Arjen ylistys. Järvenpään varhaiskasvatussuunnitelma

Arjen ylistys Järvenpään varhaiskasvatussuunnitelma

Sisältö 1. NÄIN SYNTYI JÄRVENPÄÄN VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA 2 2. JÄRVENPÄÄN VARHAISKASVATUSTA OHJAAVAT ASIAKIRJAT 5 3. ONNELLINEN JA HYVINVOIVA LAPSI JÄRVENPÄÄSSÄ 6 4. VARHAISKASVATUSPALVELUT JA VERKOSTOT JÄRVENPÄÄSSÄ 7 5. VARHAISKASVATUKSEN TOTEUTTAMINEN 8 5.1. Hoito, kasvatus ja oppiminen 8 5.2. Oppimisen ilo 10 5.3. Kasvattaja varhaiskasvatuksessa 11 5.4. Varhaiskasvatusympäristö 12 5.5. Kieli ja vuorovaikutus 13 5.6. Lapselle ominainen tapa toimia, ajatella ja oppia 14 5.6.1. Leikkiminen 15 5.6.2. Liikkuminen 16 5.6.3. Taiteen kokeminen ja ilmaiseminen 17 5.6.4. Tutkiminen 18 5.7. Sisällölliset orientaatiot 19 6. VANHEMPIEN OSALLISUUS 20 6.1. Kasvatuskumppanuus ja osallisuus Järvenpäässä 20 6.2. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma 21 7. ERITYINEN TUKI 22 8. ERI KIELI- JA KULTTUURITAUSTAISET LAPSET 24 9. MONIAMMATILLINEN VERKOSTOYHTEISTYÖ 25 10. YKSIKÖIDEN VARHAISKASVATUSSUUNNITELMAT 26 11. VARHAISKASVATUKSEN ARVIOINTI JA KEHITTÄMINEN 26 12. SYVENTÄVÄÄ MATERIAALIA 27 Järvenpään varhaiskasvatussuunnitelma hyväksyttiin sosiaali- ja terveyslautakunnassa 8.11.2006, 101. 1

1. Näin syntyi Järvenpään varhaiskasvatussuunnitelma Arjen ylistys" Valtakunnallisten linjausten pohjalta Järvenpäässä valmisteltiin varhaiskasvatuksen linjaukset laajasti yhdessä varhaiskasvatustyötä tekevien tahojen ja vanhempien kanssa. Varhaiskasvatussuunnitelmatyössä toimimme samalla tavalla saadaksemme monipuolisen näkökulman ja yhteisen suunnan Järvenpään varhaiskasvatustyöhön. Työtä ohjaa valtakunnallisesti annetut varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. Järvenpään varhaiskasvatussuunnitelman tehtävänä on edistää varhaiskasvatuksen yhdenvertaista toteutumista koko kaupungissa ja ohjata sen arviointia ja kehittämistä tulevina vuosina. Varhaiskasvatussuunnitelmaa tullaan arvioimaan ja tarkistamaan vuosittain ja tarvittavia muutoksia tehdään varhaiskasvatuksen kehittymisen myötä. Päivähoidon eri ammattiryhmistä koottiin vasu-työryhmä, jonka tehtävänä oli koota vanhemmilta, lapsilta, henkilöstöltä ja yhteistyökumppaneilta aineistoa Järvenpään varhaiskasvatuksesta ja työstää sitä eteenpäin. Tänä aikana toteutettiin monia yksikkökohtaisia, päivähoidon yhteisiä sekä yhteistyöverkostojen tapahtumia. Jokaisella oli näin mahdollisuus olla mukana yhteisen varhaiskasvatussuunnitelman tekemisessä. Valmistelevaan, eri ammattiryhmistä koostuvaan vasu-työryhmään kuuluivat: Marjaana Nikula, lastentarhanopettaja Päivi Autere, päiväkodin johtaja Heidi Kuitunen, perhepäivähoitaja Tuula Pokkinen, lastentarhanopettaja Tuula Tilus, erityislastentarhanopettaja Anja Someroja, lastenhoitaja Anna-Kaarina Pirttiniemi, lastentarhanopettaja Tarja Vaahtera, päiväkodin johtaja, vasu-koordinaattori Iitu Inkilä, päivähoidon osastopäällikkö Järvenpään kuntatason varhaiskasvatussuunnitelma hyväksytään sosiaali- ja terveyslautakunnassa ja otetaan käyttöön päätöksen jälkeen. Varhaiskasvatussuunnitelmatyö jatkuu edelleen yksiköiden ja lapsen henkilökohtaisten varhaiskasvatussuunnitelmien tekemisenä. Järvenpäässä työprosessista syntyi yhteinen vasun henki "Arjen ylistys". Kiitos siitä Tarjalle ja työryhmälle sekä kaikille Teille, jotka annoitte aikaanne ja osallistuitte aktiivisesti yhteiseen varhaiskasvatussuunnitelmatyöhömme. Yhteisen työn tekemisen kautta olemme tulleet tietoisemmiksi kasvatuskumppanuudesta vanhempien kanssa, lapselle ominaisista tavoista toimia sekä lapsen toimivan ja turvallisen arjen merkityksestä. Lapset tarvitsevat aikuisia, jotka ovat läsnä ja saatavilla. Meidän aikuisten tulisi antaa lapselle aikaa silloin kun hän sitä tarvitsee, eikä silloin kun meille sopii. Lapsi ei voi odottaa, lapsen päivä on tänään. Järvenpäässä 30.10.2006 Iitu Inkilä, päivähoidon osastopäällikkö 2

