LIITE 2 16UEC0146 6.6.2016. METSÄHALLITUS LAATUMAA Piiparinmäen-Murtomäen tuulipuistohanke Murtomäen kaava-alueen luontoselvitys

LIITE 2 16UEC0146 6.6.2016 METSÄHALLITUS LAATUMAA Piiparinmäen-Murtomäen tuulipuistohanke Murtomäen kaava-alueen luontoselvitys

1 Kaikki oikeudet pidätetään. Tätä asiakirjaa tai osaa siitä ei saa kopioida tai jäljentää missään muodossa ilman Pöyry Finland Oy:n antamaa kirjallista lupaa.

1 Sisältö 1 JOHDANTO 3 2 SELVITYKSEN TOTEUTUSTAPA 4 2.1 Kasvillisuus ja luontotyypit 5 2.2 Eläimistö 6 2.2.1 Linnustoselvitykset 6 2.2.2 Liito-orava 14 2.2.3 Lepakot 14 2.2.4 Viitasammakko 15 2.2.5 Muu eläimistö 15 3 KASVILLISUUS JA LUONTOTYYPIT 15 3.1 Arvokkaat luontokohteet 16 3.1.1 Luonnonsuojelulain luontotyypit 17 3.1.2 Vesilain mukaiset kohteet 17 3.1.3 Metsälain erityisen tärkeät elinympäristöt 18 3.1.4 METSO-kohteet 19 3.1.5 Muut huomionarvoiset alueet ja kohteet 19 3.1.6 Uhanalaiset luontotyypit 20 3.1.7 Suojeltava ja huomionarvoinen lajisto 20 3.2 Täydentävän luontoselvityksen tulokset 22 3.2.1 Metsä- ja vesilain mukaiset kohteet 22 3.2.2 Luonnonsuojelulain luontotyypit 24 3.2.3 Muut huomionarvoiset elinympäristöt 24 3.2.4 Uhanalainen ja huomionarvoinen lajisto 24 4 LINNUSTO 24 4.1 Kaava-alueen pesimälinnusto ja linnustollisesti huomionarvoiset alueet 24 4.1.1 Päiväpetolintujen sekä pöllöjen esiintyminen selvitysalueella 26 4.1.2 Kanalintujen esiintyminen selvitysalueella 26 4.2 Muuttava linnusto 26 4.2.1 Kevätmuutto 27 4.2.2 Syysmuutto 29 4.3 Törmäysmallinnus 31 4.4 Täydentävän maastotyön tulokset 32 4.4.1 Vuoden 2015 täydentävien linnustoselvitysten tulokset 32 5 MAAELÄIMISTÖ 34 5.1 Riistalajit 34 5.2 Metsäpeura 34 5.3 Suurpedot 34 5.4 Luontodirektiivin liitteen IV a lajien esiintyminen 37 5.4.1 Liito-orava 37 5.4.2 Lepakot 38

2 5.4.3 Viitasammakko 42 6 SUOJELUALUEET JA NATURA 2000 -ALUEVERKOSTON KOHTEET 43 6.1 Suojelu- ja Natura-alueet 43 6.1.1 Rahajärvi-Kontteroisen Natura-alue 44 6.1.2 Hällämönharju-Valkeiskankaan Natura-alue 45 6.1.3 Naimapuron metsän Natura-alue 46 6.1.4 Kaatiaisen Natura-alue 46 6.1.5 Talaskankaan alueen Natura-alue 47 6.1.6 Petäjäjärvi-Joutenjoen soidensuojeluohjelman alue 48 6.1.7 Häntälähteensuo - (Iso Sikasuo) - Hongistonsuon soidensuojeluohjelman alue 49 6.2 IBA- ja FINIBA-alueet 49 7 YHTEENVETO JA SUOSITUKSET 49 7.1 Kasvillisuus ja luontotyypit 49 7.2 Linnusto 50 7.2.1 Muuttolinnusto 50 7.2.2 Pesimälinnusto 51 7.3 Maaeläimistö 52 7.3.1 Luontodirektiivin liitteen IV a lajit 54 8 KIRJALLISUUS 55 Liitteet Liite 1 Liite 2 Liite 3 Liite 4 Arvokkaat luontokohteet Linnustollisesti arvokkaimmat alueet Metson soidinalueet, VAIN VIRANOMAISKÄYTTÖÖN V. 2014 täydentävän luontoselvityksen maastokohteet Pohjakartat (jos ei muuta mainintaa): Maanmittauslaitoksen avoimen tietoaineiston lisenssi versio 1.0-1.5.2012. Pöyry Finland Oy FM Mika Welling Ympäristöasiantuntija Harri Taavetti FM Annemari Kari FM Ella Kilpeläinen FM Sari Ylitulkkila Tutkijantie 2 A FI-90590 OULU Finland Kotipaikka Vantaa, Finland Y-tunnus 0625905-6 Tel. +358 10 33 33280 Fax +358 10 33 28250 www.poyry.fi

3 1 JOHDANTO Luontoselvitys koskee Murtomäen tuulivoimapkuiston osayleiskaava-aluetta. Murtomäen tuulivoimapuiston alue käsittää eteläisen osan YVA-menettelyllä tutkitusta Piiparinmäen-Lammaslamminkankaan tuulivoimapuistohankkeen alueesta. YVA:n tuloksien seurauksena YVA-hankealueen keskiosa (Lammaslamminkankaan alue) on jätetty pois jatkosuunnittelusta ja hankealue on jakautunut kahteen osaan, joilla etäisyyttä toisiinsa on noin 10 km. Eteläinen osa (Murtomäen alue) sijoittuu Vieremän ja Kajaanin alueille ja pohjoinen osa (Piiparinmäen alue) Pyhännän ja Kajaanin alueille. Hankkeen nimeksi on muutettu Piiparinmäen-Murtomäen tuulivoimapuistohanke. Piiparinmäen-Murtomäen tuulipuistohankkeessa Murtomäen alueella on 31 voimalaa, joista 22 sijoittuu Vieremän kunnan ja 9 Kajaanin kaupungin alueelle. Voimaloiden sijoittelussa on huomioitu YVA-menettelyn vaikutusarvioinnit ja kaavoituksen yhteydessä laadittujen täydennysselvitysten tulokset. Pääosa Murtomäen alueen tuulivoimaloista sijoittuu valtion omistamalle ja Metsähallituksen hallinnoimalle maalle. Tuulivoimapuiston suunnittelualue on nykyisin pääosin metsätalouskäytössä ja sillä on hyvä metsäautotieverkosto. Suunnittelussa käytetty tuulivoimaloiden yksikköteho on noin 3 MW, voimaloiden tornikorkeus enintään 160 m ja roottorin lavan pituus enintään 70 m. Tuulivoimaloiden lisäksi Murtomäen tuulivoimapuiston alueelle rakennetaan 2 sähköasemaa, joihin tuulivoimalat liitetään 30 kv maakaapeleilla. Maakaapelit pyritään sijoittamaan pääasiassa teiden yhteyteen. Sähköasemat yhdistetään toisiinsa 110 kv voimajohdolla. Sähkönsiirto tuulivoimapuistosta kantaverkkoon toteutetaan rakentamalla alueen pohjoisrajan sähköasemalta 110 kv voimajohto nykyistä Vuolijoki-Pyhäjärvivoimajohtolinjaa pitkin hankealueen itäpuolella sijaitsevalle Fingridin Vuolijoen sähköasemalle. Murtomäen tuulivoimapuiston tiestö tukeutuu alueen länsipuolella kulkevaan Keisarintiehen/Vuolijoentiehen (Isomäki-Vuolijoki-yhdystie, M8870). Tuulivoimapuistoon rakennetaan tarvittavat rakennus- ja huoltotiet hyödyntäen mahdollisuuksien mukaan olemassa olevaa metsäautotieverkostoa. Tuulivoimapuisto toteutuu todennäköisesti vaiheittain.

