Rahoitusriskit ja johdannaiset Luentokurssi kevät 2011 Lehtori Matti Estola

Transkriptio

1 Rahoitusriskit ja johdannaiset Luentokurssi kevät 2011 Lehtori Matti Estola Itä-Suomen yliopisto, Yhteiskunta- ja Kauppatieteiden tiedekunta, Oikeustieteiden laitos, kansantaloustiede Luennot 22 t, harjoitukset 14 t Kirjallisuus: Hull, Options, Futures, & Other Derivatives, Fourth Edition, luvut 1-8

2 1. Erilaiset johdannaiset Termiinisopimus (forward contract) on sitova sopimus ostaa tai myydä jokin kohde-etuus tiettynä tulevana päivänä ennalta sovittuun toteutushintaan (strike price). Kohde-etuus voi olla hyödyke (esim. vilja), osake, osakeindeksi tai valuutta. Spot kurssi (päiväkurssi) on päivittäin määräytyvä hinta, ja spot sopimus on spot kurssilla tehty sopimus. Futuurisopimus (futures contract) on muuten sama kuin termiinisopimus, mutta futuurit ovat standardoituja sopimuksia, joita on helppo myydä eteenpäin ja niillä voi olla tietty jakso toteutusaikaa. Termiinisopimukset taas ovat yleensä niin yksityiskohtaisia, että niillä ei ole jälkimarkkinoita. Optiosopimus voi olla joko ostosopimus (call) tai myyntisopimus (put). Sopimuksen haltija (ostaja) maksaa sopimuksen asettajalle (myyjälle) option hinnan siitä, että halutessaan haltijalla on oikeus ostaa (myydä) kohde-etuus sopimuksessa sovittuun hintaan tiettynä tulevana päivänä (Eurooppalainen optio) tai option koko voimassaoloaikana (Yhdysvaltalainen optio). Swap -sopimus (vaihtosopimus) on kahden talousyksikön välinen sopimus tulevien rahavirtojen vaihtamisesta keskenään. Tyypillisesti kyse on eri valuutoissa maksettavien lainakorkojen tai kiinteä- ja vaihtuvakorkoisen lainan korkojen ja -lyhennysten vaihdosta.

3 2. Johdannaissopimusten ehdot Toinen johdannaissopimuksen osapuolista on sopimuksen asettaja eli myyjä (short position), ja toinen on haltija eli ostaja (long position). Johdannaissopimuksella on hinta (esim. optiot) siinä tapauksessa, että ne sitovat osapuolia eri tavoilla. Esim. optio antaa haltijalleen oikeuden mutta ei pakkoa toteuttaa ko. sopimus. Sen sijaan termiini- ja futuurisopimukset sitovat molempia osapuolia yhtä paljon, jolloin niillä ei ole erillistä hintaa, vaan sopimuksen arvo määräytyy sopimuksessa olevan kohde-etuuden toteutushinnan ja toteutuspäivän spot -hinnan erotuksen perusteella. Toisin kuin termiinit, futuurisopimukset tuottavat tuloja niiden haltijalle tai asettajalle päivittäin sillä perusteella, onko futuurissa sovitun päivämäärän toteutushinta muuttunut päivän aikana. Sopimukset täsmäytetään päivän päätteeksi siten, että hävinnyt osapuoli maksaa tililtään voittaneelle osapuolelle toteutuneen hintamuutoksen verran. Näin sopimus päivitetään joka päivä, joten odotettavissa olevat voitot/tappiot realisoituvat koko ajan, eikä eräpäivänä ole enää odotettavissa voittoja/tappioita enemmän kuin viimeisen päivän osalta.

4 3. Mihin johdannaisia käytetään? 1) Riskeiltä suojautuminen Kohde-etuuden (omaisuuden) haltija voi vakuuttaa kohdeetuutensa arvon ostamalla myynti-option ( maksamalla vakuutusmaksun ), joka antaa oikeuden myydä kohde-etuus ennalta sovittuun hintaan päiväkurssista riippumatta. Toisaalta, jos talousyksikkö tietää haluavansa ostaa (myydä) kohdeetuuden tiettynä tulevana ajanhetkenä, yksikkö voi tehdä termiini- tai futuurisopimuksen, jolla saa ostettua (myytyä) kohde-etuuden ennalta sovittuun hintaan päiväkurssista riippumatta. Erona näissä on se, että optio maksaa sen haltijalle. Sen sijaan termiini- ja futuurisopimuksissa toteutushinta neuvotellaan sellaiseksi, että kumpikaan osapuoli ei maksa korvausta sopimuksesta. Vasta toteutuspäivänä nähdään, kumpi osapuoli saa voittoa sopimuksesta.

