Kiva Kaveri Kiusaamisen ehkäisyn suunnitelma Kokemäen varhaiskasvatuksessa

2016 Kiva Kaveri Kiusaamisen ehkäisyn suunnitelma Kokemäen varhaiskasvatuksessa

1 SISÄLLYS OSA I KIUSAAMISEN EHKÄISYN LÄHTÖKOHDAT JA KIUSAAMINEN RYHMÄILMIÖNÄ 2 TULE YSTÄVÄKSINNÄIN KAVERIKSI NIMITTÄIN 3 1. KIUSAAMISEN EHKÄISYN LÄHTÖKOHDAT 4 2. KIUSAAMISEEN LIITTYVIÄ PIIRTEITÄ 2.1 Toistuvuus ja tietoisuus 5 2.2 Ryhmäilmiö ja vallankäyttö 5 2.3. Kiusaamisen muodot 5 3. KIUSAAMISEN HUOMAAMINEN JA TUNNISTAMINEN 6 3.1 Kasvatuskumppanuus 6 3.2 Leikki 7 4. KIUSAAMISTILANTEISIIN PUUTTUMISEN KEINOT JA SEURANTA 8 4.1 Pikasin menetelmä 9 4.2 Seuranta 9 4.3 Seuraamukset 10 OSA II KIUSAAMISEN EHKÄISY OSANA LAADUKASTA VARHAISKASVATUSTA 11 5. TURVALLINEN JA KUNNIOITTAVA ILMAPIIRI TERVEEN KASVUN JA OPPIMISEN PERUSTANA 12 6. SOSIAALISTEN JA EMOTIONAALISTEN TAITOJEN OPETTAMINEN 13 6.1 Leikin ohjaaminen ja siihen osallistuminen 13

2 6.2 Tapa- ja moraalikasvatus 14 6.3 Lapsen itsetunnon vahvistaminen 15 6.4 Yhteistyö vanhempien kanssa 16 7. KIUSAAMISEN EHKÄISYN JA PUUTTUMISEN SUUNNITELMA 17 7.1 Suunnitelman arviointi ja dokumentointi 8. LÄHTEET 20

3 OSA 1 KIUSAAMISEN EHKÄISYN LÄHTÖKOHDAT JA KIUSAAMINEN RYHMÄOLMIÖNÄ Saippualiuosta valmistan ja varovasti puhallan. lentää kuplaparvi mukana tuulen. Kavereiden kikatusta kuulen. Ottakaa kiinni ne! huutelen ja ilonloikkia katselen. On ihanaa tässä tanssia ja saippuakuplia jahdata! Näin ystävien seurassa voi hullutella rauhassa. Saa ottaa rennosti ihan, vaikka valssata ympäri pihan!

4 TULE YSTÄVÄKSI NÄIN, KAVERIKSI NIMITTÄIN. Lapsuus on leikin, ihmettelyn, oppimisen ja kasvun aika. Tähän kaikkeen lapsi tarvitsee aikuisen läsnäoloa, huolenpitoa ja tukea. Jokaisella lapsella on oikeus kasvaa ilmapiirissä, jossa hän saa tuntea hellyyttä ja turvallisuutta. Kasvun myötä lapset muodostavat ystävyyssuhteita, joilla on parhaimmillaan myös itsetuntoa vahvistava merkitys. Jotkut lapset saattavat kuitenkin toistuvasti jäädä vaille ystävää ja näin myös ryhmän leikkien ulkopuolelle. Lapsi, joka ei ole päässyt ryhmänsä hyväksytyksi jäseneksi on vaarassa jäädä ryhmien ulkopuolelle myös myöhemmin. Lapsella itsellään ei ole välttämättä taitoa ratkaista tämänkaltaista ongelmaa ja sen vuoksi aikuisen vastuu ja velvollisuus on puuttua tilanteeseen. Poissulkeminen ryhmästä ja lasten keskinäiset ristiriidat voivat purkautua vetäytymisenä ryhmän toiminnasta tai aggressiivisena käyttäytymisenä. Kiusaamisen ehkäisyyn ei ole yhtä ainoaa tapaa puuttua. Olennaista on kiusaamisen ehkäisyä tukeva suunnitelmallinen toiminta, joka kirjataan yhteisesti sovittujen pelisääntöjen pohjalta. Kiusaaminen on ryhmäilmiö, minkä vuoksi ehkäisevien toimien tulee kohdistua lapsiryhmän yhteistoimintaan ja lasten sosiaalisten taitojen tukemiseen. Kasvattajan tehtävänä luoda lapsiryhmään turvallinen, ilmapiiri, joka ehkäisee kiusaamista. Omalla esimerkillään aikuinen välittää lapselle mallin, miten sosiaalisia taitoja käytetään elämässä. Päivähoidossa arkipäivän tilanteiden aikana harjoitellaan toistuvasti tunteiden ilmaisua, ratkaistaan ristiriitoja ja pidetään yllä ystävyyssuhteita. Näiden taitojen hallitseminen luo lapselle hyvän elämäntaitojen pohjan. Mitä enemmän ja monipuolisemmin lapsi saa taitoja harjoitella, sitä taitavammaksi ja varmemmaksi hän tulee. Tässä suunnitelmassa tarkastellaan kiusaamista ryhmäilmiönä, kiusaamisen ehkäisyyn liittyviä tekijöitä ja perehdytään kiusaamisen ehkäisyn suunnitelman tekemiseen. Suunnitelma sisältää liitteen, jossa on kirjattu käytössä olevia ohjelmia ja leikkejä sosiaalisten ja emotionaalisten taitojen harjoitteluun. Liitteessä on myös ohjeistus kiusaamistilanteiden käsittelyyn. Lisäksi liitteeseen on koottu aiheeseen liittyvää kirjallisuutta.

