Kasvuohjelma-tutkimus 2010

Kasvuohjelma-tutkimus 2010 -ISO-VILJA -sopimusten ennakkonäytetulokset -Kasvuohjelma -koetuloksia ja kokemuksia Kotkaniemestä 2010

Johdanto Ravinnetaseet hyötykäyttöön Maataloutta on pitkään syytetty vesiemme pilaamisesta. Varmaan asia on näin, onhan tuotanto isoilla valuma-alueilla avoimen taivaan alla, jossa ravinnekierto ei ole suljettu. Sateet etenkin kasvukauden ulkopuolella huuhtovat osan ravinteista vesistöihin, joissa ne sitten näkyvät rehevöitymisenä. Asian laita on ollut näin tuhansia vuosia, mutta aivan viime aikoina asiaan on jouduttu kiinnittämään huomiota, koska maataloustuotanto ja erityisesti kotieläintuotanto on keskittynyttä. Ravinteiden talteenotto tärkeää Ympäristötukea on maksettu pitkään. Tähän tukeen on sitoutunut käytännössä kaikki suomalainen maataloustuotanto ja tuen maksamiselle on etsitty kansallisesti maksuperusteet. Ravinteiden käytön osalta on päädytty rajoituksiin, joiden käyttöä joudutaan luonnollisesti valvomaan melko raskaalla valvontamenettelyllä. Samanaikaisesti on alkanut kuulua soraääniä menetelmän tehokkuudesta. Tukea on maksettu paljon ja tulosta on vaikeaa Suomenlahdella todeta. Toinen tapa hoitaa asiaa on keskittyä ravinteiden talteenottoon ja etsiä keinoja, joilla ravinteet saadaan kasvustoon ja sitä kautta pellolta pois. Ensimmäiset ravinnetaselaskelmat laskimme 1990- luvun lopun ISO-VILJA -raportteihin. Jo silloin osoitimme, että vesiensuojelun ongelmat korostuvat pienissä sadoissa. Suuren sadon myötä kuivuriin saadut ravinteet ovat vesiensuojelun näkökulmasta turvassa. Ravinteiden talteenotto on käytön rajoittamista tehokkaampi keino, ja sitä on lähdettävä edistämään. Meidän maanviljelijöiden etujärjestölle tässä voisi olla tehtävä, kun uutta ympäristötukea valmistellaan. Agrimarketissa on paljon viljelyyn liittyvää numeerista dataa. Kesän 2010 aineistosta on laskettu seuraavanlainen taselaskelma: ohrasatoa ISO-VILJA -sopimustiloilla on saatu keskimäärin 3 618 kg/ha, typpilannoitus on ollut keskimäärin 86,1 kg/ha ja typestä on saatu talteen 60,3 kg/ha. Taulukko 1. Typen tase Agrimarketin ISO-VILJA -sopimustilojen ohrasadoissa vuonna 2010. Sato, kg/ha 3 618 N-lannoitus, kg 86,1 N talteen, kg 60,3 N-tase 25,5 Lannoitusta ei kannata vähentää Olemme tutkineet lannoitemäärän vähentämisen vaikutusta satoon. Tulos on, että mikäli typpilannoitusta lasketaan 10 kg/ha kaikilla ISO-VILJA -sopimusaloilla, ravinnetase laskee vain 1,7 kg/ha. Vähennetty typpikilo ei siis pienennä ravinneylijäämää kilolla, vaan huomattavasti pienemmällä määrällä. Typpilannoituksen vähentämisen haittapuolena on sadon lasku noin 400 kg/ha. 2

Taulukko 2. Typpitase vähennetyllä lannoituksella. Vähennetty N-lannoitus Sato, kg/ha 3 618 3 194 N-lannoitus, kg 86,1 76 N talteen, kg 60,3 52,8 N-tase 25,5 23,7 Suuri sato on vesiensuojelua Toinen tapa hoitaa asiaa on keskittyä ravinteiden talteenottoon. Kun lannoitus on tehty, ainoa tapa saada ravinteet talteen on sitoa ne suureen satoon. Kaikki työt ja keinot joilla lisätään satoa, ovat tässä mielessä vesiensuojelua. Mikäli hyvää kasvustoa uhkaa kasvitauti ja se torjutaan tautiruiskutuksella, saadaan lähes poikkeuksetta kasvusto kasvamaan paremmin ja samalla ravinnetase paranemaan. Taulukko 3. Typen käyttäytymien tautien torjunnassa. Ei torjuntaa Torjunta T1 Torjunta T2 Sato, kg/ha 3 309 3 700 4 100 N-lannoitus, kg 85 87 87 N talteen, kg 55,5 60,1 66 N-tase 29,5 26,1 21 Ravinteiden talteenotto tulevaisuuden haasteeksi Pellon kalkitus on aina lisännyt ravinteita sitovaa kasvustoa. Vuosien 1995 2007 ISO-VILJA - kokeiden pohjalta voidaan laskea, että yhden viljavuusluokan nousu lisäsi satoa 154 kg/ha ja samalla typpitase parani 2,5 kg/ha. On muistettava, että ph-luokan nostaminen on pysyväisparannus peltoon, edellyttäen ylläpitokalkituksesta huolehtimista. Hyöty voidaan mitata joka tuotantovuotena. Voidaan myös laskea, täytyykö tyytyä yhteen viljavuusluokkaan, kun niitä on tarjolla kaikkiaan seitsemän. Jatkossa on keksittävä lisää vastaavia ravinneimureita ja ennen kaikkea siirryttävä rajoituksista ravinteiden talteenottoon. Nämä seikat tulisi ottaa huomioon seuraavan tukikauden ympäristötukipäätöksiä valmisteltaessa. Mielestäni meidän maanviljelijöiden etujärjestön tulisi ottaa tällainen kanta asiaan. Toisaalta kun vastassamme on suuri EU, joka ei salli satoa nostavia maataloustukia, voisi perusteluna käyttää vesiensuojelua. Taulukko 4. Yhteenveto. Menetelmä Sadon alennus/-lisä Vaikutus ravinnetaseeseen 10 kg N-lannoituksen vähennys 424 1,7 Tautitorjunta T1-vaiheessa +391 3,4 Tautitorjunta T2-vaiheessa +791 8,5 1 viljavuusluokan nosto kalkituksella +154 2,5 3

