VILJAKAUPAN JA SOPIMUSVILJELYN OPAS

VILJAKAUPAN JA SOPIMUSVILJELYN OPAS Helmikuu 2008 1

Julkaisun nimi: Viljakaupan ja sopimusviljelyn opas Julkaisija: Vilja-alan yhteistyöryhmä Kannen kuvat: MMM:n kuva-arkisto ISBN 978-952-453-370-6 Graafinen suunnittelu: Interactive Partners Oy (kannen kuva), Jussi Pääkkönen Taitto: Interactive Partners Oy Kirjapaino: Erweko Painotuote Oy, 2008 2

SISÄLLYS 1. OPPAAN TARKOITUS 5 1.1. Viljakaupan riskit 6 1.2. Hyvä viljakauppasopimus 6 2. SOPIMUSVILJELY 7 2.1. Sopimusviljelyn merkitys viljaketjulle 8 3. VILJAKAUPASSA KÄYTETTÄVÄT SOPIMUKSET 8 3.1. Viljelysopimukset 9 3.1.1. Avohintainen viljelysopimus 9 3.1.2 Kiinteähintainen viljelysopimus 9 3.2. Kauppasopimukset 10 3.2.1 Käteiskauppa 10 3.2.2. Termiinisopimus 11 3.2.3. Pörssiin sidottu sopimus 11 3.2.4. Maatilojen väliset sopimukset 12 4. PÖRSSIN KÄYTTÖVILJAN HINNOITTELUSSA JA HINTARISKIEN HALLINNASSA 13 4.1. Viljapörssit ja niiden toimintaperiaatteet 13 4.2. Futuurit ja optiot 13 5 MARKKINATIETO 14 5.1. Markkinatiedon merkitys, sisältö ja tiedon lähteet 14 5.2. Laadun vaikutukset kaupankäyntiin 15 5.3. Viljan hyvät tuotanto- ja varastointitavat 15 6. SOPIMUSTEN SITOVUUS JA VASTUUT 16 7. ERIMIELISYYKSIEN SOVITTELU 16 LIITTEET 1 Esimerkki hyvästä kauppasopimuksesta 18 2 Putkihintasopimus 19 3 Esimerkki viljan myynnin toteuttamisesta useammassa erässä 20 4 Yksinkertaistettu esimerkkilaskelma futuurikaupasta Matif-viljapörssissä 21 5 Matif-viljapörssin vehnän futuurinoteerauksia vuosille 2008 2011 22 6 Matif-viljapörssin rapsinoteerauksia vuosille 2008-2009 23 7 Chicagon viljapörssin (CBOT) kauranoteeraukset 24 8 Hampurin viljapörssin viikkohintanoteerauksia saksalaiselle myllyvehnälle 25 9 Viljakaupan sanasto 26 3

4

1. OPPAAN TARKOITUS Kansainvälisillä viljamarkkinoilla ja EU:n maatalouspolitiikassa tapahtuvat muutokset luovat tarvetta viljamarkkinoiden toimintatapojen muuttamiseen Suomessa ja yleisesti Euroopassa. EU komission markkinaohjauksen vähetessä tarvitaan uusia välineitä ja toimintatapoja sekä tuotanto- että markkinariskien varalle. Viljan ostajilla on Suomessa perinteisesti ollut omat sopimusehtonsa, eikä yhteistä opasta ole EU-jäsenyytemme aikana ollut. Viljan tai öljykasvien sadonkorjuun jälkeinen markkinahinta ei kylvöpäätöksiä tehtäessä ole ennakkoon tiedossa. Markkinakehityksen seuraaminen ja markkinariskien hallintaan tarkoitettujen välineiden käyttö, antaa sekä viljan ostajalle että myyjälle mahdollisuuden tavoitella parasta mahdollista myynti- tai ostoajankohtaa. Suurimman riskin ottavatkin ne, jotka eivät tee mitään suojaustoimenpiteitä ja hyväksyvät sen hinnan, minkä myyntihetkellä voivat saada. Jokaisen alan toimijan pitäisi viime kädessä itse muodostaa oma näkemyksensä viljamarkkinoiden kehityksestä erilaisia tietolähteitä käyttämällä. Tämän oppaan tarkoitus on auttaa ennakoimaan nykyistä paremmin tuotannon ja markkinoiden vaihteluista aiheutuvia riskejä ja mahdollisuuksia. Sopimustuotanto on viljelijän ja viljan ostajan välinen kumppanuussuhde, jolla viljaketjun toimintaa voidaan ohjata asiakas- ja markkinalähtöiseen suuntaan. Sadon määrään ja laatuun liittyvät riskit eivät poistu sopimuksilla, mutta niihin voidaan kytkeä erilaisia välineitä hintariskien hallitsemiseksi. Oppaan toisena tavoitteena on viljamarkkinoidemme toimivuuden ja kilpailukyvyn parantaminen lisäämällä luottamusta, avoimuutta ja kumppanuutta viljaketjun toimijoiden välillä. Opas on suunnattu erityisesti viljan ja öljykasvien tuottajille, mutta samalla myös viljaketjumme kaikille toimijoille. Siinä käsitellään erilaisia sopimustyyppejä, hinnan määritysvaihtoehtoja, markkinatiedon saatavuutta ja sopimusten sitovuutta sekä mahdollisten erimielisyyksien ratkaisua. Viljamarkkinoiden hyvä tuntemus ja riskienhallinnan osaaminen antavat viljelijälle mahdollisuuden kytkeytyä sopimusviljelyn kautta jalostuksen ja markkinoinnin arvoketjuun ja saada samalla myös oma osansa arvoketjun toiminnasta syntyvästä lisäarvosta. Tämän oppaan on tuottanut Vilja-alan yhteistyöryhmä (VYR) ja sen laatimisessa ovat olleet laajasti mukana viljan ja öljykasvien tuottajien, teollisuuden ja viljakaupan edustajat. Reijo Laine on toiminut asiantuntijana ja kirjoittajana opasta tehtäessä. Opas on luettavissa internetissä osoitteessa www.fingrain.fi ja sitä voi tiedustella yhteistyöryhmän sihteeristöltä samasta osoitteesta tai puhelimitse 09 16 001. 5

