Elinvoimaselvitys etenee Selvitysmies Rauno Saari 29.5.2013
Selvityksen tavoitteet Käynnistetty vapaaehtoinen selvitystyö selvityshenkilön vedolla ja koordinaatiolla Tavoitteina: 1. Kilpailukyvyn vahvistaminen 2. Asukkaiden hyvinvointi 3. Hyvä elinympäristö, kestävä kehitys! 4. Hakea yhteistä näkemystä, miten seutua kehitetään
Kuntarakennelakiesitys (HE), keskeiset viestit 1. Kunnat muodostuvat tulevaisuudessa työssäkäyntialueista. Ne luovat itse edellytyksiä talouskasvulle ja työllisyydelle, kykenevät huolehtimaan yhdyskuntarakenteen kehittämisestä ja estämään rakenteiden hajautumisen 2. Kunnan laaja toimivaltakokonaisuus säilytetään ehjänä. Kunnat pystyvät pääosin itse vastaamaan peruspalveluiden järjestämisestä, tuottamisesta sekä tuloksekkaasta kehittämisestä. 3. Kuntien mietittävä 11/2013 mennessä kenen tai keiden kanssa kuntarakenneselvitys tehdään. Selvitys laadittava 3-4/2014 mennessä kuntaliitosten osalta, jotka tapahtuvat 2015, muilta osin 6/2014
Kuntarakennelakiesityksen mukaan selvityksessä tarkasteltava ainakin: 1. Suunnitelma hallinnon ja palvelujen järjestämisestä sekä palvelujen tuottamisesta selvitysalueella 2. Selvitys yhdistymisen vaikutuksista kuntien yhteistoimintaan 3. Selvitys taloudellisesta tilanteesta 4. Arvio asukkaiden osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksien sekä lähidemokratian toteutumisesta 5. Yksityiskohtainen arvio kuntien yhdistymisen eduista ja haitoista 6. Arvio kielellisten oikeuksien toteutumisesta
Kunta- ja sote-uudistus etenevät! Kuntarakennelakiesitys annettiin eduskunnalle huhtikuun alussa. Laki pyritään saamaan voimaan 1.7.2013 alkaen. Valtio varautuu asettamaan vuoden 2013 aikana suurimmille kaupunkiseuduille (12) erityiset kuntajakoselvittäjät. Kuntien on tehtävä lain mukaiset selvitykset ja päätökset 1.7.2014 mennessä. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislain valmistelu alkanut. Osastopäällikkö Paasikosken työryhmä asetettu. Määräaika 30.12.2013. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislaki tulee voimaan 2015. Kansanedustaja Orpon linjaustyöryhmä valmistellut uudistuksen linjaukset 8.5.2013 mennessä. Pääministerin ilmoitus sote-uudistuksen etenemisestä eduskunnalle to 16.5.2013 Toteutetaan vuosina 2014 2017 toimintaohjelma, jolla vähennetään kuntien lakisääteisten tehtävien perusteella säädettyjä velvoitteita? Lähidemokratiaa kehitetään Kuntalaiset keskiöön -hankkeessa vuosien 2013 ja 2014 aikana (OM ja VM)? Käynnistetään lähipalveluiden kehittämishanke (STM, OKM, KL)?
Mutta Pääministerin ilmoitus 16.5.2013 SoTe-uudistuksen eteneminen Sosiaali- ja terveydenhuolto vahvojen peruskuntien varaan. Vahva peruskunta muodostuu luontaisesta työssäkäynti (tk) ja asiointialueesta. Kunnalla pitää olla voimavarat ja osaaminen ohjata ja kehittää palvelujärjestelmää Palveluita voivat järjestää kunnat ja SoTe-alueet Kunta voi vastata perustason tai laajan perus- ja erityistason palveluista silloin, kun se on SoTe-alueen vastuukunta. Kunta päättää muistakin hyvinvointipalveluista lähellä palvelun käyttäjää
Vastuukunta järjestää palvelut perustason ja SoTe-alueeseen kuuluvissa kunnissa olevaa sos.- ja terv.verkostoa käyttäen. Väh. 20 000 as. kunnalla oikeus järjestää perustason palvelut. Niiden osalta kunta voi toimia myös oman toiminnallisen alueensa vastuukuntana. Pääsääntö: Tk- ja asiointialueilla on vain yksi SoTe-alue. Poikkeus: Suurten kaupunkiseutujen yli 20 000 as. kehyskunnat voivat saada perustason järjestämisoikeuden. Se edellyttää kuitenkin (KRL 4d) seudun kunnat kattavaa kokonaistarkastelua, valtion erityisellä kuntajakoselvityksellä.
