Kiva juttu 2 -julkaisu

1

2 Kiva juttu 2 -julkaisu Kiva projektin toisen kilpailun satoa koulun ja seurakunnan väliseen yhteistyöhön Työryhmä Heli Savolainen Sami Ritokoski Ari Roiha ja Teija Laine Ulla Hännikkälä ja Kirsi Koivunen Thorleif ja Mikael Johansson Liisa Siikanen Hetu Saarinen Hanna Jalovaara ja Petri Kärkkäinen Matti Mikkola Mauno Nivala Arja Alasalmi Jaana ja Jyrki Kiukkonen Juha Kinanen Toimittaja ja taitto Juha Kinanen Painatus Kirkkohallituksen monistamo Kannen painatus Suomen ev.lut.kirkon kirkkohallituksen julkaisuja 2007:1 ISBN 978-951-789-219-3 Kirkkohallitus/Kasvatus ja Nuorisotyö Helsinki 2007

SISÄLLYSLUETTELO 3 Sisällysluettelo ---------------------------------------------------------------------------------------------- 3 Esipuhe : Se on edelleen aivan mahdollista -------------------------------------------------------- 4 Koulu ja seurakunta yhdessä, Markku Holma, KKN ----------------------------------------------- 7 Koulu ja seurakunta ne yhteen soppii! ------------------------------------------------------ 8 Uskontokasvatus koulussa ---------------------------------------------------------------------- 16 Aamu- ja iltapäivätoiminta --------------------------------------------------------------------- 27 Tuke uskontokasvatukseen --------------------------------------------------------------------- 30 Kiva Idea 2 -kilpailun satoa ----------------------------------------------------------------------------- 39 Kamujen kans, Arja Alasalmi ------------------------------------------------------------------ 41 Maailmanlainen, Ulla Hännikkälä ja Kirsi Koivunen ------------------------------------- 48 Kulttuurit kohtaavat Hietaniemessä, Liisa Siikanen ------------------------------------ 56 Koulun aamunavaus minimessuna, Matti Mikkola ------------------------------------- 59 Medialeirikonsepti, Thorleif ja Mikael Johansson --------------------------------------- 61 Kertomusten kulma, Hetu Saarinen --------------------------------------------------------- 70 Ensimmäisen luokan leirikoulupäivä, Mauno Nivala ---------------------------------- 75 Vanhempainryhmä, Mauno Nivala ---------------------------------------------------------- 79 Midis-klubi, Teija Laine ja Ari Roiha --------------------------------------------------------- 88 Lauritsalan seurakunnan koulutyö, Hanna Jalovaara ja Petri Kärkkäinen -------- 95 Koulukinkerit, Jaana ja Jyrki Kiukkonen ----------------------------------------------------- 110

4 Esipuhe Se on edelleen mahdollista! Pidät kädessäsi Kirkon varhaisnuorisotyön kehittämisprojektin Kivan tuottamaa julkaisua. Kiva-projektin yhteistyökumppaneina ovat olleet Kirkkohallituksen Kirkon Kasvatuksen ja Nuorisotyön yksikkö KKN, Suomen Poikien ja Tyttöjen Keskus PTK ry, Diakonia-ammattikorkeakoulun Kauniaisten yksikkö ja Helsingin yliopiston uskonnonpedagogiikan laitos. Projektia on toteutettu yhteistyössä ev.lut. seurakuntien ja järjestöjen kanssa. Projekti käynnistyi vuonna 2000 tarpeesta lähteä etsimään ja kehittämään toimivia varhaisnuorisotyön toimintamalleja. Kiva-projektin toinen vaihe käynnistyi 2005 ja sen aikana toteutettiin Kiva Idea 2-kilpailu, jonka kautta haastettiin seurakuntien työntekijöitä esittelemään toimivia seurakunnan ja koulun yhteistyön malleja, erityisesti 5.-8.-luokkalaisten parissa. Tavoitteena oli löytää toimintamalleja ja ideoita kristilliseen kasvatukseen kouluissa. Kilpailuun osallistuneilta ja heidän esittämiltä toimintamalleilta ja ideoilta edellytettiin ammatillista otetta, uusien ideoiden kehittämistä, kirkollista työnäkyä ja koulumaailman kunnioittamista. Tämä julkaisu on kilpailun satoa. Tämän julkaisun ilmestyminen on osoitus siitä, että kirkon työ koulumaailmassa on edelleen, myös vuoden 2003 uuden uskonnonvapauslain voimaantulon jälkeen, täysin mahdollista. Sitä myös tehdään hyvin monipuolisesti, vaikkakin uudesta uskonnonvapauslaista tehdyt väärintulkinnat ovat viime vuosina aiheuttaneet paikoin epävarmuutta. Siksi onkin ollut tärkeää, että kirkon taholta on uuden lain voimaantulon jälkeen korjattu vääriä tulkintoja ja erityisesti painotettu sitä, mikä seurakunnan koulutyössä on edelleen mahdollista. On alettu puhua positiivisesta uskonnonvapaudesta sekä yksilön oikeudesta omaan uskontoon ja sen mukaiseen opetukseen. KKN on omilla internet-sivuilla linjannut kirkon koulutyön periaatteita, runsas aineisto on tutustumisen arvoinen. Uuden uskonnonvapauslain tulon jälkeistä prosessia ja hämmennystäkin kuvastaa omalta osaltaan keskustelu, jota julkisuudessa on käyty mm. koulun juhlien sisällöistä. Voidaanko joulujuhlassa laulaa Enkeli taivaan-virttä tai kevätjuhlassa Suvivirttä? Tämä siksi, että suomalaisessa kulttuurissa koulun juhlat ovat perinteisesti sisältäneet myös edellä mainitun kaltaisia uskonnollisia elementtejä. Uuden uskonnonvapauslain valmistelun yhteydessä eduskunnan perustuslakivaliokunta tähdensi, että tällaiset juhlatraditiot ovat osa suomalaista kulttuuria eikä niitä esimerkiksi niihin mahdollisesti sisältyvän yksittäisen virren laulamisen johdosta voida uskonnollisen suvaitsevaisuuden nimissä pitää uskonnon harjoittamiseksi katsottavina tilaisuuksina. Koulun juhlia ei siis tarvitse riisua pois virsistä tai seimikuvaelmista. Toinen tärkeä pohdinnan aihe koulussa tapahtuvassa toiminnassa on rajaus uskonnonopetuksen ja uskonnon harjoittamisen välillä. Koulun uskonnonopetus on uskonnollisin yhdyskuntiin kuuluville pakollinen oppiaine, oman uskonnon opetusta, mutta se ei ole uskonnon harjoittamista. Koulun arjessa kohdataan kysymys siitä, milloin uskonnonopetus muuttuu hartauden harjoittamiseksi? Miten nämä erotetaan toisistaan?