1.1. Viljakaupan riskit Viljamarkkinoiden voimakkaat muutokset aiheuttavat kaikille osapuolille riskejä. Tyypillisimpiä riskejä ovat: hintariski, joka voi olla merkittävä muuttuvilla markkinoilla määräriski: ei ole pystytty tuottamaan ajateltua määrää laaturiski: ei pystytä toimittamaan sovittua laatua sopimusehtojen epäselvästä kirjaamisesta ja tulkinnasta aiheutuvat riskit Yllä mainittujen markkinariskien hallintaan on käytettävissä erilaisia suojaustapoja, joita tässä oppaassa käsitellään erikseen luvussa 4. 1.2. Hyvä viljakauppasopimus Myyjän ja ostajan etujen turvaamiseksi sopimukseen tulee sisällyttää hyvän viljakauppasopimuksen perusasiat. Hyvä sopimus ottaa tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti huomioon sopijapuolten edut perustuu kumppanuuteen ja avoimeen tiedon kulkuun määrittelee selkeästi ja yksinkertaisesti kunkin osapuolen oikeudet ja velvollisuudet määrittelee selkeästi tuotteen tai palvelun laadun, määrän, toimitusehdot, toimitusajan, hinnan ja siihen liittyvät korjaukset, maksuehdot sekä mahdolliset erityisehdot, kuten esimerkiksi lajikevalinnan, rajoitukset kasvinsuojeluaineiden käytössä tai tuote-erän varastointiin tai kuljetukseen liittyvät erityisehdot erityisvaatimukset voivat olla peruste vastaanoton hyväksymiselle ja lisähinnalle Hyvään ja selkeään viljakauppasopimukseen on kirjattu ne taloudellisesti ja toiminnallisesti tärkeät asiat, jotka ovat osapuolille tärkeitä. 6

Tällaisia ovat: 2. SOPIMUSVILJELY Sopimusviljelytoiminnan tarkoitus on luoda kaikkia osapuolia hyödyttävät puitteet, jolloin viljaerän lopullinen käyttötarkoitus on selvillä parhaimmillaan jo ennen kylvöpäätösten tekemistä. Sopimustoiminnalla on jo pitkät perinteet suomalaisessa viljakaupassa. Niiden merkitys kasvaa viljamarkkinoiden ja kaupankäyntitapojen muuttuessa yhä markkinatietoisempaan suuntaan. Perinteinen viljelysopimus on edelleen käyttökelpoinen sopimusmuoto, mutta sen rinnalle tarvitaan uusia malleja ja käytäntöjä. Parhaimmillaan sopimusviljelyä voidaan pitää viljelijän ja viljan ostajan välisenä kumppanuussuhteena, jossa osapuolet pyrkivät yhdessä kehittämään toimintaansa molempia osapuolia hyödyttävään suuntaan. Sopimusviljelyn avulla voidaan 7

2.1. Sopimusviljelyn merkitys viljaketjulle antaa viljelijälle menekkitakuun ja mahdollisuuden tuotannon erilaistamisen kautta saavutettavaan lisäarvoon; mahdollisuuden parantaa markkinainformaation saatavuutta. Antaa välineitä määrä-, hinta- ja laaturiskien hallintaan ja sitä kautta mahdollisuuden tehokkaaseen kilpailuttamiseen. varmistaa teollisuudelle raaka-aineen vakaan saatavuuden, antaa mahdollisuuden kehittää viljaraaka-ainetta erilaisiin käyttötarkoituksiin ja saada ajantasaista tietoa viljasadon laadusta ja määrästä. Edesauttaa varastoinnin sekä kuljetusja toimituslogistiikan suunnittelua ja toteutusta. Antaa dokumentoitua tietoa viljelytoimenpiteistä, laadusta, ympäristövaikutuksista, sekä välineitä markkinariskien hallintaan yhdessä muiden ketjuosapuolien kanssa antaa viljakaupalle tietoa sadon määrästä ja laadusta sekä välineitä markkinaja laaturiskien hallintaan. Mahdollistaa täsmällisiä kriteereitä edellyttävää asiakaskohtaista viljakauppaa. Helpottaa myynnin, varastoinnin ja kuljetusten suunnittelua ja toteutusta tuottaa vähittäistavarakaupalle ja kuluttajalle dokumentoitua tietoa tuotteen turvallisuudesta, alkuperästä ja tuotantotavasta. 3. VILJAKAUPASSA KÄYTETTÄVÄT SOPIMUKSET Vilja- ja öljykasvimarkkinoihin liittyvät kaupalliset sopimukset ovat tavallisimmin viljalajikohtaisia viljelijän ja alan yritysten välisiä viljely- tai kauppasopimuksia. Asiallisesti oikein tehdyt sopimukset ovat juridisesti osapuolia sitovia. Viljan myyjä tai ostaja voi hajauttaa hintariskiään jakamalla myynnit eri kauppaeriksi ja käyttämällä niiden suojaamisessa eri työkaluja. Hintariskiltä suojautumiseen voi käyttää erilaisia sopimusvaihtoehtoja. 8

3.1. Viljelysopimukset Viljelysopimusten laajuus vaihtelee Suomessa paljon sekä tuotteittain että alueittain. Mallasohran, öljykasvien ja leipäviljan viljelyssä sopimusviljely on varsin yleistä, mutta rehuviljojen tuotannossa vain pieni osa on sopimustoiminnan piirissä. Viljan tuotantoon liittyvät sopimukset ovat vilja-alalla toimivan yrityksen ja viljelijän välisiä sopimuksia. Nykyisin lähes kaikilla Suomessa toimivilla yrityksillä on omat sopimuskäytäntönsä ja omat sopimusehtonsa, jotka löytyvät liikkeiden internet-sivuilta. 3.1.1. Avohintainen viljelysopimus Avohintainen viljelysopimus on yleisin kauppatapa ja edelleen käyttökelpoinen sopimusmuoto Suomessa. Teollisuus ja kauppa ohjaavat sopimustuotantonsa kautta markkinoille tulevaa raaka-aineen määrää, viljelyn laajuutta eri kasveilla, viljalajeilla ja lajikkeilla (esim. mallasohra). Avohintaisessa sopimuksessa hintariski on hintojen laskiessa viljelijällä ja hintojen noustessa ostajalla. Avohintaista viljakauppaa ohjaavat yritysten hintanoteeraukset. Sopimuksen tehnyt viljelijä sitoutuu ensi vaiheessa vain viljan toimitusmäärään ja tavallisesti myös tutkituttaa laadun. Viljelijä seuraa yritysten noteerauksia ja tekee sopivana ajankohtana sopimuksen toimitusajasta. Ostaja voi myös esittää toimitusta määrättynä aikana. Sopimuksessa hinta on avoin, kunnes toimitusajankohdasta sovitaan. Hinnan sopimisessa voidaan käyttää mm. oppaassa mainittuja sopimus- ja suojausvaihtoehtoja. Hintaa lukuun ottamatta avohintainen sopimus on sitova ja siihen sisältyvät samat ehdot kuin kiinteähintaisessa sopimuksessa (kts. liite 1) 3.1.2. Kiinteähintainen viljelysopimus Kiinteähintainen viljelysopimus tehdään ennen kylvöjä, jolloin se on kaikkia osapuolia sitova, ehdoiltaan lopullinen ja siihen liittyy toimitusvelvollisuus. Viljelijän hintariski poistuu, kuten myös mahdollisuus hyödyntää korkeampia markkinahintoja siinä tapauksessa, että viljan hinnat nousevat sopimuksenteon jälkeen. Viljan tai öljykasvien tulevaa markkinahintaa ei viljelypäätöksiä tehtäessä voi kukaan varmasti tietää, mutta markkinoiden seuranta ja arviointi auttavat päätöksenteossa. 9

