FRISBEEGOLFHARJOITTELUN FYYSINEN KUORMITTAVUUS Tutkimussuunnitelma

FRISBEEGOLFHARJOITTELUN FYYSINEN KUORMITTAVUUS Tutkimussuunnitelma Miia Länsitie Kandidaatintutkielma Liikuntalääketiede Itä-Suomen yliopisto Lääketieteen laitos Syyskuu 2013

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO, Terveystieteiden tiedekunta Lääketieteen laitos Liikuntalääketiede LÄNSITIE, MIIA: Frisbeegolfharjoittelun fyysinen kuormittavuus, tutkimussuunnitelma Kandidaatintutkielma, 30 sivua, 4 liitettä Ohjaajat: FT Mika Venojärvi, TtM Niko Wasenius. Vastuulääkäri: Dosentti David Laaksonen Syyskuu 2013 Avainsanat: frisbeegolf, fyysinen kuormittavuus, painonhallinta, terveysliikunta TIIVISTELMÄ Tämän tutkielman tarkoituksena on toimia tutkimussuunnitelmana pro gradu - tutkielmalle, koskien frisbeegolfharjoittelun fyysistä kuormittavuutta ja sen merkitystä painonhallinnassa. Pro gradu -tutkielma toteutetaan vuonna 2014. Frisbeegolfharjoittelu kasvattaa nopeasti suosiotaan etenkin nuorten miesten keskuudessa. Lajista ei ole julkaistu aiempaa tutkimustietoa terveys- tai liikuntatieteiden näkökulmasta. Oletuksena on, että frisbeegolfharjoittelu voisi täyttää terveysliikunnalle asetetut vaatimukset, sekä auttaa painonhallinnassa, mutta tutkimustietoa asiasta ei ole saatavilla. Terveysliikuntasuositusten mukaisella 2,5 tunnin viikoittaisella kohtuukuormitteisella liikunnalla saavutetaan monia terveyshyötyjä verrattuna inaktiiviseen elämäntapaan. Säännöllisen kohtuukuormitteisen liikunnan on muun muassa osoitettu auttavan painonhallinnassa, laskevan veren kolesterolipitoisuuksia, ehkäisevän 2 tyypin diabetesta, laskevan verenpainetta ja vähentävän ennenaikaista kuolleisuutta. Tällä hetkellä noin neljäsosa suomalaisista nuorista miehistä on liikunnallisesti passiivisia, joten on tärkeää tutkia liikuntalajeja, joilla nuoria miehiä saataisiin liikkumaan terveysliikuntasuositusten mukaisesti ja innostumaan liikunnasta. Tutkimussuunnitelman mukaisessa pro gradu -tutkielmassa tullaan selvittämään frisbeegolfharjoittelun fyysistä kuormittavuutta perusterveillä muutoin inaktiiveilla noin 25-vuotiailla miehillä.

SISÄLTÖ 1 JOHDANTO..4 2 KIRJALLISUUSKATSAUS...6 2.1 Frisbeegolf 6 2.2 Terveysliikuntasuositukset kestävyyskunnon osa-alueella...8 2.3 Liikunnan kuormittavuus.....10 2.4 Liikunnan merkitys terveydelle...13 2.5 Laihdutus ja painonhallinta.....14 2.6 Inaktiivisuuden vaikutus terveyteen 16 3 TUTKIMUKSEN TARKOITUS.. 17 4 AINEISTON KUVAILU..18 5 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS 20 6 EETTINEN LUPA JA SIDONNAISUUDET..21 7 ANALYYSI JA TULOSTEN KÄSITTELY 22 8 ALUSTAVA AIKATAULU 23 LÄHTEET 24 LIITTEET

4 1 JOHDANTO Frisbeegolfharrastus on kasvattanut suosiotaan nopeasti etenkin nuorten miesten liikuntamuotona. Suomessa arvioidaan olevan noin 20 000-30 000 frisbeegolf harrastajaa (Lehtomäki, Suomen frisbeegolfliitto 2013) ja frisbeegolfratoja on tämän hetkisen tiedon mukaan 327 (Innove Champion Europe 2013). Suomen frisbeegolfliiton alaisia jäsenseuroja on 49 (Suomen frisbeegolfliitto 2013). Lajin harrastajamääriä ei ollut mukana viimeisimmässä kansallisessa liikuntatutkimuksessa, missä kartoitettiin eri lajien harrastajamääriä Suomessa (Kansallinen liikuntatutkimus 2009 2010). Säännöllisellä kestävyystyyppisellä liikunnalla on osoitettu olevan monia terveyshyötyjä. Terveysliikuntasuositusten mukaan aerobista kohtuukuormitteista kestävyysliikuntaa tulisi harrastaa vähintään 2,5 tuntia viikossa tai vastaavasti raskastehoista liikuntaa tunti 15 minuuttia viikossa. Suositusten mukaisen liikunnan on osoitettu vähentävän muun muassa ennenaikaisia kuolemia, sydän- ja verisuonisairauksia, ylipainoa, tyypin 2 diabetesta, masennusta, osteoporoosia ja muun muassa rintasyövän riskiä. Liikunta myös alentaa kohonnutta verenpainetta ja kolesteroliarvoja (U.S. Deparment of Health and Human Services 2008). Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen raportin (2011) mukaan 25,2 % 15 24 -vuotiaista miehistä harrastaa liikuntaa enintään kerran viikossa. Ikäryhmässä 25 34 vuotta vastaava osuus on 28,2 %. Raportin mukaan vuosina 2006 2010 suomalaisista miehistä yli puolet on ollut ylipainoisia, alueellisen vaihtelun ollessa 59 64 % luokkaa (Helakorpi ym. 2011). Frisbeegolfia ei ole aiemmin tutkittu terveys-/ liikuntatieteiden näkökulmasta. Tutkimuksen kohderyhmä (inaktiivit perusterveet nuoret miehet) jäävät helposti perinteisten terveysliikuntana suositeltujen lajien (esim. kävely, sauvakävely) harrastajajoukon ulkopuolelle. Lajin avulla voitaisiin saada aktivoitua vähän liikkuvia nuoria miehiä terveysliikunnan pariin. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää frisbeegolfharjoittelun fyysistä kuormittavuutta ja merkitystä painonhallinnassa noin 25 -vuotiailla muuten inaktiivisilla perusterveillä nuorilla miehillä. Tutkimuksen tarkoituksena on myös selvittää vastaako frisbeegolfharjoittelu

5 terveysliikuntasuosituksia kestävyyskunnon osa-alueella. Oletuksena on, että frisbeegolfharjoittelun aikaansaama fyysinen kuormitus on samaa luokkaa kävelyn tai golfin pelaamisen kanssa.

6 2 KIRJALLISUUSKATSAUS 2.1 Frisbeegolf Frisbeegolfia pelataan samaan tapaan kuin tavallista golfia, mutta frisbee heitetään metalliseen koriin (PDGA 2008-2013). Tavoitteena on heittää kierros alusta loppuun mahdollisimman vähillä heitoilla (PDGA 2013a). Frisbeegolfradat ovat yleensä 9- tai 18-väyläisiä. Frisbeegolfradat ovat hyvin erityyppisiä keskenään ja ratojen kuormittavuudet poikkeavat näin ollen suuresti toisistaan. Yhden kierroksen kesto on noin tunnista kahteen tuntiin. Radoilla on vaihtelevasti puisto- ja metsäväyliä, sekä suuriakin korkeuseroja. Frisbeegolf soveltuu kaiken ikäisille ja kuntoisille pelaajille. Frisbeegolfissa ei tarvita erillistä green cardia, joten harrastuksen aloittaminen on halpaa ja helppoa. Kentät ovat yleensä maksuttomassa käytössä ympäri vuorokauden (PDGA 2008 2013). Lajia pelataan frisbeegolfiin suunnatuilla kiekoilla. Harrastuksen alkuun pääsemiseksi tarvitsee 1-3 kiekkoa. Frisbeet on jaoteltu ominaisuuksiensa mukaan puttereihin, midrange kiekkoihin ja drivereihin. Aiempaa urheilutaustaa ei lajissa tarvita, joten kynnys lajin aloittamiseen on matala. Frisbeegolfia voi pelata joko yksin, pareittain tai muutaman henkilön ryhmässä. Aloitusheitto tapahtuu koko vartaloa käyttäen niin, että frisbee on alkuasennossa suunnattu kohtisuoraan taaksepäin, minkä jälkeen kiekko vedetään käsiä, lantiota, jalkoja ja ylävartaloa hyväksikäyttäen vartalon edestä kohti koria, milloin kiekko irtoaa kädestä ranne lukittuna (kuva 1). Heittotekniikan kehittyessä voidaan siirtyä vauhdinottoon heittojen yhteydessä. Puttaaminen tapahtuu vartalon edestä, milloin kiekko ikään kuin työnnetään kohti koria (Toivonen 2013).

