TOHMAJÄRVEN LEHDOT -NATURA-ALUEEN HOITO-JA KÄYTTÖSUUNNITELMA

TOHMAJÄRVEN LEHDOT -NATURA-ALUEEN HOITO-JA KÄYTTÖSUUNNITELMA Pohjois-Karjalan lehdot, tikkametsät ja luonnonmetsät Life Saara Rytkönen Pohjois-Karjalan ympäristökeskus 13.12.2002

ESIPUHE Tohmajärven lehdot Natura-alueen hoito- ja käyttösuunnitelma on laadittu osana Pohjois-Karjalan lehdot, tikkametsät ja luonnonmetsät projektia. Nelivuotinen projekti käynnistyi keväällä 2001 Euroopan unionin Luonnon Life rahoituksen tukemana. Nelivuotisen Life-hankkeen tavoitteena on suojella ja hoitaa Suomen Natura 2000- verkostoehdotukseen sisältyvien pohjoiskarjalaisten luontokohteiden uhanalaisia luontotyyppejä ja uhanalaisten eliölajien elinympäristöjä. Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen yhteistyökumppanina projektissa toimii Metsähallituksen Itä-Suomen luontopalvelut. Useimpien projektissa mukana olevien alueiden luontoarvojen säilyminen tai palautuminen edellyttää erilaisia hoito- tai kunnostustoimia. Projektin aikana laaditut Natura-kohteiden hoito- tai ennallistamissuunnitelmat ovat pohjana toteutettaville hoito- ja kunnostustoimille. Suunnitelmat ohjaavat tarvittaessa myös alueiden virkistyskäyttöä ja niihin sisältyy tietoja alueille järjestettävästä opastuksesta sekä kohteiden merkinnästä. Suunnitelmat ovat välttämättömiä hoitotoimien ja opastuksen kohdentamiseksi siten, että Natura-alueiden suojelutavoitteet toteutuvat myös pitkällä aikavälillä. Suunnitelmat ovat tarpeen myös riittävän laji- ja luontotyyppiseurannan järjestämiseksi. Tohmajärven lehtojen hoito- ja käyttösuunnitelman on laatinut projektisihteeri Saara Rytkönen Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksesta. Natura-alueeseen sisältyvissä lehdoissa tehtiin suunnitelmaa varten kasvillisuus- ja linnustoselvityksiä vuonna 2001 sekä lahopuumittauksia vuonna 2002. Kasvillisuusselvitykset teki fil. yo. Heli Voutilainen, linnustoselvitykset Kimmo Koskela Pohjois- Karjalan lintutieteellisestä yhdistyksestä ja lahopuumittaukset suunnittelija Petri Silvennoinen Metsähallituksen Itä-Suomen luontopalveluista. Hyönteislajiston osalta lehtojen hoidon suunnitteluun on saatu konsultointiapua Pekka Sundellilta ja Marko Niemiseltä Faunatica Oy:sta. 2

Sisällysluettelo 1 JOHDANTO... 5 2 TOHMAJÄRVEN LEHDOT NATURA-ALUEEN YLEISKUVAUS... 6 2.1 Perustiedot... 6 2.2 Hyypiänvaara... 7 2.3 Hernevaara I... 7 2.4 Hernevaara II... 7 2.5 Piilovaara... 7 2.6 Pikku Palovaara... 8 2.7 Hiidenvaara... 8 2.8 Jalajanvaara... 8 3 SUOJELTAVAT LUONTOTYYPIT JA LAJIT... 9 3.1 Yleistä... 9 3.2 Suojeltavat luontotyypit... 9 3.3 Kasvilajiston suojelu... 9 3.4 Eläimistön suojelu... 10 3.4.1 Linnusto... 10 3.4.2 Nisäkkäät... 10 3.4.3 Hyönteiset... 10 4 SUOJELUTILANNE JA UHKATEKIJÄT... 11 4.1 Suojelun tavoitteet... 11 4.2 Suojelun toteutustilanne... 11 4.3 Uhkatekijät... 12 4.3.1 Kuusettuminen... 12 4.3.2 Metsätalous... 12 4.3.3 Niityn umpeenkasvu... 12 5 PERUSSELVITYKSET... 12 5.1 Yleistä... 12 5.2 Kasvillisuusselvitykset... 13 5.3 Linnustoselvitykset... 13 5.4 Lahopuumittaukset... 13 5.5 Aikaisemmat selvitykset... 13 6 HOITOTOIMET... 14 6.1 Hoidon yleiset tavoitteet... 14 6.2 Luonnonhoito... 14 6.2.1 Kuusien poisto... 14 6.2.2 Lahopuun lisääminen... 15 6.3 Hoitotoimien vaikutukset Natura-alueen luontoarvoihin... 15 6.4 Hoitotoimien toteutus ja kustannukset... 16 6.5 Jatkotoimenpiteet... 16 7 HOITOTOIMET OSA-ALUEITTAIN... 16 7.1 Hoitotarpeiden arviointi... 16 7.2 Hyypiänvaara... 17 7.2 Jalajanvaara... 18 7.3 Piilovaara... 20 7.4 Pikku Palovaara... 21 8 MERKINTÄ JA OPASTUS... 21 9 SEURANTA... 22 3

LIITTEET Liite 1: Natura 2000-rajaus (osa-alueiden kartat) Liite 2: Suojelun toteutustilanne (kartat) Liite 3: Lintulaskentojen lajiluettelot (v. 2001 ) Liite 4: Kasvillisuusinventointilomake Liite 5: Kasvillisuusselvitys (v. 2001) Liite 6: Lahopuumittausten tulokset Liite 7: Kuviokohtaiset hoitotoimet osa-alueittain (kartat) 4

1 JOHDANTO Keski-Karjalan lehtokeskuksen alueella sijaitseva Tohmajärven lehdot Natura-alue on yksi Pohjois-Karjalan lehdot, tikkametsät ja luonnonmetsät -projektissa mukana olevista kohteista. Naturaalueeseen sisältyy seitsemän erillistä lehtoa: Piilovaaran, Jalajanvaaran, Hyypiänvaaran, Hiidenvaaran ja Pikku Palovaaran lehdot sekä kaksi Hernevaaran lehtoa. Jalajanvaaran ja Hyypiänvaaran lehdot on hankittu lähes kokonaisuudessaan valtiolle luonnonsuojelutarkoitukseen ja niistä on muodostettu luonnonsuojelualueita. Muiden lehtojen suojelu on pääosin toteutettu rauhoittamalla alueita yksityisiksi luonnonsuojelualueiksi. Natura-alueeseen sisältyvät lehdot kuuluvat Suomen Natura 2000-verkostoehdotukseen luontodirektiivin (SCI) mukaisena alueena. Natura-alueeseen sisältyvistä lehdoista Jalajanvaara, Pikku Palovaara, Hiidenvaara ja toinen Hernevaaran lehdoista kuuluvat myös valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan (Alapassi & Alanen 1988, 1989). Osa Hyypiänvaaran Natura-alueesta kuuluu valtakunnalliseen vanhojen metsien suojeluohjelmaan. Metsähallituksen Itä-Suomen luontopalveluiden hallinnassa olevia Jalajanvaaran ja Hyypiänvaaran lehtoja lukuun ottamatta lehtojen hoidosta vastaa Pohjois-Karjalan ympäristökeskus. Life projektin aikana kaikkien Natura-alueeseen sisältyvien hoidettavien lehtojen hoitotöiden järjestelyistä vastaa Pohjois-Karjalan ympäristökeskus. Lehtojen suojelun tavoitteena on monimuotoisten lehtoyhdyskuntien sekä niille tyypillisten rehevää ja ravinteista ympäristöä vaativien eliölajien säilyttäminen. Tavoitteena on säilyttää myös maisemallisesti tai kulttuurihistoriallisesti arvokkaat lehtokohteet. Lehtojen suojelu on tärkeää myös lehtoihin kohdistuvan tutkimus- ja opetuskäytön sekä luonnonharrastuksen turvaamiseksi. Lehtojen suurimpana uhkana on nykyään voimaperäinen metsätalous ja kuusen levittäytyminen. Kuusta suosivan metsänhoidon lisäksi luontainen kuusettuminen on monin paikoin lisääntynyt metsien laidunnuksen loppumisen seurauksena. Kuusi uhkaa erityisesti eteläisen Suomen lehtipuuvaltaisia lehtoja, jotka ovat syntyneet alun perin kaskeamisen, laiduntamisen tai muun ihmistoiminnan seurauksena ja joiden ominaispiirteet eivät säily ilman jatkuvaa hoitoa. Kuusen liiallinen varjostus aiheuttaa lehtokasvillisuuden taantumista ja hapan neulaskarike muuttaa lehtojen maaperää vähitellen vaateliaalle lehtolajistolle liian happamaksi. Osa lehdoista on luonnostaan kuusivaltaisia ja kasvillisuudeltaan vakiintuneita sekametsiä, joiden ominaispiirteet säilyvät ilman hoitotoimia. Tässä hoito- ja käyttösuunnitelmassa esitetään perustiedot Tohmajärven lehdot Natura-alueeseen kuuluvista lehdoista sekä tarvittavat hoitotoimenpiteet, joiden avulla voidaan turvata arvokkaan lehtoluonnon ja sille ominaisten kasvi- ja eläinlajien säilyminen. Tohmajärven lehtojen kasvillisuutta ja linnustoa koskevat tiedot perustuvat vuonna 2001 Life-projektin puitteissa tehtyjen selvitysten lisäksi Natura-inventointitietoihin. Natura-alueen hyönteislajistoa koskevat tiedot perustuvat Faunatica Oy:n konsultointiin. 5

