1 Tavoiteraportti Versio 1.1 26.11.2012
2 Yleiskaavallinen ohjelma - Tavoiteraportti MAANKÄYTÖN RAKENNEMALLI 2030 Salon kaupunki 2012 Sisällysluettelo Salon toimintaympäristö muuttuu osaammeko valmistautua oikeisiin asioihin? 3 4 Maankäytön tavoitteet 6 Peruslähtökohdat 6 4.1 Rakennemalli ja sen vaihtoehdot 6 Maakuntakaavan lähtökohdat 6 Rakennemallivaihtoehdot 7 Rakennemallin rakentaminen 9 Valitun rakennemallin - hajakeskitetyn mallin - keskeiset tavoitteet 12 4.2 Elinkeinot ja työ 14 Maankäytön tavoitteiden lähtökohdat 14 Yritystonttitarve sekä yritys- ja teollisuusrakentamisen määrä 15 Yritysalueiden asemakaavallinen ja yleiskaavallinen reservi 15 Potentiaalisten yritysalueiden määrittely 18 Yhteenveto tonttitarpeesta ja -tarjonnasta 19 Yritysalueiden profilointi 19 4.3 Väestö ja asuminen 20 Koko kunnan väestötavoite 20 Osa-alueittaiset väestötavoitteet ja asuntorakentamisen määrä 21 Talotyyppijakauma 21 4.4 Palvelut 24 4.5 Liikenneverkko 25 4.6 Tekninen huolto 26 Vesihuolto 26 Energia- ja jätehuolto 27 4.7 Virkistys, matkailu ja loma-asutus 27 Virkistysalueet ja -palvelut 27 Matkailu 27 4.8 Ympäristönhoito 29 Luonnonympäristö, kulttuuriympäristö ja maisema 29 4.9 Maankäytön mitoitus ja yleiskaavoituksen tarve 31 Yleiskaavalliset varaukset ja kunnan maanomistus 31 Asemakaavoitettujen taajamien yleiskaavallinen katsaus 33 Kyläyleiskaavat 36 Asemakaavojen ajantasaisuuden tutkimus 36 Pitkän tähtäimen toimenpideohjelma 37
3 Salon toimintaympäristö muuttuu osaammeko valmistautua oikeisiin asioihin? Yleiskaavallisessa ohjelmassa tarkastellaan Salon kehitystä seuraavien 20 vuoden aikana. Käytössämme ovat tiedot menneistä vaiheista ja kaupungin nykyisestä tilasta. Lisäksi herkällä korvalla kuunnellen voidaan kerätä arvioita siitä, mitkä asiat tulevat todennäköisesti muuttumaan ja mitkä säilymään tulevina vuosikymmeninä. Näiden tietojen pohjalta meidän tulee laatia mahdollisimman realistiset tavoitteet kaupungin toivotulle kehitykselle. Tehtävä ei ole helppo, vaikka tietoa on olemassa enemmän kuin koskaan ennen. Havukka-Ahon ajattelijaa mukaillen kannattaa muistaa, että kaiken hyvän ennakkosuunnittelun jälkeenkin asia voi toteutua aivan jollain muulla tavalla. Varautuminen muutoksiin on viisautta. Salon 10 kunnan liittyminen 2009 yhdeksi uudeksi Salon kaupungiksi oli iso ja merkittävä muutos, joka mahdollistaa nyt koko 2200 km2 alueen kehittämisen yhtenä kokonaisuutena. Tämän edun hyödyntäminen on kaupungin alkutaipaleella jäänyt valitettavasti synkkien taloudellisten ongelmien alle. Ongelmat ovat syntyneet kaupungista riippumattomista syistä, mutta ne kertovat hyvin niistä uusista olosuhteista, joihin Salokin joutuu vääjäämättä sopeutumaan. Nokia oyj:n nousu salolaisen elektroniikkaosaamisen pohjalta maailman johtavaksi kännykkävalmistajaksi ja yhtä dramaattinen kännykkätuotannon lopetus Salossa kertoo, kuinka jopa pieni kaupunki Etelä-Suomessa on saumaton osa kansainvälisiä markkinoita. Nokian tarina kertoo myös, ettei isokaan yritys tai organisaatio ole haavoittumaton eikä riskitön. Olemme tulleet kehitysvaiheeseen, jossa ainoa varma asia on epävarmuuden lisääntyminen. Sen kanssa on opittava tulemaan toimeen. Tässä tilanteessa on kuitenkin hyvä todeta, että kymmenen kunnan kokonaisuus on kestävämpi ja voimakkaampi ottamaan nämä riskit vastaan kuin kymmenen erillistä ja toistensa kanssa kilpailevaa pikkukuntaa. Kaupungin kehittämistä ajatellen on neljä tiedossa olevaa isoa muutosta, jotka pitää ottaa huomioon: 1. Markkinat ovat kansainväliset - Maailmantalous on muutostilassa, jossa tuotanto, ihmiset ja pääomat siirtyvät yhä helpommin alueelta toiselle, ja jossa kasvun painopisteet ovat siirtyneet läntisistä teollisuusmaista uusille nouseville Aasian ja Etelä-Amerikan markkinoille. Mitä paremmin Suomessa ja myös Salossa tunnetaan sekä uudet että vanhat markkinat sitä paremmat edellytykset on ylläpitää taloudellista toimeliaisuutta myös täällä. Nokia oyj:n tarina Salossa on tästä erittäin konkreettinen esimerkki. Kansainvälistyminen ja suorat yritys- ja henkilösuhteet muihin maihin ja niiden toimijoihin ovat jatkossa välttämättömiä ja elintärkeitä. Läntisissä teollisuusmaissa on pitkään vallinnut käsitys, että palvelusektori tulee syrjäyttämään teollisen tuotannon. Kokemusten myötä ollaan linjaa vähitellen tarkistamassa niin, että toimivan palvelutuotannon pitää tukeutua taas vankkaan perustuotantoytimeen. Nämä yhdessä voivat aikaansaada aivan uusia ja kokonaisuutta rikastuttavia elinkeinotoiminnan muotoja. Kansainvälistyminen tarkoittaa myös sitä, että kunnan toiminnan taloudellisuutta ja tuloksellisuutta koetellaan koko ajan, ja kunnan tulee pystyä tehostamaan jatkuvasti omia käytäntöjään.
