5/ 2010 EHO TTS MAATALOUSNUMERO Jaksamisesta ON HUOLEHDITTAVA TEHO 5/2010 8,00 Hyvä valaistus PARANTAA TUOTTAVUUTTA Investointilaskelma KANNATTAVAN INVESTOINNIN PERUSTA
PÄÄKIRJOITUS Tutkimusjohtaja ANNA-MAIJA KIRKKARI, TTS TUTKIMUS KUVA: SAKARI ALASUUTARI MAANVILJELIJÄN ARKI JA VAPAA-AIKA Maatalousyrittäjän työpaikkana on yleensä koti, työkaveri on usein perheenjäsen ja vapaa-aika ja työaika sekoittuvat helposti. Käytännössä maatalousyrittäjä on siis aina kotona tai aina töissä kuinka vain haluaa ajatella. Näinä etätyön suosimisen aikana voisi ajatella, että maatalousyrittäjän työ on tässäkin mielessä ihanneammatti. Suomalaisen maatalousyrittäjän keskimääräinen työmäärä on suuri verrattuna esimerkiksi keskimääräiseen palkansaajan työmäärään. Tilakoon kasvaessa työmäärät saattavat kasvaa jopa hallitsemattomiksi. Kun työpaikka on samalla koti, tekemättömät työt ovat häiritsevästi aina silmissä. Tilanne voi luisua niin pahaksi, että kotona vietettyä vapaa-aikaa ei käytännössä ole. Vaikka maataloustyö olisikin kutsumusammatti, ei kenellekään ole hyväksi tehdä töitä koko valveilla oloaikaansa. Mikä siis avuksi? Yrittäjänä kannattaa pyrkiä määrittelemään itselleen tavoitetyöaika, montako tuntia päivässä tai viikossa haluaisin tehdä töitä. Mitä muuta kuin töitä haluaisin päivän aikana tehdä? Jos tavoitetyöaika on kaukana todellisuudesta, on syytä miettiä, miten ja kenelle työtä voisin jakaa. Mitkä työt parhaiten voisin tehdä itse ja mitkä voisin antaa esim. urakoitsijan tehtäväksi. Vai voisiko työn tehdä jotenkin helpommin tai tehokkaammin? Yrittäjän on itse huolehdittava ja järjestettävä vapaaaikansa, sitä ei mikään työaikalaki sanele. Omaa jaksamista ei kannata yliarvioida. Vaikka maatalousyrittäjä onkin tottunut sesonkiaikoina painamaan töitä urakalla ja vuorotta, niin pidemmän päälle sellainen tahti ei ole kenellekään hyväksi. Vapaa-aikaa siis tarvitaan ja silloin saa paitsi lepoa työstä, myös uusia virikkeitä ja motivaatiota itse työhön.
SISÄLTÖ 4 2 Pääkirjoitus: maanviljelijän arki ja vapaa-aika 4 Työ ja lepo tasapainoon 9 Kotieläintilalla riittää töitä, silti jaksamisesta huolehdittava 12 Tavoitteena nolla työtapaturmaa maataloudessa 16 Lomittajat haluavat koulutusta konetöihin 18 Uusien navetoiden valaistus 22 Valaistus tuottavuus- ja hyvinvointitekijänä 26 Maatalouden investoinnin tuoton arviointi kuinka laskelmista saa parhaiten hyötyä? 28 Kotieläintuotannon laajentaminen haasteellista 32 Maaseutuyritys: Tyyliä maalaismaisemassa 34 Maaseutuyritys: Oma vilja jauhoiksi ja myymälään 38 Viljan kuivaus 40 Taloudellisuutta viljankuivaukseen omalla energialla 42 Bioenergian käyttö viljankuivauksessa 44 Sveitsin maatalous perustuu pieniin perheviljelmiin 12 18 26 TTS (TYÖTEHOSEURA RY) www.tts.fi on valtakunnallinen koulutus- ja tutkimusorganisaatio, jonka palveluksessa on 220 työntekijää ja liikevaihto on noin 19 miljoonaa euroa. Toiminta-ajatuksenamme on parantaa yksilöiden, yritysten ja yhteisöjen tuottavuutta, kilpailukykyä ja hyvinvointia kehittämällä niiden osaamista. Käyntiosoite: Kiljavantie 6 Postiosoite: PL 5, 05201 Rajamäki Vaihde: (09) 2904 1200, fax: (09) 5129 0720 Toimitusjohtaja: Tarmo Luoma Henkilökohtaiset sähköpostit: etunimi.sukunimi@tts.fi TEHO www.teho-lehti.fi Käyntiosoite: Kiljavantie 6 Postiosoite: PL 5, 05201 Rajamäki Vaihde: (09) 2904 1200, fax: (09) 5129 0720 Henkilökohtaiset sähköpostit: etunimi.sukunimi@tts.fi JULKAISIJA TTS, www.tts.fi Vastaava päätoimittaja: Tarmo Luoma Gsm: 050 3879 525 Päätoimittaja: Anna-Maija Kirkkari Gsm: 040 7304 667 TOIMITUS Toimitussihteeri/taitto: Kaija Laaksonen Gsm: 044 7143 687 Sähköposti: TEHO@tts.fi PAINO Oy Fram Ab, Vaasa TILAUKSET Tilaushinnat 2011: Koko vuosikerta 48 Kestotilauksena 47 Kotitalous-TEHO (numerot 3 ja 6) 17 Kestotilauksena 16 Tilaukset: Pirkko Roininen Gsm: 044 7143 665 www.ttskauppa.fi ILMOITUKSET Ilmoitushinnat: koko 4-väri 1/1 1650 1/2 1295 1/3 880 1/6 600 Ilmoitusmyynnistä vastaava: Kari Ylönen Gsm: 050 3879 549 32 38 44 Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0355-0567
T yö ja lepo tasapainoon TUTKIJAT MARKKU LÄTTI JA JANNE KARTTUNEN, TTS TUTKIMUS, markku.latti@tts.fi, janne.karttunen@tts.fi KUVAT: MARKKU LÄTTI 4 Maatalousyrittäjän työkyky ja ammattitaito ovat maatilan tärkeimmät resurssit. Tilakoon kasvaessa kokonaistyömäärä yleensä kasvaa, vaikka töitä koneellistetaan ja automatisoidaan. Päätoimiset maatalousyrittäjät tekevät jo tällä hetkellä selvästi enemmän työtunteja henkilöä kohden kuin palkansaajat keskimäärin. Liian suuri työn määrä haittaa merkittävästi maatalousyrittäjän työssä jaksamista. Siksi töiden organisointiin ja ajankäytön hallintaan tulee kiinnittää maatiloilla selvästi nykyistä enemmän huomiota. Suuri työmäärä ja vähäinen lepo ovat toimialasta ja työtehtävästä riippumatta vakavasti otettava terveys- ja turvallisuusriski. Sekä työssä että levossa on kaksi ulottuvuutta määrä ja laatu. Niihin kumpaankin on kiinnitettävä tasapuolisesti huomiota. Olemassa olevan tutkimustiedon nojalla tyypillisenä työpäivänä palkkatyön (johon ei siis kuulu kotitaloustyöt) osuuden ei tulisi ylittää 8 9 tuntia. Tyypillisestä työviikosta palkkatyön osuuden ei tulisi ylittää 45 50 tuntia. Satunnaisissa työruuhkissa taas palkkatyön määrän ei tulisi ylittää 12 tuntia päivää kohden ja työjaksojen väliin pitäisi jäädä riittävä aika levolle ja palautumiselle (suositus 11 tuntia). Edellä mainittujen työtuntimäärien ylitys kasvattaa terveys- ja tapaturmariskiä sitä enemmän mitä enemmän rajat ylittyvät. Jos työmäärän kasvu yhdistyy samaan aikaan määrällisesti ja laadullisesti liian vähäiseksi jäävään lepoon, kasvavat riskit edelleen. Valitettavan usein ensin mainittu on syy ja jälkimmäinen seuraus. MAATALOUSYRITTÄJILLÄ EPÄSELVÄT TYÖAJAT Maatalousyrittäjien työajan määrittäminen on vaikeaa. Palkkatyöläisellä on useimmiten selkeä aikaraja työpaikalle ilmestymisestä sieltä poistumiseen, mutta maatalousyrittäjällä, joka käytännössä asuu ja elää työpaikallaan, työajan määrittäminen ei ole niin yksinkertaista. Monelle yrittäjälle työ on elämäntapa, joka täyttää suuren osan valveillaoloajasta. Siinä sivussa hoidetaan myös yksityistalouden asiat ja vietetään mahdollista vapaa-aikaa, jos ehditään ja osataan. Maatalousyrittäjän, etenkin karjataloutta harjoittavan, keskimääräiselle työpäivälle tulee pituutta helposti 12 tuntia, jopa enemmän. Sesonkiaikoina, kuten esimer-
