LAADULLINEN TUTKIMUS Hanna Vilkka 1 LAADULLISEN TUTKIMUKSEN OMINAISLAATU Hermeneuttinen tieteenihanne: intentionaaliset selitykset, subjektiivisuus, sanallinen/käsitteellinen tarkastelutapa, metodien moneus. 2 Laadullisessa tutkimuksessa korostuvat: a) Yksilöperspektiivi b) Arkipäivän ilmiöiden kuvailu c) Sanallinen muoto (vrt. numeraalinen) d) Avoin tutkimussuunnitelma e) Kulttuuristen ominaisuuksien tunnistaminen f) Ymmärtäminen g) Ilmiöiden kuvailu ja selittäminen h) Oivaltava havainnointi i) Arvoitusten ratkaiseminen ja uusien arvoitusten luominen ja keksiminen tehdystä tutkimuksesta 3
OIVALTAMINEN MIKSI-KYSYMYKSILLÄ Kulttuurien välinen vertailu Hiljaisuuksien etsiminen Vertailu toisten tutkimusten kanssa Vertailu julkiseen keskusteluun aiheesta Aineiston sisäisten ristiriitojen etsiminen Normien ja sääntöjen etsiminen Vastaavuuksien etsiminen (analogiat) 4 LAADULLISEN TUTKIMUKSEN TUTKIMUSASENNE Kriittisyys. Itsestäänselvyydet ovat merkki taitamattomasta tutkimisesta. Tutkimusaineisto on tutkimuksen materiaalia, eikä vastaus tutkimusongelmaan ja -kysymyksiin. Tutkittavia ilmiöitä ei saa haltuun. Ne pakenevat. 5 Kaksinapaista, polarisoitunutta, ajattelua tulee välttää. Asiat ovat sekä että, eikä joko tai. Yksittäiset havainnot eivät merkitse mitään, vaan vasta niiden muodostama kokonaisuus. Tavoittelee kulttuuristen kokonaisuuksien ymmärtämistä. 6
MIKÄ ON LAATU? Laatu tarkoittaa, että jokin asia on tietyllä tavalla jollekin ja erityistä tietyssä asiayhteydessä. Laadut ovat ihmisten toiminnasta esiin kaivettuja merkityksiä, joita ihminen ilmiölle/asialle antaa. 7 Merkityksistä tavoitellaan tulkintaa, joka on mahdollinen jossakin ympäristössä tai asiayhteydessä. Laadut (merkitykset) auttavat ymmärtämään, millaiset asiat, käsitykset, suhtautumistavat, halut, ihanteet, uskomukset ja arvot ovat ihmisen tai ryhmän toiminnan taustalla. 8 AINEISTON KERÄÄMINEN LAADULLISESSA TUTKIMUKSESSA 9
Kerätään aineistoja, joiden avulla voidaan kuvata ja sanallistaa koettuja käsityksiä, ajatuksia, uskomuksia, haluja, arvoja, ihanteita, mielikuvia. 10 HAASTATTELUMENETELMÄ Aineistoa, joka on puhuttu mutta tutkijalle sekä kuultu (puhe) että nähty (ilmeet ja eleet). Antaa tietoa asioista, joita tutkittava pystyy sanallistamaan, siirtämään puhekielelle. 11 a) Lomakehaastattelu/strukturoitu haastattelu Usein yksilöhaastatteluna, jossa vastaaja lukee itse kysymyksen ja kirjoittaa vastauksen. Oletus, että vastaaja vastaa kysymyksiin asetetussa järjestyksessä. Sopii tutkimuksiin, joissa kerätään tietoa asioista, joista tutkijalla on jo ennalta tietoa, mutta määrällisellä menetelmä ei tulisi riittävästi tietoa. 12
Sopii tutkimuksiin, joissa on hyvin rajattu tutkimusongelma ja tutkimuskysymykset tai tiedonkeruu on rajattu tarkasti. Sopii tutkimuksiin, joissa halutaan testata aiempien laadullisten tutkimusten tuloksia. 13 b) Teemahaastattelu (puolistrukturoitu-, kohdennettu-, fokusoitu haastattelu) Soveltuu yksilö- ja ryhmähaastatteluun Tärkeää ei ole teemojen, aihealueiden ja kysymysten järjestys vaan se, että kaikkia asiat tulee käsitellyksi jokaisen haastateltavan kanssa. 14 Haastattelija tai haastattelija ja haastateltava rakentavat haastatteluille jatkumon. => edellinen vastaus luo uuden kysymyksen tai käsitelty näkökulma uuden näkökulman. Haastattelun aika, paikka ja tilanne vaikuttaa haastattelun sisältöön. Sopii tutkimuksiin, joissa tutkittavilla on laaja tietämys tutkittavasta aiheesta. 15
c) Avoin haastattelu (strukturoimaton haastattelu, syvähaastattelu, asiakaskeskeinen haastattelu) Tutkittava asia on väljä hahmotelma. Asiaa lähestytään eri näkökulmista, kunnes uutta tietoa ei enää ilmene. Vaatii useita haastattelukertoja. Fenomenologisessa lähestymistavassa vastaava: fenomenologinen haastattelu 16 HAVAINNOINTIMENETELMÄ (observointi) Tutkimushavainnoinnissa pyritään välttämään tulkinta- ja havainnointivirheitä, väärin muistamista ja vääriä johtopäätöksiä. Määrittele: Havaittava kohde, havaitut ominaisuudet, havaintoon vaikuttavat tekijät ja rajoitukset sekä miten havainto on tulkittu eli mikä merkitys sille on annettu. Tutkimushavainnointi on tietoista katsomista, haistamista, maistamista, kuulemista tai/ja tuntemista. Tavoitteena on ymmärtää havaintojen kautta kohdetta. 17 Mikä on havainto? Havainto voi olla sana, teko, toiminta, vuorovaikutus (suhde), ajatus, ominaisuus + sen merkitys. => Teemme havainnon => havainnot ovat johtolankoja => johtolankojen muodostamasta kokonaisuudesta tulkitsemme jotakin joksikin toisen käsityksistä ja kokemuksista. 18
Havainnoinnin asteet Vapaa havainnointi eli kohteeseen mukautunut havainnointi Jäsennelty havainnointi = systemaattinen havainnointi (vrt. määrällinen tutkimus ja kyselylomake) 19 Havainnointitavat tarkkaileva havainnointi (tutkija kohteen ulkopuolella) osallistuva havainnointi (tutkija sisällä toiminnassa) aktivoiva/osallistava havainnointi (esim. toimintatutkimus) kokemalla oppiminen (esim. etnografia) piilohavainnointi (mystery shopping = palvelutasomittaus) 20 AINEISTON MÄÄRÄ LAADULLISESSA TUTKIMUKSESSA 21
Tapaustutkimus (tapausta/ryhmää jollakin kriteerillä parhaiten edustava) Harkinnanvarainen näyte Lumipallo-otanta Saturaatio (Kyllääntymispiste) Olennaista on aineiston laatu eikä määrä! 22 Aineston riittävyyteen vaikuttaa aina tutkimusongelma, tutkimuskysymykset ja tutkimuksen tavoite. Tärkeää on, että aineisto vastaa vakuuttavasti ja kattavasti asetettuun tutkimustehtävään. Jos aineisto ei riitä pohdi, miltä osin ja millä perusteella aineisto vastaa asetettuun tutkimustehtävään. 23