sosiaalialan riippumaton ammattilehti 11 2008 Sähköinen arkisto voi helpottaa asiakastyötä Nettisivusto toimeentulotuen asiakkaille Nuorille apua terveyssosiaalityön keinoin Romanikerjäläinen persona non grata Paras-hanke Tunturi-Lapissa kilpailu niukkenevasta työvoimasta kiristyy
Huoltaja-säätiö Sosiaaliturva-lehti on sosiaalihuollon Huoltaja-säätiö vaikuttaja. Säätiö toimii pitkäjänteisesti kunnallisen sosiaalipolitiikan kehittämiseksi. Tavoitteena on vahvistaa sosiaalialan ammattilaisten sekä päättäjien osaamis- ja tietopohjaa. isännistön puheenjohtaja Maija Perho varapuheenjohtaja Vuokko Niiranen Hallitus Aulikki Kananoja, puheenjohtaja Alpo Komminaho, varapuheenjohtaja Päivi Ahonen Heikki Hiilamo Harri Jokiranta toiminnanjohtaja Ulla Salonen-Soulié puh. (09) 771 2186 ulla.salonen-soulie@huoltaja-saatio.fi Julkaisija Huoltaja-säätiö Sosiaaliturva-lehti on sosiaalialan riippumaton ammattilehti. Perustettu 1912, 96. vuosikerta. Ilmestyy vuonna 2008 12 kertaa, joista yksi on kaksoisnumero. Toinen linja 14, 00530 Helsinki puhelinvaihde 09 771 2510 faksi 09 771 2209 sähköposti: toimisto@sosiaaliturva.fi vastaava päätoimittaja Ulla Salonen-Soulié puh. (09) 771 2186 toimitussihteeri Erja Saarinen puh. (09) 771 2188 erja.saarinen@sosiaaliturva.fi toimitussihteeri Lea Suoninen-Erhiö puh. (09) 771 2189 lea.suoninen-erhio@sosiaaliturva.fi Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten eikä kuvien säilytyksestä eikä palauttamisesta. Taitto Workshop Pälviä Oy Kannen piirros Heikki Pälviä Huoltaja-säätiö Ilmoitukset, tilaukset ja osoitteenmuutokset Anne-Mari Salminen puh. (09) 771 2510 faksi (09) 771 2209 toimisto@sosiaaliturva.fi Tilaushinnat 2008 56 euroa/vuosi, kestotilaus 51 euroa/vuosi, opiskelijatilaus 28 euroa/vuosi Sosiaaliturva-lehden irtonumerot myytävänä toimituksessa 4,50 euroa/kpl, yli 10 kappaleen tilauksista alennus 25 % Mediakortti osoitteessa www.sosiaaliturva.fi/ilmoitukset Kirjapaino Aikakauslehtien Liiton jäsen ISSN 0355-6565 3 pääkirjoitus Työolot kilpailuvaltiksi Tero Ristimäki 4 5 ajankohtaiset kunta- ja palvelurakennemuutos, perhetyö, kuolleita, vuoden 2009 tapahtumat, äänestä sosiaalialan vuoden valopilkkua löytyykö paras? 6 laina ja palaute Media viimeinen oljenkorsi Heikki Kuutti 7 henkilöstön esittely Sosiaaliturvan tekijät palveluksessasi marraskuun alusta uusissa tiloissa 8 13 Kärkiteema Kilpailu niukkenevasta työvoimasta kiristyy Lea Suoninen-Erhiö Tehtävärakenteita uudistamalla turvataan henkilöstön riittävyyttä Eija Bergman Sosiaalityötä tehdään halusta auttaa muita ihmisiä Reetta Peltonen Nuorille kelpaa vain totuus Minna Tarvainen 14 17 näkökulma kolumni lukijalta pinnan alta 11/08 18 19 kerjääminen Romanikerjäläinen persona non grata Johanna Seppälä 20 tietoteknologia Sähköinen arkisto voi helpottaa asiakastyötä Maarit Laaksonen 21 terveyssosiaalityö Nuorille apua ajoissa terveyssosiaalityön keinoin Jessica Sundström 22 23 juristin nurkkaus Vakuutuslaitosten korvausvastuuta kunnille selvennettävä Tapio Räty lakiuutiset 25 kirjat seuraavassa numerossa 12/08 Sosiaaliturva 12/08 postitetaan lukijoille 9. joulukuuta 2008. Siihen aiottujen työpaikka- ja koulutusilmoitusten on oltava toimituksessa viimeistään 1.12.2008. Ilmoitukset voi laittaa myös verkkosivuille www.sosiaaliturva.fi 26 27 oma ura 28 tuomisia ja viemisiä Nousevan auringon maa harmaantuu Arja Jämsén Kärkiteemana Eriarvoistuva Suomi 2 Sosiaaliturva 11/08
Pääkirjoitus 11. marraskuuta 2008 Työolot kilpailuvaltiksi Ylikuormitetut työntekijät eivät voi hyvin. Jos työntekijät eivät voi hyvin, ei heidän työnsä tuloksellisuuskaan voi olla paras mahdollinen. Siksi on entistä tärkeämpää nostaa sosiaalialan kilpailuvaltiksi työtehtävien oikea mitoitus niin henkilöstön määrän ja koulutuksen kuin asiakkaiden määränkin suhteen. piirros: Heikki Pälviä Kannessa Työvoiman tarjonta alkaa vähetä, kun suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle. Kysyimme sosiaalialan henkilöstötilanteesta kunnan, yhteistoimintaalueen ja yksityisen yrityksen edustajalta. Helsingissä henkilöstön riittävyyttä turvataan tehtävärakenteita uudistamalla. Koulu-coach houkuttelee nuoria alalle. sivut 8 13 Kilpailussa sosiaalialan työvoimasta tulevat pärjäämään parhaiten työnantajat, jotka voittavat kilpailun työolojen paremmuudesta. Hyvät työolot luovat edellytykset pitää nykyinen työvoima, rekrytoida uutta sekä turvata palveluiden laatu ja tuloksellisuus. Pääkaupunkiseudun kuntien sosiaalialalla työskentelevistä 17 prosenttia on aikeissa vaihtaa alaa kolmen vuoden kuluessa, ilmenee Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestön Talentian ja Julkisten ja hyvinvointialojen liiton JHL:n tuoreesta selvityksestä. Lisäksi 29 prosenttia aikoo pysyä alalla, mutta vaihtaa työpaikkaa. Kunta on vielä suosituin vaihtoehto sosiaalialan opiskelijoiden ensimmäiseksi työpaikaksi, mutta lähes yhtä suosittu vaihtoehto on yksityinen sosiaali- ja terveysalan yritys. Opiskelijat ja jo kunnissa töissä olevat arvostavat eniten sitä, että palkka ja työsuhteen ehdot ovat kunnossa. Pääkaupunkiseudun sosiaalialan ammattilaisten nykyisen bruttopalkan ja heidän itse oikeudenmukaisena pitämänsä palkan välinen erotus on noin 20 prosenttia. Erityisesti kuntien on parannettava sosiaalialan palkkausta, jotta nykyiset työntekijät saadaan pysymään kuntien palveluksessa ja uusia voidaan rekrytoida. Suurin riski sosiaalialan henkilöstöpulan pahenemiseen on kuntien lastensuojelutyössä. Uusi lastensuojelulaki teki näkyväksi piilossa olleen lastensuojelun tarpeen, ja asiakasmäärät työntekijää kohden ovat kasvaneet kohtuuttomiksi. Tälle asialle on tehtävä nopeasti jotain. Tänään vielä voidaan hoitaa kiireelliset tapaukset. Toivottavasti huomenna tai vuoden päästä ei tule sitä päivää, jolloin saamme lukea lehdistä ja kuulla televisiosta, että jotain kamalaa tapahtui, kun kunnan lastensuojeluviranomaiset eivät toimineet. Nyt tarvitaan hallituksen, eduskunnan ja kuntien yhteinen lastensuojelun hätäohjelma. Valtion on myönnettävä kunnille lastensuojeluun erillisvaltionosuutta. Lisäksi tarvitaan kuntia sitovat lastensuojelun avohuollon sosiaalityön ja sosiaaliohjauksen henkilöstömitoitukset turvaamaan lastensuojelupalveluiden laatua ja henkilöstön työoloja. Tero Ristimäki Talentian kehittämispäällikkö, Huoltaja-säätiön isännistön jäsen Nyt tarvitaan hallituksen, eduskunnan ja kuntien yhteinen lastensuojelun hätäohjelma. Mihin unohtui ihmisen arvo, Antti Eskola kysyy. Aktivoinnin paradoksit Löytyikö Paras? Juha Kaakinen arvioi Sosiaaliturvan Löytyykö Paras -juttusarjan perusteella kunta- ja palvelurakenneuudistusta sosiaalihuollon näkökulmasta. Juristin nurkkaus -palstalla käsittelyssä palveluasumisen erityispalvelut mitä ne oikein ovat? Lastenvalvoja ja Tex Willerit Antero Marjakangas keräilee sarjakuvia Sosiaaliturva 11/08 3 kuva: Tuula Marjakangas
ajankohtaiset KUNTA- JA PALVELURAKENNEMUUTOS Äänekoskella on arvioitu kunta- ja palvelurakenteen muutoksia lapsiin ja lasten ja perheiden palveluihin. Uusi Äänekoski syntyi vuoden 2007 alussa, kun Suolahti, Sumiainen ja Äänekoski yhdistyivät uudeksi 20 000 asukkaan kaupungiksi. Syksyllä 2007 aloitettiin Lapsivaikutusten ennakointi ja arviointi kunta- ja palvelurakennemuutoksissa -hanke eli Lavaus. Sen osana tehtiin kyselyitä kunnan eri palveluiden henkilökunnalle, lapsiperheille, lapsille ja nuorille. Niillä selvitettiin kuntaliitoksen vaikutuksia. Kiire on yhteinen asia eri ryhmille tehtyjen kyselyjen vastauksissa. Keskijohto tunsi uudistuksessa jääneensä yksin henkilökunnan ja asiakkaiden kanssa. Esimiehen tuki tai sen puute heijastuu henkilökuntaan ja sitä kautta asiakkaisiin. Henkilökunta on tiukemmalla päiväkodissa, isommat lapsiryhmät. Kiitosta asiakkailta saa sosiaalityö ja perheneuvola: Hyvät työntekijät ja pääsee helposti juttusille. Palvelujen keskittäminen Äänekoskelle huolestuttaa sivukylillä asuvia. Lapsia viedään muualle kouluun vaikka hyvät koulut on vieressä. Koetaan, että keskittäminen vie päätöksenteon kauemmaksi ja lisää byrokratiaa. Hallinto etääntyy ja etäännyttää. Työntekijöiden saavutettavuuden pelätään kärsivän. Kehittämistoiveet kohdistuivat selkeimmin terveydenhuoltoon. Terveydenhoito huononee entisestään. Suurin syy yöpäivystyksen keskittäminen Jyväskylään. Lapsiperheet, nuoret ja henkilökunta haluavat olla mukana vaikuttamassa päätöksentekoon. Nimenomaan suunnitteluvaiheessa kaivataan avoimuutta. Vanhemmat toivovat nettikyselyjä, vanhempainiltoja, kylätapahtumia ja päättäjien jalkautumista, asiakkaan kohtaamista ja kuulemista. Hanke tuotti kattavan analyysin palveluista sekä materiaalia työhteisökoulutuksiin, kaupungin strategian suunnitteluun ja lapsi- ja nuorisopoliittisen ohjelman pohjaksi. Lavaus on Keski- Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen, Kosken hankkeita. Sitä rahoitti Keski-Suomen Liitto. Sirpaleena Toikka, Lavaus-hankkeen projektipäällikkö Lisätietoa : www.aanekoski.fi > Ajankohtaista > Lapsiperheiden palvelut Hilda Kattelus 1910 2008 Jokaisessa ihmisessä on kappale ikuisuutta ja katoamatonta, joka on Jumalasta. Kun tämän ymmärrämme ja omaksumme, voimme kunnioittaa kaikkia ihmisiä sosiaaliseen asemaan katsomatta. Silloin myös palvelutehtävä on helppo. Näin on. KUOLLEITA Suomalaisen vanhustenhuollon uranuurtaja, sosiaalineuvos Hilda Kattelus kuoli 9. lokakuuta 97 vuoden ikäisenä. Inhimillisen vanhustenhuollon puolesta toiminut vanhainkotityön Grand Old Lady korosti voimakkaasti sitä, että ammattilaisten tehtävä on palvella asiakkaita, ei päinvastoin. Alun lainaus on Hilda Katteluksen haastattelusta Turun Sanomissa vuodelta 2004. Siinä tiivistyy hänen elämänkatsomuksensa, joka pysyi kirkkaana läpi vuosikymmenien. Kunnalliskodin johtajain kurssilta Kattelus valmistui keväällä 1938, minkä jälkeen hän aloitti kunnalliskodin johtajana Jyväskylän maalaiskunnassa. 1940-luvulla hän siirtyi johtamaan Karkkilan kunnalliskotia. Vuodet 1953 1979 Kattelus toimi Hämeenlinnan kaupungin Vuorentaan vanhainkodin johtajana. Kunnalliskotien Johtajain Yhdistyksen puheenjohtajana Kattelus oli 1955 1970, Sosiaalityöntekijäin Liiton hallituksessa 1949 1970 ja Sosiaalihuollon Keskusliiton hallituksessa 1949 1970. Työuran jälkeen toiminta jatkui monissa valtakunnallisissa järjestöissä. Sosiaaliturva-lehteä julkaisevan Huoltaja-säätiön toiminnassa hän oli mukana vuodet 1959 1980. Vanhainkodin johtajan tärkeimpänä tehtävänä Kattelus piti hyvän ilmapiirin luomista laitokseen: johtaja on vastuussa siitä, että hoidettavilla on hyvä olla ja henkilökunnan on helppo tehdä työtään. Työuransa aikana Kattelus toimi vuosikymmeniä sosiaalihuoltajaoppilaiden harjoitteluohjaana. Hän kiersi myös alan oppilaitoksissa luennoimassa ja oli kysytty puhuja. Ulkomaanopintomatkat suuntautuivat Pohjoismaiden lisäksi aina Yhdysvaltoihin asti. Tuomisina oli muun muassa vanhusten päiväkeskustoiminta. Huoltaja-säätiö julkaisi Hilda Katteluksen vanhainkotityön muistelmat Yhtenä Heistä 1980. Kirjan Kattelus omisti niille vanhuksille, jotka ovat kanssani kulkeneet kappaleen yhteistä matkaa. VUODEN 2009 TAPAHTUMAT Kokoamme Sosiaaliturvan ensi vuoden ensimmäiseen numeroon luettelon vuoden 2009 teemapäivistä ja sosiaalialan merkittävistä tapahtumista, kuten valtakunnallisista seminaareista. Tapahtumien järjestäjinä voitte toimittaa tiedot tapahtumistanne luettelossa julkaistaviksi 5. joulukuuta mennessä. Luetteloon tarvitsemme tapahtuman nimen, ajankohdan ja paikkakunnan sekä tiedon sen vastuullisesta järjestäjästä. Toimitus päättää luettelossa julkaistavista tapahtumista. Tiedot sähkäpostitse toimitus@sosiaaliturva.fi Äänestä sosiaalialan vuoden valopilkkua! Olemme keränneet Sosiaaliturvan verkkosivuille ehdotuksia sosiaalialan vuoden valopilkuksi tekoja, henkilöitä, projekteja, kirjoja, jotka ovat erityisesti vieneet sosiaalialan työtä eteenpäin, tuoneet esille asiakkaiden näkökulmaa tai sosiaalisia näkökohtia yhteiskunnan kehitykseen. Ehdotukset olemme saaneet lehden lukijoilta. Listalla on myös toimituksen ehdokkaita. Äänestysaikaa on joulukuun loppuun asti. Valopilkun julkistamme ensi vuoden ensimmäisessä numerossa. Käy äänestämässä www.sosiaaliturva.fi 4 Sosiaaliturva 11/08
