TYÖ- JA ELINKEINOMINISTERIÖ 9.9.2009 - Hyvinvointialan työ- ja elinkeinopoliittinen kehittäminen HYVÄ Yhteenveto TEM:n strategiaehdotuksesta annetuista kirjallisista lausunnoista Yleiset lähtökohdat; hankeprosessi; kehittämistarpeiden tunnistaminen Valtiovarainministeriö/kuntaosasto: TEM:n kehittämislinjaukset ovat hyvinvointipalvelujen kehittämisen näkökulmasta keskeisiä ja tukevat tavoitteidensa mukaisesti mm. kunta- ja palvelurakenneuudistuksen toteutusta. Koska eri ministeriöissä toteutetaan toisiaan tukevia uudistuksia kuntapalveluiden kehittämiseksi, on tärkeää, että eri uudistusten ja niiden johdosta toteutettavien tulevien toimenpiteiden koordinointi toimii ja eri ministeriöiden yhteistyötä tehdään jatkossakin tiiviisti mm. päällekkäisen työn välttämiseksi. HYVÄ hankkeen keskittyminen sosiaali- ja terveyspalveluihin ja niissä nimenomaisesti TEM:n hallinnonalan vastuisiin on tärkeää päällekkäisen työn välttämiseksi. Tavoitelinjauksissa on käsitelty monipuolisesti hyvinvointipalvelujen kehittämistarpeita. Tavoitteet osaavan työvoiman saannin turvaamiseksi ja yritystoiminnan edellytysten kehittämiseksi ovat kannatettavia. Kuntaosasto korostaa tuottavuuden, tuloksellisuuden, laadun ja asiakaslähtöisyyden merkitystä hyvinvointipalvelujen kehittämisessä. Luonnoksessa on tiedostettu hyvin alueiden ja kuntien erilaisuuden vaikutukset palvelujärjestelmän kehittämiseen. Julkisella sektorilla on tulevaisuudessakin merkittävä rooli palvelutuotannossa. Uusien palvelujen järjestämis- ja tuottamistapojen kehittäminen edellyttää julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin yhteistyötä. Siihen vaikuttaa erityisesti se, miten kunnat pystyvät hyödyntämään yksityisen ja kolmannen sektorin palvelutuotantoa huomioiden kilpailu- ja hankintalainsäädännön säännökset. Kuntaosaston mielestä alueellisten HYVÄ hankkeiden käynnistäminen on perusteltua. Kunnallinen työmarkkinalaitos: Yritystoiminnan edellytyksenä on oltava toimivat markkinat; kunnat voivat olla osaltaan luomassa niitä. Toimivia markkinoita ei voida luoda kaikkien palvelujen osalta kaikkialle maahan, harvan asutuksen alueilla haasteet ja mahdollisuudet ovat erilaiset kuin tiheän asutuksen alueilla. EU-tasolla on todettu, että yksityinen monopoli on julkista monopolia huonompi vaihtoehto. Kun kuntakonserni vastaa palveluista riippumatta niiden tuottamistavasta, tulee läpinäkyvyys- ja avoimuusvaatimukset ulottaa kaikkiin palvelun tuottajiin. Tuloksellisuus-, vaikuttavuus- ja laatuvaatimukset ja niiden seuranta on ulotettava samanlaisina kaikkiin kuntakonsernin vastuulla olevien palvelujen tuottajiin. Kansalaisten on oltava kuntakonsernin vastuulla olevien palvelujen satavuuteen, hintaan ja laatuun nähden tasavertaisessa asemassa. Arvio työvoimatarpeesta 2040 ei ole realistinen. Se pitänee sisällään mm. sen olettaman, että se kehitys, joka on merkinnyt eliniän pitenemistä ja sairastavuuden vähenemistä eläkevuosina pysähtyisi. Kehittämistavoitteiden lähtökohta on hyvä ja kannatettava. Varmistettava meneillään olevien erilaisten kehittämis- ja uudistamishankkeiden yhteistyö ja koordinointi. Kehittämistavoitteissa tulisi nostaa näkyvämmin esille eri