4 2. Ilmaston muutos muuttaa myös Saloa - Ilmaston lämpeneminen on tosiasia riippumatta siitä, kuinka paljon ihmisten toiminta on siihen vaikuttamassa. Lämpenemisen seurauksena ilmastosta tulee aiempaa arvaamattomampi, ja ilmeisesti sään ilmiöt muuttuvat hyvinkin rajuiksi myös Suomessa. Yllättävät rankkasateet, merenpinnan nousu, lumimyrskyt, rajuilmat sekä pitkät kylmät, kuumat ja kuivat jaksot tulevat vaikeuttamaan elämäämme jatkossa. Riippuvuus tuontielintarvikkeista ja tavaroista ja keskitetyt teknisen huollon verkostot (vesi, jätevesi, energia) saattavat muodostua vakavaksi riskiksi normaalin elämän jatkumiselle. Huoltovarmuuden ja omavaraisuuden lisääminen ruoan, juomaveden ja lämmön ja sähkön suhteen jopa rakennuspaikkakohtaisesti tulee aikaisempaa paljon tärkeämmäksi. Alavilla alueilla Salon keskustassa ja Perniössä varautuminen merenpinnan kohoamiseen ja yllätyksellisiin tulvatilanteisiin on ajankohtaisempaa kuin monessa muussa Etelä-Suomen kaupungissa. Tulvien ohella suurten sadevesimäärien ohjaaminen turvallisiin uomiin varsinkin yhdyskuntarakenteen sisällä on tärkeä haaste suunnittelulle. Paikallisen energiaomavaraisuuden kehittäminen, pohjavesivarojen säästäminen ja lähiruokatuotannon lisääminen vaikuttavat viisailta tavoitteilta. 3. Väestönkasvu Salossa on lähi vuosina vanhusväestön kasvua - Salon väestön odotetaan tässä ohjelmassa kasvavan vajaalla 7000 hengellä vuoteen 2030 mennessä. Kehitys voi olla paljon hitaampaa, jos maahanmuutto hiipuu eikä Salo houkuttele uusia asukkaita kunnan ulkopuolelta. Kehitys voi myös olla paljon nopeampaa, jos esimerkiksi taloudellisten ongelmien ja ilmastomuutosten vuoksi ihmisiä alkaa virrata muista maista Suomeenkin. Näillä näkymin ihmiset kuitenkin Suomessa pysyvät myös työkykyisempinä ja terveempinä pidempään kuin ennen, joten väestön ikääntyminen ei välttämättä tarkoita hoidon tarpeessa tai muuten huollettavana olevien ihmisten määrän lisääntymistä samassa suhteessa. Väestön määrälliset ja rakenteelliset muutokset aiheuttavat kuitenkin aina muutoksia myös asuntojen ja palvelujen kysyntään ja liikkumistarpeisiin. 4. Teknologian kiihtyvä kehitys muuttaa tuotanto- ja palvelurakenteita - Teknologisten ja erityisesti bioalan innovaatioiden nopea kehitys ja kytkeminen tavaroiden ja palvelujen tuotantoon luo uudenlaisia tarpeita ja toimintatapoja myös yhdyskuntasuunnitteluun ja kuntien toimintaan. Tavaroiden tuottaminen ja toimittaminen asiakkaille sekä palvelujen tarjoaminen ja käyttö tulevat tapahtumaan entistä enemmän asiakkaan, kuntalaisen, toivomassa paikassa, esimerkiksi kotona. Tämä tarkoittaa suurta muutosta sekä työpaikkojen, kaupan että yksityisten ja julkisten palvelujen järjestämisessä. On todennäköistä, että tulevaisuudessa ei ole tarpeellista eikä edes mahdollista määritellä tarkkaa rajaa rakennusten ja alueiden käyttötarkoituksille. Tekniikka mahdollistaa tilojen käytön hyvin monella eri tavalla, joten kuljetusten ketjujen tarkoituksenmukaisuus ja olemassa olevat liikenneyhteydet sanelevat sen, mitä missäkin kannattaa tuottaa. Asukkaiden tarpeet puolestaan määräävät sen, miten ja minne tuotteet lähetetään. Niitä ei enää tulevaisuudessa välttämättä haeta suuryksiköistä, vaan ne tuodaan kotiin tai lähipalvelupisteeseen. Yhdyskuntien toiminnassa tullaan etsimään uudenlaista logistista tasapainoa, mikä saattaa johtaa jopa ihmisiä kuljettavan liikenteen vähenemiseen ja toisaalta tavarakuljetusten ja liikkuvien palvelujen lisääntymiseen. Ratkaisevaa on nettikaupan lisääntymisen ohella palvelujen uudet tuottamistavat mm. virtuaaliympäristöt, nettineuvonta-asemat, etädiagnostiikka, kaukoopetus, verkostomaisen etätyön kehittyminen sekä mitä erilaisimpien tuotteiden tulostaminen omaan käyttöön edullisilla 3D-laitteilla vaikkapa kotona.
5 Salon strategisessa suunnitteluun ja maankäyttöön nämä isot trendit aiheuttavat seuraavia vaatimuksia: - Epävarmuuden lisääntymisen vuoksi suunnitelmissa tulee varautua sekä nyt arvioitua hitaampaan että sitä nopeampaan kasvuun. Yhdyskunnan tulee pystyä toimimaan mahdollisimman rationaalisesti kaikissa olosuhteissa. Riskien hallinnasta tulee tärkeä osa päätösten valmistelua. - Palvelun ja markkinoinnin on oltava kansainvälistä tasoa kunnissakin. Maankäytössä on varauduttava etukäteen myös nykyisestä poikkeaviin maankäyttöratkaisuihin, mikäli haluamme tarjota Saloa kansainvälisille yrityksille. Salon alueelta puuttuu muun muassa valmius tarjota todella ison kokoluokan tuotantolaitoksille soveltuvat sijoituspaikat. - Jotta kunnan investoinnit ja toimintakulut voidaan pitää taloudellisesti hyvin hallinnassa, tulee laatia 8-10 vuoden toteutusohjelma, jossa olemassa olevien resurssien käyttö optimoidaan suhteessa haluttuihin tavoitteisiin, ja jossa osoitetaan tarpeellisten ylläpito- ja uusinvestointien tarve. - Merenpinnan mahdollisen nousun ja suurten tulvien aiheuttama riski Salon keskustassa ja Perniön ydinalueilla tulee ottaa vakavaan tarkasteluun maankäytön ja rakentamisen painopisteitä arvioitaessa ja miettiä, miten kaupunkirakenne voidaan pitää toimivana myös vedenpinnan noustessa ehkä tulevaisuudessa pysyvästi ylemmäksi. - Maaseutualueiden kehittäminen ja ylläpitäminen tuottavana ja toimivana ympäristönä korostuu sekä paikallisen elinkeinorakenteen monipuolistamisen että energia- ja elintarvikehuollon omavaraisuuden näkökulmasta. Salon maaseutu on tärkeä myös asumisvaihtoehtojen monipuolistajana ja vapaa-ajan ja virkistyspalvelujen tarjoajana. Salo 22.11.2012 Kaupunkisuunnittelujohtaja Jarmo Heimo
6 4 Maankäytön tavoitteet Ohjausryhmä asetti yleiskaavallisen ohjelmatyön perustavoitteiksi seuraavat Peruslähtökohdat Salon kuntarakenne muodostaa tasapainoisen kokonaisuuden, jossa eri osa-alueita kehitetään niiden luontaisista edellytyksistä ja tarpeista lähtien. Kaupungilla on vahva keskusta ja selkeät aluekeskukset, joiden palveluista huolehditaan asutusta ja elinkeinoelämää kehittämällä. Maaseutualueilla turvataan perinteisten elinkeinojen toimintamahdollisuudet. Salon kaupungin rooli eteläisen Suomen elinkeinorakenteessa on tarjota jatkossakin valtakunnallisesti merkittävälle elinkeinoelämälle sen edellyttämiä toimintamahdollisuuksia hyödyntämällä seudun hyviä yhteyksiä ja osaamista. 