Tiehallinnon liikenneturvallisuusohjelma

Tiehallinnon liikenneturvallisuusohjelma

Sisältö Esipuhe...3 Tiivistelmä...5 Sammanfattning...6 Summary...7 Tiehallinnon liikenneturvallisuuspolitiikka...9 Tavoitteet... 10 Liikenneturvallisuuden tilannekatsaus... 13 Maanteiden onnettomuustilanne... 13 Toiminnan nykytila... 16 Tiehallinnon tavoitteet ja toimet valtakunnallisissa kärkihankkeissa... 19 Kohtaamisonnettomuudet pääteillä... 19 Jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden onnettomuudet...20 Liian suuri ajonopeus... 21 Liikenneonnettomuuksien vakavuuden lieventäminen...22 Päihdeonnettomuudet...23 Ammattiliikenteen onnettomuudet...23 Toiminnan kehittäminen...25 Liikennejärjestelmätyö...25 Liikenneturvallisuustyö...26 Tieto ja osaaminen...27 Toimintatapojen muutokset...29 Tiehallinnon toiminta- ja vaikutusmahdollisuudet... 31 Seuranta ja indikaattorit...35 2

Esipuhe Tieliikenteen turvallisuus on parantunut hitaasti kymmenen viime vuoden aikana. Nykyvauhdilla jäädään kauas valtioneuvoston asettamista tavoitteista. Tavoitteiden saavuttaminen edellyttäisi toimenpiteiden tehostamista ja lisätoimia. Tienkäyttäjän arjessa liikkuminen ja sen turvallisuus ovat keskeisellä sijalla. Liikenneoloilla on tärkeä merkitys myös elinkeinoelämän toimintamahdollisuuksille ja palvelujen saatavuudelle. Keskeisimpiä laatutekijöitä liikennejärjestelmässä ovat toimivuus sekä turvallisuus, jota pidetään helposti itsestään selvyytenä. Tieliikenteen turvallisuuden parantamisen keskeisiä haasteita ovat pääteiden kohtaamisonnettomuuksien ja taajamien kevyen liikenteen onnettomuuksien vähentäminen sekä ihmisten asenteiden ja toimintamallien muuttaminen turvallisuushakuisemmiksi. Turvallinen liikenne vaatii toimintaa niin lyhyellä kuin pitkällä aikajänteellä. Autojen määrä lisääntyy, asuminen etääntyy työpaikasta ja myös liikenne lisääntyy. Samalla riskit kasvavat. Nykyiseen turvallisuuden tasoon on edetty pitkäjänteisen turvallisuustyön keinoin monialaista osaamista hyödyntäen. Pohdittaessa liikenneonnettomuuden syntymekanismeja, muutamat seikat ovat säilyneet edelleen keskeisinä. Yksi näistä on ihmisen erehtyväisyys liikenteessä. Ihminen saattaa tehdä liikenneturvallisuutta alentavan virheen, ilmeneepä se sitten ajautumisena vastaantulevan kaistalle, tilanteeseen sopimattomana nopeutena tai päihdyttävien aineiden alaisena harkitsemattomasti liikkeelle lähtemisenä. Liikennejärjestelmä on muokattava sellaiseksi, että se antaa inhimilliset virheet anteeksi eikä aiheuta tienkäyttäjälle kuolemaa tai vakavaa vammautumista. Tämä on valtioneuvoston hyväksymän liikenneturvallisuusvision sanoma. Tieliikenneturvallisuuden parantamista ohjaavat valtioneuvoston linjaukset sekä liikenne- ja viestintäministeriön toimintalinjat. Tiehallinto vastaa osaltaan haasteisiin niitä tarkentavilla tavoitteillaan ja toimillaan sekä kehittämällä edelleen yhteistyötä toimijoiden kanssa. Niistä keskeisimpiä on kuvattu tässä Tiehallinnon liikenneturvallisuusohjelmassa. Ohjelmaa toteutetaan Tiehallinnon vuotuisen toiminnan ja resurssien puitteissa. Helsinki, helmikuu 2008 Pääjohtaja Jukka Hirvelä Tiehallinto 3

4

Keskikaidetie on kolme kertaa turvallisempi kuin perinteinen kaksikaistainen maantie ja lähes yhtä turvallinen kuin moottoritie. Tiivistelmä Liikenneturvallisuusohjelma perustuu valtioneuvoston 9.3.2006 tekemään periaatepäätökseen tieliikenteen turvallisuuden parantamisesta sekä liikenneturvallisuusasiain neuvottelukunnan valmistelemaan suunnitelmaan Tieliikenteen turvallisuus 2006 2010. Tiehallinnon liikenneturvallisuuspolitiikan keskeinen sisältö on, että sitoudumme yhteiskunnan asettamaan liikenneturvallisuuden parantamistavoitteeseen ja edistämme sitä käytettävissä olevilla resursseilla päämääränämme on suunnitella ja toteuttaa tehokkaita toimia tieverkon liikenneturvallisuusongelmien ratkaisemiseksi ja liikennekuolemien vähentämiseksi yhteistyössä muiden tahojen kanssa päämääränämme on kehittää turvallisuutta edistäviä menettelyjä ja arvioida jatkuvasti toimintamme liikenneturvallisuusvaikutuksia. Edellä mainittuja päämääriä on täsmennetty ohjelmassa tavoitteilla ja niiden toteuttamiseen tarjolla olevilla toimilla. Ohjelma jakautuu toisaalta valtakunnallisiin kärkihankkeisiin ja toisaalta toiminnan kehittämiseen. Tieverkon turvallisuusongelmien ratkaisemiseen ja liikennekuolemien vähentämiseen liittyvät tavoitteet edustavat samalla Tieliikenteen turvallisuus 2006 2010-suunnitelman kärkihankkeita: pääteiden kohtaamisonnettomuuksien vähentäminen jalankulku- ja pyöräilyonnettomuuksien vähentäminen asutuskeskuksissa nopeuksien hillitseminen päihdeonnettomuuksien vähentäminen ammattiliikenteen onnettomuuksien vähentäminen onnettomuuksien seurausten lieventäminen. Turvallisuutta edistäviä menettelyjä on tarkasteltu toiminnan kehittämisen kannalta. Toiminta-alueita ovat liikennejärjestelmätyö, liikenneturvallisuustyö, tieto ja osaaminen sekä toimintatapojen muutokset. Liikenneturvallisuusohjelma toteutetaan osana Tiehallinnon normaalia tienpitotoimintaa. Maanteiden turvallisuusongelmien ratkaiseminen riippuu siten käytettävissä olevasta rahoituksesta. Vuosien 2008 2012 toiminta- ja taloussuunnitelman esittämässä tienpidon perussuunnitelmassa liikenneturvallisuuden parantaminen jäisi selvästi alle liikenneturvallisuuden nykyisten tulostavoitteiden ja valtioneuvoston periaatepäätöksessä vuodelle 2010 asetetun tieliikennettä koskevan tavoitteen. Vaikutukset vastaisivat noin puolta turvallisuustavoitteen 2010 saavuttamiseen tarvittavasta määrästä tienpidon osalta. Tähän liikenneturvallisuusohjelmaan tarvittavan rahoitustason on arvioitu vastaavan pitkälle toiminta- ja taloussuunnitelman kehittämissuunnitelmaa. Noin 100 M :n vuotuinen lisärahoitus liikenneturvallisuusohjelmassa esitetyille turvallisuutta parantaville tienpidon toimille säilyttäisi liikenneturvallisuuden parantamisen tason jokseenkin nykyisellään. Pääteiden liikennekuolemat vähenisivät muun muassa pääteiden keskikaideratkaisujen toteutuksen ja tienvarsiasutuksen turvallisuusongelmien parantamisen vaikutuksesta. Vuoden 2010 turvallisuustavoite on silti haasteellinen. 5