ikäryhmien palvelutarpeet: laadukkaiden ja oikeaaikaisten palveluiden vaikutukset myöhempiin palvelutarpeisiin; syytä korostaa sosiaalihuollon palveluiden ja sosiaalialan kehittämistä ihmisten hyvinvoinnin edistämisessä. Julkis- ja yksityisalojen toimihenkilöliitto JYTY: On ollut ilo olla miettimässä työ- ja hyvinvointialan elinkeinopoliittista kehittämistä. Työskentely on ollut jämäkkää ja kaikki neuvottelukunnan jäsenet huomioivaa. Neuvottelukunnan jäsenille on annettu mahdollisuus esittää mielipiteitään esillä olevista asioista ja ne on myös otettu työstetyissä asiapapereissa huomioon. Käsitelty keskeisiä hyvinvointialan työ- ja elinkeinopoliittisia tarpeita ja tavoitteita. Suomen Uusyrityskeskukset ry: Esitys on mahdollistava ja sisältää paljon uusiakin avauksia.
Tehy ry: Tehy ry pitää luonnoksen lähtökohtia hyvin perusteltuna. Erityisen positiivisena nähdään se, että esityksessä korostetaan eri ministeriöiden ja eri hallinnon alojen tiiviimpää yhteistyötä. Terveyspalvelualan Liito: Luonnoksessa tuodaan hyvin esille niin haasteita, joita sosiaali- ja terveysala tulevaisuudessa kohtaa, kuin myös tarpeita, joita toimialalla on. Keinot, joita haasteisiin ja tarpeisiin vastaamiseen esitetään, ovat kannatettavia. HYVÄ hankkeessa mukana olleiden tahojen mielipiteitä ja ehdotuksia on otettu hyvin huomioon kehittämistavoitteita ja keinoja linjattaessa. Osaavan työvoiman saannin turvaaminen Kunnallinen työmarkkinalaitos: Konkreettiset muutosehdotukset: Poistetaan 3. kappaleesta sanat palkkatasoon nähden, saman kappaleen loppuun voisi lisätä ns. paluumuuttajat maalle ilmiön. 5. kappaleeseen lisäys MUUTOStarpeita - osuuden viimeisessä kappaleessa voisi viitata siihen, että nyt taantuman aikana on hyvä aika valmistella ja varautua näihin haasteisiin. Lopussa voisi viitata siihen, että työvoiman saatavuus näyttää juuri nyt hetkeksi olevan parantumaan päin. Samalla tulisi lisätä painotuksen, jonka mukaan työnantajakuvan parantaminen, ammattien houkuttelevuuden lisääminen ja rekrytointijärjestelmien ajanmukaistaminen ovat tärkeitä tavoitteita työvoiman saatavuusongelmien ratkomisessa. Peruskoulujen ja lukioiden oppilaanohjaus sekä jo alalla opiskelunsa aloittavien opiskelijoiden ohjaus samoin kuin oppisopimusopiskelijoiden, aikuisten näyttötutkintoja suorittavien sekä työssäoppimisjaksolla olevien opiskelijoiden työpaikkaohjaamisen rooli on tärkeä. Työvoimapoliittinen koulutus olisi siirrettävä opetusministeriön hallinnon alaiseksi. Ongelmia työvoimapoliittisen koulutuksen laadussa. Uudet koulutusohjelmat avustaviin tehtäviin: jo nyt tutkintorakenteessa oleva kotityöpalveluiden ammattitutkinto antaa tutkinnon suorittaneelle tarvittavaa osaamista kotityöhön. Sosiaalihuollon kelpoisuuslaki ei huomioi tätä tutkintoa, ja edellyttää sosiaalihuollon muihin tehtäviin vähintään oman alansa ammattitutkintoa. Jos koulutus- ja työvoimatarvetta on ko. tehtäviin, tulisi ensinnäkin pohtia tarkkaan se, mikä työn sisältö on. Toisaalta olisi hyvä, jos avustaviin hyväksyttäisiin ammattitutkinto. Näin voitaisiin varmistaa koulutuksen laatu kansallisesti. Lähihoitajan perustutkinnon kehittäminen on vuosien aikana edennyt hyvään