Finravinto-tutkimus: Kovan rasvan käyttö kasvoi selvästi vuosina 2007 2012

tieteessä Marja-Leena Ovaskainen ETT, erikoistutkija marja-leena.ovaskainen@thl.fi Heli Tapanainen VTM, tilastotutkija Susanna Raulio FT, erikoistutkija Satu Männistö ETT, akatemiatutkija THL, kansantautien ehkäisyn osasto Heikki Pakkala FM, erikoissuunnittelija Merja Paturi MMM, erikoistutkija Anni Helldán ETM, tutkija Suvi Virtanen tutkimusprofessori, yksikönpäällikkö professori, terveystieteiden yksikkö, projektipäällikkö Tampereen yliopisto, TAYS, lasten ja nuorten terveyden tutkimuskeskus Erkki Vartiainen tutkimusprofessori, ylijohtaja THL, hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen toimiala Finravinto-tutkimus: Kovan rasvan käyttö kasvoi selvästi vuosina 2007 2012 Lähtökohdat Finravinto-tutkimuksissa on selvitetty 25 74-vuotiasta väestöä edustavien otosten perusteella suomalaisten ruoankäyttöä ja ravinnonsaantia. Artikkelissa kuvataan vuosien 2007 ja 2012 välillä tapahtuneita ruokavalion muutoksia. Menetelmät Finravinto-tutkimuksiin kutsuttiin joka kolmas FINRISKI-terveystutkimusten väestöotoksiin kuuluneista. Ruokavaliohaastattelussa tallennettiin kahden päivän ruokien ja juomien käyttö. Kutsutuista haastatteluun osallistui 2 068 (63 %) vuonna 2007 ja 1 867 (53 %) vuonna 2012. Ruoankäytön ja ravinnonsaannin erot tutkimusvuosien välillä testattiin pääosin varianssianalyysillä. Tulokset Voin, maitorasvaseosten, kasviöljyn ja kasvisten sekä miehillä lisäksi lihan kulutus lisääntyi, mutta viljavalmisteiden ja perunan kulutus väheni. Rasvan saanti kokonaisuudessaan kasvoi ja hiilihydraattien supistui. Tyydyttyneen rasvan osuus energiansaannista nousi 12 %:sta yli 15 %:iin, kun suositus on korkeintaan 10 %. Päätelmät Tyydyttyneen rasvan saantia on kansanterveyden kannalta syytä vähentää huomattavasti. Tavoite saavutetaan karsimalla voita sisältävien levitteiden, rasvaisten maitovalmisteiden sekä rasvaisen lihan käyttöä. Kasvisten lisäämistä osaksi arkipäivän ruokakulttuuria suositellaan niiden monipuolisten terveys- ja ympäristöhyötyjen vuoksi. Vertaisarvioitu VV Ruokavalion rasvakoostumusta sekä sokerin ja suolan saantia on käytetty useita vuosikymmeniä ruokavalion ravitsemuksellisen laadun mittareina ja ravitsemuspolitiikan indikaattoreina (1). Ravitsemussuositusten linjaukset (2) ovat pitkään pysyneet lähes muuttumattomina: rasvan osuudeksi on suositeltu 25 35 % energiansaannista (E%), tyydyttyneen rasvan ja lisätyn sokerin osuuksiksi enintään 10 E%. Tyydyttyneen rasvan saanti pieneni Suomessa vuoteen 2007 asti (3). Kyselyiden perusteella tiedettiin kuitenkin voin ja sitä sisältävien le vitteiden suosion kasvaneen vuoden 2007 jälkeen (4), joten ravintorasvojen käyttömäärien muutosten selvittäminen koettiin tärkeäksi. Lokakuussa 2013 julkistettiin uudet pohjoismaiset ravitsemussuositukset (5), joissa painottuvat ruokavalion kokonaisuus sekä ruokaaineiden merkitys eri ravintoaineiden saannin ja kansanterveyden kannalta. Rasvan käytön tavoitetta väljennettiin 25 40 E%:iin ja vastaavasti hiilihydraattien suositus asettui 45 60 E%:iin. Tavoitteena on ennen kaikkea parantaa rasvan laatua lisäämällä kasviöljyjen käyttöä, joten kertatyydyttymättömien rasvahappojen saannin suositusta nostettiin 10 20 E%:iin. Toisena päälinjana uusissa