2 TOHMAJÄRVEN LEHDOT NATURA-ALUEEN YLEISKUVAUS 2.1 Perustiedot Natura-alueeseen (FI0700038) sisältyvät seitsemän lehtoa sijaitsevat Tohmajärven kunnan keskiosassa, melko lähellä Tohmajärven kirkonkylää (Kemie) sen länsi-, lounais-, etelä- ja kaakkoispuolilla (kuva 1, peruskartat 4232 04, 05). Natura-alueen muodostavien lehtojen pinta-ala on yhteensä 37 hehtaaria. Ravinteisuudeltaan ja kosteudeltaan erityyppiset lehdot sijaitsevat maisemallisesti merkittävien vaarojen jyrkillä rinteillä ja niiden alapuolella. Lehdot ovat Keski-Karjalan lehtokeskuksen edustavimpia boreaalisia lehtoja. Lehdoissa esiintyy runsaasti uhanalaista ja vaateliasta lehtolajistoa. Kaksi osa-aluetta, Hyypiänvaara ja Jalajanvaara ovat pääosin valtion omistuksessa. Muiden lehtojen suojelu on toteutettu lähes kokonaan rauhoittamalla alueita yksityisiksi luonnonsuojelualueiksi. Osa-alueiden Natura -rajaukset on esitetty suunnitelman mukana olevassa liitteessä (Liite 1). Tehtävänimike: Luonut: ArcView Version 3.0 Esikatselu: Tätä EPS-kuvaa ei tallennettu esikatselun kanssa. Kommentti: Tämän EPS-kuvan voi tulostaa vain PostScript-kirjoittimella. Kuva 1. Tohmajärven lehdot Natura-alueen sijainti (seitsemän osa-aluetta). 6

2.2 Hyypiänvaara Pääosin valtion omistama alue Tohmajärven kirkonkylän länsipuolella. Hyypiänvaaran osa-alueen pinta-ala on 3,8 hehtaaria. Natura-alueeseen sisältyvät vaaran koilliseen ja kaakkoon viettävät rinteet. Vallitsevana luontotyyppinä paikoin jyrkkärinteisellä vaaralla on boreaalinen luonnonmetsä. Hyypiänvaaran ylärinteen vanha kuusivaltainen metsä kuuluu vanhojen metsien suojeluohjelmaan. Rinteen alaosassa on mm. kosteaa ukonhattulehtoa ja kallioisella rinteellä myyränporraslehtoa. Pääosa alueesta on luonnonsuojelualuetta. Hyypiänvaaralla on myös nuoria sekametsätaimikkoja, koivutaimikkoa sekä varttunutta, paikoin tiheäkasvuista ja harmaaleppävaltaista lehtimetsää. Taimikoissa ja harmaaleppämetsikössä kasvaa paikoittain alikasvoskuusia. Vanhan kuusikon alueella vaaran ylärinteessä on mustikkatyypin kangasmetsää (MT) sekä käenkaali-mustikkatyypin lehtomaista kangasta (OMT). Vaaran alarinteessä on lehtovyöhyke: kuusikon alueella on käenkaali-oravanmarjatyypin tuoretta lehtoa (OMaT) ja ravinteisempaa käenkaalilillukkatyypin tuoretta lehtoa (ORT) sekä pääasiassa jyrkänteiden tai kallioseinämien tuntumaan sijoittuvia kosteita myyränporraslehtoja (DiplT). Kuusikon alapuolisen harmaaleppävaltaisen metsän alueella on lisäksi kosteaa ukonhattulehtoa (AT), hiirenporras-isoalvejuurivaltaista saniaislehtoa (AthAssT) ja mesiangervovaltaista kosteaa suurruoholehtoa (OFiT). Hyypiänvaara on ollut todennäköisesti aikaisemmin osittain laidunkäytössä ja vaaran metsiä on hyödynnetty myös metsätaloudellisesti. 2.3 Hernevaara I Yksityisomistuksessa oleva pienialainen, kivikkoinen lehto Tohmajärven kirkonkylän eteläpuolella. Pinta-alaltaan n. 0,4 hehtaarin laajuinen lehto sijaitsee Hernevaaran jyrkällä pohjoisrinteellä ja sen alapuolella. Lehtojensuojeluohjelmaan kuuluva lehto on rauhoitettu yksityiseksi luonnonsuojelualueeksi. Hernevaaralla on puustoltaan kuusivaltaista tuoretta OMaT -lehtoa sekä kosteita saniaislehtoja, mm. myyränporraslehtoa. Alueella on hajuheinän esiintymä. Lehdossa ei ole kiireellisiä hoitotarpeita. 2.4 Hernevaara II Pääosin yksityiseksi luonnonsuojelualueeksi rauhoitettu, suojeluohjelmien ulkopuolinen luonnontilainen lehto Tohmajärven kirkonkylän lounaispuolella. Pinta-alaltaan n. 2,8 hehtaarin laajuinen lehto liittyy etelässä Hiidenvaaran lehtojensuojelualueeseen. Leviänjokeen viettävillä pohjois- ja koillisrinteillä on puustoltaan kuusivaltaista puolukkatyypin kuivankoa kangasta (VT) ja mustikkatyypin tuoretta kangasta (MT). Jyrkänteiden alla on OMTkangasta, puolukka-lillukkatyypin kuivaa lehtoa (VRT) ja tuoretta OMaT -lehtoa. Alueen keskiosan notkelmassa ja rinteillä on kosteita myyränporras- ja suursaniaislehtoja. Lehtokasvillisuus on erittäin monipuolista ja edustavaa. Alueella ei ole kiireellisiä hoitotarpeita. 2.5 Piilovaara Tohmajärven kirkonkylän kaakkoispuolella sijaitseva monipuolinen lehtoalue. Yksityiseksi luonnonsuojelualueeksi rauhoitetun alueen pinta-ala on n. 11 hehtaaria. 7

