Emilia Lantz Koulukulttuurin muutos Tietotekniikan kandidaatintutkielma 29. huhtikuuta 2019 Jyväskylän yliopisto Informaatioteknologian tiedekunta
Tekijä: Emilia Lantz Yhteystiedot: emilia.k.lantz@student.jyu.fi Työn nimi: Koulukulttuurin muutos Title in English: Change in school culture Työ: Kandidaatintutkielma Sivumäärä: 22+0 Tiivistelmä: Tässä tutkielmassa perehdytään digitalisaation tuomiin muutoksiin kouluympäristössä. Aihe on rajattu opettajan näkökulmaan ja tutkielma pyrkii selvittämään, millaisia syitä tietotekniikan vähäiselle opetuskäytölle on olemassa. Tutkielmassa selvitetään millaista osaamista opettajien tulisi digitalisaation myötä hallita, sekä opettajien asenteita tietotekniikkaa kohtaan. Lopuksi tehdään selvitystä koulujen tietoteknisistä resursseista, koulujen välisistä eroista ja niistä aiheutuvista seurauksista. Avainsanat: digitalisaatio, opettaja, minäpystyvyys Abstract: This thesis is going to look at the changes in school environment caused by digitalization. The subject has been limited to teacher s viewpoint. This thesis tries to find out reasons for low educational use of information technology. It examines what kind of expertise teachers are supposed to have in a digitalizing world and teachers attitudes toward information technology. Lastly it investigates the resources of schools, differences between schools and consequences caused by them. Keywords: digitalization, teacher, self-efficacy i
Kuviot Kuvio 1. TPACK (Koehler ja Mishra 2009).... 6 Kuvio 2. Tietokoneiden määrän kehitys kouluissa (Kenttälä, Kankaanranta ja Neittaanmäki 2017).... 14 ii
Sisältö 1 JOHDANTO... 1 2 OPETTAJIEN TYÖSSÄ TARVITTAVA OSAAMINEN NYKYPÄIVÄNÄ... 3 2.1 Nettisukupolvi... 3 2.2 Tietotekniikka opetuskäytössä... 4 3 OPETTAJIEN ASENTEET TIETOTEKNIIKKAA KOHTAAN... 7 4 OPETTAJIEN TIETOTEKNINEN OSAAMINEN JA MINÄPYSTYVYYS... 10 4.1 Tietoteknisten taitojen hankkiminen... 10 4.2 Minäpystyvyys... 10 5 KOULUJEN RESURSSIT... 13 5.1 Mahdollisuudet tietotekniikan käyttöön... 13 5.2 Koulujen väliset erot... 14 6 YHTEENVETO... 16 LÄHTEET... 17 iii
1 Johdanto Teknologialla on suuri merkitys ihmisten elämässä ja nykypäivänä myös kouluissa. Tietotekniikalla on merkittävä rooli koulujen arjessa ja se on olennainen osa oppimisympäristöjä (Kankaanranta ym. 2011). Tietotekniikan käyttö opetuksessa on joissain kouluissa hyvin vähäistä vielä tänäkin päivänä, mutta miksi näin on, sillä tietotekniikan hyödyt opetuskäytössä kuitenkin tunnetaan. Kumpulaisen ja Lipposen (2010) mukaan huomio tulisi kiinnittää koko koulukulttuurin muutokseen, jos tietotekniikan opetuskäytöllä halutaan saada aikaan pysyviä muutoksia. Tämä kirjallisuuskatsaus pyrkii selvittämään yleisellä tasolla digitalisaation tuomia muutoksia kouluympäristössä. Tarkempi tutkimuskysymys on, että millaisia haasteita opettajat kohtaavat työssään digitalisaation myötä. Tutkielmassa koitetaan löytää syitä tietotekniikan vähäiselle opetuskäytölle opettajien osaamisen ja asenteiden kautta. Tutkitun tiedon mukaan esteitä tietotekniikan opetukselle on monia. Koulutasolla yksi merkittävimmistä tekijöistä, joka vaikuttaa opettajien tietotekniikan käyttöön opetuksessa on rehtorien näkemykset asian suhteen (Kankaanranta ym. 2011). Myös opettajien asenteet vaikuttavat siihen, käyttävätkö he tietotekniikkaa omassa opetuksessaan. Opettajista ne, jotka ovat saaneet koulutusta tietotekniikan käytöstä, suhtautuvat myönteisemmin tietotekniikan hyödyntämiseen opetuskäytössä kuin ne opettajat, jotka eivät ole saaneet koulutusta (Milbrath ja Kinzie 2000). Opettajien osaamisesta tietotekniikan suhteen Baturay, Gökçearslan ja Ke (2017) kertovat, että ne opettajat, jotka käyttävät tietokonetta päivittäin, ovat taitavampia tietotekniikan käyttäjiä. Opettajan sukupuolella ei ollut merkitystä tämän tietotekniseen osaamiseen (Baturay, Gökçearslan ja Ke 2017). Palosen ym. (2011) mukaan opettajat kokevat tarvitsevansa ohjausta ja tukea tietotekniikan käyttöön ja itseopiskelu on yleisin tapa tietoteknisten taitojen hankkimiseen. Opettajat pitävät omaa tietoteknistä osaamistaan pääosin hyvänä, mutta ongelma on ennemminkin siinä, kuinka tietotekniikkaa voisi integroida mukaan oppitunneille (Mikkonen ym. 2012). Vähähyypän (2011) mukaan nettisukupolvi oppilaina on erilainen verrattuna aiempiin sukupolviin, koska tietotekniikan käyttö on muuttanut heidän oppimistapaansa merkittävästi. 1
