Verkostot ja niiden johtaminen

Transkriptio

1 Verkostot ja niiden johtaminen

2 Toimintaympäristön luonne (Mason & Mitroff, 1981) Ongelman luonne määrittää sen, miten ratkaisua lähdetään hakemaan Yksinkertaiset eli helpot ongelmat Monimutkaiset eli ilkeät ongelmat Postmodernit toimintaympäristöt ja sen todellisuuden ongelmat ovat hyvin monimutkaisia Ongelmatyypit (yksinkertaiset ja monimutkaiset) ovat suuressa määrin toisistaan riippuvaisia vain harvat ongelmista on mahdollista eristää itsenäisesti käsiteltäviksi.

3 Toiminta monimutkaisessa ympäristössä Verkottunut, ilkeä ja dynaaminen ongelma, jota ei voi ratkaista mutta joka on hallittavissa verkottuneella tiedolla Sosiaalinen ongelma, jossa tarvitaan yhteisiä sopimuksia, kollektiivista ymmärrystä ja moniäänisiä hyviä käytäntöjä toisistaan erillisten ratkaisujen sijaan.

4 Mitä verkostot ovat (Järvensivu, Nykänen & Rajala, 2010) Työnjako Organisaatiotyypin toimivuus eri tilanteissa Hierarkia Markkina Verkosto Organisaation hierarkia määrittelee, kuka tekee ja mitä tekee Osto- ja myyntisopimus määrittelee, kuka tekee ja mitä tekee Työnjako ratkaistaan joustavasti neuvotellen, luottamuspohjalta Hyvä, kun tarvitaan tehokas, tasalaatuinen, erikoisosaamista vaativa palvelutuotanto Mutta jos palvelu ei vastaa asiakkaan tarpeisiin, niin joko hierarkian täytyy muuttua tai asiakkaan täytyy mennä toisen organisaation asiakkaaksi Hyvä, kun asiakastarpeet ovat selkeitä ja palvelu helposti tuotteistettavissa Asiakastarpeen muuttuessa sopimuksen muuttaminen voi olla vaikeaa, hidasta ja kallista Hyvä, kun pitää reagoida muuttuviin tarpeisiin eikä selkeitä ratkaisuja ole tarjolla (eli kun tarvitaan innovatiivisia ratkaisuja tai muutoin joustavia palveluja) Ei ole peruspalveluiden tuottamisessa yhtä tehokas kuin hierarkia tai markkinat

5 Moniammatillinen verkosto: yhteistyömallien kehitys 2. Byrokraattisen asiantuntijuuden yhteistyömalli: yhteistyö on rutiinien ja erillisten ongelmien käsittelyä yhdessä 4. Tiimi- ja verkostoasiantuntijuuden yhteistyömalli: yhteistyö on yhteisten asiakastapausten sekä tiimin toimintatapojen käsittelyä yhdessä 1. Yksilöllisen asiantuntijuuden yhteistyömalli yhteistyö on avun ja tiedon antamista ja saamista 3. Tulossuuntautuneen asiantuntijuuden yhteistyömalli: yhteistyö on keskinäistä kilpailua Veistilä: Verkostojohtaminen sosiaali- ja terveysalalla, KyAMK 2009

6 Verkosto yleinen määritelmä (Markku Sotarauta, 2007) Verkosto voidaan määritellä eriasteisesti ja eri tavoin vakiintuneiksi sosiaalisiksi suhteiksi toisistaan riippuvaisten toimijoiden välillä, jotka ovat organisoituneet yhteisen ongelman tai resurssipohjan ympärille. Verkostosuhteiden syntyminen edellyttää keskinäisen riippuvuuden oivaltamista ja hyväksymistä. Yhteistyö ei tällöin perustu hierarkkisiin suhteisiin, vaan lojaalisuuden, solidaarisuuden, luottamuksen ja keskinäisen tuen luonnehtimiin yhteyksiin.