suuntaan. Lähihoitajan tutkintoon liitettävä avustaviin tehtäviin ohjaava tutkinnonosa ei ole kannatettava Julkis- ja yksityisalojen toimihenkilöliitto JYTY: Tavoitteena tulee olla, että kaikilla tulevaisuudessa on työhön soveltuva ammatillinen tutkinto. Se on välttämätön, mutta ei yksin riitä. Tarvitaan tietoa, taitoa, tuntemusta, hiljaista tietoa arkipäivän toimintaan liittyvien erilaisten ihmisten ja ennakoimattomien tilanteiden käsittelemisestä. Juuri nyt on suuri vaara menettää suunnaton määrä arvokasta tuntemustietoa. Nyt tulee varmistaa se, että eläkeikää lähestyvien hiljainen tieto välittyy muille työtovereille - nykyisille ja tuleville. Henkilöstörakenteen muutoksiin valmistautuessa tulee varmistaa jo työssä olevan henkilöstön kiinnostus ja kyky tehdä työtä mahdollisimman pitkään. Lähihoitajan koulutus nähdään hyvänä toisen asteen ammatillisena tutkintona, joka antaa valmiudet sosiaali- ja terveysalan perustehtäviin. Tällä hetkellä etenkin kotipalveluissa suoritettava työ on hyvin kuormittavaa ja työntekijät kokevat, ettei heillä ole mahdollisuutta tehdä työtään laadullisesti niin hyvin kuin haluaisivat. Tämän vuoksi katsomme, että avopalveluihin tarvittaisiin heidän avukseen lisää auttavia käsiä. Edellytyksenä kuitenkin on, että tälläkin työntekijällä on vähintään ammattitutkinnon tasoinen koulutus, joka antaa valmiuden sosiaali- ja terveysalan tehtäviin. Sosiaalialan työnantaja- ja toimialaliitto: Perustutkintotavoitteiseen koulutukseen Sosiaalialan Työnantaja- ja Toimialaliitto on ehdottanut ns. modulimallin käyttöönottoa. Henkilöstömäärien mitoitusten tulkinnat ovat kaavamaisia ja eivät ota riittävästi huomioon sitä, että alalla on runsaasti erilaisia asiakkaiden omatoimista selviytymistä tukevia palvelutarpeita esimerkiksi avustamisen, ulkoilun ja ruokailun osalta. Hyvin koulutetulla henkilöstöllä on tällä hetkellä ja tulee jatkossakin olemaan keskeinen rooli. Mahdollisuus suorittaa tutkinto osakokonaisuuksina täydentäisi järjestelmää ja helpottaisi pidemmän koulutuksen saaneen 2
henkilöstön työtaakkaa. Alan koulutuskysymyksiä ja alalle hakeutumista mietittäessä tulisi nykyistä enemmän kiinnittää huomiota alueellisiin tekijöihin ja niihin toimialoihin, joilta voitaisiin uudelleen koulutuksen kautta saada alalle uutta työvoimaa. Tätä tavoitetta tukee hyvin ehdotus, että TE -toimistoissa laaditaan TE -keskusalueittain alakohtaiset työnhakijakartoitukset. Samoin kannatettava on ehdotus 3-5 TE - toimiston erikoistumiseksi hoito- ja hoiva-alan työnvälitys- ja rekrytointikysymyksiin. Ehdotus 5-6 -keskusalueelle nimettävästä hyvinvointialan rekrytointivastaavasta on kannatettava. Kaikki alan keskeiset sekä järjestö- että yritysmuotoiset toimijat ovat Sosiaalialan Työnantaja- ja Toimialaliiton jäseniä ja liitto on valmis edistämään tätä yhteistyötä konkreettisin toimenpitein. Henkilöstömitoitusten osalta tulisi päästä kansallisesti yhteneväiseen käytäntöön. Järjestelmää tulisi kehittää vaikuttavuusperusteiseksi siten, että se pystyisi ottamaan huomioon henkilöstön määrän lisäksi henkilöstön osaamisen tason sekä asiakkaiden hoitoisuuden ja sen kehittyminen. Mitoitusperusteet ovat tällä hetkellä