4.1 Rakennemalli ja sen vaihtoehdot Maakuntakaavan lähtökohdat Alla oleva ote on lainattu Salon seudun maakuntakaavan selostuksesta, joka on laadittu v. 2006. Maakuntakaavan laaditut väestö- ja asuntotuotantotavoitteet ja tässä edempänä esitetyt Salon yleiskaavallisen ohjelmatyön aikana laaditut suunnitteet vastaavat suuruusluokiltaan toisiaan. Alueellisissa painotuksissa voidaan nähdä jo toteutuneen vuosien osalta eroja, mikä on nähtävissä vertailtaessa maakuntakaavan laadinnan aikaista aineistoa yleiskaavallisen ohjelman perustietoraportin aineistoon. Tämä seikka on vaikuttanut nyt laadittuihin suunnitteisiin. Erityisesti Kiskon, Kiikalan ja Kuusjoen väestökehitykset ovat olleet selvästi negatiivisempia kuin maakuntakaavaaineistoissa on arvioitu. Toisaalta Särkisalon kehitys on toteutunut parempana, kuitenkin lievästi negatiivisena, kuin silloisessa muutosarviossa. Perttelin kohdalla taas kasvu on ollut huomattavasti voimakkaampaa kuin ennusteissa. Salon yleiskaavoitusta ohjaavalla maakuntakaavalla on ollut lähtökohtana aluerakennetta täydentävä ja tiivistävä malli, joten sen aluevaraukset perustuvat pitkälti olemassa olevan taajamarakenteen täydentämiseen ja kehittämiseen. Käytännön lähtökohtana on ollut, että kattavan alueellisen palveluverkon säilyttämiseksi tulee aktiivisissa kehittämistoimissa ja kaavoituksessa pitäytyä nykyisissä taajamissa. Valittu toimintalinja tukee myös järkevää kuntataloutta olemassa olevan infran käyttöasteen parantuessa. Aluerakenne Maakuntakaavan tavoitevuosi on 2020. Kaavan aluevaraukset vaikuttavat vasta tulevien sukupolvien aikana. Aluerakenteella tavoitellaan toimivaa ja taloudellista kokonaisuutta, jossa ympäristöarvot ja asukkaiden viihtyvyys ovat sopusoinnussa. Itämeren alueen yhteistyössä ja maakuntasuunnitelmaa laadittaessa on E18-kehityskäytävää kuvattu osana kansainvälistä kehityskäytäväverkostoa. Turku Salo-akseli on vahvistunut Salon kaupunkiseudun voimakkaan kehityksen tuloksena. Turun kaupunkiseutua ja Salon seutua voidaan pitää yhtenä nauhamaisena työssäkäyntialueena. Maakunnan
7 suunnittelussa on tavoitteena edelleen parantaa akselin toimivuutta ja alueen yritysten toimintaedellytyksiä ja asukkaiden elinoloja kehittämällä Salon seudun houkuttelevuutta asuinpaikkana ja siten vähentää päivittäistä pendelöintitarvetta. Kaavan lähtökohtana on ollut aluerakennetta täydentävä ja tiivistävä malli, jossa suositaan täydennysrakentamista. Mallin edut ovat sekä taloudellisia että ekologisia. Palvelut sijoittuvat edelleen oleviin keskustoihin, joita täydentävät hajaasutusalueiden kyläkeskukset lähipalveluineen. Kuntarajoilla ei ole nykyisen kaltaista merkitystä. Salon kaupungin ratkaisut heijastuvat luonnollisesti koko alueelle, varsinkin naapurikuntiin. Oleellista on löytää luonteva työnjako vahvojen keskustojen, Salon, Someron ja Perniön sekä muiden kuntakeskusten ja kylien kesken. Huomattava on, että seudun asukasmäärä ei pysty tarjoamaan mahdollisuuksia uusien palvelujen toteuttamiselle, joten yhdyskuntarakenteen hajautuminen johtaisi liikenteen ja palvelujen heikompaan saavutettavuuteen ja lisääntyviin yhdyskuntakustannuksiin. Maankäytön aluevaraukset perustuvat pitkälle olemassa olevan taajamarakenteen täydentämiseen ja kehittämiseen. Taajamarakenteen viime vuosikymmenten rauhallinen kasvu ja maltilliset arviot/ennusteet tulevasta työpaikka- ja väestökehityksestä tukevat valittua ratkaisua. Valtaosa maakuntakaavan alueista on maa- ja metsätaloutta. Maa-, metsä- ja virkistysalueilla turvataan kannattavan metsätalouden edellytykset. Salon seudun liikennejärjestelmäsuunnitelman yhteydessä selvitettiin kuntien kaavatilanne ja taajamarakenteen mahdolliset kasvusuunnat. Selvityksessä käsiteltiin ensisijaisesti maankäytön ja liikennejärjestelmän vuorovaikutusta. Taajamarakennetta täydentää kyläverkko haja-asutetun maaseudun lähipalveluiden turvaamiseksi. Maakuntasuunnitelma 2030 Alla on ote maakuntasuunnitelman 2030 aluerakennekartasta. Kuva: Varsinais-Suomen aluerakenne 2030
8 Rakennemallivaihtoehdot Rakennemallityötä varten järjestettiin vuosien 2010 2011 aikana seuraavat kaupunkisuunnittelun seminaarit: - aluetoimikuntaseminaari - viherkaupunkiseminaari - keskustaseminaari - maankäyttö- ja elinkeinoseminaari - liikenneseminaari Seminaarityöskentelyjen yhteenvedot ovat tavoiteraportin erillisiä liitteitä, joihin voi tutustua ohjelman internet-sivuilla. Aluetoimikuntien kanssa käytiin niin ikään tavoitekeskustelut ja aluetoimikunnilla oli mahdollisuus esittää näkemyksensä alueensa kehittämistarpeista ja tulevista rooleista osana kaupungin kehittämistavoitteita. Yleiskaavallisen ohjelmatyön selvityksiä hyödynnettiin myös laadittaessa kaupungin palveluverkkoselvitystä. Siinä näkökulma ei ollut suoranaisesti maankäytöllinen, mutta palveluverkon kehittämistavoitteilla on vaikutuksia myös maankäytön suuntaviivoihin. Rakennemallityöhön ja keskustan yleiskaavatyöhön liittyvänä teetettiin myös koko kuntaa koskeva ostovoimaan perustuva kaupallinen selvitys, joka osoittaa kaupallisten palvelujen kehityssuunnat eteen ja taaksepäin. Salon kuntarakenteen suunnittelun vaihtoehtoisia kehityslinjoja, jotka ovat olleet mukana keskusteluissa, voidaan kuvata esimerkiksi seuraavasti: keskustapainotteinen malli hajakeskitetty malli joka niemeen notkoon -malli Keskustapainotteinen malli tarkoittaisi asutuksen ja muidenkin toimintojen keskittymistä keskustaajaman Salo-Halikko alueelle tai vaihtoehtoisesti laajennetulle keskusta-alueelle, johon kuuluisi lisäksi Muurlan ja Perttelin taajama-alueet. Viimeisen kahdenkymmenen vuoden kehitys Salon alueella on pitkälti tapahtunut vanhan Salon kaupungin vetämänä kehityksenä, mikä on tarkoittanut uuden asutuksen ja työpaikkojen keskittymistä nykyisen kuntakeskuksen alueelle. Tämä malli tarjoaisi ehkä parhaimmat edellytykset yksityisten palvelujen monipuolistumiselle tai ainakin palvelujen säilymiselle nykyisen tarjonnan mukaisena. Malli merkitsee todennäköisesti viime vuosikymmenien mukaista kerrostalorakentamista Salon keskustassa. Kehysalueen taajamien kohdalla malli merkitsisi taantumista, mikä johtaisi niissä palvelujen heikentymiseen. Malliin liittyy moottoritien mahdollisuuksien hyödyntäminen Salon keskustaan tukeutuvien työpaikka-alueitten osalta, kuten Riikki-Iilikeen, Märyn liittymän, Meriniityn, Valurin-Ollikkalan ja Metsäjaanun/Rouskiksen ja mahdollisesti jopa Salaisten alue suunnittelukauden loppupuolella. Hajakeskistetyllä mallilla tarkoitetaan Salon tapauksessa rakenneratkaisua, jossa positiivista väestökehitystä pyritään kaupungin toimenpitein tukemaan myös vanhoissa kuntakeskuksissa. Malli edellyttää kaupungin aktiivista maapolitiikan ja kaavoituksen hoitoa keskustaajaman lisäksi myös entisissä kuntakeskuksissa ja muissa kaavoitetuissa taajamissa. Keskeistä siinä on olemassa olevan infrastruktuurin ja kunnallisten palvelujen hyödyntäminen ja säilyttäminen, jotta lähipalvelut olisivat saatavissa kohtuullisella etäisyydellä koko kaupungin alueella. Malliin liittyy moottoritien mahdollisuuksien hyödyntäminen ennen kaikkea työpaikka-alueitten osalta ja muuten kuten kes-