7 Verkostoituminen Verkostoituminen, joka tapahtuu organisaatioiden rajojen yli, nähdään yhdeksi tärkeimmistä jatkuvan kehityksen ja oppimisen edellytyksistä. Verkostoitumisen merkitys korostuu entisestään oppimisprosessien laajetessa yksilötasolta organisaatiotasolle ja erityisesti juuri työelämän edustajien kanssa tapahtuvassa yhteistyössä. Organisaatiossa tapahtuvan oppimisen tärkeänä lähtökohtana on, että organisaation rakenne sekä organisaation sisäinen ja ulkoinen vuorovaikutus sopeutuu jatkuvasti muuttuviin tilanteisiin. (Salo 1999, )

8 Verkosto Yhteisö

9 Verkostoitunut kehittämisprosessi Alkaa verkoston kokoamisesta ja keskinäisen luottamuksen rakentamisesta Liikkeelle ei lähdetä heti ratkaisujen kehittämisestä oman osaamisen rajallisuuden ymmärtäminen ratkaisu on löydettävissä vain yhteistyöllä Verkosto kytkettävä mukaan paitsi ratkaisujen kehittämiseen, myös itse ongelman määrittelyyn Järvensivu, Nykänen & Rajala, 2010

10 Verkostoitunut kehittämisprosessi Innovaatioiden syntyminen edellyttää hiljaisen tiedon liikkumista toimijoiden välillä Tiedon liikkuminen edellyttää sitä, että toimijat tuntevat toisensa, luottavat toisiinsa ja sitoutuvat yhteisten ratkaisujen etsimiseen Luottamuksen ja sitoutumisen rakentaminen on ensisijaista! Haasteena: etukäteen ei voida ennustaa, milloin ja minkälaisia ratkaisuja verkosto alkaa tuottaa Järvensivu, Nykänen & Rajala, 2010

11 (Rakenne)muutokset mahdollisuus vai uhka? Ei mahdollisuutta ylläpitää toimijoiden välistä luottamusta ja sitoutumista voi rapauttaa verkostojen toimintaedellytyksiä Vahvat verkostot voivat tukea uuden suunnan löytämistä tiedon liikkuminen ja innovaatiotoiminta jatkuu, vaikka rajat muuttuvatkin Järvensivu, Nykänen & Rajala, 2010

12 Johtaminen verkostoissa Luottamuksen ja sitoutumisen mahdollistamista Verkosto toimii, kun se tuottaa arvoa toimijoilleen eli vastaa toimijoiden tarpeisiin Verkoston toimivuutta voidaan edistää muuttamalla verkoston rakenteita (pelisäännöt, toimijajoukko ja toimijoiden väliset suhteet) olemassa olevien rakenteiden puitteissa (sosiaalisten suhteiden toimivuus, toimijoiden keskinäinen luottamus ja sitoutuminen) Järvensivu, Nykänen & Rajala, 2010

13 Johtaminen verkostoissa Hyvä verkostojohtaminen Sitoutuminen Verkosto ja verkostoosaaminen kehittyvät Luottamus Tunteminen Verkosto tuottaa haasteita ratkaisuihin Järvensivu, Nykänen & Rajala, 2010

14 Mikä on haaste? Mitä osaamista? tarvitaan ratkaisuun? Keitä verkostossa tarvitaan? Tulkaa mukaan! Järvensivu, Nykänen & Rajala, 2010

15 Kehittäjäverkostojen pullonkauloja (Sotarauta & Linnamaa, 1999) Keinotekoisuus - kehittäjäverkostoilla on taipumus muodostua keinotekoisiksi verkostoiksi, jolloin yhteistyöstä tulee itsetarkoituksellista, hallinnon sektoreiden ja institutionaalisten rakenteiden perusteella määräytyvää yhteistyötä yhteistyön itsensä vuoksi. Yhteensopimattomuus - organisaatiot ja niiden avainhenkilöt eivät tule toimeen keskenään. Eristäytyminen - organisaatiot keskittyvät sisäisiin asioihinsa, eivätkä aktiivisesti suuntaudu ulospäin ja etsi uusia kumppanuussuhteita ja yhteisiä hankkeita. Informaation panttaaminen - organisaatiot eivät aktiivisesti jaa tietoa toisilleen. Epäluotettavuus - verkostomaiset suhteet perustuvat luottamukseen. Jos luottamus menetetään, sen palauttamiseen kuluu runsaasti aikaa ja energiaa. Kurittomuus - osa toimijoista ei kunnioita verkoston pelisääntöjä ja kumppanuussuhteiden ensisijaisuutta, jolloin luottamukselliset suhteet saattavat vaarantua. Ymmärtämättömyys - keskeiset toimijat eivät ymmärrä toistensa lähtökohtia, tavoitteita ja strategioita. Lisäksi he saattavat käyttää omaa ammattisanastoaan, jolloin ihmiset päätyvät puhumaan toistensa ohi.