Välttämättömäksi taidoksi on tullut tiedon analysointi ja yhdisteleminen, sekä kriittinen suhtautuminen löytämäänsä tietoon. Enää ei riitä vain yksittäisen tiedon omaksuminen (Vähähyyppä 2011). Joillekin oppilaille voi olla lukemisen ja sijaan luontevampi tapa oppia esimerkiksi pelaamisen tai videon katsomisen muodossa, mikä aiheuttaa haasteita opetuksen uudistamiselle (Palonen ym. 2011). Jotta oppilailla ja opettajilla olisi mahdollisuus tietotekniikan monipuoliseen käyttöön, tarvitaan riittävät tietotekniset resurssit. Tehdyn tutkimuksen mukaan oppilailla oli yleisesti ottaen hyvät mahdollisuudet tietotekniikan käyttöön, mutta tietokoneiden määrässä havaittiin koulujen välillä suuria vaihteluita (Kankaanranta ym. 2011). Koulujen väliset erot tietotekniikan käyttömahdollisuuksissa voivat asettaa oppilaat eriarvoiseen asemaan esimerkiksi jatko-opintojen suhteen. Luvussa 2 käsitellään yleisesti digitalisaation mukana tulleita muutoksia koulun näkökulmasta, sekä millaisia taitoja opettajien tulisi hallita nykypäivänä. Luvussa 3 käsitellään opettajien suhtautumista ja asenteita tietotekniikkaa kohtaan. Luvussa 4 tarkastellaan opettajien tietoteknistä osaamista ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Luvussa 5 käsitellään koulujen resursseja tietotekniikan opetuskäyttöä kohtaan selvittämällä koulujen välisiä eroja, sekä millaisia haasteita mahdollisista eroista voi aiheutua. 2
2 Opettajien työssä tarvittava osaaminen nykypäivänä Digitalisaation myötä opettajan työ muuttuu ja opettajat kohtaavat työssään uusia haasteita. Tässä luvussa perehdytään siihen, minkälaista osaamista opettajilla tulisi olla nettisukupolven myötä sekä millaisia taitoja opettajien käytännössä tulisi hallita. 2.1 Nettisukupolvi Nettisukupolvella tarkoitetaan tietoteknologian aikakaudella syntyneitä lapsia ja nuoria, jotka ovat olleet tietokoneiden ympäröimiä jo ennen kuin ovat oppineet puhumaan (Idrus, Ng ja Jee 2014). Kännykät ovat olleet osana nettisukupolven päivittäistä elämää lapsuudesta asti. Pieri ja Diamantinir (2010) kertovat tutkimuksessaan nettisukupolven ajattelevan, kommunikoivan, sekä oppivan eri tavoin aiempiin sukupolviin verrattuna. Tapscott (2008, 21) kertoo, että nettisukupolvelle tyypillistä ei ole vain kuunteleminen ja tarkkaileminen, vaan tärkeämpää on osallistuminen. Nettisukupolvi on visuaalisesti lahjakkaampi verrattuna aiempiin sukupolviin. He oppivat paremmin, kun tieto on esitetty kuvien ja kaavioiden muodossa (Tapscott 2008, 106). Millaisia haasteita nettisukupolvi sitten tuo mukanaan opettajien näkökulmasta katsottuna? Vähähyyppä (2011) kertoo aiempien sukupolvien tottuneen omaksumaan opittavan asian lukemalla tekstin alusta loppuun, mutta tämä oppimistyyli ei sovi enää nykynuorille ja - lapsille. Myös Ouakrim-Soivio (2010) tukee tätä kertoen, että nuorten monimediaalisuus on johtanut siihen, että he prosessoivat tietoa eri tavoin aiempiin sukupolviin verrattuna. Koska nettisukupolven oppimistapa eroaa hyvin paljon aiemmista sukupolvista, tulisi siirtyä opettajakeskeisyydestä vuorovaikutteisuuteen (Vähähyyppä 2011). Nettisukupolvelle sopivampi opetustyyli on luennoimisen sijaan huomattavasti vuorovaikutuksellisempi tyyli, jossa oppilaat pääsevät esimerkiksi keskustelemaan. Monille nettisukupolven lapsille ja nuorille tiedon vastaanottaminen ja omaksuminen on luontevampaa esimerkiksi videokerronnan muodossa, sillä tieto on nykyään paljon visuaalisemmassa muodossa perinteisen tekstin sijaan (Vähähyyppä 2011). Opettajien tulisikin huomioida opetusta suunniteltaessa, että nettisukupolvi oppii eri tavoin ja heille erilaisten teknologioiden käyttö on osa päivittäistä arkea (Palonen 3