9 kustapainotteisessa mallissa, mutta lisäksi Muurlan ja Suomusjärven osalta. Malli noudattaa myös Vihersalo -ajattelua. Mallilla joka niemeen notkoon tarkoitetaan ratkaisua, jossa keskittymiskehitys on jostain syystä, esimerkiksi energiakysymysten ja/tai työpaikkakehityksen vuoksi, kääntynyt selkeästi hajaasutusmaisen uudisrakentamisen suuntaan. Mallissa myös todennäköisesti ympäristöllisesti houkuttelevat osa-alueet ja niiden taajamakeskukset olisivat muuttovoittajia. Mallin seurauksena kuntakeskuksen asema ja palveluvarustus todennäköisesti heikkenisi ja Salo saattaisi menettää painoarvoaan osana Etelä-Suomen kehityskäytävää. Mallinomainen kehitys voisi aktivoitua myös, jos kaupungin ohjaus rakentamiseen olisi vähäistä, mikä taas johtaisi todennäköisesti kehitykseen, jossa kaupunki vain vastaisi kasvavista yhdyskuntakustannuksista muiden tahojen ohjatessa rakentamista lyhytnäköisten etujen näkökulmasta. Rakennemallin rakentaminen Käydyn vuorovaikutuksen tuloksena kirjatut rakennemallia koskevat tavoitteet ovat usein keskenään ristiriitaisia. Osa esitetyistä tavoitteista on myös ennen nykyisen Salon kaupungin syntymistä tapahtuneen kehityksen valossa epärealistisia, mikä luo haasteita tavoitteellisen mallin luomiselle. Lähtökohtana työssä on pidetty sitä, että positiivista kehitystä on kaupungin taholta ohjattava ja edistettävä siellä, mihin on luontaista vetoa. Tämä merkitsee valintojen tekoa myös kaavoituksen osalta. On resurssien tuhlaamista suunnata maapoliittisia tai kunnallisteknisiä investointeja alueelle pelkästään toiveiden varassa, jos kysyntää ei ole. Kaupungin rakenne eheytyy suuntaamalla uudisrakentaminen olemassa oleviin taajamiin ja niiden yhteyteen. Ohjausryhmässä on käyty analyyttisiä keskusteluja ja vertailuja rakennemallin perustekijästä eli väestökehityksestä ja väestön alueellisesta sijoittumisesta. Sen tuloksia on tarkasteltu myöhemmin kappaleessa 4.3 Väestö ja asuminen. On selvää, että ilman seutukaupungin veturin eli Salon keskustan kehittymistä ympäröiväkään alue ei tule menestymään eikä houkuttele uusia asukkaita muualle kaupungin alueelle. Toisaalta alueellisesti kattavan lähipalveluverkon ylläpito ei onnistu ilman, että positiivista kehitystä tapahtuu myös kunnan muissa osissa. Näin on päädytty hajakeskitettyyn malliin, jossa vanhoilla kuntakeskuksilla on edelleen tärkeä rooli palvelujen tarjoajana. Palvelujen säilymistä ei voida laskea haja-asutuksen varaan. Hajakeskitetyssäkin mallissa Salo-Halikko kaupunkikeskuksen myönteinen kehitys on välttämätöntä koko seudun menestyksen kannalta. Keskustan maantieteellinen asema osana kaupungin kokonaisrakennetta mahdollistaa palvelujen järkevän keskittämisen niiltä osin kuin palveluja voidaan tuottaa vain yhdessä toimipisteessä. Mallissa keskusta-alueen rooli on myös työpaikkojen sijoittumisen näkökulmasta katsoen keskeinen, mutta tavoitteena on selvittää myös muiden potentiaalisten yritysalueitten asema kuntarakenteessa. Entisten kuntakeskuksien ja muutamien muiden kaavoitettujen taajamien kehittämiselle on pyritty löytämään oma roolinsa osana kaupungin rakennetta. Omaleimaisten ja toisistaan poikkeavien roolien tai työnjaon löytäminen on kuitenkin osoittautunut erittäin haasteelliseksi tehtäväksi ainakin, kun asiaa tarkastellaan maankäytön näkökulmasta. Useimmiten rooliksi on esitetty lähipalvelutarjonnan ohella pelkästään asumista. Ainoastaan Suomusjärven taajamalle ja Teijon alueelle on nähty selkeästi tästä yleislinjauksesta poikkeavaa roolia. Erityinen huoli on nähty Perniön keskustan kehityksestä, jossa kohtuullisesta asuntorakentamisesta huolimatta väestökehitys ei ole ollut erityisen hyvä. Kun se kuitenkin on kehysalueen taajamista
10 suurin ja parhaan palveluvarustuksen omaava, sen elinvoimaisuudesta tulisi huolehtia myös elinkeinopolitiikan keinoin. Perniön keskustalle esitetään rakennemallissa annettavaksi aluekeskuksen status, mikä perustuu sen nykyiseen kokoon ja palveluvarustukseen, jotka edelleen ovat selvästi muita kehysaluetaajamia merkittävämpiä. Suomusjärven keskustan (Kitula) osalta on maankäytön näkökulmasta katsottu, että sille tulee kehityspotentiaalinsa vuoksi antaa aluekeskuksen status, vaikka sen nykyinen asema ei sitä vielä osoitakaan. Muut entiset kuntakeskukset kuvataan rakennemallissa palvelukylinä, myös Muurla ja Pertteli, jotka katsotaan kuitenkin kuuluvaksi ulompaan keskustavyöhykkeeseen. Sisemmän keskustavyöhykkeen osalta, johon katsotaan kuuluvaksi Salon ja Halikon asemakaavoitettavat alueet, ei aluekeskusajattelua käsitellä tässä työssä, koska niitä asioita on käsitelty Salon yleiskaavassa 2020 (mm. Viitanlaakson lähipalvelualue). Neljäntenä tasona mallissa esitetään ns. koulukylät. Näiden lisäksi muiden asemakaavoitettujen taajamien (Vartsala, Härjänvatsa, Kuusjoenperä, Matilda, Förby) tilanne todetaan jäljempänä väestökehitystä ja maankäytön mitoitusta tarkastelevissa osissa. Teijon alueen erityinen rooli nähdään rakennemallissa sen monipuolisuudessa ja sillä on Salon kannalta monta roolia liittyen mm. asumiseen ja vapaa-ajan asumiseen sekä teollisuuteen, matkailuun, vapaa-aikaan, luontoon ja merellisyyteen. Seuraavassa on määritelty tässä työssä käytettyjä keskuskäsitteitä, jotka ovat yhteneväiset palveluverkkoselvityksen linjausten kanssa. Salon keskusta-alue on seutu- ja kaupunkikeskus, jossa tavoitteena on tarjota vähintään kaikki seutukaupunkitason palvelut. Keskusta-alue voidaan jakaa sisempään keskusta vyöhykkeeseen, joka käsittää Salon ja Halikon keskustojen asemakaavoitetut alueet sekä ulompi keskustavyöhyke, joka käsittää lisäksi Perttelin taajamat sekä Muurlan ja Märyn asemakaavoitetut alueet. Aluekeskuksella tarkoitetaan tässä taajamakeskusta, jossa on tarjolla kaikki vähintään palvelukylän lähipalvelut, mutta jolla lisäksi on joko nykyisen asemansa, sijaintinsa tai kehityspotentiaalinsa näkökulmasta mahdollisuudet ylläpitää tai lisätä painoarvoaan kuntarakenteessa. Näissä sijaitsee myös hoivapalveluja/palveluasumista. Palvelukylällä tarkoitetaan lähinnä entisiä kuntakeskuksia, joissa kaupungin aktiivisella toiminnalla pyritään ylläpitämään tärkeimmät lähipalvelut kuten päivittäistavarakauppa, lasten päivähoito- ja varhaiskasvatuspalvelut, perusopetuksen 1-6. luokat, lähiliikuntapaikkoja ja palveluliikennettä keskustaan. Edelleen näissä pyritään turvaamaan lääkärin/hammaslääkärin vastaanotto. Koulukylällä tarkoitetaan kyläkeskusta, jossa kaupungin aktiivisella toiminnalla pyritään ylläpitämään alakoulu ja päivähoitopalvelut.