7 4 2 5 3 1 Kuva 1: Frisbeegolfin aloitusheitto vauhdin kanssa (Länsitie J. 2013, kuva: Mustonen 2013) 1. Rystyheiton lähtötilanteessa heittävän käden puoleinen kylki on heittosuuntaa kohti. 2. Ristiaskeleen aikana selkä kääntyy väylää kohti ja heittävä käsi ojentuu taakse. 3. Heittävä käsi on takana ääriasennossa ja oikea tukijalka tukevasti maassa. 4.Heittoliike kiertyy vartalon ympäri tukijalan varassa. Heittokäsi ojentuu kohti koria. 5. Vartalon ja käden kiertoliikkeet jatkuvat kiekon irrottua kädestä. Kilpailutoimintaa lajissa on seurojen järjestämistä viikkokilpailuista alkaen aina Suomen mestaruus ja maailmanmestaruuskilpailuihin saakka. Suomen frisbeegolfliitto organisoi Pro- ja amatöörikiertueita Suomessa (Suomen frisbeegolfliitto 2013). Lajin kansainvälinen järjestö Professional Disc Golf Association organisoi kansainvälisiä kiertueita ja järjestää lajin maailmanmestaruuskilpailut Pro-, amatööri- ja nuortensarjoissa (PDGA 2013b).

8 2.2 Terveysliikuntasuositukset kestävyyskunnon osa-alueella Yhdysvaltalaisen liikuntasuosituksen mukaan aikuisten tulisi saavuttaakseen pääosan liikunnan terveyshyödyistä liikkua 2,5 tuntia kohtuukuormitteisesti (esim. reipas kävely, vesivoimistelu, puutarhatyöt) viikossa tai harrastaa tunti 15 minuuttia raskasta kestävyysliikuntaa (esim. juoksu, naruhyppely, lenkkeily mäkisessä maastossa) viikossa. Kohtuukuormitteinen kestävyysliikunta aiheuttaa hengästymistä, mutta keskustelu liikunnan aikana on vielä mahdollista. Raskastehoisen kestävyysliikunnan aikana on mahdollista puhua ainoastaan muutamia sanoja (U.S. Deparment of Health and Human Services 2008). Kohtuukuormitteinen liikunta vastaa 64 76 % maksimisykkeestä ja Borgin asteikolla mitattuna koettua kuormitusta tasolla 12 13. Kuormituksen ollessa raskasta syke on 77 93 % maksimisykkeestä ja koettu kuormitus Borgin asteikolla 14 16 (Howley 2001). Pääsääntöisesti voidaan todeta, että kestoltaan puolet lyhyemmällä raskastehoisella liikunnalla saavutetaan samat terveyshyödyt kuin kaksinkertaisella ajalla kohtuukuormitteista liikuntaa. Esimerkiksi tunti kohtuukuormitteista liikuntaa vastaa terveysvaikutuksiltaan puolentunnin raskastehoista liikuntaa. Yhdysvaltalaisen suosituksen mukaan liikunta voi tapahtua useampana vähintään kymmenen minuutin kestoisena ajanjaksona jaettuna koko viikon ajalle. Kestävyysliikuntaa tulisi kuitenkin harrastaa vähintään kolmena päivänä viikossa (U.S. Deparment of Health and Human Services 2008). Suomalaisen liikunnan käypä hoito -suosituksen (2012) mukaan työikäisten aikuisten (18 64 vuotta) tulisi harrastaa kestävyysliikuntaa vähintään 2,5 tuntia viikossa kohtuukuormitteisesti (5,4 7,5 MET) tai vaihtoehtoisesti raskasta liikuntaa (7,6 10,2MET) 1 tunnin ja 15 minuutin ajan viikossa (Kesäniemi ym. 2012). 1MET (metabolic eguivalent) vastaa istuen levossa olevan 40-vuotiaan miehen (70kg) keskimääräistä hapenkulutusta (1 MET=3,5 ml/ kg/min.) (Howley 2011). Käypä hoito - suosituksen mukaan viikon liikunta-annoksen voi jakaa 3 5 päivälle viikon aikana (Kesäniemi ym. 2012). MET-minuuteilla tarkoitetaan arvoa, mikä saadaan kun toiminnan MET -arvo kerrotaan toimintaan käytetyllä ajalla (U.S. Deparment of Health and Human Services 2008). MET -minuutteina käypä hoito -suosituksen mukaiset luvut ovat 810 1125 MET -minuuttia kohtuukuormitteista tai 570 765 MET -minuuttia raskas tehoista liikuntaa viikossa.

9 Englantilainen liikuntasuositus on pääosin samanlainen, kuin amerikkalainen liikuntasuositus ja suomalainen liikunnan käypä hoito -suositus (taulukko 1). Englantilaisen suosituksen mukaan terveiden aikuisten tulisi harrastaa kohtuukuormitteista kestävyysliikuntaa vähintään 2,5 tuntia viikossa tai vaihtoehtoisesti tunti 15 minuuttia raskastehoista liikuntaa jaettuna vähintään 10 minuutin suorituksiin, mieluiten vähintään viitenä päivänä viikossa. Englantilainen suositus korostaa, että aiemmin inaktiivisilla henkilöillä jo pieni liikunnan lisäys kohti liikuntasuosituksia edistää terveyttä ja auttaa vähitellen pääsemään suosituksen mukaisiin liikuntamääriin (O Donovan ym. 2010). Kanadalainen liikuntasuositus vuodelta 2011 suosittelee aikuisväestöä harrastamaan vähintään 150 minuuttia kohtuu- tai raskastehoista kestävyysliikuntaa viikossa jaettuna vähintään kymmenen minuutin kestoisiin jaksoihin. Päivittäin tarvittava liikunta määrä riippuu liikunnan tehosta. Aerobista liikuntaa tulisi olla 4-7 päivänä viikossa. Liikunta voi varsinaisen liikuntaharjoittelun lisäksi koostua hyötyliikunnasta (esim. työmatkaliikunta) tai esimerkiksi työssä tai vapaa-ajalla tapahtuvasta liikunnasta (Kesäniemi ym. 2010; Tremblay ym. 2011). Terveyshyödyt lisääntyvät liikuntamäärän kasvaessa kohtuullisella kuormituksella viiteen tuntiin viikossa tai raskaalla kuormituksella 2,5 tuntiin viikossa. Kohtuutehoista ja raskastehoista liikuntaa voi myös yhdistää toisiinsa. Myös yli viiden tunnin viikoittainen fyysinen aktiivisuus lisää edelleen saavutettuja terveyshyötyjä. Amerikkalaisen suosituksen mukaan kaikki fyysinen aktiivisuus on terveyden kannalta parempi vaihtoehto kuin fyysinen inaktiivisuus ja terveyshyötyjä esiintyy jo kun kohtuutehoista liikuntaa on vähintään tunti viikossa (U.S. Deparment of Health and Human Services 2008).