Kiinteä hinta Sovitaan kiinteä perushinta, joka voi olla kausiporrastettu ja johon voidaan tehdä laadusta johtuvia korjauksia. (Liite 1) Takuuhinta Voidaan sopia vähimmäishinnasta tai hinnan määräytymisestä sopimuksessa määritellyn hintanoteerauksen perusteella. Hintaputki Eräs mahdollisuus hintariskien hallinnalle, niin myyjälle kuin ostajalle, olisi sopia kiinteän hinnan lisäksi hintaputkesta, jonka sisällä hinta pysyy vakiona. Markkinahinnan siirtyessä putken ulkopuolelle korjataan sovittua kiinteää hintaa. Näin toteutuu hintariskin jakaminen myyjän ja ostajan kesken. (Liite 2) 3.2. Kauppasopimukset Viljan kaupankäyntiin liittyvä sopimus on kahden tai useamman osapuolen välillä tehty, sitova kirjallinen allekirjoituksin vahvistettu sitoumus. Sopimus on ehdoiltaan lopullinen, ja siinä on määrän, laadun ja hinnan lisäksi sovittu toimitusajasta, kuljetuksesta, varastoinnista ja maksuehdoista. Viljaliikkeet tarjoavat kiinteän hinnan sopimisen mahdollisuutta ilmoittamalla julkisesti kiinteät noteerauksensa päivän hinnan lisäksi tietyille kuukausille eteenpäin. Teollisuuden omaan tuotantoonsa ostaman kiinteähintaisen viljan noteeraukset ovat samankaltaisia, mutta niihin sisältyy tavallisesti rajoituksia määrän, laadun ja toimitusajan perusteella. 3.2.1. Käteiskauppa Viljelijä voi myydä satonsa tai osan siitä käteiskaupalla päivän markkinahintaan. Tällöin sopimustavara toimitetaan tavallisesti melko pian sopimuksenteon jälkeen. Lisäksi myyjän ja ostajan välillä sovitaan maksuaika. Yleinen maksuaika Suomessa vaihtelee 14-30 päivää viljantoimituksesta. Sopimus sisältää ostajan antaman laatuvaatimuksen ja laadun vaikutuksen lopulliseen hintaan. Käteissopimus poikkeaa termiinisopimuksesta lähinnä siinä, että toimitus tapahtuu viipymättä, eikä myöhemmin tulevaisuudessa. Käteiskauppa on myyntiä päivänhinnalla ja se on aina sidoksissa olemassa olevaan tavaraerään. 10

Varastoimissopimus Varastoimissopimus on käteiskaupan muoto, jossa viljaerä ostetaan varastoitavaksi edelleen myyjän varastossa. Maksu tapahtuu tavallisesti sopimuksenteon yhteydessä, mutta toimitus myöhempänä ajankohtana. Varastoimissopimuksella maksetaan oston yhteydessä yleensä perushinta tai osa siitä. Laatukorjaukset tehdään vasta toimituksen jälkeen, koska viljaerän tarkka määrä ja laatu todetaan vasta toimituksen yhteydessä. Viljan ostaja voi erikseen sovittaessa maksaa korvausta varastoinnista. 3.2.2. Termiinisopimus Termiinisopimuksella tarkoitetaan viljakaupan muotoa, jossa kauppatavaran toimitus on siirretty heti- toimituksen sijasta myöhempään ajankohtaan, mutta hinta on määritelty sopimuksentekohetkellä. Termiinikaupalla voidaan kiinnittää viljan hinta etukäteen tulevalle yli yhden kuukauden päässä olevalle toimitusajankohdalle, suojautua markkinariskeiltä ja varmistaa samalla tuotteen markkinointi. Termiinihinnat ovat ostajan antamia julkisia viljalajikohtaisia noteerauksia lähtien päivänhinnasta ja jatkuen kuukausihintoina yli koko satokauden. Noteeraukset tarkoittavat peruslaatuista viljaa ja perustuvat tavallisesti viljapörssien noteerauksiin tai viljaliikkeen antamiin kuukausihintoihin. Muut ehdot sisältyvät sopimuksen ehtoihin Termiinisopimus kauppatapana sopii parhaiten osalle satoa jakamaan markkinahintariskiä. Termiinisopimukset ovat paljolti samanlaisia kuin kiinteähintaiset viljelysopimukset, mutta ne antavat mahdollisuuden moni- puolisempaan suojaukseen. Termiinihinnoittelu tapahtuu viljaliikkeiden antamien noteerausten perusteella. 3.2.3. Pörssiin sidottu sopimus Vakiomuotoisessa futuurisopimuksessa määritellään: laatuluokka toimituspaikka toimitusaika kauppaerän koko 11