Piilovaaran rinteillä on pääosin varttunutta, lehtipuuvaltaista sekametsää. Rinteiden yläosissa on monin paikoin järeitä haapoja pieninä ryhminä. Vaaran laella on eri-ikäisiä istutettuja kuusitaimikoita, joissa on seassa lehtipuustoa. Notkon vanhat pellot on istutettu koivulle ja jo harvennettukin. Alueen länsiosassa on laaja hakattu jyrkkä rinne ja rinteen alla hakatulle alalle kasvanut tiheä harmaaleppävesakko. Piilovaaran rinteillä on monenlaisia edustavia lehtoja: pieniä ORT-, OMaT- ja VRT-laikkuja on rinteiden yläreunoilla kangasmaiden laidoilla. Suurempia OMaT-lehtoaloja on lehtipuuvaltaisessa sekametsässä ja kuusitaimikossa. AthAssT-saniaislehtoa itäosan tuoreilla rinteillä ja kosteilla tasanteilla. Myyränporraslehtoa on vaaran pohjoispuolen rinteiden kalliopahdoilla, -jyrkänteillä ja rinnetörmillä kapeina suikaleina sekä myös rinteiden keski- ja alaosissa. Ukonhattutyypin tuoreita lehtoja on rinteiden keski- ja alaosissa sekä vanhoilla pelloilla alueen pohjoisreunalla Vanhoja piikkilanka-aitoja on yhä laidunnuksen jäljiltä metsässä selvästi näkyvissä. Pellonreunoissa on paikoin syvät ojat. Alueen keskiosan suolta on kaivettu kuivatustarkoituksessa kaksi matalaa kanavaa kohti alarinnettä. Alueen itärinteessä on yläosistaan umpeen kasvava ajoura. Piilovaaran itäreunan ja keskiosan kautta kulkee Aconitum-luontopolku. Polulla on pitkospuita, rappuja ja opastauluja. 2.6 Pikku Palovaara Tohmajärven kirkonkylän eteläpuolella, Oravaaran itäpuolella sijaitseva yksityiseksi luonnonsuojelualueeksi rauhoitettu lehto. Alue kuuluu valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan. Vaaran koillisrinteessä ja sen alapuolella sijaitseva kivinen rinnelehto on pinta-alaltaan n. 0,9 hehtaaria. Vaaran laki on puustoltaan kuusivaltaista lehtomaista kangasmetsää, ja rinteessä sekä sen alla on tuoretta kuusivaltaista OMaT-lehtoa. Rinteessä on myös pienialaisesti myyränporras lehtoa ja rinteen alapuolella paikoin kosteaa AthAssT -saniaislehtoa. Vaaran laella kulkee Kemien luontopolku lehtoa sivuten. 2.7 Hiidenvaara Yksityiseksi luonnonsuojelualueeksi rauhoitettu, pinta-alaltaan n. 2,7 hehtaarin laajuinen lehtoalue Tohmajärven kirkonkylän lounaispuolella Hernevaaran kaakkoispuolella. Alue kuuluu valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan. Puustoltaan pääosin kuusivaltaisten, koilliseen jyrkästi viettävien rinteiden lehdot vaihtelevat kuivista VRT-lehdoista rinteiden alapuolisten tasanteiden tuoreisiin ORT -lehtoihin ja kosteisiin saniaislehtoihin. Rinteillä on myös tuoretta MT-kangasta. Alueella ei ole kiireellisiä hoitotarpeita. 2.8 Jalajanvaara Tohmajärven kirkonkylän lounaispuolella sijaitseva, valtion omistuksessa oleva monipuolinen lehto-, perinnebiotooppi- ja maisemakokonaisuus. Osa-alueen pinta-ala on n. 15 hehtaaria. Arvokkaalla maisema-alueella sijaitseva vaara kuuluu myös valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan. Jalajanvaaran kallioketo ja rinneniitty on luokiteltu perinnemaisemainventoinnissa (Grönlund ym. 1998) valtakunnallisesti arvokkaaksi perinnebiotoopiksi. Jalajanvaaralla on vanhaa kuusivaltaista kangasmetsää, varttunutta sekametsää, varhaisen sukkessiovaiheen lehtimetsiä sekä nuoria viljelykuusikoita. Vaaran eteläpäässä on lajistoltaan edustava kalkkivaikutteinen kallioketo sekä rinneniitty. Metsähallitus on hoitanut Jalajanvaaran niittyjä useiden vuosien ajan. 8

Alueen monipuolinen lehtokasvillisuus keskittyy vaaran itä- ja koillisrinteille. Kalliojyrkänteillä ja niiden alapuolella on myyränporraslehtoja pieninä laikkuina ja laajempina seinäminä. Niiden väleissä on ylärinteillä kuivia varpuisia VRT-lehtoja ja tuoreita OMaT-lehtoja, rinteiden keskivaiheilla ja alaosissa rehevämpää ORT-lehtoa. Notkelmissa ja jyrkänteiden aluskivikoissa on kosteita suursaniais- ja suurruoholehtoja. Jalajan tilan rakennuksista on jäljellä enää osin romahtanut asuinrakennus ja pieni myöhemmin tehty saunarakennus. Asuinrakennuksen luoteiskulmalla metsän reunassa on kaivo. Tie kulkee alueen eteläosan halki pihapiirin eteläpuolella ja sähkölinja pihapiirin ja kuusitaimikoiden halki kaakosta luoteeseen. Kemien luontopolku kulkee alueella etelästä pohjoiseen ja kääntyy luoteiskulmalta luoteeseen. Polun varrella on opastauluja. 3 SUOJELTAVAT LUONTOTYYPIT JA LAJIT 3.1 Yleistä Tohmajärven lehdot -Natura-alueen suojelulla ja hoitotoimilla tähdätään paitsi arvokkaiden luontotyyppien myös yksittäisten eliölajien säilyttämiseen. Erityisen tärkeää on uhanalaisten ja harvinaisten sekä vaateliaiden lajien suojelu. Rakenteeltaan ja eliölajistoltaan monipuolisen lehtoluonnon säilyttämiseen ja luonnon monimuotoisuuden lisäämiseen tähtäävät hoitotoimet hyödyttävät kasvilajiston ohella mm. lehtojen linnustoa, nisäkkäitä ja hyönteisiä. Natura-aluetta koskevat uhanalaisten lajien ja luontodirektiivin liitteen II lajien esiintymä- ja seurantatiedot tallennetaan uhanalaisten lajien tietojärjestelmään. 3.2 Suojeltavat luontotyypit Natura-alueella esiintyviä EU:n luontodirektiivin luontotyyppejä ovat boreaaliset lehdot, boreaaliset luonnonmetsät (luonnontilaiset tai niiden kaltaiset kuusivaltaiset vanhat metsät), alavat niitetyt niityt, kasvipeitteiset kalkkikalliot sekä alvarit ja kalkkivaikutteiset kalliokedot. Lehtojen osuus em. luontotyypeistä on suurin (62 %). Lehdot ja kalliot ovat myös metsälain 10 :n tarkoittamia erityisen tärkeitä elinympäristöjä. Natura-alueella ei esiinny luonnonsuojelulain 29 :n mukaisia suojeltuja luontotyyppejä. 3.3 Kasvilajiston suojelu Natura-alueen lehdoissa esiintyviä valtakunnallisesti uhanalaisia ja rauhoitettuja kasvilajeja ovat lehtoukonhattu (VU), tikankontti (VU) ja metsänemä (VU). Lehdoissa tavattavia rauhoitettuja lajeja ovat myös lehtoneidonvaippa ja soikkokaksikko. Muita erityisen vaateliaita tai harvinaisia kasvilajeja ovat mm. näsiä, lehtokuusama, karjalanruusu, koiranheisi, myyränporras, mustakonnanmarja, lehto-orvokki, koiranvehnä, lehtokorte, velholehti, lehtomatara, korpinurmikka, korpisorsimo, tesmayrtti ja pesäjuuri. Myös lehtojen sammallajisto on hyvin monipuolinen; lehdoissa esiintyy mm. haprakiertosammal, idänhitusammal, kalkkisuikerosammal, kalkki- ja lehtoväkäsammal, limisiimasammal sekä pohjanvaskisammal. Lehdoissa tavataan myös raidankeuhkojäkälää. Jalajanvaaran osa-alueen kalliokedolla ja rinneniityllä esiintyviä harvinaisia tai huomionarvoisia niittykasvilajeja ovat ketokäenminttu, mäkiarho, kelta-apila, jäkki, kesämaitiainen, hietalemmikki, keltanokitkerö ja alueellisesti uhanalainen ahopellava. 9