4 Kuva 1-1. Kaava-alueen sijainti (harmaa rajaus). 2 SELVITYKSEN TOTEUTUSTAPA Selvitystä varten on koottu yhteen alueelta olemassa oleva tieto, jota on täydennetty maastoselvityksin vuosina 2012, 2013 ja 2014. Vuosina 2012 ja 2013 maastotyöt koskivat koko Piiparinmäen-Lammaslamminkankaan tuulipuiston yva-hankkeen aluetta. Vuonna 2014 näitä selvityksiä täydennettiin muuttuneen hankkeen sekä yvamenettelyssä saatujen lausuntojen perusteella. Vuonna 2015 maastossa täydennettiin edelleen hankesuunnittelun aikana esille tulleita potentiaalisia linnustokohteita sekä potentiaalinen liito-oravakohde Hiirilammella. Tässä raportissa on esitetty tuulivoimahankkeen luontoselvitysten tulokset koskien Murtomäen kaava-aluetta. Vuoden 2014 ja 2015 maastotöiden tulokset on esitetty omien otsakkeidensa alla. Raportin kartoissa on esitetty kaavaehdotusluonnoksen 7.3.2016 mukaiset voimalapaikat ja kaava-alue.

2.1 Kasvillisuus ja luontotyypit 16UEC0146 5 Maastoselvityksissä on keskitytty suunniteltujen tuulivoimaloiden, tielinjauksien ja voimajohdon alueille, sekä luonnon kannalta arvokkaille alueille. Voimajohtoreitin alueella maastossa tarkastettavat kohteet valittiin karttatarkastelun perusteella, linjaa ei ole inventoitu koko matkaltaan. Tarkastettaviksi kohteiksi valittiin luonnontilaisia suoalueita, vesistöjen ylityspaikkoja sekä potentiaalisia vanhempia metsäkuvioita. Työn periaatteena oli alueen luonnon ominaispiirteiden selvittäminen sekä arvokkaiden ja luonnon monimuotoisuuden kannalta huomioitavien kohteiden paikantaminen. Maastotöissä havainnoitiin luonnon yleispiirteet sekä arvokkaat luontokohteet. Arvokkaina luontokohteina selvitysalueelta kartoitettiin metsälain 10 mukaiset metsäluonnon erityisen arvokkaat elinympäristöt, luonnonsuojelulain 29 nojalla suojeltavat luontotyypit, vesilain luvun 2:11 mukaiset vesiluonnon suojelutyypit, Suomen luontotyyppien uhanalaisluokituksen (Raunio ym. 2008) mukaiset luontotyypit, uhanalaisen tai muun huomionarvoisen lajiston esiintyminen ja muut luontoarvojen kannalta huomioitavat kohteet. Luontoselvityksen pohjatietoina on käytetty Metsähallituksen kuviotietoja sekä Ympäristöhallinnon paikkatietoaineistoja (OIVA- ja Hertta-tietokannat). Maastotyöt ja raportoinnin on tehnyt FM biologi Aija Degerman. Maastokäynnit tehtiin ajalla 4. 6.6., 1. 4.7. ja 8. 10.7. 17.7., 7.8., 9.8. ja 23.8.2013. Kasvillisuutta selvitettiin maastokäynnein myös 11. 12.7.2012, jolloin maastokäynnin teki FM biologi Ella Kilpeläinen. Täydentävä luontoselvitys v. 2014 Maastoselvitykset kohdennettiin hankkeen YVA-vaihtoehdoissa esitetyistä voimalapaikoista hankkeen aikana muuttuneisiin voimalapaikkoihin, sähköasemille ja näiden välisille voimajohtolinjoille sekä tielinjausten lähiympäristöön. Voimajohtoreitin alueella maastossa tarkastettavat kohteet valittiin kartta- ja ilmakuvatarkastelun perusteella. Tarkastettaviksi kohteiksi valittiin sellaisia kohteita, joista ei YVAmenettelyn yhteydessä tehdyn luontoselvityksen kautta ollut olemassa tietoja ja joissa ennakkoarvion perusteella olisi mahdollista esiintyä huomionarvoisia lajeja tai luontotyyppejä. Tielinjauksilta tarkastettiin vesistöylityskohteet sekä teiden viereen sijoittuvia lähteitä. Maastotöissä havainnoitiin luonnon yleispiirteet sekä arvokkaat luontokohteet. Arvokkaina luontokohteina selvitysalueelta kartoitettiin metsälain 10 mukaiset metsäluonnon erityisen arvokkaat elinympäristöt, luonnonsuojelulain 29 nojalla suojeltavat luontotyypit, vesilain luvun 2:11 mukaiset vesiluonnon suojelutyypit, Suomen luontotyyppien uhanalaisluokituksen (Raunio ym. 2008) mukaiset luontotyypit, uhanalaisen tai muun huomionarvoisen lajiston esiintyminen ja muut luontoarvojen kannalta huomioitavat kohteet. Luontoselvityksen pohjatietoina on käytetty Metsähallituksen kuviotietoja sekä Ympäristöhallinnon paikkatietoaineistoja (OIVA- ja Hertta-tietokannat). Maastotyön yhteydessä tehtiin havaintoja myös liito-oravan potentiaalisista elinympäristöistä. Maastotyöt ja raportoinnin on tehnyt FM Mika Welling. Maastokäynnit tehtiin pääosin ajalla 1. 2.7. ja 22.7.2014. Tielinjausten vesistöylitykset selvitettiin 8.9.2014. Lisäksi mahdollisia luontokohteita havainnoitiin toukokuussa tehdyn viitasammakkoselvityksen maastotöiden yhteydessä. Keväällä 2015 tehtiin täydentäviä selvityksiä liito-oravan sekä linnuston osalta.

2.2 Eläimistö 16UEC0146 6 Täydentävän luontoselvityksen kasvillisuus ja luontotyyppikartoitusten kohteet on esitetty liitekartoilla 4.1-4.2. Pääosin samoilla kohteilla selvitettiin myös linnuston potentiaalisia arvoja siltä osin, kun niissä arvioitiin olevan mahdollisia linnustoarvoja. Kaava-alueella selvitettiin muutto- ja pesimälinnustoa sekä liito-oravan, lepakoiden ja viitasammakon esiintymistä maastoselvityksin vuonna 2013, 2014 ja 2015. Muiden eläinlajien osalta alueen elinympäristöjä havainnoitiin muiden maastoselvitysten yhteydessä ja arvioitiin soveltavuutta potentiaalisiksi elinympäristöiksi. Selvitystä täydentämään on koottu yhteen alueelta olemassa olevaa tietoa. Maastotyöt ja raportoinnin ovat suorittaneet liito-oravan osalta FM biologi Aija Degerman (maastotyöt ja raportointi) ja FM Mika Welling (maastotyöt ja raportointi), lepakoiden osalta Teemu Virtanen Biologitoimisto Vihervaara Oy (maastotyöt ja raportointi), linnuston ja maaeläimistön osalta FM biologi Aappo Luukkonen (maastotyöt ja raportointi), ympäristöasiantuntija Harri Taavetti (maastotyöt, raportointi), FM Vesa Hyyryläinen (maastotyöt), FM Juhani Karvonen (maastotyöt) sekä ympäristöasiantuntija Toni Eskelin (maastotyöt) Epävarmuustekijät on kerrottu kunkin selvitysmenetelmän yhteydessä. 2.2.1 Linnustoselvitykset Vuosina 2012 2013 toteutetussa hankkeen YVA-menettelyyn liittyneessä linnustoselvityksessä selvitettiin koko silloisen tuulipuistoalueen (eli nykyiset Piiparinmäen ja Murtomäen alueet yhteensä) ja voimajohtoalueiden muutto- ja pesimälinnustoa kaikkiaan noin 780 tuntia eli noin 95 päivää. Muuttolinnustoa sekä muuttoreittejä selvitettiin kevät- ja syysmuuton tarkkailulla huhti toukokuussa ja elo lokakuussa. Syysmuuttoa havainnoitiin sekä syksyllä 2012 että syksyllä 2013. Lisäksi muuttolintuselvityksissä on tehty yhteistyötä viereisen Kokkosuon tuulivoimahankkeen kanssa. Pesivää lintulajistoa selvitettiin maalis heinäkuussa 2013 tehdyillä maastoinventoinneilla sekä muuttuneiden voimalapaikkojen osalta heinäkuussa 2014. Muutonseurannat Muutonseurannat toteutettiin havainnoimalla muuttavia lintuja hyviltä näköalapaikoilta optiikkaa hyväksi käyttäen. Havainnointipaikkoja oli molemmilla kaava-alueilla sekä niiden läheisyydessä. Keskeisistä tarkkailupisteistä kaksi sijaitsi kaava-alueen lounaisja länsipuolella (Hällämöharju ja Kallovaara) ja yksi kaava-alueen pohjoispuolella (Pahkapuronkangas) (Kuva 2-1). Hällämöharjulta on esteetön näkyvyys sektorissa SE W ja hyvä näkyvyys N E. Kallovaaran tarkkailupisteestä on esteetön näkyvyys sektorissa SW NW. Pahkapuronkankaalla näkyvyys on esteetön sektorissa NW E ja hyvä näkyvyys sektorissa E NW. Tarkkailupisteet olivat pääasiassa samat kevät- ja syysmuuton seurannoissa. Näiden lisäksi muuttoa havainnoitiin muiden maastokäyntien yhteydessä. Saatujen keskenään varsin samankaltaisten tulosten perusteella on syytä olettaa muuton olevan yleisluonteeltaan hyvin samankaltaista alueen eri osissa ja kaikista tarkkailupisteistä saatuja tuloksia voi soveltaa molempiin kaava-alueisiin.