Perustason järjestämisoikeuden saavat kunnat voivat olla vain nykyisin yli 20 000 as. kuntia ja niihin perustuvia uusia kuntia. Kunnan ja SoTe-alueen on sovittava palveluiden integraatiosta. Kunta ei voi toimia perustason vastuukuntana alueen muille kunnille. Tampereen kaupunkiseudulla kuntia ovat Lempäälä, Kangasala, Nokia ja Ylöjärvi. Maakunnan keskuskaupunki ja vähintään 50 000 as. kunta voi järjestää laajan perustason sos. ja terv. palveluja. Edellytyksenä on, että kunnalla on lailla määritelty kantakyky, joka perustuu talouteen, osaamiseen ja infrastruktuuriin.
Maakunnan keskuskaupungin on toimittava SoTe-alueen vastuukuntana. Myös vähintään 50 000 as. tk-alueen keskuskunnat voivat toimia SoTe-alueen vastuukuntana jos niillä on riittävä kantokyky. SoTe-alueiden on oltava riittävän vahvoja, etteivät erityissairaanhoidon palvelut hajaannu liiaksi. SoTe-alue vastaa sh-piirin nykyisistä tehtävistä ja erityisen vaativista keskitettävistä sos. huollon palveluista. Alle 20 000 as. kunnilla ei ole oikeutta järjestää itse sos. ja terv. palveluita. Kunta tukeutuu lähimmän tk-alueen yli 20 000 as. keskuskuntaan. Jokainen SoTe-alue kuuluu erityisvastuualueeseen (erva). Erva ohjaa olevia voimavaroja tarkoituksenmukaisesti niin, että vältetään palveluiden päällekkäisyys ja kilpavarustelu. Kunnat sopivat yliopistollisen sairaalan omistuksesta ja hallinnon järjestämisestä. Peruslähtökohta on, että sairaala siirtyy SoTealueen omistukseen.
Uudistuksen eteneminen Perustason alueet ja sote-alueet määritellään sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistä, rahoitusta, kehittämistä ja valvontaa koskevaa lakia (nk. järjestämislaki) täydentävällä valtioneuvoston asetuksella. Alueiden muodostamisen kriteereistä kuullaan kuntia jo marraskuussa 2013 kuntarakennelaissa tarkoitetun ilmoituksen yhteydessä. Varsinainen asetus annetaan vuoden 2015 aikana. Kuntien ehdotukset sote-alueiksi pyydetään siten, että ne ovat valtioneuvoston käytettävissä vuoden 2014 loppuun mennessä.
Tammi-helmikuu 2013 Maalis-toukokuu 2013 Kesä-elokuu 2013 Työsuunnitelma 1-8/2013 Selvitystyön toteuttamisen suunnittelu (työohjelma, viestintäsuunnitelma) Nykytila-analyysi II kuntakierros: keskeiset poliittiset päättäjät Yhteenveto kerätyn aineiston pohjalta Selvitys taloudellisesta tilanteesta Kuntakokoonpanosta päättäminen Tausta-aineiston keruu Kuntarakennelain selvitysvelvoitteen ja sote-linjausten huomioiminen I Kuntakierros: keskeiset henkilöhaastattelut Tarkasteltavien organisointivaihtoehtojen muodostaminen, tarkastelunäkökulmista päättäminen Seutufoorumi Arvio asukkaiden osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksien sekä lähidemokratian toteutumisesta Väliraportti
Syksy 2013 Syys-marraskuu 2013 Vuodenvaihde 2013-2014 Työsuunnitelma 9/2013-1/2014 Vaihtoehtoisten organisointimallien vaikutusten arviointi Kuntarakennelain mukaisten selvitysvelvollisuusnäkökulmien tarkastelu Kuulemisraportti eri vaihtoehdoista? (vrt. metropoliselvitystyö) kuntakierros III: keskeiset poliittiset päättäjät, kuntalaiskuuleminen Raportin valmistuminen Kuntakohtaiset johtopäätökset raportin pohjalta Seutufoorumi