suosituksissa on kasvisten, kuten palkokasvien, hedelmien, marjojen, pähkinöiden ja siementen käytön lisääminen niiden terveyttä edistävien vaikutusten vuoksi (5). Täysjyväviljasta ja kasviksista saadaan eniten ravintokuitua, jonka tavoite on 25 35 g/pv (> 3 g/mj). Tämän artikkelin tarkoituksena on arvioida suomalaisen ruokavalion muutoksia viiden viime vuoden aikana, verrata ravintoaineiden saantia ravitsemussuositukseen sekä tutkia eri elintarvikkeiden merkitystä tyydyttyneiden rasva happojen ja kuidun saannissa. 1067

Kirjallisuutta 1 Männistö S, Laatikainen T, Helakorpi S, Valsta L. Monitoring diet and diet-related chronic disease risk factors. Public Health Nutr 2010;13:907 14. 2 Valtion ravitsemusneuvottelukunta. Suomalaiset ravitsemussuositukset ravinto ja liikunta tasapainoon. Helsinki: Edita Publishing Oy 2005. 3 Pietinen P, Paturi M, Reinivuo H, Tapanainen H, Valsta L. FINDIET 2007 Survey: energy and nutrient intakes. Public Health Nutr 2010;13:920 4. 4 Helldán A, Helakorpi S, Virtanen S, Uutela A. Suomalaisen aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys, kevät 2012. THL Raportti 15/2013. 5 Nordic Council of Ministers. Nordic nutrition recommendations NNR 2013. Nordic nutrition recommendations 2012. Part 1. Summary, principles and use. Nord 2013;009:1 88. http://dx.doi. org/10.6027/nord2013-009. Taulukko 1. Elintarvikkeiden kulutus (g/vrk) 25-64-vuotiailla vuosina 2007 ja 2012. Tilastollisesti merkitsevät (p < 0,05) erot vuosien 2007 ja 2012 välillä lihavoitu. 2007 n = 585 Miehet 2012 n = 730 2007 n = 710 Naiset 2012 n = 846 Kasvikset, palkokasvikset 136 175 166 186 Peruna 103 91 69 58 Hedelmät, marjat 203 202 242 230 Viljat 179 151 136 118 Vehnä 75 68 60 53 Ruis 70 49 45 36 Rasvat 49 51 33 39 Öljyt 9 10 6 8 Margariinit, kasvirasvalevitteet 17 14 10 12 Voi, maitorasvaseokset 13 19 9 13 Kala, äyriäiset 28 34 24 27 Kananmuna 19 24 13 17 Liha 167 182 98 105 Naudanliha 25 29 18 20 Sianliha 33 38 20 21 Kana, kalkkuna 31 39 24 28 Makkarat 40 40 15 16 Maito 505 522 413 449 Maidot 345 341 231 246 Hapanmaitovalmisteet 99 113 126 135 Juustot 40 41 34 38 Sokeri, makeiset, suklaa 33 33 32 31 Juomat (vesi, kahvi, tee, mehu- ja virvoitusjuomat) 1 706 1 789 1 744 1 811 Aineisto ja menetelmät Kansallinen FINRISKI-tutkimus (www.thl.fi/ FINRISKI) on viiden vuoden välein toistuva 25 74-vuotiaan väestön terveystutkimus (6), joka toteutetaan sukupuolittain, alueittain ja ikäryhmittäin edustavassa väestön satunnaisotoksessa viidellä tutkimusalueella (Pohjois-Pohjanmaa, Pohjois-Karjala, Pohjois-Savo, Turku-Loimaa ja Helsinki-Vantaa). Tutkimukseen kutsutut saavat taustatietojaan ja terveyden tilaansa koskevan kyselylomakkeen (7), jonka he täyttävät ennen terveystarkastukseen osallistumista. Kolmasosa FINRISKI-tutkimusten (7,8) otoksiin kuuluneista kutsuttiin Finravinto-tutkimuksiin. Kutsutuista niihin osallistui 2 068 (63 %) vuonna 2007 ja 1 867 (53 %) vuonna 2012. Heille tehtiin haastattelu, jossa käytiin tarkoin läpi kahden edeltävän päivän ruokavalio (8,9). Koulutetut haastattelijat selvittivät ruokavalion tiedot tietokoneavusteisesti eli kunkin ruokailukerran kuvaukset ja ruokien kulutusmäärät tallennettiin haastattelutilanteessa ruokien annoskuvia ja tuotekuvastoja käyttäen (10). Ruokailukerrat luokiteltiin