SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA SAARIJÄRVEN KAUPUNKI tuulivoimapuiston luontoselvitykset FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY P20221
1 (28) Tuomo Pihlaja Sisällysluettelo 1 Johdanto... 1 2 Selvitysalue... 1 3 Natura-2000 alueet ja muut suojelualueet... 2 3.1 Natura-2000 alueet... 2 3.2 Mahdolliset vaikutukset Natura-alueisiin... 5 3.2.1 Ylä-Keitele... 5 3.2.2 Kolima... 5 3.3 Muut luonnonsuojelualueet tai merkittävät kohteet... 5 4 Luontotyypit... 6 4.1 Menetelmät... 6 4.2 Alueen yleiskuvaus... 6 4.3 Arvokkaat luontotyypit ja kohteet... 6 4.3.1 kallioalueet... 7 4.3.2 Sammakkolammen puronotko... 8 4.4 Voimalapaikkojen luontotyypit... 9 4.4.1 Voimalapaikka 1... 10 4.4.2 Voimalapaikka 2... 10 4.4.3 Voimalapaikka 3... 10 4.4.4 Voimalapaikka 4... 10 4.4.5 Voimalapaikka 5... 10 4.4.6 Voimalapaikka 6... 10 5 Pesimälinnusto... 11 5.1 Menetelmät... 11 5.2 Havaittu pesimälinnusto... 11 5.3 Selvityksissä havaitut uhanalaiset ja silmälläpidettävät lajit... 12 5.4 Selvityksissä havaitut EU:n lintudirektiivin lajit ja Suomen erityisvastuulajit... 13 5.5 Tiira-havaintopalvelun havainnot... 13 6 Muuttolinnusto... 13 6.1 Menetelmät... 13 6.2 Havaittu lajisto... 14 6.3 Tulokset ja arviot lajiryhmittäin... 15 7 Liito-orava ja muut luontodirektiivin huomioitavat lajit... 17 7.1 Menetelmät... 17 7.2 Tulokset... 17 8 Lepakot ja muut uhanalaiset eliölajit... 18 9 Johtopäätökset ja vaikutustenarviointi... 18
2 (28) Tuomo Pihlaja 10 Viitteet... 18 Kansi: pohjoisreunan kalliojyrkännettä Raportin kuvat: Tuomo Pihlaja Pohjakartat: Maanmittauslaitos 2014
1 (25) tuulivoimapuiston luontoselvitykset 1 Johdanto 2 Selvitysalue Viitasaaren tuulivoimapuiston suunnittelun osana alueella tehtiin keväällä, alkukesällä ja syksyllä 2014 useita luontoselvityksiä. Tässä raportissa esitellään alueella tehtyjen selvitysten tulokset ja johtopäätökset hankeen toteuttamisen kannalta. Luontoselvityksissä kartoitettiin arvokkaat luontokohteet, pesimälinnusto, linnuston syysmuutto, lepakoille soveltuvat ruokailu ja levähdyspaikat, liito-oravan elinalueet ja muiden EU:n luontodirektiivissä liitteessä IV(a) huomioitavien lajien, joihin hankkeella voisi olla vaikutusta, mahdollisuudet esiintyä alueella. Tausta-aineistona on käytetty ELY:n UHEX aineistoa (2013 syksy), Luonnontieteellisen Keskusmuseon Rengastustoimiston petolintu ja uhanalaisten lajien rengastustietoja (syksy 2013) sekä Tiira-havaintopalvelun tietoja (Keski-Suomen Lintutieteellinen Yhdistys 2014). Lisäksi tehdään arviointi hankeen vaikutuksista Natura-2000 verkostoon ja läheisiin luonnonsuojelualueisiin. Maastotyöt suorittivat FT Marjo Pihlaja ja FM Tuomo Pihlaja FCG Oy:stä. Raportin laati FM Tuomo Pihlaja FCG Oy:stä Selvitysalue sijaitsee Viitasaarella Keitelepohjan kylän pohjoispuolella. Selvitysalue rajattiin perustuen suunnitellun tuulivoimapuiston 40 db melualueeseen.
2 (25) Kuva 1. Selvitysalue noudattaa oranssia 40 db:n vyöhykettä. 3 Natura-2000 alueet ja muut suojelualueet 3.1 Natura-2000 alueet Kuvassa 2 on esitetty lähimpien Natura-2000 alueiden ja luonnonsuojelualueiden sijoittuminen hankaalueeseen nähden. Natura-arvioinnin tarveharkinta tehtiin kahdelle Natura-alueelle, jotka sijoittuvat hankealueen välittömään läheisyyteen. Tarveharkintaan valittiin SCI-kohteet <3km etäisyydellä (SCI = luontodirektiivi perusteella suojeltu) ja SPA-kohteet <10km etäisyydellä (SPA = lintudirektiivin perusteella suojeltu). Harkinnan perusteella laadittiin Natura-arviointi seuraaville kohteille: Ylä-Keitele (FI0900119, SPA ja SCI), etäisyys lähimmillään noin 3 km Kolima (FI0900072, SPA), etäisyys noin lähimmillään 7 km Natura arvioinnista säädetään luonnonsuojelulain 65 ja 66 :n säännöksissä. Ensimmäisen säännöksen (65 ) mukaan hanke tai suunnitelma ei saa yksistään tai yhdessä muiden hankkeiden kanssa merkittävästi heikentää niitä luonnonarvoja, joiden vuoksi alue on ilmoitettu, ehdotettu tai sisällytetty Natura 2000-verkostoon. Luonnonsuojelulain mukainen vaikutusten arviointivelvollisuus syntyy mikäli hankkeen vaikutukset a) kohdistuvat Natura alueen suojelun perusteena oleviin luontoarvoihin,
3 (25) b) ovat luonteeltaan heikentäviä, c) laadultaan merkittäviä ja d) ennalta arvioiden todennäköisiä. Toinen mainittu säännös (66 ) koskee heikentämiskieltoa. Viranomainen ei saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseksi taikka hyväksyä tai vahvistaa suunnitelmaa, jos arviointimenettely osoittaa hankkeen tai suunnitelman merkittävästi heikentävän niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty Suomen Natura 2000 verkostoon. Natura-arvioinnissa keskitytään suojelun perustana oleviin luontotyyppeihin tai lajeihin. Luonnonarvot, joita Natura-arviointi koskee ilmenevät Natura-tietolomakkeista ja ne ovat: SCI-alueilla luontodirektiivin liitteen I luontotyyppejä tai SCI alueilla luontodirektiivin liitteen II lajeja tai SPA-alueilla lintudirektiivin liitteen I lintulajeja tai SPA-alueilla lintudirektiivin 4.2 artiklassa tarkoitettuja muuttolintuja. Natura-tarvearvioinnissa hankkeen vaikutuksia arvioitiin suhteessa vaihtoehtoon, jossa hanketta ei toteuteta alueella lainkaan. Ilosjoen alueella on vireillä toinen saman kokoluokan tuulivoimahanke. Yhteisvaikutusten tämän hankkeen kanssa ei arvioitu nousevan merkittäviksi.
4 (25) Kuva 2 Lähimpien suojelu-alueiden sijoittuminen hankealueen ympäristössä.
