Työssäoppimisella ammattiin Ari-Pekka Jeskanen, Lasse Tolonen Kehittämishankeraportti Helmikuu 2008. Ammatillinen opettajakorkeakoulu
Tekijä(t) Jeskanen Ari-Pekka, Tolonen Lasse Julkaisun laji Kehittämishankeraportti Sivumäärä 24 Julkaisun kieli Suomi Luottamuksellisuus Työn nimi Työssäoppimisella ammattiin Salainen saakka Koulutusohjelma Ammatillinen opettajakorkeakoulu, Työn ohjaaja(t) Turpeinen, Veijo Toimeksiantaja(t) Tiivistelmä Kehittämishankkeen tarkoituksena oli kehittää työelämän ja koulutuksen välistä yhteistyötä työssäoppimisen näkökannalta katsottuna. Hankkeen tavoitteena oli opetuksen ja työelämän lähentäminen toisiaan ja parantamaan työssäoppimisen tarkoitusta. Hankkeeseen kerättiin tietoa työnantajilta, sekä oppilaitoksen edustajilta työssäoppimisen kehittämisestä ja tarpeellisuudesta. Kehittämishankkeen sisältö muodostuu seuraavista osioista: A. Kysely työelämän ja oppilaitoksen edustajille. Teimme kyselyn työelämän ja oppilaitosten edustajille työssäoppimisen haasteista, tarpeista ja kehittämisestä. B. Työssäoppiminen: Työssäoppimisen osiossa käsittelimme työssäoppimisen haasteita, hyötyjä sekä kuinka työssäoppimista voitaisiin kehittää. C. Työnantaja työssäoppimisyhteistyön osapuolena. Tässä osiossa käsittelimme koulutuksen ja työelämän yhteistyötä muuttuvissa työelämän haasteissa, sekä opettajan muuttuvaa roolia. D. Työpaikkaohjaaja: Tässä osiossa käsittelimme työpaikkaohjaajan toimenkuvaa ja mukanaan tuomia uusia haasteita. E. Konkreettisia ehdotuksia työssäoppimisen kehittämiseen: Lopuksi pohdimme kuinka työssäoppimista voisi kehittää. Avainsanat (asiasanat)
Työssäoppiminen, työelämäyhteistyö, työpaikkaohjaaja. Author(s) Jeskanen Ari-Pekka, Tolonen Lasse Type of Publication Languag e Finnish Confidential Title Trough On-The-Job-Learning to Profession Degree Programme Tutor(s) Turpeinen, Veijo Assigned by Abstract Until The aim of the development project was to improve the co-operation between working life and education; from the point of on-the-job-learning. The another aim of the project was to bring closer education and working life and improve the quality of on-the-job-learning. The project was carried out by collecting information from the employers and members of the educational institute about the importance and development needs of on-the-job-learning. Development project consisted of following items:: A. Survey to employers and educuational institute members We conducted survey to employers and educational institute members about challenges, needs and development topics of on-the-job-learning. B. On-the-job-learning In the section of the learning at work we researched challenges, advantages and how learning at work could be further developed C. Employer as development party at on-the-job-learning. In this section we researched the co-operation of the education and on-the-joblearning in changing working life challenges and the changing role of the teacher D. On-the-job-learning instructor: In this section we researched the job description and the new challenges of on-thejob-learning instructor E. Concrete suggestions for the development of on-the-job-learning: At the end we discuss how on-the-job-learning could be improved Keywords: On-the-Job-Learning, Working Life Cooperation, On-the-Job instructor
Sisällys : JOHDANTO 2 1. KYSELY TYÖELÄMÄN EDUSTAJILLE 3 1.1 KYSELYN TAVOITTEET 3 1.2 KYSELYLOMAKE 3 1.3 ORIENTOITUMINEN TYÖSSÄOPPIMISEEN 6 2. TYÖSSÄOPPIMINEN 8 2.1TYÖSSÄOPPIMINEN 8 2.2 TYÖSSÄOPPIMISEN KEHITTÄMINEN 9 2.3 TYÖSSÄOPPIMISEN HAASTEET 10 2.4 TYÖSSÄOPPIMISEN HYÖDYT 12 3. TYÖNANTAJA TYÖSSÄOPPIMISYHTEISTYÖN OSAPUOLENA 14 3.1 TYÖSSÄOPPIMISYHTEISTYÖ 14 3.2 MUUTTUVA TYÖELÄMÄ 15 3.3 TYÖELÄMÄN HAASTEET 16 3.4 OPETTAJAN UUSI, ERILAINEN ROOLI 18 4. TYÖPAIKKAOHJAAJA 19 4.1 TYÖPAIKKAOHJAAJA 19 4.2 HAASTEET TYÖPAIKKAOHJAAJALLE 20 4.3 TYÖPAIKKAOHJAAJAN KOULUTUS 21 5. KONKREETTISIA EHDOTUKSIA TYÖSSÄOPPIMISEN 23 KEHITTÄMISEEN 6. LÄHTEET 24
2 JOHDANTO Kehittämishankkeen aiheen valintaan vaikuttivat molempien vahvat taustat työelämästä, jossa olemme toimineet runsaat kaksikymmentä vuotta. Työelämässä olemme molemmat toimineet tuotannollisissa ja työnjohdollisissa tehtävissä. Työelämän ohella olemme toimineet opetustehtävissä aikuiskoulutuksessa ja toisen asteen koulutuksessa. Työelämässä ollessamme koimme ammattikoulutuksesta tulleiden opiskelijoiden tietotaidon olevan teoreettista osaamista ja käytännön työssä oli puutteita. Kokemuksemme oli että ammatillisen koulutuksen teoria- ja työopetus eivät olleet samoilla raiteilla työelämän tarpeiden kanssa. Kuilu koulun ja työelämän välillä koettiin haasteelliseksi. Mielestämme kädentaitojen osaamisella on suuri merkitys esimerkiksi elintarvikealalla, joten koulutuksessa tulisi pyrkiä vahvistamaan kädentaitojen tarpeellisuutta työssämme. Elintarvikealalla on viimeisten vuosikymmenten aikana tapahtunut huomattavia muutoksia niin työskentelymenetelmien kuin raaka- aineiden suhteen. Kehittämishankkeeksi liittyen suoritimme kyselyn keväällä 2007 Pohjois- Karjalan elintarvikealan oppilaitoksien ja työelämän edustajille. Kyselyssä tavoitteena oli työelämän ja koulutuksen yhteistyön tarpeellisuuden selvittäminen. Lähetimme kyselyn kymmenelle henkilölle, joista saimme vastaukset yhdeksältä.