Lukijalle Tähän tuloskirjaan on kerätty tuloksia viime kesän ISO-VILJA -sopimustilojen ennakkonäytteistä ja Yara Suomen Kotkaniemen tutkimusasemalta. Tuloksista näkyy, että panostamalla viljelyyn ja kohdistamalla tuotantopanokset lohkon satotason ja kasvukauden vaatimusten mukaan, voi tuottaa hyviä satoja ympäristöystävällisesti ja kannattavasti. Toivomme, että Kasvuohjelmatutkimuskirjasesta on hyötyä viljelysi kehittämisessä. Lisää tietoa Kasvuohjelmista löytyy osoitteista www.agrimarket.fi ja www.farmit.net. Sisällysluettelo 1. Kasvuohjelmatutkimus 2010 Juha Salopelto, Hankkija-Maatalous Oy Sivu Johdanto 2 Sisällysluettelo 4 1.1 Sää kasvukaudella 2010 5 1.2 Vastaanotetun viljan laatu Agrimarketissa 6 1.3 Ruis Evolo 7 1.4 Mallasohra 7 1.5 Ohralajikkeiden sato ja laatu 9 1.6 Muokkausmenetelmä 10 1.7 Kasvuohjelmalla parhaat sadot 1.8 Karjatilan ohra 11 12 2. Kevätvehnä 2.1 Lajikkeet 15 15 2.2 Esikasvi 15 2.3 Peittaus 16 2.4 Muokkausmenetelmä 16 2.5 Tautien torjunta 17 2.6 Kevätvehnän viljelyn voimaperäisyys 18 3. Kauran paino 3.1 Peittaus 19 20 3.2 Viljely menetelmä 20 3.3 Tautien torjunta 21 4. Kasvuohjelma-koetuloksia ja kokemuksia Kotkaniemestä 2010 Juha Liespuu Yara Suomi Oy 4.1 Hybridirukiin viljelytekniikkaan lisätieto a 4.2 Hybridirapsit pärjäsivät kokeissa hyvin 22 24 26 4.3 Jaettu lannoitus sopii öljykasveillekin 27 4.4 Steinar -kaura hyödyntää tehokkaasti ravinteet 28 4.5 Lannoitus ja siemenmäärä näkyvät syysrapsikasvustossa jo syksyllä 4.6 Typen tehokas hyväksikäyttö vaatii muitakin ravinteita 30 32 4.7 Tunnistatko rikinpuutosoireet rypsillä? 34 4.8 Pelkkä typpi ei riitä 35 4

1.1 Sää kasvukaudella 2010 Lyhyt täyttymisjakso Kesän 2010 kylvöjä tehtiin pitkällä aikajaksolla. Sateet hidastivat kylvöjä, joita tehtiin monella tilalla kuuden viikon aikana. Kylvettäessä vielä kesäkuussa, jouduttiin pohtimaan kasvukauden riittävyyttä, olihan tuossa vaiheessa lämpösummaa menetetty jo 200 astetta. Tähkälle tulon jälkeen seurasi tavattoman kuuma sääjakso, jolloin lämpösummaa kertyi jopa 20 astetta päivässä. Tämä edellytti vuorokauden keskilämpötilaksi 25 astetta. Kuuma heinäkuu joudutti viljan kasvua niin, että täyttymisjaksosta tuli ennätyksellisen lyhyt. Normaalina vuotena kaksitahoisen ohran täyttymisjakso (lämpösummajakso 500 1000 astetta) kestää Tampereella 40 päivää, mutta kesällä 2010 vastaava jakso kesti vain 27 päivää. Vastaava käyrästö voidaan piirtää minne tahansa Suomea. Kuuma ja kuiva heinäkuu leikkasi kaikkien viljojen satoa edelliseen vuoteen nähden noin 800 kg/ha. Tulevan sadon valkuaisen määrästä oltiin vielä juhannuksen aikoihin huolissaan, olihan muistissa edellisen kesän matalat valkuaiset. Sadon määrän laskiessa typpeä jäi vielä valkuaisen muodostukseen, joten edellisen kesän valkuaisongelmaa ei päässyt syntymään. 1800 1600 1400 1200 1000 2010 27 Pv 800 600 400 200 0 1980-2000 40 Pv 5.5. 15.5. 25.5. 4.6. 14.6. 24.6. 4.7. 14.7. 24.7. 3.8. 13.8. 23.8. 2.9. 12.9. 22.9. 2.10. 12.10. 22.10. Kuva 1. Lämpösumma kasvukausilla 2002 2010. Typpisato Taulukkoon 5 on koottu ohrasadot vuosilta 2009 ja 2010. Vuoden 2010 sato oli vajaat 800 kg/ha pienempi verrattuna edelliseen vuoteen. Typpilannoitus oli lähes sama molempina vuosina. Kun sadon määrä laski vuonna 2010, ohjautui typpi valkuaiseen, jota muodostuikin edellisvuotta 5