5 (25) 3.2 Mahdolliset vaikutukset Natura-alueisiin 3.2.1 Ylä-Keitele 3.2.2 Kolima Ylä-Keiteleen Pihkurinselkä on karu, valtakunnallisesti merkittävä selkävesi, jonka rannat ovat huomattavalta osin rakentamattomia (Tietolähde: Ympäristöhallinnon verkkosivut). Kohde on sekä SPA- että SCI-alue. Pääosa Ylä-Keiteleen alueesta sijoittuu yli kymmenen kilometrin etäisyydelle hankealueesta. Lähimmillään alueen kapea pohjoisosa yltää noin 3 kilometrin etäisyydelle hankealueesta. Etäisyydestä johtuen hankkeesta ei koidu suoria eikä merkittäviä epäsuoria vaikutuksia alueen suojeluperusteina oleviin luontotyyppeihin. Tuulivoimahankkeiden vesistövaikutuksia voidaan ylipäänsä pitää vähäisinä. Luontodirektiivin liitteen I lintulajisto ja lintudirektiivin 4.2 artiklassa tarkoitetut alueella esiintyvät muuttolinnut ovat luonteeltaan sellaisia, että niiden liikehdintä Naturaalueelta hankealueelle siinä määrin, että siitä koituisi merkittävää haittaa, ei ole todennäköistä. Natura tarvearvioinnin perusteella voidaan todeta, että hankkeesta ei arvioida koituvan merkittävää haittaa Ylä-Keiteleen Natura-alueen suojeluperusteina oleville luontotyypeille tai lajistolle. Merkittäviä vaikutuksia ei myöskään arvioida koituvan Natura verkoston eheydelle. Kolima on Kymijoen vesistön latvaosien suuri järvi. Rannat ovat suhteellisen monipuolisia, siellä vallitsevien kivikko- ja louhikkorantojen ohella alueella on myös harjujaksoon liittyviä hiekkarantoja. (Tietolähde: Ympäristöhallinnon verkkosivut). Kohde on sekä SPA- että SCI-alue. Lähimmillään kohde ulottuu noin 7 kilometrin etäisyydellä hankealueesta ja pääosa alueesta on noin 10 kilometrin etäisyydellä. Etäisyydestä johtuen hankkeesta ei koidu suoria eikä merkittäviä epäsuoria vaikutuksia alueen suojeluperusteina oleviin luontotyyppeihin. Tuulivoimahankkeiden vesistövaikutuksia voidaan ylipäänsä pitää vähäisinä. Luontodirektiivin liitteen I lintulajisto ja lintudirektiivin 4.2 artiklassa tarkoitetut alueella esiintyvät muuttolinnut ovat luonteeltaan sellaisia, että niiden liikehdintä Naturaalueelta hankealueelle siinä määrin, että siitä koituisi merkittävää haittaa, ei ole todennäköistä. Lajeista kaakkuri on arvioitu tuulivoimalle herkäksi lajiksi, mutta lajin pesälampien sijainti alueella ei tee liikehdintää hankealueen kautta todennäköiseksi eikä hankkeesta aiheudu lajille haitallisia estevaikutuksia. Natura tarvearvioinnin perusteella voidaan todeta, että hankkeesta ei arvioida koituvan merkittävää haittaa Koliman Natura-alueen suojeluperusteina oleville luontotyypeille tai lajistolle. Merkittäviä vaikutuksia ei myöskään arvioida koituvan Natura verkoston eheydelle. 3.3 Muut luonnonsuojelualueet tai merkittävät kohteet Viiden kilometrin säteelle hankealueesta ei sijoitu maa-alueilla olevia luonnonsuojelualueita. Vaikutukset tätä kauempana sijaitseviin alueisiin eivät ole todennäköisiä. Koliman ympäristö on rajattu maakunnalisesti tärkeäksi lintualueeksi (MAALI) nimellä Koliman kaakkurilammet (610171). Alueen valintaperusteena on kaakkurin pesiminen Kolimaa ympäröivillä lammilla. Hankealueella ei sijaitse kaakkurille sopivia lampia
6 (25) 4 Luontotyypit 4.1 Menetelmät eivätkä tunnetut pesimälammet sijoitu siten että kaakkurien lentoliikenne ohjautuisi todennäköisesti hankealueelle. Vaikutukset MAALI alueen kaakkureihin ovat epätodennäköisiä. Naistenjärven MAALI-alue sijaitsee noin 5 kilometrin etäisyydellä hankealueesta. Alueen valintaperusteeena on ollut pääosin pesivä vesilinnusto, eikä hankkeelle ole todennäköisesti merkittäviä kielteisiä vaikutuksia näihin arvoihin. Hankealueella ei sijaitse pohjavesialuetta. Selvitysalueella mahdollisesti sijaitsevat arvokkaat luontokohteet ja elinympäristöt esikartoitettiin rajaamalla paikkatietoaineistojen perusteella (Corine, Metla, peruskartta- ja ilmakuva-aineistot) alueet, joilla näiden esiintyminen on mahdollista. Maastoinventoinnit kohdennettiin erityisesti näille alueille. Lisäksi tehtiin yleisiä havaintoja alueen kasvillisuudesta. Kaikkien suunniteltujen voimalapaikkojen lähiympäristöt ja välittömät vaikutusalueet kartoitettiin lisäksi tarkemmin. Tausta-aineistona on käytetty ELY:n UHEX aineistoa (2013 syksy), Luonnontieteellisen Keskusmuseon Rengastustoimiston petolintu ja uhanalaisten lajien rengastustietoja (syksy 2013) sekä Tiira-havaintoaineiston tietoja (Keski-Suomen Lintutieteellinen yhdistys 2014). 4.2 Alueen yleiskuvaus alue on voimakkaan metsätalouden aluetta. Tästä johtuen puuston keskimääräinen ikä alueella on varsin nuorta. Kuivahko kangas on selvästi vallitseva kasvupaikkatyyppi. Selkeä valtapuu on mänty. Mäkisellä ylänköseudulla on vain niukasti suomaata, joka sekin on pääosin ojitettua. Etenkin alueen länsiosassa esiintyy laajoja eriasteisesti paljastuneita kallioalueita. Näihin liittyneenä on pienialaisesti vesitaloudeltaan luonnontilaisia kalliosoistumia. 4.3 Arvokkaat luontotyypit ja kohteet Selvitysalueelta tunnistettiin ja rajattiin kaksi luontoarvoiltaan huomioitavaa kohdetta, jotka on esitetty kartalla kuvassa 3.
7 (25) Kuva 3 Selvitysalueelta rajatut luontoarvoja sisältävät alueet ja harvalukuisten lintulajien havaintopaikat. 4.3.1 kallioalueet länsirinteellä on laajoja kallioalueita, jotka ovat metsälain tarkoittamia erityisiä elinympäristöjä. Kallioalueita esiintyy laajalti ja mosaiikkimaisesti. Laajimmat ja edustavimmat rajattiin tässä selvityksessä arvokkaiksi luontokohteiksi.