kiksi kevätkylvöjen ja sadonkorjuun aikaan, työpäivät venyvät helposti 14 18 -tuntisiksi, joskus jopa kellon ympäri. Osa maatalousyrittäjistä, muista yrittäjistä ja myös palkkatyötä tekevistä ei pidä ylipitkiä työpäiviä haitallisina terveydelleen ja turvallisuudelleen. Tämä ehkä siksi, että liian suuren työmäärän aiheuttamia riskejä ei tiedosteta riittävästi. Maataloustuotantoa yleensä ja erityisesti kotieläintaloutta voidaan pitää tapaturmien ja ammattitautien esiintyvyyden suhteen keskimääräistä riskialttiimpana toimialana. Tästä syystä on erityisen tarpeellista kiinnittää huomiota työn ja levon tasapainoon maatalousyrityksissä yleisesti ja erityisesti työintensiivisillä kotieläintiloilla. LIIKA TYÖ VAARANTAA TERVEYDEN Lukuisissa ulkomaisissa ja kotimaisissa tutkimuksissa, joissa on käsitelty muun muassa pitkien työpäivien ja terveyden välistä yhteyttä, on todettu, että jatkuvat ylityöt ovat yhteydessä huonoksi koettuun yleiseen terveydentilaan sekä sairauksien ja kuolleisuuden lisääntymiseen. Jatkuvat pitkät työpäivät ovat yhteydessä muun muassa kasvaneeseen riskiin saada sydän- ja verisuonitauti tai aikuisiän diabetes tai joutua työkyvyttömyyseläkkeelle. On myös näyttöä siitä, että ylityöt ovat yhteydessä painonnousuun, lisääntyneeseen alkoholin käyttöön ja tupakointiin. Lisäksi on todettu, että muun muassa pitkät työvuorot (etenkin yli 13-tuntiset), työskentely vapaapäivinä ja sairaana, viikonlopputyö ja työskentely ilman taukoja lisäävät työntekijöiden lihasvammoja ja -vaivoja. Pitkät työpäivät yhdistettynä kotitaloustöihin lisäävät tutkimusten mukaan myös riskiä tuki- ja liikuntaelinsairauksiin. Pitkien työpäivien on todettu olevan yhteydessä myös lisääntyneeseen ahdistuneisuuteen ja masennukseen. Todennäköisesti paras tapa vähentää työperäistä henkistä kuormittumista ja muita pitkien työpäivien aiheuttamia terveyshaittoja on kontrolloida ylitöiden ja jatkuvien pitkien työpäivien määrää ja lisätä työntekijän päätäntävaltaa omista työajoistaan, mikä maatalousyrittäjillä osin onnistuukin. Maatalousyrittäjän työssä pitkien työpäivien haittavaikutuksia kyetään vähentämään, koska yrittäjä voi usein päättää itsenäisesti pitkän työpäivänsä tauotuksesta ja työn sisällöstä. Pitkien työpäivien vaikutuksista on syytä olla huolissaan, mutta samaan aikaan on muistettava pitkien työpäivien ja niiden terveysvaikutusten monimutkaisuus. Vaikutusten laji ja yleisyys riippuvat työntekijöiden yksilöllisistä ominaisuuksista ja asenteista, työn vaativuudesta ja muista organisatorisista ja kulttuurillisista näkökohdista. VÄSYNEENÄ TAPATURMARISKI KASVAA Pitkät työpäivät ovat tutkimusten mukaan selvästi yhteydessä myös tapaturmien määrän kasvuun. Työpäivän venyminen 9 12-tuntiseksi on yhteydessä tarkkaavaisuuden alentumiseen, lisääntyneeseen väsymykseen, tapaturmiin sekä alentuneisiin kognitiivisiin kykyihin eli aivojen tiedonkäsittelytoimintoihin kuten muistiin, oppimiseen ja ajatteluun. Suhteellinen tapaturmariski lähtee kasvamaan eksponentiaalisesti (sitä nopeampi kasvu, mitä suurempi työmäärä), kun päivittäinen työmäärä nousee yli yhdeksään tuntiin. Riski on lähes kaksinkertainen, kun Talvi ei ole maataloudessa yhtä hektistä aikaa kuin muut vuodenajat, joten vapaa-aikaa ehtii järjestämään huomattavasti enemmän, jos vain tahtoa siihen itseltä löytyy. Myös sesonkiaikoina on huolehdittava riittävän levon saamisesta, vaikka kiire painaakin päälle. Väsyneenä riskiottokynnys madaltuu ja riski tapaturmille sekä konerikoille kasvaa. Sadonkorjuuaikaan riittävän korjuukapasiteetin varaamisella (tilayhteistyö, urakointipalveluiden käyttö, sesonkityöntekijöiden palkkaaminen) osaltaan varmistetaan, että sato saadaan korjattua nopeasti ja laadukkaasti sekä mahdollisimman vähällä univajeella. viikoittaiset työtunnit nousevat yli 50 tunnin. Tapaturmariskin on todettu olevan kolminkertainen 16 tunnin työskentelyn jälkeen. Pitkät työpäivät lisäävät virheiden riskiä ja läheltä piti -tapauksia sekä vähentävät valppautta. Virheiden riski vähintään 12,5 tuntia yhtäjaksoisesti työskentelevillä on todettu olevan lähes kaksinkertainen verrattuna 8,5 tuntia tai vähemmän työskenteleviin. Myös työskentelyllä yli 40 tuntia viikossa on todettu olevan vaikutus sekä 5
virheiden esiintymisen että läheltä piti -tilanteiden esiintymisen todennäköisyyteen. RIITTÄVÄ LEPO YLLÄPITÄÄ TERVEYTTÄ Työn vastapainoksi tarvitsemme lepoa ja kykyä irtautua töistä muiden asioiden pariin. Yksi pitkiin työaikoihin liittyvä haitta liittyy muille elämänalueille jäävän ajan niukkuuteen. Pitkiin työaikoihin liittyy myös suurempi koettu palautumisen tarve ja lyhyempi uni, jotka molemmat tutkimusten mukaan vaikuttavat jaksamiseen ja terveyden kehittymiseen. Palautumista tapahtuu pitkin päivää lepojaksojen aikana. Uni on kuitenkin vuorokauden tärkein vaihe palautumiselle, jolloin aivojen ja kehon voimavarat palautuvat päivän rasituksista. 6 Lukuisissa tutkimuksissa on todettu, että riittävällä unella on terveyttä, elämänlaatua ja työn tuottavuutta sekä liikenne- ja työturvallisuutta edistävä vaikutus. Tutkijoiden mukaan riittävän nukkumisen merkitys terveellisenä elintapana tulisi nostaa terveellisen ravinnon ja liikunnan rinnalle. Noin 35 prosenttia suomalaisesta aikuisväestöstä nukkuu itse kokemaansa unentarpeeseen nähden liian vähän. Työssä suoriutumisen kannalta merkittävää univajetta, vähintään kaksi tuntia vuorokaudessa, kertyy 10 15 prosentille. Tutkimusten mukaan säännöllisesti lyhyeksi jäävä tai pitkäksi venyvä yöuni lisää riskiä kuolleisuuteen. Lyhyet unet lisäävät myös sydänsairauksien riskiä. Unihäiriöt kasvattavat riskiä kohonneeseen verenpaineeseen, ylipainoon, sepelvaltimotautiin ja aikuistyypin diabetekseen. 