Sammanfattning Trafiksäkerhetsprogrammet baserar sig på statsrådets principbeslut 9.3.2006 om att förbättra säkerheten inom vägtrafiken samt på planen Säkerheten i vägtrafiken 2006 2010 som trafiksäkerhetsdelegationen förberett. Det centrala innehållet i Vägförvaltningens trafiksäkerhetspolitik är att vi förbinder oss till samhällets mål för att förbättra trafiksäkerheten och främjar målet med de resurser som står till buds vårt mål är att planera och genomföra effektiva åtgärder för att lösa trafiksäkerhetsproblem på vägnätet och minska antalet omkomna i vägtrafiken tillsammans med andra instanser vårt mål är att utveckla tillvägagångssätt för att främja säkerheten och kontinuerligt utvärdera trafiksäkerhetseffekterna av vår verksamhet. jekt och på andra sidan i att utveckla verksamheten. De mål som hänför sig till att lösa säkerhetsproblemen på vägnätet och minska antalet omkomna i vägtrafiken representerar samtidigt topprojekt i planen Säkerheten i vägtrafiken 2006 2010: minska antalet mötesolyckor på huvudvägar minska antalet gång- och cykelolyckor i bosättningscentra dämpa hastigheterna minska antalet olyckor till följd av rusmedelsmissbruk minska antalet olyckor inom yrkestrafiken lindra följderna av olyckor Säkerhetsfrämjande tillvägagångssätt har granskats med tanke på utvecklingen av verksamheten. Verksamhetsområdena består av trafiksystemsarbete, trafiksäkerhetsarbete, information och kompetens samt förändrade tillvägagångssätt. Trafiksäkerhetsprogrammet genomförs som en del av Vägförvaltningens normala väghållning. Lösningen av trafiksäkerhetsproblemen på landsvä- Ovan nämnda mål har preciserats i programmet med delmål och med åtgärder som står till buds för att förverkliga målen. Programmet indelas på ena sidan i riksomfattande topprogarna beror således på den finansiering som står till buds. I basplanen för väghållningen i verksamhets- och ekonomiplanen 2008 2012 är förbättringen av trafiksäkerheten klart sämre än de nuvarande resultatmålen för trafiksäkerheten och likaså sämre än målet för vägtrafiken i statsrådets principbeslut för 2010. Effekterna skulle för väghållningens del motsvara cirka hälften av den mängd som skulle behövas för att uppnå säkerhetsmålet 2010. Den finansieringsnivå som behövs för trafiksäkerhetsprogrammet har till stor del beräknats motsvara utvecklingsplanen i verksamhets- och ekonomiplanen. En cirka 100 miljoner euro stor tilläggsfinansiering för väghållningsåtgärder för att förbättra säkerheten i enlighet med trafiksäkerhetsprogrammet skulle bibehålla nivån på trafiksäkerhetsförbättringen i stort sett på nuvarande nivå. Antalet omkomna i trafiken på huvudvägarna skulle minska bland annat med hjälp av lösningar med mitträcken och minskning av säkerhetsproblem till följd av vägkantsbosättning. Säkerhetsmålet för 2010 är dock en stor utmaning. 6

Summary The Traffic Safety Programme is based on the decision in principle of the Council of State issued on 9 March 2006 for the improvement of traffic safety, and on the Road Safety 2006 2010 plan prepared by the Consultative Committee on Road Safety. The most key content of the traffic safety policy of the Finnish Road Administration is to commit to society s set goals for the improvement of traffic safety and the promotion of such using available resources, our objective is to plan and implement effective measures to resolve traffic safety problems and traffic fatalities in co-operation with other bodies our objective is to develop methods that improve traffic safety and to continuously assess the impacts of our activities on traffic safety. The aforementioned objectives have been specified with goals in the programme with measures available for the implementation of such. The programme is divided into national major projects and the development of activities. The resolving of road network safety problems and objectives relating to reducing traffic fatalities also represent the major projects of the Road Safety 2006 2010 plan: Reducing head-on collisions on major roads Reducing pedestrian and cyclist accidents in built-up areas Speed control Reducing accidents involving intoxicants Reducing accidents in professional transport Alleviating the consequences of accidents. Methods for the improvement of safety have been examined from the perspective of the development of activities. Foci for activity are traffic system work, traffic safety work, information and expertise, as well as changes in modes of operation. The traffic safety programme will be implemented as part of regular road maintenance employed by the Finnish Road Administration. The resolving of safety problems on highways is dependent on the funding available. In the fundamental plan for road management described in the Action & Economic Plan for 2008 2012, the improvement of traffic safety remains clearly below the current set goals for traffic safety, as well as the decision in principle of the Council of State s objective set for traffic in 2010. The impacts corresponded to achieving approximately half of the safety objectives necessary for the attainment of the road management objectives for 2010. The level of financing sufficient for implementing this traffic safety plan has been primarily estimated to correspond to the development plan for the action and economy plan. An annual extra financing of approximately 100 M for the road management measures for improving traffic safety presented in the traffic safety programme, would maintain the traffic safety improvement at about the same level. The numbers of fatalities on main roads would be reduced by, for instance implementing a central barrier and the mitigation of the impacts of safety problems for housing along these roads. Nevertheless, the safety objective for 2010 is still challenging. 7

8

Kevyen liikenteen väylät ovat Suomen suosituimpia liikuntapaikkoja. Tiehallinnon liikenneturvallisuuspolitiikka Sitoudumme yhteiskunnan asettamaan liikenneturvallisuuden parantamistavoitteeseen ja edistämme sitä käytettävissä olevilla resursseilla. Päämääränämme on suunnitella ja toteuttaa tehokkaita toimia tieverkon liikenneturvallisuusongelmien ratkaisemiseksi ja liikennekuolemien vähentämiseksi yhteistyössä muiden tahojen kanssa. Tätä päämäärää tavoittelemme päätieverkkoa nykyaikaistamalla erityisesti yksiajorataisten pääteiden kohtaamisonnettomuuksia vähentämällä vähentämällä taajamissa ja niiden lähialueilla jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden onnettomuuksia kehittämällä nopeusrajoitusjärjestelmää ja toteuttamalla toimenpiteitä, jotka edesauttavat nopeusrajoitusten noudattamista vähentämällä liikennekuolemia ja lieventämällä onnettomuuksien vakavuutta kaikilla tieverkon osilla yhteistyöllä päihdeonnettomuuksien vähentämiseksi yhteistyöllä ammattiliikenteen onnettomuuksien vähentämiseksi. Päämääränämme on kehittää turvallisuutta edistäviä menettelyjä ja arvioida jatkuvasti toimintamme liikenneturvallisuusvaikutuksia. Tätä päämäärää tavoittelemme luomalla nykyistä paremmat edellytykset turvalliselle liikkumiselle liikennejärjestelmätyön tarjoamin mahdollisuuksin tekemällä liikenneturvallisuustyötä yhdessä muiden toimijoiden kanssa ja suuntaamalla sitä turvallisuutta tehokkaasti parantaviin toimiin huolehtimalla tieliikenteen turvallisuuden tutkimus- ja kehittämistoiminnasta yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa kehittämällä toimintoja siten, että turvallisuuden kannalta myönteiset kehittämispolut voimistuvat toiminnan muutoksissa. 9

