PYHÄJÄRVEN KAUPUNKI MARJONIEMEN LOMAKYLÄ LUONTOSELVITYS

PYHÄJÄRVEN KAUPUNKI MARJONIEMEN LOMAKYLÄ LUONTOSELVITYS EKOTONI KY KIMMOKAAVA

2 SISÄLLYSLUETTELO 1. TAUSTA 2. TAVOITTEET JA TUTKIMUSMENETELMÄT 3. LUONTOSELVITYS 3.1 TOPOGRAFIA JA GEOMORFOLOGIA 3.2 VESISTÖT 3.3 KASVILLISUUS 3.4 MAISEMA 4. SUOJELUALUEET, SUOJELUOHJELMAT JA NATURA 2000-VERKOSTO 5. LUONNONSUOJELU-, VESI- JA METSÄLAIN MUKAISET KOHTEET 6. UHANALAISLAJISTO 7. LUOKITUS JA MAANKÄYTTÖSUOSITUKSET

3 MARJONIEMEN LOMAKYLÄ LUONTOSELVITYS 1. Tausta Suunnittelualue sijaitsee Pyhäjärven kaupungin Pyhäjärvellä. Kohde sijaitsee Pyhäjärven lounaisrannalla. Inventointi käsittää Marjoniemen lomakylän omistuksessa ja sen lähellä olevat alueet. 2. Tavoitteet Luontoselvityksen tavoitteena on selvittää alueen luonnonympäristöä tulevan maankäytön suunnittelun tarpeisiin. Luontoselvitys toteutettiin maastotöiden osalta 22.-23.6.2010. Alueen inventointiin maastossa käytettiin aikaa n. 9 h. Inventoinnissa huomio kiinnitettiin alueen kasvillisuuteen, geomorfologiaan ja maisemakuvaan. Päähuomio kiinnitettiin ns. lakikohteiden esiintymiseen alueella ja myös muiden huomioarvoisten luontotyyppien lajiston esiintymiseen. Luontoselvitys toteutettiin siten, että ensin inventoitiin suunnittelualueen eteläosa. Inventointi aloitettiin Likonevalta tien 7693 pohjoispuolelta. Inventointia jatkettiin rantaa pitkin kohti lomakylää. Lomakylän pihapiirin inventoinnin jälkeen inventoitiin Likaperän ja Leväniemen alueet. Inventoinnissa käytettiin apuna sanelukonetta, muistikirjaa, kiikaria ja karttaa. Inventoinnin tulokset on kerätty sanalliseksi raportiksi ja kartalliseksi esitykseksi. Inventoinnin perusteella on esitetty alueluokitus ja mahdollisia suosituksia rakentamiseen soveltuvista ja soveltumattomista alueista. Kartoitusalueesta on laadittu joitain kasvilajikuvauksia, jotta saatiin yksityiskohtaisempi käsitys ko. alueen lajistosta ja sen vaihtelusta. Kasvilajien yleisyyttä arvioitiin eräillä alueilla seuraavasti kuusiportaisella asteikolla, jossa: 1 = yksittäinen havainto kasvilajista 2 = kasvia kasvaa niukasti siellä täällä 3 = kasvia niukasti jokseenkin koko näytealalla 4 = kasvia on runsaasti koko alalla, mutta ei laajaa, yhtenäistä kasvustoa (peittävyys 10 50 %) 5 = kasvilaji esiintyy massalajina (peittävyys 50 75 %) 6 = kasvilaji esiintyy erittäin runsaana massalajina (peittävyys yli 75 %) Vesikasvien, heinien ja sarojen kohdalla saattaa esiintyä puutteita. Maastossa ei systemaattisesti havainnoitu nilviäis-, hyönteis-, sieni tai jäkälälajistoa. 3. LUONTOSELVITYS 3.1 Topografia ja geomorfologia Suunnittelualueen relatiiviset korkeuserot ovat vähäiset. Aluetta voidaan luonnehtia tasanko- tai kankaremaaksi, jossa korkeuserot ovat enimmillään noin 5 m. Varsinaisia geomorfologisia muodostumia ei suunnittelualueella esiinny. Maaperä on pääosin moreenia. Etenkin eteläosassa aluetta moreenia peittää vaihtelevanpaksuinen eloperäinen aines. Puturinlahden itäpuolella on glasifluviaalisesta aineksesta muodostuneita harjanteita.