5 tuntia tai vähemmän päivässä säännöllisesti nukkuvilla sekä alle 5 tuntia vähintään kaksi kertaa viikossa nukkuvilla on todettu 2 3-kertainen sydäninfarktin riski. Unettomuus ennustaa myös masentuneisuutta ja sairauspoissaoloja. Lisäksi unettomuus lisää riskiä työtapaturmiin ja ennenaikaiseen eläköitymiseen. Kasautuva univaje heikentää lisäksi työmotivaatiota, työssä suoriutumista ja aivojen tiedonkäsittelytoimintoja. Unihäiriöiden ja uupumuksen taustalla merkittävinä selittävinä tekijöinä on todettu olevan muun muassa kiireinen ja fyysisesti raskas työ sekä uupumuksen taustalla lisäksi ylityö. Unihäiriöiden on edelleen todettu olevan yhteydessä uupumiseen. Työpaikalla tapahtuvalla elpymisellä on tärkeä merkitys väsymyksen ja rasitusvammojen torjunnassa, suorituskyvyn ylläpidossa ja myös työtapaturmien torjunnassa. Töiden lomassa tulisi muistaa pitää lepotaukoja ja huolehtia riittävästä veden ja ravinnon saannista. Jatkuvassa traktorityöskentelyssä olisi hyvä myös venytellä taukojen aikana. Työpaikan ulkopuolista elpymistä tapahtuu esimerkiksi iltojen, viikonloppujen ja lomien aikana. Riittävä ja onnistunut palautuminen työstä työjaksojen välillä on olennainen hyvinvoinnille ja terveydelle. Koettu riittämätön palautuminen viikonloppujen aikana ennakoi tutkimusten mukaan kohonnutta sydänkuolleisuusriskiä ja lisääntynyt koettu palautumisen tarve työpäivän jälkeen ennustaa sydän- ja verisuonitaudin ilmaantumista, sydän- ja verisuonisairastavuutta sekä sairauspoissaoloja pidemmällä aikavälillä LEPO LISÄÄ TURVALLISUUTTA Univajeesta seuraa fyysisiä ja psyykkisiä ongelmia, jotka ilmenevät muun muassa lisääntyneenä onnettomuus- ja tapaturmariskinä. Tämä johtuu muun muassa riskinottokynnyksen madaltumisesta väsymyksen seurauksena. Konkreettinen tapa verrata univajeen vaikutusta vireyteen ja suorituskykyyn on verrata sitä alkoholin vaikutukseen. Normaalin yöunen jälkeen tapahtuva 17 tunnin yhtämittainen valvominen heikentää valppautta yhtä paljon kuin 0,5 promillen humala. Vastaavasti vuorokauden valvominen vastaa noin yhden promillen humalatilaa. Vuorokauden valvomista vastaava vaikutus saadaan, jos normaaliunisen ihmisen unta rajoitetaan viikon ajaksi neljään tuntiin vuorokaudessa. Jos unen saantia rajoitetaan kahden viikon ajan kuuteen tuntiin Motivaatio ja työn hallinta suojaavat Työterveyslaitoksen vanhemman tutkijan Sampsa Puttosen mukaan työssä jaksamisen kannalta keskeisiä tekijöitä ovat myös työn positiiviset tekijät, jotka suojaavat liialliselta kuormitukselta. Tällaisia tekijöitä ovat muun muassa motivaatio, työn imu, kyky vaikuttaa työtehtäviin ja sosiaalinen tuki. Myönteiset tekijät muovaavat pitkien tai epäsäännöllisten työaikojen vaikutuksia hyvinvointiin siten, että henkilö, joka on motivoitunut ja kokee työn hallintaa sekä imua, ei todennäköisesti kuormitu työstä yhtä paljon ja/tai palautuu paremmin kuin vähemmän näitä asioita tunteva. Puttosen mukaan edellä mainittuja positiivisia tekijöitä tulisi vahvistaa ja niiden vähyyttä voidaan pitää myös merkkeinä pidemmän aikavälin kuormittumisen riskistä.
Nykyiset suuret lypsykarjatilat ovat jo niin suuria, että maatalousyrittäjän on hallittava tilan töiden organisointi ja sitä tukevat mahdollisuudet oman ja perheensä jaksamisen varmistamiseksi. Työtä säästävän tekniikan käyttö, tilayhteistyö, urakointi- ja kasvatuspalveluiden käyttö, työntekijöiden palkkaaminen ja omaan ydinosaamiseen keskittyminen täytyy olla vaihtoehtovalikoimassa jokaisella nykyaikaisella tilalla. Vapaa-ajalla tapahtuva henkinen irrottautuminen työstä, rentoutuminen, ammattitaidon hallintakokemukset ja kontrollintunne edistävät työkuormituksesta palautumista. Työkuormituksesta palautuminen on tärkeää, koska palautumisen estyessä tai sen ollessa puutteellista yksilölle kehittyy pitkäkestoisia hyvinvoinnin ongelmia kuten työuupumusta. Maatalousyrittäjän onkin osattava pitää oikeaa lomaa. Silloin kannattaa lähteä kokonaan pois tilalta, jotta henkinen irrottautuminen töistä onnistuu. vuorokaudessa, heikkenee valppaus lähes yhtä paljon kuin jos oltaisiin nukkumatta kaksi peräkkäistä yötä. Ihmiset eivät itse kuitenkaan välttämättä koe suorituskykynsä huonontuneen, mikä voi kasvattaa tapaturmariskiä. Unen riittävään saantiin on syytä kiinnittää vakavaa huomiota. Tutkimusten mukaan univaikeudet ovat tapaturmaisia kuolemia työpaikalla ennustava tekijä. Riittävän levon merkitystä ei saa unohtaa edes maatalousyrittäjän kiireisimpään aikaan. Useamman päivän jatkuneiden ylipitkien työpäivien putket tulisi katkaista ajoissa, jotta väsymys tai uupumus ja sitä mahdollisesti seuraava tapaturma ei pääse yllättämään. Työntekijöiden palkkaamisen kynnys on monelle maatalousyrittäjälle vielä suuri. Sillä voi kuitenkin tapauskohtaisesti olla huomattavasti yleistä jaksamista, elämänlaatua ja jopa taloudellista tulosta parantava vaikutus. Jos palkolliselle ei riitä tilalla työtä kokoaikaisesti, kannattaa tiedustella lähitilojen kiinnostusta palkata työntekijä yhteisesti. Useamman tilan yhteisesti palkkaama työntekijä saa näin kokopäiväisen työpaikan ja tilat helpotusta omaan työtaakkaansa. Työntekijä voi olla tiloilla esimerkiksi vuoroviikoin tai muuten yhteisesti sovitulla tavalla. Suositeltavat työn enimmäismäärät TTS tutkimuksessa määritellään parhaillaan terveyden ja turvallisuuden näkökulmista perusteltuja enimmäistyömäärän suosituksia maatalousyrittäjän työnkäytölle vuosi-, viikkoja päivätasolla. Erityisesti kiinnitetään huomiota sesonkitöiden aikaisiin työn suositeltaviin enimmäismääriin. Määrittelyssä tukeudutaan pääosin muilta toimialoilta ja yrittäjäryhmistä peräisin olevan laajan ja korkeatasoisen tutkimusaineiston hyödyntämiseen ja soveltamiseen ensimmäistä kertaa tällä tavoin maataloussektorille. Hanke toteutetaan yhteistyössä Työterveyslaitoksen kanssa ja se rahoitetaan Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen työturvallisuusapurahalla. 7
Uutuudet viljankäsittelyn ammattilaiselta Helppoa kuivausta Carruksella Valitse biouuni kuivuriuuniksi - säästät öljyä! Taloudellisuutta viljankuivaukseen omalla energialla Agrosec bioheaters on uusi kuivuriuunijärjestelmä, joka käyttää kotimaista bioenergiaa. Uunijärjestelmää voidaan käyttää missä tahansa kohteessa, jossa lämpöä tarvitaan. Kotimaisen energian käyttö on ympäristöystävällistä ja edistää kestävää kehitystä ilmastotalkoissa. Se on myös taloudellista; keskimääräisen tilan viljankuivauksessa käytettävä öljylasku on 18% koko energialaskusta. Kuivaustehot ovat 300 kilowatista 650 kilowattiin käytettävästä laitekokonaisuudesta ja biopolttoaineesta riippuen. Kuivaa tehovaunulla! Nyt voit kuivata vaunulla yhtä tehokkaasti kuin kiinteällä kuivurilla. Ja vielä valmiiksi tilalle toimitettuna ja asennettuna! Tilavuudet: Carrus 22 337hl ja Carrus 33 486hl. Kuivuriuuni ei ole kiinteästi vaunun rungolla vaan se voidaan valita tarpeen mukaan, ja siirtää trukkipiikeillä valittuun paikkaan. Tehokas kuivuri ja viljansiirto Kuivuriuunien vaihtoehdot käytettävissä Rahoitusmahdollisuudet kuten työkoneella Toimitus kuivuri asennettuna laattaperustalle, tarvitaan vain öljy- ja sähköliitäntä Käyttövalmis kaatosuppilo Yläsäiliössä viljalevitin Myynti: 8 www.agrosec.fi ANTTI-TEOLLISUUS OY Koskentie 89 25340 KANUNKI Puh. 02 774 4700 Fax 02 774 4777 www.antti-teollisuus.fi