PERHETYÖ Espoossa perhekeskuksen verkostomaista toimintamallia on nyt hiottu seitsemän vuotta. Työ perustuu kumppanuuteen eri hallintokuntien, seurakuntien ja järjestöjen välillä.perusturvajohtaja Juha Metso uskoo, että uusi työtapa on vakuuttanut osapuolet. Emme enää valu vanhaan järjestelmään. Asiakkaalle ero vanhaan näkyy erityisesti neuvoloissa, joista on tullut myös kotona tehtävän perhetyön keskuksia. Jokaisella neuvolalla on omat perhetyöntekijänsä. Lisäksi Espoo on ottanut käyttöön lapsiperheiden palvelusetelin, jolla esimerkiksi kaksosvauvojen vanhemmat saavat ostaa kodinhoitopalvelua. Verkostomainen toimintamalli kuuluu ja näkyy espoolaisessa erikoisuudessa, viisi plus viisi -perhevalmennuksessa, joka tarjotaan jokaiselle ensimmäistä lastaan odottavalle perheelle. Viisi valmennuskertaa järjestetään ennen synnytystä ja viisi kertaa uuden perheenjäsenen syntymän jälkeen. Kertojen aikana kaikki kumppanuustahot tulevat tutuiksi vanhemmille. Valmennuksissa annetaan myös tilaa perheiden väliselle vertaistuelle, ja isyyttä vahvistetaan isien omissa, miesten vetämissä ryhmissä. Omia valmennuksia on järjestetty maahanmuuttajille, joiden suomen kielen taito ei riitä suomenkieliseen valmennukseen. Avoin varhaiskasvatus on neuvolan ohella perhekeskuksen vahva tukijalka. Avoimia päiväkoteja ja asukaspuistoja on useissa kaupunginosissa, ja niissä on kehitetty muun muassa varhaisen puuttumisen malleja. Niiden työntekijät pitävät myös huolta, että netissä ilmestyvä kalenteri lapsiperheiden tapahtumista ja vertaistapaamisista on ajan tasalla. Perhekeskus on tullut kouluikään. Alkanut Verkostot lapsen siirtymävaiheessa -hanke levittää toimintamallia kouluihin ja päiväkoteihin. Minna Tarvainen Espoon perhekeskuksesta kerrottiin Sosiaaliturvan 10/2006 artikkelissa Tositreenit alkavat synnytyksen jälkeen Löytyykö Paras? Palstalla seurataan kunta- ja palvelurakenneuudistuksen etenemistä eri puolilla Suomea. Mitä Paras-hanke on merkinnyt Tunturi-Lapin kunnille? Lähtökohta on se, että kaikki neljä kuntaa Enontekiö, Kittilä, Kolari ja Muonio pysyvät itsenäisinä. Lapin erityispiirteiden vuoksi 20 000 asukkaan väestöpohjatavoitteesta luovuttiin jo alussa. Neljän kunnan väestö olisi yhteensä noin 14 000. Ensimmäisessä Paras-lausunnossa kolme kuntaa oli sitä mieltä, että perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito pyritään siirtämään Lapin sairaanhoitopiirille. Kolari halusi edelleen hoitaa sekä sosiaali- että terveydenhuollon itse. Sosiaalihuollon puolelta käydään neuvotteluja Kolpeneen erityishuoltopiirin yhdistämisestä sairaanhoitopiiriin. Se koskisi myös joitain muita vammaispalveluja. Muut sosiaalitoimen palvelut lasketaan lähipalveluiksi, jotka kunta hoitaa itse lisäämällä Paras-hankkeen vaatimaa alueellista yhteistyötä. Ennen lausuntoa tehtiin perusteelliset selvitykset, muun muassa Stakes esitti 2007 tekemänsä selvityksen perusteella koko sosiaali- ja terveystoimen siirtämistä neljän kunnan yhteistoiminta-alueelle. Tästä kuntien päättäjät eivät innostuneet. Esimerkiksi Muonio on aiemmin ollut hyvinvoiva kunta, jossa rakenteet ovat olleet kunnossa, mutta 2006 jouduttiin aika nopeaan tahtiin kriisikuntien joukkoon. Valtionavut ovat pikku hiljaa vähenneet. Tämä vuosi on junnattu paikallaan. Terveyspalveluiden siirtyminen sairaanhoitopiirin vastuulle on tökkinyt siksi, että Lapissa on kaksi sairaanhoitopiiriä, Länsi-Pohjan ja Lapin piirit. Niiden asiat ovat ristissä. Miten jumista mennään eteenpäin? Paluuta entiseen ei ole, kun valtionapulainsäädäntökin muuttuu 2010. Kyllä tässä alkaa isompia piirejä katsella. Uskon, että piiri takaisi terveydenhuollon palvelut. Kahden sairaanhoitopiirin pitäisi yhdistyä. Ehkä tuleva terveydenhuoltolaki pelastaa pattitilanteen. Vaarana on, että palvelu kaikkoaa kauas ihmisistä: Onko meillä pian yksi suuri sairaala, jonne kaikki kuljetetaan? Jos palvelut jäävät kuntiin, kustannukset eivät välttämättä vähene. Marja Metsola Muonion sosiaalijohtaja Miten sosiaalipalvelut parhaiten turvataan? Olisin mielelläni nähnyt neljä kuntaa ehjänä kokonaisuutena, yhteistoiminta-alueena. Se ei kuitenkaan toteudu. Ihmisen kannalta olisi paras, että peruskunta tarjoaisi palvelut. Sosiaalipalvelut jäävät joka tapauksessa lähipalveluina kuntaan. Jos se ei niitä kykene tuottamaan siten, että henkilöstö riittää ja laatu säilyy, täytyy alkaa katsella, voisiko niitä saada yksityisten palvelutuottajien kautta onko se tehokkaampaa. Matkailu on synnyttänyt Tunturi-Lappiin esimerkiksi siivouspalveluita, joita on käytetty kotipalvelun tukipalveluina. Sosiaalipalveluyrittäjiä ei ole. Toisaalta näyttää syntyvän isompia firmoja, jotka ehkä pystyvät tuottamaan muitakin palveluita. Mutta mitä tehdään, jos yritys yhtäkkiä lopettaakin toimintansa, kun se ei tuota tarpeeksi? Lastensuojelun pitää olla paikkakuntaa tuntevien ihmisten käsissä. Vanhustenhuollosta sen sijaan löytyy rutiinitöitä, joita yritykset voivat hoitaa. Jos rahat kerta kaikkiaan loppuvat, olemme miettineet vanhuspalveluiden yksityistämistä. Se on kuitenkin vielä kaukana. Oletko pessimisti vai optimisti? Paljon on tehty työtä ja nähty vaivaa, vähän saatu tuloksia. Yhteiset palaverit ovat kuitenkin lähentäneet eri kuntien ammattilaisia. Tiivistyvän seutuyhteistyön siemen on kylvetty. Seutuyhteistyö on pitkän aikavälin ohjailua se lähtee asenteista ja vasta sitten saadaan jotain paperille. Vastikään saatiin aikaan kuntien yhteinen sosiaalipäivystys ja paraikaa teemme yhteistä lastensuojelusuunnitelmaa. Olemme kaavailleet yhteistyötä esimerkiksi huostaanotoissa. Olen kaikesta huolimatta toiveikas. Vaikka sosiaalialan ammattilaisia on näissä kunnissa vähän, osaaminen on hyvää ja työntekijät päteviä. Kun väestöpohja on pieni, ongelmia on helpompi tunnistaa. Asiakkaat saavat nopeasti palvelua. kuvat: Erja Saarinen Sosiaaliturva 11/08 5
laina ja palaute Media viimeinen oljenkorsi SOSIAALIALAN JULKISUUS Sananvapauden ja salassapidon välinen raja ei ole aina selvä, osoittaa elo syyskuun vaihteen uutisseuranta. Julkisuutta voidaan käyttää tärkeiden asioiden esiintuontiin joskus kyseenalaisestikin, mutta toisaalta sananvapaus on demokratian kannalta niin arvokas asia, että siihen ei saisi puuttua kuin poikkeuksellisesti. Heikki Kuutti erikoistutkija, FT Viestintätieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto Viranomaisille ja poliitikoille suunnattu kitkeräkin palaute ja julkinen arviointi on enemmänkin työnkuvaan kuuluva etu kuin haitta. Helsingin Sanomat 29.8.2008 Vantaan valtuuston porvariryhmä on suuttunut sosiaalilautakunnan puheenjohtajan Mari Niemi-Saaren (sd) tempauksesta yrittää nostaa julkisuuteen lautakunnan asioita. Niemi-Saari lähetti viime viikolla lehdistötiedotteen, jonka mukaan virkamieskunta suunnitteli säästöjä helpoimman kautta, leikkaamalla kaikista harkinnanvaraisista palveluista. Porvariryhmä raivostui tiedotteesta, joka ei pohjautunut julkiseen esityslistaan, vaan virkamiesten kesänaikaisiin suunnittelupapereihin. Helsingin Sanomat 29.8.2008 Poliisi tutkii Hirvensalmen kunnanvirastossa paljastunutta erikoista salakuunteluepäilyä. Kunnan johtoryhmän kokouksia on äänitetty salaa ja osa on julkaistu internetissä Youtube-videosivustolla. Helsingin Sanomat 3.9.2008 Hirvensalmen kunnan työntekijä on tunnustanut olleensa osallisena kunnan johtoryhmän kokousten salanauhoitusjupakassa. Viime keskiviikkona sairauslomalle jäänyt työntekijä kertoo motiivikseen halun herättää keskustelua siitä, millaisista asioista kunnissa pitäisi keskustella salaisesti ja millaisista julkisesti. Taustalla ovat myös vuosia jatkuneet, työntekijän viranhoitoon liittyneet erimielisyydet kunnan johdon kanssa. Joukkoviestintä hallitsee entistä enemmän ihmisten jokapäiväistä elämää niin ajallisesti kuin mielikuvien tasollakin. Eipä ihme, että puheenaiheita esiin nostavaa mediaa pyritään myös hyödyntämään erilaisten tavoitteiden ajamisessa. Tiedotus- ja pr-koneistot ovat pitkälle valjastetut tuottamaan myönteistä julkisuutta omalle organisaatiolle. Mediajulkisuuden kautta voidaan kuitenkin synnyttää myös kielteisiä mielikuvia. Niiden uskottavuus paranee, jos ne on synnytetty organisaation sisällä ja ne perustuvat asiantuntemukseen. Ennen asianajaksi kaivattiin Hannu Karpoa, mutta nyt hänet on syrjäyttänyt internet ja sen valvomattomat keskustelupalstat. Sivustoilla käytävät kiistelyt ja mielipiteenvaihto päätyvät usein median kautta myös muiden kuin netin käyttäjien ulottuville. Erityisesti sosiaalialalla kuntien taloudelliset intressit ja vähäosaisista huolehtiminen ovat törmäyskurssilla. Asioiden valmistelu suljettujen ovien takana ärsyttää ja provosoi medialle tapahtuviin vuotoihin. Median kiinnostusta tarttua kiistanalaisiin aiheisiin ruokkii niiden kaupallinen myyvyys, vaikka mukana voivat olla myös jalommat tavoitteet yhteisten etujen ajamisesta. Yleisöjä tavoittelevan median on helppo asettua pienten ihmisten puolelle ja puuttua heidän oikeuksiensa loukkaamisiin. Yleisön kiinnostusta lisää, kun vallankäyttäjiä nostetaan vastaamaan toiminnastaan julkisuudessa. Vaikka viranomaisten ratkaisut ja päätökset ovatkin julkisia, asioiden valmistelu täysin avoimessa ympäristössä ei onnistu. Asioiden eteenpäin vieminen edellyttää luottamuksellisuutta ja kompromisseja ilman, että kaikki taustavaikuttimet paljastuisivat. Valtaosa päättävien toimielimien kokouksista onkin suljettu ulkopuolisilta. Myöskään viranomaisten suunnittelua ja muuta sisäistä toimintaa varten tuotetulta luonnosmateriaalilta ei edellytetä julkisuutta päinvastoin kuin pääsääntöisesti viranomaisten asiakirjoilta. Valmistelusta kertominen onkin viranomaisille pitkälti vapaaehtoista. Median viranomaisseurantaa ja tätä kautta myös yleisön vaikuttamismahdollisuuksia parantaa kuitenkin se, että varsinaiset päätösaineistot tulevat julkisiksi valmistuttuaan käyttöönsä, vaikka ne liittyisivätkin vielä keskeneräiseen asiaan. Kaikille edes tämäntapainen toimintamalli ei riitä. Juonittelujen ehkäisemiseksi kabinettien valmistelut halutaan julkiseen keskusteluun jo edeltä käsin. Tavoitteena on, että julkisuus ja sen mukanaan tuoma ulkopuolinen painostus saisivat päättäjät pelättyä fiksumpiin ratkaisuihin. Toisaalta perusoikeuksiin kuuluva jokaisen sananvapaus on demokratian kannalta niin arvokas asia, että siihen ei saisi puuttua kuin vain poikkeuksellisesti edes silloin, kun tietoja vuodetaan julkisuuteen. Rajoituksia voidaan perustella yksityisyyden suojalla esimerkiksi silloin, kun tiedot liittyvät ihmisten terveyteen tai sosiaaliseen tilanteeseen. Politiikka ei kuitenkaan ole yksityisasia, eikä päättäjillä ole yksityisyyden suojaa omassa toiminnassaan. Viranomaisille ja poliitikoille suunnattu kitkeräkin palaute ja julkinen arviointi on enemmänkin työnkuvaan kuuluva etu kuin haitta. Jyväskylän yliopiston viestintätieteiden laitos toteuttaa vuosina 2008 2009 tutkimushankkeen Viranomaisaineistojen journalistinen hyödyntäminen. Kuutti toimii siinä vastaavana tutkijana. 6 Sosiaaliturva 11/08