aamiaiseksi, lounaaksi, päivälliseksi, välipalaksi, iltapalaksi tai juomaksi. Lisäksi haastattelija tallensi käytettyjen ravintolisien kuvaukset ja käyttömäärät. Tiedot käsiteltiin THL:n Fineli-tietopankin (11) elintarviketiedoilla ruoankäytön luokittelua sekä raaka-aineiden ja ravinnonsaannin laskentaa varten. Raaka-aineiden laskennassa ruokalajit ja koostetut elintarvikkeet jaettiin elintarviketietopankin reseptien mukaisesti ainesosiin, jotka luokiteltiin uudelleen samankaltaisten elintarvikkeiden ryhmiin. Tässä artikkelissa ruokavalion koostumusta tarkastellaan pääosin ruokien raaka-aineina. Raaka-aineiksi laskettuna kuhunkin ruokaryhmään tulevat mahdollisimman puhtaasti vain siihen kuuluvat tuotteet, esimerkiksi leivän valmistuksessa käytetyt jauhot ovat omissa viljaryhmissään (taulukko 1). Suosituksiin (5) vertaaminen toteutettiin laskemalla energian saanti myös ilman alkoholia ja vastaavat energiaprosentit. Ruoankäytön ja ravinnonsaannin keskiarvojen eroja vuosina 2007 ja 2012 testattiin pääosin varianssianalyysillä. Ennen testausta ravintoaineiden muuttujat logaritmoitiin normaalijakauman saavuttamiseksi. Mallin vakioivina tekijöinä olivat ikäryhmä ja alue. Niiden muuttujien kohdalla, joiden jakauma ei vastannut normaalijakaumaa, keskiarvojen ero testattiin Wilcoxonin testisuureella. Tilastolliset analyysit toteutettiin SAS-tilasto-ohjelmistolla. Tulokset esitetään pääsääntöisesti työikäiselle väestölle (25 64-vuotiaille). Tyydyttyneet rasvahapot on tässä artikkelissa määritelty rasvahappojen triglyseridimuotona, ja näistä käytetään ilmausta tyydyttynyt rasva. Tyydyttyneen rasvan saannin tarkastelua varten aineisto luokiteltiin nuoriin (25 39 v) aikuisiin, keski-ikäisiin (40 59 v) ja ikääntyviin (60 74 v), koska aiempien tutkimusten perusteella (4,12) kovan rasvan käyttö on lisääntynyt nimenomaan nuorilla aikuisilla. Tulokset Suomalaisilla oli keskimäärin kuusi ruokailukertaa päivässä. Työpäivinä ruokailukertoja oli useampia kuin vapaapäivinä. Lähes jokainen tutkittava nautti aamiaisen ja kahdeksan kymmenestä söi lounaan ja päivällisen vähintään 1068

tieteessä 6 Vartiainen E, Borodulin K, Sundvall J ym. FINRISKI-tutkimus: Väestön kolesterolitaso on vuosikymmenien laskun jälkeen kääntynyt nousuun. Suom Lääkäril 2012;67:2364-8. 7 Borodulin K, Saarikoski L, Lund L ym. Kansallinen FINRISKI 2012-terveystutkimus. Osa 1: Tutkimuksen toteutus ja menetelmät. THL Raportti 22/2013, Osa 1 (painossa). http://urn.fi/ URN:ISBN:978-952-302-053-5 8 Paturi M, Tapanainen H, Reinivuo H, Pietinen P, toim. Finravinto 2007 -tutkimus. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B23/2008. http://urn.fi/ URN:NBN:fi-fe201204193270 9 Helldán A, Raulio S, Kosola M, Tapanainen H, Ovaskainen M-L, Virtanen S, toim. Finravinto 2012 -tutkimus. THL Raportti 16/2013. http://urn.fi/ URN:ISBN:978-952-245-951-0 10 Reinivuo H, Hirvonen T, Ovaskainen M-L, Korhonen T, Valsta L. Dietary survey methodology of FINDIET 2007 with a risk assessment perspective. Public Health Nutr 2010;13:915 9. 11 Fineli elintarvikkeiden koostumustietopankki. THL 2013. www.fineli.fi 12 Koskinen S, Lundqvist A, Ristiluoma N, toim. Terveys, toimintakyky ja hyvinvointi 2011. THL Raportti 68/2012. http://urn.fi/ URN:ISBN:978-952-245-769-1 13 Raulio S, Ovaskainen M-L, Tapanainen H, Paturi M, Virtanen S, Helldán A, toim. Ruokavalio entistä rasvaisempi, kovan rasvan osuus kasvanut Finravinto 2012 - tutkimuksen tuloksia. THL Tutkimuksesta tiiviisti 4/2013. 