Hyvän Olon eväät Alakoululaisten kokonaisvaltaista hyvinvointia edistävän ravitsemuskasvatusmallin kehittäminen ja vaikuttavuuden arviointi

1 Liikkumisesta kansalaistaito ohjelman loppuraportti Hyvän Olon eväät Alakoululaisten kokonaisvaltaista hyvinvointia edistävän ravitsemuskasvatusmallin kehittäminen ja vaikuttavuuden arviointi TAUSTAA Lasten ja nuorten ruokailutottumusten perusta luodaan lapsuudessa (1). Sekä koulu- että kotiympäristöllä on tässä keskeinen merkitys. Koululla on lakisääteinen velvoite kokonaisvaltaisen opetussuunnitelmatyön avulla kehittää oppilaiden ja koko kouluyhteisön terveyttä (2,3). Koulu on kustannustehokas terveyden edistämisen areena, joka tavoittaa suuren määrän lapsia ja nuoria heidän sosioekonomisesta tai muusta taustastaan riippumatta. Kouluympäristössä onkin toteutettu useita oppilaiden terveyden edistämiseen tähtääviä interventioita (4). Näiden interventioiden tulokset ovat jääneet kuitenkin toistaiseksi vähäisiksi. Yhtenä syynä tähän pidetään sitä, että lasten ja nuorten vanhempia ei ole osallistettu interventioiden toteutukseen riittävästi (5). Myös hankkeiden projektiluontoisuutta ja teoreettisen terveyden edistämisen viitekehityksen puuttumista pidetään useiden toteutettujen hankkeiden heikkoutena (4). Myös hankkeiden usein tietoperustainen lähestymistapa on osoittautunut tehottomaksi. Lasten terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi koulujen ravitsemuskasvatus kaipaakin uudenlaisia, nykyaikaan soveltuvia, terveyden edistämisen teorioihin pohjautuvia, lapsia puhuttelevia menetelmiä. Ravitsemuskasvatuksessa tulisi myös huomioida hyvinvointi kokonaisvaltaisesti, sillä myös psyykkisillä tekijöillä, kuten itsetunnolla, on merkitystä ruokailutottumusten kannalta (6). Tärkeää on myös yhtenäistää koulujen ravitsemuskasvatusta etenkin alakouluissa, joissa sitä ei käsitellä omana aihepiirinään, vaan ravitsemuskasvatus nivoutuu eri oppiaineisiin ja asioiden käsittely riippuu usein opettajan omasta kiinnostuksesta ja tietotasosta. Koulun ohella myös kodilla on merkittävä vaikutus lasten ja nuorten ruokailutottumusten kehittymisessä. Koulun ravitsemuskasvatuksen tulisikin koskettaa ja osallistaa myös lasten vanhempia. Myös opetusalan ammattijärjestö OAJ:n (7) mukaan vanhempien mahdollisuuksia osallistua koulun toimintaan tulisi laajentaa. Viime vuosina on kehitetty uusia innovatiivisia terveyden edistämisen lähestymistapoja, kuten Terveyttä Kaiken Kokoisena -lähestymistapa (8-12), ecsatterin syömisen taito malli (ecsatter Eating Competence model) (13) ja Sapere-menetelmää hyödyntävä Makukoulu (14), jotka tarjoavat uusia

2 mahdollisuuksia myös kouluissa annettavaan ravitsemuskasvatukseen. Menetelmiä ja niiden tarjoamia mahdollisuuksia ei ole kuitenkaan vielä juurikaan hyödynnetty suomalaisissa kouluissa annettavassa ravitsemuskasvatuksessa. Terveyttä Kaiken Kokoisena -lähestymistapa Terveyttä Kaiken Kokoisena lähestymistapa tähtää terveyttä ja hyvinvointia edistäviin käyttäytymismuutoksiin edistämällä erityisesti kehotyytyväisyyttä painosta riippumatta sekä elimistön tarpeista lähtevää syömisen hallintaa (ns. intuitiivinen syöminen) (8-12). Lähestymistapa keskittyy tunne-elämän tasapainoisuuteen sekä fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin ilman tietyn ideaalisen painon saavuttamista. Lähestymistapa opettaa hyväksymään ja kunnioittamaan kehon koon ja muotojen erilaisuutta. Ruokailussa korostetaan mielihyvää syödä hyvin, kannustaen seuraamaan kehon sisäisiä viestejä, kuten nälän ja kylläisyyden tuntemuksia. Liikkumiseen kannustetaan liikunnan itsensä tuottaman mielihyvän vuoksi. Terveyttä Kaiken Kokoisena -lähestymistapaan perustuvaa ohjausta on hyödynnetty aiemmin muutamissa ulkomaisissa kouluympäristössä toteutetuissa hankkeissa, joissa sen on todettu edistävän hyvinvointia tukevien ruokailutottumusten