henkilöstön esittely Sosiaaliturvan toimituksen ja Huoltaja-säätiön toimiston uusi osoite: Toinen linja 14, 00530 Helsinki puhelinvaihde: 09 771 2510 faksi: 09 771 2209 toimisto@sosiaaliturva.fi Sosiaaliturva-lehden toimitus ja sen julkaisijan Huoltaja-säätiön toimisto ovat muuttaneet marraskuun alusta Kuntatalolle, sen toiseen kerrokseen C-siipeen. Poikkea käymään, kun liikut Kuntatalolla ja muutenkin Helsingissä! Sosiaaliturvan tekijät palveluksessasi marraskuun alusta uusissa tiloissa kuva: Jean-Marie Soulié Vastaava päätoimittaja Ulla Salonen-Soulié Ulla on Huoltaja-säätiön toiminnanjohtajana myös Sosiaaliturvan vastaava päätoimittaja. Tavoitteena on tehdä lukijoidensa näköistä lehteä, joka on sosiaalialan ammattilaisten ja päättäjien keskeinen tiedon ja vertaistuen lähde. Toivon lehden kuluvan myös opiskelijoiden, opettajien ja tutkijoiden käsissä. Lehden riippumattomuus merkitsee moniäänisyyttä. Olemme kuitenkin sitoutuneita sosiaaliseen ja heikompiosaisten ja yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden puolustamiseen. Sosiaaliturvassa kerrotaan alan ajankohtaisista asioista ja valotetaan niiden taustoja ja jännitteitä eri näkökulmista. Siihen tarvitsemme kaikkien teidän lukijoiden apua. Pidetään yhteyttä! Ulla Salonen-Soulié puhelin 09 771 2186 matkapuhelin 0500 567 327 ulla.salonen-soulie@huoltaja-saatio.fi toimitussihteerit Erja Saarinen & Lea Suoninen-Erhiö Toimitussihteerit etsivät Sosiaaliturvaan juttuaiheita ja ideoivat ja suunnittelevat lehden sisältöä. He myös tuottavat lehden: tilaavat ja käsittelevät artikkelit sekä kirjoittavat niitä itse. Erja on lehden verkkosivujen vastaava toimittaja ja Lea vastaa Huoltaja-säätiön viestinnästä. Ota yhteyttä, jos haluat kirjoittaa, sinulla on juttuidea tai haluat nostaa tärkeän aiheen keskusteluun. Myös palaute on aina tervetullutta. Erja Saarinen puhelin 09 771 2188 matkapuhelin 050 433 4202 erja.saarinen@sosiaaliturva.fi Lea Suoninen-Erhiö puhelin 09 771 2189 matkapuhelin 050 560 2958 lea.suoninen-erhio@sosiaaliturva.fi Markkinointikoordinaattori Anne-Mari Salminen Anne-Marin vastuulla ovat Sosiaaliturvassa ja sen verkkosivuilla julkaistavat ilmoitukset. Hän neuvoo kaikissa ilmoittelua koskevissa asioissa. Anne-Mari hoitaa lehden tilaukset. Häneltä voi kysellä esimerkiksi opiskelija-, eläkeläis- ja ryhmätilausalennuksista. Hän hoitaa myös laskutusta ja osoiterekisteriä. Anne-Marilta voit tilata myös Huoltaja-säätiön julkaisemia kirjoja, kuten Sosiaaliturvan 7-kielistä sanastoa. Sosiaaliturva on verkkosivuineen sosiaalialan johtava työpaikkailmoittelun media. Myös lehden koulutus- ja palveluilmoitukset ovat erittäin luettua aineistoa. Ota yhteyttä, niin sovitaan ilmoittelusta! Anne-Mari Salminen puhelin 09 771 2187 matkapuhelin 040 502 6389 toimisto@sosiaaliturva.fi Sosiaaliturva 11/08 7
kärkiteema Lea Suoninen-Erhiö Kilpailu niukkenevasta työvoimasta kiristyy Sosiaalitoimessa työvoimavaje on keskimäärin 5,7 prosenttia. Kuntien ja kuntayhtymien näistä työpaikoista joka kymmenes odottaa pätevää hakijaa, ilmenee Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja sosiaali- ja terveysministeriön keväällä tekemästä kyselystä. Erityisesti lastensuojelussa pula pätevistä sosiaalityöntekijöistä on suurta ja henkilökunta vaihtuu tiuhaan. Kysyimme alan henkilöstötilanteesta kolmelta erilaiselta toimijalta: kunnan, yhteistoiminta-alueen ja yksityisen yrityksen edustajalta. piirros: Heikki Pälviä Toimitusjohtaja Ari Suominen, Merikratos Oy Meillä voi tehdä työnsä hyvin se riittää Perustimme yrityksen Turun ympäristön pienten kuntien sosiaalijohtajilta tulleeseen missioon: 1990-luvun laman jälkeen kaikki ylimääräinen ja hyvin paljon tarpeellistakin oli karsittu pois. Puuttui toimija, jolta lastensuojelun avohuoltoon saisi ammattitaitoista palvelua juuri sen määrän ja juuri silloin, kun tarvitsi. Oli tarve nopealle ja joustavalle toimijalle. Viimeisen vuoden aikana olemme joka kuukausi palkanneet muutaman työntekijän lisää. Uusi avohuoltoa painottava lastensuojelulaki on kasvattanut kysyntää räjähdysmäisesti. Asiantuntijaryhmässämme on lastensuojelun sosiaalityöntekijöitä, psykologeja ja psykoterapeutteja. Perhetyöyksikön työntekijät ovat koulutukseltaan sosionomeja, lisäksi on joitakin sosiaaliohjaajia ja sosiaalikasvattajia. Meillä on oma rekrytointiyksikkö, joka hoitaa sekä rekrytoinnin että perehdytyksen. Siinä on kolme työntekijää: esimies on psykologi ja hän hoitaa hakijoiden testauksen ja rekrytointivaiheen suunnittelun. Yksi työntekijä vastaa uusien työntekijöiden perehdytyksestä ja yhden työntekijän kontolla on aikataulujen yhteensovittaminen. Rekrytointijakso kestää neljä kuukautta. Perehdytyksen aikana jokaisella tulokkaalla on kenttätyössä mentor. Jokainen työntekijä on vuorollaan mentor tulevalle työntekijälle. Se tieto, jonka saamme työntekijästä testeillä, on perehdytyksen pohjana. Meillä ei ole samanlaista perehdytysmallia jokaiselle vaan se räätälöidään henkilökohtaisesti. Kokemuksemme mukaan perehdytys on kriittisin vaihe. Kun se onniskuva: Lea Suoninen-Erhiö 8 Sosiaaliturva 11/08
Merikratos Oy Tuottaa lastensuojelun avohuollon palveluita, kuten perhetyötä, ammatillista tukihenkilötoimintaa, jälkihuoltoa, valvottuja tapaamisia sekä erilaisia arviointikokonaisuuksia. Toimii valtakunnallisesti; kuusi aluetoimistoa eri puolilla Suomea. Työllistää noin 70 sosiaalialan ammattilaista. Perustettiin kymmenen vuotta sitten osuuskuntamuotoisena. Osakeyhtiömuotoon siirryttiin kolme vuotta sitten. Yrityksen omistavat 100 prosenttisesti sen omat työntekijät. www.merikratos.fi tuu, työntekijä on meillä vielä muutaman vuoden päästä. Viimeksi meiltä on irtisanoutunut työntekijä kolme vuotta sitten. Meillä ei ole ollut vaikeuksia saada henkilöstöä. Aina on ollut valinnanvaraa. Esimerkiksi Jyväskylän alueella haimme kesäkuun alussa perhetyöntekijöitä ja hakemuksia tuli 120. Testimenettelyjen jälkeen otimme viisi. Työpaikoista ilmoittelemme omilla sivuillamme ja työvoimahallinnon sivuilla. Erityisasiantuntijatehtävistä emme ole enää vuoteen ilmoittaneet missään, sillä meille tulee avoimia hakemuksia koko ajan. Ainoastaan esimiestehtäviin olemme tänä vuonna hakeneet lehti-ilmoituksella. Hakulomake on nettisivullamme. Tämä yksinkertaistaa rekrytointia, koska tällä tavoin saamme keskenään vertailukelpoisia hakemuksia. Meillä on yksityisen sosiaalialan taulukkopalkat ja henkilökohtainen palkanlisä, joka on monen muunkin sosiaalipuolen toimijan työkalupakissa tänä päivänä. Valtaosa tulee meille töihin kunnista ja järjestöistä. Uskon, että meille halutaan siksi, että meillä voi tehdä hyvää ja vaikuttavaa asiakastyötä. Sosiaalityöntekijöillä tai perhetyöntekijöillä on 5 8 asiakasperhettä yhtä aikaa, ei enempää. Tässä suhteessa meidän on helppo kilpailla kuntien kanssa. Jokaisella työntekijällä on henkilökohtainen koulutussuunnitelma, joka ei jää pelkäksi suunnitelmaksi: jokainen työntekijä erikoistuu tiettyyn asiaan. Koko henkilöstöllä on joka kuukausi yhteinen koulutuspäivä, jolloin keräännytään kaikilta toimistoilta yhteen aluetoimistoon. Sillä on asiasisällön lisäksi tärkeä sosiaalinen funktio. Pyrimme pitämään työntekijöistämme huolta. Palveluja ostetaan tasan niin kauan kuin ostajalla eli kunnalla on sellainen hytinä, että se on saanut rahoilleen vastinetta. Ja se tarkoittaa sitä, että meidän jokaisen työntekijän pitää olla huippuammattilainen omassa tehtävässään. kuva: Lea Suoninen-Erhiö Palvelujohtaja Eija Kellokoski-Kari, vuoden 2009 alusta Järvi-Pohjanmaan yhteistoiminta-alueen peruspalvelujohtaja Miten saada kunnan perussosiaalityö kiinnostavaksi? Järvi-Pohjanmaan yhteistoiminta-alue Alajärven kaupungin sekä Soinin ja Vimpelin kunnan muodostama alue Etelä-Pohjanmaalla. Vuoden 2009 alusta mukaan tulee kuntaliitoksen kautta Alajärveen liittyvä Lehtimäen kunta. Väestöpohja noin 17 000. Koko alueen perusturvan henkilöstö, 410 työntekijää, siirtyy ensi vuoden alusta Alajärven palvelukseen. Perusturvalautakuntaan tulee neljä jäsentä kustakin kunnasta. Mukana Sitran Kuntamaisemahankkeessa; sen mukaisesti käyttöön otetaan Raisiossa luotu tilaaja-tuottajamalli ja kaikki perusturvan palvelut tuotteistetaan. www.jarvi-pohjanmaa.fi www.kuntamaisema.fi Otamme ensi vuonna käyttöön tilaaja-tuottajamallin. Kaikki perusturvan palvelut tuotteistetaan. Sosiaalityö eriytetään kolmeksi suurtuotteeksi: vammaistyöksi, aikuissosiaalityöksi ja perhepalveluiksi. Pienissä kunnissa työntekijät ovat joutuneet tekemään kaikkea, mutta nyt on mahdollisuus erikoistua näihin alueisiin. Toivomme, että isompi väestöpohja helpottaa rekrytointia. Erityistyöntekijöistä on pulaa: psykologeista, sosiaalityöntekijöistä ja puheterapeuteista. Sijaisuuksia on vaikea täyttää. Seinäjoen ammattikorkeakoulussa noin 80 kilometrin päässä koulutetaan sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia ja Kokkolassa reilun 100 kilometrin päässä sosiaalityöntekijöitä. Meiltäkin on sosionomeja siellä koulutuksessa. Sitä kautta toivomme saavamme päteviä sosiaalityöntekijöitä. Ei meillä huippupalkkoja ole tarjota, mutta olettaakseni tämän alueen keskitasoa. Uskon, että tällä alueella maksetaan joka paikassa yli taulukkopalkkojen. Täältä löytyy myös asuntoja ja päivähoitopalvelut ovat kunnossa. Meillä on juuri tulossa hakuun kaksi sosiaalityöntekijän virkaa ja päihdetyöntekijän virka. Avoimista paikoista ilmoittelemme maakunta- ja ammattilehdissä ja tietysti työvoimahallinnon sivuilla. Odotankin mielenkiinnolla, saammeko nyt virat täytettyä. Mitä olen naapurikuntia seurannut, pääsääntöisesti ei ole yhtään pätevää hakijaa ollut tai korkeintaan yksi, joka on puskaradion välityksellä saatu hakemaan. Koko yhteistoiminta-alueella on yksi ainoa päihdetyöntekijä, joten töitä riittää. Tänä päivänä ihmiset vaativat, että heille pystytään lupaamaan vähemmän töitä. Se on se ykkösjuttu. Kaikkinensa sosiaalityössä avainasia on se, miten saada kunnan perussosiaalityö kiinnostavaksi. Problematiikka on samantyyppistä kuin terveydenhuollossa perusterveydenhuolto ei kiinnosta lääkäreitä. Palkkaus on yksi asia, mutta myös järkevä työnjako ja ihan julkisuuskin. Ei ole hirveän mediaseksikästä olla sosiaalitoimistossa töissä, kun kuva sosiaalityöstä on se, että jaetaan päihdeongelmaisille rahaa tai sosiaalityöntekijät ovat niitä ikäviä ihmisiä, jotka ottavat lapsia huostaan. Onhan työ paljon muutakin: sosiaalialalla toimitaan perheitten ja ihmisten arjessa monella tapaa. Se pitäisi vain tehdä näkyväksi. Sosiaaliturva 11/08 9