8 (25) Kuva 4. kallioaluetta. 4.3.2 Sammakkolammen puronotko Ulppaankaukalosta Sammakkolampeen laskeva purouoma on osin luonnontilainen ja pääosin luonnontilaisen kaltainen. Uomaa on aikanaan oikaistu, mutta alue on oloiltaan palautunut luonnontilaista muistuttavaksi. Puron varressa on laikuittain mustikkakorpea ja metsäkortekorpea. Tien puoleisella rinteellä on lähteisyyttä ja tihkupintoja, joissa kasvillisuutta luonnehtivat hiirenporras, isoalvejuuri ja karhunputki. Puron päätepiste Sammakkolampi on vesi- ja metsälain tarkoittama alle 0,5 hehtaarin lampi. Kohde on paikallisesti merkittävä luontokohde.
9 (25) Kuva 5. puronotkoa. Kuva 6. Sammakkolampi 4.4 Voimalapaikkojen luontotyypit Voimalapaikkojen sijainti ilmakuvapohjalla on esitetty 7. Voimalapaikkojen luontotyypit esitellään pystytyskenttien vaatimien alueiden osalta.
10 (25) 4.4.1 Voimalapaikka 1 4.4.2 Voimalapaikka 2 4.4.3 Voimalapaikka 3 4.4.4 Voimalapaikka 4 4.4.5 Voimalapaikka 5 4.4.6 Voimalapaikka 6 Voimalapaikka on kuivahkoa kangasta (puolukkatyyppi VT). Puusto on nuorta mäntyä. Alueella on myös pienialaisia jäkälikköjä. Paikoin metsäpohja lähestyy tuoretta kangasta. Voimalapaikka on kallioalueen reunaa, jossa maata kallion päällä on vain ohuelti. Vallitseva kasvupaikkatyyppi on kuivahko kangas (puolukkatyyppi VT), mutta laikuittain esiintyy myös kuivaa kangasta ja karukkokangasta. Puusto on melko iäkästä, mutta matalakasvuista mäntyä. Joukossa on myös hyvin iäkkäitä yksilöitä. Alueella esiintyy myös suopursua, juolukkaa ja mustikkaa kasvavia kalliosoistumia. Suotyyppinä esiintyy isovarpurämettä ja kangasrämettä. Voimalapaikka on kuivahkoa kangasta (puolukkatyyppi VT). Puusto on nuorta mänty- ja koivutaimikkoa ja osin nuorta männikköä. Voimalapaikka on tuoretta kangasta (mustikkatyyppi MT). Puusto on varttuvaa männikköä, jossa on sekapuuna vähän kuusta. Metsätien kääntöpaikan ympäristössä on vanhaa soranottoaluetta, jossa kasvaa nuorta koivua j harmaaleppää. Idän suunnassa on tuore kuivahkon kankaan hakkuuaukea. Voimalapaikka on kuivahkoa kangasta (puolukkatyyppi VT). Puusto on nuorta mäntyä. Lännen suunnassa on kallioaluetta, jotka ovat kuivaa ja karukkokangasta. Puusto on heikkokasvuista mäntyä. Voimalapaikka on kuivahkoa ja tuoretta kangasta (puolukkatyyppi VT ja mustikkatyyppi MT). Puusto on pääosin nuorta mäntyä ja kuusta. Osin puusto on varttuvaa.
11 (25) 5 Pesimälinnusto 5.1 Menetelmät Kuva 7. Ilmakuva hankealueesta ja voimalapaikkojen sijainti (tilanne kesä 2014). Pesimälinnustoselvitys suoritettiin kahtena maastokäyntinä 2.6.2014 ja 10.6.2014. Maastokäynneillä suoritettiin linnuston pistelaskennat kaikilla suunnitelluilla voimalapaikoilla. Pistelaskennassa kaikki voimalapaikalta havaitut reviiriä pitäneet lintuyksilöt kirjattiin ylös. Pääosin havainnot tehtiin laulavista linnuista, mutta havaintoja tehtiin myös käyttäen apuina kiikareita. Laskennat suoritettiin varhaisaamun tunteina, jolloin lintujen lauluaktiivisuus on suurimmillaan. Sää Laskentapäivinä oli poutainen ja vähätuulinen. Alueella sijaitsevilla kartta- ja ilmakuva-aineistoista tunnistetuilla linnustollisesti mahdollisesti tärkeillä alueilla vierailtiin erikseen. Tyypillisiä tällaisia alueita ovat esimerkiksi avosuot sekä järvet ja lammet. Alueen linnustoa tarkkailtiin myös yleisluontoisesti alueella liikuttaessa. 5.2 Havaittu pesimälinnusto Pistelaskennoissa havaittu pesimälinnusto on esitetty voimalapaikoittain ja kokonaisuudessaan taulukossa 1. Parimääräarviot perustuvat havaittuihin yksilöihin ja ovat vähimmäisarvioita.
12 (25) Taulukko 1 Selvitysalueen pistelaskennoissa havaitut lintulajit ja niiden parimääräarviot voimalapaikoittain. Sisältää myös lajit, joilla on laaja reviiri, kuten käki. Sama yksilö voi kuulua siten useammalle laskentapaikalle, jolloin yhteismäärää ei voi laskea. Laji 1 2 3 4 5 6 Yhteensä Teeri 1 1 Metso 1 1 Metsäviklo 1 1 Käki 1 2 1 1 1 - Metsäkirvinen 3 2 2 2 1 10 Rautiainen 1 1 2 Punarinta 1 2 1 4 Leppälintu 1 1 2 Mustarastas 1 1 2 Laulurastas 2 2 1 2 1 8 Kulorastas 1 1 Lehtokerttu 1 1 2 Pajulintu 6 2 4 4 4 4 24 Hippiäinen 1 1 Hömötiainen 1 1 1 1 4 Talitiainen 1 1 Peippo 2 2 2 3 2 2 13 Vihervarpunen 1 1 Yhteensä 15 15 13 16 13 12 84 Selvästi runsaimmat lajit olivat metsäkirvinen, pajulintu ja peippo. Kokonaisuudessaan havaittu linnusto oli hyvin tyypillistä karuhkojen metsätalousalueiden linnustoa. Pistelaskentojen lajiston lisäksi havaittiin vain niukasti muita lajeja, eikä selvitysalueella sijaitse linnustollisesti erityisen merkittäviä kohteita. Selvitysalueen pohjoispuoleisella Pekanahon alueella havaittiin saalistava lapinpöllö hakkuuaukealla. Lajin pesintää tai sen sijaintia ei saatu varmistettua, mutta todennäköisesti se sijaitsee jossain havaintopaikan läheisyydessä. pohjoisrinteessä todettiin metson muutaman päivän ikäinen maastopoikue. Tämä alue arvioitiin myös mahdolliseksi metson soidinalueeksi, vaikka tästä ei saatu suoria havaintoja. Nämä havaintopaikat on esitetty kuvassa 3. 5.3 Selvityksissä havaitut uhanalaiset ja silmälläpidettävät lajit Alueella ei tavattu valtakunnallisessa uhanalaisuustarkastelussa (Rassi ym. 2010) uhanalaisiksi luokiteltuja lajeja. Silmälläpidettävistä lajeista tavattiin teeri ja metso. Rengastustoimistolta saatujen tietojen mukaan ei alueelta tai sen läheisyydestä ole tietoja uhanalaisten petolintujen tai kaakkurin pesinnöistä. Suuret petolinnut ja pitkiä kalastusmatkoja tekemä häiriölle herkkä kaakkuri (silmälläpidettävä) voivat kärsiä tuulivoimaloiden läheisyydestä.