5 1. KIUSAAMISEN EHKÄISYN LÄHTÖKOHDAT Varhaiskasvatuksen arvopohja perustuu YK:n lasten oikeuksien yleissopimukseen (1998). Sopimuksessa todetaan, että kaikilla lapsilla on samat oikeudet ja he ovat samanarvoisia, eikä ketään saa syrjiä. Sopimuksessa tuodaan esille myös se, että lapsella on oikeus suojaan fyysistä ja psyykkistä väkivaltaa vastaan. Perusopetuslakiin on kirjattu, että opetuksen järjestäjän on suojattava oppilaat väkivallalta, kiusaamiselta ja häirinnältä (628/1999, 29 ). Suomessa esiopetuksessa olevat lapset kuuluvat esiopetuksessa olevan ajan perusopetuslain piiriin. Päivähoidossa ollessaan he kuuluvat puolestaan päivähoitolain piiriin. Vuonna 2003 perusopetuslakiin lisättiin velvoite, jonka mukaan opetuksen järjestäjän on laadittava suunnitelma oppilaiden suojaamiseksi väkivallalta, kiusaamiselta ja häirinnältä. Valtakunnallisissa varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa (2005) ei ole mainintaa kiusaamisesta, mutta siinä on kirjattu periaatteita, jotka voidaan tulkita kiusaamista ehkäiseviksi työtavoiksi. Näitä ovat (Stakes oppaita 56). Lapsen oikeus: turvallisiin ihmissuhteisiin, turvattuun kasvuun, kehittymiseen ja oppimiseen turvattuun ja terveelliseen ympäristöön, jossa voi leikkiä ja toimia monipuolisesti tulla ymmärretyksi ja kuulluksi ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti saada tarvitsemaansa erityistä tukea omaan kulttuuriin, äidinkieleen ja uskontoon tai katsomukseen 2. KIUSAAMISEEN LIITTYVIÄ PIIRTEITÄ Kiusaamisen määrittelyissä kiusaaminen kuvataan säännölliseksi ja melko pitkän ajanjakson aikana tapahtuvaksi yhteen lapseen kohdistuvaksi toiminnaksi. Pienten lasten keskuudessa on kuitenkin tyypillistä, että kiusaamisen kohteet vielä vaihtuvat.

6 2.1 Toistuvuus ja tietoisuus Toistuvia tekoja tulee pitää kiusaamisena, vaikka kohde vaihtuukin. Jos joku lapsi on usein konfliktissa toisten kanssa, se vaatii aina huolellista tarkkailua, mistä tilanteessa on kyse. Kiusaamisen määritelmä ei saa olla liian tiukka, sillä on olemassa vaara, että moni lapsen halventavaksi ja loukkaavaksi kokema käyttäytyminen, jolla on pitkäaikaisia seurauksia, voi jäädä huomioimatta. Määritelmien mukaan teon tietoisuus on edellytys sille, että tekoa voidaan pitää kiusaamisena. Pienten lasten kohdalla on kuitenkin syytä pohtia ymmärtääkö lapsi tekojensa seuraukset, sillä heidän kykynsä hillitä itseään on vielä hyvinkin rajallinen. Alle kouluikäisten lasten moraalin ja empatian kehityksestä on erilaisia teorioita ja näkemyksiä. Uudempien näkemyksien mukaan jo hyvinkin pienillä lapsilla on empatiataitoja sekä moraalista ajattelua. Kiusaamisen ehkäisemiseksi on tärkeää, että lapsen moraalin ja empatian kehittymistä ohjataan systemaattisesti oikeaan suuntaan. Koska alle kouluikäisen lapsen tekojen tietoisuutta, moraalista kykyä ja empatiataitojen tasoa on vaikea mitata, on ehdotettu, että toistuvuus ja tekojen kesto olisivat parempia pienten lasten kiusaamisen mittareita kuin tekojen tietoisuus. 2.2 Ryhmäilmiö ja vallankäyttö Kiusaamisella tavoitellaan usein valtaa sekä statusta ryhmässä. Ryhmäilmiössä muutamat henkilöt osallistuvat kiusaamiseen samalla kuin useat katselijat mahdollistavat väkivallan asteittaisen lisääntymisen. Ryhmän passiivinen hyväksyntä kielteisille teoille vaikuttaa ratkaisevasti kiusaamisen jatkumiseen. Ryhmän jäsenillä on erilaisia rooleja kiusaamistilanteissa: kiusaaja, uhri, kiusaaja-uhri, apuri, kannustaja, puolustaja ja hiljainen hyväksyjä. Roolien jakaminen tai ottaminen ei välttämättä tapahdu lasten persoonallisten piirteiden perusteella, vaan ne syntyvät ryhmän odotusten ja tarpeiden mukaan. Riskiryhmien tunnistaminen on olennaista, jotta lapsen polkua voidaan systemaattisesti ja järjestelmällisesti ohjata oikeaan suuntaan. 2.3 Kiusaamisen muodot Kiusaaminen voidaan jakaa suoraan ja epäsuoraan kiusaamiseen. Suorassa kiusaamisessa kiusaaja osoittaa kielteiset teot suoraan uhriin, epäsuorassa kiusaaminen ilmenee esim. ryhmän ulkopuolelle sulkemisena.

7 Fyysinen kiusaaminen lyöminen potkiminen kamppaaminen esteenä oleminen vaatteiden repiminen nipistely kivien ja hiekan heittäminen leikkien sotkeminen Sanallinen kiusaaminen pilkkaaminen haukkuminen nimittely härnääminen lällättäminen vaatteiden ja hiusten kommentointi selän takana puhuminen puhumatta jättäminen Psyykkinen kiusaaminen uhkailu manipulointi kiristäminen ilveily, ilmeily poissulkeminen leikin sääntöjen muuttaminen selän takana puhuminen puhumatta jättäminen 3. KIUSAAMISEN HUOMAAMINEN JA TUNNISTAMINEN Kiusaamisen huomaaminen ja tunnistaminen erilaisissa tilanteissa on tärkeää, jotta siihen voidaan puuttua yhteisesti sovitulla tavalla. Pienet lapset kertovat yleensä avoimesti sekä kielteisiä, että myönteisiä asioita aikuiselle. Aikuisten tehtävänä on rohkaista kertomaan ikäviksi kokemistaan tilanteista, jotta ne saadaan selvitettyä. Myönteisessä ilmapiirissä luottamus aikuiseen rakentuu niin, että vaikeistakin asioista on helppo kertoa turvalliselle aikuiselle. Kiusaamistilanteet voidaan huomata ja tunnistaa parhaiten havainnoimalla lasta ja lapsiryhmää. Kiusaamisen huomaamisen ja tunnistamisen keinoja on mm. lasten leikkien havainnointi sekä sisällä että ulkona keskustelut kiusaamisesta ja ystävyydestä lasta ja lapsiryhmää. rohkaistaan lasta kertomaan asioista yhteistyö vanhempien kanssa, rohkaisu yhteydenottoihin lasten yhteistoiminnan havainnointi ja dokumentointi ryhmässä 3.1 Kasvatuskumppanuus Kasvatuskumppanuus perustuu keskinäiseen luottamukseen ja kunnioitukseen. Vanhemmilla on ensisijainen kasvatusvastuu ja henkilökunnalla ammatillinen tieto ja osaaminen, joka tukee kumppanuutta. Vanhempien rooli on tärkeä myös kiusaamista ehkäisevässä työssä. Vaikka kiusaaminen tapahtuu ryhmässä, jossa tilanteet hoidetaan, on kiusaaminen aina myös oltava vanhempien tiedossa. Silloin kun kasvatuskumppanuuteen liittyvä suhde perustuu luottamukseen, on myös helpompi keskustella kiusaamiseen liittyvistä asioista.