10 TAULUKKO 1. Eri maiden liikuntasuositukset Liikuntasuositus Yhdysvallat (U.S. Englanti (O Donovan Kanada (Kesäniemi Suomi (Kesäniemi Deparment ym. 2010) ym. 2010; ym. 2012) of Health Tremblay and Human ym. 2011). Services 2008) Liikuntamäärä viikossa (kohtuu-/ 2,5h/ 1 h 15 min 2,5h/ 1 h 15 min Yhteensä 2,5 h/vk 2,5h/ 1 h 15 min raskastehoinen) Liikunta kerrat viikossa 3- krt/vk. 5- krt/vk. 4-7 krt/vk 3-5 krt/vk Jaksot 10 min/ krt. 10 min/ krt. 10 min/ krt. - 2.3 Liikunnan kuormittavuus Liikunnalla tarkoitetaan harrastuksena toteutettua liikuntasuoritusta, minkä tarkoituksena on lisätä tai ylläpitää terveyttä tai suorituskykyä. Liikunta on yksi fyysisen aktiivisuuden alakategorioista. Fyysisellä aktiivisuudella tarkoitetaan tahdonalaisten lihasten aikaansaamia liikkeitä ja asentoja, minkä seurauksena energiankulutus kasvaa lepoenergiankulutusta suuremmaksi (Mälkiä 1983). Fyysisellä inaktiivisuudella tarkoitetaan lihasten liian vähäistä käyttöä tai käyttämättömyyttä, joka jatkuessaan aiheuttaa elimistön terveydentilan ja toimintakyvyn laskua. Liikunnan teholla, kuormittavuudella ja intensiteetillä tarkoitetaan mitattavissa olevaa objektiivista kuormitusta, minkä liikunta aikaansaa elimistön eri rakenteissa (Kesäniemi ym. 2012). Liikunnan kuormittavuus vaihtelee henkilön fyysisen suorituskyvyn, iän ja terveydentilan mukaan. Liikunnan kuormittavuutta eli liikunnan tehoa voidaan mitata

11 objektiivisella suureilla (MET tai sykkeeseen perustuvat menetelmät) tai henkilön kokemalla kuormituksella (esim. rating of perceived exertion, RPE) (Borg 1998; Howley 2011). Mitattu liikunnan kuormittavuus ja itse arvioitu liikunnan rasittavuus vastaavat hyvin toisiaan (U.S. Deparment of Health and Human Services 2008; Kesäniemi ym. 2012). Liikuntasuositukset pohjautuvat yleensä liikunnan mitattavissa olevaan kuormittavuuteen (MET-arvoihin), koska useimmat tutkimukset liikunnan terveysvaikutuksista on tehty käyttäen absoluuttista kuormitusta (MET). Terveyden edistämisen näkökulmasta suositellaan kuitenkin käyttämään termejä kohtuu- ja raskas tehoinen liikunta numeeristen indikaattoreiden sijaan (U.S. Deparment of Health and Human Services 2008). Fyysisen aktiivisuuden kuormittavuus terveillä, normaalikuntoisilla aikuisilla, ikävälillä 18 64 vuotta on kevyttä MET-arvon sijoittuessa välille 1,1 2,9 (U.S. Deparment of Health and Human Services 2008). Esimerkiksi seistessä MET-arvo on 2,0 ja kevyesti venyteltäessä 2,5 (Ainsworth ym. 2000). Kohtuullinen kuormitus tarkoittaa METarvoja välillä 3,0-5,9 ja raskas tehoisen liikunnan aikana MET-arvo on yli 6,0 (U.S. Deparment of Health and Human Services 2008). Kohtuutehoista liikuntaa on esimerkiksi tanssi (disco tms.) 4,5 MET ja tennis (kaksinpeli) 5,0 MET. Raskastehoista liikuntaa on vesijuoksu 8,0 MET ja normaalivauhtinen pyöräily 8,0 MET (Ainsworth ym. 2000). On kuitenkin huomioitava, että MET -arvot poikkeavat huono- tai erittäin hyväkuntoisilla henkilöillä toisistaan. Huonon suorituskyvyn omaavalla henkilöllä (VO2max=5 MET eli 17,5 ml/kg/min) kohtuukuormitteisen liikunnan MET-arvo on välillä 2,6 3,3 ja hyvä kuntoisella henkilöllä (VO2max=12 MET eli 42 ml/kg/min) kohtuukuormitteinen liikunta vastaa MET -arvoja 5,4 7,5 (Howley 2001). Byrne ym. (2005) kyseenalaistivat tutkimuksessaan, että oletus 1 MET = 3,5 ml/kg/min pitäisi paikkansa kaikilla ihmisillä riippumatta sukupuolesta, iästä ja painosta. Tutkimuksessa mitattiin tutkittavien lepoenergiankulutusta epäsuoralla kalorimetrillä. Tulosten mukaan käytössä oleva 1 MET (3,5 ml/kg/min) yliarvioi todellista lepoenergiankulutusta 35 % ylipainoisilla tutkittavilla. Byrnen ym. (2005) aineistossa keskimääräiseksi lepoenergiankulutukseksi saatiin 2,56±0,40 ml/kg/min. Tutkimukseen mukaan kehon rasvanmäärä oli suurin tekijä, mikä aiheutti eroja lepoenergiankulutukseen, selittäen 59 % lepoenergiankulutuksen vaihtelusta (Byrne ym.

12 2005). Byrnen ym. (2005) tutkimuksessa lepoenergiankulutus mitattiin kuitenkin maaten, kun taas MET=3,5 ml/kg/min on määritetty istuvalla henkilöllä (Jette ym. 1990). Lepoenergiankulutuksen yksilöllinen vaihtelu onkin huomioitava muunnettaessa MET -arvoilla ilmaistu kuormitus energiankulutukseksi (Howley 2011). Sykkeeseen perustuvat mittausmenetelmät arvioivat liikunnan kuormittavuutta ja energiankulutusta prosentteina henkilön maksimisykkeestä, sykereservistä tai aerobisesta kapasiteetistä (VO2max) (U.S. Deparment of Health and Human Services 2008). 40 59 % VO2max:sta vastaa kohtuukuormitteista liikuntaa ja 60 84 % maksimaalisesta hapenkulutuksesta vastaa teholtaan raskasta liikuntaa (Fogelholm 2005; U.S. Deparment of Health and Human Services 2008). Sykereservillä tarkoitetaan maksimisykkeen ja leposykkeen välistä erotusta. Kohtuukuormitteinen liikunta vastaa 40 59 % sykereservistä ja raskas tehoinen liikunta 60 84 % sykereservistä (Howley 2001). Borgin asteikko mittaa liikunnan koettua kuormittavuutta asteikolla 6 20 (tai vaihtoehtoisesti 0 10). Arvo 7 vastaa Borgin asteikolla erittäin kevyttä kuormittuneisuutta, arvo 13 hieman rasittavaa ja arvo 19 erittäin rasittavaa. Asteikon on todettu korreloivan hyvin mitatun kuormittavuuden kanssa (Borg 1998; Kallinen 2007). Useissa eri tutkimuksissa on mitattu liikunnan kuormittavuutta kävelyn, sauvakävelyn ja golfin pelaamisen aikana. Hansenin ja Smithin tutkimuksen mukaan reippaan kävelyn MET -arvo tasamaalla on 4,8 ja sauvakävelyn MET -arvo tasamaalla on 8,0 eli lähes kaksinkertainen kävelyyn verrattuna (Hansen ja Smith 2009). Shifferin ym. (2009) tutkimuksessa sauvakävelyn kuormittavuudeksi saatiin asfaltilla keskimäärin 9,1 MET:iä ja nurmikolla 10,2 MET:iä (Shiffer ym. 2009). Waseniuksen ym. (2012) tutkimuksessa sauvakävelyn kuormittavuudeksi saatiin keskimäärin 5,9 MET:iä, mikä oli huomattavasti suurempi kuin kuntosaliharjoittelun kuormittavuus 3,2 MET:iä (Wasenius ym 2012). Parkin ym. (2011) tutkimuksessa kävelyn MET -arvot vaihtelivat välillä 2,8 6,0, riippuen askeltiheydestä ja kävelynopeudesta. Kyseisessä tutkimuksessa matalin MET -arvo (2,8) saatiin kävelynopeuden ollessa 55 metriä minuutissa (=3,3 km/h) normaalilla askeltiheydellä. Kävelyn MET -arvo oli 6,0, kun kävelynopeus oli 95 metriä minuutissa (5,7 km/h) ja askeltiheys 15 % normaalia matalampi. Tällä