1.1. Vasu-kysely lasten vanhemmille Vasu-projektin aikana joulukuussa 2005 tehtiin päivähoidon lasten vanhemmille kysely, jonka tuloksia on käytetty mm. Järvenpään vasun painopisteitä valittaessa. Miten mielestänne turvaamme järvenpääläisten lasten onnellisen lapsuuden ja hyvinvoinnin? -vastauksissaan vanhemmat painottivat mm. - monenlaisia varhaiskasvatuksen vaihtoehtoja sekä lapsille sopivia ja turvallisia ympäristöjä - päivähoidon riittävää, pätevää ja ammattitaitoista henkilöstöä, jonka on hyvä olla - turvallisia kiintymyssuhteita säilyttämällä pienet lapsiryhmät sekä pysyvät hoitosuhteet - varhaiskasvatuksen lämmintä, ystävällistä, tukevaa ja empaattista asennetta - syliä, halia, huumoria ja lasten huomioimista yksilöinä ryhmässä - paljon aikaa ja tilaa leikille ja liikkumiselle - erityistä tukea sitä tarvitseville lapsille - avointa ja tiivistä vuorovaikutusta vanhempien ja hoitopaikan välillä sekä säännöllisiä hoito- ja kasvatuskeskusteluja - vanhemmuuden tukemista, lapsiperheiden yhteisöllisyyttä, avoimia keskusteluja ja yhteisiä pelisääntöjä Varhaiskasvatuksen sujumisella on mittaamaton merkitys. Jo siinä vaiheessa elämä saa tietyn suunnan. Onni ja onnellisuus syntyvät pienistä hetkistä päivien aikana. Annetaan lapsille paljon syliä ja lasten annetaan olla lapsia. 1.2. Lasten kommentteja onnellisuudestaan Päiväkodeissa tehdyissä kyselyissä lapset nostivat vahvasti esille leikin ja kavereiden merkityksen. Mukavan yhdessäolon omien vanhempien kanssa lapset kokivat kotona tärkeäksi. Onnellinen on kiva mieli, tuntuu kivalta (poika 5 v) Oon melkein aina onnellinen päiväkodissa, leikkiminen on silloin kivaa. (poika 6 v) Kun mä leikin parhaan kaverin kaa kotia. (tyttö 5 v) Oon onnellinen kun ei oo kiire. (poika 6 v) Oon onnellinen joka päivä. Kotona äiti ja isä tekee onnelliseksi ja ruoka. (tyttö 5 v) 3

1.3. Vasu-kävely päivähoidon henkilöstölle Helmikuussa 2006 toteutettiin vasu-kävelyilta, jossa päivähoidon henkilöstö keskusteli pienissä ryhmissä liikkuen mm. tunneilmastosta, joka varhaiskasvatuksessa tukee lasten hyvinvointia ja onnellisuutta. Keskusteluissa nousi esille arkipäivän tilanteiden tärkeys: - lämmin syli, läheisyys, empatia ja hellyys sekä lasten erilaisten tarpeiden huomiointi - kiireettömyys ja leikkirauha - kannustaminen, onnistumisista yhdessä iloitseminen ja tuki pahan mielen hetkellä - henkilökunnan hyvä yhteishenki - avoin kumppanuus vanhempien kanssa Aamulla kuulostellaan lasten mielialaa. Siitä riippuen valitaan jokaiselle lapselle sopivat työkalut onnellisen päivän luomiseksi. 1.4. Hiirenkorvalla -perhetapahtuma Päiväkodeissa näkyi vasu-prosessin aikana valitut Lapselle ominainen tapa -teemat, joiden kautta henkilöstö tutustui vasun periaatteisiin. Toukokuussa henkilöstö oli Rantapuistossa yhdessä toteuttamassa Hiirenkorvalla -tapahtumaa perheille. Esillä oli lasten taidetta päiväkotien toteutuneesta vasuteemasta sekä monenlaista tekemistä perheille leikin, liikkumisen, taiteilun ja tutkimisen alueilta. Monet tämän suunnitelman valokuvista on taltioitu Hiirenkorvalla -tapahtumassa. 1.5. Moniammatillinen verkostotapaaminen Verkostotapaamisessa elokuussa 2006 kerättiin varhaiskasvatuksen verkostoyhteistyön hyviä käytäntöjä ja tulevaisuuden kehittämistarpeita. Verkostotapaamiseen osallistui suuri joukko sosiaali- ja terveystoimen, yksityisten päiväkotien, koulun, seurakunnan ja oppilaitosten henkilöstöä. Paikalla oli myös vanhempien edustajia. Tapaamisessa koottiin ajatuksia yhteistyön kehittämiseksi: - Yhteisen vuorovaikutuksen lisääminen on tärkeä yhdessä toimimisen edellytys - Ajantasainen tieto verkostotyössä parantaa perheille annettavaa palveluohjausta - Opiskelijoiden roolin selkeyttäminen on tärkeää työssä oppimisen jaksoilla varhaiskasvatusyhteisöissä. - Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma on tulevaisuudessa lapsen kasvun tukena kaikissa lapsen asioissa neuvolasta kouluun saakka. - Vasun henki näkyväksi kaikkien varhaiskasvatuksen toimijoiden käytännöissä. Sitä vahvistetaan yhteisissä tapaamisissa. 4

2. Järvenpään varhaiskasvatusta ohjaavat asiakirjat Varhaiskasvatus on pienten lasten eri elämänpiireissä tapahtuvaa kasvatuksellista vuorovaikutusta, jonka tavoitteena on edistää lasten tasapainoista kasvua, kehitystä ja oppimista. Tarvitaan vanhempien ja kasvatuksen ammattilaisten kiinteää yhteistyötä, kasvatuskumppanuutta, jotta perheiden ja kasvattajien yhteinen kasvatustehtävä muodostaa lapsen kannalta mielekkään kokonaisuuden (Stakes 2006, 11). LASTU Järvenpään kaupungin lapsi- ja nuorisopoliittinen tavoiteohjelma 2004 JÄRVENPÄÄN KAUPUNGIN STRATEGIA Kansainväliset lapsen oikeuksia määrittelevät sopimukset Lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointi -ydinprosessina SOSIAALI- JA TERVEYSTOIMEN STRATEGIA Lasten päivähoitoa ja esiopetusta koskevat lait ja asetukset Järvenpään kaupungin esiopetuksen opetussuunnitelma 2001 PÄIVÄHOIDON VASTUUALUEEN STRATEGIA Varhaiskasvatuksen valtakunnalliset linjaukset 2002 LEOPS Lapsen esiopetussuunnitelma JÄRVENPÄÄN VARHAIS- KASVATUKSEN LINJAUKSET 2005 Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2005 JÄRVENPÄÄN VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA 2006 YKSIKÖN VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA 2007 LAPSEN VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA 2007 5