sekä positiivisen kehonkuvan kehittymistä (9, 15, 16). Näiden muutosten on todettu olevan myös pysyvämpiä kuin perinteisessä painon laskua korostavassa ohjauksessa (9, 17). Lähestymistapaan pohjautuva ohjaus voi myös vähentää riskiä sairastua syömishäiriöihin. Syömisen taito -malli Syömisen taito -malli (ecsatter eating Competence model) (13, 18) pohjautuu Terveyttä Kaiken Kokoisena -lähestymistapaan. Siinä huomiota kiinnitetään erityisesti syömiseen liittyviin asenteisiin, kehon viestien kuuntelemiseen ja kunnioittamiseen, ruoan hyväksyttävyyteen sekä ateriarytmiin ja ruokailutilanteisiin. Menetelmän tavoitteena on edistää myönteistä ja joustavaa asennetta syömistä kohtaan, johon kuuluu keskeisesti myös ruokailo ja nautinto. Syömisen taito - mallissa korostuu myös vanhempien ruokapystyvyys: perheen yhteisen aterioinnin merkitys, vanhempien kyky ja voimavarat maistuvien ja ravitsemuksellisesti täyspainoisten aterioiden valmistajana sekä miellyttävän ruokailuilmapiirin mahdollistajana. Ruokailun säännöllisyys ja riittävän ajan varaaminen ruokailuun lisäävät syömisen sisäistä säätelyä, mikä edistää syömistä nälän ja kylläisyyden tuntemusten mukaan. Hyvän syömisen taidon on todettu olevan yhteydessä hyvinvointia edistävään syömiskäyttäytymiseen (19-21). Makukoulu Makukoulu perustuu humanistiseen oppimiskäsitykseen ja sen juuret ovat peräisin 1970-luvun puolivälin Ranskasta (14). Menetelmässä ruokaan tutustutaan kaikkien aistien avulla: ruokaa katsellaan, tunnustellaan, haistellaan, kuunnellaan ja maistellaan. Ruoan aistittavia ominaisuuksia: ulkonäköä, makua, hajua ja tuntoa kuvaillaan ja ruoasta keskustellaan. Ruoan aistittavat ominaisuudet ovat yksilöllisiä eikä niistä mitään pidetä väärinä. Näin menetelmä tarjoaa jokaiselle onnistumisen kokemuksia. Lasten makumieltymykset perustuvat pitkälti juuri ruoan aistittaviin ominaisuuksiin ja tämän vuoksi makukoulua on pidetty hyvänä ravitsemuskasvatusmenetelmänä

3 (22). Sen käytön on todettu olevan myös vaikuttavaa: menetelmän käytön myötä kouluikäisten lasten uteliaisuus ja myönteinen kiinnostus ruokaa kohtaan kasvaa, lasten valmius kokeilla uusia ruokia lisääntyy ja lapset kokevat oppimisen iloa ja innostusta (22-25). Lisääntynyt kasvisten, hedelmien ja marjojen syöminen, vähentynyt ennakkoluulo maistaa lapsille ennestään vieraita ruokia sekä kiinnostuksen herääminen ruuan valmistukseen ja ruokailuun monipuolistaa lasten ruokavaliota, mikä voi edistää lihavuuden ehkäisyä. Menetelmää on viime vuosina sovellettu useissa eri hankkeissa eri-ikäisillä lapsilla ja nuorilla (26-28). Makukoulun etuina nähdään erityisesti sen käytännönläheisyys, joustavuus, taloudellisuus ja sovellettavuus (28). TAVOITE Liikkumisesta kansalaistaito ohjelman ravitsemusosuuden päämääränä on fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti hyvinvoiva, itseään ja toisia arvostava, hyvinvoinnistaan kiinnostunut koululainen. Tämä luo vahvan perustan hyvinvoivalle aikuisuudelle sekä vähentää ylipainon, syömishäiriöiden ja muiden ravitsemukseen liittyvien ongelmien kehittymistä. Päämäärän saavuttamiseksi ohjelmassa kehitettiin alakoulujen ravitsemuskasvatukseen soveltuva ravitsemuskasvatusmalli, jonka avulla pyritään innostamaan, tukemaan ja osallistamaan lapsia ja heidän perheitään oman hyvinvointinsa edistämiseen sekä itseä ja toisia arvostavaan elämäntapaan. MENETELMÄT Hyvän Olon Eväät ravitsemuskasvatusmallin kehitys Ohjelmassa kehitettiin Hyvän Olon Eväät -ravitsemuskasvatusmalli koulun ja kodin ravitsemuskasvatuksen tukemiseksi. Malli hyödyntää Terveyttä Kaiken Kokoisena lähestymistapaa, syömisen taito mallia ja makukoulua ja sen kehittämisessä on käytetty tukena terveyden edistämisen teoreettisina viitekehyksinä itsemääräämisteoriaa (29-34), Bronfenbrennenin bioekologista mallia (35) ja Preceed-proceed-mallia (36, 37). Alakouluille