3 1. KYSELY TYÖELÄMÄN EDUSTAJILLE 1.1. KYSELYN TAVOITTEET Kyselyssämme oli tavoitteena kartoittaa tämän hetkistä tilannetta työssäoppimisen näkökulmasta. Kyselyssä pyrimme myös kartoittamaan tämän hetkistä tilannetta työssäoppimisen tarpeista ja epäkohdista. Kyselyyn valitsimme työnantajia, joilla on kokemusta entuudestaan työssäoppijoista sekä oppilaitoksen edustajia, jotka ovat tällä hetkellä vahvasti mukana työssäoppimisessa. Lähetimme kyselyn kymmenelle henkilölle, joista kyselyymme vastasi yhdeksän henkilöä. Kyselyyn valitsimme henkilöitä jotka toimivat elintarvikealan erilaisissa työtehtävissä. Koostimme vastauksista seuraavanlaisen tiivistelmän. 1.2. KYSELY 1. Tärkeimmät koulutukselliset tavoitteet työelämän kannalta vuoteen 2012 mennessä. Yhteistyö- ja vuorovaikutustaitojen tarpeellisuus. Käytännöntyön lisääminen, esim. kokkien koulutusta suurkeittiöiden ja ravintolakeittiöiden puolelta. Restonomi koulutusta kritisoitiin nykymuodossaan, koska ylioppilaat voivat hakeutua suoraan alalle. Kansainvälistymisen huomioiminen. 2. Työelämän koulutukselliset näkymät tulevaisuuden tarpeista, mihin alueisiin tarvitaan koulutusta? Ammattityön opettamiseen jo koulussa. Ammattiin liittyvä tuotetuntemus,. Oikea ammatillinen kustannusajattelu.
4 3. Mielestänne työssäoppimisen tarpeellisuus opiskelijan koulutuksen kannalta. Työssäoppiminen koettiin ehdottoman tarpeelliseksi. Kaikki vastanneet oli sitä mieltä, että työssäoppimista tulisi jopa lisätä. Työssäoppimassa opiskelija ymmärtää, mitä työ alalla oikeasti on sekä oppii näkemään työskentelytavat työelämälähtöisesti. 4. Lisääkö työssäoppiminen mielestänne oppilaitoksen ja työelämän yhteisvastuullisuutta oppimisesta? Kyllä, mutta vaatii molempien osapuolten täydellistä sitoutumista asiaan. Elinkeinoelämän edustajat kokivat, että vastuu jää yksin heille. 5. Kuinka opiskelijat tulisi mielestänne perehdyttää työssäoppimisjaksolle? Työhönmenovalmennukset työelämän säännöistä ja seurauksista. Tulisi korostaa opiskelijoiden oma-aloitteisuutta ja vastuuta, sekä työaikojen noudattamista. Opiskelijan tulisi yhdessä opettajan kanssa tehdä suunnitelma, mitä työssäoppimisjaksolla tulee oppia. Opiskelijoiden tulisi käydä ennakkoon tutustumassa työssäoppimispaikkaan ja työpaikkaohjaajaan. 6. Mitkä ovat mielestänne työelämän valmiudet näyttöjen järjestämiseen ja kehittämiseen? Työelämän edustajien puolesta näyttöjen järjestämiseen on hyvät valmiudet. Ongelmaksi kuitenkin koettiin, että kouluilla ei ole tarpeeksi resursseja näyttöjen valvontaan, vaan osallistutaan pelkkään arviointikeskusteluun. Kehittämiseen toivottiin otettavan mukaan enemmän työelämän ammattitaitoisia edustajia.
5 7. Onko oppilaitoksen osallistuminen oppilaan ohjaukseen työssäoppimisjaksoilla ollut riittävää? Asia nähtiin opettajakeskeisenä ja myös hieman puutteellisena melkein kaikissa työelämän edustajien vastauksissa. 8. Kuinka moni ammatillinen opettaja on päivittänyt omaa osaamistaan työssäoppimisjakson muodossa 2000- luvulla? Suurin osa opettajista on ollut työssäoppimassa vain muutamia päiviä, jota voidaanko silloin puhua osaamisen päivittämisestä. Osaamisen päivittämistä pidettiin erittäin tarpeellisena. 9. Edistääkö työssäoppiminen mielestänne työmarkkinoille siirtymistä ja välitöntä työllistymistä? Vastanneiden mielestä kyllä, jos vain asenteet on kohdallaan ja näyttää kykynsä jo työssäoppimisaikanaan. Näin työssäoppija on helppo rekrytoida taloon. Monet opiskelijat ovat saaneet työpaikan juuri harjoittelupaikasta. 10. Kuinka voitaisiin vahvistaa koulutuksen vetovoimaisuutta alallamme? Yrityksen ja koulun yhteistyötä lisäämällä. Tutustumiskäyntejä toimipaikoille. Alan ammattilaiset kävisivät kouluilla kertomassa alasta. 11. Tee konkreettisia ehdotuksia, miten edellä olevien näkökohtien lisäksi voitaisiin lähentää työelämää ja alan opetusta. Opettajat ajan tasalle työstä mitä ja miten opettaa. Ottamalla työelämä yhä voimakkaammin oppilaiden kouluttamiseen mukaan. Työssäoppimisen lisääminen. Koulutus tulisi järjestää enemmän työelämäpainotteiseksi.