3. Onnellinen ja hyvinvoiva lapsi Järvenpäässä Järvenpään päivähoidon visio: Onnellinen lapsuus Järvenpäässä. Järvenpään päivähoidon toiminta-ajatus: Lasten päivähoidon tehtävänä on järjestää perheille laadukas ja monipuolinen päivähoidon palveluverkko alle kouluikäisten lasten varhaiskasvatukseen ja esiopetukseen. Perheen ja lasten hyvinvointia tuetaan avoimella kasvatuskumppanuudella yhdessä tarvittavien tukipalvelujen kanssa. 3.1. Järvenpään kaupungin arvot varhaiskasvatuksessa: Huolenpito ihmisestä Lapsuuden kunnioittaminen elämän perustana: Isot on sitä varten, että ne pitää pienistä huolta. Lapsi on varhaiskasvatuksen keskipiste. Jokaisella lapsella on oikeus tulla nähdyksi ja kuulluksi ainutlaatuisena yksilönä. Lapsen fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen turvallisuus otetaan huomioon kaikessa toiminnassa. Kasvattajat toimivat yhdessä perheiden kanssa lasten oikeuksien ja onnellisuuden puolesta. Vastuullisuus Elämänmyönteisyys ja luottamus tulevaisuuteen: Lapset edustavat jatkuvuutta ja elämänmyönteisyyttä. Varhaiskasvatus toteutuu yksilöllisten ja yhteisten tarpeiden kautta. Kasvattajien vastuulla on huolehtia lasten erilaisten tarpeiden toteutumisesta. Kasvattajan tehtävä on ylläpitää ja säilyttää positiivista ja toiveikasta ilmapiiriä. Taloudellisuus Taloudellisesti vertailukelpoinen ja kehittyvä varhaiskasvatus: Lapsiin satsaaminen on tulevaisuuteen satsaamista. Se on aina taloudellista. Varhaiskasvatus toteutetaan suunnitelmallisesti ja yhteisesti sovittujen käytäntöjen mukaan yhdessä muiden toimijoiden kanssa osaamista jakaen. Oikeudenmukaisuus Perheiden oikeudenmukainen kohtelu lasten päivähoidon asiakkaina: Perheiden erilaisuutta ja erilaisia tarpeita kunnioitetaan ja huomioidaan varhaiskasvatuksessa. Perheet ovat varhaiskasvatuksessa kasvatuskumppaneita ja oman lapsensa parhaita asiantuntijoita. 6

4. Varhaiskasvatuspalvelut ja verkostot Järvenpäässä YKSITYISET PÄIVÄKODIT JA PERHEPÄIVÄHOITO PERHE- SOSIAALITYÖ ESIOPETUS KUNTOUTUS- PALVELUT KOTIHOIDONTUKI JA JÄRVENPÄÄ-LISÄ KUNNALLISET PÄIVÄKODIT JA PERHEPÄIVÄHOITO NEUVOLAT PERHE- NEUVOLA VARHAIS- KASVATUKSEN TUKIPALVELUT JÄRVENPÄÄLÄISET LAPSIPERHEET ALAKOULU JA YLÄKOULU AVOIN TOIMINTA SEURAKUNNAN LAPSITYÖ VARHAIS- KASVATUKSEN MUUT VERKOSTOT MUUT KUUMAKUNNAT SEURAKUNTA- OPISTO JA DIAK AVOIN PÄIVÄKOTI KELTASIRKKU LEIKKIPUISTOT LAUREA AMMATTIKOR- KEAKOULU PIKKUMÖKIN PÄIVÄKERHO KIRJASTO OSAAMISKESKUS SOSIAALITAITO KOULULAISTEN ILTAPÄIVÄ- TOIMINTA LIIKUNTATOIMEN PALVELUT JA URHEILU SEURAT 7

5. Varhaiskasvatuksen toteuttaminen 5.1. Hoito, kasvatus ja oppiminen Varhaiskasvatus toteutuu hoidon, kasvatuksen ja opetuksen kokonaisuutena. Lapsella on oikeus lapsuuteen, jossa kasvattajat kunnioittavat hänen omaa tapaansa olla ja kasvaa. Arjen ylistys Hyvä tasapainoinen arki, jossa on tuttuja rutiineja, on lapselle tärkeä. Päivittäiset perushoitotilanteet luovat pohjan lasten hyvinvoinnille. Kiireettömät ja myönteiset hoitotilanteet ravitsevat fyysisen terveyden ja hyvinvoinnin lisäksi lasten emotionaalisia ja sosiaalisia tarpeita ja vahvistavat turvallisuuden kokemusta. Mitä pienempiä lapset ovat, sitä suurempi osa varhaiskasvatuksesta toteutuu hoidollisissa tilanteissa. Lasten yksilöllinen huomiointi, läheisyys sekä kasvattajan herkkyys lapsia ja heidän tarpeitaan kohtaan lisäävät lasten kokemusta arvostuksesta ja hyväksynnästä. Kasvattaja jakaa ja vahvistaa niitä myönteisiä tunteita, joita lapsessa herää sekä jakaa, tyynnyttää ja auttaa lasta vähitellen myös hallitsemaan kielteisiä tunteita. Lämmin syli lisää lapsen turvallisuuden tunnetta, vähentää stressiä ja auttaa levotonta lasta rauhoittumaan. Säännöllinen, mutta tarvittaessa joustava päivärytmi sekä hyvä hoito varmistavat lasten perustarpeiden tasapainon. Kun terveellisestä ravinnosta, riittävästä levosta, säännöllisestä ulkoilusta ja henkilökohtaisesta hygieniasta huolehditaan yhdessä vanhempien kanssa niin lapset voivat suunnata päivän aikana mielenkiintonsa kavereihin ja muuhun toimintaan. Lapsia kannustetaan itsenäisyyteen ja omatoimisuuteen. Lapset voivat kokea iloa osaamisestaan ja kuitenkin tarvitessaan saavat riittävän yksilöllisen tuen ja hoivan. Kasvattajien avulla lapset oppivat vähitellen myös itse havainnoimaan omia tarpeitaan, terveyttään ja hyvää oloaan. Lapsi otetaan aamulla vastaan yksilöllisesti niin, että hän kokee olevansa tervetullut ja tuntee, että häntä on odotettu. Kotiin lähdön hetkellä muistellaan lapsen kanssa päivän tapahtumia ja kerrotaan niistä yhdessä vanhemmille. Ravinto Ruokailutilanteen tavoitteena on kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin turvaaminen. Ruokailu toteutetaan rauhallisessa ja viihtyisässä ympäristössä. Ruoka asetetaan kauniisti tarjolle ja ruokailtaessa huomioidaan hyvät pöytätavat. Lasten ja aikuisten väliset keskustelut luovat ruokailuista säännöllisen ja mukavan yhdessäolon hetken ja oppimisen paikan. Kasvattajat ohjaavat lapsia lautasmallin mukaiseen, monipuoliseen ja vähärasvaiseen ravintoon. Ravitsemussuositusten mukaisesti valmistetut ateriat sekä kasvattajien antama malli ruokailutilanteessa tukevat lasten terveellisiä ruokailutottumuksia. Hoidon alkaessa vanhempien kanssa sovitaan tarvittavasta erityisruokavalioiden tarjoilusta. Kunnallisten päiväkotien ateriat ja välipalat toteutetaan yhteistyössä ruokapalvelukeskuksen kanssa. Vuosittain toteutetaan vähintään yksi ravitsemukseen liittyvä toiminnallinen teema esimerkiksi vilja-, kasvis- tai sydänviikolla. 8

