Koulutuspoliittinen ohjelma 2015 2018
Vahvat ja vaikuttavat yhteiskuntatieteelliset yksiköt Maailma ja yhteiskunta muuttuvat miksi yhteiskuntatieteilijöitä tulevaisuudessa tarvitaan? Tulevaisuudessa perinteisen, staattisen työn rinnalle tulee entistä enemmän yrittämistä ja itsenäistä projektityötä. Työn modularisaatio vaatii ihmisryhmää, joka tarkastelee kokonaisuuksia ja ymmärtää, miten eri asiat linkittyvät toisiinsa. Tämä vaatii paitsi kykyä empatiaan myös kykyä tarkastella asioita monista näkökulmista. Laadukas yhteiskuntatieteellinen koulutus antaa loistavat edellytykset sopeutua muuttuvaan maailmaan ja työelämään. Tietämyksen on uudistuttava aikaisempaa nopeammin. Tämä tapahtuu monialaisen ja monitieteisen globaalin vuorovaikutuksen avulla. Tulevaisuuden yhteiskuntatieteilijät ovat valmiita kohtaamaan monimutkaisia käytännön ongelmia, tutkimaan niitä ja muotoilemaan ratkaisuja samaan aikaan sekä uusinta tietämystä hyödyntäen että yhteistyössä asiakas- ja vertaisyhteisöjen kanssa. Yhteiskuntatieteilijät ovat osa monitieteisiä yhteisöjä, jotka etsivät ratkaisuja yhteiskunnallisiin haasteisiin. Yhteiskuntatieteilijöiden osaamiselle on kysyntää muuttuvan yhteiskunnan ymmärtäjinä, kehittäjinä ja selittäjinä. Ympäröivän maailman muutokset ohjaavat tulevia yhteiskuntatieteellisen osaamisen painopistealueita: väestön ikääntyminen korostaa yksilön sekä yhteisöjen hyvinvointiin liittyviä seikkoja, ekologisen ja sosiaalisen kestävyyden vaatimukset lisääntyvät kaikilla ihmiselämän alueilla, ja globaali, monikulttuurinen ja -arvoinen yhteiskunta asettaa haasteita yhteisöille ja yhteiskunnalliselle päätöksenteolle. Yhteiskuntatieteellisen alan koulutusta antavien yliopistojen pitää profiloitua painopisteidensä ja vahvuusalueidensa mukaisesti toisiaan täydentävästi ja päällekkäisyyksiä karsien. Alan tutkimuksen ja koulutuksen taloudelliset resurssit tulee samalla säilyttää vähintään nykyisellä tasolla. Kun yhdessä yliopistossa on suurempi opiskelija-, opettaja- ja tutkijamäärä tietyllä opintoalalla, on alan sisäisille, uutta luoville kohtaamisille paremmat edellytykset. Tämä rakentaa vahvempaa pohjaa opintoalan koulutuksen ja tutkimuksen kehittymiselle sekä opiskelijoiden yksilöllisille opintopoluille. Profiloituminen tukee myös yhteiskuntatieteiden asemaa yliopistojen sisällä. Yliopistojen profiilin mukainen yhteiskuntatieteellinen koulutus ja tutkimus pitää nostaa strategiseksi painopistealueeksi alalla toimivissa yliopistoissa. Yhteiskuntatieteiden koulutuksen keskittyessä profiloituneisiin, vahvoihin yksiköihin pitää myös alan koulutusmääriä tarkistaa työmarkkinoiden tarpeita vastaaviksi. Alan aloittajamäärää pitää profiloitumisen yhteydessä supistaa vähintään 20 % vuoteen 2018 mennessä. Vähentämistarve perustuu Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen ennakointiin yhteiskunta-alan tutkintotarpeesta sekä liiton työmarkkinatutkimuksiin. Yhteiskunta-alan korkeakoulutettujen vuosien 2009-2014 työmarkkinatutkimusten mukaan noin viidennes yhteiskunta-alan maisterintutkinnon suorittaneista työskentelee koulutustasoaan vaatimattomammissa työtehtävissä. Koulutus- ja osaamistarpeiden ennakoinnissa onkin kiinnitettävä huomiota erityisesti laadulliseen työllistymiseen. Ennakoinnin pitää olla läpinäkyvää ja laadukasta, ja ennakointiprosessiin on osallistettava laajasti työmarkkinoiden toimijoita. Kun koulutuksen resurssit kohdennetaan entistä tehokkaammin pienemmälle opiskelijamäärälle, voidaan samalla lisätä koulutuksen vuorovaikutteisuutta, monimuotoisuutta ja laatua. Tavoitteena pitää olla kouluttaa yhteiskunnalliselle alalle nykyistä pienempi määrä entistä laadukkaamman tutkinnon suorittaneita asiantuntijoita. Suomalaisen korkeakoulu- ja tutkintojärjestelmän rakenteet on kytkettävä niihin tavoitteisiin, joita koulutuksella ja tutkimuksella halutaan saavuttaa. Rakenteiden muokkaamisen ei pidä olla itseisarvo, vaan pitää lähteä siitä, millaiset rakenteet palvelevat erilaisia koulutuspoliittisia tavoitteita. Yliopistojen yhteistyössä ammattikorkeakoulujen kanssa pitää huomioida tutkintojen erilaiset luonteet ja tavoitteet. Koulutuksen laatu pitää nostaa keskeisempään asemaan yliopistojen rahoituksessa. Rahoitukseen vaikuttavaa opiskelijapalautetta pitää jatkossa kerätä kandidaatintutkinnon suorittaneiden lisäksi myös maisterintutkinnon suorittaneilta. Koulutuksesta valmistuneiden laadullisen työllistymisen pitää näkyä jatkossa
Yhteiskunta-alan korkeakoulutettujen mielestä: Yhteiskuntatieteiden koulutus ja tutkimus tulee keskittää profiloituneisiin, vahvoihin korkeakouluyksiköihin. Koulutuksen aloittajapaikkoja on vähennettävä vähintään viidenneksellä, jotta koulutusmäärät vastaisivat työmarkkinoiden tarpeita. yliopistojen rahoituksessa. Laadullisen työllistymisen seurantaan soveltuvaa tutkimustietoa kerätään jo nykyisellään akateemisten rekrytointipalveluiden Aarresaari-verkoston uraseurantatutkimuksissa. Yliopistojen yhteiskunnallista vuorovaikutusta lisäämään pitää kehittää erilaisia rakenteellisia mekanismeja. Yliopistojen ja muiden toimijoiden vuoropuhelun käynnistyttyä molemminpuoliset hyödyt ylläpitävät keskusteluyhteyttä ja auttavat laajentamaan yhteistyötä myös rakenteiden ulkopuolelle. Työnantajayhteisöt pitää osallistaa opetuksen suunnitteluun ja toteuttamiseen koulutuksen työelämäkytkentöjen lisäämiseksi. Alumnitoiminta ja mentorointiohjelmat toimivat yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen mekanismeina ja palautekanavina. Yliopistojen ja sektoritutkimuslaitosten yhteistyötä lisäämällä voidaan lisätä yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen yhteiskunnallista vaikuttavuutta, tutkijoiden liikkuvuutta ja tarjota alaa opiskeleville työelämäkontakteja opintojen aikana. Yliopistojen pitäisi käyttää uuden, yksityisen hallintomuodon tarjoama mahdollisuus liiketoiminnan tekemiseen ja oman yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen lisäämiseen investoimalla tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan (TKI) käynnistämiseen. TKI-toiminta mahdollistaa työelämälähtöisten projektien tekemisen ilman, että yliopistojen saama julkinen rahoitus olisi pois perinteisistä tutkimuksen ja koulutuksen muodoista. Yliopistojen ja sektoritutkimuslaitosten yhteistyötä tulee tiivistää. Yhteistyön pitää palvella sekä koulutuksen että tutkimuksen kehittämistä ja vaikuttavuutta. Yhteiskuntatieteellisestä tutkinnosta hyvät eväät työelämään Korkeakoulujärjestelmän rakenteiden on palveltava koulutuksen ja tutkimuksen tavoitteita. Rakenteellisia uudistuksia pitää tehdä laadullisen kehittämisen lähtökohdista. