Analyysi sosiaalityön prosessista 30.03.09 Kemijärvi Työprosessien mallintaminen on sosiaalityöntekijöiden ja asiakkaiden kokemuksesta lähtevää yhteistä käsitteellistämistä.
Teemat Sosiaalityö prosessina Mallintamisen ideasta Kehittämisprosessin eteneminen Yhteisen käsityksen muodostuminen Kriittinen sosiaalityö Sosiaalityön prosessin eteneminen Työprosessin kriittiset vaiheet Tunnustelva kumppanuus
Prosessuaalisuuden perinne kuluu osana sosiaalityöhön. Sosiaalityön prosessi voidaan käsittää systemaattiseksi sarjaksi toimintoja, jotka johtavat johonkin päämäärään siihen liittyvien ihmisten yhteisenä toimintana. Prosessi ja päämäärä ovat läheisesti yhteen kuuluvia käsitteitä. (Ks. Rostila 2001; Payne 2006, 55; Virtanen, Wennberg 2005, 14 16). Sosiaalityön prosessuaalisia lähestymistapoja on määritelty eri aikakausina hieman eritavoin riippuen yhteiskunnallisesta ja historiallisesta ympäristöstä, sosiaalityön teoreettisista suuntauksista ja kirjoittajan omasta ajattelutavasta (mm. Richmond 1917, Pincus & Minahan 1973, 9; Siporin 1975, 9; Kananoja & Pentinmäki 1979; Swender 1983, 59; Egelund & Halskov 1984; Pohjola 1993, 257; Karvinen 1996; Rostila 2001; Compton ym. 2005; Payne 2006, 55).
Mallinnuksen idea Mallinnuksessa peruslähtökohtana on hyväksyttää kehittämistehtävä kaikilla keskeisillä toimijoilla, joita ovat sosiaalityöntekijät, asiakkaat ja johto. Mukaan tulevat tutkijat ja konsultit ovat osa ryhmää. Ryhmä määrittää yhteistyössä tehtävänsä ja ongelmansa kontekstissa, jossa myös ratkaisua etsitään. (Fook 2002, 142 143; Arnkil & Seikkula 2005, 71 74.) Mallinnuksen käytäntöyhteistyön tavoitteena on purkaa (dekonstruoida) ja uudelleen rakentaa (rekonstruoida) paikallinen sosiaalityön prosessi. Sosiaalityön kehittämisen ja tutkimisen areenana mallinnus kokoaa sosiaalityöntekijät ja asiakkaat yhteiseen pohdintaan sovitun aiheen ympärille.
Toteutus Mallintaminen kehittämisvälineenä tarkoittaa yleensä työ- tai palveluprosessin kuvaamista ja analysointia jonkin sovitun käsitejärjestelmän mukaisesti. Se on työprosessin tavoitteiden, kohteen, työmenetelmien sekä työntekijöiden toiminnan kuvaamista. Prosessi jaetaan niin moneen vaiheeseen kuin on tarkoituksenmukaista. Prosessikaaviossa esitetään prosessin vaiheet (työnkulku) aikajärjestyksessä. Prosessikaavioon hahmotetaan ensin ydin prosessit sitten aliprosessit ja sitten toiminnot. Prosessin mallinnuksella pyritään 1) kuvaamaan tarkasteltava prosessin, ja tähän liittyen, 2) yhdistämään prosessiin liittyvien toimijoiden näkemykset prosessin kehittämiseksi.
Mallinnuksen eteneminen 8.4.2009 Sosiaaltyön neuvottelukunta 2005 6
Sosiaalityöntekijöiden ja asiakkaiden näkemys prosessista
Toimintatapjen kyseenalaistamista Sosiaalityö on ammattikäytäntönä ja yhteiskunnallisena instituutiona kiinnittynyttä yhteiskunnalliseen tilaan ja kulttuuriin. Sosiaalityön käytäntö, perustelut, kohde, toteutus ja vaikutus vaihtelevat sosiaalityön toimijoiden keskuudessa. Reflektiivinen työote sopii hyvin toimijoita ja heidän toimintaansa aidosti arvostavaan kehittämiseen. Sosiaalityön kriittisessä traditiossa on painotettu sitä, että sosiaalityön pitäisi olla kriittinen paitsi yhteiskunnan rakenteiden tuottaman eriarvoisuuden, myös oman toimintansa suuntaan Sosiaalityön kehittämisessä tulee käytäntöjä kunnioittaen kiinnittää huomiota siihen, miten rakenteellinen, sosiaalinen, kulttuurinen taloudellinen ja poliittinen valta elää paikallisissa suhteissa Menettelytapana kriittinen reflektiivisyys sopii mallinnuksen viitekehykseksi, koska se on ihmisten oman ja yhteisen toiminnan tietoista kyseenalaistamista. (ks. esimerkiksi Heinonen 1984; Rostila 1987; Fook 2002, 48; 2005 Healy 2000, 9; Ferguson 2008, 1.)
