Onko yhteisöllisyydestä apua tulevaisuuden murroksessa ja jos on, niin miten sitä voisi rakentaa? Musiikkitalo 14.3.2014 Tuire Palonen, Turun yliopisto/spindel Oy
Kolme näkökulmaa: Tulevaisuuden muutokset mitä niistä voidaan päätellä? Lasten ja nuorten näkökulma Aikuisten johtaminen työyhteisössä Esitystä varten on luettu n. 600 sivua Osaava hankkeen projektitöitä. Erityisesti kahteen työhön on viitattu monesti: Paula Jordanin ja Merja Sinkkosen töihin.
Jotain tulevaisuudesta Pelko Heinäsirkkamielistä, median ylivalta Harjoitusvaltaiset alat ovat muutoksen edessä ensimmäisinä Tulevaisuus vaikuttaa eri taidealoihin eri tavalla Jokin ajassa on muuttunut, mitä se on. Koko yhteiskuntako, perheet, nuoret, ihminen ylipäänsä? (Sinkkonen)
Muutosta liikkeellepanevia voimia Globalisoitumiskehitys, maailmanlaajuistuminen, kulttuurien kirjo ja kohtaaminen, ympäristön muutokset Tieto lisääntyy, teknologia kehittyy Rajujakin demografisia muutoksia, kaupungistumiskehitys näyttää jatkuvan Politiikasta on tullut entistä monimutkaisempaa: neuvotellaan erilaisista tukijärjestelmistä, järjestelmät ovat isoja koneita Uudet innovaatiot vaikuttavat (taiteen kohdalla erityisesti sähköisen media-alan murros)
Taideopetuksen haasteita Vahvaa: perusta, kouluttamiselle hyvä ja kattava järjestelmä, sitoutuneita opettajia, inhimillistä pääomaa paljon järjestelmän takana. Mutta: miten järjestelmän ulkopuolella? Viekö muuttuvaa maailma, sähköinen media ja eri asioiden välillä poukkoilu mahdollisuuden pitkäjännitteiseen kehittämiseen? Monien harrastusten suma, arjen kiire, jne. Entäpä huiput? Huipputaitojen luomiseen tarvitaan ympäristöjä joissa toteutuu tarkoituksellinen ja yksilön äärirajoja koetteleva harjoitus (vert. deliberate practise käsite/k.a Ericsson).
Lasten ja nuorten näkökulma Kaksi tapaa tarkastella oppimista (Sfard 1998): yksilön kehittyminen (acquisition) ja kulttuuriin kiinnikasvaminen (participation) Kulttuuriin kiinnikasvaminen - miten se tapahtuu ja miten se linkittyy yhteisöllisyyteen? Osallistumisnäkökulma.
Mervi Sinkkonen: Paras kysyä nuorilta itseltään Parhaita kokemuksia, mikä koukuttaa? orkesteri- ja muu yhteissoitto, orkesterileirit, orkesterin tai yhtyeen kanssa esiintymiset, ulkomaanvierailut, omat soittotunnit, osaavat, mukavat opettajat, erilaiset onnistumiset, itse musiikki (taide), omien toivekappaleiden ottaminen työstettäväksi, hyvä palaute, kritiikkikin.
Musiikin (taiteen) maailmaan kasvamisesta Konsertteihin (näyttelyihin, tapahtumiin, esityksiin) osallistuminen, esteenä usein aikapula. Mitä pienemmistä soittajista on kyse, sitä enemmän yhteisöllisyys keskittyy opettajan ja oppilaan väliseen vuorovaikutukseen. (Sinkkonen) Luokkatunnit tai konsertit tuovat oman lisänsä. Oppilaitos kokonaisuutena on lapselle usein vieras, sitä edustaa vain oma opettaja.
Avain yhteisöllisyyteen? Orkesteritoiminta Erityisesti orkesterileirit, joilla musiikin ohella ulkoillaan, pelataan, jutellaan ja valvotaan yhdessä. Helpompi tätä kautta myös tulla mukaan toimintaan. Pienestä tiiviistä joukosta kasvaa nopeasti oma yhteisönsä, jota nimen keksiminen yhtyeelle vain vahvistaa. (Sinkkonen)
Mikä sitouttaa? Hyvä opettaja-oppilas-suhde on yksi taiteen perusopetuksen kulmakivistä. Opettaja on vuosien saatossa paljon enemmän kuin henkilö, jolta saa musiikkiin liittyviä tietoja ja taitoja. Kapellimestareilla ja yhtyeiden ohjaajilla on yhteismusisoinnissa suuri merkitys. Soittava ystäväpiiri pitää murrosikäisenkin mukana. Pienimmillä oman perheen merkitys suurin. Taidon kehittyminen, itse musiikki (taide).