Myyränporras ja lehtoukonhattu ovat maassamme levinneisyydeltään itäisiä kasvilajeja. Myyränporras kuuluu Euroopan unionin luontodirektiivin mukaisiin suojeltaviin kasveihin. Lehtoukonhattua ei esiinny Suomessa alkuperäisenä muualla kuin Pohjois-Karjalassa. 3.4 Eläimistön suojelu Hoitotoimilla pyritään turvaamaan ja parantamaan myös alueella esiintyvän eläinlajiston elinmahdollisuuksia. Hoitotoimia suunniteltaessa on huomioitu erityisesti linnuston, nisäkkäiden ja hyönteisten elinympäristövaatimukset, vaikka linnustoa lukuun ottamatta varsinaisia eliöryhmäkohtaisia selvityksiä alueelta ei olekaan tehty Life-projektin aikana. Konsultointiapua lehtojen hoidon suunnitteluun hyönteisten osalta saatiin kuitenkin Faunatica Oy:sta. Hyönteislajien suuren lukumäärän vuoksi katsottiin olennaiseksi selvittää konsultoinnin avulla vain nyt tiedossa olevien ja lehtojen hoidon kannalta merkittävimpien hyönteislajien esiintyminen Natura-alueen lehdoissa. 3.4.1 Linnusto Tohmajärven lehtojen linnusto on melko hyvin tunnettu. Life-projektin ensimmäisenä vuotena (v. 2001) tehtiin linnustoselvitykset Hyypiänvaaran, Piilovaaran ja Jalajanvaaran lehdoissa. Selvitysten mukaan lehdoissa esiintyy EU:n lintudirektiivin liitteessä I mainituista lajeista pyy (kaikilla kolmella kohteella) ja palokärki (Jalajanvaara). Natura-alueella esiintyy valtakunnallisesti uhanalaisista lintulajeista tiltaltti (VU). Piilovaaran metsistä on lisäksi löytynyt joko pikkutikan (VU) tai valkoselkätikan (CR) syönnöksiä, joten tämä alue on jommankumman uhanalaisen tikan ruokailualuetta. Silmälläpidettävistä lajeista Natura-alueella esiintyvät käki ja pikkusieppo. Lehtojen linnustoa on selvitetty myös aiemmin Natura-inventoinneissa vuonna 1996. Vuonna 2001 tehdyt selvitykset lajilistoineen ovat tämän suunnitelman liitteinä (liite 3). 3.4.2 Nisäkkäät Natura-alueen vanhat kuusi-lehtisekametsät haapakolopuineen ovat liito-oravalle soveliasta elinympäristöä, ja laji esiintyykin melko suurella todennäköisyydellä usealla osa-alueella. Liito-orava on Suomessa valtakunnallisesti uhanalainen laji (VU). Liito-orava kuuluu myös EU:n luontodirektiivin liitteiden II ja IV lajeihin eli se on luokiteltu tärkeäksi lajiksi, jonka suojelemiseksi on osoitettava erityisten suojelutoimien alueita ja joka edellyttää tiukkaa suojelua. Liito-orava on lisäksi luokiteltu luontodirektiivissä ensisijaisen tärkeäksi lajiksi. Luonnonsuojelulain 49 :n mukaan luontodirektiivin liitteessä IV (a) tarkoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden selvästi luonnossa havaittavien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Liito-oravan mahdolliset elinympäristöt huomioidaan alueen metsien hoitotoimia toteutettaessa, eikä hoitotoimia uloteta sellaisten alueiden välittömään läheisyyteen, joilla todennäköisten on liito-oravan pesä- ja levähdyspaikkoja. 3.4.3 Hyönteiset Natura-alueen hyönteislajisto ei ole kovin hyvin tunnettu. Lehtojen hoitoa suunniteltaessa on huomioitu erityisesti sellaiset tiettyihin lehtojen ravintokasveihin erikoistuneet uhanalaiset tai harvinaiset hyönteislajit, joista on havaintoja Natura-alueelta tai jotka suurella todennäköisyydellä esiintyvät alueen lehdoissa. Hoitotoimilla turvataan ensisijaisesti näiden lajien elinympäristöjen säilyminen ja pyritään muutoinkin parantamaan habitaattien laatua ko. lajien vaatimuksiin nähden. Tohmajärven lehtojen hoidon kannalta huomionarvoisia perhoslajeja ovat valtakunnallisesti uhanalainen nunnamittari (Baptria tibiale, NT) ja usvapikkumittari (Eupitechia immundata). Nämä lajit 10

elävät mustakonnanmarjalla ja mustakonnanmarjaa esiintyy yleisenä jokaisella osa-alueella. Näistä nunnamittari on puolivarjoisten paikkojen laji, jolloin se hyötyy aukoista elinpaikoillaan. Molemmista lajeista on tehty havaintoja Hyypiänvaarassa viimeksi 1970 luvulla ja epävarmoja havaintoja lajeista on myös Piilovaarasta 1950- ja 1960 luvuilta. Lehtoukonhatulla esiintyviä erikoistuneita hyönteislajeja ovat ukonhattukimalainen (Bombus consobrinus), rusojaloyökkönen (Pyrrhia exprimens) ja pikkuperhonen (Endothenia hebesana). Ukonhattukimalainen on Suomessa valtakunnallisesti uhanalainen laji (EN). Ukonhattukimalaista on tavattu Piilovaaran ukonhattulehdossa viime vuosina ja Hyypiänvaarassa viimeksi 1980-luvulla. Rusojaloyökkösestä on havaintoja Hyypiänvaaralta 1970-luvulta sekä Piilovaaralta vuodelta 2001. Rusojaloyökkönen on aukeita paikkoja vaativa lämmönsuosija, jonka kannat vaihtelevat suuresti. Laji on mitä ilmeisimmin hävinnyt Hyypiänvaaralta puuston sulkeutumisen seurauksena. Lehtoukonhatun kukinnasta riippuvainen ukonhattukimalainen on myös saattanut hävitä Hyypiänvaaralta samasta syystä. Pikkuperhosta ei ole toistaiseksi tavattu Suomessa, mutta sen esiintyminen on mahdollista Tohmajärven ukonhattulehdoissa. Laji tunnetaan Sortavalasta. Piilovaaran alueella on havaittu viime vuosina myös uhanalainen pantterimittari (Pseudopanthera macularia, VU) ja silmällä pidettäväksi luokiteltu pihlajayökkönen (Trichosea ludifica). 4 SUOJELUTILANNE JA UHKATEKIJÄT 4.1 Suojelun tavoitteet Natura-alueeseen sisältyvistä lehdoista Jalajanvaara, Pikku Palovaara, Hiidenvaara ja toinen Hernevaaran lehdoista kuuluvat valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan. Hyypiänvaarasta pääosa kuuluu vanhojen metsien suojeluohjelmaan. Jalajanvaaran osa-alueella on valtakunnallisesti arvokas perinnebiotooppi. Kaikki seitsemän lehtoa sijaitsevat EU:n itäisimmän lehtokeskuksen, Keski- Karjalan lehtokeskuksen alueella. Natura-alueen lehtojen suojelulla on huomattava kansallinen ja kansainvälinen merkitys itäisen lehtolajiston suojelussa. Kasvillisuudeltaan erittäin edustavat ja monimuotoiset lehdot sijaitsevat maisemallisesti arvokkaiden vaarojen rinteillä. Lehdoissa esiintyy useita vaateliaita ja harvinaisia kasvilajeja, joista erityisen merkittäviä ovat tikankontti sekä levinneisyydeltään itäiset lehtoukonhattu ja myyränporras. Nämä lajit ovat rauhoitettuja ja myyränporras kuuluu myös EU:n luontodirektiivin liitteen II lajeihin. Lehdoissa esiintyy myös monipuolinen eläinlajisto. Hyönteislajiston suojelun kannalta on erityisen tärkeää turvata lehtoukonhattuun ravintokasvina erikoistuneiden hyönteislajien elinympäristöjen säilyminen. Suojelun tavoitteena on turvata arvokkaiden lehtojen ja perinnebiotoopin sekä niiden eliölajiston säilyminen Natura-alueella, mikä edellyttää suojelun toteuttamisen ohella myös lehtojen ja niityn aktiivisia hoitotoimia. 4.2 Suojelun toteutustilanne Natura-alueen toteutuskeinona on luonnonsuojelulaki. Hyypiänvaara (3,8 ha) on pääasiassa valtion omistuksessa olevaa vanhojen metsien suojelualuetta, josta 0,8 ha on yksityisomistuksessa olevaa, suojelematonta metsää. Jalajanvaara (15 ha) on kokonaan valtion omistuksessa. Pikku Palovaaran rinnelehto (0,9 ha), Hiidenvaaran lehto (2,7 ha) ja Hernevaara I -lehto (n. 0,4 ha) ovat yksityismaalle rauhoitettuja luonnonsuojelualueita. Hernevaara II:sta on rauhoitettu 2,1 ha yksityiseksi luonnonsuojelualueeksi ja 0,7 ha on vielä yksityisomistuksessa olevaa suojelematonta lehtoa. Piilovaaran lehdosta (11 ha) on rauhoitettu 7,3 ha yksityiseksi luonnonsuojelualueeksi ja ostettu valtion omistukseen 3,7 ha. Natura-alueen suojelusta on toteutumatta yhteensä 1,5 hehtaaria. 11