5 Oman uskonnon opetusta ovat muun rikkaan aineksen lisäksi esimerkiksi rukous, virsi ja tutustuminen uskonnollisiin toimituksiin. Opetukseen liittyvä vierailukäynti kirkossa ei ole uskonnollinen tilaisuus, mikäli siellä ei osallistuta jumalanpalvelukseen tai muuhun hartauden harjoittamiseen. Eräs osuva, arjenmakuinen ja ehkä hieman humoristinenkin esimerkki on erään opettajan rajaus uskonnonopetuksen ja uskonnon harjoittamisen välillä: Opettelemme koulussa virsiä. Kutakin virttä lauletaan niin pitkään kunnes se osataan. Kun virsi on opittu, siirrytään opettelemaan seuraavaa virttä, sillä muutoin sen jo opitun virren laulaminen muuttuisi uskonnon harjoittamiseksi. Uskonnonopetuksen rinnalla koulu voi edelleen järjestää uskonnollisia tilaisuuksia kuten jumalanpalveluksia ja esimerkiksi seurakunnan työntekijän vastuulla olevia, hartauden harjoittamista sisältäviä päivänavauksia. Koska perustuslain 11 :n 2. momentin tarkoituksena on suojata henkilöä vieraan uskonnon harjoittamiselta, koulun tulee huolehtia siitä, että oppilaat eivät tahtomattaan joudu heille vieraan uskonnon harjoittamisen tilaisuuksiin. Seurakuntien työntekijöiden päivänavauksien pitäminen ja muu koulun kanssa tehtävä yhteistyö jatkuu siis edelleen vahvana. Koulumaailman viesti seurakuntien työntekijöille näyttää olevan seuraava: seurakunnan työntekijän odotetaan saapuvan kouluun reilusti kirkon hengellisenä työntekijänä, oman osaamisensa kanssa. Seurakunnan työntekijän mennessä kouluun esimerkiksi pitämään päivänavausta, hänen ei tarvitse miettiä uskonnonopetuksen ja uskonnon harjoittamisen välistä rajanvetoa, sillä hänet on kutsuttu kouluun nimenomaan kirkon työntekijänä ja kirkolla on sanoma, jonka toivotaan tulevan esiin. Silloin koulukin saa omalle toiminnalleen sen tuen, jota se seurakunnalta odottaa. Toivomme tämän aineiston toimivan rohkaisuna sekä seurakuntien työntekijöille että koulun opetus- ja muulle henkilökunnalle yhteistyön suunnittelussa ja sen tekemisessä. Toivomme sinulle hyvän Jumalan siunausta työssäsi koulumaailmassa, varhaisnuorten parissa! Terveisin Kiva-ryhmä: Sami Ritokoski Heli Savolainen Juha Kinanen Diakin Kauniaisten yksikkö KKN PTK ry

6

7 Koulu ja seurakunta yhdessä Markku Holma, KKN

8 Kirkko ja koulu ne yhteen soppii! Kirkon ja koulun yhteistyön lähtökohtia ja perusteita Markku Holma kouluasiain sihteeri Kirkon kasvatus ja nuorisotyö/ kirkkohallitus versio 2006 Esipuhe Eräänä lähtökohtana voidaan pitää, että koulu sosiaalista hyvinvointia tuottavana yhteisönä vahvistuu, kun seurakunnat yhteistyössään koulujen kanssa pitää esillä armon ja anteeksiantamisen näkökulmaa. Tämä synnyttää luottamusta, antaa rohkeutta toimia ja tuo toivon paremmasta ja oikeudenmukaisemmasta maailmasta. Läsnä olemalla kumppanuussuhteessa koulun kanssa kirkko kohtaa koululaiset heidän omissa yhteyksissään aidosti henkilökohtaisella tasolla, kantaa erityistä huolta heikommista ja syrjäytyneimmistä sekä toimii heidän puolestapuhujanaan. Koulun ja seurakunnan yhteistyöllä on pitkät perinteet. Tilastojen mukaan lähes jokaisella seurakunnalla oli jonkin asteista yhteistyötä alueen koulujen kanssa. Yli 90 % peruskoululaisista on ev.lut.kirkon jäseniä ja n. 97 % osallistuu uskonnonopetukseen. Perinteisesti yhteistyö on painottunut koulun uskontokasvatukseen, mutta jo 1970-luvulta lähtien yhteistyötä on menestyksellisesti tehty myös niissä asioissa, joita nykyinen opetussuunnitelman perusteet kutsuu opiskelun yleiseksi tueksi esim. oppilashuollon kanssa. Verkottumisen lisääntyessä myös seurakuntien erilaiset harrastekerhot ovat löytäneet paikkansa koulujen kerhotarjonnassa. Keskustelussa koulun tehtävästä kasvuyhteisönä ja uuden toimintakulttuurin luojana keskeisiksi käsitteiksi ovat nousseet sosiaalinen hyvinvointi ja sosiaalinen pääoma. Kirkko haluaa kansankirkkoluonteensa mukaisesti olla tässä keskustelussa mukana ja olla tuomassa oman panoksensa koulun väen hyvinvoinnin edistämiseksi. Kirkko on yhteistyössä saanut vahvistusta sille, että kirkon edustamat arvot ja niistä nousevat toimintamuodot ovat ajanmukaisia ja ne lisäävät psyykkistä ja fyysistä hyvinvointia kouluyhteisössä. Yhteistyössä kirkko on hyväksynyt sen lähtökohdan, että nopeasti muuttuvassa maailmassa innovatiivisuuden ja luovuuden merkitys korostuu. Siksi myös yhteistyön toimintatavoissa etsitään kuhunkin tilanteeseen sopivia innovaatioita vastauksena kouluyhteisöstä saamiinsa haasteisiin. Perusopetus ja lukio yhteistyökumppaneina (Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2004) Koulun toimintakulttuuri vaikuttaa merkittävästi koulun kasvatukseen ja opetukseen ja sitä kautta oppimiseen. Tavoitteena on, että koulun kaikki käytännöt rakennetaan johdonmukaisesti tukemaan kasvatus- ja opetustyölle asetettujen tavoitteiden saavuttamista. Toimintakulttuuriin kuuluvat kaikki koulun viralliset ja epäviralliset säännöt, toiminta- ja käyttäytymismallit sekä arvot, periaatteet ja kriteerit, joihin koulutyön laatu perustuu. Toimintakulttuuriin kuuluu myös oppituntien ulkopuolinen koulun toiminta kuten juhlat, teemapäivät sekä erilaiset tapahtumat. Koulun kasvatustavoitteiden ja arvojen sekä aihekokonaisuuksien tulee konkretisoitua toimintakulttuurissa. Tavoitteena on toimintakulttuuri, joka on avoin ja vuorovaikutteinen sekä tukee yhteistyötä niin koulun sisällä kuin kotien ja muun yhteiskunnan kanssa. Myös oppilaalla tulee olla mahdollisuus osallistua koulun toimintakulttuurin luomiseen ja sen kehittämiseen.

