Hyvä Lammas! Näkökulmia lammasketjun vastuulliseen toimintaan

Hyvä Lammas! Näkökulmia lammasketjun vastuulliseen toimintaan ProAgria Pirkanmaa Toim. Johanna Rautiainen ja Sami Talola Tampere 2012

SISÄLLYSLUETTELO I LUKU Hyvä lammas! hanke 1. Johdanto 4 2. Hyvä lammas! hankkeen tavoitteet 4 2.1. Ylemmän tason tavoitteet 4 2.2. Hankkeen tavoitteet ja keskeiset toimenpiteet 5 3. Yhteistyöllä tuloksiin 5 3.1. Lammastilat 6 3.2. Lammasteurastamot 7 3.3. Villanjalostajat 7 3.4. Nahkamuokkaamot 7 3.5. Eläinlääkärit 7 3.6. Lammasneuvonta 8 3.7. Keittiömestarit ja ravintolat 8 3.8. Lyhyen tarjontaketjun kaupalliset toimijat 9 3.9. Yhteistyö ja verkostoituminen 9 II LUKU Lammasketjun kilpailukyvyn parantaminen 4. Lammastilan kehittäminen 10 4.1. Karitsanlihantuotanto 10 4.2. Jatkojalostus / villantuotanto 12 4.3. Eläinjalostus 12 4.4. Vuodat 12 4.5. Lammas ja ympäristö 13 4.5.1. Maiseman ja luonnonhoito 13 4.5.2. Lammas ja kasvihuonekaasut 14 4.5.3. Laidunnus ja laidunmaan hoito 15 4.6. Lampaanlihan markkinat 16 4.7. Lammastilan kannattavuus 17 4.8. Brändin rakentaminen 19 4.9. Laadun todentaminen 20 5. Teurastus- ja leikkuutoiminta Anu Tuomola 20 6. Villaketjun mahdollisuudet 21 6.1. Villamarkkinat Terhi Torikka 22 6.2. Laatutyö Terhi Torikka 23 6.3. Kerintä ja lajittelu 23 6.4. Villan mahdollisuudet tulevaisuudessa Terhi Torikka 25 7. Neuvonta ja terveydenhoitopalvelut osana kehittyvää lammasketjua 26 7.1. Lammasneuvonta 26 7.2. Eläinlääkäripalvelut 26 8. Lammasketjun asiakasnäkökulmia 27 8.1. Ravintolat 27 8.2. Nahkamuokkaamot 27 8.3. Villanjalostamot 27 8.4. Maisemanhoitopalveluiden käyttäjät 28 9. Yhteistyöllä kannattavuutta toimintaan 28 9.1. Hyvä lammas! asiakaslähtöinen toimintasuunnitelma 29 9.2. Lammasketjun keskeiset kehittämistoimet 30 9.3. Tilatason toiminnan keskeiset kehittämiskohteet 32 III LUKU Vastuullinen lammastalous 10. Vastuullinen toimintatapa lammastaloudessa 33 10.1. Eläinaines 33 10.2. Tuotantomuodot 49 10.3. Määritelmät 50 IV LUKU Kartoituksia ja selvityksiä 11. Loisselvitys 56 12. Säilörehuruokinnan optimointi lammastaloudessa 57 13. Villan ominaisuudet, laatu ja arvostelu Terhi Torikka 58 13.1. Villan ominaisuudet 58 13.2. Laatuun vaikuttavat tekijät 59 13.3. Villan arvostelu 59 Kannen kuva Michael Westerstråhle. Sisällön kuvat: Johanna Rautiainen, Jarkko Kähkönen ja Laidunpankki/ProAgria Pirkanmaa

ESIPUHE Tämä julkaisu on syntynyt ProAgria Pirkanmaan toteuttaman Hyvä lammas! -elinkeinon kehittämishankkeen tuotoksena. Tavoitteemme on ollut hahmottaa laajasti lammasketjun lyhyiden ketjujen toimintaa sekä etsiä alan keskeisimpiä kehittämiskohteita ja mahdollisuuksia. Lyhyillä ketjuilla tarkoitetaan tässä julkaisussa paikallisilla markkinoilla toimivia lammasketjun toimijoita ja niiden välisiä toimintaratkaisuja. Tukku- ja vähittäiskauppa rajataan tämä tarkastelun ulkopuolelle. Lammastaloudessa on kasvupotentiaalia. Kotimainen tuotanto kattaa ainoastaan noin 20 prosenttia lampaanlihan kokonaiskulutuksesta, ja alalle on syntynyt uusia suunnitelmallisesti toimivia, kannattavia tuotantoyksiköitä. Kehittyvä lammastalous tarvitsee lisää tutkimusta, koulutusta ja uusia innovatiivisia yrittäjiä kaikkiin lammasketjun osiin. Tilakoon ja katraiden kasvaminen sekä asiakaslähtöisyyden vaatimus tuovat haasteita toiminnan suunnitelmallisuudelle ja läpinäkyvyydelle. Lammastalous voi parhaimmillaan olla aidosti vastuullista toimintaa. Hyvä lammas! hankkeen lähtökohtana on ollut tämän vastuullisen toimintatavan rakentaminen yhdessä lammasketjun toimijoiden kanssa. Vastuullinen toimintatapa on enemmän kuin laki vaatii ja toisaalta vähemmän kuin maksimaalinen taloudellinen tulos. Kehittämistyön lähtökohtana on tuotannon kannattavuuden parantaminen, mutta talouden näkökulman ohella huomioidaan eläinten hyvinvointi, ympäristö sekä ihmisten hyvinvointi. Toiminnan laatu on tärkeää. Jo ketjun alussa kiinnitetään huomioita käytettyjen tuotantopanosten laatuun. Haluamme Kiittää kaikkia teitä lampureita, teurastamojen edustajia, eläinlääkäreitä, korkeakouluja ja muita oppilaitoksia, hankealueen ELY-keskuksia, ruotsalaisia ja virolaisia yhteistyötahoja, Lihasulan säätiötä, ProAgria Keskusten Liiton kehityspäällikkö Pia Parikkaa sekä Suomen Lammasyhdistyksen puheenjohtaja Tapio Rintalaa. Tampereella 10.3.2012 Johanna Rautiainen Sami Talola

I LUKU Hyvä lammas! -hanke I JOHDANTO Hyvä lammas! hankkeen toteuttajaorganisaatio ProAgria Pirkanmaa ry on panostanut lammasneuvontaan jo useiden vuosien ajan. Lammasneuvontaan liittyvät verkostot olivat tärkeä tekijä Hyvä lammas! hankkeen käynnistämistyössä. Tämän laaja-alaisen kehittämishankkeen toiminta-alueita olivat Pirkanmaa, Satakunta sekä Varsinais-Suomi ja hankkeen toiminta-aika 31.1.2009-31.5.2012. Hanketta rahoittivat Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto, Suomen valtio sekä yksityiset lammasketjun toimijat. Julkista rahoitusta hallinnoivat Pirkanmaan, Satakunnan ja Varsinais-Suomen ELY-keskukset. Hankkeen kohderyhmänä ja hyödynsaajina olivat lammasketjussa toimivat yritykset, kuten lampaanlihan ja villan tuottajat sekä maatilamatkailu- ja maisemanhoitopalveluiden tuottajat, jalostuslampolat, lammasteurastamot, neuvonta- ja terveydenhoitopalveluiden tuottajat sekä lammasketjussa toimivat viranomaiset, lammastuotteita myyvät tahot, ravintolat, vähittäiskauppa, nahkamuokkaamot sekä villan jalostajat. Laaja verkosto, monitasoiset tavoitteet ja ketjun eri toimijoiden osittain erilaisetkin intressit toivat kehittämistyöhön myös haasteita. Lammasketjun toimijat osallistuivat useisiin hankkeen järjestämiin työpajoihin, seminaareihin, opintomatkoihin ja tiedonvaihtotilaisuuksiin. Hankkeen tavoitteena oli muun muassa lisätä ketjun toimijoiden ketju-, laatu- ja ympäristötietoja. Samalla hankkeeseen osallistuneet rakensivat yhteistyöverkostoja. Hankkeen päätuotoksena syntyi asiakaslähtöinen vastuulliseen toimintatapaan perustuva toimintamalli, sekä malli tähän tuotantotapaan liittyvän brändin rakentamisesta. Tämä vastuullisen toimintatavan kuvaus tuottaa toivottavasti lisäarvoa siihen sitoutuville lammasketjun toimijoille sekä tuottajille että asiakkaille. Toimintamalli sisältää malleja myös tuotannon ja jatkotoimenpiteiden koordinoinnista. Hankkeessa tunnistettiin myös lammastilojen keskeiset prosessit ja niille määritettiin laadunhallintamittarit yhdessä ketjun toimijoiden kanssa. Tässä työssä oli lähtökohtana MTT:n (2009) esittämät vastuullisen tuotannon näkökulmat, jotka on kuvattu sivulla xx. Tähän julkaisuun on koottu hankkeen tavoitteiden saavuttamiseksi tehdyn työn aikana esiin nousseita asioita sekä muita lammastalouden kehittymisen kannalta keskeisiä kysymyksiä. Julkaisussa tarkastellaan kotimaisen lammasketjun lyhyitä ketjuja eli paikallisilla markkinoilla toimivia lammasketjun toimijoita ja niiden välisiä toimintaratkaisuja. Tukku- ja vähittäiskauppa rajataan tämä tarkastelun ulkopuolelle. 2 HYVÄ LAMMAS! HANKKEEN TAVOITTEET 2.1. Ylemmän tason tavoitteet Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman ensimmäinen toimintalinja on Maa- ja metsätalouden kilpailukyvyn parantaminen. Tämän toimintalinjan toimenpiteessä 124 on asetettu tavoitteeksi muun muassa: huolehtia siitä, että elintarvikkeiden jalostus pk-yrityksissä on asiakaslähtöistä ja markkinoilla kilpailukykyistä. Tähän pyritään kehittämällä ja ottamalla käyttöön uusia kustannuksia ja energiaa säästäviä ja laatua kohottavia tuotteita, teknologiaa, prosesseja ja logistisia vaihtoehtoja (Manner-Suomen kehittämisohjelma 2007-2013). Manner-Suomen maaseutuohjelman Pirkanmaan alueohjelmassa (2009) toimenpiteen 124 tavoitteena on kehittää muun muassa uusia asiakaslähtöisiä tuotteita useamman palveluntuottajan yhteistyönä ja vahvistaa kaikkien ketjussa toimivien liiketoiminnallista osaamista. Näiden edellä esitettyjen tavoitteiden pohjalta ovat rakentuneet alla esitetyt Hyvä lammas! hankkeen tavoitteet. 4