14 Jauho M. Tiedevastaisuutta vai tiedekriittisyyttä? Vähähiilihydraattisen ruokavalion kannattajien käsityksiä asian tuntijuudesta ja tieteellisestä tiedosta. Yhteiskuntapolitiikka 2013;78:365 77. 15 Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus Tike. Ravintotase 2012 ennakko ja 2011 lopulliset tiedot (siteerattu 20.09.2013). www.maataloustilastot.fi/tilasto/14 16 Catapano A, Reiner Z, De Backer G ym. ESC/EAS guidelines for the management of dyslipidaemias. The task force for the management of dyslipidaemias of the European Society of Cardiology (ESC) and the European Atheroscherosis Society (EAS). Atherosclerosis 2011;217:3 46. 17 Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Sisätautilääkärien Yhdistys ry:n asettama työryhmä. Dyslipidemiat. Käypä hoito suositus (päivitetty 8.4.2013). www.terveysportti.fi/ xmedia/hoi/ hoi50025.pdf 18 Hu F, Willett W. Optimal diets for prevention of coronary heart disease. JAMA 2002;288:2569 78. 19 Ovaskainen M, Nummela O, Holstila A, Kosola M, Helakorpi S. Ihmisen ja ympäristön hyvinvointi: terveellisen liikunnan ja ravinnon edistäminen. Hyvinvoipa-projektin väliraportti. THL Työpaperi 9/2013:1 51. Taulukko 2. toisena tarkastelupäivistä. Tutkittavat saivat noin 60 % energiasta kolmesta pääateriasta ja lähes 40 % välipaloista sekä juomatuokioista. Vuonna 2012 naiset nauttivat työpäivän lounaan yleisimmin henkilöstöravintolassa tai eväinä työpaikalla, miehet puolestaan yhtä usein eväinä, henkilöstöravintolassa tai muussa ravintolassa. Työpäivinä kuitenkin 17 % miehistä ja 16 % naisista jätti lounaan syömättä molempina tutkimusvuosina. Henkilöstöravintolassa syömisen on osoitettu olevan yhteydessä ruokavalion hyvään laatuun, joten myönteistä oli henkilöstöravintolan käytön lisääntyminen nuorten aikuisten keskuudessa (5,9). Suomalaisten ruokavalio perustuu viljavalmisteisiin, liharuokiin, maitovalmisteisiin ja rasvalevitteisiin, joista saatiin 70 % päivän energiasta (8,9). Ruoankäyttö muuttui vuodesta 2007 vuoteen 2012 aikana pääosin samalla tavoin miehillä ja naisilla (taulukko 1). Lihan (erityisesti siipikarjan) syönti lisääntyi ainoastaan miehillä. Kasvisten kulutus kasvoi tilastollisesti merkitsevästi molemmilla sukupuolilla. Miesten päivittäinen energiansaanti vuonna 2012 oli keskimäärin 9,1 MJ (2 185 kcal) ja naisten 7,2 MJ (1 712 kcal), kun alkoholia ei laskettu mukaan (taulukko 2). Rasvat Voin ja maitorasvaseosten sekä kasviöljyn kulutus lisääntyi. Naiset käyttivät aiempaa enemmän myös margariinia ja kasvirasvalevitteitä, kun taas miehet vähensivät niiden käyttöä. Rasvojen osuus energiansaannista oli kasvanut selvästi. Vuonna 2012 rasvan osuus oli 36 E% molemmilla sukupuolilla, kun se viisi vuotta aiemmin oli ollut 32 33 E%. Suurin muutos näkyi tyydyttyneen rasvan saannissa, joka oli noussut 12:sta yli 15 E%:iin. Alle neljäsosalla aikuisista luku vastasi suositusta, joka on korkeintaan 10 E% (taulukko 2). Energiaravintoaineiden saanti (g/vrk) ja osuus energiasta (E%) 25-64 -vuotiailla miehillä ja naisilla vuosina 2007 ja 2012. Tilastollisesti merkitsevät erot lihavoitu (p < 