4 Kuva 1. Tyypillistä eloperäisen aineksen peittämää topografiaa suunnittelualueen eteläosassa. Kuva 2a. Puturinlahden itärantaa. Glasifluviaalisen aineksen harjanteet erottuvat heikosti mäntykankaalla 3.2 Vesistöt Pyhäjärvi sijaitsee kokonaan Pyhäjärven kaupungin alueella VT 4:n itäpuolella. Järven pinta-ala on 12178,5 ha, suurin syvyys 27 m, tilavuus 770284,1 m3 ja rantaviivan pituus 244,5 km. Järvi jakaantuu varsin erityyppisiin erillisiin selkiin. Kaupungin varsinainen taajama, Pyhäselkä, sijaitsee järven pohjoisrannalla. Pyhäjärven vesi on Isoselällä kirkasta, kun taas Junttiselän vesi on sameampaa ja Keson-ja Piiponselän sekä Kirkkoselän vesi on humuspitoisempaa eli ruskeampaa. Järven keskisyvyys on 6.6 m ja enimmillään vettä lievästi säännöstellystä järvestä löytyy lähes 30 m. Suurimmilla selillä näkösyvyyttä on noin 3 m. Pyhäjärven kalasto on monipuolinen. Hauki on järvessä yleinen ja etenkin matala Junttiselkä tunnetaan varsinaisista jättiläisistä. Vuosittain saadaan yli kymmenkiloisia petoja. Suuremmilla selillä viihtyvät lohensukuiset kalat. Yleisempiä ovat muikku, kuore ja siika, mutta lohipetokannatkin ovat melko hyvät, sillä

5 järvilohta ja taimenta istutetaan vuosittain. Myös kuhakanta on istutusten ansiosta hyvä. Petokalat kasvavat järvessä nopeasti johtuen runsaasta ja monipuolisesta ravinnosta. Talvisin Pyhäjärvestä saadaan suuriakin pilkkisaaliita. Yleisimmät saaliskalat ovat ahven ja särki, mutta hauki ja siikakaan eivät ole harvinaisuuksia. Vesistöön on siis istutettu kuhaa, järvilohta, järvitaimenta, planktonsiikaa sekä muikkua. Järven vedenvärissä on lievä humusleima. Väriluku on 36 (0-200 mg Pt/l). Rehevyystasoltaan järvi on lievästi rehevä. Kokonaisfosfori on 12 (0-106 µg/l) ja happamuudeltaan neutraali vesi on ph: 6,8 (5-7,9 µg/l). Suunnittelualueella on yksi lampi: Hyötylänlampi (kuva 2b). Se vaikuttaa melko luonnontilaiselta, joskin ympäröiviltä metsäalueilta suo-ojat tuovat runsaasti humusta ja ravinteita. Puturinlahti on penkereellä erotettu järvialueesta. Luonnontilaisia pysyviä vedenjuoksu-uomia ei alueella esiinny. Kuva 2b. Hyötylänlampi on rannoiltaan soistunut luonnontilainen tai sen kaltainen pieni suolampi. 3.3. Kasvillisuus Inventointi aloitettiin suunnittelualueen eteläosasta Likolahdelta. Lahden rantaa reunustaa leveä, paikoin 20-30 m leveä luhta-ruovikkovyöhyke (ks. kuvat 3 ja 4). Ranta-alue on tasainen, pehmeäpohjainen. Kasvillisuus on laajasti mäntyvaltaista ojikkoa. Jonkin verran esiintyy koivua ja katajaa. Kenttäkerroksen valtalajit ovat juolukka, suopursu, lakka, variksenmarja, kurjenjalkaa, kanerva ja jne. Maapuita tai pystypökkelöitä ei esiinny. Puusto on tasaikäistä (ks. kuva 5). Hieman etäämpänä rannasta, lähempänä lomakylää johtavaa tietä, maasto nousee ja männyn ohella paikoin esiintyy sekapuuna koivua ja kuustakin. Kenttäkerroksessa alkaa olla tyypillisempää tuoreen kankaan lajistoa kuten mustikkaa, metsäimarretta, puolukkaa, kevätpiippoa, metsälauhaa jne. Lomaasutukselle johtavan tien varrella on myös yksi hakkuualue. Myös harmaaleppää esiintyy paikoin. Kasvillisuus jatkuu hyvin samantyyppisenä aina Hyötylänlammelle ja lähiympäristön asutukselle asti.