13 (25) 5.4 Selvityksissä havaitut EU:n lintudirektiivin lajit ja Suomen erityisvastuulajit EU:n lintudirektiivin liitteessä I (79/409/ETY) mainittuja lajeja havaittiin teeri, metso ja lapinpöllö. Suomen kansainvälisistä erityisvastuulajeista (Rassi ym. 2001) tavattiin teeri, metso ja leppälintu. Minkään näistä lajeista havaintomäärät eivät olleet alueella huomattavan korkeat. 5.5 Tiira-havaintopalvelun havainnot 6 Muuttolinnusto 6.1 Menetelmät Tiira-havaintojärjestelmässä on vain niukasti lintutietoja alueelta. Vuonna 2003 on todettu lapinpöllön pesintä voimalapaikan 1 kaakkoispuolelta noin 500 metrin etäisyydellä. Vuonna 2006 on ilmoitettu sääksi pesäpaikaltaan noin 650 metrin etäisyydellä voimalapaikan 6 luoteispuolelta rinteen hakkuuaukealta. Nyt tehdyissä selvityksissä tästä pesinnästä tai pesästä ei saatu havaintoa. Pesästä ei oltu saatu myöskään havaintoja petolintuharrastajien tekemissä etsinnöissä aikaisemmin (Tomi Hakkari, haastattelutieto). Muita mainittavia havaintoja ovat vain ilmoitus soidintavista teeristä lakialueelta. Alueen ylittävää lintujen syysmuuttoa selvitettiin vuonna 2014 syyskuussa yhteensä 4 päivänä noin 32 tunnin ajan. Tarkkailupäivät ja tunnit on esitetty taulukossa 2. Seurantapäivät pyrittiin ajoittamaan sääolojen perusteella vilkkaisiin muuttopäiviin. Saman aikaisesti eri puolilla pohjoista Keski-Suomea tehtiin tarkkailua, jotta muuttolinjojen sijoittumisesta saataisiin yleiskuva pohjoisen Keski-Suomen osalta. Taulukko 2 Muutonseurantapäivät, niiden luonnehdinta, käytetyt tarkkailupisteet ja tarkkailutunnit. Päivä Luonnehdinta Pisteet Tunnit 15.9. Vilkkaan kurkimuuton päivä 1 10 22.9. Kohtalainen yleismuuttopäivä 2 6,5 23.9. Vilkkaan hanhimuuton päivä 2 11,5 30.9. Kohtalainen yleismuuttopäivä 2 4 Alueen pinnanmuotojen ja metsäisyyden johdosta itse hankealueelta löytyi huonosti muutonseurantaan sopivia näkyvyydeltään hyviä paikkoja. Pääosa tarkkailusta suoritettiin hankealueen lounaispuolisilta Pietilän pelloilta, joilta alueen ylittävästä muutosta saatiin hyvä käsitys. Ensimmäinen päivä tarkkailtiin hankealueen pohjoispuolisen Iso-Korppisen etelärannalta. Selvitysalueella tehtiin useine päivinä lyhytaikaista seurantaa ilman mainittavia havaintoja. Käytetyt tarkkailupisteet on esitetty kuvassa 8.
14 (25) Kuva 8 Muutonseurannassa käytetyt havainnointipaikat. Kirjaimin merkityissä pisteissä suoritettiin lyhytaikaista tarkkailua ilman merkittäviä havaintoja. 6.2 Havaittu lajisto Seurannassa kirjattiin ylös havaitut muuttavien lintujen laji, määrä, niiden arvioitu muuttosuunta, muuttokorkeus ja etäisyys tarkkailijasta. Näiden tietojen perusteella voidaan arvioida muuton voimakkuutta ja muuttolinjoja selvitysalueella. Pienten varpuslintujen osalta muuttoa tarkasteltiin yleisluontoisemmin ja muutosta alueella muodostettiin kokonaiskäsitys. Yhteensä seurannoissa havaittiin 18411 muuttavaa lintuyksilöä. Havainnot on eritelty tarkemmin lajeittain ja havaintopäivittäin taulukossa 3. Tarkkailupäivinä havaittiin kohtalaisen runsaasti muuttoa, ja yhtenä päivänä voimakasta hanhimuuttoa. Tuloksia tarkastellaan seuraavaksi lajiryhmittäin. Muuttokorkeuksia ja reittejä käsitellään vain niiden ryhmien osalta, joiden kannalta se on mielekästä. Kertynyt aineisto on kokonaisuudessaan liitteenä. Taulukko 3 Muutonseurannassa havaitut lajit ja yksilömäärät havaintopäivittäin. Laji 15.9. 22.9. 23.9. 30.9. Yhteensä Ampuhaukka 1 1 Anser-hanhi 22 183 205 Hanhi 284 12962 13246
15 (25) Hiirihaukka 1 1 Isokoskelo 5 5 Kanahaukka 1 1 2 Kurki 1779 154 3 1936 Laulujoutsen 17 13 20 50 Merikotka 1 1 Metsähanhi 45 328 373 Närhi 1 1 Piekana 3 3 Sepelkyyhky 265 230 495 Sinisuohaukka 1 1 Sääksi 2 2 Tuulihaukka 1 1 2 Valkoposkihanhi 2067 2067 Varis 13 13 Varpushaukka 5 1 1 7 Yhteensä 1786 546 15827 252 18411 6.3 Tulokset ja arviot lajiryhmittäin Vesilinnut: Seurannassa ei havaittu muuttavia pieniä sorsalintuja. Kolima ja Ylä- Keitele ovat suuria vesistöjä, joilla on todennäköisesti vesilintujen muuttoa keräävää ja ohjaavaa vaikutusta alueella. Todennäköisin muuttoreitti järvien välillä kulkee selvitysalueen itäpuolitse Löytänän ylitse, jolloin pääosa muutosta tuskin ohjautuu selvitysalueelle. Tarkkailuissa tällä linjalla ei havaittu muuttavia parvia. Muutonseurannan yhteydessä Ylä-Keiteleen pohjoispään Leppälahti todettiin sorsalintujen kerääntymis- ja ruokailualueeksi, jolla havaittiin enimmillään noin 180 sinisorsaa ja joitain yksilöitä muita puolisukeltajia. Alueella havaittiin siirtymälentoja Leppälahden ja Ylä-Keiteleen välillä, jotka eivät ulottuneet selvitysalueelle. Merkittävän vesilintumuuton esiintyminen selvitysalueella törmäyskorkeudessa on epätodennäköistä. Hanhet: Seurannassa havaittiin yhteensä 15891 muuttavaa hanhea. Tämä on huomattavan suuri määrä näin lännessä. 