KOTIELÄINTILALLA RIITTÄÄ TÖITÄ, SILTI Jaksamisesta huolehdittava TUTKIJA ELINA MUUTTOMAA, TTS TUTKIMUS, elina.muuttomaa@tts.fi Saka ri Ala lasu suut utar ari Pohjois-Satakunnassa Siikaisissa olevalla Vanhatalon tilalla on 90 hehtaaria peltoa, josta 58 on omaa. Metsää on reilut kaksisataa hehtaaria. Haastattelun aikaan lehmiä oli lypsyssä 112 ja nuorta karjaa 85. Lehmävasikat pidetään tarvittaessa itse ja sonnipojat menevät välitykseen, ellei niitä käytetä jalostukseen. Tilan työvoimana on isäntäpari Sari ja Jarkko Vanhatalo ja kaksi palkattua työntekijää. Kesällä oli yksi harjoittelija. Viidestä lapsesta kolme asuu vielä kotona. Kaikki lapset osaavat lypsytyöt, vanhemmat heistä osaavat ja voivat käyttää myös koneita. Yksi tulevaisuuden huolista onkin ikääntymisen lisäksi miten pärjätään, kun kaikki lapset ovat muuttaneet pois, eikä heidän varaansa voi enää laskea esimerkiksi sairastumistilanteissa. Tilan karja on Holsteinia. Karjaa jalostetaan määrätietoisesti ja yksi osa töistä onkin ihmissuhdetyö eli yhteyksien pitäminen mahdollisiin jalostuseläinten ostajiin siihen, kuten muutenkaan näkymättömään työhön, on vaikea laskea varsinaista työaikaa. Tehollisten työtuntien määrän emäntä arveli olevan yhdeksän paikkeilla vuorokaudessa, josta kaksi tuntia menee paperitöihin. Kotitöitä kertyy kolmisen tuntia: Emännällä kun on aina niitä emännän töitä. Niistä ei aina tiedä, voiko ne laskea oikeaksi työksi. Yhtenä kotitöiden pelastajana hän pitääkin kuivausrumpua: sillä säästyy paljon aikaa ja vaivaa. Isännälle työtunteja kertyy maatilan töistä enemmän. Isännän mukaan pellot ovat melkein luomussa, kun omaa lantaa on nurmille riittävästi. Tilalla on myös lantasopimuksia muiden tilojen kanssa ja yhteistyötä tehdään rehuntekoaikaan. Urakoitsijoita käytetään peltotöissä. Peltojen muokkaukset tehdään vielä toistaiseksi itse, esimerkiksi vanhoja nurmia paikkakylvetään suorakylvönä. Tilan konekanta pidetään kuitenkin hyvin vähässä, kuvaili Sari Vanhatalo tilannetta. Isännän mukaan peltotöissä ei ole isompaa sesonkia soitto urakoitsijalle riittää. Pitkää päivää tehdään kuitenkin rehuntekoaikaan. Emännällekin se teettää töitä, kun rehuntekijät passataan eli tarjotaan ruoka. Lypsytöiden ohella päivälläkin ollaan usein navetassa, yleensä isäntä ja toinen työntekijä tekevät ruokinta- ja remonttihommia. Tarvittaessa emäntä käy siementämässä ja suorittaa muita juoksevia töitä. Päivälle tulee helposti mittaa, kun aamulla aloitetaan viiden maissa ja jos iltamyöhällä vielä pitää mennä esimerkiksi tarkastamaan poikimista tai sairaskarsinan tilannetta. Navettaan oli harkinnassa kamera, mutta emännän mukaan lehmät ovat kiltisti poikineet enimmäkseen navetta-aikaan, joten öitä ei ole paljoa tarvinnut valvoa. Kesällä lehmät voivat poikia laitumella. Tilalla pidetään emä ja vasikka yhdessä puoli päivää ja sekin helpottaa työtä, kun vasikka saa vapaasti ensimmäiset ternimaidot. Poikimisista ei ole muodostunut isompaa sesonkia, vaikka tällä hetkellä ne ovatkin pääosin keskittyneet keväälle. Viikonloput yritetään rauhoittaa muilta kuin lypsytöiltä, mutta töihin pitää mennä joka päivä, joskus myös sairaana. Navetasta ei käytännössä ole vapaata päivää varsinkin Sari Vanhatalolla, joka tekee tilalla siemennykset. Loma-aikaakin navetassa käydään, jos ei ole lähtenyt pois kotoa. Onneksi talon kaksi palkattua työntekijää ovat kuin talon omaa väkeä ja voivat tarvittaessa olla esimerkiksi lomittajan kanssa. Haaveissa olisikin yksi ihan oikea vapaapäivä viikossa. Tilan lomituspiiri laajenee tulevaisuudessa, mutta nyt tilalla käy kaksi erinomaista 9
lomittajaa, jotka osaavat tilan työt. Pohjois-Satakunnassa ei ole montaa lypsyasematilaa, joten lomittajien ammattitaito on tarpeen. Lomittajan varaaminen pitää toki tehdä ajoissa, mutta kun isäntä oli keväällä sairaslomalla, ei lomittajan saaanti ollut ongelma. Maito viedään Poriin Satamaidon meijeriin. Sari Vanhataloa kiukuttaa sekä maidon hinnan kehitys että kaupan osuus maidon ja muidenkin elintarvikkeiden hinnasta. Pelkona onkin, jos Satamaito ei pärjää kauppojen välisessä hintakilpailussa ja tuontimaito valtaa alaa. Yksi stressin aiheuttajista ovat maaseudun surkeat nettiyhteydet: Kun suunnittelee, että nyt minä ehdin maksaa laskut, niin Tilalla onkin koekäytössä kilpailevan yrityksen nettiyhteys, joka ainakin toistaiseksi tuntuu toimivan paremmin. Pitkien työrupeamien seuraus on väsymys. Sari Vanhatalo kertoo, että nuorempana hänellä oli loistavat unenlahjat, mutta nykyisin nokosten aikana ei uni tule enää niin helposti, vaikka olisi väsynyt. Iän myötä yöunesta on tullut myös katkonaista. Lisäksi selkä muistuttaa molemmilla ikävällä tavalla olemassaolostaan, jos joutuu pitkään seisomaan. Tila on liittynyt työterveyshuoltoon. Muutenkin työssäjaksamisesta, levon tärkeydestä ja onnettomuusriskeistä on kuullut monista lähteistä. Harrastuksina ovat lenkkeily ja jumppa kaksi kertaa viikossa. Lisäksi tilalla on kolme hevosta, joista kaksi on varsoja. Ratsastamaan pääsee, kun selkä sen sallii. Kotona ei oikein osaa pitää lomaa, kun työt ovat näkyvillä. Matkat ja retkeilyt ovat yksi tapa päästä irti tilan töistä, vaikka osa niistä onkin karjaväen matkoja. Silti samanhenkisten ihmisten seura virkistää ja siitä saa kaivattua vertaistukea. Yksi Vanhatalon tilan ylpeyksistä on Ruotsissa syntynyt G.A. Marianne. Viimesyksyisessä kuvassa se on 8 kertaa poikineena ja se on tuottanut 100-tuhatta kiloa maitoa. Ikää 12 vuotta. TTS MESSUILLA Osallistumme useille messuille ja tahtumiin syksyn aikana: Aikuisopiskelijan viikon päätapahtuma ti. 19.10. 2010 Vanhalla Ylioppilastalolla Aikuiskoulutustori, Järvenpäässä (Järvenpää Talo) 18.10.2010 ja Keravalla (Nikkarin koulu) 21.10.2010 KoneAgria-maatalouskonenäyttely Jyväskylä Paviljongissa 20. 23.10.2010 TTS löytyy osastolta A 420 Länsi-Uudenmaan aikuiskoulutusviikon päätapahtuma 27.10 Puu-Anttilassa, Lohjalla Ruoka, viini ja hyvä elämä -messut Helsingin messukeskuksessa 28 31.10.2010 Metsä-messut Helsingin messukeskuksessa 26. 28.11.2010 TTS löytyy osastolta 1c13 10