6 1.3. ORIENTOITUMINEN TYÖSSÄOPPIMISEEN Opiskelijan valmentaminen jo ennen työssäoppimisjaksoa on erittäin tärkeää. Opiskelijoita tulisi ohjata itsearviointiin, omien tavoitteiden asettamiseen ja havaintojen tekoon työpaikalla. Oppilaitoksen tulisi valmentaa opiskelijaa työpaikkaa varten. Samalla tulisi huolehtia siitä, että opiskelija tietää velvollisuutensa noudattaa työpaikan järjestystä, työstä ja työturvallisuudesta annettuja ohjeita sekä määräyksiä. Ennen ensimmäistä työssäoppimisjaksoa opiskelijoiden kanssa tulisi käsitellä edellä mainittuja asioita. Edeltävästi tarkoituksena olisi, että opiskelijat perehtyisivät työssäoppimisen tarkoitukseen, tavoitteisiin, opetussuunnitelmaan, työssäoppimisen suunnitelmaan ja omien opintojen suunnitteluun. Ennen työssäoppimisjaksoa olisi tärkeää läpi käydä myös työssäoppimista oppimismenetelmänä, itsearviointia ja työpaikan pelisääntöjä. Lisäksi olisi huomioitava perehdyttämiseen, vuorovaikutustaitoihin ja työsuojeluun liittyviä asioita. Samaan aikaan opiskelijat saavat yleisiä valmiuksia työelämää varten ja omaa elinikäistä oppimisprosessia varten. Opiskelijoiden kannalta työssäoppimisen tärkeimmät tavoitteet ovat työelämätaitojen lisääminen ja ammatillinen kasvu. Työssäoppimisjakson aikana opiskelija pääsee sisään työelämän kiemuroihin, saa oppia työtekniikoista ja ajanmukaisista työskentelytavoista. Nuoret näkevät työssäoppimisen jaksoilla työelämän todellisuuden. Työpaikalla kohdataan monia uusia haasteita ja ongelmia, jotka toimivat myös opiskelijan ammattiin kasvun tukena. Työssäoppimisesta on apua uravalinnoissa ja erikoistumisopintoja suunniteltaessa. Työpaikalla opiskelija löytää monestikin omat vahvuudet ja kiinnostuksen kohteet.
7 Työssäoppiminen tukee näin nuorten ammatinvalintaa ja ammatillisen kasvun edistymistä. Käytännönläheiset oppimisympäristöt lisäävät opiskelijoiden kiinnostusta omaa alaa ja koulutusta kohtaan. Oppimistilanteet ovat monipuolisia ja ehkä myös vähemmän kiinnostuneet ja oppimisvaikeuksista kärsivät opiskelijat saadaan mukaan työelämään. Opiskelijan vastuuntunto työstä ja siinä vaadittavasta osaamisesta vahvistuu. Työssäoppimisjaksolla opiskelija voi näyttää omat vahvuutensa, ja tällä tavoin pohjustaa itselleen työpaikkaa opintojen jälkeen. Työssäoppimisjakso on työnantajallekin hyvä kanava rekrytoida itselleen osaavia ammattilaisia.
8 2. TYÖSSÄOPPIMINEN 2.1. TYÖSSÄOPPIMINEN Suositus työpaikalla tapahtuvasta oppimisesta ja ammattiosaamisen näytöistä Valtion, kuntien ja työelämän keskusjärjestöjen edustajat ovat laatineet suosituksen, jolla vahvistetaan ammatillisen koulutuksen ja työelämän yhteistyötä. Suosituksella edistetään työssäoppimisen, oppisopimuskoulutuksen ja ammattiosaamisen näyttöjen toteuttamista. Suosituksen tavoitteena on parantaa ammattitaitoisen työvoiman saatavuutta edistää tutkinnon suorittaneiden työllistymistä turvata mahdollisuudet korkeatasoisen ammattiosaamisen hankkimiseen turvata työpaikalla tapatuvan oppimisen paikat nuorille varmistaa mahdollisuudet ammattiosaamisen näyttöihin vahvistaa ammattikoulutuksen vetovoimaa ja arvostusta. (www.edu.fi/tonet 29.1.2008.) Kaikkiin nuorten ammatillisiin perustutkintoihin sisältyy vähintään 20 opintoviikon laajuinen työssäoppimisjakso. Tällöin osa tutkintoon kuuluvasta ammattitaidosta opitaan työskentelemällä työpaikoilla. Työssäoppiminen on tavoitteellista, ohjattua ja arvioitua. Työpaikalla opiskelijaa ohjaa työpaikan henkilöstöön kuuluva työpaikkaohjaaja.
9 Koulutuksen järjestäjien ja oppilaitosten toiminta edellyttää saumatonta yhteistyötä työ- ja elinkeinoelämän kanssa. Saumattomalla yhteistyöllä varmistettaisiin koulutuksen työelämätarpeellisuus. Yhteistyö auttaa myös oppilaitoksia kartoittamaan työelämän tulevia tarpeita. Opiskelija saa arvokasta kokemusta työpaikkojen toiminnasta ja pääsee näyttämään kykyjään ja taitojaan. Yrityksille työssäoppiminen luo mahdollisuuksia vaikuttaa koulutuksen kehittämiseen ja kehittää omaa henkilöstöään. Työ tekijäänsä opettaa sanoo vanha suomalainen sananparsi. Vanha totuus, josta nyt on otettu vaarin. Koulutuksessa on tapahtunut suuri oppimiskulttuurin muutos. Osa opetuksesta viedään työpaikalle, jossa työ suoritetaan ja jossa tarvitaan osaamista. Koulutuksen tarkoituksena on lisätä yhteistyötä elinkeino- ja muun työelämän kanssa sekä helpottaa opiskelijoiden työllistymistä ja ammattitaitoisen työvoiman saantia. 2.2. TYÖSSÄOPPIMISEN KEHITTÄMINEN Miksi työpaikan kannattaa lähteä mukaan ammatillisen koulutuksen kehittämiseen? Se on hyödyllistä sekä yritykselle että opiskelijalle. Yritykset saavat ammattitaitoista ja osaavaa henkilökuntaa sekä oppilaitosten ja työpaikkojen välinen yhteistyö tiivistyy. Työssäoppiminen ja harjoittelu tulee järjestää siten, että opiskelijat ovat asianmukaisen ohjauksen ja opastuksen piirissä. Työvoimapula on odotettavissa etenkin suurten ikäluokkien siirtyessä eläkkeelle. Eläkkeelle siirtyvien tilalle tarvitaan nuoria ammattinsa osaavia henkilöitä. Pienenevien ikäluokkien takia henkilöstön ammattiosaaminen ja työntekijöiden löytyminen ei ole itsestäänselvyyttä Suomessa.
