HARTOLAN KUNTA muutos ja osittainen sekä Murakan kyläkaava Kaavaselostus, luonnos FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY 30.1.2015 P21427
Kaavaselostus, luonnos 1 (50) 30.1.2015 Sisällysluettelo 1 Tiivistelmä... 1 1.1 Suunnittelualue... 1 1.2 Kaavoitusmenettelyn vaiheet... 2 1.3 Kaavan tavoitteet ja keskeinen sisältö... 3 1.4 Kaavan toteutus... 4 2 Suunnittelualueen nykytila ja suunnittelun lähtökohdat... 5 2.1 Suunnittelualueen yleiskuvaus... 5 2.2 Luonnonympäristö... 5 2.2.1 Maa- ja kallioperä sekä topografia... 5 2.2.2 Pintavedet... 5 2.2.3 Pohjavedet... 5 2.2.4 Kasvillisuus... 6 2.2.5 Eläimistö... 8 2.2.6 Uhanalaiset ja silmälläpidettävä luontotyypit... 9 2.2.7 Uhanalaiset ja silmälläpidettävät lajit ja luonto- ja lintudirektiivien lajit... 9 2.2.8 Arvokkaat luontokohteet... 9 2.3 Maisema ja kulttuuriympäristö... 11 2.3.1 Yleistä... 11 2.3.2 Maisema-alue ja maisemamaakunta... 12 2.3.3 Maisematyyppi... 13 2.3.4 Maisemarakenne... 13 2.3.5 Valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet... 14 2.3.6 Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt... 14 2.3.7 Maakunnallisesti merkittävät maisema- ja kulttuuriympäristökohteet... 15 2.3.8 Rakennustaiteellisesti tai kulttuurihistoriallisesti arvokkaat kohteet... 16 2.3.9 Muinaisjäännökset... 17 2.4 Maanomistus... 17 2.5 Yhdyskuntatekniikka... 17 2.6 Liikenne... 17 2.7 Virkistysalueet ja reitit... 19 2.8 Aluetta koskevat suunnitelmat... 20 2.8.1 Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet... 20 2.8.2 Maakuntakaava... 21 2.8.3 Yleiskaava... 23 2.8.4 Asemakaavat... 24 3 Rantayleiskaavan suunnittelun tavoitteet ja eteneminen... 25 FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy Osmontie 34, PL 950, 00601 Helsinki Puh. 010 4090, fax 010 409 5001, www.fcg.fi Y-tunnus 2474031-0 Kotipaikka Helsinki
Kaavaselostus, luonnos 2 (50) 30.1.2015 3.1 Kaavatyölle alussa asetetut tavoitteet... 25 3.2 Vireilletulo, osallistumis- ja arviointisuunnitelma... 26 3.2.1 Kaavoitusmenettelyn vaiheet... 26 3.2.2 Viranomaisten tavoitteet... 26 3.2.3 Osallisten tavoitteet... 26 3.3 Rantayleiskaavan valmisteluvaihe... 27 3.3.1 Tavoitteiden tarkentuminen... 27 3.3.2 Kaavoitusmenettelyn vaiheet... 28 4 Rantayleiskaavan kuvaus... 29 4.1 Kaavaratkaisu... 29 4.1.1 Yleistä... 29 4.1.2 Mitoitus... 29 4.1.3 Kaavaan tehdyt muutokset... 30 4.1.4 Asuminen ja loma-asuminen... 32 4.1.5 Matkailu... 32 4.1.6 Virkistys ja vesiliikenne... 33 4.1.7 Maa- ja metsätalous... 33 4.1.8 Luonnonympäristö... 33 4.1.9 Kulttuuriympäristö... 34 4.1.10 Liikenne... 34 4.1.11 Erityisalueet... 34 4.2 Rantayleiskaavan suhde tavoitteisiin ja suunnitelmiin... 35 4.2.1 Rantayleiskaavan suhde valtakunnallisiin alueidenkäyttötavoitteisiin... 35 4.2.2 Rantayleiskaavan suhde maakuntakaavaan... 35 4.2.3 Rantayleiskaavan suhde yleiskaavan sisältövaatimuksiin... 37 4.3 Rantayleiskaavan vaikutukset... 39 4.3.1 Yleistä vaikutusten arvioinnista... 39 4.3.2 Vaikutukset ihmisten elinoloihin ja elinympäristöön... 40 4.3.3 Vaikutukset maa- ja kallioperään, veteen, ilmaan ja ilmastoon... 40 4.3.4 Vaikutukset kasvi- ja eläinlajeihin, luonnon monimuotoisuuteen ja luonnonvaroihin 40 4.3.5 Vaikutukset alue- ja yhdyskuntarakenteeseen, yhdyskunta- ja energiatalouteen sekä liikenteeseen... 41 4.3.6 Vaikutukset kaupunkikuvaan, maisemaan, kulttuuriperintöön ja rakennettuun ympäristöön... 42 4.4 Rantayleiskaavan toteuttaminen... 42 4.4.1 Rantayleiskaavan oikeusvaikutukset... 42 4.4.2 Rantayleiskaavan toteutus... 43 5 Murakan kyläyleiskaava... 44 FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy Osmontie 34, PL 950, 00601 Helsinki Puh. 010 4090, fax 010 409 5001, www.fcg.fi Y-tunnus 2474031-0 Kotipaikka Helsinki