23.9. sääoloissa itäisen muuton hanhet kiersivät idässä ollutta sadealuetta ja tarkkailupiste osui säärintamien välialueeseen, johon kanavoitui poikkeuksellisen voimakasta muuttoa. Myös 30.9. idempänä Keski- Suomessa nähtiin voimakasta muuttoa, mutta se ei yltänyt hankealueelle asti. Havaituista hanhista 58% sivuutti tarkkailupisteen sen itäpuolelta ja 42% sen länsipuolelta. Hankealueen suoraan ylittäneiden osuudeksi arvioitiin vain noin 10%. Hankealueen koillispuolisilla vesistöillä on todennäköisesti muuttoa kasaava vaikutus. Tarkkailupisteen itäpuolella havaituista hanhista noin 50% kulki linjalla, joka vastaa noin 2 kilometriä leveää Löytänä järveä. Havaintojen perusteella voidaan arvioida, että Ulppaanmäki itsessään on muuttoa jakava tekijä, joka kanavoi muuton ohittamaan sen molemmin puolin perustuen hankealueen ylittäneiden lintujen suhteellisen pieneen osuuteen. Tämä siitäkin huolimatta, että havaittu muutto kulki tavanomaista suuremmassa korkeudessa. Havaituista linnuista 93% muutti yli 200 metrin korkeudessa ja vain noin 7% törmäyskorkeudessa. Hankealue sijaitsee niin lännessä, että itäisten hanhien massamuutot yltävät alueelle vain harvoin ja silloinkin yleensä vaimeina. Nyt valtaosa havaituista hanhista oli juuri
16 (25) tavallisesti idempänä muuttavia valkoposkihanhia. Suurien etäisyyksien vuoksi valtaosalla hanhiparvista ei tarkkaa lajimääritystä voitu tehdä. Havaittujen 578 määritettyn metsähanhen ja Anser-sukuisen hanhen osalta havainnot eivät poikenneet olennaisesti kokonaiskuvasta. Kaukana lentävien parvien määritysvaikeudet kohottavat lajilleen määritettyjen lintujen osuuksia hankealueen ylittäneissä linnuissa. Havaintojen perusteella voidaan arvioida, että alueen voi joinain vuosina ylittää merkittävä määrä muuttavia hanhia. Havaitun kaltaiset muutot eivät kuitenkaan ole jokavuotisia vaan esiintynevät kerran kymmenessä vuodessa tai harvemmin. Tyypillisenä vuonna havaittavat määrät olivat huomattavasti pienempiä. Hanhien muutto hankealueen lähiympäristössä ei keskity erityisesti hankealueelle, mistä johtuen hankeen aiheuttamat väistövaikutukset eivät nousse erityisen suuriksi. Selkeimmin havaittu muuton keskittyminen Löytänä päälle jää hankealueen itäpuolelle. Laulujoutsen: Seurannassa havaittiin 50 muuttavaa laulujoutsenta, mikä on ajankohtaan nähden tavanomainen määrä. Parvien liikkeissä ei havaittu erityisen selviä johtolinjoja. Havaituista linnuista 35 ylitti hankealueen ja loput 15 ohittivat sen länsipuolelta. Linnut havaittiin pääosin matalalla 100-200 metrin korkeudessa. Kolima ja Ylä-Keitele ovat suuria vesistöjä, joilla on todennäköisesti joutsenten muuttoa keräävää ja ohjaavaa vaikutusta alueella. Todennäköisin muuttoreitti järvien välillä kulkee selvitysalueen itäpuolitse Löytänän ylitse. Osa tästä muutosta voi ohjautua selvitysalueen ylitse. Hankkeen aiheuttama väistövaikutus ei ole hankeen eteläpohjoinen suuntautuneisuudesta johtuen erityisen suuri. Kuikkalinnut: Seurannassa ei havaittu kuikkalintuja. Kuikkalinnut seuraavat muutollaan vesistöjä tai lentävät maa-alueiden yllä hyvin korkealla. Merkittävän muuton esiintyminen selvitysalueella törmäyskorkeudessa on epätodennäköistä. Kurjet: Kurkia havaittiin yhteensä noin 1939 lintua. Hankealue sijaitsee Pohjois- Suomen kurkien käyttämällä muuttoväylällä, jolla liikehtii vuosittain kymmeniä tuhansia yksilöitä. Tarkka muuttoväylä vaihtelee vuosittain ja muuttopäivittäin vallitsevien tuuliolojen mukaan. Havaittua määrää voidaan pitää alueella kohtalaisen suurena. Tyypillisesti muutto kulkee lännempänä, ja hyvin suuria määriä ei yleensä nähdä näin idässä. Ensimmäisenä muuttopäivänä 15.9. muutto ohitti selvitysalueen pääosin sen länsipuolelta ja kulki valtaosin yli 200 metrin korkeudella. Toisen kohtalaisena päivänä 22.9. muutto kulki matalalla 70-200 metrin korkeudessa ja hajallaan. Kaikista havaituista kurjista noin 30% ylitti selvitysalueen, johtuen osin muutaman hyvin suuren parven osumisesta tälle linjalle. Havainnoinnin perusteella alueella ei kulje selkeää kurkien muuttoväylää, vaan muutto kulkee leveänä rintamana. vuosittain selvitysalueen voi ylittää kohtalaisen suuri määrä kurkia. Kahlaajat: Muuttavia kahlaajia ei havaittu. Kahlaajat seuraavat muutollaan huonolla säällä vesistöjä tai lentävät maa-alueiden yllä hyvin korkealla. Merkittävän muuton esiintyminen selvitysalueella törmäyskorkeudessa on epätodennäköistä. Lokkilinnut: Muuttavia lokkilintuja ei havaittu. Lokkilinnut seuraavat muutollaan vesistöjä tai lentävät maa-alueiden yllä hyvin korkealla. Merkittävän muuton esiintyminen selvitysalueella törmäyskorkeudessa on epätodennäköistä. Sepelkyyhky: Muuttavia sepelkyyhkyjä havaittiin vain 495, mikä on ajankohtaan nähden tavanomainen. Noin puolet havaituista kyyhkyistä ylitti selvitysalueen. Lähes kaikki havaittiin 100-200 metrin korkeudessa. Havaintojen perusteella sepelkyyhkyjen muutto alueella kanavoituu, jossain määrin Kolima ja Löytänä järvien länsipuolelle ja