2.2 Hankkeen tavoitteet ja keskeiset toimenpiteet Hankkeen keskeisimpiä tavoitteita olivat kumppanuusverkoston rakentaminen sekä asiakaslähtöisen toimintamallin luominen. Tavoitteena oli myös, että hankkeeseen mukaan lähtevät lampurit ja ketjun muut toimijat rakentavat asiakaslähtöisen toimintamallin tuotannon ja lammasketjun kannattavuuden parantamiseksi. Rakennettava toimintamalli sisältäisi malleja myös jatkotoimenpiteiden koordinoinnista. Tavoitteena oli lisäksi nostaa kotimaisen lampaan ja koko tuotantosuunnan arvostusta sekä lisätä lammasketjun toimijoiden ketju-, laatu- ja ympäristötietoisuutta. Hankkeen aikana tunnistettiin lammastilojen keskeiset prosessit ja niille määritettiin laadunhallintamittarit. Tuotantoprosessin kriittisten pisteiden määrittely tehtiin yhdessä ketjun toimijoiden kanssa. Keskeiset toimenpiteet olivat: Tunnistettiin lammastilojen keskeiset prosessit. Laadittiin keskeisille toimintaprosesseille laadunhallintamittarit Kartoitettiin prosesseihin liittyvät neuvonta- ja terveydenhoitopalvelut Kehitettiin lammasneuvontaan ja -terveydenhuoltoon liittyvien palvelujen laatua ja saatavuutta Järjestettiin työpajoja, tiedonvaihtotilaisuuksia sekä seminaareja lammasketjun toiminnan kannalta keskeisistä asioista Laadittiin Vastuullinen tapa toimia lammasketjussa -toimintamalli Vastuulliseen toimintatapaan liittyvän toimintamallin brändäys 3 YHTEISTYÖLLÄ TULOKSIIN Hankkeen kohderyhmänä ja yhteistyökumppaneina olivat lampaanlihan ja villantuottajat sekä maatilamatkailu- ja maisemanhoitopalveluiden tuottajat, jalostuslampolat, lammasteurastamot, lammasneuvonta ja -terveydenhoitopalveluiden tuottajat sekä lammasketjussa toimivat viranomaiset, lammastuotteita myyvät tahot, ravintolat, vähittäiskauppa, nahkamuokkaamot ja villan jalostajat. Hankkeeseen ilmoittautui mukaan 58 lammastilaa, seitsemän eläinlääkäriä, yksi nahkamuokkaamo, kaksi kehräämöä sekä kuusi lammasteurastamoa. Lisäksi Pirkanmaalla aloitti vuonna 2011 toimintansa uusi lammastuotteiden markkinointiyritys. Hankevastaavana toimi YTM Sami Talola ja asiantuntijatyöntekijänä lammaseläinlääkäri Johanna Rautiainen. Lisäksi hanketiimin asiantuntemusta täydensivät hetkittäin lammasyritysneuvoja Kaie Ahlskog sekä MMM Anu Tuomola. Hankkeen ohjausryhmään kuuluivat: Puheenjohtaja Tapio Rintala, Suomen Lammasyhdistys ry (ohjausryhmän puheenjohtaja) Johtaja Lassi Uotila, ProAgria Pirkanmaa ry Kehityspäällikkö Pia Parikka, ProAgria Keskusten Liitto Ylitarkastaja Mikko Lääveri ja ylitarkastaja Mervi Lehtonen Pirkanmaan ELY-keskuksesta Suunnittelija Heidi Valtari, Koulutus- ja kehittämiskeskus Brahea, Turun yliopisto Toimitusjohtajat: Ritva Sariluoto, Tarja Gråsten-Tarkiainen (asiantuntijajäsen) ja Juha Routaharju (asiantuntijajäsen), Pirtin Kehräämö Oy Rehtori Tarja Hovila, Ahlmanin ammattiopisto Kati Kaisajoki, Lallin Lammas Oy Hankkeen keskeiset yhteistyötahot: ProAgria Keskusten Liitto Suomen Lammasyhdistys Pirkanmaan, Satakunnan ja Varsinais-Suomen lammaskerhot Viranomaiset: Evira, Maa- ja metsätalousministeriö sekä Pirkanmaan-, Satakunnan ja Varsinais-Suomen ELY-keskukset Lihasulan Säätiö Korkeakoulut ja muut oppilaitokset: Helsingin yliopisto/saaren klinikat, Hamk/Mustiala, Ahlmanin ammattiopisto, Turun ammattikorkeakoulu, Ammattiopisto Livia/Tuorla, Pyhäjärvi-instituutti, Mynämäen käsi- ja taideteollisuusopisto ja Osaran maaseutuoppilaitos Ruoka-Suomi teemaryhmä, Lounafood, Satafood Fårhälsovård/Svenska Djurhälsovård ProAgria Satakunta, ProAgria Uusimaa, ProAgria Etelä-Pohjanmaa ja Farma 5

Hankkeessa kartoitettiin yhteistyössä lammasketjun toimijoiden kanssa edellytyksiä asiakaslähtöiseen toimintasuunnitelmaan, jonka avulla voitaisiin tehostaa tuotantoketjun toimintaa. Keskeisenä asiana esiin nousi lammasketjun toiminnan suunnitelmallisuus, joka luo pohjaa paremmalle yhteistyölle, uusille toimintatavoille ja osaamisen kehittymiselle. Yhteistyön kautta myös kustannustehokkuus ja toiminnan laatu voivat parantua. 3.1 Lammastilat Hankkeeseen ilmoittautui mukaan 58 lammastilaa. Näille hanketiloille alkuvuonna 2011 tehdyn kyselyn mukaan keskimääräinen uuhimäärä oli 72. Kyselyyn vastanneet 1 ilmaisivat halukkuutensa kaksinkertaistaa uuhiluku vuoteen 2015 mennessä. Luomueläimiä hankealueen uuhista oli noin 2100 eli noin 20 prosenttia kokonaisuuhimäärästä (Tuomola 2011). Maaseutuviraston (2011) tilaston mukaan hankealueella uuhipalkkioita haettiin noin 11 000:sta uuhesta, tästä määrästä noin 40 prosenttia, eli yhteensä noin 4500 uuhta oli hanketiloilla. Karitsan ja lampaanlihaa tuotettiin alueella noin 160 000 kg vuositasolla (Tuomola 2011). Sopimustuotantoa oli hankkeessa tehdyn selvitystyön perusteella ainoastaan alle 5 prosentilla lammastiloista. Sopimustuotannon ohella muita lampaanlihan markkinointivaihtoehtoja olivat suoramyynti (tässä vaihtoehdossa yleisimpänä toimintatapana rahtiteurastus ja lihan laatikkomyynti) sekä sitoutumaton tuotanto. Sitoutumattomassa tuotannossa lammastilat voivat hyödyntää muuttuvien markkinoiden hetkellisiä korkeita hintoja, ja myydä tiettynä ajankohtana eniten tarjoavalle ostajalle. Tähän markkinointitapaan saattaa sisältyä suurempi riski teurastuksen viivästymisestä, sillä yleensä sopimustuottajat ovat teurasruuhkan sattuessa etusijalla. Haetut uuhipalkkiot vuosina 2006-2011 (Maaseutuelinkeinohallinnon tietojärjestelmä 2011) Alkuvuonna 2011 hanketiloille suunnatun kyselyn mukaan rahtiteurastusta arvioi käyttävänsä 26 lammastilaa 31:stä tilasta (84 %). Näin pienen otoksen perusteella kyselyn tuloksia ei voida yleistää. Kiinnostavaa tässä tapauksessa oli kuitenkin se, että rahtiteurastus oli kyselyyn vastanneiden yleisin toimintatapa. Näyttäisi siltä, että kyselyyn vastasivat nimenomaan rahtiteurastusta käyttävät yrittäjät. Mielenkiintoista olisikin tietää, mikä osuus kyselyn kohdejoukosta todella käyttää rahtiteurastusta. Rahtiteurastuksen osuus tuotannosta 2011 (kyselyyn vastanneiden ilmoittama arvio) Tavoitetila: Osuus tuotannosta, jonka kyselyyn vastanneet haluaisivat markkinoida itse ideaalitilanteessa Lammastilojen karitsanlihan suoramyynti Lammastilat kpl % vastanneista Lammastilat kpl % vastanneista Koko tuotanto rahtiteurastukseen, 100 % Puolet tai sen ylimenevä osa tuotannosta rahtiteurastukseen, 50-99% Alle puolet tuotannosta rahtiteurastukseen, 1-49% Ei käytetä lainkaan rahtiteurastusta Yhteensä Lammastilojen karitsanlihan suoramyynnin laajuus 12 39 % 6 19 % 8 26 % 5 16 % 31 100 % 17 55 % 5 16 % 5 16 % 4 13 % 31 100 % 1 Kysely lähetettiin 58:lle lampurille ja siihen vastasi 31. Vastausprosentti oli 53. 6

