LÄNSI SUOMEN YMPÄRISTÖLUPAVIRASTO Helsinki LUPAPÄÄTÖS Nro 127/2008/3 Dnro LSY 2007 Y 175 Annettu julkipanon jälkeen 23.12. 2008 ASIA HAKIJA Kehäradan rautatietunnelin rakentaminen ja pohjaveden muuttamiskiellosta poikkeaminen sekä Kylmäojan johtaminen putkessa radan ali sekä töiden aloittaminen ennen päätöksen lainvoimaiseksi tulemista, Vantaa Ratahallintokeskus HAKEMUS Ratahallintokeskus on ympäristölupavirastossa 21.6.2007 vireille panemassaan ja myöhemmin täydentämässään hakemuksessa pyytänyt lupaa Kehäradan rautatietunnelin rakentamiseen ja pohjaveden muuttamiskiellosta poikkeamiseen Veromiehen ja Tikkurilan kylissä sekä Kylmäojan johtamiseen putkessa radan ali Tikkurilan kylässä hakemukseen liitetyn suunnitelman mukaisesti Vantaan kaupungissa. Ratahallintokeskus on hakenut lupaa aloittaa kalliotilojen rakentamista koskevat työt ennen päätöksen lainvoimaiseksi tulemista (ajotunneleiden suuaukot, ratatunneleiden suuaukot, ratatunnelit, ajotunnelit ja asemat). SUUNNITELMA Yleistä Kehäradalla tarkoitetaan Vantaankosken asemalta jatkettavaa päärataan yhdistyvää uutta rataosuutta. Rata yhtyy päärataan Koivukylän eteläpuolella. Rata kulkee Helsinki Vantaan lentoaseman kautta. Uuden rataosan pituus on 17,5 km. Lentokenttäalue alitetaan noin 8 km:n pituisella tunnelilla. Rautatietunneli alkaa Vantaan kaupungin Veromiehen kylässä Lentoaseman kiinteistöltä RN:o 5:35 ja päättyy Tikkurilan kylässä Meripuron kiinteistön RN:o 12:947 alueelle. Kylmäoja johdetaan radan alitse Tikkurilan kylässä kiinteistöjen RN:ot 12:948, 12:699, 6:431 ja 12:951 alueilla. Kehäradasta on vuonna 2003 laadittu yleissuunnitelma. Radan nimi oli tuolloin Marja rata.
Hankkeeseen liittyviä päätöksiä Kaavoitustilanne Maakuntakaava 2 Rautatietunneli koostuu kahdesta yksiraiteisesta ratatunnelista, ratatunneleiden välisistä yhdystunneleista sekä maanpinnalle johtavista kuiluista ja ajotunneleista. Kehäradan rautatietunnelin rakentaminen on ollut tarkoitus aloittaa vuonna 2008. Marja rataa on suunniteltu useissa seudullisissa selvityksissä erilaisilla linjauksilla jo vuodesta 1975 lähtien. Ensimmäinen yleissuunnitelma on vuodelta 1981. Tämä raideliikenteen aluevaraus merkittiin Vantaan yleiskaavaan vuonna 1983. Myöhemmissä yleiskaavoissa ja suunnitelmien tarkistuksissa radan linjausta tarkennettiin edelleen. Marja rata on sisältynyt pääkaupunkiseudun liikennejärjestelmähankkeisiin vuodesta 1994 alkaen. Marja radasta laadittiin vuonna 2001 tarveselvitys ja alustava yleissuunnitelma. Ratahallintokeskus ja Vantaan kaupunki käynnistivät Marja radan tarkemman yleissuunnittelun vuonna 2002 ja yleissuunnitelma valmistui vuonna 2003. Ympäristövaikutusten arviointi on laadittu samassa yhteydessä radan alustavan yleissuunnittelun ja tarveselvityksen kanssa. YVAohjelma valmistui syyskuussa 200 ja ympäristövaikutusten arviointiselostus oli nähtävillä huhti kesäkuussa 2001. Uudenmaan ympäristökeskus on antanut lausunnon ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta 13.8.2001. Kehäradan ratasuunnitelman laadinta on ollut tarkoitus aloittaa kesän 2007 aikana. Kehärataa koskevan asemakaavan laadinta on käynnissä. Radan rakentamista varten tarvittava maanlunastusprosessi on ollut tarkoitus aloittaa vuoden 2007 aikana. Ympäristöministeriö on vahvistanut Uudenmaan maakuntakaavan 8.11.2006. Vahvistamatta jäi tuulivoimatuotantoon soveltuvia merialueita sekä taajamatoimintojen alue Vantaan Petikossa valtakunnallisesti merkittävällä Hermanskärretin kallioalueella. Hermanskärretin alue sijaitsee noin 2 km:n etäisyydellä Kehäradan asemakaava alueesta. Kehärata on osoitettu maakuntakaavassa paikallisliikenteen ratana ja sen tunneliosuudet liikennetunnelina. Maakuntakaava on vahvistamisajankohdasta lukien lainvoimainen vahvistetuilta osiltaan. Radan yleissuunnitelmassa ja maakuntakaavassa rata on esitetty samalla tavalla. Uudenmaan 1. vaihemaakuntakaavassa käsitellään jätehuoltoa, kiviaineshuoltoa, moottori ja ampumarata alueita, liikenteen varikkoja ja terminaaleja, laajoja yhtenäisiä metsäalueita
Yleis ja osayleiskaavat Asemakaavat 3 ja hiljaisia alueita. Uudenmaan 1. vaihemaakuntakaavan luonnos oli nähtävillä 11.12. 22.12.2006 ja 2.1. 24.1.2007. Viranomaisten lausuntoaika oli helmikuun 2007 loppuun asti. Ruskeasannan kohdalle on kaavaluonnoksessa esitetty liikennealueiden ja keskustatoimintojen alueiden ulkopuolinen matkustajaliikenteen terminaali. Vantaan voimassa olevan yleiskaavan kaupunginvaltuusto on hyväksynyt 14.9.1992. Ympäristöministeriö on vahvistanut osia yleiskaavasta 26.1.1995. Parhaillaan on menossa yleiskaavan tarkistustyö. Yleiskaavaehdotuksen nähtävilläoloaika on ollut 16.4 16.5.2007. Marja Vantaan alue on rajattu pois yleiskaavan tarkistuksesta. Marja Vantaa sijaitsee Hämeenlinnanväylän ja suunnitellun Kehäradan varrella, Kehä III:n pohjoispuolella. Kaupunginvaltuusto on hyväksynyt Marja Vantaan osayleiskaavan 19.6.2006. Marja Vantaan yleiskaavasta on valitettu. Marja Vantaan osayleiskaavassa ja laadittavana olevassa Vantaan yleiskaavassa Kehärata on esitetty yleissuunnitelman mukaisesti. Vantaan voimassa olevassa yleiskaavassa ratalinja poikkeaa radan yleissuunnitelmasta. Maakuntakaava ohjaa kuitenkin asemakaavaa siellä missä yleiskaava ei ole oikeusvaikutteinen. Kaupunginvaltuusto on hyväksynyt Lentoasemantien osayleiskaavan (Aviapolis) 29.1.2001 ja se on tullut voimaan 21.3.2001. Pääosin Ilmailulaitoksen maille lentoaseman eteläpuolelle Vantaan kaupungin ja Ilmailulaitoksen yhteistyönä laaditussa kaavassa Lentoasemantien varret on osoitettu toimistovaltaisiksi työpaikka alueiksi. Kehäradan lähiympäristön asemakaavan laatiminen on käynnistynyt joulukuussa 2006. Kehäradan (entisen Marja radan) asemakaavan ja asemakaavan muutoksen numero on 701100. Kaava koskee Vantaan kaupunginosia nro 17 Martinlaakso, 21 Piispankylä, 22 Keimola, 23 Kivistö, 24 Lapinkylä, 41 Viinikkala, 52 Veromies, 53 Lentokenttä, 60 Hiekkaharju, 62 Jokiniemi, 67 Ruskeasanta, 70 Koivukylä, 71 Ilola ja 74 Havukoski. Tällä hetkellä yli puolella rautatietunnelin alueesta on voimassa oleva asemakaava tai rakennuskaava. Radan ja siihen liittyvien tiejärjestelyjen asemakaava sisältää siten sekä uutta asemakaavaa että voimassa olevien asemakaavojen muuttamista. Tunneliosuudella tehdään lentoaseman alueella käytännössä vain maanalainen asemakaava. Toteuttamisen sekä maankäytön toimivan järjestämisen edellyttämä asemakaava laaditaan rata alueelle, osalle radan varren lähialueesta sekä radasta aiheutuvien tai siihen olennaisesti liittyvien tie ja ka