käytännössä erilaiset kunnallisten ja yksityisten palveluntuottajien kesken. Sosiaali- ja terveysalan palkkausjärjestelmiä ja henkilöstön palkitsemista tulee kehittää myös julkisella sektorilla lähtökohtana tehtävien vaativuus. Suhtaudumme myönteisesti strategian ehdotukseen työntekijä- ja työnantajajärjestöjen vuonna 2008 käynnistyneen työmarkkinaosapuolten ennakoivan rekrytoinnin strategisen yhteistyön tiivistämiseksi (työvoimafoorum). Koulutustarpeet todettu oikeansuuntaisesti; valtakunnallisten hankkeiden keskinäinen koordinaatio välttämätöntä. Työvoimakoulutus siirrettävä opm:n valvontaan. Koulutuksen tarjontaa sote alalle ei tule lisätä jo lähimmän kolmen vuoden aikana. II asteen lähihoitajan perustutkintoa ei pidä murentaa erillisillä tutkinnon osilla. Tehy ry: Ensisijaisten toimenpiteiden tulisi kohdentua siihen, että jo koulutettu alan henkilöstö palaisi, motivoituisi ja sitoutuisi toimimaan sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaympäristöissä. Työvoimapoliittista koulutusta olisi suunnattava lisä- ja täydennyskoulutuksena jo alan tutkinnon suorittaneisiin mahdollisiin alalle palaajiin. Tehy ry suhtautuu kriittisesti työvoimapoliittisena koulutuksena toteutettuihin sosiaali- ja terveydenhuollon tutkintojen suorittamiseen. Perustelua se on ainoastaan silloin, kun jollain paikkakunnalla tapahtuu merkittäviä elinkeinoelämän rakenteellisia muutoksia. Joidenkin TE-toimistojen erikoistumista hoito- ja hoiva-alan erityiskysymyksiin pidetään hyvänä. Tällä voidaan tulevaisuudessa saavuttaa yhtenäisempi osaaminen alan rekrytoinnin erityistarpeisiin. Jo nyt käynnissä erilaisia pilottihankkeita ulkomaisen työvoiman rekrytoimiseksi sosiaali- ja terveysalan tehtäviin eikä uusia hankkeita tarvita vaan tulisi analysoida näiden hankkeiden tulokset. Uusien tutkintojen tarpeellisuutta tulee kriittisesti ja huolellisesta arvioida ottaen huomioon jo olemassa olevien tutkintojen tarjoamat mahdollisuudet. Sosiaali- ja terveysalan perustutkinto, ammattinimikkeeltään lähihoitaja, on laaja-alainen perustutkinto, jonka suorittaminen on mahdollista ammatillisena peruskoulutuksena sekä näyttötutkintona. Tehy ry vastustaa lähihoitajatutkinnon pirstomista. Tehy ry:n korostaa, että sosiaali-, terveys- ja liikunta -koulutusalan osalta tutkintorakenteen kehittämistä tulee tehdä tiiviissä yhteistyössä opetushallinnon ja sosiaali- ja terveysministeriön, työ- ja elinkeinohallinnon sekä alan työmarkkinaosapuolten kanssa. Koulutus- ja tutkintorakenteen kehittämisen yhteydessä tulee myös tehdä tarvittavat ja perustellut muutokset alan kelpoisuuksia määrittäviin säädöksiin. Mikäli aidossa yhteistyössä työelämän edustajien kanssa todetaan tarpeelliseksi erillinen, avustaviin tehtäviin valmistava tutkinto, on syytä muistaa, että tutkintorakenteessa jo on Matkailu-, ravitsemis- ja talousalan koulutusalalla, Kotitalous- ja kuluttajapalvelut opintoalalle sijoittuva Kotityöpalvelujen ammattitutkinto. tätä tutkintorakenteessa olevaa tutkintoa voitaisiin tarvittaessa kehittää edelleen esim. lisäämällä siihen tutkinnon osan, joka edellyttäisi tutkinnon suorittajalta erityisesti ikääntymiseen ja vanhuksen kohtaamiseen sekä