin valitaan teemat, muuttujat ja käytettävät menetelmät. Niiden valintaan vaikuttavat periaatteen tason valinnat, prosessin kohta ja ennen kaikkea asiakkaan tilanne. Lapsen kanssa työskenneltäessä on tärkeää kiinnittää huomiota kaiken sen lapselta saatavilla olevan tiedon vastaanottamiseen, jolla on merkitystä lapsen tarpeiden ja niiden täyttämisen kannalta. Tällöin tarvitaan tietoa lapsen kokonaiselämäntilanteesta, hänen vanhempisuhteistaan, perheestään, tärkeimmistä muista ihmisistä ja hänen kehityshistoriastaan. Tämä liittyy ajatuksellisesti yhteen lapsen tarpeiden ja niiden kohtaamisen kanssa. Lapsikeskeisen työn menetelmiä Vahvuuskortit Kortit muodostuvat 40 eläinhahmolla kuvitettujen korttien sarjasta, joissa jokaisessa on vahvuuksiin viittaava teksti. Korttien tarkoituksena on voimavaraistaa lasta tukemalla itsetuntoa, luomalla mahdollisuuksia positiiviseen muutokseen lapsen kyvyssä hahmottaa omia vahvuuksiaan ja opettamalla selviytymiskeinoja. Kortteja voi käyttää monella tapaa ja niitä voi soveltaa eri tilanteisiin eri-ikäisten ihmisten kanssa ryhmissä tai yksilöllisesti. Kortteja voi käyttää esimerkiksi tutustumiseen lapsen itsetunnon tukemiseen auttamaan lasta hahmottamaan omia vahvuuksiaan opettamaan lasta antamaan myönteistä palautetta antaa lapselle tunne siitä, että hänellä on selviytymiskeinoja Esimerkiksi alle kouluikäisen kanssa voi tutustumista harjoittaa korttien avulla seuraavasti: ota vain pieni kasa (10 15) vahvuuskortteja katsele kortteja yhdessä lapsen kanssa ja kerro mitä niissä lukee

12 pyydä lasta miettimään mitkä kortit kuvaavat häntä, minkälainen lapsi itse on laita kortit pöydälle ja toista tarvittaessa uudestaan mitä niissä lukee pyydä lasta laittamaan pinoon eteensä ne kortit, jotka sopivat juuri hänelle vaihtoehtoisesti voit pyytää valitsemaan korteista sen eläimen, joka lapsi haluaisi olla tai joka muistuttaa lasta itseään Näihin kortteihin ei ole olemassa varsinaisia sääntöjä tai yhtä ainoaa oikeaa käyttötapaa. (Lähde: http://www.pesapuu.fi/vahvuuskortit.shtml) 2. LASTENSUOJELU AVOHUOLLOSSA 2.1 Ennaltaehkäisevä työ ja varhainen tuki Klaari, Itäluotsi ja huolen vyöhykkeistö ovat esimerkkejä lastensuojelutyön ehkäisevän työn ja varhaisen tuen työmuodoista ja menetelmistä. Klaari Ehkäisevä päihdetyö tarkoittaa Klaarissa alueellisten riskitekijöiden vähentämistä ja suojaavien tekijöiden lisäämistä yhteistyössä lasten, nuorten, perheiden, viranomaisten ja muiden toimijoiden kanssa. Sen tavoitteena on nuorten päihteiden käytön ehkäisy luomalla nuorille turvaverkko, jonka avulla heidän hyvinvointinsa lisääntyy ja päihteidenkäyttönsä vähenee. Ehkäisevä työ koskee kaikkia päihteitä ja käyttömuotoja, tupakka mukaan lukien. Klaari-toiminnassa arvostetaan vanhemmuutta ja heidät otetaan mukaan toiminnan suunnitteluun ja toteutukseen. Klaari mahdollistaa aikuisten, nuorten ja eri alojen toimijoiden omaehtoista toimintaa sekä auttaa ideoiden toteuttamisessa. Toiminnan periaatteita ovat laatu, vapaaehtoisuus, kumppanuus, omaehtoisuus ja luottamus tulevaisuuteen. Klaari-toiminnan koordinointi nostaa esiin tietoa ja asiantuntijuutta; se on olemassa olevan tiedon, palveluiden ja muiden resurssien tarpeenmukaista yhdistämistä, välittämistä ja toiminnan käynnistämistä. Koordinaattorit auttavat ja edistävät tätä toimintaa yhdessä yhteistoiminnan osapuolten kanssa ehkäisevän päihdetyön mahdollistamiseksi. Klaarissa tulkitaan ja hyödynnetään yhteisöissä valmiina olevia voimia. Klaarin toiminnan painopisteet vuosille 2005 2006 ovat: nuorten humalajuomisen ja sen haittojen vähentäminen nuorten raittiuden tukeminen

