Tietointensiivinen palveluorganisaatio periferisessä innovaatioympäristössä Tapaus Kehittämiskeskus Pohjantähti

Tietointensiivinen palveluorganisaatio periferisessä innovaatioympäristössä Tapaus Kehittämiskeskus Pohjantähti Oulun yliopisto Tietojenkäsittelytieteiden laitos Pro Gradu -tutkielma Sari Ojala 26.5.2009

2 Tiivistelmä Tämä laadullinen tutkielma tarkastelee tiedon välittämistä perifeerisessä innovaatioympäristössä. Tutkielmassa selvitetään, mikä on tietointensiivisen palveluorganisaation rooli innovaatioympäristössään alueella, jossa on pitkät välimatkat. Tavoitteena on selvittää, tarvitaanko Pudasjärvellä tiedon ja osaamisen välittämisen prosessia tutkimus- ja kehittämistahoilta yrityselämälle välittäjäorganisaation välityksellä, ja millaisia tekijöitä liittyy tiedon välittämiseen maantieteellisesti laajassa toimijaverkostossa. Innovaatiotoiminnan on havaittu keskittyvän alueellisesti. Fyysisesti lähellä sijaitsevilla tutkimusresursseilla on merkitystä, sillä läheinen sijainti mahdollistaa tiiviin vuorovaikutuksen. Perifeerisillä alueilla sijaitsevat yritykset hyödyntävät heikoimmin tutkimus- ja kehittämisresursseja. Pudasjärven kaupungin alue on maantieteellisesti laaja, eikä siellä sijaitse paikallisia t&k -resursseja. Tiedon tarvitsijat ja tiedon tuottajat eivät kohtaa. Tutkielman kohdeorganisaatio, Kehittämiskeskus Pohjantähti, haluaa tarkastella mahdollista rooliaan tiedon välittäjänä toimintaympäristössään. Tietointensiivisen palveluorganisaation toimintaa on yleensä tarkasteltu kirjallisuuskatsausten avulla. Tämän tutkielman lähtökohtana on johtaa tekijät kahdesta pääteoriasta: tiedon välittämisestä ja innovaatioympäristöstä. Tähän synteesiin yhdistetään pitkät välimatkat ja sähköisten kommunikaatiovälineiden hyödyntäminen. Empiirinen osio toteutettiin puolistrukturoidulla teemahaastattelulla sekä organisaation sisäisiä ja ulkoisia tiedonlähteitä hyödyntämällä. Tutkielmassa haastateltiin neljää Pudasjärven alueen yritystä, jotka ovat kaupungin elinkeino-ohjelmassa määriteltyjen kärkitoimialojen edustajia. Haastatteluiden avulla selvitettiin, onko, ja minkälaisia tarpeita yrityselämällä on tiedon välittäjäorganisaation toiminnalle. Tutkielman tuloksena todetaan, että tietointensiivisellä palveluorganisaatiolla on useita rooleja perifeerisessä innovaatioympäristössä: 1) Tiedon välittäjän rooli 2) Alueellisen kehittäjän rooli 3) Innovaatioympäristöön ja innovaatioihin liittyvät tehtävät 4) Verkostoitumisen edistäminen 5) Liiketoiminnan palvelut ja 6) Tieto- ja viestintätekninen konsultointi. Kohdeorganisaation toimintaympäristön yritykset odottavat välittäjäorganisaatiolta yleisiä liiketoimintaan liittyviä peruspalveluita, eri toimialojen lakisääteistä sekä tieto- ja viestintäteknistä koulutusta, sekä henkilöstönvälityspalveluita. Varsinaisen toimialakohtaisen informaation välittämistä tärkeämpää on kontaktien muodostaminen ja vuorovaikutustilanteiden synnyttäminen tutkimus- ja kehittämistahoihin. Yritykset ovat tottuneet pitkiin välimatkoihin, eikä tarvittavan tiedon hakeminen lähikaupungeista ole ongelma. Kunnan- ja lääninrajat eivät ole yhteistyön tai kehittämistoiminnan esteenä. Yritykset ovat valmiita hyödyntämään sähköisiä kommunikaatiovälineitä välttääkseen matkustamista varsinkin koulutusten vuoksi. Tutkielman tuloksena innovaatioympäristön malliin tulisi pk-yritysten näkökulmasta lisätä ammatillista koulutusta ja toimialakohtaista lakisääteistä koulutusta tarjoavat tahot. Asiasanat Välittäjäorganisaatio, KIBS, tiedon välittäminen, innovaatioympäristö, periferia

3 Sisällys Tiivistelmä... 2 Sisällys... 3 1. Johdanto... 4 1.1 Tutkielman tausta... 4 1.2 Tutkimusasetelma... 5 1.3 Tutkimusongelma ja tutkielman tavoitteet... 6 1.4 Tutkimusote ja tutkimusmenetelmä... 6 1.5 Tutkielman rajaus... 7 1.6 Tutkielman rakenne... 8 2. Kirjallisuuskatsaus... 9 2.1 Tiedon välittäminen... 9 2.2 Tiedon välittäjäorganisaatiot... 15 2.3 Innovaatioympäristö... 24 2.4 Synteesi ja yhteenveto... 30 3. Empiirinen osio... 37 3.1 Tiedonhankinta- ja analysointimenetelmät... 37 3.2 Tapausorganisaation kuvaus... 43 3.3 Haastattelujen tulokset... 51 4. Johtopäätökset ja yhteenveto... 57 4.1 Viitekehyksen tarkastelu... 57 4.2 Suositukset kohdeorganisaatiolle... 62 4.3 Yhteenveto... 64 Lähteet... 67 Liite A Kooste välittäjäorganisaation tehtävistä... 76 Liite B Johdanto teemahaastatteluun osallistuville... 78 Liite C Teemahaastattelurunko... 80

4 1. Johdanto Tämä tutkielma tarkastelee tiedon välittämistä innovaatioympäristössä. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, mikä on tietointensiivisen palveluorganisaation rooli innovaatioympäristössään perifeerisellä alueella. Tutkielmassa tarkastellaan, tarvitaanko Pudasjärvellä tiedon ja osaamisen välittämisen prosessia tutkimus- ja kehittämisorganisaatioilta yrityselämälle välittäjäorganisaation välityksellä, ja millaisia tekijöitä liittyy tiedon välittämiseen maantieteellisesti laajassa toimijaverkostossa. Johdanto esitellään luvussa 1. Kirjallisuuskatsauksessa, luvussa 2, tarkastellaan tietoon, tiedon välittämiseen, tietointensiivisiin palveluihin ja innovaatioympäristöön liittyvää tutkimusta. Luvussa 2 on myös synteesi ja yhteenveto kirjallisuuskatsauksessa käsitellyistä aihealueista. Luvussa 3 käsitellään empiirinen osio, ja lopuksi luvussa 4 johtopäätökset, tutkielman arviointi ja yhteenveto tutkimuksesta. 1.1 Tutkielman tausta Tietoyhteiskunnassa tieto ja osaaminen ovat yksi tärkeimmistä voimavaroista ja tuotannontekijöistä (Sitra 1998). Tietoyhteiskunnasta puhuttaessa korostetaan tiedon ja osaamisen sekä palvelusektorin, erityisesti niin kutsutun tietoteollisuuden ja sen tuottamien sovellusten, merkityksen kasvua nyky-yhteiskunnassa. Tietointensiiviset palvelut voidaan nähdä nykykehityksen ääripäissä, sillä niiden tuotteita ovat osaaminen ja tieto (Leiponen, 2001). Tietoyhteiskunnan kehityksen yhdeksi keskeiseksi huomion kohteeksi ovat nousseet tehokas tiedon (teknologian) ja osaamisen siirtäminen sekä levittäminen, ja niiden myötä syntyvä tutkimuslähtöinen liiketoiminta. Innovaatioiden syntymistä ja tukemista pyritään tukemaan monenlaisilla toimenpiteillä. Merkittävässä asemassa ovat organisaatiot, jotka toimivat tutkimuslaitosten sekä yritysten välisissä innovaatioverkostoissa tiedon ja osaamisen välittäjän asemassa. (Valovirta et al., 2004). Innovaatiotoiminnan on havaittu keskittyvän alueellisesti. Fyysisesti lähellä sijaitsevilla tutkimusresursseilla on merkitystä, koska läheinen sijainti mahdollistaa tiiviin vuorovaikutuksen (Nooteboom 2000, 2003). Perifeerisillä alueilla sijaitsevat yritykset hyödyntävät heikoimmin tutkimus- ja kehittämisresursseja (Kautonen et al., 1999). Esimerkkinä tästä on tämän tutkielman empiirisen jatkotutkimuksen kohdealue, Pudasjärven kaupunki. Alue on maantieteellisesti laaja, eikä siellä sijaitse paikallisia tutkimus- ja kehittämisresursseja. Tiedon tarvitsijat ja tiedon tuottajat eivät kohtaa. Tieto ja sen välittäminen on ratkaisu, mutta siihen liittyy myös ongelmia. Pitkien etäisyyksien vaikutuksia ei ole voitu eliminoida tieto- ja viestintäteknisistä kommunikointivälineistä ja ratkaisuista huolimatta. Yhteistyö eri toimijoiden välillä riippumatta sijainnista alueella on hyvin merkittävässä roolissa ajatellen innovaatiokyvykkyyttä ja sen kehittämistä. Alueellisen yhteistyön puute vaikeuttaa alueella toimivien yritysten yhteistyötä. Kehittäjäorganisaatioiden pitäisi pystyä aitoon yhteistyöhön riippumatta kuntarajoista ja jopa EU-aikana rahoituksen takia muodostuneihin uusin rajoihin. Alueellinen yhteistyö näkyy alueilla houkuttelevuustekijöiden vahvistumisena. (Veikkola, 2006). Tietointensiivisillä palveluorganisaatioilla on merkitystä alueellisessa kehityksessä tiedon välittäjinä (Koch & Stahlecker, 2004).