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhteistyössä pitää kunnioittaa tutkintojen tavoitteiden ja sisältöjen erilaisuutta. Yliopistojen rahoitusmallissa on jatkossa huomioitava koulutuksesta valmistuneiden laadullinen työllistyminen. Yliopiston rahoitukseen vaikuttavaa opiskelijapalautetta on kerättävä myös maisterintutkinnon suorittaneilta. Ylempi korkeakoulututkinto on säilytettävä yhteiskuntatieteiden ensisijaisena tutkintona. Laaja-alainen kandidaatintutkinto luo pohjan opintoalan hahmottamiselle ja koulutuksessa suuntautumiselle sekä tarjoaa joustavuutta opiskelijan oman opintopolun rakentamiseen. Maisterintutkintoa suorittaessaan opiskelija rakentaa kandidaatintutkinnon luomalle perustalle syvällisempää erityisosaamista kape- poliittisella päätöksenteolla ei voida myöskään päättää kandidaatintutkinnon suorittaneiden työmarkkinakelpoisuudesta, vaan asia ratkeaa työmarkkinoilla. Toistaiseksi pelkän kandidaatin tutkinnon suorittaneille ei ole havaittavissa merkittävää työmarkkinakysyntää. Opiskelijoiden liikkuvuus opintojen sisällä ja koulutusohjelmien välillä on turvattava. Muut- Yliopistojen pitää luoda uusia rakenteellisia yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen mekanismeja. ammin rajatulta yhteiskuntatieteelliseltä sektorilta. Opintojen loppuvaiheessa tapahtuva tuvat tulevaisuudensuunnitelmat eivät saa johtaa umpikujiin tai tarpeeseen aloittaa kou- Yliopistojen pitää investoida TKI-toiminnan käynnistämiseen myös yhteiskuntatieteissä. teoreettinen kypsyminen tuottaa juuri yhteiskuntatieteille tyypillistä osaamista. Koulutus- lutuspolku alusta. Mikäli yliopistot asettavat opiskelijavalinnassaan kiintiöitä uusille ha-
Yhteiskunta-alan korkeakoulutettujen mielestä: Maisterintutkinto tulee säilyttää yhteiskuntatieteiden ensisijaisena tutkintona. Opiskelijoiden liikkuvuus opintojen aikana on turvattava. Sekä ensikertalaisilla että aiemmin korkeakoulussa opiskelleilla on oltava mahdollisuus tulla valituksi koulutukseen. Opetustapojen pitää olla monipuolisia ja vuorovaikutteisia. Virtuaalisen opetuksen ja opettajavierailujen mahdollisuuksia pitää hyödyntää parantamaan opetustarjontaa. Monitieteisyys ja eri tieteenalojen vuoropuhelu pitää kytkeä kiinteämmäksi osaksi yhteiskuntatieteiden opetusta. Opinnoissa on tarjottava mahdollisuuksia erikoistua yhteiskunnan kannalta relevantteihin teemakokonaisuuksiin. Yhteiskuntatieteellisen alan tilausgradujen määrää pitää lisätä yliopistojen aktiivisella yhteistyöllä julkisen ja yksityisen sektorin potentiaalisten tilaajaorganisaatioiden kanssa. Kansainvälisyys on olennainen osa yhteiskuntatieteellisen koulutuksen tuottamaa osaamista. Kansainvälistymiseen pitää panostaa sekä ulkomailla että kotimaassa tapahtuvan kansainvälisen vuorovaikutuksen keinoin. Työharjoittelun pitää kuulua erottamattomana osana kaikkiin tutkinto-ohjelmiin, ja jokaisella opiskelijalla tulee olla oikeus harjoitteluapurahaan kerran opintojensa aikana. Harjoittelupaikkojen tarjontaan ja laatuun on panostettava yhdessä työnantajien kanssa. Opiskelijan oman osaamisen tunnistamista on tuettava ja kannustettava. Osaamisen ja opitun reflektointi kuuluu osana kaikkeen yliopisto-opiskeluun. AHOT-käytänteitä on joustavoitettava ja yhdenmukaistettava. Myös muualla kuin korkeakoulutuksessa hankittu osaaminen pitää kyetä tunnistamaan. Opintojen