enemmän. Typpeä saatiin talteen suurin piirtein saman verran molempina vuosina, joka on kirjattu taulukkoon typpisatoina. Mikäli kasvi olisi saanut kasvaa normaalisti heinäkuun aikana, sadon määrä ei olisi pienentynyt ja typpeä olisi kulunut enemmän sadon ja valkuaisen muodostukseen. Siitä olisikin varmaan tullut pulaa, mikä olisi näkynyt pienenä valkuaispitoisuutena. Taulukko 5. Typpisato ohralla kasvukausina 2009 ja 2010. 2009 2010 Sato, kg/ha 4 374 3 618 RV, % 10,4 12,4 N-lannoitus 86,5 86,1 N-sato jyvissä 62,6 60,7 1.2 Vastaanotetun viljan laatu Agrimarketissa Erityspiirteenä vuoden 2010 ohra- ja vehnäsadoissa on valkuaisen suurempi määrä verrattaessa vuosien 2002 2009 keskimääräiseen. Kasvukaudella oltiin huolissaan tulevan sadon valkuaisen riittävyydestä. Kylvöajan runsaat sateet huuhtoivat todennäköisesti osan kylvetystä typestä ja vielä juhannuksen aikoihin satoa näytti tulevan enemmän kuin lopullinen sato olikaan. Heinäkuun kuivuus leikkasi satoa ja kasvissa oleva typpi ohjautui valkuaisen muodostukseen. Kevätvehnän laatu oli pääsääntöisesti kohdallaan. Korjuuaikaan ei ollut suuria sateita ja sakoluvut pysyivät korkeina. Myös hehtolitrapainot olivat kohdallaan. Kuivuus ja jyvän nopea täyttyminen aiheutti sen, että surkastuneita jyviä syntyi moneen kauppaerään liikaa ja niistä aiheutui tilitykseen laatuvähennyksiä. Kaura on kasvi, joka vaatii muita kotoisia viljojamme enemmän vettä. Kun vesi loppukesästä puuttui, tuli kevyttä viljaa, jonka hehtolitrapaino on koko tarkastelujakson matalin. Kauran vientiä on haitannut joidenkin erien pieni jyväkoko. Taulukko 6. Agrmarketiin vastaanotetun viljan laatutiedot vuosina 2002 2008. Ohra 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 HLP 64,6 65,3 64,5 66,1 69,1 66,3 66,0 66,5 64,5 Valkuainen 12,7 13,1 11,6 11,5 12,2 12,0 10,7 10,4 12,4 Kevätvehnä HLP 78,8 79,4 75,9 79,8 82 79,5 80,5 80,6 81,1 Valkuainen 15 14,3 13,2 12,3 12,4 13,6 12,9 12,0 13,7 Sakoluku 315 220 225 251 305 304 238 315 332 Kaura HLP 55,7 55,9 56,1 56,1 57,0 56,9 57,1 56,5 52,7 6

1.3 Ruis Evolo Hybridiruis Evolo oli ensimmäistä vuotta Agrimarketin ISO-VILJA -tuotannossa kesällä 2010. Lajike on tuottanut virallisissa kokeissa noin 1 000 kiloa paremman sadon kuin perinteiset populaatiolajikkeet. Samanlainen tulos on mitattavissa ISO-VILJA -tuotannostakin. Suurin ilmoitettu sato oli Evololla 6 900 kg/ha ja pienin 3 500 kg/ha, mikä on suurempi verrattuna populaatiolajikkeiden keskiarvoon. Kuva 2. Evolon ja muiden ruislajikkeiden hehtaarisadot. Laadultaan Evolo on pärjännyt hyvin. Sen hehtolitrapaino on ollut 78,1 kg, joka on 2 kiloa parempi verrattaessa muiden lajikkeiden keskiarvoon. Viime syksynä ruis päästiin puimaan kuivissa olosuhteissa, joten sakolukuongelmaa ei Evololla eikä muillakaan lajikkeilla päässyt syntymään. Hybridirukiin kylvöaika ja -määrä on onnistumisen suhteen ratkaiseva tekijä. Näistä on tehty koesarjat Kotkaniemessä, jotka on esitetty tämän julkaisun loppuosassa. Perinteiseen tietoon nojaavaan korrensääde-käsittelyyn saadaan myös tarkennusta. 1.4 Mallasohra Agrimaketin ISO-VILJA -sopimuksien mallasohrista parhaimman sadon on tuotti NFC Tipple. Lajikkeen valkuaispitoisuus oli vähäinen, 11,2 %. Vuosittain NFC Tipplessä on ollut muita lajikkeita vähemmän valkuaista. Lisäksi Tipplen valkuainen nousee maltillisesti typpilannoituksen lisääntyessä, joten se sietää muita mallasohria korkeamman typpilannoituksen. Vanhoista tutkimuksista on luettavissa, että typpilannoituksen lisääntyessä 10 kg/ha on sadonlisä 400 kg/ha. Tämä yhtälö on syytä muistaa lannoitusta suunniteltaessa. Keskisato mallassopimuksilla oli 3 747 kg/ha, jossa on laskua edelliseen vuoteen 671 kg/ha. Uutuutena mallassopimustoimintaan on tulossa Marthe-lajike, joka omaa hyvän hehtolitranpainon. Aikaisuudeltaan lajike sijoittuu Scarletin ja Barken väliin. Typpilannoitus tulee olla Marthella maltillista. 7