Rautatietunnelin yleissuunnitelma 4 tujärjestelyjen alueelle. Rautatien osalta asemakaavaan kuuluvat rata alue, asemat, työtunnelit ja poistumistiet. Asemanseuduista laaditaan asemakaavat erikseen, eikä niitä siksi ole sisällytetty nyt laadittavaan asemakaavaan. Kehäradan rautatietunneli rakennetaan kaksoistunnelina välille 3. kiitotie Laaksotie. Tunneliosuuden pituus on noin 8 160 m sisältäen Viinikkalan asemavarauksen, Aviapoliksen aseman, Lentoaseman aseman ja Ruskeasannan aseman. Tunnelit rakennetaan kalliotunnelina. Ratatunnelin kohdalla kalliokattopaksuus on tutkimuspisteistä saadun tiedon perusteella pienimmillään noin 5 m ja enimmillään hieman yli 40 m. Ratatunneli on alimmillaan Pakkalantien länsipuolella paalulla 24+069 tasolla noin 11,0 m ja 2. kiitotien itäpuolella paalulla 27+550 tasolla 7,5 m. Tunnelijärjestelmällä tarkoitetaan ratatunneleiden, yhdystunneleiden, kuilujen, ajotunneleiden ja asemien kalliotilojen muodostamaa kokonaisuutta. Tekniset ja turvallisuustilat sijoitetaan asemille ja yhdystunneleihin. Pumppaamot ja niihin liittyvät varoaltaat rakennetaan asemille ja ratatunneleiden alimpiin kohtiin. Tunneleiden varoaltaat mitoitetaan 1 vrk:n vuotovesimäärälle. Lisäksi ratatunneleiden suuaukoille rakennetaan pumppaamot, joihin johdetaan avoleikkausten sadevedet. Kummankin ratatunnelin poikkileikkaus on ratateknisten määräysten mukainen yksiraiteisen radan normaali poikkileikkaus, jonka leveys on kavennettu 7,2 m:iin. Rautatietunneliin rakennetaan neljä ajotunneliyhteyttä, yksi jokaisen aseman yhteyteen. Ajotunnelit toimivat rakentamisen aikana työtunneleina, joiden kautta pääosa tunneleiden louhinnasta, rakentamisesta ja varustelusta toteutetaan. Käyttötilanteessa ajotunnelit toimivat huoltoteinä ja poikkeustilanteissa uloskäytävinä, pelastusteinä sekä savunpoiston korvausilmareitteinä. Lisäksi rakennetaan kuusi pystykuilua, jotka toimivat uloskäytävinä, savunpoisto ja paineentasauskuiluina sekä pelastusteinä. Pääkaupunkiseudun vesihuollon turvaava Päijänne tunneli risteää Kehäradan kanssa. Päijänne tunnelin peruskorjaus toteutettiin vuoden 2008 aikana, jolloin Päijänne tunneliin rakennettiin tiivistys ja lujitusrakenteita ao. risteysalueelle. Lisäksi Kehäradan rakentamisessa otetaan huomioon Päijänne tunnelin läheisyys esi injektoinneissa, lujituksissa ja louhinnoissa sekä ratapohjan käsittelyssä ja kuivatuksessa. Rautatietunnelin itäisen suuaukkoalueen kohdalla johdetaan Kylmäojan läntinen haara putkella radan alitse noin 200 m:n päässä nykyisestä uoman kohdasta. Uoman johtaminen tapahtuu osittain putkella
5 ja osittain uudella purouomalla. Tämä ratkaisu poikkeaa yleissuunnitelmassa esitetystä, joka oli kokonaan putkiratkaisu. Kylmäojan läntisen haaran vedet johdetaan siirretyn uoman osalta kokonaisuudessaan takaisin vanhaan uomaan radan eteläpuolella. Yleissuunnitelmaan on tehty sen valmistumisen jälkeen tunneliosuudelle seuraavat tarkennukset: Viinikkalan ajotunnelin varaus; sijainnin tarkennus pystykuilua Aviapoliksen länsipuolella on siirretty paalulle 24+393 yhdystunneleita Aviapoliksen länsipuolella on siirretty paaluille 24+220, 24+625 ja 24+845 Luonnonympäristö Kallioperä Kehäradan rautatietunnelin suunnittelualueen kivilaatu vaihtelee massamaisesta graniitista liuskeiseen kiillegneissiin. Monin paikoin graniitti ja kiillegneissiosuudet vaihtelevat siten, että kivilaatu on rakennusgeologisen kalliolaatuluokituksen mukaan seoksista. Suunnittelualueella on tehty yleissuunnitteluvaiheessa rakennusgeologinen kartoitus, porakonekairauksia, kallionäytekairauksia sekä seismisiä luotauksia kallion laadun ja kallionpinnan korkeusaseman selvittämiseksi. Tutkimusten perusteella merkittävimmät kallion heikkousvyöhykkeet ovat paaluvälillä 24+045 24+070, jossa kallionpinta on tutkimuspisteissä alimmillaan tasolla +6,9 m, sekä paaluvälillä 28+220 28+250, jossa kalliopinta on alimmillaan tasolla +10,2 m ja kalliokatto ratatunnelin kohdalla noin 5 m. Paaluvälillä 28+220 28+250 oleva heikkousvyöhyke liittyy Ruskeasannan pohjavesialueen laajaan pohjoiseteläsuuntaiseen painannealueeseen. 2. kiitotien itäpuolella on lisäksi laaja painannealue paaluvälillä 27+300 27+750, jossa maapeitteiden paksuudet ovat suurimmillaan 25 m. Tutkimusten yhteydessä tehdyissä vesimenekkikokeissa paaluvälillä 24+045 24+070 heikkousvyöhykkeessä oli kallio melko hyvin vettä johtavaa. Ruskeasannalla paaluvälillä 28+220 28+250 ruhjeessa tehdyssä kallionäytereiässä kallio oli melko tiivistä. Päijänne tunnelin risteämisalueella kalliossa tutkimusten perusteella esiintyy rakoilua, joka on vettä johtavaa sekä Päijänne tunnelin että ratatunnelin tasossa. Maaperä Kehäradan rautatietunnelin suunnittelualueen ja sen lähiympäristön maaperä on pääasiassa hiekkaa ja moreenia sekä savea ja silttiä. Savi ja silttialueita esiintyy vaihtelevasti koko rautatietunnelin osuudella. Mahdollisen pohjaveden pinnan alenemisen ja tätä kautta maaperän painumien kannalta merkittävimmät savi ja silttialueet
6 ovat radan paalulla 24+200, paaluvälillä 25+400 25+600, paaluvälillä 25+800 26+00, paalulla 27+500 ja paaluvälillä 29+400 27+00. Paksuimmillaan savi ja silttikerrokset ovat 10 15 m. Kasvillisuus, eläimistö, suojelukohteet Pinta ja pohjavedet Pintavesi Suunnitellun rautatietunnelin kohdalla tai sen välittömässä läheisyydessä ei ole kasvillisuuden tai eläimistön kannalta suojeltuja alueita. Kylmäoja Kylmäoja on 9 km pitkä ja sen valuma alueen pinta ala on 22 km 2. Kylmäoja on osa Keravanjoen alaosan aluetta, jonka vesistötunnus on 21.091. Kylmäoja läntinen haara kerää vesiä 2. ja 3. kiitotien väliseltä alueelta ja aina Maantiekylän eteläosasta saakka. Läntisen haaran valuma alueen pinta ala on 10,8 km 2 ja kerran vuodessa toistuva kevätvirtaama 3,1 m 3 /s. Vantaan kaupungin vesihuoltotoimiston arvion mukaan Kylmäojan itäisen haaran ylin virtaama on 1,5 m 3 /s. Suurin havaittu kokonaisvirtaama Kylmäojassa on ollut vuonna 1966 arviolta 8 m 3 /s. Kylmäojan läntinen haara virtaa lentokenttäalueen läpi ja siihen johdetaan lentokenttäalueen kuivatusvesiä, jotka sisältävät ajoittain mm. lentokoneiden jäänestoon käytettävää glykolia. Glykoli on voimakkaasti happea kuluttava aine, joka heikentää kalojen ja pohjaeläimien elinolosuhteita. Läntisen haaran ja päähaaran yhtymisen jälkeen glykolia on myös päähaarassa. Yhtymäkohta on Ilolassa Koivukylänväylän pohjoispuolella. Näin glykolia on päähaarassa jo ennen sen risteämistä Kehäradan kanssa. Kylmäojan päähaaran glykolittomassa osassa on tavattu purosiilanen (Lype reducta), joka on harvinainen, harvalukuinen ja uusimmassa uhanalaisluokituksessa silmälläpidettäväksi luokiteltu vesiperhonen. Samoin on havaittu silmälläpidettäväksi luokiteltu purovainokas (Rhyacophila faciata). Pohjaeläimiä on glykolin takia hyvin vähän läntisen haaran yhtymäkohdan jälkeen. Puron itäistä haaraa ei ole tutkittu. Meritaimenia on havaittu nousevan Kylmäojaan. Ne eivät kuitenkaan pysty lisääntymään Kylmäojassa sen glykolipitoisuuden vuoksi. Itäinen haara on luonnontilaisuutensa takia kalastolle erityisen merkittävä. Siihen on istutettu taimenia vuonna 2005. Istutuksen jälkeen oli poikkeuksellisen kylmä talvi 2005 2006 ja poikkeuksellisen kuiva kesä 2006. Taimenet ovat selviytyneet hyvin näistä luonnonolosuhteista.