Kuva: Hajakeskitetyn rakennemallin keskeiset piirteet 11
12 Valitun rakennemallin - hajakeskitetyn mallin - keskeiset tavoitteet Työn ohjausryhmässä on suunnittelun aikaiseen vuorovaikutukseen (mm. seminaarit, aluetoimikuntatyö ja palveluverkkoselvitys) sekä tehtyihin selvityksiin perustuen päädytty hajakeskitettyyn malliin. Malli vastaa myös maakuntakaavan ratkaisua ja tukee kestävän kehityksen mukaista rakenteen eheyttämisen tavoitetta. Mallin päälinjoja kuvaa seuraava taulukko: Salon kaupunkikeskusta kehitetään edelleen seutukeskuksena ja vahvana palvelujen, työpaikkojen ja asumisen alueena kaupunkikeskuksella on ydinalue (keskusta-alue), joka muodostuu Salon ja Halikon asemakaavoitetuista ja kaavoitettavista alueista kaupunkikeskuksen ulkokehän sisälle lasketaan myös Märyn taajama, Perttelin eri taajamat sekä Muurla (ulompi keskustavyöhyke) muiden entisten kuntakeskusten alueita kehitetään ns. palvelukylinä, joissa kunnan kaavoitus- ja maapoliittisin toimenpitein tuetaan erityisesti asumisen sijoittumista niihin Perniön keskustaa kehitetään aluekeskuksena pyrkimyksenä säilyttää sen muita kuntakeskuksia parempi palveluvarustus jatkossakin. Tämä edellyttää varautumista myös uusiin työpaikka-alueisiin Suomusjärven keskustaa kehitetään aluekeskuksena hyödyntäen sen liikenteellisesti hyvää asemaa sekä Varsinais-Suomen porttiasemaa pääkaupunkiseudun suuntaan. Tätä puoltaa myös pitkä etäisyys kaupunkikeskuksesta. Suomusjärven mahdollisuuksia liikenteellisesti edullisena työpaikka-alueena tulee hyödyntää. Tässä kohtaa on kysymys nimenomaan pitkän tähtäimen tavoitteesta Teijon - Mathildedalin aluetta tulee kehittää monitoimialueena, jossa hyödynnetään alueen luonto ja merellisyys sekä perinteet niin teollisuuden kuin matkailun alalla. Aluetta kehitetään edelleen sekä pysyvän asumisen että lomaasumisen mahdollistavana vyöhykkeenä. koulukyliä (7) kehitetään maaseutumaisen asumisen alueina tarvittaessa kaavoituksen keinoin (esim. kyläyleiskaavoitus) loma-asutus ja kakkosasuminen on keskeinen rakennetekijä, mikä edellyttää panostusta rantojen kaavoitukseen
Kuva: Maankäytön rakennemalli 2030 13
14 4.2 Elinkeinot ja työ Maankäytön tavoitteiden lähtökohdat Elinkeinoelämän osalta maankäytön tavoitteiden lähtökohtana on työllisyyden parantaminen ja uusien työpaikkojen synnyttäminen yhtenä kaupungin strategisena menestystekijänä. Työpaikkatavoitteiden kanssa on sovitettava yhteen väestökehitys ja palvelutarjonnan turvaaminen kunnan eri osa-alueilla. Tällöin pitää ottaa erityiseen tarkasteluun työpaikka-alueiden kehittäminen sekä elinkeinoelämän toimintamahdollisuuksien turvaaminen maankäytöllisesti erityisesti niiden alueiden läheisyydessä, joissa on olemassa olevia palveluita ja joihin kaupungin rakennemallissa suuntautuu väestönkasvua. Nykyisten työpaikka-alueiden kehittäminen maapoliittisin toimenpitein pitää sisällään esimerkiksi riittävästä tonttitarjonnasta huolehtimisen, eri yritysalueiden erityispiirteiden ja vahvuuksien tunnistamisen sekä edellisiin pohjautuvan yritystonttien aktiivisen markkinoinnin. Tämän hajakeskitettyä mallia tukevan tavoitteen lisäksi tulee huolehtia siitä, että yritystonttitarjonta on riittävä myös koko kaupungin tasolla tarkasteltaessa. Tämä tarkoittaa myös mahdollisten uusien yritysalueiden kehittämistä. Pitämällä huolta hyvästä tonttitarjonnasta edistetään uusien yritysten ja samalla uusien työpaikkojen syntyä Saloon. Salon vetovoimatutkimuksessa 2009 on nostettu esiin kolme tärkeintä tekijää, jotka vaikuttavat yritysten sijoittumiseen: Yhteydet: Yritystoiminta sijoittuu alueille, joilla on osaavaa työvoimaa ja jotka sijaitsevat logistisesti edullisesti joko raaka-aineisiin tai markkinoihin nähden. Yritysalueiden kehittämisessä tuleekin huomioida mahdollisuudet kehittää uusia logistisesti hyvien liikenneyhteyksien varrelle sijoittuvia alueita. Tarjonta: Yritysten sijoittumispäätöksiin vaikuttaa oikeanlaisen tonttimaan tai rakennettujen toimitilojen välitön tarjonta. Välitön tarjonta tonttimaan osalta tarkoittaa sitä, että teollisuusja yritystontteja täytyy olla riittävää määrä ja valikoima heti saatavilla tai helposti käyttöönotettavina. Verkostot: Kolmantena tekijänä yritysten sijoittumisessa voi vielä nostaa esiin olemassa olevat yritysverkostot, jotka tuovat esimerkiksi synergiaetuja. Yritystoiminnan kehittäminen maankäytön suunnittelun kannalta edellyttää toiminta- ja laajentumisedellytysten huomioimista sekä joustavuutta pitkän aikavälin suuntaviivoja määritettäessä. Samalla täytyy kuitenkin ottaa huomioon yhdyskuntarakenteen tiivistämisen sekä tehokkaan maankäytön vaatimukset. Maankäytön suunnittelussa tulisi tarpeen mukaan ottaa huomioon myös viihtyisä ja turvallinen muu toimintaympäristö, kuten houkuttelevat asumisen vaihtoehdot ja vapaa-ajan aktiviteetit. Energiakustannusten nousupaineiden vuoksi yritykset ovat enenevässä määrin kiinnostuneita paikallisesti tuotetun, uusiutuvan energian käyttöön. Yhtenä keinona uusien alueiden kehittämisessä olisi kaavoitettavien alueiden markkinoiminen potentiaalisille yrityksille jo alueen suunnitteluvaiheessa, jolloin yritykset voivat vaikuttaa alueen luonteeseen ja yhteistoimintamahdollisuuksiin. Elinkeinoelämään liittyvän maankäytön tavoitteiden määrittelyn yhteydessä on tehtävä strategisia ratkaisuja kunnan aktiivisella otteella kehitettävistä työpaikka-alueista ja eri alueitten rooleista. Myös keskusta-alueen (Salo, Halikko, Pertteli, Muurla) sisällä eri työpaikka-alueitten profiloitumisesta tulee tehdä ratkaisuja. Muilla alueilla profiloinnilla on merkitystä lähinnä markkinoinnin kannalta. Uusien työpaikka-alueiden osalta tulee selvittää moottoritien potentiaalin hyödyntäminen. Samalla yleiskaavallisessa ohjelmatyössä joudutaan kuitenkin ratkaisemaan se, missä määrin moottoritien liittymien lähialueita voidaan kehittää ilman rakenteellista hajaantumista. Näihin lähtökohtiin liittyviä tarkempia tavoitteita tarkastellaan osaltaan kaupunkisuunnitteluosastolla käynnissä olevassa Euroopan aluekehitysrahaston rahoittamassa hankkeessa Salon yritysalueiden kehittäminen osana Etelä-Suomen kehityskäytävää. Tavoitteena on selkiinnyttää ja samalla