8 Kiusaamiseen liittyvissä tapauksissa huomioidaan aina lapsen yksilöllisyys, tasa-arvoisuus sekä lapsen ikä. Vanhemmilla on mahdollisuus keskustella lasta tuodessaan ja hakiessaan sekä vanhempainilloissa. Vanhempia tiedotetaan päiväkodin toiminnasta suullisesti, kirjallisesti sekä sähköisesti. Asiakkaiden tyytyväisyyttä ja tarpeita kartoitetaan säännöllisesti tehtävillä kyselyillä ja toimintaa kehitetään niiden pohjalta. 3.2 Leikki Lapsilla on mahdollisuus oppia tutkimalla ja kokeilemalla mahdollisimman luonnollisissa tilanteissa leikissä ja perushoidossa vertaisoppimista hyväksikäyttäen ikä- ja kehitystasonsa mukaisesti pienissä ryhmissä toimien. Lasten leikkejä seurataan, havainnoidaan ja dokumentoidaan. Lasten leikkejä seuratessaan aikuinen saa tärkeää tietoa lapsiryhmän vertaissuhteista. Niiden kokemusten perusteella aikuinen pystyy ennakoimaan ja ehkäisemään tilanteita, joissa joku lapsi jää toistuvasti leikin ulkopuolelle. Samalla aikuinen voi omalla ohjaamisellaan vahvistaa lapsen kuulumista ryhmään. Havainnoimalla lasten leikkejä saadaan tärkeää tietoa esimerkiksi: Lasten välisestä vuorovaikutuksesta Ryhmän dynamiikasta Kiusaamisen riskitekijöistä Kiusaamisen muodoista Havainnointi edellyttää: Hyvää suunnittelua Pohtimista, mitä, miksi ja miten havainnoidaan Kun havainnoija tietää, mitä hän kulloisellakin kerralla havainnoi, myös havainnoista tehtävät tulkinnat ovat luotettavampia. Videointi on hyvä tapa havainnoida ja tilanteiden purkaminen on helpompaa ja nopeampaa kuin käsin kirjoitettujen muistiinpanojen purkaminen. Miksi leikin havainnointi on tärkeää? huomataan erityisesti psyykkinen kiusaaminen (mm. alistaminen, kiristäminen, uhkailu) huomataan lapsen mahdollisuus osallistua leikkiin. havaitaan epätasainen roolien jako. mahdollisuus seurata lasten välistä vuorovaikutusta. huomataan jos joku lapsista leikkii jatkuvasti yksin.

9 4. KIUSAAMISTILANTEISIIN PUUTTUMISEN KEINOT JA SEURANTA Pienten lasten parissa kiusaamistilanteisiin puuttuminen onnistuu vielä melko helposti. Alle kouluikäisellä lapsella kiusaamiseen liittyvät roolit eivät ole vielä kovin pysyviä, kiusaamistilanteet eivät ole jatkuneet vuosia ja pienten lasten sosiaaliset suhteet ovat erilaisia kuin kouluikäisten. Kiusaamiseen puuttumisen edellytys on, että huomataan, mitä ryhmässä tapahtuu ja miksi. Tämä siis edellyttää kiusaamistilanteiden tunnistamista. Epäsuora kiusaaminen voi olla hyvinkin hienovaraista, ja pienten lasten voi olla vaikea kertoa ja pukea sanoiksi kokemaansa. Lasten aito kuuleminen ja kuunteleminen sekä läsnäolo mahdollistavat kiusaamisen tunnistamisen ja huomaamisen. On tärkeää, että aikuinen luo ryhmään ilmapiirin, jossa vallitsee luottamus, silloin lapsi uskaltaa ja haluaa kertoa asioistaan turvalliselle ja empaattiselle aikuiselle. Näin tilanteisiin pystytään puuttumaan mahdollisimman varhain. Asianmukainen puuttuminen kiusaamistilanteeseen edellyttää lasten tuntemista ja sitä, että aikuinen on pystynyt havainnoimaan tapahtumia. Jokainen lasten välinen kiusaamis- ja konfliktitapaus on erilainen, joten yhtenäistä toimintamallia erilaisten kiusaamistilanteen ratkaisemiseksi ei voida luoda. Kiusaamistilanteisiin puuttumiseen on suunniteltava kuitenkin tiettyjä periaatteita niin, että kaikki osapuolet ovat selvillä siitä, mitä huomioidaan ja miten toimitaan kun kiusaamistilanne tulee esiin. Vanhempien informointi on yksi tärkeä osa suunnitelmaa. Vanhempien tulee tietää: keneen he ottavat yhteyttä ja miten henkilökunta aikoo selvittää tilanteen miten heitä informoidaan miten vanhemmat osallistuvat selvittelyyn ja miten tilannetta seurataan Mahdollisessa konfliktitilanteessa on syytä arvioida, onko kyseessä lasten välinen riitatilanne vai useasti toistunut kiusaaminen, jolloin lapsi ei pysty puolustamaan itseään. Kiusaamistilanteeseen ensimmäisenä saapuva aikuinen arvioi tilanteen. Aikuisen vastuulla on aina puuttua ja selvittää tilanne. Lapsen on hyvä huomata, että aikuinen suhtautuu vakavasti kiusaamis- ja ristiriitatilanteisiin, ei hyväksy