kuva: Annu Höttönen Palvelupäällikkö Sisko Pirilä-Karlström, Oulun lastensuojelu Jatkuvaa palkkakilpailua seudun kuntien kanssa Nuoret, vastavalmistuneet maisterit, yleensä naiset, hakevat mielellään ensimmäisenä työpaikkanaan lastensuojelupalveluihin. Lastensuojelua pidetään haastavana ja mielenkiintoisena työnä ja siihen hankitaan osaamista jo opiskeluaikana. Vuoden sisään yleensä nähdään kenestä on työhön pitkäjänteisemmin. Monet kokevat työn liian kuormittavaksi ja lähtevät toisiin hommiin. Oulussa yhtä lastensuojelun sosiaalityöntekijää kohden on 60 65 asiakasta. Noin 40 prosentissa vakansseista on epäpätevä työntekijä. Vaihtuvuus on suurta: vuoden aikana 30 prosentin luokkaa. Henkilökunnan suuri vaihtuvuus lastensuojelupalveluissa on kaikkien suurten kaupunkien ongelma. Meille on erityisen hankalaa se, ettei Oulun yliopistosta valmistu sosiaalityöntekijöitä. Olisi korkea aika aloittaa koulutus myös täällä. Sosiaalipäivystysjärjestelyjen takia työntekijät tekevät käytännössä kolmivuorotyötä. Jokaisena arki-iltana on työpari töissä. Myös viikonloppuisin on aktiivityötä. Yövuoro tulee 2 4-kertaa vuodessa. Se on varallaoloa, joka voi muuttua aktiivityöksi. Tämä on aika vaikea yhtälö yhdistettynä virka-ajan raskaaseen, psyykkisesti kuormittavaan työhön näillä asiakasmäärillä. Olemme viime vuosina satsanneet sosiaalityöntekijöiden palkkoihin, mutta myös seu- Oulun kaupunki Pohjois-Suomen suurin ja Suomen kuudenneksi suurin kaupunki, 131 585 asukasta. Ylikiiminki, 3 477 asukasta, liittyy Ouluun vuoden 2009 alusta. Sosiaali- ja terveystoimi toimii tilaaja- ja tuottajamallissa. Lastensuojelun avohuollossa 33 sosiaalityöntekijää, joista neljä toimii palveluesimiehinä. Lastensuojelun avohuollossa lisäksi 14 ohjaajaa, jotka ovat koulutukseltaan pääosin sosionomeja. Ympärivuorokautinen perhekuntoutus kuuluu avopalveluihin; 14 ohjaajan työpanos sisältyy päiväperhekuntoutukseen. www.oulu.fi dun kunnat ovat huomanneet tämän. Meillä on jatkuva palkkakilpailu, sillä sama työntekijävaje on naapurikunnissa. Nyt ne taitavat johtaa peruspalkoissa muutamalla kympillä. Moni työntekijä lähtee ympäristökuntiin ajatellen, että siellä työ on kevyempää ja monipuolisempaa ja asiakkaitakin on vähemmän. Oulussahan se on pelkästään lastensuojelutyötä. Jotta lastensuojelutyön voi hallita, se edellyttää sitä, että yhä enemmän erikoistutaan, jokin pieni sektori otetaan hallintaan. Meillä esimerkiksi käräjäoikeuksien pyytämiä olosuhdeselvityksiä erotilanteissa tekee perheasioiden tiimi. Tämä on koettu mielekkääksi tehtävänkuvaksi, joka vaatii oman erityisosaamisensa. Olemme erittäin koulutusmyönteisiä. Meillä suositaan pitkiä koulutuksia, kuten useamman vuoden perheterapiakoulutuksia. Pidän tätä keskeisenä työssä jaksamiselle ja palvelun laadulle. Lisäksi meillä on ollut useita lastensuojelun kehittämishankkeita, nytkin on meneillään kaksi. Niissä kehitetään seudullisia toimintaohjeita ja tuotetaan kirjallista materiaalia muun muassa uudesta lastensuojelulaista ja työmenetelmistä. Aineistot viedään lastensuojelun sisäiseen verkkoon, josta ne ovat kaikkien työntekijöiden hyödynnettävissä ja avuksi myös uusien työntekijöiden perehdyttämisessä. Sinne viedään myös koulutussuunnitelmat, jotka jokaisen tiimin palveluesimies tekee omalle tiimilleen. Uudistuksia hankkeiden avulla Helsingin sosiaalivirastossa tehtävärakenteiden kehittäminen aloitettiin 2001, jolloin kaupunki osallistui sosiaali- ja terveysministeriön sosiaalihuollon tehtävä- ja ammattirakenteen kehittämishankkeeseen, ns. Steam-hankkeeseen. Sosiaalityön kehittämisen tuloksena päätettiin muuttaa työntekijöiden tehtäviä siten, että maisterikoulutetut sosiaalityöntekijät tekevät vaativimpia asiakastyön tehtäviä ja sosionomeille raivataan heidän koulutukselleen sopivia tehtäviä. Uudenlaisia työmalleja ja tehtävärakenteita lapsiperheiden ja aikuisten kanssa tehtävään työhön on luotu Etelä-Suomen lääninhallituksen tukemassa Tehty-hankkeessa vuodesta 2005. Uudistuksia on tehty jo sosiaalityöntekijöiden, sosiaaliohjaajien, kotipalvelutyöntekijöiden ja etuuskäsittelijöiden työssä. Tehty-hanke jatkuu vanhusten ja vammaisten sekä päihdehuollon ja sijaishuollon palveluissa. piirros: Heikki Pälviä 10 Sosiaaliturva 11/08
kärkiteema Eija Bergman Tehtävärakenteita uudistamalla turvataan henkilöstön riittävyyttä Miten asiakkaita palvellaan parhaiten, millä koulutuksella tehtäviä hoidetaan ja miten moniammatillinen työote onnistuu? Helsingin sosiaalivirastossa vastauksia kysymyksiin on haettu arvioimalla uudelleen sosiaalialan työtä, tehtävärakenteita ja työnjakoja. Maisterikoulutuksen saaneista sosiaalityöntekijöistä on pulaa. Etelä-Suomessa pula on pahin tärkeissä avaintehtävissä, kuten lastensuojelussa. Lähimmän kymmenen vuoden aikana Helsingissä on viidesosa sosiaalityöntekijöistä jäämässä eläkkeelle. Pulaa on myös lähihoitajista ja lastentarhanopettajista. Lähtökohtana tehtävärakenteiden määrittelylle ovat olleet ensisijaisesti asiakkaiden tarpeet. Lapsiperheiden kanssa tehtävässä työssä ne on jaoteltu ehkäisevän työn, varhaisen tuen ja lastensuojelun tarpeisiin. Viime kädessä asiakastarpeet määritellään moniammatillisessa tiimissä. Aikuisten kanssa tehtävälle sosiaaliasemien työlle on asetettu reunaehdoksi muun muassa se, että toimeentulotuki käsitellään viikossa. Sosiaalityöntekijä johtaa asiakasprosessia Uudessa tehtävärakenteessa sosiaalityöntekijän rooli asiakasprosessin hallitsijana on kirkastunut. Samalla sosiaaliohjaajien työnkuva on laajentunut ja itsenäistynyt. Sosiaaliviraston perhekeskuksissa sosiaalityöntekijöiden osaaminen on keskitetty ensisijaisesti lastensuojeluun, jossa kaikki asiakkuudet ovat sosiaalityöntekijän hallinnoimia. Sosiaaliohjaajien uusi tehtäväalue on varhainen tuki. Perhetyön lisäksi lastensuojelun sosiaaliohjaajan työnkuvaan kuuluu arviointi- ja kriisityö sosiaalityöntekijän työparina. Sosiaaliohjauksen muita työalueita lastensuojelussa kehitetään edelleen. Myös kotipalvelun työntekijöiden työtä on kehitetty lapsiperheiden varhaisessa tuessa. Aikuisten kanssa tehtävässä sosiaaliasematyössä sosiaalityöntekijöillä on prosessimainen työote, ja heille tulevat nimenomaan intensiivistä työtä kaipaavat asiakkaat. Uudessa mallissa sosiaaliohjaajille määriteltiin selkeästi oma vastuu sosiaaliturvatyössä asiakkaiden kohtaamisessa, ohjauksessa ja neuvonnassa. Etuuskäsittelijöille lisää koulutusta Etuuskäsittelijän tehtävät ovat toimeentulotuessa yhä tärkeämpiä. Olemme järjestäneet etuuskäsittelijöille ammatillista koulutusta oppisopimuksella. Sosionomien ja etuuskäsittelijöiden määrää on lisätty. Sosiaalivirastoon on perustettu lisää erityissosiaalityöntekijän virkoja kaikille vastuualueille ja suunnitelmissa on ollut myös perustaa erityissosiaaliohjaajan vakansseja lastensuojeluun. Tulevaisuudessa voidaan lisätä muun muassa ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneiden uudenlaista osaamista vastaavia tehtäviä. Kehittämämme rakenne on sopusoinnussa sosiaali- ja terveysministeriön viime vuonna antaman tehtävärakennesuosituksen kanssa. Nyt määrittelemme tehtävärakenteita ja työnjakoja lastensuojelun sijaishuollossa, sosiaalisessa kuntoutuksessa sekä vammaisten ja vanhusten palveluissa. Lisäksi arvioimme aiemmin tehtyä työtä ja kehitämme laadittuja malleja edelleen. Onnistumisen edellytyksenä hyvä yhteistoiminta Tehtävärakenteiden uudistamisessa on erittäin tärkeää jatkuva ja hyvä yhteistoiminta johdon ja työntekijöiden välillä. Kehittämistyömme keskeinen periaate on ollut työntekijöiden kuuleminen. Ison organisaation päätöksenteossa on vaativaa ottaa huomioon työntekijöiden mielipiteet. Aina ei onnistuta miellyttämään kaikkia. Työntekijöitä on osallistunut hankkeeseen kaikissa vaiheissa, ja heidän osallisuuttaan on edistetty eri tavoin. Heitä on muun muassa kannustettu kirjallisen ja suullisen palautteen antamiseen eri foorumeissa ja työpajoissa. Kommentteja esityksiin on kerätty koko henkilöstöltä. Henkilöstösuunnittelussa riittää haasteita Olemme kehittäneet mallia, jossa tulevaisuuden henkilöstötarpeita ja -rakenteita ennakoidaan työpajoissa ja tilastojen avulla. Henkilöstörakenteen yhteistoiminnallinen kehittäminen näyttää edelleen välttämättömältä. Pelkkä rakenteiden uudistaminen ei riitä. Työtä kehitetään myös monissa hankkeissa, ja työntekijöiden aloitteellisuutta ja kehittämisintoa tuetaan pienhankkeilla sekä innovaatiokilpailuilla. Panostamme myös täydennyskoulutukseen ja oppisopimuskoulutukseen sekä tuemme työntekijöiden omaehtoista koulutusta. Olennaista on myös kehittää johtamista, lisätä työn houkuttelevuutta ja luoda uudenlaisia urapolkuja. Eija Bergman on Helsingin sosiaaliviraston kehittämispäällikkö. kuva: Teuvo Pektoniemi Sosiaaliturva 11/08 11
kärkiteema Reetta Peltonen Lukiolaiset pitävät sosiaalityötä kutsumusammattina. Sitä pidetään yhteiskunnallisesti tärkeänä työnä, vaikka sitä ei itse halutakaan tehdä. Sosiaalityötä tehdään halusta auttaa muita ihmisiä Reetta Peltonen valmistui yhteiskuntatieteiden maisteriksi Tampereen yliopistosta kesällä 2008 pääaineenaan sosiaalityö. Kirjoitus perustuu hänen pro gradu -tutkimukseensa Mielikuvia sosiaalityöstä. Lukiolaisten mielikuvia sekä asenteiden perusteluja sosiaalityöstä kehyskertomusten kautta tarkasteltuna. Tutkimukseen osallistui 88 lukiolaista kolmesta eri lukiosta. He kirjoittivat luokkatilanteessa tarinan siitä millaista olisi olla sosiaalityöntekijä. Tutkimukseen osallistuneista oli tyttöjä 66 ja poikia 22. Nykyään Peltonen työskentelee Tampereen kaupungilla lapsiperhelinjan sosiaalityöntekijänä. Tutkimukseni perusteella näyttää siltä, että lukiolaiset tietävät sosiaalityöstä melko vähän tai tieto on yksipuolista. Tietämättömyys myönnetään avoimesti, mutta toisaalta työstä ei halutakaan saada lisätietoa. Itse en voisi kuvitellakaan olevani sosiaalityöntekijä. En tiedä alasta mitään, mutta nimi kertoo jo tarpeeksi. Ammatti ei houkuta Sosiaalityöntekijä mielletään usein rahan jakajaksi ja pummien auttajaksi, kuten seuraavasta ilmenee: En todellisuudessa haluaisi olla sosiaalityöntekijä. Ammatti ei houkuta, palkka ei ole hyvä ja asiakkaat epämääräisiä tai joutuu toimimaan pankkina. Sosiaalityö kuvattiin pääsääntöisesti sosiaalitoimistoissa tehtäväksi perussosiaalityöksi. Sen monipuolista kenttää ei tunnettu. Lukiolaiset näkevät sosiaalityöntekijän tehtäväksi kaikenlaisen auttamisen. Työn ajatellaan olevan henkisesti raskasta, huonosti palkattua ja vähän arvostettua. siaalityöntekijästä tulee mieleen hento nainen, joka tuntee