Taulukko 7. Mallasohran sato- ja laatutiedot ISO-VILJA-sopimuksilla. Sato, kg/ha HLP, kg RV, % Barke 3 479 68,5 12,8 Marthe 3 500 68,6 13,2 Scarlett 3 333 68,5 12,5 NFC Tipple 3 874 67,3 11,2 Lajitteluaste kertoo, kuinka paljon erikokoisia jyviä viljaerässä on. Lajittelu tehdään seuloilla 2,8 2,5 ja 2,2 mm. Lajitteluaste 1+2 sisältää jyvät, jotka ovat suurempia kuin 2,5 mm. Vuonna 2010 kaikkein pienimpien jyvien määrä lisääntyi puolella edellisestä vuodesta. Kuva 3. Lajitteluasteet eri lajikkeilla. Ohralajikkeiden välillä on eroja kasvutautien herkkyydessä. Lisäksi lajikkeen kasvurytmillä ja tautipaineen ajoittumisella on merkitystä lopulliseen tautien määrään. Mallasohralajikkeita on verrattu toisiinsa ilman tautiruiskutusta ja ruiskutettuna (T2). Voidaan puhua tautitorjunnan vasteesta. Mikäli tautitorjunnan vaste on hyvin pieni, voidaan arvella, että lajike on taudinkestävä. 8

Kuva 4. Tautitorjunnan vas te kg/ha mallasohralajikkeilla. 1.5 Ohralajikkeiden sato ja laatu Monitahoinen ohra Monitahoisista ohrista parhaan sadon tuotti Edvin, jonka hehtolitrapaino oli vertailun paras. Taulukko 7. Monitahoisten ohrien sato- ja laatutiedot. Sato, kg/ha HLP, kg RV, % Tärkkelys, % Rolfi 3 333 61,3 12,3 60,1 Voitto 3 202 59,7 12,5 60,4 Gaute 3 200 60,9 11,5 61,0 Jyvä 3 085 64,3 11,6 61,4 Erkki 3 413 61,3 12,1 59,7 Olavi 3 229 59,9 13,0 59,8 Kunnari 3 167 62,2 11,1 61,8 Edel 4 225 64,3 11,8 61,6 Vilde 4 188 60,5 12,6 60,0 Edvin 4 200 66,9 11,9 60,7 2-tahoinen ohra Mallasohrista NFC Tipple tuot ti parhaan sadon. Laajennettaessa tarkastelua muihin 2-tahoisiin lajik keisiin, olivat lajikkeet Tocada ja Maaren vielä tätäkin satois ampia. Agrimarketin sopimusviljelyssä Tocad an keskisato on ollut 4 283 kg/ha. Kasvuajaltaan lajike on Annabellen kanssa samaa luokkaa eli listan myöhäisimpiä. Tocadalla jyvänpaino on lajikelistan suurin (TSP yli 50 g). Ominaisuuksiltaan lajike sov eltuu hyvin sikatiloilla viljeltäväksi eteläisessä Suomessa, tosin Etelä-Pohjanmaallakin se m enestyi hyvin. 9

Taulukko 8. 2-tahoisten ohralajikkeiden laatutiedot. Sato, kg/ha HLP, kg RV, % Tärkkelys, % Saana 3 406 65,4 12,8 60,8 Scarlett 3 417 66,6 12,9 61,0 Barke 3 371 68,1 12,8 61,0 Braemar 67,5 12,4 60,7 Tofta 64,7 11,3 60,6 Maaren 4 200 68,2 13,3 60,3 Prestige 2 857 67,9 13,2 60,2 Tocada 4 283 65,9 12,4 60,9 Annabell 3 390 66,0 12,3 60,9 NFC Tipple 3 805 67,0 11,5 61,0 1.6 Muokkausmenetelmä Viime vuosina eri muokkausmenetelmät ovat antaneet likimain saman sadon. Kesällä 2010 perinteinen kyntömenetelmä tuotti parhaan sadon. Varmastikin kesän vesitalous toimi tässä menetelmässä parhaiten. Laadultaan vilja oli samanlaista kaikilla kolmella menetelmällä viljeltynä. Taulukko 9. Sadot eri muokkausmenetelmien välillä. Suorakylvö Kevennetty Kyntö Sato, kg/ha 3 052 3 298 3 481 HLP, kg 65,5 65,7 64,8 RV, % 12,6 12,2 12,4 Lajitteluaste 4, % 5,3 3,8 4,3 Kun pelto kynnetään, haudataan taudinaiheuttajat olkien mukana peltoon. Näin ne eivät haittaa samalla tavalla seuraavan kesän kasvustoa kuin jätettäessä pellon pintaan. Sen sijaan kevennetyssä muokkauksessa ja suorakylvössä kaikki oljet tai osa niistä ja taudinaiheuttajista jää pellon pintaosiin. T1-vaiheen ruiskutuksella saatiin suorakylvössä sadonlisää tautiaineille 665 kg/ha. Vastaava tulos kynnössä oli reilusti pienempi. Myöhäisemmällä T2-vaiheen ruiskutuksella kyntömenetelmän tautitorjunnan vaste oli 787 kg/ha. Tässä vaiheessa vasteen erot ovat tasoittuneet. Toisaalta on huomattava, että kun tautitorjuntaa ei tehty, tuotti kyntö 543 kiloa paremman hehtaarisadon kuin suorakylvö. 10