Yhteistyön lähtökohtia (Kunta ja seurakunta yhteistyössä yhteisön hyväksi 2002) 9 Kunnan ja seurakunnan tasavertainen yhteistyö oppilaitosten kanssa on jatkuvasti ajankohtainen, koska valtakunnallinen koulutuspoliittinen linjaus on, että kunta ja yksittäiset oppilaitokset päättävät käytännön toteutuksesta valtiovallan antamien perusteiden mukaisesti. Yhteistyö on myös mahdollista ja toivottavaa, koska Suomessa on varsin yhtenäinen kansallinen kulttuuriperusta, joka näkyy yleisesti hyväksytyissä kasvatuksen ja koulutuksen arvolähtökohdissa. Yhteistyötä tukee myös eduskunnan sivistysvaliokunnan 1998 laatima mietintö koulutusta koskevan lainsäädännön uudistamisesta. Siinä todetaan mm., että Moniarvoisessa yhteiskunnassa kouluyhteisön tulee kiinteässä yhteistyössä lähiyhteisönsä sidosryhmien kanssa selkeyttää omaa arvoperustaansa ottamalla huomioon mm. ihmisen suhde omaan itseensä, toisiin ihmisiin, työhön, yhteiskuntaan, uskontoon, kulttuuriin ja luontoon. Nykyään kirkkoa ja koulua pyritään kehittämään enenevän avoimuuden, perinteen kunnioituksen ja tulevaisuudenuskon ilmapiirissä. Tämä näkyy opetussuunnitelmien painotuksissa, joissa korostetaan monipuolisen yleissivistyksen, koulun arvoperustan selventämisen ja sidosryhmien osallistumisen merkitystä paikkakunnan kasvatusyhteistyössä. Vastaavasti kirkon viime aikaisissa kehittämissuunnitelmissa lähdetään ns. alhaalta kasvavan kirkon periaatteesta, jonka mukaan tämän päivän kansankirkollisuutta on laajenevien kosketuspitojen etsiminen ihmisten arkielämään, tasavertaisen vuorovaikutuksen korostaminen ja vastuullinen elämäntapa. Läsnäolon kirkko-strategiassa painotetaan, että jäsenissään läsnäolon kirkko on läsnä kaikkialla siellä, missä he toteuttavat arkielämän kutsumustaan. Kirkko tukee heitä tässä kutsumuksessa. Nämä kehittämisen lähtökohdat luovat pohjaa pyrkimyksille kasvattajien verkostoitumiselle, josta viime vuosina on saatu hyviä kokemuksia niin valtakunnallisella kuin paikallisella tasolla. Kunta ja seurakunta ovat itsestään selvästi mukana yhdessä erilaisissa hankkeissa, joiden taustalla on uudelleen löydetty viisaus Koko kylä kasvattaa. Tässä prosessissa kirkon taholta yhteydet oppilaitoksiin nähdään merkittävinä. Samat lapset, nuoret ja aikuiset ovat suomalaisessa yhteiskunnassa se yhteinen tekijä, joka edellyttää kirkon ja koulun ottamaan huomioon toinen toisensa. Viimeisen 20 vuoden aikana yhteistyö on lisääntynyt voimakkaasti ja se kattaa kaikki oppilaitosmuodot esiopetusta myöten. Myönteiseen kehityksen on osaltaan vaikuttanut se, että paikalliset seurakunnat ovat lisänneet työntekijöittensä koulutusta koulua koskevissa asioissa. Esimerkkinä on ns. koulupastoritoiminta, joka perustuu yksittäisen seurakunnan ja koulun keskinäiseen sopimukseen työn sisällöistä ja muodoista. Suuremmilla paikkakunnilla on perustettu myös erityisiä virkoja koulun ja seurakunnan yhteistyötä varten. Kehittämismahdollisuudet Koulun opetussuunnitelmassa määritellään aihekokonaisuudet, oppiaineitten ja oppiaineryhmien tavoitteet ja sisällöt valtakunnallisten perusteiden pohjalta. Perinteisesti seurakunnan vierailut ovat elävöittäneet uskontokasvatusta, mutta yhteistyön ei tarvitse rajoittua pelkästään uskontoon. Eri aihekokonaisuudet esim. kansainvälisyyskasvatus, lukion soveltavat kurssit tarjoavat luontevia yhteistyön muotoja, jotka palvelevat asetettuja tavoitteita. Uuden yhteistyömahdollisuuden tarjoaa terveystieto-oppiaine. Sisällöissä on monia aihealueita, joiden käsittelyyn seurakunnan elämä ja ajattelu voi antaa lisäväriä. Viime vuosina hyviä kokemuksia on saatu erityisesti verkostoituneesta yhteistoiminnasta koulujen iltapäivätoiminnan järjestelyissä. Nykyisessä kasvatusajattelussa painotetaan myös sitä, että oppituntien ulkopuolinen opetus-ja kasvatustoiminta tulee nähdä oleellisena osana kasvatustapahtumaa. Tässä kirkolla on paljon annettavaa. Jumalanpalvelukset ja hartaudet liittyneenä kirkkovuoden rytmiin, juhlat, koulupastorityö, vierailut, teemapäivät, päivänavaukset ja leirikoulut toteutettuna yhdessä koulun kanssa ovat osaltaan antamassa kulttuurista yleissivistystä kouluyhteisölle. Myös uskonnonvapauslain uudistus on tuonut selkeyttä yhteistyöhön Oppilashuollolla on pirstaloituneessa yhteiskunnassamme entistä keskeisempi koulun kasvatustyötä tukeva

10 tehtävä. Myös tällä alueella on ollut jo pitkään olemassa yhteistyötä seurakuntien kanssa (sielunhoito, diakonia, työnohjaus). Kirkon ja koulun on hyödyllistä tutkia myös taloudellisen yhteistyön mahdollisuudet. Kysymykseen tulevat esim. kirkon ja koulun tilojen ja henkilöstöresurssien joustavaa yhteiskäyttö. Yhteistyöperiaatteet odotusten kuuleminen ja avoin dialogi keskinäinen luottamus yhteistyöosapuolien kasvatustavoitteiden arvopohjan tunteminen kotien kasvatusoikeuden kunnioittaminen suunnitelmallisuus pitkäjänteisyys ja prosessinomaisuus ajankohtaisuus joustavuus yhteistyön näkeminen resurssina jatkuva yhteistyön arviointi Asiaa lähestytään lapsen ja nuoren lähtökohdista. Keskeisenä on kotien kasvatusoikeuden kunnioittaminen ja tukeminen. Yhteistyö tarjoaa peruskoululaisille mahdollisuuden osallistua seurakuntien järjestämiin vierailuihin, teemapäiviin, tempauksiin, leirikouluihin, iltapäivätoimintaan ja henkilökohtaisiin keskusteluihin, yhteistyössä laadittuihin koulujumalanpalveluksiin ja muihin kirkkovuoteen liittyviin tilaisuuksiin sekä yhteistyössä suunniteltuihin uskontokasvatukseen liittyviin lisäopintoihin, osallistua tai vetää yhteistyössä harraste-ja liikuntakerhoja, osallistua soveltuvin osin seurakunnan järjestämiin lähimmäisyys - projekteihin sekä osiltaan integroituun tukioppilas ja isoiskoulutukseen Lukiolaiset voivat seurakunnalta saada lisävirikkeitä ns. soveltavien kurssien toteuttamiseen esim. kulttuuri-ja kansainvälisyyskasvatuksessa. Lisäksi seurakunta voi tarjota lukiolaisille kasvatuksellisesti merkittäviä foorumeja, joilla nuoret voivat opetella käytännössä demokratian pelisääntöjä ja vastuun kantoa.

Kirkon lapsi- ja nuorisotyön strategiasta poimittua (Suomen evankelis-luterilaisen kirkon lapsi- ja nuorisotyön missio ja visio sekä strategia 2010) 11 Resurssien turvaamiseksi ja toiminnan jatkuvuuden takaamiseksi on syytä etsiä uusia yhteistyömuotoja seurakuntien, kuntien ja muiden yhteistyökumppaneiden kanssa. Verkostoituminen keskeisten yhteistyötahojen kuten päivähoidon sekä koulun ja oppilaitosten kanssa on osa seurakuntien lapsi- ja nuorisotyötä. Seurakuntien kokoavan toiminnan rinnalla yhteyksien rakentamisen kannalta olennaisia tahoja ovat edelleen päivähoito, koulu ja oppilaitokset. Oma haasteensa tulevina vuosina on pienten koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnassa kirkolle tarjoutuva mahdollisuus olla lisääntyvästi mukana järjestämässä ikäryhmää palvelevaa, seurakunnan kasvatustyön tavoitteiden mukaista toimintaa. Armon ja anteeksiannon mukaan toimiminen tuo maailmaan toivon näkökulman. Seurakuntien lapsi- ja nuorisotyössä on pidettävä yllä toivon ja luottamuksen ilmapiiriä. Toivo nousee sen kokemisesta, että on hyväksytty ja rakastettu. Lapsille ja nuorille on luotava usko siihen, että nyt ja tulevaisuudessa inhimillinen elämä on elämisen arvoista. Koulutyö on muodostunut vahvaksi osaksi seurakuntien nuorisotyötä ja on työlle tulevaisuudessa merkittävä haaste. Kolmasosalla seurakunnista on koulupastori- ja koulukummitoimintaa. Liki kaikissa seurakunnissa järjestetään koulujumalanpalveluksia, konsertteja, pidetään päivänavauksia, tehdään tuntivierailuja ja osallistutaan leirikoulutoimintaan. Läsnäolon koulu Jumala on läsnä koulun juhlassa ja arjessa. Hänen läsnäolonsa ilmenee kaikessa koulun pidossa, jossa asetutaan lähimmäisen asemaan Koulu läsnäolon yhteisönä vahvistuu, kun kirkko yhteistyössään koulun kanssa pitää esillä Jumalan armon ja anteeksiantamisen näkökulmaa. Tämä synnyttää luottamusta, antaa rohkeutta toimia ja tuo toivon paremmasta ja oikeudenmukaisemmasta maailmasta. Kirkko asettaa koulutyössään lähtökohdakseen: yhteistoiminnan luominen kirkon ja koulun välille on keskeinen tavoite jäsenissään läsnäolon kirkko on läsnä kaikkialla siellä, missä he toteuttavat arkielämän kutsumustaan. Kirkko tukee heitä tässä kutsumuksessa. läsnäolon kirkko koulussa kantaa erityistä huolta heikoimmista ja syrjäytyneimmistä. Se etsii heidät ja toimii heidän puolestapuhujanaan. jokainen on myös koululainen. Kosketuspintojen säilymiseksi on välttämätöntä, että kirkko kohtaa koululaiset heidän yhteyksissään aidosti henkilökohtaisella tasolla osallistumisen aktiivisesti julkiseen keskusteluun koulukasvatuksen ajankohtaisista kysymyksistä Toimenpiteitä (KKN:n koulutyöryhmä 2004) Seurakunta huolehtii siitä, että kirkkoneuvostossa/ seurakuntaneuvostossa, toimikunnissa ja työntekijäkokouksissa keskustellaan koulutyön roolista läsnäolon kirkon toteuttajana ja tekee tarpeelliset päätökset käytettävissä olevista resursseista kouluttaa toimijat suunnitelmallisuuteen ja hienovaraiseen koulun tarpeiden kuunteluun ottaa huomioon työntekijöiden erilaiset valmiudet ja persoonallisuudet. Koulu yhteisönä tarjoaa kaikille mahdollisuuden toimia omien armolahjojensa mukaan