Tässä tutkielmassa maantieteellisen etäisyyden aiheuttamat tekijät tiedon välittämisessä on merkittävä tekijä. Mitä tietoa tarjoavia organisaatioita Pudasjärven yritysten innovaatioympäristössä on? Millaisia tutkimus- ja kehittämispalveluita tietointensiivinen palveluorganisaatio voi välittää asiakkailleen? Välittyykö tieto tarvitsijan ja tarjoajan välillä välimatkoista huolimatta? Tarjoaako tieto- ja viestintätekniikka keinoja välimatkojen eliminointiin? Tässä tutkielmassa tarkastellaan kohdeorganisaation, Kehittämiskeskus Pohjantähden roolia tiedon välittäjänä. Tutkielman keskeisin kohde on tapaustutkimuksen kohteena olevan organisaation toiminta-alueella tarvittavan tiedon ja osaamisen välittäminen innovaatioympäristön verkoston toimijoiden kesken. Tutkielman painopiste on tietämyksen hallinnassa, tiedon tarpeessa ja sen välittämisessä, sekä välittäjäorganisaation toiminnassa. Tämän ymmärtämiseksi on hyödyllistä tarkastella myös verkostomaista toimintatapaa ja innovaatioympäristön rakennetta perifeerisestä ja pitkien välimatkojen näkökulmasta. Vaikka tiedon välittämiseen ja verkostoihin liittyvä tutkimus on lisääntynyt voimakkaasti viime vuosien aikana, on tietointensiivisten palveluorganisaatioiden roolia ja tehtäviä innovaatioympäristössä, ja varsinkin etäisyystekijöiden merkitystä tiedon välittämiselle tutkittu vähän. Jotta aihealueen kokonaisuus hahmottuu, ensin selvitetään teoreettisella tasolla, millainen on tietointensiivinen palveluorganisaatio, ja mitä sen tehtävät ovat. Tähän kysymykseen vastataan organisaatioteoreettiselta pohjalta. Tiedon liikkumiseen verkostoissa tarvitaan sekä tietojenkäsittelyn, organisaatiotieteen ja verkostoteorian näkökulmia. Innovaatioympäristön ja etäisyyksien mallintamiseen tarvitaan katsausta innovaatiomaantieteeseen, joka selittää tutkimus- ja kehittämistoiminnan vahvaa keskittymistä juuri alueellisen vuorovaikutukseen nojaavilla syillä. Tutkielman empiirisessä osiossa koetellaan kirjallisuuskatsauksesta muodostettua synteesiä. Aiheen valintaan on vaikuttanut tutkielman tekijän kiinnostus aiheeseen sekä tutkielman tärkeys tapausorganisaatiolle ja kohdealueen elinkeinoelämän kehittämiselle. 5 1.2 Tutkimusasetelma Tässä tutkielmassa ratkaisun kehittäminen tarkoittaa organisaation roolin, tehtävien ja toimintatavan määrittelyä. Tietojenkäsittelytieteet hyötyvät tutkimuksen tuloksena saatavasta tiedosta, jossa tietoa välitetään verkostossa, ja kyseessä on maantieteelliset etäisyydet ja läheisyyden luominen tieto- ja viestintätekniikan avulla. Ratkaisua lähestytään tässä tutkielmassa monitieteellisesti: tutkielmassa sovelletaan tietojenkäsittelytieteitä, organisaatiotieteitä, taloustieteitä sekä innovaatiomaantieteitä, joten tutkielman tulokset voivat hyödyttää kaikkia näitä tieteenaloja. Ongelman analysoiminen valitulla tutkimusmenetelmällä hyödyntää kohdeorganisaation ja sen toimintaympäristöä kehittämistä. Myös paikallisen elinkeinoelämän odotetaan hyötyvän tutkielman perusteella tehdyistä mahdollisista elinkeinotoimintoihin liittyvistä tiedonvälittämisen toimenpiteistä. Jatkossa samankaltaisilla periferia-alueilla voidaan analysoida tiedon välittäjäorganisaation roolia, ja pyrkiä kehittämään toimintoja siten, että tietämyksen välittämisen seurauksena liiketoiminnallinen hyöty ja osaaminen saadaan välitettyä myös alueille, joissa on pitkät välimatkat. Tutkielman kohteena on Pudasjärvellä sijaitseva Kehittämiskeskus Pohjantähti. Kehittämiskeskus Pohjantähden tulevaisuuden toimintojen yhtenä tavoitteena on toimia alueellisena osaamiskeskuksena vastaten osaltaan alueen elinkeinotoiminnallisiin tavoitteisiin. Tutkielman taustalla vaikuttavat Pohjantähden kehittämistoimenpiteisiin tähtäävien Pohjantähti 2010- ja Pudasjärven kaupungin elinkeino-ohjelma (2008). Lisäksi vaikuttavat Oulun yliopiston kanssa toteutetut kumppanuushankkeet kuten E- Teams, SCRI- sekä ADEP -kehittämishankkeiden asettamat tavoitetilamääritykset.

6 1.3 Tutkimusongelma ja tutkielman tavoitteet Tutkielman tavoitteena on selvittää, tarvitaanko Pudasjärvellä tiedon ja osaamisen välittämisen prosessia tutkimus- ja kehittämisorganisaatioilta yrityselämälle välittäjäorganisaation välityksellä, ja millaisia tekijöitä liittyy tiedon välittämiseen maantieteellisesti laajassa toimijaverkostossa. Tutkielman päätavoitteena on selvittää, Mikä on tietointensiivisen palveluorganisaation rooli innovaatioympäristössään perifeerisellä alueella?. Kirjallisuuskatsauksen perusteella luodaan synteesi, jota koetellaan empiirisessä osiossa tapaustutkimuksen avulla. Empiirisessä osiossa kysytään tietointensiivisen palveluorganisaation toimintaympäristössä sijaitsevilta yrityksiltä, onko, ja millaisia tiedon tarpeita niillä on. Määritelläkseen kohdealueen innovaatioympäristön, tutkielman tekijä tarkastelee empiirisessä osiossa myös kohdeorganisaation omia dokumentteja. Näin pyritään vastaamaan tutkimuskysymyksiin, joita ovat: mitä toimijoita tapauksen kohteena olevan tietointensiivisen palveluorganisaation innovaatioympäristöihin kuuluu? mitä ovat tietointensiivisen palveluorganisaation tehtävät innovaatioympäristössään? onko, ja millaisia tiedon tarpeita innovaatioympäristössä sijaitsevilla yrityksillä on? voiko tietointensiivinen palveluorganisaatio mahdollistaa tiedon välittymisen etäällä sijaitsevien toimijoiden välillä? Kirjallisuuskatsauksen synteesin ja empiirisen tutkimuksen perusteella mallinnetaan lopuksi kohdeorganisaation tehtävät innovaatioympäristössään. 1.4 Tutkimusote ja tutkimusmenetelmä Tutkimusote tarkoittaa tutkijan tekemiä metodologisia ratkaisuja (Hirsjärvi et al., 2004). Tämän tutkielman tutkimusote on laadullinen eli kvalitatiivinen, koska tutkielman tarkoituksena on kuvata tarkasti tutkimuskohdetta (Hirsjärvi et al., 1998). Lähtökohtana laadullisessa tutkielmassa on todellisen elämän kuvaaminen, sekä tutkielman kohteen tutkiminen mahdollisimman kokonaisvaltaisesti. Laadullisen tutkielman ominaisuuksiin kuuluu, että tutkimusprosessin eri osat lomittuvat toisiinsa (Alasuutari, 1993). Tieteellinen tutkimus edellyttää perehtymistä tutkittavan aiheen teoriaan ja aikaisempaan tutkimukseen (Järvenpää & Kosonen, 2000). Tässä tutkielmassa teoreettinen osuus koostuu seuraavista osista: tieto ja tiedon välittäminen verkostoissa, tietointensiiviset palvelut ja välittäjäorganisaatiot sekä innovaatioympäristö ja sen toimijat ja komponentit. Nämä osa-alueet yhdistämällä kootaan synteesi, jota koetellaan toiminnallisen tapaustutkimuksen avulla. Empiirisessä osassa selvitetään, missä laajuudessa teoreettinen synteesi toimii kohdeorganisaation tapauksessa. Organisaation dokumenttien ja teemahaastattelun avulla selvitetään, voidaanko kohdeorganisaatiota mallintaa tietointensiivisenä palveluorganisaationa, ja mitä sen toiminta-alueen innovaatioympäristön toimijoihin kuuluu. Samalla pohditaan pitkien etäisyyksien merkitystä tiedon välittämiseen. Tutkielman empiirisen osion tutkimusmenetelmänä käytetään tapaustutkimusta. Tapaustutkimus voi kohdistua yksittäiseen tapaukseen tai tilanteeseen, tai joukkoon tapauksia, tai se voi kohdistua erilaisiin organisaatioihin ja prosesseihin.