17 (25) osa tästä muutosta ylittää selvitysalueen. Selvitysalueen länsipuolitse kulki vain vähäinen osa muutosta. Kokonaisuudessaan havaitut muuttajamäärät eivät olleet erityisen korkeita. Varislinnut: Muuttavia varislintuja havaittiin hyvin vähän. Pienet varpuslinnut: Alueella ei havaittu merkittävää, alueen yleisestä muuttokuvasta poikkeavaa pienten varpuslintujen muuttoa. Petolinnut: Päiväpetolintuja havaittiin seurannassa kohtalaisesti, yhteensä 20 yksilöä. Keski-Suomessa havaittavat yksilömäärät ovat tyypillisesti hyvin pieniä. Seurannassa havaittujen lajien yksilömääriä voidaan pitää maantieteelliselle alueelle tyypillisinä ja ne eivät kerro muuton erityisestä keskittymisestä alueelle. Löytänä ja Ylä-Keitele järvien välinen kannas on mahdollinen luoteis-kaakko suunnassa liikkuvien petolintujen kuten erityisesti piekanan mahdollinen muuton tiivistymiskohta. Tarkkailussa tästä ei kuitenkaan saatu havaintoja. Havaituista petolinnuista vain 4 ylitti selvästi hankealueen, ja havainnot jakautuivat alueella varsin tasaisesti ilman selviä johtolinjoja. Havaintojen perusteella hakealue ei sijaitse petolintujen tärkeällä muuttoreitillä. 7 Liito-orava ja muut luontodirektiivin huomioitavat lajit 7.1 Menetelmät 7.2 Tulokset Liito-oravan esiintymisestä tehtiin erillinen selvitys. Alueella ei ole hankkeen vaikutuspiirissä sopivia elinympäristöjä muiden luontodirektiivin liitteessä IV(a) mainituille lajeille. Tietoja näiden lajien esiintymisestä ei myöskään ollut uhanalaisten lajien UHEX tietokannassa. Liito-oravaselvitykset tehtiin 2.6.2014. Ennen maastokäyntiä tarkastettavat kohteet, mahdolliset liito-oravan esiintymisalueet, valittiin karttatarkastelun ja ilmakuvien perusteella. Kohteiksi valittiin varttuneet ja vanhat kuusi-, kuusiseka- ja lehtipuusekametsät. Lisäksi muut maastossa havaitut varttuneet kuusimetsät ja varttuneiden haapojen esiintymät tarkistettiin. Liito-oravan lepäily-, ruokailu- ja lisääntymispuun tunnistaminen tapahtui papanoiden perusteella. Papanat antavat ainoastaan tietoa lajin esiintymisestä alueella, joten niiden perusteella ei pysty määrittämään eläinten määrää tai niiden elinpiirien laajuutta. Lajille soveliailta metsäalueilta etsittiin liito-oravien papanoita mahdollisten pesimä-, oleskeluja ruokailupuiden juurilta (erityisesti kuusi ja haapa). Papanoiden löytyessä niiden tuoreus ja määrä arvioitiin silmämääräisesti. Papanapuun rinnankorkeusläpimitta mitattiin ja katsottiin, onko puussa koloja tai risupesiä. Tämän jälkeen arvioitiin lajille soveltuvan metsäalueen laajuus. Lisääntymis- ja levähdysalue rajattiin papanapuiden sijainnin ja kohteen puustollisten sekä muun kasvillisuuden ominaisuuksien perusteella. Selvitysalueella ei havaittu merkkejä liito-oravan elinpiireistä. Pääosin selvitysalue on lajille huonosti sopivaa. Alueen metsät ovat pääosin nuoria ja liito-oravan suosimia lehtoja ja lehtomaisia kankaita ei juuri esiinny. Puustossa varttuneet kuuset ja haavat ovat vähälukuisia.
18 (25) Liito-oravalle mahdollisena elinalueena erottuu pohjoisrinteen kuusivaltainen varttuneen metsän kuvio Sammakkolampeen laskevan puron ympäristössä. Kartoituksessa alueelta ei löytynyt papanapuita. 8 Lepakot ja muut uhanalaiset eliölajit Muiden ten yhteydessä arvioitiin lepakoille sopivien elinympäristöjen ja päiväpiilojen esiintymistä hankealueella ja voimala- tai tiealueiden läheisyydessä. Erityisen sopivia ympäristöjä ei hankealueella havaittu. Puusto on valtaosin nuorehkoa tai kitukasvuista ja kolopuita tai vanhoja rakennuksia alueella ei havaittu. Puronotkon varttuneempi metsä hankealueen pohjoispuolella voi olla viiksisiipoille sopivaa ruokailuympäristöä ja pohjanlepakot voivat saalistaa harvapuustoisilla kallioalueilla, sillä pohjanlepakot liikkuvat laajalti ravinnonhaussa ja saalistavat mielellään metsäaukeilla. Laji on yleisin Suomen lepakoista, jota tavataan lähes koko maassa. Alueen kautta voi kulkea hajanaista lepakkomuuttoa, mutta alue ei ole luonteeltaan sellainen, että se erityisesti kanavoisi muuttoa. Yleisesti ottaen tuulivoimalat voivat houkutella avoimessa saalistavia lajeja ruokailemaan voimala-alueelle roottorien läheisyyteen (Rydell ym. 2012). Suomessa tällainen laji on lähinnä pohjanlepakko. Selvityksissä ei havaittu uhanalaisten eläin- tai kasvilajien esiintymiä. 9 Johtopäätökset ja vaikutustenarviointi 10 Viitteet Hankealueella on jonkin verran luontoarvoja (Error! Reference source not found.), mutta voimaloiden ja teiden rakentamisen vaikutukset eivät kohdistu arvokkaille kohteille eikä rakentamisesta kohdistu välillisiä vaikutuksia kohteille. Hankealueen pohjoisreunassa voi olla metsojen soidinpaikka. Keväällä 2015 on syytä vielä selvittää tarkemmin mahdolliset soidinkeskukset ja niiden arvo lajin kannalta (soitimen koko), jotta voidaan tehdä lopullinen arviointi hankkeen vaikutuksista. Hanke ei seurantatulosten perusteella näytä aiheuttavan erityistä vaaraa muuttolinnuille, vaikka arktinen hanhimuutto voi ajoittain osua myös hankealueen seudulle. Valtaosa muuttavista linnuista kiersi hankealueen sivuitse alavampia maastonmuotoja seuraten. Tämän selvityksen tulosten perusteella arvioidaan hankeen vaikutukset luontoon vähäisiksi ja alueen sopivan tuulivoimatuotantoon hyvin. Pihlaja, T. 2013. Keski-Suomen maakunnallisesti tärkeät lintualueet. Keski-Suomen Lintutieteellinen Yhdistys ry. Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2001. Suomen lajien uhanalaisuus 2000. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 432 s. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslen, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja 2010. Erillisjulkaisu. Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus. 685 s. Rydell, J., Engström, H., Hedenström, A., Larsen, J. K., Pettersson, J. ja Green, M. 2012. The effect of wind power on birds and bats, A synthesis. Vindval report 6511. Väisänen, Risto A.; Lammi, Esa & Koskimies, Pertti 1998. Muuttuva pesimälinnusto. - Otava. Keuruu.