Lepo Riittävä uni takaa hyvän vireystilan, joka on oppimisen ja hyvinvoinnin perusedellytys. Lapset tarvitsevat unta kehittyäkseen ja kasvaakseen, sillä kasvuhormonin eritys tapahtuu unen aikana. Aivot tarvitsevat unta levätäkseen ja palautuakseen valveillaolon viriketulvasta. Asioiden muistiin painuminen paranee unen aikana. Väsyneenä uuden oppiminen ja muistaminen vaikeutuvat. Leikki-ikäisen lapsen unentarve on yksilöllinen, kuitenkin n.10-13 tuntia vuorokaudessa. Päiväunet jäävät iän myötä vähitellen pois, mutta edelleenkin lapset päivähoitopäivän aikana tarvitsevat lepohetken päivän touhujen keskelle. Säännöllinen elämänrytmi, leikin ja levon vuorottelu, luo lapsille turvallisuutta. Kasvattajan tehtävänä on huomioida lepohetkellä jokaisen lapsen rauhallinen ja hyvä mieli. Lasten päivälevosta sovitaan yksilöllisesti vanhempien kanssa. Ulkoilu Ulkoilulla on tärkeä rooli suomalaisessa varhaiskasvatuksessa. Päivittäinen reipas ja riittävä ulkoilu on tarpeen sekä terveyden, aivotoiminnan että liikkumisen kannalta. Ulkoilun aikana on mahdollista nauttia isosta tilasta, purkaa energiaa ja leikkiä eri-ikäisten kavereiden kanssa. Haasteena on monipuolisen toimintaympäristön ja välineistön luominen omalle pihalle, jossa sekä ohjattu että vapaamuotoinen leikki onnistuu. Lähiympäristön hyödyntäminen erilaiseen toimintaan ulkoilun aikana rikastuttaa lasten arkipäivää. Eri vuodenaikoina luonto ja ympäristö tarjoavat monipuolisia mahdollisuuksia muun muassa liikkumiseen ja tutkimiseen. Retkillä opetellaan luontevasti turvallista liikennekäyttäytymistä. Tarkoituksenmukainen pukeutuminen mahdollistaa lasten monipuolisen toiminnan eri vuodenaikoina säällä kuin säällä. Pukemis- ja riisumistilanteet järjestetään rauhallisiksi ja mukaviksi vuorovaikutustilanteiksi. Kasvattajan pukiessa lasta on luontevaa sylissä opetella oman kehon tuntemista sekä vähitellen oppia itsekin pukemaan ja valitsemaan sääolosuhteisiin sopivaa vaatetusta. Lasten pukeutumisen yksilöllisistä tarpeista sovitaan yhdessä vanhempien kanssa. Terveys ja henkilökohtainen hygienia Tärkeä tekijä terveenä pysymisessä on omasta henkilökohtaisesta puhtaudesta huolehtiminen. Se on osa omaa viihtyvyyttä ja muiden huomioon ottamista. Lasten kanssa opetellaan käsienpesua ulkoa sisälle tultaessa, ennen ruokailuja ja vessassa käyntien jälkeen. Pienten lasten kohdalla kasvattajat huolehtivat puhtaudesta, vaipoista ja wckäynneistä. Lapsen kehityksen ja valmiuksien mukaan sovitaan vanhempien kanssa omatoimisuuden lisäämisestä. Infektioriskin vähentäminen päivähoidossa -opas (Sosiaali- ja terveysministeriö, 2005) ohjaa henkilökohtaisen hygienian käytänteisiin päivähoidossa. Niiden avulla voidaan vaikuttaa lasten sairastavuuden vähenemiseen. Oppaasta löytyy myös ohjeet tavallisten tartuntatautien hoitoon ja eristämistarpeeseen. 9