12 työyhteisönä tukee myös niitä kouluyhteisöön sitoutuneita työntekijöitä, jotka tekevät seurakunnan työtä koululähtöisestä hahmotus - ja toimintamallista käsin ja haluavat olla kouluyhteisössä henkisenä ja hengellisenä palvelijana arvostaa ja kehittää perinteisiä yhteistyön muotoja, mutta etsii samalla nykyaikaan soveltuvia toimintamalleja tukee opettajia koulunpidon arvopohjan määrittelyssä ja uskontokasvatuksessa. kehittää valmiuksia keskusteluun osallistumiseen ja päätöksentekoon vaikuttamiseen kristillisestä arvomaailmasta käsin hankkimalla perustietoa Suomessa toteutetusta koulutuspolitiikasta ja käytännön koulunpidon lähtökohdista ja tavoitteista Kirkkohallitus yhdessä kirkollisten järjestöjen kanssa tukee seurakuntien koulutyöntekijöitä tekemällä materiaaleja, järjestämällä vertaisryhmien kokoontumisia, konsultointia, mentorointia, työnohjausta ja valtakunnallista koulutusta vaikuttaa siihen, että kirkon tehtäviin valmistavissa perusopinnoissa on enemmän valmennusta koulutyöhön ja kouluttavissa laitoksissa tiedostetaan, että koululähtöinen ajattelu ja toiminta on nykyajan ammattitaitoa oppilaitoksia kannustetaan tekemään opinnäytteitä läsnäolon kirkon eri sovellutuksista toimii siten, että kirkko on läsnä erilaisissa projekteissa ja koulua koskevissa konferensseissa Yhteistyö perusopetuksen oppilashuollon ja kerhotoiminnan valossa Oppilashuoltoon kuuluu lapsen ja nuoren oppimisen perusedellytyksistä, fyysisestä, psyykkisestä ja sosiaalisesta hyvinvoinnista huolehtiminen. Oppilashuolto on sekä yhteisöllistä että yksilöllistä tukea. Tavoitteena on luoda terve ja turvallinen oppimis- ja kouluympäristö, suojata mielenterveyttä ja ehkäistä syrjäytymistä sekä edistää kouluyhteisön hyvinvointia. Oppilashuollolla edistetään välittämisen, huolenpidon ja myönteisen vuorovaikutuksen toimintakulttuuria kouluyhteisössä sekä varmistetaan kaikille tasavertainen oppimisen mahdollisuus. Oppilashuollolla tuetaan yksilön ja yhteisön toimintakyvyn säilyttämistä fyysistä ja psyykkistä turvallisuutta uhkaavissa tilanteissa. Oppilashuollolla edistetään lapsen ja nuoren oppimista sekä tasapainoista kasvua ja kehitystä. Oppilashuollon tavoitteena on oppimisen esteiden, oppimisvaikeuksien sekä koulunkäyntiin liittyvien muiden ongelmien ehkäiseminen, tunnistaminen, lieventäminen ja poistaminen mahdollisimman varhain. Oppilashuoltoon sisältyvät opetuksen järjestäjän hyväksymän opetussuunnitelman mukainen oppilashuolto sekä oppilashuollon palvelut, jotka ovat kansanterveyslaissa tarkoitettu kouluterveydenhuolto sekä lastensuojelulaissa tarkoitettu kasvatuksen tukeminen. Oppilashuolto kuuluu kaikille kouluyhteisössä työskenteleville sekä oppilashuoltopalveluista vastaaville viranomaisille. Sitä toteutetaan hyvässä yhteistyössä kotien kanssa. Yksittäistä oppilasta koskevien tarvittavien oppilashuollollisten tukitoimien suunnittelussa tulee kuulla lasta tai nuorta ja huoltajaa. Oppilashuoltotyötä ohjaavat luottamuksellisuus, lapsen, nuoren ja heidän huoltajiensa kunnioittaminen sekä eri osapuolien tietojensaantia ja salassapitoa koskevat säädökset. Oppilashuoltotyötä voidaan koordinoida ja kehittää moniammatillisessa oppilashuoltoryhmässä. Opetussuunnitelma tulee oppilashuollon osalta laatia yhteistyössä kunnan sosiaali- ja terveydenhuollon toimeenpanoon kuuluvia tehtäviä hoitavien viranomaisten kanssa. Opetussuunnitelmaan tulee laatia suunnitelma, jossa kuvataan oppilashuollon tavoitteet ja keskeiset periaatteet: Nämä sisältävät mm. oppilashuollon yhteistyö kodin, koulun, oppilashuollon palvelujen asiantuntijoiden tai muiden asiantuntijoiden ja paikallisten tukiverkostojen kanssa Koulun kasvatus- ja opetustyön tukemiseksi voidaan järjestää kerhotoimintaa. Kerhotoiminnan tulee perusopetuksen tavoitteiden mukaisesti tukea oppilaan eettistä ja sosiaalista kasvua sekä itsensä monipuolista kehittämistä. Kerhotoiminnan tarkoituksena on edistää myönteisten harrastusten viriämistä sekä antaa oppilaalle mahdollisuus muuhunkin kuin tavanomaiseen koulutyöhön turvallisessa ja rauhallisessa ympäristössä.