10 niitä ja seuraa tilannetta. On tärkeää, että lapsiryhmän aikuiset tuntevat hyvin lapset, heidän temperamenttinsa ja tavat reagoida erilaisiin tilanteisiin. Pienelle lapselle aikuisen vakava suhtautuminen erilaisiin konfliktitilanteisiin viestittää siitä, että lapsen toiminta ei ole ollut hyväksyttävää, ja jo se saattaa selvittää tilanteen. 4.1 Pikasin menetelmä Ruotsalainen Pikas kehitti jo vuonna 1987 menetelmän kiusaamisen kitkemiseksi kouluista. Menetelmän idea on herättää kiusaajan myötätunto uhria kohtaan, yhteinen huoli uhrin pärjäämisestä. Menetelmässä, jossa vältetään syyllistämästä kiusaajaa, kuullaan hänen oma versionsa tapahtumista, ja siihen suhtaudutaan vakavasti. Kiusaajaan pyritään vaikuttamaan siten, että hän itse keksisi ratkaisun, miten uhria voitaisiin auttaa. Toisin sanoen hänen empatiataitojaan herätellään. Menetelmän ideaa voidaan hyvin käyttää ja soveltaa myös pienten lasten parissa. 4.2 Seuranta Tärkeä osa kiusaamistilanteisiin puuttumista on seuranta, joka on hyvä tehdä kirjallisesti ja josta jää dokumentti esimerkiksi vanhempia varten. Dokumentointi on syytä tehdä mm. silloin kun vanhemmat ilmoittavat, että heidän lastaan on kiusattu tai henkilökunta huomaa, jonkun lapsen tulleen kiusatuksi tai joku lapsista kertoo, että häntä kiusataan. Dokumentit helpottavat tilanteiden seurantaa ja niissä näkyvät eri osapuolten arviot siitä, mitä on tapahtunut. Dokumentoinnin avulla voidaan osoittaa, että tilanteita on seurattu ja niihin on puututtu. Suunnitelmassa on hyvä näkyä: seurannan pituus ja tiheys miten vanhemmat osallistuvat selvittelyyn miten tilannetta seurataan kuka vastaa seurannasta ja kirjaamisesta puuttumisen keinot ja tavat on hyvä myös näkyä kirjattuina, jotta niitä voidaan arvioida. Jos päivähoidon henkilöstö kokee, että omat keinot eivät riitä, voidaan ottaa yhteyttä varhaiskasvatuksen erityisopettajaan tai johonkin muuhun alueellisen tukiryhmän työntekijään,

11 esimerkiksi terveydenhoitajaan tai psykologiin. Myös vanhemmat voivat pyytää ulkopuolista tukea ja tilannetta pyritään ratkomaan yhteistyössä. 4.3 Seuraamukset Lapsille on hyvä opettaa sääntöjen ja uusien toimintatapojen yhteydessä, mitä seuraa, jos ei noudata sääntöjä ja kehotuksia tai jos toimii ei-toivotulla tavalla. Oleellista on, että ryhmän aikuisilla olisi käytössään samanlaiset ja johdonmukaiset tavat toimia, kun lapsi tai lapsiryhmä käyttäytyy eitoivotulla tavalla. Aikuisen tehtävä on opettaa lapselle, millainen käytös mihinkin tilanteeseen on odotettua ja sopivaa. Aikuinen siis näyttää lapselle, mitä häneltä odotetaan. Hän siirtää lapselle viestiä tästä oman käyttäytymisensä ja reaktioidensa kautta. Seuraamuksia mietittäessä on hyvä huomioida, että niiden on oltava tasapuolisia ja oikeudenmukaisia, huomioiden kuitenkin lapsen yksilöllisyys, temperamentti sekä ikätasoon soveltuvuus. Pienille lapsille johdonmukainen seuraamus voidaan pukea jos niin - muotoon. Jos kiusaat vielä Villeä, niin joudun ottamaan sinut leikistä pois. Toisaalta lapsen ymmärrystä ei voida aliarvioida. Tilanteita selvitettäessä on varmistettava tapahtumien todellinen kulku ja tausta, jottei tule väärinkäsityksiä. Johdonmukaisia seuraamuksia käytettäessä lapsi oppii pian, että hän voi itse vaikuttaa tapahtumien kulkuun. On hyvä arvioida, milloin lapsi kykenee tekemään päätelmiä oman käyttäytymisensä seurauksista. Nuorimmilta lapsilta tätä ei voi vielä olettaa. Alle 5-vuotiailta lapsilta on aina syytä tarkistaa, miten hyvin hän ymmärtää yhteyden oman käyttäytymisensä ja seuraamuksen välillä. Tavoitteena on olla johdonmukainen kasvattaja, joka opastaa lasta oikeanlaiseen käyttäytymiseen lapsen tunne-elämää tukemalla. Tavoitteena olisi antaa lapselle vastuuta käytöksestään, eli selkeitä seuraamuksia. Kun lasta ohjataan aktiivisesti toivottuun käyttäytymiseen vaihtoehtoja antaen, lapsi oppii, että hänen valinnoistaan seuraa joko myönteisiä tai kielteisiä asioita.

12 OSA 2 KIUSAAMISEN EHKÄISY OSANA LAADUKASTA VARHAISKASVATUSTA Kuljen rauhassa, pidän pystyssä pään ja paljon kaunista ympärilläni nään. Olen rehellinen ja reilu, en turhia hötky enkä heilu. Kohtelias sitä olla pitää: siitä hyvän mielen siemen itää.