toimintakykyä ylläpitävään ja edistävään toimintatapaan liittyviä ammattitaitovaatimuksia. Henkilöstöpalveluyritysten liitto: Työnvälitys/lisäysehdotus: Yhteistyötä julkisen ja yksityisen työnvälityksen (ns. Oiva Väylä - yhteistyö) välillä on kehitettävä. Tavoitteena on löytää uusia innovatiivia yhteistyön muotoja. Työperusteisen maahanmuuton edistäminen/lisäysehdotus: Yksityisen henkilöstöpalvelualan toimijoiden sosiaali- ja terveysalan rekrytointihankkeita tuetaan, erityisesti pysyvän työvoiman rekrytointiin tähtääviä hankkeita. Ulkomaisen työvoiman hankinnassa painotetaan eettisten pelisääntöjen noudattamista, innovatiivisia kotouttamisen malleja, läpinäkyvyyttä, avoimuutta ja yhteiskuntavastuullisuutta sekä yhteistyötä eri tahojen välillä. Toimenpiteisiin toivotaan pilottihanketta yksityisen ja julkisen työnvälityksen yhteistyön kehittämisestä myös kotimaisessa rekrytoinnissa, esim. palvelujen ulkoistamiseen liiittyvä tms. 3
Yritystoiminnan edellytysten kehittäminen Valtiovarainministeriö/kuntaosasto: Valtiovarainministeriön kuntaosaston keväällä päättyneessä Kuntien parhaat palvelukäytännöt hankkeessa päädyttiin samankaltaisiin johtopäätöksiin hankintatoimen ja tilaajaosaamisen kehittämiseksi. Kuntaosasto valmistelee tätä koskevia kehittämisehdotuksia yhteistyössä Suomen Kuntaliiton ja KL-Kuntahankinnat Oy:n kanssa. Hoiva Suomi.fi verkkopalvelun perustaminen on kannatettava toimenpide. Sitä kehitettäessä tulisi kartoittaa tarkasti, ettei se sisällä päällekkäisyyksiä muiden vastaavien verkkopalvelujen kanssa. Samalla tulisi selvittää verkkopalvelun sisällön tuottamiseen ja päivittämiseen vaadittavien resurssien olemassaolo. Luonnoksessa on kiinnitetty hyvin huomio siihen, että sosiaali- ja terveysalan yritysten on vaikea suunnitella ja kehittää toimintaansa pitkäjänteisesti. Kehittämistavoitteissa olisi huomioitava myös asiakkaan näkökulma. Erityisesti sosiaalihuollon palvelut perustuvat pitkäkestoisiin ja luottamuksellisiin asiakassuhteisiin. Kehittämistavoitteissa olisi huomioitava erilaisten hankintojen ja yritysten tuottamien erilaisten palveluiden asema. Toisia palveluita voidaan myydä määrällisin perustein, toisaalta palveluissa korostuu laatu ja vaikuttavuus. Sosiaalialan työnantaja- ja toimialaliitto: Kannatetaan ehdotusta, että kunta- ja palvelurakenneuudistuksen toteutukseen ja palvelujärjestelmän kehittämiseen kytketään tiiviimmin elinkeinopoliittinen näkökulma ja palvelujen tuotantotapojen uudistaminen. Alan yritys- ja liiketoimintakonseptien kehittäminen on ajankohtaista ja tämä edellyttää kiinteä yhteistyötä palveluita ostavan julkisen sektorin yksiköiden, elinkeinokehittäjien ja yrityspalvelutoimijoiden sekä palveluntuottajien kesken. Palveluiden tuottamisen osalta tarvittaisiin lisää vaikuttavuusperusteisia toimintamalleja ja huomion kiinnittämistä tuotetun hyödyn mittaamiseen. Palveluiden ostajina kunnat ovat tässä suhteessa avainasemassa. Kuntia ja kuntayhtymille tulisi luoda taloudellisia ja muita edellytyksiä suunnitella ja ottaa käyttöön sopimusmalleja, joissa lähtökohtana on tuotettu hyöty, ei pelkästään tehtävän työn määrä tai varattava henkilöstö. Palvelutilojen omistamisen ja