KoneAgria 2010 yrittäjyys ja yhteistyö Seminaarit ja tietoiskut keskiviikko Avajaisseminaari: mukana mm. maa- ja metsätalousministeri torstai Yhteistyön mahdollisuudet hiehonkasvatuksessa perjantai Miten parannan säilörehun korjuun kannattavuutta lauantai Lammastalouden mahdollisuudet Lisäksi tietoiskuissa aiheina energia, koneyhteistyö, kotieläintuotanto ja paljon muuta. Tapahtumaa tähdittävät tietoisku-lavalla myös Marja Tyrni, Jope Ruonansuu ja Halavatun Papat. Tarkempi ohjelma:www.koneagria.fi. Kuudes KoneAgria Jyväskylän Paviljongissa 20.-23.10.2010. Näyttelyssä tapaat maatalouden ammattilaisille tärkeät toimijat. Uusien koneiden ja laitteiden lisäksi löydät KoneAgriasta laajat tieto-osastot. Varaa aika kalenteristasi nyt! 20.-23.10. 2010 www.koneagria.fi Osta liput ennakkoon ja vähennä jonotusta: www.koneagria.fi -> liput. Liput: 15,- / 10,- Ryhmälippujen ennakkomyynti: p. 010 273 1500 11
T avoitteena nolla työtapaturmaa maataloudessa TUTKIJA JANNE KARTTUNEN, TTS TUTKIMUS, janne.karttunen@tts.fi 12 Alati kasvava joukko eri toimialojen työnantajia, työntekijöitä ja yksityisyrittäjiä on sitä mieltä, että kaikki työtapaturmat voidaan estää. Ajatellaan, että vaikka jokaista työtapaturmaa ei osattaisi estää vielä tänään, niin huomenna siinä ollaan jo parempia. Jokainen itselle, työkaverille tai tuttavalle sattunut työtapaturma tai vaaratilanne nähdään mahdollisuutena oppimiseen. Kertyvä kokemus käytetään vastaavien tapahtumien estämiseen. Kokemukset hyvistä käytännöistä ja menetelmistä hyödynnetään itse ja niistä kerrotaan avoimesti myös toisille. Tällainen toiminta on nolla tapaturmaa -ajattelun ydin. TYÖTAPATURMAT JA AMMATTITAUDIT VÄHENEVÄT MAATALOUDESSA Hyvä uutinen on, että maatalousyrittäjille vuosittain korvattujen työtapaturmien ja ammattitautien kokonaismäärä ja suhteellinen määrä ovat olleet laskusuunnassa jo vuodesta 1992 alkaen. Työtapaturma- ja ammattitautisuhteella tarkoitetaan vuosittain korvattujen tapausten määrää tuhatta vakuutettua kohti. Vuonna 1992 maatalous yrittäjien eläkelain (MYEL) mukaisesti vakuutettujen henkilöiden työtapaturmasuhde oli 90 ja ammattitautisuhde 6. Vuonna 2009 vastaavat luvut olivat 61 ja 4. Ammattitautien kohdalla on kuitenkin syytä huomata, että viime vuoden tilastosta puuttuu korvauskäsittelyketjun viiveiden takia vielä jonkin verran tapauksia. Huolestuttava asia on, että maassamme sattui MYEL-vakuutetuille vuonna 2009 vielä lähes 5 000 korvauksiin johtanutta työtapaturmaa ja yli 300 ammattitautia. Maatalousyrittäjien työtapaturmista runsas viidennes on seurauksiltaan vakavia, eli niistä aiheutuu vähintään 31 vuorokauden sairausloma. Osa vakavista työtapaturmista aiheuttaa pysyviä ruumiinvammoja ja loppuiäksi alentuneen tai menetetyn työkyvyn. Erityisen murheellista on, että vuo-
sittain työtapaturmissa menehtyy useita maatalousyrittäjiä kahdeksan vuonna 2009 ja useita myös kuluvana vuotena. NOLLA TAPATURMAA -AJATTELU Nolla tapaturmaa -ajattelussa torjutaan tapaturmia päättäväisesti eikä niihin suhtauduta väistämättömänä pahana. Tapaturmien taustalla on yleensä tunnistettavia syitä, joista lähes jokaiseen voidaan puuttua. Työturvallisuuden kehittäminen pelkästään teknisiä ja organisatorisia toimenpiteitä toteuttamalla ei riitä nolla tapaturmaa -tavoitteen saavuttamiseksi. Ihmisten toiminta on turvallisuuden kehittämisessä avainasemassa. Työpaikan tapaturmista päästään ajan myötä eroon turvallisia toimintatapoja kehittämällä. Kehittymistä ei tapahdu, ellei sitoutumista nolla tapaturmaa -periaatteeseen tehdä näkyväksi. On vastuullista toimia näin, koska nolla tapaturmaa -tavoite on eettisesti ainoa kestävä lähtökohta turvallisuustyöhön. Sitoutumisen tulee näkyä työpaikan arvoissa ja toiminnassa aina asiakkaille asti. Vastuullinen yritys, oli se pieni tai suuri ja sijaitsi se kaupungissa tai maaseudulla, on luotettava yhteistyökumppani. VERTAISTUKEA SAATAVANA Osana valtakunnallista Työtapaturmaohjelmaa Suomessa käynnistyi vuonna 2003 Nolla tapaturmaa -foorumi yhteistyössä työturvallisuuteen sitoutuneiden yritysten, Työterveyslaitoksen, sosiaali- ja terveysministeriön ja Työturvallisuuskeskuksen kanssa. Nolla tapaturmaa -foorumi kokoaa yhteen työturvallisuuden kehittämiseen sitoutuneita yrityksiä. Lähemmäs nolla tapaturmaa -tavoitetta päästään erilaisten työmenetelmiä, -prosesseja ja toimintatapoja parantavien kehittämisvälineiden avulla. Lähtökohta on nollatoleranssi eli työtapaturmia ei yksinkertaisesti hyväksytä työpaikalla. Useat foorumin jäsenyritykset ovat saavuttaneet pitkiä tapaturmattomia toimintajaksoja. Työtapaturmat ovat jäsenyrityksissä vähentyneet nopeammin kuin vastaavissa foorumin ulkopuolisissa yrityksissä. Nolla tapaturmaa -foorumi on yhteistyöverkosto, joka tukee jäsentensä tapaturmien torjuntatyötä levittämällä tutkittua tietoa ja kokemuksia hyvistä käytännöistä sekä menetelmistä. Foorumiin voivat liittyä kaikki yritykset työturvallisuuden tasosta, yrityksen koosta tai toimialasta riippumatta. Tärkeää on aidosti parantaa työpaikan turvallisuutta kohti nollaa tapaturmaa. Jäsenyys Nolla tapaturmaa -foorumissa on osoitus yrityksen halusta sitoutua työturvallisuuden parantamistyöhön. Verkostoa hallinnoivat Työterveyslaitoksen työturvallisuusasiantuntijat. Foorumiin on tähän mennessä liittynyt yli 220 työpaikkaa, joissa työskentelee kaikkiaan 250 000 henkilöä eli kymmenesosa Suomen työvoimasta. Foorumin jäsenkunta edustaa monipuolisesti suomalaista elinkeinorakennetta. Nolla tapaturmaa -foorumin toimintaa ovat yhteiset tapaamiset ja seminaarit, verkkopalvelut ja tiedonvälitys, koulutus- ja valmennusmateriaalien tuotanto sekä johtoajatuksena toinen toisiltaan oppiminen. Foorumi tarjoaa väylän keskinäiselle tuelle. NOLLA TAPATURMAA MAATALOUDESSA Maatila eroaa tavanomaisesta työpaikasta ja palkkatyöstä monella tavalla. Maatiloille tyypillistä on toimiminen yhtä aikaa työ- ja asuinpaikkana sekä vapaa-ajan viettopaikkana. Maatilan toimintaa säätelevät lisäksi omat säädöksensä. Maatilan työturvallisuus koskee maatalousyrittäjien, perheenjäsenten ja mahdollisen palkkatyövoiman lisäksi kaikkia tilalla vierailevia työntekijöitä kuten lomittajia, urakoitsijoita ja eläinlääkäreitä. 