10 Työ vaatii kaikkien oppilaitoksessa ja työelämässä toimivien henkilöiden sitoutumista yhteistyöhön. Koulutuksen järjestäjän tehtävänä olisi luoda edellytykset yhteistyölle organisoimalla toimintaa työelämälähtöiseksi. Eri osapuolten tulisi yhdessä vastata työharjoittelun suunnittelusta toteuttamisesta ja arvioinnista sekä koulutuksen kehittämisestä. Joustavia ja työelämälähtöisiä koulutusmuotoja kehittämällä edistetään nuorten työllistymistä ja ehkäistään syrjäytymistä. Parannetaan ammatillisen koulutuksen laatua ja vahvistetaan yhteistyötä työelämän kanssa sekä lisätään koulutuksen työelämävastaavuutta. Yhdessä sovitut selkeät menettelytavat, joihin myös alueen oppilaitoksissa sitoudutaan, helpottavat työssäoppimisen järjestämistä yhdessä työelämän kanssa. Näin toteutuu velvoite yhteistyöstä elinkeino- ja muun työelämän kanssa. Oppilaitokset tarvitsevat jatkuvasti työssäoppimispaikkoja, joissa ollaan valmiita ohjaamaan opiskelijoita ja arvioimaan heidän osaamistaan. Näiden löytymisessä on vielä alueellisia että alakohtaisia eroja. Työssäoppimisen järjestäminen on tiivistänyt työelämäyhteistyötä, josta kokemusten perusteella kumpikin osapuoli on hyötynyt. (Työssäoppimis opas Kehittyvä työelämäyhteisö s.13 opetushallitus) 2.3. TYÖSSÄOPPIMISEN HAASTEET Yksi työssä oppimisen suurimmista haasteista lienee, miten luoda kiireisen työpäivän väliin oppimiselle varattuja hetkiä, jolloin voidaan käydä läpi työssä esiin tulleita uusia asioita. Työn suunnittelu siten, että myös oppimiselle jää aikaa, on ensiarvoisen tärkeää opiskelijan kannalta. Työn haasteellisuuden ja tukitoimien lisäksi pitäisi pystyä luomaan ilmapiiri, jossa vallitsee luottamuksellisuus ja turvallisuus.
11 Työssäoppimista on kokeiltu ja sovellettu eri ammattialoilla jo muutamien vuosien ajan. Kokeilujen tavoitteena ovat olleet esimerkiksi; * Löytää uusia koulutustapoja, joissa yhdistyvät oppiminen koulussa ja työpaikalla, joilla lähennetään osapuolia esimerkiksi koulutuksen suunnittelussa. * Edistää työllistymistä koulutuksen jälkeen. * Löytää toimivia ratkaisuja työssäoppimisen tavoitteiden, ohjauskäytäntöjen, yhteistoiminnallisen oppimisen ja oppimisen arvioinnin kehittämiseksi. * Löytää toimivia ratkaisuja sopimuskäytännöistä, rahoitusvaihtoehdoista ja työjaosta työpaikkojen, opiskelijoiden ja oppilaitosten välillä. Aiemmin tarkoituksena oli mennä oppineena harjoittelemaan. Nykyisin tarkoituksena on oppia jotakin aivan uutta ja / tai soveltaa teoriassa opittua käytäntöön suunnitellusti ja tavoitteellisesti. Työssäoppimisen jaksoista hyötyvät opiskelijat, oppilaitokset ja työpaikat. Työssäoppimisen tavoitteita ja merkitystä voidaan tarkastella monesta eri näkökulmasta esimerkiksi yhteiskunnan, elinkeinoelämän, työpaikkojen, koulutuksen järjestäjän, oppilaitoksen, ohjaajan tai oppijan kannalta. Yhteiskunnan kannalta tavoitteita ovat esimerkiksi koulutuksen kohdennettavuuden parantaminen ja työelämän edellyttämien ammattitaitojen / tietojen vahvistaminen. Työssä oppiminen vahvistaa persoonallisia ja sosiaalisia ominaisuuksia, jotka helpottavat nuorten siirtymistä työelämään ja toimimista aktiivisena yhteiskunnan jäsenenä. Työssäoppimisprojektin tavoitteena on myös palvella yrittäjiä ja kehittää heidän kanssaan toimivia yhteistyömuotoja. Työnantajat voivat osallistua opetussuunnitelmien laadintaan sekä tuoda asiantuntemustaan oppilaitoksiin.