13 5. TURVALLINEN JA KUNNIOITTAVA ILMAPIIRI TERVEEN KASVUN JA OPPIMISEN PERUSTANA Kaikki lapset tarvitsevat kokemuksia siitä, että toisten lasten kanssa on mukava toimia ja että aikuisten kanssa on hyvä olla ja heihin voi luottaa. Jokaisella lapsella on tarve kuulua ryhmään ja tuntea olonsa turvalliseksi ja itsensä arvostetuksi omassa yhteisössään. Lapsiryhmän turvallinen, kunnioittava ja arvostava ilmapiiri on terveen kasvun ja oppimisen perusta. Lapsen on helpompi opetella erilaisia taitoja, vahvistaa omaa itseluottamustaan, harjoitella yhteistyötä ja tunnetaitoja ryhmässä, jossa hänen ei tarvitse pelätä tulevansa naurunalaiseksi virheitä tehdessään. Sosiaalisen rakenteen muodostuminen on luonnollinen ilmiö jokaisessa ryhmässä. Lasten asema ja rooli rakentuvat ryhmässä pääsääntöisesti heidän persoonallisuuspiirteidensä ja sosiaalisen käyttäytymisensä perusteella. Ryhmän ilmapiirillä on todettu olevan suuri merkitys ryhmän rakenteen muodostumisessa. On voitu osoittaa, että ryhmän sosiaalista rakennetta voidaan parantaa vaikuttamalla ryhmän ilmapiirin turvallisuuteen. Vaikutustapoja ovat: huomion kiinnittäminen syrjäytymisvaarassa oleviin lapsiin lasten välisen tasa-arvon vahvistaminen yhteenkuuluvuuden vahvistaminen Lasten on voitava luottaa siihen, että aikuinen kantaa vastuun ryhmän toiminnasta, hän on läsnä ja auttaa aina tarvittaessa. Jos valta ryhmässä siirtyy jostain syystä lapsille, ryhmän ilmapiiri muuttuu turvattomaksi ja tällaisissa tapauksissa ryhmässä ilmenee myös kiusaamista ja loukkaavaa käytöstä. Kasvattajien vastuulla on määritellä, millainen käytös on hyväksyttävää ja millainen ei. Siinä vaiheessa kun lapsiryhmä aloittaa toimintansa, myös pienten lasten kanssa toimintatapojen ja sääntöjen kertaaminen päivittäisissä tilanteissa on tärkeää. Turvallisen ilmapiirin saavuttamiseen tarvitaan kasvattajien välisiä arvokeskusteluja sekä yhdessä pohdittuja sääntöjä ja sopimuksia, jotka auttavat luomaan hyvän, arvostavan ja avoimen tunnelman. Kaikki lapset tarvitsevat harjoitusta yhteistoiminnassa ja empatiassa. Kyky toimia ryhmässä on yksi terveen elämän perustaidoista.

14 6. SOSIAALISTEN JA EMOTIONAALISTEN TAITOJEN OPETTAMINEN Sosiaalisilla taidoilla tarkoitetaan taitoja ja kykyjä, joita lapsi tarvitsee tullakseen toimeen toisten ihmisten kanssa. Varhaiskasvatusikäinen lapsi kohtaa päivittäin lukemattomia tilanteita, joissa sosiaalisia taitoja tarvitaan. Mitä enemmän ja monipuolisemmin lapsi saa harjoitella, sitä taitavammaksi hän tulee. Oppimisen mahdollisuuksia on kaikkialla. Hyviä tilaisuuksia harjoitteluun ovat niin ohjatut toimintahetket ja leikkitilanteet kuin perushoidon tilanteet. Emotionaaliset taidot sisältävät kyvyn ymmärtää omia tunteita sekä taitoa lukea toisten tunteita. Sosiaaliset ja emotionaaliset taidot ovat tärkeitä lapsen terveelle kehitykselle. Lapsiryhmän arjessa tarvitaan kykyä toimia yhdessä ja sosiaalisia taitoja harjoitellaan päivittäin. Sosiaaliset ja emotionaaliset taidot voidaan jakaa tiettyihin valmiuksiin: empatiakyky (kyky kokea, mitä toinen ihminen ajattelee tai kokee). ongelmanratkaisu ja impulssin hallinta itsehillintä (aggression ja suuttumuksen ohjaaminen ja kyky löytää tunteiden ilmaisulle keinoja) Empatiakyky on edellytys sille, että lapsi motivoituu toimimaan hyväksyttävästi muita lapsia kohtaan. Empatian tuntemisen edellytyksenä on, että lapsi oppii nimeämään ja tunnistamaan omia tunteitaan. Lapsi tarvitsee empatiakyvyn kehittymiseen empaattista aikuista, joka vahvistaa tämän kyvyn kehittymistä. Esimerkiksi pyrkimys saada lasta asettumaan kiusatun lapsen asemaan edistää lapsen empatiakyvyn kehittymistä. Hallitsemattomat kiukunpuuskat ovat ikäviä sekä lapselle itselleen, kiukun kohteena olevalle ja koko ryhmälle. Aikuisten tehtävänä on ennakoida tilanteita ja estää mahdollisuuksien mukaan ne tilanteet, jotka aiheuttavat epätoivottavaa käyttäytymistä. Lasten kanssa olisikin hyvä opetella rakentavia tapoja kiukun purkamiseen. Aggression hallinta ja itsehillinnän kehittyminen ovat yhteydessä empatian taitojen kehittymisen kanssa. Sosiaalisia taitoja voidaan harjoitella ja harjaannuttaa. Pienten lasten parissa näitä taitoja harjoitellaan jatkuvasti. Varhaiskasvatuksen piirissä on otettu käyttöön myös erilaisia sosiaalisten ja tunnetaitojen ohjelmia. Suositeltavaa onkin, että päiväkodissa opetellaan jollain tavalla