olonsa hyväksi kuuntelemalla muiden murheet tai teini-iän kapinat, asiasta ulkopuolisena saaden silti henk. koht. loukkauksia ja pikkuhiljaa unohtaa itsensä ja väsyy. Lukiolaiset pohtivat sosiaalityötä ja sen merkitystä myös yhteiskunnallisesti. Työ myönnetään tärkeäksi, mutta sitä ei vain itse haluta tehdä. Tulevaisuudessa sosiaalityöntekijöitä tullaan tarvitsemaan kun nykyisten rappionuorten suuret ikäluokat alkavat tarvita apua ongelmiinsa. Ennaltaehkäisy ei kuulu suomalaiseen toimintamalliin, vaan vasta ongelmien seuraamuksia hoidetaan. Apu tulee nykyään aivan liian myöhään. En ole varma haluanko korjata huomenna ongelmia, joiden syntyminen olisi voitu estää jo tänään. Vaatii kutsumusta Monet pitävät sosiaalityötä kutsumusammattina, johon tarvitaan tietynlaista paloa. Sosiaalityötä tehdään halusta auttaa muita ihmisiä. Sitä ei tehdä rahan, työn hohdokkuuden tai helppouden takia. Yli puolet tytöistä ja pojista osasi nimetä sosiaalityön yliopistossa opiskeltavaksi oppiaineeksi. Tarinoissa ei kuitenkaan pohdittu sitä, mitä akateeminen koulutus työlle tarkoittaisi. Lukiolaisten käsitykset sosiaalialasta Tärkeää työtä Lukiolaisten sosiaalityöntekijöistä kirjoittamissa tarinoissa ilmeni melko paljon stereotypioita. Eräs kirjoittaja kuvasi omaa mielikuvaansa näin: Soovat hyvin samansuuntaisia kuin kansalaisilla yleensäkin. Vilma Luoma-ahon viime vuonna tekemä sosiaalialan mainemittaus osoittaa, että alaa pidetään hyödyllisenä ja tarpeellisena, mutta lähinnä muille, ei itselle. Lisäksi alan mainetta varjostavat matalat palkat. Ihmisläheisyys kiinnostaa Suurin osa lukiolaisista edusti Ei ikinä sosiaalityöntekijäksi -kantaa. He eivät pystyneet kuvittelemaan itseään sosiaalityöntekijäksi. Kaikki pojat kuuluivat tähän ryhmään. He perustelivat kielteistä kantaansa sillä, että ala ei yksinkertaisesti kiinnosta heitä. Heillä ei mielestään myöskään ollut sosiaalityöstä tarpeeksi tietoa. Myös pieni palkka oli yksi suurimmista esteistä. Kielteistä kantaa edustavilla tytöillä perustelut olivat pitkälti samoja. Tytöt nostivat esiin myös työn raskauden ja sen, etteivät heidän rahkeensa välttämättä riittäisi sellaiseen työhön. Kyllä sosiaalityöntekijäksi ja Ehkä sosiaalityöntekijäksi -kantaa edustavilla perusteluiksi nousivat auttamisen halu, ihmisläheisyys ja alan kiinnostavuus. Työn negatiivisena puolena pohdittiin paljon työn raskautta. Itsensä sosiaalityöntekijäksi kuvittelemaan pystyviä eli Kyllä sosiaalityöntekijäksi -kantaa edustavia oli vähiten. Muutamassa tarinassa sosiaalityöntekijän ammatti tosin ilmoitettiin kirjoittajan haaveammatiksi. piirros: Heikki Pälviä 12 Sosiaaliturva 11/08
kärkiteema Minna Tarvainen Rekrytointi on syytä aloittaa jo yläkouluikäisistä. Koulu-coach Mikko Kuivalainen opastaa, miten se tehdään. Nuorille kelpaa vain totuus kuva: Lea Suoninen-Erhiö Koulu-coach Mikko Kuivalainen auttaa sosiaali- ja terveysalan yrityksiä ja peruskouluja luomaan yhteyksiä toisiinsa. Mikä kumman koulu-coach? Koulu-coachit ovat osa Taloudellisen Tiedotustoimiston (TAT) koordinoimaa Elinkeinoelämän Nuoriso -ohjelmaa. Kahdeksan alueellista coachia aloitti vuonna 2004. Tuolloin alettiin kohentaa työvoimapulasta kärsivien teollisuus- ja palvelualojen vetovoimaa. Opettajan ja sairaanhoitajan koulutuksen saanut Mikko Kuivalainen liittyi joukkoon 2007. Hänen sarkaansa on sosiaali- ja terveysalan profiilin nostaminen. Koulu-coachien työmuotoja ovat työelämään tutustumisjaksojen (TET) järjestämisen lisäksi muun muassa yritysten kouluvierailut ja koululaisten opintokäynnit yrityksissä. Yritys voi ottaa itselleen kummiluokan, jolloin sen edustajat ja koululaiset vierailevat vuoroin toistensa luona. Kummiluokilla ja yrityksillä voi olla yhteisiä projekteja. Sukupuolisensitiivisellä ohjauksella koulu-coachit pyrkivät lievittämään suomalaisen työelämän jyrkkää jakoa naisten ja miesten aloihin. Hoiva-TET -jaksolle järjestetään pelkästään pojista koostuvia ryhmiä ja teknologia-aloille vastaavasti tyttöryhmiä. Sosiaali- ja terveysalan koulu-coach toimintaa rahoittavat Terveyspalvelualan liitto ja Sosiaalialan Työnantaja- ja Toimialaliitto. Lisätietoja: www.tat.fi ja www.arvostan.fi Monella sosiaalialan työpaikalla on tuskailtu tänäänkin, mistä saataisiin sijainen, kun yksi työntekijä on sairastunut flunssaan ja toinen on viemässä lastaan hammaslääkäriin. Asiakkaat eivät odota. Niin, ei sitä voi kieltää: jokapäiväiset hommat on saatava sujumaan. Mutta Mikko Kuivalaisen mielestä työnantajien olisi pohdittava myös sitä, miten työvoima saadaan riittämään viiden tai kymmenen vuoden päästä. Ja silloin katse on suunnattava peruskoululaisiin; niihin, jotka irkkailevat pipo silmillä ja tukka mustaksi värjättynä. Työnantajien ei auta jäädä odottelemaan nuorten aikuistumista, vaan heidän on lähdettävä rohkeasti kertomaan omasta alastaan. Hurjimmat ennusteet esittävät, että hoito- ja hoivatyöhön avautuu 200 000 työpaikkaa vuoteen 2015 mennessä. Se merkitsee, että hoivaalan on houkuteltava neljännes koko nuorten ikäluokasta. Vuoteen 2015 on enää seitsemän vuotta. Ja kun muistaa vielä sen, että sosiaali- ja terveydenhoitoalan työnantajat vaativat työntekijöiltä loppuun suoritetun tutkinnon, on jo kiire, Kuivalainen muistuttaa. Unelmatyönantaja ymmärtää, että rekrytointi on prosessi, jossa lopputulos ei tipahda käsiin heti vaan vasta vuosien kuluttua. TET luo mielikuvia alasta Kuivalainen on auttanut vuoden verran sosiaali- ja terveydenhoitoalan yrityksiä ja peruskouluja luomaan yhteyksiä toisiinsa. Hyväksi keinoksi on osoittautunut peruskoulun 8. ja 9. luokkalaisille tarkoitettu työelämään tutustumisjakso, johon Kuivalainen on räätälöinyt hoiva-alan teho TET:n. Jaksolla on tekemisen meininki. Osan ajasta nuori on alan oppilaitoksessa, missä hän voi vaikkapa suorittaa pyörätuolin ajokortin tai valmistaa päivän ateriat ruokavaliopotilaalle. Työpaikalla nuori saa puolestaan osallistua arkipäivän työhön. Jaksosta jää nuorelle muistijälki, ja jos ja kun hän on hakeutumassa alan koulutukseen, hän tietää jo, mihin on menossa. Kuivalainen kehottaa työnantajia suhtautumaan TET-jaksoon vakavasti. Usealle nuorelle jakso on ensimmäinen kosketus työelämään, ja sen aikana syntyy vahvoja mielikuvia alasta. On näytettävä nuorille, mitä työelämä on. Alan konkari voi kertoa oman tarinansa ja juuri alalle tullut nuori ammattilainen omansa. Osoitetaan, että alallamme on hyviä tyyppejä ja tarinoita. Pistetään rinta rottingille. Onks tää jotain propagandaa? Yhteyttä nuoriin ei kuitenkaan synny, jos työnantajan ainoa huoli on se, miten hän saisi firmaansa lisää työntekijöitä. Nuoret läpivalaisevat. Minultakin he kysyvät kouluvierailuilla, onks tää sun hommas jotain propagandaa, Kuivalainen kertoo. Nuorista ja heidän tulevaisuudestaan pitää olla aidosti kiinnostunut. Nuoret ovat huolissaan siitä, löytävätkö he oman alansa. Mitä jos ajaudunkin väärälle alalle? He ovat uteliaita tietämään, mitä kolmivuorotyö on käytännössä ja millaista palkkaa lähihoitaja saa. Ja kun nuorille vastaa, ei asioita pidä kaunistella. Kerron heille rehellisesti lähihoitajan palkan, mutta kerron myös sen, että palkka on sama kuin muissa toisen asteen tutkinnon vaativissa tehtävissä. Eihän leipurille tai kokille makseta sen enempää. Ei palkkaa pidäkään verrata diplomiinsinöörin palkkaan. Nuorten arvot muuttavat työelämää Sosiaali- ja terveydenhoitoalan tulevaisuus näyttää varsin valoisalta, sillä työ hoiva-alalla vastaa nuorten arvoja paremmin kuin moni muu uravaihtoehto. Nuorille palkka ei näyttäisi olevan ykkösasia, vaikka sitä kyselläänkin. He haluavat työtä, jolla on merkitystä. Toisaalta nuoren sukupolven työelämään astuminen vaatii työnantajia muuttumaan. Nuorilla on suurempi tarve toteuttaa itseään kuin aiemmilla ikäluokilla. Vaikka emme voi tietää, millainen elämäntapa heillä tulevaisuudessa on, tiedämme jo sen, että työnantajien on opittava joustamaan aiempaa enemmän työntekijöiden tarpeiden mukaan. Sosiaaliturva 11/08 13
näkökulma jos minulta kysytään kolumni Mikko Mäntysaari on sosiaalityön professori Jyväskylän yliopiston yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitoksella. Sosiaalityöntekijöitä tarvitaan valtuustoissa Koetin selvittää, miten paljon sosiaalityöntekijöitä oli kunnallisvaaliehdokkaina, mutta en löytänyt siitä tietoa. Summittaisen seurannan perusteella näyttää siltä, että ehdokkaiksi ryhtyviä sosiaalityöntekijöitä on vähän. Sosionomi (amk) tutkinnon suorittaneita tuntuu löytyvän enemmän, saati sitten sairaanhoitajia ja opettajia, jotka näyttävät mielellään asettuvan ehdolle. Julkisuudessa on keskusteltu siitä, tulisiko kunnallisten viranhaltijoiden vaalikelpoisuutta pyrkiä tiukemmin rajoittamaan. Rajoituksia on puolustettu ja vastustettu. On selvää, että palvelut, joiden ammattilaiset ovat innokkaimpia osallistumaan, nousevat myös esiin poliittisessa keskustelussa, ja vastaavasti poliittisesti passiivisten ammattiryhmien ongelmista ei juuri keskustella. Terveydenhuollon kehittäminen tuntui olevan kuntavaaleissa monen puolueen ykkösteema. Ainakin sosialidemokraatit ja kristillisdemokraatit kampanjoivat terveyspalvelujen kehittämisellä. Ylen ykkösaamun vaalitentissä kristillisdemokraattien puheenjohtaja Päivi Räsänen, siviiliammatiltaan lääkäri, luetteli joukon perusterveydenhuollon ammattilaisia, joita tarvittaisiin heti lisää: lääkäreitä, sairaanhoitajia, vanhustenhoitajia, kouluterveydenhoitajia Räsäsen lista vaikutti perustellulta. En vastusta terveyspalvelujen kehittämistä, mutta ihmettelen, näkevätkö poliitikot todellakin sosiaali- ja terveyspalvelut pelkästään terveydenhuollon palveluina. Mihin puolueilta ovat unohtuneet sosiaalihuollon kehittämistarpeet? Sosiaalihuoltolaki on ainakin toistaiseksi vielä voimassa. Sen mukaan kunnan tulee järjestää sosiaalihuollon palvelut, joihin lasketaan sosiaalityön ohella muun muassa päivähoidon, vanhustenhuollon, vammaisten ja päihdehuollon palveluita. Rajankäynti on toki hankalaa, mutta silti terveydenhuollon ja sosiaalihuollon välillä on edelleen vahva näkökulmaero: sosiaalihuollon tavoitteena on kansalaisten hyvinvointi ja sosiaalinen toimintakyky, terveydenhuollon terveys. Sosiaalihuollossa on kyse yhteiskunnallisesta solidaarisuudesta. Synkkenevän talouden aikana tämän luulisi olevan myös poliitikoille tärkeää. Päivi Räsänen pitää lääkäreiden puolta, SDP:n tuore puheenjohtaja Jutta Urpilainen muistuttaa opetusryhmien koosta. Urpilainen lienee ensi sijassa puolueensa puheenjohtaja ja vasta toissijaisesti peruskoulun opettaja, mutta varmasti hän ymmärtää koulujen ja opettajien tarpeita paremmin kuin sosiaalityöntekijöitä. Sosiaalityön ammattilaisia tarvitaan valtuustoihin muistuttamaan sosiaalihuollon asioista ja sosiaalipalvelujen asiakkaista. Juha Lehtimäki on laatinut internetsivuston toimeentulotukiasiakkaiden avuksi. Hän kirjoittaa myös blogia, jossa hän kertoo omista kokemuksistaan toimeentulotukiasiakkaana. www.nic.fi/~jip http://toimeentulotuki.blogspot.com/ lukijalta kuva: Aila Kantojärvi Matkustaminen ja vammaisuus asenne ratkaisee 14 Sosiaaliturva 11/08