13 Kerhotoiminnan tulee tarjota monipuolista, lasta ja nuorta arvostavaa toimintaa sekä tilaisuuksia myönteiseen vuorovaikutukseen aikuisten ja toisten lasten kanssa. Kerhotoiminnan järjestämisen periaatteet tulee kirjata opetussuunnitelmaan. Kerhot ovat oppilaille vapaaehtoisia. Kerhotoiminnan tavoitteet ovat ( Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2004) kodin ja koulun kasvatustyön tukeminen lasten ja nuorten osallisuuden lisääminen mahdollisuuden antaminen sosiaalisten taitojen kehittämiseen ja yhteisöllisyyteen kasvamiseen mahdollisuuden antaminen onnistumisen ja osaamisen kokemukseen luovan toiminnan ja ajattelun kehittäminen lasten ja nuorten kannustaminen tuottamaan omaa kulttuuriaan mahdollisuus oppilaan tuntemisen lisäämiseen harrastuneisuuden tukeminen ja myönteisten harrastusten edistäminen. Päivänavaus Perusopetusasetuksen 6 :ssä todetaan, että Päivän työ aloitetaan lyhyellä päivänavauksella. Vastaavasti lukioasetuksen 5 :ssä todetaan, että Nuorille annettavassa lukiokoulutuksessa päivän työ aloitetaan lyhyellä päivänavauksella. Asetukset tulivat voimaan 1.1.1999. Kirkon kannalta näiden pykälien perustelu on mielenkiintoinen. Perustelun mukaan pykälässä päivänavausta ei kytketä nykyiseen tapaan koulun uskonnolliseen ja eettiseen kasvatukseen, eikä koulun uskonnonopetuksesta vapautetut ole enää yleisesti vapautettuja osallistumasta päivänavauksiin. Opetuksen järjestäjät päättävät päivänavausten järjestämistavasta ja sisällöstä. Päivänavausten tulee olla luonnollisesti, kuten koulun muunkin toiminnan, perusopetuksen tavoitteiden mukaisia. Jos päivänavaukseen sisältyy uskonnon harjoitusta eli esimerkiksi uskonnollisia menoja, jotka tapahtuvat tietyn uskontokunnan opin tai perinteen mukaan, ei oppilas ole hallitusmuodon 9 :n 2. momentin mukaan omantuntonsa vastaisesti velvollinen osallistumaan päivänavaukseen. Omantunnonvapauden turvaamiseksi opetuksen järjestäjän tulee ilmoittaa etukäteen uskonnonharjoitusta sisältävistä päivänavauksista oppilaille ja tarvittaessa myös heidän huoltajilleen. Pykälien muuttamisen taustana on se, että elämänkatsomustietoon osallistuvien ja eri uskontoihin kuuluvien oppilaiden määrä on kasvanut ja päivänavausten sisällöissä on entistä vähemmän uskonnollista ainesta. Jo 1990- luvun alkupuolen tutkimuksissa todettiin, että silloin enää alle 20 % päivänavauksista voitiin katsoa olevan jollain tavoin sisällöltään uskonnollisia. Tässä tilanteessa on syntynyt ristiriita päivänavausten sisältöjen ja vapautussäännöksen välille. Uskonnonopetuksesta vapautetulla oli oikeus olla pois kaikista päivänavauksista, vaikka hyvin pieni osa niistä oli enää uskonnollisia. Tämä aiheutti närää muissa oppilaissa, etenkin yläasteella. Ala-asteella tilanne johti siihen, että opettajat eivät viitsineet enää pitää päivänavauksia luokissa, koska oli kasvatuksellisesti epämielekästä laittaa osa oppilaista käytävälle päivänavauksen ajaksi. Tällaisten muutosten paineessa kirkkokin joutui tarkistamaan kantaansa ja se näytti vihreää uudistukselle, vaikka vain viisitoista vuotta aikaisemmin päivänavauksen kytkemistä uskonnonopetukseen pidettiin uskontokasvatuksen kannalta luovuttamattomana asiana. Kirkonkin mielestä säädöksen tulee liittyä vain koulussa annettavaan kasvatukseen. Se katsoi, että päivänavaus on olemukseltaan kaikille yhteinen ja sisällöltään koulun perustehtävää laajasti tukeva tapahtuma. Uskonnonvapauslain uudistamisen yhteydessä pyrittiin ajamaan läpi tulkinta, jonka mukaan uskonnonopetuksesta irrotettu päivänavaus aiheuttaa sen, ettei kouluissa voi enää olla uskonnollisia päivänavauksia seurakuntien pitämistä päivänavauksista puhumattakaan. Se ei onnistunut, koska eduskunta lakia säätäissään yksikantaan totesi, että koulu voi edelleen järjestää uskonnollisia tilaisuuksia kuten jumalanpalveluksia ja uskonnollisia päivänavauksia (ks. OPH:n muistio kohta 5)

14 Uskonnollisella päivänavauksella on luonnollisesti oma paikkansa, koska koulun kasvatustehtävään kuuluu uskontokasvatus. Erilaisuuden siedon harjoittelu ja suvaitsevaisuuskasvatus saavat moniarvoisista ja monikulttuurisista päivänavauksista omat virikkeensä. Nykyään opettajat joutunevatkin aivan uudenlaisten vanhempien ja oppilaiden tekemien kysymysten eteen. He joutuvat miettimään, mikä on heidän oman kasvatusnäkemyksensä arvopohja, jolta he työtänsä tekevät ja päivänavauksia pitävät. On korostettu myös, että uskonnollisten päivänavausten kiistäminen on outoa monikulttuurisuutta ja moniuskontoisuutta korostavassa yhteiskunnassa. On vaikea kuvitella, että uskonnoton oppilas tulisi käännytettyä uskontoiseksi päivänavauksen kautta. Kuitenkin hänelle voisi olla arvokasta saada tuntumaa siitä, miten elämää tulkitaan uskonnon hapattamasta näkökulmasta. Tosiasia lienee kuitenkin, että yhteiskunnassamme uskonto vaikuttaa varsin vahvasti, vaikka emme sitä useinkaan tiedosta. Toisaalta nykyisten päivänavausten sisällöissä uskontokuntiin kuuluvat saavat ihan riittävästi tuntumaa uskonnottomasta tulkinnasta. Tasapainoa tarvitaan myös tässä asiassa. Niin uskontoisen kuin uskonnottoman koulun väen on suvaitsevaisuuden ja erilaisuuden siedon näkökulmasta hyödyllistä kuulla päivänavauksia myös vähemmistöuskontojen näkökulmasta. Kaikille yhteinen, monikulttuurinen päivänavaus tarjoaa mielenkiintoisen mahdollisuuden keskustelulle siitä, mitä monikulttuurisuus koulun kasvatustyössä oikein tarkoittaa. Mitkä ovat kohtuulliset enemmistön ja vähemmistön oikeudet. Oman lisänsä keskusteluun tuo se, että monella opettajalla on itsellä päivänavauksiin nähden ongelmallinen suhde. He välttelevät niiden pitämistä erilaisiin syihin vedoten, vaikka voimassa olevan säädöksen mukaan ne opettajan virkavelvollisuusiin kuuluvatkin. Joillakin rehtoreilla on myös taipumus katsoa asiaa läpi sormien, vaikka heidän tehtävänsä on valvoa, että päivänavaukset tulevat asiallisesti hoidetuiksi. Päivänavaus edelleenkin hyvin hoidettuna antaa opettajille mahdollisuuden esiintyä oppilaiden silmissä kasvattajina, joilla on jotain muutakin kuin oppiaineisiin liittyvää arvokasta sanottavaa. Juhlapuheissa kyllä muistetaan painottaa, että koululait on kirjoitettu kasvatuksen, ei oppimisen näkökulmasta. Päivänavaus on edelleen oiva paikka laittaa koululain henki elämään. Se on hetki, jolloin pysähdytään. Se antaa voimia tarttua opiskeluun ja työntekoon. Seurakunta ja päivänavaus Päivänavauksiin liittyvistä pelisäännöistä on hyvä keskustella seurakunnan ja koulun väylillä, jottei synny yksipuolisia tulkintoja uskonnollisten päivänavausten vahingoksi. Yleinen näkemys on, että seurakunnan pitämät päivänavaukset pääsääntöisesti voidaan tulkita uskonnon harjoitukseksi. Opettajien ja oppilaiden pitämistä rehtori on vastuussa. Kuitenkaan joku Raamatun ajatus tai Jeesuksen mainitseminen ei tee päivänavauksesta uskonnon harjoitusta. Kirkon näkökulmasta on erityisen tärkeää, että päivänavauskäytäntö jatkuu tavalla, joka edelleen takaa seurakunnille mahdollisuuden pitää koulun uskontokasvatusta tukevia päivänavauksia. On syytä muistaa, että edelleenkin n. 93-94 % oppilaista kuuluu ev.lut. kirkkoon ja kaikista oppilaista n. 96-97 % osallistuu yleiseen uskonnonopetukseen. Vähemmistön oikeudet eivät saa estää enemmistön oikeuksia. Päivänavausten kautta seurakunta tavoittaa halutessaan lähes kaikki paikkakunnan koululaiset. Koulut tarjoavat perusopetuksen aikana seurakunnille laskennallisesti noin 30 tuntia eli yhden kouluviikon verran aikaa asiansa esillä pitämiseen kerran viikossa tapahtuvan päivänavauksen kautta. Koulujumalanpalvelus Hyvän lähtökohdan koulujumalanpalvelukselle antaa positiivisen uskonnonvapauden painotus uskonnonvapauslaissa. Koulun väellä on oikeus uskonnon harjoittamiseen. Opetushallituksen eduskunnan perusteluihin perustuvassa muistiossa todetaan, että koulu voi edelleen järjestää uskonnollisia tilaisuuksia kuten jumalanpalveluksia ja hartauden harjoittamista sisältäviä päivänavauksia. Luonnollisesti uskonnonvapauteen liittyvät säädökset tulee ottaa huomioon. Niiden tarkoituksena on ensisijassa suojata henkilöä vieraan uskonnon harjoittamiselta. Jos koulu ei järjestä koulujumalanpalveluksia, se ei johdu uskonnonvapauslaista tai koulusäädöksistä. Koulun