Esimerkiksi Matif-viljapörssin myllyvehnän hintaperusteena on myllylaatuisen vehnän hinta toimitettuna määrättyyn viljasiiloon Rouen- joen suulle Ranskaan. Matif- pörssin hinta kuvaa varsin hyvin eurooppalaista vehnä- ja öljykasvimarkkinaa ja se toimii hyvin niiden hinnoitteluperusteena. Liitteessä 4 on esimerkkilaskelmia rypsin futuurikaupasta ja liitteessä 5 vehnän futuurinoteerauksia Matif-pörssissä. Suomen hinta voidaan johtaa Rouenin hinnasta vähentämällä siitä kuljetus-, varastointi-, käsittely- ja mahdolliset muut kulut. Tätä maantieteellisestä sijainnista johtuvaa kustannusta kutsutaan pörssiin sidotussa kaupankäynnissä nimellä basis eli hinnanmääräytymisperusta. Sekin vaihtelee rahtien ja muiden kustannusten mukaan. Viljaerän lopullista arvoa määritettäessä on lisäksi otettava huomioon myös laatuerot, jotka voivat paljonkin vaikuttaa lopulliseen hinnoitteluun. Toimitusajalla on futuurisopimuksia tehtäessä suuri merkitys. Niiden hinta voi vaihdella hyvinkin paljon siitä riippuen, minkä kuukauden sopimus on kyseessä. Rypsin ja rapsin hinnat ovat Suomessa jo nyt sidoksissa Matif-viljapörssiin, jonka noteerauksia on esitetty liitteessä 6. On aina muistettava, että pörssihinnat muuttuvat päivittäin markkinatilanteen mukaan. Futuurihintoja on tärkeää seurata, koska ne heijastavat kunkin ajankohdan käsityksiä ja viljan tulevaa hintatasoa. Erityisen hyödyllistä on seurata vanhan ja uuden sadon futuurihintojen kehitystä. Pörssikauppaa on tarkemmin selostettu luvussa 4. 3.2.4. Maatilojen väliset sopimukset Viljakauppaa käydään entistä enemmän myös maatilojen välillä, jolloin viljaa voidaan markkinoida myös ns. pystymyyntinä. Maatilojen välistä viljakauppaa käydään tavallisesti toistensa lähellä sijaitsevien kotieläinja viljatilojen välillä. Tilojen välisessä kaupassa on tärkeää löytää yhteinen näkemys kaupan kohteena olevan viljan määrästä ja laadusta. Jos tuotteesta halutaan muita kuin maatilalla käytössä olevilla mittareilla todettavia laatutietoja, on syytä käyttää molempien osapuolten hyväksymän viljalaboratorion palveluja. Analyysipalveluita tarjoavat mm. Evira ja muut viljalaboratoriot. Viljan määrä voidaan selvittää yksinkertaisimmillaan hehtolitrapainovaa an ja kuorman kuutioinnin avulla, jos molemmat kaupan osapuolet sopivat asiasta yhteisymmärryksessä. Ainakin isompien kauppaerien kohdalla on varminta käyttää ajoneuvovaakaa tai muuta luotettavaa punnitusta. Tilojen välistä kaupankäyntiä on pyritty helpottamaan hintalaskurilla, joka mittaa viljaerän rehuarvoa. Laskuri löytyy osoitteesta www.proagria. fi/palvelut/kasvi/hintalaskuri.asp. Varsinaista ohjeistoa maatilojen väliseen kaupankäyntiin ei vielä ole olemassa. 12

4. PÖRSSIN KÄYTTÖ HINTARISKIEN HALLINNASSA 4.1. Viljapörssit ja niiden toimintaperiaatteet Pörssin käyttö viljakauppasopimusten hinnoittelun perusteena on yleisintä Pohjois- Amerikassa, jossa viljan pörssikaupalla on vuosisataiset perinteet. Pohjois-Amerikan ja koko maailman johtava viljapörssi on Chicagossa, joka vaikuttaa suoraan tai välillisesti viljan hinnoitteluun kaikkialla maailmassa. (www.cbot.com). Euroopan suurimmat viljapörssit ovat Pariisissa ja Lontoossa, joista varsinkin Pariisissa toimivalla MATIF:lla on merkittävä rooli etenkin eurooppalaisen vehnän ja öljykasvien hinnoittelussa. Yleisesti ottaen viljapörsseillä ei aiemmin ole ollut kovin suurta merkitystä EU-maiden viljakaupassa, mutta viljan markkinahintatason nousu ja EU:n viljapolitiikan muutokset ovat irrottaneet viljamarkkinat interventiohinnoista, jotka aiempina vuosina usein ohjasivat Euroopan viljamarkkinoita. Vapailla markkinoilla viljapörssien ja markkinaosaamisen rooli väistämättä kasvaa. Viljapörsseissä käydään kauppaa standardimuotoisilla futuurisopimuksilla, joita meklareiden välityksellä voi ostaa tai myydä. Jokaisella pörssillä on omat tapansa ja sääntönsä, mutta pienin kauppaerä eli yksi sopimus vastaa yleensä yhtä tai kahta rekallista viljaa. Pörssikauppa ja fyysiset toimitukset ovat kytköksissä toisiinsa ainakin siinä tapauksessa, että kaupantekijänä on viljelijä, mylly, viljakauppias tai vastaava vilja-alan ammattilainen. Valtaosa viljapörssien kaupankäynnistä perustuu, erityisesti Yhdysvalloissa, erityyppisten rahastojen ja toimijoiden tekemiin sijoituksiin ja niiden tuotto-odotuksiin jotka eivät aina ole kytköksissä viljamarkkinoiden reaalitapahtumiin. 4.2. Futuurit ja optiot Futuurit ovat sitovia sopimuksia, joiden katteena on aina oltava riittävä määrä pörssiin sidottuja käteisvaroja. Futuurisopimukset ovat ns. paperikauppaa, jonka tarkoituksena on viljan hinnan kiinnittäminen ja markkina-aseman suojaaminen. Niihin sisältyy periaatteessa myös fyysinen toimitusvelvollisuus pörssin säännöissä määrättyyn siiloon, mutta käytännön syistä toimituksia tapahtuu vain harvoin, sillä sekä osto- että myyntisitoumukset kumotaan yleensä ennen sovittua toimituskuukautta vastakkaisella kaupalla. Pörssin käytöllä on omat rajoituksensa. Rehu- ja mallasohralle sekä kauralle ei ole samalla tavoin edustavaa kauppapaikkaa kuin vehnälle, maissille ja öljykasveille. 13