ym. 2011). Nykymaailmassa, jossa tieto on helposti nuorten saatavilla, opettajien tulisi myös painottaa lähdekriittisyyden merkitystä opetuksessaan, jotta nuoret oppisivat suhtautumaan kriittisemmin löytämäänsä tietoon. 2.2 Tietotekniikka opetuskäytössä Ouakrim-Soivio (2010) kertoo, ettei tieto- ja viestintäteknologiaa taitavasti käyttävät nuoret niinkään aiheuta huolta. Sen sijaan huolta aiheuttavat ne, jotka jäävät ulkopuolelle digitaalisesta kehityksestä. Ei ole lainkaan huono asia, että nettisukupolvi on niin taitava tekniikan käyttäjä, mutta se tuo haasteita erityisesti niille opettajille, jotka eivät itse hallitse tietotekniikan käyttöä. Tieto- ja viestintätekniikka on nykylapsille ja -nuorille keskeinen osa elämää. Uusien sukupolvien kasvaessa digitaalisuuteen nuoret haastavat opettajien asiantuntijuuden sekä osaamisen tietotekniikan suhteen. Jotta kouluissa voidaan opettaa tietoteknisiä taitoja, on opettajien itse hallittava erilaisten teknologioiden käyttö osana opetustaan. Tietotekniikan hyödyntäminen opetuksessa voi laajentaa oppimisen yli koulun rajojen, sekä mahdollistaa ajasta ja paikasta riippumattoman oppimisen (Kumpulainen ja Lipponen 2010). Teknologia tarjoaa opettajille valtavan määrän työvälineitä opetukseen. Esimerkiksi matematiikassa opettaja voi hyödyntää animaatioita ja simulaatioita monimutkaisten ilmiöiden opiskeluun, verkkomateriaalit ja -oppimisympäristöt ovat tarjonneet paljon mahdollisuuksia kielten opiskeluun sekä video ja valokuvaus ovat tuoneet vaihtoehtoja taito- ja taideaineiden opiskeluun. Tietotekniikan hyödyntäminen opetuskäytössä voi auttaa opettajia kehittämään oppilaiden vuorovaikutus- ja ongelmanratkaisutaitoja, sekä ymmärtämään abstrakteja matemaattisia käsitteitä (Milbrath ja Kinzie 2000). Opettajan työ muuttuu jatkuvasti digitalisaation myötä. Jo pelkästään vertaamalla vuoden 2004 perusopetuksen opetussuunnitelman perusteita vuoden 2014 perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin, huomataan miten suuren roolin tieto- ja viestintätekniikka on kymmenen vuoden aikana saanut opetuksessa. Kumpulainen ja Lipponen (2010) kertovat tieto- ja viestintäteknologian tuovan jatkuvasti lisää soveltamismahdollisuuksia kouluopetukseen. Kun tietotekniikkaa integroidaan osaksi opetusta niin, että oppilaat kokevat teknologian käytön mielekkäänä, se vaikuttaa myönteisesti oppimistuloksiin (Kumpulainen ja 4
Lipponen 2010). Näin ollen opettajien olisi hallittava erilaisia teknologioita, sekä kyettävä soveltamaan niitä mukaan opetukseensa oppilaiden kannalta hyödyllisellä tavalla. Vuoden 2014 perusopetuksen opetussuunnitelman mukaan jo vuosiluokilla 1-2 oppilaiden tulisi saada kokemuksia ikäkaudelle sopivasta ohjelmoinnista. Vuosiluokilla 7-9 ohjelmointia harjoitellaan opetussuunnitelman mukaan osana eri oppiaineiden opintoja. Myös tietotekniikan vastuullista ja turvallista käyttöä harjoitellaan koulussa, opetussuunnitelman mukaan oppilaiden tulisi oppia esimerkiksi tekijänoikeuksista ja tietoturvariskeiltä suojautumisesta. Tämä tarkoittaa, että opettajien tulee osata tietoteknisten laitteiden ja ohjelmien peruskäytön lisäksi muutakin. Opettajilla on esimerkiksi oltava ymmärrystä ohjelmoinnista ja sen opettamisesta oppilaille. Opettajien tulisi huomioida, että tietoteknisten taitojen hallitseminen ja kyky toimia tässä digitaalisessa maailmassa voi tuottaa eriarvoisuutta oppilaiden keskuudessa. Tutkimustulosten mukaan tietotekniikan käyttö voi merkittävästi kehittää hyvän sosiaalisen, taloudellisen ja kulttuurisen taustan omaavien lasten ja nuorten oppimistuloksia (Kumpulainen ja Lipponen 2010). Vastaavasti huonommista taustoista tulevat lapset ja nuoret vaikuttavat käyttävän eri tavoin tieto- ja viestintätekniikkaa, eikä tämä tapa tue heidän oppimistuloksiaan yhtä myönteisesti. Opettajilla onkin tässä asiassa suuri vastuu, sillä heidän tulisi huolehtia, että myös sosioekonomiselta taustaltaan heikommassa asemassa olevat oppilaat oppisivat hyödyntämään tietotekniikkaa niin, että se kehittäisi heidän oppimistuloksiaan (Kumpulainen ja Lipponen 2010). Kumpulaisen ja Lipposen mukaan (2010) opettajajohtoisessa koulujärjestelmässä tietotekniikka ei paranna oppimistuloksia perinteiseen opetukseen verrattuna. Sen sijaan, jos tietotekniikkaa hyödynnettäisiin opetuksessa yhdistämällä se nykyaikaista oppimiskäsitystä tukeviin työtapoihin, avautuisi teknologian opetuskäytölle sekä oppimiselle uusia ulottuvuuksia. Edellä mainittuja työtapoja ovat esimerkiksi projektityöskentelyyn, oppiaineita integroivaan ja oppilaiden keskinäiseen vuorovaikutukseen, sekä ongelmanratkaisuun perustuvat työtavat. Näin ollen opettajien pitäisi osata teknisten taitojen lisäksi kehittää sellaisia oppimiskokonaisuuksia, jotka vaikuttaisivat positiivisesti oppimistuloksiin. Koehlerin ja Mishran (2009) mukaan tietotekniikkaa integroidessa mukaan opetukseen, opet- 5
