Niittyvillan koulun opetussuunnitelma 2012

Niittyvillan koulun opetussuunnitelma 2012

SISÄLLYSLUETTELO: 1 ARVOPERUSTA... 3 2 TOIMINTA-AJATUS... 3 3 OPPIMISYMPÄRISTÖT... 4 4 TUNTIJAKO... 4 5 ESIOPETUS... 5 6 AIHEKOKONAISUUDET... 5 6.1 MOTORISET TAIDOT... 6 6.2 KOMMUNIKAATIO... 6 6.3 SOSIAALISET TAIDOT... 7 6.4 PÄIVITTÄISTEN TOIMINTOJEN TAIDOT... 8 6.5 KOGNITIIVISET TAIDOT... 8 7 ERITYINEN TUKI... 9 7.1 PEDAGOGINEN SELVITYS... 9 7.2 HOJKS... 10 8 OPPIMISEN JA KOULUNKÄYNNIN TUKIMUODOT... 10 8.1 YHTEISTYÖ KODIN JA MUIDEN TAHOJEN KANSSA... 10 8.2 OPPILASHUOLTO... 11 9 ARVIOINTI... 12 9.1 OPPILAAN ARVIOINTI... 12 9.2 KOULUN TOIMINNAN ARVIOINTI... 12 LIITTEET... 13

Niittyvillan koulun opetussuunnitelma 2012 Niittyvillan koulussa noudatetaan tätä koulukohtaista opetussuunnitelmaa, jonka perustana on Seinäjoen kaupungin perusopetuksen opetussuunnitelma 2011. 1 Arvoperusta Arvoperustan tiedostaminen ja selkeyttäminen ovat tärkeä lähtökohta opetussuunnitelmaa työstettäessä. Opetuksen arvot pohjautuvat koulun henkilökunnan, huoltajien ja muiden sidosryhmien yhdessä esiin nostamiin arvoihin. Arvoperustan määrittäminen luo koululle edellytykset ohjata toimintaa sovittujen tavoitteiden suunnassa. Koulussamme käymme arvokeskustelua henkilökunnan kesken miltei päivittäin. HOJKS-palavereissa ja muissa tapaamisissa huoltajien kanssa käydään tärkeimmät keskustelut siitä, mitä itse kukin taho pitää arvokkaana. Arvokeskustelulla myös sitoudutaan yhteisiin tavoitteisiin ja uudistetaan koulua vastaamaan sille asetettuja odotuksia. Tältä pohjalta määräytyvät koulumme keskeisimmät arvot. Koulumme arvot perustuvat ihmisoikeuksien kunnioittamiseen ja erilaisuuden hyväksymiseen. Koulumme toiminnan pohjana ovat: Yksilöllisyyden kunnioittaminen: jokainen oppilas nähdään ainutkertaisena yksilönä omine kehittymismahdollisuuksineen Turvallisuuden korostaminen: sosiaalinen ympäristö on hyväksyvä, kannustava, aito sekä luottamuksellinen; fyysinen ympäristö on turvallinen, virikkeellinen, viihtyisä sekä joustava ja pedagoginen ympäristö on kannustava, elämyksellinen, itse tekemällä sekä kokemalla toimintaan ohjaava 2 Toiminta-ajatus Koulumme opetuksen pääpaino on toiminnallisessa opetussuunnitelmassa. Aina ei vanhanaikainen pulpetissa istuminen riitä, joten oppiminen pohjautuu toiminnallisuuteen ja aktiiviseen työskentelyyn. Motivaatio syntyy toiminnasta ja onnistumisesta, ei ulkoisista palkkioista. Kehitysvammaisten lasten opetuksessa oppilaalle opetetaan erityisesti niitä tietoja ja taitoja, jotka parantavat hänen vuorovaikutustaan ympäristön kanssa ja auttavat häntä mahdollisimman itsenäiseen elämään.