Tavoitteet Sitoudumme yhteiskunnan asettamaan liikenneturvallisuuden parantamistavoitteeseen ja edistämme sitä käytettävissä olevilla resursseilla. Kansalliset tavoitteet Valtioneuvosto vahvisti 9.3.2006 periaatepäätöksellään tavoitteen: Tieliikenneonnettomuuksissa kuolleiden määrä saa vuonna 2010 olla enintään 250. Pitkän aikavälin tavoitteena on edelleen jatkuva liikenneturvallisuuden parantuminen siten, että liikennekuolemien määrä on enintään 100 vuonna 2025. Liikenne- ja viestintäministeriö (LVM) on liikenteen visiossaan vuoteen 2030 nostanut esiin tavoitteen, että liikennejärjestelmä on suunniteltava kaikille. Liikennejärjestelmän olisi oltava liikkumisen tavasta riippumatta niin turvallinen, että ihmiset eivät matkoillaan kuole tai loukkaannu vakavasti. Turvallisuus on otettava huomioon alkaen yhdyskuntien ja liikennejärjestelmän suunnittelusta aina jokapäiväisiin ihmisten liikkumiskäytäntöihin. Ihminen ei voi liikenteessäkään välttyä virheiden tekemiseltä, mutta järjestelmän pitää toimia niin, ettei niistä koidu terveydelle kohtalokkaita seurauksia. Yhteiskunnassa tapahtuvat muutokset kuten väestön ikääntyminen, yhdyskuntarakenteen hajautuminen ja liikenteen kasvu tekevät tavoitteiden saavuttamisen haasteelliseksi. Liikenneturvallisuustyötä ei tule nähdä erillisenä toimintona, vaan turvallisuusajattelu tulee sisällyttää kaikkeen liikenteeseen liittyvään toimintaan. LVM:llä on koordinointivastuu liikenteen turvallisuustyöstä. Ministeriön hallinnonalan toimet koskevat lainsäädäntöä, ajoneuvoja, yhteistyötä poliisin kanssa, infrastruktuuria ja valistusta. Ne eivät kuitenkaan riitä tavoiteltuun kehitykseen. Lisäksi on tarpeen puuttua tehokkaasti keskeisiin ongel- Tieliikenneonnettomuuksissa kuolleet vuosina 1985 2007. Lähde: Tilastokeskus. Liukuluku 12 edellisen kuukauden aikana kuolleista. 800 700 600 500 400 300 200 * 100 0 1985 1990 1995 2000 2005 2010 * Yhteensä Henkilöautossa Tavoite Jalankulkijat ja polkupyöräilijät Muut 10

miin eri hallinnonalojen välisellä yhteistyöllä. Siihen on enenevässä määrin saatava mukaan myös yksityistä sektoria, esimerkiksi kuljetusyrityksiä ja tienkäyttäjiä. Valtioneuvoston periaatepäätöksen tavoitteiden ja toimenpiteiden taustalla on liikenneturvallisuusasiain neuvottelukunnan suunnitelma Tieliikenteen turvallisuus 2006 2010. Siinä tieliikenteen turvallisuuspuutteita sekä toimia niiden korjaamiseksi on tarkasteltu kattavasti. Tiehallinnon vastuulla olevilla maanteillä turvallisuusongelmat ovat suurimmat: maanteillä ta- pahtuu kolme neljästä tieliikennekuolemasta. Kuolemista noin kuusikymmentä prosenttia kohdistuu päätieverkolle. Tiehallinnon toiminta on täten keskeisessä asemassa tieliikenteen turvallisuutta parannettaessa niin tienpidossa kuin yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa. Euroopan unionin liikenneturvallisuustavoitteet Euroopan unionissa (EU) asetettiin vuonna 2001 turvallisuustavoitteeksi tieliikenteen kuolemien puolittaminen vuoteen 2010 mennessä. Suomessa EU:n liikenneturvallisuustavoite tarkoittaa, että tieliikennekuolemien määrä tulisi olla vuonna 2010 enintään 216. Tavoite on vaativampi kuin kansallisesti asetettu tavoite alle 250 liikennekuolemasta. EU:n turvallisuustavoitteen välitarkastelussa verrattiin liikenneturvallisuuden kehitystä jäsenmaissa. Vuosien 2000 2004 tavoitteena oli 20 prosentin vähenemä kuolemien määrässä. Kaikkien EU-maiden yhteistulokseksi saatiin 18 prosentin vähenemä. Muihin Pohjoismaihin verrattuna Suomen tulos oli heikko, kun mittarina käytetään liikennekuolemien määrää suhteessa asukaslukuun. Liikennekuolemien määrän muutos vuodesta 2001 vuoteen 2005. Lähde: http://www.etsc.be % 10 5 0 Unkari Kypros Malta Liettua -5-10 Ranska Luxemburg Belgia Portugali Sveitsi Ruotsi Alankomaat Tanska Saksa Itävalta Espanja Italia Norja Eesti Latvia Suomi Kerikka Slovakia Iso-Britannia Slovenia Tsekki Irlanti Puola -15-20 -25-30 -35-40 11

12

Viimeisen 40 vuoden aikana liikennemäärät ovat yli kolminkertaistuneet, mutta liikenteessä kuolleiden määrä on vähentynyt kolmannekseen. Liikenneturvallisuuden tilannekatsaus MAANTEIDEN ONNETTOMUUSTILANNE Tienkäyttäjäryhmät Tieliikenteessä kuolee vuosittain lähes 400 ihmistä. Pelkästään maanteillä liikenteessä kuolee vuosittain lähes 300 ihmistä. Onnettomuuksista 200 tapahtuu henkilöautoilla liikkuville, 15 moottoripyöräilijöille ja 50 jalankulkijoille ja pyöräilijöille. Kuorma-, linja- ja pakettiautoilla liikkuvia kuolee noin 20 henkilöä vuodessa. Raskaat ajoneuvot ovat törmäyskohteena noin joka viidennessä kuolonkolarissa. Linja-autoja on harvemmin osallisena onnettomuuksissa, mutta tällöin suuronnettomuuden riski on suuri. Polkupyöräilijöitä tieliikenteessä kuolee vuosittain noin 40, joista puolet maanteillä. Kuolemista 70 prosenttia aiheutuu moottoriajoneuvojen ja pyöräilijöiden välisistä onnettomuuksista. Onnettomuudet sattuvat useimmiten risteyksissä taajama-alueilla. Jalankulkijoita menehtyy tieliikenteessä 50, joista maanteillä noin 25. Myös jalankulkijoiden kuolemat keskittyvät taajamiin, ja uhrit ovat useimmiten lapsia tai iäkkäitä. Mopoilu on viime vuosina lisääntynyt erityisesti taajamissa ja se näkyy mopoilijoiden liikennekuolemien lisääntymisenä. Vastaavasti myös moottoripyöräilyn suosion kasvu näkyy moottoripyöräilijöiden kuolemien määrissä. Viime aikoina myös ns. mönkijät ja mopoautot ovat uusina liikkumisvälineinä tulleet osaksi liikennettä ja jakamaan liikennetilaa. Maanteiden liikennekuolemat henkilöiden iän ja liikennevälineen mukaan. Lähde: Tiehallinnon onnettomuusrekisteri Henkilöä 90 80 70 60 50 40 30 20 10 0 0 17 18 25 26 45 46 65 66 Ei tietoa muut kuorma- ja linja-autot henkilö- ja pakettiautot kevyt liikenne 13

Tieverkko Maanteiden 300 liikennekuolemasta pääteille kohdistuu vajaat 200 ja muille teille noin 100 kuolemaa. Turvallisuusongelmat eivät keskity yksittäisiin vaaranpaikkoihin, vaan esimerkiksi pääteillä turvallisuuden tila riippuu voimakkaasti tienvarren maankäytön tiheydestä ja tien liikennemäärästä. Tiestöllä kuolemanriskiin vaikuttaa merkittävästi se, onko vastakkaiset ajosuunnat eroteltu vai ei. Maanteistä tavanomaisia yksiajorataisia pääteitä on 12 000 km. Niillä tapahtuvista liikennekuolemista puolet, vuosina 2000 2004 keskimäärin 72/vuosi, on kohtaamisonnettomuuksien seurausta. Seuraaviksi yleisimmät onnettomuustyypit näillä teillä ovat yksittäisonnettomuudet ja risteämisonnettomuudet. Seutu- ja yhdysteillä, joita on 60 000 km, tapahtuu vuosittain noin 90 liikennekuolemaa. Ne hajaantuvat tieverkolle sattumanvaraisesti ja yli kolmannes niistä on tieltä suistumisia. Kuolemanriski on suurimmillaan yksiajorataisella päätieverkolla tienvarsiasutuksen kohdissa. Siellä liikenne on usein vilkkaampaa kuin muilla osilla tietä. Näillä asutuskohdilla kuolemanriski on selvästi suurempi kuin niillä päätiejaksoilla, jotka ovat taajamaksi merkityn alueen sisällä. Etenkin ajoneuvojen törmäämiset jalankulkijoihin ja pyöräilijöihin ovat seurauksiltaan vakavia. Myös taajama-alueilla jalankulkijat ja varsinkin pyöräilijät ovat edelleen turvallisuudeltaan heikossa asemassa autoliikenteeseen verrattuna. Liikennekuolemien määrät erilaisissa toimintaympäristöissä onnettomuusluokittain. Luvut ovat keskiarvoja vuosien 2000 2004 liikennekuolemista. Lähde: Tieliikenteen turvallisuus 2006 2010. Koko maa 400 Maantiet taajamamerkin ulkopuolella 269 Kadut ja maantiet taajamissa 117 Yksityistiet 13 Moottoritiet 14 Muut 2-ajr 4 1-ajr mol 9 1-ajr päätie 152 1-ajr seututai yhdystie 90 Yksittäisonnettomuus 5 Kevyt liikenne 4 Muut luokat 4 Yksittäisonnettomuus 20 Yksittäisonnettomuus 26 Kevyt liikenne 64 Muut luokat 27 Kohtaamisonnettomuus 72 Muut luokat 16 Risteämisonnettomuus 14 Kevyt liikenne 20 Kevyt liikenne 19 Kohtaamisonnettomuus 20 Muut luokat 26 Yksittäisonnettomuus 34 14