Kaavaselostus, luonnos 3 (50) 30.1.2015 Liitteet: muutosalueen luontoselvitys. 5.2.2014. FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy. Lähteet ja tausta-aineisto: Aarrevaara Eeva, Uronen Carita, Vuorinen Tapani 2006. Päijät-Hämeen maisemaselvitys. Päijät- Hämeen liitto, Lahden ammattikorkeakoulu, Hämeen ympäristökeskus. 2006. Hämeen ympäristökeskuksen moniste 94/2005. Nina Könönen. Hartolan rakennetun kulttuuriympäristön selvitys. (KUKUSE) Liikennevirasto 2010. Liikennemääräkartta 2010. Liikennevirasto 2012. Raskaan liikenteen liikennemääräkartta 2012. Liikennevirasto 2014. Valtakunnallinen tieliikenne-ennuste 2030. Liikenneviraston tutkimuksia ja selvityksiä 13/2014. Museovirasto 2009. Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY 2009. Museovirasto 1993. Valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset ympäristöt RKY 1993. Päijät-Hämeen kiinteät muinaisjäännökset. toim. Anna-Riikka Vaden. Päijät-Hämeen liitto A 169. 2008. Wager Henrik 2006. Päijät-Hämeen rakennettu kulttuuriympäristö. Päijät-Hämeen liitto A 159. 2006. FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy Osmontie 34, PL 950, 00601 Helsinki Puh. 010 4090, fax 010 409 5001, www.fcg.fi Y-tunnus 2474031-0 Kotipaikka Helsinki
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kaavaselostus, luonnos 1 (44) 1 Tiivistelmä 1.1 Suunnittelualue Rantayleiskaavan muutoksen suunnittelun kohteena on Jääsjärven ranta-alueet. Suunnittelualueella ovat voimassa Jääsjärven rantayleiskaava (1998), Jääsjärven rantayleiskaavan muutos ja Taajama-alueen osayleiskaavan muutos (2005). Jääsjärven rantayleiskaavan muutoksen suunnittelualueen rajaus on osoitettu oheisessa kuvassa. Kaavamuutosalueella on noin 197 km rantaviivaa ja 125 km muunnettua rantaviivaa. Kuva 1. muutoksen aluerajaus.
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kaavaselostus, luonnos 2 (44) Kuva 2. Murakan oikeusvaikutuksettoman kyläyleiskaavan aluerajaus. Rantayleiskaavoituksen rinnalla Jääsjärven eteläosassa sijaitsevalle Murakan kyläalueelle laaditaan oikeusvaikutukseton kyläyleiskaava. 1.2 Kaavoitusmenettelyn vaiheet muutos on ilmoitettu vireille..2013 Osallistumis- ja arviointisuunnitelma (OAS) nähtävillä 4.4.-15.5.2013. Yleisötilaisuus 8.5.2013. Rantayleiskaavasta järjestettiin 1. viranomaisneuvottelu 14.6.2013. Rantayleiskaavaluonnos kunnanhallituksessa..2015. Rantayleiskaavaluonnos nähtävillä.. -..2015. Rantayleiskaavaehdotus kunnanhallituksessa..2015. Rantayleiskaavaehdotus nähtävillä.. -..2015. Rantayleiskaava kunnanhallituksessa..2015. Rantayleiskaavan hyväksyminen kunnanvaltuustossa..2015.
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kaavaselostus, luonnos 3 (44) 1.3 Kaavan tavoitteet ja keskeinen sisältö Kaavoitukseen on ryhdytty kunnan aloitteesta ja tarpeesta päivittää kunnan alueella oleva vanhin rantayleiskaava vastaamaan nykypäivän tarpeita ja mitoitusta. Rantayleiskaavamuutoksen pääasialliset tavoitteet ovat seuraavat: erilaisten luonto- ja kulttuuriympäristöjen huomioon ottaminen maanomistajien tasapuolinen kohtelu ranta-alueiden monipuolinen käyttö nykyisessä rantaosayleiskaavassa olevien virheiden korjaaminen vapaa-ajanasuntojen käyttötarkoituksen muuttamisen helpottuminen kaavan ajantasaistaminen vastaamaan muita Hartolan rantaosayleiskaavoja elinkeinotoiminnan edellytysten parantaminen yleinen virkistys ja suojelu Rantayleiskaavan muutoksessa nostetaan Jääsjärven rantarakennusoikeus samalle tasolle kuin se on vastaavissa muissa rantayleiskaavoissa Pohjois- ja Etelä-Hartolassa: loma-asuntoalueella rakennuspaikan rakennusoikeus 250 m 2 pientalovaltaisella asuntoalueella rakennuspaikan rakennusoikeus 350 m 2 maatilojen talouskeskusten alueella