Hämeenlinnan kaupungin2013 varhaiskasvatussuunnitelma
SISÄLLYS SAATTEEKSI............................................................ 3 1. VARHAISKASVATUKSEN LÄHTÖKOHDAT HÄMEENLINNASSA......................... 4 2. VARHAISKASVATUKSEN TOTEUTTAMINEN HÄMEENLINNASSA........................ 6 2.1 Lapsi on päähenkilö omassa elämässään.................................. 6 2.2 Lapsi ansaitsee rikkaan aikuisen....................................... 6 2.3 Lapsi elää vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa........................... 7 2.4 Lapsella on sata kieltä............................................. 7 2.5 Pedagoginen dokumentointi ja teematyöskentely............................ 8 3. KASVATUSKUMPPANUUS JA VANHEMPIEN OSALLISUUS LASTEN VARHAISKASVATUKSESSA..... 9 4. ERITYINEN TUKI VARHAISKASVATUKSESSA.................................... 10 5. HÄMEENLINNALAISIA PAINOTUKSIA VARHAISKASVATUKSESSA....................... 10 5.1 Kielikylpy..................................................... 10 5.2 Montessoripedagogiikkaan perustuva varhaiskasvatus........................ 11 5.3 Metsä- ja luontoryhmät sekä Case Forest -pedagogiikka....................... 11 5.4 Liikunnallista varhaiskasvatusta....................................... 12 5.4 Ilmaisukasvatus varhaiskasvatuksessa................................... 13 6. KUNNAN VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA OSANA TOIMINNAN LAADUN JA ARVIOINNIN KEHITTÄMISTÄ............................................. 13 LÄHTEET:............................................................ 15 2
SAATTEEKSI Käsissäsi on Hämeenlinnan kaupungin varhaiskasvatussuunnitelma. Suunnitelman lähtökohtana on lasten ja nuorten palvelujen lapsen ja nuoren hyvä päivä -strategia sekä Reggio Emilia-pedagogiikkaan perustuva hämeenlinnalainen satakielipedagogiikka. Hämeenlinna on ollut vuoden 2012 Suomen Unicef-kaupunki. Vuoden aikana toiminnassa on tuotu esiin lapsen oikeuksia turvalliseen ja terveelliseen kasvuympäristöön ja osallisuuteen lasten elämään vaikuttavissa ratkaisuissa. Unicef-teema jatkuu vuonna 2013, jolloin kaupungissamme kehitetään lapsiystävällisen kunnan mallia yhdessä Unicefin kanssa. Reggiolaisuuden ajatukset ja arvot: osallisuus, demokratia ja dialogi kaupungin kanssa, ovat sisällöltään samoja kuin Unicefin lapsiystävällisessä kunnassa. Varhaiskasvatuspalveluissa kyse on hoivan ja kasvatuksen tarjoamisesta lasten osallisuutta kunnioittaen. Kasvatustyön perustana on kasvatuskumppanuus, joka tarkoittaa tasa-arvoista vuorovaikutusta ja yhteistoimintaa vanhempien ja varhaiskasvatuksen henkilöstön kesken lapsen parhaan toteutumiseksi. Pienen lapsen elämässä varhaiskasvatus on kokonaisuus, jossa perhe ja vanhemmat ovat tärkeimmässä roolissa. Varhaiskasvatuspalvelujen tehtävänä onkin kysyä, mitä on varhaiskasvatuspalvelujen osallisuus lapsen ja perheen elämässä. Lapsen maailma on monitasoinen ja rikas. Varhaiskasvattajan tehtävänä on yhdessä vanhempien ja lapsen elämänpiirissä vaikuttavien muiden aikuisten kanssa mahdollistaa hyvä päivä lapselle. Hyvään päivään kuuluvat turvallisuus, hyväksyntä, rajat ja rakkaus. Siihen kuuluu myös oikeus rakentaa omaa elämäänsä omista tarpeistaan, taidoistaan ja kiinnostuksen kohteistaan lähtien. Hyvä päivä antaa mahdollisuuden lapsen kysymyksille, oivalluksille, oppimiselle, itsensä toteuttamiselle, ilon ja surun ilmaisemiselle, toisista ihmisistä välittämiselle sekä vuorovaikutustaitojen kehittymiselle. Reggio Emilia pedagogiikka on tutkivaa oppimista, jossa lapsella nähdään olevan paljon taitoja ja kykyjä lapsella on sata kieltä: sata tapaa ajatella, pohtia, toimia ja ilmaista itseään. Kasvattajan tehtävänä on havainnoida ja dokumentoida näitä lapsen oppimisprosesseja. Tärkeintä on se, mitä lapsessa tapahtuu toiminnan aikana ei lopullinen tuotos. Havainnoinnin ja dokumentoinnin avulla varhaiskasvatus tehdään kaikille näkyväksi. Sen avulla lapset voivat seurata oman kasvamisensa polkuja ja havainnoida ja arvioida omaa toimintaansa. Se mahdollistaa kasvattajalle hänen oman kasvunsa havainnoinnin sekä uuden suunnittelun. Lasten ideoimien projektien dokumentointi antaa vanhemmille mahdollisuuden aktiiviseen läsnäoloon lasten kasvussa ja kehityksessä myös hoitopäivän aikana. Varhaiskasvatustyössä kehitetään yhä vahvemmin lasten aloitteista viriävää toimintaa, vuorovaikutusta, leikkiä ja lapsen kokonaisvaltaista hyvinvointia. Keskeisessä roolissa on myös kasvatuskumppanuuden vahvistaminen. Jokainen kohtaaminen ja vuorovaikutustilanne aikuisen ja lapsen/vanhemman ja työntekijän välillä on merkityksellinen. Kohtaamiseen tarvitaan hyvin organisoitua, kiireetöntä arkea, jossa jokaista hetkeä osataan arvostaa. Tämän varhaiskasvatussuunnitelman tehtävä on toimia apuna lapsuuden tuottaman kulttuurin tunnistamisessa ja työstämisessä. Se haluaa tukea ammatillisuuden käsitteen muutosta opettamisesta yhteiseen oppimiseen sekä vakiinnuttaa dokumentoinnin varhaiskasvatuksen työmenetelmäksi hämeenlinnalaisessa varhaiskasvatuksessa. Seija Mäkinen Tilaajapäällikkö 3