12 2.4. TYÖSSÄOPPIMISEN HYÖDYT Suomalaisen työelämän ongelmana on henkilöstön ikääntyminen. Opiskelijoiden joukosta yritykset voivat rekrytoida itselleen uutta pysyvää tai määräaikaista työvoimaa. Työssäoppimisen aikana työnantajalla on tilaisuus tutustua opiskelijoihin. Oppija voi puolestaan täsmäkouluttaa itseään tulevaa työpaikkaansa varten. Vakiintuvan yhteistyön myötä oppilaitokset ja yritykset voivat parantaa sekä kehittää yhdessä opetuksen laatua. Oppilaitoksissa ja työssä oppimisen aikana ne yhdessä voivat hyödyntää kummankin osapuolen osuutta. Laitteiden ja koneiden hankinta sekä käyttö voidaan suunnitella yhdessä siten, että esimerkiksi laitteen yhteiskäyttö tuo taloudellisuutta ja tehokkuutta kummankin toimintaan. Työssäoppiminen kehittää työpaikkojen oppimiskulttuuria ja kaikkien työntekijöiden kouluttautumista. Sekä vaikuttaa myönteisesti koulutuksen kehittämiseen ja suunnitteluun. Työnantaja voi hyödyntää oppilaitoksen osaamista, asiantuntemusta ja koulutuspalveluja. Joillekin työnantajille on hyvä oppia tuntemaan nuorten odotuksia ja ajattelumaailmaa. Työssäoppiminen on keino lähentää koulutusta ja työelämää. Samalla voidaan kehittää opettajien ammattitaitoa. Oppilaitokselta se vaatii monipuolisia ja toimivia suhteita elinkeinoelämän edustajiin, järjestöihin, luottamushenkilöihin ja muihin asiaa edistäviin tahoihin. Työssäoppiminen vaatii hyvän yhteistyöverkoston luomista ja sen hoitamista. Työssäoppiminen parantaa koulutuksen tunnettavuutta työelämässä sekä vahvistaa oppilaitoksen ja työelämän yhteistyötä ja koulutuksen suunnittelua.
13 Se mahdollistaa harvinaisten koneiden ja laitteiden sekä uuden teknologian käytön. Lisäksi se monipuolistaa oppimisympäristöjä. Opiskelijoiden arviointitavat monipuolistuvat työssäoppimisen ansiosta. Työssäoppimisjaksot rikastuttavat opettajan työtä ja auttavat ammattitaidon päivityksessä. Myös oman työelämätiedon ja opetuksen arviointi helpottuvat työssäoppimisen jaksojen avulla. Myös työelämän asiantuntijoita olisi hyvä saada osallistumaan oppilaitoksen toimintaan, kehittämiseen ja arviointiin. Työssäoppijalla on mahdollisuus toimia aidossa työyhteisössä todellisten ammattiin liittyvien ongelmien parissa. Oppija oppii arvioimaan omaa osaamistaan ja asemaansa työyhteisön jäsenenä sekä suuntaamaan kehitystavoitteitaan kokemustensa perusteella. Työssäoppiminen tukee ammatinvalintaa, erikoistumista ja koko ammatillista kasvua. Työssäoppimisessa on pitkälti myös kyse identiteetin työstämisestä. Se mahdollistuu hankkimalla kokemuksia työstä, omasta itsestä työssä ja yhteistyöstä työyhteisön jäsenten kanssa. Käytännönläheiset oppimisympäristöt lisäävät yleensä oppijoiden kiinnostusta omaa alaa ja koulutusta kohtaan. Oppimistilanteet monipuolistuvat ja myös vähemmän motivoituneet tai oppimisvaikeuksista kärsivät opiskelijat saadaan paremmin mukaan. Oppija voi verrata, konstruoida aikaisemmin oppimaansa ja syventää ymmärrystään eri opintokokonaisuuksiin liittyvästä tietoperustasta. Parhaimmillaan oppijan vastuuntunto työstä ja käsitys siinä vaadittavasta koulutuksesta vahvistuvat. Näin ollen nuoren itsenäistyminen mahdollistuu ja edistyy.
14 3. TYÖNANTAJA TYÖSSÄOPPIMISYHTEISTYÖN OSAPUOLENA 3.1. TYÖSSÄOPPIMISYHTEISTYÖ Muuttuva työelämä tarvitsee ihmisiä, joilla on kykyjä, halua ja tahtoa oppia jatkuvasti uusia asioita. Joskus vanhat mallit voivat olla puutteellisia tai virheellisiä, jolloin ne voidaan oikaista. Tällöin oppiminen saattaa edellyttää vanhan poisoppimista ja korvaamista uudella tavalla. Työpaikan tulisi mahdollisuuksien mukaan tarjota opettajille tilaisuuksia ammattialansa kehityksen seuraamiseen ja työelämätuntemuksen lisäämiseen. Vastaavasti työpaikan edustajalla pitäisi olla tilaisuuksia tutustua oppilaitoksen toimintaan. Varsinkin työpaikkaohjaajan tulisi olla riittävästi selvillä oppilaitoksen tehtävästä ja tutkintokohtaisista opetussuunnitelmista. Mitä enemmän työpaikkaohjaajalla on tietoa alasta ja opetuksesta, sitä enemmän hän voi osallistua työssäoppimisen suunnitteluun ja löytää tarkoituksenmukaisia oppimistehtäviä työpaikalta. Koulutuksen järjestäjän vastuulla on huolehtia työssäoppimisen laadusta, opettajien työelämäosaamisesta ja yhteistyöstä työpaikkojen kanssa. Työssäoppiminen ja toteutettavat näytöt työelämässä muuttavat opetuksen sisältöä ja opettajan toimenkuvaa. Yhdessä ne lisäävät työelämäyhteistyötä olennaisesti. Opettajat ovat oman ammattialansa ja opetuksen asiantuntijoita. Työpaikkojen työntekijät ovat vastaavasti oman toimialansa ja yrityksen toiminnan asiantuntijoita.