Palstalla sosiaalipalveluiden käyttäjät kertovat ajatuksiaan sosiaalipalveluista. Miksi teit nettisivuston toimeentulotuesta? Sain kielteisen tukipäätöksen, ja sisuunnuin siitä. Vaadin, että päätöstä pitää muuttaa, mutta mitään ei tapahtunut. Minulla oli silloin niukasti rahaa. En saanut nukuttua, joten aloin etsiä tietoa, miten toimeentulotukiasioiden pitäisi oikeaoppisesti mennä. Huomasin, että kaikki toimeentulotukea koskevat internet-sivut ovat kuntien omia tai muiden viranomaisten ylläpitämiä. Asiakkaiden sivuja ei löytynyt. Tietojen kokoamiseen meni pari viikkoa. Keräsin hyödyllisiä linkkejä ja laitoin sivulle joitakin lomakepohjia, esimerkiksi sosiaaliasiamiehen kanssa laatimani lomakkeen, jota voi käyttää hallinto-oikeuteen valitettaessa. Ei asiakkaille ole selvää, miten voi hakea muutosta sellaiseen päätökseen, johon ei ole tyytyväinen. Haluan kertoa sivuillani, että siitä pitää valittaa. Helpoimmin ja nopeimmin valittaminen menee keskustelemalla sosiaalityöntekijän kanssa, mutta silloinkin asiakkaan pitää tietää omat oikeutensa. Muuten ei osaa vaatia. Jos asiakas taas joutuu tekemään muutoksenhaun, sen käsittelyssä saattaa mennä puoli vuotta. Olen itse joutunut valitusrumbaan, vaikka se ei ole ollut itsetarkoitus. Millaista kohtelua asiakkaat saavat? Tuntuu, että virkailijoille on tärkeintä se, että päätös on kielteinen tai että rahaa annetaan mahdollisimman vähän. Laillista päätöstä on vaikea saada. Asiakas saa olla tarkkana. Tunnen itseni välillä lakimieheksi. Toisaalta sosiaalitoimistossa tiedetään asiakkaasta hyvin vähän. Meni puolitoista vuotta, ennen kuin minulta edes kysyttiin, mikä olen ammatiltani. Pankkitiedot ja muut sellaiset kyllä selvitetään, mutta ihmisen taustoihin ei perehdytä. Miten palvelua pitäisi parantaa? Ennakoitavuutta pitäisi olla enemmän. Nyt ei voi koskaan tietää, millainen päätös sosiaalitoimistosta tulee ja paljonko rahaa on käytettävissä. Se on hankalaa. Sovin kerran sosiaalityöntekijän kanssa, että kirin kuukauden jäljessä laahaavaa vuokraani ajan tasalle niin paljon kuin voin. Maksamani rästivuokrat piti huomioida seuraavan kuun toimeentulotukilaskelmassa. Sopimusta ei kuitenkaan noudatettu. Ja kun sain hallinto-oikeudelta päätöksen, että minulle on maksettava lisää toimeentulotukea, ei sosiaalitoimistosta osattu etukäteen kertoa, lasketaanko summa tuloksi seuraavassa tukilaskelmassa. Laki on varmasti hyvä, mutta käytännössä se ei toimi. Asiakkaan on vaikea saada rahoja, jotka hänelle kuuluvat. Onhan siitäkin puhuttu, että toimeentulotuen maksaminen siirtyisi Kelalle. Mitä siitä mietit? En tiedä. No, työttömyyspäiväraha tietysti tulee Kelasta just niin kuin pitää. Voisi se olla hyväkin asia. Voisiko homma mennä enää nykyistä huonommaksikaan? Pidät toimeentulotukea puhtaana talousasiana? Kyllä. Sitä se minulle on. Kynnys ry teki syksyllä tutkintapyynnön poliisille Tampereen kaupungin liikennöinnistä vastaavan tilaajaorganisaation linjauksesta, jonka mukaan sähköpyörätuoleja ei busseissa kuljeteta. Perusteluina on turvallisuus sähköpyörätuoleja ei saada kunnolla kiinnitettyä bussiin ja bussien invaramppien rakenne, joka ei kestä sähköpyörätuolin painoa. Kynnyksen lakimiehen Juha-Pekka Konttisen mukaan sähköpyörätuolin käyttäjien matkustuskielto on syrjintää ja ihmisoikeusrikos. Poliisia on pyydetty myös tutkimaan, täyttääkö sähköpyörätuolin käyttäjien matkustuskielto ja linja-autojen luiskien kunnossapidon mahdollinen laiminlyönti rikoksen tunnusmerkistöt. Kyseessä olisi Konttisen mukaan yleisen turvallisuuden laiminlyönti ja vaaran aiheuttaminen. Kynnyksen puheenjohtaja Jukka Kumpuvuori on julkisuudessa esittänyt, että kyse on tiukoista aikatauluista, jotka eivät anna kuljettajille mahdollisuutta auttaa pyörätuolinkäyttäjää bussiin. Käytän paljon Tampereen liikennelaitoksen palveluja. Busseissa on yleensä invavarustus, Luiskan ja raitiovaunun väliin asetettava silta ei San Franciscossa näytä ultramodernilta ja kalliilta, sitä käytetäänkin manuaalisesti. mutta en ole koskaan nähnyt bussissa yhtään pyörätuolimatkustajaa. Onko koko keskustelussa pohjimmiltaan kyse aikataulukiireestä, joka saa pyörätuolia käyttävät pysymään poissa busseista. Onko maamme julkinen liikenne muuttumassa kaikenlaisia aikatauluja sekoittavia inhimillisiä häiriötekijöitä kaihtavaksi, kiireisten keskivertokansalaisten liikkumismuodoksi? Muille tarjotaan erityispalveluja ja osa jää systeemien ulkopuolelle. Yhdysvaltalainen San Francisco, maailman liberaaleimmaksi mainittu kaupunki ilmeisesti kohtaa asukkaansa eri asenteella. Siellä pyörätuolia käyttäviä ihmisiä näkee kaupunkikuvassa ja julkisissa liikennevälineissä. Kaupungista on tehty kartta, jonka avulla löytyy ramppeja ja hissejä liikuntaesteisille. Kuljeskelin viime kesänä San Franciscossa metrolla, busseilla ja raitiovaunuilla. Esimerkiksi raitiovaunuun pyörätuolin käyttäjä rullasi täysin rauhassa kuljettajan auttaessa hänet sisään ja ulos. Häntä autettiin ensimmäisenä, muut matkustajat saivat odottaa vuoroaan asia, jonka kuljettaja määrätietoisesti teki selväksi. Vaikka tämä vei jonkin verran aikaa, ei se tuntunut häiritsevän ketään. Ainakaan kuljettaja ei osoittanut olevansa stressaantunut ja aikataulusta myöhässä. Kaupungin raitiovaunut eivät edusta viimeistä matalalattiamallistoa vaan kaduille on rakennettu luiskat pyörätuolin käyttäjiä varten. Toiminnallisuus on mennyt estetiikan edelle. Luiskan ja raitiovaunun väliin asetettava silta ei näyttänyt ultramodernilta ja kalliilta. Arvioisin sen kestävän myös sähköpyörätuolin 300 kilon painon. Rakennetaanko pakolliset invavarusteet meillä liian kalliisti ja sellaisiksi, että ne eivät kuitenkaan palvele kuin osaa niitä tarvitsevista ihmisistä? Ei ole vaikeaa löytää surkuhupaisia esimerkkejä liian jyrkistä luiskista, joita kukaan ei voi käyttää. Tämä kertoo suunnittelijoiden ja rakentajien asenteista. Hennot pyörätuolihissit ja puuttuvat turvajärjestelyt ovat ilmeisesti osa samaa ongelmaa. Aikataulussa pysyminen lienee eräs julkisen liikenteen palvelujen kilpailuttamisessa ja laadun arvioinnissa käytettävä kriteeri. Kuka valittaa ensimmäisenä, jos muutaman minuutin myöhästymiseen on syynä pyörätuolin käyttäjän auttamiseen kuluva aika? Kenen ehdoilla julkinen liikenne toimii: konsulttien, suunnittelijoiden, tilaaja-tuottajamallia toteuttavien tahojen, kuljettajien, käyttäjien vai yleisen yhteiskunnallisen kiireen? Aila Kantojärvi, tutkija Sosiaaliturva 11/08 15
näkökulma lukijalta Ensisijaisten etuuksien tasoa tulisi yksinkertaisesti nostaa Hallitusohjelman mukaisesti ollaan uudistamassa sosiaaliturvaa. Tavoitteena on yksinkertaistaa perusturvaa ja parantaa sen tasoa, vähentää köyhyyttä sekä lisätä työn kannustavuutta. Uudistaminen onkin monin tavoin tarpeellista. Me sosiaalityön ammattilaiset eri organisaatioissa kohtaamme sosiaaliturvaa koskevat kysymykset päivittäin yhdessä asiakkaiden kanssa. Asiakkaamme eivät juuri esiinny julkisuudessa näiden kysymysten asiantuntijoina, vaikka ovat sitä. Sosiaaliturvajärjestelmää olisi kehitettävä siten, että ensisijaista perusturvaa saavalle ei synny tarvetta toimeentulotukeen. Toimeentulotuen on tarkoitus olla lyhytaikaista ja viimesijaista taloudellista tukea. Nyt sillä joudutaan usein pitkäaikaisesti täydentämään riittämättömiä etuuksia, kuten työmarkkinatukea, vanhempainrahaa, kotihoidontukea tai kansaneläkettä. Ensisijaisten etuuksien tasoa tulee yksinkertaisesti nostaa. Toimeentulotuen mahdollinen siirtäminen Kelan maksettavaksi ei ratkaise tätä perusongelmaa. Lisäksi asiakkaiden tarvitsemat muut tukiin liittyvät palvelut, neuvonta ja ohjaaminen olisivat uhattuina. Toimeentulotuen myöntäminen sisältää aina myös sosiaalityön tarpeen arviointia, asiakassuunnitelmien laatimista ja asiakkaan kokonaistilanteen huomioon ottamista. Sosiaaliturvan ja sosiaalipalvelujen tarve vaihtelee, mutta valtaosa ihmisistä on jonkinlaisen avun tarpeessa jossain elämänsä vaiheessa. Suomessa kansalaiset suhtautuvat sosiaali- ja terveyspalveluihin arvostavasti ja verovaroja halutaan kohdentaa niihin. Laman ja uusliberalistisen ajattelun seurauksena on kuitenkin tultu tilanteeseen, jolloin täytyy kysyä, olemmeko kadottaneet arvokkaan hyvinvointiajattelumme perinteen. Kaikille tarkoitetuista sosiaalipalveluista on siirrytty yhä tarveharkintaisempaan ja eriytyneempään palveluun. Palvelujen niukkuus ja tarveharkinta johtavat erotteleviin ja syrjäyttäviin mekanismeihin. Tasaarvo vähenee. Tämä on nähtävissä muun muassa siinä, että palvelujärjestelmät määrittelevät asiakkuuskriteereitä ja muita sääntöjä, joiden mukaan palveluun oikeutetut valikoituvat. Muut jäävät ulkopuolelle, marginaaliin. Asiakkaat, jotka eivät saa ensisijaisilta järjestelmiltä apua, jäävät epämääräisesti perussosiaalityön asiakkuuteen. Myös sosiaalityöntekijät jäävät toimimaan marginaalissa. Ei päästä työskentelemään asiakkaan omatoimisuutta edistäen, kuten laki edellyttää, vaan korjataan olemassa olevien resurssien avulla viimesijaisesti suurimpia ongelmia. Ongelmien syyt ovat syvällä yhteiskunnan rakenteessa, eivät vapaaehtoisten valintojen tulosta. Työmarkkinatukiuudistuksen seurauksena työmarkkinoiden ulkopuolelle siirretty tai jätetty väestönosa on kasvanut tuntuvasti. Heidän jokapäiväinen toimeentulonsa on asumistuen ja toimeentulotuen varassa. Lisäksi toimeentulotuen varaan siirtyy muitakin ihmisiä: opiskelijoita, jotka eivät ole opintotukeen oikeutettuja ja työkyvyttömiä, jotka eivät voi saada eläkettä. Mitä oletetaan tapahtuvan niille ihmisille, joiden kunto ei ole tarpeeksi hyvä työelämää varten? Sosiaaliturvapolitiikan pitäisi olla muutakin kuin työllisyyteen tähtäävää. Ihmisten tulee saada elää mahdollisimman hyvää arkea riippumatta siitä, ovatko he työelämässä. Tarpeen mukaisten palveluiden ja riittävän toimeentulon saamiselle ei pitäisi asettaa ehtoja. Tarve huolenpitoon on sinänsä riittävä ja eettisesti oikea peruste. Kansalaispalkkakeskustelukin voitaisiin ottaa taas esiin, kun puhutaan sosiaaliturvan uudistamisesta. Hyvinvointivaltio pitää säilyttää eikä purkaa. On parasta sosiaalipolitiikkaa luoda sellaiset olosuhteet, joissa ihmiset voivat olla aktiivisia kansalaisia. Aktiivisuus voi olla työllisyyttä tai jotain muuta; esimerkiksi omaisen hoitamista. Riittävät palvelut ja toimeentulo turvaamalla voidaan ehkäistä suurempia vaikeuksia. Tällä on suuri merkitys. Erottelujen sijaan pitäisi panostaa vaikeuksia estäviin ja kaikille tarkoitettuihin palveluihin. Kannustavuus tulee itsestään, kun ihmiset saavat ajoissa tarvitsemaansa apua ja heillä on riittävät resurssit omatoimiseen selviytymiseen. Riitta Suojanen johtava sosiaalityöntekijä, Seinäjoen kaupunki Kirjoittaja on Pohjanmaan maakuntien sosiaalialan osaamiskeskuksen SONet BOTNIAn koordinoiman Etelä- Pohjanmaan aikuissosiaalityön asiantuntijaryhmän jäsen. Kirjoitus on syntynyt kahden Pohjanmaalla toimivan aikuissosiaalityön asiantuntijaryhmän yhteistyönä. Sosiaalialan vuoden valopilkkua etsitään taas äänestä!! www.sosiaaliturva.fi 16 Sosiaaliturva 11/08