palvelujen tuottamisen erottaminen toisistaan selkeyttää tilanteen niin tilaajien, tuottajien kuin asiakkaidenkin kannalta. Olemassa olevia tilojen tulee olla tehokkaassa käytössä. Yksityisen ja julkisen yhteistyön kehittämiseksi tulisi vahvistaa palveluintegraattoreiden toimintamahdollisuuksia ppp-yhteistyön käytännön toteuttajina. Tässä toimintamallissa sekä kunnalla että loppuasiakkaalla toteutuu yhden luukun periaate. Yksityinen sektori pystyy tarjoamaan julkisen sektorin käyttöön joustavia palveluintegraattoripalveluita sekä helpottaa hankinta- ja kilpailuttamistoimintaa. Kannatetaan ehdotusta valtakunnallisen verkkopalvelun kehittämiseksi ( Hoiva Suomi.fi ). Tähän liittyviä hankkeita ja olemassa olevia rekistereitä on useilla eri tahoilla ja niiden kesken tulee löytää yhteistyö. Ehdotukset oikeansuuntaisia. Innovaatiotoimintaa koskevista ehdotuksista epäselvänä pidetään sitä, että kansainvälisille sote yrityksille tarjottaisiin kenttä omien palveluiden ja tuotteiden kehittämiselle ja pilotoinnille. Sen sijaan pitää tukea suomalaisten yritysten kansainvälisyyteen tähtäävää innovaatiotoimintaa. Suomen Uusyrityskeskukset ry: Valtakunnallistakin koordinaatiota tarvitaan alan parhaiden yrittäjyyskäytäntöjen tunnistamiseen, jalostamiseen, levittämiseen ja mahdollisuuksien havaitsemiseen. Palvelujen kehittämishankkeissa tarvittaneen pilottivaihetta huomion kiinnittämiseksi alaan yrityspalvelujen kuntoon laittamiseksi. Uusien yrittäjyyden muotoihin verkostoja ketjuyrittäjyyden muotojen kehittäminen, myös franchising-mallien tason nostamisen ja niiden käyttöön kannustamisen, sekä apuväline- ja korkean osaamisen teknologiayrittäjyyden kannustaminen. Terveyspalvelualan Liitto: Tietoisuuden lisääminen eri hankintamenettelyistä ja niiden tarjoamista mahdollisuuksista on tärkeää. Myös alle kansallisten kynnysarvojen olevien hankintojen kilpailuttaminen on perusteltua. Tietoisuuden lisääminen näistä perusteluista sekä kilpailuttamiseen kannustaminen ja ohjaaminen sopivat hyvin hankkeessa edistettäviin asioihin. Sosiaali- ja terveysalan linjaratkaisuissa ennaltaehkäisy ja työelämässä jaksaminen ovat olleet jo pidemmän aikaa keskeisiä tavoitteita. Niiden toteutuksessa yksi keskeinen taho ovat kuntoutuspalvelujen tuottajat yksiköt. Yksityissektorilla kuntoutuspalvelujen tuottajat ovat usein järjestöjä ja säätiöitä. Tällä kentällä on runsaasti muutospaineita. Esim. sotaveteraanien kuntoutuksesta vastanneilla palvelujen tuottajilla on pitkä kokemus ikäihmisten kuntoutuksessa. Samaan aikaan, kun veteraanit alkavat käydä vähiin ikääntyvät suomalaiset huomattavaa 4
tahtia. Kysymys kuuluu, pystymmekö hyödyntämään näiden palvelujentuottajien osaamisen ikääntyvän väestönosan toimintakyvyn ylläpidossa. Työ- ja elinkeinoministeriön sekä HYVÄ hankkeen tavoitteisiin kuntoutusalan kehittäminen istuu hyvin. Ministeriön tulisikin ottaa aktiivisempi rooli kuntoutusalan markkinoiden ja elinkeinopoliittisten edellytysten kehittämisessä, koordinoinnissa ja linjaamisessa. Tämä on mahdollista vain siten, että alan keskeiset tunnusluvut ovat selvitetty. Kuntoutusalalle tulisi tuottaa esimerkiksi joka toinen vuosi päivitettävä toimialakohtainen katsaus. Sama tarve koskee myös muuta terveysalaa. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos, Kansaneläkelaitos ja tilastokeskus tuottavat suhteellisen kattavasti perustiedot terveysalasta. Suomessa ei kuitenkaan ole tahoa, joka säännöllisesti tuottaisi tietoa markkinoiden kehittymisestä, kilpailuolosuhteista, keskeisistä markkinoiden kehittämistarpeista, alan tuottavuudesta / tuloksellisuudesta ja kilpailukyvystä tai yritystoiminnan edellytyksistä. Tähän tarpeeseen työ- ja elinkeinoministeriö voisi vastata tuottamalla alasta toimialaraportin esim. joka toinen vuosi. Tuloksellisuuden parantaminen Valtiovarainministeriö/kuntaosasto: Eri tuottajien palvelujen laatua ja vaikuttavuutta yhtenäisin kriteerein seuraavan ja arvioivan mittariston kehittämistä koskeva ehdotus on tavoite huomioiden ymmärrettävä, mutta sitä tulee tarkastella suhteessa jo käynnissä olevaan kehittämistyöhön. Tuottavuutta, laatua ja vaikuttavuutta erilaisten palvelutuottajien osalta seuraavan mittariston kehittäminen edellyttää monien alojen ja toimijoiden yhteisiä näkemyksiä ja yhteisiä toimia. Kuntaosasto ehdottaa, että mittariston kehittämisessä edettäisiin vaiheittain ja suunnitelmallisesti. Ensiksi arvioidaan, miten ja millä tasolla mittareita tulisi tehdä, ja ketkä tähän työhön osallistuisivat. Kuntaosaston näkemyksen mukaan mittaristotyössä tulisi olla mukana myös työ- ja elinkeinoministeriö, mikäli mittaristossa tulisi huomioida erikseen myös yksityisen ja kolmannen sektorin palvelutuotanto. Kuntaosasto esittää, että kyseistä ehdotusta ei hyväksyttäisi, vaan että työn sisältöä arvioitaisiin ja suunniteltaisiin paremmin ja tarkemmin. Yhteisiä, valtakunnallisia mittareita on valmisteltu peruspalveluohjelman ministeriryhmän edellyttämällä tavalla. Kunnallistalouden ja hallinnon neuvottelukunnan työssä on päädytty siihen, että valtakunnallisessa peruspalvelujen tuottavuuden mittaamisessa käytetään Tilastokeskuksen tuottavuustilastojen rinnalla palvelujen laatua ja vaikuttavuutta koskevia mittareita, jotka täydentävät kuvaa palvelujen kehityksestä. Neuvottelukunta on hyväksynyt kesäkuussa palvelujen tavoite- ja tulosindikaattorit, joita hyödynnetään neuvottelukunnan työssä. Kuntaosasto on käynnistänyt tuottavuusohjelmien laadinnan yhdessä 20 suurimman kunnan kanssa. Osana tätä ohjelmatyötä arvioidaan, millaisia kuntakohtaisia tuottavuus- ja kustannuslaskentamittareita on tarpeen kunnissa kehittää ja käyttää. Normitalkoot, jossa kartoitetaan ja pyritään poistamaan tuottavuuden parantamista estäviä ja palvelurakenteiden jäykkyyksiä ylläpitäviä normeja, on käynnistetty yhteistyössä Suomen Kuntaliiton sekä eri ministeriöiden kanssa. Tavoitteissa tulisi kiinnittää huomiota myös julkisten palveluiden tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotyön tulosten levittämiseen. Kuntien parhaat palvelukäytännöt hankkeen yksi suositus oli, että keskeiset kuntapalvelujen tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan rahoittajat ja rahoituksen saajat kohdentaisivat osan voimavaroista hankkeiden tulosten hyödyntämiseen jo hankesuunnitelmissa. Rahoitusehtoja tulisi mahdollisuuksien mukaan yhdenmukaistaa