1. VARHAISKASVATUKSEN LÄHTÖKOHDAT HÄMEENLINNASSA Hämeenlinna on vuosina 2012 2013 pilottikaupunkina Suomen UNICEFin Lapsiystävällinen kunta -hankkeessa, jossa kehitetään UNICEFin kansainvälistä Child Friendly City -mallia Suomessa. Mallin tavoitteena on toteuttaa lapsen oikeuksien sopimus 1 kuntatasolla. Hämeenlinnan kaupunkistrategiassa lasten ja nuorten palvelujen strategisena painopisteenä on tarvelähtöisten, elämänkaarimallin mukaisten palvelujen kehittäminen ja palvelujen järjestäminen monituottajamallilla. Strategiaa toteutetaan Hämeenlinnassa Lapsen ja nuoren hyvä päivä -palvelukonseptilla. Palvelukonsepti rakennetaan niin, että ratkaisu vahvistaa alueen omien toimijoiden aktiivisuutta ja alueen elinvoimaisuutta, lisää tuottavuutta, vähentää palvelujen päällekkäisyyttä ja vähentää raskaiden palveluiden tarvetta. Lapsiystävällinen kunta -hanke nivoutuu Hämeenlinnassa tämän palvelukonseptin kehittämiseen. UNICEFin mukaan lapsiystävälliseksi voidaan sanoa sellaista kuntaa, jossa lapsen oikeudet toteutuvat. Lapsen oikeuksien sopimuksen ja Suomen UNICEFin strategian mukaisesti kunnan lapsiystävällisyyttä arvioivassa kriteeristössä painotetaan lasten yhdenvertaisuutta ja osallisuutta. Varhaiskasvatuksen arvopohja perustuu lapsen oikeuksien yleissopimukseen, jossa korostuu vaatimus lasten tasa-arvoisesta kohtelusta, oikeus turvallisiin ihmissuhteisiin sekä oikeus tuttuun ja turvalliseen ympäristöön ja leikkiin. Varhaiskasvatus on taitojen, ajattelun ja oppimisstrategioiden oppimista yhteisöissä, jossa lapset ja aikuiset kohtaavat elämän yhdessä. Hämeenlinnan kaupungin varhaiskasvatussuunnitelma (vasu) 2013 perustuu valtakunnallisen Varhaiskasvatussuunnitelman perusteisiin (2005) ja perusteiden pohjana olevaan valtioneuvoston periaatepäätökseen (28.2.2002). Hämeenlinnan vasussa on kuitenkin vahvasti vaikutteita Italiassa sijaitsevan Reggio Emilian kaupungin kunnallisissa päiväkodeissa kehitetystä pedagogiikasta, jossa painotetaan yhteisöllisiä arvoja. Näitä ovat lasten ja aikuisten oikeus olla oman elämänsä tärkeitä toimijoita, moninaisuuden kunnioitus, demokratia ja osallisuus, oppiminen, leikki, ilo ja tunteet. Oppimisen ainekset löytyvät ympäröivästä yhteiskunnasta ja lähiympäristöstä. Hämeenlinnan kaupungin vasu on laadittu Reggio Emiliasta saatujen vaikutteiden myötä omaleimaiseksi ja paikalliseen, hämäläiseen kulttuuriin ja toimintaympäristöön soveltuvaksi. Reggiolaisen pedagogiikan tulkintana on syntynyt hämeenlinnalainen Satakieli-pedagogiikka ja kasvatusajattelu, joka perustuu seuraavien teesien ympärille: lapsi on päähenkilö omassa elämässään lapsi ansaitsee rikkaan aikuisen lapsi elää vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa lapsella on sata kieltä satakielen työmenetelmät ovat pedagoginen dokumentointi ja teematyöskentely. Satakieli-pedagogiikassa keskeistä on oppiminen teematyöskentelyn kautta. Teemojen toteutuksessa käytetään hyväksi taideilmaisua, leikkiä, tutkivaa oppimista ja lapsuuden kulttuurin aineksia. Satakieli-pedagogiikan toteuttaminen edellyttää lapsen näkemistä aktiivisena, arvokkaana oman elämänsä päähenkilönä ja toimijana. Oppiminen on yhteisöllistä, lasten ja aikuisten yhteistä prosessia, joka dokumentoidaan. Lapsille varhaiskasvatuksessa tärkeää ovat aika, lämpö ja rauha sekä kaverit. Lasten välisiin suhteisiin tulee panostaa. Kaikilla pitää olla kaverit. Lapset arvostavat sitä, että heistä ollaan kiinnostuneita ja että heille tärkeät aikuiset, kuten mummut, papat, kummit, ystävät sekä omat vanhemmat, kävisivät päiväkodissa 1 http://www.unicef.fi/lapsen oikeuksien sopimus 4
leikkimässä tai osallistumassa toimintaan. Lapset nauttivat leikkimisestä, ulkoilusta, hyvästä ruuasta, askartelusta ja piirtämisestä sekä erilaisten asioiden oppimisesta ja aikuisten kanssa juttelusta. Erilaiset juhlat ja tapahtumat innostavat koko yhteisöä. Kasvatuksen tarkoituksena on ihmisyyden edistäminen, joka varhaiskasvatuksessa näkyy huolenpitona ja välittämisenä. Ihmisiä, ympäristöä ja itseä kunnioitetaan. Lapsista tylsintä varhaiskasvatuksessa on kiusaaminen tai kun ei ole kavereita. Aikuisten tulee tehdä suunnitelma kiusaamisen ehkäisemiseksi ja puuttua välittömästi kiusaamiseen. Aikuisen vastuulla on auttaa lasta säätelemään tunteita. Jos lapseen sattuu ja hän on surullinen, aikuinen jakaa surun tunteen lapsen kanssa samoin kuin hän jakaa myös ilon ja riemun tunteet. Myös lasten pelkoihin tulee suhtautua vakavasti. Lapsi tarvitsee kokemuksen, että aikuinen ymmärtää pelon tai säikähdyksen