7 Kuva 2-1 YVA-vaiheen muutontarkkailupisteiden sijainti. Keskeisinä kohteina olivat suurikokoisten lajien, kuten laulujoutsenen, hanhien, kurjen ja petolintujen muutto. Havainnoidut päivät ja kellonajat pyrittiin ajoittamaan tarkasteltavien lajien muuton kannalta parhaisiin ajankohtiin. Pääasiassa havainnointia oli aamuisin ja aamupäivisin auringonnoususta eteenpäin, mutta myös iltapäivisin petomuuton aikaan. Tarkkailua oli pääsääntöisesti yhdestä tarkkailupisteestä kerrallaan. Havaituista linnuista kirjattiin ylös laji- ja yksilömäärätietojen lisäksi havaintoaika, ohituspuoli ja arvioitu etäisyys havaintopaikkaan nähden, lentokorkeus sekä lentosuunta. Myös selvät muutokset havaitussa lentosuunnassa ja lentokorkeudessa kirjattiin. Lisäksi huomioitiin tuulen suunta ja voimakkuus, jotta voitaisiin arvioida sen vaikutusta muuttoreitteihin. Muuttavien lintujen lukumääriä koskevia arvioita on täydennetty läheisen Kokkosuon tuulivoimahankkeen linnustoselvityksistä saaduilla tiedoilla. Kokkosuon muutonseuranta on toteutettu samoin menetelmin vuoden 2013 aikana (Helo & Helo 2013, julkaisematon). Muuttavien lintujen kokonaismääriä arvioitaessa on laskennallisesti arvioitu, montako yksilöä muuttaa kutakin päämuuttosuunnan suuntaista kilometrin levyistä sektoria kohti. Mikäli havaintoja ei ole kyetty paikantamaan tarkasti (joko johtuen vähistä havainnoista tai puutteellisista sijaintiarvioista), kokonaismääräarvio on tehty arvioimalla havainnoinnin maantieteellistä kattavuutta sekä Kokkosuon hankkeen että tämän hankkeen havainnointi mukaan luettuina.

Kevätmuuton seuranta 16UEC0146 8 Kevätmuuton maastoseuranta toteutettiin huhti toukokuussa 2013. Havaintopäiviä kertyi yhteensä 22, joista 15 päivänä keskityttiin ensisijaisesti muutonseurantaan ja seitsemänä päivänä seurantaa suoritettiin muiden maastotöiden yhteydessä. Kevään 2013 muutonseurannan yhteydessä saatiin suhteellisen edustava yhden muuttokauden havaintoaineisto useiden lajien yksilömäärästä ja muuttokäyttäytymisestä. Aineistoa täydennettiin Kokkosuon tuulivoimahankkeen selvitysten aineistolla. Kokkosuon muutonseuranta on toteutettu 12.4. 27.5.2013 ja aineistoa on saatu 112 tunnin ajalta (Helo & Helo 2013, julkaisematon). Syysmuuton seuranta Syysmuuttoa tarkkailtiin lokakuussa 2012 ja elo lokakuussa 2013. Syksyllä 2012 tarkkailtiin samanaikaisesti kahden havainnoijan toimesta kolmena päivänä 10. 12.10. Vaalan Syrjävaarassa ja Vuolijoen Pikku Turkkisuolla. Tarkkailulla pyrittiin selvittämään luoteesta kaakkoon kulkevan petolintureitin jakautumista Oulujärven pohjois-/itäpuolelle ja länsi-/eteläpuolelle. Syksyllä 2013 havainnointiin yhden havainnoijan toimesta kaikkiaan kahdeksan päivää 23.8. 16.10 välisenä aikana. Havainnoidut päivät pyrittiin ajoittamaan petolintujen, hanhien ja joutsenten muuton kannalta otollisiin päiviin. Myös syysmuuttoaineistoa täydennettiin Kokkosuon tuulivoimahankkeen selvitysten aineistolla. Kokkosuon syysmuuttoa havainnoitiin 15 päivää 26.8. 16.10.2013 välillä (Helo & Helo 2013, julkaisematon). Muuttavan linnuston selvityksiin liittyvät epävarmuustekijät Tätä selvitystä varten toteutetun muutonseurannan merkittävimmät epävarmuustekijät liittyvät lintujen muuttoreiteissä ja -kannoissa tapahtuvaan luontaiseen vuosittaisvaihteluun. Yhden muuttokauden kattavat selvitykset ovat usein vaikeasti yleistettävissä pidemmälle ajanjaksolle, koska lintujen muuttoreitit ja lentokorkeudet riippuvat mm. vallitsevasta säätilasta. Muutonseurantojen ajoittaminen tuulivoiman törmäysvaikutuksille herkkien lajien päämuuton aikaan ja tarkkailun keskittäminen niihin tarkoittaa väistämättä sitä, että osa alueen kautta muuttavasta linnustosta jää havainnoimatta. Lisäksi muutontarkkailun päivittäinen havainnointiaika ajoitettiin yleensä aamun ja alkuiltapäivän vilkkaimman muuton aikaan, joka on vain pieni osa valoisasta ajasta. Lintuja muuttaa merkittävässä määrin myös illalla ja etenkin yöllä, mutta alueen yömuutosta ei ole olemassa tutkittua tietoa. Lentokorkeuksien ja etäisyyksien arvioiminen sisältää aina jonkin verran havainnoijasta riippuvia virhelähteitä, jolloin ne ovat havainnoijan subjektiivisia arvioita. Tähän vaikuttaa myös havainnoijan muutontarkkailukokemus. Tehtyjen muutonseurantojen tuloksista saatiin suhteellisen edustava yhden muuttokauden havaintoaineisto useiden kaava-alueiden kautta muuttavien lajien yksilömäärästä ja muuttokäyttäytymisestä. Tämän lisäksi lintujen lukumääriä koskevia arvioita on täydennetty muulla olemassa olevalla havaintoaineistolla, kuten kaavaalueen viereisen Kokkosuon muutonseuranta-aineistolla, joten kokonaismuuttajamääristä on saatu vähintään hyvä kuva.