Kaura tosin noteerataan Chicagon viljapörssissä, mutta markkina on sielläkin suhteellisen pieni ja noteeraukset vaikeasti sovellettavissa Euroopan maihin. Liitteessä 8 on esitetty Chicagon kauranoteeraukset syyskuuhun 2010 saakka. Öljykasvien hinta on määräytynyt Suomessa MATIF- viljapörssistä johdetun viikkohinnan perusteella. Nyt myös joillakin viljoilla on pörssihintaan sidottuja sopimusmalleja. Pörsseissä voi myös ostaa tai myydä optioita. Ostamalla option saa oikeuden myydä tai ostaa ennalta sovittu määrä futuureja tiettyyn hintaan. Option hinta riippuu sovitusta hinnasta ja sopimuksen pituudesta. Option ostaja saa määriteltyä futuurille takuuhinnan. Optiosta maksettua preemiota voidaan ajatella vakuutusmaksuna, jonka suuruus vaihtelee markkinatilanteen mukaan. 5. MARKKINATIETO 5.1. Markkinatiedon merkitys, sisältö ja tiedonlähteet Kotimaiseen viljamarkkinaamme vaikuttavat hyvin monet asiat, joista tärkeimpiä ovat tuotanto ja kulutus Suomessa, muissa EU-maissa ja yleensä kansainvälisesti, maatalousja kauppapolitiikka, valuuttakurssit ja rahdit. Myös viljelijän on tarpeen seurata Suomen viljamarkkinoihin vaikuttavia kansainvälisiä hintoja, tuotanto- ja kulutusennusteita, viljataseita ja viljamarkkinoiden liikkeitä kuvaavia uutisia. Toimiva viljamarkkina tarvitsee tuekseen hyvin toimivan kotimaisen ja kansainvälisen hintainformaation. Viljojen ja öljykasvien hinnat tulee aina sitoa toimituspaikkaan, - aikaan ja -laatuun. Näin varmistetaan hintojen vertailtavuus ja asianmukaisuus. Markkinaja hintatietojen tulisi aina sisältää tiedot eri viljalajien laatuvaatimuksista. Viljan ja öljykasvien fyysisiä hintoja noteerataan yleisimmin, teollisuuden tai viljakaupan siiloon toimitettuna ja satamavarastoissa. Satamissa hintoja noteerataan joko FOBtai CIF- pohjalla. Esimerkiksi FOB Naantali tarkoittaa, että vilja on lastattuna Naantalissa olevaan laivaan ja CIF Hampuri tarkoittaa, että esimerkiksi Naantalissa laivaan lastattu vilja on purettu Hampurissa olevaan viljasiiloon. Suomen viljojen ja öljykasvien riippuvat paljon myös siitä, onko kyseessä yli- vai alitarjontatilanne. Esimerkiksi rukiin hinta on Suomessa ollut muuhun Eurooppaan verrattuna jo pitkään hyvällä tasolla, koska rukiista on viime vuosina ollut lähes pysyvä alitarjonta. Kauran hinta on sitä vastoin ollut muuta Eurooppaa alempana, koska kaurasta on ollut pitkään ylitarjontaa, jolloin vientihinta on vaikuttanut voimakkaasti kauran kotimaiseenkin hintaan. 14

Jokaisen toimijan pitäisi viime kädessä muodostaa oma näkemyksensä viljamarkkinoiden kehityksestä erilaisia tietolähteitä käyttämällä. Vilja-alan yritykset julkaisevat omilla internet-sivuillaan kulloinkin voimassa olevia viljan hintoja. Kooste tärkeimmistä informaatiokanavista löytyy esimerkiksi osoitteesta www.fingrain.fi. Myös satoennusteet kuuluvat olennaisesti viljamarkkinoiden tarvitsemiin tietoihin. Niitä julkaisevat Suomessa maa- ja metsätalousministeriön Tietopalvelukeskus (TIKE) info@mmmtike.fi sekä eräät teollisuus- ja kauppayritykset. Kansainvälisiä satoennusteita julkaisevat mm. EU-komission DG Agri, kansainvälinen Viljaneuvosto (IGC) sekä USA:n maatalousministeriö (USDA). 5.2. Laadun vaikutus viljan hintaan ja kaupankäyntiin Viljan ja öljykasvien laadulla sekä tuotantotavalla on suuri vaikutus viljan ja öljykasvien hintoihin. Viljapörsseissä ja viljan vientikaupoissa käytetään usein standardisoituja laatuluokkia, joita voi olla tuotteesta, pörssistä ja maasta riippuen vaihteleva määrä.liitteessä 8 on Hampurin viikkohintanoteerausten yhteydessä esitelty saksalaisen vehnän laatuluokkia. Käytännön markkinoilla eri alkuperää olevilla viljaerillä on eri markkina-arvo markkinatilanteesta riippuen. Yleisimmin käytetyt myllyvehnän laatukriteerit ovat valkuaispitoisuus, sakoluku, kosteus ja roskapitoisuus. Laadun vaikutus viljan hintaan vaihtelee vuosittain sadosta, alueesta ja ostajasta riippuen kysynnän ja tarjonnan mukaan. Erikoisviljoille, kuten mallasohralle ja luomuviljalle, on omat laatuvaatimuksensa. Suomessa on kaikilla viljaa ostavilla yrityksillä omat laatuvaatimuksensa ja hinnoitteluperusteensa. Yrityskohtaisesti hintanoteerausten yhteyteen on viime aikoina tullut entistä enemmän viljalaji- ja lajikekohtaisia hintanoteerauksia joiden taustalla ovat yritysten omat laatuvaatimukset. 5.3. Viljan hyvät tuotanto- ja varastointitavat Viljaketjun toiminnan ja laadullisten tekijöiden yhdenmukaistamiseksi VYR:n toimesta on tuotettu opas, johon on kuvattu koko viljan tuotantoketjun toiminnot. Opas sisältää hyödyllistä tietoa viljelyn eri vaiheista ja viljan varastoinnista. Opas voi toimia hyvänä apuna kun suunnitellaan sopimusten yksityiskohtia tai varmistetaan hyvää toimintatapaa omassa toiminnassa. Opasta voi käyttää myös sopimusten liitteenä. Viljan hyvät tuotanto- ja varastointitavat -opas löytyy osoitteesta www.fingrain.fi. 15