7 Rautatietunnelin itäisen suuaukon itäpuolella noin 150 m:n etäisyydellä on Kylmäojan itäisen haaran kohdalla luonnonarvoiltaan erityisen arvokas LUO alue. Tämä Kylmäojan metsä niminen alue on 9 ha:n laajuinen vanhan metsän alue, jossa on tavattu mm. kolme vaarantunutta, yksi silmälläpidettävä ja kaksitoista vaateliasta tai harvinaista kääpälajia. Vantaanjoki Vantaanjoki on 99 km pitkä ja sen valuma alueen pinta ala on 1 680 km 2. Vantaanjoen pääuoman alaosaksi nimitetään Vanhankaupunginlahden ja Palojoen liittymäkohdan välistä aluetta. Vantaanjoelle ovat tyypillisiä nopeat virtaaman ja veden laadun muutokset. Valumavedet huuhtovat sadejaksoilla runsaasti maa ainesta jokeen. Ympäristöhallinnon Myllymäen hydrologisen aseman havainnoista 1966 2005 lasketut virtaaman tunnusluvut sekä toistuvuusanalyysillä arvioidut ylivirtaamat ovat: HQ = 228 m 3 /s HQ(1/20) = 153 m 3 /s MHQ = 91 m 3 /s HQ(1/50) = 177 m 3 /s MQ = 12,2 m 3 /s HQ(1/100) = 195 m 3 /s MNQ = 1,76 m 3 /s NQ = 0,7 m 3 /s Suurin Vantaanjoella havaittu tulva on vuoden 1996 kevättulva. Tällaisen tulvan arvioitu toistumisaika on yli 250 vuotta. Keravanjoki Keravanjoki on 65 km pitkä ja sen valuma alueen pinta ala on 395 km 2. Keravanjoelle on tyypillistä suuret virtaama ja vedenlaatuvaihtelut. Päijänne tunnelista johdettavan lisäveden avulla pyritään lisäämään Keravanjoen virtaamia ja parantamaan vedenlaatua joen virkistyskäytön ja kalataloudellisten edellytysten parantamiseksi. Lisävesi vähentää kuivina ja normaalisateisina kesinä merkittävästi joen rehevyyttä ja sameutta. Joen levämäärät alenevat virtausnopeuden kasvun ja fosforipitoisuuksien laimenemisen ansiosta. Pohjavesi Rautatietunneli kulkee lentoaseman I luokan pohjavesialueen (01 109 04) läpi. Pohjavesialueen pinta ala on noin 4 km 2, josta varsinaista muodostumisaluetta on 0,9 km 2. Muodostuma on vettä ympäristöstään keräävä. Noin paalulla 26+700 sijaitsee Finavian omistama Lentoaseman pohjavedenottamo, josta otetaan vettä koko lentokenttäalueen käyttöön. Lentoaseman vedenottamolla on kaksi kaivoa. Kaivot ovat läpimitaltaan 3 m:n betonirengaskaivoja. Viime vuosina vedenottomäärät ovat olleet luokkaa 800 850 m 3 /vrk. Ottamo on otettu käyttöön vuonna 1979 ja sillä on Länsi Suomen vesioikeuden myöntämä
8 lupa ottaa pohjavettä enintään 2 000 m 3 /vrk vuosikeskiarvona laskettuna ja tilapäisesti enintään 6 000 m 3 /vrk. Ottamon antoisuudeksi on koepumppauksen perusteella arvioitu 2 000 m 3 /vrk. Ottamon antoisuusarvion mukaan pohjavettä muodostuu huomattavasti myös varsinaisen muodostumisalueen ulkopuolella. Vedenottamolta pumpattava vesi on jonkin verran rauta ja mangaanipitoista. Metallien poisto suoritetaan jälleenimeytysmenetelmällä maaperän puhdistuskykyä hyväksikäyttäen (maavaraiset imeytysaltaat, 2 3 kpl). Lentoaseman vedenottamon kohdalla pohjavedenkorkeus on noin +34,5 +35,0 m. Ottamon pohjoispuolella pohjavedenpinnan korkeus on noin +35,5 m ja eteläpuolella melkein +36 m. Lännessä pohjaveden korkeus on +36,5 m:n luokkaa. Pohjaveden virtausyhteydet ovat hyvät laajalla alueella. Lentoaseman vedenottamolle pohjavesi virtaa nykytilassa pääasiassa pohjoisen suunnasta ja jonkin verran lännestä kiitoteiden alta. Pohjavesi purkautuu pääosin Kylmäojaan. Etelän suunnasta pohjavedet virtaavat myös kohti Kylmäojaa. Ottamon pohjoispuolella on todettu orsivesikerrostumia. Paikoitellen on havaintoja siitä, että alueella olisi useita orsivesikerrostumia päällekkäin. Ruskeasannan alueella on ollut paljon pientä teollista toimintaa, maanläjitystä, asfalttiasemia ym., jotka ovat heikentäneet ja pilanneet pohjaveden laatua. Lentokenttäalueen toiminta on myös osaltaan vaikuttanut alueen pohjaveden laatuun. Rautatietunnelin kummankin suuaukon ympäristössä on talousvesikaivoja, joita käytetään pääasiassa kesäisin kasteluvedeksi. Kaivot ovat enimmäkseen rengaskaivoja. Rautatietunnelin itäisen suuaukon ympäristön kiinteistöt on liitetty kunnallistekniikkaan. Rautatietunnelin läntisen suuaukon ja Vantaanjoen välisellä alueella kiinteistöt ovat oman vesihuollon varassa. Rautatietunnelin eteläpuolella noin 500 m:n etäisyydellä sijaitsee Pakkalan (Backas) pohjavesialue (01 092 05). Pakkalan pohjavesialueelta kulkee pohjoiseen Kehäradan suuntaan laaksopainanne. Muodostuma on vettä ympäristöstään keräävä. Pohjavettä virtaa alueella olevalle LSO Foods Oy:n vedenottamolle pohjoispuoleiselta alueelta. Rautatietunnelin pohjoispuolella noin 2 km:n etäisyydellä 3. kiitotien kohdalla on Lavangon pohjavesialue (01 092 11). Päijänne tunneli kulkee Kehäradan alitse paalulla 23+100. Rautatietunnelin ja Päijänne tunnelin väliin jää 14 m kalliota. Päijännetunnelin normaalissa käyttötilanteessa pohjaveden painetaso on lä
9 hellä luontaista maanpintaa. Tästä johtuen vesi ympäröivästä kalliomassasta pyrkii purkautumaan Kehäradan tunneleiden suuntaan. Maankäyttö Rautatietunnelin läntisen suuaukon ja lentoaseman välillä on uutta liikenteen ja palveluiden aluetta, jota osittain vielä rakennetaan. Lentoasema alue on koko ajan kasvava työpaikka alue. Tuusulanväylän länsipuolella on Ruskeasannan hautausmaa sekä vanhaa osittain poistunutta pienteollisuusaluetta. Tuusulanväylän itäpuolella Ruskeasannassa ja Ilolassa on laajoja ja melko tiiviitä pientaloalueita. Rautatietunnelin rakentaminen Rakentamisen toimenpiteet Rautatietunnelin läheisyydessä on tehty rakennusten perustamistapaselvitys. Osa rakennuksista on paalutettu ja osa on maanvaraisia. Tunnelit louhitaan ajotunneleiden ja ratatunneleiden suuaukkojen kautta. Tunneleista saatava louhe kuljetetaan ratatunneleiden läntisiltä suuaukoilta, Viinikkalan, Aviapoliksen ja Lentoterminaalin ajotunneleista Vantaan kaupungin tai Finavian rakennuskohteisiin sekä Viinikkalan olemassa oleville läjitys ja murskausalueille. Ruskeasannan ajotunnelista ja ratatunneleiden itäisiltä suuaukoilta massat kuljetetaan Ruskeasannan aseman länsipuolelle rakennettavalle pysäköintialueelle jatkokäsittelyä varten. Rautatietunnelista