13 nopeudella kävelyn MET -arvo oli 4,5, kun askeltiheys oli normaali. Kävelyvauhdilla 75 metriä minuutissa (4,5 km/h) ja normaalilla askeltiheydellä kävelyn MET -arvoksi saatiin kyseisessä tutkimuksessa 3,6 (Park ym. 2011). Tutkimuksesta riippuen niin kävelyn kuin sauvakävelynkin mitattu kuormittavuus vaihtelee huomattavasti kevyestä korkea tehoiseen kuormitukseen. Zunzerin ym. (2013) tutkimuksessa golfin keskimääräinen MET -arvo on miehillä 2,8. Tutkimus suoritettiin sekä mäkisellä kentällä, että tasaisella kentällä, mutta MET -arvot eivät poikenneet toisistaan merkitsevästi erityyppisillä kentillä. Myöskään naisten ja miesten MET -arvot eivät poikenneet tutkimuksen mukaan toisistaan merkittävästi (Zunzer ym. 2013). Frisbeegolfista ei ole tällä hetkellä saatavissa mitään tutkittuja kuormitusarvoja. 2.4 Liikunnan merkitys terveydelle Oikein annostellulla liikunnalla on mahdollisuus vaikuttaa monien eri sairauksien ilmaantuvuuteen, sekä sairauksien riskitekijöihin (O Donovan ym. 2010; Kesäniemi ym. 2012; Roque ym. 2013). Useilla tutkimuksilla on voitu osoittaa säännöllisen liikunnan vähentävän mm. ennenaikaisia kuolemia, sydän- ja verisuonisairauksia, ylipainoa, tyypin 2 diabetesta, masennusta, osteoporoosia ja rintasyöpää, sekä alentavan kohonnutta verenpainetta ja kolesteroliarvoja (Arango ym. 2007; Rognmo ym. 2012; Iellamo ym. 2013; Roque ym. 2013). Tutkimusten mukaan 6 10 % muista kuin infektioiden aiheuttamista kuolemista, aiheutuu inaktiivisuudesta (Roque ym. 2013). Jeonin ym. (2007) meta-analyysin mukaan kohtuutehoinen liikunta vähentää 2 tyypin diabeteksen ilmaantuvuutta. Analyysin mukaan henkilöillä, jotka liikkuvat säännöllisesti kohtuukuormitteisesti on 30 % pienempi riski sairastua 2 tyypin diabetekseen verrattuna inaktiivisiin henkilöihin (Jeon ym. 2007). Williamin ja Thompsonin tänä vuonna ilmestyneen artikkelin mukaan kohtuukuormitteinen kävely tai korkea intensiteettinen juokseminen vähentävät yhtä paljon diabeteksen, sekä sydänja verenkiertoelimistön sairauksien riskiä, kun energiankulutus on yhtä suurta (Williams ja Thompson 2013). Rognmo ym. (2012) tutkivat korkeaintensiteettistä liikuntaa (HIIT) sydänsairailla henkilöillä, joilla oli todettu sydänsairaus, sairastettu sydäninfarkti, tehty angioplastia

14 tai ohitusleikkaus. Tutkimuksessa todettiin vain vähän sydäntapahtumia riippumatta siitä harrastivatko tutkimushenkilöt kohtuukuormitteista vai korkeaintensiteettistä liikuntaa. Molemmat harjoitusmuodot todettiin turvallisiksi sydänkuntoutuksessa (Rognmo ym. 2012). Muldoonin ym. (2013) tutkimuksen mukaan paljon liikkuvilla (>4100 kcal/vk) 30 54 - vuotiailla henkilöillä, joilla ei ollut kohonnutta verenpainetta, diabetesta, merkittävää ylipainoa tai verenkiertoelimistönsairauksia esiintyi vähemmän insuliiniresistenssiä ja heidän riskinsä sairastua sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksiin oli pienempi kuin vähän liikkuvilla (<900 kcal/vk). Tutkimuksen mukaan riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin korreloi käänteisesti liikunnan määrän kanssa. Liikunnan määrän kasvaessa riski sydän- ja verisuonisairauksille pienenee. Sydän- ja verisuonitautien riskitekijöinä tutkimuksessa kartoitettiin verenpainetta, vyötärön ympärysmittaa, HDL- C -kolesterolin -pitoisuutta, triglyseridipitoisuutta ja veren paastoverensokeripitoisuutta. Suurempi liikunta määrä korreloi tutkimuksessa korkeamman HDL -kolesteroli pitoisuuden, pienemmän vyötärönympäryksen ja pienemmän triglyseridipitoisuuden kanssa (Muldoon ym. 2013). Lakan ym. tutkimuksen (2003) mukaan keski-ikäisillä perusterveillä miehillä, jotka liikkuivat yli kolme tuntia viikossa kohtuukuormituksella (>=4,5 MET) on 60 % pienempi todennäköisyys sairastua metaboliseen oireyhtymään kuin henkilöillä, jotka liikkuivat vastaavalla kuormituksella alle tunnin viikossa. Matala tehoisella liikunnalla (<4,5 MET) ei havaittu vastaavaa yhteyttä metabolisen oireyhtymän ilmaantumiseen. Huono aerobinen suorituskyky (VO2max <29,1 ml/kg/min) ennusti sairastumista metaboliseen oireyhtymään niin, että heillä oli lähes seitsemän kertaa suurempi riski sairastua kuin hyvä kuntoisilla (VO2max >=35.5 ml/kg/min) (Lakka ym. 2003). 2.5 Laihdutus ja painonhallinta Energiansaannin ollessa toistuvasti kulutusta suurempaa ihmiselle kertyy ylipainoa (Fogelholm, Kaukua 2005). Ylipaino ja lihavuus aiheuttavat suuria ongelmia yksilölle, kansanterveydelle, sekä kansantaloudelle. Suomessa arvioidaan lihavuuden hoidon aiheuttavan 190 miljoonan euron kulut terveydenhuollossa ja 260 miljoonan euron kulut

15 kokonaisuudessaan (Mäklin ym. 2009). Ylipaino mm. kohottaa verenpainetta, sekä heikentää elimistön sokeri- ja rasva-aineenvaihduntaa. Erityisen haitallista terveydelle on keskivartaloon painottuva lihavuus. 5 10 % painonpudotus ylipainoisilla henkilöillä vähentää lihavuuteen liittyvien sairauksien riskitekijöitä ja parantaa terveyteen liittyvää elämänlaatua (Fogelholm, Kaukua 2005; Vazquez ym. 2007; Roque ym. 2013). Roquen ym. (2013) artikkelin mukaan viskeraalinen lihavuus aiheuttaa sydän- ja verenkiertoelimistön-, sekä aineenvaihdunnansairauksia ja lisää kuolleisuutta. Sairauksien lisäksi viskeraalinen lihavuus lisää muun muassa endoteelin toimintahäiriöitä, valtimoiden jäykkyyttä ja aiheuttaa elimistöön kroonisen matalaasteisen tulehdustilan (Roque ym. 2013). Ravitsemus ja energian saannin rajoittaminen ovat ensisijainen asia painonhallinnassa, mutta myös liikunta on keskeisessä roolissa ja säännöllisellä kestävyystyyppisellä liikunnalla on todettu myös itsenäinen vaikutus painonpudotuksessa (Donnelly ym. 2013). Säännöllinen liikunta myös suojaa lihavuuteen liittyviltä liitännäissairauksilta, kuten tyypin 2 diabetekselta, dyslipidemioilta, kohonneelta verenpaineelta, endoteelin dysfunktiolta ja auttaa ylläpitämään lihasmassaa, sekä parantamaan fyysistä suorituskykyä (Roque ym. 2013). Bangkokissa vuonna 2002 järjestetyssä fyysistä aktiivisuutta, energiankulutusta ja ylipainoa pohtineessa konferenssissa todettiin, että terveysliikuntasuositusten mukainen 30 minuutin kohtuukuormitteinen liikunta-aktiivisuus päivittäin on riittämätön laihdutuksen ja painonhallinnan näkökulmasta. Konferenssista kirjoitetun artikkelin mukaan on olemassa kiistaton näyttö siitä, että aiemmin ylipainoiset henkilöt tarvitsevat vähintään 60 90 minuuttia kohtuutehoista päivittäistä liikuntaa onnistuneen painonhallinnan tueksi. Vuoden 2002 jälkeen tulleet uudet tutkimukset ovat osoittaneet, että mahdollisesti 45 60 minuutin kohtuukuormitteisella päivittäisellä liikunnalla olisi merkitystä painonhallinnan tukena (Saris Ym. 2003). Lihavuuden käypä hoito - suosituksen mukaan kestävyystyyppisellä liikunnalla voidaan pudottaa painoa muutama kilo. Yhdistettynä terveelliseen ruokavalioon liikunnalla on merkittävä osa painonpudotuksessa ja etenkin painonhallinnassa. Painonpudotuksessa suositellaan 45 60 minuuttia kestävää kohtuukuormitteista kestävyysliikuntaa useimpina päivinä viikossa mieluiten päivittäin. Liikunta-annos voidaan jakaa myös useampiin jaksoihin päivän aikana (Tarnanen ym. 2011). Miyakin ym. (2009) tutkimuksessa 12 viikon