Musiikista (taiteesta) osa identiteettiä Opetuksen myötä musiikista (taiteesta) tulee osa yksilön omaa identiteettiä Taiteellisen ilmaisuvoiman kokeminen korvaako taide leikin myöhäisemmällä iällä? Kun on kasvanut yhteen musiikin kanssa, ei halua lopettaa, ei edes varsinaisten opintojen jälkeen. Yhteisöllisyyden kannatteleva voima, taikapiiri Tapaamispaikkoja toiminnan välille? Kahviloiden ja taukopaikkojen iso merkitys, yhteinen tekeminen
Opettajista (Paula Jordan) Polku taideoppilaitoksen opettajaksi eroaa yleisestä opettajuudesta voimakkaan yksilöllisen taiteilijuusaspektin myötä. Musiikkioppilaitoksen opettajaksi päädytään jo lapsena käynnistyneen pitkäjänteisen muusikoksi kasvamisen myötä. Muusikoksi kasvaminen edellyttää tien valitsemista ja kannan ottamista paitsi instrumentaalisiin myös musiikillisiin kysymyksiin. Muodostuu syvä muusikkoidentiteetti, joka kiinnittyy vahvasti omaan persoonallisuuteen jo lapsesta asti. Musiikinopettajan työ on tämän vuosien varrella omaksutun taidon ja tiedon välittämistä seuraaville polville.
Opettajan oman vision tärkeys (Jordan) Musiikinopettaja työskentelee intensiivisimmin saadessaan välittää eteenpäin sitä metodia jonka kokee parhaaksi ja johon itse on kiinnittynyt. Keskeistä taideoppilaitoksen pedagogisessa johtamisessa on suojella ydintä, taiteilijaopettajien työnäkyä, mutta samalla liittää tarvittavat uudet näkökulmat, toimintatavat ja yhteistyörakenteet osaksi oppilaitoksen toimintaa.
Arvioinnista Arvioinnin perinne vakiintunut Arviointikäytännöt ja kategoriat on tarkkaan määritelty ja kollegioissa työstetty. Opettajalautakunta arvioi joskus myös numeraalisesti kollegansa työtä. Tasosuoritustilanne on useimmiten hedelmällinen vertaisoppimisen väylä. Mikäli arviointitilanne saa kilpailullisia piirteitä, niin perustehtävä unohtuu ja ilmapiiri huononee. Mitä jos arviointia ei olisi? Kohdistuuko siihen paineita?
Miten osaamista siirretään yhteisöihin? Yhteisöjen yhteinen perusta on kiinnittynyt erilaisiin ammatillisiin käytäntöihin ja normeihin. Ammattimaiseen toimintaan kuuluvat standardit, ja laadun valvonta. Tulokasjäsenet pitää kouluttaa ja opastaa työhön. Vahvat verkostot tukevat organisaatioiden toimintaa. Yksilötasolla henkilökohtaiset verkostot ovat uran tai elämänikäinen tuki. Vahvat ja pysyvät työpaikat luovat voimavaroja, mutta myös jäykistävät. Autonomian ja kontrollin tasapaino tai siihen pyrkiminen.
Miten osaamista voi tukea? Itseoppimisen tehostaminen ja rakenteistaminen. Kokemusten merkitysten etsiminen Tarkoitukselliset pyrkimykset oppia uutta Testaaminen, kohteellistaminen ja laajentaminen. Muiden käyttö omien kokemusten tulkitsijoina. Reflektiivinen keskustelu. Onko sitä saatavilla?
Miten työssä oppimista voi tukea Sisällön relevanssi Suorat ja omaan aktiivisuuteen perustuvat oppimiskokemukset Vaihteleva medioiden käyttö, monipuolinen informaation esittäminen Vuorovaikutukseen liittyvä luottamus Institutionaalinen tuki toimia uudenlaisen ymmärryksen tai toimintakäytännön mukaan Reflektointi, asioiden avaaminen ja kyseenalaistaminen
Arkielämän vakiintuneet yhteisöt (Wegner 1989) Pitkäaikaisten ja vastavuoroisten suhteiden myötä muodostuu yhteisiä toimintatapoja. - Tieto virtaa; ei tarvita johdantoja ja selittelyjä, keskustelu on joustavaa. - Yhteisön jäsenet tietävät mitä kukin yhteisön jäsen tietää. - Helppo arvioida suoritusten hyväksyttävyyttä. - Paikallista tietämystä jaettujen tarinoiden muodossa. - Omia kielenkäyttötapoja. - Maailmaa tarkastellaan jostakin tietystä näkökulmasta.