Liikennekuolemien jakautuminen tieverkolle noudattaa suurelta osin liikennesuoritteen jakautumista. Liikennesuoritteen ja onnettomuuksien välinen yhteys ei ole suoraviivainen, mutta normaalisti liikennemäärien kasvaessa onnettomuuksien määrät kasvavat. Suomessa tieliikenne on lisääntynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana noin 20 prosenttia. Tämän kasvun onnettomuuksia lisääviin vaikutuksiin on yleisellä tasolla kyetty vastaamaan liikenneturvallisuutta parantamalla. Erilaisilla teillä, ajonopeuksilla ja alueilla on kuitenkin vaikutusta onnettomuuskehitykseen ja onnettomuustyyppien jakautumiin. Yksiajorataisilla pääteillä liikenteen kasvu on lisännyt ratkaisevasti kohtaamisonnettomuuksien määrää ja samalla liikennekuolemia. Pääteiden turvallisuustilanne tiejaksoittain on esitetty alla olevilla kartoilla, joista vasemmanpuoleisessa vuosien 2002 2006 aikana tapahtuneet liikennekuolemat on suhteutettu kyseisen tiejakson pituuteen, ja oikeanpuoleisessa on vastaava luokittelu henkilövahinko-onnettomuuksista. Liikennekuolemien ja henkilövahinko-onnettomuuksien tiheys pääteillä (tapausta/100 km). Kuolleita/ 100 tiekm 0 0,5 0,5 0,8 0,8 1,3 1,3 2,2 2,2 Kokkola Oulu Rovaniemi Kajaani Henkilövahinkoonnettomuuksia/ 100 tiekm 0 4 4 7 7 12 12 19 19 Kokkola Oulu Rovaniemi Kajaani Vaasa Pori Tampere Kuopio Jyväskylä Mikkeli Joensuu Vaasa Pori Tampere Kuopio Jyväskylä Mikkeli Joensuu Lahti Lappeenranta Lahti Lappeenranta Turku Kotka Helsinki Turku Kotka Helsinki Liikennekuolemien tiheys päätieverkolla keskiarvo vuosista 2002 2006 km 0 0,5 3 395 25 % 0,5 0,8 2 626 20 % 0,8 1,3 2 265 17 % 1,3 2,2 2 427 18 % 2,2 2 618 20 % 13 330 100 % Henkilövahinko-onnettomuuksien tiheys keskiarvo vuosista 2002 2006 km 0 4 2 294 17 % 4 7 2 788 21 % 7 12 2 781 21 % 12 19 3 126 23 % 19 2 342 18 % 13 330 100 % 15

TOIMINNAN NYKYTILA Liikkujien mielipiteet Tutkimuksista tiedetään, että kansalaiset pelkäävät varsin yleisesti liikenneonnettomuuksia. Sekä liikenneturvallisuuteen että sosiaaliseen turvallisuuteen liittyvä turvattomuuden tunne rajoittaa liikkumista ja vähentää niin joukkoliikenteen kuin myös kevyen liikenteen houkuttelevuutta. Vuonna 2003 tehdyn kyselyn mukaan liikenneonnettomuuksiin joutumista pelkäsi 49 prosenttia miehistä ja 62 prosenttia naisista (Uhritutkimus 2003). On arvioitu, että turvattomuuden tunne olisi kasvanut viime vuosikymmeninä. Eräänä syynä on pidetty autojen määrän ja liikennesuoritteen kasvua. Kävelyn ja muun kevyen liikenteen olosuhteiden parantaminen lisää sekä asukkaiden kokemaa että todellista tilastollista turvallisuutta lähi- ja asuinympäristöissä. Myös joukkoliikenteessä matkustajille on tärkeää tuntea olonsa turvalliseksi matkan kaikissa vaiheissa. Liikenneturva seuraa jatkuvasti liikenteen ilmapiirin kehittymistä. Itsekkäät ja säännöistä piittaamattomat ajotavat sekä liikenteen pelottavuus vaikuttavat lisääntyneen viime vuosina. Liikkumisen turvallisuudesta on kysytty näkemyksiä Tiehallinnon asiakastyytyväisyystutkimuksissa. 5 10 prosenttia vastaajista kokee autolla liikkumisen turvattomaksi. Vähäliikenteisten teiden raskaiden ajoneuvojen kuljettajat arvioivat autoilun kuitenkin tätä turvattomammaksi. Jalankulkijoista ja pyöräilijöistä noin 10 prosenttia kokee liikkumisen turvattomaksi kevyen liikenteen väylillä. Selvästi tätä turvattomampana pidetään teiden pientareilla liikkumista; taajamateiden reunoilla turvattomuutta koki 34 prosenttia ja muiden teiden pientareilla 47 prosenttia. Yleisesti liikkuminen tuntuu turvallisemmalta kesällä kuin talvella. Tiehallinnon toiminta Tiehallinto on vastuussa tieverkon palvelu- ja laatutasosta. Tienpidolla varmistetaan ensisijaisesti tieverkon päivittäinen liikennekelpoisuus, kunto ja turvallisuus. Pääosa tienpidon rahoituksesta kuluu teiden hoitoon ja ylläpitoon. Liikenneturvallisuuden jatkuva parantaminen on tärkeä osa tienpitoa. Keskeisiä liikenneympäristön parantamisessa ovat ns. teemahankkeet sekä isot tieverkon kehittämisinvestoinnit. Perustienpidossa turvallisuutta parantavia toimenpiteitä ovat keski- ja reunaviivamerkinnät, kevyen liikenteen ja liittymien järjestelyt, tieympäristön pehmentäminen, tievalaistus, nopeudensäätely, talvihoito sekä keli- ja liikennetiedotus. Tiehallinto on edistänyt liikenneturvallisuutta yhteistyöllä mm. poliisin, kuntien ja Liikenneturvan kanssa. Erityisen merkittävässä roolissa viime Liikenteen ilmapiiri. Lähde: Liikenneturva. 70 60 50 Yleistyminen (%) 40 30 20 10 0 kevät 1995 syksy 1995 kevät 1996 syksy 1996 kevät 1997 syksy 1997 kevät -1998 syksy 1998 kevät 1999 syksy 1999 kevät 2000 syksy 2000 kevät 2001 syksy 2001 kevät 2002 syksy 2002 kevät 2003 syksy 2003 kevät 2004 syksy 2004 kevät 2005 kevät 2006 syksy 2007 kaahaaminen kiilaaminen liikenteen pelottavuus itsekkäät ajotavat tahallinen kiusanteko 16