tajan on hallittava kolme eri osa-aluetta. TPACK-mallin (Technological Pedagogical Content Knowledge) mukaan teknologiaopetuksessa opettajan on hallittava teknologian lisäksi pedagogiikka ja opetettavan aihepiirin sisältö (Kuvio 1). Yksittäisen osa-alueen hallinta ei vielä riitä hyvän oppimiskokonaisuuden muodostamiseen. Myös Koehler ym. (2011) painottavat kaikkien osa-alueiden tärkeyttä. Opettajan on tärkeää hallita pedagoginen ja sisällöllinen puoli, mutta keskittyessään liikaa niihin, opettaja ei välttämättä huomaa teknologian tuomia mahdollisuuksia opetukseen. Opettajan kannattaa Koehlerin ym. (2011) mukaan olla perehtynyt uusiin teknologioihin ja alkaa rakentamaan teknologian ympärille oppimiskokonaisuutta soveltaen omaa pedagogista ja sisällöllistä ammattitaitoaan. Kuvio 1. TPACK (Koehler ja Mishra 2009). 6
3 Opettajien asenteet tietotekniikkaa kohtaan Kankaanranta ym. (2011) toteavat, että rehtorien asenteet tietotekniikkaa kohtaan on merkittävämpi syy koulujen vähäiselle tietotekniikan opetukselle kuin opettajien asenteet. Rehtoreilla on viime kädessä päätäntävalta esimerkiksi koulun laitehankinnoista ja toimintatavoista. Voidaankin todeta, etteivät opettajien asenteet tietotekniikkaa kohtaan vaikuta yksin tietotekniikan vähäiseen opettamiseen. Kankaanrannan ym. (2011) tekemässä tutkimuksessa ilmeni, että alle puolet rehtoreista pitävät tietotekniikan käyttöä oppilaiden kannalta hyvin tärkeänä sekä opettajista vain 10% arvioi oppilaiden kehittymisen tietotekniikan sujuviksi käyttäjiksi erittäin tärkeänä tavoitteena. Tämä on hieman huolestuttavaa, koska tietotekniikan opetuskäytön hyödyt kuitenkin tunnetaan. Vaikka rehtoreiden asenteilla on suuri vaikutus tietotekniikan opetukseen, tässä luvussa keskitytään tarkastelemaan opettajien asenteita. Opettaja on aina vastuussa siitä, kuinka usein ja millaisia teknologioita opetuksessa käytetään, vaikka opetussuunnitelmassa olisikin ohjeita teknologioiden opetuskäytöstä. Opettajien osaamisella ja asenteilla onkin hyvin keskeinen rooli sen suhteen, kuinka tietotekniikkaa integroidaan mukaan oppitunneille (Kumpulainen ja Lipponen 2010). Merkittävää on se, miten käyttökelpoisena opettajat kokevat tietyn teknologian oppilaiden oppimisen sekä oman opetuksen kannalta. Myös Teo (2008) kertoo, että opettajat ovat hyvin merkittävässä asemassa kun puhutaan teknologian integroinnista osaksi koulumaailmaa ja oppitunteja, ja tästä syystä opettajien olisi tärkeää suhtautua myönteisesti tietotekniikan opetuskäytön lisäämiseen. Myöskin Milbrath ja Kinzie (2000) kertovat, että opettaakseen tietotekniikkaa oppilaiden kannalta hyödyllisellä tavalla, on opettajien itse suhtauduttava myönteisesti tietotekniikan opetuskäyttöön. Näin ollen voidaan ajatella, että opettajan omilla asenteilla on merkittävä vaikutus siihen, kuinka paljon hän omassa opetuksessaan käyttää tietotekniikkaa. Opettajat suhtautuvat yleisellä tasolla varsin myönteisesti tietotekniikan opetuskäyttöön, koska he kokevat tietotekniikan tuovan lisäarvoa opetukseen. Kuitenkin noin puolet opettajista kokevat jatkuvan uudenlaisen tietotekniikan tuomisen opetuskäyttöön rasitteena (Mikkonen ym. 2012). Digitalisaation myötä opettajat joutuvat käyttämään jatkuvasti aikaa uusien laitteiden ja ohjelmien käyttöön, koska teknologiat kehittyvät jatkuvasti. Ajankäytön lisäksi osa opettajista kokee digitalisaation mukana tulleiden älypuhelinten ja läppäreiden olevan häi- 7
riöksi opetukselle. Mikkosen ym. (2012) tekemän tutkimuksen perusteella 56 % opettajista ei anna oppilaiden käyttää kännyköitä tunneillaan. Opettajat kokevat kännykät häiriötekijöinä työssään, eivätkä he näe kännyköiden soveltuvan opetukseen. Ismail, Azizan ja Azman (2013) kertovat tutkimuksessaan, jossa he selvittivät muun muassa opettajien suhtautumista mobiililaitteiden ottamiseen osaksi opetusta, että suuri osa opettajista ei hyväksynyt mobiililaitteita oppimisvälineiksi kouluunsa. Samassa tutkimuksessa selvisi, että opettajan iällä on merkitystä hänen suhtautumiseensa mobiililaitteita kohtaan opetuksessa. Iäkkäämmät opettajat vastustavat enemmän mobiililaitteiden ottamista osaksi opetusta. Opettajien opintojen aikana saatu koulutus tietotekniikan käyttöön vaikuttaa suoraan siihen, kuinka he myöhemmin työssään suhtautuvat tietotekniikan opetuskäyttöön (Milbrath ja Kinzie 2000). Ne opettajat, jotka