3.2 Lammasteurastamot Hyvä lammas! hankkeen ohjausryhmässä ja projektiryhmässä lammasteurastamoja edustivat Kati Kaisajoki Lallin Lammas Oy:stä ja projektiryhmässä Maarit Hahtola Hahtolan Liha Oy:stä sekä Miikka Depner Vainion teurastamo Oy:stä. Hankealueelta lähetettiin lampaita teuraaksi noin kahteenkymmeneen lammasteurastamoon. Nämä lammasteurastamot voidaan luokitella kolmeen ryhmään: suuriin lampaisiin erikoistuneisiin teurastamoihin; kapasiteetti yli 8000 lammasta vuodessa (2 kpl) keskikokoisiin; 1000-5000 lammasta vuodessa (8 kpl) alle 1000 lammasta vuodessa teurastaviin yksiköihin (9 kpl) 3.3 Villanjalostajat Villanjalostajista hankkeen yhteistyötahoina toimivat Pirtin Kehräämö Oy, Virtain villa sekä Salo Angora. Suuri osa hankealueen lammastiloilla jatkojalostukseen kerittävästä villasta lähetetään jalostettavaksi Pirtin Kehräämöön, joka sijaitsee Mikkelissä. Pirtin Kehräämö vastaan ottaa kotimaista villaa vuosittain noin 40 000 kg. Pohjois-Pirkanmaalla sijaitseva Virtain Villa käyttää raaka-aineenaan kotimaista villaa noin 15 000-20 000 kg vuodessa. Kurussa sijaitseva Salo-Angora on erikoistunut muun muassa rahtikehruupalveluihin. Hankkeen ohjausryhmässä villanjalostajien asiantuntemusta edusti Pirtin Kehräämön toimitusjohtaja. Molemmat kehräämöt osallistuivat hankkeen puitteissa järjestettyjen villatyöpajojen järjestelyihin. Lisäksi hankkeessa laadittiin yhteistyössä kehräämöiden ja lampureiden kanssa villan lajitteluohjeet, jotka löytyvät sivulta 25. Jämsänkoskella sijaitseva Koskenpään Huopatehdas käyttää osittain kotimaista villaa. Rakennusmateriaalituotanto alkoi siellä 1970-luvulla. Kotimaisesta villasta valmistettuja tuotteita ovat muun muassa värjätty ja värjäämätön karstavillalevy kotimaisesta villasta sekä esineulattu villalevy ( Koskenpään Huopatehdas, www.huopaa.fi ). 3.4. Nahkamuokkaamot Nahkamuokkaamoista hankkeen pääyhteistyökumppanina toimi Laviassa sijaitseva jo yli 110 vuotta nahanjalostustyötä tehnyt Rantasen Nahkajalostamo. Hanke järjesti yhteistyössä nahkajalostamon kanssa taljatyöpajan, jossa tutustuttiin taljan muokkaukseen ja keskusteltiin taljojen käsittelyn hyvistä käytännöistä. Suurin osa nahkoista on muokkaamon ostamia ja sen jälleenmyymiä, mutta myös lammastiloille tehtävä rahtimuokkaus on tärkeä osa toimintaa. Kotimaisia lampaannahkoja muokataan noin kotimaisia lampaannahkoja noin 14 000 15 000 kappaletta vuosittain. Muokkaamo käyttää raaka-aineenaan myös ulkomaisia nahkoja. Ulkomaisten nahkojen osuus on pienentynyt viime vuosina, mihin on osittain vaikuttanut maailmanmarkkinoilla oleva lammasnahkojen määrän niukkuus. 3.5. Eläinlääkärit Hankkeessa oli kiinteämmin mukana viisi eläinlääkäriä, jotka osallistuivat sekä hankkeen retkille että keskusteluun hankkeen sisällöstä ja terveydenhuollon kehittämistarpeista. Lisäksi useat muut eläinlääkärit ovat osallistuneet niin hankkeen työpajoihin kuin seminaareihinkin. Eläinlääkäreille järjestettiin neljä työpajaa, joihin osallistui yhteensä yli 100 eläinlääkäriä. Työpajoissa asiantuntijoina toimivat muun muassa ell Karl Hammarberg, Sverige Djurhälsovård/ Fårhälsovård, Katariina Gustafsson Fårhälsovård, Pia Parikka, SLY ja ProAgria Keskustenliitto ja Stuen Snorre, Norske Vet Högskole, Stavanger. Lisäksi lammaseläinlääkäri Johanna Rautiainen on aloittanut Helsingin Yliopiston Saaren klinikoiden kanssa sorkkamätäselvityksen. Yliopistolla selvityksestä vastaa eläinlääkäri Eeva Mustonen. Selvitystyössä on yhteistyökumppanina 7

myös Svenska Djurhälsovård, Fårhälsovård ja siellä eläinlääkäri Ulrika König. Samoin Saaren klinikoilla on käynnistetty opinnäytetyö haemonchus-loisen diagnostiikasta. Hanke on myös käynnistänyt yhdessä EVIRA:n ja Eläintautien torjuntayhdistys ry:n kanssa Lammasterveydenhuoltotyön koordinoinnin ja siihen liittyvän kehitystyön keväällä 2012. 3.6. Lammasneuvonta Hyvä lammas! hanke teki yhteistyötä hankealueen lammasyritysneuvojan Kaie Ahlskogin kanssa. Neuvoja osallistui useisiin hankkeen työpajoihin ja retkille, ja toi näin asiantuntemusta tuotantokysymysten pohdintaan. Monet neuvojat osallistuivat myös eläinlääkäreille tarjottuihin työpajoihin. Ratkaisu osoittautui onnistuneeksi, sillä kenttätyötä tekevät neuvojat voivat näin tuoda esille kokemuksiaan alasta kiinnostuneille eläinlääkäreille. Hanke käynnisti lammashankkeiden yhteistyökokoukset, joihin kutsuttiin kaikki lammashankkeissa työskentelevät henkilöt sekä Pia Parikka ProAgria Keskusten Liitosta. Ensimmäinen kokous pidettiin keväällä 2010 Tikkurilassa. Myöhemmin kokousten vetovastuu siirtyi Suomen Lammasyhdistykselle ja MTK:n lihavaliokunnalle. Tässä yhteydessä kutsuttujen joukkoa laajennettiin lammastuotannon luottamushenkilöillä. Tällä hetkellä yhteistyöryhmän nimi on Lammastalouden yhteistyöryhmä ja se keskittyy Valtakunnallisen lammasstrategian jalkauttamiseen. Valtakunnan kaikissa lammashankkeissa työtä tekevien lammasneuvojien ja muiden hanketyöntekijöiden työryhmä jatkaa kuitenkin toimintaansa. Työryhmän kokoukset ovat pääsääntöisesti kaksi kertaa vuodessa. Näiden kokousten tavoitteena on välttää eri hankkeiden tekemien töiden päällekkäisyyttä, lisätä hankkeiden välistä tiedonvaihtoa ja informoida neuvontaa hankkeista sekä päinvastoin. 3.7. Keittiömestarit ja ravintolat Keittiömestarit ja ravintoloiden edustajat osallistuivat useisiin hankkeen tiedonvaihtotilaisuuksiin, ja käyttivät puheenvuoroja hankkeen seminaareissa ja muissa tilaisuuksissa. Tiiviimpi yhteistyö keittiömestareiden suuntaan aloitettiin vasta hankkeen loppuvaiheessa, sillä hankkeen kuluessa kävi selväksi, että ketjun loppupään asiakkaat haluavat tutustua mahdollisimman valmiisiin ja laadukkaisiin tuotteisiin. Samoin hankkeelle esitettiin useita kysymyksiä siitä, mistä saa valmiita laadukkaita lammastuotteita? Näiden kysymysten pohjalta syntyi yhteistyötä Aitojamakuja.fi hankkeen kanssa, jonka kotisivuilta www.aitojamakuja.fi löytyy muun muassa elintarvikeyritysten hakupalvelu. Hankkeen tuottajakirjeissä kannustettiin tuottajia ilmoittamaan tuotteistaan aitojamakuja.fi sivustolle. Vastaavasti tämä sivusto mainittiin yhtenä tiedon lähteenä lammastuotteita kysyville. Aitojamakuja hankkeen edustaja osallistui myös Hyvä lammas! hankkeen tilaisuuksiin ja kertoi sivuston mahdollisuuksista. Tuoteryhmävalinnoilla liha ja lammas löytyi hankealueelta 15 varsinaissuomalaista, 11 pirkanmaalaista ja 7 satakuntalaista lampaanlihatuotteita markkinoivaa yritystä. Hakupalvelun kautta hankealueelta löytyi siis yhteensä 33 lampaan lihatuotteita markkinoivaa yritystä. Aitojamakuja -hakupalvelu tarjoaa myös ravintoloille mahdollisuuden lähilihan hankintakanavien löytämiseen. Hankkeen tilaisuuksissa mukana olleet keittiömestarit korostivat puheenvuoroissaan heidän ja lammasketjun yhteistyölle tärkeitä seikkoja: 8