16 Kehittäjäverkostojen pullonkauloja (Sotarauta & Linnamaa, 1999) Sitoutumattomuus toimijoiden oletetaan sitoutuvan yhteisen hyvään, etsimättä sitoutumista kunkin toimijan omista lähtökohdista ja hyväksymättä erilaisia tapoja sitoutua. Resurssien puute - kun toimitaan verkostomaisessa suhteessa, jokaisen osapuolen olisi tuotava verkostoon jotain lisäarvoa. Oppimattomuus verkostoon kuuluvat toimijat eivät osaa hyödyntää omia eikä muiden kokemuksia eikä sulauttaa uutta omaan toimintaan. Foorumien vähäisyys ja toimimattomuus yhteistyön onnistuminen edellyttää sellaisten foorumien riittävää määrää, joilla yhteistyötä on mahdollista jäsentää ja jotka tukevat toimijoiden mahdollisuutta osallistua keskusteluun. Työnjaon selkiintymättömyys verkostossa juututaan paikallaan pyörivään keskustelukaruselliin, jos työtä ei osata jakaa ja yhdessä tekemistä vastuuttaa riittävän selkeästi.

17 PARAS: Päihdetyön johtaminen ja koordinaatio Ehkäisevää ja korjaavaa päihdetyötä on järkevä suunnitella ja johtaa kokonaisuutena Kunnan tai yhteistoiminta-alueen päihdetyön johtamisen ja koordinaation perusrakenteet ovat päihdetyöstä vastaava johto, strategiatyö, monialainen työryhmä, seutukoordinaattori ja/tai ehkäisevän päihdetyön yhdyshenkilö Luonteva vastuutaho on kunnan sosiaali- ja terveystoimi Ehkäisevän päihdetyön johtaminen prosessien johtamista Strategiatyö ja monialainen työryhmä oleelliset elementit hallinnonalat ylittävän työn johtamisessa ja koordinoinnissa Ehkäisevä päihdetyö osana terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä Mielenterveystyön kytkeminen mukaan hyvinvointiohjelman kautta, josta vastaa kunnan hyvinvointityöryhmä Juha Mieskolainen

18 Ehkäisevä päihdetyö

19 Ehkäisevä ja edistävä mielenterveystyö Mielenterveyttä edistävä toiminta (promootio) Yhteiskunnallisten ja yksilöllisten tekijöiden tunnistaminen ja voimistaminen koko väestön keskuudessa Mielenterveyden häiriöitä ehkäisevä toiminta (preventio) Mielenterveyttä uhkaavien tekijöiden tunnistaminen ja torjuminen riskiryhmiin vaikuttamalla Mielenterveyden häiriöitä korjaava toiminta Tutkimus, hoito ja kuntoutus Yhteiskuntapolitiikan merkitys.

20 PETE verkostoitumisen aatelia? Välittäjä 2009 hankkeen perintö

21

22

23 Keskustelu Esittele jokin omaan työhösi keskeisesti liittyvä verkosto. Kuvaa verkoston historia, tavoitteet ja tulokset sekä toimintatavat ja oma roolisi verkostossa Pohdi esittelemäsi verkoston johtamisen hyviä käytäntöjä ja haasteita erityisesti luottamuksen ja sitoutumisen näkökulmasta.

24 Tehtäväksi Laatikaa yhdessä hyvän verkostojohtamisen huoneentaulu PETEverkostoille.