Työpahoinvoinnin alkeet Alueelliset nuorten työpajapäivät Syötekeskus 12.11.2014 Maija Saviniemi
Miksi olen pessimisti? Miksi tarkastelemme työtä pahoinvoinnin näkökulmasta? Onko työpahoinvoinnissa edes mitään hauskaa?
Ketään ei tulisi pakottaa ajattelemaan optimistisesti tai pessimistisesti. Jokainen tavoittelee sitä, että seuraava hetki olisi mahdollisimman iloinen tai siedettävä. (Dunderfelt: Ilon psykologia 2010)
Kuka? Valittaja Lusmu Miksi? Miten? Hyvä tästä tulee!
Pessimistinen työntekijä todennäköisesti valmistautuu muita perusteellisemmin ja huolellisemmin työtehtäväänsä. Pessimistit ovat aivan yhtä päteviä työssään. Työskentelytapa ja tunnetila ovat erilaiset. (Työ leipälajina 2005)
Poimintoja: Opettajien ja sairaanhoitajien ei tarvi kuin vihjata lakolla, niin jo pomppaa palkka ylemmäs, mutta kuka reagoi jos uhkaa lakolla? no jos vaan yksinkertaisesti otat mut mukaan seistä töröttämään sinne eteen niin eiköhän se kaikille selviä mättäyksien aiheet :P
1. Arvostuksen puute ja kovat odotukset 2. Ohjattavien ongelmat 3. Talous ja epävarma tulevaisuus 4. Yksinäisyys 5. Yhteistyökuviot 6. Työajan järkevä käyttäminen 7. Itsensä kehittäminen 8. Palkkaus
1. Arvostuksen puute ja kovat odotukset Näkeekö kukaan työyhteisössä työmuodon tarpeellisena? Koulut on käyty ja osaamista löytyy, mutta arvostusta ei välttämättä ole. Arvostavatko yhteistyökumppanit työntekijöiden osaamista ja koulutusta? Onko esimiesten arvostus työtä kohtaan vähäistä? Tietävätkö toimistotyötä tekevät pomot, mitä kentällä tapahtuu? Odotetaan, että asiakas, joka ei pääse tai jota ei oteta mihinkään, sijoitetaan työpajalle ja hänelle tapahtuu ihmeparantuminen. Elämän polku on sen jälkeen leveä moottoritie, jota vain huristellaan eteenpäin. Ohjaaja on taikuri, joka keksii kaikille taitoa ja osaamista vastaavaa mielekästä työtä. Pitää osata ohjata monta eri työtä samaan aikaan: löylykauhasta huonekaluun tai auton korjaukseen.
2. Ohjattavien ongelmat Ongelmat ja kokemukset voi olla joskus sellaisia, niin rankkoja, ettei niihin ole oikein mitään sanottavaa. Koetapa sitten olla viemätä niitä juttuja kotiin, varsinkin jos työpuhelin on käytännössä 24/7 päällä, vaikka sitäkin pitäisi välttää! On ohjaajia, jotka kantavat repussaan murheet mukanaan ja miettivät ratkaisuja vapaa-ajalla. Haastaviin ohjattaviin haluaisi panostaa. Toivottomuus ongelmien parissa ja tunne siitä, että kädet eivät riitä. Se myös kovettaa ja tekee kyyniseksi. Yritä siinä sitten vakuutella, että maailma on ihan kiva paikka ja kyllä sinä löydät koulun ja työn, vaikka koko ajan uutisissa on vain lisääntyvistä työttömyysprosenteista ja vaikka mistä.
3. Talous ja epävarma tulevaisuus Heikko talous, säästökuurit ja rahan vähyys. Työtä pitää tehdä mutta rahaa ei ole. Välillä eletään pelkän mielikuvituksen voimin. Työpajan ohjaushenkilöstöä on vähän. Onko päättäjillä hajuakaan tästä työstä ja näkyykö se päätöksissä, joita tehdään? Moni tekee töitä määräaikaisilla sopimuksilla. Koko ajan on epävarmuus, jatkuuko työt.
4. Yksinäisyys Yksinäisyys ainakin pienemmillä paikkakunnilla. Työyhteisöt ovat pieniä ja työ on usein yksin puurtamista. Työntekijä ei välttämättä oikein kuulu mihinkään työyhteisöön ja voi jäädä tyky-päivien ja virkistysreissujen ulkopuolelle.
5. Yhteistyökuviot (kohtaamiset alasta mitään tietämättömien kanssa) Yhteistyö on mahdollista vain niiden kanssa, joiden kanssa se on mahdollista. 6. Työajan järkevä käyttäminen Milloin ehtii olla ohjattavien kanssa, kun on koko ajan kaikkea yhteistyökuviota ja palaveria? 7. Itsensä kehittäminen Olisin myös halunnut kehittää itseäni. Koulutus olisi tarpeen, ettei jäisi junnaamaan entiseen. 8. Palkkaus Tehdään minipalkalla raskasta ja vastuullista työtä, eikä kukaan pidä siitä haloota. Oikeaa hinnoittelukohtaa ja palkkaa ei tahdo löytyä työehtosopimuksista.
1. Arvostuksen puute ja kovat odotukset 2. Ohjattavien ongelmat 3. Talous ja epävarma tulevaisuus 4. Yksinäisyys 5. Yhteistyökuviot 6. Työajan järkevä käyttäminen 7. Itsensä kehittäminen 8. Palkkaus 9. Muu, mikä?
Huh, siinähän tuli jo monta juttua, alkoi ihan tuntumaan, että kuinka ihmeessä me jaksetaan tätä työtä, jos työpahoinvointia on noin paljon?! On kuitenkin ihania ihmisiä, joiden kanssa tehdään töitä. Pienetkin työyhteisöt koostuvat tosi hyvistä tyypeistä. Työ on yksi niistä, joita tehdään sydämellä ja kutsumuksella, ei palkan ja työsuhdeauton takia. Minulle työssä parasta ovat olleet nuoret. Ohjattavat on yleensä tosi positiivisia tapauksia, vaikka niillä menis kuinka huonosti.
- Apu-lehden vitsipalsta vuonna 2013
1 + 2 3 + 4 5 + 6 7 + 8 9 + 10 11 + 12
Toisin kuin korrektin käytöksen kuvaaminen, sen miettiminen, millä moninaisilla tavoilla voimme itseämme ja lähimmäisiämme rääkätä, on paitsi helppoa myös terapeuttisella tavalla hauskaa. (Kylliäinen: Armoa työhön 2009.) Tehkää työyhteisöönne huoneentaulu yllä olevasta otsikosta. Voitte itse valita, kohdistatteko ohjeet ohjaajalle vai ohjattavalle. 1. Kirjatkaa kolme huonointa ideaa. 2. Yhdistäkää taulunne naapuriryhmän kanssa. 3. Yhdistäkää taulunne vielä kerran. 4. Ainakin osa huoneentauluista käydään lopuksi läpi koko ryhmän kanssa. (Kaikkia ei ehditä kuitenkaan.)
Kun parhaansa yrittää, voi joskus onnistuakin. Kiitos (nyt kumminkin).