syyn. Lapsi tarvitsee aikuisen apua pelon tunteen käsittelyyn. Täällä päiväkodissa on tärkeetä, ettei ketään jätetä pois leikistä ja se, että saa katsoa kavereitten leluja (Lapsi Jukolan päiväkodissa 2012) Jokaisella lapsella on yksilölliset tarpeet hoivaan, kuten ruokailuun, nukkumiseen ja siisteyskasvatukseen liittyen. Hoivaan liittyvistä käytänteistä tulee sopia lapsen vanhempien kanssa. Monet lapset pitävät esimerkiksi päivähoidossa nukkumista ikävänä ja osin pelottavanakin asiana. Jokaisella lapsella on yksilöllinen levon tarve, jota on kunnioitettava ja josta vanhempien kanssa on yhteisessä ymmärryksessä sovittava. Aikuisen tulee muuttaa tarvittaessa toimintakäytänteitään, jotta päivälepo ja muut hoivan käytänteet saadaan kaikille lapsille miellyttäväksi ja riittäväksi hoitopäivän aikana. Lapsi tarvitsee kielen kehitystä tukevan virikkeellisen ja toiminnallisen kasvuympäristön, jossa voi havainnoida sekä puhuttua että kirjoitettua kieltä. Päivittäiset toimintarutiinit opettavat pienille lapsille eri tilanteisiin liittyvää kieltä. Kieli tukee lapsen ajattelutoimintojen ja kommunikaation kehitystä merkitysten välittäjänä. Aikuisen tehtävänä on tukea ja kannustaa lasta erityisesti silloin, kun yhteistä kieltä ei ole sekä ymmärtää, että on olemassa muutakin kuin kirjoitettu tai puhuttu kieli (viittomat, ilmeet, eleet). Varhaiskasvatuksen ympäristö muodostuu näkyvästä fyysisestä ympäristöstä sekä psyykkisestä ilmapiiristä. Hyvä varhaiskasvatuksen ympäristö on terveellinen, turvallinen ja virikkeellinen. Terveellisyys tarkoittaa tilojen kuntoa, siisteyttä ja ilmanvaihtoa. Fyysinen päivähoitoympäristö käsittää sisä- ja ulkotilat, kaluston ja välineet. Virikkeellinen ympäristö herättää lapsessa halun leikkiä, tutustua uuteen ja osallistua. Psyykkisellä ympäristöllä tarkoitetaan päiväkodin ilmapiiriä, henkilökunnan sitoutuneisuutta päivähoidon hyviin käytäntöihin ja lapsen kokemaa turvallista aikuisuutta. Turvallinen aikuinen toimii empaattisesti, on läsnä oleva, kuuntelee ja kannustaa lasta sekä toimii johdonmukaisesti. Hyvä päivähoitoilmapiiri syntyy siitä, että lapsi otetaan hoitopäivän alussa hyvin vastaa. Henkilökunta huomioi myös perheen. Päiväkodissa vallitsee työntekijöiden välillä hyvä henki ja lapsi kokee olevansa hyväksytty. Oppimisen näkökulmasta kyseenalaistamiset ja virheet ovat tervetulleita. Kestävä kehitys on näkökulma kaikkeen siihen, mitä teemme varhaiskasvatuksessa. Päiväkoteja kestävän kehityksen työhön velvoittaa varhaiskasvatussuunnitelma. Kestävän kehityksen päämääränä on taata terveelliset, turvalliset ja oikeudenmukaiset elämisen mahdollisuudet nykyisille ja tuleville sukupolville sekä turvata ympäristön kantokyvyn, luonnon monimuotoisuuden ja kulttuurien kirjon säilyminen. Varhaiskasvatuksessa kestävä kehitys tarkoittaa hyvin konkreettisia asioita, kuten kavereista huolehtimista, lähiympäristön tutkimista ja kestävämpien arkikäytäntöjen oppimista. Päiväkodin arki ja toiminta tulisi järjestää siten, että ympäristöä kuormitetaan mahdollisimman vähän ja että lapset pääsevät osallistumaan päätöksentekoon ja kestävän kehityksen työn toteuttamiseen. Kestävän kehityksen tuominen osaksi päiväkodin 5
toimintaa ei vaadi mullistavia muutoksia. Kestävän kehityksen ohjelma on työväline, jonka avulla kestävän elämäntavan oppimisesta tehdään suunnitelmallinen osa päiväkodin toimintaa. 2. VARHAISKASVATUKSEN TOTEUTTAMINEN HÄMEENLINNASSA 2.1 Lapsi on päähenkilö omassa elämässään Lapsi nähdään kasvunsa ja kehityksensä päähenkilönä. Jokaisella lapsella on oikeus kunnioitukseen, arvostukseen omana itsenään, ainutlaatuisuuteen, erilaisuuteen sekä omaan kasvun rytmiin ja kehitykseen. Pieni lapsi on kiinnostunut ympäristöstään ja rakentaa kuvaa ympäröivästä maailmasta ja paikastaan siinä. Maailma on sitä rikkaampi, mitä useammasta näkökulmasta sitä tarkastelee ei ole olemassa yhtä ainoaa totuutta! Lasta tuetaan ja rohkaistaan löytämään kaikesta toiminnasta oppimisen ilo. Lapsi on aktiivinen tiedonrakentaja, osaaja ja toimija. Lapsi on loputtoman utelias, ja hänen kysymyksensä ovat tärkeitä ja merkityksellisiä, joihin aikuisen tulee suhtautua vakavasti ja kunnioittaen. Itse kokeilemalla, keksimällä ja tutkimalla löytyvät tärkeimmät polut kasvuun kokonaiseksi ihmiseksi. Lasten omaa kulttuuria tulee tukea ja arvostaa itsessään osana yhteisöä. Tämä tarkoittaa lasten tulemista kuulluksi ja nähdyksi: lapsen tapaa ajatella, toimia ja kommunikoida sekä luoda omaa ja yhteistä kulttuuria. Se tulee nähdä toiminnan, leikin ja mielikuvituksen maailmana, jossa lapsella on mahdollisuus vaikuttaa ja olla aloitteellinen sekä ottaa haltuun lähiympäristö tutkimalla, kuvallisin keinoin tai vaikkapa laulamalla. 