OSA I: SELVITYKSEN TAUSTA 1. SELVITYSTYÖN LÄHTÖKOHDAT 2. TYÖN ORGANISOINTI (toteuttaminen ja koordinointi) 3. TEHTÄVÄN RAJAUS OSA II: SELVITYSTYÖN PÄÄMÄÄRÄ 4. KILPAILUKYVYN PARANTAMINEN 4.1 Elinvoimainen kaupunkiseutu 4.2 Aluepoliittinen asema 4.3 Alueen väestö 5. TALOUDEN VAHVISTAMINEN 6. TOIMIVA ASUINYMPÄRISTÖ 6.1 Eheä yhdyskuntarakenne 6.2 Sujua liikenne 7. PALVELUIDEN TARKOITUKSENMUKAINEN JÄRJESTÄMINEN 7.1 Toimiva palveluverkko 7.2 Henkilökunnan saatavuus 7.3 Palveluiden kehittäminen 8. ASIAKASLÄHTÖISYYDEN KEHITTÄMINEN OSA III: TAMPEREEN KAUPUNKISEUTU 9. TAMPEREEN KAUPUNKISEUDUN KUNNAT (kuvaus kunnista, identiteetistä ja ominaispiirteistä) 9.1 9.8. Kuntien identiteetit 9.9. Kuntien hallinto-organisaatiot 9.10 Demokraattisen ohjauksen vahvistaminen 10. SEUTUYHTEISTYÖ TAMPEREEN KAUPUNKISEUDULLA 10.1 Hyvinvointipalvelut 10.1.1 Sote- ja sivistyspalvelut 10.2 Maankäyttö, asuminen, liikenne 10.3 Elinkeinopolitiikka, työllisyys 10.4 Tampereen seudun kuntayhtymä
11. TOIMINTAYMPÄRISTÖSSÄ TAPAHTUVAT MUUTOKSET 11.1 Kuntauudistuksen askelmerkit 11.2 Väestörakenteen muutos ja toimintaympäristö 11.3 Kuntien ja seudun muutostrendit OSA IV: KUNTATALOUS 12. MITEN NYKYTILANTEESEEN OLLAAN TULTU? 13. ANALYYSI OSA V: TARKASTELLUT VAIHTOEHDOT 14. KUNTALAISTEN JA HENKILÖSTÖN KUULEMINEN JA SAATU PALAUTE 15. TARKASTELLUT VAIHTOEHDOT JA VAIKUTUKSET 15.1 Yhteistyön tiivistäminen ilman organisatorisia muutoksia 15.2 Seutuhallinto (metropolihallinto) 15.3 Aluekuntamalli, keskuskaupungin mahdollinen jakaminen palvelukuntiin 15.4 Yksi kunta 15.5 Muita esille tulleita ja harkittavia ratkaisuja OSA VI: UUDEN TOIMIJAN HAHMOTTELUA 16. PAIKALLISVAIKUTTAMINEN JA OSALLISTUMINEN 17. UUDEN TOIMIJAN HALLINTO 18. PALVELUIDEN JÄRJESTÄMINEN 18.1 Sosiaali- ja terveyspalvelut 18.2 Sivistyspalvelut 18.3. Tietohallinto 18.4. Uudistamisen tarpeet 19. ELINVOIMAINEN JA EHEÄ YHDYSKUNTARAKENNE 19.1 Maankäytön, asumisen ja liikenteen suunnittelu 19.2 Infrastruktuurin kehittäminen 20.ELINKEINOJEN EDISTÄMINEN 21. MITÄ HYÖTYÄ UUDELLEEN JÄRJESTELYSTÄ ON VERRATTUNA NYKYTILANTEESEEN? 22. SIIRTYMÄVAIHE
Vaihtoehtoiset toimintamallit Vaihtoehtoiset toimintamallit: 1. Tiivistyvä yhteistyö, eli 0+ 2. Yhdentyvä kaupunkiseutu 3. Metropolihallinto 4. Eurooppalainen kaupunki -Tampere 5. Yksi kunta
Tiivistyneen kuntayhteistyön eli 0+ -malli Mallin lähtökohtana on nykyinen kuntayhtymämuotoinen toimintamalli vähäisin uudistuksin. Tässä mallissa kaupunkiseudun kehittäminen perustuisi edelleen 8 kunnan tavoitteiden yhteensovittamiseen. Keskeisiä välineitä olisivat valtuustojen hyväksymä seutustrategia sekä seutuhallituksen hyväksymä vuosisuunnitelma ja vuosiseuranta. Sopimuspolitiikka (MAL-, Kasvu-, Palvelu-) konkretisoisi tavoitteita. Yhteistyön johtaminen olisi edelleen jaettua, kompromissihakuista ja suostutteluun perustuvaa. Seudullisten asioiden valmistelu olisi organisoitu ja resurssoitu kevyesti. Kuntien oma panostus olisi edelleen merkittävä. Toimijat edustaisivat kuntiaan yhteistä resurssia lukuun ottamatta. Kokonaisresurssit muodostuisivat seutuhallituksesta, kuntajohtajista ja työryhmistä sekä yhteisen toimijan resursseista. Työnjako ja ohjausrooli em. tasojen välillä olisivat selkiintyneet. Kevyt yhteinen toimija olisi helposti omistajien ohjattavissa ja responsiivinen kuntien tarpeille.