6 Kuva 3. Likolahti on laajasti ruovikoitunut. Ranta-alueet ovat matalia ja soistuvia. Pienen saaren kohdalla ruovikko ulottuu saareen asti. Pieni lahdelma on laajasti ruovikoitunut ja osin jo soistunut. Ranta on samantyyppistä kuin edellä on kuvattu. Lahti on maisemallisesti kaunis. Korttelialueella on yhteensä 7 loma-asuntoa. Asutuksen itäpuolella on puusto kuusi-koivusekakangasta. Jonkin verran sekapuuna on mäntyä. Maapuita tai pystypökkelöitä ei esiinny. Puusto on harvennettua. Paikoin on järeää puustoa. Kenttäkerroksessa mustikka dominoi, mutta myös lillukkaa ja metsälauhaa esiintyy. Puturinlahden erottaa järvestä maapenger ja silta. Puturinlahti on kauttaaltaan melko ruovikoitunut (ks. kuva 2a). Lahden itäranta on tasaikäistä mäntyvaltaista kangasta. Kenttäkerros on tavanomaista mustikan ja variksenmarjan dominoivaa. Puturinlahden pohjoispuolella alkaa rakennettu lomakylän alue. Eteläosassa on pallokenttä, tanssilava ja järvestä erotettu lohilammikko. Rakennuksia ympäröivät laajat nurmikenttäalueet. Lohilammikon pohjoispuolella on veneranta ja uimaranta ja varsinainen lomakylän keskusrakennuksia (ks. kansilehti). Kuvat 4 ja 5. Komeaa saraluhtaa Likolahden keskiosassa. Kuvassa taustalla pieni rakennelma. Tyypillistä mäntyvaltaista kangasta Likolahden itärannalta. Puusto on tasaikäistä ja kenttäkerroksessa mm juolukka, suopursu, kanerva, vaivaiskoivu jne..

7 Nurmikkoalueiden ulkopuolella on kenttäkerros heinittynyttä (ks. kuva 7). Alue jatkuu kasvillisuudeltaan samanlaisena aina lomakylän alueen rajalle asti. Marjoniemen kärki ei ole lomakylän omistuksessa ja ei varsinaisesti sisälly nyt kaavoitettavaan alueeseen, mutta luontoselvitys laadittiin myös tälle alueelle, koska se jää lomakylän alueen sisäpuolelle ja oli täten tarkoituksenmukaista sisällyttää luontoselvitykseen. Niemen kärkialue on koivu-pihlaja-mänty -valtainen ja perusasetelmaltaan rehevä. Erityisesti pihlajaa on runsaasti sekapuuna (ks. kuva 9), samoin harmaaleppää. Mustikka, metsätähti, oravanmarja, vanamo, nuokkuhelmikkä, karhunputki, metsämaitikka, metsäkorte, metsäkurjenpolvi, lillukka. Vaikka maapuita tai pystypökkelöitä ei ole, on puusto vaihtelevan ikäistä ja etenkin pihlajissa on vanhoja yksilöitä runsaasti. (ks. kuvat 8 ja 9). Niemen kärkialueen itäpuolella on neljän loma-asunnon kortteli. Paikoin tonttien raja-alueilla on säilynyt vielä rippeitä aikaisemmin melko rehevästäkin kasvillisuudesta. Em. korttelin eteläpuolella on rämemäinen painanne tien lähellä. Likaperän lahden alueella ranta-alue on heinittynyttä; metsälauha, timotei, koiranheinä jne. Lisäksi esiintyy puolukka, isotalvikki, mansikka, niittyleinikki, metsämaitikka, lillukka, metsäimarre. Puusto on harvennettu niin, että isoja koivuja kasvaa harvakseltaan. Kun siirrytään kohti etelää lähemmäksi niittyä, tulee koivun sekaan myös mäntyä. Puusto on kuitenkin yhä harvennettua. Niityn ja tien yhtymäkohdassa on puolikulttuurilajistoa; paljon harmaaleppää ja pajuja. Lomakylään johtavan tien ja Puturinlahden välinen alue on nuorta mäntytaimikkoa, jossa sekapuuna on koivua. Kuva 7. Lomakylän itärantaa. Alue on pääosin hoidettua nurmikenttää. Paikoin viheriöiden reunoilla on niittymäisemmin hoidettua aluetta. Kuva 6. Lomakylän lohiallasta.