louhittava kokonaismassamäärä on noin 900 000 kiinto m 3 (1 600 000 irto m 3 ). Tunneleiden kalliorakennustyöt tehdään poraus räjäytystekniikalla, mikä sisältää seuraavat toistuvat työvaiheet: tunnelin perän poraus, panostus, räjäytys, tuuletus sekä louheen kuormaus ja kuljetus välivarastoon tai lopulliseen käyttökohteeseen. Yhdellä räjäytyksellä edetään noin 5 m, jolloin louhetta syntyy noin 300 kiinto m 3 (noin 500 irto m 3 ) /räjäytys. Räjäytyksiä tehdään työkohteittain 1 3 kpl/vrk. Tunnelijärjestelmän rakentamisesta laaditaan erikseen ympäristönsuojelulain mukainen meluilmoitus. Rakennustyötä on tavoitteena tehdä pääosin 2 vuorotyönä. Tunnelit ja kalliotilat lujitetaan systemaattisella pultituksella ja kattavalla ruiskubetoniverhouksella. Ruskeasannan vedenottamon, maanpintaliitosten (ajotunnelit, kuilut), Päijänne tunnelin risteysalueen ja painumille riskialttiiden alueiden kohdilla tunnelit injektoidaan systemaattisesti esi injektoimalla. Tarvittaessa varaudutaan paikoittaisiin systemaattisiin tiivistysinjektointeihin myös muilla tunneliosuuksilla. Kaikki injektoinnit tehdään pääosin ennen louhintaa ns. esi injektointina ja sementtipohjaisia tiivistysaineita käyttäen. Injektointiaineet hyväksytetään Uudenmaan ympäristökeskuksella. Tunneleiden louhintaan arvioidaan käytettävän noin 90 100 tonnia räjähdysaineita. Rakennussuunnitteluvaiheessa määritellään käytettävät räjähdysainemäärät työosuuksittain tarkemmin.
Rakentamisen aikainen kuivatus 10 Kylmäojan johtaminen radan alitse Kalliorakennustöiden aikana tunnelitiloihin tulevat vuoto ja sadevedet sekä louhintaporauksessa käytettävät huuhteluvedet kootaan ajotunneleiden kohdalla ja laskuperänä louhittavien tunneleiden perällä oleville pumppaamoille. Pumppaamoilta vedet pumpataan selkeytysaltaisiin ja johdetaan edelleen öljynerotusaltaiden kautta ajotunnelin suuaukkoalueen viereisten teiden sivuojiin tai sadevesiviemäreihin. Kuivatusvesien poisjohtamisreittien suunnittelua on täydennetty suunnittelun edetessä. Hakija on toimittanut 30.8.2008 tarkennetut reitit. Vedet johdetaan Vantaan kaupungin sadevesiviemäriin tai ojia pitkin Keravanjokeen tai Vantaanjokeen. Tarvittaessa teiden sivuojia perataan ja kunnostetaan. Rautatietunnelin sisustustöiden aikana vuoto ja sadevesien poisto tapahtuu pääosin ajotunneleiden lisäksi tunnelin alimmissa pisteissä olevien pystykuilujen kautta. Öljynerotus tehdään pääosin porauksessa käytettävän öljyn erottamiseksi. Selkeytysaltaissa vesistä erotetaan louhintaporauksessa syntyvä hienojakoinen poraussoija. Öljynerotuskaivojen öljy kerätään säiliöihin ja toimitetaan ongelmajätelaitokselle. Työnaikaiset selkeytys ja öljynerotusaltaat puretaan rakentamisen valmistuttua. Vedenkäsittelyjärjestelmät mitoitetaan seuraavasti: selkeytysaltaiden pintakuorma on 0,7 m/h poisjohdettavan veden öljypitoisuus on alle 100 mg/l poisjohdettavan veden ph arvo on 9,5 Louhinnan aikana muodostuvien huuhteluvesien määrä työkohteittain on porausyksikön toimiessa 5 8 l/s ja vuotovesien arvioitu määrä 2 4 l/s. Huuhtelu ja vuotovesien kokonaismäärä on keskimäärin 20 30 m 3 /h. Kehäradan rautatietunneli ulottuu itäpäässään kalliotunnelissa noin paalulle 29+520 asti. Tästä eteenpäin rata rakennetaan betonitunneliin Laaksotien itäpuolelle noin paalulle 29+660 asti ja edelleen vesitiiviiseen betonikaukaloon noin paalulle 29+950 saakka. Kylmäoja leikkaa Kehäradan paalun 29+770 kohdalla, missä radan korkeusviiva (kv) on tasolla +21,5 m ja Kylmäojan pohja noin tasolla +23,3 m eli 1,8 m ratatason yläpuolella. Ratakaukalo sijaitsee Kylmäojan kohdalla paalulla 29+760. Kylmäojan läntisen haaran vedet johdetaan Koivukylänväylän alituksen jälkeen radan pohjoispuolella alkuosaltaan putkessa DN 2000. Tästä edelleen vedet johdetaan avouomana paalun 29+990 kohdalle, johon rakennetaan radan alittava putki DN 2000. Radan eteläpuolella vedet johdetaan takaisin ojaan avouomassa.
11 Kylmäojan siirto toteutetaan siten, etteivät vedet pääse missään vaiheessa rautatietunneliin seuraavasti: Liitäntä Koivukylänväylän jälkeiseen rumpuun tehdään siten, että vedet ohjautuvat jouhevasti uudelle reitille. Radan kaukalorakenteen reunan korkeusaseman tulee olla vähintään +26,5 m ja kaukalon tulee olla vesitiivis. Radan ja kaukalon väliin tehdään tulvareitti. Tulvareitti on maastoon tehtävä painanne, joka Kylmäojan rummun kohdalta lähtee tasolta +25,8 m. Tulvareitti johtaa tulvavedet radan alittavan rummun mahdollisen odottamattoman tukkeutumisen tai muun virtauskapasiteetin laskun aikana radan ja Koivukylänväylän väliin muotoiltavaa painannetta pitkin itään noin paalulla 30+085 tehtävään kevyen liikenteen alikulkukäytävään ja edelleen Isoniitunojaan. Katu ja rata alueen väliin jäävä kiilamainen alue on EV aluetta. Radan eteläpuolinen alue on puistoaluetta. Kylmäojan vesialue kuuluu siirrettävältä osin sen varrella oleviin kiinteistöihin. Päijänne tunnelin ottaminen huomioon rautatietunnelin rakentamisessa Rakentamisaika Päijänne tunnelin eteläosan peruskorjaus toteutettiin vuoden 2008 aikana ennen Kehäradan rautatietunneleiden rakentamista. Kehäradan risteyskohtaan Päijänne tunneliin rakennettiin tiivis 150 m pitkä betonitunneli, joka toimii Päijänne tunnelin tukirakenteena ja estää veden virtaamisen Kehäradan ratatunneleihin. Kehäradan ratatunnelit injektoidaan systemaattisesti ja ratatunneleiden pohjat betonoidaan siten, ettei sinne jää painanteita, joista ratapohjalle kertyvät aineet pääsisivät valumaan Päijänne tunneliin sen painetta alennettaessa tai sen ollessa tyhjänä. Tunnelit louhitaan pääasiassa kaksiperälouhintana, jolloin tunnelia louhitaan ajotunnelin kohdalta kahteen suuntaan. Yksiperälouhintaa joudutaan tekemään ajotunneleita ja ratatunneleiden päätyosuuksia louhittaessa. Kaksiperälouhinta nopeuttaa louhintaa, koska työ tehostuu ja odotusajat pienenevät. Kalliorakennustöiden vaatima aika on noin kaksi vuotta. Rakennusja asennustöiden vaatima aika on sen jälkeen noin 1,5 2,0 vuotta.