Kuvat 5 ja 6. Tautitorjunnan vaste kg/ha eri viljelymenetelmissä (T1- ja T2-vaiheet). 1.7 Kasvuohjelmalla parhaat sadot Takana on kasvukausi, jolloin sadot jäivät vaatimattomiksi ja moni miettii, oliko kaikella panostuksella vastetta sadon määrään ja laatuun. Kasvuohjelmatutkimus osoittaa jälleen, että kun viljelet, se kannatta tehdä täysillä. Taulukon 10 ensimmäisessä sarakkeessa on keskisato ja laatutiedot sellaisista ohranäytteistä, joiden viljelyssä on käytetty omaa peittaamatonta siementä eikä tauti- ja laontorjuntaa ole tehty. Tällöin on viljelty minimipanostuksella. Peittauksella ohrasta on saatu lisäsatoa 113 kg/ha. Viljan laatu on hieman parantunut, mutta se ei täytä mallasohran lajitteluastevaadetta (toinen sarake). Kun kasvuston rikkakasviruiskutukseen lisättiin tautiaine, sato nousi 349 kg/ha. Tehokkain aine tähän menetelmään on Acanto Prima. Näillä toimenpiteillä mallasohran lajitteluastevaade (1+2 lajitteiden määrä yli 90 prosenttia) täyttyy (kolmas sarake). Kun tautipaine on suuri kuten kesällä 2008, tehokkain tapa torjua tauteja on ruiskuttaa tautiaine erillisinä T2-vaiheessa. Sadonlisä on silloin 821 kg/ha. Tällöin aika, jonka kasvi on suojassa tauteja vastaan, on pitempi kuin T1-vaiheen ruiskutuksessa. Lajitteluaste on edelleen parantunut, jyviä on tullut enemmän ja ne ovat suurempia (neljäs sarake). Kasvuohjelman mukainen viljely antoi parhaat tulokset. Tällöin käytettiin sertifioitua siementä, kasvitautien torjunta tehtiin tehokkaimmalla mahdollisella tavalla ja laontorjunnasta huolehdittiin. Kasvusto oli täystiheä, terve ja pystyssä. Satoa kertyi yli 4 200 kiloa hehtaarilta ja laadultaan se oli kerättyjen näytteiden p aras (viimeinen sarake). Typpilannoituksen tehossa eroja Ravinteiden käytön tehokkuutta voidaan yksinkertaisimmillaan tarkastella jakamalla typpilannoituk sen määrä jyväsadon määrällä. Tul okseksi saadaan jyviä/typp ikilo. Mitä suurempi luku, sitä tehokkaampaa typen käyttö on ollut. 11

Kasvuohjelman mukaisella viljelytavalla yhdellä typpikilolla tuotettiin viime vuonna lähes 50 kiloa ohraa, kun se vähimmillään oli ISO-VILJA -näytteissä alle 40 kiloa. Sertifioitu siemen, peittaus, tautitorjunta ja kasvunsääde tuottivat lisäkiloja ja tehostivat siten annetun lannoituksen tehoa. Taulukko 10. Viljelymenetelmien vertailu. Siemen oma Peittaus ei Tautitorjunta T1 ei Tautitorjunta T2 ei Moddus ei Siemen oma Peittaus kyllä Tautitorjunta T1 ei Tautitorjunta T2 ei Moddus ei Siemen oma Peittaus kyllä Tautitorjunta T1 kyllä Tautitorjunta T2 ei Moddus ei Siemen oma Peittaus kyllä Tautitorjunta T1 Tautitorjunta T2 kyllä Moddus kyllä Sertifioitusiemen Peittaus kyllä Tautitorjunta T1 Tautitorjunta T2 kyllä Moddus kyllä Sato, kg/ha 3 291 3 404 3 640 4 112 4 283 HLP, kg 65,3 66,3 67,3 68,0 67,8 RV, % 12,3 12,3 11,9 11,6 11,8 Tärkkelys, % 61,0 61,2 61,7 61,8 61,4 Lajite 1+2, % 87,7 88,7 90,1 91,8 92,0 N-lannoitus, kg 85 85 87 87 87 Jyviä / N kg 38,7 40,0 41,8 47,3 49,3 1.8 Karjatilan ohra Perinteisesti tilan viljalajike on valittu satoisuuden, laon- ja taudinkestävyyden sekä maaperä- ja olosuhdevaatimusten perusteella. Lajikkeen laatua tarkastellaan sekä hehtolitrapainon että valkuaisja tärkkelysprosentin mukaan. Monesti jyväsadon määrä on ollut hallitsevin lajikkeen valintaperuste. Viljatila arvostaa hehtaarisatoja ja mahdollisia laatulisiä. Rehuteollisuus taas arvottaa käyttämänsä viljan hehtolitrapainojen sekä valkuais- ja tärkkelysprosentin pohjalta. Karjatilalla viljalajikkeen arvoa on syytä laskea hehtolitrapainoa pidemmälle. Lajikkeen raakavalkuais- ja tärkkelyssato on hyvä huomioida jyväsadon ohella. Suurilla tiloilla on monesti rajallinen vilja-ala, ja omilta pelloilta saadaan vain osa karjan tarvitsemasta viljasta. 12

Rajalliselta peltoalalta on syytä ottaa mahdollisimman suuri arvosato. Tällaisessa kotieläintilan arvosadossa on mahdollisimman paljon tärkkelyksestä saatavaa energiaa sekä valkuaista. Kotieläintilalla viljalajikkeita onkin syytä arvioida tärkkelys- ja valkuaissadon perusteella. Uutuuslajikkeet tuottavat runsaita satoja Agrimarket on tuonut viljelyyn uutuuslajikkeita, joiden jyvä-, tärkkelys- ja valkuaissadot ovat korkeita. Näin ollen ne soveltuvatkin hyvin kotieläintiloilla viljeltäviksi. Monitahoisista ohrista parhaan sadon ISO-VILJA -sopimustiloilla tuotti viime vuonna uutuuslajike Edvin BOR. Se on ainoa monitahoinen lajike, jonka sato oli 4 200 kg/ha. Lisäksi sen hehtolitrapaino on korkea. Taulukko 11. Monitahoisten ohrien jyvä-, raakavalkuais- ja tärkkelyssadot sekä hehtolitrapainot. Jyväsato, kg/ha RV-sato, kg/ha Tärkkelyssato, kg/ha HLP, kg Voitto 3 202 401 1 934 62,4 Erkki 3 413 414 2 037 62,0 Olavi 3 227 419 1 929 59,9 Vilde 4 188 526 2 513 62,4 Edvin 4 200 531 2 549 64,6 2-tahoisten lajikkeiden puolella on tehty vastaava tarkastelu. Tämän kisan voitti ylivoimaisesti Tocada. Taulukko 12. 2-tahoisten ohrien jyvä-, raakavalkuais- ja tärkkelyssadot sekä hehtolitrapainot. Jyväsato, kg/ha RV-sato, kg/ha Tärkkelyssato, kg/ha HLP, kg Saana 3 406 435 2 071 65,4 Scarlett 3 417 440 2 367 66,0 Barke 3 371 432 2 019 68,0 Annabell 3 390 417 2 064 66,0 Tocada 4 283 531 2 608 66,9 13