Prosessin analyysi Mallinnuksessa tapahtuva prosessin analyysi voidaan määritellä kriittis-refleksiiviseksi menetelmäksi, jossa pyritään yhdistämään prosessiin liittyvien toimijoiden näkemykset prosessin kehittämiseksi ja kuvaamaan näin muodostunut uusi toimintamalli. Mallinnuksella pyritään tietoisesti tukemaan asiakasprosessin monipuolista tarkastelua. Prosessin uudistamisessa käytetään apuna kaikkea syntynyttä prosessia koskevaa tietoa. Kehittämiskohteiksi valitaan erilaisista mahdollisuuksista sopivimmat vaihtoehdot. Valinnassa huomioidaan kehittämistarpeet lähinnä sen mukaan miten niiden ajatellaan auttavan asiakkaiden asian hoitumista parhaiten, joten on luontevaa ottaa asiakkaita mukaan työprosessin mallinnukseen (Laitinen ym. 2007; Niskala 2008.)
Sosiaalityön määritelmä Sosiaalityö kohdistuu ihmisten ja heidän sosiaalisessa ympäristössään olevien järjestelmien välisessä vuorovaikutuksessa ilmeneviin häiriöihin...
Prosessi. Aineistojeni perusteella voin yhtyä ajatuksiin siitä, että sosiaalityö on prosessuaalista toimintaa ja että asiakkuusprosessin sujuva eteneminen vaatii edellisen vaiheen jonkin asteisen toteutumisen. (Ks. myös Karvinen 1993, 161 166; 1996 Karvinen 1996; Payne 1997, 112; Rostila 2001; Rantalaiho 2004; Compton ym. 2005, Niskala 2008; Koskinen 2009.)
Sosiaalityön elementit muutos, valta ja vuorovaikutus Sosiaalityö voidaan nähdä ensisijaisesti sosiaalisena vuorovaikutuksena ja toimintana, jonka tavoitteena on ihmisten auttaminen heidän elämäntilanteissaan ja niihin vaikuttaminen. Valta liittyy sosiaalityöhön olennaisesti sosiaalityöhön. Sosiaalityö on yhteiskunnallinen ammatti, jolla on useita vallan käytön resursseja. (Pohjola 1993, 69 71;Garlsson 2003; Juhila 2004; Payne 2005.)
Sosiaalityön prosessin rakentuminen kriittisiä tekijöitä maaseudulla tehtävässä aikuisten asiakkaiden kanssa tapahtuvassa työskentelyprosessissa esimerkki kokonaisvaltaisen tilannearvoin teon tarpeellisuudesta myös toimeentulotukea haettaessa
Kohtaaminen Yhteisyyden etsimistä Sosiaalityön prosessin toimivuuden kannalta on olennaista, että asiakaan ja sosiaalityöntekijän työskentely rooleja selkeytetään. Sosiaalityöntekijän ja asiakkaan kohtaamisessa näkymätön neuvottelu alkaakin heti tapaamisen alussa kun osapuolet tunnustellen aloittavat vuorovaikutuksensa.
Yhteisyys Lapin maaseutukunnissa paikallinen tieto ja tuttuus tarjoaa sosiaalityöntyöntekijälle mahdollisuuden aloittaa sosiaalityön prosessi kytkemällä se yhteiseen paikallisuuteen. Asiakas-sosiaalityöntekijäsuhteen luominen aloitetaan jollakin asiakkaan ja sosiaalityöntekijä yhteen liittävällä asialla, tapahtumalla tai kokemuksellisella samankaltaisuudella. Näin sidotaan työskentelysuhde yhteisesti jaettavaan ja ymmärrettävään tuttuun ilmiöön. Sost2: Kyllä ihmisten kans pitää aina jutella Kalastuksesta, metsästyksestä, säistä ja lapsista ja. Kyllähän tässä tämmönen pieni kontakti, niin täällähän ihmiset tietää, jos joku harrastaa jotaki ja on jossaki hyvä ja (yh2)
Jatkuu Yhteyden löytäminen ja toteaminen auttaa asioiden ja tapahtuminen ymmärtämisessä ja niiden suhteuttamisessa toisiinsa. (Kts. myös Siporin; Pohjola, ; Koskinen 2000; Payne 2006, 63.).