vuosina ovat olleet automaattisen nopeusvalvonnan rakentamistoimet. Tiehallinto on osallistunut liikennejärjestelmäsuunnitteluun sekä aktivoinut ja tukenut kuntien liikenneturvallisuussuunnittelua. Turvallisuustiedotusta on tehty yhdessä muiden vastuutahojen kanssa. Liikenneturvallisuuden parantaminen toteutetaan osana Tiehallinnon normaalia vuotuista toimintaa ja resurssien tarjoamien mahdollisuuksien rajoissa. LVM on asettanut Tiehallinnolle tulostavoitteeksi vähentää tienkäyttäjien riskiä joutua vakavaan liikenneonnettomuuteen. Tavoitteen mittaamiseen on käytetty tienpitotoimien perusteella laskettuja vaikutuksia henkilövahinko-onnettomuuksien määrään. Tämänlaatuinen tulostavoite on ollut käytössä jo 1990-luvulta lähtien. Tiehallinto on onnistunut saavuttamaan vuotuiset turvallisuustavoitteensa; viime vuosina tienpidossa on tuotettu vajaan 60 henkilövahinko-onnettomuuden vähenemä onnettomuuksien vuotuiseen tasoon. Tällä on saavutettu arviolta 65 prosenttia valtioneuvoston periaatepäätöksen edellyttämästä tienpitotoimin aikaansaatavasta turvallisuuden parantamisen tasosta. Tapahtuneiden onnettomuuksien tilastointiin perustuvassa seurannassa on kuitenkin vaikea erottaa näitä tienpitotoimien vaikutuksia muista kehitykseen vaikuttavista tekijöistä, kuten liikenteen kasvusta sekä ajoneuvokannan ja liikennekäyttäytymisen muutoksista. Perustienpidon rahoitus ei ole viime vuosina riittänyt liikenneturvallisuutta parantaviin alueellisiin investointeihin, joilla olisi voitu poistaa rakenteellisia turvallisuusongelmia ja vastata lisääntyvän liikenteen tai laajenevan maankäytön tarpeisiin. Jo aikaisemmassa, vuoden 2001 valtioneuvoston periaatepäätöksessä, ja sen pohjana olevassa liikenneturvallisuussuunnitelmassa esitettiin mm. pääteiden kohtaamisonnettomuuksien vähentämistä, mutta näitä investointeja ei ole juuri lainkaan pystytty toteuttamaan. Pienimmin kustannuksin liikennekuolemia voidaan vähentää ajonopeuksia hillitsevillä toimenpiteillä, kuten kameravalvonnalla ja nopeusrajoituksilla. Törmäyksistä aiheutuvien seurausten lieventäminen tieympäristöä pehmentämällä on pitkälti tehokasta. Vastakkaisiin ajosuuntiin ajavien yhteentörmäyksiä estävät toimet olisivat monin paikoin suhteellisen kustannustehokkaita, mutta edellyttävät investointirahoitusta. Kustannustehokkuus vaihtelee paljon tapauskohtaisesti tietyypin, toimenpiteen ja liikennemäärän mukaan. Kalliita toimenpiteitä suhteessa liikennekuolemien vähenemiseen ovat yleensä eritasoliittymät, teiden suuntauksen parantamiset ja maaseudun kapeiden teiden leventämiset. Näillä tienpidon hankkeilla tavoitellaan muitakin hyötyjä kuin turvallisuusvaikutuksia. Perustienpidon toimenpiteillä tuotetut henkilövahinkoonnettomuussäästöt, vuosien 2005 2006 keskiarvot (yhteensä 50 henkilövahinko-onnettomuuden vähenemä/vuosi). Lähde: Tiehallinnon tulosseuranta. 10 % 4 % 3 % 4 % kevyen liikenteen järjestelyt liittymäjärjestelyt tiejärjestelyt kameravalvonta nopeusrajoitukset muu liikenteen ohjaus muu tieympäristön parantaminen muut toimet teemahankkeiden toimet 7 % 13 % 29 % 16 % 14 % 17

18

Jokainen tielläliikkuja voi osaltaan vaikuttaa liikenneturvallisuuteen noudattamalla liikennesääntöjä ja tarkkailemalla liikkumistapojaan. Tilanteiden ennakointi ja nopeuden sovittaminen voivat mahdollistaa sen, että virhetilanteista selvitään ilman vaurioita ja vammoja. Tiehallinnon tavoitteet ja toimet valtakunnallisissa kärkihankkeissa Päämääränämme on suunnitella ja toteuttaa tehokkaita toimia tieverkon liikenneturvallisuusongelmien ratkaisemiseksi ja liikennekuolemien vähentämiseksi yhteistyössä muiden tahojen kanssa. Tieliikenteen turvallisuus 2006 2010 -suunnitelman kärkihankkeet on suunnattu tieliikenteen pahimpiin ongelmiin. Seuraavissa kohdissa näitä kärkihankkeita on käyty läpi siten, että päähuomio on Tiehallinnon toimenpiteissä ohjelmakaudella 2008 2012. Tieliikenteen turvallisuuden kannalta tärkeät päätieverkon kehittämistarpeet ja toimet jakaantuvat ohjelmassa useaan kärkihankkeeseen. Varsinaisten tienpitotoimien lisäksi on käsitelty yhteistyötä sekä tutkimus- ja kehittämistoimia. Liikenneturvallisuuteen ja liikenteeseen vaikuttavien toimijoiden yhteistyöllä tulee jatkossa olemaan yhä keskeisempi rooli. Turvallisuusongelmien ratkaisukeinoilta edellytetään myös lisää vaikuttavuutta ja tehokkuutta. KOHTAAMISONNETTOMUUDET PÄÄTEILLÄ Tavoitteemme on päätieverkon nykyaikaistaminen erityisesti yksiajorataisten pääteiden kohtaamisonnettomuuksien vähentäminen. Tienpidon keinot Noin puolet kaikista tieliikennekuolemista tapahtuu päätieverkolla, joista edelleen puolet kohtaamisonnettomuuksissa. Päätieverkosta yli 90 prosenttia on yksiajorataista tietä, jolla ajosuuntia ei ole rakenteellisesti erotettu toisistaan. Tehokkain keino yksiajorataisten pääteiden kohtaamisonnettomuuksien ehkäisemisessä on vastakkaisten ajosuuntien rakenteellinen erottaminen. Yksiajorataisten pääteiden turvallisuutta voidaan parantaa keskikaiteilla, rakentamalla jatkuvia ohituskaistateitä (2+1-tie) tai säännöllisin välein ohituskaistoja. Vilkkailla osuuksilla voivat tulla kysymykseen myös kapeat nelikaistaiset tiet (2+2-tiet). Ajosuuntien erottamista edistetään liikenneturvallisuusohjelman ohjelmakaudella muutamilla isoilla kehittämishankkeilla ja teemahankkeella, jossa pääteiden turvallisuusinvestointeina toteutetaan keskikaiteita. Ns. keskikaideohjelmassa teemahankkeena rakennettaviksi suunniteltujen uusien keskikaiteellisten tiejaksojen yhteispituus on 500 600 km. Näin laaja toteuttaminen on perustienpidon rahoituksella epärealistista. Pääteiden Yksiajorataisilla pääteillä kohtaamisonnettomuuksissa kuolleiden osuus. Osuus liikennekuolemista 100 % 90 % 80 % 70 % 60 % 50 % 40 % 30 % 20 % 10 % 0 % kohtaamisonnettomuuksia suunta 1990 1995 2000 2005 19