16 000 15 000 14 000 13 000 12 000 11 000 10 000 9 000 8 000 7 000 6 000 5 000 4 000 3 000 2 000 1 000 0 Maatilan menestyksekäs johtaminen ja työt vaativat monipuolista osaamista. On mahdollista, että Nolla tapaturmaa -foorumin kaltainen verkosto toiminnan ja työympäristön kehittämiseksi maatiloilla voi olla merkittävä tilan johtamisen työkalu. Muilla toimialoilla verkosto on toiminut hyvin. Maatalousyrittäjien on hyödyllistä saada tukea työmenetelmien ja työhyvinvoinnin asiantuntijoilta, toisilta viljelijöiltä ja yrittäjiltä. Työhyvinvointia ja työturvallisuutta parantavat toimenpiteet vaikuttavat usein myös teknisten järjestelmien toimintaan sekä tietojen ja taitojen hallintaan, mikä edistää maatilan työprosessien sujuvuutta. Kun maalaisjärjellä ajatellaan, todetaan väistämättä, että yksikään työtapaturma ei ole ennalta määrätty. Näin ollen jokainen työtapaturma on torjuttavissa! Nolla tapaturmaa -tavoite on eettisesti ainoa kestävä lähtökohta turvallisuustyöhön. Kuvien maatalousyrittäjät eivät liity artikkelissa mainittuihin työtapaturmiin tai ammattitauteihin. Kuva: Janne Karttunen Maatalousyrittäjien eläkelain (MYEL) perusteella vakuutettujen maatalousyrittäjien ja heille korvattujen työtapaturmien ja ammattitautien määrän kehitys vuosina 1990 2009. Vuonna 2005 otettiin käyttöön sairaanhoidon täyskustannusvastuujärjestelmä (täky). Muutoksen myötä hoitolaitosten täytyy tehdä aina ilmoitus vakuutusyhtiöön työtapaturmapotilaan hoidosta. Tämä lisäsi korvaushakemusten määrää vuonna 2005. Toisin sanoen tilasto korjaantui vastaamaan paremmin todellisuutta. Luvut ovat peräisin Melan tilastoista. Kuva: Janne Karttunen Työtapaturmat Amma taudit MYEL-vakuutetut 200 000 180 000 160 000 140 000 120 000 100 000 80 000 60 000 40 000 20 000 0 13
Henkilö- tai materiaalivahinkoihin johtaneiden työtapaturmien lisäksi kaikki läheltä piti -tilanteet ovat arvokkaita oppimisen ja työtapaturmien torjunnan kannalta. Vanhaa sanontaa mukaellen: Viisas viljelijä ottaa opikseen jo toisille sattuneista ja tavallinen viljelijä itselle sattuneista läheltä piti tilanteista. Vain jääräpää ei opi edes itselle sattuneista työtapaturmista. Kuva: TTS Maamme maatiloilla sattuu vuosittain useita kymmeniä maatalousyrittäjän tai perheenjäsenen menehtymiseen tai vakavaan vammautumiseen johtavaa työtapaturmaa. Niiden välittömät ja välilliset seuraukset ovat yleensä erittäin merkittävät koko maatilan tulevaisuudelle. Vakavimmista työtapaturmista on päästävä pian eroon. Tämä tavoite on jokaisen maatalo- uselinkeinon parissa työskentelevän hyväksyttävissä. Vakavia työtapaturmia torjuttaessa kyetään samalla vähentämään myös lieviä työtapaturmia ja materiaalivahinkoja. Nolla tapaturmaa -ajattelun ja turvallisten työtapojen omaksuminen osaksi päivittäistä työntekoa auttavat tavoitteeseen sitoutumisessa ja pääsemisessä. Lisätietoa Artikkeli perustuu kansallisena Tapaturmapäivänä perjantaina 13.8.2010 Maaseudun Tulevaisuudessa julkaistuun yliökirjoitukseen, joka laadittiin Työterveyslaitoksen, TTS tutkimuksen, MTT Taloustutkimuksen ja Melan asiantuntijoiden yhteistyönä. Aaltonen, M., Karttunen, J., Leppälä, J. ja Eskola, E. 2010. Tavoitteena nolla tapaturmaa. Maaseudun Tulevaisuus. Vierasyliö 13.8.2010 Karttunen, J. ja Rautiainen, R. 2010. Työtapaturmien ja ammattitautien riskitekijät suomalaisten maatalousyrittäjien keskuudessa. Julkaisussa: Hopponen, A. (toim.). Maataloustieteen Päivät 2010 [verkkojulkaisu]. Suomen Maataloustieteellisen Seuran julkaisuja no 26. 6 s. Saatavilla Internetissä: http://www.smts.fi/jul2010/esite2010/064.pdf Nolla tapaturmaa -foorumi Työterveyslaitoksen Internetsivuilla: www.ttl.fi > Työturvallisuus > Tapaturmien ehkäisy > Työturvallisuuden edistämiskeinoja > Nolla tapaturmaa -foorumi MATA- ja MYEL-tilastot Melan Internet-sivuilla: www. mela.fi > Tilastot > Tilastot > Aikasarjat > Vakuutukset ja MATA-vahingot Rautiainen, R.H., Ohsfeldt, R., Sprince, N.L., Donham, K.J., Burmeister, L.F., Reynolds, S.J., Saarimaki P., Zwerling, C. 2005. Cost of compensated injuries and occupational diseases in agriculture in Finland. J Agromed 10(3): 21-29. TYÖTAPATURMAT JA NIIDEN KUSTANNUKSET KASAANTUVAT MAATALOUDESSA 14 Maatalousyrittäjien eläkelaitos (Mela) rekisteröi itsensä lakisääteisesti tai vapaaehtoisesti vakuuttaneille maatalousyrittäjille, heidän perheenjäsenilleen, kalastajille ja poronhoitajille sattuneet työajan tapaturmat ja todetut ammattitaudit MATA-vahinkorekisteriin. MATA-työtapaturmavakuutusta on ylläpidetty vuodesta 1982 alkaen. Rekisteriin kertynyttä mittavaa ja yksityiskohtaista aineistoa voidaan pitää kansainvälisesti ainutlaatuisena. Aineistoa on hyödynnetty ja hyödynnetään parhaillaan useissa tutkimuksissa. Rautiainen ym. (2005) selvittivät suomalaisten maatalousyrittäjien työtapaturmista aiheutuvia kustannuksia yhden vuoden tarkastelujaksolla. Tulosten mukaan 20 prosenttia työtapaturmista aiheuttaa noin 80 prosenttia kaikista korvauksista. Näin ollen suositellaan, että tapaturmien torjunta- toimia tulisi suunnata erityisesti tilanteisiin, jotka useimmin johtavat vakaviin työtapaturmiin, mikä lisäisi torjuntatoimien kustannustehokkuutta. Karttusen ja Rautiaisen (2010) tutkimuksessa selvitettiin työtapaturmien ja ammattitautien eli MATA-vahinkojen riskitekijöitä suomalaisten maatalousyrittäjien keskuudessa kolmen vuoden tarkastelujaksolla. Tulosten mukaan MATA-vahingot (erityisesti työtapaturmat) alkavat ajan myötä kasaantua pienelle osalle kaikista vakuutetuista ja heille korvattujen vahinkotapausten suhteellinen osuus kaikista vahingoista lähtee selvään kasvuun. Lisäksi vahingottomien suhteellinen osuus lähtee selvään laskusuuntaan tarkastelujakson pidentyessä. Parhaillaan käynnissä olevassa jatkoanalyysissä tarkastelujakso venytetään ensin vii- teen vuoteen ja sen jälkeen vakuutettujen koko vakuutushistoriaan. Alustavien tulosten mukaan hieman alle 40 prosentille vakuutetuista maatalousyrittäjistä ei ole korvattu yhtään MATA-vahinkoa koko heidän vakuutushistoriansa aikana. Noin puolet kaikista korvatuista vahinkotapauksista on kasaantunut noin kymmenelle prosentille vakuutetuista maatalousyrittäjistä. Tapaturmien ja ammattitautien torjuntatoimia kannattaisi näin ollen keskittää erityisesti viimeksi mainittuun ryhmään. TTS tutkimuksessa selvitetään parhaillaan Melan työturvallisuusapurahan turvin maatilan työympäristöön, henkilöiden toimintaan ja töiden organisointiin liittyviä tekijöitä, joiden suhteen vahinkotaajuudeltaan toisistaan poikkeavat maatalousyrittäjäryhmät selvästi eroavat.