Sisällöllisenä tavoitteena koulussamme on, että kaikki koulumme oppilaat saavat tarvitsemansa opetuksen ja kuntoutuksen. Tavoitteena on hyvä elämänlaatu, jonka keskeisimpiä kohtia ovat hyvät ihmissuhteet ja yhteisön toimintoihin osallistuminen. Opitun yleistymisen kannalta on tärkeää, että opetusta järjestetään muissakin paikoissa kuin varsinaisessa opetustilassa. Oppilaille opetetaan ensi-sijaisesti oman elämän hallintataitoja. 3 Oppimisympäristöt Oppilaamme ovat vaikeasti vammaisia, joten oppimisympäristössä tulee ottaa monivammaisuus huomioon. Sitä varten on tunnistettava oppijan tarpeet niin, että fyysinen ympäristö, tarkoituksenmukaiset ryhmä- ja pienopetuksen tilat, niiden varustaminen ja opetusvälineet mahdollistavat opetuksen antamisen Koulussamme kiinnitetään huomiota oppimisympäristöön, sillä hyvin järjestetty oppimisympäristö tukee oppilaan kasvua ja oppimista. Se on muun muassa turvallinen, nostaa oppilaan motivaatiota ja uteliaisuutta, edistää aktiivisuutta ja luo mahdollisuuksia hyvälle vuorovaikutukselle niiden henkilöiden kesken, jotka tilanteeseen liittyvät. Erityisesti vaikeavammaisen oppilaan kannalta fyysisten tilojen suunnittelulla on ratkaiseva merkitys. Koulumme tilat pyritään saamaan mahdollisimman esteettömiksi ja toimiviksi, jotta oppilaille voidaan taata pääsy koulun eri tiloihin. Aistivammaisten oppimista ja tilojen käytön helpottamiseksi kiinnitetään huomiota akustisiin ratkaisuihin, valaistuksen suunnitteluun ja käyttöön. Fyysinen näkökulma oppimisympäristöön ulottuu myös piha-alueille, jotka pyritään tekemään turvallisiksi, viihtyisiksi ja oppilaiden aktiivisuutta edistäviksi. Opetusteknologiaa hyödynnetään opetuksen tukena, koska se antaa mahdollisuuksia sekä kommunikointiin, viestintään ja vuorovaikutukseen että oppilaiden kognitiiviseen tai aistihavaintojen kehitykseen. Vuorovaikutusta tuetaan myös oppilaiden välillä leikeissä, auttamisena tai tehtävien suorittamisena. 4 Tuntijako Pidennetyn oppivelvollisuuden piirissä olevien oppilaiden tuntijako järjestetään oppilaiden henkilökohtaisen välittömän tarpeen mukaan. Koulumme tavoitteena on, että jokainen oppilas saa opetusta luokka-asteensa mukaisen tuntimäärän viikossa. Monilla oppilailla on kuitenkin kehitysvammaisuuden lisäksi lisävammoja tai sairauksia, jotka täytyy huomioida terveydellisistä syistä opetuksen tuntimääriä suunniteltaessa. Henkilökohtainen tuntimäärä määritellään aina HOJKSissa.