5.2. Oppimisen ilo Kun ilmapiiri on leikkisä, ihmetteleviä ja hassujakin kysymyksiä salliva, ihmisillä on mahdollisuus kokea yhteistä oppimisen iloa (Lonka, 2004). Lapset ovat synnynnäisesti uteliaita. He haluavat oppia uutta, kerrata ja toistaa asioita. Aito oppimisen ilo lähtee oivalluksista niin että lasten omille ajatuksille ja kysymyksille jää riittävästi aikaa ja tilaa. Lapset kasvavat, kehittyvät ja oppivat yksilöllisesti. Kasvattaja huomioi lasten kiinnostuksen kohteet, erilaiset oppimisen herkkyyskaudet sekä lasten erilaiset tavat oppia. Toimiessaan vuorovaikutuksessa ympäristön ja ihmisten kanssa lapset käsittelevät ja jäsentävät tietoa olemassa olevien käsiterakenteidensa avulla ja ovat aktiivisia oppijoita. Kasvattaja rakentaa lasten kanssa ympäristöä, joka edistää lasten ajattelun, ongelmanratkaisun ja mielikuvituksen kehittymistä sekä innostaa lapsia oppimaan. Lapset kaipaavat toimintaansa sopivan kokoisia haasteita, jotka pienen ponnistelun jälkeen tuottavat onnistumisen kokemuksia. Lapsiryhmän yhteiset kokemukset ja elämykset, retket ja esitykset toimivat oppimisen iloisina tapahtumina. Varhaiskasvatuksessa lapset oppivat kokemuksellisesti yhdessä leikkien, liikkuen, taiteillen ja tutkien. Lapset keskustelevat vertaisryhmässä, tuovat esiin omia mielipiteitään ja kyseenalaistavat toistensa toimintaa. Kasvattaja kannustaa, antaa palautetta, esittää eteenpäin vieviä kysymyksiä ja jakaa oppimisen iloa yhdessä lasten kanssa. Näin oppivat usein vastavuoroisesti sekä lapset että kasvattaja. Lapset alkavat iän ja kehityksen myötä havainnoida ja tunnistaa omia oppimisen tapojaan, nähdä vahvuuksiaan sekä asettaa tavoitteita omalle oppimiselleen. Varhaiskasvatus nähdään osana elinikäistä oppimista. Eri kasvuympäristöjen, kodin sekä varhaiskasvatuksen vuorovaikutus ja yhteistyö on tärkeää lasten oppimisen tukemisessa. Lapsen omaan vasuun kirjataan yhdessä vanhempien kanssa lapsen vahvuuksia sekä sopimuksia ja tavoitteita hänen yksilöllisen oppimisensa tukemiseksi. Esiopetuksessa lapsen vasusta siirrytään käyttämään lapsen esiopetuksen suunnitelmaa. Se toimii samoin periaattein ja sitä käytetään yhteistyön ja tiedonsiirtämisen välineenä esiopetuksesta kouluun. Näin luodaan jatkumoa elinikäisen oppimisen taipaleelle. 10

5.3. Kasvattaja varhaiskasvatuksessa Kasvattajan työssä on tärkeää tiedostaa oma kasvattajuus ja sen taustalla olevat arvot ja eettiset periaatteet (Stakes 2006, 16). Lasten elämän perusta ja hyvinvointi ovat niiden ihmisten vastuulla, jotka elävät arkea heidän kanssaan. Kasvattaja tiedostaa lapsen ainutlaatuisuuden ja lapsuuden merkityksen. Kasvattajan tehtävä on luoda lämmin ja kunnioittava tunneilmasto, jossa myönteinen ja avoin vuorovaikutus auttaa lapsia luottamaan itseensä. On tärkeää, että kasvattaja on työssään tietoisesti läsnä, eläytyen vastavuoroiseen suhteeseen lasten kanssa. Kasvattaja havainnoi lapsia erilaisissa tilanteissa, toimii tilanteen mukaisesti ja suunnitellessaan toimintaa ottaa huomioon lasten tarpeet, heidän kiinnostuksen kohteensa sekä kokonaisvaltaisen tapansa toimia. Kasvattajan ammatillinen osaaminen pohjautuu koulutukseen ja kokemukseen. Se täydentyy työyhteisössä keskustelujen, yhteisen oppimisen ja osaamisen jakamisen avulla. Kasvattajan on tärkeä tiedostaa ja arvioida omaa toimintaansa. Oman työn kehittäminen on jokaisen kasvattajayhteisön sekä yksittäisen kasvattajan jatkuvana haasteena. Innostava ja turvallinen kasvatusyhteisö tukee kasvattajien omaa innostusta ja oppimista. Kasvattajayhteisön toiminta perustuu työyhteisössä käytäviin pedagogisiin keskusteluihin. Lasten vanhemmat ovat mukana keskusteluissa, joissa toiminnan taustalla olevat arvot ja eettiset periaatteet yhdessä muokataan arkipäivän toimintatavoiksi. Päiväkodissa varhaiskasvatusta toteuttavat moniammatilliset tiimit, joissa eri koulutuksen omaavat kasvattajat yhdessä vastaavat lasten päivittäisestä hyvinvoinnista. Perhepäivähoitajien työn tukena ovat perhepäivähoidonohjaajat, perhepäivähoitajien tiimit ja lähipäiväkodit. Kasvattajayhteisöjen ja tiimien säännölliset kokoukset, työn dokumentointi sekä suunnitteluja arviointijärjestelmä toimivat yhteisen tietoisuuden ja jatkuvan kehittämisen välineinä. Kehityskeskustelut esimiehen kanssa sekä päivähoidon yhteinen koulutussuunnitelma tukevat kasvattajien ammatillista kehittymistä. Aito läsnäolo lasten kanssa vaatii kasvattajayhteisöltä työhyvinvointia tukevaa toimintaa ja kasvattajalta omasta itsestään huolehtimista. Kasvattajien hyvinvointi välittyy lapsille ja luo turvallisuutta. 11