kohtaamisonnettomuuksien vähentämisohjelmassa tavoitellaan kuitenkin lähivuosien aikana noin 50 km vuosittaista keskikaiteen rakentamista. Lisäksi pääteiden yhteysvälihankkeissa painotetaan ajosuuntien erottamista ja toteutetaan keskikaiteellisia ohituskaistajaksoja. Nykyiset keskikaiteettomat ohituskaistat on jatkossa tarkoitus varustaa keskikaiteella. Samalla toteutetaan tarvittava reunaympäristön pehmentäminen sekä liittymä- ja rinnakkaistiejärjestelyt. Keskikaideteiden kustannustehokkaita suunnitteluratkaisuja kehitetään edelleen. Toteutettuja hankkeita seurataan vaikutusten selvittämiseksi. Paikallisen liikenteen järjestelyt keskikaiteellisten teiden kohdilla vaativat myös kehittämistä. Täristävillä tiemerkinnöillä ja etenkin täristävillä keskiviivamerkinnöillä vähennetään kohtaamisonnettomuuksia. Täristäviä reunaviivoja on käytetty vähentämään suistumisonnettomuuksia. Vastaavasti keskiviivamerkinnöillä herätetään kuljettaja huomaamaan ajoneuvon ajautuminen liian keskelle. Tällöin kuljettajalla voi olla vielä mahdollisuus korjata ajolinjaansa ja estää ajautuminen päin vastaantulevaa. Pääteiden liittymien turvallisuutta voidaan parantaa edullisillakin toimenpiteillä. Uusia kokeiltavia liittymäratkaisuja ovat nelihaaraliittymien turvasaarekkeet, erityistapauksissa silmukkaliittymät päätieltä vasemmalle kääntyvälle liikenteelle ja erilliset kaistat päätieltä oikealle kääntyvälle liikenteelle. Yksityistieliittymien määrää vähentämällä parannetaan turvallisuutta merkittävästi. Päätiestöllä laajennetaan automaattista liikenteen ja kelin seurantajärjestelmää, josta saadaan perustietoa liikenteen ohjaukseen ja tiedotukseen. Matka-aikatiedon kerääminen teiden runkoverkolla käynnistyi vuonna 2007. Valtakunnallista digitaalista tieverkkotietoa hyödynnetään liikenteen hallinnan ja tiedottamisen palveluiden kehittämisessä elinkeinoelämän ja yksittäisten tienkäyttäjien tarpeisiin. Autoilijoille tarjotaan liikenteeseen liittyvät tiedot sekä tienvarsilaitteiden että joukkoviestimien kautta. Hoidon laatutavoitteet pääteillä pidetään pääosin nykytasolla. Vilkkaimpien teiden liukkaudentorjuntaa parannetaan. Päällysteiden ylläpidossa on tarpeen korjata pääteiden pahimpia sivukaltevuuspuutteita. JALANKULKIJOIDEN JA PYÖRÄILIJÖIDEN ONNETTOMUUDET Tavoitteemme on vähentää taajamissa ja niiden lähialueilla jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden onnettomuuksia. Tienpidon keinot Taajamateiden saneerauksissa sekä muissa taajamien ja kyläkohtien hankkeissa parannetaan kevyen liikenteen yhteyksiä ja tehdään autojen ajonopeuksia hillitseviä rakenteellisia toimia. Kevyen liikenteen yhteydet pidetään turvallisina ja esteettöminä eri käyttäjäryhmille. Iäkkäiden ja muidenkin tienylityksiä helpotetaan autoliikenteen hidastamisen lisäksi keskisaarekkeilla. Tarvetta uusien väylien ja alikulkujen rakentamiseen on runsaasti, jopa nykyisen noin 5 000 kilometrin kevyen liikenteen verkoston määrän kaksinkertaistamiseen. Viime vuosina on ollut mahdollista toteuttaa uusia kevyen liikenteen väyliä vain alle 100 km vuodessa. Nykyjärjestelyjen toimivuutta lisätään pienillä parantamistoimilla, kuten risteämisten ja alikulkujen merkintöjen tehostamisella. Kevyen liikenteen väylien ja jalkakäytävien uudelleenpäällystäminen parantaa jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden turvallisuutta sekä esteettömyyttä. Päällystämisen yhteydessä on mahdollista lisätä jalankulkijoille ja pyöräilijöille odotustiloja suojateiden päätekohtiin. Liikenneympäristön hoito vaikuttaa jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden onnettomuuksiin. Erilaisten näköesteiden poistamiseen kiinnitetään huomiota. Yhteydet pysäkeille sekä suojateille pidetään mahdollisimman turvallisina ja esteettöminä sekä kesällä että talvella. Kevyen liikenteen väylien talvihoidolla ehkäistään muun muassa liukastumistapaturmia. Kevyen liikenteen väylien hoitotasoja yhtenäistetään tarvittaessa kuntien kanssa. 20

Vilkasliikenteisillä teillä taajamat ja tienvarsiasutus muodostavat ongelmakohteen kevyen liikenteen osalta. Pääteiden kehittämissuunnitelman yhteydessä runkoverkolla on tavoitteena muun muassa erottaa pitkämatkainen liikenne paikallisesta. Tienvarsiasutuksen kohdilla tarvitaan rinnakkaistiejärjestelyjä sekä kevyen liikenteen turvallisia yhteyksiä ja risteämisiä. Kevyen liikenteen turvallisuus varmistetaan osana suunniteltua kehittämispolkua rakenteellisin ratkaisuin tai nopeusrajoituksin. Tätä varten selvitetään välivaiheen ratkaisujen tarpeita vilkkaimpien teiden asutuskohtien turvallisuusongelmiin. Muut Tiehallinnon keinot Tiehallinto osallistuu aktiivisesti kevyen liikenteen ratkaisujen turvallisuutta edistäviin tutkimushankkeisiin sekä kehittää ja ottaa käyttöön uusia hyviä käytäntöjä ja ratkaisuja. Eri hallinnonalojen yhteistyö korostuu kaupunkiseuduille ja taajama-alueille tarvittavien toimenpiteiden määrittelyssä ja toteutuksessa. Turvallisuuden parantaminen ja liikenteen kasvun hillintä tukevat toisiaan kestävää liikkumista tavoiteltaessa. Kun maankäyttöratkaisuilla kasvatetaan kevyen liikenteen osuutta, on samalla vähennettävä erityisesti pyöräilyn turvallisuusongelmia. Mopoilun roolia kevyen liikenteen väylillä selkeytetään yhdessä kuntien kanssa. Erityisesti mopoilijoiden kohdalla vanhempien vastuuta ja valvontaa on tuotava esille. Yhteistyötä tehdään myös kampanjoinnissa esimerkiksi koulumatkojen turvallisuuden edistämiseksi. Tiehallinto tukee poliisin tekemää liikennevalvontaa taajama-alueilla. Jalankulkijoille ja pyöräilijöille tiedottaminen lisääntyy, mihin on tarjottava tiestö- ja liikennetietoa. Erilaiset informaatiokeskukset ja Internet-portaalit kehittyvät, ja jalankulkusäätä koskevia tiedotuksia sekä uusia reittiopas- ja paikkatietopalveluita otetaan käyttöön. LIIAN SUURI AJONOPEUS Tavoitteemme on kehittää nopeusrajoitusjärjestelmää sekä toteuttaa toimenpiteitä, jotka edesauttavat nopeusrajoitusten noudattamista. Tienpidon keinot Nopeusrajoitusjärjestelmä perustuu liikenne- ja viestintäministeriön yleisohjeeseen. Päätieverkon nopeusrajoituksia on viime vuosina jouduttu laskemaan onnettomuuksien määrän kasvun pysäyttämiseksi. Nykyisin 100 km/h tai korkeampi nopeusrajoitus on kesäaikaan noin 70 prosentilla ja talviaikaan vajaalla 20 prosentilla pääteistä. Alhaisempia nopeusrajoituksia on kaupunkiseuduilla sekä taajamissa, tienvarsiasutuksen kohdilla ja liittymissä. Kun pääteiden parantamistoimia ei voida lisätä, on nopeusrajoituksia liikenteen lisääntyessä edelleen tarve laskea usealla sadalla tiekilometrillä, erityisesti tienvarsiasutuksen kohdalla. Myös perusverkolla yleisrajoitusta 80 km/h on alennettu paikallisilla nopeusrajoituksilla tyypillisesti kylien kohdilla. Taajamien portaittaisen nopeusrajoitusjärjestelmän käyttöönotto jatkuu. Sitä tuetaan autoliikenteen rauhoittamiseen tähtäävillä toimilla taajamien lisäksi kylien kohdilla. Taajamissa ja asutuskeskuksissa nopeusrajoitusten tavoitteena on 40 km/h. Asuinalueilla yhdysteillä otetaan käyttöön 30 km/h -rajoituksia. Ajonopeuksia hillitään mahdollisuuksien mukaan rakenteellisesti muun muassa ajoratojen kavennuksilla, kiertoliittymillä, suojateiden korotuksilla ja ajoratojenpoikittaisilla heräteraidoilla. 50 km/h tai sitä korkeammat nopeusrajoitukset ovat mahdollisia ainoastaan siinä tapauksessa, että jalankulkijat ja pyöräilijät on riittävästi erotettu autoliikenteestä. Talvi- ja pimeän ajan nopeusrajoitukset ovat Suomen oloissa tarpeen ja niihin liittyviä periaatteita tarkennetaan tarvittaessa. Vaihtuvaa ohjausta otetaan käyttöön harkiten vilkasliikenteisimmillä tieosuuksilla ja erityiskohteissa siten, että se tukee turvallisuutta. 21