rakennusoikeus asuinrakennusten osalta 600 m 2 Lisäksi tarkistetaan ranta-alueen ulkopuolelle jäävien talouskeskusten rantasaunojen rakennusoikeudet. Rantayleiskaavan muutoksen yhteydessä tarkastellaan myös mahdollisuuksia muuttaa rakennuspaikkojen käyttötarkoituksia. Kyseeseen tulisivat tällöin alueet, joilla vesi- ja viemäröinti hoidetaan vesiosuuskuntien toimesta ja jotka sijoittuvat suotuisasti sekä liikenteellisesti että palveluihin nähden. Rantayleiskaavassa osoitettujen rakennuspaikkojen perusteena olevaa muunnettuun rantaviivaan ja emätilaselvitykseen perustuvaa alkuperäistä mitoitusta ei muuteta. Mitoituksessa mahdollisesti esiintyvät virheet voidaan korjata. Rantayleiskaavan muutoksesta syntyneet kulut voidaan periä maanomistajilta heille koituneen hyödyn suhteessa. Ekon, Hirtesalo-Vehkasalon, Viaporin ja Kanteleenniemen ranta-asemakaavat on tarkoitus kumota. Ranta-asemakaavat kumotaan erillisessä prosessissa, josta vastaa Hartolan kunta. Kumottavien ranta-asemakaavojen alueet sisällytetään Jääsjärven rantayleiskaavaan muutokseen ja ranta-asemakaavojen kumoamisen jälkeen kyseisten alueiden rakentamista ohjaa rantayleiskaava. Kanteleenniemen ranta-asemakaavan mukaisten rakennuspaikkojen siirtoa rantayleiskaavan muille alueille tutkitaan, sillä puolustusvoimien asevarikon edellyttämät suoja-alueet estävät rakennuspaikkojen toteuttamisen Kanteleenniemessä. Rantayleiskaavan muutoksella kumotaan osa alkuperäisestä Jääsjärven rantayleiskaavasta. Kumottava osa sijaitsee Jääsjärven eteläosassa, Koitintien eteläpuolella. Kumottava osa on alkuperäisessä rantayleiskaavassa merkitty kyläkeskuksen alueeksi (AT). Kumottava osa sijoittuu ranta-alueen ulkopuolelle. Alue sisältyy rantayleiskaavan muutoksen kanssa samassa yhteydessä laadittavaan oikeusvaikutuksettoman Murakan kyläyleiskaavan alueeseen. Alkuperäinen rantayleiskaava on laadittu aiemmin voimassa olleen rakennuslain aikana. muutos laaditaan niin, että se täyttää nykyisin voimassa
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kaavaselostus, luonnos 4 (44) 1.4 Kaavan toteutus olevan maankäyttö- ja rakennuslain vaatimukset sekä kaavoitusmenettelyn että kaavan sisällön osalta. Jääsjärven eteläosassa sijaitsevaan Murakan kylään laaditaan ns. strateginen kyläyleiskaava. Kyläyleiskaavassa osoitetaan rakentamiseen soveltuvia alueita ja rakentamisen ulkopuolelle jätettävät alueet. Rakentamiseen osoitettavat alueet määritellään toiminnallisten tarpeiden perusteella. Kyläyleiskaavan tavoitteena on selkeyttää ja tiivistää kylärakennetta ja varmistaa kylän kehittämismahdollisuudet tulevaisuudessa. Kyläkaavan tavoitteena on ohjata kylän tulevaa maankäyttöä. Kyläkaava voi toimia ohjeena alueen maankäytön tarkemmassa suunnittelussa ja rakennuslupien myöntämisessä, mutta koska kyläkaava laaditaan oikeusvaikutuksettomana, ei kyläkaavan perusteella voida myöntää rakennuslupia. Kaavoitusmenettelystä vastaa Hartolan kunta ja kaavan hyväksyy Hartolan kunnanvaltuusto. muutos on laadittu Maankäyttö- ja rakennuslain mukaisena oikeusvaikutteisena yleiskaavana. muutoksen perusteella voidaan myöntää rakennusluvat ranta-alueelle MRL 72 :n perusteella. Kaava on laadittu aluevarausyleiskaavana, joka ohjaa suoraan rakentamista rantaalueella. Rantayleiskaavassa on osoitettu rakennuspaikat ja rakentamisalueiden aluevaraukset, joille rakennusten tulisi sijoittua, mutta yleiskaavan yleispiirteisyydestä ja mittakaavasta (1:10 000) johtuen rakennusten tarkempi sijoittelu määritellään yksityiskohtaisemmin rakennuslupamenettelyssä. Kaavassa on määritelty periaatteet rakennuspaikkojen koolle ja rakennusten sijoittumiselle. mukaisten rakennuspaikkojen toteuttamisesta vastaavat alueen maanomistajat.