Tässä tutkielmassa kohteena on yksi organisaatio ja sen toimintaympäristössä sijaitsevat neljä yritystä. Hirsjärven et al. (2004) mukaan tapaustutkimus voi toimia uuden tiedon kartoittajana, aikaisemmin tutkimattoman kuvaajana, teoriaa laajentavana ja testaavana tutkimuksena. Tapaustutkimus tarkastelee tutkimuksen kohteena olevaa tapausta osana ympäristöään. Tapaustutkimus ei pyri yleistämiseen eikä tutki otosta isommasta joukosta. Sen sijaan tapaustutkimus antaa tilaa tutkittavalle ilmiölle ja sen eri piirteille sen omassa kontekstissa, josta pyritään tuottamaan yksityiskohtaista tietoa. Tutkielman voisi toteuttaa myös kuvailevana tapaustutkimuksena. Deskriptiivinen eli kuvaileva tapaustutkimus esittää kattavan kuvauksen ilmiöstä kontekstissaan. Tutkielman ongelman voisi ratkaista myös vertailevana tapaustutkimuksena, valitsemalla vastaavanlaiset tai toisistaan poikkeavat tapaukset suomesta ja ulkomailta. Myös grounded-teoria sopisi tutkimusmenetelmäksi, mikäli aihetta lähestyttäisiin empiirisestä näkökulmasta teoriaa luoden. 7 1.5 Tutkielman rajaus Tutkielmassa luodaan katsaus tiedon välittäjäorganisaatioiden eri määritelmiin. Aihealueen käsitteistö on kirjavaa, ja tämän tutkielman välittäjäorganisaatiokäsitteeksi on valittu tietointensiivinen palveluorganisaatio (KIBS). Tutkimusongelmaa tarkastellaan myös tiedon välittämisen näkökulmasta. Tarkastellaan, mitä tietoa ja miten tietointensiivinen palveluorganisaatio välittää, tai mitä sen tulisi välittää. Jotta kokonaisuus hahmottuu, selvitetään ensin teoreettisella tasolla, millainen on tiedon välittäjäorganisaatio. Tähän kysymykseen vastataan organisaatioteoreettiselta pohjalta. Tiedon liikkumiseen ja välittämiseen verkostoissa tarvitaan verkostoteorioita, ja innovaatioympäristön ja etäisyyksien mallintamiseen innovaatiomaantiedettä. Innovaatiomaantiede selittää tutkimus- ja kehittämistoiminnan vahvaa keskittymistä juuri alueellisen vuorovaikutukseen nojaavilla syillä. Toimijoiden läheisyys yliopistoihin ja tutkimusresursseihin mahdollistaa innovatiivisen ympäristön syntymisen (Valovirta & Niinikoski, 2004). Tämän tutkielman viitekehykseen tiedon ja tietämyksen hallinnan osalta liittyvät seuraavat osa-alueet: tiedon välittäminen, tietovirrat ja tiedon välittäjäorganisaatio. Tietämyksen hallinnassa ei ole ensisijaisesti kyse teknologiasta, tietojärjestelmän rakentamisesta ja tietämyksen keräämisestä tietojärjestelmään, vaan vuorovaikutuksesta ja oppimisesta. Tässä tutkielmassa tiedon välittämisen lähestymisnäkökulma on organisaatioteoreettinen, ja työn rajaamiseksi tietämyksen hallintaan liittyvät tekniskäytännölliset kysymykset jätetään käsittelemättä. Tässä tutkielmassa tietointensiivisen palveluorganisaation toimintaympäristö määritellään innovaatioympäristöksi. Kirjallisuuskatsauksen perusteella innovaatioympäristö on sopiva malli tarkastella asiaa laajemmalla alueellisella tasolla. Tutkielman tarkastelu rajataan koskemaan maantieteellisesti Pudasjärven kuntaa ja sen lähialuetta. Tutkielmassa käsitellään innovaatioympäristöä paikallisella (Mikro) ja alueellisella (Meso) tasolla. Tutkielmassa keskitytään kohdeorganisaation perifeeriseen toiminta-alueeseen, koska se täyttää kehittymättömän alueen, pitkien välimatkojen ja matalan asukasluvun alueen tuntomerkit. Innovaatioympäristön komponenteista paneudutaan tiedon välittämisen kannalta tärkeimpään tekijään, eli dynamiikkaan. Rakenteelliset asiat, eli verkostoteoria tulee myös huomioida, koska tiedon välittäminen organisaatiotasolla edellyttää verkostoitumista.

8 1.6 Tutkielman rakenne Tutkielma koostuu neljästä erillisestä luvusta. Ensimmäinen (1) luku on johdanto, jossa perehdytään tutkielman taustoihin ja esitellään työn tavoitteet, tutkimusongelma ja - kysymykset. Tämän lisäksi johdanto-luvussa esitellään tutkimusote ja tutkimusmenetelmä sekä aiheen rajaukset. Luvussa kaksi (2) esitellään tutkielman teoreettinen osa, joka koostuu tietämyksen, tietointensiivisen palveluorganisaation ja innovaatioympäristön tutkimuksista, sekä kirjallisuuskatsaus kokoavasta tarkastelusta. Luku kolme (3) koostuu tutkielman empiirisestä osiosta sekä tuloksista. Johtopäätökset ja tutkimuksen luotettavuuden arviointi sekä jatkotutkimusaiheet esitellään luvussa neljä (4). Seuraavassa, kuvassa 1., esitellään tutkielman rakenne: Johdanto Kirjallisuuskatsaus Tietointensiiviset Tiedon välittäminen palvelut Tietointensiiviset KIBS:n käsite palvelut Innovaatioympäristö Synteesi Tiedon Tietointensiiviset välittäjäorganisaation palvelut tehtävät innovaatioympäristössä KIBS:n käsite Empiirinen osio Kuva 1. Tutkielman rakenne. Tietointensiiviset palvelut Johtopäätökset KIBS:n käsite ja yhteenveto Tietointensiiviset palvelut KIBS:n käsite

9 2. Kirjallisuuskatsaus Jotta tietointensiivisen palveluorganisaation toimintamallia tai roolia tietämyksen välittäjänä innovaatioympäristössä voidaan tarkastella, on ensin selvitettävä, mitä tiedolla ja tietämyksen hallinnalla tarkoitetaan, ja miten tieto välittyy verkostoissa. Tutkielman kirjallisuuskatsaus koostuu kolmesta toisiaan sivuavasta aiheesta: tieto ja tiedon välittäminen, tietointensiiviset palvelut ja välittäjäorganisaatiot sekä innovaatioympäristö. Tietämyksen hallinta ja tiedon välittäminen liittyvät kiinteästi uusien innovaatioiden syntymiseen ja innovatiivisuuteen. Innovaatioympäristöä tarkastellaan, jotta voidaan määritellä, millaisia toimijoita kohdeorganisaation verkostoihin liittyy, sekä mistä ja mitä tietoa kohdealueen toimijoille voidaan välittää. 2.1 Tiedon välittäminen Tiedosta ja tietämyksen hallinnasta on tehty paljon tutkimuksia. Yleensä lähtökohtana on tiedon välittäminen organisaation sisällä, ihmiseltä toiselle tai osastolta toiselle. Tässä tutkielmassa tarkastellaan tiedon välittämistä organisaatiolta toiselle, pitkien välimatkojen takaa. Tutkielman tietoon liittyviä keskeisiä käsitteitä ovat tieto, tietämys, tietämyksen hallinta ja tiedon tasot. Käsitteille on esitetty kirjallisuudessa erilaisia määritelmiä, joita seuraavassa pohditaan tämän tutkielman näkökulmasta. 2.1.1 Tieto ja tietämys Aikaisemmissa tutkimuksissa tieto on jaettu kolmeen osaan: dataan, informaatioon ja tietämykseen. Näitä käsitteitä ei ole kyetty yksiselitteisesti määrittelemään (Stenmark 2002). Yleensä data määritellään irrallisiksi numeroiksi ja tosiasioiksi (Alavi, 2001). Data on luonteeltaan kvantitatiivista ja sitä on helppo siirtää, jäsentää ja tallentaa koneisiin (Davenport et al., 1998, Roberts, 2000). Data käsitetään muunlaisen tiedon raaka-aineena (Davenport et al., 1998). Informaatio edellyttää tiedon analysointia, ja siihen sisältyy tiedon merkitys. Informaatio on dataa, johon ihminen on liittänyt tarkoituksen ja merkityksen (Roberts 2000). Informaatio on prosessoitua dataa, ja tietämystä voidaan sanoa todeksi osoitetuksi informaatioksi (Alavi, 2001). Tietämys taas on informaatiota, jolle on annettu konteksti, tarkoitus ja tulkinta. Tietämyksessä on mukana ihmisen omia kokemuksia, ja sen vaikutuksia on ajateltu ja arvioitu (Davenport et al., 1998). Tietoa myyvässä ja välittävässä yrityksessä tieto on yrityksen tuote. Kun tietoa tarkastellaan yrityksen pääomana, tarkastelu kohdistuu tuotteen sijasta johtamis- ja tuotantoprosesseissa olevaan, käytettävään tai kehitettävään tietämykseen. Tieto on raha-, reaali- ja immateriaaliomaisuuteen rinnastettava ominaisuus, resurssi. Prosessinomaisuutensa takia tieto ei kuitenkaan ole siirtämisen kohteena oleva irrallinen objekti vaan toimijaan tai toimijaryhmään sitoutunutta osaamista (Lehtimäki, 2005). Tietämys (Knowledge) omaa aikaisempien tutkimusten mukaan vahvasti alueellisen luonteen. Tietämys ja tieto eivät ole sama asia.