ovat saaneet koulutusta tietotekniikan käyttämiseen opetuksessa, todennäköisemmin myös hyödyntävät tehokkaammin tietotekniikkaa osana opetustaan. Negatiivisen asenteen kerrotaan monesti liittyvän uuden kokeilemiseen. Opettajat voivat kokea epävarmuutta kokeillessaan teknologiaa, josta heillä ei ole aiempaa kokemusta, ja tämä näkyy negatiivisena asenteena. Yleisesti ottaen ne opettajat, jotka käyttävät tietokonetta päivittäin, suhtautuvat myönteisemmin myös tietotekniikan opetuskäyttöön (Baturay, Gökçearslan ja Ke 2017). Voidaankin siis ajatella, että mitä tutumpaa tietotekniikan käyttö opettajalle on, sitä myötämielisempää on hänen suhtautumisensa tietotekniikan opetuskäyttöön. Mikkonen ym. (2012) kertovat, että sillä on suuri vaikutus opettajan asenteeseen tietotekniikkaa kohtaan, omistaako hän omaa tietokonetta. Voidaankin todeta, että tietotekniikkaan liittyviin asenteisiin vaikuttaa tietotekniikan käytön aktiivisuus. Tutkimuksessa, jossa tutkittiin opettajien asenteita tietokoneiden käyttöä kohtaan, selvisi, että opettajan sukupuolella ja työpaikalla ei ole merkittävää vaikutusta asenteeseen (Kutluca 2010). Myöskin Mikkonen ym. (2012) kertovat, ettei opettajan sukupuoli juurikaan vaikuta tämän asenteisiin tietotekniikkaa kohtaan. Positiivisella asenteella tietotekniikkaa kohtaan on todettu olevan suora yhteys opettajan tietotekniseen minäpystyvyyteen (Kutluca 2010). Eli mikäli opettaja kokee osaamisensa hyväksi, hän todennäköisemmin myös suhtautuu myönteisemmin tietotekniikan opetuskäyttöön. Mikkonen ym. (2012) kertovat, että jopa 64 % opettajista olisivat halukkaita käyttämään enemmän tietotekniikkaa opetuksessaan, koska he kokevat sen tuovan opetukseen pedago- 8
gista lisäarvoa. Yli puolet opettajista arvioivat, että oppilaat pystyvät huomattavasti monipuolisemmin käsittelemään opittavia ilmiöitä tietotekniikan avulla. Monet opettajista pitävät myös tietotekniikan käyttöä itsessään arvokkaana, sillä 47 % opettajista arvostaa oppilaiden mahdollisuutta oppia tietoteknisiä taitoja (Mikkonen ym. 2012). 9
4 Opettajien tietotekninen osaaminen ja minäpystyvyys Tässä luvussa tarkastellaan aluksi opettajien yleisimpiä tapoja tietoteknisten taitojen hankkimiseen. Toisessa alaluvussa selvitetään millaiseksi opettajat arvioivat omaa osaamistaan ja minäpystyvyyttään. 4.1 Tietoteknisten taitojen hankkiminen Tyypillisin tapa kehittää tietoteknistä osaamista opettajien keskuudessa on itseopiskelu. Palosen ym. (2011) mukaan rehtoreista 94 % arvioivat opettajien yleisimmäksi tavaksi hankkia osaamista itsenäisesti perehtymällä teknologioiden käyttöön. He kertovat työtovereiden havainnoimisen ja heidän kanssaan keskustelemisen olevan myös yleisiä tapoja kehittää omaa osaamista. Tietojen ja taitojen hankkimisen koulujen tietotekniikkavastaavien ja teknisten avustajien avulla rehtorit arvioivat toisiksi yleisimmäksi tavaksi. Puolestaan vähiten hyödynnettyjä tapoja teknisten taitojen hankkimiselle olivat muun muassa opettajainkoulutukset, tietotekniikkatyöryhmät sekä tiedotuslehdet. Tavoissa, joilla tietoteknisiä taitoja hankitaan, oli vain pieniä eroja eri kouluasteiden välillä Palosen ym. (2011) tekemän tutkimuksen mukaan. Kenttälän, Kankaanrannan ja Neittaanmäen (2017) tekemässä tutkimuksessa kartoitettiin opettajien pedagogisen tuen tarvetta liittyen tietotekniikan käyttöön. Tutkimuksessa selvisi, että opettajat kokivat pääosin saavansa riittävästi tukea tietotekniikan opetuskäytölle. Rehtoreista lähes puolet arvioivat, että tietotekniikan vastuuhenkilöt antavat opettajille lähes viikoittain pedagogista tukea tietotekniikan käyttöön liittyen. Tietoteknistä tukea ei ole kuitenkaan kaikissa kouluissa laajalti saatavissa Kankaanrannan (2011) mukaan. 4.2 Minäpystyvyys Minäpystyvyydellä (self-efficacy) tarkoitetaan opettajien käsitystä siitä, kokevatko he oman digipedagogisen osaamisensa riittävän hyväksi käyttääkseen tietotekniikkaa monipuolisesti osana opetustaan. Kankaanranta ym. (2011) kertovat tutkimuksessaan, että noin puolet rehto- 10