2.2 Lapsi ansaitsee rikkaan aikuisen Lapsi tarvitsee aikuisia, jotka näkevät ja kuulevat silmillä, sielulla ja sydämellä. Lapsen hyvä elämä rakentuu vuorovaikutuksessa välittävien aikuisten kanssa. Hämeenlinnan varhaiskasvatuksessa kasvattaja on sensitiivinen, innostunut, lämminhenkinen ja lapsen toiminnasta lumoutuva sitoutunut ammattilainen. Varhaiskasvatuksessa kasvattaja on vahvasti läsnä arjessa. Aluksi pieni lapsi ilmaisee itseään kokonaisvaltaisesti elein, ilmein ja liikkeiden avulla. Lapsi tarvitsee lähelleen kasvattajan, joka eläytyy ja reagoi lapsen kontaktialoitteisiin ja näin rohkaisee lapsen halua vuorovaikutukseen. Aikuisen tärkein tehtävä on kuunnella. Jotta aikuinen voi kuunnella, hänen täytyy oppia vaikenemaan ja olemaan aidosti läsnä. Kuunteleminen johdattaa pohdiskelemaan, olemaan kutsuva ja avoin itselle ja muille; se on edellytys keskusteluun ja kasvuun. 6
Kasvattajan on tärkeä oppia katsomaan jokaista ryhmänsä lasta yksilönä, jolla on paljon kykyjä. Kasvattajat tarvitsevat paljon erilaisia strategioita, jotta kaikki lapset pääsevät käyttämään kykyjään. Strategioita ovat oppimista innostavat välineet, monenlaiset materiaalit, ympäristö ja kasvattajat itse. Kasvattajan tulee ruokkia myös oman kiinnostuksen säilymistä ja opittava oppimaan lapsen kanssa. Uteliaisuus ja kiinnostus ovat työn suola. Sensitiiviset ja sitoutuneet kasvattajat tunnistavat lasten sanallisia ja sanattomia aloitteita ja aikomuksia ja vastaavat niihin. Kasvattajat tutustuvat lasten todellisuuteen havainnoimalla lasten leikkiä. Lasten iästä, leikkimisen taidoista, leikin lajista ja muista tilannetekijöistä riippuen kasvattajan tehtävä vaihtelee leikkiin osallistumisesta ulkopuoliseen havainnoimiseen. Kasvattajat tiedostavat ja osaavat käyttää hyväkseen leikin kytkentöjä kaikkiin toiminnan osa-alueisiin, mutta antavat tilaa myös lapsesta lähteville hetkellisesti rajuillekin leikki-ideoille. 2.3 Lapsi elää vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa Varhaiskasvatuksessa hyödynnetään koko kaupunkiympäristöä. Varhaiskasvatuksen fyysinen ympäristö on innostava, ja se kannustaa lapsia uteliaisuuteen, tutkimiseen ja vuoropuheluun. Hyvä varhaiskasvatusympäristö vahvistaa lapsen luonnollista liikkumisen halua, herättää lapsessa halun oppia uusia asioita ja innostaa kehittämään omia taitojaan. Leikkiympäristön tietoinen luominen, ylläpitäminen ja uudistaminen lasten kiinnostuksen aiheiden mukaan ovat olennainen osa varhaiskasvatusta. Lapset osallistuvat ympäristön luomiseen ja ylläpitämiseen kykyjensä mukaan. Leikkiympäristön rikastuttaminen tarjoaa luontevan yhteistyömahdollisuuden myös lasten vanhemmille. Mielikuvitus ei synny tyhjästä, vaan se heijastaa kokemuksia olemassa olevasta todellisuudesta. Lapsen kokemus maailmasta on vielä pieni. Kasvattajan tehtävänä on tuoda rakennusaineksia mielikuvituksen rakentamiselle. Kuvitellessaan lapsi työstää havaintojaan ja kokemuksiaan. Mielikuvituksen avulla lapsen on mahdollista kehitellä uusia ratkaisuja, eläytyä omiin ja muiden tunteisiin sekä kuvitella asioita, jotka eivät todellisuudessa ole mahdollisia. Mielikuvitus on lapsen oikeus se avaa siivet lentoon! Varhaiskasvatuksen rooli nähdään Hämeenlinnassa eri kaupunginosa alueiden toiminnallisuuden, ilon ja mahdollisuuksien luojana. Tavoitteena on avata varhaiskasvatuskeskusten ja päiväkotien ovet eri toimijoille sekä lisätä osallisuutta ja yhteisöllisyyttä kaikkien kaupunkilaisten kesken. 2.4 Lapsella on sata kieltä Lapsi tarvitsee itse oivaltamisen kokemuksia ja rauhaa oppiakseen arvostamaan itseään ja muita. Varhaiskasvatuksessa on optimistinen näkemys lapsesta, jolla on kykyä ilmaista itseään monin eri tavoin. Lapsella on sata kieltä ja sata tapaa ajatella, ilmaista itseään, ymmärtää sekä kohdata muita. Tieto muodostuu vahvojen emotionaalisten kokemusten perusteella. Lapsille ominaiset tavat toimia taiteellinen kokeminen ja ilmaiseminen, leikkiminen, liikkuminen ja tutkiminen kasvattavat ja kehittävät mielikuvitusta. Lapsen ajattelun kehitystä vahvistaa kokemuksellisuus ja mielikuvitus. Mitä runsaampia ja monipuolisempia tilanteet ovat, sitä enemmän ne vahvistavat ajattelua ja ruokkivat mielikuvitusta. Lapsella on mahdollisuus etsiä tietoa itsestään ja ympäröivän maailman ilmiöistä tutkivan ja kokeilevan sekä taiteellisen toiminnan avulla. Taide vahvistaa lapsen kulttuurista identiteettiä ja esteettistä suhdetta maailmaan, koska se vahvistaa aisti- ja tunneherkkyyttä, havaintokykyä, kuvittelua sekä luovuutta. Lapsen 7