kehitetty Hyvän Olon Eväät ravitsemuskasvatusmalli sisältää eri oppiaineisiin integroituvia terveen itsetunnon ja positiivisen kehonkuvan kehittymiseen sekä hyvinvointia edistävien ruokailutottumusten omaksumiseen kannustavia harjoituksia. Mallin tueksi on kehitetty ohjaus-, tuki- ja tehtävämateriaalia opettajille ja oppilaille. Materiaali sijoitetaan Liikkumisesta kansalaistaito hankkeen www-sivuille (www.liikaha.fi), josta se on vapaasti kaikkien saatavissa. Mallin kehittäminen on tehty yhteistyössä opettajien, oppilaiden sekä kasvatuksen ja ravitsemuksen asiantuntijoiden kanssa. Alakouluille suunnattu ravitsemuskasvatusmalli

4 esitestattiin keväällä 2012 kahdella alakoululla Sotkamossa, jossa sen käyttöön osallistui kaksi opettajaa luokkineen (n. 40 oppilasta). Lukuvuonna 2012-2013 mallin käyttö kohdennettiin 5- ja 6- luokan oppilaille. Mallin käyttöön osallistui 14 opettajaa ja 192 oppilasta kuudelta Sotkamon alakoululta. Mallin toteutukseen mukaan lähteville opettajille järjestettiin koulutusta ennen mallin käyttöön ottamista kouluilla. Tämä mallin ensimmäinen versio sisälsi 11 harjoituskertaa, jotka rakentuivat kolmesta pääteemasta. Harjoituksista kolme käsitteli minäkuvaa, perimän vaikutusta ominaisuuksiimme sekä ympäristön vaikutusta minä- ja kehonkuvan muodostumiseen. Neljä harjoitusta käsitteli ruokavalion koostamista keskittyen erityisesti säännöllisen ateriarytmin merkitykseen, kehon viestien kuuntelemiseen ja kunnioittamiseen sekä kasvisten käytön lisäämiseen. Lopuissa neljässä harjoituksessa tutustuttiin ruokaan kaikkien aistien avulla hyödyntäen Makukoulua. Lukuvuonna 2012-2013 ravitsemuskasvatusmallin käytöstä saadun kokemuksen perusteella mallia edelleen kehitettiin ja lukuvuonna 2013 2014 Hyvän Olon Eväät -ravitsemuskasvatusmallin edelleen kehitetty versio kohdennettiin 4- ja 5-luokan oppilaille. Malli sisälsi kahdeksan harjoituskertaa. Mallin toteutukseen mukaan lähteville opettajille järjestettiin koulutusta ennen mallin käyttöön ottamista kouluilla. Mallin toteutukseen osallistui 36 opettajaa ja n. 600 oppilasta kymmeneltä alakoululta Kajaanista, Kuhmosta ja Sotkamosta. Kouluille kehitetyn ravitsemuskasvatusmallin tueksi kehitettiin toimia kotien ravitsemuskasvatukseen. Kehitystyötä varten koottiin Sotkamossa koululaisten vanhemmista ideariihi. Kymmenen alakoululaisen vanhemman muodostama ideariihi kokoontui kevään 2013 aikana neljä kertaa. Tapaamiskerroilla pohdittiin koululaisten ravitsemuskasvatusta sekä tarvittavia toimenpiteitä Preceed-Proceed-mallin mukaisesti etenemällä sosiaalisen, epidemiologisen, käyttäytymisen ja ympäristön, kasvatuksellisen ja hallinnollisen arvioinnin kautta varsinaiseen toteutukseen. Vanhempien ideariihessä esittämien, arjen tarpeista kumpuavien toiveiden pohjalta kehitettiin vanhemmille ja koululaisille suunnattu aineisto, joka esitestattiin ideariihen osallistuneiden vanhempien, Sotkamon Pohjois-Tipaksen 4.- ja 5.-luokkien oppilaiden ja heidän vanhempiensa sekä hankkeen ulkopuolella olevien vanhempien keskuudessa. Palautetta kehitetystä materiaalista antoi yhteensä 20 vanhempaa ja seitsemän 4-5 luokan oppilasta. Hyvän Olon Eväät ravitsemuskasvatusmallin toimivuuden ja vaikuttavuuden arviointi Ravitsemuskasvatusmallin toimivuutta koulun arjessa arvioitiin oppilailta ja opettajilta kerätyn kirjallisen palautteen muodossa. Ravitsemuskasvatusmallin vaikuttavuutta oppilaiden ruokailutottumuksiin selvitettiin hyödyntämällä hankkeen puitteissa toteutettuja kyselytutkimuksia (kts. raportti: Ravitsemustutkimus). Lukuvuonna 2012-2013 Sotkamossa käytössä olleen mallin vertailukouluina toimi kaksi alakoulua Kajaanista (n. 140 oppilasta). Lukuvuoden 2013-2014 vaikuttavuuden arvioinnissa vertailukouluina toimi yksi koulu Kajaanista ja neljä koulua Kainuun lähikunnista (Ristijärvi, Paltamo ja Iisalmi), yhteensä n. 200 oppilasta.