tuotteiden tulee olla laadukkaita ja erien tasalaatuisia, lammastuotteita tulisi saada ympäri vuoden, tuotantosopimuksiin pitää liittyä toimitusvarmuus ja sopimusajankohdan sisällä sovitussa hinnassa pitää pysyä. 3.8. Lyhyen tarjontaketjun kaupalliset toimijat Hankkeen tavoitteena oli toimia kehitysalustana uuden yritys- ja yhteistoiminnan syntymiselle. Alkuvuodesta 2011 syntyikin Pirkanmaalle Lammasmaailma Oy - niminen yritys, jonka tavoitteena on tarjota sekä markkinointikanava lammastuotteille että suunnitelmalliseen lammastuotantoon liittyviä tukipalveluja. Yritys avasi syksyllä 2011 myymälän Tampereen kauppahalliin. Yrityksen toiminta-ajatuksena on, että myymälässä pääsee tutustumaan kotimaisiin lammastuotteisiin lampureiden opastuksella. Tällainen myymälä voidaan nähdä asiakaslähtöisenä ikkunana lähilammastuotteista kiinnostuneiden kuluttajien suuntaan. Monet lammastilat teurastuttavat lampaat rahtina ja markkinoivat leikatun ja pakatun lihan lähialueelleen itse. Lähialuemarkkinoinnin lyhyempi ketju ja lähilihastatus ovat parantaneet joidenkin lammastilojen kannattavuutta, sillä lyhyessä ketjussa tuottajan vaikutusmahdollisuudet tuotteesta saatavaan hintaan paranevat ja ainakin osa elintarvikeketjun väliportaiden osuudesta jää tässä vaihtoehdossa tuottajalle. Elintarvikemarkkinoiden kansainvälistymisen myötä kuluttajien kiinnostus ruoan alkuperää ja elintarvikeketjun läpinäkyvyyttä kohtaan on lisääntynyt. Samalla on lisääntynyt kiinnostus paikallisiin elintarvikeketjuihin (Paananen & Forsman 2003). Lammasmaailma Oy:n myymälä Tampereen kauppahallissa 3.9. Yhteistyö ja verkostoituminen Hankkeen päätavoitteena oli verkostojen rakentaminen. Edellytyksiä verkostoitumiseen luotiin hankkeen työpajatoiminnalla, seminaareilla, yrittäjätoreilla, tiedonvaihtomatkoilla, kokouksilla ja erilaisilla tiedonvaihtotilaisuuksilla. Hanke järjesti tilaisuuksia myös yhteistyössä eri organisaatioiden kanssa. Tämän tyyppinen yhteistyö paransi kohderyhmän saavutettavuutta, ja lisäsi siten toimintojen vaikuttavuutta. Se rakensi osaltaan toimijoiden välistä luottamusta ja loi edellytyksiä lammasketjun toimijoiden väliselle yhteistyölle. Toisaalta lammastuotannon mosaiikkimaisuus tarjoaa mahdollisuuksia luoville tuotteistamisratkaisuille ja uniikeille tuotteille. Näin ollen yksi standardoitu tiukka verkosto ei ollut perusteltu ratkaisumalli lammasketjun verkostoitumiseen. Tarvittiin siis useita erilaisia verkostoja. Seuraavassa on kuvattu lammasketjun osien verkostoitumisen liittyviä eri tasoja ja tapoja: Tilatason verkostoituminen Osa hankkeeseen ilmoittautuneista tuottajista teki yhteishankintoja sekä elävien eläinten kauppaa. Yhteistyöajatuksia virisi etenkin vuonna 2010 tehdyn Ruotsinmatkan aikana. Tuolloin syntyi ajatus muun muassa laidunnuksen edistämiseen tähtäävästä yhteistoiminnasta sekä tuotantotarvikkeiden yhteistilauksesta suoraan ruotsalaiselta valmistajalta. Tuottajien väliset verkostot (tuottaja-tuottaja) ovat tärkeitä muun muassa yhteishankinnoissa, jalostuseläinkaupassa ja tuotannollisessa yhteistyössä. Tuottaja-asiakas/yritys verkostot ja ketjut Seuraavassa on luokiteltu hankkeessa esiinnousseita päätuotteen markkinointiin liittyviä verkostoitumismuotoja - niin sanottuja lyhyitä ketjuja: Tuottaja-teurastamo-kaupallinen toimija: Lampaanlihan myynti kaupalliselle toimijalle Tuottaja-rahtiteurastus-asiakas: Lampaanlihan laatikkomyynti suoraan kuluttajille Tuottaja-ravintola: Lampaanlihan myynti suoraan ravintoloille Tuottaja-teurastamo: Lampaanlihan myynti suoraan teurastamoille Tuottaja-markkinointiyritys: Sopimustuotantoa, joka perustuu yhteisiin pelisääntöihin 9

II LUKU Lammasketjun kilpailukyvyn parantaminen 4 LAMMASTILAN KEHITTÄMINEN Suomalainen lammastalous on kokenut samansuuntaisen rakennemuutoksen kuin muukin maatalous. Tilakohtainen uuhimäärä on lisääntynyt merkittävästi ja samalla uuhipalkkiota hakeneiden tilojen lukumäärä on vähentynyt. Toimintaympäristön lisävaatimukset näkyvät tuotannon rakenteessa. Kannattava lammastalous edellyttääkin yrittäjältä sekä suunnitelmallista toimintaa että aktiivista kannattavuuden seurantaa. Tuotannon suunnittelu on kannattavan lammastilan tärkein työvaihe. Suunnittelussa tärkeitä kysymyksiä ovat mitä, miten ja milloin (tuotannon jaksotus) tuotetaan ja kenelle tuotteet markkinoidaan? Mitkä ovat tuotannosta aiheutuvat kustannukset ja mitkä ovat markkinoilla vallitsevat realistiset myyntihinnat? Johtamisen keskeisiä haasteita onkin tehdä oikeita asioita ja tehdä ne hyvin. Nopeastikin muuttuva toimintaympäristö vaatii yrittäjältä sekä alan kustannusrakenteen että markkinoiden tuntemusta. Kannattavaan tuotantovaihtoehtoon päätymisen tulisi perustua tietoiseen valintaan. Tavoitteiden asettaminen, oman tuotannon seuraaminen sekä reagointi mahdollisiin tuloksen ja tavoitteen välisiin poikkeamiin ovat tärkeitä toiminnan johtamisessa. Viime vuosien aikana tuotantokustannukset ovat nousseet maataloussektorilla suhteellisesti enemmän kuin tuottajahinnat. Näin ollen kustannustehokkuusvaatimus on entistä tärkeämpi tekijä myös lammastiloilla. Kustannustehokkuuden näkökulmasta kriittisiä kohtia lammastiloilla voivat olla muun muassa: - eläinaines; soveltuuko eläinaines valittuun tuotantovaihtoehtoon ja rytmiin - rehuntuotanto; tuotantovaihtoehtoon tarvittava rehulajitelma, rehuyksikön tuotantokustannus - ruokinta; eläimen tuotantovaiheen mukainen ruokinta, ruokintatyön menekki - pääoman tehokas käyttö; esim. rehuntuotantoratkaisut, ostopalvelut ja rakennusratkaisut - työmenekki; tuotannon järjestämiseen liittyvät seikat ja käytettävissä olevat henkilöresurssit - eläinten terveydenhuolto; tulevaisuudessa korostuu loisten ja tartuntatautien torjunta Seuraavissa alaluvuissa on kuvattu keskeisimpiä lammastalouden tuotantovaihtoehtoja. 4.1. Karitsanlihantuotanto Tällä hetkellä lammastuotannon taloudellisesti arvokkain osa on karitsanlihantuotanto. Lihan laatuun ja saantoon keskitytään yhä enemmän muun muassa jalostuksen ja risteytysten keinoin. Lampaanlihan kulutus kasvaa ja erityisesti karitsan lihaa halutaan ympäri vuoden. Kotimainen tuotanto kattaa tällä hetkellä viidenneksen kulutuksesta ja suurin osa karitsoista teurastetaan syksyllä. Tuotannon tasaamiseksi olisi kuitenkin mahdollista tehdä vielä paljon esimerkiksi kausihinnoittelulla. Tilakohtaiseen tuotantoratkaisuun vaikuttavat käytettävissä oleva laidunala, lampolan koko, työvoimaresurssit, tuotantostrategia ja siihen sopiva lammasrotu. Oikea yhdistelmä mahdollistaa osaltaan sekä omien että asiakkaan tavoitteiden saavuttamisen. Karitsanlihan tuotantoon erikoistuneella tilalla on useita vaihtoehtoja tuotannon järjestämiseen. Suurin osa Suomessa kasvatettavista uuhista karitsoi kuitenkin keväällä. Tämä on kustannustehokas tuotantoratkaisu, mutta syksyllä karitsanlihasta saatava tuottajahinta on merkittävästi alempi kuin keväällä. 10

Ympärivuotisen tai lähes ympärivuotisen karitsoinnin tavoitteleminen antaisi alalle uusia kasvumahdollisuuksia. Roduista suomenlammas ja dorset voivat karitsoida ympäri vuoden, samoin osa suomenlammas-liharoturisteytyksistä. Näitä rotuja kasvattavilla tiloilla uuhet voidaan jakaa eri karitsointiryhmiin, kuten kevät- ja syysryhmiin, tai uuhia voidaan karitsoittaa kahdeksan kuukauden välein. Liharoduilla voidaan niilläkin karitsointi kohdentaa kalenteriin halutusti. Yhden tilan ei kannata venyttää karitsointia kahta viikkoa pidemmäksi ajaksi kerrallaan. Sen sijaan liharotutilojen välisellä yhteistoiminnalla voidaan karitsointiaika ja vastaava teurastusjakso venyttää usealle kuukaudelle. Näinkin pystytään tarjoamaan tuoretta karitsanlihaa markkinoille tasaisemmin ja päästään tavoittelemaan lihalle korkeampaa hintaa. Teurastuksien jakaantuminen tasaisemmin ympäri vuoden tasaa myös teurastamojen työtä ja hillitsee sieltä aiheutuvaa kustannuspainetta. Suunnitelmallista karitsanlihantuotantoa voidaan edistää myös tuotantosopimuksilla. Teuraseläinten sovittu toimitusajankohta määrittää karitsoinnin ajankohdan. Tilatasolla karitsointijakso rajataan tässäkin muutamaan viikkoon. Kaupallisten toimijoiden kanssa sovitut toimitusajankohdat palvelevat markkinoita tilausten mukaan. Eräs vaihtoehtoinen toimintapa on vielä kaksivaihekasvatus. Siinä karitsat tuottava tila myy ne vieroituksen jälkeen yhteistyötilalle loppukasvatettaviksi. Tämä mahdollistaa erikoistumisen. Tässä toimintatavassa eläinten tautiriski kuitenkin kasvaa. Laajentavilla lammastiloilla yrittäjäperheen työpanos ei aina riitä kaikkien töiden tekemiseen omin voimin. Yksikkökoon kasvaessa myös toiminnan suunnitelmallisuuden taloudellinen merkitys kasvaa. Lammastilalla nurmirehujen osuus on yleensä noin 70-80 prosenttia käytettävästä rehumäärästä. Rehustus on merkittävä tuotantokustannus ja siksi taloudellisen onnistumisen kannalta on tärkeää suunnitella toimiva peltoviljelyn ja kotieläintuotannon yhdistelmä. Tässä yhdistelmässä on paljon muuttuvia ja osin vaikeasti ennakoitavia tekijöitä. Toimivan kokonaisuuden rakentaminen edellyttää ainakin seuraavien asioiden huomioimista: - lammastalouden kannalta tehokas pellon käyttö; jonka lähtökohtana on eläinten tuotantovaiheeseen perustuvan nurmirehusadon tuottaminen - toimiva laidunkierto loisongelmien torjumiseksi - kustannustehokkaat koneketjut ja konetöiden ulkoistamisen tarve- ja kannattavuusanalyysi - toimivat rakennusratkaisut - hyvä eläintenhoitomotivaatio - eläinten hoidon ammattitaito, vrt karjasilmä Sivulla 18. on esitetty esimerkkilaskelma lammastilan kannattavuudesta.