6. SOPIMUSTEN SITOVUUS JA VASTUUT Varmistus kirjallisella sopimuksella. Lähtökohtana tulee olla se, että sekä viljely- että kauppasopimukset ovat kaikkia sopimusosapuolia sitovia. Avohintaisessa viljelysopimuksessa edellytetään toimitusta, vaikka hinta on auki sopimusta tehtäessä. Sopimus pitäisi vahvistaa kirjallisesti. Jos jokin osapuoli tahallisesti tai ilman pätevää syytä rikkoo sopimusta, niin silloin sovelletaan erikseen sopimuksessa määriteltyä menettelyä. Jos jommallekummalle osapuolelle on syntynyt taloudellista tappiota, seuraa aiheuttajalle korvausvelvollisuus. Avohintaiseen sopimukseen ei voi liittää korvausvelvollisuutta hinnanmuutoksesta, koska ilman hintaa ei ole voittoja eikä tappioita. Myös avohintaiseen sopimukseen voi liittyä sopimusehdoista ja palveluista johtuvia korvausvelvoitteita. Ylivoimaisen esteen varalle sopimuksiin on liitettävä purkupykälä, joka vapauttaa sopijaosapuolen vastuusta. 7. ERIMIELISYYKSIEN SOVITTELU Jos myyjän ja ostajan välillä syntyy erimielisyyksiä mm. hinnasta, laadusta, määristä tai sopimuksen rikkomisesta, perusperiaatteena tulee olla pyrkiminen neuvotteluratkaisuun. Suomessa ei viljakauppaa koskevia yleissopimuksia ole. Siksi jokaisella yrityksellä on omat käytäntönsä, jotka perustuvat kauppalain vaatimuksiin. Sopimusaineistossa tulisi mainita erimielisyyksien ratkaisutapa ja paikka. Jos yksimielisyyteen ei osapuolten kesken päästä, voidaan käyttää puolueettomia asiantuntijoita, kuten alan viranomaisia ratkaisun löytämiseksi. Jos asia edelleen jää ratkaisematta, sovelletaan välimiesmenettelyä tai ratkaistaan asia käräjäoikeudessa. Välimiesmenettely edellyttää, että osapuolet hyväksyvät tämän menettelyn käyttämisen. Kansainvälinen sovittelutapa Kansainvälisessä viljakaupassa on yleisesti käytössä useisiin eri tarkoituksiin soveltuvia yleissopimuksia, jotka ovat samalla varsinaisen kauppa- ja toimitussopimuksen osana. Sopimusohjeistoa ylläpitää Lontoossa toimiva GAFTA-järjestö, jolla on oma sihteeristönsä, ja jossa viljakaupan eri osapuolet ovat maksavina jäseninä mukana. GAFTA toimii samalla myös sopimusriitojen sovittelijana eli arbitraattorina. 16

Koska vain 10-20 % suomalaisesta viljakaupasta on ulkomaankauppaa, eivät GAFTA: n sopimusmallit sellaisenaan sovellu käytettäväksi kotimaan viljakaupassa. Sitä voidaan käyttää yhtenä tietolähteenä, jos erimielisyyksiä joudutaan ratkaisemaan asiantuntijoiden tai välimiesmenettelyn kautta. 17

18

Liite 2. Putkihintasopimus Putkihintasopimuksen ajatuksena on jakaa hintavaihteluiden riskiä myyjän ja ostajan kesken. Tällaisessa sopimuksessa sovitaan hinta etukäteen ennen sadonkorjuuta, yleensä jo ennen kylvöä. Samalla sovitaan hintaputki, eli paljonko viljan hinta saa laskea tai nousta ennen kuin tuottajahintaa korjataan ylös- tai alaspäin. Kun viljamarkkinat ovat vakaat eli hintavaihtelu pysyy putken sisällä, saa myyjä sopimuksessa mainitun hinnan. Jos taas viljamarkkinoilla hinta nousee tai laskee niin paljon, että markkinahinta puhkaisee putken ala- tai yläreunan, korjataan putkihintaa sopimuksessa määritellyllä tavalla. Esimerkki 1 Sopimuksessa on viljan putkihinnaksi sovittu 200 /tn. Hintaputki on +/- 10 /tn, eli hinta saa nousta tai laskea 10 ilman että putkihinta muuttuu. a) Sopimuksen tehnyt myyjä tekee viljakaupat ostajan kanssa kun markkinahinta on 198 /tn. Hän saa viljastaan 200 /tn b) Sopimuksen tehnyt myyjä tekee viljakaupat ostajan kanssa kun markkinahinta on 224 /tn. Hän saa viljastaan 214 /tn (= 200+(224-210) ) c) Sopimuksen tehnyt myyjä tekee viljakaupat ostajan kanssa kun markkinahinta on 180 /tn. Hän saa viljastaan 190 /tn (= 200+(180-190) ) 19

Liite 3. Esimerkki viljan myynnin toteuttamisesta useammassa erässä Lähtökohdat Viljelijä päättää helmikuussa 2008 tuottaa kevätvehnää 50 hehtaarin alalla. Hänen vehnäsatonsa on viime vuosina ollut keskimäärin 5000 kiloa hehtaarilta. Tällä perusteella hän arvioi korjaavansa syksyllä 2008 arviolta 250 000 kiloa eli 250 tonnia vehnää. Hän toteaa, että elo-syyskuun toimitukseen termiininoteeraus on 214 euroa. Helmikuun alussa myllyvehnästä maksetaan parhaimmillaan 230 euroa. Vehnän hinta näyttäisi siis pysyvän lähellä nykyistä tasoaan vielä syksylläkin. Kaikki riippuu kuitenkin siitä, miten vehnäsato onnistuu maailmalla, Euroopassa ja Suomessa. Huono vehnäsato nostaisi vehnän hintaa vielä nykyisestäkin, hyvä vehnäsato voisi laskea vehnän hinnan alle 200 euron tonnilta. Viljelijä päättää varautua kumpaankin vaihtoehtoon. Hän jakaa satonsa markkinoinnin kolmeen osaan ja toimii seuraavasti. Tulos Viljelijä onnistui varmistamaan hieman yli 200 euron keskimääräisen hinnan vehnälleen ja onnistui samalla hyödyntämään vanhan sadon vahvaa hintatilannetta uuden sadon markkinoinnissaan. Jos uuden vehnäsadon termiinihinnat olisivat kesä-heinäkuussa nousseet esimerkiksi 230 euroon tonnilta ja satonäkymät olisivat edelleen epävarmat, hän olisi voinut muuttaa taktiikkaansa ja jäädä odottamaan toisen ja kolmannen erän kanssa markkinatilanteen varmistumista. 20

Liite 4. Yksinkertaistettu esimerkkilaskelma futuurikaupasta Matifviljapörssissä Esimerkissä futuurikaupalla kiinnitetään hinta tulevaisuudessa toimitettavalle rypsille. Toukokuussa viljelijä lukitsee syksyn rypsitoimituksen hinnan myymällä futuureita. Lokakuussa viljelijä haluaa toimittaa satonsa ostajalle. 21