5 Lukuvuonna 2012-2013 vaikuttavuutta arvioitiin vertaamalla keväällä 2012 saatuja kyselyvastauksia kevään 2013 kyselyvastauksiin. Lukuvuonna 2013-2014 vaikuttavuutta arvioitiin vertaamalla syksyn 2013 kyselyvastuksia kevään 2014 kyselyvastauksiin. Tilastollinen analysointi tehtiin SPSS:llä. Vanhemmille suunnatua aineistoa arvioitiin keräämällä kirjallista palautetta ideointiin osallistuneilta vanhemmilla, ideoinnin ulkopuolisilta vanhemmilta sekä yhden sotkamolaisen alakoululuokan oppilailta ja heidän vanhemmiltaan. Hankkeen toteutuksesta vastaavat tahot Hankkeessa kehitetyn ravitsemuskasvatusmallin ja siihen liittyvän ohjaus-, tuki- ja tehtävämateriaalin suunnittelusta ja kehittämisestä on vastannut Itä-Suomen yliopiston Kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen yksikkö. Hanketta on johtanut yliopistonlehtori, kliinisen ravitsemustieteen dosentti Leila Karhunen Itä-Suomen yliopistosta ja työryhmään kuuluvat laillistettu ravitsemusterapeutti, TtM Tanja Tilles-Tirkkonen, akatemiaprofessori Kaisa Poutanen, yliopistonlehtori, FT Outi Nuutinen, ja yliopistonlehtori, terveyspsykologian dosentti Sanna Sinikallio sekä ravitsemustieteen opiskelijat Marika Köngäs ja Iina Törnqvist. TULOKSET Kouluille kehitetyn Hyvän Olon Eväät ravitsemuskasvatusmallin toimivuus opettajien ja oppilaiden palaute Lukuvuosi 2012-2013 Lukuvuonna 2012 2013 mallin palautekyselyyn vastasivat kaikki mallin toteutuksessa mukana olleet 14 5. ja 6. luokan opettajaa. He raportoivat toteuttaneensa lukuvuoden aikana kaikki mallin sisältämät harjoitukset. Saadun palautteen perustelleella Hyvän Olon Eväät ravitsemuskasvatusmalli toimi koulun arjessa hyvin. Kaikki mallin toteuttamisessa mukana olleet opettajat aikoivat toteuttaa malliin sisältyviä harjoituksia myös jatkossa. Mallin harjoitusten arveltiin soveltuvan paremmin 5. kuin 6. luokan oppilaille. Lukuvuonna 2013-2014 oppilaista 147 (77 %) vastasi ravitsemuskasvatusmallin palautekyselyyn. Heistä 82 % piti malliin sisältyviä harjoituksia mukavina, 64 % kertoi oppineensa niistä jotain uutta ja 31 % muuttaneensa ruokavaliotaan tai syömiskäyttäytymistään harjoitusten tekemisen myötä. Lukuvuosi 2013-2014 Lukuvuonna 2013-2014 19 opettajaa mallin toteutuksessa mukana olevista 36 opettajasta vastasi

6 palautekyselyyn. Vajaa puolet kyselyyn vastanneista opettajista (9 opettajaa) luokkineen oli toteuttanut kaikki mallin sisältämät harjoitukset. Useimmilta oli jäänyt tekemättä Makukoulua hyödyntävät harjoitukset. Harjoitusten toteuttamisen esteeksi raportoitiin kiire ja se, ettei harjoitus sopinut muuhun opetukseen. Suurin osa (84-95 %) opettajista koki harjoitusten kuitenkin toimivan koulun arjessa ja kaikki heistä aikoivat toteuttaa harjoituksia myös jatkossa. Lukuvuonna 2013-2014 neljännen luokan oppilaista 183 (n. 66 %) ja viidennen luokan oppilaista 179 (n. 79 %) vastasi palautekyselyyn. Heistä 68-81% piti mallin harjoituksia mukavina tai melko mukavina ja 34-57% kertoi oppineensa niistä jotain uutta. Oppilaista 22-34% raportoi muuttaneensa ruokailutottumuksiaan ja 20-21% suhtautumistaan itseään tai muita kohtaan. Kouluille kehitetyn Hyvän Olon Eväät ravitsemuskasvatusmallin vaikuttavuus kyselyjen kertomaa Lukuvuosi 2012-2013 Lukuvuonna 2012-2013 Sotkamon alakouluissa käytössä olleen Hyvän Olon Eväät - ravitsemuskasvatusmallin todettiin vaikuttaneen edullisesti 5. luokan oppilaiden ruokailutottumuksiin (kts. raportti: Ravitsemustutkimus, liite 2). Kuudennen luokan oppilaiden ruokailutottumuksiin sillä ei sen sijaan ollut erityistä vaikutusta. Vaikuttavuuden arvioitiin osallistuvien 5- luokkalaisten oppilaiden määrä on esitetty taulukossa 1. Taulukko 1. Hyvän Olon Eväät ravitsemuskasvatusmallin 2012-2013 vaikuttavuuden arvioinnissa mukana olevat 5. luokka-asteen oppilaat. 5-luokka Sotkamo (ravitsemuskasvatusmallikoulut) Kajaani (vertailukoulut) 2012 2013 2012 2013 N 57 83 77 53 Tyttö 54% 52% 53% 53% Poika 46% 48% 47% 47% Tulosten mukaan Sotkamossa 5. luokan oppilaiden ateriarytmi säännöllistyi kevään 2012 ja 2013 mittausten välillä. Tutkimuksessa havaittiin myös aamupalan syömisen lisääntyneen koulupäivinä (p=0.034) (kuva 1) ja välipalojen käyttötiheyden siirtyneen napostelutyylisestä syömisestä suositellun 1-2 välipalan päivittäiseen syömiseen (p=0.033) (kuva 2). Vertailuryhmänä olleiden kajaanilaisten 5. luokkalaisten ateriarytmissä ei havaittu muutosta.

7 100 90 80 70 60 50 40 30 20 10 0 93 89 * 87 83 82 85 77 77 78 73 72 73 72 71 71 67 55 47 43 39 Aamupala Lounas Välipala Päivällinen Iltapala Sotkamo 2012 Sotkamo 2013 Kajaani 2012 Kajaani 2013 Kuva 1. Sotkamolaisten (ravitsemuskasvatusmallikoulut) ja kajaanilaisten (vertailukoulut) 5. luokan oppilaiden ateriarytmi ja siinä vuosien 2012 ja 2013 välillä tapahtuneet muutokset. (% oppilaista, jotka syövät päivittäin ko. aterian; *p=0.034) 100 80 60 40 20 0 60 61 49 43 39 23 27 25 18 18 22 17 3 välipalaa tai enemmän 1-2 välipalaa Ei välipaloja päivittäin Sotkamo 2012 Sotkamo 2013 Kajaani 2012 Kajaani 2013 Kuva 2. Sotkamolaisten (ravitsemuskasvatusmallikoulut) ja kajaanilaisten (vertailukoulut) 5. luokan oppilaiden välipalojen käyttötiheys ja siinä vuosien 2012 ja 2013 välillä tapahtuneet muutokset. (% oppilaista, jotka syövät päivittäin, p=0.033) Viidesluokkalaisten välipalojen laadussa tapahtui edullinen muutos vuosien 2012 ja 2013 mittausten välillä (kuva 3). Makeisten (p=0.016), jäätelön (p=0.032) sekä energia- ja virvoitusjuomien (p=0.001) käytön todettiin vähentyneen ja kasvisten (p=0.043) käytön lisääntyneen välipalana. Kajaanissa mehun (p=0.025) ja leivän kulutus lisääntyivät (p=0.028).