Törmäysmallinnus ja lintujen törmäysriski 16UEC0146 9 Kaavan vaikutustenarvioinnissa käytettiin YVA:a varten laaditun luontoselvityksen törmäysmallin tuloksia. Pesimälinnustoselvitykset Kaava-alueen pesimälinnustoa selvitettiin erillisin maastoselvityksin. Maastoselvityksiä täydennettiin olemassa olevien havaintoaineistojen perusteella kokoamalla yhteen alueelta olemassa oleva lajistotieto (Metsähallituksen metson soidinpaikkatiedot sekä maakotkan reviiritiedot ja Luonnontieteellisen keskusmuseon sääksireviiritiedot). Maastoinventoinnit suunnattiin alueille, jotka arvioitiin ennakkotietojen (kartta- ja ilmakuvatarkastelut, tuulipuiston layout) perusteella linnustollisesti keskeisimmiksi tai joille arvioitiin aiheutuvan mahdollisia vaikutuksia (tuulivoimaloiden suunnitellut sijoituspaikat sekä niille johtavat tielinjaukset lähiympäristöineen). Pesimälinnustoselvityksen tarkoituksena oli selvittää tuulivoimaloiden lähiympäristön uhanalaisten, EU:n lintudirektiivin liitteen I lajien tai muutoin suojelullisesti huomionarvoisten lintulajien esiintyminen (Neuvoston direktiivi 79/409/ETY, Rassi ym. 2010). Lisäksi erillisin kartoituksin selvitettiin päiväpetolintujen, kanalintujen ja pöllöjen esiintymistä. Kyseisten lajihavaintojen ja maastokäyntien yhteydessä tehtyjen biotooppitarkastelujen perusteella rajattiin hankealueelta alueet, jotka arvioitiin linnustollisesti arvokkaiksi. Yksittäisen tuulivoimalayksikön häiriövaikutukset rajoittuvat useimpien lajien osalta varsin pienelle alueelle (tutkimusten mukaan noin 500 800 m säteelle voimaloista, kts. esim Hötker ym. 2006). Tämän vuoksi kunkin suunnitellun voimalapaikan pesimälinnustoa selvitettiin kartoituslaskennoilla 500 m säteeltä tuulivoimaloiden sijoituspaikoilta 15.5. 30.6. kolmen kartoittajan toimesta yhteensä 40 päivää (Piiparinmäen ja Murtomäen kaava-alueet yhteensä). Kartoitus suoritettiin linnustonseurannan havainnointiohjetta (Koskimies & Väisänen 1988) mukaillen siten, että laskentakierroksia kutakin voimala-aluetta kohti oli vain yksi. Lisäksi linnustollisesti arvokkaimpien lajien havaitsemisen tehostamiseksi yleisimmät varpuslinnut jätettiin yksilötasolla huomioimatta. Laskennoissa käytiin laskenta-alue läpi siten, että 500 m säteeltä luonnontilaiset biotoopit kartoitettiin noin 50 150 m välein. Muita, linnustolliselta arvoltaan vähäisemmiksi arvioituja kohteita, kuten hakkuita, ojitettuja soita ja taimikoita ei kartoitettu systemaattisesti. Kunkin kartoitusalueen (19,5 ha) laskentaan käytettiin 1,5 3,5 h riippuen biotoopista. Yhden laskentakerran kartoituslaskenta ei anna lintulajistosta kattavaa kuvaa. Siksi havaittujen lintulajien ja yksilöiden lisäksi maastokäynneillä pyrittiin havainnoimaan ja tunnistamaan myös ne biotoopit, joissa linnustolliset arvot saattaisivat olla merkittävät. Linnustollisesti arvokkaita alueita rajatessa otettiin siis lajihavaintojen lisäksi huomioon kohteen biotooppi. Toisin sanoen, esimerkiksi vanhojen ja luonnontilaisten metsäkuvioiden sekä luonnontilaisten suoalueiden linnustollinen arvo perustuu havaittujen lajien lisäksi siihen potentiaaliin, mikä kyseisillä kuvioilla voisi olla. Tulosten perusteella suoritettiin tuulivoimarakentamisen mahdollisten pesimälinnustovaikutusten arviointi. Linnustollisesti arvokkaiden alueiden rajauksessa kuvion laajuuteen vaikutti lisäksi kuvion yhtenäisen biotoopin laajuus vaikka koko kuviota ei olisi selvitettykään (eli linnustollisesti arvokkaiksi tulkitut alueet saattavat yltää kauemmaksi kuin 500 m etäisyydelle voimaloista). Kuvioiden tulkinnassa käytettiin apuna sekä kasvillisuuskartoitusten tuloksia että alueen ilmakuvia.

10 Pesimälinnustoselvityksen osalta epävarmuustekijät liittyvät lähinnä linnuston vuosittaisvaihteluun, mikä heikentää yhden vuoden maastoinventointien tulosten yleistettävyyttä pidemmälle aikavälille. Yhden vuoden ja yhden laskentakerran inventointien perusteella ei pystytä havaitsemaan kaikkia tarkasteltavalla alueella pesiviä lajeja tai yksilöitä. Kaikki lajit ja yksilöt eivät myöskään välttämättä pesi kyseisellä alueella juuri selvitysvuotena. Olemassa olevien linnustoaineistojen määrä luontoselvityksen tarkastelualueelta on vähäinen erityisesti pesimälinnuston osalta. Osin näitä puutteita paikkaa biotooppitarkastelu, jossa asiantuntija-arviona arvioitiin kyseisen tarkastelualueen biotoopin soveltuvuutta linnustollisesti arvokkaimmille lajeille. Voimajohtoalueiden pesimälinnustoselvitykset Voimajohtolinjan linnustoa ja pesimäbiotooppeja selvitettiin kävelemällä suunniteltu linja kesäkuun puolenvälin jälkeen kertaalleen läpi siten, että kaava-alueen läpi ja siltä luoteeseen kulkeva voimajohtolinja sekä Vuolijoelle kulkevan voimajohtolinjan osuus selvitettiin kartta- ja ilmakuvatarkastelun perusteella luonnontilaisilta osuuksiltaan. Voimalinja-alueiden selvitysten perusteella tunnistettiin linnustollisesti arvokkaimmat kohteet, joiden läpi suunniteltu johtokäytävä kulkee. Selvityksessä ei siis pyritty havaitsemaan vain johtoreitin varrella selvityshetkellä esiintyvää lajistoa, vaan hankkeen kannalta oleellisempaa on tunnistaa reitin varrella potentiaaliset linnustollisesti arvokkaat kohteet, kuten luonnontilaiset suot ja metsäkuviot. Pöllöselvitys Pöllökartoitus toteutettiin pöllöjen soidinaikana vuoden 2013 keväällä. Maastokäynnit tehtiin 3. 9.4.2013 kolmena yönä (Piiparinmäen ja Murtomäen kaava-alueet yhteensä) kahden kartoittajan toimesta. Kartoitus tehtiin ajamalla autolla ja moottorikelkalla alueen metsäteitä pitkin pysähtelemällä kuuntelemaan noin 3 5 minuutiksi noin 500 metrin välein. Kaikki käynnit tehtiin illalla ja iltayöstä auringonlaskun ja puolenyön välillä, jolloin pöllöjen soidin on yleensä aktiivisimmillaan. Sää oli kaikilla kerroilla selvityksen tekoon otollinen, eli lauha ja heikkotuulinen tai tyyni. Soiviin pöllöihin kiinnitettiin huomiota myös muiden maastokäyntien yhteydessä. Esimerkiksi metson soidinpaikkakartoitukset tehtiin myös pöllöjen soitimelle otolliseen aikaan aamuyöllä. Lisäksi pesimälinnuston pistelaskennoissa kiinnitettiin huomiota myös mahdollisten pöllöpoikueiden kerjuuääniin niiltä osin, kuin laskennat ajoittuivat hyvin aikaiseen aamuun, jolloin poikueet ovat vielä tavallisesti äänessä. Pöllöselvitys sisältää epävarmuuksia, joista suurimpana voidaan pitää pöllökantojen suurta vuosittaista alueellista vaihtelua. Vuosi 2013 oli alueella suhteellisen heikko myyrävuosi, mikä vähentää alueella pesivien pöllöjen määrää merkittävästi verrattuna hyvään myyrävuoteen. Näin ollen nyt saatu tulos kertoo vain heikkona myyrävuotena vallitsevista pöllökannoista alueella. Kattavan kuvan saamiseksi alueen pöllökannoista ja -lajistosta sekä sen vuosittaisesta vaihtelusta kartoitusten tulisi kattaa useamman pesimäkauden ja ainakin yhden myyrähuipun. Kanalintujen soidinpaikkakartoitus Metson soitimia etsittiin hankealueilta (Piiparinmäen ja Murtomäen kaava-alueet yhteensä) maalis toukokuussa kaikkiaan 15 päivän aikana. Lisäksi havaintoja tehtiin voimalapaikkojen kartoitusten yhteydessä. Metso kelpuuttaa soidinpaikoikseen pääsääntöisesti yhtenäiset, vähintään kymmenien hehtaarien kokoiset yli 30-vuotiaat ensiharventamattomat männiköt. Metson soidinpaikkojen kartoittamiseksi alueen metsärakennetta tarkasteltiin kartta-aineistosta ja ilmakuvista. Tulkinta sopivista