16 liikuntaintervention aikana (40 60 minuuttia aerobista liikuntaa kolme kertaa viikossa) perusterveillä ylipainoisilla miehillä putosi paino seuranta-aikana keskimäärin 3,2 kiloa (Miyaki ym. 2009). Kingin ym. (2007) katsauksen mukaan on mahdollista, että liikunnan aiheuttama suurentunut energiankulutus kompensoidaan vähentämällä muuta aktiivisuutta tai lisäämällä energiansaantia. Kyseiset asiat voivat aiheuttaa virheitä arvioitaessa liikunnan todellista merkitystä painonhallinnassa (King ym. 2007). Ylipainon ehkäisyssä ja hoidossa onkin oleellista saada aikaan pysyviä elämäntapamuutoksia, jotka vaativat laajempaa ja pidempi kestoista potilasohjausta huomioiden henkilön yksilöllisyyden ja elinolot (Pagoton ja Appelhansin 2013). 2.6 Inaktiivisuuden vaikutus terveyteen Inaktiivisuus on WHO:n raportin mukaan neljänneksi suurin kuolleisuuden riskitekijä korkean verenpaineen, tupakoinnin ja kohonneiden verensokeriarvojen jälkeen. Liikkumattomuus on WHO:n raportin mukaan suurempi riski terveydelle kuin ylipaino tai kohonneet kolesteroliarvot. (World Health Organization 2009). Sattelmairin ym. (2011) meta-analyysin mukaan henkilöillä, jotka harrastivat liikuntasuositusten mukaiset 2,5 tuntia viikossa kohtuukuormitteista kestävyysliikuntaa oli 14 % pienempi riski sairastua sepelvaltimotautiin kuin fyysisesti inaktiivisilla. Myös terveysliikuntasuositusten alle jäävä liikuntamäärä oli yhteydessä sepelvaltimotaudin vähäisempään esiintyvyyteen verrattuna täysin inaktiiveihin henkilöihin. Liikuntamäärän kasvaessa liikuntasuosituksia suuremmaksi sairastuvuus sepelvaltimotautiin väheni entisestään (Sattelmair ym 2013). Liikunnan puutteen epäillään olevan itsenäinen riskitekijänä joidenkin metabolisten sairauksien ja sydän- ja verisuonitautien riskitekijänä, sekä aiheuttavan 6 10 % muista kuin infektioiden aiheuttamista kuolemista (Roque ym. 2013). Kujalan (ym.) tutkimuksessa (2013), jossa tutkittiin inaktiivisten ja aktiivisten kaksosten välisiä eroja havaittiin, että LDL -kolesteroli-, VLDL -kolesteroli- ja triglyseridipitoisuudet olivat korkeammat inaktiivisilla tutkittavilla kuin aktiivisilla. Inaktiivisilla henkilöillä oli myös matalampi HDL -kolesterolipitoisuus kuin aktiivisilla henkilöillä. Glukoositasot olivat alhaisemmat aktiivisilla henkilöillä kuin inaktiivisilla tutkittavilla (Kujala ym. 2013).

17 Jonsdottirin ym. (2010) tutkimuksen mukaan inaktiivisilla henkilöillä on suurempi riski sairastua mielenterveysongelmiin kuin heillä, jotka harrastavat liikuntaa. Inaktiiviset henkilöt kokivat tutkimuksen mukaan enemmän stressiä, masennusta, ahdistusta ja burn outteja kuin henkilöt, jotka harrastivat, joko kevyttä tai kohtuukuormitteista liikuntaa säännöllisesti. Stressi- masennus ja burn out -oireet vähenivät, sekä kevyellä, että kohtuutehoisella liikunnalla, kun taas ahdistuksen vähenemiseen tarvittiin vähintään kohtuutehoista liikuntaa (Jonsdottir ym. 2010).

18 3 TUTKIMUKSEN TARKOITUS Tutkimuksen tarkoituksena on tuottaa uutta kuvailevaa tietoa frisbeegolfin fyysisestä kuormittavuudesta, lajin merkityksestä terveysliikuntana ja mahdollisuuksista painonhallinnan tukena. Tutkimusongelmat ovat seuraavat: 1. Millainen on frisbeegolfin fyysinen kuormittavuus? 2. Millainen on frisbeegolfharjoittelun vaikutus päivittäisen fyysisen aktiivisuuden intensiteettiin ja energiankulutukseen?

19 4 AINEISTON KUVAILU Tutkimuksen otos on 6 12 noin 25-vuotiasta muutoin inaktiivia perustervettä miestä, joilla on enintään yhdestä kolmeen vuotta aikaisempaa pelikokemusta frisbeegolfista. Otoskoko ei oikeuta tekemään yleistyksiä frisbeegolfharjoittelun kuormittavuudesta. Tutkimuksesta saatavat tulokset ovat yleistettävissä ainoastaan samankaltaisilla radoilla pelatessa ja nuorilla perusterveillä miehillä. Tämän tutkimuksen otoskokoa ei voida valita suuremmaksi ja paremmin yleistettäväksi huomioiden tutkimuksen laajuus suhteessa pro gradun laajuuteen. Koska aikaisempaa tietoa frisbeegolfharjoittelun kuormittavuudesta ei ole saatavilla, niin tutkimus antaa kuitenkin perustietoa lajin kuormittavuudesta, mikä auttaa jatkotutkimusten suunnittelua suuremmalla otoskoolla. Frisbeegolfkierroksella esiintyy vain vähän muuttujia (taustamuuttujat vakioitu), joten hajonnan tutkittavien välillä oletetaan olevan pieni, mikä lisää tulosten yleistettävyyttä pienestä otoskoosta huolimatta. Pieni otoskoko myös osaltaan lisää tulosten luotettavuutta, koska täytetyt päiväkirjat voidaan käydä tutkittavien kanssa läpi yksilöllisesti ja tarkasti. Kuntotasoltaan osallistujien tulee olla keskenään samantasoisia sijoittuen kuntoluokkaan 3-4 (Shvartz ym. 1990). Tutkittavat rekrytoidaan Suomen frisbeegolfliiton internet sivun, Oulun frisbeeseuran internet sivun, sekä BSC Disc Golf Teamin internet sivun kautta. Tutkittaville suoritetaan ennen tutkimusta hapenottokyvyntestaus epäsuoralla polkupyöräergometri -testauksella Oulussa työterveyslaitoksen toimipisteessä. Ennen hapenottokyvyn testausta tutkittavien terveystiedot kartoitetaan kyselylomakkeella. Tutkittavalla ei saa olla hengitys- tai verenkiertoelimistön suorituskykyä rajoittavaa sairautta, eikä säännöllistä lääkitystä. Tutkimukseen otetaan 12 ensimmäistä sisäänottokriteerit täyttävää vapaaehtoista osallistujaa. Sisäänottokriteerit ovat miessukupuoli, ikä noin 25 vuotta, perusterve, BMI alle 35, pelikokemus 1 3 vuotta, ei merkittävästi muuta liikuntaharrastusta. Tämän jälkeen lopullinen otos rajataan niin, että tutkittavien maksimaalinen hapenottokyky on mahdollisimman samankaltainen. Tutkittaville suoritetaan kolmena vuorokautena fyysisen aktiivisuuden intensiteetin, energiankulutuksen ja askelmäärän mittaus Bodymedian SenseWear PRO3 Armband -

20 mittarilla. Mittaukset perustuvat ihon lämpötilan muutoksiin, kehon lähellä olevaan lämpötilaan, galvaanisiin (sähköisiin) ihovasteisiin ja kiihtyvyysanturi mittauksiin (Armband Operating Manual 2006). Mittaria on aikaisemmin käytetty muun muassa sauvakävelyn ja kuntosaliharjoittelun kuormituksen kartoittamiseen (Wasenius ym. 2012). Armband -mittarilla mitatun energiankulutuksen on todettu korreloivan hyvin epäsuoraan kalorimetriin (ICC=0,51-0,89) (Jakicic ym. 2004; King ym. 2004). Mittarin käytöstä ei aiheudu tutkittavalle erityistä haittaa, riskiä tai kipua. Mittarilla voidaan erotella liikuntasuorituksen kesto muusta toiminnasta. Tutkittavat täyttävät fyysisen aktiivisuuden mittauksen aikana päiväkirjaa, mihin kirjataan suorituksen tyyppi, suorituksen ympäristö, suorituksen ajankohta, koettu kuormitus (Borg 1998) ja hikoilu, sekä hengästyminen. Frisbeegolfharjoittelun aikana käytetään lisäksi Polarin F4- sykemittaria fyysisen kuormituksen arvioimiseen.