8 100 90 80 70 60 50 40 30 20 10 0 7274 74 61 65 66 55 55 53 49 44 38 4043 43 25 21 23 21 1315 19 ** 1312 13 16 7 8 1211 4 1 Sotkamo 2012 Sotkamo 2013 Kajaani 2012 Kajaani 2013 22 9 4 4 6 911 1211 6 5 4 Kuva 3. Sotkamolaisten (ravitsemuskasvatusmallikoulut) ja kajaanilaisten (vertailukoulut) 5. luokan oppilaiden välipalojen laatu ja siinä vuosien 2012 ja 2013 välillä tapahtuneet muutokset. (% oppilaista, jotka käyttävät välipalana, *p<0.05, **p<0.01) Vuosien 2012 ja 2013 välillä kasvisten käytön todettiin lisääntyneen koululounaalla sotkamolaisilla 5. luokkien oppilailla (p<0.001) ja vähentyneen kajaanilaisilla 5. luokan oppilailla (p=0.048) (kuva 4). 100 90 80 70 60 50 40 30 20 10 0 81 85 69 67 32 68 39 17 Pääruoka Salaatti Leipä Maito/piimä 26 33 Kuva 4. Sotkamolaisten (ravitsemuskasvatusmallikoulut) ja kajaanilaisten (vertailukoulut) 5. luokan oppilaiden koululounaalla päivittäin mukana olevat aterian osat ja niissä vuosien 2012 ja 2013 välillä tapahtuneet muutokset. (% oppilaista) Lukuvuosi 2013-2014 Lukuvuonna 2013-2014 Kajaanissa, Sotkamossa ja Kuhmossa toteutetun ravitsemuskasvatusmallin jälkeen tehtyjen kyselytulosten mukaan koululaisten syömisen taitoa heijastavat asenteet ruokaan ja syömiseen hieman paranivat sekä neljännen että viidennen luokan oppilailla. Muita tilastollisesti merkitseviä muutoksia ei havaittu, mihin on voinut toisaalta vaikuttaa malliin 28 22 67 70 59 63 Sotkamo 2012 Sotkamo 2013 Kajaani 2012 Kajaani 2013

9 kuuluneiden harjoitusten kokonaisuutena vaillinainen toteutuminen. Vertailukoulujen oppilaiden syömiskäyttäytymisessä ei havaittu muutoksia. Vanhemmille kehitetyt toimenpiteet Vanhempien ideariihen pohjalta kehitettiin vanhemmille sekä oppilaille aineistoa innostamaan sekä helpottamaan hyvinvointia edistävien ruokailutottumusten toteutumista arjessa. Ideariihessä mukana olevat vanhemmat kokivat suurimmaksi haasteeksi arjessa kiireen ja toivoivat käyttöönsä vihkoa, jossa tiedollisen asian lisäksi olisi helppoja, hyvinvointia tukevia ruokaohjeita sekä vinkkejä ruoanvalmistukseen ja elintarvikevalintoihin. Ideariihen pohjalta kehitettiin sekä vanhemmille että koululaisille aineistot (Hyvän Olon Eväät Maistuvia aterioita perheen yhteisiin ruokahetkiin ja Hyvän Olon Eväät Kotona ja kaverin kanssa kokaten), jotka sisältävät tietoa hyvinvointia edistävistä ruokailutottumuksista sekä maittavia, edullisia ja ravitsemussuositusten mukaisia ohjeita ruoanvalmistukseen. Vanhempien vihkossa on lisäksi käytännön vinkkejä ruoanvalmistuksen helpottamiseksi arjessa. Lasten aineiston ruokaohjeissa hyödynnetään Makukoulua. Kehitettyä aineistoa esitestattiin ryhmällä sotkamolaisia vanhempia ja lapsia. Esitestauksen jälkeen materiaalia edelleen kehitettiin, minkä jälkeen se vielä testattiin kohderyhmää vastaavalla ryhmällä. Testauksista saadun palautteen pohjalta aineisto kehitettiin lopulliseen muotoonsa. Aineisto sijoitetaan Liikkumisesta kansalaistaito hankkeen www-sivuille (www.liikaha.fi), josta se on vapaasti kaikkien saatavissa. JOHTOPÄÄTÖKSET JA TOIMENPIDESUOSITUKSET Hankkeessa kehitettiin koulun ravitsemuskasvatuksen tueksi uudenlainen, kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tukemiseen tähtäävä ravitsemuskasvatusmalli. Mallilla nähtiin jo hankkeen toimintaaikana myönteisiä vaikutuksia; malli vaikutti edullisesti mm. koululaisten ateriarytmiin ja kasvisten käyttöön sekä syömiseen liittyviin asenteisiin. Hanke osoitti näin, että kouluympäristössä toteutetut toimenpiteet voivat olla siten vaikuttavia koululaisten hyvinvoinnin edistämisessä. Hyvän Olon Eväät -ravitsemuskasvatusmallin harjoitukset koettiin toimivina ja opettajat olivat halukkaita toteuttamaan niitä jatkossakin. Mallin käytännön toteuttamisen esteenä pidettiin kuitenkin kiirettä ja harjoitusten muuhun opetukseen sovittamisen vaikeutta. Harjoitusten sovittaminen luontevaksi osaksi koulun toimintaa kaipaa siten jatkossa vielä kehittämistä. Vain siten on mahdollista saavuttaa pysyviä tuloksia. Tässä esimerkiksi kunkin koulun yhteisesti sovittu linja harjoitusten käytännön toteuttamisesta ja ajankohdasta voisi olla avuksi. Myös ravitsemuskasvatusmallin sisällyttäminen osaksi koulujen opetussuunnitelmaa olennaisesti edistäisi sen käytännön toteutusta koulun normaalissa arjessa. Mallia olisi tärkeä myös tulevaisuudessa kehittää siten, että siitä voisi muodostua yhtenäinen koko ala- ja yläkoulun kattava jatkumo.