reista sanovat opettajien epävarmuuden tietotekniikan opetuskäyttöä kohtaan sekä puutteellisten teknisten taitojen olevan merkittäviä esteitä tietotekniikan opettamiselle. Kaikista keskeisimpänä tekijänä rehtorit kuitenkin pitävät opettajien ajan puutetta tietotekniikan käyttöä kohtaan. Muita merkittäviä esteitä tietotekniikan käytölle Kankaanrannan ym. (2011) mukaan ovat rajallinen tietoteknisten laitteiden määrä sekä riittämätön tuki tietoteknisten laitteiden käyttöön. Milbrath ja Kinzie (2000) toteuttivat tutkimuksen, jossa he selvittivät tulevien opettajien asenteiden muuttumista sekä minäpystyvyyttä kuuden valitun teknologian osalta teettämällä saman kyselyn opiskelijoilla kolmessa eri vaiheessa heidän opintojaan. Tutkimuksessa mukana olleista opettajaopiskelijoista havaittiin, että mitä enemmän koulutusta he saivat tietotekniikan käytöstä, sitä paremmaksi he kokivat minäpystyvyytensä. Minäpystyvyyteen vaikuttaakin suoraan se, onko opettaja saanut opintojensa aikana koulutusta teknologioiden käytöstä (Milbrath ja Kinzie 2000). Myös toinen tutkimus tukee sitä, että opettajien opintojen aikana saama koulutus vaikuttaa heidän minäpystyvyyteensä teknologian opetuskäytön suhteen. Vannatta ja Fordham (2004) tekivät tutkimuksen, jossa he tutkivat, mitkä tekijät vaikuttavat opettajien kykyyn käyttää teknologiaa mukana opetuksessaan. Tutkimukseen osallistui 177 K-12-opettajaa kuudesta eri Luoteis-Ohion koulusta. K-12 (kindergarten-through-12th grade) vastaa Suomen esi- ja perusopetusta. Tutkimuksessa päästiin siihen tulokseen, että opintojen aikana saadulla koulutuksella tietotekniikan käyttöön on suuri merkitys siihen, kuinka aktiivisesti opettaja käyttää tietotekniikkaa myöhemmässä työelämässä. Vannatta ja Fordham (2004) kertovat opettajan tietotekniseen minäpystyvyyteen vaikuttavan myös muut tekijät opintojen aikana saadun tietoteknisen koulutuksen lisäksi. Teknologiakoulutus opettajien opintojen aikana ei itsessään luo tehokkaasti työssään tietotekniikkaa käyttävää opettajaa. Vannatta ja Fordham (2004) kertovat, että yleisesti ottaen oppilaslähtöisemmät opettajat ovat taitavimpia tietotekniikan käyttäjiä ja suhtautuvat myönteisemmin tietotekniikan opetuskäyttöön. Avoin asenne muutosta kohtaan sekä työajan ulkopuolella teknologian parissa käytetty aika vaikuttavat selkeästi opettajan minäpystyvyyteen sekä siihen, miten opettaja käyttää tietotekniikkaa osana opetustaan (Vannatta ja Fordham 2004). Joissain suomalaiskouluissa tietotekniikan opetus on hyvin vähäistä. Kumpulainen ja Lipponen (2010) kertovat, ettei syy ole opettajien riittämättömässä teknisessä osaamisessa vaan sii- 11
nä, että opettajilla ei ole riittäviä pedagogisia malleja tietotekniikan opetuskäyttöön. Opettajat luottavat enemmän yleisiin tietoteknisiin taitoihinsa kuin siihen, miten he osaavat hyödyntää näitä taitoja pedagogisessa käytössä (Kankaanranta ym. 2011). Myös Mikkonen ym. (2012) kertovat, että opettajat arvioivat yleisellä tasolla tietoteknisen osaamisensa paremmaksi kuin tietotekniikan käyttöön liittyvän pedagogisen osaamisensa. Vain 11 % opettajista arvioi kiitettäväksi tietotekniikan käytön pedagogisen osaamisensa. Palosen ym. (2011) tekemän kyselyn perusteella opettajat kaipaavat tukea eniten käytännönläheisiin uusiin ideoihin, joita opettajat voisivat käyttää osana omaa opetustaan. Yhteenvetona tästä voidaan todeta opettajien tarvitsevan enemmän tukea teknologioiden soveltamiseksi osaksi opetusta, eikä niinkään omien tietoteknisten taitojen kehittämiseen. 12
5 Koulujen resurssit Koulujen tietotekniset resurssit sekä tekninen infrastruktuuri ovat edellytys teknologian monipuoliselle käytölle osana opetusta (Kankaanranta ym. 2011). Tässä luvussa tarkastellaan, millaisia tietoteknisiä resursseja kouluilla on käytössään. Selvitetään myös, onko koulujen välillä suuriakin eroja resurssien suhteen ja pohditaan, millaisia seurauksia eroista voi aiheutua. 5.1 Mahdollisuudet tietotekniikan käyttöön Kankaanrannan ym. (2011) tekemässä selvityksessä tietotekniikan käyttömahdollisuuksia tarkasteltiin käytettävissä olevien tietokoneiden määrää kuvaavalla oppilas/tietokone-suhdeluvulla sekä teknologisten sovellusten määrällä ja tarpeellisuudella. Vuonna 2010 tilanne kouluissa oli hyvä, koska oppilailla oli hyvät perusmahdollisuudet tietotekniikan käyttöön koulujen resurssien puolesta. Oppilas/tietokone-suhdeluku arvioitiin hyväksi suuressa osassa kouluja, koska kouluista noin 80 % oli alle 10 oppilasta yhtä opetuskäytössä olevaa tietokonetta kohden ja 35 % kouluista oli alle 5 oppilasta yhtä tietokonetta kohden. Tilastollisesti merkittäviä eroja ei löydetty