Luokka-asteen mukaiset tuntimäärät: Esiopetus 20 viikkotuntia Luokka 1 20 viikkotuntia Luokka 2 21 viikkotuntia Luokat 3-4 23 viikkotuntia Luokat 5-6 26 viikkotuntia Luokat 7-9 30 viikkotuntia 5 Esiopetus Koulumme oppilaat voivat aloittaa esikoulun joko Niittyvillan koulussa tai päiväkodissa. Oppilaamme kuuluvat pidennetyn oppivelvollisuuden piirin, joten heillä on oikeus saada esiopetusta sen vuoden syyslukukauden alussa, jolloin lapsi täyttää viisi vuotta. Jotta oikeus siihen voi toteutua, tarvitaan päätös oppivelvollisuuden pidentämisestä ennen esiopetuksen alkua. Oppilaillemme laaditaan aina HOJKS esiopetuksen alkaessa. 6 Aihekokonaisuudet Koulussamme opetuksen pääpaino on toiminnallisessa opetussuunnitelmassa. Toiminnallisessa opetussuunnitelmassa tavoitteet etsitään siitä ympäristöstä, jossa eletään. Huomiota ei kiinnitetä vain oppilaaseen, hänen nykyisten taitojen tasoon eikä niiden puutteisiin. Huomion kohteena ovat oppilaan ja hänen ympäristönsä välinen suhde, vuorovaikutus ympäristössä ja toiminta yhteisössä. Opettajan on pohdittava, mitkä ovat ne oppilaan mahdolliset tulevat ympäristöt, joissa selviytymistä voidaan etukäteen harjoitella. Ympäristön huomioiminen on keskeistä toiminnallisessa opetussuunnitelmassa. Tällöin on selvää, että opetus tapahtuu luonnollisessa ympäristössä. Koulussa on olemassa luonnollisia tilanteita esimerkiksi ruokailutaitojen tai pukeutumisen ja riisuutumisen opettelemiseen. Opetuksen tavoitteita ei määritellä ihmisen kehityksen vaiheiden perusteella, vaan ne etsitään arkielämästä. Jos harjoitellaan jotakin sellaista, mitä ei luonnostaan tapahdu koulussa, kuten ostoksien tekemistä tai kirjastossa käyntiä, on lähdettävä koulun ulkopuolelle. Toiminnallisessa opetussuunnitelmassa korostetaan aina iänmukaisuutta riippumatta siitä, mikä oppilaan kehitysiäksi on testein määritelty. Täysi osallistuminen on mahdollista myös, kun tunnetaan osittaisen osallistumisen periaate. Osittaisessa osallistumisessa riippuvuus on sallittua ja hyväksyttyä. Oppilaalta ei vaadita täyttä itsenäistä suoritusta. Riittää, että hän osallistuu toimintaan omien edellytystensä mukaan. Osittainen osallistuminen ei ole vain katselemista tai kuuntelemista. Se on aktiivista tekemistä, vaikka se olisi vain yksittäinen ja lyhytkestoinen osatehtävä laajasta työstä tai toiminnasta, johon muut voivat osallistua.

Oppilaillemme laaditaan yksilöllinen opetussuunnitelma, ja koulussamme toteutetaan opetus heidän ikäkautensa ja yksilöllisten edellytystensä mukaan. Oppisisällöillä, opetusmenetelmillä ja opetuksessa käytettävillä oppimateriaaleilla ja välineillä tuetaan opetuksen toteuttamista. Koulussamme toteutettavan toiminta-alueittain tapahtuvan opetuksen opetussuunnitelman oppimäärät muodostuvat toiminta-alueista, niiden osa-alueista ja tavoitteista. Minkään toiminta-alueen kehitystä ei voida tarkastella eikä harjaannuttaa irrallisena muiden alueiden kehittymisestä. Jokaisen toiminta-alueen kehittyminen ja taitojen karttuminen on sidoksissa muiden osa-alueiden kehittymiseen. Toiminta-alueet ja niiden osa-alueet: Motoriset taidot Kommunikaatio Sosiaaliset taidot Päivittäiset taidot ja Kognitiiviset taidot 6.1 Motoriset taidot Motoristen taitojen perustana on tietoisuus omasta kehosta, sen eri osista, liikkeistä ja toiminnoista. Vaikeimmin kehitysvammaisten on vaikea hahmottaa omaa kehoaan. Kokemus omasta kehosta ja sen rajoista välittyy lähinnä lähiaistien ja näköaistin välityksellä. Vaikeimmin kehitysvammaisten motoriikka on kokonaisvaltaista sekä karkea- että hienomotoriikassa. Esimerkiksi käden motoriikassa tarttumisrefleksi säilyy tavallista kauemmin. Motoriikan opetuksen osa-alueet ovat: kehontuntemus karkeamotoriikka hienomotoriikka sekä silmän ja käden yhteistyö Motoriikan opetuksen keskeinen tavoite on oppilaan hieno- ja karkeamotoriikan harjaannuttaminen 6.2 Kommunikaatio Vaikeimmin kehitysvammaisen oppilaan kommunikaatio ilmenee ilmeinä, eleinä ja liikkeinä erilaisissa tilanteissa. Myöhemmin oppilaat käyttävät kommunikoinnissaan myös symboleja, ensin kuvallisia ja sitten sanallisia. Osa oppilaista oppii