21 5 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS Vapaaehtoiset tutkimukseen halukkaat henkilöt voivat ottaa yhteyttä tutkimuksen tekijään Miia Länsitiehen puhelimitse tai sähköpostitse. Mikäli tutkittava täyttää alustavasti sisäänottokriteerit, niin vapaaehtoisille tutkimukseen haluaville lähetetään tutkittavantiedote (liite 1) sähköpostitse. Tämän jälkeen tutkittavaan otetaan yhteyttä puhelimitse ja sovitaan tapaamisaika, milloin tutkittavalla on mahdollisuus esittää lisäkysymyksiä tutkimuksesta tutkijalle. Mikäli tutkittava on halukas osallistumaan tutkimukseen saamansa informaation jälkeen, niin tutkittava täyttää terveys- /taustatietokyselyn (liite 2) ja suostumuslomakkeen (liite 3) osallistumisesta tutkimukseen tutkijan läsnä ollessa. Tutkimuksen vastuulääkäri tarkastaa terveys-/ taustatietolomakkeen. Tämän jälkeen terveydentilaltaan sopiville henkilöille tehdään submaksimaalinen kuntotestaus polkupyöräergometrillä. Tutkittavilta mitataan verenpaine, paino, pituus, sekä vyötärönja lantionympärys polkupyöräergometri -testauksen yhteydessä. Kuntotestin jälkeen määritellään lopullinen otos ja tutkimukseen valituille henkilöille informoidaan mukaan pääsystä tutkimukseen. Tutkimukseen mukaan päässeiltä tutkittavilta mitataan leposyke, sekä lepoenergiankulutus armband -mittarilla. Leposykkeen mittauksen aikana tutkittavat makaavat kymmenen minuuttia hiljaa paikallaan ja lepoenergiankulutuksen mittauksen aikana istuvat kymmenen minuuttia hiljaa paikallaan. Tämän jälkeen fyysinen aktiivisuus mitataan armband -mittarilla kolmena peräkkäisenä arkipäivänä (3x24h). Tutkittavia ohjeistetaan viettämään mittauspäivät normaalin päivärytmin mukaan ja välttämään tavanomaisesta merkittävästi poikkeavaa fyysistä aktiivisuutta. Toisena mittauspäivänä tutkittavat osallistuvat frisbeegolf -mittauksiin, minkä aikana tutkittavat pelaavat yhden täyden kierroksen frisbeegolfia kohtalaisen kuormittavaksi arvioidulla radalla (Virpiniemi Oulu), missä on mäkinen maasto, väylät ovat pääosin metsässä ja alusta on pehmeää hiekkakangasta. Kierroksen aikana tutkija seuraa ja havainnoi tutkittavaa, sekä kirjaa ylös tehdyt suoritukset (mm. kävely ylämäkeen/ kävely alamäkeen/ kävely tasaisella, heitto, frisbeen nosto, koettu kuormitus, syke, ulkoinen kuorma) ja sääolot (lämpötila, ilman kosteus, tuuli).

22 6 EETTINEN LUPA JA SIDONNAISUUDET Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin tutkimuseettinen toimikunta on puoltanut tutkimuksen toteuttamista lausunnossaan kesäkuussa 2013 (liite 4). Tutkimuksessa noudatetaan hyvää tieteellistä käytäntöä (Tutkimuseettisen neuvottelukunnan ohje 2012). Tutkittavat eivät saa tutkimuksesta taloudellista hyötyä, mutta tutkittavat saavat osallistumisestaan Powergrip -nimisen frisbeegolf alan yrityksen tarjoaman neljän kerran heittokoulun. Tutkimuksen tekijä Miia Länsitie on naimisissa Janne Länsitien kanssa, joka on osakkaana Powergripissä (omistusosuus 5 %). Kaikki tutkimuksessa kerätyt tiedot käsitellään luottamuksellisesti ja niitä ei luovuteta tutkimusryhmän ulkopuolisille jäsenille. Tutkimustietokannassa tutkittavien tunnisteena on satunnaisesti valittu tutkimusnumero, eikä tutkittavan nimeä käytetä. Tutkittavilla on oikeus keskeyttää osallistumisensa tutkimukseen missä vaiheessa tahansa tutkimusta ilman erillistä syytä. Tutkittavat ovat vakuutettuja tutkimuksen ajan.

23 7 ANALYYSI JA TULOSTENKÄSITTELY Mittaustulokset puretaan Exceliin ja analysoidaan SPSS:n avulla. Tutkimuksen päämuuttujat ovat fyysisen aktiivisuuden, ensisijaisesti frisbeegolfin intensiteetti ja energiankulutus. Toissijaisia muuttujia ovat tutkittavan paino, pituus, lepoenergian kulutus, leposyke, vyötärön ympärys ja hapenottokyky. Tutkittavan henkilötiedot eivät tule julki tutkimusraportissa. Lisäksi frisbeegolfista saatuja kuormitusarvoja verrataan kävelyyn, sauvakävelyyn ja golfiin. Merkitys painonhallintaan lasketaan saadun energiankulutuksen mukaan teoreettisesti. Tulosten tilastollinen testaus suoritetaan parittaisella tai parittomalla t-testillä tai vastaavalla non-parametrisella testillä (WilcoxonSigned-Rank tai Mann-Whitney U-testi), riippuen muuttujien jakaumasta. Muuttujien normaalijakautuneisuus testataan Shapiro-Wilkin testillä. Pearsonin tulomomenttikorrelaatiokerrointa ja Spearmaninkorrelaatiota käytetään muuttujien välisen yhteyden testaamiseen. Tulosten analysointi suoritetaan SPSS 20.0 ohjelmalla (IBM Corp., Armonk, New York, USA). Tilastollisen merkitsevyyden rajana käytetään p-arvoa >0,05.

24 8 ALUSTAVA AIKATAULU Tutkittavat rekrytoidaan maalis- huhtikuussa 2014. Tutkimuksen sisäänottokriteerit täyttäville vapaaehtoisille osallistujille tehdään alkumittaukset toukokuussa 2014. Varsinaiset mittaukset suoritetaan kesä- elokuun aikana 2014. Tulokset analysoidaan ja pro gradu- tutkielma valmistuu kevään 2015 aikana.

25 9 LÄHTEET Ainsworth BE, Haskell WL, Whitt MC, Irwin ML, Swartz AM, Strath SJ, O Brien WL, Bassett DR, Schmitz KH, Emplaincourt PO, Jacobs DR, Leon AS. Compendium of physical activities: an update of activity codes and MET intensities. Med Sci Sports Exerc 2000; 32(9):498-504. Arango SC, Fernandez AN, Seco CJ. Physical activity and breast cancer: a systematic review (Spanish). Fisioterapia 2007; 29(5):234-9. Bodymedia. Armband Operating Manual 2006. Borg G. borg s perceived exertion and pain scales. Champaign (IL). Human Kinetics 1998: 104-38. Byrne NM, Hills AP, Hunter GR, Weinsier RL, Schutz Y. Metabolic equivalent: One size does not fit all. J Appl Physiol 2005; 99(3):1112-9. Donelly JE, Honas JJ, Smith BK, Mayo MS, Gibson CA, Sullivan DK, Lee J, Herrmann SD, Lambourne K, Washburn RA. Aerobic exercise alone results inclinically significant weight loss for men and women: Midwest exercise trial 2. Obesity 2013; 21(3):219-28. Fogelholm M. 2005. Fyysisen aktiivisuuden ja liikunnan arviointi. Teoksessa Vuori I, Taimela S, Kujala U. (toim.) Liikuntalääketiede. Helsinki. Kustannus Oy Duodecim. s. 77-91. Fogelholm M, Kaukua J. 2005. Lihavuus. Teoksessa Vuori I, Taimela S, Kujala U. (toim.) Liikuntalääketiede. Helsinki. Kustannus Oy Duodecim. s. 423-437. Hansen EA, Smith G. Energy expenditure and comfort during Nordic walking with different pole lengths. Journal of strength and conditioning research 2009; 23:1187-94.