15 vahvistaa Salon yritysalueiden rooleja niin, että alueet voivat profiloitua osana seudun kokonaisvaltaista kehittämistä. Tarkastelun kohteena ovat yritysalueiden maankäytölliset lähtökohdat sekä nykyisten yritysalueiden laajentamisen mahdollisuudet ja potentiaalisten yritysalueiden mahdollisuuksien arviointi. Työ on vielä käynnissä ja sitä tehdään yhteistyössä Yrityssalon ja paikallisten yrittäjien ja yrittäjäjärjestöjen kanssa. Yritystonttitarve sekä yritys- ja teollisuusrakentamisen määrä Yritystontteja tulee olla alueellisesti ja laadullisesti tarpeeksi tarjolla. Kuitenkaan varsinaisia mitoituslukuja sen suhteen, kuinka paljon vuodessa rakennetaan uusia yritystontteja, ei ole määritelty. Kun huomioon otetaan myös alueellisuus ja laatu, voidaan esittää, että tonttitarve vaihtelee alueittain tonttien koon ja soveltuvuuden suhteen. Alueellisen tarjonnan kannalta täytyy myös huomioida asutukseen liittyvät mitoitukset siten, että asukasmääriltään kasvavissa taajamissa on riittävästi myös yritystonttitarjontaa. Käytännössä tämä tarkoittaa laajennetun keskustaajaman lisäksi Perniön ja Suomusjärven taajamia sekä Teijoa. Yritystonttitarpeen osalta tavoitekeskustelua on käyty maankäyttö- ja elinkeinorakenne- sekä aluetoimikuntaseminaarissa. Näissä seminaareissa tuotiin esille, että kehys- ja maaseutualueilla ylipäänsä pienyritykset ja -teollisuus sekä erityisesti maatalouteen liittyvä teollisuus korostuvat. Samalla kehysalueen osalta nähtiin tärkeänä, että kaavoituksella taataan kaikissa taajamissa pienyritystonttitarjonta, joka palvelee alueille syntyviä pienyrityksiä. Lisäksi tuotiin esiin, että kehysalueella on myös keskustaajamaa paremmat mahdollisuudet joustavien ja kooltaan suurien tonttien kaavoittamiseen. Yritystonttitarpeen mitoitusta voi tarkastella osittain mennyttä kehitystä vasten. Viimeisen viiden vuoden aikana on myyty yksittäisiä tontteja Metsäjaanussa, Riikissä, Perniössä ja Perttelissä. Heikot taloudelliset näkymät vaikuttavat kuitenkin merkittävästi yritysten maa- ja rakennusinvestointeihin, ja viimeisen viiden vuoden aikana kaupungin omistamien yritystonttien menekki onkin ollut vähäistä. Taloudellisesti huonoina aikoina runsas toimitilatarjonta vaikuttaa myös yritystonttien menekkiin vähentävästi. Yritystonttien alueellista tarvetta voi tarkastella aiemman kehityksen valossa myös suhteessa uusiin yritystoiminnan käyttöön tarkoitettuihin rakennuksiin. Saatavissa olevien tietojen perusteella 2000-luvun uuden rakentamisen alueellisesta jakautumisesta asemakaavoitetuilla yritysalueilla voidaan tehdä seuraavia huomioita: Keskustaajaman alueella on rakennettu kaikilla yritysalueilla, vaikka alueiden välillä on nähtävissä myös eroja. Esimerkiksi Riikissä rakentaminen suhteessa alueen kokoon on ollut vähäisempää kuin muilla alueilla. Muurlan Kosken alueelle on rakennettu merkittävästi suhteessa olemassa olevaan rakennuskantaan. Perniössä uusi rakentaminen on selkeästi hidastunut 1990-luvulta. Perttelissä ja Suomusjärvellä rakentaminen on ollut vähäistä. Muilla alueilla uusia yrityskäyttöön tarkoitettuja rakennuksia on rakennettu vain muutamia. Lisäksi yksittäisissä kohteissa on saatettu rakentaa kerrosalaltaan paljon, kun menestyvä yritys on laajentanut. Tämän tyyppisissä kohteissa on maankäytöllisesti kysymys nykyisten yritysten toimintaedellytysten turvaamisesta. Yritysalueiden asemakaavallinen ja yleiskaavallinen reservi Syksyn 2012 tilanteen mukaan Salon kaupungilla on kunnallisteknisesti valmiita yritystontteja vapaana koko kaupungin alueella noin 90, joista noin puolet sijaitsee keskusta-alueen yritysalueilla. Kun huomioon otetaan vielä kunnallisteknisesti rakentumattomat alueet eli tonttien kokonaistarjonta, on kaupungin omistamia yritystontteja yli 160 (taulukko 4.2.1). Näissä luvuissa ei ole mukana kaupungin omistuksessa olevat vuokratut tontit. Lukujen osalta täytyy ottaa huomioon,
16 Keskustaajama (Salo, Halikko) Kaavoitetut T ja K-alueet yhteensä (ha) Kaupungin rakentamiskelpoinen yritystonttimaa (ha) Muun omistama rakentamiskelpoinen yritystonttimaa Kaupungin muu yritystonttireservi (ha) Muun omistama yritystonttireservi Käyttämättä koko alueesta Kaupungin kokonaisreservi Kaupungin kokonaisreservi prosentteina Kaupungin yritystonttitarjonta (kunnallisteknisesti valmiit/kaikki) 443,1 14,9 13 33,3 12,5 48,2 11 % 17 % 28 / 96 Perniön kk 60,7 12,3 11,1 0,9 0,7 13,2 22 % 41 % 16 / 18 Muurla 19,8 4,9 1,7 0 0 4,9 25 % 33 % 11 / 11 Pertteli 32,7 1,4 3,6 4,5 3 5,9 18 % 38 % 3 / 8 Suomusjärvi 34,2 8,2 2,1 1,1 9,3 9,3 27 % 61 % 16 / 19 Kuusjoki 12,5 0 0 0 3,5 0 0 % 28 % 0 / 0 Kisko, Toija+kk 5,1 0,1 0,5 0 0 0,1 2 % 12 % 1 / 1 Kiikala 7,2 3,6 0,5 0 0 3,6 50 % 57 % 8 / 8 Teijo & Matilda 18,5 0 5,2 0 0 0 0 % 28 % 0 / 0 Särkisalo 28,1 0 0,6 0 0 0 0 % 2 % 0 / 0 Märynummi 2,8 0,7 0,2 0 0 0,7 25 % 32 % 2 / 2 Vartsala 1,5 0,7 0 0 0,2 0,7 47 % 60 % 2 / 2* Vaskio 6,8 0,2 0 0 0,2 0,2 3 % 6 % 1 / 1 Yhteensä 673 47 38,5 39,8 29,4 86,8 13 % 23 % 88 / 165 Anjala 19,3 0,7 0,2 0 0 0,7 4 % 5 % 1 / 1** Horn ja Sokeritehdas 80,9 0,7 2 0 0,2 0,7 1 % 4 % 2 / 2** Taajamittain Keskustaajama ja Pertteli yritysalueittain Meriniitty 144,8 1,8 3,1 0 0 1,8 1 % 3 % 1 / 1** Metsäjaanu 30,8 3,2 0 21,1 0 24,3 79 % 79 % 10 / 50 Riikki 82,6 6 4,9 11,9 6,5 17,9 22 % 35 % 8 / 32 Valuri 23,1 0 0 0 0 0 0 % 0 % 0 / 0 Hähkänä 18 0,3 2,1 4,5 2,8 4,8 27 % 54 % 1 / 6 Inkere 4 0,6 0,4 0 0 0,6 15 % 25 % 1 / 1 Kaivola 10,7 0,4 1,1 0 0,3 0,4 4 % 17 % Taulukko 4.2.1. Asemakaavallinen yritystonttireservi (T- ja K-alueet) taajamittain ja tarkemmin eriteltyinä eräiden yritysalueiden osalta. Kaupungin omistamiin tontteihin on laskettu vain ne tontit, jotka eivät ole vuokrattuina yrityskäyttöön. * Uudessa asemakaavassa tontit on muutettu asuinkäyttöön. ** Suunnitteluvaraus. Tontille on suunniteltua käyttöä eivätkä ne ole vapaassa myynnissä. 1 / 1
17 että osassa tonteissa erityisesti Meriniityssä, Anjalassa ja Hornissa on suunnitteluvarauksia, joilla on varauduttu yritysten laajenemiseen tai paikalliseen energiantuotantoon. Lisäksi osa kaupungin vanhoilla asemakaava-alueilla olevista rakentamattomista yritystonteista vaativat käyttötarkoituksen tarkoituksenmukaisuuden tarkastelua ja mahdollisesti kaavan ajantasaistamista. Käytännössä nämä tarkoittavat sitä, että kaupungin omistuksessa myytävänä olevien yritystonttien määrä on taulukossa esitettyjä lukuja jonkin verran pienempi. Kaupungin tonttitarjontaa voi tarkastella myös alueelliseen jakauman mukaan. Kokonaistarjonnan suhteen kaupungilla on runsaasti yritystonttireserviä keskustaajaman alueella lähinnä Riikin ja Metsäjaanun alueilla. Keskustaajaman ulkopuolella tonttitarjontaa on lisäksi Suomusjärvellä, Muurlassa, Perniössä ja Perttelissä. Yritystonttien reservi on esitetty erillisessä liitekartastossa. Muista taajamista Kuusjoella, Vartsalassa, Teijossa ja Matildassa sekä Särkisalossa ei ole yhtään kaupungin omistamia yritystontteja. Näilläkin alueilla on