ohjauksesta vastaavilla henkilöillä on oltava laaja-alaista näkemystä ja tietoa yhteiskuntatieteilijöiden työelämästä, erityisesti yliopistosektorin ulkopuolelta. Opiskeluterveydenhuollon resurssit on turvattava ja yhteistyötä yliopiston kanssa erityisesti opiskelukyvyn edistämisessä on tiivistettävä. kijoille, on valituksi tulleilla opiskelijoilla vastapainoksi oltava enemmän vapautta liikkua opintojen sisällä. Sekä ensikertalaisilla että jo aiemmin korkeakoulussa opiskelleilla hakijoilla pitää olla yhdenvertaiset mahdollisuudet tulla valituksi yhteiskuntatieteelliseen koulutukseen. Joustavilla ja monipuolisilla opetusjärjestelyillä voidaan vastata erilaisten oppijoiden ja eri elämäntilanteissa olevien opiskelijoiden tarpeisiin. Vuorovaikutteiset opetusmetodit syventävät oppimista ja luovat mahdollisuuksia tieteenalan kehittymiseen. Keskustelut ja kohtaamiset ovat akateemisen koulutuksen ydinaluetta. Virtuaaliset, valtakunnalliset opintokokonaisuudet tukevat monipuolisten tutkintojen suorittamista ja mahdollistavat alojenväliset kohtaamiset. Eri tavoin erikoistuneiden yksiköiden opetusyhteistyössä voidaan hyödyntää verkko-opetuksen lisäksi opettajavierailuja. Koulutuksessa monitieteisyys auttaa opiskelijaa hahmottamaan muiden tieteenalojen mahdollisuuksia ja yhteistyön hyötyjä laajojen yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemisessa. Yhteiskuntatieteellinen osaaminen ohjaa tutkimuskohteiden valintaa, mutta menetelmien ja lähestymistapojen valinnassa voidaan hyödyntää eri tieteenalojen yhteistyötä. Monitieteistä opetusta voidaan lisätä esimerkiksi teemaopintojen yhteydessä. Yhteiskuntatieteet ovat myös suosittuja sivuaineita, ja jokaisen korkeasti koulutetun tulisikin ymmärtää perusasiat yhteiskunnan toiminnasta. Koulutuksen keskittyessä profiloituneisiin yksiköihin yhteiskuntatieteiden sivuainetarjontaa voidaan ylläpitää monimuotoisen opetusyhteistyön avulla. Opiskelijan pitää olla mahdollista opintojensa aikana suuntautua johonkin yhteiskunnallisesti keskeiseen teemaan ja siten hankkia asiantuntijatehtäviin valmistavaa syvällistä erityisosaamista. Opinnäytteet ovat mahdollisuus vastata yhteiskunnallisiin tiedontarpeisiin ja luoda työllistymispolkuja koulutusta vastaaviin töihin. Yhteiskuntatieteellisen alan tilausgradujen määrää pitää lisätä yliopistojen aktiivisella yhteistyöllä potentiaalisten tilaajaorganisaatioiden kanssa sekä julkisella että yksityisellä sektorilla. Gradututkielman muotoa pitää kehittää soveltumaan helpommin mahdollisen tilaajan tarpeisiin tieteellisestä perustarkoituksesta tinkimättä. Kansainvälinen korkeakouluyhteisö ja koulutus tukevat opiskelijoiden valmistautumista työelämän globaaliin toimintaympäristöön. Kansainvälistymisen pitää olla osa opintoja sekä ulkomailla suoritettavien opiskelijavaihtojen ja harjoitteluiden että kotimaassa tapahtuvan kansainvälistymisen kautta. Yliopisto-opintojen kansainvälisyyttä voidaan kehittää kansainvälisen, monimuotoisen opetusyhteistyön kautta sekä hyödyntämällä opetuksessa kansainvälisten ja kotimaisten opiskelijoiden vuorovaikutusta. Yliopistojen kansainvälistymistä tukee myös suomalaisissa yliopistoissa suoritettavien tutkintojen maksuttomuus. Kansainvälisten opiskelijoiden integroitumista ja Suomeen työllistymistä on tuettava jo opintojen aikana.