5.4. Varhaiskasvatusympäristö Varhaiskasvatusympäristö muodostuu fyysisten, psyykkisten ja sosiaalisten tekijöiden kokonaisuudesta (Stakes 2006, 17). Varhaiskasvatusympäristö tukee lasten kasvua, kehitystä ja oppimista. Kasvattajien vastuulla on luoda turvallinen ja viihtyisä ympäristö, joka on monipuoliseen toimintaan kannustava lasten oma paikka. Lapset ja lasten vanhemmat ovat mukana valitsemassa ja rakentamassa erilaisia varhaiskasvatusympäristöjä. Turvallisuus, lasten yksilölliset tarpeet, pienryhmätoiminta ja lapselle ominaiset tavat toimia huomioidaan fyysisessä ympäristössä tilojen, välineiden ja materiaalien valinnoissa. Ympäristön tulee olla muunneltavissa sisällä ja ulkona myös eri sisällölliset orientaatiot huomioiden. Kasvattajat havainnoivat lasten toimintaa ja muokkaavat ympäristöä, toiminnan suunnitelmaa sekä päiväjärjestystä lasten tarpeita ja toiveita kuunnellen. Lapsille varataan mahdollisuus myös lepoon ja rauhoittumiseen. Kasvattajien keskinäinen myönteinen ja toisiaan kunnioittava vuorovaikutus antaa lapsille mallia yhteistoiminnasta ja luo pohjan psyykkiselle varhaiskasvatusympäristölle. Kasvattajien välinen suhde on se ilma, jota lapset hengittävät. Kasvattajien kiireettömässä ja kannustavassa tunneilmastossa lapsi kokee turvallisuutta ja hyväksyntää sekä uskaltaa olla oma itsensä ja tehdä haastaviakin kokeiluja. Sosiaalisen kasvatusympäristön tulee tukea lasten ja kasvattajien sekä lasten keskinäistä hyväksyvää vuorovaikutusta. Toimittaessa erikokoisissa ryhmissä voidaan luontevasti harjoitella erilaisia yhteistyön taitoja muun muassa kuuntelemista, omien tunteiden ilmaisemista, empatiataitoja ja keskinäisten ristiriitojen ratkaisemista. Järvenpään kaupunki on lapsille monipuolinen varhaiskasvatusympäristö. Tuusulanjärven kulttuuriympäristö sekä luonnon läheisyys tarjoavat monia mahdollisuuksia erilaisille retkille omassa kaupungissa. Järvenpään päivähoidon yhteiset turvallisuusohjeet ohjaavat turvallisuuden huomioimiseen kaikessa toiminnassa. Hiirenkorvalla -tapahtuman järjestelyä Rantapuistossa keväällä 2006 12

5.5. Kieli ja vuorovaikutus Lapsi tarvitsee kieltä toimiessaan ja kieli kehittyy lapsen toimiessa vuorovaikutuksessa muiden kanssa (Stakes 2006). Lapsella on luontainen halu vuorovaikutukseen ympäristönsä kanssa. Pienen lapsen kuunteleminen vaatii herkkää havaitsemista. Aluksi lapsi ilmaisee itseään kokonaisvaltaisesti erilaisten äänten, eleiden, ilmeiden ja liikkeiden avulla. Kasvattaja pysähtyy huomioimaan lapsen ilmaisua ja rohkaisee häntä vuorovaikutukseen sekä luo kielen kehitykselle suotuisan ilmapiirin. Varhaisen vuorovaikutuksen merkitys on oleellinen myöhempien vuorovaikutustilanteiden onnistumiselle. Kasvattaja toimii mallina kielen ja käsitteiden käyttämisestä sekä vuorovaikutuksessa olemisesta. Hänen on tärkeää huomioida oman kielenkäyttönsä laatu, monipuolisuus ja rikkaus. Lapset oppivat kieltä toimiessaan vertaisryhmässä. Kasvattaja tukee ja ohjaa lasten välistä vuorovaikutusta, auttaa lapsia selvittämään ristiriitoja puhumalla ja kannustaa lapsia keskustelemaan keskenään. Yhteisillä leikeillä on erityinen merkitys lasten kielen kehitykselle. Kielen avulla lapset suunnittelevat leikkejään, tekevät ehdotuksia ja huomioivat toistensa ideoita sekä eläytyvät erilaisiin rooleihin. Päivittäiset toistuvat toimintatavat opettavat lapsille eri tilanteisiin liittyviä käsitteitä. Kielellisesti virikkeisessä ja toiminnallisessa kasvuympäristössä lapset voivat havainnoida sekä puhuttua että kirjoitettua kieltä. Kehitystä tukevia kirjoja ja pelejä on lasten saatavilla. Lasten kielen ja vuorovaikutustaitojen kehittymistä tuetaan tarvittaessa erityisillä menetelmillä ja välineillä. Kielen tehtävä ajattelutoimintojen tukena korostuu lasten kasvaessa, jolloin se liittyy oppimiseen, ongelmanratkaisuun ja loogiseen ajatteluun. Kieli on perustana mm. lukemisen oppimiselle ja kirjoittamiselle. Kokonaismotoriikan kehittyminen puolestaan tukee myös kielellistä kehittymistä. Varhaiskasvatuksen päivittäisiin toimintamuotoihin kuuluvat erilaiset sadut, tarinat ja kertomukset, runot, riimittelyt ja rytmitykset. Lapset kuulevat valmiita tarinoita sekä keksivät ja tuottavat itse omia juttujaan. Sadutus -menetelmän avulla lapset saavat mahdollisuuden kertoa omista ajatuksistaan. Kerro satu tai tarina, minä kirjaan sen sanasta sanaan. Luen sen, ja saat muuttaa sitä mikäli haluat (Riihelä 1991). 13

5.6. Lapselle ominainen tapa toimia, ajatella ja oppia Lapselle ominaiset toiminnan tavat otetaan huomioon toiminnan suunnittelussa ja toteutuksen muodoissa ja ne ohjaavat kasvattajayhteisön tapaa toimia lasten kanssa (Stakes 2005, 20). Leikkiminen, liikkuminen, taiteen ilmaiseminen ja kokeminen sekä tutkiminen ovat lapsille ominaisia tapoja toimia, ajatella ja oppia. Kasvattaja havainnoi lasten yksilöllisiä tarpeita sekä kiinnostuksen kohteita. Hän mahdollistaa lapsille mielekkäitä ja merkityksellisiä kokemuksia sekä monipuoliseen toimintaan sopiva varhaiskasvatusympäristön. 14