Tietämys on Nonaka et al. (1995) mukaan dynaaminen inhimillinen prosessi, jonka avulla sopeutetaan henkilökohtaisia uskomuksia lähemmäksi uskottua totuutta. Tietämys ei ole staattinen ja absoluuttinen asia, johon liittyisi kiinteästi ehdoton totuudenmukaisuus. Tietämys on prosessi, joka koostuu oikeutetuista uskomuksista. Yhteisöissä oleva ja toimijoiden välillä liikkuva tietämys mahdollistaa innovaatioiden synnyn. Tieto ja tietämys molemmat käsittelevät asioiden merkitystä ja ovat suhteellisia käsitteitä. Tietämykseen liittyy toiminta johonkin tavoitteeseen pyrkimiseksi. (Nonaka et al., 1995). Tässä tutkielmassa tietoa ja tietämystä tarkastellaan tietämyksen hallinnan näkökulmasta. Tieto voi olla yrityksen myytävä tuote, tutkielman tapauksessa kyseessä on organisaatio, joka toimii tiettyyn tavoitteeseen pyrkimiseksi, eli yritysten toimintaympäristön edellytysten parantamiseen tietoa ja osaamista välittämällä. 10 2.1.2 Tietämyksen hallinta Tietämyksen hallinnan tavoitteena on organisaatiossa korostuvien kysymyksenasetteluja palvelevan tiedon tuottaminen. Tietämyksen hallinta on tietointensiivisten organisaatioiden välttämätön väline. Choon (1998) mukaan tiedon hallinnassa ovat keskeisiä tiedon tarpeet ja niiden määrittely, tiedon etsintä ja sen systematisointi sekä organisointi, tiedon käyttö sekä tiedon käyttöympäristö ja tilannetekijät. Tietämyksen hallinta (Knowledge Management, KM) on organisaatiossa olevan ja sinne hankittavan tiedon, tietämyksen ja osaamisen systemaattista kehittämistä ja hallintaa. Ståhle et al., (2000) määrittelevät Knowledge Management -käsitteen suomeksi tietopääomaksi. Tietämystä hallitakseen organisaation täytyy olla tietoinen siitä, mitä tietämystä sillä on, missä se sijaitsee ja kuinka se on saatavissa. Käytännössä tietämyksen hallinta on tiedon keräämistä, jalostamista, tallentamista ja jakamista. Ainoastaan tietoa jakamalla voidaan luoda organisaatioon lisää tietämystä. Tietämyksen hallinnan käsite on myös määritelty tarkoittamaan yrityksen tietovarantojen hallintaa. Käsitettä voidaan käyttää alueellisen tietämyksen hallinnan yhteydessä (Territorial Knowledge Management), kun käsite laajennetaan koskemaan alueella toimivien organisaatioiden tietovarantoja. Keskeinen asia alueellisessa tietämyksen hallinnassa on alueella toimivien organisaatioiden välisen vuorovaikutuksen kehittäminen (Cappellin, 2007). Taulukossa 1. esitellään tietämyksen hallinnan tehtäviä ja tavoitteita. Taulukko 1. Tietämyksen hallinnan tehtäviä ja tavoitteita Tietämyksen hallinnan tehtävä Tavoite Lähde Tiedon tarpeet ja niiden määrittely, tiedon etsintä ja sen systematisointi sekä organisointi, tiedon käyttö sekä tiedon käyttöympäristö ja tilannetekijät Tiedon keräämistä, jalostamista, tallentamista ja jakamista Yrityksen tietovarantojen hallintaa alueellisesti Organisaatiossa korostuvien kysymyksenasetteluja palvelevan tiedon tuottaminen Tietoa jakamalla luodaan organisaatioon lisää tietämystä Alueella toimivien organisaatioiden välisen vuorovaikutuksen kehittäminen Choo (1998) Ståhle et al. (2000) Cappellin (2007)

Tutkielman kohteen näkökulmasta teknologiaa tärkeämpää on eri toimijoiden välinen vuorovaikutus ja tiedon välittäminen. Tietämyksen hallinta liittyy uusien innovaatioiden syntymiseen ja innovatiivisuuteen. Innovatiivisissa yhteisöissä, kuten tämän tutkielman kohdealueella, tavoitteena on olemassa olevan ja toimijoiden välillä liikkuvan tietämyksen mahdollistavan innovaatioiden synnyn. Taulukossa 1 tietämyksen hallinnan tehtäviä tarkastellessa voidaan olettaa, että kaikki tehtävät ja tavoitteet pätevät myös kohdeorganisaation tavoitteisiin toimia tiedon välittäjänä. Nonaka et al., (1995) erottavat tietämyksen hiljaiseen ja jäsenneltyyn tietämykseen. Jäsennelty tietämys on helposti saatavilla, ja sitä voidaan suhteellisen vaivattomasti välittää toimijoiden kesken esimerkiksi painetussa muodossa (Howells, 2002). Jäsennelty tietämys on myös helposti ilmaistavissa joko sanallisesti tai numeroin (Nonaka et al., 1995). Siihen liitetään rationaalisuus, ja jäsennelty tietämys liittyy menneisiin tapahtumiin. Jäsennelty tietämys ei ole riippuvainen ajasta ja paikasta (Nonaka et al., 1995). Tämän vuoksi jäsennelty tietämys leviää suhteellisen vaivattomasti myös eri alueiden välillä (Howells, 2002). Voisi olettaa, että jäsenneltyä tietämystä on helppoa välittää tieto- ja viestintäteknisten palvelujen avulla paikasta toiseen. Hiljaisen tietämyksen välittyminen vaatii useimmiten läheisiä toimijoiden välisiä suhteita. Näin alueellinen viitekehys nousee sen leviämisessä olennaiseen osaan. Hiljaista tietämystä on huomattavasti helpompi välittää alueen sisällä kuin alueiden välillä (Howells, 2002). Hiljainen tieto on tilanne- ja kontekstisidonnaista, jolloin sen siirtäminen muille vaatii väistämättä läheistä vuorovaikutusta (Kogut et al., 1996). Tutkielman kohdeorganisaation tiedon välittäminen on alueellista, sillä yritysten toimintaympäristössä ei ole tutkimus- ja kehittämistahoja. Näin ollen varsinkin hiljaisen tiedon välittäminen alueelle edellyttää välittäjäorganisaatiolta vuorovaikutuksellista toimintaa sekä yritysten (tiedon tarvitsijat) että tutkimus- ja kehittäjätahojen (tiedon tarjoajat) kanssa. Tiedon, sen tasojen ja tietämyksen hallinnan määritelmien tarkastelu osoittaa, että tässä tutkielmassa tiedon tasoilla ja tiedon välittämisellä on merkitystä nimenomaan innovaatioympäristössä tiedon välittäjäorganisaation toimesta jaettavan tiedon osalta. Tietoa ja osaamista tarvitaan, jotta innovaatioita syntyisi. Hiljainen tieto tarvitsee läheistä vuorovaikutusta ja luotettavat toimijat välittyäkseen pitkien välimatkojen päähän. Tiedon välittäjäorganisaation roolia ja tehtäviä määritellessä tiedon tarpeet, tiedon etsintä ja tiedon välittäminen ovat relevantteja tämän tutkielman osalta. Tietämyksen välittäminen on osa tietämyksen hallintaa, ja on olennainen osa tietointensiivisen palveluorganisaation toimintaa, sekä olennainen asia välitettäessä tietämystä innovatiivisissa ympäristöissä. 11 2.1.3 Tietovirrat Tiedon välittäminen on monitieteinen asia. Aihealueesta julkaistua tutkimusta löytyy sekä tuotantotalouden, taloustieteiden, tietojenkäsittelytieteiden että maantieteen tietokannoista. Tiedon välittämisestä on olemassa erilaisia malleja. Näitä malleja käytetään yleensä organisaation sisällä tapahtuvaan tietämyksen välittämiseen. Tiedon välittämistä kuvaavia käsitteitä ovat esimerkiksi teknologiansiirto, informaation kulku ja tiedon jakaminen. Tässä tutkielmassa tiedon välittämistä tarkastellaan tietovirtamallin näkökulmasta, jonka avulla voidaan mallintaa tiedon välittämistä organisaatiolta toiselle. Seuraavassa tarkastellaan lyhyesti myös tiedon välittämistä, verkostoitunutta toimintatapaa ja yritysverkostoja.