tosin yritystoimintaan kaavoitettua maata muussa omistuksessa. Nykyisellään kaikkien asemakaavoitettujen yritystonttien toteutuneisuus on noin 75 %. Tämä tarkoittaa, että noin neljännes kaavoitetuista tonteista on täysin tyhjillään. Todellinen käyttöaste on kuitenkin tätä pienempi, kun huomioon otetaan vajaasti rakennetut tontit sekä tontit, jotka ovat muussa kuin yrityskäytössä Laadullisesti riittävä tonttitarjonta tarkoittaa myös riittävää valikoimaa. Kaikkien vapaiden yritystonttien pinta-aloja ja rakennusoikeuksia tarkasteltaessa näkyy, että kaupungin tonttireserviin kuuluu pääosin pieniä alle 3000 k-m² rakennusoikeutta sisältäviä tontteja. (kuvat 4.2.1 ja 4.2.2). Tonttien pinta-aloja tarkasteltaessa tämä tarkoittaa sitä, että tonttien keskipinta-ala on noin puoli hehtaaria. Kuva 4.2.1 ja kuva 4.2.2. Kaupungin omistamien reservissä (asemakaavoitettu, mutta ei kunnallistekniikkaa) ja käytettävissä (asemakaavoitettu, mutta ei kunnallistekniikkaa) olevien yritystonttien kokoluokat. Pinta-alallisesti kolme suurinta tonttia sijoittuvat Riikkiin ja Perniöön kirkonkylälle. Pinta-aloja tarkasteltaessa täytyy kuitenkin huomata, että kaupungin vapaista tonteista on mahdollista muodostaa suurempia kokonaisuuksia. Käytännössä yhdistämisillä ilman kaavamuutoksia ei kuitenkaan
18 päästä yli 2,5 hehtaarin tontteihin. Pitkän tähtäimen maankäytön suunnittelussa tulisi varmistaa pinta-alallisesti suurten tonttien saatavuus. Yleiskaavallisia varauksia tarkasteltaessa eniten laajentumismahdollisuuksia on Riikin ja Metsäjaanun alueella, joiden lisäksi myös Märyn liittymän kaavoitettava yritysalue tarjoaa uuden mahdollisuuden. Maakuntakaavallisesti myös Muurlan liittymän kehittäminen työpaikka-alueeksi on mahdollista. Potentiaalisten yritysalueiden määrittely Maantieliikenteen kannalta Salon logistinen asema on erinomainen Helsingin ja Turun välillä. Uusien yritysalueiden tarkastelussa otetaan huomioon sekä nykyisten alueiden merkittävät laajennusmahdollisuudet että uudet yritysalueet. Logistisesti hyvin sijaitsevien mahdollisten yritysalueiden kehittämistarkasteluun otetaan moottoriteiden liittymät. Tarkastelussa huomioidaan nykyisten seitsemän liittymäalueen lisäksi kahden mahdollisen liittymäpaikan (Salaisten liittymä sekä Haukkalan liittymän eli ns. Salon itäinen liittymä) kaikki neljännekset (kuva 4.2.3). Määrittelyn tarkoituksena on löytää ne liittymä-alueet, jotka maankäytöllisesti ja yhdyskuntarakenteellisesti soveltuvat parhaiten yritystoiminnalle. Kaikkien liittymien ottaminen mukaan tarkasteluun ei siis tarkoita sitä, että kaupunki maapolitiikallaan ohjaisi kaikkien liittymien kehittämistä yritysalueina. Yleisesti ottaen moottoritieliittymien hyödyntäminen yritysalueina on Salon alueella sekä yhdyskuntarakenteellisesti että maisemallisesti haastavaa. Potentiaalisten yritysalueiden soveltuvuuden määrittelyssä: tarkastellaan maakunta-, yleis- ja asemakaavoituksen tarjoamia mahdollisuuksia. arvioidaan liittymäalueiden kehittämistä työpaikka-alueiksi osana muuta yhdyskuntarakennetta huomioiden myös kunnallistekniikan saatavuus. analysoidaan rakennettavuutta yritystoiminnan näkökulmasta suhteessa rakentamisen ja yritystoiminnan rajoituksiin (suojelualueet yms.) sekä maaperään ja maisemaan sekä arvioidaan alueen yleistä potentiaalia yritystoiminnan alueena. Kuva 4.2.3. Potentiaalisina yritysalueina tarkasteltavat Salon moottoritieliittymät.
19 Yhteenveto tonttitarpeesta ja -tarjonnasta Edellä läpikäydyn perusteella tonttitarpeesta ja -tarjonnasta voidaan tehdä seuraavanlaisia huomioita: Kaupungin yritystonttien määrällinen tarjonta on riittävä useiksi vuosiksi eteenpäin. Yhdyskuntarakenteellisesti suhteessa asuntoalueisiin yritystonttien alueellinen jakautuminen on hyvä. Suuressa osassa taajamia on yritystoiminnalle varattuja alueita. Lisäksi tonttitarjontaa löytyy erityisesti niiden taajamien läheisyydessä, joissa väkimäärän odotetaan selkeästi kasvavan. Keskustaajamassa on runsaasti tonttitarjontaa, mutta se sijoittuu pääosin keskustaajaman reunoille, erityisesti Riikkiin ja Metsäjaanun. Tonttitarjonnassa tulee tarvetta varautua myös suurten yritystonttien tarpeeseen. Yritystonttien asemakaavoitus- ja toteutuneisuustilanne on esitetty erillisessä karttaliitesarjassa. Yritysalueiden profilointi Yritysalueiden profilointi on käynnissä Salon yritysalueiden kehittäminen osana Etelä- Suomen kehityskäytävää -hankkeessa (EAKR-hanke). Profiloinnin avulla otetaan kantaa siihen, mihin suuntaan ja minkä tyyppiselle toiminnalle yritysalueita voidaan jatkossa kehittää. Työ on kesken ja hanke jatkuu vuoden 2013 loppuun. Tarkasteluun on tässä vaiheessa otettu nykyiset asemakaavoitetut yritysalueet, jonka lisäksi on huomioitu näiden nykyisten alueiden yleiskaavoissa esitetyt laajennukset. Yritysalueiden profilointiin otetaan mukaan sellaiset alueet, jotka muodostavat tarpeeksi suuria kokonaisuuksia ja joiden kehittämistä kaupunki voi ajaa eteenpäin maapoliittisin toimenpitein eli maanhankinta-, kaavoitus- sekä maanluovutuspolitiikalla. Näin tarkastelun ulkopuolelle jäävät yksittäiset ja hajallaan sijaitsevat tontit sekä pienet yritystonttiryppäät. Pienet yritystonttiryppäät toimivat kehysalueella kuitenkin paikallisina yritysalueina, joihin pienet tai keskisuuret yritykset voivat sijoittua. Näillä profiloinnin ulkopuolisilla alueilla sijaitsee kuitenkin merkittäviä yrityksiä, ja myös näiden toimintaedellytykset pitää turvata. Myös varsinainen kaupallinen keskusta rajataan profiloinnin ulkopuolelle. Yritysalueiden profilointiin kuuluvat nykytilanteen ja mahdollisten kehittämissuuntien määrittely. Profilointia on mahdollisuus tehdä esimerkiksi sijainnin (keskustan kehä, kehysalue, moottoritien läheisyys yms) ja aluetta luonnehtivan toiminnan (raskas teollisuus, logistiikka, rakentaminen, kauppa yms) tai työvoimavaltaisuuden perusteella. Varsinaiset kehittämistavoitteet tarkentuvat myöhemmin yritysalueitten kehittämishankkeen edetessä. Tarkasteltaviksi alueiksi on valittu seuraavat alueet: Meriniitty. Työpaikkoja noin 4000. Hornin alue. Työpaikkoja n. 400 Sokeritehtaan alue ja Kärkkä. Työpaikkoja n. 100 Valuri-Ollikkala. Työpaikkoja n. 450. Anjala. Työpaikkoja n. 350. Riikki ja Iilike. Työpaikkoja n. 500. Märyn liittymän yritysalue. Työpaikkoja n. 20. Perniön yritysalueet: Kankkonummi ja Metala. Työpaikkoja n. 200. Metsäjaanu ja Rouskis. Työpaikkoja noin 60, (Ruusulehdontien alue mukaan laskettuna noin 90) Suomusjärvi. Työpaikkoja alle 50 Muurla Koski. Työpaikkoja n. 100. Kiikalan Härjänvatsa. Työpaikkoja noin 70.