Yhdentyvä kaupunkiseutu -malli Mallin lähtökohtana on seudullisen päätöksenteon ja toimeenpanon eriyttäminen ja seurannan vahvistaminen. Mallissa kaupunkiseudun kehittäminen perustuisi aiempaa seudullisempaan toimintaan. Keskeisiä välineitä olisivat seudullisen toimielimen linjauspäätökset seutudirektiivit, jotka toteuttaisivat valtuustojen hyväksymää yhdentymisstrategiaa. Seudullisten linjauspäätösten toteutuksesta vastaisivat kuitenkin edelleen 8 kunnan hallinto-organisaatiot. Seudullisena toimielimenä olisi jäsenkuntien valtuustojen valitsema seutuvaltuusto ja seutuhallitus. Seutuvaltuusto vastaisi linjauspäätösten teosta ja valitsisi seutuhallituksen, jolla olisi apunaan valmistelevat työjaostot yhteistyön eri teemoissa. Työjaostoissa olisi mukana (poliittinen ja) asiantuntijaedustus. Seudullisten asioiden valmistelua työjaostoissa olisi resurssoitu vahvemmin, kuitenkin siten, että myös kunnat itse osallistuisivat edelleen valmisteluun. Kuntajohtajat olisivat työjaostojen puheenjohtajia tai varapuheenjohtajia. Yhteistyön kokonaisresurssina olisi lisäksi seudullisten linjauspäätösten toteuttamista valvova seurantaelin. Seurantaelin raportoisi jäsenkunnille ja seutuvaltuustolle. Mallissa jäsenkuntien tarpeet olisivat edelleen hallitsevia.
Metropolimalli Metropolihallinto on kaupunkikokonaisuuden ja sen asukkaiden erikaltaisten toimintaverkostojen hallintaa. Kokonaisuuden hallinta edellyttää ymmärtämystä ottaa vastuuta sellaisten yhteisten asioitten järjestämisestä, joilla on painava merkitys alueen tulevaisuudelle ja siellä toimivien ihmisten hyvinvoinnille. Hyvällä metropolirakenteella voidaan uudistaa hallintokulttuuria ja vahvistaa asukkaiden itsehallintoa. Keskeisiksi kysymyksiksi nousevat elinvoimaisuuden kannalta keskeiset asiat kuten mm. miten kaavoitukseen ja maankäyttöön liittyvät ongelmat ratkaistaan. Metropolihallinto tarjoaa ratkaisuksi yhtenäisen yleiskaavoituksen koko seudulle sekä yksissä käsissä olevan maankäyttöratkaisujen ajoituksen. Myös liikennejärjestelyt sekä asuntojen korjaus- ja uudisrakentaminen olisivat metropolihallinnon ohjauksessa. Olisiko metropolimalli etu myös kulttuuritoiminnan kehittymisessä, sillä kulttuurin merkitys elinvoimatekijänä on nousussa.
Eurooppalainen Kaupunki -Tampere Vaihtoehdossa kaupunkiseudun 8 kuntaa muodostaa uuden kunnan nimeltään Eurooppalainen Kaupunki -Tampere. Uuden Kaupungin ylintä valtaa käyttäisi suorilla vaaleilla valittu valtuusto. Kaupungin sisällä olisi 8-12 autonomista kuntaa, joita hallitsisivat myös suoraan vaaleilla valitut kuntakomiteat tai kuntavaltuustot. Kukin nykyinen ympäristökunta jatkaisi autonomisena kuntana. Nykyinen vanha Tampere jaettaisiin kahteen tai neljään toiminnallisesti luonnikkaaseen autonomiseen kuntaan. Eurooppalainen kaupunki Tampere poistaisi tarpeen useimmalta nykyiseltä kuntayhtymältä kaupunkiseudulla. Se toteuttaisi EUn läheisyysperiaatetta kaikilla hallinnon päätöksenteon tasoilla eli kuntalaisia koskevat päätökset tehtäisiin mahdollisimman lähellä heitä itseään. Asioiden hoitotasot olisivat myös selkeitä ja läpinäkyviä - kuntataso, kaupunkitaso, valtakunnantaso ja Eurooppa-taso. Poliittinen valta ja vastuu kohtaavat joka tasolla. Kokonaisuus ja rahat olisivat Kaupungin yksissä käsissä. Palveluiden järjestämisvastuu olisi Kaupungin sisällä olevilla kunnilla. Palvelut tuotettaisiin kunnissa hajautetusti paikallisten tarpeiden ja edellytysten mukaan, eikä järjestämisvastuu tarkoittaisi välttämättä palveluiden ja jakelun keskittämistä. Kunta voisi myös delegoida sille määrätyn tai sovitun tehtävän toiselle kunnalle. Kuntien tehtäviä olisivat mm. asemakaavoitus, peruskoulutus, päivähoito, puistot ja liikunta-alueet ja paikalliset kulttuuripalvelut.