Tietovirta on monimutkainen systeemi, jota voidaan käsitellä eri ulottuvuuksien kautta. Töyrälä et al. (2001) määrittelee tiedonkulun seuraavasti: se sisältää tiedon säilytyksen, välityksen, kopioinnin, vastaanoton, jakelun ja hallinnan vaatimat fyysiset välineet, ohjelmistot ja infrastruktuurin. Tiedon hallinnalla tarkoitetaan ihmisten työtä heidän käsitellessään informaatiota. Tähän sisältyvät tiedon tallentaminen, tiedon etsiminen eri lähteistä, tiedon muuntaminen tarkoitukseen sopivaan muotoon, tiedon tulkinta sekä tiedon vastaanottaminen toisilta ja välittäminen toisille. Tietovirrat määritellään joko asiantuntemuksen tai strategista arvoa omaavan ulkoisen markkinatiedon jakamiseksi. Samalla rajataan hallinnollisen datan ja informaation tarkastelun ulkopuolelle. Samantyyppinen rajaus sopii myös tämän tutkielman kohdeorganisaation tarkastelulle, sillä tiedon välittäjän palvelun kannalta hallinnollinen data ja informaatio eivät ole mielenkiintoisia, vaan ainoastaan palvelutuotteeksi puettavissa oleva, taholta toiselle välitettävissä oleva tieto. Gupta ja Govindarajan (1991 ja 2000a) määrittelevät tietovirrat tietämyksen siirroksi, jolla he tarkoittavat asiantuntemuksen tai strategisesti merkittävän ulkoisen markkinadatan siirtämistä. He ovat tutkineet tiedon jakamista monikansallisissa yrityksissä, pääkonttorin ja tytäryhtiöiden välillä. Myös tämän tutkimuksen kohdeorganisaation välitettäväksi tiedoksi on ajateltu nimenomaan asiantuntemuksen siirtäminen. Tietovirta on tärkeä käsite pyrittäessä ymmärtämään tietointensiivisen palveluorganisaatioiden tapaa toimia. Niiden kannalta on erityisen tarpeellista, että tieto liikkuu organisaation sisällä tehokkaasti. Kun tieto nähdään prosessina (Alavi, 2001), tietämyksen hallinnan tavoitteena on ymmärtää tiedon luonti- ja jakamisprosesseja. Yhteistyössä toimittaessa tarvitaan tietoa tuotteena olevasta tiedosta: mitä tietoa tarvitaan, milloin ja missä, sekä kuinka paljon (Childerhouse et al., 2003). Tietovirrat ovat välttämättömiä tiedon välittämiseksi henkilöltä tai organisaatiolta toiselle. Tietointensiivinen palvelusektori edellyttää uudenlaista lähestymistapaa tietovirtojen tarkastelussa. Løwendahl (2000) toteaa, että tietovirroista on tullut organisaatioiden tärkeä menestystekijä. Tietoa välitetään verkostoissa usealla eri tasolla: yksilöiden välillä, yksilöiden ja tietovarastojen välillä, yksilöiden ja ryhmien välillä, ryhmien välillä ja niiden sisällä, sekä ryhmien ja organisaation välillä (Alavi, 2001). Yritysverkosto on tietynlainen looginen organisoitumismalli, jonka avulla verkoston jäsenten kanssakäymistä voidaan hallita. Verkosto voidaan tulkita yritysten välistä toimintaa kontrolloivana välineenä. Valtanäkökulman lisäksi verkostoihin liittyy ajatus positiivisesta sosiaalisesta viitekehyksestä, joka sitoo yksittäisiä eri toimijoita toisiinsa (Rutten, 2003). Sosiaalinen viitekehys tarkoittaa verkostoa, joka tukee vastavuoroisen ymmärryksen syntymistä ja siten edistää yhteistä uuden tiedon rakentamista (Leinonen & al., 2005). Ruttenin (2003) esittämä ajatus pätee myös tämän tutkielman kohdeorganisaatioon ja sen toimintaympäristöön. Kohdeorganisaatioin toimintaympäristö ja alue ovat laajoja, välimatkat ovat pitkiä sekä oman kunnan alueella, puhumattakaan etäisyyksistä tutkimus- ja kehittämistahoihin. Yritysverkostojen rakenteita tarkastellaan usein klustereiden avulla (Ståhle et al., 2004). Ståhle et al. (2004) toteaa, että innovaatioympäristöjen kehittämisessä tulee korostaa yritysten, julkisen hallinnon ja koulutus- ja tutkimusorganisaatioiden välistä yhteistyötä. tietoa välittävää verkostoa kuvataan myös Triple Helix -mallilla. Triple Helix -mallissa kolme ympäristöä (julkinen, yksityinen ja tiedemaailma) nivoutuvat toisiinsa innovaatio- ja strategiaprosessien edetessä. (Etzkowitz & Leydesdorff, 1997). 12

Yritysten välisessä vuorovaikutuksessa siirtyy informaatiota. Erilaisista toimijoista koostuvat verkostot ovat yksittäisiä yrityksiä herkempiä havaitsemaan muutoksia ympäristössä, tunnistamaan ongelmia ja ratkaisemaan niitä. Yrityselämän ja julkisen sektorin välinen kumppanuus on keskeinen tekijä. Yritykset pystyvät hyödyntämään yliopistojen ja julkisten instituutioiden tuottamia resursseja liiketoimintaverkostojensa välityksellä. (Miettinen et al., 1999). Verkostoissa liikkuu tietoa. Verkostot mahdollistavat uuden tietämyksen syntymisen. Tämä on merkittävä yrityksen kilpailukykyä lisäävä tekijä, sillä tietämyksen avulla voidaan luoda uutta. Jäsennelty tietämys leviää vaivattomasti eri alueiden välillä (Howells, 2002). Hiljaista tietämystä on helpompi välittää alueen sisällä kuin alueiden välillä, ja sen välittyminen edellyttää läheisiä toimijoiden välisiä suhteita. Näin alueellinen viitekehys nousee sen leviämisessä olennaiseen osaan. (Howells, 2002). Tämän vuoksi tiedon välittäjät ja sähköiset tiedon välittämisen välineet ovat merkityksellisessä roolissa välitettäessä tietoa pitkien välimatkojen takaa. 13 2.1.4 Etäisyystekijät tiedon välittämisessä Tässä tutkielmassa tarkastellaan välittäjäorganisaatioiden roolia tilanteissa, jossa tiedon tarvitsijat ja toimittajat ovat fyysisesti etäällä toisistaan. Maantieteellisen etäisyyden aiheuttamat tekijät tiedon välittämisessä ovat siis merkittävä tekijä. Innovaatiotoiminnan on havaittu keskittyvän alueellisesti (Valovirta et al., 2004). Perifeerisillä alueilla sijaitsevien yritysten on todettu heikommin hyödyntävän tutkimusja kehittämisresursseja (Kautonen & Tiainen, 2000). Wong & He (2002) toteavat, että sosiaalinen pääoma ja maantieteellinen läheisyys ovat merkittäviä tekijöitä menestyksekkään innovaatiotukitoiminnan toimittamisessa teollisuusyritysasiakkaille. Kautosen & Tiaisen (2000) mukaan perifeerisimmillä alueilla sijaitsevat yritykset hyödyntävät heikommin julkisesti rahoitettuja tutkimusresursseja verrattaessa niitä urbaanilla alueilla toimiviin vastaavanlaisiin yrityksiin. Suomessa tutkimuksia etäisyyden vaikutuksesta tiedon välittämiseen on tehty Jyväskylän ja Tampereen seuduilla. Niissä havaittiin, että yritysten yhteistyö keskittyy sekä kasvukeskuksissa että perifeerisimmillä alueilla yhteistyöhön lähelle sijoittuvien paikallisen tutkimus- ja koulutusinstituution kanssa (Kautonen & Tiainen 2000). Pohjois-Suomen Multipolis -toimintaa arvioidessa on todettu, että Oulun ulkopuolella olevissa Polis -kaupungeissa toimivat yritykset tekevät mieluummin yhteistyötä paikallisen ammattikorkeakoulun kanssa kuin keskimäärin korkeampaa osaamista edustavan Oulun yliopiston kanssa (Jauhiainen et al., 2004). Tutkimus- ja kehittämistoimissa välitettävä tieto on usein hiljaista tietoa. Hiljaisen tiedon siirtäminen edellyttää läheisyyttä ja henkilökohtaisia kontakteja (Polanyi 1967, Howells, 2002). Hiljainen tieto on tilanne- ja kontekstisidonnaista, jolloin sen siirtäminen muille vaatii läheistä vuorovaikutusta (Kogut & Zander 1996). Juuri hiljaisella tiedolla on suuri merkitys yrityksen kilpailuetuna, sillä se on kaikkien vaikeimmin muiden yritysten omaksuttavissa (Howells, 2002). Torre ja Rallet (2005) tarkastelevat maantieteellisen läheisyyden lisäksi myös organisoitua läheisyyttä. Organisoitu läheisyys tarkoittaa toimijoiden välisten suhteiden kautta muodostuvaa läheisyyttä. Kyse on taidosta saada toimijat vuorovaikutukseen toistensa kanssa. Organisoitu läheisyys on vaivattomampaa, mikäli vuorovaikutuksessa olevilla osapuolilla on jaettuja ajattelutapoja, yhteinen kieli sekä samankaltainen tietopohja.

Voisiko siis tämän tutkielman tapauksessa tietointensiivinen palveluorganisaatio toimia tahona, joka pyrkisi vähentämään etäisyyttä toimimalla sekä tiedon tarvitsijan että sen toimittajan välillä tulkkina? Organisoitu läheisyys on mahdollista muuttaa väliaikaisesti fyysiseksi läheisyydeksi. Alati kehittyvät ja nopeutuvat liikenneyhteydet sekä uudet viestintämahdollisuudet ovat lisänneet mahdollisuuksia luoda väliaikaisia henkilökohtaisia tapaamisia työmatkustamisen merkeissä. Monet yhteistyöprosesseihin liittyvät vaiheet eivät kuitenkaan edellytä jatkuvaa fyysistä läheisyyttä, vaan lyhyempi oleskelu matkustamisen avulla riittää mainiosti. (Torre ja Rallet, 2005). Maantieteellisen läheisyyden ja etäisyyden käsite vaihtelee, Suomessa jo verrattaessa Lappia ja pääkaupunkiseutua. Väliaikaisesti organisoitu läheisyys matkustamisen merkeissä on jo olemassa oleva ratkaisu tiedon välittämiseen periferia-alueilla. Yritykset ovat mieluiten yhteistyössä alle 100 mailin (160 kilometrin) etäisyydelle sijoittuvien tutkimuslaitosten ja yliopistojen kanssa (Reamer et al., 2003). Tämä mahdollistaa tiiviin vuorovaikutuksen päivittäisen matkustamisen puitteissa. Nooteboomin (2000, 2003) mukaan lähellä sijaitsevilla tutkimusresursseilla on merkitystä, sillä läheinen sijainti mahdollistaa tiiviin vuorovaikutuksen. Tarve muodostaa henkilökohtainen, kasvokkain tapahtuva kontakti johtaa läheisen vuorovaikutuksen tarpeeseen, mikä puolestaan saa toimijat sijoittumaan maantieteellisesti lähelle toisiaan. Tutkielman tapauksessa toimitaan periferiassa, ja toimijat ovat kaukana toisistaan. Tutkimuslaitoksia tai sivupisteitä ei olla rakentamassa Pudasjärvelle, eikä yritysten toivota siirtyvän yliopistojen liepeille, vaan pysyvän paikkakunnalla. Tiedon välittäminen alueelle tulisikin toteuttaa olemassa olevilla rakenteilla ja sijainneilla, sekä välittäjäorganisaation avulla. Torre ja Rallet (2005) kiinnittävät huomiota siihen, miten viestintämahdollisuudet eivät useissa tapauksissa edes vaadi väliaikaista maantieteellistä läheisyyttä, vaan yhteisten normien ja standardien avulla voidaan synnyttää organisoitu läheisyys, eräänlainen virtuaaliläheisyys. Heidän mukaansa kehittyneet tekniikat ja teknologiat mahdollistavat yhä paremmin hiljaisen tiedon kodifioinnin ja siten välittämisen paikasta toiseen. Etäisyystekijöitä tiedon välittämisessä -aiheesta tehdyissä tutkimuksissa tulee esille, että välimatkalla on merkitystä tiedon välittämisessä. Haaste perifeerisillä alueilla onkin, pystytäänkö luomaan organisoitua läheisyyttä, jossa tiedon tarvitsijan ja sen toimittajan välissä tulkkina toimii tiedon välittäjäorganisaatio. On myös mahdollista hoitaa tiedon välittäminen kehittyneen tieto- ja viestintätekniikan sekä sähköisten kommunikaatiovälineiden avulla, jolloin vältytään matkustamiselta. 14 2.1.5 Sähköiset kommunikaatiovälineet Kommunikaatiovälineiden nopea kehittyminen on saanut Howellsin (2002) ehdottamaan maantieteellisen etäisyyden merkityksen vähentymistä. Saviotti (1998) toteaa, että tarvitaan uusia tapoja vuorovaikutukseen ja yhteyksien muodostamiseen, joissa toiminnan, osallistumisen ja kokemuksen kautta hiljaisen tiedon merkitys voi välittyä henkilöltä toiselle. Tämän tutkimuksen empiirisen osion ja lopputuloksen kannalta tämä on tärkeä havainto: mikäli tämä pitää paikkansa, ei merkittävä osa välittäjäorganisaatioiden haasteista kohdistu informaation välittämiseen, vaan kontaktien muodostamiseen ja vuorovaikutustilanteiden synnyttämiseen. Informaatioteknologian kehittyminen ja globaalien tietoverkkojen laajentuminen ovat hyödyttäneet taloudellisesti syrjäisiä alueita, koska nyt myös syrjäisemmiltä alueilta on mahdollista päästä kiinni keskuksissa sijaitsevaan tietopääomaan (Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan arviointi 13, 2002).