muodostamaan muutaman sanan lauseita, mutta enemmistö oppilaista ei opi puhumaan. Oppilaat tarvitsevat aina palautteen kommunikaatiostaan, kokemuksen, että he ovat kommunikoinnillaan vaikuttaneet ympäristöönsä. Oppilaan käyttäytymisellä, eleillä ja ilmeillä on aina kommunikatiivinen merkitys. Motorinen levottomuus voi olla ainoa lapsen hallitsema tapa kiinnittää toisen ihmisen huomion itseensä, luoda ja ylläpitää kontaktia. Kommunikaation opetuksen osa-alueet ovat: puhe-elinten motoriikka orientoitumisreaktion muodostuminen ilmaisujen ymmärtäminen ja itsensä ilmaiseminen Kommunikaatio-opetuksessa harjaannutetaan oppilaan itseilmaisua ja opetetaan jokin kommunikointitapa, jolla hän kykenee ilmaisemaan itseään. 6.3 Sosiaaliset taidot Oppilaan muodostama kuva ympäristöstä ja omasta itsestään sekä ympäristöön häneen kohdistamat odotukset ovat sosiaalistumisprosessia ohjaavia tekijöitä. Minäkuvan muodostumiseen vaikuttavat roolit, jotka ympäristö heille antaa ja rooleihin liittyvät odotukset. Ympäristön myönteinen, arvostava ja kunnioittava suhtautuminen lapseen on ratkaisevaa. Minäkäsityksen syntymisen edellytyksenä on, että lapsi kokee itsensä muusta ympäristöstä erillisenä. Vähitellen hän tulee tietoiseksi omasta kehostaan ja muistaa kokemansa asiat. Myöhemmässä kehitysvaiheessa oppilaan tietoisuus omasta itsestään ja kokemastaan tulee riippumattomaksi tarpeiden tyydyttämisestä. Tarpeiden ja tunteiden ilmaukset tulevat selvemmiksi ja käyttäytymistä ohjaavat monimutkaiset motivaatiotekijät. Hyvän suhteen vahvistaminen aikuisiin ja tovereihin on tärkeää. Ryhmään liittymisellä ja yhteisillä toiminnoilla on keskeinen merkitys kaikkien vuorovaikutustaitojen oppimiselle. Sosiaalisten taitojen opetuksen osa-alueet ovat: sosiaalisen vuorovaikutuksen kehittyminen fyysinen kontakti katsekontakti hymyileminen muu aktiivinen vuorovaikutus lapsen ja aikuisen välillä muu aktiivinen vuorovaikutus ikätovereiden kanssa ja esineellisen vuorovaikutuksen syntyminen