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kaavaselostus, luonnos 5 (44) 2 Suunnittelualueen nykytila ja suunnittelun lähtökohdat 2.1 Suunnittelualueen yleiskuvaus Jääsjärvi sijaitsee keskellä Hartolan kuntaa. Kirkonkylä rajoittuu Jääsjärven länsirannalle. Rantayleiskaavamuutoksen alue käsittää Jääsjärven ranta-alueet Hartolan kunnan alueella. Pohjoisosassa Niemistenkylän rannat kuuluvat Joutsan kuntaan. Suunnittelualueella on 197 km rantaviivaa ja 125 km muunnettua rantaviivaa. Suunnittelualueella on rantojensuojeluohjelmaan kuuluvaa arvokasta järviluontoa, joka edustaa monipuolisesti suomalaisen rantaluonnon eri tyyppejä. Nämä alueet sijaitsevat Jääsjärven itärannalla sekä saaristoalueella. Kotisalon saaressa sijaitsee kulttuurihistoriallisesti arvokas kivikautinen kalmisto. 2.2 Luonnonympäristö Rantayleiskaavan muutostyötä varten on laadittu luontoselvitys (FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy), jonka maastotyöt suoritettiin kesällä 2013 ja raportti valmistui helmikuussa 2014. Kaavaselostuksen kappale 2.2 perustuu pääasiassa laadittuun luontoselvitykseen, joka on kaavaselostuksen liitteenä. Luontoselvitykseen kuuluvat liitekartat 2a ja 2b uhanalaisista ja harvinaisista lajeista toimitetaan ainoastaan viranomaiskäyttöön. 2.2.1 Maa- ja kallioperä sekä topografia 2.2.2 Pintavedet 2.2.3 Pohjavedet Jääsjärven alueen kallioperä kuuluu osana svekofenniseen pääalueeseen, joka muodostui noin 1900 miljoonaa vuotta sitten. Selvitysalueen kallioperä kuuluu Keski- Suomen granitoidikompleksiin, jonka laajuus on noin 44 000 km². Selvitysalueen maaperä koostuu granodioriitistä, porfyyrisestä kalimaasälvästä, graniitista, kiilleliuskeesta, tonaliitista ja gabrosta. Selvitysalueen maaperä on pääasiassa moreenia, mutta myös hiekkaa, hienoa hietaa, savea, hieman hiesua ja kalliomaa-alueita sekä saraturvealueita löytyy. Maanpinnan muodoiltaan selvitysalue on kumpuilevaa ja sijoittuu keskimäärin noin 95 105 metriä merenpinnan yläpuolelle (mmpy). Rannat ovat pääpiirteissään melko loivia. Jyrkemmin maa-alueet rajoittuvat vesialueisiin paikoilla, joilla maaperä on kalliota. Selvitysalue sijoittuu Kymijoen päävesistöalueelle ja siinä tarkemmin Sysmän reitin valuma-alueen Jääsjärven alueen lähialueelle. Jääsjärvi sijoittuu Sysmän reitin yläosiin. Sysmän reitille on ominaista lyhyiden virtavesijaksojen ja vaihtelevan kokoisten järvialtaiden vuorottelu. Suurimpia selkävesiä ovat järven eteläosassa Riihiluodonselkä ja Heposelkä, itäosassa Kanteleenselkä ja pohjoisosissa Nokanselkä. Järven länsiosiin sijoittuvat Kotisalonselkä sekä Lemminginselkä. Jääsjärvi ovat vedenlaadultaan luokiteltu erinomaiseksi, mutta säännöstelyn vuoksi se on ekologiselta laadultaan vain hyvä. Selvitysalueen läheisyydessä on muutamia pohjavesialueita. Läntisimmiltä osiltaan selvitysalue sijoittuu Töllinmäenharju-Huiskanharjun pohjavesialueelle, joka on luokiteltu vedenhankintaa varten tärkeäksi pohjavesialueeksi (I-luokka). Selvitysalueen länsireunan tuntumaan sijoittuu Hartolan kirkonkylän I-luokan pohjavesialue. Alueen
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kaavaselostus, luonnos 6 (44) 2.2.4 Kasvillisuus eteläpuolelle jäävät Pohjola-Tainionvirran alueet sekä Sahansuo-Vaimolammen IIluokan pohjavesialueet. Selvitysalue kuuluu eteläboreaaliseen kasvillisuusvyöhykkeen Järvi-suomen alueeseen, missä vallitsevat pääasiassa mustikkatyypin kangasmetsät. Alueen metsät ovat pääosin tehokkaassa metsätalouskäytössä ja ne ovat iältään melko nuoria. Varttuneempaa ja luonnontilaisempaa puustoa esiintyy runsaammin rantojensuojeluohjelman alueella. Järven rannoilla yleisin kasvupaikkatyyppi on tuore, mustikkatyypin kangas. Kuivahkoa puolukkatyypin kangasta alueella on vähän ja kasvillisuustyyppi keskittyy karujen kallioalueiden läheisyyteen. Yleisin ranta-alueiden suotyyppi ovat suojaisiin lahdenpohjukoihin ja mataliin lahtiin syntynyt rantaluhta. Tyypillisimmin luhdat ovat suhteellisen laajoja järviruoko- ja saraluhtia, jotka alavilla rannoilla vaihettuvat pajuluhdiksi. Laajoja luhtaisia ranta-alueita on mm. Ruskealan ja Vehkalahden sekä Suojoensuun alueilla. Selvitysalueen saaret ovat selvästi rehevämpiä ja niillä esiintyy runsaammin lehtomaista kangasta sekä paikoin myös tuoreita lehtoja ja lehtokorpia. Myös metsäluhdat ovat saarten rannoilla yleisempiä. Vehkasalo Vehkasalon saaressa sijaitsee yhdeksän pienehköä luonnonsuojelualuetta. Saaren itäreuna ja eteläkärki kuuluvat rantojensuojeluohjelmaan. Vähä-Vehkasalon alueella on laidunnettua metsälaidunta, jolla on kasvillisuus- (perinnebiotooppi) ja maisemaarvoja. Saarella esiintyvät pääkasvupaikkatyypit ovat tuore mustikkatyypin kangas sekä lehtomainen käenkaali-mustikkatyypin kangas. Saaren luonnonsuojelualueilla esiintyy myös tuoretta lehtoa ja lehtokorpea. Kuivahkoja puolukkatyypin mäntykankaita esiintyy vain vähän ja ne keskittyvät Hulkonniemen, Kulonpalon ja Korkeimman alueille. Alueella on metsälain 10 :n mukaisia vähätuottoisia kallioalueita, jotka ovat paikallisen luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaita. Rannat ovat pääpiirteissään melko karuja ja paikoin erittäin kivikkoisia. Hirtesalo Hirtesalo sijoittuu Vehkasalon pohjoispuolelle. Saareen sijoittuu kahdeksan yksityistä luonnonsuojelualuetta, joista osa on suojeltu ns. luontotyyppipäätöksellä eli alueilla esiintyy erityisesti suojeltavaa luontotyyppiä. Hirtesalon rantametsien yleisin kasvupaikkatyyppi on lehtomainen kangas ja saari on yleisilmeeltään hyvin rehevä. Lehtipuustoa esiintyy runsaasti ja rantojen valtapuina ovat monin paikoin raudus- ja hieskoivu, harmaaleppä ja tervaleppä. Saaren keskiosat ovat kuusivaltaisempia mustikkatyypin tuoreita kankaita. Vanhoja peltoja on paikoin istutettu koivulle. Luonnonarvoiltaan monimuotoista rantametsää esiintyy rakentamattomilla alueilla saaren koillis- ja erityisesti lounaisosissa. Hirtesalossa on tavattu luonnonsuojeluasetuksessa (160/1997) rauhoitetun pesäjuuren (Neottia nidus-avis) kasvupaikka. Saaren eteläkärki on monimuotoista ja paikoin lahopuurikasta metsä-, pensaikko- ja avoluhtaa.