pinnan alta Mitä tapahtuu todella? Nähdäänkö metsää puilta? Ajattelevat ihmiset valottavat ajan ilmiöitä pintaa syvemmältä. Palstalla pannaan mutkat suoriksi ja paljastetaan olennainen. Mihin logiikkaan perustuu ajatus siitä, että ainoastaan yhdenlaiset ympäristöt synnyttävät yksilöissä luovuuden prosesseja? Hannu Katajamäki, aluetieteen professori, Vaasan yliopisto Vino tulkinta aluekehityksestä uhkaa Suomen maaseutua Suomessa ajatellaan kilpailukyvyn syntyvän keskusten kautta. Maaseudut ovat keskuksille alisteisia resurssi- ja vuorovaikutusalueita. Näkökulma tiivistyy kilpailuvaltion ideaan. Ollakseen tehokas ja kilpailukykyinen aluerakenteemme on oltava tiiviimpi, nykyistä harvempien ja suurempien keskusten ympärille rakentuva. Kilpailuvaltion ydinprosessi on trimmaaminen, jonka ydintä ovat hallintoyksiköiden suurentaminen ja toimintojen keskittäminen. Kilpailuvaltiossa ei arvioida olevan varaa perinteiseen aluepolitiikkaan, jonka avulla pyrittiin luomaan tasaveroisia mahdollisuuksia maan kaikille osille. Kilpailuvaltion ideana on vahvistaa vahvimpia alueita ja tarjota palveluminimejä vähäväkisille alueille. Aluehittämisen perinteisessä sanankäytössä kilpailuvaltio näkee tehokkuuden tähdellisemmäksi kuin tasaisuuden. Kilpailuvaltion visiossa maaseutu kiinnittyy yhteiskuntaan tehostuvan maataloutensa, metsiensä, virkistysmahdollisuuksiensa, kulttuuritapahtumiensa sekä työvoimareserviensä kautta. Työssäkäyntietäisyyden päässä sijaitseva kaupunkien läheinen maaseutu vahvistaa asemiaan asumisen paikkana. Ydinmaaseutu tiivistyy Länsi- ja Etelä-Suomeen tehokkaan maatalouden alueeksi. Itä- ja Pohjois-Suomen harvaan asuttu maaseutu on laajenemassa länteen ja etelään. Kilpailuvaltion kypsyessä ja vakituisten asukkaiden vähetessä harvaan asutusta maaseudusta tulee kesä- ja kakkosasuntojen laikuttamaa pistäytymismaaseutua. Trimmatun Suomen vakituisen asutuksen maaseutu kiertyy kaupunkiytimien ympärille työssäkäynnin ja tehokkaan maatalouden kehiksi. Aluetutkija Sami Moisio on tulkinnut, että kilpailuvaltion seuraava vaihe saattaa olla metropolivaltio. Vakaumuksena olisi, että Suomen globaali kilpailukyky voi kehittyä ainoastaan yhdellä ylivertaisella metropolialueella ja kehitysresurssien ohjaaminen metropolialueen ulkopuolelle söisi Suomen globaalia kehityspotentiaalia. Lohdutukseksi kyydistä pudonneille alueille Suomen johtaviin aluetutkijoihin kuuluva Markku Sotarauta ehdottaa Suomen Kuntalehdessä (13/2008) laadittavaksi tyylikkään taantumisen strategioita. Pääministeri Matti Vanhanen teki vuoden 2008 loppukesällä esityksen hajakeskitetystä kaupunkirakenteesta pääkaupunkiseudulla. Vanhasen idea puutarhakaupungeista synnytti yllättävän voimakkaan vastareaktion. Tunnekylläisessä keskustelussa saattoi unohtua, että Vanhanen halusi ehkä pohjimmiltaan kiinnittää huomiota varsin tärkeään asiaan: Suomessa tarvitaan erilaisia asuinympäristöjä; vahvuutemme on myös jatkossa paikallisyhteisöjen suuri vaihtelevuus, paikkadiversiteetti. Viime aikoina on käytetty ilmastonmuutoksen ja taloudellisten säästöjen nimissä harvinaisen suorasukaisia puheenvuoroja, joissa pienille paikallisyhteisöille ei anneta olemassaolon oikeutusta. Kuitenkin tällaisissa paikallisyhteisöissä asuu hyvinkin 1,5 miljoonaa suomalaista. Onko niissä asuvien vika, että suomalainen asutusrakenne on historiallisesti muotoutunut pieniin paikkakuntiin ja asumisyhteisöihin perustuvaksi? Mikä oikeuttaa ajattelemaan, että ainoastaan suurkaupunkiympäristöt luovat kilpailukykyä? Mihin logiikkaan perustuu ajatus siitä, että ainoastaan yhdenlaiset ympäristöt synnyttävät yksilöissä luovuuden prosesseja? Onko suomalaisen yhteiskunnan sosiaalisen pääoman säilymisen kannalta viisas viesti, että pienet paikallisyhteisöt tulisi jättää omilleen ja pakottaa asukkaat muuttamaan niistä pois? Jos Venezuelassa olisi uskottu, että musiikin maailmantähtiä voi syntyä ainoastaan pääkaupunki Caracasin hienostokortteleissa, ei tämän hetken klassisen musiikin suurinta ilmiötä olisi syntynyt. Taloustieteen professori, säveltäjä ja poliitikko José Antonio Abreu ajatteli toisin. Hän piti mahdollisena, että myös köyhien alueiden lapset voivat oppia soittamaan klassista musiikkia. Hän perusti El Sisteman, jonka tavoitteena on opettaa Venezuelan vähäväkisten alueiden lapsia soittamaan klassista musiikkia ja perustamaan orkestereita. Tällä tavoin Abreu halusi edistää yhteisöllisyyttä, ehkäistä rikollisuutta ja luoda toivoa. Kyse oli köyhien alueiden sosiaalisen pääoman kerryttämisen projektista. El Sisteman piirissä on nyt 240 000 nuorta ja 210 orkesteria. Sen kirkkaimmat kruunut ovat kahdensadan muusikon Simon Bolivar -nuoriso-orkesteri sekä häikäisevän lahjakas 27-vuotias kapellimestari Gustavo Dudamel. Hän on Esa-Pekka Salosen seuraaja Los Angelesin filharmoonikkojen ylikapellimestarina. El Sistema on esimerkki evolutiivisesta kehittämisestä. Paikalliset kulttuurit, taloudet ja koko Venezuela ovat voimaantuneet. Valtavan pohjatyön jälkeen on syntynyt myös maailmanluokan menestystarina, joka henkilöityy Gustavo Dudameliin. Tämä on saavutettu luomalla edellytyksiä sellaisille alueille ja ihmisille, joille Suomen aluekehityksen visionäärit olisivat tarjoamassa tyylikkään taantumisen strategioita. Venezuelan tie on myös Suomen tie. Trimmaamisen käsite kilpailuvaltion ydinprosessina on peräisin dosentti Sami Moisiolta Turun yliopistosta. Pistäytymismaaseudun käsite on peräisin professori Pertti Rannikolta Joensuun yliopistosta. Sosiaaliturva 11/08 17
kerjääminen Johanna Minna Tarvainen Seppälä Itäisen Euroopan kerjäläiset, ruusujen myyjät, väärennetyn kullan kauppaajat, katusoittajat ja taskuvarkaat ovat löytäneet tiensä Pohjolaan. Kerjääminen ei ole lainvastaista, jos se ei ole häiritsevää. Pienten lasten mukana olo voi edellyttää viranomaisten toimia. Romanikerjäläinen persona non grata Euroopan unionin laajentuminen vuonna 2007 toi Suomeen ilmiön, johon muu Eurooppa on saanut tottua jo aiemmin ja laajemmin. Suomalaiset havahtuivat Euroopan vähemmistöongelmiin viime talven räntäsateissa, kun romanikerjäläiset asettuivat polvilleen kaduillemme. EU halusi laajentuessaan taata jäsenmaidensa kansalaisille mahdollisimman helpon liikkumisen työn perässä, joten EU-kansalaiset voivat oleskella toisessa jäsenmaassa tietyillä ehdoilla. Kolmen kuukauden oleskelun jälkeen on rekisteröidyttävä paikallispoliisille ja osoitettava, että on hakenut työtä. Henkilöllä itsellään pitää myös olla tarpeeksi varallisuutta huolehtia omasta ja mukanaan matkustavien läheistensä toimeentulosta. Maassa olon perusteet lakkaavat, jos tulija rasittaa kohtuuttomasti oleskelumaan sosiaalihuoltoa tai syyllistyy vakaviin rikoksiin. Tällöin hänet voidaan käännyttää maasta. Unionin säännösten mukaan se ei tarkoita käännytystä kotimaahan vaan henkilö voi halutessaan palautua siihen EUmaahan, josta on saapunut. Syrjintää ja äärimmäistä köyhyyttä Romaniassa on suhteellisesti Euroopan suurin romanivähemmistö, arviolta 2 2,5 miljoonaa romania, noin 8 10 prosenttia väestöstä. Virallisen, omaan ilmoitukseen perustuvan väestölaskennan mukaan romaneja olisi noin puoli miljoonaa. Romanit elivät vielä 1800-luvun lopulla maaorjuudessa. Heillä ei ollut mitään oikeuksia eivät- 18 Sosiaaliturva 11/08 VTM Johanna Seppälä on projektipäällikkö Helsingin kaupungin hallintokeskuksessa toimenkuvanaan kaupunkitasoisen turvallisuusyhteistyön koordinointi. Hän vieraili viime maaliskuussa Romaniassa Craiovan alueen romanikylissä. kä he saaneet työstään palkkaa. Eloonjääminen oli kerjäämisen varassa. Maaorjuudesta siirryttiin lähes suoraan sosialismiin, jonka aikana romaneja pakkosiirrettiin romanikylistä kolhooseihin ja betonigettoihin. Nyt romanit asuvat useasti hökkelimäisissä asumuksissa, jotka ovat vailla kunnallistekniikkaa. Asuinalueet sijaitsevat jätemaa-alueilla kaukana kunnallisista palveluista. Kurjan elämäntilanteen voi tiivistää neljään asiaan; kouluttamattomuuteen, johon liittyy työttömyys, puutteelliseen asumiseen yhdistettynä sosiaali- ja terveyspalvelujen puutteeseen. Monilla romaneilla ei ole henkilöllisyystodistusta. Sen saaminen edellyttää vuokrasopimusta tai todistetta talon omistamisesta. Koska monilla ei näitä ole, myöskään heidän lapsensa eivät saa todistusta. Ilman sitä ei pääse koulutukseen, terveyspalveluihin, asuntoihin eikä osalliseksi sosiaaliturvasta. Myös työnhausta syrjäytyy. Nelihenkinen romaniperhe voi saada Romaniassa sosiaalitukina noin 35 euroa kuussa. Tukea ei välttämättä makseta kuukausittain. Parhaimmillaan katukerjäämisen on arvioitu tuottavan Helsingissä noin 80 euroa päivässä. Hädässä olevalle aina apua Suomalainen sosiaaliturvan lainsäädäntö on sen osalta selkeä, että hädässä olevaa tulee auttaa. Aina on autettu lyhytaikaisesti satunnaisia kulkijoita ja turisteja, mutta miten meidän tulisi suhtautua kylmällä kadulla polvillaan istuvaan vanhukseen tai sillan alle majapaikkansa rakentaneisiin ilmeisen pysyviin vieraisiin? Kun toimeentulotuen tarve on kiireellinen, kunta voi olla velvollinen myöntämään sitä alueellaan tilapäisesti oleskelevalle henkilölle toimeentulotukilain mukaisesti. Säännöstä sovelletaan myös kunnassa tilapäisesti oleskelevaan ulkomaalaiseen. Tuen tarkoituksena ei ole mahdollistaa oleskelun jatkumista Suomessa toimeentulotuen turvin. Kiireellinen tuki rajoittuu esimerkiksi kotimatkakustannuksiin ja niihin välttämättömiin ruokailu- ja muihin kustannuksiin, jotka syntyvät ennen kuin henkilö ehtii kohtuudella palata kotimaahansa. Romanikerjäläiset eivät suurten kaupunkien kokemusten mukaan ole juuri itse kääntyneet sosiaalitoimen puoleen. Uusissa jäsenmaissa on tiedotettu siitä, että tämä rajoittaa EU-kansalaisten vapaata liikkuvuutta. Romanit myös pelkäävät viranomaisia, koska heillä on kotimaastaan näistä kovia kokemuksia. Lastensuojelulaki velvoittaa puuttumaan Puuttumiskynnys aikuisten kerjäläisten elämään on korkea. Lastensuojelulaki kuitenkin velvoittaa oleskelukunnan puuttumaan siihen, kun lapset elävät puutteellisissa, heille vaarallisissa oloissa. Suojeluun ovat oikeutettuja kaikki maassa oleskelevat lapset. Ulkomaalaisten lasten suojelusta vastaa lapsen oleskelukunta, ellei hänellä ole asuinkuntaa Suomessa. Helsingissä on järjestetty lyhytaikaista majoitusta lapsille ja heidän ydinperheilleen. Muutaman perheen Helsingin kaupunki päätyi heidän kanssaan neuvoteltuaan avustamaan takaisin kotimaahansa. Läheistä yhteistyötä tehtiin lähtömaiden lastensuojeluviranomaisten kanssa. Kyseessä ei ollut maasta käännyttäminen vaan sosiaalitoimen maksama lastensuojelutoimenpide. Muussa tapauksessa Helsinki olisi ollut lastensuojelulain perusteella velvollinen järjestämään avohuollon tukitoimia, jotka olisivat olleet tulkittavissa sellaisiksi oleskelumaan sosiaaliturvan rasittamiseksi, että perheiltä olisi poistunut maassa olon edellytykset. Tällöin edessä olisi ollut yhteistyö ulkomaalaispoliisin kanssa ja mahdollinen käännytys. Suomen viranomaisen toimivaltuudet lastensuojelussa rajautuvat välittömään apuun. Jos sosiaalihuollon tarve jatkuu, tulee asiassa kääntyä asiakkaan kotimaan viranomaisen eli maan edustuston puoleen. Romanian lastensuojelulaki on hyvin velvoittava sen suhteen, että maan on autettava alaikäistä, ulkomailla pulaan joutunutta kansalaistaan. Jos maassaolon edellytykset vaati-