esteettistä suhdetta maailmaan tulee tukea tarjoamalla kokemuksia. Kokemusten tulisi tuottaa iloa ja nautintoa, ihmettelyä ja jännitystä sekä mahdollisuutta havaita asioita ikään kuin ensimmäistä kertaa. 2.5 Pedagoginen dokumentointi ja teematyöskentely Lasten parissa tehtävä työ on tärkeää dokumentoida. Pedagoginen dokumentointi tekee lapsen maailman näkyväksi. Pedagogisessa dokumentoinnissa kyse on oppimisen näkyväksi tekemisestä. Pedagoginen dokumentointi työmenetelmänä auttaa oivaltamaan ja tekemään näkyväksi lasten oppimisprosessia. Jatkuva dokumentointi auttaa ymmärtämään lasten oppimisen laatua. Pedagoginen dokumentointi vaatii suunnittelua ja valmistelua aina kulloisenkin lapsiryhmän tarpeiden mukaan. Dokumentointi edellyttää kykyä havainnoida lapsen omaehtoista toimintaa, kasvuyhteisöä sekä sen sisällä tapahtuvaa vuorovaikutusta. Aikuinen kirjaa ja piirtää lapsen tekemisen prosessia. Dokumentointia tukee myös esimerkiksi valokuvaaminen ja lasten ja aikuisten keskustelujen nauhoittaminen. Pedagoginen dokumentointi tarkoittaa käytännössä sitä, että muistiinpanovihot ovat koko ajan kasvattajien käsillä. Havainnointi auttaa hahmottamaan lapsessa kehittymässä olevia taitoja. Kasvattaja tarkkailee, mikä lasta kiinnostaa, minkä asioiden parissa lapsi viihtyy ja ponnistelee, mitä hän pohdiskelee ja haluaa oppia ja mihin hän kykenee kasvuympäristönsä tuen avulla. 8
Lasten tai aikuisten ideoista valitaan yksi tai useampi teema, jota lähdetään projektimaisesti työstämään yhdessä lasten kanssa. Tätä kutsutaan teematyöskentelyksi, joka innostaa lapsia ihmettelyyn, tutkimiseen ja kokeiluun. Teematyöskentelyn dokumentointi auttaa aikuisia tulkitsemaan lasten tapaa ajatella ja kohdata erilaisia ilmiöitä, oppia sekä toimia vuorovaikutuksessa. Sen avulla yhteinen oppimisprosessi tehdään näkyväksi kaikille ja siitä tulee yhteistä pääomaa, niin lapsille kuin aikuisille. Se antaa toiminnalle lisäarvoa ja selkeyttä sekä yhdistää Satakieli-mallin käytäntöön. Toiminnan suunnittelussa huomioidaan lapsen henkilökohtainen varhaiskasvatussuunnitelma. Suunnittelu perustuu jatkuvaan havainnointiin, pedagogiseen dokumentointiin, arviointiin ja dialogiin muiden kasvattajien kanssa. Projektien toteuttamisessa aikuinen huolehtii orientaatioiden mukaan tuomisen rikastuttaen näin käsiteltävän teeman sisältöaineksia. Sisällölliset orientaatiot ovat kasvattajan työväline ja tapa suunnata katse teemaan erilaisista näkökulmista. Sisällölliset orientaatiot ovat matemaattinen, luonnontieteellinen, historiallis-yhteiskunnallinen, esteettinen, eettinen ja uskonnollis-katsomuksellinen orientaatio. 3. KASVATUSKUMPPANUUS JA VANHEMPIEN OSALLISUUS LASTEN VARHAISKASVATUKSESSA Kaupunkistrategian keskeisenä arvona on asukaslähtöisyys ja palveluhenkisyys. Tavoitteena on, että varhaiskasvatuksessa toimitaan kasvatuskumppanuusperiaatteiden mukaisesti. Lapsen elämänkulun jatkumoon kuuluu oleellisesti lapsen siirtyminen sujuvasti ja turvallisesti kehitysyhteisöstä, kuten päivähoidosta, koulusta ja vapaa-ajanympäristöstä toiseen. Kehitysyhteisöjen muodostamaa kokonaisuutta ja keskinäistä yhteistyötä voidaan kutsua kasvatuskumppanuudeksi. Kasvatuskumppanuus on jatkuvaa ja vastavuoroista kanssakäymistä vanhempien ja kasvatusalan ammattilaisten välillä. Kumppanuus alkaa tutustumisesta lapsen aloittaessa päivähoidon ja syvenee vanhempien ja henkilöstön kohtaamisissa. Kasvatuskumppanuudessa oleellista on kuulluksi tulemisen kokemus ja yhteisen ymmärryksen saavuttaminen lasta koskevissa asioissa. Kasvattajan tulee sisäistää ja siirtää toimintaansa kasvatuskumppanuuden neljä perusperiaatetta: kuuntelu, kunnioitus, luottamus ja dialogi. Perheen odotusten kuuleminen sekä lapsen, huoltajien ja ammattikasvattajien tutustuminen toinen toisiinsa on lähtökohta kumppanuudelle. Kasvatuskumppanuusprosessi jatkuu lapsen siirtyessä varhaiskasvatuksesta esiopetukseen. Tässä elämänkulun mukaisessa nivelvaiheessa tarvitaan aikuisten hyvää keskinäistä yhteistyötä. Samoin lapsen siirtyessä esiopetuksesta kouluun kohtaavat lapsi ja huoltajat sekä esikoulun opettaja ja luokanopettaja toisensa tukien lasta kasvatuksen ja opetuksen jatkumossa. Monialaisessa kasvatuskumppanuudessa on keskeistä elämänkaariajattelu ja sektorirajat ylittävän palvelun toimintamallien kehittäminen ja vieminen käytäntöön. Monitoimijainen kumppanuus tarkoittaa vuorovaikutteisen yhteistyön luomista palvelujen välille, eri ammattiryhmien kesken ja perheiden kanssa. Uusi kumppanuuskulttuuri edellyttää sekä vanhempien että lasten osallisuuden vahvistamista ja vertaisvuorovaikutuksen lisäämistä. 9