Rautatietunneleiden rakentamisen ja käytön aikaiset vaikutukset Arvioitu vaikutusalue Rakentamisen aikaiset vaikutukset 12 Kalliopohjaveden arvioidaan kokemusten mukaan alenevan paikoitellen noin 100 150 m:n etäisyydellä tunnelien kummallakin puolella pitemmällä ajanjaksolla tunnelin tiivistämistoimenpiteistä huolimatta. Ruskeasannan pohjavesialueeseen ja Finavian pohjavedenottamoon kohdistuvia vaikutuksia on ollut tarkoitus selvittää erikseen kesän ja syksyn 2007 aikana. Kalliotunneleiden tiivistämistavoitteet määritellään rata ja rakennussuunnitteluvaiheissa. Ohjeelliset sallitut vuotovesimäärät tunneleissa vaihtelevat 2 10 l/min/100 m. Kalliotunneleiden tiivistämistä ohjataan pohjaveden ja painumien seurannan antamien tulosten pohjalta siten, että haitallista pysyvää pohjaveden pinnan alenemaa ei saa syntyä tunnelirakentamisesta. Pintavesivaikutuksia on arvioitu Kylmäojan osalta sekä kuivatusvesien poisjohtamisreitteihin. Vaikutukset pintaveteen Rakentamisen aikaisia vaikutuksia pintaveteen syntyy lähinnä kuivatus ja huuhteluvesien aiheuttamasta vesistökuormituksesta. Porauksen huuhteluvedet ovat vesijohtovettä. Tunneleista pumpattavat vedet johdetaan ojia pitkin selkeysaltaiden ja öljynerotuksen kautta purkuojiin. Louhinta ja räjäytystöistä sekä läjitysalueilta tuleva vesistökuormitus on lähinnä kiintoainesta (kivipölyä) ja räjäytysaineista peräisin olevaa typpeä. Louhintatöissä käytetään räjähdysaineina dynamiittia, kemiittiä, aniittia ja forsiitti putkipanoksia tai vastaavia. Näissä aineissa on suurin osa ammoniumnitraattia ja jonkin verran nitroglyserolia ja natriumia. Räjäytyksissä lasketaan keskimäärin 99,5 % aineista räjähtävän ja 0,5 % jää räjähtämättä. Räjähdysaineen typpi hapettuu räjähdyksessä typen oksideiksi. Tunnelit tuuletetaan räjäytyskatkon jälkeen. Räjähtämätön (palamaton) osuus jää louheeseen ja muodostaa vähäistä typpikuormitusta sateen huuhdellessa kivilouheen läjitys ja välivarastointialueita. Läjitys ja välivarastointialueilta vedet johdetaan ojien ja viemäröintien kautta Keravanjokeen tai Vantaanjokeen kuten tievarsien sivuojat tälläkin hetkellä. Typpikuormitus kohdistuu ojiin ja jokiin, joissa se laimenee suureen vesimäärään. Epäorgaaniset typpiravinteet saattavat hieman lisätä vesien rehevöitymistä suppealla alueella kuivatusvesien purkukohtien ja louheen varastointialueiden lähellä rakentamisen aikana. Lisäksi johdettavat vedet voivat ajoittain lisätä veden sameutta paikallisesti. Vaikutukset ovat lyhytaikaisia.
13 Injektointiaineiden ja ruiskubetoniaineiden sementti nostaa kuivatusvesien ph:ta jonkin verran. Kuivatusvesien ph:n säätöön välille 6,0 9,5 varaudutaan tarvittaessa. Kylmäojan siirron rakentamistyöt aiheuttavat työn aikana ojassa veden samentumista ja kiintoaineksen lisääntymistä. Vaikutukset ovat lyhytaikaisia. Kylmäojan siirto ei vaikuta ojan itäisen haaran virtaamiin tai veden laatuun. Vaikutukset pohjaveteen Rakentamisaikana pohjaveden aleneminen kohdistuu nopeimmin ensisijaisesti tunnelin lähialueen kalliopohjaveteen ja mahdollisesti maapohjaveteen alueilla, joissa pohjavesivarastot ovat pienet ja vettä johtavat maakerrokset ovat yhteydessä suoraan kallioon. Tunnelilinja leikkaa Ruskeasannan pohjavesialuetta noin 1,7 km:n matkalta. Mikäli molemmat tunnelit tehdään vesitiiviiksi siten, että niihin purkautuu vettä 2 3 l/min/100 m, poistuu alueelta pohjavettä tunnelin kautta 100 150 m 3 /vrk. Tämä vuotovesimäärä saattaa heijastua maaperän pohjavedenpinnan alenemana tunnelilinjan lähipiirissä. Maaperän pohjavedenpinnan alenemisen ei arvioida heikentävän Lentokentän vedenottamon kapasiteettia nykyisillä vedenottomäärillä. Vaikutusarviota pohjaveden virtauskuvaan ja laatuun on ollut tarkoitus tarkentaa kesällä 2007 kalliosta tehtävän koepumppauksen perusteella. Pakkalan laaksopainanteen kohdalla tunneli tiivistetään niin, ettei se aiheuta Pakkalan pohjavesialueella olevan vedenottamon antoisuuden vähenemistä. Rautatietunnelilla ei ole vaikutuksia Lavangon pohjavesialueeseen. Rautatietunnelin itäisen suuaukon läheisyydessä olevien kaivojen n:rot 99 ja 283 vedenpinnat saattavat alentua rakentamisen aikana. Kaivoja käytetään kasteluun. Rautatietunnelin käytön aiheuttamat vaikutukset Vaikutukset pintaveteen Käytön aikaisia vaikutuksia pintaveteen syntyy tunnelien kuivatusvesien aiheuttamasta vesistökuormituksesta. Tunneleista käytön aikana pumpattavat vedet johdetaan ojia pitkin selkeysaltaiden ja öljynerotuksen kautta purkuojiin. Kuivatusvedet ovat tunneleihin suotautuvaa pohjavettä. Normaalitilanteessa kuivatusvedet parantavat purkuojien veden laatua. Injektointiaineiden ja ruiskubetoniaineiden sementti nostaa kuivatusvesien ph:ta jonkin verran myös käytön alkuvaiheessa. Rakentamisen aikaisten seurantatulosten perusteella varaudutaan tarvittaessa kuivatusvesien ph:n säätöön välille 6,0 9,5.