Viljan laatu ratkaisee karjatilalla Agrimarket on analysoinut ja tutkinut karjatilojen viljaa niin nauta-, sika- kuin siipikarjatiloilta. Analyysitulosten lisäksi näytepussien kyljessä olevien muutaman viljelyyn liittyvän kysymyksen perusteella on voitu tarkastella syitä viljelyn onnistumiseen. Eniten on analysoitu ohraa, jossa hehtolitrapainojen hajonta on suurta. Alimmillaan painot ovat olleet alle 60 kiloa, joka on Suomen Rehun tehtaiden minimi vastaanottopainoksi. Parhaat tilat tuottivat hlp:taan yli 70 kiloa painavaa viljaa. Kun tämän painoiseen kotoiseen viljaan suunnitellaan täydennysrehustusta, saadaan 50 lehmän karjassa noin 7 000 euroa edullisempi ruokintakustannus kevyeen viljaan verrattuna. 50 lehmän karja syö noin 100 tonnia viljaa, jonka kasvattamiseen tarvitaan 20 30 ha peltoa. Vastaava tulos lihasikatilalla (1 000 sikaa) on noin 30 000 euroa vuodessa. Raskaampi vilja on huomattavasti arvokkaampaa ruokinnassa kevyeen viljaan verrattuna. Säilörehu Energia 10,9 MJ/kg R D-arvo 68 RV-% 14,5 606 931 Säilörehua 98 585 Ohraa 92 644 Huippu-Krossi Top 4 458 Lypsy Namino 604 469 Säilörehua 98 903 Ohraa 91 506 Krono 135 Top 3 875 Lypsy Namino Energia 12,5 MJ/kg RV 11,9 % Tärkkelys 60,4 % 75,0 70,0 65,0 60,0 55,0 50,0 45,0 Nautatilat ohra HLP 1 20 39 58 77 96 115 134 153 172 191 210 229 248 267 286 305 324 343 Energia 13,2 MJ/kg RV 11,3 % Tärkkelys 62,2 % Kuva 5. Viljan hehtolitrapainoiltaan eroavat ruokintaratkaisut nautatiloilla. 14

30 223 Säilörehua 14 835 Ohraa 37034 Huippu-Krossi Top 1 072 Lypsy Namino 123-47 6788 135 Yhteensä 6 999 30 347 Säilörehua 14788 Ohraa 30 245 Krono 135 Top 1 845 Lypsy Namino Nautatilat ohra HLP Hinnat /Kg Säilörehu 0,05 Vilja 0,150 KR 135 0,331 HK Top 0,4 L Namino 0,476 75,0 70,0 65,0 60,0 55,0 50,0 45,0 1 20 39 58 77 96 115 134 153 172 191 210 229 248 267 286 305 324 343 Kuva 6. Ruokintaratkaisujen kustannusten erotus. Edellisten laskelmien perusteella voidaan todeta, että erityisesti kotieläintilan tulee panostaa viljan laatuun. Tutkimuksemme mukaan eniten hehtolitrapainoon vaikutetaan lannoituksella (vaikutus noin 4 kg). Kasvitautitorjunnan merkitys on vastaavasti noin 2 kg. Siemenenpeittauksella on saatu noin kilon parannus viljan hehtolitrapainoon. Ei sovi myöskään unohtaa lajikkeen merkitystä. Agrimarket tuo vuosittain markkinoille uutuuksia, jotka ovat poikkeuksetta edeltäjiään parempia. HLP:n parannus, kg N-lannoitus 4,1 Monitahoinen => 3,3 2-tahoiseen Tautitorjunta 2,2 Peittaus 1,0 2. Kevätvehnä Kasvuohjelmatutkimuksen keskimääräinen sato kevätvehnällä oli 3 658 kg/ha, joka on edelliseen vuoteen verrattuna 872 kg/ha pienempi. Raakavalkuais-% oli 13,7, joka on vajaan prosentin verran suurempi kuin edellisenä vuotena. Hlp oli 81,1 kg, joka on hieman edellisvuotta vähäisempi. Surkastuneiden jyvien määrä on laskenut monen vehnäerän hintaa. Sakoluku oli keskimäärin 328, joka on ennätyksellisen hyvä. 15