0,05). Energia MJ (kcal) 1 Energia, alkoholin kanssa 2 MJ Proteiini g Hiilihydraatti g Sakkaroosi g Miehet Naiset Suositus 2 2007 n = 585 2012 n = 730 2007 n = 710 2012 n = 846 9,1 (2 175) 9,4 89 16,9 249 47,5 53 9,8 Rasva g 83 33,4 Tyydyttynyt rasva 4 g Kertatyydyttymätön rasva 4 g Monityydyttymätön rasva 4 g Ravintokuitu g g/mj energiaa 35 14,1 33 13,2 16 6,4 24 2,7 9,1 (2 185) 9,4 95 17,7 230 43,3 51 9,4 93 37,0 39 15,5 36 14,5 17 6,9 22 2,5 6,8 (1 636) 6,9 67 17,0 195 49,6 43 10,4 58 30,9 25 13,0 22 11,8 11 6,1 21 3,1 7,2 (1 712) 7,3 72 17,4 10 20 186 44,3 45 60 43 10,1 < 10 71 35,9 25 40 30 15,1 < 10 27 13,8 10 20 13 6,9 5 10 21 2,9 3 1 Energian saanti ja energiaosuuksien laskenta perustuu seuraaviin energiakertoimiin (11): hiilihydraatti ja proteiini 17 kj/g (4 kcal/g), rasva 37 kj/g (9 kcal/g), kuitu 8 kj/g (2 kcal/g), orgaaniset hapot 13 kj/g (3 kcal/g) ja sokerialkoholit 10 kj/g (2,4 kcal/g). 2 Alkoholin energiakerroin 29 kj/g (7 kcal/g). Alkoholin osuus kokonaisenergiasta oli työikäisillä miehillä 2,5 E% ja naisilla 1,1 E% vuonna 2012 ja 3,1 E% ja 1,3 E% vuonna 2007. 3 Pohjoismainen ravitsemussuositus 2013 (5), jossa määritellään energiaravintoaineiden suhteelliset osuudet (E%) alkoholittomasta energiasta ja rasvahapot ilmaistaan triglyserideinä. 4 Rasvahapot triglyserideiksi laskettuna. 1069

Pohdinta Ravintosuosituksista huolimatta julkinen keskustelu on kyseenalaistanut paitsi hiilihydraattien osuuden myös rasvojen laadun terveellisessä ruokavaliossa (6,14). Tämä on vaikuttanut siihen, että monet kuluttajat ovat eri syistä päätyneet voin tai voita sisältävien rasvaseosten valintaan. Niiden käyttömäärä oli Finravinto 2012 -haastattelutietojen perusteella suurempi kuin margariinien ja kasviöljypohjaisten levitteiden. Tulos vastaa THL:n muiden väestötutkimusten (4,12) kyselyistä tulostettuja rasvojen käyttöfrekvenssejä sekä tuotantotilastoihin perustuvan ravintotaseen (15) mukaisia kulutuslukuja. Voin ja sitä sisältävien rasvaseosten lisäksi tyydyttyneitä rasvahappoja saatiin aiempaa enemmän myös maitovalmisteista sekä lihasta ja liha valmisteista. Kansanterveyttä edistävien suositusten mukaan tyydyttyneen rasvan osuus saisi olla korkeintaan 10 E%, mutta todellinen saanti on yli puolitoistakertainen. Ensisijainen ruokavalion muutos onkin vähentää tyydyttyneen rasvan runsasta käyttöä. FINRISKI 2012 -terveystutkimus (6) osoitti, että väestön keskimääräinen seerumin kolesteroli on noussut viiden vuoden aikana ja se ylitti suositellun 5 mmol/l lähes kaikissa ikäryhmissä (6). Seerumin LDL-kolesterolin pitoisuuden pienentäminen on päätavoite dyslipidemioiden hoitosuosituksissa (16,17) pyrittäessä sydän- ja verisuonitautien riskin alentamiseen. Tyydyttyneiden rasvahappojen on monissa intervenkuvio 1. Tyydyttyneen rasvan saanti (E%, g/vrk) iän ja sukupuolen mukaan Finravinto 2012 -tutkimuksessa 1. Naiset Miehet E% g/vrk E% g/vrk 1 Osuus energiasta laskettu rasvan energiakertoimella 37 kj/g (9 kcal/g). 20 Ovaskainen M-L, Tapanainen H, Pakkala H. Changes in the contribution of snacks to the daily energy intake of Finnish adults. Appetite 2010;54:623 6. 