Suojelun toteutustilanne Hyypiänvaaran, Hernevaara II:n ja Piilovaaran osalta 13.12.2002 on esitetty liitteenä olevissa kartoissa (liite 2). 4.3 Uhkatekijät 4.3.1 Kuusettuminen Viljelty ja luontaisestikin leviävä kuusi muodostaa jatkuvan uhan pienille ja erillisille lehtometsän saarekkeille. Monet lehtokasvit vaativat valoa etenkin keväisin, ja lehtoalueen kuusettuminen varjostaa lehtokasvillisuutta. Boreaalisen lehtokasvillisuuden lajistosuhteet muuttuvat aluskasvillisuuden valaistuksen vähetessä ja kilpailutilanteen muuttuessa. Kuusen liiallisen varjostuksen ohella lehtokasvillisuuden taantumiseen vaikuttaa neulaskarikkeesta johtuva maaperän muuttuminen vähitellen vaateliaalle lehtolajistolle liian happamaksi. Tohmajärven lehdoissa kuusettuminen uhkaa erityisesti aikaisemmin laidunnettuja lehtisekametsän luonnehtimia lehtoalueita Hyypiänvaaran alarinteen ja Piilovaaran ukonhattulehdoissa. Kuusen aiheuttama liiallinen varjostus voi ainakin pitkällä aikavälillä olla ongelmallista muillakin kohteen osa-alueilla (Hiidenvaara, Hyypiänvaara, Pikku-Palovaara, Jalajanvaara). 4.3.2 Metsätalous Aikaisempien metsätaloustoimien vaikutukset heikentävät lehtojen luontoarvoja. Yksipuoliset havupuuvaltaiset talousmetsiköt ovat monimuotoisuuden kannalta köyhiä, lahopuujatkumo on häiriintynyt ja monesti myös varhaisen sukkessiovaiheen ylitiheät lehtimetsät varjostavat ja tukahduttavat lehtokasvillisuutta. Vielä suojelemattomilla alueilla luontoarvot voidaan hävittää metsätaloustoimilla. Tiheitä lehtipuutaimikoita ja nuoria metsiköitä on Hyypiänvaaran ja Piilovaaran ukonhattulehdoissa. Jalajanvaaran laki- ja reuna-alueet ovat olleet aikaisemmin talousmetsäkäytössä ja metsät ovat puustorakenteeltaan yksipuolisia, mm. lahopuujatkumo on häiriintynyt. Tiheissä viljelykuusikoissa lehtojen aluskasvillisuus on taantunut. Osa Hyypiänvaaran lehdosta on toistaiseksi suojelematonta yksityistä talousmetsää. 4.3.3 Niityn umpeenkasvu Jalajanvaaran osa-alueen etelärinteessä on vanha runsaslajinen niitty. Aikaisemmin laidunnuksen piirissä ollutta Jalajanvaaran niittyä uhkaa säännöllisen hoidon puuttuessa vähittäinen umpeutuminen ja metsittyminen. Hoidon puuttuessa niityn umpeutuminen johtaa myös kasvi- ja eläinlajiston köyhtymiseen ja vähitellen alueen metsittymiseen. 5 PERUSSELVITYKSET 5.1 Yleistä Hyypiänvaaran, Jalajanvaaran ja Piilovaaran osa-alueilla tehtiin hoito- ja käyttösuunnitelman pohjaksi kasvillisuus- ja linnustoselvityksiä vuonna 2001 sekä lahopuumittauksia vuonna 2002. Hyönteislajiston osalta lajistoselvityksiä ei tehty, mutta konsultointiapua hyönteislajiston huomioimiseksi lehtojen hoidossa saatiin Faunatica Oy:sta. Selvityksiä ei tehty pienemmillä osa-alueilla, koska niillä ei ollut tiedossa olevia akuutteja hoitotarpeita. Kaikille osa-alueille tehtiin kuitenkin maastokäyn- 12

tejä, joilla hoitotarpeita arvioitiin. Selvitykset ja konsultointiapu antavat tarvittavat tiedot hoitotoimien suunnittelua varten ja ovat perustana myöhemmälle hoitotoimien vaikutusten arvioimiselle. 5.2 Kasvillisuusselvitykset Kuviokohtaiset kasvillisuusselvitykset tehtiin heinä-syyskuussa 2001. Kasvillisuusselvityksiä varten suunniteltiin lomake (liite 4), jolle inventointitiedot kerättiin. Kohteet kuvioitiin puuston mukaan ja jokaiselta kuviolta kerättiin tarvittavat tiedot omaan lomakkeeseensa. Kuviointia tarkennettiin tarpeen mukaan jakamalla kuviot kasvillisuustyyppien mukaan osakuvioiksi. Kuviokohtaisiin lomakkeisiin kerättiin tietoja kunkin kuvion puustosta ja aluskasvillisuudesta. Lomakkeisiin täytettiin tietoja mm. kuvion kasvillisuustyypeistä, luonnontilaisuudesta ja hoitotarpeesta. Kuvioilta täytettiin myös erilliset kasvilajilistat, joihin kerättiin tietoja lähinnä putkilokasveista, mutta jonkin verran myös sammalista. Kasvilajilistoina käytettiin Helsingin yliopiston kasvimuseon kenttäkortteja. Yhteenvedot kasvillisuusselvityksistä ovat tämän suunnitelman liitteenä (liite 5). Kasvillisuusselvityksen maastolomakkeita säilytetään Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksessa. 5.3 Linnustoselvitykset Selvitykset tehtiin sovellettua kartoitusmenetelmää käyttäen kesäkuussa 2001. Alueet kuljettiin jalan läpi noin 100 metrin kaistoissa ja lisäksi lehdot kierrettiin ympäri rajoja pitkin. alueiden mikään kohta ei jäänyt 50 metriä kauemmaksi laskijasta. Kaikki havaitut lajit (ääni- ja näköhavainnot) merkittiin muistiin ja harvalukuisempien lajien reviirit merkittiin myös kartalle. Inventoiduissa lehdoissa esiintyy selvitysten mukaan monipuolinen lintulajisto. Lintulaskennoissa tuli esille useita uhanalaisia lintulajeja. Lintulaskentojen lajiluettelot on esitetty suunnitelman mukana olevassa liitteessä (Liite 3). 5.4 Lahopuumittaukset Jalajanvaaran ja Piilovaaran osa-alueilla tehtiin lahopuumittauksia vuonna 2002. Muilla, pienialaisilla osa-alueilla lahopuun määrää on arvioitu vain silmämääräisesti. Lahopuumittauksissa selvitettiin lahopuun määrä ja laatu puustokuvioittain. Kuvioilta laskettiin lahojen pysty- ja maapuiden runkojen lukumäärä sekä mitattiin lahopuiden keskipituus ja läpimitta puulajeittain. Lisäksi selvitettiin lahopuiden lahoaste ja laskettiin lahopuuston kokonaistilavuus. Mittaustulosten perusteella on arvioitu lahopuun riittävyyttä lahopuusta riippuvaisten eliöiden säilymisen kannalta. Mittausten mukaan sekä Jalajanvaaralla että Piilovaaralla on keskimäärin hyvin vähän lahopuuta (Jalajanvaara 5,5 m 3 /ha, Piilovaara 5,2 m 3 /ha). Mittausten tulokset kuvioittain on esitetty suunnitelman mukana olevassa liitteessä (liite 6). Jalajanvaaraa koskevissa kuviokorteissa elävän puuston tiedot eivät pidä paikkaansa, koska niitä ei ole arvioitu lahopuumittauksessa käytetyn kuvioinnin mukaan. Lahopuumittauksissa on käytetty eri kuvionumerointia kuin kasvillisuusselvityksessä. 5.5 Aikaisemmat selvitykset Tohmajärven lehtojen hyönteislajistoa on selvitetty Suomen ympäristökeskuksen ja Perhostensuojelutoimikunnan yhteisessä pölyttäjähyönteis- ja perhostutkimuksissa vuosina 2001-2002. Näiden tutkimusten tulokset kokonaisuudessaan eivät kuitenkaan ole olleet Life-projektin käytettävissä tätä suunnitelmaa laadittaessa. 13