13 Klaari myöntää myös pieniä toiminta-avustuksia ehkäisevän päihdetyön hankkeisiin, kuten vanhempainiltoihin, nuorten suunnittelemaan toimintaan tai koulutuksiin. Avustuksia haetaan tukikaavakkeella ja niitä myönnetään osana muuta rahoitusta. (Lähde: Klaari-esite, Helsinki 2006) Itäluotsi Itäluotsi on Itä-Helsingin alueella toimiva ehkäisevän nuorisotyön toiminta. Sen tehtävänä on ehkäistä nuorten syrjäytyminen monihallinnollisella ja moniammatillisella yhteistyöllä. tavoitteena on nuorten sosiaalinen vahvistaminen kohdennetusti. Toimintaa ohjaavat arvot ovat toisesta ihmisestä välittäminen, osaaminen, tavoitetietoisuus sekä tarkoituksenmukaisuus. Itäluotsi toimii nuoren elämässä kodin, koulun ja vapaa-ajan alueilla. Mukaan tulevan nuoren ympärille kootaan aikuisten verkosto hänen tuekseen. Tukiverkostoon kootaan nuoren kasvuun vaikuttavia aikuisia kuten vanhemmat, koulun edustaja, sosiaalitoimen edustaja sekä Itäluotsin vastuuhenkilö. Itäluotsiin mukaan valitulle nuorelle luodaan yksilöllinen ja kokonaisvaltainen tukiohjelma, jossa määritellään tavoitteet, käytännön tukitoimenpiteet, verkoston jäsenten roolit ja arvioidaan toteutuneet toimenpiteet. Nuorelle annetaan yksilöllistä tukea ja vanhemmille annetaan tukea vanhemmuuteen. Nuoren prosessi Itäluotsissa kestää 1 1,5 vuotta. Nuoret valikoituvat mukaan koulujen oppilashuoltoryhmien, lastensuojelun tai muiden alan ammattilaisten lähetteellä. Itäluotsin vahvuuksia ovat erityisosaaminen nuorten kohtaamisessa, yksilöllinen ja asiakaslähtöinen suunnittelu, joustavuus toiminnassa, nuoren pitkäaikainen kontakti luotettavaan aikuiseen, vapaa-ajan harrastusten ja myönteisten kokemusten mahdollistaminen ja järjestäminen sekä toiminta moniammatillisena osaajana. (Lähde: Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskus, Itäluotsi-esite 2006) Huolen vyöhykkeistö Huolen vyöhykkeistö auttaa arvioimaan avun ja yhteistyön tarvetta. Huolen vyöhykkeistön avulla työntekijä voi jäsentää lapsesta, nuoresta ja hänen perheestään kokemaansa huolen astetta, omien auttamismahdollisuuksiensa riittävyyttä sekä lisävoimavarojen tarvetta. Vyöhykkeistö on apuväline työntekijän tilanteen jäsentämiseksi ja yhteistyön kehittämiseksi. Sen tarkoituksena on auttaa selkiyttämään työntekijöiden keskinäistä ja perheiden kanssa tehtävää yhteistyötä. Se

14 tarjoaa kaikille ymmärrettävän ja yhteisen käsitteen: oma huoli. Huolen vyöhykkeistössä työntekijöiden lapsista ja nuorista kokema huoli nähdään jatkumona, jonka yhdessä ääripäässä on ei huolta tilanne ja toisessa ääripäässä suuren huolen tilanne, jossa työntekijä kokee lapsen tai nuoren olevan välittömässä vaarassa. Huolen vyöhykkeitä on neljä. Vyöhykkeet jakaantuvat 7 huolen asteeseen. Ei huolta Pieni huoli Huolen harmaa vyöhyke Suuri huoli 1 2 3 4 5 6 7 Ei lainkaan huolta Pieni huoli tai ihmettely käynyt mielessä; luottamus omiin mahdollisuuksiin vahva Huoli tai ihmettely käynyt toistuvasti mie-lessä; luotta-mus omiin mahdollisuuksiin hyvä. Ajatuksia lisävoimien tarpeesta. Huoli kasvaa; luottamus omiin mahdollisuuks iin heikkenee. Mielessä toivomus lisävoimista ja kontrollin*lisä ämisestä. Huoli tuntuva; omat voimavarat ehtymässä. Selvästi koettu lisä-voimien ja kontrollin lisäämisen tarve. Huolta paljon ja jatkuvasti: lapsi/nuori vaarassa. Omat keinot loppumassa. Lisävoimia ja kontrollia saatava mukaan heti. Huoli erittäin suuri: lapsi/nuori välittömässä vaarassa. Omat keinot lopussa. Muutos lapsen tilanteeseen saatava heti. *kontrollilla tarkoitetaan tilanteen hallinnan lisäämistä rajoittamalla jotakin epätoivottavaa asiaa esim. päihteiden käyttöä. Ei huolta vyöhyke (1) Työntekijä kokee, että lapsen asiat ovat hyvin. Lapsi kasvaa, kehittyy tai oppii normaalisti ja hänellä