8 Edellä mainitun niityn kaakkois- ja eteläpuolella on laajalti nuorta ojikkoa. Sitä on harvennettu melko äskettäin ja maassa on runsaasti hakkuujätteitä. Puusto on pääosin mäntyä, mutta myös jonkin verran koivua ja haapaa. Kenttäkerros on muuntunutta. Kun vielä edetään kohti etelää, tullaan hakkuualueelle, joka rajoittuu lähelle lomakylään menevää tietä. Kuva 8. Marjoniemen kärkialuetta. Niemen keskiosat ovat lohkareisia. On todennäköistä, että niemessä on ollut asutusta kauan. Kasvillisuus on rehevää ja alue on myös saattanut olla metsälaidunta. Kuva 9. Likaperän ranta-aluetta loma-asuntokorttelin itäpuolelta. Puusto on harvennettua koivikkoa. Kenttäkerroksen lajistoa Equisetum sylvaticum, metsäkorte 2 Luzula pilosa, kevätpiippo 1 Maianthemum bifolium oravanmarja 2 Rubus saxatilis, lillukka 1 Calluna vulgaris, kanerva 1 Oxalis acetosella, käenkaali 1-2 Pteridium aquilinum sananjalka 1 Suo-orvokki, suo-orvokki 1-2

9 Vaccinum myrtillus, mustikka 3-4 Vaccinium vitis-ideaea, puolukka 1 Potentilla erecta rätvänä 1 Convallaria majalis, kielo 1 Solidago virgaurea kultapiisku 1-2 Trientalis europaea metsätähti 1-2 Dryopteris carthusiana metsäalvejuuri 2 Fragaria vesca ahomansikka 1-2 Gymnocarpium dryopteris metsäimarre 2 Rubus idaeus, vadelma 1 Linnaea borealis,vanamo 1-2 Empetrum nigrum, variksenmarja 1 Melampyrum pratense metsämaitikka 2 Kuva 10. Harvennettua puustoa niittyalueen eteläpuolelta. 3.4 Maisema Maisemakuvan kannalta Marjoniemen valoisa niemialue (ks. kuvat 8 ja 9), lomakylästä ja Marjoniemestä avautuvat näkymät Pyhäjärvelle ovat maisemallisesti edustavat. Eteläosan mäntyvaltainen alue on maisemakuvaltaan suljettu. Sen sijaan Likolahtea reunustavan laaja luhta on maisemallisestikin edustava (ks kuvat 3 ja 4). Hyötylänlampi on ilmeeltään rauhallinen, erämaamainen lampi. 4. Suojelualueet, suojeluohjelmat, maakuntakaavan varaukset ja Natura -2000 alueet Suunnittelualueella tai sen läheisyydessä ei ole perustettuja suojelualueita, valtakunnallisiin suojeluohjelmiin tai alueellisissa inventoinneissa mainittuja alueita. Myöskään Natura-verkostoon kuuluvia alueita ei ole alueella tai sen läheisyydessä.