6 HOITOTOIMET 6.1 Hoidon yleiset tavoitteet Lehtojen hoidon lähtökohtana ovat lehtojensuojeluohjelmassa ja lehtojen rauhoituspäätöksissä esitetyt yleiset suojelutavoitteet, joiden perusteella määritellään yleiset hoitotavoitteet. Tärkeimpiä yleistavoitteita ovat lehdon ominaisimpien ja arvokkaimpien piirteiden kuten eri kasvillisuuskerrosten, eri ikäisten ja lajisten puiden, tiheikköjen, aukkojen ym. pienipiirteisen vaihtelun säilyttäminen ja elvyttäminen, lehtoeliöstön monimuotoisuuden eli lehdolle tyypillisen lajiston vaaliminen, uhanalaisen lajiston suojelu sekä lehtoon liittyvien perinnebiotooppien säilyttäminen (Alanen ym. 1995). Tohmajärven lehtojen hoidon tavoitteena on lehdon ominaispiirteiden turvaamisen ja arvokkaan eliölajiston säilyttämisen ohella ohjata metsän rakenteen kehittymistä monimuotoisemmaksi ja elvyttää taantunutta lehtokasvillisuutta. Useilla osa-alueilla (Hyypiänvaara, Jalajanvaara, Piilovaara) on aikaisemman metsätalouskäytön seurauksena nuoria ja tiheäkasvuisia lehtimetsiköitä sekä nuoria viljelykuusikoita, minkä vuoksi puusto on näillä kohteilla paikoin rakenteeltaan tasaikäistä ja puulajisuhteiltaan yksipuolista. Myös lehtojen aluskasvillisuus on taantunut tiheäkasvuisissa lehtimetsissä ja viljelykuusikoissa. Hoitotoimilla pyritään ohjaamaan metsien kehitystä monipuolisemmaksi vaikuttamalla metsiköiden puulajisuhteisiin ja ikärakenteeseen. Hoidettaville alueille pyritään luomaan monimuotoisia sekametsiä, joissa kaikki puusukupolvet olisivat edustettuina. Hoidon seurauksena myös lehtojen aluskasvillisuus elpyy. Hoidon avulla turvataan myös tiettyjen lehdoissa esiintyvien harvinaisten ja uhanalaisten eläinlajien elinympäristöjen säilyminen. Hoidon tavoitteena on lisäksi vaikuttaa lehtojen sukkessioon niin, että liiallinen kuusettuminen lehtojen lehtipuuvaltaisissa osissa estetään pitkällä aikavälillä. 6.2 Luonnonhoito Hoitotoimenpiteitä suunniteltaessa on sovellettu Lehtojensuojelutyöryhmän mietinnön (Lehtojensuojelutyöryhmä 1988) ja Metsien ennallistamisoppaan (Tukia ym. 2001) ohjeita sekä Etelä- Suomen ja Pohjanmaan metsien suojeluntarve -työryhmän (2000) tutkimustuloksia. Tohmajärven lehtojen hoitotoimia ovat alikasvoskuusien poistaminen alueen lehtipuuvaltaisissa osissa, viljelykuusikoiden ja varhaisen sukkessiovaiheen ylitiheiden lehtimetsien harventaminen sekä lahopuun lisääminen. 6.2.1 Kuusien poisto Kuusien määrän vähentäminen lisää metsän avonaisuutta ja edesauttaa lehtipuiden runsastumista. Kuusien osuuden vähetessä myös maaperän happamuus vähenee, jolloin happamuudelle arka lehtokasvillisuus elpyy. Helpointa ja vähiten muuta kasvillisuutta vaurioittavaa on pienten kuusentaimien ja riukupuiden poistaminen. Kaadettujen kuusien oksat ja havut tulee kuljettaa pois lehdoista, jottei maaperän happamuutta lisäävä neulaskarike jää lehtoihin. Kuusien rungot voidaan sen sijaan jättää lehtoihin lahopuiksi. Lehdoille on ominaista kasvillisuuden kerroksellisuus. Lehtojen hoidossa pyritään säilyttämään ja myös lisäämään pensaston ja puuston kerroksellisuutta, mikä hyödyttää mm. lehtojen lintulajistoa. Kerroksellisuutta voidaan lisätä tekemällä puustoon pieniä aukkoja. Pensaat ja lehtipuut lisääntyvät aukkopaikoissa ja myös aluskasvillisuus runsastuu puuston varjostuksen vähetessä. Kasvillisuuden aukkoisuudesta ja lisääntyvästä valosta sekä lämmöstä hyötyvät myös monet lehtojen hyönteislajit. Puustoaukkoja voidaan tehdä sekä viljelykuusikoissa että nuorissa, tiheäkasvuisissa lehtimetsissä. 14

Lehtoja hoidettaessa on kuitenkin varottava tekemästä liian suuria puustoaukkoja, mistä seuraisi äkillisiä ja voimakkaita muutoksia mm. lehtojen pienilmastoon ja valon määrään. Puustoon kohdistuva liian voimakas harvennus tai aukotus aiheuttaa helposti liikaa paahteisuutta, aluskasvillisuuden heinittymistä ja lehtipuiden vesakoitumista, minkä seurauksena jo ennestään taantunut lehtokasvillisuus saattaa tukahtua. Hoitotoimet tulee ajoittaa myöhäiseen syksyyn tai talveen, jolloin maa on roudassa ja hoitotoimista aiheutuvat vauriot lehdon maaperälle ja lehtokasvillisuudelle jäävät mahdollisimman vähäisiksi. Ajankohta on paras myös eläimistön suojelun kannalta. Hakkuut ja raivaustyöt tehdään metsurityönä ja kuljetuksissa käytetään mahdollisimman kevyttä ja pienikokoista metsäkonetta. Laajamittaiset, istutuskuusikoihin kohdistuvat hoitotoimet tehdään vaiheittain useiden vuosien kuluessa, etteivät vaikutukset lehtokasvillisuuteen olisi liian voimakkaita. Kuusien poisto tulisi tehdä huomioiden mahdollinen liito-oravan esiintyminen alueella. Liito-oravan pesäpuiden läheisyydestä kuusia ei poisteta. Lisäksi kaikki yksittäiset järeät ylispuukuuset säästetään liito-oravan suojaksi. 6.2.2 Lahopuun lisääminen Tohmajärven lehtojen hoitotoimiin kuuluu myös vanhojen lehtipuiden ja lahopuun riittävyyden turvaaminen. Vanhoilla ja lahoavilla puilla on huomattava merkitys lahopuusta riippuvaisille eliöille kuten kääväkkäille ja kovakuoriaisille. Lahopuut ovat tärkeitä myös lintujen ravinnon hankinnassa, ja monet lintulajit myös pesivät lahoissa puissa. On arvioitu, että keskimäärin 20-30 m 3 /ha järeää, vaihtelevanlaatuista lahopuuta täyttäisi useimpien lahopuusta riippuvaisten eliöiden elinympäristövaatimukset Etelä-Suomen metsissä. Lahopuun määrän ohella on yhtä tärkeää turvata ajallisen lahopuujatkumon säilyminen. Lahopuun määrää voidaan myös lisätä alueilla, joilla lahopuuta ei ole päässyt riittävästi kehittymään. Erityisen tärkeätä lisätä erityisesti kookkaita lahopuupökkelöitä ja maapuita. Tärkeää on turvata myös lahopuujatkumon säilyminen jolloin uutta lahopuuta muodostuu jatkuvasti vanhemman lahopuun maatuessa. Lahopuuta voidaan lisätä puita kaulaamalla tai vaurioittamalla puita vesurilla tai moottorisahalla. Lahopuun lisäys tehdään siten, että vaurioitettavat puunrungot ovat esim. 5-8 puun ryhmissä eri puolilla hoidettavaa kuviota, jolloin alueelle muodostuu lahopuukeskittymiä. Tavoitteena on, että lahopuuta olisi hoidettavissa lehdoissa suositusten mukaisesti vähintään 20 m 3 hehtaarilla. 6.3 Hoitotoimien vaikutukset Natura-alueen luontoarvoihin Tässä suunnitelmassa esitettyjen hoitotoimien tarkoituksena on turvata Natura-alueella esiintyvien arvokkaiden luontotyyppien ja lajien säilyminen. Hoitotoimet koskevat erityisesti niitä EU:n luontodirektiivin luontotyyppejä, joiden perusteella kohde on sisällytetty Suomen Naturaverkostoehdotukseen. Hoidon suunnittelussa on otettu huomioon myös alueella esiintyvät muut arvokkaat luontotyypit kuten metsälain 10 :n tarkoittamat erityisen tärkeät elinympäristöt. Myös EU:n luonto- ja lintudirektiivien lajien sekä uhanalaisten ja rauhoitettujen lajien elinympäristöt on otettu suunnittelussa huomioon. Hoitotoimien avulla edistetään lehtoluontotyypin säilymistä. Nuoriin viljelymetsiköihin kohdistuvilla hoitotoimilla pyritään luomaan edellytykset voimakkaassa talousmetsäkäytössä olleiden lehtoisten alueiden lehtokasvillisuuden ja eläimistön palautumiselle. Lehtoluontotyypin pinta-ala lisääntyy näin ollen tulevaisuudessa merkittävästi. Samalla alueen monimuotoisuus lisääntyy. Hoidon toteutustavat ja ajankohdat on valittu siten, etteivät hoitotyöt vaurioita maaperää ja kasvillisuutta eivätkä häiritse arvokasta eläimistöä. 15