19 (25) FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy Jarmo Silvennoinen aluepäällikkö, rkm Tuomo Pihlaja suunnittelija, FM biologi
20 (25) Taulukko 4 Muutonseurannoissa kertyneet havainnot. Päivä Piste Laji Määrä Suunta Etäisyys Korkeus Sivuutus 15.9. 1 Kurki 2 S 2000 200 E 15.9. 1 Närhi 1 S 0 20 Y 15.9. 1 Kurki 6 S 500 200 W 15.9. 1 Tuulihaukka 1 S 0 100 Y 15.9. 1 Kurki 86 S 2000 300 W 15.9. 1 Kurki 6 S 3000 150 W 15.9. 1 Varpushaukka 1 S 1000 50 W 15.9. 1 Kurki 25 S 500 300 W 15.9. 1 Kurki 4 S 200 300 E 15.9. 1 Varpushaukka 1 WSW 300 100 NW 15.9. 1 Kurki 5 S 500 300 E 15.9. 1 Kurki 180 S 2000 300 W 15.9. 1 Kurki 100 S 2000 300 W 15.9. 1 Kurki 70 S 1000 400 W 15.9. 1 Kurki 75 S 1500 500 W 15.9. 1 Kurki 40 S 0 400 Y 15.9. 1 Kurki 33 WSW 2000 400 W 15.9. 1 Kurki 70 S 15000 300 W 15.9. 1 Kurki 200 S 15000 300 W 15.9. 1 Kurki 50 S 1500 400 W 15.9. 1 Kurki 285 SSE 3000 400 E 15.9. 1 Kurki 165 SE 2500 400 E 15.9. 1 Kurki 100 SSE 2000 550 E 15.9. 1 Kurki 17 SSW 2000 350 W 15.9. 1 Varpushaukka 1 S 1000 50 W 15.9. 1 Varpushaukka 2 WSW 400 70 NW 15.9. 1 Kurki 150 S 15000 350 W 15.9. 1 Kurki 110 S 4000 450 E 22.9. 2 Kurki 60 S 2500 150 W 22.9. 2 Metsähanhi 13 SW 300 80 E 22.9. 2 Laulujoutsen 6 SW 0 150 Y 22.9. 2 Isokoskelo 5 W 0 100 Y 22.9. 2 Kurki 10 SSE 1500 150 E 22.9. 2 Kurki 27 SSE 1200 100 E 22.9. 2 Sääksi 1 S 600 100 E 22.9. 2 Kurki 4 S 0 150 Y 22.9. 2 Kurki 4 S 2500 150 W 22.9. 2 Kurki 6 S 1000 80 W 22.9. 2 Ampuhaukka 1 P 22.9. 2 Kurki 15 S 200 200 W 22.9. 2 Kurki 5 S 2000 200 E 22.9. 2 Hanhi 95 SW 3500 200 E 22.9. 2 Varpushaukka 1 S 1000 100 W
21 (25) 22.9. 2 Kurki 1 S 2000 130 E 22.9. 2 Kurki 4 S 300 70 E 22.9. 2 Sinisuohaukka 1 S 300 100-400 W 22.9. 2 Kurki 18 S 2000 400 W 22.9. 2 Tuulihaukka 1 S 2000 250 W 22.9. 2 Laulujoutsen 1 SW 1500 100 W 22.9. 2 Laulujoutsen 6 SSW 1500 200 W 22.9. 2 Laulujoutsen 2 SSE 2500 200 E 22.9. 2 Hanhi 120 S 6000 150 E 22.9. 2 Anser-hanhi 22 SW 3000 250 E 22.9. 2 Varis 13 SE 2000 200 E 22.9. 2 Hanhi 45 S 4000 300 E 22.9. 2 Hanhi 24 SSW 3500 300 E 22.9. 2 Sääksi 1 SSE 3000 350 W 22.9. 2 Laulujoutsen 2 SSE 2500 200 E 22.9. 2 Kanahaukka 1 S 1000 150 E 22.9. 2 Metsähanhi 19 SW 2000 450 W 22.9. 2 Metsähanhi 13 SSW 1300 350 E 23.9. 2 Metsähanhi 22 SSW 1000 200 E 23.9. 2 Hanhi 70 SW 6000 150 E 23.9. 2 Hanhi 90 SW 10000 300 W 23.9. 2 Hanhi 17 WSW 3000 250 E 23.9. 2 Valkoposkihanhi 60 SSW 600 250 E 23.9. 2 Hanhi 9 WSW 2000 250 E 23.9. 2 Hanhi 50 S 5000 100 E 23.9. 2 Valkoposkihanhi 95 SSW 700 300 E 23.9. 2 Hanhi 25 SSW 2000 200 E 23.9. 2 Valkoposkihanhi 160 SSW 3000 450 E 23.9. 2 Hanhi 40 SW 4000 200 E 23.9. 2 Hanhi 65 SW 5000 250 W 23.9. 2 Valkoposkihanhi 95 SW 2500 300 E 23.9. 2 Hanhi 45 SW 5000 300 W 23.9. 2 Hanhi 200 SW 10000 250 E 23.9. 2 Metsähanhi 50 SW 3000 300 W 23.9. 2 Anser-hanhi 78 SSW 300 400 E 23.9. 2 Valkoposkihanhi 50 SSW 3000 450 E 23.9. 2 Hanhi 75 SSW 7000 300 E 23.9. 2 Metsähanhi 20 SSW 3000 450 E 23.9. 2 Metsähanhi 41 SSW 1200 80 E 23.9. 2 Hanhi 35 SSW 300 200 E 23.9. 2 Anser-hanhi 20 WSW 3500 400 W 23.9. 2 Hanhi 110 WSW 6000 200 W 23.9. 2 Hanhi 50 SW 6000 350 E 23.9. 2 Hanhi 70 SSW 6000 300 E 23.9. 2 Hanhi 60 SSW 8000 300 E
22 (25) 23.9. 2 Hanhi 90 SW 7000 300 E 23.9. 2 Hanhi 40 SW 6000 300 E 23.9. 2 Hanhi 230 SW 10000 300 E 23.9. 2 Hanhi 120 SW 7000 300 E 23.9. 2 Hanhi 70 SW 5000 300 E 23.9. 2 Hanhi 70 SW 7000 400 E 23.9. 2 Hanhi 30 SW 4000 300 E 23.9. 2 Hanhi 28 SW 7000 300 E 23.9. 2 Hanhi 40 SSW 5000 300 E 23.9. 2 Hanhi 240 SSW 8000 400 E 23.9. 2 Hanhi 40 SSW 4000 200 E 23.9. 2 Valkoposkihanhi 50 S 0 400 Y 23.9. 2 Hanhi 12 SW 4000 300 E 23.9. 2 Hanhi 17 WSW 2000 300 W 23.9. 2 Hanhi 50 SSW 6000 400 W 23.9. 2 Valkoposkihanhi 195 SSW 2000 650 E 23.9. 2 Valkoposkihanhi 30 SSW 2500 400 E 23.9. 2 Hanhi 17 S 4000 600 E 23.9. 2 Valkoposkihanhi 65 S 3000 400 E 23.9. 2 Metsähanhi 15 SSW 1000 100 E 23.9. 2 Hanhi 16 SSW 3000 600 E 23.9. 2 Hanhi 175 SSW 2500 600 W 23.9. 2 Hanhi 130 SSW 2500 500 W 23.9. 2 Hanhi 110 SSW 3500 500 W 23.9. 2 Hanhi 150 SSW 3500 500 W 23.9. 2 Hanhi 53 SSW 2500 400 E 23.9. 2 Hanhi 180 S 5000 400 E 23.9. 2 Hanhi 280 S 4500 400 E 23.9. 2 Hanhi 80 S 6000 700 E 23.9. 2 Hanhi 340 SSW 7000 300 E 23.9. 2 Hanhi 250 SSW 6000 500 E 23.9. 2 Hanhi 30 SSW 4000 500 E 23.9. 2 Hanhi 220 SSW 3000 350 E 23.9. 2 Hanhi 100 SW 7000 400 E 23.9. 2 Hanhi 40 SW 7000 400 E 23.9. 2 Metsähanhi 6 WSW 2000 150 W 23.9. 2 Hanhi 120 SSW 7000 300 E 23.9. 2 Hanhi 70 SW 3000 400 E 23.9. 2 Hanhi 15 S 4000 400 E 23.9. 2 Hanhi 130 S 2500 200 E 23.9. 2 Hanhi 90 S 4000 600 E 23.9. 2 Hanhi 180 S 8000 500 E 23.9. 2 Hanhi 44 S 3000 400 E 23.9. 2 Valkoposkihanhi 85 SW 1000 600 W 23.9. 2 Hanhi 150 S 5000 600 E