14 Rautatietunnelin itäpäässä kuivatusvesien johtaminen Kylmäojan läntiseen haaraan ei muuta Kylmäojan itäisen haaran olosuhteita. Vaikutukset pohjaveteen Pohjaveden aleneminen pitkäaikaisesti kohdistuu ensisijaisesti tunnelin lähialueen kalliopohjaveteen ja vähäisessä määrin maapohjaveteen. Kalliopohjaveden pinnan aleneminen ei yleensä aiheuta haitallisia vaikutuksia. Pohjaveden pinnan muutoksia seurataan rakentamisen aikana erikseen laadittavan työnaikaisen seurantaohjelman mukaisesti. Maapohjaveden pinnan pysyvä aleneminen saattaa aiheuttaa vähäisiä painumia maaperässä. Yksityisiin talousvesikaivoihin ei arvioida aiheutuvan haitallisia vaikutuksia. Maaperän ja pohjaveden virtausyhteyttä Ruskeasannan alueella on ollut tarkoitus selvittää tarkemmin kesällä 2007 tehtävän koepumppauksen avulla. Tutkimustulosten perusteella voidaan tarkemmin arvioida vaikutusalueen laajuutta ja vaikutusta Lentoaseman vedenottamon muodostumisalueen vedenlaadun pitkäaikaiseen ennustettavuuteen. Vaikutukset luonnonympäristöön Kehäradan rautatietunneli rakennetaan syvälle kallioon, jolloin maanpäällisiä rakenteita ovat ainoastaan ajotunnelit ja pystykuilujen rakenteet. Rakentaminen tehdään rakennetulla tai rakennettavaksi kaavoitetuilla alueella. Rautatietunnelin ympäristössä ei ole sellaista luonnonympäristöä, jolle voisi aiheutua haitallisia vaikutuksia. Tunnelin itäisen suuaukkoalueen lähellä olevaan LUO alueeseen ei rautatietunnelin rakentaminen ulotu, eikä rakentamisella näin ollen vaikuteta siihen. Vaikutukset rakennuksiin ja rakenteisiin Muut vaikutukset Pohjavedenpinnan rakennusaikaisen aleneman ei arvioida aiheuttavan pysyviä haitallisia rakennusten tai rakenteiden painumia. Pohjaveden pinnan aleneminen on usein hidasta. Louhintatöiden vaikutuksia ympäristöön ovat mm. tärinä, melu ja pöly. Louhinnan aiheuttamaa tärinää rajoitetaan siten, että työnaikaiset ja pysyvät haitat jäävät mahdollisimman pieniksi. Louhintatärinää seurataan ja työtä ohjataan saatujen mittaustulosten perusteella. Rakennussuunnittelun yhteydessä suoritetaan yksityiskohtainen tunnelin lähialueen louhinnan riskianalyysi sekä rakennusten ja rakenteiden katselmukset, joiden perusteella määritellään louhinta ja
Hankkeen toteuttamisen edellytykset Hankkeesta aiheutuvat hyödyt 15 rakennustavat. Louhinnan aiheuttamaa tärinää seurataan jatkuvasti räjäytyskohteen lähialueilla. Kaikki vahingot ja haitat selvitetään töiden aikana ja jälkeen tapahtuvissa katselmuksissa ja vahingot korvataan täysimääräisenä tai korjataan. Koska tunnelitilat ovat syvällä, ei merkittäviä lähellä maanpintaa tapahtuviin louhintoihin verrattavia tärinähaittoja ole odotettavissa. Rakentamisaikana melua aiheutuu maankaivusta, louhintaporauksesta ulkoalueilla, massojen kuormauksesta, kuljetuksesta sekä rakennusaikaisesta ilmanvaihdosta. Louhintaporauksen ja kuormauksen melua estetään suojarakenteilla ja tekemällä louheen kuormaus tunnelitiloissa. Avolouhinnoissa porauksessa syntyvä pöly otetaan talteen. Louheen käsittelyssä ja kuljetuksessa syntyvä pölyäminen estetään vesikastelulla. Tunnelilouhinnassa käytetään porauksessa vesihuuhtelua, mikä estää pölyn syntymisen ja pölyn kulkeutumisen tuuletuksen mukana ulkoalueelle. Junaliikenteen tärinästä aiheutuvaa runkomelua vaimennetaan häiriöalttiilla alueilla Vantaan ympäristöviranomaisten kanssa sovittavalla tavalla. Kehärata on sekä seudullisesti että valtakunnallisesti merkittävä kaupunkirata, joka parantaa pääkaupunkiseudun pohjoisista naapurikunnista tehtävien työ ja asiointimatkojen sujuvuutta ja yhdistää Helsinki Vantaan lentoaseman raideyhteydellä muuhun Suomeen. Kehärata luo mahdollisuuden keskittää asumista ja työpaikkoja tehokkaan joukkoliikenteen piiriin kestävän kehityksen mukaisesti. Ratavyöhykkeellä on Vantaalla rakentamismahdollisuudet 40 000 asukkaalle ja 60 000 työpaikalle. Rata palvelee tulevaisuudessa kilometrin säteellä asemista noin 200 000 asukasta ja 200 000 työpaikkaa. Lentoasemayhteyden ansiosta rata on alueellisesti sekä valtakunnallisesti ja kansainvälisesti merkittävä. Kehäradan rakentaminen edistää merkittävästi joukkoliikenteen asemaa pääkaupunkiseudun liikennejärjestelmässä ja on yhteiskuntataloudellisesti kannattava hanke. Hankkeesta aiheutuvat vahingot, haitat ja muut edunmenetykset Kaivot Rautatietunnelin vaikutusalueella olevien yksityisten kiinteistöjen kaivojen antoisuus saattaa jossain määrin heikentyä rakennustyön aikana. Pääosa kiinteistöistä on kunnallisen vesijohtoverkon piirissä. Pysyviä haittoja ei arvioida ympäristön kaivoille aiheutuvan. Mikäli
16 odottamattomia haittoja kuitenkin aiheutuu, ne korvataan täysimääräisenä. Rakennukset ja rakenteet Rautatietunnelin rakentamisen mahdollisesti aiheuttama pohjavedenpintojen aleneminen tulee arvioiden mukaan olemaan niin pieni, ettei haitallisia rakennusten tai rakenteiden painumia tai vauriota arvioida syntyvän. Vahinkojen, haittojen ja edunmenetysten korvaaminen Ehdotus tarkkailuohjelmaksi Pohjaveden tarkkailu Pintaveden tarkkailu Hakijan arvion mukaan korvattavia vahinkoja, haittoja tai muita edunmenetyksiä ei tunnelin rakentamisesta aiheudu. Pohjaveden tilaa on tarkkailtu vuosina 2004 2007 koko Kehäradan varrella. Tarkkailussa on ollut mukana tunnelilinjan varrella olevia talousvesikaivoja ja havaintoputkia, joista on seurattu pohjaveden pinnan muutoksia ja pohjaveden laatua. Rakentamisen aikana pohjavedenpintoja seurataan tunneliperien etenemisen myötä erillisen laadittavan tarkkailuohjelman mukaisesti. Lisäksi valikoiduista pisteistä seurataan pohjaveden laatua. Rautatietunnelin valmistumisen jälkeen laaditaan erillinen jälkitarkkailuohjelma, joka hyväksytetään Uudenmaan ympäristökeskuksella. Rakennustyön ajaksi laaditaan pintavesien tarkkailuohjelma. Rakentamisen aikana seurataan poisjohdettavan veden laatua työmaalla veden purkupisteestä sekä ojista, joihin rakennustyön aikaisia kuivatusvesiä johdetaan. Tarvittaessa rautatietunnelin valmistumisen jälkeen laaditaan erillinen jälkitarkkailuohjelma, joka hyväksytetään Uudenmaan ympäristökeskuksella. Rakennusten ja rakenteiden tarkkailu HAKEMUKSESTA TIEDOTTAMINEN Rautatietunnelin rakentamisen aikana seurataan maanvaraisesti perustettujen rakennusten ja rakenteiden painumia ja kuntoa mittauksin ja katselmuksin erillisen laadittavan ohjelman mukaisesti. Ympäristölupavirasto on vesilain 16 luvun 6, 7 ja 8 :ssä säädetyllä tavalla kuuluttamalla asiasta ympäristölupavirastossa ja Vantaan kaupungissa varannut tilaisuuden muistutusten ja vaatimusten tekemiseen ja mielipiteiden esittämiseen hakemuksen johdosta viimeistään 4.11.2007.