20 4.3 Väestö ja asuminen Koko kunnan väestötavoite Koko kunnan väestötavoitteeksi asetetaan 350 asukasta/vuosi. Vaikka parin viime vuoden kehitys on ollut huomattavasti heikompaa, on tavoitteeksi kuitenkin otettu pitkän aikavälin kehitys, mikä on tehty tietoisena siitä, että se edellyttää kaupungin elinkeino- ja asuntopolitiikan onnistumista. Maankäytön näkökulmasta on tärkeätä tarkastella asiaa osa-alueittain ja erityisesti taajamittain. Mennyttä väestökehitystä on tarkasteltu yleiskaavallisen ohjelman perustietoraportissa Salon seudun kuntahistorian näkökulmasta. Jatkossa on tärkeätä tarkastella asiaa niiden taajamien näkökulmasta, joissa edellytetään kunnan omaa aktiivista maapolitiikkaa ja kaavoitusta. Maankäytön suunnittelujärjestelmä yleis- ja asemakaavoituksineen edellyttää, että kaupungilla on kaavoitettaville taajamilleen kullekin oma väestötavoitteensa, joiden perusteella kaavoituksen ja maanhankinnan ratkaisut tehdään. Kaavoituksessa maa-alueiden eri tarkoituksiin varaamisen tulee perustua realistisiin tulevaisuuden kehitysarvioihin. Koska yleisesti tiedetään, että yleiskaavatason suunnitelmat voivat vain harvoin toteutua kokonaisuudessaan optimaalisilla ajoituksilla ja varauksilla, on yleiskaavoissa usein esitetty vaihtoehtoisia maankäyttövarauksia, jotka antavat kuvan ylimitoituksesta. Jos kuitenkin huolehditaan järkevästä toteutusjärjestyksestä, ei lievästä ylimitoituksesta tule ongelmaa. Maankäyttövarausten ylimitoituksen ei tulisi kuitenkaan ylittää 10-20 %. Kehittyvillä alueilla mitoituskysymyksiä tulisi mieluiten hoitaa yleiskaavojen tarkistuksilla n. 10 vuoden välein, vaikka yleiskaavojen tähtäin on yleensä n. 20 vuotta. Kun nyt tämän tavoiteohjelman käsittelyvaiheessa (2012) asetettu väestötavoite vaikuttaa jonkin verran ylimitoitetulta - johtuen seudun työelämän rakennemuutoksesta - ei yleiskaavoissa tarvita mitään merkittävää maankäyttövarausten liikkumavaraa, kunhan niissä vain varaudutaan esitetyn suuruiseen väestön kasvuun. Ohjelmatyön aikana on ohjausryhmässä tehty taajamakohtaisten tarkastelujen lisäksi likimääräisiä väestökehitystarkasteluja vanhan kuntajaon pohjalta, sillä trendipohjainen tarkastelu edellyttää vertailua myös menneeseen kehitykseen. Kehityskeskusteluja käytiin useissa yleiskaavallisissa seminaareissa vuosina 2010 ja 2011 sekä kaupungin palveluverkkoselvityksen laadinnan yhteydessä. Myös aluetoimikunnilla on ollut aktiivinen rooli tavoiteasettelussa. Vanhojen kuntien mukaisessa tarkastelussa on päädytty siihen, että lähtökohtaisesti jokaisella osa-alueella pyritään säilyttämään vähintään nykyinen väestömäärä huolimatta siitä, että mennyt kehitys on ollut monin paikoin negatiivista. Tavoitteen taustalla on pyrkimys palvelujen säilyttämisestä kunnan eri osa-alueilla. Väestökasvun ennakoidaan jakaantuvan seuraavasti vanhojen kuntien alueella. Tätä tietoa on hyödynnetty taustatietona jäljempänä tarkasteltaessa väestönkasvua kaavoitettavissa taajamissa. Osa-alue %-osuus kasvusta Kasvu/v Salo 60 210 Halikko 20 70 Kiikala 0 0 Kisko 0 0 Kuusjoki 0 0 Muurla 6 21 Perniö 0 0 Pertteli 10 35 Suomusjärvi 4 14 Särkisalo 0 0
21 Toinen keskeinen lähtökohta, jonka ohjausryhmä hyväksyi taajamakohtaisille väestöennusteille, on se, että pysyvän haja-asutuksen kokonaismäärän katsotaan säilyvän tarkastelujakson aikana suunnilleen nykyisellä tasolla. Tosiasiallisesti tämä tarkoittaa asutukseen käytettävän maaalueen pientä lisäystä, koska myös kaavoituksen piiriin tulee jonkin verran nykyistä haja-asutusta. Osa-alueittaiset väestötavoitteet ja asuntorakentamisen määrä Kunnan maapolitiikan hoito edellyttää maankäytön pitkän tähtäimen tavoitetarkasteluja. Ne taas perustuvat väestö- ja työpaikkakehityksen ennakointiin ja asetettaviin tavoitteisiin. Seuraavalla sivulla oleva taulukko on yksi keskeisimpiä tulevaa yleiskaavoitusta ja maanhankintaa ohjaava laskelma. Siinä väestönkasvua ja sen jakautumista on tarkasteltu taajamittain. Kasvun jakautumisesta eri taajamiin käytiin läpi ohjausryhmässä ja erillisissä tavoitekeskusteluissa useita kertoja. Tässäkin tarkastelussa lähdettiin siitä, että minkään taajaman väestö ei pienene huolimatta siitä, että trendi joiltain osin siihen viittaisi. Väestönkasvun lisäksi asuntorakentamisen tarpeisiin vaikuttaa asuntokuntien keskikoon pieneneminen, mikä tulee jatkumaan ainakin niin kauan kuin vanhusväestön osuus jatkaa kasvamistaan eli siis koko 20 vuoden tarkastelujakson ajan. On arveltu, että asuntokunnan keskikoko tulee tippumaan 2,1 1,9. Myös ns. poistumalla on teoreettinen merkitys maa-aluetarpeen laskennassa, mutta sen merkitys on Salossa vähäinen eikä sitä ole erikseen huomioitu laskelmissa. Lähtökohtana on ollut myös, että uusia asutustaajamia ei muodosteta, kun sellaiseksi ei katsota nykyisten taajamien kasvualueita. Pitkän tähtäimen harkinnassa esille on kuitenkin noussut Kokkilan (Meri-Halikko) ja Hajalan alueitten kehittäminen kaavoituksella. Tässä vaiheessa kysymykseen tulee lähinnä kyläyleiskaavojen laatiminen. Loma-asutukseen liittyviä tavoitteita käsitellään jäljempänä luvussa 3.7 Virkistys, matkailu ja lomaasutus. Loma-asutukseen liittyvä erityisalueena on syytä mainita myös tässä kohtaa Teijon - Mathildedalin monitoimialue, jossa tavoitteellisestikin pysyvän asutuksen ja loma-asutuksen halutaan lomittuvan asunto/kakkosasunto -tyyppiseksi alueeksi. Talotyyppijakauma Viime vuosien rakentaminen on painottunut koko kaupungin tasolla pientaloihin ja niissäkin erityisesti omakotitaloihin. Rivitalorakentaminen ei ole ollut samassa suosiossa kuin esimerkiksi 1980- ja 1990-luvulla. Kerrostalojen rakentaminen taas on keskittynyt lähes yksinomaan keskustaalueelle (Salon ja Halikon keskustat), joskin yksittäisiä kerrostaloja on noussut myös Perniön keskustaan. Myös jatkossa kerrostalorakentamiseen varaudutaan vain keskustaajamassa ja vähäisessä määrin Perniössä. Tarpeen vaatiessa voidaan muidenkin taajamien asemakaavoissa varata mahdollisuuksia pienkerrostalojen rakentamiseen, vaikka niitä varten ei tehdä yleiskaavallista mitoitusvarausta. Keskustaajaman osalta talotyyppijakaumaksi ennakoidaan seuraavaa: Kerrostalot (AK/AL) Rivitalot ja kytketyt pientalot (AR/AP) Omakotitalot ja paritalot (AO/AP) 20-25 % eli 44-55 asuntoa/v 10-15 % eli 22-33 asuntoa/v 60-70 % eli 130-150 asuntoa/v Yleiskaavallista maa-alueitten mitoitusta tarkastellaan myöhemmin kappaleessa 3.9 Maankäytön mitoitus ja yleiskaavoituksen tarve.