Asemointi Toimija-asemien määrittelyssä on otettava huomioon useita toiminnallisia tasoja. Sosiaalityöntekijän ja asiakkaan asemaa säätelevät arvot, valtakunnalliset lait ja säädökset sekä paikallinen toimintakulttuuri Sosiaalityöntekijän toimintaa määrittävät lisäksi sosiaalityön työyhteisön käytännöt ja työntekijän tieto, kokemus ja henkilökohtaiset ominaisuudet. Asiakkaan toimintaa määrittävät oletukset tai kokemukset sosiaalityön tavasta auttaa, oma vaikeutunut elämäntilanne tilanne ja tapa toimia
Toimija-asemat Sosiaalityön prosessin toimivuuden kannalta on olennaista, että asiakaan ja sosiaalityöntekijän työskentely rooleja selkeytetään. Sosiaalityöntekijän ja asiakkaan kohtaamisessa implisiittinen neuvottelu alkaakin heti tapaamisen alussa kun osapuolet tunnustellen aloittavat vuorovaikutuksensa.
Suhteen synty Valtuutus Asiakas - sosiaalityöntekijä suhteen toimivuuden kannalta on olennaista, että asiakas antaa työntekijälle valtuutuksen toimia hänen asiassaan (vrt contract/ commitment). Valtuutus ei tässä yhteydessä tarkoita vapaamuotoista oikeustointa eikä myöskään sosiaalityöntekijän valtuuksia toimia asiakkaan asiassa eri lainsäädännön mukaisesti. Valtuutus tarkoittaa asiakkaan ja sosiaalityöntekijän sopimuksellista päätöstä siitä, että sosiaalityöntekijä voi alkaa toimimaan asiakkaan asiassa. Toimiminen asiakkaan asiassa pitää sisällään kysymyksen siitä minkälaista orientaatiosta käsin sosiaalityöntekijä tekee työtään ja mitä sosiaalityön menetelmiä hän näin käyttää työssään. 26
Jäsentämistä Asiakkaan ja sosiaalityöntekijän kohtaamisen alussa tehty paikallinen yhteisyyden luominen auttaa muodostamaan joustavan siirtymän asiakkaan taloudellisesta tilanteesta laajempaan oman elämän- ja perhetilanteen käsittelyyn. Asiakas, joka tulee hakemaan sosiaalityöltä apua oman elämäntilanteen jäsentämiseen, olettaa tapaavansa varman ammattilaisen, joka hallitsee tilanteen myönteisellä tavalla.
Jatkuu Sosiaalityöntekijä johdattelee kerrontaa luomalla luonnollisen kerrontatilanteen. Luonnollinen kerrontatilanne mahdollistaa arkikerronnan reflektoinnin ja sitä kautta asiakkaan kertomuksen uudistamisen. Odotukset työskentelyn laajuudesta voivat olla ristiriidassa keskenään. Asiakkaaksi tuleva voi odottaa saavansa toimeentulotukipäätöksen ja on tyytymätön siihen, että kokonaisvaltaiseen sosiaalityöhön orientoitunut sosiaalityöntekijä aloittaa laajan tilannearvioinnin. Tai asiakas voi tulla sosiaalityöntekijän luokse hakemaan toimeentulotukea, mutta olettaa sosiaalityöntekijän ottavan puheeksi muunkin elämäntilanteen ja siinä jaksamisen.
jatkuu Institutionaalisen haastattelutilanteen toteuttaminen mahdollisimman luontevana arkikeskustelua tai jopa tarinointia muistuttavana tapahtumana luo asiakkaalle turvallisen kerrontaympäristön. Sosiaalityöntekijä voi rohkaista asiakasta oman kerronnan laajentamisessa kertaamalla aiemmin tapahtunutta ja osoittamalla olevansa kiinnostunut asiakkaan tilanteesta. Keskittymällä aiemmin tapahtuneen arvioinnin ja syyseuraussuhteiden sijasta nykyisyyteen ja tulevaan, sosiaalityöntekijä voi antaa asiakkaalle näkymän tuleviin mahdollisuuksiin nykyisen vaikean tilanteen ohi.