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kaavaselostus, luonnos 7 (44) Kotisalo Saaren kaakkoisosaan sijoittuu Kotisalon lehdon Natura-alue, joka on myös suojeltu yksityisenä luonnonsuojelualueena. Alue kuuluu myös lehtojensuojeluohjelmaan. Kotisalon pohjois- ja itäosat kuuluvat rantojensuojeluohjelmaan. Kotisalon metsien pääkasvupaikkatyypit ovat tuore ja lehtomainen kangas. Saaren pohjoisosiin on tehty hyvin laajoja avohakkuita. Keskiosissa on varttuvaa, lehtomaista kuusikangasmetsää. Tuoretta lehtoa sekä lehtokorpea esiintyy Kotisalon lehdon luonnonsuojelu- ja Natura-alueella sekä saaren lounaisrantaa reunustavalla, koivu- ja tervaleppävaltaisella metsäalueella. Ohrasaari Ohrasaaressa on kolme yksityistä luontotyyppipäätöksellä suojeltua luonnonsuojelualuetta. Pääkasvupaikkatyyppi on tuore kuusi- ja kuusisekakangas. Luonnonsuojelualueilla esiintyy myös tuoretta lehtoa. Saaren keskiosissa on pieni peltoalue. Saareen johtavan pengertien yhteydessä on ruovikkoluhtaa sekä suojaisia lahdelmia, joissa havaittiin runsaasti luontodirektiivin liitteen IV(a) lummelampikorentoa. Myös saaren itä- ja etelärannalla on lajille soveltuvaa elinympäristöä. Itärannalla levittäytyy laaja ruovikkoluhta, jonka yllä kierteli ravinnonhaussa useita törmäpääskyjä (VU, vaarantunut). Urrion- ja Lehtisensaaret sekä Lammassalo Urrion- ja lehtisensaaret sekä Lammassalo sijoittuvat hyvin tiiviisti toistensa tuntumaan Vehkasalon ja Kotisalon saarten eteläpuolelle. Saarien välisillä alueilla on avoluhtia sekä suojaisia lahdelmia, jotka sopivat mm. lummelampikorennon (luontodirektiivin liite IV(a)) elinalueiksi vaikka lajia ei kartoituksissa havaittu. Urrionsaaren eteläpuolisko ja Lehtisensaaren itäosat kuuluvat rantojensuojeluohjelmaan. Urrionsaaren keskiosiin sijoittuu vanha Urrion tila, jonka ympäristössä on säilynyt avoimena entisiä peltoalueita. Muutoin saari on metsäinen. Lehtisensaaren keskiosissa vanhat peltoalueet ovat kasvamassa umpeen. Metsäalueet ovat hyvin reheviä ja kasvupaikkatyyppi vaihtelee mosaiikkimaisesti. Alueella esiintyy lehtomaista kangasmetsää, tuoretta kuusikangasta ja metsäluhtaa. Lammassalo on pääosin harvennettua, tuoretta kuusi- ja mäntykangasta. Nautsalo Nautsalon saaresta suurin osa kuuluu rantojensuojeluohjelmaan, jonka alueella metsät ovat melko yhtenäisiä ja luonnontilaltaan muuta saarta edustavampia. Suojeluohjelman ulkopuolisella osalla metsiä on käsitelty voimakkaammin ja ne ovat iältään nuorempia. Metsät ovat saaren keskiosissa tuoretta kuusi-sekakangasmetsää. Saaren pohjoisosissa, Martinsaaren eteläpuoleisella lahdelmalla kasvaa kelluslehtistä kasvillisuutta ja lahdelma soveltuu luontodirektiivin liitteen IV(a) lummelampikorennon elinalueeksi vaikkei lajia kartoituksissa tavattu. Nautsalon eteläkärki sekä lintujenharju ovat hyvin alavaa aluetta. Puusto on nuorta ja lehtipuuvaltaista; harmaa- ja tervaleppää sekä hies- ja rauduskoivua. Saaren eteläkärkeen sijoittuu luotoja, joilla pesii ja ruokailee monipuolisesti eri lintulajeja (mm. kalatiira, kalalokki, laulujoutsen, harmaalokki ja isokoskelo). Lintujensaaren väliin jäävä salmi on lummelampikorennon (luontodir. IV(a)) elinaluetta.