16UEC0146 11 soidinalueista tehtiin Keski-Suomen Metsoparlamentin ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tuottaman ohjeen avulla (Keski-Suomen riistanhoitopiiri 2012). Lisäksi Metsähallituksen paikkatietojärjestelmään on tallennettu tiedot valtion mailla sijaitsevista ja tiedossa olevista metson soidinpaikoista. Niiden perusteella rajattiin ne alueet, joiden arvioitiin soveltuvan metson soidinpaikoiksi. Näitä rajattuja alueita kierrettiin aamuyöllä - aamulla mahdollisten metson soitimien löytämiseksi huhtikuun lopun ja toukokuun aikana. Myös lumi- ja muihin jälkiin sekä jätöksiin kiinnitettiin huomiota. Lisäksi alueella liikuttiin metsäautoteiltä käsin kuunnellen. Teerien soidinpaikkoja kartoitettiin kiertämällä hankealueella ja sen ympäristössä olevia avosoita ja muita avoimia alueita. Kartoitusta tehtiin huhtikuussa aamuisin yleensä muiden kartoitusten yhteydessä. Soivat teeret laskettiin kiikareilla ja kaukoputkella aukean reunalta. Soivia riekkoja kartoitettiin myös muiden kartoitusten yhteydessä. Lisäksi kaikkien kanalintulajien osalta tietoa kerättiin paikallisilta metsästäjiltä. Metsäkanalintujen reviiri- ja soidinpaikkakartoitukseen ei liity merkittäviä epävarmuustekijöitä. Kartoitukset olivat varsin kattavat ja yhdessä metsästäjiltä saadun informaation kanssa on voitu muodostaa selkeä kuva hankealueen metsäkanalintujen tärkeimmistä soidin- ja reviirialueista. Ainoastaan metson soitimien yksilömääristä ei voitu tehdä tarkempaa analyysia, joten soitimia ei voida laittaa kokojärjestykseen. Petolintujen reviirikartoitus Päiväpetolintujen reviirit voidaan tunnistaa parhaiten lajien poikasaikaan kesäkuun lopulta heinäkuun puoliväliin jatkuvalla jaksolla. Keväällä reviirit eivät ole vielä kaikilta osin muodostuneet yhtä selkeästi tunnistettaviksi. Pesimäkauden aikainen petolintujen havainnointi tapahtui maalis heinäkuussa. Havaintoja tehtiin lisäksi sekä kevätmuuttoselvitysten, että voimalapaikkojen kartoitusten yhteydessä. Yhteensä havainnointia kertyi noin 15 päivää (Piiparinmäen ja Murtomäen kaava-alueet yhteensä) voimalapaikkojen ja kevätmuutonseurannan päällekkäisyydet mukaan lukien. Havainnointi ajoitettiin pääasiassa klo 8 18 välille. Havainnointipisteitä oli useita, ja ne sijaitsivat hankealueen eri osissa siten, että niistä avautui mahdollisimman hyvä näkymäsektori koko hankealueelle. Pistehavainnoinnin lisäksi selvityksen yhteydessä kierrettiin jalkaisin biotoopeiltaan potentiaalisimmat petolintujen reviirialueet hankealueen sisällä. Petolintujen reviirikartoitus sisältää epävarmuuksia, joista suurimpana voidaan pitää petolintukantojen suurta vuosittaista alueellista vaihtelua. Vuosi 2013 oli alueella suhteellisen heikko myyrävuosi, mikä vähentää merkittävästi alueella pesivien, myyriä ravintonaan käyttävien petolintujen (mm. sinisuohaukka, hiirihaukka, tuulihaukka) määrää verrattuna hyvään myyrävuoteen. Näin ollen nyt saatu tulos kertoo vain heikkoina myyrävuosina vallitsevista petolintukannoista alueella. Kattavan kuvan saamiseksi alueen petolintukannoista ja -lajistosta sekä niiden vuosittaisesta vaihtelusta kartoitusten tulisi kattaa useamman pesimäkauden ja ainakin yhden myyrähuipun. Lisäksi osa lajeista (mm. varpushaukka) on pesimäaikaan hyvin piilotteleva ja vaikeasti havaittava. Näin ollen kattavienkaan selvitysten yhteydessä ei välttämättä havaita kaikkia selvitysalueen reviireitä. Täydentävä linnustoselvitys v. 2014 Linnuston osalta vuoden 2014 maastoselvitykset kohdennettiin hankkeen YVAvaihtoehdoissa esitetyistä voimalapaikoista hankkeen aikana muuttuneiden

12 voimalapaikkojen ympäristöön sekä voimajohtolinjalle. Voimajohtoreitin alueella maastossa tarkastettavat kohteet valittiin karttatarkastelun perusteella, linjaa ei ole inventoitu koko matkaltaan. Tarkastettaviksi kohteiksi valittiin luonnontilaisia suoalueita, vesistöjen ylityspaikkoja sekä potentiaalisia vanhempia metsäkuvioita. Työn tavoitteena oli linnuston kannalta potentiaalisesti arvokkaiden ja luonnon monimuotoisuuden kannalta huomioitavien kohteiden paikantaminen. Selvityskohteet olivat pääosin samoja kuin kasvillisuus- ja luontotyyppien täydentävässä selvityksessä (liite 4). Osalla näistä paikoista ei arvioitu olevan ilmakuvatarkastelun perusteella linnustollista potentiaalia. Maastokäynnit tehtiin ajalla 22. 24.7.2014. Koska maastotyö tehtiin loppukesästä, varsinaisen linnustoselvityksen sijaan linnustollisia arvoja pystyttiin arvioimaan lähinnä biotooppitarkasteluna ajankohdan sallimalla tarkkuudella. Tavoitteena oli paikallistaa suojelullisesti huomattaville lajeille otolliset biotoopit ja ottamaan ne huomioon hankkeen jatkosuunnittelussa. Myös havaittuihin lintuihin kiinnitettiin huomiota, mutta loppukesään ajoittuvan selvityksen aikana todennäköisesti valtaosa pesivästä linnustosta jäi havaitsematta. Täydentävä linnustoselvitys v. 2015 Murtomäen osayleiskaavaluonnoksesta antamassaan lausunnossa Kainuun ja Pohjois- Savon ELY-keskukset edellyttivät linnustoa selvitettäväksi edelleen täydentävillä selvityksillä. Näitä olivat: - Hiirimäen vanhan metsän alueen pesimälinnuston kartoittaminen - kaakkurin esiintymisen selvittäminen hankealueen ja sen välittömän lähialueen lammilla - metsähanhen esiintymisen selvittäminen hankealueella - Voimajohtolinjan pesimälinnustoselvitykset selvittämättömiltä osuuksilta Hiirimäen täydentävä pesimälinnustokartoitus Vuonna 2014 tehdyissä uusien voimalapaikkojen luontoselvityksissä todettiin voimalapaikkojen 131 ja 132 läheisyydessä sijaitseva Hiirimäen ja Hiirilammen alue potentiaalisesti linnustollisesti huomionarvoiseksi kohteeksi. Selvitys tehtiin kuitenkin linnustoselvitysten kannalta liian myöhäisenä ajankohtana heinäkuussa, joten Pohjois- Savon ELY-keskuksen lausunnon mukaisesti kohteelle tehtiin maastokäynnit 5.6. ja 15.6.2015. Selvitys tehtiin linnustonseurannan kartoituslaskennan havainnointiohjetta (Koskimies & Väisänen 1988) mukaillen siten, että käyntikertoja oli kaksi. Hiirilammen ympärillä levittäytyvä vanhan metsän kuvio kierrettiin läpi siten, että mikään kohta kuviosta ei jäänyt yli 50 m etäisyydelle kulkureitistä. Selvityksessä keskityttiin suojelullisesti huomionarvoisten tai tuulivoiman vaikutuksille herkiksi tiedettyjen lajien havaitsemiseen, joten yleiset ja runsaslukuiset lajit jätettiin yksilötasolla kirjaamatta. Kaakkurin esiintymisselvitys Pohjois-Savon ELY-keskuksen lausunnon mukaisesti kaakkurin pesintää voimalapaikkojen läheisyydessä sijaitsevilla lammilla selvitettiin kesällä 2015. Maastokäynnit suoritettiin ja 15.6. ja 29.7. Käytyjä lampia olivat Koukolampi, Valkeinen, Valkeissuon länsipuolella sijaitseva nimetön lampi, Rajalampi, Sarvilampi ja Joutenlampi. Lisäksi Hiirilammella käytiin muiden selvitysten yhteydessä. Käynneistä ensimmäinen oli lähinnä lampien soveltuvuuden tarkastelua kaakkureiden