Sosiaalisessa opetuksessa tuetaan oppilasta toimimaan ympäristönsä kanssa sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. 6.4 Päivittäisten toimintojen taidot Monet oppilaat eivät saavuta täydellistä itsenäisyyttä kaikilla PT-taitojen osa-alueilla ja yksilölliset erot voivat olla erittäin suuria. Tavoitteena on kuitenkin lisätä jokaisen oppilaan osallistumista päivittäisiin toimintoihin. Joillakin oppilailla voi pään ja vartalon hallinta tuottaa vaikeuksia esimerkiksi ruokailutilanteissa, kun taas toisilla ruokailuvälineeseen tarttuminen tai lusikan vieminen suuhun on vaikeaa. PT-taitojen opetuksen osa-alueet ovat: Ruokailu: suun liikkeet syöminen ja juominen pöytätaidot ja tavat Siisteyskasvatus: WC:n käyttö peseytyminen Pukeminen: pukeutuminen riisuutuminen pukeutumis- ja riisumistoimintojen laajennus Omatoimisuus ympäristössä: osallistuminen koulun ja kodin töihin ympäristöön orientoituminen Päivittäisten taitojen opetuksen keskeisimpänä tavoitteena on mahdollisimman omatoiminen yksilö. 6.5 Kognitiiviset taidot Varhaisella sensomotorisella kaudella toimivat lapset muodostavat käsityksen ympäristöstään kokonaan kokemuksiensa kautta. Oma keho, sen toiminnot ja tuntemukset ovat aluksi kaiken keskipisteenä. Vähitellen oppilaat alkavat tulla tietoisiksi omasta kehostaan ja sen fyysisistä rajoista. Kognitiivisilla taidoilla on suuri merkitys lapsen kokonaiskehitykselle. Näiden taitojen oppimisen ja esinetoimintojen kehittymisen kautta lapsi hankkii myös sosiaalisen vuorovaikutuksen taitoja. Vaikeimmin kehitysvammaisten lasten kognitiiviset taidot vastaavat niitä taitoja, jotka lapsi hankkii sensomotorisen kehitysvaiheen kuluessa.

Kognitiivisten taitojen opetuksen osa-alueet ovat: esineen pysyvyys ongelman ratkaisu syysuhteet avaruudelliset suhteet verbaalinen jäljittely motorinen jäljittely esineiden käsittely ja leikki Kognitiivisten taitojen opettamisessa oppilaalle opetetaan tiedon vastaanottamista ja hankkimista. 7 Erityinen tuki Erityistä tukea annetaan oppilaille, joiden kasvun, kehityksen tai oppimisen tavoitteiden saavuttaminen ei toteudu riittävästi muilla tukitoimilla. Koulumme oppilailla on pidennetty oppivelvollisuus ja oppilaat kuuluvat erityisen tuen piiriin. Erityinen tuki muodostuu erityisen tuen päätökseen perustuvasta erityisopetuksesta sekä muista perusopetuksen tukimuodoista. 7.1 Pedagoginen selvitys Erityisen tuen päätöstä varten tehdään pedagoginen selvitys, joka koostuu oppilaan oppimisen etenemisestä ja kokonaistilanteesta. Pedagoginen selvitys tehdään moniammatillisena yhteistyönä. Selvitysten ja niiden pohjalta laaditun arvion muodostamaa kokonaisuutta kutsutaan pedagogiseksi selvitykseksi. Näiden perusteella erityisopetuksen rehtori tekee arvion oppilaan erityisen tuen tarpeesta. Erityisen tuen päätös tarkistetaan ainakin toisen vuosiluokan jälkeen sekä ennen seitsemännelle vuosiluokalle siirtymistä. Kirjallisessa pedagogisessa selvityksessä kuvataan oppilaan oppimisen ja koulunkäynnin tilanne kokonaisuutena oppilaan saama tuki ja arvio sen vaikutuksista oppilaan oppimisvalmiudet sekä oppimiseen ja koulunkäyntiin liittyvät erityistarpeet arvio siitä, millaisilla pedagogisilla, oppimisympäristöön liittyvillä, oppilashuollollisilla tai muilla tukijärjestelyillä oppilasta tulisi tukea