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kaavaselostus, luonnos 8 (44) 2.2.5 Eläimistö Alueen eläimistöä ja linnustoa ei ole erikseen kartoitettu, vaan tiedot perustuvat lähtötietoihin sekä luontoselvityksen yhteydessä tehtyihin yleisiin havaintoihin. Alueella esiintyvän nisäkäslajiston voidaan olettaa edustavan Päijät-Hämeen alueelle tyypillistä talousmetsien ja rantojen lajistoa. Maastokartoitusten yhteydessä nisäkäshavaintoja tehtiin ainoastaan hirvestä, rusakosta ja oravasta. Lähtötietojen perusteella tavanomaisista riistalajeista alueella esiintyvät myös mm. kettu, metsäjänis metsäkauris sekä valkohäntäpeura. Hirtesalon alueella on esiintynyt liito-oravaa (VU, luontodirektiivin liite IV(a)). Jääsjärvi on luokiteltu kansallisesti arvokkaaksi lintualueeksi eli FINIBA -alueeksi (Finnish Important Bird Areas), sillä alueella esiintyvä linnusto on hyvin monipuolinen ja runsas. Jääsjärvi tarjoaa runsaasti erityyppisiä pesimäympäristöjä eri lintulajeille. Alueella viihtyvät niin kirkasvetisiä, karuja järviä suosivat lajit kuin rehevien ruovikkorantojenkin lajit. Järven linnustollisesti arvokkain alue on Lemminginselän- Ohrasaaren kivikkoinen ja runsassaarinen alue, jossa pesii lähes kolmannes järven vesi- ja lokkilinnustosta (PHLTY 2014). Saarien ja rantojen metsälintulajisto on melko tavanomaista kuivien, tuoreiden ja lehtomaisten kankaiden pesimälajistoa. Jääsjärven vesialueelta voidaan erottaa useita linnustollisesti arvokkaita alueita, joilla pesii silmälläpidettävää ja uhanalaista lintulajistoa. Laajoilla ruovikkoluhdilla pesii taantuneita sorsalintulajeja. Luhdilla pesivät myös useat Euroopan Unionin lintudirektiivin liitteessä I mainitut lajit. Vesialueelle sijoittuu linnuston kannalta tärkeitä luotoja ja luotoryhmiä, joilla pesivät runsaina esiintyvien kala- ja harmaalokkien ohella mm. selkälokki (VU), naurulokki (NT), pikkulokki (lintudirektiivi liite I) ja kalatiira (lintudirektiivi liite I). Kartoituksissa selvitysalueella tehtiin yli viisikymmentä havaintoa uhanalaiseksi luokitellusta selkälokista. Selkälokin kannalta merkittävin pesimäalue sijoittui kesällä 2013 Vehkasalon luoteisrannalle, Pirtinniemen ja Pääsaarten väliselle alueelle, missä havaittiin 5-10 pesivää selkälokkiparia. Osa Jääsjärvellä pesivistä lintulajeista kuuluu niin sanottuihin Suomen kansainvälisiin vastuulajeihin. Suomella katsotaan olevan kansainvälinen vastuu tiettyjen pohjoisten alkuperäislajien säilyttämisestä. Vastuu merkitsee lähinnä sitä, että lajin seurantaa ja tutkimusta on tehostettava ja että lajin elinympäristö tulee ottaa huomioon maankäytön suunnittelussa. Vastuulajit eivät välttämättä ole uhanalaisia eikä vastuulajeilla ole välttämättä lainsäädännössä määriteltyä asemaa (Ympäristöhallinto 2013). Selvityksessä ei erikseen inventoitu selkärangattomia eläinlajeja eikä alueelta ole lähtötietojen perusteella tiedossa uhanalaisten selkärangattomien havaintoja. Selvitysalueen läheisyydestä (Niemistönselän länsirannoilla) on 2000-luvulta tiedossa silmälläpidettävän (NT) räpyläsarahitukoin esiintymiä. Lajista ei tehty havaintoja maastokäyntien yhteydessä. Hartolan keskustan läheisyydessä, Riihiluodonselän länsirannalla on 2000-luvulla havaittu luontodirektiivin liiteeseen IV(a) kuuluvaa täplälampikorentoa (SYKE 2013). Maastotöiden yhteydessä havaittiin useita lummelampikorennon (luontodirektiivi liite IV(a)) esiintymisalueita. Todettujen elinalueiden lisäksi selvitysalueelle sijoittuu runsaasti muita soveltuvia elinympäristöjä, mistä lajia ei kuitenkaan luontotyyppikartoituksen yhteydessä havaittu.