21 Raulio S. Lunch eating patterns during working hours and their social and workrelated determinants. Academic dissertation. Helsinki: National Institute for Health and Welfare Research 68/2011. Sidonnaisuudet Kirjoittajat ovat ilmoittaneet sidonnaisuutensa seuraavasti (ICMJE:n lomake): Erkki Vartiainen: luentopalkkio (Novo Nordisk Farma). Marja-Leena Ovaskainen, Heli Tapanainen, Susanna Raulio, Satu Männistö, Heikki Pakkala, Merja Paturi, Anni Helldán, Suvi Virtanen: ei sidonnaisuuksia. 0 10 20 30 40 60 74 v (m 295, n 310) 40 59 v (m 314, n 360) 25 39 v (m 186, n 234) p = 0,002 p = 0,07 p < 0,001 p < 0,001 Tyydyttyneen rasvan saanti lisääntyi sekä työikäisillä että ikääntyvillä miehillä ja naisilla, mutta eniten alle 40-vuotiailla (kuvio 1). Nuorilla aikuisilla myös energian kokonaissaanti oli suurin, mistä johtuen energian osuuksina lasketun saannin ero ikäryhmien välillä oli merkitsevä vain naisilla. Kovan rasvan käyttö oli korkeasti koulutetuilla naisilla vähäisempää kuin muilla, mutta miehillä vastaavaa eroa ei ollut (9). Tyydyttynyttä rasvaa saatiin aiempaa enemmän ruoan eri pääryhmistä (lihasta, viljavalmisteista ja maitovalmisteista), mutta ravintorasvojen osuus kasvoi vain naisilla (9). Rasvan kokonaiskulutuksen lisäys nosti myös pehmeän rasvan määrää (taulukko 2). Transrasvahappojen käyttöä suositellaan kokonaan vältettävän ja niiden saanti olikin hyvin vähäistä, noin 0,4 E% (5). Hiihihydraatit Hiilihydraattien osuus energiansaannista laski (taulukko 2): se oli nyt miehillä 42 E% ja naisilla 44 E%, kun vuonna 2007 hiilihydraateista saatiin 47 50 % energiasta. Tämä merkitsi myös kuidun saannin vähenemistä. Vuonna 2012 miesten ruokavalion kuitutaso oli 2,4 g/mj ja naisten 2,9 g/mj, kun suositus olisi 3 g/mj. Kuidun saantia pienensi ennen kaikkea rukiin kulutuksen väheneminen (kuvio 2), mutta toisaalta kasviksista saadun kuidun määrä kasvoi hieman. Sokerin syönti ei vuodesta 2007 vuoteen 2012 enää lisääntynyt, mutta hiilihydraattien kokonaissaannin pienentyessä sakkaroosin suhteellinen osuus lisääntyi. Suolan saanti lisääntyi hieman (9) ja sitä käytettiin enemmän kuin suositellaan (6 g/vrk)(4). Vitamiinien ja kivennäisaineiden saanti (folaattia ja rautaa lukuun ottamatta) oli keskimäärin riittävää. Vuonna 2012 ravintolisiä käytti 43 % miehistä ja 64 % naisista, kun vuonna 2007 osuudet olivat 33 ja 52 %. Kolmannes ravintolisistä oli vitamiinivalmisteita, kolmannes vitamiineja ja kivennäisaineita sisältäviä yhdistelmävalmisteita, kuudesosa kivennäisainevalmisteita ja vajaa 5 % rasvahappovalmisteita (8,9,13). 1070

tieteessä kuvio 2. Kuidun saanti (g/vrk) eri elintarvikeryhmistä vuosien 2007 ja 2012 Finravinto-tutkimuksissa. 2012 yht. 21 g/vrk Naiset 25 64 v 2007 yht. 21 g/vrk 2012 yht. 22 g/vrk Miehet 25 64 v 2007 yht. 24 g/vrk 0 2 4 6 8 10 12 2 g/vrk Ruis Vehnä Kaura, ohra, pasta, riisi Hedelmät ja marjat Kasvikset ja palkokasvikset Muut elintarvikkeet tioissa (16,17,18) osoitettu nostavan seerumin kolesterolitasoa ja yhteys on nähtävissä poikkileikkaustutkimuksessakin (6,9). Kovan rasvan käyttöä tulee vähentää osin korvaamalla sitä pehmeillä rasvoilla. Tosin suomalaisen ruokavalio sisältää jo nyt enemmän pehmeää rasvaa kuin koskaan aiemmin. Pehmeän rasvan (kerta- ja monityydyttymättömät rasvahapot) saannin kasvu ei kuitenkaan riitä kompensoimaan tyydyttyneiden rasvahappojen koles terolia nostavaa vaikutusta. Ruokavalio sisälsi sekä kerta- että monityydyttymättömiä rasvahappoja