10 Kuva 9. Marjoniemen kärjessä on metsämaisema kaunis. Kasvillisuus on rehevää pihlaja-koivuvaltaista rehevää kangasta. Alue on ollut vanhaa laidunta. 5. Luonnonsuojelu-, vesi- ja metsälain mukaiset kohteet Luonnonsuojelulain 29 :ssä on lueteltu 9 luontotyyppiä, joiden luonnontilaisia tai luonnontilaiseen verrattavia kohteita ei saa muuttaa niin, että niiden ominaispiirteiden säilyminen kyseisellä alueella vaarantuu. Suojeltuja luontotyyppejä ovat: Luontaisesti syntyneet, merkittäviltä osin jaloista lehtipuista koostuvat metsiköt Pähkinäpensaslehdot Tervaleppäkorvet Luonnontilaiset hiekkarannat Merenrantaniityt Puuttomat tai luontaisesti vähäpuustoiset dyynit Katajakedot Lehdesniityt Avointa maisemaa hallitsevat suuret puut ja puuryhmät Suunnittelualueella ei maastokäyntien perusteella esiinny LSL 29 mukaisia luontotyyppejä, jotka edellyttäisivät luonnonsuojelualueen perustamista. Metsälain 10 velvoittaa säilyttämään arvokkaita elinympäristöjä, jos ne ovat luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia sekä ympäristöstään selvästi erottuvia. Niitä koskevat hoito- ja käyttötoimenpiteet tulee tehdä elinympäristöjen ominaispiirteet säilyttävällä tavalla. Tällaiset elinympäristöt ovat yleensä pienialaisia. Metsälain tarkoittamia erityisen tärkeitä elinympäristöjä ovat: Lähteiden, purojen ja pysyvän vedenjuoksu-uoman muodostavien norojen sekä pienten lampien välittömät lähiympäristöt Ruoho- ja heinäkorvet, saniaiskorvet sekä lehtokorvet ja Lapin läänin eteläpuolella sijaitsevat letot Rehevät lehtolaikut Pienet kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla Rotkot ja kurut Jyrkänteet ja niiden välittömät alusmetsät Karukkokankaita puuntuotannollisesti vähätuottoisemmat hietikot, kalliot, kivikot, louhikot, vähäpuustoiset suot ja rantaluhdat Hyötylänlammen lähiympäristöä voidaan pitää metsälain tarkoittamana pienen lammen välittömänä lähiympäristönä. Se on myös vesialueeltaan alle 1 ha laajuinen ja täten vesilain mukainen kohde.

11 Likolahden rantaluhtaa voidaan myös pitää metsälain tarkoittamana elinympäristönä. Vesilain muutoksen mukaan (1105/1996, 15a ja 17a ) alle hehtaarin suuruiset fladat, kluuvijärvet ja lähteet muualla kuin Lapin läänissä enintään yhden hehtaarin suuruiset lammet, järvet ja vesistöä pienemmät uomat tulee säilyttää luonnontilaisena. Hyötylänlampi lienee vesilain mukainen kohde, alle 1 ha suuruinen lampi. Muut metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt mm Meriluoto ja Soinisen (1998) mukaan: vanhat havu- ja sekametsiköt vanhat lehtimetsiköt paisterinteet supat ruohoiset suot metsäniityt hakamaat Suunnittelualueen muista arvokkaista metsäluonnon kohteista mainittakoon Marjoniemen kärkialueen metsälaidun/vanha lehtimetsikkö. 6. Direktiivi- ja uhanalaislajisto Maastokäynnillä pyrittiin kiinnittämään huomiota luonnonsuojelulaissa mainittujen eläinlajien esiintymiseen alueella. Uhanalaisten ja erityisesti suojeltavien kasvilajien (LSL 46 ja 47 ) esiintymät Uhanalaisten- ja erityisesti suojeltavien eliölajien (LSL 46 ja 47 ) esiintymät Luontodirektiivin IV (a) tarkoittaminen eläinlajien lisääntymis- ja levähdyspaikat Uhanalaisiksi tai silmälläpidettäviksi luokitelluista lajeista on ilmaistu tekstissä myös vuoden 2000 uhanalaisluokituksen mukainen luokitus: CR = äärimmäisen uhanalaiset EN= erittäin uhanalaiset VU= vaarantuneet NT= silmälläpidettävät LC= runsaana esiintyvät Maastokäynnin yhteydessä ei löydetty uhanalaisen luokituksen mukaisia lajeja. 7. Luokitus ja maankäyttösuositukset Suunnittelualueiden luokittelussa on käytetty jakoa viiteen luokkaan luontoarvojen perusteella. Luokkajako on jossain määrin subjektiivinen, mutta pyrkimyksenä on ollut huomioida luonnontilaisuutta, puusto ikärakennetta ja lajivalikoimaa, geomorfologiaa ja maisemakuvaa ja näiden yhteisvaikutusta. Käytetyt luokat ovat: arvoluokka 0: ympäristövaurioalueet, kasvillisuus tuhoutunut ainakin osittain arvoluokka 1: tavanomainen maisema ja luonnonympäristö arvoluokka 2: huomioitavia tai jokseenkin merkittäviä luontoarvoja (paikallinen taso) arvoluokka 3: jokseenkin merkittäviä tai merkittäviä luonto- tai maisema-arvoja (paikallinen-seudullinen taso) arvoluokka 4: hyvin merkittäviä luontoarvoja (seudullinen valtakunnallinen taso)

12 Marjoniemen lomakylän ranta-asemakaavan muutosalueella ei ole luontoselvityksen perusteella erityisiä suojelumerkintää edellyttäviä luontoarvoja. Alue voidaan luokitella pääosin luontoarvoiltaan tavanomaiseksi (arvoluokka 1). Marjoniemi ansaitsee tulla huomioiduksi jokseenkin merkittäväksi, paikallista merkitystä omaavaksi metsälaidun ja vanhan metsän alueeksi (arvoluokka 2). Kaavallinen merkintä MY tai luo rajaus. Hyötylänlampi lähiympäristöineen on ns. lakikohde, jolle tulisi osoittaa myös MY tai luo- rajaus. Likolahti laajoine luhtareunoineen ja upeine rantamaisemineen ovat myös paikallisesti merkittäviä kohteita (MY tai luo -rajaus) Täydennysrakentamiseen erityisen hyvin soveltuvia alueita ovat Likaperä, nykyisen lomakylän alue, sekä Likolahden tausta-alueet, jotka ovat hieman muuta ympäristöä korkeammalla rantaan johtavan tien ympäristössä Sauvossa, 19. joulukuuta 2010 Jari Hietaranta liitekartat

13 liite 2 Arvio Marjoniemen ranta-asemakaavan muutoksen linnustosta ja kaavanmuutoksen vaikutuksesta siihen Suunnittelualueen linnustoselvitys perustuu aluetta tuntevien lintuharrastajilta saatuun tietoon ja ei siis perustu tietyn yksittäisen maastokäynnin tulokseen vaan pitempiaikaisiin havaintoihin. Alueen luontoselvityksen yhteydessä tehtiin myös havaintoja alueen linnustosta, mutta inventointiajankohta ei ollut sopiva linnustoselvityksen laadinnalle. Yleispiirteenä voidaan todeta, että suunnittelualueen linnusto on verraten tavanomaista ja lajimäärältään niukkaa. EVA = Suomen kansainvälinen erityisvastuulaji UHEX = Suomen uhanalaisuusluokituksessa mainittu laji (VU: vaarantunut, NT: silmälläpidettävä) DIR = Euroopan Unionin lintudirektiivin liitteessä I mainittu laji, Suunnittelualueen pohjoisosassa Marjoniemen Leväniemen alueella mainitsemisen arvoinen laji on telkkä (EVA), joka siellä on pesinyt pitkään. Telkän ohella vesilinnuista sinisorsa kuuluu alueen tyyppilajistoon. Kahlaajia ja lokkilintuja ei ole havaittu. Varpus- ja muu metsälinnusto on pohjoisosassa alueelle tyypillistä. Metsäpuolen lajeista alueella on tavattu käki, metsäkirvinen, punarinta, pajulintu, harmaasieppo, hömö- ja talitiainen, peippo sekä pajusirkku. Luontoselvityksen maastokäynnin yhteydessä alueelta tavattiin lajeista ainakin hömö- ja talitiainen. Marjoniemen kärjessä lisäksi käki ja runsas rastaslajisto mm laulurastas. Lomakylän rakennetulla alueella metsälinnusto on todennäköisesti tavanomaista. Aikaisempia havaintoja uhanalais- tai direktiivilajistosta ei ole. Maastokäynnin yhteydessä havaittu lajisto oli tyypillistä. Kun siirrytään etelämmäs Runtilanlammen?????? ympäristöön, havaittiin vesilinnuista tavi (EVA ja telkkä (EVA) ja lokkilinnuista keskellä järveä olevilla luodoilla pesi kalalokki- ja kalatiirapari (DIR, EVA). Aikaisemman tiedon perusteella lomakylän ja kaavoitetun alueen????? välillä pesisi myös naurulokkeja (NT), mutta niitä ei nyt havaittu. Kahlaajia tällä alueella ei havaittu. Metsäalueella Runtilammen???? ympäristöstä esiintyy ainakin metsäkirvinen, västäräkki, punarinta, leppälintu (EVA), laulu- ja kulorastas, pajulintu, harmaa- ja kirjosieppo, peippo sekä vihervarpunen. Aikaisempia tietoja tämän alueen (Runtinlammen???? ympäristö) linnustosta ei ollut käytettävissä. Kun siirrytään rakennetun korttelin eteläpuolelle kohti Likonevan aluetta, tehtiin maastossa havainto teerestä (DIR, NT, EVA). Muu metsälajisto oli tavanomaista ja vaatimatonta: metsäkirvinen, harmaasieppo, pajulintu, peippo, järripeippo sekä pajusirkku. Lokkilinnuista paikalla on kauan pesinyt kalatiira (DIR, EVA). Vesilintukanta Likonevan laajan luhdan reunalla on todennäköisesti melko runsas, joskin havainnot maastoaikana rajoittuivat kuikkaan (DIR) ja härkälintuun. Aiemman tiedon mukaan myös kahlaajista liro (DIR, EVA) ja rantasipi (NT, EVA) sekä mahdollisesti valkoviklo (EVA) pesisivät Likonevan alueella, mutta havaintoja ei tehty näistä lajeista. Seurantatietojen mukaan lisäksi merimetso on alkanut runsastua Pyhäjärvellä, mutta ei vielä tällä alueella. Kalasääksi käy kalassa Marjoniemen edustan vesialueilla, mutta ei pesine kaava-alueella. Yhteenveto Kaikkia alueen lajeja ei varmasti ole yhdellä maastokäynnillä pystytty havaitsemaan ja käyttöön saatu paikallisten harrastajien antaman tieto on myös puutteellista. Alueesta sai kuitenkin varsin hyvän yleiskuvan aamupäivän maastokäynnillä. Linnuston kannalta merkittävin alue sijoituu suunnittelualueen eteläosaan, Likonevan laajan luhtalahden reunoille. Kaavoituksessa ei ranta-alueen läheisyyteen osoiteta uutta rakentamista vaan rakentaminen on osoitettu etäämmälle rannasta kuivemmalle metsäalueelle. Metsäpuolen linnusto on verraten tavanomaista.

14 Kaava-alueen pohjoisemman osan linnustossa ei sen ollut mitään kovinkaan ihmeellistä lajistoa. Käyttöön saatu tieto (Tulkku, Kohonen) ei myöskään antanut viitteitä siitä, että alueen linnusto olisi erityisen merkittävää. Marjoniemen lehtipuuvaltaisella kärkialueella esiintyy metsälajistoa runsaasti. Esitetty kaavaratkaisu turvaa linnuston kannalta merkittävimmän alueen (Likolahden) säilymisen nykytilaisena. Edellytyksenä kuitenkin on, ettei alueella suoriteta laajoja ruoppauksia tai vesikasvillisuuden poistoa. Jari Hietaranta