on hyvät kasvuolosuhteet. Työntekijä kokee asioiden ja oman toiminnan sujuvan niin kuin pitääkin ja tuottavan toivottuja tuloksia. Pienen huolen vyöhyke (2-3) Työntekijällä käy pieni huoli tai ihmettely mielessä, jopa toistuvasti. Hänellä on kuitenkin vahva luottamus omiin auttamismahdollisuuksiinsa. Näissä tilanteissa huolen puheeksi ottaminen koetaan suhteellisen helpoksi, koska työntekijä pystyy tarjoamaan tukeaan. Useimmiten tuki myös menee tueksi ja tuottaa toivottua myönteistä kehitystä. Pienen huolen vyöhykkeellä on hyvät mahdollisuudet varhaiseen puuttumiseen. Huolen harmaa vyöhyke (4-5) Työntekijän huoli on tuntuvaa ja kasvaa edelleen. Omat auttamiskeinot on käytetty tai ne ovat vähissä. Usko omiin auttamismahdollisuuksiin on ehtymässä. Usein tällä alueella esiintyvää huolta on ilmennyt jo pitkään. Tilanteet ja asiakkuudet ovat kuormittavia, tilanteeseen liittyvien tahojen työnjako on usein epäselvä tai muiden tahojen mukanaolosta ei ole tietoa. Työntekijä kokee kasvavaa huolta, kaipaa lisävoimavaroja ja kontrollia, mutta on samanaikaisesti epävarma "riittävästä näytöstä" ja voi pelätä liioittelevansa. Työntekijä joutuu pohtimaan myös velvollisuuksiaan. Sitooko häntä vaitiolovelvollisuus vai lastensuojelulain 40

15 ilmoitusvelvollisuus, joka antaa mahdollisuuden hakea tukea ja asiantuntija-apua lastensuojelun työntekijöiltä. Suuren huolen vyöhyke (6-7) Työntekijä arvioi lapsen tai nuoren olevan vaarassa. Huoli on tuntuvaa ja omat keinot ovat lopussa. Vyöhykkeelle sijoittuvat huolet eivät anna työntekijöille enää mahdollisuutta empimiseen. Työntekijä ennakoi, että lapselle tai nuorelle käy todella huonosti, ellei tilanteeseen saada muutosta heti. (Lähde: https://groups.stakes.fi/verk/fi/verkostomenetelmat/ HuolenVuohykkeisto/index.htm) 2.2 Alkuvaiheen tilannearvio Alkuvaiheen tilannearvio tehdään lastensuojelun tarpeen arvioimiseksi. Tavoitteena on yhdessä lapsen ja vanhempien kanssa saada kokonaisnäkemys lapsen elämäntilanteesta ja arjesta. Lapsikeskeisessä tilannearviossa selvitetään lapsen voimavaroja ja tarpeita sekä vanhempien kykyä ja mahdollisuuksia vastata niihin. Tilannearvio on yksi sosiaalityön menetelmä ja jo itsessään lapsiperheiden tukimuoto sekä mahdollisuus asiakassuhteen rakentamiseen. Alkuvaiheen tilannearvion tavoitteena on lisäksi, että lastensuojelun tarve arvioidaan mahdollisimman pian ilmoituksesta (3kk:n sisällä), prosessi systematisoituu ja asiakkuuden alkaminen selkiytyy niin sen määrittelyn kuin kirjaamisen osalta. Prosessin avulla arvioinnin perusteet ovat myös asiakkaiden (lapsen ja muiden perheenjäsenten) kanssa yhdessä pohdittuja ja asiakkaan tietoisuus lastensuojeluasiakkuudestaan varmentuu. Tilannearvio tapahtuu tapaamalla lasta sekä vanhempia yhdessä ja erikseen. Lapsikeskeisyys lastensuojelun sosiaalityön tilannearviossa tarkoittaa, että lapsi on keskiössä koko tilannearvioprosessin ajan. Olennaista on lapsen kohtaaminen niin, että sosiaalityöntekijä saa kattavan ymmärryksen lapsen elämäntilanteesta. Sosiaalityöntekijän tehtävänä on lapsen huomioiminen ja osallistaminen lapsen ja vanhempien yhteisissä tapaamisissa sekä lapsen omissa tapaamisissa. Lapsen läsnäolo määrittää tapaamisten kulkua ja sisältöjä siten, että teemat ovat lapseen ja lapsen kokemusmaailmaan liittyviä. Myös käytettävät menetelmät ja välineet ovat sellaisia, että ne mahdollistavat lapselle luontaisen tavan ilmaista itseään. Lapsikeskeisessä vanhempien tapaamisessa keskitytään kuulemaan vanhempien näkemyksiä lapsesta. Tärkeää on myös huomioida se, että lasta ei aseteta vastuuseen häntä koskevista ratkaisuista, vaan hän voi olla osallisena oman ikänsä ja kehitystasonsa mukaan.

