Jukka Piippo Mielenterveyden yliopettaja; Arcada Psykiatrian erikoissairaanhoitaja ET perheterapeutti PhD
Sairaus Riippuvuus on ihmisen tapa selviytyä elämästä, keinotekoisesti saavuttu tunne joka saa ihmisen ajattelemaan että hän ei voi saavuttaa sitä millään muulla tavalla. Sellaisena se on yhtä vähän lääketieteellisesti hoidettava ongelma kuin on työttömyys, puute selviytymistaidoista tai alentava yhteisö. Ainoa parannuskeino riippuvuuteen on että ihmisillä on enemmän voimavaroja, arvoja ja tuottavalle elämälle tarpeenmukainen ympäristö. Yhä enemmän hoitoa ei auta meitä voittamaan huonosti ohjailtua taistelua esim. huumeita vastaan. Se vain kääntää huomiomme pois riippuvuuden todellisista kysymyksistä. (StantonPeele, Curesdependeton attitude, notprograms. Los Angeles Times, 1990)
Helkaman (2004) mukaan hierarkian ja tasa-arvon voidaan katsoa olevan yhteydessä valta-asetelmiin, luottamus tulee mahdolliseksi kun valta on jaettua ja kun ihmiset toimivat rehellisesti ei hierarkkisia tai kontrolloivia rakenteita enää tarvita. Valta, autonomia, ihmissuhteet, hierarkia, traditiot ja asiantuntijuus ovat ilmiöitä jotka vaikuttavat ihmisiin erilaisissa yhteisöissä (Giddens, 1990, 1991; Helkama, 2004; Gadamer, 2003; Piippo, 2008) Teorian ja hyvien käytäntöjen (traditiot) luoma tietämisen valta (power of knowledge)
Trust, Autonomy and Safety at Integrated Network- and Family-oriented model for cooperation A Qualitative Study 22 yksilöä ja 10 perhettä Merkittäviä hoidollisia asioita jotka eivät synny itsestään Vaativat erilaisia asioita varsinkin ammattiauttajilta Yhteydessä toisiinsa Erilaiset mutta silti samankaltaiset taustat Perustuu Tarpeenmukaisen hoidon periaatteisiin (Alanen, 1997, Aaltonen et al. 2000)
Perhekeskeisyys Asiakkaan ja perheen todelliset ja muuttuvat hoidolliset tarpeet Hoidon tapauskohtainen suunnittelu ja integrointi Prosessin jatkuvuus Psykoterapeuttinen asenne Moniammatillinen työryhmä Horisontaalinen asiantuntijuus Rituaalien ja rajojen purkaminen
Kaikki potilaalle tärkeät henkilöt hänen sosiaalisesta verkostostaan kokoontuneet yhteen Ilmapiiri jossa kokee voivansa puhua itselleen tärkeistä asioista Ongelmat nähdään useasta näkökulmasta Potilas kokee yhteistyötä vaikutuksen alaisena olemisen sijaan Monipuolinen tietämisen ja ymmärryksen jakaminen/vaihtaminen johtaa kokonaisuuden ja autonomian kokemukseen Vastavuoroinen, rehellisyyttä ja avoimuutta sisältävä prosessi Kyetä hyväksymään apua toisilta johtaa autonomian kokemukseen
Liiallinen ja hämmentävä innostus Kohtuuttoman abstrakti Poissulkeminen ja hämmennys vähentää autonomiaa Muiden vaikutuksen alaisena oleminen Oman ymmärryksen väheksyminen ja henkilökunnan muuttumaton ajattelutapa Persoonattomaksi tuleminen Yksin jäämisen kokemus käsittämättömässä ja hämmentävässä tilanteessa
Perustuu verkostokeskeiseen ja innovatiiviseen tiimityöskentelyyn Tiimi rakentuu jokaisen spesifisen tapauksen pohjalta Jokaisen tiimin jäsenen asiantuntijuus, tietäminen ja osaaminen on tasa-arvoinen muiden jäsenten kanssa Muuta kuin vertikaalinen asiantuntijuus Tietoinen rajojen ja reviirien ylitys Ottaa huomioon potilaan ja perheen oman asiantuntijuuden
Vallan käyttö antaa vallalle erilaisia assosiaatioita riippuen siitä kuinka sitä käytetään Autoritäärinen valta asiantuntija, joka tietää parhaiten ja pyrkii olemaan auktoriteetti Auktoritatiivinen valta vain sen jonka ei tarvitse vedota auktoriteettiinsa voidaan sanoa olevan auktoritatiivinen Se, jonka täytyy vedota auktoriteettiinsa on kadottanut auktoriteettinsa
Asiantuntijuuden muodot suhteessa hoitokulttuurissa painottuvaan yhteisöllisyyteen ja joustavuuteen (Engeström 1992, 1995, Launis 1997, Aaltonen ym. 2000). Lisääntyvä yhteisöllisyys Menettelytapoihin suuntautunut byrokraattinen asiantuntijuus Yksilön erityistaitoihin perustuva asiantuntijuus= VERTIKAALINEN ASIANTUNTIJUUS Innovaatioihin suuntautuva tiimija verkostoasiantuntijuus HORISONTAALINEN ASIANTUNTIJUUS Erikoistuneisiin työryhmiin perustuva asiantuntijuus Lisääntyvä joustavuus
Monipuolinen tietämisen ja ymmärryksen vaihtaminen johtaa kokonaisuuden ja autonomian kokemukseen Kyetä hyväksymään apua toisilta johtaa autonomian kokemukseen Kokemus itsestä autonomisena persoonana hoitosuhteessa Kaikki asiakkaalle tärkeät henkilöt hänen sosiaalisesta verkostostaan kokoontuneet yhteen Asiakas kokee yhteistyötä vaikutuksen alaisena olemisen sijaan Tulla kohdelluksi yksilönä kunnioittavalla tavalla
Gadamer(2003) valta ja auktoriteetti Laitila (2004) ja Aaltonen et.al. (2000) horisontaalinen asiantuntijuus Paterson& Zderad (1988) kanssa oleminen (beingwith) ja tekeminen (doing-with) Buber(1997) dialoginen Minä-Sinä suhde Ryan& Deci (2000) itsemääräämisoikeus vaikuttaa myönteisesti terveyskäyttäytymiseen -autonomia ja ihmisten välinen vuorovaikutus lisää sisäistä motivaatiota ja edistää mielenterveyttä