kuva: Johanna Seppälä vat selvittelyä, sosiaalitoimen pitää tehdä yhteistyötä poliisin kanssa. Helsingistä on tehty viranomaismatkoja niihin maihin, joista Suomeen tulee kerjäläisiä. Viranomaiset ovat niillä viestineet, ettei lasten käyttämistä kerjäämisessä sallita. Yhtä lailla mukana olo ruusujen ja väärennettyjen kultakorujen myynnissä sekä taskuvarkauksissa vaarantaa lapsen kasvuolot. Viime aikoina kaduilla ei ole havaittu lapsia, joiden tilanteeseen tulisi oleskelukuntavelvoitteen perusteella puuttua. Kiireellinen sairaanhoito järjestettävä Ulkomaille matkustavilla on yleensä matkavakuutus tai eurooppalainen sairaanhoitokortti joka tosin on vielä heikosti tunnettu. Romanikerjäläisillä ei ole ollut kumpaakaan. Tämän takia muutamasta akuutista sairaanhoitotapauksesta on aiheutunut esimerkiksi Helsingille muutaman tuhannen euron lasku. Suomi on velvollinen järjestämään EU:n sosiaaliturva-asetuksen mukaisesti sairaanhoitoa alueellaan tilapäisesti oleskeleville ja täällä asuville henkilöille, jotka ovat vakuutettuja jossain muussa jäsenvaltiossa. Kiireellistä sairaanhoitoa tulee antaa kaikille sitä tarvitseville. Eurooppalaisella sairaanhoitokortilla oikeutensa sairaanhoitoon esittävälle unionin jäsenmaassa oleskelevalle henkilölle tarjotaan sellainen välttämätön hoito, että hän voi jatkaa oleskeluaan suunnitellun ajan ja/tai pystyy palaamaan kotimaahansa jatkohoitoa varten. Kyseessä on vain välttämätön hoito eikä esimerkiksi leikkaushoito. Jos kerjäläisellä ei ole eurooppalaista sairaanhoitokorttia eikä varoja kustantaa hoitoaan, kustannusten takaisinperintä vaikeutuu. Näissä tapauksissa tulee neuvotella hoitoa tarvinneiden henkilöiden lähetystöjen kanssa ja ohjata apua tarvitsevia ottamaan myös itse yhteyttä lähetystöihinsä. Suomalaisten viranomaisten ei pidä ottaa suurempaa vastuuta toisen maan kansalaisista kuin välitön akuutti apu vaatii. Lähetystöt auttavat pulaan joutuneita. Niiden henkilökunta tuntee hyvin niin lähtömaiden kuin oleskelumaan ja EU:n lainsäädännön. Tiedonvaihto on mahdollista Kerjäläisasiassa korostuu poliisin ja sosiaaliviranomaisten, ulkomaalaisviranomaisten ja joissain tapauksissa myös terveydenhuoltoviranomaisten välinen tietojen vaihto. Sitä ohjaava lainsäädäntö aiheuttaa joskus poliisin ja sosiaaliviranomaisten välillä käytännön ongelmia. On tunnettava hyvin paitsi salassapitoa koskevat säännökset myös tilanteet, joissa tietoja on oikeus tai velvollisuus luovuttaa toiselle viranomaiselle. Jos kerjäläinen joutuu Suomessa toimeentulotuen tarpeeseen, sosiaaliviranomaisen on mahdollista kääntyä poliisin puoleen ottaen huomioon, Romanikylä Romaniassa Craiovan alueella sijaitsee kaukana kaupungeista, karun pustan keskellä. Äärimmäisen köyhissä oloissa ikkunalaudan hiusväripakkaus kiinnitti huomiota: emme sittenkään ole niin erilaisia. mitä asiakaslain 20 ja 22 :ssä sekä 18 :n 4 momentissa on säädetty. Tällöin poliisilta selvitetään, mihin henkilön maassaolo-oikeus perustuu. Jos poliisi tämän jälkeen ryhtyy asiaa enemmän selvittämään, perustuu poliisin tietojensaantioikeus poliisilain 35 :ään ja asiakaslain 18 :ään sekä ulkomaalaisrekisteristä annetun lain (1270/1997) säännöksiin. Lastensuojelutilanteissa sosiaaliviranomaisilla on laaja tietojensaantioikeus muilta viranomaisilta. Lastensuojelulaissa säädetään myös erityisistä oma-aloitteisista ilmoitusvelvoitteista. Sisäasianministeriön kerjäläistyöryhmä luovutti mietintönsä viime heinäkuussa. Se päätyi toteamaan, että poliisin ja sosiaalitoimen tietojenvaihtoa ohjaava lainsäädäntö pääsääntöisesti sallii yhteistyön viranomaisten välillä. Osa pykälistä jopa velvoittaa viranomaisia yhteistyöhön. Vain muutama pykälä varsinaisesti kieltää sen tai tietojenvaihdon. Tietojenvaihdon ongelmat eivät varsinaisesti johdu lainsäädännöstä vaan sen tulkinnasta ja ehkä joskus myös toisen osapuolen halusta avoimempaan yhteistyöhön. Mistä ratkaisu? Niin kauan kuin romanien olot lähtömaissaan ovat kurjat, he lähtevät paremman elämän perässä kerjäämään, kaupustelemaan, soittamaan ja osa myös tekemään omaisuusrikoksia. Niin pitkään, kun kerjääminen on kannattavaa, ilmiö pysyy suomalaisessa katukuvassa. Poliisi ei ole kyennyt osoittamaan yhtäläisyyttä Suomessa rikoksia tehneiden ja kadulla kerjäävien välillä, mutta ei sitä poissulkemaankaan. Ilmiöön tulee suhtautua vakavasti muun Euroopan maiden tavoin. Voi olla, ettei kerjäläinen saa itse pitää päivän tuottoaan, vaan sen kerää joku taustahenkilö. Kerjäläiset saattavat olla ihmiskaupan uhreja, jotka ovat lainanneet matkarahansa kovalla korolla. Rahan antaminen kadulla ylläpitää ilmiötä ja saattaa välillisesti mahdollistaa rikollista toimintaa. Helsingin kaupunki aloitti kesäkuussa Diakonissalaitoksen kanssa katutyöprojektin. Siinä selvitetään tänne tulleiden maahantulomotiivit ja arvioidaan, voitaisiinko heitä ryhtyä auttamaan suoraan heidän kotikylissään. Kerjääminen on ennen kaikkea rakenteellinen ongelma, johon EU:n arvoyhteisönä tulisi puuttua. Sosiaaliturva 11/08 19
tietoteknologia Maarit Laaksonen Sosiaalihuollossa ollaan siirtymässä sähköiseen arkistointiin. Jos se tehdään alan omista tarpeista lähtien, sähköinen arkisto voi lisätä asiakasprosessin joustavuutta, helpottaa tiedonsiirtoa ja automatisoida asiakirjojen säilyttämisen. Sähköinen arkisto voi helpottaa asiakastyötä Olemassa olevia tietoresursseja ei vielä hyödynnetä tehokkaasti sosiaalihuollossa. Sen tiedonhallinta kuuluu yleensä kunnan tietohallintoyksikölle, eivätkä sosiaalialan ammattilaiset tunne tarpeeksi mahdollisuuksia saada työlleen tukea tietojärjestelmistä ja sähköisestä arkistosta. Monet mieltävät arkiston pölyiseksi ja bunkkerimaiseksi huoneeksi, josta on työlästä löytää asiakaspapereita. Arkistointia pidetään arkistoihmisten juttuna ja työvaiheena, johon on vaikeaa löytää aikaa. Arkistointikäytännöt vaihtelevat kunnittain ja sosiaalihuollon eri palvelutehtävittäin. YTM Maarit Laaksonen toimii projektityöntekijänä Kuopion yliopiston Shiftec -tutkimusyksikössä Terveyshallinnon ja -talouden laitoksella ja opiskelee sosiaali- ja terveydenhuollon tietohallinnon maisteriohjelmassa Kuopion yliopistossa. Hän on ollut mukana tekemässä Sosiaalihuollon asiakasasiakirjojen sähköinen arkistointi -esiselvitystä. Sosiaalihuollon arkistointia koskeva lainsäädäntö Arkistolaki 183/1994 Laki sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa 13/2003 Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen sähköisestä käsittelystä 159/2007 Ajantasainen lainsäädäntö verkossa www.finlex.fi Vanhat asiakirjat helposti käyttöön Sosiaali- ja terveysministeriö valmistelee sosiaalihuollon sähköistä arkistointiratkaisua. Jos päädytään kansallisesti toteutettuun järjestelmään, se toimii yli kunnallisten organisaatiorajojen ja tiedot ovat saatavilla kaikkialla Suomessa. Arkistointijärjestelmä toimii kunnan oman asiakastietojärjestelmän kautta, joten sen käyttämiseksi ei tarvitse avata uutta ohjelmaa. Kunnan omissa järjestelmissä laaditut sähköiset asiakirjat varustetaan automaattisesti niitä kuvailevilla metatiedoilla. Kun asiakirja laaditaan tai tallennetaan, se saa tunnuksen, jonka avulla se löytyy arkistointijärjestelmästä helpommin kuin nyt kunnan omasta tietojärjestelmästä. Asiakirjoja ei enää tarvitse tulostaa arkistointia varten. Sosiaaliviranomaisilla on käyttöyhteys ja -oikeudet arkistointijärjestelmään, jolloin jo kertaalleen luodut asiakirjat saadaan käyttöön asiakastyöhön. Kun uusi asiakkuus alkaa, asiakkaasta jo olemassa olevat tiedot saadaan suoraan järjestelmästä. Tämä voi esimerkiksi helpottaa päätöksentekoa kiireellisistä lastensuojelutoimista, kun toisen kunnan tiedot asiakkaasta saadaan helposti käyttöön. Sosiaalialan tietoteknologia, Tikesos -hankkeessa laaditaan kansallisesti yhteneviä asiakirjarakenteita ja tietosisältöjä. Kun tämä kehitystyö yhdistetään sähköiseen arkistointiin, asiakastiedot siirtyvät automaattisesti uuteen asiakirjaan silloin, kun samoja tietoja käytetään monessa asiakirjassa. Tämä helpottaa sosiaalityöntekijän työtä. Samaan arkistoon terveydenhuollon kanssa? Sosiaalihuollossa on pidetty arkistointiratkaisun lähtökohtana liittymistä Kantaan eli Kansalliseen terveydenhuollon arkistoon, jota Kela ylläpitää. Laissa sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen sähköisestä käsittelystä (159/2007) määritellään asiakastietojen sähköisen käsittelyn yleiset vaatimukset. Sen perusteluissa todetaan, että valtakunnallisena toteutettavat tietojärjestelmäpalvelut rajataan aluksi koskemaan vain terveydenhuoltoa: Sosiaalihuollon asiakastietojen rekisterinpitäjiä ei ole syytä vielä tässä vaiheessa liittää valtakunnallisiin palveluihin. Tavoitteena pidetään kuitenkin valtakunnallisesti yhtenäisiä sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmäpalveluita. Lain perusteluissa todetaan myös, että sosiaalihuollon asiakastiedon puitteissa tapahtuvan kehitystyön jatkovalmistelun yhteydessä on syytä arvioida, voitaisiinko sosiaalihuollon rekisterinpitäjät liittää joko kokonaan tai osittain terveydenhuollon kanssa samaan valtakunnalliseen arkistointi- ja hakemistojärjestelmään sekä olisiko laaja keskittäminen sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen antamisen, asiakastietojen käsittelyn sekä yksityisyyden suojan kannalta perusteltua. Ennen päätösten tekoa on selvitettävä erilaiset ratkaisuvaihtoehdot, niiden tarkoituksenmukaisuus ja kustannustehokkuus sekä arvioitava vaihtoehtoja myös toiminnallisuuden kannalta. Tikesos-hankkeen työryhmässä on tehty asiasta esiselvitys Sosiaalihuollon asiakasasiakirjojen sähköinen arkistointi. Se luovutettiin sosiaali- ja terveysministeriölle lokakuussa. Asiakastietojen sähköisen käsittelyn lainsäädännön pohja on yhteinen sosiaali- ja terveydenhuollolle, mutta tämän ei pitäisi velvoittaa sosiaalihuoltoa taipumaan terveydenhuollon järjestelmiin. Terveydenhuolto eroaa sosiaalihuollosta toimintamalliltaan, toimintaympäristöltään ja ammattirakenteeltaan. Sosiaalihuollossa tietojen käyttöoikeudet perustuvat virkaan tai työtehtävään eivätkä ammatilliseen koulutukseen tai pätevyyteen, kuten terveydenhuollossa. Jos yhteinen arkistointijärjestelmä valitaan, jää nähtäväksi, miten hyvin Kanta taipuu sosiaalihuollon tarpeisiin. Sosiaali- ja terveysministeriö käsittelee arkistointiratkaisua vielä tämän vuoden puolella. Nyt on tärkeää nostaa esiin sosiaalihuollon omat tarpeet. Arkistointiratkaisun on pohjauduttava niihin ja sosiaalihuollon toimintaympäristöön. Arkistointi ei saa merkitä lisätyötä sosiaalityöntekijöille, vaan on valittava mahdollisimman pitkälle automatisoitu järjestelmä, joka toimii yhteen kunnan oman tietojärjestelmän kanssa. Kuntakohtaisista eroista on päästävä ja siirryttävä koko maassa yhtenäiseen asiankäsittelyyn. Tämä lisää asiakkaiden tasavertaista kohtelua. 20 Sosiaaliturva 11/08