16 Lastensuojeluasiakkuuden vireille tulo ja alkutapaaminen Vireille tulo tapahtuu asiakkaan oman yhteydenoton tai lastensuojeluilmoituksen kautta. Ilmoittaja voi olla perheenjäsen, viranomainen tai muu taho, kuten sukulainen tai naapuri. Vireille tulon jälkeen kutsutaan koko perhe alkutapaamiseen, jossa kuullaan lasta/lapsia ja vanhempia. Alkutapaamiseen voidaan tarvittaessa kutsua muitakin asianosaisia, kuten ilmoituksen tehnyt henkilö, etenkin jos kyseessä on viranomainen. Muualla asuvalle huoltajalle tulee tiedottaa prosessin alkamisesta. Jos eri osapuolet eivät pääse tai muusta syystä voi olla samassa tapaamisessa, voidaan järjestää myös useampia alkutapaamisia. Alkutapaamiseksi ei riitä vanhempien tapaaminen, vaan työntekijän on kohdattava myös lapsi. Alkutapaamisella käydään yhdessä läpi lastensuojeluilmoitus, kuullaan lapsen/lasten ja vanhempien näkemykset tilanteesta sekä kootaan perustiedot perheestä. Alkutapaaminen riittää tilannearvioksi tilanteissa, joissa tilanne on selvitettävissä yhdellä tapaamisella ja asiakkuutta ei aloiteta. Lastensuojeluilmoitus tai yhteydenotto kirjataan perheen jokaisen lapsen kohdalle, jota ilmoitus koskee. Alkuvaiheen tilannearvion seurannan kannalta on tärkeää, että ilmoitusta tai ensimmäistä yhteydenottoa koskevat merkinnät tehdään kaikille lapsille, joita se koskee. Jos alkutapaamisella katsotaan, että lapsen ja vanhempien tilannetta on syytä tarkastella perusteellisemmin, sovitaan alkuvaiheen tilannearvion jatkamisesta. Lastensuojeluasiakkuus kirjataan alkavaksi tästä ajankohdasta alkaen. Asiakkaiden eli lapsen ja vanhempien kanssa keskustellaan, mitä lastensuojeluasiakkuus tarkoittaa ja sovitaan tilannearvioprosessin kulku. Alkuvaiheen tilannearvio kriisitilanteissa Jos lastensuojeluasiakkuus tulee vireille kriisitilanteena, alkuvaiheen tilannearvioprosessia voi viedä eteenpäin välittömän avun tarjoamisen rinnalla heti, kun asiakas pystyy osallistumaan siihen (esimerkiksi sairaalahoitoa vaativat tilanteet). Jos lapsi tai nuori otetaan kiireellisesti huostaan, sosiaalityöntekijä jatkaa työskentelyä yhteistyössä sijaishuollon kanssa. Kiireellinen huostaanotto asiakkuuden alussa siihen sisältyvine arviointeineen on jo alkuarvio sinänsä, tämän jälkeen asiakkuus jatkuu avohuollossa suunnitelman tekemisellä.

17 Vastuutyöntekijä ja parityö Alkuvaiheen tilannearvio pyritään mahdollisuuksien mukaan tekemään parityönä. Päävastuullisena prosessissa on lastensuojelun sosiaalityöntekijä. Suositeltavaa on, että työparina on toinen sosiaalityöntekijä (lastensuojelu tai perhesosiaalityö), mutta parina voi toimia myös johtava sosiaalityöntekijä tai sosiaaliohjaaja. Tällä halutaan varmistaa, että arvioinnissa on riittävä lastensuojelun asiantuntemus. Vastuusosiaalityöntekijä vastaa alkuvaiheen tilannearvion kokonaisprosessin toteutumisesta ja on mukana lasten ja vanhempien tapaamisissa, jotta hänelle muodostuu henkilökohtainen kuva lapsen elämäntilanteesta. Vastuutyöntekijä toimii yhteyshenkilönä eri tahoille, päättää lastensuojeluasiakkuuden alkamisesta ja varmistaa, että alkuvaiheen tilannearviosta tehdään kirjallinen yhteenveto. Tavoitteena on, että kaikki tapaamiset tehdään parityönä. Eri tapaamissa parityöllä on erilaisia funktioita. Lasten ja vanhempien yhteisissä tapaamisissa parityöllä varmistetaan se, että lapsi tulee riittävästi ja lapselle ominaisesti huomioiduksi tapaamisen aikana. Koko arviointiprosessin kannalta parityössä korostuu yhteisten tulkintojen ja ammatillisen reflektoinnin merkitys. (Lähde: Helsingin kaupungin sosiaaliviraston lastensuojelun käsikirjaohje 2006) Alkuvaiheen tilannearvion prosessi Alkuvaiheen tilannearvio voi sisältää alkutapaamisen, 1-3 (tai tarvittaessa jopa useamman) lapsen/ lasten tapaamisen, yhden tai useamman vanhempien tai muun asianosaisen tapaamisen ja yhteenvetotapaamisen. Yksi tapaaminen näistä on suositeltavaa tehdä kotikäyntinä. Tavoitteena on, että alkuvaiheen tilannearvio tehdään yhteistyössä lapsen ja hänen vanhempiensa kanssa. Tarvittaessa selvitys voidaan kuitenkin tehdä vastoin lapsen tai vanhempien tahtoa. Selvityksen tekemisen tarpeellisuus ja sen perustelut kirjataan. Alkuvaiheen tilannearvio prosessi toteutetaan aina selvitystarpeen mukaan kuitenkin niin, että sosiaalityöntekijä saa näkemyksen lapsen kokonaiselämäntilanteesta. Jos alkutapaamisella on päätetty jatkaa alkuvaiheen tilannearviota, prosessin tulee minimissään sisältää alkutapaamisen lisäksi vähintään yhden lapsen/lasten tapaamisen, yhden vanhempien tapaamisen sekä yhteenvetotapaamisen, jossa annetaan asiakkaalle tilannearviosta kirjallinen yhteenveto. Lasta tapaa aina vastuutyöntekijä. Jos samasta perheestä on useampi lapsi alkuvaiheen tilannearviossa, vastuusosiaalityöntekijä harkitsee lasta kuullen, onko lapsilla tarpeen olla omat vai yhteiset tapaamiset. Vastuusosiaalityöntekijä harkitsee myös

18 lapsen iän ja kypsyyden perusteella, milloin lapsi voi tavata työntekijää itsenäisesti ja milloin vanhemman kanssa. Yli 4 vuotiaita voi useimmiten tavata yksin. Vanhempien tapaamiset voivat myös tapahtua yhdessä tai erikseen vastuutyöntekijän harkinnan ja vanhempien toiveiden mukaan. Tilannearviomallia voidaan käyttää asiakkuuden missä vaiheessa tahansa lapsen tilanteen arvioinniksi.

19 Alkuvaiheen tilannearvion prosessikaavio Vireilletulo (ilmoitus tai yhteydenotto) SOSTY MUIST Alkutapaaminen SOSTY MUIST SOSTY MUIST Ei asiakkuutta Asiakkuus ARVLS -lapsen elämäntilanteen kokonaisvaltainen tilannearvio -lastensuojelun tuen tarpeen selvittäminen -muun auttajaverkoston selvittäminen K O TI K Ä Y N TI Lapsen tapaaminen 1-3 kertaa Vanhemman tapaaminen /tapaamiset Yhteenveto Yhteenvetotapaaminen SOSTY MUIST SOSTY MUIST MUIST SOSTY MUIST ARVLS ARVLS Asiakkuuden lopetus Asiakkuuden jatkaminen Huoltosuunnitelma SOSTY SUUN (Lähde: Helsingin kaupunki, sosiaalivirasto, pysyväisohje 3.1.1, lapsiperheiden palvelut, perhekeskustoiminta 16.6.2006) http://www.hel2.fi/sosv/julkaisu/selvitykset/2004/01_lastensuojelua.pdf

20 Alkuvaiheen tilannearvion sisällöt ja lapsikeskeisyys Tilannearvion tavoite on kartoittaa kokonaisvaltaisesti lapsen tai nuoren elämäntilannetta ja arkea sosiaalityön viitekehyksestä käsin tarkastellen (erotuksena esim. psykiatriset arvioinnit). Liitteenä on teemoja sisällöistä, joita kartoituksessa käydään läpi lapsen ikävaiheen ja tarpeen mukaan soveltaen. Myös etniset taustatekijät, kuten kulttuuriset, uskonto- ja kielikysymykset, ovat tärkeä huomioida työskentelyssä. Tapaamisten edellytyksenä on, että ne voidaan tehdä lasta järkyttämättä, hienovaraisesti ja että sillä ei vaikeuteta lapsen suhdetta hänelle läheisiin ihmisiin. Lapsikeskeinen tilannearvio tapahtuu lapselle tai nuorelle luontevalla tavalla, puhuen tai toiminnallisesti. Lapsikeskeisyys toteutuu vanhempien tapaamisissa sisältöjen kautta. Vanhempien tapaamisen tarkoituksena on kartoittaa vanhempien näkemyksiä lapsesta tai nuoresta, hänen arjestaan ja tarpeistaan sekä vanhemman voimavaroista vastata niihin. Alkuvaiheen tilannearvion aikana on tärkeä kartoittaa lasta ja vanhempia jo auttavat tahot. Vastuusosiaalityöntekijä neuvottelee perheen kanssa keitä prosessin aikana konsultoidaan. Esimerkiksi päivähoidon näkemys lapsesta voi olla tärkeää tietoa alkuvaiheen tilannearvion kannalta. Mikäli perheen kanssa ei asiasta päästä yhteisymmärrykseen konsultoitavista tahoista, käyttää vastuutyöntekijä