4.2. Jatkojalostus/villantuotanto Monesti pienten katraiden tuotantotapa vaatii paljon työtä, mutta ei välttämättä suuria investointeja. Näillä monitoimitiloilla lampurit toimivat monesti myös jatkojalostajina. Jatkojalostus liittyy useimmiten lisäarvon hakemiseen villalle ja/tai taljoille. Tällöin sekä tulot että menot muodostuvat pienistä puroista. Kannattavuuden seurantaan liittyvä kustannusten kohdentaminen eri tuotannon haaroihin on tärkeää, jotta toiminnan kannattavuuden säilyminen voidaan turvata muuttuvilla markkinoilla. Tässä kohden ostopalveluiden hintatasovertailu on tärkeää. Samoin erityistä huomiota kannattaa kiinnittää tuotteiden laatuun ja hinnoitteluun. Tuotantokustannusten noustessa tuotteiden hinnoittelun merkitys korostuu. Hankkeen tilaisuuksissa on puhuttu tuotteiden hinnoittelun haasteista ja tärkeydestä. On tärkeää selvittää tilakohtaiset, oikeisiin lähtöarvoihin perustuvat kustannukset. Käsityömäiset, monesti melko pieniin volyymeihin perustuvat uniikit lammastuotteet ovat ns. erikoistuotteita. Jotta näiden tuotteiden tuotantokustannukset saataisiin katettua ja omalle työlle palkkaa, tuotteiden hintataso muodostuu pakostakin melko korkeaksi. Korkean hintatason tuotteiden markkinoinnin onnistuminen edellyttää toimivien markkinakanavien ja erikoistuotteista kiinnostuneiden asiakkaiden löytämistä. Oikeassa suhteessa erikoistuotteen laatuun nähden oleva hinta viestii kuluttajalle tuotteen arvosta. Esimerkiksi laadukas ja käsityömäinen niin sanotun korkean hintatason lammastuote on arvokas, ei niinkään kallis. 4.3. Eläinjalostus Jalostuseläinten tuottaminen voi tarjota lisäansiomahdollisuuksia jalostuksesta kiinnostuneille lampureille. Suomen Lammasyhdistyksen jalostusvaliokunta on määritellyt jalostuslampoloille asetetut vaatimukset. Näihin vaatimuksiin kuuluvat muun muassa uuhien ja karitsoiden punnitseminen, ultraäänimittaukset sekä karitsojen EUROP-arvostelu elävänä. Eloon myytäville lampaille voidaan saada lisäarvoa muun muassa tällaisella suunnitelmallisella jalostustyöllä. Toisaalta Suomen vielä pieni lammaspopulaatio ja uusien lampureiden tarvitsemat jalostuseläinmäärät voivat vaihdella hyvinkin paljon vuosittain. Samoin on havaittavissa vaihtelua jalostuseläinmarkkinoiden muotiroduissa. Tätä suhdannevaihtelua on jalostajan vaikea ennakoida. Joidenkin rotujen kohdalla myös pieni populaatiokoko voi aiheuttaa vaikeuksia. Jotta jalostuksessa päästäisiin eteenpäin, tulisi uusia geenejä tuoda ulkomailta, mikä taas vaatii isoja investointeja. Pieni osa jalostajista on harkinnut jalostuseläinten myyntiä myös ulkomaille tuotannon kehittämiseksi. Tätä toimintaa hidastaa kuitenkin suomenlammaspopulaation scrapie-herkkyys, eli ARR/ARR-geenien 2 vähyys. 4.4.Vuodat Lammastilat voivat saada lisätuloja myös vuotien ja taljojen jatkojalostuksesta. Teurastamolle eläimiä myytäessä nahat pääsääntöisesti sisältyvät teurashintaan. Taljojen hyödyntämisen näkökulmasta lammastilat voidaan luokitella kolmeen luokkaan: 1) Suoramyyntitilat; noutavat suolatut taljat teurastamolta ja lähettävät ne edelleen muokattaviksi esimerkiksi kotimaiseen, ruotsalaiseen ja/tai virolaiseen nahkajalostamoon. Tila myy muokatut taljat edelleen asiakkailleen. 2) Sopimustuotantotilat; taljat myydään sovitusti eläimen muiden osien mukana teurastamolle tai muille yhteistyökumppaneille. 3) Sitoutumattomat tilat; osa taljoista myydään suoraan tilalta vallitsevan tuotanto- ja markkinatilanteen mukaan. Monet lampurit ostavat haluamansa nahat takaisin teurastamolta. Oleellista on sopia etukäteen vuotien hinnasta ja merkitsemistavasta. Vuotakohtainen suolaushinta vaihtelee teurastamoittain välillä 0-8 euroa. Teurastamot suosittelevat palautuksena otettavien vuotien merkitsemistä korvan ympärille tai korvamerkkiin kiinnitettävällä nippusiteellä. 2 MMM el. laki astus 7/EEO/2007 (tiettyä geeniperimää edustavat lampaat ovat vastustuskykyisempiä scrapielle kuin muut. Ero on sen geenin rakenteessa, joka vastaa prioniproteiinista (jonka pahansuopa muoto aiheuttaa scrapien). Resistenssiin vaikuttavia tekijöitä on useita, mm. lampaan rotu ja aiheuttajatekijän kanta. Yleisesti ottaen näyttää siltä, että resistenssi on tavallista vahvempi lampailla, joilla on yksi ARR-alleeli (semiresistentit lampaat). Erittäin vastustuskykyisiä tautia kohtaan taas ovat lampaat, joilla ARR-alleeleja on kaksi (ARR/ARR-tyypin lampaat), joskaan täydestä resistenssistä ei ole varmuutta 12

Sivutuoteasetus (EY) N:o 1774/2002 3 koskee taljoja käsitteleviä yrityksiä. Yritys on sivutuoteasetuksen mukaisesti hyväksyttyjen laitosten luettelossa tekninen laitos. Sivutuoteasetuksessa eläimistä saatavalla sivutuotteella tarkoitetaan eläinten kokoruhoja tai ruhonosia tai eläinperäisiä tuotteita, joita ei ole tarkoitettu ihmisravinnoksi. Tekninen laitos valmistaa sivutuotteista teknisiä tuotteita, joita ovat esim. parkitut ja käsitellyt vuodat ja nahat, metsästystrofeet, käsitelty villa, karva, harjakset, sulat ja höyhenet ja niiden osat. Lampaan taljat kuuluvat sivutuote luokka 3:een. Sivutuoteasetuksen määräykset koskevat myös niitä: Rehuksi päätyviä sivutuotteita kuljettavan kuljettajan (kuljetusyrityksen) on rekisteröidyttävä Eviraan. Jos kuljetetaan muita kuin rehuksi päätyviä sivutuotteita, kuljettajan tulee tehdä ilmoitus Eviraan. Lisätietoa kuljetuksista löytyy Eviran kotisivuilta löytyvässä ohjeesta: Eläimistä saatavien sivutuotteiden tunnistaminen, merkitseminen, kuljettaminen ja kaupalliset asiakirjat (REHU 803/02). Ohje löytyy Eviran internet-sivuilta ( www.evira.fi) Laitos saa luovuttaa sivutuotteita kuljetettavaksi vain sellaiselle kuljettajalle tai kuljetusyritykselle, joka on rekisteröitynyt jätelain (1072/1993) 15 mukaisesti ympäristösuojeluviranomaiselle. Ympäristösuojeluviranomaiselta tulee varmistaa, koskeeko rekisteröintivaatimus myös laitoksen omaa kuljetuskalustoa. Sivutuotteiden lähettäjän on varmistettava, että vastaanottajalla on oikeus lähetettävien sivutuotteiden käsittelyyn. Luettelo sivutuoteasetuksen mukaisesti hyväksytyistä laitoksista löytyy Eviran kotisivuilta. Suolatut taljat kuljetaan teurastamolta nahkamuokkaamolle. Muokkauskustannus on merkittävä osa taljan tuotantokustannuksia, sillä taljakohtainen muokkauskustannus voi olla esimerkiksi 35 euroa, muokkaustavasta ja muokkaamosta riippuen (pesunkestävä muokkaus maksaa noin 60 euroa ja ekologinen muokkaus noin 70 euroa). Osa kotimaisista taljoista lähetetään ulkomaille muokattavaksi. Muokattuja taljoja myydään sellaisenaan tai niistä valmistetaan monenlaisia turkistuotteita, kuten esimerkiksi kintaita, liivejä, lakkeja, tossuja ja vällyjä. Muokkaus- ja logistiikkakustannukset tulee huomioida taljojen hinnoittelussa. Muokatusta taljasta saatavaan hintaan vaikuttavat: eläimen rotu, väri ja ikä, villan pituus ja kiharuus, tuotanto- ja hoitomenetelmät sekä nylkemistapa. Suomeen on tuotu viime vuosina joitakin ruotsalaisia turkislampaita, jotka on jalostettu erityisesti turkistuotantoon. Näistä turkislampaista saatavista muokatuista taljoista on maksettu jopa kaksi kertaa korkeampaa hintaa kuin nykyisin Suomessa kasvatettavien valtarotujen taljoista. 4.5. Lammas ja ympäristö 4.5.1. Maiseman- ja luonnonhoito Lammastalous tuottaa myös maiseman- ja ympäristönhoitopalveluja. Maiseman- ja luonnonhoito on yritysmuotona kasvava ala. Yhtenä lammastilan tuotantovaihtoehtona onkin tarjota maisemanhoitopalveluja. Maiseman ja luonnon monimuotoisuuden hoidolla on todennäköisesti tulevaisuudessa yhä suurempi vaikutus sekä maatalouden arvostukseen että lammastilojen tuloihin. Maiseman ja luonnon mosaiikkimaisuus ei säily enää nykyaikaisten viljelymenetelmien ohessa, vaan laiduneläimiä tarvitaan maiseman ja luonnon hoitajiksi. Suurin ongelma maaseutumaisemassa on maisemien umpeenkasvu, esimerkiksi vesistöjen rannat, niityt ja erilaiset reunavyöhykkeet pusikoituvat ja maisema umpeutuu. Tähän haasteeseen lammastilat voivat vastata tuottamalla maiseman- ja luonnonhoitopalveluja markkinalähtöisesti. Laidunpankkiin kuuluvan laidunalueen informaatiotaulu 3 Sivutuoteasetus (EY) 1774/2002 liite II luvut III-V ja X Sivutuotteita lähettävien laitosten on pidettävä kirjaa laitoksesta lähetetyistä sivutuotteista. Tämä kirjanpitovaatimus voidaan täyttää säilyttämällä kuljetusta varten laadittujen kaupallisten asiakirjojen jäljennökset. Sivutuotteiden kuljetuksen mukana on oltava asiakirja (kaupallinen asiakirja), josta ilmenevät lähetystä koskevat tiedot. Kaupallinen asiakirja laaditaan kolmena kappaleena (alkuperäiskappale ja kaksi jäljennöstä). Alkuperäiskappale kuljetetaan lähetyksen mukana lopulliseen määräpaikkaan, jäljennökset jäävät lähettävälle laitokselle ja kuljetusliikkeelle. Kaupallisia asiakirjoja on säilytettävä vähintään kaksi vuotta. Kaupallisesta asiakirjasta tulee ilmetä seuraavat tiedot: lähetyspäivämäärä lähettävän laitoksen nimi ja osoite sekä tarvittaessa hyväksymisnumero kuljettajan tai kuljetusliikkeen nimi ja osoite vastaanottajan, esimerkiksi vastaanottavan laitoksen, nimi ja osoite sekä hyväksyntänumero aineksen kuvaus ja ohjeen kohdassa 6.1 kuvatut merkintätiedot, sekä luokan 3 aineksen osalta eläinlajit ja aineksesta valmistetut käsitellyt tuotteet, jotka on tarkoitettu käytettäväksi rehuaineena aineksen määrä ainekselle jo tehdyt käsittelyt, esim. TSE-riskiaineksen värjääminen tai turkiseläinten rehuksi tarkoitettujen sivutuotteiden hapotus lähetyksestä vastaavan henkilön allekirjoitus, jonka on oltava kirjoitettu eri värillä kuin lomakkeen painoväri Tämän ohjeen liitteenä ovat mallit kaupallisista asiakirjoista, joita voidaan käyttää lähetettäessä luokkien 1, 2 ja 3 sivutuotteita kotimaassa. 13