4. ERITYINEN TUKI VARHAISKASVATUKSESSA Lapsen tarvitsema erityinen tuki on osa varhaiskasvatuksen jokapäiväistä arjen toimintaa ja jokaisen työntekijän työtä. Erityisen tuen tarve voi liittyä lapsen kehityksellisiin ominaisuuksiin tai tilanteeseen, jossa lapsen kasvuolot vaarantuvat tai eivät turvaa hänen kehitystään. Lapsen tuen tarpeen havaitseminen edellyttää kasvattajalta lapsen kehityksen hyvää tuntemista. Kasvattajan tulee luoda kasvatuskumppaneina yhdessä vanhempien kanssa kokonaiskuva lapsesta, hänen mielenkiinnon kohteistaan ja vahvuuksistaan lapsen tuen tarvetta arvioidessaan. Lapsi voi tarvita tukea fyysisen, tiedollisen, taidollisen, tunne-elämän tai sosiaalisen kehityksen osa-alueella. Varhaiskasvatuksessa lapsen havainnointi ja kehityksen etenemisen seuraaminen ovat tärkeä osa perustyötä. Havaintojen ja arvioinnin tueksi lapsi voidaan tarvittaessa ohjata tarkoituksenmukaisen asiantuntijan tutkimuksiin. Lapsen tuen tarpeen huomaamisen jälkeen aloitetaan kuitenkin heti arjen tarvittavat tukitoimet. Kasvattajien on tärkeää muistaa, että lapsi on ensisijaisesti kasvava ja kehittyvä ainutlaatuinen lapsi, vaikka hänellä olisikin vamma, sairaus tai muu peruste erityisen tuen tarpeelle. Koska lapsi elää vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa, on tärkeää, että lapsen kasvun ja kehityksen ohjaus ja tukeminen kytketään päivittäisiin askareisiin ja kokemuksiin, joiden tietoinen ja suunnitelmallinen hyödyntäminen on keskeistä. Lämmin ja luottamuksellinen lapsen ja kasvattajan välinen suhde ja molemminpuolinen tuntemus rohkaisevat lasta kokeilemaan harjoiteltavia asioita. Kasvattajan tulee muistaa positiivisuus vuorovaikutuksessa, kannustaa ja kehua lasta hyvin menneistä tilanteista. Näin lapsen itsetunto ja minäkuva vahvistuvat. Toimimalla päivittäin pienryhmässä ja porrastamalla lapsiryhmän toimintaa kasvattajalla on paremmin aikaa huomioida lasten erilaiset tarpeet. Arjen tilanteet, kuten esimerkiksi pukemis- ja ruokailutilanteet, ovat myös oppimistilanteita. Päivähoidon arjessa suunnitellaan myös lapsen ympäristö ja aikuisten toimintatavat lapsen kehitystä tukevaksi. Erityisen tuen järjestäminen perustuu myös moniammatilliselle vuorovaikutukselle. Tämä edellyttää ammattitaitoisia, yhteistyökykyisiä ja yhteisiin sopimuksiin sitoutuneita kasvattajia. Erityisen tuen toteuttamisen lähtökohtana on lapsen yksilöllisten toimintamahdollisuuksien arvostaminen ja kunnioittaminen. 5. HÄMEENLINNALAISIA PAINOTUKSIA VARHAISKASVATUKSESSA 5.1 Kielikylpy Kielikylpy päiväkodissa tavoitteena on mielenkiinnon ja myönteisen asenteen kehittyminen englanninkieltä kohtaan sekä rohkea kielenkäyttö niitä kielellisiä taitoja ja resursseja käyttäen, jotka lapsi on omaksunut. Tavoitteena on, että lapsi omaksuu hänen elämänpiiriinsä arkipäivän tilanteisiin liittyvää sanastoa. Lapsen passiivinen sanavarasto on aina moninkertainen aktiiviseen sanavarastoon verrattuna. Tavoitteena on, että lapsi oppii käytännön kokemusten kautta ymmärtämään päiväkodin arkeen liittyviä asioita englannin kielellä. Englanniksi puhutaan asioita, jotka voidaan näyttää konkreettisesti lapselle tai kuvia apuna käyttäen saada lapsi ymmärtämään sanoman sisällön. Lapsille opetetaan asioita englanninkielellä, ei englanninkieltä. Didaktiikan kannalta olennaista on, että englanninkieli on opetuksen väline, ei tavoite. Englanninkieltä omaksutaan ennen kaikkea luonnollisissa tilanteissa, mutta mukana on myös vaikutteita ohjatusta opetuksesta. Kielikylpyyn liittyvän toimintafilosofian ja periaatteet edellyttävät, että vanhemmat pyydetään tutustumaan 10
osittaisen englanninkielisen varhaiskasvatuksen erityistavoitteisiin ja käytäntöihin jo ennen varsinaista kielikylpypäiväkoti paikan hakemista. 5.2 Montessoripedagogiikkaan perustuva varhaiskasvatus Italialainen Maria Montessori kehitti menetelmän, jossa lapsen luontaista kasvua ja yksilöllisiä tarpeita tuetaan ikäkaudelle sopivassa ympäristössä. Lapsi toimii vuorovaikutuksessa ympäristön ja muiden ihmisten kanssa. Kasvatuksen mottona on auta minua tekemään itse. Montessoriympäristö houkuttelee lasta kiinnostavien askareiden pariin ja ohjaa omatoimisuuteen. Menetelmän mukaan aikuisen tehtävänä on lapsen kasvun tukeminen ja oikeiden virikkeiden antaminen silloin, kun lapsi on valmis niitä vastaanottamaan. Montessorin tunnistamat herkkyyskaudet ovat niitä hetkiä elämässä, jolloin lapsi oppii erilaisia taitoja helposti ja opettelematta kuin luonnostaan. Tällaisia taitoja voi olla esim. lukeminen, kauniit käytöstavat tai vaikkapa oikean ja väärän välinen suhde. Montessori-esikoulussa oppiminen tapahtuu lapsen oman valinnan ja mieltymysten mukaan. Lapsi saa valita työnsä itse omien kykyjensä mukaisesti. Montessori-menetelmän keskeisenä tekijänä ovat ympäristö ja sen välineet. Välineistö ohjaa lasta askeleittain konkreettisesta abstraktiin, esimerkiksi matematiikassa, äidinkielessä ja taiteissa. Toinen tärkeä tekijä ympäristössä ovat muut lapset sekä aikuiset. Eri-ikäiset lapset oppivat toisiltaan kuin sisarukset suurperheessä ja harjoittelevat yhdessä sosiaalisen elämän sääntöjä. Jokainen lapsi antaa oman panoksensa yhteiseen hyvään. Aikuinen on ympäristössä tarkkailija, ohjaaja ja virikkeiden antaja. 