omaa harkintaansa. Lastensuojelulain perusteella sosiaalityöntekijällä on oikeus selvittää lapsen tilannetta yhteistyökumppaneilta, vaikka lapsi tai vanhemmat sitä vastustaisivatkin. Lapsen tilannearvion teemat ikävaiheen mukaan soveltaen Provision nuoret päihteet läheiset suhteet rikollisuus perushoiva pikkulapset lapsen ja vanhemman vuorovaikutus minäkäsitys arjen hallinta Protection ystävyyssuhteet Participation harrastukset ym. itsensä toteuttaminen kouluviihtyvyys ja oppiminen leikki-ikäiset (Lähteet: Kohtaavaa lastensuojelua hanke,baro.fi tilannearviomalli)

21 Kirjallinen yhteenveto ja arvio asiakkuuden jatkumisesta Kirjallisen yhteenvedon tehtävä on varmistaa, että tilannearvioprosessi on avoin ja mukana olleet asiakkaat saavat tiedon tilannearviossa esille tulleista asioista. Yhteenvetoon kirjataan alkuvaiheen tilannearviossa esille tulleet tärkeimmät sisällöt eli lapseen sekä hänen arkeensa liittyvät vahvuudet ja muutostarpeet. Yhteenvedossa tuodaan esille myös sosiaalityöntekijän näkemys lastensuojeluasiakkuuden tarpeesta. Yhteenveto kirjataan. Maahanmuuttaja-asiakkaan kohdalla suositellaan, että yhteenveto käännetään kielelle, jota asiakas ymmärtää. Yhteenveto käydään läpi ja lastensuojeluasiakkuuden tarvetta käsitellään yhdessä lapsen ja muiden perheenjäsenten kanssa yhteisessä tapaamisessa. Yhteenvedon pohjalta vastuutyöntekijä tekee arvion asiakkuuden jatkumisesta tai päättymisestä. Jos lastensuojeluasiakkuutta on tarvetta jatkaa, lapselle ja vanhemmille kerrotaan perustelut asiakkuuden jatkamiselle. Yhteenveto on pohjana lapselle / nuorelle tehtävään huoltosuunnitelmaan, joka tulee laatia jokaiselle lastensuojelun asiakkaalle. (Liite1:Malli alkuvaiheen tilannearvioprosessin yhteenvetopohjaksi) Asiakkuus uudelleen vireille Jos kerran päätetty asiakassuhde tulee uudelleen vireille (lastensuojeluilmoitus, oma yhteydenotto tms.), tehdään uusi alkuvaiheen tilannearvio jo olemassa olevaa tietoa hyödyntäen. Jos asiakkuus tulee uudelleen vireille hyvin lyhyellä aikajänteellä, sosiaalityöntekijä voi tehdä suppeamman tilannearvion tilanteen vaatimassa laajuudessa. Olennaista tällöin on hyödyntää aiemmin tehtyä tilannearviota ja tarkastella, miten tilanne on muuttunut suhteessa aiempaan. (Lähde: Helsingin kaupunki, sosiaalivirasto, pysyväisohje 3.3.1, Lapsiperheiden palvelut, perhekeskustoiminta 16.6.2006) 2.3 Avohuollon tukitoimet Palvelutarpeen ja ongelmatilanteen selvittämiseksi ja tarvittavan varhaisen tuen tarjoamiseksi järjestetään kuntaan muuttaville uusille perheille opastusta, opasvihkosia ja muuta tietoa perheiden erilaisten ongelmatilanteiden varalle. Sosiaalityön neuvonta- ja ohjauspalvelu tarkoittaa muun muassa mahdollisuutta oman elämäntilanteen käsittelyyn sosiaalitoimistossa tai tarvittaessa perheen kanssa kotona tai muualla Lapsen ja nuoren tukipalvelut Päivähoitopaikan järjestäminen ottaen huomioon lapsen erityistarpeet; 1.8.1995 alkaen kaikilla alle kouluikäisillä lapsilla on oikeus saada päivähoitopaikka. Päivähoitoa voi saada laitoksessa eli päiväkodissa tai perheessä eli perhepäivähoitajan luona. Lasten päivähoidon eräänä

22 tärkeänä tehtävänä on erilaisten kehitysviivästymien ja -häiriöiden mahdollisimman varhainen toteaminen, korjaaminen ja hoitaminen. Tässä tarkoituksessa päiväkodeissa on pienryhmiä erityistä hoitoa ja kasvatusta vaativille lapsille. Päivähoidon kautta välittyy myös lastensuojeluun arvokasta tietoa lastensuojelua tarvitsevista lapsista ja heidän perheistään ja päivähoidolla on tärkeä rooli lastensuojelun tukitoimena ja ennaltaehkäisevänä lastensuojeluna. Koulunkäynnin tukeminen yhteistyössä koulujen kanssa; kouluissa on oma sosiaalityöntekijä ja koulupsykologi