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kaavaselostus, luonnos 9 (44) 2.2.6 Uhanalaiset ja silmälläpidettävä luontotyypit Selvitysalueella uhanalaisten ja silmälläpidettävien luontotyyppien esiintyminen keskittyy Natura-, luonnonsuojelu- sekä rantojensuojeluohjelman alueille sijoittuville metsäalueille sekä muille arvokkaille luontokohteille, jotka on esitetty kohdassa 2.2.8. 2.2.7 Uhanalaiset ja silmälläpidettävät lajit ja luonto- ja lintudirektiivien lajit Uhanalaiset ja silmälläpidettävät lajit Kelta-apila Paunikko Selkälokki Punasotka Törmäpääsky Pohjanmasmalo Räpyläsarahitukoi Ketoneilikka Kuhankeittäjä Rantasipi Isokoskelo Tukkakoskelo Metso Sirittäjä Naurulokki Kalasääski Kelta-apila Luontodirektiivin liitteen IV(a) lajit Lummelampikorento Täplälampikorento Liito-orava Lintudirektiivin liitteen I lajit Metso Kalasääski Palokärki Pyy Kuikka Laulujoutsen Kaulushaikara Ruskosuohaukka Kalatiira Pikkulokki 2.2.8 Arvokkaat luontokohteet Selvitysalueelle sijoittuu yksi Natura-alue sekä useita luonnonsuojelualueita. Selvitysalueen keski- ja itäosat kuuluvat rantojensuojeluohjelmaan. Koko Jääsjärvin on luokiteltu kansallisesti arvokkaaksi lintualueeksi (FINIBA). Selvitysalueelle sijoittuvien
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kaavaselostus, luonnos 10 (44) Natura 2000-alueet, luonnonsuojelualueet sekä suojeluohjelmien kohteet on esitetty kuvassa Kuva 3. Kuva 3 Selvitysalueelle sijoittuvat Natura-, luonnonsuojelu- ja suojeluohjelmien alueet. Kansainvälisesti arvokkaat kohteet Kotisalon lehdon Natura 2000-alue o Maankäyttösuositus: SL Kansallisesti arvokkaat kohteet Jääsjärven FINIBA alue o Maankäyttösuositus: - Jääsjärven rantojensuojeluohjelman alue o Maankäyttösuositus: SL Luonnonsuojelualueet o Maankäyttösuositus: SL Luhtarannat, joilla esiintyy luontodirektiivin liitteen IV(a) korentojen elinalueita o Maankäyttösuositus: luo-2 Maakunnallisesti arvokkaat kohteet Selkälokin pesimäluodot o Maankäyttösuositus: MY/luo-3
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kaavaselostus, luonnos 11 (44) Paikallisesti arvokkaat kohteet Muut arvokkaat lintujen pesimäluodot o Maankäyttösuositus: MY/luo-3 Jääsjärven luhtarannat o Maankäyttösuositus: MY/luo-1 Hirtessalon koillisrannan metsä o Maankäyttösuositus: luo-1 Hirtessalon etelärannan metsäluhta o Maankäyttösuositus: luo-1 Hirtessalon lounaisranta o Maankäyttösuositus: luo-1 Kinastenojan puronvarsi ja rämeikkö o Maankäyttösuositus: luo-1 Kotisalon rantametsä o Maankäyttösuositus: luo-1 Lehtisensaaren metsät o Maankäyttösuositus: MY/luo-1 Uitonniemen metsäluhta o Maankäyttösuositus: luo-1 Jääsjärven kalliorannat o Maankäyttösuositus: luo-1 Muut luonnonsuojelullisesti arvokkaat kohteet Vähä-Vehkasalon kulttuuri/perinnemaisemat o Maankäyttösuositus: pm Yölinnun kulttuuri/perinnemaisemat o Maankäyttösuositus: km 2.3 Maisema ja kulttuuriympäristö 2.3.1 Yleistä Jääsjärvi on maisemakuvaltaan hyvin monimuotoinen. Aluetta luonnehtii hyvin rikkonainen rantaviiva sekä lukuisat saaret, luodot ja karit. Alueen pohjoisosat ovat maanpinnanmuodoiltaan tasaisempia moreeni- ja hiekkamaita ja eteläosissa maisema on pienipiirteisempää. Rannat ovat pääosin metsäisiä ja maisemakuvaltaan melko sulkeutuneita. Rantametsät ovat lehtipuuvaltaisia ja iältään pääosin nuoria ja tiheitä. Avoimempia ranta-alueita on Yölinnun alueella, jossa avautuu kumpuileva ja kaunis peltomaisema. Pienempiä peltoalueita esiintyy Rautarannansalmen ja Suursyvän- Korpelansalmen rannoilla. ( muutosalueen luontoselvitys. FCG 2014.)
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kaavaselostus, luonnos 12 (44) Kuva 4. Ilmakuva suunnittelualueesta. Jääsjärven rantayleiskaava-alueen rajaus on merkitty kuvaan punaisella ja Murakan kyläyleiskaava-alueen rajaus keltaisella. 2.3.2 Maisema-alue ja maisemamaakunta Päijät-Hämeen ja Keski-Suomen maakunta on keskeinen osa Järvi-Suomea. Se kuuluu Kymijoen vesistöalueeseen, jonka keskusjärvi on yli 120 kilometrin pituinen Päijänne. Osa Hartolasta kuuluu Päijänteen vuoriseutuun, jossa maisemat ovat jylhiä. Suurin osa Hartolasta kuuluu Puulan mäkiseutuun, jonka luonto on pikkupiirteiseen vaihtelevaa. Seudun huomattavin harjuasutus on Joutsan-Hartolan harjulla. (Aarrevaara et al. 2006.)