2.1 Lajikkeet Parhaat kevätvehnäsadot tuotti odotetusti myöhäinen Trappe. Korkein hehtolitrapaino oli Piccololla. Yleisesti myöhäisten lajikkeiden valkuaispitoisuus jäi pienemmäksi kuin aikaisten lajikkeiden, ja syynä tähän voidaan pitää suur ta satoa. Taulukko 13. Vehnälajikkeide n sato- ja laatutiedot sekä lämpösummavaatimus. Sato, kg/ha RV, % HLP, kg Anniina 3 323 15,4 81,5 Bastian 3 083 14,4 80,2 Mahti 3 833 16,1 80,4 Kruunu 3 616 13,1 80,4 Marble 3 744 Zebra 3 773 13,0 81,9 Tjalve 3 400 13,9 81,1 Piccolo 4 400 12,6 82,6 Amaretto 4 121 12,5 82,1 Epos 3 770 13,3 79,3 Trappe 5 060 12,6 82,4 2.2 Esikasvi Johtuen maamme pohjoisesta sijainnista meillä viljeltävä kasvivalikoima on suppea ja siksi viljelykierrosta tulee monesti vajavainen. Samaakin kasvia voidaan viljellä peräkkäin samalla lohkolla. Viljeltäessä vehnää vehnän p erään, satoa saatiin 3 584 kg/ha. Parhaan esikasviarvon antoi öljykasv i, joka paransi vehnäsatoa 136 kg/ha, mutta erotus on aiempia tutkimuksia pienempi. Taulukko 12. Esikasvin vaikutus kevätvehnän satoon ja laatuun. Kevätvehnä Ohra Öljykasvi Sato, kg/ha HLP, kg RV, % 3 584 3 630 3 720 81,0 81,1 81,3 13,9 13,7 14,0 2.3 Peittaus Siemenen peittauksella on suurempi vaikutus kevätvehnän satoon verrattuna muihin viljalajeihin. Peittaus tuotti kevätvehnän satoon lisää 521 kg/ha. 16

Taulukko 14. Kevätvehnän siemenen peittauksen vaikutus sadon määrään ja laatuun. Peittaamaton Peitattu Sato, kg/ha 3 541 3 644 HLP, kg 80,4 81,1 RV, % 13,7 13,8 2.4 Muokkausmenetelmä Ohran tavoin kevätvehnän sato oli suurin kynnetyillä pelloilla. Rikkoja, jotka olivat kesän 2010 erityisharmi, esiintyi eniten kyntömenetelmässä. Taulukko 14. Muokkausmenetelmän vaikutus kevätvehnän satoon ja laatuun. Suorakylvö Kevennetty Kyntö Sato, kg/ha 3 305 3 600 3 681 HLP, kg 81,0 81,5 80,8 RV, % 13,7 13,5 14,0 Rikka-% 6,4 6,6 7,2 2.5 Tautien torjunta Kevätvehnän tautipaine kesällä 2010 ei ollut niin suuri kuin aiemmissa raporteissa on kerrottu. Kasvuohjelmaraporteissa vuosina 2008 ja 2009 kerrotaan jaetulla tautitorjunnalla saadun sadonlisäksi reilusti yli 1 000 kg/ha. Aivan vastaavaa tulosta ei viime kesältä saatu. Taulukko 15. Tautitorjunnan vaikutus kevätvehnän satoon ja laatuun. Ei torjuttu T1-vaiheessa T3-vaiheessa T2-+T3-vaiheessa Sato, kg/ha HLP, kg RV, % Sakoluku 3 462 3 585 3 907 3 925 80,7 80,8 81,3 82,0 13,6 14,1 13,8 14,1 338 334 322 350 17

Lajikkeiden väliset erot tautitorjunnassa Lajikkeet eroavat toisistaan siinä, miten tautitorjunta saa ne tuottamaan lisää satoa. Kuvan 7 pylvään alaosa kertoo lajikkeen sadon ilman tautiainetta (T3) ja pylvään yläosa tautiaineella saadun sadonlisän. Kuva 7. Tautitorjunnan vaste kg/ha kevätvehnälajikkeilla. 2.6 Kevätvehnän viljelyn voimaperäisyys Kuten ohralla, tutkittiin viljelyn panostuksen vaikutusta kevätvehnän satoon ja laatuun. Oheinen tutkimus on laadittu jakamalla viljelytulokset eri menetelmien välillä. Alkaen vähäisillä panoksilla viljelystä (menetelmä 1: oma peittaamaton siemen ilman minkäänlaista kasvinsuojelua) aina Kasvuohjelman mukaiseen viljelyyn saakka (menetelmä 5). Menetelmä 1 Käytettäessä omaa siementä ilma peittausta ja tautitorjuntaa on saatu satoa 3 373 kg/ha. Hehtolitrapainot ovat olleet vuonna 2010 kevätvehnällä kohdallaan, joten tälläkin menetelmällä on saatu kelpo tulos 80,6 kg. Rikkajyvien joukkoon lasketaan pienet ja surkastuneet jyvät, ja tässä luokassa niitä on ollut eniten, 6,8 %. Syksyn hyvät korjuuolot ovat pitäneet sakoluvut kaikissa luokissa kohdallaan. Tässä menetelmäluokassa ei kylvösimentä ole tarkastettu eikä myöskään peitattu, joten siemenen mukana kasvustoon on voinut tulla kasvitauteja kuten haisunokea ja ruskolaikkua. Omassa siemenessä on usein mukana pieniä jyviä, jotka saattavat itää vajavaisesti. Erilaiset homeet siemenen ympärillä estävät ja hidastavat itämistä. Kasvusta tulee harva ja epätasainen. 18