eri kouluasteiden väliltä Kankaanrannan ym. (2011) tekemän tutkimuksen mukaan. Kenttälän, Kankaanrannan ja Neittaanmäen (2017) tekemässä tutkimuksessa vertailtiin tietokoneiden määriä kouluissa vuosina 2010 ja 2016 ja selkeää kehitystä havaittiin tapahtuneen (Kuvio 2). Koulun tietotekniseen infrastruktuuriin kuuluu muutakin teknistä laitteistoa tietokoneiden lisäksi. Kenttälä, Kankaanranta ja Neittaanmäki (2017) tutkivat koulujen laitteistoja ja saivat selville, että lähes kaikissa kouluissa on käytössä videoprojektori. Tietokoneiden lisäksi suurimmassa osassa (82 %) kouluista on myös tablet-tietokoneita opetuskäytössä. Tablettietokoneiden määrä on tutkimuksen mukaan kuitenkin vähäisempi tietokoneiden määrään verrattuna. Tutkimuksessa selvisi, että kaikista vähiten kouluissa on oppilaiden käytössä graafisia laskimia, koska yli 90% kouluissa niitä ei ole ollenkaan käytössä (Kenttälä, Kankaanranta ja Neittaanmäki 2017). 13
Kuvio 2. Tietokoneiden määrän kehitys kouluissa (Kenttälä, Kankaanranta ja Neittaanmäki 2017). 5.2 Koulujen väliset erot Koulujen välillä havaitaan olevan suuriakin eroja tietotekniikan käyttömahdollisuuksissa Kankaanrannan ym. (2011) tekemän selvityksen mukaan. Toisissa kouluissa tehdään enemmän toimenpiteitä tietotekniikan käyttöönoton eteen kuin toisissa, sekä myös esteet tietotekniikan käytölle ovat koulukohtaisia. Tutkimuksen mukaan oppilaiden välillä on havaittavissa epätasa-arvoa sen suhteen, millaiset mahdollisuudet heillä on hankkia tietoyhteiskunnassa tarvittavia valmiuksia. Eri kouluasteiden välillä huomattiin eroja Kankaanrannan ym. (2011) tutkimuksessa, esimerkiksi lukioissa tietotekniikan käyttö oli huomattavasti monipuolisempaa kuin muilla kouluasteilla. Rehtoreille suunnatun kyselyn tuloksista selvisi, että koulujen välillä oli eroja sen suhteen, mitkä sovellukset koettiin tärkeinä oppimisen kannalta ja se onkin yksi vaikuttava tekijä siihen, millaisia sovelluksia kouluissa on opetuskäytössä (Kankaanranta ym. 2011). Kaikilla lapsilla ja nuorilla tulisi olla tasa-arvoiset mahdollisuudet oppia tietotekniikan käyttöä koulussa ajanmukaisin välinein ja menetelmin, jotta he oppisivat kansalaisen perustaitoja (Vähähyyppä 2011). Mikäli kouluissa on suuria eroja tietoteknisissä resursseissa ja käyttömahdollisuuksissa, se asettaa lapset ja nuoret eriarvoiseen asemaan. Kankaanranta ym. (2011) kertovat, että henkilöllä, joka osaa sujuvasti käyttää tietokoneita ja internetiä, 14
uskotaan olevan paremmat mahdollisuudet pärjätä jatko-opinnoissa ja työelämässä. Koska tietoteknisillä taidoilla on merkitystä esimerkiksi juuri työelämän suhteen, tulisi kaikkien lapsien ja nuorien olla tasa-arvoisessa asemassa keskenään koulussa saatavan tietoteknisen opetuksen suhteen. Opettajien tehtävänä olisi huolehtia, että oppilaat oppivat riittävät tekniset taidot ja jotta tämä voi toteutua, tulee koululla olla riittävät resurssit tietoteknisten taitojen opettamiseen. 15
6 Yhteenveto Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoitus oli selvittää digitalisaation tuomia haasteita kouluympäristössä keskittyen erityisesti opettajien näkökulmaan. Yksi keskeisimmistä syistä tietotekniikan vähäiselle opetuskäytölle vaikuttaa olevan käytännön osaamisen puute. Opettajat kokevat oman tietoteknisen osaamisen hyväksi, mutta pedagogisia malleja siihen, kuinka kehittää tietotekniikkaa hyödyntäviä oppimiskokonaisuuksia, ei ole tarpeeksi. Huomio tulisi kiinnittää koko koulukulttuurin muutokseen, jotta aikaansaadaan pysyviä muutoksia. Ei riitä, että yksittäinen opettaja käyttää monipuolisesti tietotekniikkaa opetuksessaan. Koulujen tulisi muuttaa toimintatapojaan niin, että kaikilla oppilailla olisi tasa-arvoiset mahdollisuudet oppia tietoyhteiskunnassa tarvittavia taitoja. Opettajien asenteilla tietotekniikkaa kohtaan onkin suuri merkitys. Jos opettajat suhtautuvat negatiivisesti, he todennäköisesti eivät myöskään käytä tietotekniikkaa opetuksessaan. Tutkielmassa havaittiin myös, että oppilaat oppivat nykyään eri tavoin aiempiin sukupolviin verrattuna. Puhutaan nettisukupolvesta, jolle opettajajohtoinen opetustyyli ei sovi yhtä hyvin kuin aiemmille sukupolville. Opettajien tulisikin huomioida erilaiset oppimistyylit opetusta suunnitellessaan. Kun oppilaat kokevat teknologian käytön mielekkäänä, sen on tutkittu vaikuttavan myönteisesti oppimistuloksiin. Teknologiat kehittyvät jatkuvasti, joten oleellista on, että kouluissa opetettaisiin taitoja, joita lapset ja nuoret tulevat tarvitsemaan myöhemmin esimerkiksi työelämässä. Kouluissa tulisi olla riittävät resurssit, jotta näitä taitoja pystyttäisiin opettamaan. Riittävät tietotekniset resurssit ovat edellytys kaikelle tietotekniikan opetuskäytölle. Koulujen väliset erot tietotekniikan opetuskäytössä asettavat oppilaat eriarvoiseen asemaan, koska sujuvasti tekniikkaa käyttävät oppilaat tutkitusti menestyvät paremmin jatko-opinnoissa ja työelämässä. 16
