Kasvatuskeskustelu Yleiset tukikäytännöt ja tehostettu tuki Aika: 10.9.2011, klo: 9 15 Paikka: Pulkkila / Ylämäkelän koulu Kouluttaja: Liisa Vilppola KOULUTUKSEN SISÄLTÖ JA OHJELMA 9:00 9:15 9:15 11:15 11:15 12:00 12:00 15:00 Virittäytyminen päivään Kasvatuskeskustelu: Oppilaan rikkeet ja niiden seuraamukset Tapoja käsitellä oppilaan rikkeitä Erilaisia vaihtoehtoja seuraamuksista oppilaalle Lounas Yleiset tukikäytännöt ja tehostettu tuki Yleiset tukikäytännöt Uudistunut perusopetuslaki Tuen kolmiportaisuus; siirtymävaiheet tuen määrittelyssä Varhaisen ja ennaltaehkäisevän puuttumisen periaate Uudistuksen eteneminen omassa työyhteisössä Tehostettu tuki Tehostettu tuki ja sen muodot koulun arjessa; painopisteinä osa-aikainen erityisopetus, moniammatillinen tiimityö opettajan, avustajan ja oppilashuollon kesken Erilaiset tehostetun tuen tukimallit - konkreettisia työkaluja ja vinkkejä eri aineiden arjen työhön Samanaikaisopetus osana joustavia opetusjärjestelyitä (pariopetus, tiimiopetus) Työparityöskentelyn haasteet ja mahdollisuudet Oman työn muuttuva rooli, vastuut ja velvollisuudet Tervetuloa!
Koulutuspäivä Pulkkilassa 10.9.2011/ HOKES-hanke Teema: Oppilaiden rikkeet ja niiden seuraamukset sekä uusi perusopetuslaki Osallistujat: Ylämäkelän koulun opettajat Kouluttaja: erityisopettaja, työnohjaaja Liisa Vilppola Pulkkilassa toteutettu koulutuspäivä jakautui kahteen suureen pääteemaan, joista ensimmäisen tarkoituksena oli yhteisen kasvatuskeskustelun kautta arvioida koulun käytänteitä oppilaiden rikkeiden ja niiden seuraamusten suhteen sekä kehittää tarpeen mukaan uusia, yhtenäisiä toimintamalleja. Toisen pääteeman tarkoituksena oli perehtyä syvemmin uuden perusopetuslain mukanaan tuomiin tukikäytänteisiin ja pohtia niiden edistämismahdollisuuksia omassa työyhteisössä sekä löytää konkreettisia työtapoja ja välineitä uudistuksen toteuttamiseen omassa työssä. Molempien pääteemojen sisällä kuljetettiin kolmatta teemaa, jossa käsiteltiin opettajuutta kahdesta eri näkökulmasta, kasvattajana ja opettaja-tiedonjakajana. Osallistujilleen runsasta keskustelua sisältänyt koulutus tarjosi sekä tilaisuuden tarkastella kriittisesti oman työyhteisön toimintamalleja että mahdollisuuden olla vaikuttamassa uusien syntymiseen. Kasvatuskeskustelusta kävi ilmi, että kurinpidollisissa ja kasvatuksellisissa käytänteissä oli eroavaisuuksia opettajien kesken ja yhteinen toimintamalli puuttui. Koulun järjestyssäännöt olivat kuitenkin olemassa ja niiden työstäminen edelleen menossa. Oppilaiden rikkeiden seuraamuksille etsittiin erilaisia vaihtoehtoja perinteisten menetelmien rinnalle. Tällaisista vaihtoehtoisista puuttumisen malleista esiteltiin kasvatuksellinen keskustelu (KAKE), kiusaamista vastustava toimenpidemalli (KiVa), vertaissovittelu (VERSO) sekä oppituntien työrauhan varmistamiseksi kehitetty toimintamalli Parkki. Koulutuksen suoman ajan puitteissa ei ollut mahdollisuutta pureutua malleihin syvällisemmin, mutta opettajista valittiin työryhmä, joka otti tehtäväkseen työstää kirjallinen, omalle koululle soveltuva, yhteinen toimintamalli kurinpidollisten asioiden hoitamiseksi. Pohjaksi valittu työryhmä sai koulutuksessa ryhmittäin käydyn keskustelun seurauksena syntyneitä toimenpide-ehdotuksia. Sovittiin, että malli olisi esittelykunnossa marraskuun 2011 loppuun mennessä. Kasvattajan roolista käsin tärkeää oli pohtia myös keinoja ennakoida tilanteita niin, että tarve kurinpidollisille toimille vähenisi. Tässä kohtaa keskusteltiin mm. opettajan ryhmänhallintataidoista sekä omasta kasvatusvastuusta. Koulutuspäivän jälkimmäinen osa käsitteli uuden perusopetuslain sisältämää kolmiportaisen tuen mallia konkreettien esimerkkien kautta. Liikkeelle lähdettiin kertaamalla tukimuotojen termistöä ja niiden sisältöä. Samalla kertautui, missä järjestyksessä tukea tarvitsevan oppilaat tukimuodot on tarkoitus toteuttaa. Yleisen tuen osalta syntyi kouluttajan ja osallistujien välillä vilkasta keskustelua eriyttämisestä, jota havainnollistivat kerrotut konkreetit esimerkit eri aineiden tunneilta. Havaittiin, että monet tukimuodot ovat päivittäin käytössä luonnostaan
ja toisaalta paljon on kokeilematta. Keskustelussa korostui opettajien tarve saada tukea ja lisäkoulutusta tukea tarvitsevan oppilaan opetuksen toteuttamiseen yleisen tuen piirissä. Opettajankoulutuksen todettiin antaneen vain vähän eväitä tukea tarvitsevan oppilaan tukemiseksi luokkahuoneen sisällä. Koulutus päättyi osallistujien nelikenttä-palautteeseen, jonka mukaan koulutus oli koettu hyödylliseksi ja osallistujat olivat viihtyneet. Selvää on, että molemmat isot teemat tulivat käsitellyksi rajatun ajan puitteissa vain pintapuolisesti ja teemojen syventäminen jatkokoulutuksin sekä koulutuksellisen keskustelufoorumin tarjoaminen olisi jatkossakin paikallaan. Kuvat: