PROFESSORINTIEN PÄIVÄKODIN VASU

PROFESSORINTIEN PÄIVÄKODIN VASU

PROFESSORINTIEN PÄIVÄKODIN VASU SISÄLLYSLUETTELO 1. TOIMINTA-AJATUS 2. ARVOT 3. TOIMIVA KASVATTAJAYHTEISÖ 4. VARHAISKASVATUSYMPÄRISTÖ 5. OPPIMISEN ILO 6. KIELEN JA VUOROVAIKUTUKSEN MERKITYS VARHAISKASVATUKSESSA 7. LAPSELLE OMINAINEN TAPA TOIMIA 8. SISÄLLÖLLISET ORIENTAATIOT 9. KASVATUSKUMPPANUUS 10. ERITYINEN TUKI VARHAISKASVATUKSESSA

1. TOIMINTA-AJATUS Toiminta-ajatuksena on mahdollistaa kiireettömästi ja turvallisesti lapsen kasvaminen ja oppiminen. Lapsen yksilöllisyys ja kehitystason mukaiset tarpeet huomioidaan kaikessa toiminnassa. 2. ARVOT Päiväkodin arvoiksi on yhdessä valittu kiireettömyys, turvallisuus ja avoimuus. Kiireettömyyttä toteutetaan päivittäisessä rytmissä sekä lapsen kehityksen eteenpäin viemisessä. Turvallisuuden takaamiseksi ympäristö on muokattu lapsi huomioiden. Säännöllinen päivärytmi mahdollistaa lapselle turvallisen olon. Aikuiset toimivat johdonmukaisesti ja pitävät kiinni yhdessä sovituista käytännöistä. Aikuinen on lasten saatavilla, kuuntelee ja seuraa lasta ja huomioi myös lapsen tunteet ja psyykkiset tarpeet (ikävä, paha mieli, sylin tarve). Avoimuus toteutuu päivittäisissä kohtaamisissa työntekijän ja vanhempien kesken. Hyvien asioiden lisäksi huolet otetaan puheeksi. 3. TOIMIVA KASVATTAJAYHTEISÖ Päiväkodissamme työskentelee erilaisen koulutuksen ja kokemuksen omaavia työntekijöitä yhteisen päämäärän, hyvinvoivan lapsen, hyväksi. Kasvattajat arvioivat omaa työtänsä säännöllisesti sekä yksilöinä että ryhmänä. Sen pohjalta työtä ja työyhteisöä kehitetään. Palavereja pidetään säännöllisesti ryhmien, kehittämistiimien ja koko päiväkodin henkilökunnan kesken. Kaksi kertaa vuodessa on päiväkodin kehittämispäivä. 4. VARHAISKASVATUSYMPÄRISTÖ Varhaiskasvatusympäristö koostuu fyysisestä, psyykkisestä ja sosiaalisesta ympäristöstä. 4.1. Fyysinen ympäristö Fyysinen ympäristö koostuu käytettävissä olevista tiloista, päiväkodin lähiympäristöstä, saatavilla olevista leluista ja opetusmateriaalista.

4.2. Psyykkinen ja sosiaalinen ympäristö Päiväkodin varhaiskasvatusympäristö on hyväksyvä, kannustava ja kiireetön. Lapsi voi luottaa aikuiseen ja siihen, että aikuinen on aina saatavilla ja aidosti kiinnostunut hänestä ja hänen kysymyksistään. Lapsi saa näyttää tunteensa ja mielipiteensä voimakkaastikin, myös negatiiviset. Aikuinen tukee lasta tarvittaessa. Jokaisella lapsella on oikeus fyysiseen ja psyykkiseen koskemattomuuteen. Lasta kannustetaan omatoimisuuteen ja itsenäiseen selviytymiseen sekä pettymysten sietämiseen ikä- ja taitotasonsa mukaan. Osan aikaa hoitopäivästä toimimme pienemmissä ryhmissä, joissa on nk. omahoitaja. Se mahdollistaa paremmin lapsen yksilöllisen huomioimisen ja antaa lapselle rauhallisempia tilaisuuksia harjoitella erilaisia taitoja. Ryhmässä lapsi oppii vuorovaikutustaitoja; hyviä tapoja ja toisten huomioimista. Hän oppii vuoron odottamista, valintojen tekemistä ja jakamista. Lapsi voi itsenäisesti ja yhdessä toisten kanssa kokeillen tutkia uusia asioita. Hän saa kokemuksen olemisesta ryhmässä, jossa hän oppii yhteiselämän pelisääntöjä ja toimimaan ryhmän jäsenenä. 5. OPPIMISEN ILO Lapsi oppii ja kehittyy jatkuvasti. Oppiminen on kokonaisvaltaista ja sitä tapahtuu kaikissa tilanteissa. Lapsi oppii, kun hän saa yrittää, onnistua ja epäonnistua turvallisesti. Aikuiset luovat lapselle mahdollisuuden toimia mielekkäästi ja hänelle ominaisella tavalla. Näin lapsi voi kokea oppimisen ja onnistumisen iloa. Toiminnan suunnittelussa ja arvioinnissa hyödynnetään havainnointia ja huomioidaan lasten erilaiset tavat oppia. 6. KIELI- JA VUOROVAIKUTUS Aikuiset suunnittelevat ja järjestävät monipuolisia tilanteita käyttää kieltä ja olla vuorovaikutuksessa. Vuorovaikutus koostuu sanattomasta viestinnästä, puheesta ja kuuntelemista. Aikuisten antama malli vuorovaikutustilanteissa ohjaa lapsen käyttäytymistä. Katsekontakti, eleet ja ilmeet antavat lapselle tunteen että häntä kuunnellaan. Tavoitteena on, että lapsi myös itse oppii toimimaan sekä puhujana että kuulijana.

7. LAPSELLE OMINAINEN TAPA TOIMIA Leikkiminen, liikkuminen, tutkiminen ja taide-elämykset ovat osa lapsen arkea. Kasvattajat suunnittelevat toimintaa ja ympäristöä niin, että lapselle luontainen tapa toimia mahdollistuu. 7.1. Leikkiminen Leikki on lapselle tapa kommunikoida ja olla vuorovaikutuksessa sekä oppia eri asioita. Leikkiessään lapsi käy läpi eri tunnetiloja, harjoittelee sosiaalisia taitoja ja kehittää mielikuvitustaan ja ongelmanratkaisutaitojaan. Lapset opettavat ja jäljittelevät toisiaan leikkiessä. Leikki kehittyy vuorovaikutuksen ja tutkimisen kautta esineleikkeihin, kuvittelu- ja roolileikkeihin ja lopulta yhteis-, rakenteluja sääntöleikkeihin. Päiväkodissa lapsilla on mahdollisuus pienryhmäleikkeihin, ohjattuun ja vapaaseen leikkiin ja yksin leikkimiseen. Leikkiessä on tärkeää toisten huomiointi ja yhdessä sovittujen käyttäytymissääntöjen noudattaminen. Leikin aikana aikuinen saa havainnoimalla tietoa lapsen kehitysvaiheesta motoriikan, aistien toiminnan, kielen ja mielikuvituksen alueella. Tarvittaessa aikuinen rikastuttaa leikkiä ja vie sitä eteenpäin. 7.2. Liikkuminen Liikkuminen on lapsen hyvinvoinnin ja terveen kasvun perusta. Toiminnassamme huomioimme, että lapsella on mahdollisuus sekä omaehtoiseen että ohjattuun liikuntaan. Liikunnan avulla lapsi tutustuu omaan kehoonsa ja oppii hahmottamaan tilaa ympärillään. Kehon tuntemus on pohja terveelle itsetunnolle ja edellytys hyville oppimisvalmiuksille. Liikkuessaan lapsi kokee iloa, ilmaisee tunteita ja oppii uusia taitoja. Toteutamme kunnan liikenneturvallisuustyöryhmän toimintasuunnitelmaa. Arjessa huomioimme turvallisuuden mm. pihasääntöjen avulla, retkikäytännöissä, turvaliivien käytössä ja lasten tulo- ja hakutilanteissa. 7.3. Tutkiminen Lapsi on luontaisesti tutkiva ja utelias. Päiväkodissa lapsella on mahdollisuus ihmetellä, kysyä, pohtia, kokeilla ja tutkia maailmaa kaikilla aisteilla. Rauhassa aikuisen kanssa lapsi etsii vastauksia omiin kysymyksiinsä.

7.4. Taiteellinen kokeminen Taidekasvatuksen tarkoituksena on sekä tutustuttaa lapsi taiteen maailmaan että itseensä ja ohjata itsensä ilmaisemiseen. Päiväkodin taidekasvatukseen kuuluvat mm. musiikki, kädentaidot, teatteri. 8. SISÄLLÖLLISET ORIENTAATIOT Sisällölliset orientaatiot ovat matemaattinen, luonnontieteellinen, historiallisyhteiskunnallinen, esteettinen ja eettinen/uskonnolliskatsomuksellinen orientaatio. Lapsi oppii jatkuvasti erilaisissa arjen tilanteissa ja ympäristöissä. 8.1. Matemaattinen orientaatio Matematiikka kuuluu arkipäivään. Se on vertailua, luokittelua ja laskemista. Matematiikkaan törmäämme musiikissa, liikunnassa, leikeissä ja loruissa. Arjen esimerkkejä: kotileikissä lapset laskevat lusikoita, kuppeja, lautasia jne. kauppaleikissä ostetaan kolme tikkaria, viisi kananmunaa jne. rakennusleikissä lasketaan palikoita, vertaillaan tornien korkeuksia jne. kirjaa lukiessa voi esimerkiksi laskea montako autoa kuvassa on tai vertailla eläinten kokoja jne. loruissa ja riimeissä tulee usein laskemista ja vertailua ja kielen rytmitystä arkipäivän tilanteissa vertaillaan kuka on pisin, kuka vanhin jne. liikunta- ja sääntöleikeissä: lukumäärän laskeminen, järjestysluvut, erilaiset käsitteet kuten joka toinen, viimeinen, vuorotellen jne. musiikkiliikunnassa esim. lasketaan askeleita ja rytmiä. 8.2. Luonnontieteellinen orientaatio Lasten kanssa seuraamme vuodenaikojen vaihtelua ja opettelemme kunnioittamaan luontoa. Päiväkodin valinnoilla ohjaamme kestävään kehitykseen ja annamme mallin kierrättämisestä. 8.3. Historiallis-yhteiskunnallinen orientaatio Huomioimme eri vuodenaikojen juhlaperinteet. Niihin tutustumme esimerkiksi satujen, tarinoiden, laulujen ja leikkien avulla.

8.4. Esteettinen orientaatio Aikuinen ohjaa lasta kauneuden kokemuksen äärelle. Tätä tapahtuu arkipäivän tilanteissa esimerkiksi ulkoiltaessa päiväkodin pihalla tai retkillä lähiympäristöön. 8.5. Eettinen ja uskonnollis- katsomuksellinen orientaatio Eettisyyteen kasvaminen lähtee varhaisista vuorovaikutuksen kokemuksista. Vastaamme lapsen tarpeisiin, hyväksymme ja rohkaisemme ilmaisemaan eri tunnetiloja. Varhaiset kokemukset lapsi pystyy myöhemmin siirtämään ja käyttämään niitä hyväkseen sosiaalisissa taidoissaan. Eettinen kasvatus on mukana kaikissa toiminnoissa. Opetamme lapsille käsitystä oikeasta ja väärästä sekä ohjaamme ymmärtämään syyn ja seurauksen suhteita Huomioimme kirkkovuoden keskeiset juhlapyhät päiväkodin arjessa. Seurakunnan työntekijät käyvät päiväkodissa 2-3 kertaa vuodessa pitämässä erilaisia tuokioita Raamatun kertomuksiin pohjautuen. 9. KASVATUSKUMPPANUUS Kasvatuskumppanuus on suhde, jossa päiväkodin henkilöstö ja vanhemmat tietoisesti sitoutuvat lapsen kasvun, kehityksen ja oppimisen tukemiseen. Lapsen tuntijoina vanhemmat ja kasvattajat ovat tasavertaisia. Lapselle läheisten aikuisten toimiva, avoin ja luottamuksellinen yhteistyö kannattelee lapsen siirtymistä ja elämistä kodin ja päiväkodin kasvuympäristöissä. Kasvatuskumppanuus alkaa tutustumisesta lapsen aloittaessa päivähoidon ja syvenee vanhempien ja henkilöstön päivittäisissä kohtaamisissa. Varhaiskasvatussuunnitelman laatiminen ja vanhempainillat ovat tärkeitä välineitä. Tavoitteena on tukea kodin kasvatustyötä yhdessä sovittujen asioiden pohjalta. 10. ERITYINEN TUKI VARHAISKASVATUKSESSA Lapsen kasvussa ja kehityksessä voi eri syistä johtuen esiintyä erityistä tuen tarvetta. Mikäli kasvattajilla herää huoli lapsen kasvusta ja kehityksestä, se otetaan puheeksi vanhempien kanssa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Vanhempien luvalla ja lapsen tuen tarpeesta riippuen teemme yhteistyötä myös konsultoivan erityisopettajan (kelto), puheterapeutin, toimintaterapeutin, psykologin ja neuvolan terveydenhoitajan kanssa. Tarvittaessa lapselle tehdään tuki- ja kuntoutussuunnitelma yhdessä vanhempien, päiväkodin kasvattajien ja kelton kanssa.