5 3. Mihin johdannaisia käytetään? 2) Spekulointi Johdannaisilla voi saada voittoja, jos arvaa oikein kohde-etuuden spot -hinnan toteutuspäivänä. Esimerkiksi sijoittaja, joka uskoo kohde-etuuden spot -hinnan laskevan tulevaisuudessa, voi toimia asettajana (short position) termiinisopimuksessa. Jos hän arvaa oikein kohde-etuuden toteutuspäivän spot hinnan, hän voi ostaa markkinoilta kohdeetuuden halvemmalla ja myydä sen välittömästi eteenpäin termiinisopimuksen toteutushinnalla. Vastaavasti, jos sijoittaja uskoo kohde-etuuden spot hinnan nousevan tulevaisuudessa, hän voi ostaa osto-option kohdeetuudelle tiettyyn toteutushintaan. Jos arvaus on oikea, hän saa ostettua kohde-etuuden option mukaiseen toteutushintaan ja myytyä sen välittömästi eteenpäin korkeammalla spot -hinnalla.

6 3. Mihin johdannaisia käytetään? 3) Arbitrointi Arbitraatiolla ymmärretään tilannetta, jossa sijoittaja ostaa kohde-etuuden tietyllä hinnalla ja myy sen välittömästi eteenpäin korkeammalla hinnalla. Yleensä arbitraasi tilanne toteutuu kaksilla eri markkinoilla; esimerkiksi eri maissa eri valuutoilla laskutettuna tai eri johdannaisilla operoituna. Arbitraasimahdollisuuksia voi olla esim. kohde-etuuden termiini ja spot hinnoissa tai eri osakepörssien välillä, joissa myydään samoja osakkeita eri valuutoissa. Arbitraasimahdollisuudet poistuvat markkinoilta melko nopeasti sitä mukaa kun kysyntä ja tarjonta muuttavat ko. kohde-etuuksien hintoja em. eri markkinoilla.

7 4. Termiinisopimus Termiinisopimuksia tehdään sekä rahoitusyhtiöiden kesken että rahoitusyhtiön ja asiakkaan kesken. Termiinisopimuksessa on määritelty ostaja (long position) ja myyjä (short position). Ostaja sitoutuu ostamaan ja myyjä myymään sovitun määrän kohde-etuutta sopimuksen mukaiseen toteutushintaan sovittuna päivänä. Sopimus ei maksa mitään kummallekaan osapuolelle, mutta toteutushinta joudutaan maksamaan ja kohde-etuus toimittamaan toteutuspäivänä. Termiinisopimuksia käytetään esim. valuuttasaatavien kurssiriskien eliminoinnissa sekä maataloustuotteiden hintariskien hallinnassa.

8 4.1. Esimerkki termiinisopimuksesta USA:nen yritys tietää saavansa 1 milj. Englannin puntaa 3 kk:n kuluttua, ja haluaa suojautua U.S. dollarin ja punnan kurssiriskiltä. Yritys sopii pankin kanssa, että ko. valuuttojen 3 kk:n termiinikurssi on 1,6 $ = 1, ja yritys sitoutuu myymään pankille 1 milj. puntaa ko. kurssilla 3 kk:n kuluttua. Yritys myy siis pankille 1 milj. 3 kk:n päästä hintaan 1,6 milj. $. Yrityksellä on termiinisopimuksessa short position (myyjä) ja pankilla long position (ostaja) kohde-etuuden punta suhteen, ja sopimuksessa oleva määrä on 1 milj. puntaa. Termiinisopimus on sitova molempien osapuolten osalta.

9 4.2. Termiinisopimuksen arvo Termiinisopimuksen perusarvo määräytyy sopimuksen toteutushinnan $ K ja termiinin kohde-etuuden toteutuspäivän T spot -hinnan S T erotuksena. Toteutuspäivänä termiinisopimuksen arvo ostajalle (long) on S T K, sillä hän ostaa kohde-etuuden hintaan K jonka markkina-arvo spot - hintaan on S T. Vastaavasti sopimuksen arvo asettajalle (short) on K S T, sillä hän saa maksun K ja joutuu itse maksamaan kohdeetuudesta S T tai menettää hallussaan olevan sen arvoisen kohdeetuuden. Kyse on nollasummapelistä, sillä sopimusten arvot eri osapuolille summautuvat nollaksi: S T K + K S T = 0. Sopimuksen tekohetkellä t termiinin arvo on sama kummallekin osapuolelle, sillä E t [S T K] = E t [K S T ] = 0, missä E t on odotusarvooperaattori hetken t informaatiolla. Myöhemmin tämä ei yleensä enää päde. Sopimusta ei synny, ellei molemmat osapuolet hyväksy sitä. Toteutushinta $ K määräytyy siis siten, että E t [S T K] = E t [K S T ] = 0.

10 4.3.Esimerkki termiinisopimuksen arvosta Tuottokäyrä ostajalle Tuottokäyrä myyjälle Voitto =Π Voitto =Π K K K S T S T -K Tappio S T K Tappio K S T