sekä erityisopetusta pienryhmässä erityistä tukea vaativille lapsille sekä yhteistyötä lastensuojelun ja koulun oppilashuollon kanssa. Koulun oppilashuoltotyöryhmä kokoontuu säännöllisesti pohtimaan yksittäisten oppilaiden tarvitsemia hoito- ja kasvatustoimenpiteitä koulussa. Ryhmään kuuluvat yleensä terveydenhoitaja, koulupsykologi tai koulun sosiaalityöntekijä, erityisopettaja ja rehtori. Joskus ryhmä kutsuu koulun ulkopuolisen yhteistyötahon kuten lastensuojelun sosiaalityöntekijän yhdessä pohtimaan lapsen tai perheen tilannetta. Tukihenkilön järjestäminen lapselle tai nuorelle; tukihenkilön järjestämisen tarkoituksena on antaa nuorelle toimiva aikuissuhde muiden nuorelle tärkeiden ihmissuhteiden rakoillessa. Erityisen tärkeää tällaisen suhteen aikaansaaminen on silloin, kun nuorella ei muutoin olisi yhtään toimivaa aikuissuhdetta. Tukihenkilöksi voi ryhtyä kuka hyvänsä ammatillinen tai eiammatillinen tehtävään sopiva aikuinen. Tärkeää on, että uusi syntyvä suhde on lapselle henkilökohtainen ja luottamukseen perustuva aikuissuhde. Tukihenkilö on ennen kaikkea lapselle myönteinen ihmissuhde. Lomatoiminnan järjestäminen tai loman tukeminen; sosiaalivirasto myöntää lomatukea ja järjestää lomapaikkoja lapsille, joilla muutoin ei olisi mahdollisuutta virkistävään lomanviettoon. 4-17 vuotiaiden lasten lomakustannuksiin myönnetään maksutukea. Loman voi viettää leirillä tai lomakodissa. Lomakoti on perhe, jossa lapset voivat viettää loma-aikansa. Useimmat lomakodit ovat maaseutumaisessa ympäristössä. Monet lomakodit ottavat lapsia myös viikonloppujen viettoon ja usein samaan lomakotiin voi mennä monena vuonna peräkkäin. Eri järjestöt ja yhdistykset pitävät leirejä. Nuoren työhön sijoittumisen tukeminen; nuorten työhön ohjauksen palvelut on tarkoitettu helsinkiläisille 17 20-vuotiaille lastensuojelun asiakkaille, jotka ohjautuvat palveluihin avo- ja sijaishuollosta. Nuorten työkoti on toimintayksikkö, joka järjestää näitä palveluja nuorille. Työkodissa toimii 4 sosiaalityöntekijää, joiden tehtävänä on suunnitella ja toteuttaa asiakasnuorten tarvitsemia työ- ja koulutuselämään valmentavia palveluja. Asiakastyön keskeisenä toimintamallina on portaittain etenevä suunnitelma, joka laaditaan nuorelle ja se sisältää tulevaisuuden vision ja keinot, joilla tavoite saavutetaan.

23 Asiakastyö alkaa sosiaalityöntekijän tai sijaishuoltoyksikön lähetteellä. Alkuhaastattelussa kartoitetaan nuoren toiveet ja tavoitteet sekä koulutus ja työtausta. Nuori ja sosiaalityöntekijä laativat yhdessä työllistämis- ja koulutussuunnitelman, jota toteutetaan ja arvioidaan yhdessä nuoren ja hänen verkostonsa kanssa. Nuoren työllistämis- ja koulutussuunnitelmaan voi sisältyä koulutukseen ja työelämään valmentavia kursseja, työharjoittelua, joka kestää 3-6 kk, työllistämistä, joka kestää 3-6 kk tai oppisopimuskoulutusta, jolloin nuorella on mahdollisuus kouluttautua ammattiin työn tekemisen kautta. Nuoren tukeminen asumisen järjestämisessä; lastensuojelun asiakasnuorten asunnon saanti itsenäistymisvaiheessa on iso ongelma. Asuntoja tarvitsevat eniten laitoksissa asuvat nuoret huostaanoton päättyessä. Monikaan ei halua eikä voi palata kotiin. Lastensuojelulaitoksilla on asumisharjoitteluasuntoja, jotka ovat laitosten yhteydessä. Monasti laitoksessa asuva nuori siirtyy ensin asumisharjoitteluasuntoon ja sitten lastensuojelun tukiasuntoon, mutta tavallista on myös, että nuori siirtyy suoraan laitoksesta tukiasuntoon. Tukiasuntoja voivat myös hakea lastensuojelun asiakasnuoret, jotka eivät ole laitoksessa. Mahdollisuus nuorelle rikoksen sovittelumenettelyyn; sovittelussa voidaan käsitellä rikos- tai riita-asioita kuten pahoinpitelyitä, vahingontekoja