Liite 5. Matif-viljapörssin vehnän futuurinoteerauksia vuosille 2008 2011 Tilanne 20.2.2008 Yllä olevissa noteerauksessa on otettava huomioon mm. seuraavaa: Noteerattava vehnästandardi (contract); kyseessä on yleisesti noteerattu standardoitu ranskalainen myllyvehnälaatu Noteerauskuukaudet (month) ulottuvat yli vuoden eteenpäin ja ne osoittavat sitä, mitä vehnämarkkinoiden tulevasta kehityksestä noteerauspäivänä ajateltiin Viimeiset käytettävissä olevat kuukausinoteeraukset (last) Pörssissä noteerataan lisäksi päivän avaushinta, päivän korkein hinta ja päivän alin hinta sekä muutos edelliseen päivään. Noteeraukset muuttuvat jatkuvasti kaupankäynnin aikana. 22

Liite 6. Matif-viljapörssin rapsinoteerauksia vuosille 2008-2009 Tilanne 20.2.2008 Yllä olevissa noteerauksessa on huomioitava mm. seuraavaa: Noteerattava tuote eli rapsi ja toimitusajankohta (contract) Viimeiset kuukausittaiset noteeraukset (last) Pörssipäivän avaushinta (open), päivän korkein noteeraus (high), päivän matalin hinta (low), edellisen päivän päätöshinta (previous), noteerauspäivä (time) Muita seurattavia asioita ovat mm. tehtyjen kauppojen määrä ja pörssihinnan kehitys eri aikoina; menneisyyden perusteella ei voi suoraan ennustaa tulevaa, mutta menneiden kuukausien ja vuosien hintatrendien seuraaminen ja analysoiminen auttaa myös tulevan markkinakehityksen ymmärtämisessä ja ennustamisessa (mm. syklisyys) 23

Liite 7. Chicagon viljapörssin (CBOT) kauranoteeraukset Oats Futures (O) Tilanne 19.2.2008 Chicago on maailman ainoa pörssi, jossa kaurafutuureja noteerataan. Noteeraus koskee amerikkalaista kauraa, joka on jaettu kolmeen laatuluokkaan. Eurooppalaisista viljapörsseistä poiketen Chicagon noteeraukset ovat US-dollareina bushelia kohden laskettuina. Busheli on vanha sikäläisessä viljakaupassa käytetty tilavuusyksikkö, jonka paino vaihtelee viljan ominaispainon mukaan. Yllä olevat noteeraukset voidaan muuttaa US-dollareiksi per tonni kertoimella 68,69. Euroopan kauran hinta ei ole suoraan sidoksissa Chicagon hintaan, mutta Chicagon noteeraukset vaikuttavat viljamarkkinoihin kaikkialla maailmassa. Yhdysvallat on jo useiden vuosikymmenien ajan ostanut kauraa mm. Suomesta ja nämä kaupat ovat joko suoraan tai välillisesti sidottuina Chicagon kaurapörssiin. Aikaerosta johtuen Chicagon noteeraukset alkavat päivittäin klo 17.30 Suomen aikaa. 24

Liite 8. Hampurin viljapörssin viikkohintanoteerauksia saksalaiselle myllyvehnälle Useissa Saksan kaupungeissa noteerataan viikoittain viljaa ja rapsia. Niissä seurataan myös hinnan muuttumista edelliseen viikkoon ja edellisen vuoden vastaavaan ajankohtaan verrattuna. Hampurin noteeraukset ovat lähimpänä Suomea ja ne antavat hyvän ja vertailukelpoisen pohjan kotimaisen viljan ja öljykasvien hintavertailuille. Hintavertailua tehtäessä on otettava huomioon rahti- ja muut kuljetuskustannukset sekä laatuerot. Lisäksi on otettava huomioon, onko kyseisestä tuotteesta Suomessa vienti- tai tuontitarvetta. Aika-ajoin Hampurissa noteerataan myös tulevien kuukausien hintoja. 25

Liite 9. VILJAKAUPAN SANASTO AVOHINTAINEN SOPIMUS (OPEN CONTRACT) - Viljely- tai kauppasopimus, jossa hinnan määräytyminen on jätetty myöhemmin erikseen sovittavaksi; sekä myyjä että ostaja ovat täysimääräisesti alttiina markkinahintojen muutoksille BASIS - Viljapörssissä noteeratun käteishinnan ja eri kuukausille noteerattujen futuurihintojen välinen ero. Se määrittää myös viljan myynti- tai ostopaikkakunnan välisen hintaeron futuurihintoihin nähden. CASH CONTRACT Käteiskauppa. Olemassa olevan viljaerän myynti päivän markkinahintaan. Tavaran toimitus melko pian sopimuksenteon jälkeen. DGAgri (DIRECTORAT GENERAL AGRICULTURE) EU:n komission maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosasto FUTUURI (FUTURES CONTRACT) futuuri on sitova sopimus ostaa tai myydä määritelty hyödyke jonakin tulevana ajankohtana hintaan, josta sovitaan kaupan tekohetkellä. Futuurisopimusten sisältö on kullekin tuotteelle erikseen määritelty (standardized). Futuurisopimukset yleensä kuitataan vastakkaisella kaupalla ennen sopimuksen erääntymistä, jolloin fyysisen tavaran toimitusta ei tapahdu. FUTUURIHINTA (FUTURES PRICE) - Futuurien hinnat määräytyvät viljapörsseissä sovittuna ajankohtana avoimessa kaupankäynnissä myynti- ja ostotarjousten pohjalta. Futuurihinnalla tarkoitetaan viljan tai öljykasvien hintaa kyseisen pörssin määrittelemässä varastossa tai toimituspisteessä. Futuurikaupan tarkoituksena on hinnan kiinnittäminen ja oman markkina-aseman suojaaminen kulloisenkin markkinanäkemyksen mukaisesti. GAFTA (GRAINS AND FEED TRADE ASSOCIATION) - Kansainvälisen viljakaupan sopimusjärjestö, joka toimii samalla erimielisyyksien sovittelijana. HINNAN MÄÄRITTELY - Viljan ja öljykasvien hinnasta sovittaessa on aina määriteltävä toimitusaika- ja paikka sekä laatuehdot. Muuten noteeraus tai sovittu kauppahinta ei ole selkeä eikä vertailukelpoinen. HINTARISKI - Viljan ja öljykasvien hinnat muuttuvat jatkuvasti kysynnän ja tarjonnan mukaan, joten sekä ostaja että myyjä ovat jatkuvasti alttiina markkinoiden muutoksista aiheutuville riskeille. Hintariskeiltä voidaan suojautua erilaisia osto- ja myyntitekniikoita ja riskien hallintaan tarkoitettuja välineitä käyttämällä. IGC (INTERNATIONAL GRAINS COUNCIL) Kansainvälinen viljaneuvosto KÄTEISHINTA (CASH PRICE) - Viljojen tai öljykasvien kulloinenkin hinta käteismarkkinoilla. KÄTEISMARKKINA (CASH MARKET) - Käteismarkkinoilla myytävä tai ostettava vilja, joka on periaatteessa koska hyvänsä toimitettavissa myyjän varastosta ostajan varastoon. 26