MURSKESÄILÖNTÄ - Tuottavuutta luonnollisesti KARJATILOJEN YKKÖSRATKAISU Maittavaa rehua eläimillesi, tuottoa itsellesi Pidempi puintikausi: Voit puida jopa kolme viikkoa aiemmin ravinnepitoisuuden ollessa huipussaan ja viljellä myöhäisempiä lajikkeita Pienempi sääriippuvuus Kustannukset kuriin: Ei kuivauskustannuksia, pienemmät työkustannukset Murskesäilötty vilja ei pölyä, miellyttävää käsitellä Tuubisäilönnällä ratkaiset varastointiongelmat kustannustehokkaasti TUOTOT YLÖS, KUSTANNUKSET ALAS siirtymällä viljan murskesäilöntään. Säilöntäkustannukset / tn 150 120 90 60 30 0 133 49 49 87 Kuivaus 40 36 50 Murskesäilöntä laakasiiloon Murskesäilöntä muovituubiin Lähde: TTS 27 19 100 000 200 000 1000 000 Säilöttävä viljamäärä kg NOPEA, HELPPO JA MARKKINOIDEN EDULLISIN MENETELMÄ VILJANSÄILÖNTÄÄN. Murskeviljallaa 5-30 tn/h kapasiteetit. 1 tuubi = JOPA 180 m 3 murskeviljaa! 14. 16.10. 2010 Tule tutustumaan uutuustuotteisiin sekä ennakkomyyntitarjouksiimme osastollemme Kone-Forumiin (C-halli) ja KoneAgriaan (B350)! www.k-maatalous.fi K-MAATALOUS A ALO 15
L omittajat haluavat koulutusta konetöihin TUTKIJA JANNE KARTTUNEN, TTS TUTKIMUS, janne.karttunen@tts.fi KUVA: SAKARI ALASUUTARI 16 Nais- ja mieslomittajien koetun osaamisen ja koulutustarpeen välillä on suuria eroja karjanhoitotöiden eri osa-alueilla. Osa naislomittajista toivoo koulutusta traktori- ja muihin konetöihin. Osa mieslomittajista kaipaa koulutusta työturvallisuuteen ja kotieläinten terveydenhoitoon liittyvissä asioissa. Sekä nais- että mieslomittajien keskuudessa on tarvetta teknisten laitteiden käyttöön liittyvälle koulutukselle. Tämä ilmenee TTS tutkimuksen maataloustiedotteesta Maatalouslomittajien verkosto tutkimuksen apuna. Karjatilojen ja niiden työolosuhteiden väliset erot ovat viime vuosina kasvaneet. Monilla tiloilla karjanhoitotyö on edelleen varsin käsityövaltaista. Samaan aikaan karjanhoitotöiden koneellistaminen ja automatisointi sekä maamme oloissa suuret karjat ovat yleistyneet. Lomittajan työ ei eroa muista ammateista tietojen ja taitojen jatkuvan päivitystarpeen suhteen. Lomitettavilla tiloilla on käytössä runsaasti erilaisia koneita ja laitteita. Ei voida kohtuudella edellyttää, että lomittaja osaisi ilman laitekohtaista opastusta käyttää sujuvasti ja turvallisesti esimerkiksi kaikkia erilaisia pienkuormaimia tai muita rehunjakolaitteita. Lomittajien työnopastuksessa ja paikallisyksiköiden järjestämässä koulutuksessa onkin kiinnitettävä erityistä huomiota konetöihin. Lomitettavilta tiloilta saatavat kirjalliset ja niitä täydentävät suulliset ohjeet ovat välttämättömiä työturvallisuuden ja työn sujuvuuden edistämisessä. TTS tutkimuksen maataloustiedotteessa esitetyt tulokset perustuvat Maatalouskoneiden tutkimussäätiön apurahalla toteutettuun Lomittaja Living Lab -hankkeeseen. Hankkeen päätavoitteena oli koota vapaaehtoinen lomittajaverkosto kyselyjä varten. Hankkeessa testattiin sähköisen tiedonkeruujärjestelmän toimivuutta kyselyllä, jolla kartoitettiin muun muassa lomittajien työkokemusta, osaamista sekä kehittämis- ja koulutustarpeita. Lisätietoja Karttunen, J., Lätti, M. ja Elstob, T. 2010. Maatalouslomittajien verkosto tutkimuksen apuna. TTS tutkimuksen tiedote. Luonnonvara-ala: maatalous (622) 3. 8 s. Tiedotteen voi ostaa painettuna tai pdf-muodossa TTS:n verkkokaupasta osoitteesta www.ttskauppa.fi (pdf-versio 6,00 ja paperiversio 8,00 ).
- EKOLOGISTA LÄMPÖÄ - VETO-LÄMMITYSKATTILAT 30-700 kw KIINTEÄN POLTTOAINEEN POLTTOLAITTEET 30-990 Kw LÄMPÖKESKUKSET 30-700 kw LAMBDA-OHJAUSKESKUKSET AUTOMAATTINUOHOUKSET (MEK. TAI PAINE-ILMA) AUTOMAATTISET TUHKANPOISTOT AUTOMAATTISYTYTYKSET SAVUKAASUSYKLONIT GSM-HÄLYTYSKESKUKSET TUHKANPOISTOT VELJEKSET ALA-TALKKARI OY HELLANMAANTIE 619 62130 HELLANMAA SUOMI - FINLAND PUH: 06-433 6333 FAX: 06-437 6363 ASIAKASPALVELU@ALA-TALKKARI.FI WWW.ALA-TALKKARI.FI 17
U usien navetoiden valaistus TUTKIJA SAKARI ALASUUTARI, TTS TUTKIMUS, sakari.alasuutari@tts.fi KUVAT: SAKARI ALASUUTARI 18 Uusissa navetoissa valaistus kuluttaa sähköä lehmäpaikkaa kohti 222 kwh vuodessa. Valoja ei kuitenkaan pidetä niin kauaa päivittäin päällä kuin nykyisin suositellaan. Onko valaistukseen kuluvaa energiaa sitten mahdollistakaan säästää? TTS tutkimus toteutti keväällä 2010 maatalouden tuotantorakennuksia koskevan valaistuskyselyn. Kysely lähetettiin kaikille vuosina 2005 2009 investointitukea tuotantorakennuksen rakentamiseen saaneille maatiloille. Kyselyitä lähetettiin yhteensä 1996 kappaletta ja vastauksia saatiin 175. Alhaista vastausprosenttia selittää osaltaan kyselyn laajuus ja seikkaperäisyys. Kyselylomakkeen asianmukainen täyttäminen vaati tuotantorakennusten läpikäymistä lomakkeen kanssa. Toisaalta suuri kiitos niille, jotka olivat valmiit uhraamaan työaikaansa kyselylomakkeen täyttämiseen. Saaduista vastauksista saatiin erittäin arvokasta tietoa hankkeen tavoitteiden mukaisesti. Vastauksia saatiin ympäri Suomea. Vastanneista tiloista maitotiloja oli 55 %, nautatiloja 29 %, siipikarjatiloja 7 % ja sikatiloja 3 %. Lisäksi vastauksia saatiin muutamilta hevos- ja lammastiloilta. Tässä kirjoituksessa keskitytään lypsykarjanavetoihin. Maitotiloilta saatiin 96 vastausta. Keskimääräinen lehmäpaikkaluku vastanneilla tiloilla oli 97, eli joukossa oli yhden ja kahden robotin tiloja, mutta paljon myös asemalla lypsäviä. Yli 52 % navetoista oli rakennettu vuonna 2007 tai sen jälkeen. Uusimmat oli otettu