Työharjoittelulla on merkittävä rooli koulutuksen ja työelämän yhdyssiltana. Harjoittelussa opiskelijat pääsevät soveltamaan oppimaansa käytännössä ja luovat valmistumisen jälkeisen, laadukkaan työllistymisen kannalta elintärkeitä verkostoja ja kontakteja. Viidennes yhteiskuntatieteilijöiden ensimmäisistä koulutusta vastaavista työpaikoista on harjoittelutyönantajan palveluksessa 1. Harjoittelun tulisikin kuulua erottamattomana osana kaikkiin yhteiskuntatieteiden tutkintoihin, ja yliopiston tulee taata jokaiselle opiskelijalle harjoitteluapuraha kerran opintojensa aikana. Yliopistojen käytänteet harjoitteluapurahan myöntämisessä on yhdenmukaistettava eri yliopistoissa opiskelevien yhteiskuntatieteiden opiskelijoiden yhdenvertaisen aseman takaamiseksi. Harjoittelupaikkojen tarjontaa pitää parantaa yliopiston aktiivisella yhteistyöllä työnantajien kanssa. Harjoittelulla on myös oltava selkeät osaamistavoitteet harjoittelun laadun varmistamiseksi. Se, ettei suurin osa yhteiskuntatieteellisistä koulutuksista valmista suoraan tiettyyn ammattiin, on monesti vahvuus muuttuvilla työmarkkinoilla. Opiskelijan urasuunnittelua se saattaa kuitenkin vaikeuttaa. Osaamisen tunnistaminen, osaamistavoitteiden selkeä asettelu sekä opitun reflektointi ovat opintojen ohjauksen ohella tärkeä osa kaikkea opetusta. Osaamisen tunnistamisen tavoitteena pitää olla vahvan ammatillisen identiteetin muodostuminen opintojen aikana. Yliopistojen käytänteitä aiemmin hankitun osaamisen tunnistamisessa (AHOT) on joustavoitettava ja yhdenmukaistettava. Myös muualla kuin korkeakoulutuksessa hankittua osaamista pitää voida lukea osaksi tutkintoa. Opintojen ohjauksesta vastaavalla henkilöstöllä on oltava laaja-alaista näkemystä ja tietoa yhteiskuntatieteilijöiden työmarkkinoista ja työllistymismahdollisuuksista myös yliopistosektorin ja tutkijapolun ulkopuolelta. Yliopistojen yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen mekanismit tukevat opintojen ja uran suunnittelua ja tarjoavat erilaisia luontevia työllistymispolkuja alaa opiskeleville. Työhyvinvoinnin ja työssä jaksamisen edellytykset luodaan opiskeluaikana. Opiskeluterveydenhuollon resurssien turvaamisella ja tiiviillä yhteistyöllä yliopiston kanssa tuetaan opiskelukykyä ja opiskelijan kokonaisvaltaista hyvinvointia. Muuttuva työelämä vaatii elinikäistä oppimista Tutkinnon suorittaneiden täydennyskoulutuksessa painopiste pitää olla osaamisen päivittämisessä uusien tutkintojen suorittamisen sijaan. Pienempien opintokokonaisuuksien ohella myös työelämäsuuntautuneet maisteritutkinnot voivat toimia syvempää erikoistumista tarjoavana täydennyskoulutusmuotona. Täydennyskouluttautuminen pitää mahdollistaa kaikille tutkinnon suorittaneille työllisyystilanteesta riippumatta. Kouluttautumisen on oltava mahdollista työn ohella, ja työelämässä opitun osaamisen tunnistaminen on olennaisessa osassa erityisesti tutkintomuotoisessa täydennyskoulutuksessa. Yhteiskunta-alan korkeakoulutettujen mielestä: Myös yliopistojen pitää osallistua työelämän tarpeita palvelevan täydennyskoulutuksen järjestämiseen sekä yksin että erityisesti yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa. Eri toimi joiden yliopistojen, ammattikorkeakoulujen, yritysten, kolmannen sektorin, työmarkkinajärjestöjen ja työnantajien yhteistyö täydennyskoulutuksen järjestämisessä tuottaa käytännönläheistä, niin työntekijöiden kuin työmarkkinoidenkin tarpeeseen vastaavaa koulutusta. Osaamisen kehittämisen mahdollisuuksia on myös työpaikoilla vertaisoppimisen ja yhteisöllisten oppimismuotojen kautta. Osaamisen kehittäminen pitää olla taloudellisesti mahdollista kaikille tutkinnon suorittaneille. Erityisesti työmarkkinoiden ulkopuolella olevien täydennyskoulutuksessa julkisen rahoituksen painoarvo on suuri. Yksi mahdollinen malli rahoittaa täydennyskoulutusta ovat täydennyskouluttautumiseen tarkoitetut henkilökohtaiset koulutustilit, joiden rahoittamiseen osallistuvat työntekijät, työnantajat ja yhteiskunta yhdessä. Tutkinnon suorittaneiden täydennyskoulutuksen painopisteen pitää olla osaamisen kehittämisessä uusien tutkintojen suorittamisen sijaan. Täydennyskouluttautumisen pitää olla mahdollista kaikille työllisyystilanteesta riippumatta. 1 Yhteiskunta-alan korkeakoulutetut (2015), Ensimmäinen yhteiskunnallisen alan työpaikka milloin, mistä ja miten? Nivelvaihetutkimus 2014. URL: http://bit.ly/ykanivelvaihe2015 Yliopistojen pitää tarjota osaamisen kehittämiseen tähtäävää täydennyskoulutusta sekä yksin että yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa.