5.6.1. Leikkiminen Leikin salaisuutta on mahdotonta koskaan täysin paljastaa, koska se sisältää aina jotakin tutkimatonta (Kalliala 1999). Leikki on pikemminkin asenne kuin määrätynlaista toimintaa. Se on iloa, kavereita, tunteiden ilmaisua, mielikuvitusta, motoriikkaa, uusien taitojen ja elämisen opettelua. Leikin kautta lapsi rakentaa yhteyttä maailmaan, jonka pelisääntöjä hän mm. roolileikkeihin eläytyessään opettelee. Lapsen leikki pohjautuu kaikkeen siihen mitä hän on nähnyt, kuullut tai kokenut. Se kattaa lähes koko hänen maailmansa ja antaa ominaisvärinsä kaikkiin hänen tekemisiinsä. Kasvattajat tunnistavat lapsen leikin kehitysvaiheet ja monenlaiset muodot. Kasvattaja on läsnä ja saatavilla ja tukee lasten leikkitaitojen kehittymistä. Lasten leikkiä seuratessaan hän oppii tuntemaan lasten ajattelua ja tukemaan heitä paremmin kaikessa toiminnassa. Hän havainnoi ja dokumentoi leikkiä tai on itse mukana leikissä. Kasvattajien oma leikkisyys ja huumori luovat leikille myönteisen ilmapiirin. Leikkiympäristöä muokataan ja ylläpidetään yhdessä lasten kanssa. Siinä on oltava tilaa erilaisille leikeille, mielikuvitukselle sekä leikin tarvitsemille muutoksille. Lasten leikki tarvitsee tilaa, välineitä, aikaa ja leikkirauhaa. On tärkeää sallia lasten leikkiin kuuluva ääni, vauhti ja epäjärjestys. Retket luontoon monipuolistavat lasten leikkiympäristöä. Leikkiperinne siirtyy varhaiskasvatuksessa isommilta pienemmille eri-ikäisten lasten yhteisleikeissä sekä kasvattajien ohjauksessa. Lapset kasvavat leikkien kautta täysivaltaisiksi ryhmänsä jäseniksi. Ja niin toimitus alkoi Tahdotko sinä Johannes Kokkonen ottaa tämän Liisa Leivosen aviovaimoksesi? Ja Johannes vastaa: Joo. Tähän pappi Maija opastaa: Et. Ei niin vastata, vaan sanot TAHDON! Ja niin sulhanen vastaa: Tahdon! Ja pappi tuumaa: Hyvä! Ja leikki jatkuu Ja pappi kysyy tahdotko sinä Liisa Leivonen ottaa aviomieheksesi Johannes Kokkosen? Ja morsian vastaa: Joo. Johon pappi Maija opastaa jälleen: Et. Sun täytyy vastata TAHDON! Ja morsian vastaa perässä: Tahdon. (lasten leikkiä järvenpääläisessä päiväkodissa keväällä 2006) 15

5.6.2. Liikkuminen Liikunta on lapsen elämänilon välitön ilmaisukanava. Lapsi löytää itsensä ja maailman aistien ja liikkumisen avulla. Lapselle suurin motiivi liikkua on liikkuminen itse (Karppinen, Puurula ja Ruokonen 2001, 63 ). Päivittäinen monipuolinen liikkuminen on lapsen kehontuntemuksen ja kokonaisvaltaisen kehittymisen sekä terveen kasvun ja hyvinvoinnin perusta. Lasten myönteiset kokemukset ja onnistumisen elämykset syntyvät yksilöllisesti sopivan kokoisista haasteista ja yhdessä tekemisestä. Lasten liikkuminen on iloa ja elämyksiä, hikeä ja punaisia poskia. Varhaiskasvatuksen iloisesta liikkumisesta rakentuu pohja liikunnalliselle ja terveelle elämäntavalle. Liikkuessaan erilaisissa ympäristöissä lapset ratkaisevat monenlaisia ongelmia ja samalla oppivat uusia asioita itsestään ja ympäristöstään. Liikkumistaidot kehittävät lapsen ajattelutaitoja ja sen myötä muun muassa kielellistä ja matemaattista kehitystä. Kasvattajat kannustavat lapsia päivittäiseen monipuoliseen liikkumiseen. Säännöllinen ohjattu liikunta sisällä ja ulkona lisää lasten omaehtoista liikkumista. Lasten toiveita huomioidaan kun suunnitellaan ympäristöä ja muokataan sitä liikkumiseen houkuttelevaksi. Liikuntavälineitä tulee olla riittävästi lasten saatavilla. Lapsia innostetaan motoristen taitojen harjoitteluun. Toimintaympäristön tulee olla eri-ikäisille lapsille riittävän haasteellinen, kehittävä sekä liikkumiseen motivoiva. Hyvä kehonhallinta edistää turvallisuutta erilaisissa ympäristöissä. Varhaiskasvatuksen liikunnan suositusten (Sosiaali- ja terveysministeriö 2006) mukaisesti lasten tulee liikkua vähintään kaksi tuntia päivässä. Liikkumisen ympäristöinä Järvenpäässä toimii omien päivittäisten tilojen lisäksi mm. koulujen salit ja kentät, puistot, metsät ja pellot, jäähallin monitoimitila ja jää sekä talvella ladut, mäet ja jääkentät. Yhteistyökumppanina liikunnan toteuttamisessa on liikuntatoimi sekä Nuori Suomi sekä Suomen latu. Liikuntaleikkikoulu ja Metsämörri -toiminta on monen päiväkodin arjessa mukana. Vauhtivarpaat -liikuntakampanja liikuttaa päiväkotien ja perhepäivähoidon lapsia syksyisin. Mul tuli niin hyvä hiki, ku mä juoksin, että mun tukka suihkus. (4-vuotias poika) Jaloilla voi potkia palloa. Jos ei ois aivoja, niin ei vois liikkua no, koska aivoista saa käskyjä liikkumiseen. (6-vuotias poika) 16