MAHDOLLISTAMISTA Työskentelyä ohjaavat orientaatiot Yhdessä tutkien tehty laaja-alainen kokonaistilanteen määrittely antaa asiakkaalle ja sosiaalityöntekijälle todellisen mahdollisuuden tietoisesti valita yhteistyönsä laajuus ja syvyys. Neuvottelu työn kohteesta on sosiaalityön prosessin kriittinen vaihe. Työn kohteen lähtökohtana on asiakkaan esittämä tarve. Yksi sosiaalityön ammatillisuuden ytimistä on siinä, että hän pystyy hahmottamaan asiakkaan tarpeen suhteessa ympäröiviin olosuhteisiin. Tämä velvoittaa sosiaalityöntekijää käyttämään ammattitaitoaan tarpeen kartoittamiseen ja tyydyttämiseen kokonaisvaltaisemmin kuin asiakas ehkä osaa pyytää.
psykososiaalinen työote Aineistostani ilmeni, että sosiaalityö on pitkään ollut aikuisten kohdalla tilanteisiin reagoivaa toimenpidekeskeistä työtä, mutta nyt on selkeästi näkyvissä pyrkimystä psykososiaalisen työotteen suuntaan. (Vrt. Hepworth & Larsen 1990, 7 9; ks. myös Kemppainen, ym. 1998.)
muutossosiaalityö Kaupungeissa, erityisesti Helsingissä, yhdeksi työalueeksi on määritelty muutossosiaalityö. Sosiaalitoimistojen arkityönä muutostyö määrittyy yksilötyöksi ja työksi viranomaisverkostoissa. Harald Swednerin (1983, 44 45) mukaan sosiaalityö oli muutostyötä, joka työskentelee rakenteellisesti ja yksilökohtaisesti suuntautuneen sosiaalityön välimaastossa. Sosiaalinen muutostyö on työskentelyä ihmisten elämäntilanteiden, toimintaedellytysten tai sosiaalisten olosuhteiden parantamiseksi.
Jatkuu konstruktionistinen sosiaalityö Maaseutusosiaalityön mallin kahdessa ensimmäisessä sosiaalityön ydinprosessissa asiakas sosiaalityöntekijä-suhde näyttäytyy tasavertaisena suhteena, joka perustuu neuvotteluun. Asiakas kohdataan arvostavasti ja kunnioittavasti ja hänen elämäntilannettaan jäsennetään hänen kanssaan monipuolisesti neuvotellen. Sosiaalityön prosessi pitää sisällään asiakkaan vapaaehtoisen tarpeen pohjalta määräytyvän työskentelykohteen ohella usein myös kontrollia ja sopeuttamista, joten neuvottelu on erilainen prosessin eri vaiheissa
Jatkuu rakentava sosiaalityö Sosiaalityön epämääräisyyden hälventäminen asettaa jokaiseen uuteen asiakaskohtaamiseen vaatimuksen aktiivisesta sosiaalityön mahdollisuuksien kerronnasta. Työskentelykohteen neuvotteleva määrittäminen on tietoista luottavaisuuden rakentamista suhteessa sosiaalityöhön, mutta myös muuhun palvelujärjestelmään ja yhteisöllisyyteen.
SUHDETYÖ Omana olo Aineistojeni perusteella voi päätellä, että oma sosiaalityöntekijyys ja oma asiakkuus nousevat sosiaalityön prosessin toimivuuden yhdeksi tärkeimmäksi elementiksi. Omana olo sisältää positiivisen arvolähtökohdan. Kun ollaan omia, ei olla kasvottoman sosiaalin asiakkaita vaan on syntynyt suhde. As3: Niin, no joo. No, sillon, siinä varmaan minun tapauksessa, elikkä sillon se oli niinkö se kokonaistilanne siinä, kö pystyit aina niinkö auttamaan, se niinkö, semmonen kimpparemmi. pm/as1/stt1 Omana olo sisältää positiivisen arvolähtökohdan.