10 LÄHTEET 1. Mikkilä V, Räsänen L, Raitakari OT ym. Consistent dietary patterns identified from childhood to adulthood: the cardiovascular risk in Young Finns Study. B J Nutr. 2005;93:923-931. 2. Valtion ravitsemusneuvottelukunta. Kouluruokasuositus. Savion kirjapaino Oy 2008. http://wwwb.mmm.fi/ravitsemusneuvottelukunta/kouluruokailu_2008_kevyt_nettiin.pdf. 3. School Health Care 2002. Opas kouluterveydenhuollolle, peruskouluille ja kunnille (guide Book for School Health Care, Comprehensive Schools and Local Authorities). 2002 Stakes 51, oppaita, Gummerus Kirjapaino Oy, Saarijärvi. 4. Lister-Sharp D, Chapman S, Stewart-Brown S. Sowden A. 1999. Health promoting schools and health promotion in schools: two systematic reviews. Health Technology Assessment 1999; 3(22):1-219. 5. Brown T, Summerbell C. Systematic review of school-based interventions that focus on changing dietary intake and physical activity levels to prevent childhood obesity: an update to the obesity guidance produced by the National Institute for Health and Clinical Excellence. Obes Rev 2009; 10: 110 141. 6. Tilles-Tirkkonen T, Nuutinen O, Suominen S, Liukkonen J, Poutanen K, Karhunen K. Eating patterns, self-esteem, and sense of coherence as determinants of eating competence in adolescents. Lähetetty kansainväliseen tieteelliseen julkaisusarjaan arvioitavaksi. 7. Opetusalan ammattijärjestö OAJ. Kodin ja koulun yhteistyö kuuluu opettajan ammattietiikkaan. Saatavilla: http://www.oaj.fi/portal/page?_pageid=515,447827&_dad=portal&_schema=portal 8. Bacon L, Stern JS, Van Loan MD, Keim NL. Size Acceptance and Intuitive Eating Improve Health for Obese, Female chronic Dieters. J Am Diet Assoc. 2005;105:929-36 9. Bacon L, Aphramor L. Weight Science: Evaluating the Evidence for a Paradigm Shift. Nutr J. 2011;10:9. 10. Mathieu J. What Should You Know About Mindful and Intuitive Eating? J Am Diet Assoc. 2009; 109:1982 7. 11. Bacon L. Health at Every Size The Suprising Truht About Your Weight. 2008. Dallas, TX:BenBella Books. 12. Kater KJ, Rohwer J, Londre K. Evaluation of an upper Elementary School Program to Prevent Body Image, Eating and Weight Concerns. J Sch Health. 2002;72:199-204 13. Satter EM. Eating competence: Definition and evidence for the Satter eating competence model. J Nutr Educ Behav. 2007;39(5):142-153. 14. Mustonen S, Tuorila H. Makukoulu - Makuoppituntien soveltaminen Toimintakäsikirja opettajille ja kouluttajille. Sitra 3/2008. Helsinki 2008. 15. Smolak L, Levine MP, Shermer F. A controlled evaluation of an elementary school primary prevention program for eating problems. J Psychosom Res. 1998;44:339-354. 16. Smolak L, Levine MP. A two year follow-up a primary prevention program for negative body image and unhealthy weight regulation. Eat Disord: J Treatment Prev. 2001;20:75-90

17. Shelley K, O Hara L, Gregg J. The impact on teachers of designing and implementing a Health at Every Size curriculum unit. Asia-Pacific Journal of Health, Sport and Physical Education. 2010;1:21-24. 18. Lohse B, Satter E, Horacek T, Gebreselassie T. Oakland MJ. Measuring eating competence: Psychometric properties and validity of the ecsatter inventory. J Nutr Educ Behav. 2007;39(5):154-166. 19. Lohse B, Psota T, Estruch R et al. Eating competence of elderly Spanish adults is associated with a healthy diet and a favorable cardiovascular disease risk profile. J Nutr. 2010;140(7):1322-1327. 