26 Helakorpi S, Pajunen T, Jallinoja P, Virtanen S, Uutela A. 2011. Suomalaisen aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys, kevät 2010. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen raportti 15/2011. Saatavilla www-muodossa osoitteessa: http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/80292/4582dc7b-0e9c-43db-b5eb- 68589239b9a3.pdf?sequence=1 (luettu 19.4.2013) s.26 ja 140. Howley ET. Type of activity: resistance, aerobic and leisure versus occupational physical activity. Med Sci Sports Exerc 2001; 33(6): 364-9. Howley ET. To the editor. Journal of Physical Activity and Health 2011; 8:141-142. IellamoF, Caminiti G, Sposato B, Vitale C, Massaro M, Rosano G, Volterrani M. Effect of high-intensity interval training versus moderate continuous training on 24-h blood pressure profile and insulin resistance in patients with chronic heart failure. Intern Emerg Med 2013 Jul 16. Innova Champion Europe 2013. Saatavilla www-muodossa osoitteessa: http://frisbeegolfradat.fi/radat (luettu 14.8.2013) Jakicic JM, Marcus M, Gallagher KI, Randall C, Thomas E, Goss FL, et al. Evaluation of the sensewear Pro Armband to assess energy expenditure during exercise. Med Sci Sports Exerc 2004; 36: 897 904. Jeon CY, Lokken RP, Hu FB, Van Dam RM. Physical activity of moderate intensity and risk of type 2 diabetes. Diabetes Care 2007; Mar 30(3):744-52. Jetté M, Sidney K, Blümchen G. Metabolic equivalents (METS) in exercise testing, exercise prescription, and evaluation of functional capacity. Clin Cardiol 1990;13: 555-65. Jonsdottir IH, Rödjer L, Hadzibajramovic E, Börjesson M, Ahlborg G. A prospective study of leisure-time physical activity and mental health in Swedish health care workers and social insurance officers. Prev. Med. 2010; 51(5):373-7. Kallinen M. 2007. Kuntotestauksen turvallisuus ja vastuukysymykset. Teoksessa Keskinen KL, Häkkinen K, Kallinen M. Kuntotestauksen käsikirja. Tampere. Tammerprint Oy. s. 38. Kansallinen liikuntatutkimus 2009 2010. Aikuisliikunta. SLU:n julkaisusarja 6/10.

27 Kesäniemi A, Kettunen J, Ketola E, Kujala U, Kukkonen-Harjula K, Lakka T, Rauramaa R, Rauramo I, Tikkanen H, Vuori I. 2012. Liikunnan käypä hoito -suositus. Saatavilla www-muodossa osoitteessa: http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/naytaartikkeli/tunnus/hoi50075 (luettu 22.3.2013) Kesäniemi A, Riddoch CJ, Reeder B, Blair SN, Sorensen TI. Advancing the future of physical activity guidelines in Canada: an independent expert panel interpretation of the evidence. Int J Behav Nutr Phys Act. 2010; 7: 41. King GA, Torres N, Potter C, brooks TJ, Coleman KJ. Comparison of activity monitors to estimate energy cost of treadmill exercise. Med Sci Sports Exerc 2004; 36: 1244 1251. King NA, Caudwell P, Hopkins M, Byrne NM, Colley R, Hills AP, Stubbs JR, Blundell JE. Metabolic and behavioral compensatory responses to exercise interventions: barriers to weight loss. Obesity (SilverSpring) 2007; 15(6):1373-83. Kujala UM, Mäkinen VP, Heinonen I, Soininen P, Kangas AJ, Leskinen TH, Rahkila P, Wurtz P, Kovanen V, Cheng S, Sipilä S, Hirvensalo M, Telama R, Tammelin T, Savolainen MJ, Pouta A, O Reilly PF, Mäntyselkä P, Viikari J, Kähönen M, Lehtimäki T, Elliott P, Vanhala MJ, Raitakari OT, Järvelin MR, Kaprio J, Kainulainen H, Ala- Korpela M. Long-term leisure-time physical activity and serum metabolome. Circulation 2013; Jan 127(3):340-8. Lakka TA, Laaksonen DE, Lakka H, Männikkö N, Niskanen LK, Rauramaa R, Salonen JT. Sedentary lifestyle, poor cardiorespiratory fitness, and the metabolic syndrome. Medicine & Science in Sports & Exercise 2003; Aug 35(8):1279-86. Lehtomäki T. 2013. Suomen frisbeeliitto. Henkilökohtainen tiedonanto. Länsitie J. 2013. Frisbeegolfin aloitusheitto vauhdin kanssa. Henkilökohtainen tiedonanto. Miyaki A, Maeda S, Yoshizawa M, Misono M, Saito Y, Sasai H, Kim M-K, Nakata Y, Tanaka K, Ajisaka R. Effect of habitual aerobic exercise on body weight and arterial function in overweight and obese men. American Journal of Cardiology 2009; Sep 104(6):823-828.

28 Muldoon MF, Erickson KI, Goodpaster BH, Jakicic JM, Conklin SM, Sekikawa A, Yao JK, Manuck SB. Concurrent physical activity modifies the association between n3 longchain fatty acids and cardiometabolic risk in midlife adults. J Nutr. 2013; Jul 24. Mäklin S, Malmivaara A, Linna M, Victorzon M, Koivukangas V, Mustajoki P, Sintonen H. 2009. Sairaaloisen lihavuuden leikkaushoito. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen raportti 16/2009. s. 112. Mälkiä E. 1983. Eräät lihasten suorituskykymittaukset fyysisen toimintakykyisuuden kuvaajana suomalaisessa aikuiväestössä. Kansaneläkelaitoksen julkaisuja AL: 23, Turku, Kansaneläkelaitoksen kuntoutustutkimuskeskus. s. 41. O Donovan G, Blazevich AJ, Boreham C, Cooper AR, Crank H, Ekelund U, Fox KR, Gately P, Giles-Corti B, Gill JM, Hamer M, MCDermott I, Murphy M, Mutrie N, Reilly JJ, Saxton JM, Stamatakis E. The ABC of Physical Activity for Health: a consensus statement from the British Association of Sport and Exercise Science. J Sport Sci. 2010; 28(6):573-591. Pagoto SL, Appelhans BM. A call for an end to the diet debates. JAMA 2013; 310(7):687-688. Park J, Ishikawa-Takata K, Tanaka S, Mekata Y, Tabata I. Effects of walking speed and step frequency on estimation of physical activity using accelerometers. J Physiol Anthropool. 2011; 30(3):119-27. Professional Disc Golf Association. 2013a. Description of the Game. Saatavilla wwwmuodossa osoitteessa: http://www.pdga.com/rules/official-rules-disc-golf/800- introduction/80001-description-game (luettu 14.8.2013) Professional Disc Golf Association. 2013b. PDGA World Championships. Saatavilla www-muodossa osoitteessa: http://www.pdga.com/2013worlds (luettu 14.8.2013) Professional Disc Golf Association. 2008-2013. A Guide to Disc Golf from the PDGA. Saatavilla www-muodossa osoitteessa: http://www.pdga.com/introduction (luettu 14.8.2013)