23 (25) 23.9. 2 Hanhi 45 S 4000 500 E 23.9. 2 Hanhi 35 S 4000 500 E 23.9. 2 Hanhi 125 S 5000 600 E 23.9. 2 Hanhi 170 S 500 700 E 23.9. 2 Valkoposkihanhi 85 S 2000 400 E 23.9. 2 Hanhi 80 S 6000 400 E 23.9. 2 Hanhi 65 SSW 2500 800 E 23.9. 2 Hanhi 35 S 3500 600 E 23.9. 2 Hanhi 130 S 7000 600 E 23.9. 2 Hanhi 190 S 4000 700 E 23.9. 2 Hanhi 35 S 3000 200 E 23.9. 2 Anser-hanhi 85 S 2000 800 E 23.9. 2 Hanhi 100 S 2000 800 E 23.9. 2 Hanhi 15 S 1500 800 E 23.9. 2 Hanhi 48 S 3500 500 E 23.9. 2 Hanhi 160 S 6000 400 E 23.9. 2 Valkoposkihanhi 270 S 2500 700 E 23.9. 2 Hanhi 120 S 5000 500 E 23.9. 2 Hanhi 100 S 3000 600 E 23.9. 2 Hanhi 135 S 3000 600 E 23.9. 2 Hanhi 75 S 3500 600 E 23.9. 2 Valkoposkihanhi 32 S 2000 100 E 23.9. 2 Hanhi 70 S 4000 500 W 23.9. 2 Hanhi 35 S 3000 500 E 23.9. 2 Valkoposkihanhi 95 WSW 3000 650 W 23.9. 2 Valkoposkihanhi 85 S 2500 500 E 23.9. 2 Hanhi 75 SW 3500 300 W 23.9. 2 Valkoposkihanhi 170 SW 3000 500 W 23.9. 2 Metsähanhi 29 SSW 1700 350 E 23.9. 2 Hanhi 45 SSW 3000 400 E 23.9. 2 Hanhi 12 SW 2000 350 W 23.9. 2 Hanhi 220 S 4000 600 E 23.9. 2 Hanhi 460 S 4000 600 E 23.9. 2 Hanhi 470 SW 3000 700 W 23.9. 2 Hanhi 25 SSW 1000 500 W 23.9. 2 Hanhi 100 SW 4000 600 W 23.9. 2 Hanhi 480 SSW 5000 700 W 23.9. 2 Hanhi 600 SSW 6000 700 W 23.9. 2 Hanhi 80 SSW 4000 500 W 23.9. 2 Valkoposkihanhi 240 SSW 2500 600 W 23.9. 2 Hanhi 200 SSW 5000 500 W 23.9. 2 Valkoposkihanhi 140 SW 2000 450 W 23.9. 2 Hanhi 200 SW 5000 500 W 23.9. 2 Hanhi 310 SSW 5000 500 W 23.9. 2 Hanhi 55 SSW 2500 200 W
24 (25) 23.9. 2 Hanhi 500 SW 5500 600 W 23.9. 2 Valkoposkihanhi 65 SW 3000 400 W 23.9. 2 Hanhi 70 SW 5000 400 W 23.9. 2 Hanhi 315 SW 4000 500 W 23.9. 2 Hanhi 245 SW 6000 300 W 23.9. 2 Hanhi 7 S 3000 300 W 23.9. 2 Metsähanhi 60 SW 1500 250 E 23.9. 2 Hanhi 190 SW 5000 500 W 23.9. 2 Hanhi 80 SW 5000 500 W 23.9. 2 Hanhi 200 SW 7000 600 W 23.9. 2 Metsähanhi 85 S 800 250 E 23.9. 2 Hanhi 150 SSW 6000 400 W 23.9. 2 Hanhi 100 SW 2500 400 W 23.9. 2 Hanhi 60 SSW 5000 200 W 23.9. 2 Hanhi 100 SW 6000 300 W 23.9. 2 Hanhi 15 SW 6000 400 W 23.9. 2 Hanhi 200 SSW 3500 500 E 23.9. 2 Hanhi 110 SSW 3000 500 E 23.9. 2 Hanhi 250 SSW 3000 600 E 23.9. 2 Hanhi 60 SSW 3000 500 E 23.9. 2 Hanhi 60 SSW 2500 350 E 23.9. 2 Hanhi 55 SW 2500 300 W 23.9. 2 Hanhi 25 SW 2500 300 W 23.9. 2 Hanhi 12 SW 2500 300 E 23.9. 2 Sepelkyyhky 5 S 500 100 E 23.9. 2 Sepelkyyhky 2 S 2000 250 W 23.9. 2 Sepelkyyhky 6 S 1600 150 E 23.9. 2 Ampuhaukka 1 S 400 50 W 23.9. 2 Sepelkyyhky 8 S 1200 200 E 23.9. 2 Sepelkyyhky 9 SSE 1000 200 E 23.9. 2 Sepelkyyhky 11 SSE 600 100 E 23.9. 2 Sepelkyyhky 17 SSE 2500 200 E 23.9. 2 Kurki 3 S 300 180 W 23.9. 2 Laulujoutsen 2 SW 2500 100 E 23.9. 2 Sepelkyyhky 30 S 2000 350 W 23.9. 2 Sepelkyyhky 47 S 2000 400 W 23.9. 2 Sepelkyyhky 21 S 2500 70 E 23.9. 2 Sepelkyyhky 31 SSE 1600 250 E 23.9. 2 Sepelkyyhky 35 S o 180 Y 23.9. 2 Sepelkyyhky 40 SSE 1000 200 E 23.9. 2 Sepelkyyhky 3 S 1500 400 E 23.9. 2 Hiirihaukka 1 SE 1500 400 W 23.9. 2 Piekana 1 SE 1000 300 E 23.9. 2 Laulujoutsen 7 SSW 1200 200 E 23.9. 2 Piekana 2 SE 1000 100-300 E
25 (25) 23.9. 2 Merikotka 1 SW 1000 250 E 23.9. 2 Laulujoutsen 4 SSE 400 100 E 30.9. 2 Varpushaukka 1 S 600 70 E 30.9. 2 Sepelkyyhky 30 S 2000 100 E 30.9. 2 Kanahaukka 1 S 400 150 E 30.9. 2 Laulujoutsen 2 S 200 100 W 30.9. 2 Laulujoutsen 13 S 1000 120 E 30.9. 2 Sepelkyyhky 45 S 2500 200 E 30.9. 2 Sepelkyyhky 30 S 2500 200 E 30.9. 2 Sepelkyyhky 35 S 400 150 E 30.9. 2 Laulujoutsen 5 SW 1500 60 E 30.9. 2 Sepelkyyhky 90 S 4000 200 E