6.4 Hoitotoimien toteutus ja kustannukset Hoitotoimet käsittävät yksittäisten alikasvoskuusien poistoa, kuusitaimikoiden ja tiheiden lehtimetsien harvennusta sekä lahopuun lisäystä. Hoitotoimia tehdään projektin aikana yhteensä n. 11 hehtaarin alueella. Hoitotoimet aloitetaan vuonna 2003 ja niitä jatketaan vuoden 2004 loppuun saakka. Pohjois-Karjalan ympäristökeskus ja Metsähallituksen Itä-Suomen luontopalvelut vastaavat yhdessä hoitotöiden järjestelyistä ja valvonnasta projektin aikana. Hoitotyöt tilataan mahdollisuuksien mukaan paikallisilta metsäpalveluyrittäjiltä. Myös Metsähallituksen henkilöstöä voidaan mahdollisesti käyttää töiden toteutuksessa. Kohteita voidaan hoitaa myös järjestämällä talkoita esim. paikallisen luonnonsuojeluyhdistyksen kanssa. Projektin jälkeen Piilovaaran, Pikku Palovaaran, Hiidenvaaran sekä Hernevaarojen hoidosta vastaa Pohjois-Karjalan ympäristökeskus ja Hyypiänvaaran ja Jalajanvaaran hoidosta Metsähallituksen Itä-Suomen luontopalvelut. Tohmajärven lehtojen hoidosta aiheutuvat kustannukset koostuvat puuston harvennushakkuista, alikasvoskuusien raivauksesta ja lahopuun lisäyksestä. Natura-alueen kertaluonteisten hoitotoimien toteuttamiseen paikallisten henkilöiden tai yritysten toimesta on arvioitu kustannukset sen mukaan, että puuston ja taimikon poisto maksavat keskimäärin n. 333 euroa/ha. Lahopuun lisäys tehdään samassa yhteydessä. Hoitotoimien kohdentuessa Natura-alueella yhteensä 11 hehtaarille ovat arvioidut kokonaiskustannukset yhteensä 3663 euroa. Life-projektia koskevien hallinnollisten vakiomääräysten mukaan projekti ei saa tuottaa taloudellista voittoa. Tämän vuoksi puunkorjuusta kertyvää puutavaraa ei voida myydä, vaan se on joko luovutettava polttopuuksi, haketettava, poltettava tai jätettävä metsään lahopuuksi. 6.5 Jatkotoimenpiteet Projektin jälkeen valtion omistuksessa olevien Hyypiänvaaran ja Jalajanvaaran seurannoista vastaavat Metsähallituksen Itä-Suomen luontopalvelut ja Pohjois-Karjalan ympäristökeskus yhdessä. Yksityisomistuksessa olevien Piilovaaran, Pikku Palovaaran, Hiidenvaaran ja kahden Hernevaaran seurannoista vastaa Pohjois-Karjalan ympäristökeskus. Muutaman vuoden välein toteutettavien lajiseurantakäyntien yhteydessä seurataan myös luontotyyppien yleistä tilaa ja mahdolliset myöhemmin tarvittavat hoitotoimet toteutetaan sekä ympäristökeskuksen että Metsähallituksen toimesta. Natura-alueen hoitotarpeita on arvioitava säännöllisin väliajoin Life-projektin jälkeen 5-10 vuoden välein. Hoitotarpeet ja tarvittavat hoitotoimenpiteet ovat todennäköisesti jatkossakin samanlaiset kuin mitä tässä suunnitelmassa on esitetty. 7 HOITOTOIMET OSA-ALUEITTAIN 7.1 Hoitotarpeiden arviointi Tohmajärven lehtojen Natura-alueen seitsemällä eri osa-alueella tehtiin hoitotarpeiden arvionti maastossa vuonna 2001. Hiidenvaaran lehdossa ja kahdessa Hernevaaran lehdossa ei katsottu olevan akuutteja hoitotarpeita, mutta lehtojen tilaa on kuitenkin syytä seurata säännöllisesti. Hyypiänvaaran, Jalajanvaaran, Piilovaaran ja Pikku Palovaaran lehdoissa sen sijaan on kiireellisiä hoitotarpeita. Näillä osa-alueilla on jo tapahtunut lehtolajiston taantumista sekä aikaisempien metsätaloustoimien että luontaisen sukkessiokehityksen kautta. Neljän lehtoalueen hoidettavat kuviot on esitetty suunnitelman liitteenä olevissa kartoissa (liite 7). Kuvionumerointi vastaa kasvillisuusselvityksissä (v. 2001) käytettyä numerointia. 16

7.2 Hyypiänvaara Hoitotoimet kohdistuvat Hyypiänvaaralla alueen pohjois- ja eteläosien lehtipuuvaltaisiin lehtoihin yhteensä n. 0,4 hehtaarin alueelle. Hoitotoimet käsittävät nuorten kuusien poistoa ja lehtipuuston harvennusta sekä varhaisessa sukkessiovaiheessa olevien että varttuneempien lehtimetsien alueella. Hoitotoimilla pyritään lisäämään puuston aukkoisuutta ja valon määrää lehdossa, minkä seurauksena erityisesti lehtoukonhatun kukinnan odotetaan runsastuvan. Hoitotoimien avulla ylläpidetään ja luodaan soveliaita elinympäristöjä myös ukonhatusta riippuvaisille hyönteislajeille. Hoitotoimet kuvioittain: Kuvio 2.1 (0,04 ha): Aconitum lehto Hyypiänvaaran pohjoisosassa, loivahkosti koilliseen viettävässä rinteessä. Puusto on varttunutta ja harmaaleppävaltaista, seassa kasvaa haapoja, koivuja ja tuomia. Vallitsevan puuston latvuspeittävyys on noin 80 % (havupuusto 0%). Lahopuusto koostuu lähinnä pieniläpimittaisista lehtipuista, joita on sekä pysty- että maalahopuina. Alikasvospuustossa on pihlajan ja harmaalepän taimia. Pensaston peittävyys on melko matala (20 %). Pensaskerroksen valtalajeja ovat harmaaleppä ja tuomi. Kenttäkerroksen kasvillisuuden peittävyys on melko korkea (70 %) ja kasvillisuus on lajistoltaan monipuolista. Valtalajeja ovat lehtoukonhattu ja käenkaali, yleisiä lajeja mm. mesiangervo, ojakellukka ja kaiheorvokki. Pohjakerroksen kasvillisuuden peittävyys on hyvin matala (< 5 %). Kuviolla esiintyviä vaateliaita kasvilajeja ovat mm. lehtoukonhattu, näsiä, mustakonnanmarja, lehtoarho sekä kaihe- ja lehto-orvokki. Hoitotoimet: Kuusentaimien (muutamia) poisto. Pienempien lehtipuiden hyvin varovainen harvennus kookkaampien lehtipuiden ympäriltä kuvion eteläreunalla ylärinteessä. Kaadetut puut jätetään lehtoon lahopuiksi. Puita voidaan myös kaulata ja jättää kehittymään pystylahopuiksi. Kuvio 2.2 (0,10 ha): Hyypiänvaaran pohjoisosassa oleva, peltoon ja Aconitum -lehtoon rajoittuva tuore käenkaalioravanmarjatyypin lehto (OMaT). Lehto sijaitsee melko jyrkästi koilliseen viettävällä penkereellä ja sen alapuolella. Puusto on nuorta ja harmaaleppävaltaista, sekapuina kasvaa koivuja, haapoja ja tuomia. Lehdossa on melko tiheä kuusialikasvospuusto. Vallitsevan puuston latvuspeittävyys on n. 90 % ja alikasvospuuston peittävyys n. 30 %. Pieniläpimittaista lehtilahopuuta on niukasti. Pensaston peittävyys on hyvin matala (< 5%), valtalaji on tuomi. Kenttäkerroksen kasvillisuuden peittävyys on melko matala (30%) ja kasvilajisto on yksipuolinen. Yleisiä lajeja ovat käenkaali, metsäalvejuuri, metsäimarre, oravanmarja ja metsäkastikka. Kuviolla harvakseltaan esiintyviä vaateliaita kasvilajeja ovat mustakonnanmarja, kevätlinnunherne ja lehto-orvokki. Pohjakerroksen kasvillisuuden peittävyys on hyvin matala (< 5 %). Hoitotoimet: Alikasvoskuusien poistaminen yhdessä tai kahdessa vaiheessa. Kuviolla kasvavat kookkaat kuuset jätetään kaatamatta. Kuvio 3 (0,29 ha): Harmaaleppävaltainen lehtimetsä jyrkähkösti koilliseen ja itään viettävässä rinteessä ja kuvion länsiosassa olevalla tasanteella. Puusto on nuorta ja melko tiheäkasvuista. Harmaalepän ohella kuviolla kasvaa mm. koivuja ja tuomia. Vallitsevan puuston latvuspeittävyys on n. 85 % (havupuut 0 %). Lahopuustossa on jonkin verran lehtimaapuuta. Kuviolla esiintyvät kasvillisuustyypit ovat tuore käenkaali-oravanmarjatyypin lehto (OMaT), kostea mesiangervotyypin suurruoholehto (OFiT), 17