Yksi kunta, Tampere Kaupunkiseudun useimmista asioista päätettäisiin yhdessä kunnassa, ja sen hallintomalli olisi pormestari- tai kuntajohtajavetoinen. Kunnalla olisi yksi valtuusto ja hallitus sekä sen alainen toimielinorganisaatio halutulla tavalla järjestettynä. Kaventunut edustuksellinen demokratia edellyttäisi päätöksenteon rinnalla alueellisia lähidemokratiamenettelyjä ja niitä tukevan henkilöstön. Uuden kunnan organisaatio olisi hierarkkinen, ja toimivaltakysymykset olisivat selkeämmät. Organisaatiossa olisi kuitenkin sisäistä kompleksisuutta. Uuden kunnan myötä seudulliset organisaatiot ja toimielimet tulisivat tarpeettomiksi. Kaupunkiseudun tulevaisuuteen vaikuttavien muiden toimijoiden (ELY, korkeakoulut, maakuntaliitto, elinkeinoelämä) kanssa uusi kunta solmisi edelleen kumppanuus- ja verkostosuhteita. Pohdintaa hallintomalleista, kuva. Uuden kunnan kokonaisohjaus tapahtuisi yhdellä päästrategialla ja talousarviolla. Sektoriasiantuntijuus vahvistuisi, ja sektorit laatisivat omat toimintasuunnitelmat. Sektoroituminen edellyttäisi myös kunnan sisäisten prosessien ja verkostojen hyvää hallintaa. Suostuttelutarve siirtyisi kunnan eri yksiköiden väliseen sopimiseen. Yksittäisiä toimintoja järjesteltäisiin tehokkuutta ja suorituskykyä tukeviin organisaatiomuotoihin. Palvelujen järjestäminen tapahtuisi yhden ideologian mukaisesti, ja kuntalaisilla olisi yhtäläinen palvelutarjonta samoin kuin verotus- ja maksupolitiikka. Kuntien välinen palvelulaskutus ja sopimusmenettely tulisivat turhiksi. Palveluverkon suunnittelu kattaisi koko suuren kunnan alueen, ja uuden kunnan luottamushenkilöt päättäisivät resurssien kohdistamisesta. Asukkaat priorisoisivat kuitenkin edelleen omia lähipalvelupaikkojaan. Myös erot palvelujen laadussa poistuisivat ja erityispalvelutarjonta olisi laajassa käytössä. Yhden kunnan sisällä sote-palvelut olisi integroitavissa perustasolta erityistasolle asti. Palveluinnovaatiot ja hyvät käytännöt leviäisivät nopeammin uuden kunnan sisällä. Myös palvelujen sähköistäminen ja virtuaalipalvelut lisääntyisivät todennäköisemmin yhden tietohallinnon ja yhden organisaation myötä. Palvelujen yhtenäisen tietopohjan rakentaminen olisi mahdollista. Suurten investointien toteuttamiselle olisi selkeä ratkaisumalli. Uuden kunnan ääni ja omistajaohjaus olisi vahvemmalla pohjalla maakunnallisissa kuntayhtymissä.
Syksy 2013 - aikataulu Kuntakierros III Elokuu Syyskuu Lokakuu Marraskuu Joulukuu 24.9. Kangasala 30.9. Vesilahti 1.10. Lempäälä 3.10. Pirkkala 9.10. Ylöjärvi 21.10. Tampere Nokia Orivesi Ohjausryhmä 20.8. 26.9. 23.10. 14.11. 11.12. Selvitystiimi 8.8. 29.8. 10.9. 10.10. 30.10. 26.11. 12.12.