15 kieltäytyminen lakiin vedoten on vastoin uskonnonvapauslain henkeä. Silloin rajoitetaan koulussa toimivien oikeutta uskonnon harjoittamiseen. On kuitenkin huomattava, että koulu tekee itsenäisesti päätöksensä yhteistyöstä omista kasvatuksellisista lähtökohdistaan käsin. Seurakunta ei voi vaatia koulujumalanpalveluksia pidettäväksi säädöksiin vedoten Koulujumalanpalvelusta voidaan tarkastella myös opetussuunnitelmallisesta ja pedagogisesta lähtökohdasta. Yleissivistävän koulun eräs tärkeä tehtävä on kehittää uskonnollisen sivistyksen pääomaa ja tukea oppilaan kulttuurista identiteettiä. Perusopetuksen arvopohjassa on otettava huomioon kaksi kansankirkkoa. Perusteissa oppimiskäsitys ymmärretään yksilölliseksi tietojen ja taitojen rakennusprosessiksi, jonka kautta syntyy kulttuurinen osallisuus. Oppimisympäristöön kuuluu koulun rakennusten ohella myös muu rakennettu ympäristö ja toimintakulttuuriin oppituntien ulkopuolinen toiminta kuten juhlat, teemapäivät sekä erilaiset tapahtumat. Tavoitteena on toimintakulttuuri, joka on avoin ja vuorovaikutteinen sekä tukee yhteistyötä niin koulun sisällä kuin kotien ja muun yhteiskunnan kanssa. Myös oppilaalla tulee olla mahdollisuus osallistua koulun toimintakulttuurin luomiseen ja kehittämiseen. Koulujumalanpalveluksella on myös seurakuntia kouluttava tehtävä. Koulujumalanpalvelus ravistelee ja uudistaa omalla haastavuudellaan seurakunnan työntekijöitä. Sekalaisen kouluseurakunnan kanssa vanhat ja tavat tottumukset joutuvat uuteen punnintaan, kun tosissaan Kristusta halutaan kirkastaa nykyajan, osaksi vieraantuneille ihmisille. Hyvin valmisteltu koulujumalanpalvelus on vaivan arvoinen. Siitä hyötyy myös seurakunnan muu jumalanpalveluselämä. Tilastollisestikaan koulujumalanpalvelus ei merkityksetön kirkon toiminnassa. Viimeisimmässä kirkon nelivuotiskertomusta varten tehdyssä kyselyssä saatiin tulokseksi, että melkein miljoona koulujumalanpalveluskäyntiä tehdään vuosittain. Vaikuttaa siltä, että vaikka maaseudulla koulujumalanpalvelukset koulujen lakkauttamisten ja koululaisten vähenemisen tähden ovat vähentyneet, kaupungeissa ne vastaavasti ovat lisääntyneet. Tämä on vahva viesti siitä, että koulujumalanpalvelus on pystynyt ajan haasteiden myötä uudistumaan siten, että koulut edelleen näkevät sen merkityksen kansan kasvattamisessa Nyt kolmannelle vuosituhannelle siirryttäessä hyvin valmistellun ja toteutetun koulujumalanpalveluksen merkitys entisestään korostuu. Kun kirkosta eroaminen etenkin nuorten aikuisten keskuudessa entisestään lisääntyy, kirkossa hätääntyneenä kysellään, mistä se johtuu ja mitä olisi tehtävissä, että kirkko voitaisiin kokea omaa elämää jäsentäväksi tekijäksi. Eräs vastaus tähän on koululaisten ja opiskelijoiden ikäkauden, eri aistit ja temperamentit huomioon ottava koulujumalanpalvelus. Se kasvattaa yhteistyöhön ja maallikkoaktiivisuuteen, antaa esiintymismahdollisuuksia, luo yhteishenkeä ja myönteistä pohjaa sille, että entiset koululaiset nykyisinä nuorina aikuisina eivät jätä kirkkoaan, vaan haluavat lapsensakin kasvavan sen yhteydessä. Tästä seuraa, että palvelun tuottajan, kirkon ja sen työntekijöiden on syytä olla ylpeitä tästä tuotteesta. Sillä on edelleen koulumaailmassa kysyntää ja tulee olemaan, jos kirkko haluaa siihen investoida. Sen ikiaikaisuutta ei tarvitse pyydellä anteeksi. Kuitenkin koulujumalanpalvelukseen pätee myös se lainalaisuus, että seisova vesi happanee. Koulujumalanpalveluksen tulee saada osansa jumalanpalvelusuudistuksesta. Se on haaste seurakunnille. Miten jumalanpalveluksen pyhät, mielen syväkerroksiin vaikuttavat elementit, ovat läsnä olevan seurakunnan kokoontumisen edellyttämällä tavalla?

16 Uskontokasvatus koulussa Uskonnonvapauslain säätämisen yhteydessä tehtiin perusopetus- ja lukiolain uskonnon opetusta koskeviin pykäliin joitakin muutoksia. Seuraavassa uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksen järjestämiseen ja muuhun koulun toimintaan liittyviä kohtia, joista osa on muutoksia ja osa nykyisten säädösten mukaisia. Eduskunta on hyväksynyt perusopetuslain13 :n seuraavaan muotoon: 1 mom Perusopetuksen järjestäjän tulee järjestää oppilaiden enemmistön uskonnon mukaista uskonnon opetusta. Opetus järjestetään tällöin sen mukaan, mihin uskonnolliseen yhdyskuntaan oppilaiden enemmistö kuuluu. Tähän uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluvat oppilaat osallistuvat oman uskontonsa opetukseen. Oppilas, joka ei kuulu tähän uskonnolliseen yhdyskuntaan, voi huoltajan ilmoitettua asiasta perusopetuksen järjestäjälle osallistua mainittuun uskonnonopetukseen. 2 mom Vähintään kolmelle evankelis-luterilaiseen kirkkoon tai vähintään kolmelle ortodoksiseen kirkkokuntaan kuuluvalle oppilaalle, jotka eivät osallistu 1 momentissa tarkoitettuun uskonnon opetukseen, järjestetään heidän oman uskontonsa opetusta. 3 mom Muuhun kuin 2 momentissa mainittuihin uskonnollisiin yhdyskuntiin kuuluvalle vähintään kolmelle oppilaalle, jotka eivät osallistu 1 momentissa tarkoitettuun uskonnonopetukseen, järjestetään heidän omanuskontonsa opetusta, jos heidän huoltajansa sitä pyytävät. 4 mom Jos oppilas kuuluu useampaan kuin yhteen uskonnolliseen yhdyskuntaan, oppilaan huoltaja päättää, minkä uskonnon opetukseen oppilas osallistuu. 5 mom Uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumattomalle oppilaalle, joka ei osallistu 1 momentissa tarkoitettuun uskonnonopetukseen, opetetaan elämänkatsomustietoa. Uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluvalle oppilaalle, jolle ei järjestetä hänen oman uskontonsa opetusta, opetetaan huoltajan pyynnöstä elämänkatsomustietoa. Perusopetuksen järjestäjän tulee järjestää elämänkatsomustiedon opetusta, jos opetukseen oikeutettuja oppilaita on vähintään kolme. 6 mom Uskonnolliseen yhdyskuntaan kuulumaton oppilas voi huoltajan pyynnöstä osallistua myös sellaiseen perusopetuksen järjestäjän järjestämään uskonnon opetukseen, joka oppilaan saaman kasvatuksen ja kulttuuritaustan perusteella ilmeisesti vastaa hänen uskonnollista katsomustaan. (Lukiolain 9 :n mukaan päätökset tekee opiskelija itse) 1. Oppilaan uskonnon tai elämänkatsomustiedon opiskelun vaihtoehdot (Opetushallituksen muistio 2006) 1.1. Opetushallituksen tehtävä Opetushallitus vahvistaa evankelis-luterilaisen ja ortodoksisen uskonnon sekä elämänkatsomustiedon opetussuunnitelman perusteiden lisäksi muiden uskontojen opetusta varten erikseen opetussuunnitelman perusteet. Vaikka jonkin uskonnon opetukseen ei olisi laadittu opetussuunnitelman perusteita, niin opetus aloitetaan vähintään kolmen oppilaan huoltajan sitä pyytäessä ja alkuvaiheessa sovelletaan perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa 2004 mainittuja kaikille uskonnoille yhteisiä tavoitteita. Opetuksen järjestäjä ilmoittaa asiasta Opetushallitukselle, joka laatii kyseiset opetussuunnitelman perusteet yhteistyössä asianomaisen uskonnollisen yhdyskunnan kanssa ja hyväksyy ne. Vahvistetut opetussuunnitelman perusteet lähetetään opetuksen järjestäjille