5.3 Metsä- ja luontoryhmät sekä Case Forest -pedagogiikka Case Forest -pedagogiikka on motivoiva ja innostava lapsilähtöinen oppimismenetelmä, joka toteutetaan pääsäätöisesti luonnossa ja lasten tukikohtana on lähiympäristöön rakennettu kota. Pedagogiikan lähtökohtana ovat lasten kysymykset sekä heidän esiin nostamansa ilmiöt sekä niitä edustavat kohteet. Näitä havainnoidaan lapsiryhmässä yhteistoiminnallisesti havainnoiden. Oppimisprosessi etenee ohjatusti yhdessä tutkien, pohtien ja ihmetellen. Kasvattajan roolissa painottuu ajattelua ja toimintaa avaava, ohjaava ja kannustava suhtautuminen. Toiminnassa korostuu tutkimisen, toiminnallisen oppimisen, leikin ja liikunnan sekä vertaisryhmän merkitys. Lasten toiminta on aktiivinen prosessi, jossa lapsi rakentaa tietämystään tutkien, kokeillen ja havainnoiden vuorovaikutuksessa muiden vertaisryhmäläisten kanssa. Keskeistä on lapsen oma aktiivisuus. Case Forest -pedagogiikka eheyttää ja yhdistää erilaiset tavat toimia, kuten tutkimisen, leikin ja liikunnan. Tavoitteena on lapsen kokonaisvaltainen kasvaminen ja kehittyminen. Lapsi oppii kunnioittamaan luontoa ja huolehtimaan ympäristöstään kestävän kehityksen arvot huomioiden. Metsäryhmissä ja luontopainotteisissa ryhmässä toimitaan oman lähiympäristön mahdollisuudet huomioiden. Tietoja ja havaintoja uudesta asiasta hankitaan liikkumalla päiväkodin 11
ulkopuolella sekä kutsumalla vierailijoita omaan kotaan. Pedagogiikka yhdistää erilaisia verkostoja ja yhteistyötahoja lapsiryhmän tutkimustehtävän ääreen. Uutta tietoa hankitaan esim. vierailemalla eri kohteissa. Asiantuntijoita ja vanhempia käytetään apuna oppimisessa. 5.4 Liikunnallista varhaiskasvatusta Lapselle liikkuminen ja leikkiminen ovat ominaisia tapoja toimia ja oppia. Päivittäinen liikkuminen on lapsen hyvinvoinnin ja terveen kasvun perusta. Liikkuessaan lapsi ajattelee, iloitsee, ilmaisee tunteitaan ja oppii uutta. Liikkuminen on myös vauhtia ja elämyksiä, hikeä ja hengästymistä sekä luonnollinen tapa tutustua itseensä, toisiin ihmisiin ja ympäristöönsä. Lapsen tietoisuus omasta kehostaan ja sen hallinnasta luo pohjaa terveelle itsetunnolle. Kasvattajayhteisön toiminnassa ja arjen valinnoissa on tärkeää, että lapselle annetaan mahdollisuus päivittäiseen liikkumiseen. Kasvattajan tehtävänä on luoda lapsille liikuntaan virittävä ympäristö, poistaa liikuntaan liittyviä esteitä ja opettaa turvallista liikkumista. Kasvattajien tietämys arkiliikunnan mahdollisuuksista ja sen hyödyntäminen myös erilaisissa siirtymätilanteissa sekä omaehtoisen leikin hetkillä innostaa lapsia toimimaan. Kasvattajayhteisön yhteinen pohdinta liikunnan merkityksestä lasten oppimiselle luo perustan laadukkaalle liikunta- ja terveyskasvatukselle sekä liikuntamyönteiselle toimintakulttuurille. Hämeenlinnan varhaiskasvatuksessa asiaan on panostettu tekemällä yhteistyötä Nuoren Suomen kanssa. Hyvä varhaiskasvatusympäristö vahvistaa lapsen luonnollista liikkumisen halua. Ympäristön tulee olla sopivan haasteellinen sekä liikkumaan ja leikkimään motivoiva. Piha on lapsen keskeinen liikuntapaikka, jonka tulee olla liikkumiseen houkutteleva. Liikuntavälineiden tulee olla lasten käytettävissä myös omaehtoisen liikunnan ja leikin aikana. Ympäröivän luonnon ja alueen liikuntapaikkojen mahdollisuudet hyödynnetään sekä järjestetään yhteisöllisiä, liikunnallisia koko perheen tapahtumia. 12
5.4 Ilmaisukasvatus varhaiskasvatuksessa Ilmaisu- ja kulttuuripainotteisessa päivähoidossa edistetään lapsen osallistumista oman päivähoitopäivänsä rakentamiseen. Tärkeitä ovat luovat ja osallistavat menetelmät. Lasta rohkaistaan keskustelemaan ja ideoimaan uusia asioita ja osallistumaan erilaisiin toimintoihin päiväkodissa. Päivähoidon sisältönä on taidekasvatusta, musiikillista ja liikunnallista ilmaisua, draamaa ja tanssia, satujen ja kertomusten tuottamista ja kuvittamista. Päivähoidossa tutustutaan myös vieraisiin kulttuureihin ja opetellaan ymmärtämään ja hyväksymään erilaisuutta. Myös oman kulttuurin perinteet ovat tärkeitä. Tutustutaan vuoden kiertoon ja vuodenaikoihin sekä juhlistetaan joulua, pääsiäistä ja muita juhlapyhiä. Tutustutaan kotiseudun kulttuurinähtävyyksiin ja perinteisiin. 6. KUNNAN VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA OSANA TOIMINNAN LAADUN JA ARVIOINNIN KEHITTÄMISTÄ Hämeenlinnan kaupungin strategiassa sekä lasten ja nuorten palveluita ohjaavissa asiakirjoissa asiakasnäkökulma, vaikuttaminen ja osallisuus ovat keskeisiä tekijöitä toiminnan suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa. Hämeenlinnan opetuspalvelut ovat valinneet Perusopetuksen valtakunnallisista laatukriteereistä (OKM 2010) laadun kehittämiskohteiksi seuraavat: osallisuus ja vaikuttaminen, kodin ja koulun yhteistyö sekä oppimisen, kasvun ja hyvinvoinnin tuki. 13