käyttöön tänä vuonna. Navetoiden keskimääräinen pinta-ala oli hieman yli 1000 m 2, eli rakennukset olivat leveydeltään noin 20 m ja pituudeltaan 50 m. VALAISTUKSEN ENERGIANKULUTUS Valaistukseen kuluvaa energiaa selvitettiin kysymällä valaisinten lukumääriä, lamppujen tyyppiä ja tehoja, sekä kauanko valoja pidetään päivittäin päällä. Yleisin eläintilan valaistustapa oli kaksilamppuiset loistevalaisimet 58W loisteputkilla. Jonkin verran oli käytössä myös 36 W loisteputkia. Toiseksi yleisimmin oli käytössä yksilamppuiset loistevalaisimet. Osalla tiloista oli käytössä tasaisesti sekä yksi- että kaksilamppuisia loistevalaisimia, joista yksilamppuisia saatettiin käyttää esimerkiksi yövaloina. Vastauksia saatiin myös tiloilta, joilla eläintilan valaistusjärjestelmä perustui 250 W:n tai 400 W:n monimetallilamppuihin. Muutamalla tilalla valaistus oli järjestetty 400 W:n suurpainenatriumlampuilla. Taulukossa 1 on keskimääräinen valaistuksen sähkönkulutus kyselyyn vastanneilla maitotiloilla. Vuorokaudessa sähköä kului navetan valaistukseen keskimäärin 59 kwh, mikä vuositasolla vastaa 21,5 MWh:n kulutusta. Maa- ja metsätalousministeriön tuettavaa rakentamista koskevien rakentamismääräysten ja -ohjeiden mukaan navetan ja pihaton yleisvalaistus tulee olla 60 100 luxia, mikä saavutetaan kun loistelamppujen teho on 3,6 6,0 W/m 2. Kyselyn navetoissa yleisvalaistus eläintilassa oli 4,2 W/m 2, eli ohjearvojen puitteissa. Eläinpaikkaa kohti laskien sähköä kului valaistukseen 222 kwh vuodessa. Eläinpaikkaa kohti laskien saatu tulos vastaa aika hyvin vastaavaa ruotsalaista tutkimusta vuodelta 2007, missä eläinpaikkakohtainen sähkön kulutus valaistukseen oli keskimäärin 194 kwh. Valaistuksen osuus maitotilan kokonaissähkönkulutuksesta oli ruotsalaisessa tutkimuksessa 20,1 %. Suomessa lypsykarjatiloilla valaistuksen osuus sähkönkulutuksesta sanotaan olevan 10 % luokkaa. Kuitenkin tilakohtaiset vaihtelut sähkön kulutuksessa ovat suuria, ja tutkimuksen mukaan vuonna 2005 suurimmilla sika- ja maitotiloilla kului sähköä 85 95 MWh vuodessa, vaikka esimerkiksi vielä vuonna 2003 maatilat kuluttivat sähköä keskimäärin 35 MWh tilaa kohden. Mikäli myös tämän kyselytutkimuksen mukainen sähkön kulutus valaistukseen, 21,5 MWh vuodessa, olisi 20 % tilan kokonaissähkönkulutuksesta, merkitsisi se reilun 100 MWh kokonaissähkönkulutusta vuodessa, mikä tänä päivänä uusilla, nykyaikaisilla maitotiloilla pitänee paikkansa. KAUANKO VALOT TULISI OLLA PÄÄLLÄ? Valojen päälläoloajasta tunnutaan lypsykarjatiloilla tingittävän suosituksiin nähden. Kyselyn mukaan eläintilassa pidetään valoja 10 13 tuntia vuorokaudessa, kun nykyinen suositus on 16 18 tuntia, ja valaistusvoimakkuuden tulisi olla noin 200 luxia. Pitkän päivän, 16 18 tuntia valoa ja 6 8 tunnin yöjakso, tiedetään useiden tutkimusten mukaan edistävän maidontuotantoa, lisäävän kasvua ja nopeuttavan sukukypsyyden kehittymistä. Yhdysvalloissa esimerkiksi tutkittiin 16 tunnin valojakson vaikutusta lehmien maitotuotokseen. Lisävaloa annettiin talvella lokakuusta maaliskuuhun. Lisävaloa saanut ryhmä tuotti 10 % enemmän maitoa koejaksolla ensimmäisen sadan päivän aikana. Kanadalaisessa tutkimuksessa puolestaan 16 18 tunnin mittaiseksi jatkettu päivä lisäsi tuotosta keskimäärin kahdella litralla luonnolliseen valojaksoon verrattuna. Toisaalta lyhyt päivä, 8 tuntia valoa ja 16 tunnin yöjakso ummessaolokauden aikana paransi seuraavan kauden tuotosta, koska lyhyt päivä edistää Taulukko 1. Sähkön kulutus valaistukseen kyselyyn vastanneilla maitotiloilla. Sähkön kulutus valaistukseen 59 kwh/vrk Sähkön kulutus valaistukseen 21,5 MWh/vuosi Sähkön kulutus valaistukseen, 57 kwh/eläintilan pinta-ala, m 2 Yleisvalaistus eläintilassa 4,2 W/m 2 Sähkön kulutus valaistukseen 222 /eläinpaikka,kwh/v Vuonna 2002 valmistunut kahden robotin navetta, missä kattorakenne on tehty kattotuoliratkaisuna. Ruokintapöydän yläpuolinen kattolyhty saa aikaan tehokkaan imun navetan luonnolliseen ilmanvaihtoon, minkä lisäksi valokatteinen harja ja valkeat pinnat jakavat tehokkaasti valoa ruokintapöydälle. Valonmääräksi ruokintapöydällä mitattiin huhtikuisena aamupäivänä 1900 luxia. Yleisin eläintilan valaistustapa oli kaksilamppuiset loistevalaisimet. Näiden huolto ja puhdistus onnistuu vielä kohtuullisesti hyviltä A-tikkailta. Eläinten eristäminen ja lantakäytävien liukkaus aiheuttaa kuitenkin omat ongelmansa. Valaisimet on asennettu yleensä pitkittäin rakennuksen suuntaisesti, mutta asentamalla lamput poikittain pääsee korvausilma vapaammin sekoittumaan eläintilaan. 19
maitorauhaskudoksen uusiutumista. Lyhyt päivä ummessaoloaikana myös paransi lehmien vastustuskykyä sairauksille. Eri tuotantovaiheessa olevilla lehmillä pitäisi siis olla erilaisen ruokinnan lisäksi myös erilainen valo-ohjelma. Siinäpä haastetta muun muassa eläinten ryhmittelyyn. Päivän pituudella on vaikutusta myös nautojen liikkumisaktiivisuuteen ja aggressiivisuuteen. Molemmat tärkeitä ominaisuuksia esimerkiksi automaattilypsyssä, missä lehmien olisi oltava aktiivisia ja kuljettava itse lypsylle. Tutkimuksissa on todettu, että 16-tuntinen päivä vähentää lehmien aggressiivisten yhteenottojen määrää. Lisävalosta navetassa on hyötyä myös eläinten tarkkailussa. Kiimat, ontumiset ja mahdolliset muut käyttäytymismuutokset on helpompi havaita, kun valojakso on pitempi ja valoa on enemmän. VALAISIMET OVAT KORKEALLA! Kyselylomakkeella tiedusteltiin myös vastaajien erilaisia kokemuksia tuotantotilojen valaistuksesta. Yhtenä kysymyksenä oli, miten korkealla oleva lamppu vaihdetaan, ja onko siinä ongelmia. Jos valaistusjärjestelmäksi oli valittu monimetallilamput tai suurpainenatriumlamput, oli valaisinten ripustuskorkeus keskimäärin 5 5,5 metriä, korkeimmat olivat 9 metrissä! Loistelamppujen ripustuskorkeus oli keskimäärin 3,3 metrissä. Vastaajista 33 % ilmoitti, ettei valaisimien kanssa ole ongelmia, vaikka huoltotoimet tehtiinkin esimerkiksi traktorin etukuormaimesta käsin. Korkealla olevien valaisinten huoltotyöt ja lamppujen vaihdot koettiin kuitenkin yleisesti ongelmallisiksi. Ulkovalaisinten huolto vielä menetteli, mutta navetan sisällä olevien lamppujen huoltoa pidettiin vaikeana. Varsinkin eläinten eristäminen ja liukkaus koettiin ongelmaksi. A-tikkailla päästiin yleensä huoltamaan loistevalaisimia, mutta tässäkin tarvittiin toinen pitämään alla olevia eläimiä silmällä. Etukuormain mainittiin yleisimmin, millä päästiin riittävän ylös. Varsinaista henkilönostinta myös käytettiin. Usein tämä oli kuitenkin lainattava konevuokraamosta. Myös kurottajat ja saksilavat olivat käytössä. Lisäksi lamppuja kerrottiin vaihdettavan muun muassa parsien päältä, irtolankkujen päällä seisten tai pienkuormaimen kauhasta palotikkaiden avulla. Kyselyssä mukana olleet navetat olivat osin vielä niin uusia, että lamppuja ei ollut vielä tarvittu vaihtaa. VALAISINTEN PUHDISTAMINEN Valaisinten luo pitäisi nousta muulloinkin kuin vain silloin, kun lamppu on palanut. Navettailma on tunnetusti hyvin pölyistä ja valaisimet likaantuvat nopeasti. Li- 20