ja kouluille, ja ne ovat nähtävissä Opetushallituksen www.oph.fi-sivuilla. 17 Opetushallitus esittää opetusministeriölle, että se selventäisi säädöstasolla muiden kuin opetusta pyytäneiden oppilaiden osallistumisvelvoitteen oman uskonnon opetukseen. Opetushallitus suosittaa, että siihen asti kunnes osallistumisvelvoite on säädöstasolla täsmennetty vain ne oppilaat, joiden huoltaja on pyytänyt oman uskonnon opetusta, osallistuvat opetukseen (Eduskunnan oikeusasiamiehen päätös 6.6.2005). 1.2. Opetuksen järjestäjän tehtävä Opetuksen järjestäjä on velvollinen järjestämään sen Suomessa rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan mukaista uskonnon opetusta, johon oppilaiden enemmistö kuuluu. Tähän opetukseen voivat osallistua huoltajan pyynnöstä myös muihin uskonnollisiin yhdyskuntiin kuuluvat tai niihin kuulumattomat oppilaat. Uskonnollisia yhdyskuntia ovat evankelisluterilainen kirkko, ortodoksinen kirkkokunta sekä Suomessa rekisteröidyt uskonnolliset yhdyskunnat. Lisäksi lain voimaantulosäännöksen mukaan uskonnolliseen yhdyskuntaan rinnastetaan sellainen lain voimaantullessa toiminut uskonnollinen yhdistys, jota perusopetuksen järjestäjä on pitänyt aikaisemmin säännöksissä tarkoitettuna uskontokuntana. Säännös koskee Herran kansa nimistä yhdistystä. Säädöksissä tarkoitettu oppilasmäärä lasketaan ottaen huomioon kaikki opetuksen järjestäjän perusopetuksen oppilaat (niin sanottu kolmen sääntö, perusopetuslaki 13 ). Järjestäjäkohtaista oppilaiden lukumäärää tarkastellaan erikseen suomenkielisessä ja ruotsinkielisessä koulutuksessa. Silloin kun opetuksen järjestäjän oppilaiden enemmistö on evankelis-luterilaisia, sovelletaan kolmen sääntöä uskonnonopetuksen osalta ortodoksiseen kirkkokuntaan kuuluviin ja elämänkatsomustiedon osalta uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumattomiin oppilaisiin. Tämän mukaan vähintään kolmelle ortodoksioppilaalle, jotka eivät osallistu enemmistön uskonnon opetukseen, järjestetään ortodoksista uskonnon opetusta ja kolmelle uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumattomalle oppilaalle opetetaan elämänkatsomustietoa. Muuhun Suomessa rekisteröityyn uskonnolliseen yhdyskuntaan kuin evankelis-luterilaiseen kirkkoon tai ortodoksiseen kirkkokuntaan kuuluville oppilaille, jotka eivät osallistu enemmistön uskonnon opetukseen, järjestetään heidän oman uskontonsa opetusta, jos heidän huoltajansa sitä pyytävät ja kolmen sääntö täyttyy. Perusopetuslain 13 :n 3 momentissa tarkoitettuun muiden uskonnollisten yhdyskuntienuskonnon opetukseen osallistuvat ne oppilaat, joiden huoltaja on pyytänyt kyseistä uskonnonopetusta. Oppilaiden tulee olla kyseisen uskonnollisen yhdyskunnan jäseniä tai oppilaan saaman kasvatuksen ja kulttuuritaustan (Perusopetuslaki 13 6 mom) tulee vastata opetusta. Niiden oppilaiden määrää, jotka eivät kuulu Suomessa rekisteröityyn uskonnolliseen yhdyskuntaan, ei oteta huomioon, kun tarkastellaan opetuksen järjestäjän velvoitetta aloittaa uuden uskonnon opetus tai jatkaa jonkin uskonnon opetuksen järjestämistä. Opiskelun jo aloittaneiden opetus hoidetaan kuitenkin loppuun, vaikka opetusryhmän koko pienenisi alle kolmen. Päätös eri uskonnollisten yhdyskuntien mukaisen uskonnon opetuksen järjestämisestä opetuksen järjestäjän kouluissa tulee tehdä hallintolain mukaisella tavalla. Päätökseen voidaan hakea muutosta hallintovalituksella [Perusopetuslaki 42 (muutettu 13.6.2003 lailla 477/2003)]. Opetuksen järjestäjä sijoittaa oppilaat oman uskontonsa opetukseen tai uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumattomat oppilaat elämänkatsomustietoon. Aiemmasta vapauttamismenettelystä on luovuttu eli enemmistön uskonnonopetuksesta ei enää haeta vapautusta. Oman uskonnon opetukseen osallistumisesta tulee paikallisesti tehdä erillinen päätös jokaisen muuhun kuin evankelis-luterilaiseen, ortodoksiseen tai elämänkatsomustietoon osallistuvan oppilaan kohdalla. Koulu voi tarvittaessa pyytää oppilaan huoltajalta luotettavan selvityksen uskonnollisen yhdyskunnan jäsenyydestä. Opetuksen järjestäjän tai koulun tulee järjestää perusopetusasetuksen (852/1998) 5 :n määräämää muuta opetusta tai ohjattua toimintaa oppilaalle, joka ei osallistu enemmistön uskonnon opetukseen tai elämänkatsomustiedon opetukseen, eikä oppilaan oman uskonnon tai elämänkatsomustiedon opetusta järjestetä opetuksen järjestäjän kouluissa, eikä oppilas osallistu oman uskonnollisen yhdyskunnan tarjoamaan opetukseen. Koulu on velvollinen huolehtimaan oppilaan turvallisuudesta ja valvonnasta, jos oppilaalle muodostuu vapaatunti koulupäivän aikana tai jos opetus järjestetään muussa kuin oppilaan omassa koulussa.