erityisesti tulosten hyödyntämisen ja palvelujen tuotteistuksen osalta. Palvelujärjestelmän kehittämisessä on huomioitava myös henkilöstön rooli. Uudet innovaatiot palvelujärjestelmässä ovat tervetulleita. Siihen tarvitaan uudenlaisen johtajuuden, tuottavuuden ja palveluiden vaikuttavuuden kehittämistä ja arviointia. Keskeistä on henkilöstön osaamisen kehittäminen, osaamisen täysimääräinen hyödyntäminen sekä tarkoituksen mukaiset tehtävärakenteet. Hyvinvointialan tuottavuuskehityksessä tarvitaan keinoja, joilla voidaan vaikuttaa myös työn sisältöjen kehittämiseen. Sosiaalialan työnantaja- ja toimialaliitto: Tuloksellisuuden lähtökohtana on läpinäkyvyys kustannuksissa ja toiminnan tuloksellisuudessa. Näihin seikkoihin on sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa kiinnitetty perinteisesti vähän huomiota ja vertailevaa tutkimustietoa on ollut vähän saatavissa. Kannatamme ehdotusta, että käynnistetään valtakunnallisen, eri tuottajien palvelujen laatua ja vaikuttavuutta yhtenäisin kriteerein seuraavan ja arvioivan tuloksellisuusmittariston kehittäminen. Tässä kehittämistyössä tulee yksityisen sektorin olla kiinteästi mukana. Julkis- ja yksityisalojen toimihenkilöliitto JYTY: Henkilöstörakenteen muutoksiin valmistautuessa tulee varmistaa jo työssä olevan henkilöstön kiinnostus ja kyky tehdä työtä mahdollisimman pitkään. Oleellista on esittää kysymys: miten huolehditaan henkilöstön sitoutumi- 5
sesta työhönsä ja työyhteisöönsä ja sen tavoitteisiin? On tärkeää ottaa henkilöstö mukaan kehittämisprosessiin. Pitkällä aikavälillä säästöjä syntyy jo siitä, että työn tekemisen tapoja ja palvelutoimintaa on järkiperäistetty. Tuloksellisuus näkyy myös työelämän laadun kohoamisena, josta yksi esimerkki on sairaspoissaolojen väheneminen. Hyvin tärkeänä näemme myös sen, että kokenut työnsä osaava ja arjen tilanteissa varmasti lukuisia oivalluksia tekevä henkilöstö otetaan mukaan innovoimaan ja myös tätä kautta parantamaan tuloksellisuutta. Valtakunnalliset tuloksellisuusmittarit tarvitaan. Teknologian käyttöön ottoa koskevat kehittämishankkeet edellyttävät valtion tiukempaa ohjausta. Suomen Uusyrityskeskukset ry: Ehdotuksiin pitäisi myös lisätä miten alan innovaatiotoimintaa vahvistetaan, jotta ruohonjuuritason toimijatkin kannustettaisiin tuottamaan uusia hyvinvointiosaamiseen pohjautuvia liiketalousperusteisia ratkaisuja. Tehy ry: Käyttämällä tuottavuus -käsitettä sosiaali- ja terveyspalveluissa kiinnitetään helposti huomiota annettujen palveluiden määrään ja niiden tuottamiseen mahdollisimman pienellä henkilöresurssilla. Todellisuudessa pitäisi pyrkiä avustamaan ihmisiä pärjäämään mahdollisimman hyvin ilman hoitoa (ennalta ehkäisevä toiminta, terveyden ja toimintakyvyn edistäminen) ja toisaalta varmistaa, että annettu hoito on mahdollisimman tehokas. Tehy ry näkee tärkeänä sen, että keskitytään enemmän vaikuttavuuteen ja toiminnan tuloksellisuuteen. Pidämme tärkeänä, että viranomaisten ja työmarkkinaosapuolten yhteistyöllä voitaisiin luoda yhteisiä kriteerejä ja mittareita, jotta saman sisätöisen palvelun vertailtavuus niin yksityisten kuin julkistenkin palveluiden tuottajan kesken olisi parempaa. 6