7.2 HOJKS Henkilökohtaisen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma (HOJKS) tarkoittaa oppimisen ja oppimaan ohjaamisen kokonaissuunnitelmaa yksittäiselle oppilaalle. HOJKS on kirjallinen dokumentti niistä työryhmän päätöksistä, joita on tehty oppilaan opetuksesta ja kasvatuksesta. Se on prosessi, joka edellyttää koulun, oppilaiden huoltajien sekä muiden asiantuntijoiden välistä jatkuvaa yhteistyötä opetus- ja kasvatussuunnitelman rakentamiseksi. Tärkeintä HOJKS:ssa on prosessi, jonka tavoitteena on oppilaan kuntoutuminen omien resurssiensa rajoissa. Oleellista on, että oppilas on oman elämänsä subjekti, aktiivinen oppija ja kokija. HOJKS:n yhtenä periaatteena on se, että oppimisesta muodostuu elinikäinen prosessi, jossa pyritään mahdollisimman varhain itseohjautuvuuden suuntaan. HOJKS sisältää kuvauksen oppilaan tämänhetkisen suorituksen tasosta, vuorovaikutustaidoista sekä kiinnostuksen kohteista ja harrastuksista erilaisissa oppimisympäristöissä, lyhyen ja pitkän aikavälin tavoitteet sekä menetelmälliset ratkaisut tavoitteiden saavuttamiseksi, luettelon opetusta tukevista palveluista ja apuvälineistä, tiedot palveluiden alkamisajankohdasta ja kestosta sekä palveluiden antajista ja keskinäisestä vastuunjaosta, oppilasarvioinnin kriteerit ja menetelmät sekä arvioinnin ajoittamisen. Opettajalle oppilaan tarpeisiin laadittu HOJKS on oman työn suunnittelun väline. Sen laatiminen perustuu oman työn, oppimisympäristön ja oppilaan oppimisen arviointiin yhteistyössä muiden ammattilaisten kanssa. Opettajan vaihtuessa oppilaasta on helppo saada nopeasti yleiskuva. Vanhemmille oppilaan HOJKS:n laatiminen on väline, jonka avulla he voivat seurata lapsensa oppimista ja kasvua. Oppilaan kannalta HOJKS merkitsee vaikuttamisen ja osallistumisen mahdollisuutta oman koulunkäyntinsä suunnittelussa ja toteutuksessa. HOJKS laaditaan oppilaan yksilölliset edellytykset, oppimisvalmiudet ja henkilökohtaiset tarpeet huomioiden. Tavoitteiden toteutumista seurataan, arvioidaan ja tavoitteita mukautetaan sen perusteella. 8 Oppimisen ja koulunkäynnin tukimuodot 8.1 Yhteistyö kodin ja muiden tahojen kanssa Kodin ja koulun välisen yhteistyön tavoitteena on tukea sekä lapsen kehitystä monipuolisesti että heidän perhettään kasvatustehtävässä. Opetuksen ja kuntoutuksen yhteensovittaminen edellyttää tiivistä yhteistyötä opettajien, koulunkäynnin ohjaajien sekä muiden oppilaan opetukseen, kasvatukseen ja kuntoutukseen osallistuvien tahojen kesken. Koulussamme yhteistyö vanhempien

kanssa on tiivistä, jopa päivittäistä oppilaan asioiden hoitamista. Yhteistyön välineinä toimivat henkilökohtaiset tapaamiset, HOJKS-palaverit, reissuvihko, puhelinkontaktit, tekstiviestit ja sähköposti. Koulussamme opetus on kokonaisvaltaista ja sitä tukevat eri terapiamuodot. Siksi teemme huoltajien lisäksi yhteistyötä eri yhteistyökumppaneiden kanssa, esimerkiksi fysioterapeuttien, puheterapeuttien, puhetulkkien ja toimintaterapeuttien kanssa. Ne terapiat, jotka liittyvät saumattomasti koulun toimintaan, voidaan toteuttaa koulupäivän/apip-toiminnan aikana. Niittyvillan koulusta ei kuitenkaan erikseen kuljeteta oppilaita avustajan kanssa koulun ulkopuolisiin terapioihin. 8.2 Oppilashuolto Oppilashuolto on osa koulun kasvatustyötä. Se toteutetaan yhteistyössä oppilaiden huoltajien ja koulun ulkopuolisten tahojen kanssa. Koulussamme oppilashuolto on jatkuva prosessi monivammaisista oppilaista johtuen. Kouluterveydenhuolto: Kouluterveydenhoitaja käy koululla säännöllisesti ja huolehtii oppilaiden perusterveydentilasta, johon kuuluu punnitus, pituuden mittaus, hemoglobiinin mittaus ja tarvittavien rokotusten antaminen. Tarpeen vaatiessa hän on käytettävissä muulloinkin. Kouluruokailusta huolehtii Eskoon ravitsemuskeskus, joka vastaa siitä, että ruuan määrä, laatu ja ruokailuolosuhteet ovat säädösten ja määräysten edellyttämällä tasolla. Koulukuljetus järjestetään koulutuslautakunnan johtosäännössä määrättyjen periaatteiden mukaisesti. Kuljetuksen järjestäjältä edellytetään riittävää ammattitaitoa ja asianmukaista kuljetuskalustoa. Avustajapalvelut järjestetään aina oppilaiden tarpeen mukaisesti. Apuvälineet oppilaat saavat Seinäjoen sairaalan apuvälinelainaamon kautta yksilöllisten tarpeidensa mukaan. Näitä ovat esimerkiksi seisomateline, polkupyörä, rattaat/pyörätuoli, työtuoli, wc-tuki jne. Koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminta on kaupungin järjestämää, ja se toteutetaan koulun tiloissa tarvitseville oppilaille. Oppilashuoltoryhmään kuuluvat oppilaan opettaja, koulun johtaja, terveydenhoitaja sekä sosiaalitoimen edustaja. Oppilashuoltoryhmä kokoontuu tarvittaessa, kuitenkin vähintään kerran lukukaudessa.