15 johdonmukaisesti sosioemotionaalisia taitoja. Uusimpien tutkimusten mukaan tunteiden säätelyn, empatian ja ongelman ratkaisun keinojen säännöllinen harjoitteleminen hyödyttää kaikkia lapsia. Positiivinen ilmapiiri ja yhteenkuuluvuuden tunne ehkäisevät kiusaamista. Leikkejä seuratessaan aikuinen voi kiinnittää huomiota lapsen sosiaalisiin taitoihin ja tukea häntä niissä. Leikille on varattava tarpeeksi aikaa sekä mahdollistaa niiden jatkuminen myöhemmin. Leikin arvo lapsen kasvun ja kehityksen siivittäjänä on tunnustettu. Ystävyyssuhteiden vahvistaminen, vertaisoppiminen, yhteenkuuluvuuden tunne vahvistuvat parhaimmillaan mielekkäässä leikissä. Nykyään myös tiedostetaan pienryhmien merkitys osana laadukasta varhaiskasvatusta. Pienryhmätoiminta ei kuitenkaan saisi korvata koko ryhmän kanssa toteutettua pedagogiikkaa, johon kuuluvat me-henkeä vahvistavat ohjatut leikit. Kiusaamisen ehkäisyn keinot valitaan kunkin lapsiryhmän tarpeen mukaisesti. Ryhmät ovat erilaisia mm. sosiaalisilta taidoiltaan ja ryhmädynamiikaltaan. Ryhmässä, jossa on aggressiivisesti käyttäytyvä lapsi valitaan erilaiset keinot kun ryhmään, jossa on pääasiassa ujoja ja vetäytyviä lapsia. 6.1 Leikin ohjaaminen ja siihen osallistuminen Kun aikuinen ohjaa ja osallistuu leikkeihin, hän voi myös vaikuttaa leikin kulkuun ja siihen, että jokainen lapsi saa vuorollaan tyydyttävän roolin. Aikuisen tuki on puolestaan tarpeen niiden lasten kohdalla, joiden taidot liittyä leikkiin ovat jostain syystä puutteelliset. Aikuisella on mahdollisuus opettaa puuttuvia taitoja lapselle ja samalla opettaa muuta ryhmää, miten torjuttu lapsi voidaan ottaa ryhmän jäseneksi. Tämä vaikuttaa positiivisesti ryhmän me-henkeen. Lapsista on yleensä mukavaa kun aikuinen osallistuu leikkiin ja tuo siihen rikastuttavia elementtejä. Leikistä tulee pitkäjänteistä, innostavaa ja mielekästä kun kaikki saavat osallistua ja heillä on sopiva rooli. Osallistumalla aikuinen myös tukee lasten vertais- ja ystävyyssuhteita. Tasavertaisten ystävyyssuhteiden luominen ja niiden ylläpitäminen ovat tärkeimpiä kiusaamisen ehkäisyn keinoja varhaiskasvatuksessa. Ryhmien vaihdon yhteydessä päiväkodissa olisi hyvä kiinnittää huomio lasten varhaisiin ystävyyssuhteisiin ja vaalia niitä. 6.2. Tapa ja moraalikasvatus Kiusaamisen ehkäisyn kivijalkana voidaan pitää tapa- ja moraalikasvatusta. Tärkeänä mallina ja esimerkkinä toimivat aikuiset.

16 Tapakasvatuksen sisältönä on esimerkiksi: toisen ihmisen huomioiminen ja arvostuksen osoittaminen. vastuun kantaminen toisten hyvinvoinnista. toisten kanssa toimeen tulemisen työkaluja, kuten ystävällinen puhetapa, tervehtiminen ja kiittäminen. keskustelua lasten kanssa kiusaamiseen liittyvistä asioista. Tutkimusten mukaan tapa- ja moraalikasvatus voidaan aloittaa jo pienten lasten kanssa, sillä moraaliset ja eettiset kysymykset ovat lapselle tärkeitä jo 1-3 vuoden iässä. Kiusaamisen ehkäisyn pohjana on asettua toisen ihmisen asemaan, empatiakyky, mikä edellyttää moraalin kehittymistä. Moraali taas kehittyy yhdessä eletyn arjen tilanteissa, jota aikuiset ovat mallintamassa. Moraalikasvatuksen tavoitteena on opettaa lasta ymmärtämään, millaiset toimintatavat sopivat kulloiseenkin tilanteeseen. Tapakasvatuksen avulla lapselle opetetaan sosiaalisen kanssakäymisen sääntöjä. 6.3 Lapsen itsetunnon vahvistaminen Lapselle on tärkeää kokea iloa itsestään ja ainutkertaisuudestaan ja tuntea itsensä huolenpidon arvoiseksi. Lapsi muodostaa käsitystä itsestään toisilta saamansa palautteen kautta. Toisten lasten ja aikuisten palaute ja hyväksyntä ovat merkittäviä asioita pienen lapsen maailmassa. Lapsi oppii arvostamaan itseään, jos häneen ja hänen tunteisiinsa suhtaudutaan arvostavasti. Itsearvostus rakentuu läheisissä ihmissuhteissa lapsen saavan turvan ja hoivan kautta ja suorituksista riippumattoman rakastetuksi tulemisen kokemuksesta. Lapsen itsetunto kehittyy hänen suhteissaan toisiin ihmisiin. Omien tunteiden ja tarpeiden tiedostamisen oppiminen on edellytys mm. omien tunteiden ja käytöksen hallitsemiselle. Näiden taitojen oppiminen puolestaan vaatii aikuisen mallia, apua ja tukea. Itsetunnon kuvaamiseen löytyy monia erilaisia näkökulmia. Itsetuntoa voidaan kuvailla mm. seuraavasti: HYVÄ ITSETUNTO Itsetunnon perustana on näkökulma, joka liittyy ihmisen tarpeeseen olla hyväksytty sellaisena kuin hän on, omine tunteineen, tarpeineen ja ajatuksineen.