Sähköisiä kommunikaatiovälineitä ovat matkapuhelin, sähköposti, erilaiset ryhmätyökalut, pikaviestimet, internet-puhelut, verkkokeskustelufoorumit, puhelinkokoukset sekä videokonferenssit (Visamo, 2006). Tieto- ja viestintäteknologia mahdollistaa monipuolisen tiedonsiirron. Internetin vaikutusta tiedon luomiseen, jakamiseen ja alueelliseen kehittymisen on tutkittu vähän. Tiedetään, että internet lisää tiedon jakamisen mahdollisuuksia, samalla kun www-sivut ja sähköpostin käyttö kommunikoinnissa madaltavat muodollisen kanssakäymisen kynnystä. Informaatio- ja kommunikaatiojärjestelmät luovat verkostojen rakenteet, mutta eivät välttämättä edistä sosiaalisen vuorovaikutuksen syntymistä (Swan et al., 1999). Tämän tutkielman kannalta edellinen osoittaa, että on syytä pohtia tapauskohtaisesti, onko tiedon välittäjäorganisaatiolla olemassa roolia edistäessä sosiaalisen vuorovaikutuksen syntymistä ja tiedon välittymistä yritysten ja tutkimus- ja kehittäjätahojen välillä alueella, jossa välimatkat ovat pitkiä. Alueen yritysten tiedon tarpeen tunnistaminen, tarpeeseen vastaajan etsiminen ja tiedon välittäminen ei ole itsestäänselvyys. Lähtökohtaisena oletuksena tässä tutkielmassa on, että tiedon saaminen ja sen hyödyntäminen on ongelma perifeerisen alueen yrityksille. Tähän oletukseen haetaan vastausta empiirisessä osiossa. 15 2.2 Tiedon välittäjäorganisaatiot Tietointensiivisiä palveluita ja välittäjäorganisaatioita tarkastellaan aihealueen yleiskuvan hahmottamisella sekä teemaan liittyvien käsitteiden selventämisellä. Katsauksen tavoitteena on kartoittaa aihealueen uudehkoa (2000 ->) kotimaista ja kansainvälistä tutkimusta. Kirjallisuutta käsitellään tapauskohtaisesta näkökulmasta: halutaan löytää paitsi tutkielman kohteena olevan organisaation vastaavia tutkimuksia, myös tutkimaton osa-alue. Aluksi luodaan katsaus tietointensiivisiin palveluihin. Tämän jälkeen tarkastellaan tiedon välittäjäorganisaatioista tehtyjä tutkimuksia ja välittäjäorganisaatioiden rooleja ja tehtäviä. Tietointensiivistä palveluorganisaatioista (KIBS) löydettyjä tutkimustuloksia lähestytään viimeisessä luvussa. 2.2.1 Tietointensiiviset palvelut Tässä tutkielmassa tietämyksen välittämiseen organisaatiotasolla liitetään tietointensiivisyys ja tiedon välittäjäorganisaatio. Tutkielmassa tietointensiivinen palvelu tarkoittaa palvelua, joka perustuu tiedon merkitykseen keskeisenä pääomana. Tietointensiivisyydellä tarkoitetaan liiketoimintaa, jossa tieto on keskeisessä roolissa. Tieto voi olla yhdessä tai useammassa erilaisessa roolissa, eli yrityksen tuotteet, tuotantoprosessit tai palvelut voivat olla tietointensiivisiä. Tietointensiivisyys ei tarkoita sitä, kuinka paljon tietoa on, vaan keskeistä on kuinka sitä muokataan, tuotetaan ja välitetään (Järvenpää et al., 2003). Tietointensiiviset palvelut voidaan nähdä nykykehityksen ääripäinä, koska niiden tuotteita ovat osaaminen ja tieto. Näihin palveluihin kohdistuu huomattavia taloudellisia ja poliittisia odotuksia uutena talouden ja innovoinnin kansallisena moottorina (Leiponen, 2001). Tietointensiiviset palvelut vaikuttavat myös muiden yritysten kilpailukykyyn monella tavalla (Hauknes, 1998). Tietointensiiviset palvelut toimivat innovaatioiden lähteinä ja mahdollistajina. Rutten (2003) määrittelee tietointensiivisen talouden viisi pääelementtiä: tietämys, innovaatio, oppiminen, verkostot ja sijainti.

Sijainti on tekijä, joka liittyy olennaisesti tietointensiivisen talouden kaikkiin muihin pääelementteihin. Tässä tutkielmassa tärkeä elementti on sijainti perifeerisen alueen ja pitkien etäisyyksien tarkastelun näkökulmasta. Tietointensiivisessä taloudessa tietämys nähdään merkittäväksi tekijäksi sijaintipaikkaa määriteltäessä. Kun yrityksen kilpailukyky perustuu tietämykselle, sen on hankittava sitä kustannuksista riippumatta. (Rutten, 2003). Tietointensiivisyyttä voidaan verrata termeihin pääomaintensiivisyys tai työvoimaintensiivisyys. Tietointensiivisessä organisaatiossa tiedolla on enemmän merkitystä kuin muilla tuotannon tekijöillä, kuten henkilöstöllä (Starbuck, 1992). Milesin (2003a) mukaan tietointensiivisissä palveluissa tarvitaan erottelua, jotta voidaan erottaa, mikä toiminta todella on tietointensiivistä ja mikä taas tavanomaisella tavalla tiedosta riippuvaista. Tavanomaisia palveluita, jotka tuottavat rutiiniratkaisuja yleisiin ongelmiin, ovat mm. liikenne ja logistiikka, massaviihde, posti- ja viestintäinfrastruktuuriin liittyvät palvelut. Edellä mainitut havainnot ovat perusteena tässä tutkielmassa käytettävään tietointensiiviset palvelut -käsitteeseen. Tietointensiivisen palveluorganisaation toiminta ei ole tavanomaista tiedosta riippuvaa palvelua (kuten logistiikka, viestintäinfrastruktuuri), vaan tiedolla ja sen välittämisellä on enemmän merkitystä kuin muilla tuotannon tekijöillä. 16 2.2.2 Tiedon välittäjäorganisaatiot Välittäjäorganisaation käsitteen ja sen toimintaympäristöjen kuvaukset vaihtelevat. Myös organisaatioiden roolit ja tehtävät vaihtelevat. Välittäjä (Intermediator) on määritelty englantilaisessa Merriam & Webster 1 -online-sanakirjassa seuraavasti: se on ääripäiden keskellä sijaitseva ilmiö tietyssä paikassa tai toiminnan vaiheessa. Välittäjäorganisaatioiden tutkimusta lähestytään seuraavassa tarkentamalla ensin välittäjäorganisaatioiden määritelmiä, rooleja ja tehtäviä. Tässä luvussa kerrotaan myös esimerkkejä toimivista välittäjäorganisaatioista sekä tarkastellaan käsitteitä, joita tiedon välittäjäorganisaatioista on katsauksen perusteella löytynyt. Välittäjäorganisaatiolla (Intermediary) tarkoitetaan yleensä organisaatiota, joka toimii tiedon käyttäjien ja tiedon tuottajien rajapinnassa. Tällaisessa tapauksessa välittäjäorganisaation toiminta on puhtaasti tiedon välitystä tiedon tuottajilta tiedon hyödyntäjille. Välittäjä voi toimia myös julkisen vallan ja yritysten välissä sekä pienten ja suurten yritysten välillä. Tässä merkityksessä välittäjäorganisaatio ymmärretään esimerkiksi teknologiansiirto-organisaationa yliopistoissa kehitettyjen teknologioiden liiketoiminnaksi muuttamisessa. Välittäjäorganisaatio vaikuttaa ympäristöönsä myös laajemmin. Erilaisten verkostojen menestymisen kannalta välittäjäorganisaatioiden rakenteita ja dynamiikkaa luova rooli on erittäin tärkeä. Välittäjäorganisaatiolle määriteltyjä tehtäviä ovat esimerkiksi substanssiin liittyvän tiedon siirtäminen ja vaikuttaminen alueen rakenteisiin ja dynamiikkaan. Näin ollen välittäjäorganisaatioilla on eräänlainen katalysaattorin rooli. (Smedlund et al., 2004.) Tietoa välittäviä organisaatioita ovat muun muassa yliopistojen tutkimus- ja innovaatiopalvelut, alueelliset teknologiakeskukset ja innovaatiokeskukset. Teknologiakeskukset toimivat tavallisesti sekä julkisen että yksityisen rahoituksen turvin. 1 http://www.m-w.com/