13 pesimälammiksi. 29.7. tehtiin varsinainen selvitys. Tällöin kaakkuripoikueet ovat kuoriutuneet ja poikaset emoineen uivat näkyvästi pesimälammella. Metsähanhen esiintymisselvitys Koska metsähanhi on pesimäaikana erittäin vaikea havaittava, metsähanhen esiintymistä kaava-alueella selvitettiin olemassa olevan tiedon perusteella (Seppo Ronkainen 2015, henk. koht. tiedonanto). Voimajohtolinjan pesimälinnustokartoitus Piiparinmäen ja Murtomäen tuulivoimapuistojen ja Harsunlehdon sähköaseman sekä Harsunlehdon ja Vuolijoen välisten suunniteltujen voimajohtolinjojen linnustoa on selvitetty vuosien 2013 2015 välisenä aikana. Vuoden 2015 linnustoselvitykset kohdennettiin olemassa olevalle Vuolijoki-Pyhäjärvi voimajohtolinjalle välille Harsunlehto (sähköasema) Ryynäsjoki. Voimajohtolinja Ryynäsjoelta Vuolijoelle on selvitetty samoin menetelmin Kokkosuon tuulivoimapuiston linnustoselvitysten yhteydessä vuonna 2013 ja näiden selvitykset on yhdistetty tässä raportissa. Selvitykset suoritettiin linnustonseurannan havainnointiohjeen linjalaskentamenetelmää (Koskimies & Väisänen 1988) soveltaen. Linjalaskentaa käytetään yleisesti linnuston selvitys- ja seurantamenetelmänä ja se antaa suhteellisen nopeasti edustavan kuvan alueen kokonaislinnustosta lukuun ottamatta vesilinnustoa. Koska kyseessä on voimalinja, linjalaskenta soveltuu laskentamenetelmäksi erityisen hyvin. Normaalista linjalaskennasta poiketen tavoitteena oli selvittää vain pesivän maalinnuston lajisto johtokäytävän varrella. Parimäärät laskettiin vain suojelullisesti huomionarvoisesti lajeille. Pesimälinnuston kokonaistiheyksiä ei laskettu, koska niiden laskemiselle keskeinen pääsarka oli käytännössä avoin johtokäytävä. Tästä johtuen linjalaskennassa kokonaistiheyksien tulkintaan käytettävä laskentakaava ei tuottaisi totuudenmukaista tulosta. Lisäksi johtokäytävän leventämisen aiheuttamien linnustovaikutusten arvioinnin kannalta oleellisempaa oli selvittää suojelullisesti huomionarvoisten lajien esiintyminen johtokäytävän varrella sekä alueella mahdollisesti sijaitsevat linnustollisesti arvokkaat biotoopit. Selvitetty väli jaettiin kahteen osaan, jotka selvitettiin kertaalleen 5.6. ja 6.6.2015 Selvitetyn johtokäytävän yhteispituus oli 9,1 km. Vuoden 2014 selvitykset kohdennettiin tuulipuistoalueiden ja Harsunlehdon sähköaseman välisille voimajohtolinjoille. Voimajohtoreitin alueella maastossa tarkastettavat kohteet valittiin karttatarkastelun perusteella, linjaa ei ole inventoitu koko matkaltaan. Tarkastettaviksi kohteiksi valittiin luonnontilaisia suoalueita, vesistöjen ylityspaikkoja sekä potentiaalisia vanhempia metsäkuvioita. Työn tavoitteena oli linnuston kannalta potentiaalisesti arvokkaiden ja luonnon monimuotoisuuden kannalta huomioitavien kohteiden paikantaminen. Vuonna 2013 voimajohtoreittien linnustoa selvitettiin hankkeen YVA-selvitysten yhteydessä. Voimajohtolinjan linnustoa ja pesimäbiotooppeja selvitettiin kävelemällä suunniteltu linja kertaalleen läpi siten, että hankealueiden sisälle jäävä osuus (silloinen VE1) käveltiin läpi kokonaisuudessaan ja hankealueiden välinen (silloiset VE1 ja VE2) osuus kartta- ja ilmakuvatarkastelun perusteella luonnontilaisilta osuuksilta. Voimalinjaalueiden selvitysten perusteella tunnistettiin linnustollisesti arvokkaimmat kohteet, joiden läpi suunniteltu johtokäytävä kulkee.

2.2.2 Liito-orava 2.2.3 Lepakot 16UEC0146 14 Liito-oravasta ei ollut aikaisempia havaintoja ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä suunnitellulta tuulipuistoalueelta (Pohjois-Pohjanmaan ELYkeskus, Eliölajit tietojärjestelmä 16.4.2012). Liito-oravan esiintymistä alueella selvitettiin YVA:n kasvillisuusselvityksen yhteydessä papanakartoitusmenetelmällä sekä huomioimalla mahdolliset potentiaaliset elinympäristöt täydentävissä maastokartoituksissa kesällä 2014 ja keväällä 2015. Selvitykset kohdennettiin alueille, joilla oletettiin kartta- ja ilmakuvatarkastelun perusteella olevan liito-oravalle potentiaalista elinympäristöä kuten kuusikoita tai jokien reunusmetsiä. Liito-oravan esiintymiseen liittyvät epävarmuustekijät liittyvät papanakartoitusmenetelmään. Liito-oravan jätöksien puuttuminen lajille soveliaalta alueelta voi olla tilapäistä, varsinkin jos alueella on aikaisemmin havaittu liito-orava. Toisaalta papanoiden löytyminen puiden alta ei ole aina merkki siitä, että alue olisi liitooravan lisääntymispaikka. Liito-oravat ulostavat myös läpikulkupaikoille ja liikkuvat satunnaisesti normaalin elinalueensa ulkopuolella. Kolopuiden havaitsemisessa on myös omat hankaluutensa, eikä edes kokenut luontokartoittaja pysty välttämättä löytämään kaikkia tietyn alueen kolopuita (Sierla ym. 2004). Kartoituksen ajoittuminen kesään on myös epävarmuustekijä. Otollisin kartoitusajankohta on kevättalvella maalishuhtikuussa ennen lumien sulamista. Hankealueella esiintyviä lepakoita havainnoitiin ympäristövaikutusten arviointimenettelyn yhteydessä tuulipuistoalueelta kuuntelemalla niiden käyttämiä kaikuluotausääniä. Ultraäänialueelle sijoittuvat kaikuluotauspulssit eivät ole ihmiskorvin kuultavissa, mutta ne voidaan muuttaa kuuloalueelle tarkoitukseen suunnitellun laitteen avulla. Tässä kartoituksessa lepakoita kartoitettiin sekä aktiivisesti maastossa liikkumalla ja havainnoimalla käyttäen kahta ultraääni-ilmaisinta eli lepakkodetektoria (Wildlife Acoustics EM3+ ja Pettersson D240x) sekä passiivisesti maastoon jätettäviä ultraäänitallentimia (Wildlife Acoustics SM2Bat) yhteensä 50 eri kohteessa (Piiparinmäen ja Murtomäen kaava-alueet yhteensä), 5-8 pisteessä/yö. Tallentimet tallentavat lepakoiden ultraääniä automaattisesti sijoituspaikkansa läheisyydestä ja aikaleimalla varustetuista tallenteista voidaan jälkikäteen tunnistaa laji tai lajiryhmä. Tallentimet tarjoavat pistemäisesti arvokasta lisätietoa kohteen lepakkoaktiivisuudesta ja -lajistosta. Etenkin pienen lepakkotiheyden omaavilla paikoilla saattavat yön ainoat lepakkohavainnot olla juuri passiivitallentimien tekemiä. Yöaikaan sijoittuvia kartoituskäyntejä tehtiin vuonna 2013 kesä-syyskuussa yhteensä 12 kpl (Piiparinmäen ja Murtomäen kaava-alueet yhteensä). Kartoitusöinä vallitsi lepakoiden ruokailua ajatellen edullinen säätila, mikä tarkoittaa tyyntä, sateetonta ja yli kuuden asteen lämpötilaa. Passiivikartoitusta tehtiin maastokäyntien yhteydessä. Tallentimien sijainnit on esitetty kuvassa 5-1 ja havainnot kuvissa 5-2 ja 5-3. Maastotyöt suunniteltiin kartta- ja ilmakuvatarkastelujen sekä päiväaikaan tehtyjen maastokäyntien perusteella. Päiväaikaan voimaloiden sijoituspaikkojen soveltuvuus lepakoille arvioitiin metsätyypin perusteella. Epäedulliset kohteet, kuten laajat avohakkuut, taimikot ja pensaikot sekä laajat peltoalueet jätettiin kartoituksen ulkopuolelle. Karttatarkasteluihin perustuva arviointi kattoi koko alueen ja jokainen suunnittelutilanteen voimalansijoituspaikka arvioitiin. Maastokartoitus kohdennettiin