Menetelmä 2 Siemenen kunnollisen peittauksen myötä saadaan kasvuston nokiriskiä pienennettyä. Peittaus vähentää myös siemenerässä esiintyviä homeita. Eräät kasvitaudit kuitenkin jäävät, kuten esimerkiksi esikasvien kasvijätteistä leviävä ruskolaikku. Menetelmä 2:ssa sato on parantunut edelliseen menetelmään nähden vain 136 kg/ha. Samalla rikkajyvien määrä on jonkin verran vähentynyt, mikä nostaa hieman hehtolitrapainoa. Kyntämättä viljely Muokkausmenetelmien keventyessä on pelloille tullut DTR-tauti, jota tavataan vehnällä ja ohralla. Tautia ei juurikaan esiinny kynnetyillä pelloilla, eikä pelloilla joissa viljelykierto on kunnossa. Mikäli viljellään vehnää vehnän perään kyntämättä, on tautiriski suuri. Ohran ja vehnän DTR on samaa rotua, joten se voi levitä ohrasta vehnään. Lisäksi kirjallisuudessa DTR-taudin isäntäkasvina on mainittu juolavehnä, joka on meillä jatkuvasti lisääntynyt. Tauti leviää viileissä oloissa, joten sen tarkkailu ja torjunta tulee alkaa jo alkukesän T1-vaiheessa. Menetelmä 3 Menetelmässä on tehty samat työt kuin edellisissäkin menetelmissä, mutta rikkakasviruiskutukseen T1-vaiheessa on lisätty tautiaine. Sato on parantunut vain 310 kg/ha. Menetelmät 2 ja 3 eivät tuota taloudellista voittoa verrattaessa niitä ensimmäiseen menetelmään. Menetelmä 4 Tässä menetelmässä kasvitaudit on torjuttu tähkälle tulon vaiheessa, jolloin sato on parantunut lähtötilanteesta 531 ki loa, ja samalla surk astuneiden jyvin määrä on pienentyny t. Mikäli tämä ruiskutus jätetään tekemättä, on kasvusto altis ruskolaikun lisäksi muun muassa härmälle ja ruostetaudeille. Vehnän härmä on tauti, joka talvehtii syysvehnässä, josta se sitten leviää kevätvehnään. Ruostetaudit leviävät meille Suomeen pelkästään tuulien mukana. Kun tauti tulee kasvustoon tuulen mukana, se kohtaa ensimmäisenä kasvin ylälehden. Tällöin torjunnalla on kiire, sillä ylälehdet ovat kasvin tärkeimmät leh det, joten niiden suojaus on tärkeää. Menetelmä 5 Viimeisen sarakkeeseen on koottu tiedot pelloilta, joissa on viljelty Kasvuohjelman mukaisesti. Tällöin k äytetään sertifioitua siementä, joka on Agrim arketissa aina peitattua. Kasvitautien torjunta on tehty tehokkaimm alla tavalla ja laontorjunnas ta on huolehdittu. Kasvusto on ollut täystiheää ja tervettä, jolloin se on tuottanut parhaan sadon, yli 4 000 kg/ha. Parannusta ensimmäiseen menetelmään on kertynyt hieman yli 700 kiloa. Surkastuneiden jyvien määrä tässä luokassa on pienintä. Viljelyn taloustarkastelussa selviää, että Kasvuohjelma-luokka tuotti viljatuloa 154 enemmän kuin ensimmäinen luokka. Peittaus ja T1-vaiheen tautitorjunta ei tuottanut paljoakaan lisää tuloa. Tässäkin tarkastelussa pätee vanha viisaus, että mikäli viljelet viljele täysillä. 19

Taulukko 16. Viljelymenetelmien vertailu. Siemen oma Siemen oma Siemen oma Siemen oma Sertifioitusiemen Peittaus ei Peittaus kyllä Peittaus kyllä Peittaus kyllä Peittaus kyllä Tautitorjunta T1 ei Tautitorjunta T1 ei Tautitorjunta T1 kyllä Tautitorjunta T3 ei Tautitorjunta T3 ei Tautitorjunta T3 ei Tautitorjunta T1 Tautitorjunta T3 kyllä Tautitorjunta T1 Tautitorjunta T3 kyllä Moddus ei Moddus ei Moddus ei Moddus kyllä Moddus kyllä Sato, kg/ha 3 373 3 509 3 683 3 904 4 093 HLP, kg 80,6 80,8 82,0 82,1 82,0 RV, % 13,7 13,4 13,7 13,8 14,0 Sakoluku 347 334 331 325 328 Rikka-% N-lannoitus 6,8 6,5 5,5 5,3 5,1 106 115 114 116 110 Ravinteiden käytön tehokkuus Ravinteiden käytön tehokkuutta voidaan yksinkertaisimmillaan tarkastella jakamalla typpilannoituksen määrä jyväsadon määrällä. Tulokseksi saadaan jyviä/typpikilo. Mitä suurempi luku, sen tehokkaampaa on typen käyttö ollut. Parhaiten tässä vertailussa on pärjännyt Kasvuohjelma-menetelmä. Taulukko 16. Typen käytön tehokkuus eri viljelymenetelmissä. 1 2 4 4 5 Jyviä / N kg 31,8 30,5 32,3 33,7 37,2 3. Kauran paino Kuten aiemmin on kerrottu, laadullisesti suurimmat haasteet ISO-VILJA -tuotannossa oli kauran painoissa. Täyttymisjaksolla veden vähyys pienensi jyvien kokoa paljon. Kauran hehtolitrapainot ovat kuluneelta kesältä koko 2000-luvun alhaisimmat. Laskua kesästä 2009 on neljä kiloa. Vuosien välinen vaihtelu hehtolitrapainoissa on suurta. Lajikevalinta on tekijä, jolla viljelijä voi vaikuttaa painoon. Aikainen Eemeli on saanut kelvollisen tuloksen. Agrimarketin lisäysviljelyssä oleva Iiris-lajike tuotti hehtolitrapainoltaan parhaan sadon. Kesälle 2011 lajiketta on runsaasti lisäysviljelyssä, joten tämä lajike parantaa merkittävästi kauran paino-ongelmaa. Vanha Belinda- edellisvuosien lajike saa tässä tarkastelussa jälleen huonon tuloksen, sama tulos on luettavissa raporteista. 20