9 Arviointi 9.1 Oppilaan arviointi Jokaiselle oppilaalle laaditaan henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma, jonka avulla opetustavoitteiden saavuttavuutta seurataan jatkuvana toimintana. Toiminnallisessa arvioinnissa lähtökohtana on näkemys, jonka mukaan ihmisen toiminta on erilaista erilaisissa ympäristöissä. Toiminnalliset taidot ovat sellaisia, joita henkilö voi käyttää jokapäiväisessä elämäntilanteessa. Sekä arvioinnin että opetuksen lähtökohdiksi tulevat tavallisen elämän iänmukaiset toiminnot. Laadullinen arviointi on haastavaa, mutta se antaa enemmän yksilöllistä tietoa kuin numeraalinen arviointi. Oppilaan kanssa harjoiteltavia asioita verrataan hänen aikaisempiin suorituksiinsa ja edistymistä seurataan yksilöllisen opetussuunnitelman avulla. Arviossa kiinnitetään huomiota oppilaan kehittymiseen eri toiminta-alueilla. Arviointi annetaan kirjallisesti kunkin lukuvuoden päätteeksi. Samoin päättöarviointi annetaan kirjallisena. Arviointi on kodin ja koulun yhteistyön tiedottamisen väline. Arvioinnin tulee olla johdonmukaista ja jokaisen lasta opettavan, kasvattavan ja kuntouttavan henkilön tulee osallistua siihen. Arvioinnin tulee ohjata ja kannustaa oppilasta myönteisesti, tukea oppilaan aktiivista osallistumista ja omatoimisuutta. 9.2 Koulun toiminnan arviointi Opetusta antavien henkilöiden tulee arvioida myös omaa toimintaansa. Tällöin on tärkeää omien tunteiden ja vuorovaikutustaitojen tunnistaminen. Itsetuntemus antaa kasvattajalle herkkyyttä tunnistaa oppilaan elämän ja oppimisen tilanteet. Kehityskeskustelut ja itsearviointi luovat pohjaa itsensä kehittämiselle. Säännöllisellä oppimisympäristön arvioinnilla pyrimme huomioimaan mahdolliset puutteet ja kehittämään sekä fyysistä että sosiaalista ympäristöä tavoitteiden suuntaan. Koko koulun vuosittainen itsearviointi pohjaa johonkin valittuun toiminta-alueeseen, jonka toimivuutta arvioidaan ja luodaan menetelmä, jonka avulla sitä arvioidaan ja edelleen kehitetään.

LIITTEET LIITE 1: Erityisen tuen toimintamalli LIITE 2: HOJKS LIITE 3: Opiskelu toiminta-alueittain LIITE 4: Pedagoginen selvitys