2.2.4 Viitasammakko 2.2.5 Muu eläimistö 16UEC0146 15 kriittisiksi arvioiduille sijoituspaikoille ja niiden läheisyyteen, sekä rakennusten läheisyyteen (alle 5 km). Kartoitusta suoritettiin alueen tiestöä hyväksi käyttäen autosta käsin, sekä siippalajien kannalta potentiaalisilla kohteilla maastossa kulkemalla. Autolla tai polkupyörällä saavutetaan saman yön aikana suurempi kattavuus ja menetelmä soveltuu hyvin lisänä pohjanlepakoiden havainnointiin lajin suosimien elinympäristöjen ja lajin käyttämän suhteellisen voimakkaan kaikuluotausäänen vuoksi. Hankealueen viitasammakkotilannetta selvitettiin maastohavainnoinnein toukokuussa 12.-13.5.2014 sekä 19.5.2014. Viitasammakolle potentiaalisia elinympäristöjä, joihin hankkeella voisi olla vaikutuksia, ei Murtomäen kaava-alueelta havaittu. Hankealueelta koilliseen kohti Otanmäkeä kulkevan voimajohtolinjan alueelta selvitettäviä kohteita oli neljä. Selvityskohteet on esitetty liitekartalla 4.2. Maastossa selvitettäviä kohteita kierrettiin hiljaa jalan pyrkien havainnoimaan viitasammakolle tyypillistä kutuääntelyä. Ensimmäisellä maastokäynnillä lämpötila vaihteli +8-12 C, tuulisuus vaihteli tyynestä heikkoon tuuleen. Olosuhteet selvittämiselle olivat hyvät. Toisella selvityskerralla lämpötila oli +18 C ja tuuli oli heikkoa. Olosuhteet havainnoinnille olivat tuolloinkin hyvät. Selvitysajankohtien välillä sää oli kylmää ja sateista. Toisella havainnointikerralla varmistettiin ensimmäisellä kerralla ilman havaintoja jääneitä kohteita. Suunnittelualueen riistaeläimistön sekä muun maaeläimistön osalta ei tehty varsinaisia maastoselvityksiä, vaan tietoa kerättiin olemassa olevasta aineistosta (Metsähallitus, RKTL nyk. Luke). 3 KASVILLISUUS JA LUONTOTYYPIT Kaava-alue sijoittuu luonnonmaantieteellisessä aluejaossa keskiboreaalisen kasvillisuusvyöhykkeen Pohjanmaan ja Pohjois-Karjala-Kainuun alueiden rajalle. Soiden aluejaossa keskiboreaaliseen aapasuovyöhykkeeseen (Pohjanmaa-Kainuun aapasuot) (Raunio ym. 2008, Eurola ym. 1995, Kalliola 1973). Pohjanmaa-Kainuun alueella soita on runsaasti, enemmän kuin missään muualla maassamme. Kainuussa esiintyy topografian vaihtelevuuden ansiosta korpia ja rämeitä sekä lähdekasvillisuutta (Eurola 1995). Suunnitellun tuulipuiston ja sen sähkönsiirron alueella maasto on vaihtelevaa. Maisemaa hallitsevat metsäiset vaarat ja niiden väleihin jäävät suot. Korkeus vaihtelee noin 150 220 m mpy. Alueen metsät ovat pääasiassa mäntypuustoisia tuoreita ja kuivahkoja kankaita. Tuoreita kankaita on erityisesti kaava-alueen eteläosassa. Metsät ovat talouskäytössä eikä luonnontilaista vanhaa metsää juuri ole. Rehevintä kasvillisuus on purojen varsilla. Soita esiintyy kankaiden välisillä alueilla ja niitä on voimakkaasti ojitettu. Kaavaalueelle ei sijoitu isoja luonnontilaisia soita. Alueen suot ovat pääosin karuja. Suunnitellun tuulipuiston alueella on useita lampia ja puroja. Suurin järvi on Petäjäjärvi kaava-alueen itäosassa. Lisäksi alueella on runsaasti pieniä, enimmäkseen suorantaisia lampia. Pieniä jokia ovat Rotimoon laskeva Petäjäjoki sekä Petäjäjokeen laskeva Joutenjoki. Alueella on useita puroja. Voimajohtolinjaus ylittää Pienestä Eteläjoesta

16 alkunsa saavan Eteläjoen ja Ryynäsjärvestä laskevan Ryynäsjoen, jotka linjan ylityskohdassa ovat kapeita puroja. Linja ylittää lisäksi metsätaloustoimissa oikaistun Tiikonpuron, sekä Joutenjoen ja Pönkäpuron. Kuva 3-1. Petäjäjärvestä Rotimoon laskeva Petäjäjoki. Suunnitellut tuulivoimalat sijoittuvat pääasiassa metsätalouskäytössä oleville alueille, jotka ovat hakkuualueita, taimikoita sekä tasaikäisiä mäntyvaltaisia metsiä. Vuolijoen sähköasemalle johtavan olemassa olevan voimalinjan alueella on talousmetsiä sekä ojitettuja soita. Suunnitellut sähköasemapaikat ovat kooltaan noin 0,5 hehtaaria eikä niiden sijoituspaikoilta löydetty arvokkaita luontokohteita. Liitekartoissa sähköasemien paikat on esitetty karttateknisistä syistä todellista suurempina. 3.1 Arvokkaat luontokohteet Luonnon kannalta merkittävät alueet ja kohteet on esitetty taulukossa Taulukko 3-1 ja liitteenä olevilla kartoilla arvokkaat luontokohteet (liite 1). Peruskarttojen ja ilmakuvien avulla valitut kohteet on rajattu kartoille maastokäyntien perusteella. Lisäksi on esitetty Metsähallituksen kuviotiedoissa esitetyt luonnon kannalta huomioitavat kohteet ja uhanalaisen sekä muun huomionarvoisen lajiston esiintyminen maastokäyntien, Eliölajit-tietojärjestelmän (Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus 16.4.2012) sekä Metsähallituksen kuviotietojen mukaan. Vuoden 2014 täydentävien maastokartoituksen tulokset on esitetty kohdassa 3.2. Taulukko 3-1. Arvokkaat luontokohteet maastokäyntien mukaan. Luontokohteet on esitetty liitteissä 1.1.-1.3. kartta nro kuvaus lähteet, lammet 1.1. 1:4 Pieni suorantainen Maitlampi. 1.1. 1:5 Lähde Rasvamäen eteläpuolella suokohteet 1.1. 2:20 Pieni avosuo. Suolla pieni lampi jota ei näy kartalla. Ojitukset ympärillä, mutta suon reunaojat sammaloituneet. Luonnontilaisen kaltainen. 1.1. 2:21 Joutenjoen rannat soiset. Kuollutta puustoa, kuusta ja koivua. Majava? 1.2. 2:22 Hiiripuron, noron, varressa pieni avosuo. Puro soistunut umpeen.