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kaavaselostus, luonnos 13 (44) 2.3.3 Maisematyyppi 2.3.4 Maisemarakenne Ympäristöministeriön asettaman maisema-aluetyöryhmän laatima maisemamaakuntajako (1993) luokittelee Päijät-Hämeen kuuluvaksi kolmeen maisemamaakuntaan: Eteläiseen rantamaahan, Hämeen viljely- ja järvimaahan ja Itäiseen Järvi-Suomeen. Maisemamaakunnat on jaettu edelleen maisemaseutuihin. Hartola kuuluu Itäiseen Järvi-Suomeen ja Lounais-Savon järviseutuun. Itäinen Järvi- Suomi on järvien, metsien ja haja-asutuksen mosaiikkia. Vesistöt ovat Itäisen Järvi- Suomen suurin rikkaus, alueella on lukuisia sokkeloisia järviä ja vesireittejä. Kallioperä on geologiselta iältään vanha ja kulunut vuoriston tasainen pohja eli peneplaani, jota rikkovat monet pääosin luode-kaakkosuuntaiset ruhjeet. Moreenit, etenkin drumliinikentät peittävät suurelta osin kallioperän. Maaperä on melko karua ja metsät ovat pääosin mustikkatyypin kuusikoita ja puolukkatyypin mäntykankaita. Soita tällä alueella on erittäin vähän. (Aarrevaara et al. 2006.) Päijät-Hämeen maisemaselvityksessä on tarkennettu Ympäristöministeriön vuonna 1993 laatimaa valtakunnallista maisemamaakuntajakoa määrittelemällä ja rajaamalla Päijät-Hämeen maakunnalliset maisematyypit. Hartola kuuluu Sysmän-Hartolan viljelyseutuun ja Heinolan järviseutuun. (Aarrevaara et al. 2006.) Jääsjärven rantayleiskaava-alue sijoittuu länsiosistaan Sysmän-Hartolan viljelyseutu alueelle. Sysmän Hartolan viljelyseudun maisemakuvassa yhdistyvät metsäiset kallioja moreeniharjanteet sekä viljelymaisemat, jotka ovat suurelta osin savipohjaisia ja muodoltaan tasaisempia kuin Salpausselkien pohjoispuolella yleensä. Viljelymaisemia elävöittävät lukuisat järvet. Kaksi koillisesta lounaaseen kulkevaa harjujaksoa ovat merkittäviä maankäytön ja maiseman kannalta. Tiestö seurailee viljelymaisemien laitoja, mikä lisää vaikutelmaa avomaisemien osuudesta ja topografian maltillisuudesta. (Aarrevaara et al. 2006.) Jääsjärven rantayleiskaava-alue sijoittuu itäosistaan Heinolan järviseutu -alueelle. Heinolan järviseudulla levittäytyvät lukemattomat vesistöt ja niitä reunustavat metsäiset selänteet. Maaperä muodostuu pääosin avokallion päälle kerrostuneesta moreenista. Peltoalueita on erittäin vähän ja ne ovat hyvin pienialaisia. Jääsjärvi on yksi alueen päävesistöistä. (Aarrevaara et al. 2006.) Hartolan maisemarakenne koostuu melko vähistä elementeistä. Sen perustekijöitä ovat Jääsjärvi ja muut vesistöt, kirkonkylän kautta kulkeva pohjois-eteläsuuntainen harjumuodostuma, jonka tuntumaan aktiivinen maankäyttö on suurelta osin keskittynyt, sekä harvaanasutut vesistöjen halkomat metsäselänteet. (Aarrevaara et al. 2006.)
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kaavaselostus, luonnos 14 (44) Kuva 5. Hartolan maisemarakenne (Aarrevaara et al. 2006). Jääsjärven rantayleiskaava sijoittuu kuvan alueille 1, 2 ja 3. Maisemarakennekartta (Kuva 5) kohta 1: Kunnan halki kulkee melko laajaksi levinnyt harjumuodostuma, jonka liepeet on raivattu avomaisemiksi. Kirkonkylä on syntynyt harjun ja vesistöjen muodostamaan solmukohtaan. Myös päätiestö ja kyläasutus seurailevat harjumuotoa. Maisemarakennekartta (Kuva 5) kohta 2: Harjun itäosat ovat tasoittuneet ja maasto on soistunutta, harvaanasuttua metsämaata. Maisemarakennekartta (Kuva 5) kohta 3: Jääsjärvestä etelään levittäytyy metsäisestä moreenimaasta ja vesistöistä koostuva maisematyyppi. Maastomuodot ovat pienimittakaavaisia, yleisilme on melko loivapiirteinen. Hallitsevia ovat metsämaisemat, pieniä peltoalueita on tiestön varressa ja kooltaan pienten kyläalueiden ympärillä. 2.3.5 Valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet alueella ei sijaitse valtakunnallisesti arvokkaita maisemaalueita. 2.3.6 Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt Valtakunnallinen inventointi Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt, Museovirasto 2009 (RKY 2009), on valtioneuvoston päätöksellä 22.12.2009 otettu valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden tarkoittamaksi inventoinniksi, joka korvaa vuoden 1993 inventoinnin valtakunnallisten