Näille välittäjäorganisaatioille annetut tehtävät liittyvät mm. teknologian siirtoon, kaupallistamiseen, tutkimuslähtöisen yritystoiminnan synnyttämiseen ja toimialojen kehittämistyöhön (Valovirta & Niinikoski, 2004). Esimerkkejä paikallisista välittäjäorganisaatioista ovat teknologiakylät. Muun muassa Oulussa on tällä hetkellä kaksi teknologiakylää: Technopolis ja Medipolis, joista jälkimmäinen toimii bio- ja lääketieteen alan tutkimuksen ja yhtiöiden välisenä linkkinä. Technopolis toimii teknologiayritysten tiedon välittäjänä. Tiedon välittäjäorganisaatiot yhdistetään elinkeinojen kehittämiseen. Nooteboomin (2000) mukaan julkisen tahon roolina on avustaa tietoa välittävän kollektiivisen toimijan luomisessa. Kollektiivisen toimijan roolina on myös tarkkailla yritysten välisten suhteiden tilaa ja yritysten markkinatilannetta, sekä tärkeimpänä roolina välittää niille tietoa näiden ongelmien ratkaisemiseksi. Tiedon välittäjän avulla voidaan tehdä erilaisia havaintoja, joita verkoston yritykset tarvitsevat toimintansa tukemiseen. Kollektiivinen toimija tukee myös toimijaverkoston teknologian kehitystä. Kollektiivinen toimija mahdollistaa kontakteja myös verkoston ulkopuolelle (Nooteboom, 2000). Välittäjän rooli liitetään usein tietointensiivisten liike-elämän palveluja tarjoaviin yrityksiin (Quatraro 2003). Tietointensiivinen palvelusektori on käsitteenä laaja. Siihen katsotaan kuuluvan paitsi liike-elämän palvelut (Knowledge Intensive Business Services, KIBS-yritykset), myös teknologian mahdollistamat uudet palvelut sekä tuotteisiin ja tuotantoon integroidut palvelut. Tietointensiivisiä palveluja tarjoavia organisaatioita ovat myös institutionaaliset tai perusinfrastruktuuriin kuuluvat toimijat, kuten järjestöt, peruspalvelut tai logistiikkapalvelut (Kemppilä & Mettänen, 2004). Tutkimusyhteisön ja yritysten välillä sekä suurten ja pienten yritysten välillä olevan toimivan tiedon välittäjän roolia on kuvattu myös välittäjäksi (Go-between) (Smits & Kuhlmann 2004) sekä tiedon portinvartijoiksi (Gatekeeper) (Argote et al. 2000). Portinvartijat ovat usein henkilöitä, jotka edistävät tiedon löytymistä ja johtavat tietoa tarvitsevia tiedon lähteille. Argote et al. (2000) ovat määritelleet tiedon portinvartijoiden rooliksi tiedon kulun kontrolloimisen ja välittämisen rakenteellisten aukkojen yli. Rajaaidoista eri yhteisöjen ja niiden käytäntöjen väliin syntyy verkostoon rakenteellisia aukkoja. Tyypillistä sosiaalisten siltojen rakentaminen, jonka avulla rakenteellisia aukkoja ylitetään. Välittäjä -käsitteen monipuolisuutta kuvaa myös se, että Gatekeeper - käsitettä käytetään myös esimerkiksi viruksentorjuntaohjelman automaattisen tarkistuksen elementistä. Knowledge Broker on termi, jolla tiedon välittäjä määritellään useissa erilaisissa yhteyksissä. Hardagon (1998) määrittelee Knowledge Brokerin olevan henkilö tai yritys, joka tuo toimintaympäristölleen uutta tietoa yhdistämällä ei aihepiirejä. Knowledge Broker voi toimia myös suurten yritysten eri osastojen välisenä tiedon välittäjänä. Samaa käsitettä käytetään eri konteksteissa: Knowledge Broker voi liittyä tiedon välittämiseen web-oppimisympäristössä tapahtuvassa opiskelussa (Dietinger et al., 1998) tai toimia maataloudessa tiedon välittäjänä, sekä maatilayrittäjien kesken että heidän ja tutkimusyhteisöjen välillä (von Oppen & Jimenez-Portugal 2001). Nonaka ja Konno (1998) ovat luoneet käsitteen Ba. Ba on tutkijoiden mukaan moniulotteinen tapahtumapaikka ja rajoiltaan jatkuvasti muuttuva ympäristö, jossa ihmiset yhdessä jakavat, luovat ja hyödyntävät tietoa. Kun tietoa luodaan, tarvitaan muutoksiin kannustavaa ympäristöä ja viitekehystä, koska tieto saa merkityksen kontekstin avulla. Voidakseen tulkita tietoa ja luoda merkityksiä, ihminen tarvitsee sosiaalista, kulttuurista ja historiallista viitekehystä. Ba tarkoittaa jaettua tilaa, joka toimii perustana uuden tiedon luomiselle. 17

Ba voi olla samaan aikaan sekä tila tai paikka, ja se voi olla luonteeltaan fyysinen, virtuaalinen tai mentaalinen. Ba tarjoaa paikan, menetelmän ja/tai henkisen tilan luovalle vuorovaikutukselle. Välittäjäorganisaatioilla on erilaisia rooleja ja tehtäviä erilaisissa toimintaympäristöissä. Käsitettä käytetään kun kuvataan aktiivisen toimijan roolia erityisesti erilaisten organisaatioiden välisessä tiedonvälityksessä. Valovirta & Niinikoski (2004) ovat määritelleet välittäjäorganisaatio-käsitteen viitattavan organisaatioihin ja toimijoihin, jotka pyrkivät toimimaan tietämystä, teknologian siirtoa, kaupallistumista sekä osaamista välittävänä ja jakavana toimijana yritysten välillä sekä tutkimusorganisaatioiden ja yritysten välillä. Tavallisesti käsitteellä välittäjäorganisaatio viitataan organisaatioihin ja toimijoihin, jotka pyrkivät toimimaan välittävänä toimijana tutkimusorganisaatioiden ja yritysten välillä. Tyypillisesti välittäjäorganisaatioiden tehtäviin luetaan teknologian siirtoon ja kaupallistamiseen liittyvät tehtävät. Toisinaan viitataan yksittäisten yritysten tai henkilöiden tärkeyteen välittäjän roolissa, kuten konsulttien merkitykseen teknologiansiirtotoiminnassa (Bessant & Rush 1995). Etzkowitz. & Leydesdorff (2000) määrittelevät välittäjien (Intermediaries) rooliksi lisätä tietämyksen luomisen vuorovaikutusta. Välittäjäorganisaatioiden tavoitteena on toimia rajapintana tutkimusyhteisöjen ja yritysten välillä ja näin mahdollistaa alueellista kehitystä. Välittäjän tehtävänä välittää tietämystä uusista projekti-ideoista, jotka eivät välittyisi normaalin vuorovaikutuksen kautta osapuolten välillä. Etzkowitz & Leydesdorff (2000) esittävät esimerkin välittäjäaktiviteetista: Knowledge Circle, the New York Academy of Sciences and joint venture program Silicon Valley. Tiedon välittäjäorganisaatioiden tehtäväksi on annettu tiedon ja teknologian siirtäminen, välittäminen, kaupallistaminen sekä osaamisen jakaminen (Valovirta & Niinikoski, 2004). Näiden lisäksi innovatiivisten yritysverkostojen vahvistaminen on noussut välittäjäorganisaatioiden tehtäväksi. Teknologiansiirrolla viitataan monen tyyppiseen teknologisen osaamisen ja tiedon siirtämiseen, jonka tavoitteena on lisätä yritysten tuotannon tehokkuutta ja innovatiivisuutta. Reamer et al (2003) mukaan teknologiansiirrosta on erotettavissa neljä erillistä kokonaisuutta: 1. yritykset ja tutkimuslaitokset siirtävät yhteisissä tutkimus- ja kehittämishankkeissa osaamista toimijalta toiselle 2. teknologian siirron osakokonaisuus liittyy immateriaalioikeuksien hallintaan, jolla pyritään suojaamaan innovaatioita 3. teknologian siirron muoto on tekninen tuki, joka voi tapahtua joko asiantuntijatukena tai teknisen laitteiston käyttönä 4. joko muodollinen tai epämuodollinen tiedonvaihto toimijoiden ja organisaatioiden välillä. 18 Teknologian siirron rinnalla puhutaan tiedon siirrosta tai välittämisestä. Mikään näistä käsitteistä ei ole saanut vakiintunutta määritelmää, joten voidaan katsoa teknologian siirron olevan eräs tiedon välittämisen muoto. (Reamer et al. 2003). Tiedon välittäminen käsittää silloin myös ei-teknologisen osaamisen välittämisen, mikä laajentaa tarkastelun piiriin kaiken tyyppisen liiketoiminnalle relevantin tiedonkulun, kuten tiedon ja osaamisen lisäämisen ja tutkimus- ja kehittämisorganisaatioiden tarjoaman tiedon. Innovaatiotoiminnassa mukana olevat organisaatiot toimivat aluekehittämisessä erilaisissa rooleissa. Tietoprosesseja on kahdenlaisia: tiedon luomisen ja jakamisen prosessi sekä tiedon soveltamisen, hyödyntämisen ja käytön prosessi.