Hämeenlinnan kaupungin vasun 2013 todentuminen arjessa edellyttää perusopetuksen tavoin laadun parantamiseksi tiettyjen oleellisten painopistealueiden nostamista kehittämiskohteiksi. Näitä ovat varhaiskasvatuksessa seuraavat: lapsilähtöisyys, osallisuus, kasvatuskumppanuus ja pedagogiikan kehittäminen. Laatukriteerit määritellään konkreettisesti yksikkökohtaisesti Satakieli-teesien pohjalta seuraavaan tapaan: lapsi on päähenkilö omassa elämässään - laatukriteeri 1: yksikön tavoite teesin suhteen, mitä tehdään, miten arvioidaan, milloin arvioidaan - laatukriteeri 2: jne. lapsi ansaitsee rikkaan aikuisen - laatukriteeri 1: jne. lapsi elää vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa lapsella on sata kieltä satakielen työmenetelmät ovat pedagoginen dokumentointi ja teematyöskentely. Varhaiskasvatuksen laadun kehittäminen on sidoksissa ympäröivään yhteiskuntaan ja kaupunkiympäristöön. Varhaiskasvatuksessa on huomioitava teknologian kehittymisen vaikutukset, kansainvälistyminen, kestävä kehitys, monikulttuurisuus sekä eri tekijöiden kilpailu lasten ajasta ja elämästä. Varhaiskasvatuksella on keskeinen rooli eriarvoisuuden ehkäisemisessä ja syrjäytymisen ehkäisyssä. Hyvällä varhaiskasvatuksella on positiivisia pitkäaikaisia vaikutuksia lapsen elämässä. Yhteistyössä Hämeenlinnan lasten ja nuorten palveluiden kanssa kehitetään yhteisöllisyyttä ja keskustelevaa arviointikulttuuria, lisätään hyvinvointia ja osallisuutta, kerätään ja dokumentoidaan arviointitietoa systemaattisesti sekä kehitetään varhaiskasvatusta kerätyn tiedon avulla. Arvioinnin ja kehittämisen lähtökohtana on lapsilähtöisyyden vahvistaminen sekä lasten vanhempien osallisuuden parempi huomioon ottaminen. Henkilöstön hyvinvoinnista ja täydennyskoulutuksesta huolehtiminen on tärkeä laatuun vaikuttava tekijä. Seuranta ja lapsivaikutusten arviointi suunnitellaan systemaattiseksi ja säännölliseksi kunnan päätöksentekoa tukevaksi toiminnaksi. Jokainen hämeenlinnalainen varhaiskasvatuksen yksikkö ja toimija lähtee kehittämään toimintaansa yhteisesti hyväksyttyjen, tässä vasussa esitettyjen tavoitteiden, teesien ja periaatteiden suuntaisesti, kukin omista lähtökohdistaan. 14
LÄHTEET: Custódio, I. 2012. Että tykättäis lapsista ja nuorista. Lapsiystävällinen kunta -hanke/hämeenlinnan pilottiprojektien alkukartoitus. Suomen UNICEF. Gambetti, A. 2011. Reggio Emilia -seminaari. Hämeenlinna. Marja-Liisa Akselinin luentomuistiinpanot. Heinimaa, E. 2011. Reggio Emilia-seminaari Hämeenlinnassa. Reggio emilia Suomen Reggio Emilia yhdistys ry:n jäsenlehti 2/2011. 4-5. Heinämäki, L. 2004. Erityinen tuki varhaiskasvatuksessa. Erityispäivähoito lapsen mahdollisuus. Stakes oppaita 58. Saarijärvi; Gummerus. Hujala, E., Heikka, J., Viittala, K. & Pullinen, A. 2008. Lapsikohtainen havainnointi varhaiskasvatuksessa. Ohjeita lapsihavainnointiin. Moniste. Hyvä tulevaisuus lapsille ja nuorille. Hämeenlinnan perusopetuksen laatukriteerit. Moniste. Keke päiväkodissa. Kestävän kehityksen opas. Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskus Oy 4V Välitä, Vaikuta, Viihdy, Voi hyvin Kirves, L. & Stoor-Grenner, M. 2010. Kiusaamisen ehkäisy varhaiskasvatuksessa. Kiusaamisen ehkäisyn ja puuttumisen suunnitelman laatiminen. MLL, Folkhälsan. Helsinki: Fram. Korhonen, A. 2011. Kasvatuskumppanuus perheiden kanssa ja monialainen kasvatuskumppanuus varhaiskasvatuksessa, esiopetuksessa, perusopetuksessa (4-8-vuotiaiden palveluissa). Moniste. Launonen, P. 2011. Anna lapsellesi lahja 1. Perusta on sama kaikissa kulttuureissa. Suomen lääkärilehti 3/2011. 190-191. Lipponen, L. 2012. Ajatuksia varhaiskasvatuksesta. Luento. Ojanen, E. 2011. Kasvatuksen tarkoitus on ihmisyyden edistys. Hämeen Sanomat 14.8.2011. Parikka-Nihti, M. 2011. Pieniä Puroja Kasvua kohti kestävää kehitystä. Reunamo, J. 2012. Hämeenlinnalaisten lasten kokemukset päivähoidossa. Moniste. Rusanen, S. 2009. Taide ja kulttuuri lapsen kasvussa. Luento. Helsinki. Saarinen, E. 2012. MiniVerso vertaissovittelu. Moniste. Sarras, S. 2012. Lapset oman elämänsä, oppimisensa ja kulttuurinsa osallisina tuottajina ja toimijoina. Helsinki. Luento. Satakieli- pedagogiikka Hämeenlinnassa 2012. Hämeenlinnan varhaiskasvatuksen ja lasten ja nuorten kulttuurikeskus ARXin yhteinen Into-työryhmä Malaguzzi, L ja Wallin, K. ajatusten innoittamana. Ohjaus Heinimaa, E. Moniste. Sihvonen, T. 2012. Kohti sataa kieltä. Kuinka Reggio Emilia ajatukset saivat alkunsa Hämeenlinnassa? Reggio emilia Suomen Reggio Emilia yhdistys ry:n jäsenlehti 1/2012. 11-13. Soirila, E. & Oksanen, P. 2012. Sadan kielen pedagogiikka. Kasvu 1.2012. 28-30. Varhaiskasvatuksen liikunnan suositukset 2005. STM, Nuori Suomi ry, Sosiaali- ja terveysministeriön oppaita 2005:17. Helsinki 2005. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2005. Stakes. oppaita 56. Vaajakoski: Gummerus. www.smy.fi /Case Forest pedagogiikka 15