5.6.3. Taiteen kokeminen ja ilmaiseminen Luovuus syntyy sisäisestä pakosta, mutta elää vapaudessa (Karppinen ym. 2001, 7). Taiteelliset kokemukset syntyvät musiikkia, kuvataidetta, kädentaitoja, tanssia ja draamaa sekä lasten kirjallisuutta vaalivassa toimintaympäristössä. Lasten taide on riemua, kokeiluja ja hassuttelua sekä toisaalta lohtua, turvaa ja tunteiden purkamista. Taiteelliset elämykset ja kokemukset kehittävät lapsen persoonallisuutta, ne tukevat monipuolisesti lapsen kognitiivista, motorista ja sosioemotionaalista kehitystä. Kasvattaja tarjoaa lapsille mahdollisuuksia erilaisiin taidekokemuksiin ja omaan ilmaisuun. Tekemällä oppiminen on usein innostavaa ja avaa monelle lapselle kokonaan uuden väylän itseilmaisuun ja maailman hahmottamiseen. Kasvattaja kunnioittaa lasten omaa sen hetkistä kokemusta ja ymmärrystä ympäristöstään sellaisena kuin he sen ilmaisussaan näkevät ja tuottavat. Hän antaa lasten taidekokemuksille riittävästi aikaa ja kannustusta. Lapset ovat mukana taiteelliseen ilmaisemiseen houkuttelevan ympäristön rakentamisessa. Materiaaleja ja välineitä on helposti saatavilla ja kasvattaja kannustaa lapsia kokeiluihin Kasvattaja havainnoi lasten mielenkiinnon kohteita ja ohjaa lapsia erilaisten tekniikoiden ja materiaalien käytössä. Taitojen oppimisen myötä lasten ilmaisun mahdollisuudet laajenevat, ja luova ajattelu saa uusia välineitä. Lasten töitä ja omia esityksiä arvostetaan. Lasten töitä laitetaan esille ja järjestetään taidenäyttelyitä sekä juhlia, joissa jokainen lapsi pääsee esiintymään. Lasten kokemusmaailmaa avarretaan erilaisten ulkopuolisten esitysten ja näyttelyiden avulla. Järvenpään kulttuuriympäristö mahdollistaa monenlaisten kokemusten tarjoamisen lapsille. Kehittämishaasteena on laajempi yhteistyö Järvenpään kulttuuritoimen ja muiden järvenpääläisten taiteen toimijoiden kanssa. 17

5.6.4. Tutkiminen Täytyy koetella, koskea, katsella ja haistella, täytyy multaan painaa poskea ja vettä maistella. Silloin tietää, millaisessa maailmassa täytyy asua. (Ilpo Tiihonen) Lapsen arkipäivä on täynnä pieniä ja isoja ihmetyksen aiheita. Lapsi tutkii alati ympäristöään kaikilla aisteillaan. Lähiympäristö on lapselle luonnollinen tutkimuskohde, jossa kaikki aistit ja koko keho toimivat tutkimisen, kokeilemisen ja oivalluksen välineinä. Lapsille annetaan riittävästi aikaa hämmästellä ja kysellä, yrittää, erehtyä ja onnistua. Tutkiessaan lapsi rakentaa asioille henkilökohtaisia merkityksiä, joita hän vertailee muiden lasten ja aikuisten kanssa. Kasvattaja kannustaa lapsia tutkimaan ja pohtimaan monipuolisessa ja haasteellisessa toimintaympäristössä. Kasvattajalta edellytetään herkkyyttä havaita lasten erilaisia kiinnostuksen kohteita ja innostusta tukea heidän kokeilujaan ja oivaltavaa ajatteluaan. Kasvattaja kiinnittää lasten huomiota erilaisiin ympärillä oleviin ilmiöihin ja syventää lasten tutkimisen kohteita mahdollistamalla yhteisiä elämyksiä ja kokemuksia sekä järjestämällä lapsia kiinnostavia retkiä. Havainnointi, dokumentointi, pienryhmätyöskentely sekä yhteistoiminnallinen oppiminen ja monenlaiset projektit toimivat tutkimisen menetelminä Järvenpään varhaiskasvatuksessa. 18

5.7. Sisällölliset orientaatiot Lapsi oppii jatkuvasti erilaisissa arjen tilanteissa. Kasvattajalle orientaatiot muodostavat kehyksen siitä, millaisia kokemuksia, tilanteita ja ympäristöjä heidän tulee etsiä, muokata ja tarjota, jotta lapsen kasvu ja kehitys etenisi tasapainoisesti. Orientaatioiden aiheet, ilmiöt ja sisällöt liitetään lapsen arkeen, kokemuksiin ja lähiympäristöön siten, että lapset voivat tehdä havaintoja ja muodostaa omia käsityksiään. Kasvattajalta edellytetään lapsiryhmän tuntemista, varhaiskasvatuksen didaktisten periaatteiden hallintaa sekä lapsen kehitysvaiheiden tuntemusta. Orientaatioilla on yhteys esiopetuksen sisältöalueisiin ja perusopetuksen oppiaineisiin. Matemaattinen orientaatio arkitilanteissa tapahtuva vertaaminen, päätteleminen ja laskeminen sekä matemaattisiin käsitteisiin tutustuminen Luonnontieteellinen orientaatio elollisen luonnon ilmiöihin syventyminen, havainnoiminen, tutkiminen ja kokeileminen vuodenaikojen vaihtelun hyödyntäminen ja lähiympäristöstä huolehtiminen ympäristökasvatus, luontokasvatus, kestävä kehitys retkikohteina Tuusulanjärven ympäristö, Vanhankylänniemi, Rantapuisto, Lemmenlaakso ja lähimetsät Historiallis-yhteiskunnallinen orientaatio menneisyyden ja nykypäivän havainnoiminen lasten omassa perheessä, lähiympäristössä ja Järvenpään kaupungissa suomalaiseen perinteeseen tutustuminen: tavat, esineet, tarinat, leikit Tuusulanjärven taiteilijayhteisön merkitys ja nykypäivän kulttuuri mediakasvatus, kuluttajakasvatus retkikohteina Sibelius-patsas, Järvenpäätalo, taidemuseo, kirjasto ja rautatieasema Esteettinen orientaatio taiteen, kauneuden, rytmin, melodian ja erilaisten tunteiden elämyksellinen kokeminen lasten omien näkemysten ja arvostusten huomioiminen ja etsiminen Eettinen orientaatio oikean ja väärän tunnistaminen, anteeksi antaminen, vastuun kantaminen kaverin huomioon ottaminen ja auttaminen arjen luontaisissa tilanteissa ja vuorovaikutuksessa kodin arvojen huomioiminen lapsi kokee, että hänestä välitetään ja hänen tarpeistaan huolehditaan Uskonnollis-katsomuksellinen orientaatio Suomalaisen yhteiskunnan kristillinen perinne ja juhlapyhät tilan ja ajan antaminen hiljentymiselle ja lasten kysymyksille lapsen vasussa vanhempien kanssa sovitut lapsikohtaiset sisällöt lasta lähellä oleviin uskontoihin ja katsomusten tapoihin tutustuminen yhteistyö seurakuntien kanssa 19