Työntekijän valta Lakeja ja säännöksiä voidaankin lukea ja soveltaa sekä mahdollistamisen että rajaamisen näkökulmasta. Tämä harkinnanvaraisuus asettaa asiakkaat alttiiksi paikallisessa sosiaalityön käytännöissä hyvinkin erilaisiin päätöksiin riippuen esimerkiksi siitä haluaako tai uskaltaako sosiaalityöntekijä toteuttaa lain kirjainta ja henkeä vai rajaako hän soveltamisensa lain tiukimpaan tulkintaa tai jättääkö hän kertomatta joistakin etuuksista.
Asiakkaan mahdollisuudet Sosiaalityötä toimijoina määrittävät asiakkaat voivat olla haluavia, tahtovia ja osaavia ja heillä voi olla voimavaroja toimintaan tai he voivat olla pakotettuja ja heillä ei ole voimia toimintaan. Toimintavoima vaikuttaa paljon myös siihen minkälaisia vallankäytön muotoja asiakas käyttää 37
Asiakkailla on erilaisia tapoja (vallankäytön) millä he voivat pehmentää sosiaalityöntekijän harkintaa hyvän asiakkaan roolin otto ulkoinen olemus/tilanteellisen kerronnan laajentaminen muutoshaluisuuden ilmaiseminen sopimuksellisuus/toimiminen muutoksen suuntaisesti omana olon käyttö naiseus//yhteisyys/elämäntilanne) 38
Avointa yhteistyötä Asiakkaat olettavat, että sosiaalisen asiantuntijuus pitää sisällään sitoutumisen sosiaalityön arvoperustaan ja eettisiin ohjeisiin. Sosiaalityöntekijät puolestaan haluavat hyväksyä ihmisen sellaisena kun hän on ja kunnioittaa häntä ihmisenä huolimatta hänen teoistaan. Maaseutukunnissa sosiaalityöntekijöiden ammatillinen käyttäytyminen on läpi näkyvämpää kuin kaupunkikuntien suurissa asiakasmäärissä. Myös ammattilainen on helposti kylällä tiedossa oleva, jonka luokse joko mennään tai ei mennä riippuen hänen tavastaan kohdata asiakas ja työskennellä
Sosiaalityöllä on itsenäinen ammatillinen asema Sosiaalityön käytännön reunaehdot ovat tutkimukseni mukaan jatkuvan tarkastelun alla. Sosiaalityöntekijät ovat ylpeitä ammatti-identiteetistään ja siitä, että voivat tehdä itsenäisiä päätöksiä. Kehittyvässä sosiaalityön ajattelussa laki asettuu tulkittavaksi, ohjeet ja suositukset harkitaan paikallisesti, vakiintuneet toimintatavat kyseenalaistetaan, viranomaiskulttuuriin ja asenteisiin pyritään vaikuttamaan, sosiaalityön arvot ja eettiset ohjeet ohjaavat toimintaa ja asiakkaiden toiveet otetaan neuvoteltaviksi.
Tunnustelevaa kumppanuutta? Sosiaalityöntekijöiden ja asiakkaiden työprosessin yhteinen kriittinen tarkastelu avaa itsestään selvinä pidettyjä tai epäsuorasti ilmaistuja asioita ja auttaa paljastamaan kätkettyä valtaa erityisesti silloin, kun se on ammattilaisten itsensä tietämättään luomaa tai pönkittämää.
Yhteenvetoa Tutkimuksessani ilmeni, että sosiaalityöntekijät voivat itse tai kollegiona määritellä työtapansa ja asiakasta kohti määritettävän ajan. Haaste työkäytäntöjen muuttamisesta asettuu siis osittain sosiaalityöntekijän vastuulle. Nämä vaateet ovat kovia kohdistuessaan yksittäiseen sosiaalityöntekijään, mutta muuttuvat kohtuullisemmiksi kun vastuunkantajia on enemmän. Kuntatasolla sosiaalitoimi omaa jo leveämmät vastuunkantajan hartiat ja sosiaalityön kollegio tai tiimi muodostaa hyvän vastuunottajan asiantuntijatiimin.
Sosiaalityön käytäntö elää vahvaa kehittämisen kautta Kehittyvä sosiaalityön prosessi on aineistojeni valossa syklistä, tietoista tilannelähtöistä toimintaa, jonka neuvottelussa vaihtelevat vuorovaikutuksen ja vallan muutokseen tähtäävät elementit. Sosiaalityö voidaan nähdä kokonaisvaltaisena neuvotteluprosessina, joka vaatii samankaltaista orientaatiota ja taitoja sen erilaisissa toimintaympäristöissä ja toteuttamisen muodoissa.