Vaikuttavaa yhteiskuntatieteellistä tutkimusta Yhteiskuntatieteiden tutkimuksessa pitää keskittyä yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisuvaihtoehtoihin, ei vain ongelmien osoittamiseen. Yhteiskuntatieteellisen koulutuksen vaikuttavuuden lisäämiseksi olisi tärkeää kehittää metodologioita systeemisten, yhteiskunnallisten ongelmien tunnistamiseen sekä kokonaisuuden näkökulmasta mielekkäiden ratkaisuvaihtoehtojen määrittelyyn. Tutkimuksen arvioinnissa keskeistä on tieteellisten kriteerien ohella yhteiskunnallinen vaikuttavuus, ei ainoastaan mekaaninen julkaisujen tuottaminen. Tutkimuksen yhteiskunnallinen vaikuttavuus on huomioitava myös yliopistojen rahoituksessa. Professor of practice -malli pitää ottaa käyttöön myös yhteiskuntatieteissä. Yhteiskunnallisesti ja työelämässä korkealle meritoituneiden asiantuntijoiden nimittäminen määräaikaisesti professor of practice -tehtäviin yhteiskuntatieteiden koulutusta antaviin tiedekuntiin tuo koulutukseen ja tutkimukseen käytännön työelämän näkökulmaa ja soveltavaa osaamista. Malli toimii myös siltana tieteellisen tutkimuksen ja muun yhteiskunnan välillä. Tutkijoita tulee kannustaa liikkuvuuteen yliopiston ja muiden sektoreiden välillä sekä kansainvälisesti. Sekä tutkijakoulutuksen aikana että post-doc-aikana tapahtuva liikkuvuus sekä osallistuminen kansainväliseen yhteistyöhön ja tieteelliseen keskusteluun mahdollistaa tutkimustiedon mahdollisimman laajan hyödyntämisen yhteiskunnallisten ja globaalien haasteiden ratkaisemisessa. Tutkijoiden työajan ja resurssien pitää keskittyä tutkimuksen tekemiseen, ei apurahabyrokratian pyörittämiseen. Tutkimusta pitää rahoittaa nykyistä pitkäjänteisemmin ja ja tutkijoille pitää turvata työrauha nykyistä vakaammissa työsuhteissa. Osa-aikainen jatko-opiskelijuus on yhteiskuntatieteille tyypillistä, ja jatko-opiskelumahdollisuuksia ei saa rajata vain akateemiselle tutkijapolulle suuntautuneille. Yhteiskunta-alan korkeakoulutettujen mielestä: Yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen pitää pyrkiä yhteiskunnallisten haasteiden ratkaisemiseen. Yliopistojen rahoituksessa on painotettava tutkimuksen yhteiskunnallista vaikuttavuutta pelkkien julkaisujen tuottamisen sijaan. Yhteiskuntatieteissä pitää ottaa käyttöön professor of practice -malli, jonka avulla koulutukseen ja tutkimukseen saadaan käytännön työelämän näkökulmaa ja soveltavaa osaamista. Tutkijoita pitää kannustaa liikkuvuuteen sekä kansainväliseen yhteistyöhön. Tutkijoilla on oltava mahdollisuus täysipainoiseen ja pitkäjänteiseen tutkimuksen tekemiseen. Tutkimuksen rahoituksen on siis oltava nykyistä pitkäjänteisempää ja tutkijoiden työsuhteiden oltava nykyistä vakaampia. Osa-aikaisen jatko-opiskelun mahdollisuus on edelleen säilytettävä.