1.3. 2:23 16UEC0146 17 Korkeamäensuon reunoilla on puustoista rämettä; tupasvillaräme. Avosuolla suursaranevaa, vetisiä rimpiä. Mesotrofinen suo. Suolla kasvaa vaaleasaraa (Suomen vastuulaji). metsäkohteet, puronvarret 1.1. 3:8 Harsunpuroon laskeva puronvarsi, lehtomainen. 1.1. 3:9 Puroa perattu, mutta rehevä ja lehtomainen kasvillisuus, lehtipuustoa. MH:n kuviotiedoissa puronvarsi metsälakikohde. 1.1. 3:10 Pönkäpuron varsi rehevä, puron uomaa oikaistu. MH:n kuviotiedoissa puronvarsi metsälakikohde. 1.1. 3:11 Rehevä puronvarsi/noro. Peruskartalla puroa ei näy. 1.1. 3:12 Jäkälikköinen kallio. Puusto eri-ikäistä. Vanhoja kantoja. 1.1. 3:13 Pieni kalliopaljastuma hakkuun reunalla. 1.1. 3:14 Pönkäsuolta Pönkälampeen laskevan puron varsi rehevä. Puron ylittää uusi metsätie. 1.1. 3:15 Märkä luhtainen puronvarsi, lehtipuustoa ja pensaikkoa. Ojituksia puron varteen asti, ei luonnontilainen. 1.1. 3:16 Pönkäpuron varsi on kasvillisuudeltaan rehevä. Petäjäjärvestä Petäjäjokeen laskevan puron varsi rajattu MH:n kuviotietojen mukaan. 1.1. 3:17 Kuusikkoa Rasvamäen rinteessä. Aluskasvillisuus rehevää ja lehtomaista, mm. mansikka ja karhunputki. Mökin raunio, kuoppia ja kivikasoja. Etelärinteen alla luonnontilainen lähde. 1.1. 3:18 Nimetön oikaistu puro. Lehtomaista korpea, kasvillisuus ympäristöään rehevämpää. 1.2. 3:19 Murtolammesta Suojokeen laskeva nimetön puro. Puronvarsi ympäristöään rehevämpää. 1.2. 3:20 Hiiripuron/noron varressa rehevää kuusikkoa. 1.2. 3:21 Pohjoiseen viettävällä rinteellä vanhempaa puustoa. Paljon kaatuneita puita ja pystyynkuolleita haapoja. Valkolehdokkia (rauhoitettu) ja raidankeuhkojäkälää (silmälläpidettävä), kääpiä. MH:n kuviotiedoissa aarniometsikkö. 1.2. 3:22 Sikapuron varsi rehevää, puusto ei vanhaa. Luonnontilaisen kaltainen. 1.1. 3:23 Eteläjoen varsi on ympäristöään rehevämpi, heinäinen ja korpinen. Puusto ei ole kovin vanhaa. Luonnontilaisen kaltainen. 1.3. 3:24 Ryynäsjoen varsi on rehevää, puusto lehtipuuvaltaista ja aluskasvillisuus heinäistä. 3.1.1 Luonnonsuojelulain luontotyypit Kaava-alueella ei ole tiedossa olevia luonnonsuojelulain mukaisia luontotyyppejä. 3.1.2 Vesilain mukaiset kohteet Vesilain (2:11 ) mukaan suojeltuja vesiluontotyyppejä ovat lähteet, norot ja alle 1 ha suuruiset lammet. Lähteet on merkitty kartoille peruskartan ja Metsähallituksen kuviotietojen mukaan. Luonnontilaisia lähteitä on Rasvamäellä ja Rahkapuronkankaalla. Alle 1 ha suuruisia lampia ovat Tynnyrilampi, Parilammit, Maitlampi, Hiirilampi, Pieni Hiirilampi ja Pieni Kaakkurilampi. Noroja ei ole erikseen rajattu, vaan vesiluontotyyppiä sisältyy kartoilla esitettyyn aluerajaukseen vesilain kohteet.

18 Kuva 3-9. Olemassa oleva voimajohto Vuolijoen sähköasemalle ylittää Eteläjoen. 3.1.3 Metsälain erityisen tärkeät elinympäristöt Metsälain mukaisista erityisen tärkeistä elinympäristöistä alueella esiintyy reheviä lehtolaikkuja, reheviä korpia, vähäpuustoisia soita, kallioita sekä pienvesien välittömiä lähiympäristöjä. Pienvesien välittömät lähiympäristöt Pienvesien välittömiä lähiympäristöjä ovat lähteiden, vähäpuustoisten lähteikköjen ja tihkupintojen välittömät lähiympäristöt sekä pienten lampien välittömät lähiympäristöt. Luonnontilaiset ja luonnontilaisen kaltaiset purojen ja pysyvän vedenjuoksu-uoman muodostavien norojen välittömät lähiympäristöt ovat metsälain mukaisia pienvesien välittömiä lähiympäristöjä. Purojen varsilla kasvillisuus on ympäristöään rehevämpää ja purojen varsilla esiintyy lehtoa sekä reheviä korpia. Puronvarret sekä puronvarsien lehtometsät ja korvet on esitetty liitteen 1 arvokkaat luontokohteet kartoilla metsälain mukaisina kohteina. Metsälain mukaisina erityisen tärkeinä elinympäristöinä on rajattu maastokäynneillä kartoitetut puronvarret ja muilla alueilla kuviot Metsähallituksen tietojen mukaan. Luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia puronvarsia esiintyy erityisesti suunnitellun tuulipuistoalueen eteläosassa. maastokäynnin kohteet 3:8, 3:10, 3:11, 3:14, 3:15, 3:19, 3:20, 3:22, 2:21, 2:22, 3:23, 3:24. MH:n kuviotietojen mukaan osaltaan Harsunpuro, Pönkäpuro, Petäjäjoki, Joutenjoki, Suojoki ja Suojokeen laskevat nimettömät purot Vähätuottoiset kitu- ja joutomaan elinympäristöt Vähätuottoisista kitu- ja joutomaan elinympäristöistä alueella esiintyy kallioita ja kivikoita sekä vähäpuustoisia soita. Alueella ei juuri ole kalliopaljastumia. Kalliot ovat puuttomia tai vähäpuustoisia ja mäntyvaltaisia. Puusto on hidaskasvuista ja pienirunkoista. Luonnontilaisuus näkyy

3.1.4 METSO-kohteet 16UEC0146 19 puuston erirakenteisuutena (Meriluoto ja Soininen 1998). Metsälain mukaisina kohteina on rajattu kaksi jäkälikköistä kalliota Lintukankaalla ja sen itäpuolelta alueen keskiosasta. maastokäynnin kohteet 3:12, 3:13 Vähäpuustoisia soita esiintyy koko suunnittelualueella. Metsälain mukaisina vähäpuustoisina soina on rajattu luonnontilaiset tai luonnontilaisen kaltaiset pienialaiset suot. maastokäynnin kohteet 2:20, 2:21 ja 2:22. Metsähallituksen kuviotiedoissa on esitetty nk. METSO-kohteet, eli Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelman 2008 2016 mukaiset kohteet. Ohjelman tavoitteena on pysäyttää metsäisten luontotyyppien ja metsälajien taantuminen ja vakiinnuttaa luonnon monimuotoisuuden suotuisa kehitys (MMM 2014). Kartalla arvokkaat luontokohteet (liite 1) esitetyt METSO-kohteet ovat suojeltavia kohteita ja monimuotoisuuden erityiskohteita. MH:n kuviotiedot: Murtomäen etelärinteessä 0,4 hehtaaria 3.1.5 Muut huomionarvoiset alueet ja kohteet Hankealueella on muita huomionarvoisina alueita ja kohteita, jotka eivät ole luonnonsuojelulain, vesilain tai metsälain mukaisia luontotyyppejä, mutta jotka lisäävät luonnon monimuotoisuutta. Nämä kohteet on havaittu maastokäynneillä tai poimittu Metsähallituksen kuviotiedoista. Suokohteet Usean hehtaarin laajuisia luonnontilaisia suoalueita ei lueta metsälain tarkoittamiin elinympäristöihin (Meriluoto ja Soininen 1998), mutta ne ovat luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaita kohteita. Häntälähteensuo kaava-alueen itäosassa on ojittamaton avosuo, MH:n kuviotiedoissa karu suo. Joutenjoen varressa on ojittamatonta avosuota, jolla MH:n kuviotiedoissa on karua suota sekä muuna luontokohteena rajattuja kuvioita. Suunniteltu sähkönsiirto kulkee olemassa olevaa voimalinjaa Vuolijoen sähköasemalle. Linja ylittää Korkeamäensuon Leppikylän pohjoispuolella. Suo on keskiosistaan puuton, ojittamaton luonnontilainen neva. Reunoilla on harvapuustoista rämettä. Suolla kasvaa huomionarvoisena lajina vaaleasaraa, joka on Suomen vastuulaji. Maastokäynnin kohteista muita huomion arvoisia suoluontokohteita ovat: 2:19 ja 2:23. Kohteet on esitetty liitteen 1 kartoilla. Metsähallituksen kuviotietojen mukaan Häntälähteensuo ja Joutenjoen rannan suot. Metsäkohteet Muita luonnon kannalta huomionarvoisia metsäluonnon kohteita ovat Metsähallituksen kuviotiedoissa esitetyt aarniometsiköt, rantametsät, virkistysrakenteen lähimetsät ja purojen varsilla kohteet, joita ei lueta metsälain mukaisiin erityisen tärkeisiin elinympäristöihin.