Piilo-organisaatiosta Epämuodollinen organisaatio vaikuttaa sekä positiivisella että negatiivisella tavalla. Epämuodollisen rakenteen etuja tarkasteltaessa on erityisen tärkeää se, ovatko yksilöiden ja organisaation sekä sen alaryhmittymien tavoitteet yhdensuuntaisia. Epämuodollinen rakenne ei toimi ongelmitta, jos se esimerkiksi perustuu sellaisiin valtasuhteisiin, jotka poikkeavat paljon muodollisen organisaation valtasuhteista.
Luottamus, kollegiaalisuus ja lojaalisuus Tiedonvaihdon takana on luottamukseen perustuva epämuodollinen verkosto, jonka logiikka nojaa luottamuksen varaan. Luottamusta pidetään perusedellytyksenä sille, että voimavaroja voidaan jakaa tehokkaasti. Luottamuksen puute heikentää toimintaa kaikin tavoin. Luottamuksellisia suhteita on kuvattu vahvoiksi ja sellaisiksi että ne ovat suorastaan valautuneet osaksi toimintaa. Erityisesti muutostilanteissa luottamuksen rakentaminen on tärkein asia.
Turvaa vaikeiden päätösten taakse Kollegiaalisuus kuvaa toimintatapana nimenomaan asiantuntijayhteisöjä, joissa toimijat eivät niinkään ole hierarkkisessa asemassa toisiinsa nähden vaan eroavat toisistaan sen perusteella mitä erityisosaamista heillä on. Asiantuntijaorganisaatiota (kuten oppilaitosta) ei johdeta, ainakaan menestyksekkäästi, pelkkään hierarkiaan tai työnjakoon tukeutuen. Kollegiaalisen organisaation toimintaa säätelee sosiaalinen geneerisyys eikä se rakennu yksinomaan tiettyjen henkilöiden määräysvallalle. Sellaisessa organisaatiossa, jossa monella toimijalla on muiden tarvitsemia voimavaroja, vaihdolla on ratkaiseva merkitys.
Asiantuntijoiden ja opettajayhteisöjen autonomian tarve Kollegiaalisuus nojaa neuvotteluihin. Resurssiriippuvuuden ja sosiaalisen vaihdon avulla toimivassa työorganisaatiossa toimijat ovat toisilleen tärkeitä eikä keskinäinen kilpailu ole ensisijainen tavoite. Asiantuntijaorganisaatioissa arvostetaan autonomiaa ja itsesäätelyä, joka mahdollistaa resursseista neuvottelemisen. Kollegiaalisuus ei silti sinällään takaa että toiminnalla olisi hyvä arvolataus!
Yhteenvetoa tärkeistä asioista Oppiminen mielensisäisenä ja kulttuuriin osallistumisena kaksi näkökulmaa Informaalin rakenteen suuri merkitys kollektiivinen muisti Asiantuntijakulttuurit Rutiinit ja niiden muutokset Luottamuksen suuri merkitys Muutos vie aikaa. Ihmisten henkilökohtaiset verkostot ovat tärkeitä.
Lähteitä: Berliner, D. C. (2001). Learning about and learning from expert teachers. International Journal of Educational Research, 35, 463-482. Ericsson, K.A., Charness, N., Feltovich, P.J. & Hoffman, R.R. (Eds) (2006) The Cambridge handbook of expertise and expert performance. New York. Cambridge University Press. Lehmann, A. C., & Gruber, H. (2006). Music. In K. A. Ericsson, N. Charness, P. J. Feltovich, & R. R. Hoffman (Eds.), The Cambridge handbook of expertise and expert performance (pp. 457-470). Cambridge: Cambridge University Press. Palonen, T. (2012). Voiko piilo-organisaatiota johtaa? Teoksessa K. Mäki ja T. Palonen (toim.) Johtamisen tilat ja paikat. Aikuiskasvatuksen 50. vuosikirja. Kansanvalistusseura. Sfard, A. (1998). On two metaphors for learning and the dangers of choosing just one. Educational researcher, 27(2), 4-13. Talwar, R., Hancock, T. (2010). The shape of jobs to come. Possible New Careers Emerging from Advances in Science and Technology (2010 2030). Final Report. January 2010. Fast Future Research