Maatalouden ympäristötukien erityistuet kannustavat maiseman- ja luonnonhoitoon. Näiden tukimuotojen kautta on mahdollista saada korvausta kohteiden hoidosta aiheutuvista kustannuksista. Jotta ympäristönhoidon tarkoituksenmukaisuus ja kustannukset olisivat todennettavissa, edellytetään tukikohteen hoitosuunnitelmaa, jossa on kuvattu toimivat hoitotoimenpiteet. Luonnon ja maiseman monimuotoisuuskohteet sekä perinnebiotoopit soveltuvat yleensä laiduntamalla hoidettaviksi. Erityistä huomiota tulee kiinnittää eläinten juomapaikkojen sijoittamiseen sekä laidunpaineen tarkkailuun. Sopivia tuettuja laiduntamiskohteita ovat muun muassa: - pelto- ja niittyalueet - joutomaat - perinnebiotoopit - muinaisjäännösalueet - päiväkotien ja museoiden läheisyydessä sijaitsevat kohteet Erityisesti haja-asutusalueiden maisemallisesti ja matkailullisesti keskeisillä alueilla laidunnus on asiakasnäkökulmasta katsottuna toimiva ratkaisu (Söyrinki 2011). Kunnat, yritykset ja muut yhteisöt hankkivat maisemanhoitopalveluja myös ostopalveluina maisemanhoitoyrittäjältä. Lampaiden tekemä maisemanhoitotyö on moniarvoinen palvelu, jonka hinnoittelua voidaan miettiä muun muassa kustannusperusteisesti. Työ- ja aitauskustannukset ovat merkittäviä monissa maisemanhoitokohteissa. Onnistuneet lampaiden hoitamat maisemalaidunnuskohteet kohottavat koko toimialan imagoa. Tulevaisuudessa maisemanhoitopalvelujen tuottaminen voi tarjota työtä ja toimeentuloa yhä useammalle lammastilalle. 4.5.2. Lammas ja kasvihuonekaasut Kasvihuonekaasut ovat yhdisteitä, jotka pidättävät auringon lämpösäteilyä ilmakehässä ja aiheuttavat myös maan pintalämpötilan nousua. Maataloustuotannosta aiheutuvia kasvihuonekaasuja ovat hiilidioksidi, metaani ja dityppioksidi. Simola (2006) on todennut, että maatalouden energian kulutusta voidaan tarkastella välillisenä päästöjen lähteenä. Tärkeää onkin kiinnittää huomiota siihen, mistä näkökulmasta kasvihuonekaasuja tarkastellaan, ja mitä tähän tarkasteluun sisällytetään. Lyhyellä aikavälillä tarkasteltuna maatalouden hiilidioksidipäästöjen voidaan sanoa olevan tasapainossa, sillä lopputuotteisiin sitoutunut ja pelloilla hajonnut orgaaninen hiili on alunperin saatu ilmakehän hiilidioksidista yhteyttämällä. Metsän raivaus pelloksi tuottaa runsaasti kasvihuonekaasupäästöjä, muun muassa hiilidioksidia (Simola 2006). Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen MTT:n (2009) mukaan maataloudesta peräisin olevat kasvihuonekaasupäästöt ovat 17 prosenttia Suomen kokonaispäästöistä (https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/mtt/kestavatuotanto/ muuttuvailmastojamaatalous/hiilin). Myös viljelytapa ja maalaji vaikuttavat kasvihuonekaasupäästöihin. Viljelytavasta riippuen kivennäismaasta voi joko vapautua tai siihen voi sitoutua hiiltä. Eloperäisiltä mailta hiilidioksidipäästöjä on todettu syntyvän joka tapauksessa (Simola 2006). Monivuotisten kasvien on todettu lisäävän hiilen määrää maaperässä ja nurmella ekosysteemin hiilidioksidin nettovaihto on tyypillisesti negatiivinen, eli hiiltä sitoutuu maaperään. Tähän vaikuttavat juuribiomassan kasvu sekä muodostuneen kasvikarikkeen jääminen kasvupaikalle (Pahkala 2008). Lampaiden rehustus perustuu pääasiassa nurmirehuihin, jotka tuotetaan lähinnä monivuotisilla nurmilla. Säilörehu-, kuivaheinä- ja laidunnurmien ikä vaihtelee tyypillisesti kahdesta neljään vuoteen, nurmen käyttötarkoituksesta ja viljelyjärjestelmän voimaperäisyydestä riippuen. Lisäksi lampaan ympäristövaikutuksia ovat jakamassa useat siitä saatavat tuotteet: liha, villa, taljat, lanta sekä maiseman- ja luonnon monimuotoisuuden hoito. Jos ympäristönäkökulmaa laajennetaan kasvihuonekaasupäästöistä lammastalouden tuottamiin kokonaisympäristövaikutuksiin, voitaneen sanoa että kestävässä maataloustuotannossa tarvitaan sekä kotieläimiä ja karjanlantaa että kasvipeitteisyyttä lisäävää nurmiviljelyä. Vastuulliseen toimintatapaan liittyy tietysti tuotantomenetelmien kehittäminen ympäristöystävälliseen suuntaan. Tärkeää onkin kiinnittää huomiota kasvihuonepäästöjä hillitseviin teknologioihin ja tuotantomenetelmiin. Kasvinviljelyä harjoittavalla lammastilalla kasvihuonekaasupäästöjä voidaan hillitä taulukossa kuvattujen toimenpiteiden avulla. 14