15 Oppilaanohjaus- ja arviointitilanteisiin osallistuvat yhdessä oppilaitosten ja yritysten edustajat. Työturvallisuuden osalta oppilaan ohjauksen käytännön toteutus on kuitenkin työpaikan organisaation tehtävä. Yhteistyö lisää oppilaan ammatillista osaamista ja asiantuntemusta. 3.2. MUUTTUVA TYÖELÄMÄ Kiristyvä maailmanlaajuinen kilpailu osaavasta työvoimasta edellyttää uudenlaista osaamisen kehittämistä. Vaikka Suomessa on kansainvälisesti vertaillen hyvä koulutustaso, koulutusjärjestelmän rakenteellista kehittämistä on jatkettava, jotta kilpailun tarpeisiin pystytään vastaamaan. Suomen menestyminen ja kilpailukyvyn varmistaminen onnistuisi parhaiten osaavalla ja muutoksiin kykenevällä työvoimalla. Elinkeinorakenteen ja ammattitaitovaatimuksien nopeat muutokset edellyttävät nykyistä tiiviimpää koulutuksen ja työelämän yhteistyötä. Tulevaisuudessa ammatillisessa koulutuksessa työpaikkakoulutuksella on merkittävä asema. Lisäksi työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaamiseen olisi luotava uusia keinoja. Tämä edellyttäisi muutosten ennakoimista, nopeaa reagoimista muutoksiin sekä hyvin toimivia ja esimerkillisiä yrityksiä. Koulutuksen ja työelämän lähentäminen helpottaa ennakoimista sekä on parantamassa koulutuksen sisällön ja työelämän tarpeiden yhteensopivuutta. Yhteyttä työelämässä kiinnittymiseen lisätään työelämätuntemuksen, työssäoppimisen sekä mahdollisten muiden yhteyksien kautta. Työpaikkatasoisesti tulisi kokea tärkeäksi tukea alan koulutuksen toteuttamista yhteistyössä alueen ammatillisten oppilaitosten kanssa. Tämä mahdollistaisi myös edellytyksiä tulokselliseen toimintaan.
16 Työssäoppimiseen liittyviä yleisiä ongelmia ovat tulevaisuudessa koulutusjärjestelmän kehittämisen sovittaminen yritysten kiireiseen työtahtiin sekä muihin elinkeino- ja yrityselämän realiteetteihin. Tärkeää olisi saada koko elinkeinoelämä mieltämään työssäoppimisjärjestelmän merkitys tulevaisuuden työvoiman tuottamisessa. Lisäksi pitäisi saada työpaikat tarkastelemaan työssäoppimisen seurauksia, kustannuksia ja hyötyjä pidemmällä aikavälillä. Tähän liittyen on tärkeää saada hyviä käytäntöjä yritysten ja oppilaitosten välille. 3.3. TYÖELÄMÄN HAASTEET Työelämän intresseissä on noussut esille lisääntynyt tarve opiskelijoiden työpaikkaohjaukselle ja sen toteuttamiselle. Voiko työelämää vastaava koulutus nostaa avoimesti esille työelämän kysymyksiä? Voiko se kyseenalaistaa vallitsevia työmarkkinoiden ja työelämän kehityssuuntia? On mielenkiintoista pohtia, miten voisimme vastata haasteeseen. Nostaako valmistavaan koulutukseen osallistuminen näytön suorittamisen vaatimukset liian korkealle? Ovatko tutkinnot aidosti työelämälähtöisiä vai yritetäänkö aikaisempia opetussuunnitelmia muuttaa vain sen verran, että pakolliset työssäoppimisen jaksot mahtuvat niihin ajallisesti? Tulisiko oppilaitosten myöntää / tarjota taloudellista korvausta yrityksille työssäoppimispaikkojen järjestämisestä? Jotta jatkossa mahdollistuisi hyvien työssäoppimispaikkoja saatavuus sekä pystyisimme kehittämään niitä lisää. Useimmiten koulusta tulevat työssäoppijat (ns. ilmainen työvoima) ei välttämättä riitä motivoimaan yrityksiä uusien työpaikkaohjaajien kouluttamiseen.
17 Koulutuksen ja työelämän tarpeiden yhteensovittaminen on monimutkaistunut, sillä työmarkkinat ja työelämä osaamistarpeet ovat muuttuneet vaikeasti hahmotettaviksi ja ennakoimattomiksi sekä nopeasti muuttuviksi. Toisaalta mielestäni oppilaitosten tehtävänä ei ole vain tuottaa koulutusta työelämän ajankohtaisiin tarpeisiin, vaan tehtävänä on myös työelämän kehittäminen ja uusien toimintamallien luominen. Tällöin kehittämistyöhön liitetään mukaan myös tulevaisuusperspektiivi ja muutosten ennakointi, jolloin haasteet vain kasvavat. Ennen kaikkea työelämän tarpeiden tulkinnan tulisi näkyä opetussuunnitelmien sisällöissä ja kehittämistyössä. (työssäoppiminen ja ohjaus ammatillisissa oppilaitoksissa Mari Räikköläinen s.37) Tärkeintä olisi, että työssäoppiminen ja kouluoppiminen integroituvat oppijan oppimisprosessissa tukien hänen ammattilista kasvuaan. Merkityksellistä tässä on opiskelijan oppimisen ohjaaminen sekä työpaikoilla että koulussa. Palautteen perusteella jatkuvasti kehittyvä työssäoppimisverkosto on oppimisen laadun turvaaja. Samalla se toimii työelämälähtöisen ammatillisen koulutuksen kehittäjänä. Työssäoppimispaikoista tulisi muodostua turvallinen ja laadullinen oppimisympäristö. Oppimiskäsityksiä tulisi uudistaa luokkahuoneen pihtiotteesta ja vakiinnuttaa työssäoppimisen asemaa. Opettajien ja työelämän edustajien henkilökohtaisia suhteita, tiedonkulkua, luottamuksellisia välejä ja sitoutumista tulisi korostaa. Myös opettajien ja opiskelijoiden tietoyhteiskuntavalmiuksia tulisi kehittää. Opettajien työelämävalmiuksien ja ammattitaidon ylläpitämiseen tulisi kiinnittää enemmän huomiota.