17 Kuulutuksesta on erikseen lähetetty tieto asiakirjoista ilmeneville viranomaisille ja asianosaisille. Ympäristölupavirasto on 11.12.2008 vesilain 16 luvun 19 :n nojalla varannut Pääkaupunkiseudun Vesi Oy:lle tilaisuuden muistutusten ja vaatimusten tekemiseen hakemuksen johdosta viimeistään 19.1.2009. MUISTUTUKSET, VAATIMUKSET JA MIELIPITEET 1) Uudenmaan ympäristökeskus on lausunut, että pohjavesivaikutusten osalta tärkeimmät kohteet tunnelilinjalla ovat Päijänne tunneli sekä Lentoaseman (hakemuksessa Ruskeasannan) ja Backaksen (hakemuksessa Pakkalan) pohjavesialueet. Päijänne tunnelin eteläosa on tarkoitus peruskorjata vuoden 2008 aikana ennen Kehäradan rautatietunnelin rakentamista. Tällöin tunneleiden risteyskohtaan Päijänne tunneliin rakennetaan tiivis 150 m pitkä betonitunnelli, joka toimii Päijänne tunnelin tukirakenteena ja estää veden virtaamisen Kehäradan tunneleihin. Backaksen pohjavesialue jää radan eteläpuolelle. Lentoaseman ottamo jää noin 200 m:n ja HK Ruokatalon ottamo noin 1 300 m:n etäisyydelle radan eteläpuolelle. Sekä Lentoaseman että Backaksen pohjavesialueet sijoittuvat kallioperän heikkousvyöhykkeisiin, joten ne keräävät salaojien tavoin pohjavesiä laajalti ympäristöstään. Heikkousvyöhykkeiden ulottumista tunnelilinjan ulkopuolella ei hakemuksessa ole selkeästi esitetty. Tämä olisi ollut tarpeen pohjavesivaikutusten laajuuden arvioinnissa. Päijänne tunnelin osalta ympäristökeskus on katsonut, ettei Kehärata tunnelin rakentamista tule aloittaa ennen Päijänne tunnelin peruskorjausta. Tunnelilinja leikkaa Lentoaseman pohjavesialuetta noin 1,7 km:n matkalta. Tunnelin vuotovedet tulevat hakemuksen mukaan pienentämään Lentoaseman pohjavesialueen vedenantoisuutta 100 150 m 3 /d ja alentamaan pohjavedenpintaa arviolta noin 1,0 1,5 m tunnelin lähialueella. Ympäristökeskus on todennut, että pohjavedenpinnan korkeusvaihtelut Lentokentän pohjavesialueella ja sen ympäristössä ovat vähäisiä, mikä viittaa hyviin pohjavesiominaisuuksiin. Alueella on tehty useissa eri yhteyksissä pohjavesiselvityksiä, mutta näiden selvitysten perusteella ei ole voitu yksiselitteisesti määrittää, kuinka laajalta alueelta pohjavesiä virtaa Lentokentän pohjavesialueelle. Sama ongelma koskee myös Backaksen pohjavesialuetta. Ympäristökeskus on katsonut, että Kehärata tunnelin rakentaminen ja mahdollinen vedenoton lisääntyminen ottamoilla voivat muuttaa pohjaveden virtauskuvaa siinä määrin, että pohjavesialueille ja ottamoiden muodostumisalueille voi päästä valumaan aiempaa enemmän likaantuneita (mm. liuotinpitoisia) pohjavesiä, joita esiintyy erityisesti Lentokentän pohjavesialueen ja Tuusulan moottoritien välisellä alueella. Osa näistä liuottimista on todennäköisesti peräisin
18 tynnyripesulasta, joka on aikanaan sijainnut lähellä moottoritien ja Ruskeasannan risteystä. Vantaan kaupungin teettämien selvitysten perusteella pohjavedessä on todettu suuria tetrakloorieteenipitoisuuksia (max. 5 100 /l). Myös Simosentien varressa pohjavesialueen itäreunassa on todettu pohjavedessä liuottimia, joiden alkuperää ei tiedetä varmuudella. Hakemuksessa on esitetty, että kesällä 2007 maaperän ja pohjaveden virtausyhteyttä selvitetään tarkemmin Kehärataan liittyen. Hakemuksen ja siihen liittyvien täydennysten perusteella näitä tutkimuksia ei ole kuitenkaan toistaiseksi tehty, vaikka ne ovat tarpeen tunnelin rakentamisesta ympäristölle aiheutuvien haitallisten vaikutusten arvioimiseksi ja mietittäessä toimenpiteitä haittojen estämiseksi ja vähentämiseksi. Ympäristökeskuksen mielestä lupaharkintaa varten hakijan tulee selvittää, mille alueille tunnelin rakentamisen vaikutukset, kuten pohjavedenpinnan aleneminen maa ja kallioperässä kohdistuvat, ja muuttuvatko pohjaveden virtaussuunnat tunnelin ympäristössä siinä määrin, että pohjaveden antoisuuden vähenemisen lisäksi myös pohjaveden laatu muuttuu joko luonnonolosuhteiden takia tai alueella maaperään ja pohjaveteen tapahtuneiden päästöjen takia. Nyt puheena olevasta hankkeesta pohjavesille ja maaperälle aiheutuvien riskien arviointia varten tulisi esittää selvitys varikkoalueiden sekä louheen läjitys ja käsittelyalueiden toiminnoista. Hakemuksessa on arvioitu, miten louhetoiminta vaikuttaa pintaveden laatuun, mutta pohjaveden osalta tämä osuus puuttuu lähes kokonaan. Myös tältä osin hakemusta tulisi täydentää. Lisäselvitysten tulee käsittää maaperän ja kallioperän ominaisuuksien, vedenantoisuuden ja pinnankorkeuksien lisäksi vedenlaatu. Kyseessä olevassa tapauksessa vedestä ja tarvittaessa myös maaperästä tulee tutkia tavanomaisten laatuparametrien lisäksi pohjavedelle haitallisia aineita, joita alueella on käytetty tai käytetään. Tällaisia aineita ovat mm. öljyhiilivedyt ja liuottimet sekä kiitoratojen talvihoidossa käytetyt aineet. Selvityksissä tulee ottaa huomioon pohjaveden laatuvaihtelut ja lika aineiden kulkeutuminen eri syvyyksillä maaperän ja kallioperän pohjavesikerroksissa. Ympäristökeskuksen käsityksen mukaan ennen lupaharkintaa hakemusta tulee täydentää edellä esitetyillä seikoilla, koska hakemuksesta ei selviä nykytilanne pohjaveden laadun ja määrän osalta ja minkälaiseksi tilanne voi muuttua hanketta toteutettaessa. Hakijalta tulee saada tarkempi yksilöity esitys toimenpiteistä vahinkojen estämiseksi ja korvaamiseksi sekä myös esitys ympäristövaikutusten tarkkailusta. Kylmäojan putkituksen ja siirron osalta ympäristökeskus on lausunut, että suunnitelman mukaan Kylmäoja on tarkoitus siirtää kulkemaan radan pohjoispuolella koti itää putkessa (D=2,0 m) noin 154 m:n ja avouomassa noin 69 m:n matkan. Rata on suunniteltu alitettavaksi noin 36 m pitkässä putkessa (D=2,0 m), jonka jälkeen vesi johdetaan radan eteläpuolella noin 227 m pitkässä avouomassa takaisin
19 alkuperäiseen uomaan. Avouoma on suora ja poikkileikkaukseltaan säännöllinen (pohjan leveys 1,0 m ja luiskien kaltevuus 1:2). Kylmäojan itähaara laskee pääuomaan suunnitellun uoman siirron alapuolella ja länsihaara yläpuolella. Läntinen haara virtaa Helsinki Vantaan lentoaseman poikki ja vedessä on ajoittain jäänestoon ja poistoon käytettävää propyleeniglykolia. Päähaaran glykolittomassa osassa on tavattu silmälläpidettäviksi luokitelluista vesiperhosista purosiilasia (Lype reducta) ja purovainokkaita (Rhyacophila fasciata). Itäistä haaraa ei ole tutkittu. Kylmäoja on tunnettu vanha taimenpuro, havaintoja purossa elävistä taimenista on tehty ainakin 1960 luvulta lähtien. Purossa on viime vuosina tehty kalataloudellisia kunnostuksia ja istutuksia. Itäinen haara on pitkälti luonnontilainen ja kalastollisesti merkittävä. Uomaan on istutettu taimenia vuonna 2005 ja kalat ovat selvinneet hyvin yli kylmän talven 2005 2006 ja kuivan kesän 2006. Syksyllä 2007 Helsinki Vantaan lentoasemalla on ollut tarkoitus ottaa käyttöön keskitetty jäänesto ja poistopaikka, jonne on tarkoitus siirtää merkittävä osa jäänesto ja poistotoiminnasta asematasoalueelta. Keskitetyn jäänestopaikan käyttöönotto vähentää Kylmäojaan joutuvan glykolin määrää merkittävästi. Lentoasemalta tulevan kuormituksen pienentyminen parantaa edellytyksiä taimenen palautumiselle myös Kylmäojan