KAASU Hiilidioksidi (CO2) Metaani (CH4) Dityppioksidi (N2O) PÄÄSTÖLÄHDE Pellon intensiivinen muokkaus, turvepeltojen muokkaus, pellon raivaaminen, kalkitus ja polttoprosessit Kotieläinten lanta, märehtijöiden ruoansulatuskanava Typpilannoitus, kotieläinten lanta, avoimet lantalat, tiivistynyt maa, suorakylvetty pelto kosteissa olosuhteissa MITEN VÄHENNETÄÄN Monivuotisten nurmien viljely turvemailla, kevennetty muokkaus ja suorakylvö, fossiilisten polttoaineiden korvaaminen bioenergialla Lannan levitys kasvukaudella ja lannan sijoittaminen tai välitön multaaminen sekä kuivikkeiden käyttö Suojakaistat ja -vyöhykkeet, monivuotisten nurmien viljely, peltojen talviaikainen kasvipeitteisyys sekä alus- ja kerääjäkasvien käyttö, maan tiivistymisen välttäminen ja toimiva salaojitus, lannan levitys kasvukaudella ja lannan välitön multaaminen, eläinten tasapainoinen ruokinta Kasvihuonekaasujen päästölähteet maatilalla ja päästöjen hillitsemistoimet (Peltonen 2008) 4.5.3. Laidunnus ja laidunmaan hoito Suunnitelmallisesti toteutetulla laidunnuksella on monia positiivisia vaikutuksia sekä eläimiin, luonnon monimuotoisuuteen että kulttuurimaisemaan. Onnistuneen laiduntamisen perusedellytyksiä ovat laitumen sadontuottokyvyn ja eläinten ravinnontarpeen yhteensovittaminen. Viljellyn laitumen kohdalla keskeistä ovat eläimille ja peltolohkoille sopivat kasvilajit (seoskasvustot), mahdollisten lisärehujen käyttö, sisäloisten hallinta, lannoitus, biologisen typensidonnan hyödyntäminen sekä toimivat aitausjärjestelyt. Laitumen mitoitus Hyvä lähtökohta toimivan laidunkierron suunnittelulle on laiduntyypin huomioiva laidunalan mitoitus eläinryhmää kohti. Eläinryhmän rehuntarpeeseen nähden liian niukka laidun saattaa aiheuttaa tuotosmenetyksiä ja lisätä ympäristön kulumista sekä loispainetta. Riski eläinten karkaamisesta kasvaa moninkertaiseksi laitumen loppuessa. Oleellista on seurata laidunkauden kuluessa sekä eläinten että laitumen tilaa, jotta osataan ajoissa tehdä eläinten siirto laidunkierrossa seuraavana olevalle lohkolle. Kasvukauden edetessä syksyyn laidunnurmen sadontuottokyky alenee merkittävästi. Elokuun puolen välin aikoihin muodostuu laitumella olevien karitsoiden kasvun hidastuminen merkittäväksi riskitekijäksi. Jos taas karitsat vieroitetaan emoistaan jo laidunkauden alkaessa, ne menettävät laidunkäyttäytymiseen liittyvät uuhien toimintamallit. Kevättalvella syntyneet karitsat tarvitsevat runsaasti valkuaista, jotta niiden potentiaalinen kasvukyky tulee järkevästi hyödynnettyä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tavoiteltaessa hyvää kasvua laitumella oleville karitsoille, niillä tulee olla ensiluokkaista laidunta käytettävänään heti laitumelle laskettaessa. Tärkeää on myös, että karitsat ovat jo laitumelle päästessään oppineet hyviksi märehtijöiksi ja rehunkäyttäjiksi. Laidunrehun laatu vaikuttaa ratkaisevasti syöntimääriin ja tuotosvasteeseen. Uuhi syö noin 10 kg ja 20-40 kiloinen karitsa 3-6 kg tuoretta ruohoa päivässä. Laidunruohoa tulee olla olla 2-3 kertaa tätä enemmän. Lyhyessä sekä harvassa kasvustossa ruohon saatavuus heikkenee. Laidunnurmen tiheys onkin tärkeä sadontuottoon vaikuttava tekijä. Täydennyskylvö sekä ajoissa tehtävä laitumen uudistaminen mahdollistavat hyvät laidunrehusadot. Laidun rehun syönti on suurimmillaan, kun ruohonpituus on noin 10 cm (Sormunen-Christian 2007). Eläintiheydeksi suositellaan alkukesällä 17 uuhta karitsoineen hehtaaria kohti. Keskikesällä suositeltava määrä olisi 11 uuhta hehtaaria kohti ja loppukesällä ainoastaan 6 uuhta per hehtaari. Hyvää peltolaidunta tarvitaan laskennallisesti yksi hehtaari 8-10 uuhta ja näiden karitsoita varten (Sormunen-Christian 2007). Laiduntamistekniikat Jatkuva laiduntaminen on perinteisin laidunnusmuoto. Tässä menetelmässä ruohoa kuitenkin jää hyödyntämättä, kasvusto saattaa ehtiä korsiintumaan liiaksi ja karitsoiden kasvu voi jäädä heikoksi. Toimivampia laidunnustekniikoita ovat lohko- ja kaistasyöttö. Laiduntamistekniikoita on vertailtu alla olevassa taulukossa. TEKNIIKKA Jatkuva laidunnus Kaistasyöttö Lohkosyöttö EDUT Yksinkertainen ja halpa toteuttaa Hyödyntämisaste suuri Aina tarjolla tuoretta rehua HUOMIOITA Heikot kasvut, loisongelmat Työläs, aitojen siirtely, juomapaikat Lisäaidat, juoton järjestäminen, kustannukset Eri laiduntamistekniikoiden vertailua (mukaillen Sormunen-Christian 2007, 66) 15

Laidunnus ja ympäristönhoito Maatilan maisemanhoidon keskeisiä tavoitteita on pitää pellot avoimina ja viljelysmaisema hoidettuna. Maaseudun kulttuurimaisema on monin paikoin umpeutunut verrattuna vaikkapa sadan vuoden takaiseen tilanteeseen. Hoidettu maatilaympäristö on lampurin käyntikortti asiakkaiden ja maaseutuhallinnon suuntaan. Siistin ja hoidetun maatilaympäristön merkitys tulee jatkossa korostumaan, sillä koko tuotantoketjun läpinäkyvyysvaatimus kasvaa. Monet lammasketjun asiakkaat ovat kiinnostuneita siitä, millaisessa ympäristössä ja miten tuotantoeläimiä kasvatetaan. Lampaat soveltuvat maisemanhoitajiksi myös pienialaisiin kohteisiin. Ympäristötukikohteissa hoidon pääperiaatteena on, että laiduntaville eläimille ei saa antaa lisärehua laitumelle ja laitumet aidataan erikseen lannoitetuista nurmista (Pakkanen & Jaakkola 2003). Laidunnuksesta eniten hyötyviä eliöryhmiä ovat putkilokasvit, tietyt sienet, perhoset, pistiäiset, ja kovakuoriaiset. Niityt, joita sekä niitetään että jälkilaidunnetaan, ovat kasvilajistoltaan kaikkein runsaslajisempia (Pakkanen & Jaakkola 2003). 4.6. Lampaanlihan markkinat Vuonna 2010 Suomessa teurastettiin lampaita teurastamotilaston mukaan 37 100 kpl. Uuhia oli Suomessa vastaavasti vuonna 2010 yhteensä 67 413 (TIKE 2011) ja uuhipalkkioita on haettu samana vuonna 56 869 uuhesta. Laskennallisesti 67 413 uuhta voivat tuottaa 121 343 karitsaa vuodessa (67 413 uuhta x 1,8 karitsaa/uuhi/vuosi). Jos uuhien laskennallinen uudistusprosentti on 15 %, teurastettavaksi jäisi noin 103 000 karitsaa. Uuhimäärän laskennallisen karitsatuotoksen ja teurastilastossa esitettyjen lukujen ero on melko suuri. Tämä johtunee ainakin osittain siitä, että osa rahtiteurastetuista karitsoista ei sisälly edellä mainittuihin teurastilastoihin, sillä TIKE:n (2011) mukaan osa pienimuotoista teurastustoimintaa harjoittavista yrityksistä on tilastoaineiston tiedonkeruun ulkopuolella. Lampaanlihan tuonti ohjaa kulutusta, sillä kotimaisen lampaan osuus kokonaiskulutuksesta on vain noin 20 prosenttia. Taulukossa x. on kuvattu lampaanlihan kulutusta ja tuotantoa vuosina 2003-2010. Suomen Lammasyhdistyksen ja MTK:n lammasjaoston laatiman lammasstrategian tavoitteena on nostaa karitsanlihan kotimaisuusaste 50 prosenttiin vuoteen 2015 mennessä (Parikka 2011). Lampaanlihan kulutus, tuotanto ja tuonti 2003-2010 miljkg (Parikka 2011) Maailmanmarkkinoilla on näkynyt viitteitä tuotannon laskusta. Esimerkiksi Uudessa-Seelannissa lampaiden määrä on alentunut 41 prosenttia vuodesta 1990 lähtien (Parikka 2012). 16

Teurastettujen lampaiden keskiruhopainot kg/kpl vuosina 1996-2010 (TIKE 2012) Viimeisen viiden vuoden kuluessa karitsoiden keskiruhopainoissa ei näy suurta muutosta (kts. oheinen taulukko). Yli 18-kiloisista maksettava teuraskaritsan laatupalkkio 4 saattaa nostaa tulevaisuudessa karitsoiden keskiruhopainoja. Tähän liittyen on esitetty näkemyksiä siitä, että karitsanruhojen laatu saattaa heiketä, jos loppukasvatuksen ruokinta ei ole tasapainossa eläimen rehuntarpeeseen nähden. Samoin ruhon rasvoittumiseen liittyvä riski kasvaa kasvatusajan pidentyessä. 4.7. Lammastilan kannattavuus Useat lammastilat ovat ryhtyneet tuotannonalan suhteellisen heikon keskimääräisen kannattavuuden vuoksi harjoittamaan lähialueillaan suoramarkkinatoimintaa, jolla voidaan joissakin tapauksissa parantaa tilakohtaisen karitsanlihantuotannon kannattavuutta. Tuotantostrategian ohella myös tilan sijainnilla suhteessa tukivyöhykkeeseen on huomattava merkitys tilakohtaisen tuotannon kannattavuuteen. EU:n hintaseurantaraportin mukaan teurastamoille toimitetuista karitsanruhoista on maksettu Ranskassa huhtikuussa 2011 jopa 629 /100 kg ja Ruotsissa 434,32 /100 kg. Suomessa vastaavana ajankohtana karitsanlihan hinta on ollut TIKE:n kokoaman tuottajahintatilaston mukaan 318,15 /100 kg. Karitsanlihan tuotantokustannus on Suomessa kuitenkin korkeampi kuin edellä mainituissa maissa. Suomessa elintarviketeollisuus ja etenkin vähittäiskauppa ovat keskittyneet viime vuosikymmeninä. Samalla myös väliportaiden osuus ruoan kuluttajahinnasta on kasvanut. Vähittäiskaupan vahva asema perustuu niiden kokoon ja ketjuliiketoiminnan hyödyntämiseen sekä jakeluketjun ja logistiikan hallintaan (Niemi 2011). Tähän liittyvä lammastalouden kannalta kriittinen kohta on eurooppalaista tasoa keskimäärin alhaisempi karitsanlihan tuottajahinta. Suomessa karitsanlihasta keskimäärin maksettu tuottajahinta kuukausittain 1/2008-4/2011: Tike http://www.maataloustilastot.fi/sites/default/files/liha_-_kott_-_meat_13.xls 4 Tukikelpoinen teuraskaritsa on enintään 12 kuukauden ikäinen lammas, joka ei ole karitsoinut, mutta on korvamerkitty ja rekisteröity ja jonka teuraspaino on vähintään 18 kiloa. 17