17 6.4 Yhteistyö vanhempien kanssa Kasvattajien vastuulla on määritellä, millainen käytös on hyväksyttävää ja millainen ei. Turvallisen ilmapiirin saavuttamiseen tarvitaan päiväkodin henkilökunnan ja vanhempien välisiä arvokeskusteluja sekä yhdessä pohdittuja sääntöjä ja sopimuksia, jotka auttavat luomaan hyvän, arvostavan ja avoimen tunnelman. Vanhemmilla on lastensa ensisijainen kasvatusvastuu, jota päiväkodin henkilökunnan ammatillisella tietotaidolla voidaan tukea. Yhteisten tavoitteiden ja periaatteiden sopiminen on tärkeää ja perustuu hyvään keskinäiseen luottamukseen ja kunnioitukseen. Kiusaamistapauksissa tilanteisiin reagoidaan välittömästi. Lapsen kanssa keskustellaan, muistutetaan yhteisistä säännöistä sekä opastetaan lasta asettumaan kiusatun asemaan lapsen ikätason mukaisesti. Tapaukset selvitetään perusteellisesti ja todenmukaisesti kaikkia osapuolia kuunnellen sekä anteeksipyytäen. Tarpeen vaatiessa vanhemmat otetaan mukaan. Päiväkodin/perhepäiväkodin periaatteen mukaisesti päävastuu tilanteiden selvittämisestä ja ratkaisemisissa kuuluu henkilökunnalle ja tilanteista lähinnä tiedotetaan vanhemmille. Päivittäisissä keskusteluissa, varhaiskasvatuskeskusteluissa sekä vanhempientilaisuuksissa otetaan esille lapsen ikä- ja kehitystasoon liittyviä asioita, jotka voivat aiheuttaa ongelmatilanteita kotona ja hoitopaikassa. Henkilökunnan tulee olla rehellistä ja avointa sekä on muistettava, että vanhemmat ovat lastensa parhaita asiantuntijoita. Henkilökunnan tehtävänä on tukea kotikasvatusta ja toimia vanhempien kanssa positiivisessa hengessä ratkaisukeskeisesti lapsen parasta ajatellen. Vanhempia rohkaistaan kertomaan jos he havaitsevat lasta kiusattavan, tai olevan kiusaajan asemassa. Vanhempi ei näe omaa lastaan toimimassa päiväkodissa ja siksi palaute voi joskus tuntua vaikealta ottaa vastaan. Vanhemmille tulee kuitenkin kertoa rehellisesti, millainen asema lapsella ryhmässä on. Kiusaaminen voi aiheuttaa vanhemmissa pelkoa ja ahdistusta, ja jos lapsi on kiusaajan asemassa, myös häpeää. Luottamukselliset suhteet vanhempiin ovatkin yhteistyön perusta, jotta vanhempien kanssa voidaan keskustella myös vaikeista asioista. Vanhempien huomiot ovat tärkeitä, sillä muutokset lapset käyttäytymisessä ilmenevät yleensä kotona. Koska kiusaamisen ehkäisyn tärkeä osa on lapsen tunteiden säätelyn taitojen kehittyminen, on kodin rooli kiusaamisen ehkäisemisessä merkittävä, vaikka itse kiusaaminen tapahtuisikin päiväkodissa. Kukaan lapsi ei itse valitse kiusaamisen polkua. Kaikki aikuiset ovat vastuussa kiusaamisilmiöstä, sen syntymisestä sekä sen katkaisemisesta. Siihen voidaan vaikuttaa ja mitä varhaisemmassa vaiheessa se tehdään, sitä tehokkaampaa se on.

18 7. KIUSAAMISEN EHKÄISY JA PUUTTUMISEN SUUNNITLMA Kiusaamisen ehkäisyn suunnitelma laaditaan osaksi päivähoitoyksikön varhaiskasvatuksen suunnitelmaa. Päivähoitoyksiköiden varhaiskasvatuksen suunnitelmissa on kirjattuna arvot, visiot ja tavoitteet. Kiusaamista ehkäisevän työn pohjana on yhteinen keskustelu siitä, millaisia kasvatusarvoja yksikkökohtaisessa Vasussa on ja miten nämä arvot näkyvät arjessa. Arvokeskustelun jälkeen saadaan yhteinen näkemys kiusaamisen ehkäisyn ja puuttumisen suunnitelman tavoitteista. Suunnitelmaan kirjataan mahdollisimman konkreettisia tapoja, miten arvojen mukaista toimintaa toteutetaan. Silloin kun lasten ympärillä toimivilla aikuisilla on hyvä olla samansuuntainen käsitys kiusaamisesta, kiusaamisen ehkäisystä tulee systemaattista ja johdonmukaista. On hyvä tiedostaa että kaikki lasten väliset riidat ja konfliktit eivät ole kiusaamista. Riitelyt ja vastoinkäymiset ihmissuhteissa kuuluvat asiaan. Riitelyyn ja eri mieltä olemisen taitoja harjoitellaan ja niihin tarvitaan aikuisen tukea. Kiusaaminen kuitenkin on sellaista, minkä kohtaamista lapsi ei voi harjoitella. Kokemäen kaupungin varhaiskasvatussuunnitelmassa sekä yksiköiden varhaiskasvatussuunnitelmissa tärkeimpänä arvona sekä kaupungin että yksiköiden suunnitelmissa on turvallisuus. Turvallisuusnäkökohta perustuu paljolti lasten päivähoidosta annettuun asetukseen, jossa määritellään henkilökuntamitoitus ja turvallinen kasvu- ja oppimisympäristö. Pysyvät aikuissuhteet ja säännöllinen päivärytmi luovat turvallisuutta lasten arkeen. Kiusaamisen ehkäisyn ja puuttumisen suunnitelmassa huomioitava: Kiusaamisen ehkäisyn ja siihen puuttumisen tulee olla johdonmukaista ja suunnitelmallista työtä. Suunnitelma on hyvä laatia kaikkiin toimintayksiköihin. Kokemäellä yhteinen suunnitelma, jonka pohjalta yksiköt miettivät oman tapansa toteuttaa kiusaamisen ehkäisyä ja siihen puuttumista. Laatiminen edellyttää tietoisuutta kiusaamisilmiöstä ja yhteistä keskustelua aiheesta. Suunnitelmassa näkyy, millä tavalla kiusaamista ehkäistään päiväkodissamme/perhepäiväkodissamme. Ryhmäkohtaisissa suunnitelmissa huomioidaan kunkin ryhmän lapset ja ryhmädynamiikka.