keskimäärin suositusten mukaisesti (2,5). Tämä osoittaa kasviöljyjen käytön lisääntymistä, vaikka keskimääräinen käyttömäärä onkin vajaa ruokalusikallinen päivää kohti. Kasvi öljyn, kuten rypsiöljyn, käyttöä tulisi edelleen suosia. Ruokavalion hiilihydraattivalinnalla on myös merkitystä valtimosairauksien kokonaisriskin kannalta. Sokerin välttämistä pidetään erityisen tärkeänä (16,17), kun rasva-aineenvaihdunnan häiriöön liittyy ylipainoa tai muita metabolisen oireyhtymän riskitekijöitä. Ruokavalio-ohjeet veren rasva-aineenvaihdunnan häiriöiden Käypä hoito -suosituksessa ovat selkeät ja vastaavat yleisiä ravintosuosituksia: suosi kasvisöljyä, kasviksia, täysjyväviljaa ja kalaa; vältä maitorasvoja, nopeasti imeytyviä hiilihydraatteja ja lihaa (17). Seerumin kolesterolitason alentamiseen pyrittäessä tulisi leivän päällä valita kasviöljypohjainen levite (5,16,17). Lisäksi on syytä suosia rasvattomia tai vähärasvaisia maitovalmisteita ja vähärasvaista lihaa sekä rajoittaa juustojen käyttö kohtuulliseksi. Terveysnäkökohtien ohella kuluttajiin yritetään nyt vaikuttaa ruoan vähäiseen käsittelyyn ja perinteisyyteen liittyvillä perusteluilla (14). Kyselytutkimusten mukaan maitorasvalevitteiden käyttö oli vuonna 2012 suositumpaa nuorten kuin iäkkäämpien ja toimihenkilöiden kuin työntekijöiden keskuudessa (4). Finravinto 2012 -tulosten perusteella tyydyttyneiden rasvahappojen saanti oli korkeasti koulutetuilla naisilla vähäisempää kuin muilla (9). Sosiaalisen taustan ja rasvavalintojen yhteydestä tarvitaan lisätutkimusta, erityisesti siksi, että tähän tutkimukseen osallistuneiden määrän pienentyminen on saattanut karsia nuorten ja alempien sosiaaliryhmien osuutta (6). Myönteisenä kehityksenä havaittiin kasvisten käytön yleistyminen, jota tulee edelleen edistää. Näin parannetaan myös ruoan kuitupitoisuutta, mutta suositusta vastaava kuidun saanti edellyttää ennen kaikkea täysjyvärukiin käytön lisäämistä. Tutkittavat eivät olleet osanneet valita hiilihydraatteja niiden kuitupitoisuuden mukaan. Tähän viittasi myös sokerin osuuden kasvu hiilihydraattien saannista. Erityisesti välipalojen koostumukseen tulisi kiinnittää huomiota ja suosia kasviksia sekä kuitupitoisia viljavalmisteita. Kasvikunnan tuotteiden käytön lisääminen osana arkipäivän ruokakulttuuria on tavoiteltava muutos sekä terveydellisten näkökohtien että ympäristösyiden vuoksi (5). Kasviksia, juureksia ja vihanneksia on hyvä käyttää vuodenajan mukaan vaihdellen, sekä tuoreina että eri tavoin kypsennettyinä. Niillä kevennetään liharuokien energiamäärää, lisätään ruoan kuitupitoisuutta 1071

Tästä asiasta tiedettiin Tyydyttyneen rasvan saanti pieneni vuoteen 2007 asti. Voin ja sitä sisältävien levitteiden käyttö on viime vuosina yleistynyt. Ravintorasvojen käyttömääristä ei ole ollut tietoja saatavilla. Tämä tutkimus opetti Tyydyttyneen rasvan saanti lisääntyi kaikissa ikäryhmissä, erityisesti nuorilla. Hiilihydraattien ja samalla kuitujen saanti väheni. Myönteistä oli kasvisten ja kasviöljyn käytön kasvu. ja parannetaan makua sekä vähennetään samalla rasvan ja suolan osuutta. Kasvisten valmistuksessa tai niiden lisukkeena kannattaa käyttää öljyä, jolla lisätään pehmeän rasvan määrää. Rasvan laadun lisäksi on siis pyrittävä myös hiilihydraattien laadun parantamiseen (17). Täysjyväviljan, kasvisten, hedelmien ja marjojen käytön lisääminen on tärkeää useiden sairauksien ehkäisyn kannalta (4). Lisäksi kasvisten suosiminen on ekologinen valinta, jolla pienennetään ruoantuotannon ilmastovaikutusta ja hiilijalanjälkeä (19). Samoin lihan kulutuksen vähentäminen on perusteltua terveydellisten syiden ohella myös ympäristötavoitteiden kannalta. English summary www.laakarilehti.fi > in english The intake of saturated fat much higher in 2012 than in 2007 Väestön terveystutkimusten mukaan suomalaisten terveys, toimintakyky ja hyvinvointi ovat monin tavoin kohentuneet. Ravitsemuksen laatu on kuitenkin rasvan ja hiilihydraattien osalta viime vuosina huonontunut suosituksiin verrattuna. Finravinto 2012 -tutkimuksen tulokset herättävätkin tarpeen ruokavalion muutoksiin. n Tutkimusryhmä kiittää kaikkia yli 3 000:ta ruoka valiohaastattelun antanutta aikuista sekä haastattelun toteuttaneita ravintohaastattelijoita. 1072

tieteessä english summary Marja-Leena Ovaskainen Ph.D., Senior researcher National Institute for Health and Welfare marja-leena.ovaskainen@thl.fi Heli Tapanainen Susanna Raulio Satu Männistö Heikki Pakkala Merja Paturi Anni Helldán Suvi Virtanen Erkki Vartiainen The intake of saturated fat much higher in 2012 than in 2007 Background The FINDIET Survey is a national dietary survey carried out in a representative population sample. It monitors food consumption and nutrient intakes at five-year intervals. Methods Every third subject invited to the FINRISK 2007 and FINRISK 2012 health-monitoring studies was invited to a dietary interview about food description and consumption during the previous 48 hours. Food consumption and dietary supplement intake were converted to daily nutrient intake by using the national food composition database Fineli. Results The majority (70%) of daily energy was derived from cereals, meat, milk products and fats, similarly in both years. Vegetable consumption increased, but potato consumption decreased in the five year interval. Cereal consumption decreased. Consumption of butter and butter-oil-mixtures increased, as well as vegetable oil to some extent. Men consumed more meat in 2012 than earlier, especially chicken. The intake of saturated fat increased and is 5 percentage points above the recommended level (10 En%). The intake of trans-fatty acids was low. The total fat intake increased as well as the intake of mono- and polyunsaturated fatty acids. The diet in 2012 contained less carbohydrate than in 2007, less fibre but no change in sugar content was observed. The average dietary intake of vitamins and minerals was sufficient. Conclusions The results showed the higher intake of saturated fatty acids in 2012 than in 2007, thus confirming other recent observations in Finland. To achieve the recommended level of saturated fat, a remarkable decrease in the consumption of butter, butter-oil mixtures, high-fat milks and milk products and fat meat is expected. In order to increase the intake of unsaturated fat it is further recommended to consume vegetable oils daily. In culinary practice, vegetable and roots are recommended, because they have low energy value and give nutrients, fibre and flavour to dishes with a result of smaller amounts of fat or salt. 1072a