Seuraavassa MTT:n (2011) kannattavuuskirjanpitotulosten perusteella laadittu taulukko, jossa on verrattu eri kotieläintuotannon haarojen kannattavuuskertoimia 5. Lammastalouden kannattavuus on ollut kannattavuuskirjanpitotiloilla suhteellisesti heikompi kuin muilla kotieläintuotannon aloilla. Lammastilojen kirjanpitoaineisto on varsin suppea (noin 10 tilaa), joten sen perusteella tehtävästä tuotannonhaarojen välisestä vertailusta ei voi tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Kannattavuuskerroin tuotannonhaaroittain vuosina 2005-2010 (MTT 2011, www.mtt.fi/taloustohtori) Jotta karitsanlihalle saataisiin alkutuotannon kannattavuuden näkökulmasta tarvittavaa lisäarvoa, tulisi lammasketjun sisällä kiinnittää erityistä huomiota lopputuotteen hinnoitteluun. Alla olevassa esimerkkitapauksessa on kuvattu lammastilan tilan taloudellista tulosta. Esimerkkitilalla on 200 risteytysuuhta, peltoa 62 ha ja velkaa 190 000 euroa. Rehu niitetään itse, mutta pöyhintä ja paalaus hankitaan ostopalveluna, kuten myös viljan puinti ja kuivaus. Tavanomaisessa tuotannossa olevan tilan pellonkäyttö jakautuu seuraavasti: kaura 11 ha, säilörehu 28 ha ja laidun 23 ha. Tila sijaitsee B-tukialueella. Esimerkkilaskelma perustuu ProAgria Pirkanmaan yritysneuvoja Kari Kuljun helmikuussa 2012 tekemään Likwi-maksuvalmiuslaskelmaan. 5 KANNATTAVUUSKERROIN =Yrittäjätulo / (yrittäjäperheen palkkavaatimus + oman pääoman korkovaatimus). Kannattavuuskerroin osoittaa, kuinka suuri osa palkkavaatimuksesta ja oman pääoman korkovaatimuksesta on saavutettu. Kun kannattavuuskerroin on 1,00, omalle työlle ja omalle pääomalle korvaukseksi jäävä yrittäjätulo on yhtä suuri kuin näille tavoitteeksi asetetut palkka- ja korkovaatimukset. Jos kannattavuuskerroin on tätä pienempi, omalle työlle ja pääomalle on jäänyt tavoitteita alhaisemmat korvaukset (MTT 2011). 18

A B Vaihtoehdossa A tila myy teurastamolle karitsat 3,50 euron kilohintaan. Vaihtoehdossa B tila laatii tuotantosopimuksen ja markkinoi karitsat teurastamolle 4,20 euron kilohintaan. Toimintatapaan B siirryttäessä käyttökate nousee 4622 eurosta 9662 euroon, kannattavuuskerroin nousee 0,55:stä 0,66:een. Tässäkin tapauksessa hinnalla on väliä, eli markkinointityö parantaa merkittävästi kannattavuutta. Myös lihan suoramyynnillä voidaan saada lisää kannattavuuspohjaa tilatason lammastalouteen. Samalla lammastilat voivat vaikuttaa lampaanlihan hintatasoon, koska kyseessä on tuote, josta on niukkuutta markkinoilla. Lähellä kuluttajaa vastuullisesti tuotettu karitsanliha onkin erikoistuote, joka kannattaa hinnoitella sen mukaan. Keskikokoisilla tai isoilla lammastiloilla rahtiteurastuksen sekä suoramyynnin vaatima lisätyömäärä on kuitenkin merkittävä kustannus. Suoramyyntiä harjoittaville tiloille asiakasnäkökulma on tärkeä. Kuluttaja ei valitse yhden ominaisuuden perusteella lihatuotteita, vaan sen valintaan vaikuttavat Marniemen (2011) mukaan: + maku, haju, ulkonäkö ja suutuntuma + hinta + käyttötarkoitus + ravitsemukselliset tekijät + arvot, elämäntapa ja trendit + mainokset ja muiden antamat mallit + saatavuus + tuotantoeläinten kohtelu ja elinolosuhteet + tuotannon ympäristövaikutukset Markkinoinnin haasteeksi muodostuukin sekä se, miten saada parempi yhteys ketjun eri osiin että se, miten tuotantoerot nostetaan esiin? Yksi vaihtoehto näihin kysymyksiin on tilakohtaisen brändin rakentaminen, jota kuvataan seuraavassa alaluvussa. 4.8. Brändin rakentaminen Brändi määritellään monesti lisäarvoksi, josta asiakas on valmis maksamaan. Brändi voi olla yritys, palvelu, henkilö tai idea, joka tunnetaan hyvin halutussa kohderyhmässä (Virtanen-Thewlis 2008). Tässä yhteydessä brändi nähdään asiakkaan kokonaisvaltaisena kokemuksena, ja sitä tarkastellaan lammastilan brändin rakentamisen näkökulmasta. Brändipääoman koko perustuu imagoon, persoonaan, energiaan ja kykyyn kohdata asiakkaiden tarpeita. Brändi myös tavallaan helpottaa ostamista, sillä se erottaa tuotteen kilpailijoista ja edustaa paketoitua kokonaisuutta. Samalla se voi vähentää asiakkaan kokemaa riskin tunnetta (Wiklund 2011). Keskeisiä huomioita tilakohtaisen brändin rakentamistyöhön: 1. Valitaan kohderyhmä: Esimerkiksi kestävää kehitystä valinnoissaan suosivat kuluttajat 2. Viestitään tuotteen edut ja hyödyt: - kuvataan tuotteen ja/tai palvelun edut ja ainutlaatuiset ominaisuudet - mietitään myös edut kilpailijoihin verrattuna - kiteytetään tärkein asia, mikä asiakaskohderyhmän tulee tuotteesta ja/tai palvelusta muistaa - kysy myös itseltäsi, mikä on tuotteen/palvelun arvolataus asiakkaan silmin - muista, että niin sanotun korkean hintatason tuote ei ole välttämättä kallis, vaan se voi olla arvokas 19

3. Mietitään brändin muut tekijät - hintataso tuoteryhmässä (esimerkiksi kallis vai keskihintainen) - hintataso verrattuna kilpailijoihin - hintatason merkitys ostopäätöksen teossa - saatavuus (jakelutie ja peitto) - peitto kilpailijoihin nähden - tavoitteet saatavuuden suhteen - vastuut: muun muassa tuotannon vastuullisuus- ja ympäristönäkökulmat - laadun varmistus (läpinäkyvyys, sertifiointi) kts. kohta 4.9. 4. Tuotteen ja/tai palvelun mielikuva - tavoitemielikuva - tuotteen ja/tai palvelun käyttäjäsuhde (esimerkiksi vaihteluvälillä erittäin läheinen erittäin etäinen). Käyttäjäsuhteen luomisessa voidaan hyödyntää tuotteeseen/palveluun liitettäviä aitoja tarinoita (Wiklund 2011) 4.9. Laadun todentaminen Tilakohtaisen laadun todentamiseen liittyy toiminnan läpinäkyvyys ja sitoutuminen asiakaslähtöisiin toimintatapoihin. Asiakkaan kokemaan laatuun voi tuoda lisäarvoa sekä luomutuotanto että vastuullisiin toimintatapoihin sitoutuminen. Lammastalouden vastuullisen toimintatavan kuvaus ja siihen liittyvä malli laadun todentamiseen löytyvät kirjan kolmannesta luvusta. 5 TEURASTUS- JA LEIKKUUTOIMINTA Suomessa lampaiden teurastus on toteutettu pääasiassa keskisuurissa tai pienissä teurastamoissa. Pienteurastamoja on syntynyt Suomeen runsaasti 1990-luvulla; erityisesti sen jälkeen, kun Suomi liittyi Euroopan Unioniin ja kun isojen lihayritysten teurastamotoiminta on voimakkaasti keskittynyt niin yrityskohtaisesti kuin maantieteellisesti. Useat maatilateurastamot ovat toiveikkaan alun jälkeen joutuneet toimialaraportin (2008) mukaan lopettamaan toimintansa kannattamattomina, kun riittäviä markkinakanavia ja kannattavuuspohjaa ei ole kaikille toimijoille löytynyt. Tähän ovat osaltaan vaikuttaneet muun muassa erittäin kireä kilpailutilanne sekä kaupan rakennemuutos. Samanaikaisesti tilateurastustoiminnan kanssa myös pienimuotoinen maatiloilla tapahtuva suoramarkkinointitoiminta on lisääntynyt, sillä useat lammastilat ovat etsineet lisätuloja sitä kautta. (Tuomola 2011.) Liha-alan laitokset -luettelon (Evira 2011) mukaan hyväksyttyjä lammasteurastamoja ovat seuraavat toimijat. Alla olevassa luettelossa on huomioitu ne toimijat, jotka ovat teurastaneet Etelä- ja Länsi-Suomessa kasvatettuja lampaita sekä ne toimijat, joille se on Eviran myöntämän luvan perusteella periaatteessa mahdollista. Näitä lammasteurastamoja on yhteensä 21 kpl. Koko maassa hyväksyttyjä lammasteurastamoja on yhteensä 39 kpl. Liha R. Hietanen Oy, Sastamala Paimion teurastamo Oy, Paimio Sastamalan Teurastamo Oy, Sastamala Vainion Teurastamo Oy, Orimattila Muhniemen Lahtivaja, Kouvola Hattulan tilateurastamo Oy, Hattula Hahtolan Liha Oy, Isokyrö Ketsun Tilateurastamo, Kankaanpää (lopettanut toimintansa 2009) Kimito Gårdsslakteri/Gregor Gustafsson, Kemiönsaari Tenhon tilan tilateurastamo, Ulvila Lallin Lammas Oy, Köyliö Tilateurastamo Ikonen, Lappeenranta Tourun tilateurastamo, Lavia Kuntun Tilateurastamo, Lohja Elsa Fromond, Raasepori Klemolan Tila, Pälkäne Strutsitila Syrjynen, Pälkäne Polson Lammas Oy, Toholampi Tilateurastamo Vuorenmaa, Ulvila Paijan Tilateurastamo, Urjala Noutotila Niittymäki, Mänttä-Vilppula 20