20. Lohse B, Bailey R, Krall J, Wall D, Mitchell DC. Diet quality is related to eating competence in cross-sectional sample of low-income females in Pennsylvania. Appetite. 2012;58(2):645-650. 21. Krall JS, Lohse B. Validation of a measure of the Satter eating competence model with low income females. Int J Behav Nutr Phys Act. 2011;7:8 26. 22. Mustonen S, Tuorila H. Sensory education decreases food neophobia score and encourages trying unfamiliar foods in 8 12-year-old children. Food Quality and Preference 2010;21:353-360. 23. Jonsson IM, Ekström MP, Gustafsson IB. Appetizing learning in Swedish comprehensive schools: an attempt to employ food and tasting a new form of experimental education. International Journal of Consumer Studies 2005;29:78-85. 24. Reverdy C, Chesnel F, Schlich P ym. Effect of sensory education on willingness to taste novel food in children. Appetite 2008;51:156-65. 25. Reverdy C, Schlich P, Köster EP, Ginon E, Lange C. Effect of sensory education on food preferences in children. Food Qual Prefer 2010;21:794 804. 26. Koistinen A, Ruhanen L. Sapere - Aistien avulla ruokamaailmaan. Sapere-menetelmä päivähoidon ravitsemus- ja ruokakasvatuksen tukena. 2009. 27. Garam M, Garam S, Keso T, Kiviluoto T, Koivisto P, Kujala J, Laivisto E, Lappalainen R, Lehtisalo J, Rauramo U, Sandström A, Solala K, Toivonen T, Pitkänen P. Makukoulu. Kirjassa: Keso T, Lehtisalo J, Garam S. toim. Järkipalaa-käsikirja. Leipätiedotus. Sitra 12/2008. s. 4-26. 28. Antila E, Kurunmäki S. Makukoulun levittäminen varhaiskasvatukseen-päiväkoteihin ja alakoulujen perusopetukseen. Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra. 2009. 29. Deci EL, Ryan RM. Intrinsic motivation and self-determination in human behavior. New York, NY: Plenum Press;1985 30. Ryan RM, Deci EL. Self-determination theory and the facilitation of intrinsic motivation, social development, and well-being. Am Psychol 2000;55:68-78 31. Contento IR, Koch PA, Lee H, Calabrese-Barton A. Adolescent demosterate improvement in Obesity Risk Behaviour after Completion of Choice, Control and Change, a curriculum Addressing Personal Agency and autonomous motivation. J Am Diet Assoc 2010;2:1830-1837. 32. Webber KH, Tate DE, Ward DS, Bowling Jm. Motivation and its relationship to adherence to self-monitoring and weight loss intervention. J Nutr Educ Behav. 2010;42:161-167. 11

33. Deforche B, Haerens L, de Bourdeaudhuij L. How to make overweight children exercise and follow the recommendations. Int J Ped Obes 2011;6:35-41. 34. Deci EL, Ryan RM. What and Why of goal pursuits: Human needs and self-determination of behavior. Psychol Inquir 2000;11:227-268. 35. Savola, E. & Koskinen-Ollonqvist, P. Terveyden edistäminen esimerkein. Käsitteitä ja selityksiä. Terveyden edistämisen keskus ry, julkaisuja 3, 2005. http://www.tekry.fi/web/pdf/publications/2005/2005_001.pdf 36. Green, L.W. & Kreuter, M.W. 1999. Health Promotion Planning. An Educational and Ecological Approach. 3. painos. Mayfield Publishing Company, Mountain View. 37. Liimatainen, L., Ryttyläinen, K. & Mäkitalo, M. 2010. Esimerkki Precede-Proceed-mallin soveltamisesta: nuorten terveyden edistäminen kouluyhteisössä. Teoksessa Pietilä, A-M. (toim.). Terveyden edistäminen. Teorioista toimintaan. Helsinki:WSOYpro Oy, 117-129. 12