18 1.3. Oppilaan ja huoltajan asema Perusopetuslain 11 :ssä säädetään uskonto tai elämänkatsomustieto oppilaalle pakolliseksi aineeksi. Perusopetuslain 13 :n 1, 2 ja 5 momenteissa säädetyn mukaisesti oppilas osallistuu joko sen mukaan järjestettyyn uskonnonopetukseen, mihin oppilaiden enemmistön kuuluu, ortodoksiseen uskonnon opetukseen tai elämänkatsomustiedon opetukseen. Muihin uskonnollisiin yhdyskuntiin kuuluvilla oppilailla on oikeus osallistua oman uskonnon opetukseen huoltajien pyynnöstä. Aloite osallistumisesta on huoltajalla. Oppilaiden enemmistön uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluvat oppilaat opiskelevat enemmistön uskonnon mukaista uskontoa. Lisäksi oppilas, joka ei kuulu tähän uskonnolliseen yhdyskuntaan, voi huoltajan ilmoituksen perusteella osallistua tähän opetukseen. Ilmoittautumisen menettelytavoista päättää opetuksen järjestäjä. Koulun on syytä korostaa oppilaiden huoltajille, että katsomusopetusta koskevissa valinnoissa pyritään samalla tavoin kuin muidenkin opintojen valinnoissa siihen, että ratkaisu olisi pysyvä. Perusopetuslain 13 :n voimaantullessa enemmistön uskonnon opetukseen osallistui osa sellaisista oppilaista, jotka eivät kuuluneet mihinkään uskonnolliseen yhdyskuntaan tai kuuluivat johonkin muuhun uskonnolliseen yhdyskuntaan kuin evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Eduskunnan oikeusasiamiehen kannanoton perusteella opetuksen järjestäjän tai koulun tulee tiedottaa huoltajille, että näiden tulee erikseen ilmoittaa, mihin opetukseen oppilas jatkossa osallistuu (mikäli ilmoitusta ei ole tehty lain voimaantulon jälkeen). Ilmoittautumismenettelystä päätetään paikallisesti. Oppilas, joka kuuluu sellaiseen uskonnolliseen yhdyskuntaan, jonka oman uskonnon opetusta opetuksen järjestäjä ei järjestä tai joiden huoltajat eivät ole pyytäneet oman uskonnon opetusta tai joka ei kuulu mihinkään rekisteröityyn uskonnolliseen yhdyskuntaan voi uusien säädöstenmukaan osallistua myös elämänkatsomustiedon opetukseen huoltajan pyynnöstä. Jos Suomessa rekisteröityyn uskonnolliseen yhdyskuntaan kuulumattoman oppilaan saama kasvatus ja kulttuuritausta vastaa jotain opetuksen järjestäjän tarjoamaa uskonnon opetusta, voi oppilas huoltajan pyynnöstä osallistua kyseiseen uskonnon opetukseen. Kun oppilaan omaa uskontoa ei opetuksen järjestäjän kouluissa opeteta tai oppilaan huoltaja ei ole pyytänyt oman uskonnon opetusta, niin oppilas voi osallistua oman uskonnollisen yhdyskuntansa antamaan opetukseen. Tällöin oppilaan saaman kouluopetuksen määrä voi alittaa säädetyn opetuksen kokonaistuntimäärän. Tässä tapauksessa oppilas ei osallistu koulussa annettavaan uskonnon opetukseen, eikä hän ole velvollinen osallistumaan perusopetusasetuksen 5 :n määräämään muuhun opetukseen tai ohjattuun toimintaan. Huoltajan tulee toimittaa koululle selvitys oppilaan osallistumisesta koulun ulkopuoliseen opetukseen. Jos oppilas ei osallistu enemmistön uskonnon tai elämänkatsomustiedon opetukseen eikä oppilaan omaa uskontoa tai elämänkatsomustietoa järjestetä opetuksen järjestäjän kouluissa, eikä oppilas osallistu edellä mainittuun oman uskonnollisen yhdyskunnan tarjoamaan opetukseen, hänelle järjestetään perusopetusasetuksen 5 :n määräämää muuta opetusta tai ohjattua toimintaa. Perusopetuslain 13 :ssä mainitaan myös mahdollisuus, että oppilas kuuluu useampaan kuin yhteen uskonnolliseen yhdyskuntaan. Tällöin oppilaan huoltaja päättää, mihin uskonnon opetukseen oppilas osallistuu. Uskonnolliset yhdyskunnat päättävät itse, sallivatko ne jäsenilleen kaksoisjäsenyyttä. Uskonnonvapauslain siirtymäsäädösten johdosta tämä tilanne voi tulla kysymykseen vasta kolme vuotta lain voimaantulon jälkeen (1.8.2006).

19 2. Uskonnollisen yhdyskunnan antama koulun uskonnon opetusta korvaava opetus Koulun toiminta määritellään opetussuunnitelmassa ja siihen perustuvassa vuosisuunnitelmassa. Jos perusopetuksen oppilaan omaa uskontoa ei opeteta koulun toimesta, voi se uskonnollinen yhdyskunta, johon oppilas kuuluu, antaa opetuksen koulun ulkopuolisena opetuksena. Koulun tulee pyytää oppilaan huoltajalta luotettava selvitys yhdyskunnan jäsenyydestä ja uskonnon opettamisesta. Oppilaan saaman opetuksen määrä voi tällöin koulussa alittaa säädetyn kokonaistuntimäärän. Tällöin oppilaalle ei myöskään järjestetä korvaavaa opetusta tai toimintaa. Uskonnollisen yhdyskunnan antamasta opetuksesta ei merkitä arvosanaa todistukseen. 3. Uskonnon opetuksen luonne Säädösmuutosten ehkä näkyvin muutos on ilmaisun tunnustuksen mukainen opetus muuttaminen oman uskonnon opetukseksi. Tämä ei edellytä uskonnon opetuksen sisältöjen muutosta. Keskustelussa on usein noussut esiin uskonnon opetuksen ja uskonnon harjoittamisen suhde. Uskonnon opetusta säätelevät edelleen opetussuunnitelman perusteet ja paikalliset opetussuunnitelmat. Opetussuunnitelman perusteiden mukaisesti järjestetty uskonnon opetus ei ole Suomen perustuslain (731/1999) 11 :ssä tarkoitettua uskonnon harjoittamista. Uskonnon opetukseen sisältyy olennaisena osana oman uskonnon tuntemus. Perustuslakivaliokunnan kannanoton mukaan uskontoon perehtymiseen kuuluu myös tutustuminen uskonnonharjoittamisen muotoihin ja tapoihin. Tutustuminen rukouksiin, virsiin ja uskonnollisiin toimituksiin on osa oman uskonnon opetusta. Esimerkiksi opetukseen liittyvä opintokäynti, jossa tutustaan kirkkoon, moskeijaan tai vastaavaan uskonnolliseen rakennukseen tai seurataan uskonnollista toimitusta siihen osallistumatta, ei ole uskonnollinen tilaisuus vaan osa opetusta. Kaiken opetuksen ja muun toiminnan tulee olla pedagogisesti perusteltua ja opetussuunnitelman mukaista. 4. Koulun perinteiset juhlat Suomalaisella koululla on useita perinteisiä juhlia kuten joulujuhla, kevätjuhla sekä YK:n päivän ja itsenäisyyspäivän juhla. Niihin saattaa sisältyä joitakin uskontoon viittaavia elementtejä. Eduskunnan perustuslakivaliokunta on tähdentänyt, että tällaiset juhlatraditiot ovat osa suomalaista kulttuuria. Juhlaan mahdollisesti sisältyvän virren tai jouluevankeliumin johdosta ei juhlaa voida pitää uskonnon harjoittamiseksi katsottavana tilaisuutena. Koulun juhlat ovat osa opetusta ja koulutyötä. Perusopetuslain 3 :n mukaan opetuksessa tulee olla yhteistyössä kotien kanssa. Koulun tulee tiedottaa oppilaiden huoltajille koulussa järjestettävistä tapahtumista ja niiden sisällöstä. Tarvittaessa huoltajien kanssa voidaan sopia oppilasta koskevista yksilöllisistä järjestelyistä ja mahdollisesta vaihtoehtoisesta toiminnasta, mikäli vakaumus estää osallistumisen juhlaan tai sen osaan. Järjestelyistä sovittaessa tulee ottaa huomioon oppilaan turvallisuus. Suomalaisen koulujuhlaperinnön vaalimisessa ja kehittämisessä lähtökohtana tulee olla yhteisöllisyyden ja suvaitsevaisuuden periaate. 5. Koulun uskonnolliset tilaisuudet Koulu voi edelleen järjestää uskonnollisia tilaisuuksia kuten jumalanpalveluksia ja uskonnollisia päivänavauksia. Tällaiset tilaisuudet katsotaan uskonnon harjoittamiseksi. Perustuslain 11 :n 2 momentin mukaan ketään ei voida velvoittaa osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen. Tämän perusteella oppilasta ei voida velvoittaa osallistumaan jumalanpalvelukseen, uskonnolliseen päivänavaukseen tai muuhun uskonnolliseen tilaisuuteen.