ja omaisuusrikoksia. Sovittelussa osapuolet voivat turvallisesti kohdata toisensa ja sopia vahingonkorvauksesta tai muista sovintoon johtavista toimenpiteistä. Kun kyseessä on asianomistajarikos esimerkiksi vahingonteko, ja syntyy sovinto, ei syytettä nosteta. Virallisen syytteen alaisissa rikoksissa kuten pahoinpitelyissä ratkaisuvalta on syyttäjällä. Sovittelun ansiosta oikeudenkäynti voidaan usein kokonaan välttää tai sovittelu voidaan ottaa huomioon mahdollista rangaistusta mitattaessa. Sosiaalivirastossa on omat tehtävään koulutetut sovittelijat. Yleisimmin tapaukset sovitteluun ohjautuvat syyttäjiltä ja poliisilta, mutta myös asianosaiset itse voivat tehdä aloitteen. Hoitopalvelut perheneuvolassa; hoitomuotoina ovat yksilö-, pari-, perhe tai ryhmäterapia. Perheneuvola tarjoaa lisäksi konsultaatiopalveluita muille viranomaisille. Sosiaaliviraston perheneuvoloissa työskentelee psykologeja, sosiaalityöntekijöitä, lääkäreitä ja toimistotyöntekijöitä. Lapsen kuntouttavana lyhytaikainen hoito avohuollon tukitoimenpiteenä toteutettavana sijoituksena; lapsi voidaan sijoittaa laitokseen tai perheeseen tilapäisesti tukitoimena, joka on vapaaehtoinen ja edellyttää huoltajien ja 12 -vuotta täyttäneen lapsen suostumusta. Tavoitteena on, että sijoitus on kotihoitoa ja kasvatusta tukeva ja lapsi palaa kotiin sovitun ajan kuluttua. Lapsi voidaan sijoittaa esimerkiksi tilanteessa, jossa vanhemmat eivät pysty psyykkisen sairauden tai päihdeongelman vuoksi huolehtimaan lapsista ja tarvitsevat ongelmiinsa hoitoa. Tällöin voidaan sopia, että lapsi on sijoitettuna perheeseen tai laitokseen hoitojakson ajan.

24 Mahdollisuus erilaisiin terapioihin ja lasten psykiatriseen hoitoon; palvelujen järjestäminen on pääosin terveydenhuollon tehtävänä: äitiys- ja lastenneuvoloiden tarjoamat ohjaus- ja hoitotoimet mielenterveysongelmista kärsivien 13 -vuotta täyttäneiden nuorten hoito nuorisopsykiatrian poliklinikoilla ja sairaalassa lastenpsykiatrinen hoito (alle 13 v.) sairaalassa ja avohoitona poliklinikalla, myös tutkimusjaksoja sairaalassa. Päihde- ja huumehoitopalveluja lapsille ja nuorille; - jotkut lastensuojelulaitokset ovat erikoistuneet päihdeongelmaisten nuorten hoitoon tai hoidontarpeen arviointiin, lisäksi palveluja ostetaan yksityisiltä palvelujen tuottajilta. Helsingissä toimii nuorisoasemia, jotka palvelevat alle 23 -vuotiaita päihdeongelmaisia nuoria. Nuorisoaseman palvelut ovat: neuvonta tilanteen- ja hoidon tarpeen arviointi yksilö- ja perhekeskustelut ryhmätoiminta akupunktio laitoskuntoutukseen ohjaaminen lääkäripalvelut huumeseulat sovitusti konsultaatio, koulutus ja työnohjaus yhteistyökumppaneille (Lähde: Rousu, Sirkka & Holma, Tupu, Lastensuojelupalvelujen hankinta ja tuottaminen. Suomen kuntaliitto, Kuntatalon painatuskeskus. Helsinki 2003) BARO nuoren elämäntilanteen arviointimenetelmä BARO-menetelmällä voidaan arvioida nuoren tukitoimien tarvetta. BARO on hollantilaisen lastenpsykiatrian professorin Th.A.H. Doreleijersin ja hänen monialaisen työryhmänsä Hollannissa sosiaalityöntekijöille kehittämä haastattelumenetelmä, jota käytetään rikoksia tehneiden nuorten elämäntilanteen arviointiin. BARO-menetelmää käytetään nuorten lainrikkojien auttamiseksi ja rikoksista aiheutuvien haittojen vähentämiseksi yhteistyössä sosiaali- ja terveydenhuollon sekä koulun oppilashuollon kanssa osana varhaisen puuttumisen moniammatillisen hoito- ja huoltoketjun rakentamista. BARO-menetelmällä on mahdollista arvioida rikoksilla tai esimerkiksi koulustapoissaololla oirehtivien nuorten joukosta yksinkertaisella tavalla ne nuoret, joille voisi riittää yksi puuttuminen ja sen reflektointi (vähäisessä määrin huolta)