kostea vuohenputkilehto (AegT) sekä kostea ukonhattulehto (AT). Kuvion laiteilla esiintyvä OMaT erottuu selkeästi kosteista suurruoholehdoista, jotka esiintyvät mosaiikkimaisesti kuvion keski- ja itäosissa. Pensaston peittävyys on n. 40 %, yleisiä lajeja ovat mm. lehtokuusama, harmaaleppä ja vadelma. Kenttäkerroksen kasvillisuuden peittävyys on hyvin korkea (n. 90 %) ja kasvillisuus on lajistoltaan monipuolista. Kuviolla esiintyviä vaateliaita kasvilajeja ovat mm. näsiä, koiranheisi, lehtoukonhattu, myyränporras, soikkokaksikko, mustakonnanmarja ja kevätlinnunherne. Hoitotoimet: Kuusen taimien (muutamia) poisto. Kuvion etelä- ja kaakkoisosan tasanteelle luodaan lisäksi pienaukkoja kaatamalla ja/tai kaulaamalla pienempiä lehtipuita kookkaampien lehtipuiden ympäriltä. Itään viettävään rinteeseen luodaan laajempi, reunoiltaan vaihtelevanmuotoinen avoin kaista valon määrän lisäämiseksi. Huom. Tällä kuviolla hoidon tavoitteena on erityisesti hyönteislajiston elinympäristöjen hoitaminen. 7.2 Jalajanvaara Jalajanvaaralla hoitotoimet kohdistuvat alueen keskiosan sekä kaakkois- ja lounaisosien lehtoihin yhteensä n. 5,8 hehtaarin alueelle. Hoitotoimet käsittävät viljelyperäisten kuusikoiden harvennusta sekä kuusentaimien poistoa varhaisessa sukkessiovaiheessa olevien lehtimetsien alueella. Kuvioilla kolme ja kahdeksan hoidolla tähdätään katajaa kasvavan entisen laitumen kunnostamiseen ja hoitotoimet toteutetaan vasta lehtojen hoidon jälkeen. Hoitotoimet kuvioittain: Kuvio 2 (1,0 ha): Tiheäkasvuinen, nuori kuusitaimikko kaakkoon viettävässä rinteessä alueen kaakkoiskulmassa. Puustossa on myös harmaaleppiä, raitoja ja koivuja. Alikasvospuusto koostuu mm. haavan, tuomen ja pihlajan taimista. Vallitsevan puuston latvuspeittävyys on lähes 100 %, mistä havupuiden osuus on 90 %. Lahopuuta ei juurikaan ole pieniä kaadettuja lehtipuurunkoja lukuun ottamatta (2 m 3 /ha). Kasvillisuustyyppi on lähinnä käenkaali-oravanmarjatyypin tuore lehto (OMaT), valtalajit ovat sananjalka ja metsäalvejuuri. Kenttäkerroksen kasvillisuuden peittävyys on kuusen varjostuksen seurauksena hyvin matala (5 %), mutta kasvilajisto kuitenkin melko monipuolinen. Pohjakerroksen peittävyys on 30 %, neulas- ja lehtikariketta on paikoin runsaasti. Pensaskerroksen peittävyys on erittäin matala (1 %), lajistossa esiintyy kuitenkin vaateliaita lehtolajeja kuten näsiä, koiranheisi ja lehtokuusama. Kuviolla esiintyviä muita vaateliaita kasvilajeja ovat lehtoarho, sormisara ja kevätlinnunherne. Hoitotoimet: Istutettujen kuusien harvennus pienaukkoja tekemällä vähintään kahdessa vaiheessa. Lahopuun lisääminen. Kuvio 3 (1,2 ha): Kookkaita katajia (myös pylväskatajia) kasvava kallioinen metsikkö Jalajanvaaran lounaisrinteessä ja pienellä kumpareella. Puusto on rauduskoivuvaltaista, seassa kasvaa mm. haapoja, harmaaleppiä sekä vanhoja raitoja ja pihlajia. Alikasvospuustossa on kohtalaisen paljon erikokoisia kuusia. Vallitsevan puuston latvuspeittävyys on noin 70 % (havupuut 0 %). Kasvillisuustyypit vaihtelevat kallioisesta kuivahkosta kankaasta (VT) ja mustikkatyypin tuoreesta kankaasta (MT) puolukkalillukkatyypin kuivaan lehtoon (VRT) ja käenkaali-oravanmarjatyypin tuoreeseen lehtoon (OMaT). 18

Eri kasvillisuustyypit esiintyvät kuviolla mosaiikkimaisesti, lehtoa on kuitenkin selvemmin kuvion itäosassa ja kangasta kallioisella kumpareella kuvion pohjois- ja luoteisosissa. Pensaskerroksen kokonaispeittävyys on 40 %. Pensaston valtalaji on kataja, minkä lisäksi kuviolla kasvaa melko paljon lehtipuiden ja kuusen taimia. Kenttäkerroksen kasvillisuuden peittävyys on hyvin korkea (n. 90 %) ja kasvillisuus on heinittynyttä. Kuviolla esiintyviä vaateliaita kasvilajeja ovat lehto-orvokki ja kevätlinnunherne. Pohjakerroksen kasvillisuuden peittävyys on 40 %. Alue on ollut aikaisemmin laidunta, mutta niittykasvillisuus on lähes täysin hävinnyt kuviolta. Hoitotoimet: Alikasvoskuusien poisto (ja lehtipuuston harvennus). Kuvio 4 (1,5 ha): Harmaaleppävaltainen lehtometsä Jalajanvaaran itärinteessä. Puustossa kasvaa harmaalepän lisäksi raitoja, koivuja, haapoja, tuomia ja pihlajia sekä nuoria, viljelyperäisiä kuusia. Puusto on paikoin hyvin tiheäkasvuista ja ryteikköistä. Vallitsevan puuston latvuspeittävyys on noin 80 %, mistä havupuiden osuus on vain muutamia prosentteja. Lahopuuta on hyvin vähän (1 m 3 /ha). Vallitsevia kasvillisuustyyppejä ovat käenkaali-oravanmarjatyypin tuore lehto (OMaT) ja käenkaalilillukkatyypin tuore lehto (ORT), lisäksi kuviolla esiintyy kosteaa hiirenporras-isoalvejuurityypin lehtoa (AthAssT). Kenttä- ja pohjakerrosten kasvillisuuden peittävyydet ovat kohtalaisen korkeat (50 %) puuston varjostuksesta huolimatta. Pensaskerroksen peittävyys on 30 %, valtalaji on lehtokuusama. Kuviolla esiintyviä vaateliaita kasvilajeja ovat mm. näsiä, koiranheisi, mustakonnanmarja, lehtopähkämö, lehtotähtimö, kevätlinnunherne ja lehto-orvokki. Hoitotoimet: Viljelyperäisten kuusien poisto vähintään kahdessa vaiheessa. Kuvio 5 (1,4 ha): Nuori sekametsä alueen lounaisosassa olevassa kahden vaaran välisessä notkelmassa sekä notkoon kaakon suuntaisesti viettävässä rinteessä. Ylärinteessä alueen länsilaidalla on kuuselle ja koivulle istutettua sekametsää ja OMaT -lehtoa, rinteen keskiosassa puustoltaan samankaltaista ORT -lehtoa ja notkelman pohjalla harmaaleppävaltaista lehtimetsää sekä kosteaa suurruoholehtoa. Vallitsevan puuston latvuspeittävyys on noin 80 %, josta havupuiden osuus on 30 %. Lahopuuta on hyvin vähän (3 m 3 /ha). Kenttäkerroksen kasvillisuuden peittävyys on puuston varjostuksesta huolimatta korkea (80 %) ja kasvilajisto monipuolinen. Pohjakerroksen kasvillisuuden peittävyys on myös korkea (60 %), neulaskariketta on kuitenkin paikoin runsaasti. Pensaskerroksen peittävyys on 30 %, valtalaji on lehtokuusama. Kuviolla esiintyviä vaateliaita kasvilajeja ovat mm. lehmus, näsiä, kotkansiipi, myyränporras, lehtotähtimö, lehtopähkämö, mustakonnanmarja ja lehto-orvokki. Hoitotoimet: Kuusien harvennus vähintään kahdessa vaiheessa. Lahopuun lisääminen. Kuvio 7 (0,5 ha): Nuori kuuselle istutettu sekametsä Jalajanvaaran keskiosassa lounaaseen viettävässä rinteessä. Puusto on kuusivaltaista, seassa kasvaa harmaaleppiä, koivuja, tuomia ja haapoja. Vallitsevan puuston latvuspeittävyys on noin 90 %, josta havupuiden osuus on 70 %. Lahopuuta on hyvin vähän (1 m 3 /ha). Kasvillisuustyyppi on OMaT, valatalajit ovat käenkaali ja metsäkastikka. Kenttäkerroksen kasvillisuus on aukkoista (peittävyys 30 %), mutta kasvilajisto on kuitenkin melko monipuolinen. Pohjakerroksen peittävyys on korkea (60 %), neulas- ja lehtikariketta on paikoin runsaasti. Pensaston peittävyys on matala (20 %), valtalaji on lehtokuusama. Kuviolla esiintyviä vaateliaita kasvilajeja ovat mm. näsiä, koiranheisi, mustakonnanmarja, sormisara, koiranvehnä, lehtopähkämö ja lehto-orvokki. 19