LAATU (QUALITY) - Vilja- tai öljykasvierän käyttökelpoisuuteen ja tarkoitukseen sekä hintaan vaikuttavat laadulliset ominaisuudet. Laadun määritystapa ja menetelmät voivat vaikuttaa olennaisesti kaupan lopputulokseen. LAATULUOKKA (GRADE) - Kansainvälisessä kaupassa ja viljapörsseissä yleisesti käytetty laadun standardisointi, joka vaihtelee tuottajamaasta ja pörssistä riippunen. Helpottaa kaupankäyntiä ja vertailua. MARKKINATIETO (MARKET INFORMATION) - Vilja- ja öljykasvimarkkinat tarvitsevat toimiakseen riittävästi luotettavaa tietoa tuotannosta ja kulutuksesta, laaduista, kaupankäynnistä, varastoista ja hinnoista. Markkinatietoa saa yritysten ja alan organisaatioiden julkaisemista raporteista sekä viljapörssien internet-sivuilta. OPTIO Option ostajalla on oikeus, mutta ei velvollisuutta ostaa (call optio) tai myydä (put optio) tiettyä hyödykettä tietyin ehdoin (hinta ja määrä), määrättynä aikana tulevaisuudessa. Korvaukseksi saamastaan oikeudesta option ostaja maksaa option myyjälle sopimuksen solmimisen yhteydessä preemion. Option ostaja ei voi menettää enempää kuin maksamansa preemion. Sopimuksen vastapuolella eli option myyjällä eli asettajalla on velvollisuus option ostajan niin halutessaan toteuttaa sopimus. Option myyjä saa kaupantekohetkellä korvauksena velvollisuudestaan preemion. RISKIEN HALLINTA (RISK MANAGEMENT) - Kaikkeen taloudelliseen toimintaan sisältyy tappion tai epäonnistumisen vaara. Erilaisia riskejä voidaan hallita ja niiltä voidaan monilta osin suojautua erilaisilla riskien hallintamenetelmillä ja sitä varten kehitetyillä välineillä. Viljan tuottajan tulisi pyrkiä arvioimaan ja hallitsemaan tuotantoon ja markkinointiin liittyviä riskejään riittävän ajoissa eli jo kylvöpäätöstä tehdessään. Viljan käyttäjän tulisi samalla tavoin pyrkiä suunnittelemaan raaka-ainetarpeensa ja hallitsemaan siihen liittyviä riskejä mahdollisimman hyvissä ajoin. Suojautumisella tarkoitetaan markkinariskien hallintaa. TERMIINISOPIMUS (FORWARD CONTRACT) Termiinisopimuksella tarkoitetaan ostajan ja myyjän välillä tehtyä sitovaa sopimusta, jossa myyjä sitoutuu toimittamaan ja ostaja vastaanottamaan sopimuksessa määritellyn vilja- tai öljykasvierän tiettynä ajankohtana tulevaisuudessa. Termiinisopimusten hinta määräytyy kaupantekopäivän mukaan. Termiinihintoja noteerataan päivittäin ja ne vaihtelevat markkinoiden muutosten mukana. TOIMITUSEHTO (TERMS OF DELIVERY) - Sisältää toimitusajan ja paikan, jonne tavara toimitetaan ja jossa se luovutetaan ostajalle. Toimitusaika- ja paikka vaikuttavat ratkaisevasti viljoista tai öljykasveista saatavaan tai niistä maksettavaan hintaan. 27

Yleisimmin käytetyt toimitusehdot ovat: - vapaasti varastossa maatilalla - vapaasti kauppa- tai teollisuusyrityksen varastossa - vapaasti satamavarastoon toimitettuna - vapaasti laivassa (FOB eli Free on Board) - vapaasti määräsatamassa (CIF eli Cost. Insurance and Freight) - toimitettuna vastaanottajan varastoon (Free at Destination) USDA (UNITED STATES DEPARTMENT OF AGRICULTURE) Yhdysvaltojen maatalousministeriö VARASTOINTISOPIMUS (STORAGE CONTRACT) - Viljakaupassa melko yleisesti käytetty sopimusmuoto, jossa myyjä sitoutuu varastoimaan tavaran ostajan lukuun ja saa siitä sovitun korvauksen. VILJA-ALAN YHTEISTYÖRYHMÄ (VYR, FINGRAIN) - Suomessa toimivien viljaalan yritysten, organisaatioiden ja valtion muodostama yhteistoimintaorganisaatio, jonka tehtävänä on kotimaisen viljaketjun toiminnan ja kilpailukyvyn kehittäminen. Tämän oppaan julkaisija. VILJAPÖRSSI (GRAIN EXCHANGE) - Paikka, jossa ostajat ja myyjät kohtaavat toisensa ja jossa osto- ja myyntitarjouksiin perustuen käydään kauppaa kunkin pörssin sääntöjen edellyttämällä tavalla. Joissakin pörsseissä voidaan tehdä käteiskauppaa fyysisten tavaranäytteiden pohjalta, mutta toisissa pörsseissä, kuten Chicagossa kaupankäynti perustuu lähes yksinomaan futuureihin, jotka eivät normaalisti johda fyysisiin toimituksiin. VÄLIMIESMENETTELY (ARBITRATION) - Viljely- tai kauppasopimuksista aiheutuvien erimielisyyksien sovittelutapa. jossa ratkaisuehdotuksen tekee osapuolten yhteisesti hyväksymä välittäjä tai välityslautakunta. 28