Muut Tiehallinnon keinot Tiehallinnon nopeusrajoitusohjeet päivitetään tehtyjen selvitysten perusteella. Yleisiin nopeusrajoituksiin ja tiekohtaisten rajoitusten perusarvoihin ei tehdä muutoksia. Ohjeen uudistuksessa kiinnitetään entistä tarkempaa huomiota nopeusrajoitusten määrittelyn perusteisiin ja painotetaan muun muassa tienvarsiasutuksen ja ajosuuntien rakenteellisen erottelun huomioimista. Tiedotusta nopeusrajoitusasioista ja -muutoksista kehitetään ja lisätään. Siinä korostetaan sekä turvallisuuden että ympäristön näkökulmia. Tiehallinto edistää ajonopeuksien ja liikennekäyttäytymisen valvontaa yhteistyössä poliisin kanssa. Automaattisesti valvottavia päätieosuuksia on vuoteen 2010 mennessä 3000 km, kun niitä vuoden 2007 alussa oli 2 200 km. Tiehallinto huolehtii kiinteän ajonopeusvalvonnan teknisestä toteutuksesta sekä siirrettävien ja kiinteiden automaattivalvontapaikkojen levikkeiden hoidosta ja ylläpidosta. Tiehallinnossa olisi valmius lisätä automaattivalvontajaksoja yli 3 000 km:n tavoitteen, joskin lähivuosina panostetaan nykyisen valvonnan ylläpitoon ja kehittämiseen. Poliisin kanssa jatketaan myös muuta yhteistyötä liikennevalvonnan suuntaamisessa, muun muassa pääteillä ja taajamien läheisyydessä. Automaattivalvonta ei nykyisin sovellu käytettäväksi vaihtuvien nopeusrajoitusten yhteydessä, joten niiden yhteistoiminta edellyttää kehittämistä. Nopeuksien automaattisen valvonnan uudeksi muodoksi ollaan ottamassa käyttöön matka-aikaan perustuvaa valvontaa. Myös muu liikenteen hallinnan kehittäminen tukee parhaimmillaan tilanteeseen sopivien nopeuksien noudattamista. Taajamien yleisen nopeusrajoituksen aluetta osoittavan taajamamerkin käyttöä yhdenmukaistetaan yhdessä LVM:n ja Kuntaliiton kanssa. Taajamien laajentuminen lisää taajamamerkillä merkittyjen teiden pituutta. LIIKENNEONNETTOMUUKSIEN VAKAVUUDEN LIEVENTÄMINEN Tavoitteemme on liikennekuolemien vähentämisen lisäksi lieventää onnettomuuksien vakavuutta kaikilla tieverkon osilla. Tienpidon keinot Liikenneonnettomuuksien vakavuuden lieventämisessä kohtaamisonnettomuuksien ehkäisytoimet, kevyen liikenteen turvallisuuden parantamistoimet ja ajonopeuksien hillintä ovat keskeisiä. Muita keinoja ovat törmäysturvallisuuden parantaminen ja liittymäratkaisujen kehittäminen. Maanteiden törmäysturvallisuutta parannetaan luiskien muotoilulla, myötäävillä valaisinpylväillä sekä kaiteiden riittävällä ja oikealla käytöllä. Tarvetta kunnostaa kaiteita nykyisiä laatuvaatimuksia vastaaviksi on runsaasti. Liikenneonnettomuuksien vakavuutta lieventävät myös riittävät suojaetäisyydet mahdollisiin törmäyskohteisiin, kuten kiviin, runkopuihin ja myötäämättömiin pylväisiin. Liittymissä onnettomuuksia vähennetään ja vakavuutta lievennetään muuttamalla nelihaaraliittymiä kahdeksi kolmihaaraiseksi liittymäksi ja erityisen vilkkaissa kohteissa eritasoliittymiksi. Taajamien lähialueilla suositaan kiertoliittymiä. Myös pienempiä liittymäjärjestelyjen parantamisia on tarpeen tehdä turvallisuussyistä. Liikenneympäristön hoitotoimilla parannetaan näkemiä. Etenkin hirvivaara- ja liittymäalueilla poistetaan puita luiskista. Hirvionnettomuuksien ehkäisemiseksi näkemäraivauksia tarvitaan enemmän niillä alueilla, joilla hirvitiheys on keskimääräistä suurempi. Riista-aidat pidetään kunnossa ja uudistetaan tarvittaessa. 22

Muut Tiehallinnon keinot Suunnitteluohjeita parannetaan jatkuvasti myös turvallisuuden näkökulmasta. Päätieverkon maantie- ja katuliittymien ratkaisuja kehitetään kohti porrastettuja ja muita nopeutta alentavia tasoliittymiä. Lisäksi tutkitaan, voidaanko ehkäistä sellaisten tasoliittymien onnettomuuksia, joissa raskas liikenne on toisena osapuolena. Pääteiden yhteysväleiltä selvitetään toimenpiteitä liittymien vähentämiseksi ja maatalousliikenteen ohjaamiseksi muille teille. Tasoristeysonnettomuuksiin on tehty maanteiden tasoristeysten poisto-ohjelma yhdessä Ratahallintokeskuksen kanssa. Tiehallinto osallistuu liikenneturvallisuustiedotukseen yhteistyössä Liikenneturvan ja poliisin kanssa muun muassa informoimalla tielläliikkujia turvalaitteista ja niiden merkityksestä. PÄIHDEONNETTOMUUDET Osallistumme yhteistyöhön päihdeonnettomuuksien vähentämiseksi. Tieliikenneonnettomuuksissa kuolleista neljännes saa surmansa rattijuopumusonnettomuuksissa. Ne ovat yleensä kohtaamis- tai suistumisonnettomuuksia. Suuri osa tapahtuu viikonloppuisin ja öisin kesällä tai alkusyksyllä. Päihdeonnettomuuksien seurauksia liikenteessä voidaan osaltaan lieventää samoilla tienpidon toimenpiteillä, joilla ajosuuntia ja kulkumuotoja erotetaan toisistaan törmäysten estämiseksi, ja joilla tieympäristöä pehmennetään suistumisten varalta ja alennetaan törmäysnopeuksia. Tiehallinto osallistuu tiedotukseen ja tutkimukseen alkoholin ja päihteiden merkityksestä liikenteessä yhteistyössä alan toimijoiden kanssa. Ajoneuvojen kuljettajien päihteettömyys on tärkeää myös tienpitoon liittyvissä töissä, varsinkin päivystysluontoisissa tehtävissä. Tiehallinto tuo asiaa esille keskusteluissa palvelujen tuottajien kanssa ja kannustaa päihteettömyyttä varmistavien menettelyjen käyttöönottoa. AMMATTILIIKENTEEN ONNETTOMUUDET Osallistumme yhteistyöhön ammattiliikenteen onnettomuuksien vähentämiseksi. Tienpidon toimista vastakkaisten ajosuuntien rakenteellinen erottaminen, täristävät reuna- ja keskiviivamerkinnät sekä teiden talvihoidon korkea laatutaso vähentävät myös raskaan liikenteen onnettomuuksia. Raskaan liikenteen ajo- ja lepoaikojen noudattamista voidaan tukea sopivasti sijoitetuilla levähdysalueilla. Raskaan liikenteen valvonta edellyttää valvontapaikkoja teiden varrella. Poliisi ja Tiehallinto selvittävät yhdessä valvontaan soveltuvien paikkojen tarpeet ja niiden toteutuksen. Yhteistyötä on tarpeen lisätä myös kuntien kanssa. Valvontapaikkoja tehdään ensi sijassa tienparannus- ja yhteysvälihankkeiden yhteydessä. Kuljetuspalvelujen hankintaa kehitettäessä otetaan sopimusasiakirjoissa esille turvallisuutta tukevat toimet eli ajo- ja lepoajat, päihteettömyys ja nopeusrajoitusten noudattaminen sekä asiallinen kuormaus. Tiehallinto osallistuu raskasta liikennettä koskevaan tiedotukseen ja tutkimuksiin, jotka liittyvät tienpitoon. Perustietoa raskaasta liikenteestä saadaan esimerkiksi LAM-asemien seurannoista. 23