29 Rognmo O, Moholdt T, Bakken H, Hole T, Molstad P, Myhr NE, Grimsmo J, Wisloff U. Cardiovascular risk of high- versus moderate-intensity aerobic exercise in coronary heart disease patients. Circulation 2012; 126(12):1436-40. Roque FR, Hernanz R, Salaices M, Briones AM. Exercise training and cardiometabolic diseases: focus on the vascular system. Curr Hypertens Rep. 2013; 15(3):204-14. Saris WHM, Blair SN, van Baak MA, Eaton SB, Davies PSW, Di Pietro L, Fogelholm M, Rissanen A, Schoeller D, Swinburn B, Tremblay A, Westerterp KR, Wyatt H. How much physical activity is enough to prevent unhealthy weight gain? Outcome of the IASO 1 st Stock Conference and consensus statement. Obes Rev 2003; 4(2):101-14. Sattelmair J, Pertman J, Ding EL, Kohl HW 3 rd, Haskell W, Lee IM. Dose response between physical activity and risk of coronary heart disease : a meta-analysis. Circulation 2011; 124(7):789-95. Shiffer T, Knicker A, Dannöhl R, Struder HK. Energy cost and pole forces during Nordic walking undet different surface conditions. Med Sci Sports Exerc 2009; 41(3):663-8. Shvartz E, Reibold RC. Aerobic fitness norms for males and females aged 6 to 75 years: a review. Aviat Space Environ Med 1990; 61:3-11. Suomen frisbeegolfliitto 2013. Jäsenseurat. Saatavilla www-muodossa osoitteessa: http://frisbeeliitto.fi/seurat/jasenseurat/ (luettu 14.8.2013) Suomen frisbeegolfliitto 2013. Suomen frisbeeliitto ry. Saatavilla www-muodossa osoitteessa: http://frisbeeliitto.fi/sfl/ (luettu 14.8.2013) Tarnanen K, Pietiläinen K, Hakala P, Koivukangas V, Kukkonen-Harjula K, Marttila J, Rissanen A, Saarni S. 2011. Käypä hoito -suositus lihavuus. Saatavilla www-muodossa osoitteessa: http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/naytaartikkeli/tunnus/khp00017#s6 (luettu 19.3.2013) Toivonen K. 2013. Suomen frisbeegolfliitto. Tervetuloa lajin pariin! Saatavilla wwwmuodossa osoitteessa: http://frisbeeliitto.fi/aloittelijalle/ (luettu 14.8.2013)

30 Tremblay MS, Warburton DER, Janssen I, Paterson DH, Latimer AE, Rhodes RE, Kho ME, Hicks A, LeBlanc AG, Zehr L, Murumets K, Duggan M. New Canadian Physical Activity Guidelines. Applied Physiology, Nutrition, and Metabolism 2011; 36(1):36-46. U.S. Deparment of Health and Human Services. 2008. Physical Activity Guidelines for Americans. Saatavilla www-muodossa osoitteessa: http://www.health.gov/paguidelines/pdf/paguide.pdf (luettu 14.8.2013) s.7-12; 22-24; 54-56. Vazquez G, Duval S, Jacobs DR Jr, Silventoinen K. Comparison of body mass index, waist circumference, and waist/hip ratio in predicting incident diabetes: a metaanalysis. Epidemiol Rev. 2007; 29:115-28. Wasenius N, Venojärvi M, Manderoos S, Surakka J, Lindholm H, Heinonen OJ, Eriksson JG, Mälkiä E, Aunola S. Unfavorable influence of structured exercise program on total leisure-time physical activity. Scand J Med Sports 2012 Nov 16. Williams PT, Thompson PD. Walking versus running for hypertension, cholesterol, and diabetes mellitus risk reduction. Arterioscler Thromb Vasc Biol. 2013; 33:1085-91. World Health Organization. Global health risks: mortality and burden of disease attributable to selected major risks. Report of a WHO Study Group. Geneva: WHO 2009. Zunzer SC, von Duvillard SP, Tschakert G, Magnus B, Hofmann P. Energy expenditure and sex differences of golf playing. Journal of Sport Sciences 2013; Jul 31(10):1045-53.

Liite 1. Tiedote tutkimuksesta TIEDOTE TUTKIMUKSESTA 6.5.2013 Frisbeegolf harjoittelun fyysinen kuormittavuus Pyyntö osallistua tutkimukseen Teitä pyydetään mukaan tutkimukseen, jossa tutkitaan frisbeegolf harjoittelun fyysistä kuormittavuutta ja merkitystä painonhallinnassa. Olemme arvioineet, että sovellutte tutkimukseen, koska olette noin 25- vuotias mies, jolla on noin 1-3 vuotta aiempaa pelikokemusta frisbeegolfista, eikä teillä ole muita merkittäviä liikuntaharrastuksia. Teillä ei saa olla hengitys- tai verenkiertoelimistön sairauksia tai säännöllistä lääkitystä. Tämä tiedote kuvaa tutkimusta ja Teidän osuuttanne siinä. Perehdyttyänne tähän tiedotteeseen Teille järjestetään mahdollisuus esittää kysymyksiä tutkimuksesta, jonka jälkeen Teiltä pyydetään suostumus tutkimukseen osallistumisesta. Tutkimus suoritetaan Itä-Suomen yliopiston terveystieteellisessä tiedekunnassa. Tutkimuksesta vastaa FT Mika Venojärvi ja tutkimuksen suorittaa liikuntalääketieteen opiskelija Miia Länsitie. Tutkimuksen vastuulääkärinä toimii dosentti David Laaksonen. Tutkimusrekisteriä ylläpitää Itä-Suomen yliopisto, Lääketieteenlaitos, Biolääketieteen yksikkö/ Liikuntalääketiede. Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin tutkimuseettinen toimikunta on arvioinut tutkimussuunnitelman ja antanut siitä puoltavan lausunnon. Vapaaehtoisuus Tutkimukseen osallistuminen on täysin vapaaehtoista ja voitte keskeyttää tutkimuksen koska tahansa. Tutkimuksen keskeyttäminen ei vaikuta millään tavalla kohteluunne. Mikäli keskeytätte tutkimuksen, keskeyttämiseen mennessä teistä kerätyt tiedot ja tutkimusnäytteet käytetään osana tutkimusaineistoa.

Tutkimuksen tarkoitus Tämän tieteellisen tutkimuksen tarkoituksena on selvittää frisbeegolf harjoittelun fyysistä kuormittavuutta ja merkitystä painonhallinnassa. Tutkimukseen otetaan mukaan 6-12 perustervettä noin 25-vuotiasta miestä. Tutkimushenkilöillä tulee olla noin 1-3 vuotta aiempaa pelikokemusta frisbeegolfista ja muiden liikuntaharrastusten määrä tulee olla vähäinen. Tutkittavilla ei saa olla hengitys- tai verenkiertoelimistön sairauksia, säännöllistä lääkitystä tai vaikeaa lihavuutta (painoindeksi alle 35). Tutkimuksen kulku Vapaaehtoiset tutkimukseen halukkaat henkilöt voivat ottaa yhteyttä tutkimuksen tekijään Miia Länsitiehen puhelimitse tai sähköpostitse. Tutkittavalle annetaan puhelinkeskustelussa tutkimustiedotteen mukainen informaatio suullisesti. Mikäli tutkittava täyttää alustavasti sisäänottokriteerit, niin vapaaehtoisille tutkimukseen haluaville lähetetään tutkittavan tiedote sähköpostitse. Miia Länsitie ottaa teihin yhteyttä puhelimitse, kun tutkittavan tiedotteen lähettämisestä on kulunut noin kolme päivää. Mikäli olette tiedotteen luettuanne halukkaita osallistumaan tutkimukseen, niin tutkija sopii kanssanne tapaamisajankohdan, milloin voitte vielä esittää kysymyksiä tutkimukseen liittyen. Mikäli olette halukas osallistumaan tutkimukseen, niin tutkija antaa täytettäväksenne terveystietokyselyn ja suostumuslomakkeen tutkimukseen. Lomakkeet täytetään tutkijan läsnä ollessa. Tutkimuksen vastuulääkäri tarkastaa terveystietokyselylomakkeet, minkä jälkeen terveystietokyselyn perusteella tutkimukseen soveltuvilta henkilöiltä mitataan paino, pituus, verenpaine sekä vyötärön ja lantion ympärys mitta ja heille suoritetaan kuntotestaus epäsuoralla polkupyöräergometri testillä työterveyslaitoksen Oulun toimipisteessä (Kastellin tutkimuskeskus). Polkupyöräergometri -testiin valittujen henkilöiden tulee olla terveitä, eikä heillä saa olla säännöllistä lääkitystä, jolloin testi on turvallinen toteuttaa. Kuntotestauksen jälkeen tutkittaville määritellään kuntoluokka, minkä perusteella lopulliset tutkimushenkilöt valitaan, niin että he ovat kuntotasoltaan mahdollisimman samankaltaisia. Kaikille tutkimuksen alkumittaukseen osallistuville henkilöille tiedotetaan, pääsevätkö he mukaan varsinaiseen tutkimukseen.