Ensimmäisen prosessin toimijoita ovat tutkimuslaitokset, koulutusorganisaatiot ja resursseja ohjaavat organisaatiot. Toisen prosessin toimijoita ovat yritykset, heidän asiakkaansa ja kilpailijansa. (Melkas & Harmaakorpi, 2008). Reamer et al., (2003) tunnistaa teknologian kaupallistamisessa kolme erillistä kokonaisuutta: i) tuotekehitys, tuotesuunnittelu sekä tuotantosuunnittelu. Nämä ovat teknisiä ponnistuksia, joita vaaditaan teknologian muuntamiseksi kaupallisesti elinkelpoiseksi tuotteeksi ii) liiketoimintaosaaminen ja markkinointi, jotka vaativat omaa erityisosaamistaan. Tähän kuuluu liiketoiminnan suunnittelu, markkinoiden analysointi, markkinointistrategia sekä immateriaalioikeuksien hallinta iii) tuotannontekijöihin liittyvä tuki: rahoitus, toimi- ja tuotantotilat sekä työvoima. Taulukossa 2. tarkastellaan tiedon välittäjäorganisaatioiden käsitteitä ja tehtäviä. 19 Taulukko 2. Välittäjäorganisaatioiden käsitteitä ja tehtäviä Käsite Tehtävät / ominaisuudet / toimintaympäristö Lähde Teknologiakeskus (Science and technology park) Konsultti Kollektiivinen toimija Tiedon portinvartija (Gatekeeper) Välittäjät (Intermediaries) Knowledge Broker Tietointensiivinen palveluorganisaati o BA Toimivat tavallisesti sekä julkisen että yksityisen rahoituksen turvin. Näille välittäjäorganisaatioille annetut tehtävät liittyvät mm. teknologian siirtoon, kaupallistamiseen, tutkimuslähtöisen yritystoiminnan synnyttämiseen ja toimialojen kehittämistyöhön. Toimii rajapintana yliopistojen, julkishallinnon ja yritysten välillä. Yksityinen yritys tai henkilö toimii tiedon välittäjänä. Tehtäviin luetaan teknologian siirtoon ja kaupallistamiseen liittyvät tehtävät Tarkkailee yritysten välisten suhteiden tilaa ja yritysten markkinatilannetta. Välittää niille informaatiota näiden ongelmien ratkaisemiseksi. Tiedonvälitys yrityksille on tärkeimpiä tehtäviä. Toimijan välityksellä voidaan tehdä erilaisia havaintoja, joita verkoston yritykset tarvitsevat toimintansa tukemiseen. Toimija tukee verkoston teknologian kehitystä. Tarjoaa yrityksille konkreettisia välineitä korkeamman tason elinkeinopolitiikan toteuttamiseksi Portinvartijat ovat usein henkilöitä, jotka edistävät tiedon löytymistä ja johtavat tietoa tarvitsevia tiedon lähteille. Roolina tiedon kulun kontrolloiminen ja välittämisen rakenteellisten aukkojen yli. Raja-aidoista eri yhteisöjen ja niiden käytäntöjen väliin syntyy verkostoon rakenteellisia aukkoja. Tyypillistä sosiaalisten siltojen rakentaminen, jonka avulla rakenteellisia aukkoja ylitetään. Auttaa tietämyksen luomisen vuorovaikutusta. Tavoitteena on toimia rajapintana (interface) tutkimusyhteisöjen ja yritysten välillä ja näin simuloida organisaatioiden luovuutta ja toimia alueellisen kehityksen mahdollistajina. Tarkoituksena on välittää tietämystä uusista projekti-ideoista, jotka eivät välittyisi normaalin vuorovaikutuksen kautta osapuolten välillä. Henkilö tai yritys, joka tuo toimintaympäristölleen uutta tietoa yhdistämällä ei aihepiirejä. Voi toimia suurten yritysten eri osastojen välisenä tiedon välittäjänä. Voi liittyä tiedon välittämiseen web-oppimisympäristössä tapahtuvassa opiskelussa. Maataloudessa tiedon välittäjänä, sekä maatilayrittäjien kesken että heidän ja tutkimusyhteisöjen välillä Toimii innovaatioympäristössä, erilaisia luokitteluja. Yksi rooleista ja tehtävistä on toimia tiedon välittäjänä. Tila, jossa tietoa jaetaan. Yleensä organisaation sisäistä tiedon välittämistä. Valovirta & Niinikoski (2004) Bessant & Rush (1995) Nooteboom (2000) Argote et al. (2000) Etzkowitz. & Leydesdorff (2000) Hardagon (1998) Dietinger et al. (1998) Kemppilä & Mettänen (2004) Kemppilä & Mettänen (2004) Nonaka & Konno (1998)

Tämän tutkielman kannalta olennaista on, että välittäjäorganisaation käsite esiintyy innovaatiopolitiikkaa käsittelevissä tutkimuksissa. Yleensä käsitteellä viitataan organisaatioihin ja toimijoihin, jotka pyrkivät toimimaan välittävänä toimijana yritysten välillä sekä tutkimusorganisaatioiden ja yritysten välillä. Välittäjäorganisaatioiden roolina on teknologian siirron, kaupallistamisen sekä osaamisen jakaminen. (Koskenlinna 2004, Ståhle, Smedlund & Köppä 2004, Valovirta & Niinikoski 2004). Tässä tutkielmassa tiedon välittäjänä tarkastellaan tarkemmin tietointensiivistä palveluorganisaatiota (KIBS). Tietointensiiviset palveluorganisaatiot välittävät kokemusperäistä, yrityskohtaista tietoa eri toimijoiden välillä. Tietointensiivinen palveluorganisaatio on yksi esimerkki välittäjäorganisaatiosta, jonka tavoitteena on oman menestyksen lisäksi osallistua alueen kehittämiseen ja innovaatiotoimintaan (Kemppilä & Mettänen, 2004). 20 2.2.3 KIBS:n käsite Tässä luvussa pohditaan tietointensiivisen palveluorganisaation käsitettä ja rooleja luomalla katsaus aihealueen kansainväliseen ja kansalliseen tutkimukseen. Tavoitteena on löytää kirjallisuuden valossa tietointensiivisten palveluorganisaatioiden keskeiset piirteet ja niiden merkitys ympäristölleen. Suomalainen tutkimus tiedon välittämisestä on ajankohtaista. Tietointensiivisten palveluorganisaatioiden suhteen Tampereen teknillisen korkeakoulun tiedonhallinnan laitoksen ja ebrc-hankkeen tuotoksina on vahva kotimainen tietämys aihealueesta. Suomalaisia asiantuntijoita ovat muun muassa M. Maula, M. Kautonen, J. Kuusisto, A. Leiponen, R. Werner (Oulun alueen tutkimusta). Aiheesta on tehty esiselvityksiä ja raportteja myös Sitran ja TEKESin toimesta. Englanninkielinen termi Knowledge-Intensive Business Service (KIBS) tarkoittaa tietointensiivistä palveluorganisaatiota. Tietointensiivisiä palveluorganisaatioita lähellä olevia käsitteitä ovat osaamisintensiiviset palvelut ja tietointensiiviset yritykset. Sanalla Knowledge on laajempi merkitys, koska Suomessa tieto ja tietämys on erotettu toisistaan. Myös osaamisintensiiviset palvelut määritellään Knowledge -termillä. Tietoja osaamisintensiivisillä palveluilla tarkoitetaan usein samaa. (Niiniluoto, 1997). Puhutaan myös tietointensiivisistä yrityksistä. Tässä tutkielmassa käytetään käsitettä tietointensiivinen palveluorganisaatio. Tietointensiivinen organisaatio on yrityksen tuotteista (tavara vai palvelu) riippumaton käsite, joka korostaa kyseisen yrityksen toiminnassa tiedon merkitystä. Milesin (1998) mukaan tietointensiivisissä liike-elämän palveluissa tuotannontekijänä tarvittava tieto on ammattimaista. Tietointensiiviset palveluorganisaatiot hyödyntävät ja tuottavat korkeatasoista tietoa, mikä erottaa ne informaatiointensiivisistä palveluorganisaatioista. Tietointensiivinen palvelusektori on käsitteenä laaja. Siihen katsotaan kuuluvan paitsi liike-elämän palvelut, myös teknologian mahdollistamat uudet palvelut sekä tuotteisiin ja tuotantoon integroidut palvelut. Tietointensiivisiä palveluja tarjoavia organisaatioita ovat myös institutionaaliset tai perusinfrastruktuuriin kuuluvat toimijat, kuten järjestöt, peruspalvelut tai logistiikkapalvelut. (Kemppilä & Mettänen, 2004). Tietointensiivinen palvelutoiminta pitää sisällään eri organisaatioiden palveluita tarjoavat toiminnot, vaikka organisaatio itsessään ei olisi palveluorganisaatio. Näin ollen mukaan saadaan myös esimerkiksi yrityksen sisällä olevat tietointensiiviset palvelut, joita tarjotaan muille yksiköille, ja fyysisiin tuotteisiin sisältyvät palvelut.