24

Talvella ei voida taata kesäkeliä. Vaikka vilkkaimmilla pääteillä tavoitteena on lähes paljas tienpinta, sään vaihteluiden takia näilläkin teillä saattaa joskus olla vain välttävä ajokeli. Toiminnan kehittäminen Päämääränämme on kehittää turvallisuutta edistäviä menettelyjä ja arvioida jatkuvasti toimintamme liikenneturvallisuusvaikutuksia. Turvallisuus on matkojen ja kuljetusten tärkein laatutekijä. Se asettaa suuria vaatimuksia tienpidolle. Nykyisissä jatkuvan muutoksen oloissa on tarpeen kiinnittää erityistä huomiota liikenneturvallisuuden varmistamiseen toiminnassa ja sen kehittämisessä. Tavoiteltu turvallisuuskehitys edellyttää vaikuttavuuden ja tehokkuuden parantamista sekä yhteistyön kehittämistä. Liikennejärjestelmän osapuolten yhteistyötä, eri toimijoiden vastuulla olevien toimenpiteiden toisiinsa sovittamista ja vuorovaikutusta tienkäyttäjäasiakkaiden kanssa tarvitaan entistä enemmän. Turvallisuusasiat on integroitava nykyistä paremmin Tiehallinnon johtamis- ja laadunhallintajärjestelmiin. LIIKENNEJÄRJESTELMÄTYÖ Tavoitteemme on luoda nykyistä paremmat edellytykset turvalliselle liikkumiselle liikennejärjestelmätyön tarjoamin mahdollisuuksin. Liikenneolojen kehittämisen tavoitteena oleva kestävä liikennejärjestelmä edellyttää monialaista yhteistyötä, mm. maankäyttö- ja liikenneratkaisujen yhteensovittamista sekä liikenteen haittojen vähentämistä ja ehkäisemistä. Liikennejärjestelmän toimivuuden, turvallisuuden ja esteettömyyden parantaminen edistää kaikkien ihmisten liikkumismahdollisuuksia. Turvallisen liikennejärjestelmän luomiseksi tieliikenteessä tulee kehittää nykyistä systemaattisempaa järjestelmäajattelua ja kokonaisturvallisuuden tarkasteluja. Liikennejärjestelmätyön alkuvaiheessa selvitetään yhdessä, voidaanko ongelmia ratkaista esimerkiksi liikennetarpeeseen ja kulkutapaan vaikuttamalla tai liikenteen hallinnan keinoin. Informaatiojärjestelmillä ja liikenteen palveluilla voidaan tukea turvallisia ja toimivia matkoja. Liikennejärjestelmän kehittämisellä ja pienillä liikenneturvallisuutta parantavilla toimilla tulisi voida vastata toimintaympäristön muutoksiin nykyistä nopeammin. Tiehallinto ottaa liikennejärjestelmätyössä ja sen kehittämisessä nykyistä aktiivisemmin ja selkeämmin esille liikenneturvallisuusnäkökulman ja -tavoitteet. Turvallisuustilanteen kuvaamista Liikennejärjestelmäyhteistyö Muut toimijat muiden liikennemuotojen toimijat, maakunnat ja kunnat, liikennepalvelujen tuottajat, muut ministeriöt, yritykset, järjestöt keinoina: maankäyttö, infratuotanto, liikennepalvelut, verotus, aluekehitys jne. Liikennejärjestelmätyö tunnistetaan yhteiset tarpeet ja resurssit asetetaan yhteiset tavoitteet löydetään vaikuttavimmat toimijat ja hyväksyttävät keinot Tiehallinto keinoina: hoito, ylläpito, tieverkon käytön ohjaus, asiakaspalvelut ja investoinnit 25

ja turvallisuusvaikutusten arviointia parannetaan. Liikennejärjestelmätyössä on tunnettava turvallisuuden keskeiset tekijät ja ne toimet, joihin kullakin kaava- tai liikennejärjestelmäsuunnittelun tasolla voidaan vaikuttaa. Ongelmakohtien parantamisen ohella on ennaltaehkäistävä ongelmien syntymistä mm. tarkastelemalla vaihtoehtoja maankäytössä ja toimintojen sijoituksessa. Ne vaikuttavat turvallisuuteen esimerkiksi liikenteen kasvun ja muuttuvien liikennevirtojen sekä niiden risteämisten kautta. Taajamien laajentumiseen liittyvä asutuksen lisääntyminen pääteiden varsilla on aiheuttanut huomattavia turvallisuusongelmia. Mitä aikaisemmassa vaiheessa turvallisuuteen vaikuttavat tekijät voidaan ottaa huomioon, sitä edullisemmaksi se tulee kustannuksiltaan ja tehokkaammaksi vaikutuksiltaan. LIIKENNETURVALLISUUSTYÖ Teemme liikenneturvallisuustyötä yhdessä muiden toimijoiden kanssa ja suuntaamme sitä turvallisuutta tehokkaasti parantaviin toimiin. Tavoitteellinen ja pitkäjänteinen liikenneturvallisuustyö yhdessä muiden liikenneturvallisuudesta vastuussa olevien tahojen kanssa parantaa edellytyksiä uusien turvallisuusratkaisujen käyttöönotolle sekä jo käytössä olevien keinojen tehostamiselle. Liikennejärjestelmätyö luo pohjan alueelliselle liikenneturvallisuustyölle sekä kuntien liikenneturvallisuussuunnittelulle ja -toiminnalle. Esteettömyys liikkumisympäristössä on osa liikenneturvallisuussuunnittelun tavoitteita. Liikenneturvallisuustyö on osana jokaisen työtehtävää Tiehallinnossa. Tiedon välittäminen ja toimintatapojen kehittäminen turvallisempien ratkaisujen aikaansaamiseksi on Tiehallintoon perustetun liikenneturvallisuusasiain yhteistyöryhmän tärkeimpiä tehtäviä. Lakisääteinen tutkijalautakuntatyö Tiehallinnon henkilöstö toimii lakisääteisessä tutkijalautakuntatyössä tienpidon asiantuntijana. Tutkijalautakuntien toimintatapoja ja -laajuutta tarkistetaan vastaamaan henkilöresurssien muutoksia. Tutkijalautakuntien laatimien suositusten hyödyntämistä tienpidossa kehitetään. Kunta- ja seutukuntataso Tiehallinto laatii ja päivittää yhdessä kuntien, Liikenneturvan, poliisin ja muiden paikallisten toimijoiden kanssa kuntien ja seutukuntien liikenneturvallisuussuunnitelmia noin viiden vuoden välein. Tällä hetkellä suunnitelma on laadittu vähintään kerran lähes jokaiseen Suomen kuntaan. Kansalaisten osallistuminen liikenneturvallisuussuunnitteluun on tärkeää ja erilaisia osallistumismenettelyjä kehitetään jatkuvasti. Teknisten toimenpiteiden ohella merkittävä osa liikenneturvallisuussuunnitelmaa on kasvatus, valistus ja tiedotus, jonka toimeenpanossa kunnan eri hallinnonaloilla on keskeinen rooli. Liikenneturvallisuussuunnitelmien laadinnan yhteydessä on kehitetty liikenneturvallisuustoimijamalleja, joiden päätavoitteena on kuntien liikenneturvallisuustyön tukeminen ja seutukuntien aktivoiminen liikenneturvallisuustyöhön. Seutukuntakohtaisten suunnitelmien laadinta ja toimeenpano aktivoi myös paikallisia toimijoita keskinäiseen yhteistyöhön ja verkostoitumiseen. Tietotekninen kehitys keventää liikenneturvallisuussuunnittelua ja helpottaa tietämyksen ajan tasalla pitoa. Kunnissa on tehty sisäasiainministeriön ohjauksessa perusturvallisuuteen liittyviä turvallisuussuunnitelmia vuodesta 1999. Valtioneuvosto on vahvistanut linjaukset paikallisen tur- 26