päähaaraan. Uoman siirto on tarkoitus toteuttaa alueella, joka on kunnassa nähtävillä olevassa asemakaavaehdotuksessa merkitty suojaviheralueeksi (EV). Radan pohjoispuolella suojaviheralue on itään päin levenevä, enimmillään noin 60 m leveä kiila ja eteläpuolella reunoja kohti kapeneva, 10 40 m leveä alue. Suojaviheralueen eteläpuoli on yleiskaavassa itäosaltaan lähivirkistysaluetta ja länsiosaltaan erillispientalojen korttelialuetta. Kylmäojan siirto Kehäradan itäisen suuaukon kohdalla tulee toteuttaa luonnonmukaisen vesirakentamisen periaatteita noudattaen. Puroon ei tule tehdä pitkiä putkituksia tai muita rakenteita, jotka heikentävät kalojen elinolosuhteita pysyvästi. Avouoma tulee rakentaa virtausoloiltaan monimuotoisemmaksi kuin suunnitelman mukainen suora ja poikkileikkaukseltaan säännöllisen muotoinen uoma. Uoman siirto voidaan toteuttaa pääosin avouomana. Mutkittelevalle ja monimuotoisemmalle uomalle on hyvin tilaa, eikä viivasuoran ojan kaivaminen ole siten perusteltua. Virtausoloiltaan monimuotoisempi uoma luo eliöstölle suoraa ojaa paremmat olosuhteet purovesistölle tyypillisissä nopeissa virtaaman vaihteluissa. Luonnonmukaisempi uoma sopii myös maisemaan suoraa ojaa paremmin ja on siten myös suojaviheralueen eteläpuolella olevan lähivirkistysalueen kannalta perusteltu ratkaisu. Radan ali tulevan putken mitoituksesta ympäristökeskus on todennut, että Kylmäojan valuma alue on kehäradan alituksen kohdalla
20 noin 11 km 2. Ylivalumaksi voidaan arvioida 330 l/s/km 2, josta saadaan mitoittavan ylivirtaaman arvoksi HQ (1/20) = 3,6 m 3 /s. Uoman poikkileikkauksesta ja muista ominaisuuksista ei ole tietoa, mutta rummun kokoa on seuraavassa arvioitu käyttämällä mitoitusarviona uoman pohjan kaltevuutta 0,001, pohjan leveyttä 1,0 m ja luiskien kaltevuutta 1:2. Valitaan Manningin kertoimeksi 0,04 ja sallituksi padotukseksi 3 cm. Vaadittavan rummun kokoa on arvioitu Tolkmittin kaavan avulla. Uoman luonnolliseksi tulvavedenkorkeudeksi saadaan valituilla mitoitusarvoilla Ht = 1,4 m, virtausalaksi 5,5 m 2 ja virtausnopeudeksi 0,7 m/s. Jotta rummusta ei muodostuisi kulkuestettä kaloille ja muille vesieliöille, tulee sen alareuna upottaa 0,3 m uoman pohjan alapuolelle. Rumpu tulee asentaa uoman pohjan kaltevuuteen. Suunniteltu pyöreä rumpu D = 2,0 m supistaa uomaa noin 50 % ja aiheuttaa noin 8 cm:n padotuksen. Lisäksi virtausnopeus rummussa on mitoitusvirtaamalla noin 1,7 m/s, mikä lisää eroosio ongelmia ja vaikeuttaa kalan kulkua. Siltapaikalle voidaan rakentaa pyöreä rumpu D = 2,4 m, jonka alareuna on upotettu 0,3 m oman pohjan alapuolelle ja asetettu uoman kaltevuuteen. Tällainen rumpu supistaa uomaa noin 30 % ja aiheuttaa noin 3 cm:n padotuksen. Virtausnopeus putkessa on tällöin noin 1,1 m/s. Vesiympäristön ja virtauksen sujuvuuden kannalta pyöreää rumpua toimivampi ratkaisu on matalarakenteinen rumpu. Pyöreää rumpua D = 2,4 m vastaa matalarakenteinen rumpu B/H = 3,0/2,0 m, jonka alareuna on upotettu 0,3 m uoman pohjan alapuolelle ja joka asetetaan uoman pohjan kaltevuuteen. Rakennusaikaisen vesistökuormituksen osalta ympäristökeskus on lausunut, että suunnitelman mukaan kalliorakennustyöt kestävät noin kaksi vuotta. Räjäytysaineita arvioidaan tarvittavan 90 100 tonnia, joista jää räjähtämättä noin 0,5 %. Räjäytysaineiden sisältämät typpiyhdisteet huuhtoutuvat louhitusta kiviaineksesta läjitysalueiden hulevesien ja tunnelin kuivatusvesien mukana ojiin ja vesistöihin. Lisäksi huuhtoutuu samennusta aiheuttavaa kiviainesta (kivipölyä). Louhinnan aikana muodostuvien huuhteluvesien määrä työkohteittain on porausyksikön toimiessa 5 8 l/s ja vuotovesien määrä 2 4 l/s. Huuhtelu ja vuotovesien kokonaismäärä on keskimäärin 20 30 m 3 /h. Hule ja kuivatusvedet on tarkoitus käsitellä selkeytysaltaiden ja öljynerotuskaivojen avulla. Poisjohdettavan veden ph on enintään 9,5 ja öljynerotus mitoitetaan siten, että mereen johdettavan veden öljypitoisuus on alle 100 mg/l. Läjitys ja välivarastointialueelta tuleva typpikuormitus on suunnitelman mukaan vähäistä, mutta epäorgaaniset typpiyhdisteet saattavat rakentamisen aikana hieman lisätä vesien rehevöitymistä suppealla alueella kuivatusvesien purkukohtien ja louheen varastointialueiden lähellä. Johdettavat vedet voivat ajoittain myös lisätä veden sameutta paikallisesti. Vaikutusten arvioidaan olevan lyhytaikaisia.
21 Suunnitelmassa on käytetty epämääräistä ilmaisua "mereen johdettavan veden öljypitoisuus". Öljypitoisuuden raja tulee asettaa tunnelista ja läjitysalueilta lähtevälle vedelle. Myös vesistöön kulkeutuvan typpikuormituksen määrää tulisi arvioida tarkemmin, koska rakennusaika on pitkä ja käytettävien räjäytysaineiden määrä suuri. Ojiin ja vesistöihin johdettavan veden öljypitoisuuden tulee olla samaa suuruusluokkaa kuin mihin standardin SFS EN 858 1 mukaisilla I luokan erottimilla päästään, eli enintään 5 mg/l. Luokan I öljynerottimia vaaditaan mm. polttoaineen jakeluasemilta, jos vedet lasketaan ojaan tai vesistöön. Jakeluasemilla sovelletaan hakijan esittämää raja arvoa 100 mg/l silloin, kun vedet johdetaan jätevesiviemäriin. Hakija on tehnyt esityksen pintaveden tarkkailuohjelmaksi. Rakentamisen aikana on tarkoitus seurata poisjohdettavan veden laatua työmaalla veden purkupisteistä sekä ojista, joihin rakennustyön aikaisia kuivatusvesiä johdetaan. Näiden lisäksi veden laatua tulisi tarkkailla vesistöissä, joihin ojat laskevat. Rakentamisen aikaisen tarkkailuohjelman lisäksi tulee laatia erillinen jälkitarkkailuohjelma. Tarkkailuohjelmat tulee hyväksyttää ympäristökeskuksella. 2) Vantaan kaupungin ympäristölautakunta on lausunut, että se ei näe estettä luvan myöntämiselle eikä töiden aloittamiselle ennen päätöksen lainvoimaiseksi tulemista, mikäli seuraavat näkökohdat otetaan huomioon. Rautatietunneli tulee kulkemaan Lentoaseman pohjavesialueen poikki, jossa on käytössä oleva pohjavedenottamo. Hakemus on puutteellinen siltä osin, ettei vaikutusarviota pohjaveden virtauskuvaan ole vielä esittää. Simosentien varrella vielä mahdollisesti sijaitsevat kaivot puuttuvat hakemuksen liitteenä olevasta kaivolistasta, samoin tiedot läntisen suuaukon lähellä olevista kaivoista 4244 ja 42402. Hakemuksen tietoihin Kylmäojan osalta lisätään, että puron itäisessä haarassa saattaa olla pysyvä taimenkanta. Syksyltä 2007 on myös havaintoja monipuolisesta pohjaeläinlajistosta (mm. purokatka). Kylmäojan siirron toteutusta ei ole hakemuksessa esitetty riittävän perusteellisesti. Siirron ajankohtaa ei ole kerrottu eli missä vaiheessa se tehdään. Myöskään ei ole kuvattu sitä, miten uomassa virtaavan veden siirto uudelle reitille käytännössä tapahtuu taikka siirtoon liittyviä riskejä. Suljettavaan itäiseen haaraan laskevaan ojauomaan johdetaan nykyisellään vesiä Ilolantien ja Nietostien kiinteistöiltä. Radan alittavan putken ja sitä seuraavan avouoman kapasiteetissa on otettava huomioon nämä hulevedet. Asemapiirroksen mukaan vedet johdettaisiin jyrkkiä mutkia myöten radan ali entiseen uomaan. Hakemuksessa ei ole esitetty suunnitelmaa siitä, miten eroosiota uoman laidoissa erityisestä mutkien kohdalla estetään.