18 3.4. OPETTAJAN UUSI, ERILAINEN ROOLI Opettajien työmäärä tulee varmasti lisääntymään, koska näytöt ovat tulossa mukaan työssäoppimiseen. Yhteistyösuhteita tulisi ylläpitää niin yrityksiin kuin muihinkin oppilaitoksiin. Opettajan pitäisi ennättää käydä itsekin työssäoppimassa alan yrityksissä. Työpaikkaohjaajia tulisi myös ohjata jatkossa enemmän. Lista kasvaa koko ajan. Myös opiskelijan valmentamiseen työssäoppimisjaksolle olisi varattava riittävästi aikaa. Valmentaminen tulisi tehdä hyvissä ajoin ennen työssäoppimisjakson alkua. Alakohtaisesti toimivat verkostot muodostavat perustan koulutuksen määrälliseen ja laadulliseen kehittämiseen, paikalliset ja alueelliset tarpeet huomioiden. Koulutuksen tunnettavuus lisääntyy. Yhteinen kieli yritys- ja koulutusorganisaatioiden välillä tehostaa yhteistyötä. Asiantuntijavaihto lisääntyy yritysten ja oppilaitosten kesken. Samalla se haastaa organisaatiot oppimaan uutta ja kehittämään osaamistaan. Muutamat koulutuksen asiantuntijat ovat määritelleet työssäoppimista seuraavasti: omaan osaamiseen ja kokemukseen perustuvaa ja aidossa toimintaympäristössä tapahtuvaa oppimista ohjattua ja itseohjautuvaa oppimista omalla työpaikalla, teoreettinen jäsennys oppilaitoksessa kontaktijaksolla, ohjausta työpaikalla yhdistelmä, jossa työ ja teoreettiset opinnot vuorottelevat ammattitaitojen, persoonallisuuden sekä metataitojen kehittämistä itse työprosessissa siihen liittyvän ohjauksellisen ja yhteistoiminnallisen tuen saattelemina
19 työn ja oppimisen yhteensovittaminen, jäsentäminen ja organisoiminen siten, että se virittää yksilön uuden tiedon ja onnistumisen etsintään sekä tuottaa ohessa parempia tuloksia (http://www.edu.fi/tonet/fin/tekemalla/index.html 10.2.2008) 4. TYÖPAIKKAOHJAAJA 4.1. TYÖPAIKKAOHJAAJA Opiskelijan kannalta tärkein henkilö työpaikalla on työpaikkaohjaaja. Työpaikkaohjaaja on haastavan tehtävän edessä ohjatessaan nuorta työssäoppijaa. Työpaikkaohjaajan tulee olla työssäoppijan tukija ja rinnalla kulkija. Vahvan ammatillisen osaamisen lisäksi hänen tulee olla kiinnostunut työssäoppijan ammatillisesta kasvusta, jota hän ohjaa ja tukee. Työpaikkaohjaajan on oltava esimerkkinä ammattilaisesta, jonka ihmiskäsitys ja arvot näkyvät myös arjen toiminnassa. Hyvän työpaikkaohjaajan ominaisuuksiin kuuluu hyvät yhteistyö- ja vuorovaikutustaidot, sekä kyky arvioida opiskelijaa ja antaa hänelle asianmukaista palautetta. Ohjatessa on kyettävä ottamaan huomioon opiskelijoiden erilaiset valmiustasot suoriutua työssäoppimistehtävistä. Oppijat ovat keskenään hyvin erilaisia. Osa oppilaista voidaan saada innostumaan helposti ja tarttumaan ripeästi asioihin. Jotkut oppilaista voi olla hyvin vaikeasti lähestyttävissä, luonteeltaan esimerkiksi arempia. Opiskelija ei ole alan ammattilainen. Hänen kuuluu saada ammattinsa osaavan henkilön tukea ja ohjausta työtehtävissään. Perusteellinen tutustuminen opiskelijaan ja hänen taustoihinsa on edesauttamassa hyvin sujuvaa työssäoppimista.
20 Työtehtäviä voi tavoitteiden sallimissa rajoissa suunnata opiskelijan taitojen ja mielenkiinnon mukaan. Työtehtävien vaikeusastetta ja etenemisnopeutta tulisi säädellä alusta lähtien. Työtehtävien oppimisen edetessä on ohjaaja avustamassa ja tukemassa työsuoritusten entistä syvällisempää oppimista. Opiskelijan on mahdollista saavuttaa itseohjautuvuus, jolloin ohjaajan rooliksi muodostuu enemmän olla opastava ja neuvova. Tällöin ohjaaja ei anna valmiita ratkaisuja ja ohjeita, vaan opiskelijan on itse pyrittävä muodostamaan työtehtäviinsä ratkaisut, jotka sitten ohjaaja hyväksyy. Työssäoppimisen myötä on vastuuta siirretty opiskelijoiden oppimisesta työpaikoille. Näin ollen työpaikkaohjaajan vastuu oppimisesta on kasvanut merkittävästi. Työpaikkaohjaajan tulisi varmistaa, että työssäoppijalla jäisi aikaa tutkia ja pohtia omaa toimintaansa ja ajatteluaan. Vain työssäoppijan oma kriittinen ajattelutapa syventää työssäoppimisen merkitystä. Kriittinen pohtiminen ja uuden oppiminen sekä soveltaminen ovat lisäämässä vahvuuksia kasvaa ammatilliseksi osaajaksi. Ammatillisen osaamisen kehittyminen ei ole aina itsestäänselvyys. 4.2. HAASTEET TYÖPAIKKAOHJAAJALLE Pitäisikö työnantajalle antaa tietoa etukäteen hankalista oppilaista, luvattomista poissaoloista, henkilökemioista, oppilaiden keskittymisvaikeuksista ja häiriköinnistä tai luonteeltaan aroista henkilöistä, joita pitäisi erityisesti olla ohjaamassa ja auttamassa? Monella nuorella voi olla takanaan vaikea lapsuus ja nuoruus. Perhe on hajonnut ympäriltä tai on koettu vakavia sairastapauksia. Nuori voi olla joutunut läpikäymään jopa kuolemantapauksia.