19 Suunnitelma sisältää: Päiväkodin/perhepäivähoidon henkilöstön/tiimien yhteinen näkemys kiusaamisesta ja yhteinen tavoite kiusaamisen ehkäisemiseksi. Kiusaamisen ehkäisyn keinot Kiusaamiseen puuttumisen keinot Suunnitelman arviointi Ryhmäkohtainen suunnitelma Suunnitelmaan perehdyttäminen ja siitä tiedottaminen (henkilökunta, vanhemmat, yhteistyötahot) Kiusaamistilanteiden selvittäminen: Kiusaamistilanteisiin puututaan heti Tilanteeseen puuttuu se aikuinen, joka on paikalla Jälkiselvittely käydään aina omassa ryhmässä oman aikuisen kanssa Kiusaamiseen puututaan heti, selvitetään tapahtumat ja keskustellaan asiasta, rauhoitetaan tilanne. Aikuinen voi mennä mukaan leikkiin. Oman ryhmän aikuiset harkitsevat tarvitaanko selvittelyyn vanhempia ja milloin vanhempia tiedotetaan tapahtumasta. Seuraamuksen on oltava oikeudenmukainen ja tasapuolinen. Aikuisen on oltava tietoinen tapahtuneesta. Varmistetaan tapahtumien todellinen kulku, ettei syntyisi väärinkäsityksiä. Seuraamukset ovat aina yksilöllisiä. Jos kiusaaminen on toistuvaa, keskustellaan niiden vanhempien kanssa, joita asia koskee. Mietitään yhdessä toimenpiteitä kiusaamisen loppumiseksi, järjestetään seurantaa ja dokumentoidaan tilanteita. Päiväkodin johtajaa/perhepäivähoidon ohjaajaa tiedotetaan tilanteesta. Tarvittaessa otetaan yhteys varhaiskasvatuksen erityisopettajaan sekä neuvolaan. 7.1 Suunnitelman arviointi ja dokumentointi Yksi tärkeä osa kiusaamisen ehkäisyn suunnitelmaa tehtäessä ja toteutettaessa on arviointi. Henkilökunnan tehtävänä on laatia suunnitelma, joka toimii kiusaamista ehkäisevän työn tukena jokapäiväisen arjen toiminnoissa. Arvioinnissa hyviä kysymyksiä ovat mm. onko kiusaamisen ehkäisyn suunnitelmasta ollut henkilökunnalle työssään apua, onko päiväkodissa/perhepäiväkodissa

20 syntynyt yhteinen ajatus- ja ymmärrys kiusaamisesta ja millaisia kiusaamista ehkäiseviä työtapoja meille kasvattajille on syntynyt. Arvioinnissa tärkeää on myös huomioida lasten vanhempien kokemuksia ja näkemyksiä asiasta. Onko kiusaamisen ehkäisyn suunnitelma tullut sisältöineen vanhempien tietoisuuteen ja tietävätkö vanhemmat, miten toimimme jos kiusaamista hoitopaikassa tapahtuu. Lapsilta itseltään voidaan kysyä myös heidän hoidossa viihtymisestään, onko heillä ystäviä ja leikkikavereita, onko hoidossa kenties pelottavia asioita mistä he haluaisivat keskustella ja ottavatko aikuiset vakavasti lasten mielipiteet. Ei riitä, että suunnitelma on kerran laadittu ja liitetty kansioon, vaan siis suunnitelman mukaista työskentelyä arvioidaan ja muutetaan tarpeen vaatiessa. Suunnitelmaan palataan aina, kun sille on tarvetta. Ryhmässä kiinnitetään huomiota: ovatko riidat ja konfliktit vähentyneet lasten sosiaalisten taitojen kehitys aggressiivisen käytöksen mahdollinen vähentyminen saavatko lapset riittävästi positiivista vuorovaikutusta Kiusaamistilanteiden dokumentointi Kirjatut kuvaukset kiusaamistilanteista sekä siitä, miten niihin on puututtu ja kuinka niitä on ennakoitu ja seurattu, ovat tärkeä dokumentti päiväkodille, etenkin silloin kun tilanteet vaativat seurantaa tai jos niistä ajaudutaan erimielisyyteen esimerkiksi vanhempien kanssa. Dokumentointia suositellaan tehtäväksi: vanhemmat ilmoittavat lapsensa tulevan kiusatuksi päiväkodissa kun henkilökunta huomaa, että joku lapsista on joutunut kiusatuksi tai lapsi kertoo asiasta. helpottaaksemme kiusaamistilanteiden seurantaa tehtäessä jotta voimme tarpeen vaatiessa palata niihin ja katsoa/kertoa mitä on tapahtunut eri osapuolten mielestä. todisteeksi, että tilanteita on seurattu ja niihin puututtu. kiusaamiseen puuttumisen keinot ja tavat on hyvä näkyä myös kirjattuna, jotta niitä voidaan arvioida.

21 LÄHTEET Kanninen, K., Sigfrids, A. 2012. Tunne minut! Turva ja tunteet lapsen silmin. Jyväskylä. PSkustannus. Marjanen, P., Marttila, M., Varsa, M. 2013. Pienten piirissä. Yhteisöllisyyden merkitys lasten hyvinvoinnille. Jyväskylä. PS- kustannus. Kimochis. Tunne- ja vuorovaikutuskoulu 4-6-vuotiaille. Opettajan materiaali. Lisätietoa ja -ideoita www.kimochis.com Kirves, L., Stoor-Grenner, M.2011. Kiusaamisen ehkäisy varhaiskasvatuksessa. Kiusaamisen ehkäisyn ja puuttumisen suunnitelman laatiminen. Helsinki. MLL, Folkhälsan. www.mll.fi ja www.folkhalsan.fi Laakso, M. Leikkejä ryhmätheraplay- ja muihin leikkituokioihin. Liuska, K., Turunen, T. 2015. Häjyherneitä ja lempeyslientä. Opas lasten ristiriitatilanteiden ehkäisyyn. Jyväskylä. PS -kustannus. Mannerheimin lastensuojeluliitto. 2013. Reilusti ryhmässä. Harjoittelemalla sosiaalisten taitojen taitureiksi. Opas ja DVD. Helsinki. Miktor OY. Peltonen, A., Kullberg-Piilola T., Kullberg-Turtiainen, M. 2002. Tunnemuksu ja Mututoukka. Tunnetaito-ohjelma esikouluun ja alkuopetukseen. Helsinki. Lasten keskus Oy. Perttu, H. 2010. Vatupassi. Tasapainoa elämään. Lions -opetusmateriaali 5-7 -vuotiaiden lasten terveen kasvun tukemiseen ja riskikäyttäytymisen ennaltaehkäisyyn. Suomen Lions-liitto ry. Painoyhtymä Oy. Psykologien kustannus Oy. 2005. Askeleittain. Sosiaalista kehitystä ja tunnetaitoja tukeva opetusohjelma. Päiväkoti ja esikoulu. Opettajan opas. Helsinki. Helsingin painotuote. www.askeleittain.fi ja www.psykologienkustannus.fi Repo, Laura. 2013. Pienet lapset ja kiusaamisen ehkäisy. Jyväskylä. PS-kustannus. Valtakunnalliset varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. 2005. Saarijärvi. Gummerus Oy. Tuomola, L., Österberg, L. 2013. Tunteet tutuiksi tehtäväkortit. Keuruu. PS- kustannus.