Lähteet Baturay, Meltem Huri, Şahin Gökçearslan ja Fengfeng Ke. 2017. The relationship among pre-service teachers computer competence, attitude towards computer-assisted education, and intention of technology acceptance. International Journal of Technology Enhanced Learning 9 (1): 1 13. Idrus, Nirwan, Poh Kiat Ng ja Kian Siong Jee. 2014. Generational Changes. Journal of Applied Sciences 14 (16): 1819 1827. Ismail, Issham, Siti Norbaya Azizan ja Nizuwan Azman. 2013. Mobile Phone as Pedagogical Tools: Are Teachers Ready?. International Education Studies 6 (3): 36 47. Kankaanranta, Marja, Teija Palonen, Taneli Kejonen ja Johanna Ärje. 2011. Tieto-ja viestintätekniikan merkitys ja käyttömahdollisuudet koulun arjessa. Teoksessa M. Kankaanranta (toim.) Opetusteknologia koulun arjessa. Jyväskylän yliopisto: Koulutuksen tutkimuslaitos ja Agora Center 2011:47 73. Kenttälä, Veera, Marja Kankaanranta ja Pekka Neittaanmäki. 2017. Tieto-ja viestintätekniikka Keski-Suomen peruskouluissa vuonna 2016. Informaatioteknologian tiedekunnan julkaisuja/jyväskylän yliopisto, not. 2017, 34. Koehler, Matthew J, Punya Mishra, Emily C Bouck, Michael DeSchryver, Kristen Kereluik, Tae Seob Shin ja Leigh Graves Wolf. 2011. Deep-play: Developing TPACK for 21st century teachers. International Journal of Learning Technology 6 (2): 146 163. Koehler, Matthew, ja Punya Mishra. 2009. What is Technological Pedagogical Content Knowledge (TPACK)? Contemporary Issues in Technology and Teacher Education (Waynesville, NC USA) 9, numero 1 (maaliskuu): 60 70. ISSN: 1528-5804. https://www. learntechlib.org/p/29544. Kumpulainen, Kristiina, ja Lasse Lipponen. 2010. Koulu 3.0 Kuinka teemme visiosta totta. Teoksessa K. Vähähyyppä (toim.) Koulu 3:6 20. Kutluca, Tamer. 2010. Investigation of teachers computer usage profiles and attitudes toward computers. International Online Journal of Educational Sciences 2 (1): 81 97. 17
Mikkonen, Inka, Heikki Sairanen, Marja Kankaanranta ja Anna-Maria Laattala. 2012. Tietoja viestintäteknisten laitteistojen ja ohjelmistojen käyttö opetuksessa. Teoksessa Kankaanranta, M., Mikkonen, I. ja Vähähyyppä, K.(toim.) Tutkittua tietoa oppimisympäristöistä. Tieto-ja viestintätekniikan käyttö opetuksessa: 9 19. Milbrath, Ying-chen L., ja Mable B. Kinzie. 2000. Computer Technology Training for Prospective Teachers: Computer Attitudes and Perceived Self-Efficacy. Journal of Technology and Teacher Education (Charlottesville, VA) 8 (4): 373 396. ISSN: 1059-7069. https : //www.learntechlib.org/p/8044. Ouakrim-Soivio, Najat. 2010. Läppärisukupolvi haastaa käsityksiämme oppimisesta. Koulu 3.0: 40. Palonen, Teija, Marja Kankaanranta, Maria Tirronen ja Jenni Roth. 2011. Tieto-ja viestintätekniikan käyttöönotto suomalaiskouluissa haasteita ja mahdollisuuksia. Teoksessa M. Kankaanranta & S. Vahtivuori-Hänninen.(toim.) Opetusteknologia koulun arjessa II. Koulutuksen tutkimuslaitos ja Agora Center. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto: 77 100. Pieri, Michelle, ja Davide Diamantinir. 2010. Young people, elderly and ICT. Procedia- Social and Behavioral Sciences 2 (2): 2422 2426. Tapscott, Don. 2008. Grown up digital. McGraw-Hill Education Boston. Teo, Timothy. 2008. Pre-service teachers attitudes towards computer use: A Singapore survey. Australasian Journal of Educational Technology 24 (4). Vannatta, Rachel A, ja Nancy Fordham. 2004. Teacher dispositions as predictors of classroom technology use. Journal of Research on Technology in Education 36 (3): 253 271. Vähähyyppä, Kaisa. 2011. Tieto-ja viestintätekniikka koulussa nyt ja tulevaisuudessa. Teoksessa M. Kankaanranta (toim.) Opetusteknologia koulun arjessa. Jyväskylän yliopisto: Koulutuksen tutkimuslaitos: 17 20. 18