21 Nuoren perheessä on voinut esiintyä alkoholin ja muiden nautintoaineiden väärinkäyttöä, väkivaltaa ja rikollisuutta. Nämä vievät runsaasti voimavaroja nuorelta, joita tarvittaisiin jokapäiväiseen koulutyöhön ja elämiseen. Työssäoppimispaikoilta toivotaan erityisesti tukea oppilaille työelämän rutiineiden opettamiseen. Oppilailta edellytetään säännöllisyyttä, ajoissa työpaikalle saapumista, vastuunottoa omista tehtävistä ja tehtävän loppuunsaattamista. Tärkeitä painotettavia asioita ovat myös käyttäytyminen asennoituminen työhön ja kanssaihmisiin. Muutamille opiskelijalle voi olla ensimmäinen kokemus elämässään joutua työskentelemään aikuisen kanssa tasaarvoisena ja vastaamaan omasta osuudestaan työssä. Useimmissa yrityksissä työpaikkaohjaajat vaihtuvat useasti, joten opettajillakaan ei ole varmaa tietoa sen hetkisestä ohjaajasta. Yhteistyön onnistumisen kannalta ohjaajien pysyvyys olisi tärkeä tekijä. Samalla se helpottaisi myös koulun ja yrityksen välistä työskentelyä. 4.3. TYÖPAIKKAOHJAAJAN KOULUTUS Työpaikkaohjaajien koulutuksen tavoitteena on, että kokeneet työntekijät osaavat ohjata opiskelijoita. Tärkeää on kannustaa opiskelijoita ammattiin kouluttautumisessa ja omaksumaan työelämän pelisääntöjä. Koulutukseen osallistuminen antaa valmiuksia työpaikan käytäntöjen kehittämiseen esimerkiksi perehdyttämisen osalta. Työpaikkaohjaajien koulutuksessa tulisi jatkossa myös kiinnittää huomiota kasvavaan erityisopiskelija ryhmään. Myös muuttuvaan nuorisokulttuuriin tulisi työpaikkaohjaaja koulutuksessa kiinnittää huomiota. Nuoriso muuttuu, muuttuuko ohjaajuus!
22 Työpaikkaohjaajien koulutuksen toisena kohderyhmänä ovat yhteistyössä heidän kanssaan toimivat ammatillisten oppilaitosten opettajat. Osallistumalla yhteisiin koulutuksiin työparit, opettaja-työpaikkaohjaajat, voivat kehittää ja tiivistää yhteistyötään. Työpaikkaohjaajan opinnot ovat kahden opintoviikon laajuiset. Ne koostuvat seuraavista opintokokonaisuuksista: *Ammatillinen koulutus ja työelämäyhteistyö *Opiskelijalähtöinen ohjaaminen *Työssäoppimisen ja näyttöjen toteuttaminen *Opiskelijan arviointi työpaikoilla.
23 5. KONKREETTISIA EHDOTUKSIA TYÖSSÄOPPIMISEN KEHITTÄMISEEN Työssäoppimisen ei tulisi olla liikaa oppilaitos keskeistä. Työssäoppijoita tulisi valmentaa jo ennen työssäoppimisjaksoa riittävästi työelämän tarpeita varten. Koulun ja työelämän yhteistyötä tulisi parantaa, esimerkiksi lisäämällä tutustumiskäyntejä molemmin puolin. Työpaikkaohjaajien koulutusta tulisi lisätä nykyisestä huomattavasti. Opettajien työelämätietoutta tulisi kehittää jatkuvasti. Opetuksessa tulisi painottaa enemmän työelämän sääntöihin ja velvoitteisiin (työehtosopimus, työlainsäädäntö ja työturvallisuus.) Työssäoppimisjaksojen ajan kohdat tulisi suunnitella yhdessä työelämän edustajien kanssa. Jaksot tulisi suunnitella niin, että työssäoppiminen ei ajoittuisi alkamaan kesken sesonkien. Työssäoppimispaikat tulisi kartoittaa vaatimustasojen mukaisesti. Kaikki työssäoppimispaikat eivät pysty tarjoamaan ns. heikoimille opiskelijoille työtehtäviä työn vaativuuden vuoksi. Työssäoppimispaikkojen tulisi olla mielekkäitä ja haasteellisia oppilaiden ja oppimisen kannalta. Oppilaisiin tulisi suhtautua opiskelijana ei työntekijänä. Jos työssäoppiminen tai kyseinen työssäoppimispaikka ei kiinnosta opiskelijaa, työssäoppiminen kyseisessä paikassa tulisi keskeyttää mahdollisimman ajoissa.
24 6. LÄHTEET: KIRJAT / OPPAAT Opetushallitus 2007 Työssäoppimisen opas Kehittyvä työelämäyhteisö Saarijärven Offset Oy Saarijärvi 2007 Räikköläinen. M.2001. Työssäoppiminen ja ohjaus ammatillisissa oppilaitoksissa. Teoksessa I Uusitalo (toim.) Tampere: Tammer-paino Oy Peltomäki.M. ja Silvennoinen.H. 2003. Työssäoppimisen pedagogiset mallit ammatillisessa peruskoulutuksessa. Opetushallitus Dark oy Vantaa 2003 Heikkilä.K. 2006. Työssä oppiminen yksilön lähtökohtien ja oppimisympäristöjen välisenä vuorovaikutuksena:tampereen Yliopistopaino Oy Juvenes Print. Tuomi-Gröhn. T. & Engeström. Y. (toim.) 2001 Koulun ja työn rajavyöhykkeellä. Helsinki Yliopistopaino. Mykrä.T. 2002. Työpaikkaohjaaja oppimisen edistäjänä työssäoppimisen ohjaaminen ja arviointi työyhteisön arjessa. Helsinki. Educa instituutti Oy. Trio-Offset Oy (www.edu.fi/tonet teksti luettu 29.1.2008.)