HAKEMUS 16UEC0297 7.4.2015. YARA SUOMI OY Soklin kaivoksen ympäristö- ja vesitalouslupahakemus

HAKEMUS 16UEC0297 7.4.2015 YARA SUOMI OY Soklin kaivoksen ympäristö- ja vesitalouslupahakemus

2 Sisältö TIIVISTELMÄ...8 1 TOIMINTA JOLLE LUPAA HAETAAN... 10 1.1 Hakijan yhteystiedot... 10 1.2 Kaivoksen sijainti ja toiminta... 11 1.3 Voimassa olevat lupapäätökset ja sopimukset... 11 2 KAIVOSALUE JA SEN YMPÄRISTÖ... 12 2.1 Tiedot kiinteistöistä ja alueen asutuksesta... 12 2.1.1 Maanomistajat... 13 2.1.2 Osakaskunnat ja muut mahdolliset asianosaiset... 14 2.2 Sijaintipaikka, ympäristöolosuhteet ja ympäristön laatu... 14 2.2.1 Kaivoksen sijainti... 14 2.2.2 Kaavoitus, maankäyttö, rakennettu ympäristö, muinaismuistot... 14 2.2.3 Maisema... 20 2.2.4 Kallioperä... 22 2.2.5 Maaperä... 25 2.2.5.1 Käyttöalue... 25 2.2.5.2 Rikastushiekka-allasalue... 27 2.2.5.3 Poistovesiputki... 29 2.2.5.4 Maaperän geokemia... 29 2.2.5.5 Maaperän radiometriset ominaisuudet... 39 2.2.6 Pohjavesi... 40 2.2.7 Vesistöt ja veden laatu... 49 2.2.7.1 Virtaamat... 49 2.2.7.2 Veden laatu... 50 2.2.7.3 Piilevät... 58 2.2.7.4 Pohjaeläimet... 58 2.2.7.5 Jokihelmisimpukka... 60 2.2.7.6 Vesistöjen ekologinen tila... 61 2.2.8 Kalasto ja kalastus... 62 2.2.8.1 Sähkökoekalastukset... 62 2.2.8.2 Kalastustiedustelut... 64 2.2.8.3 Taimenen poikastuotantoalueet... 68 2.2.9 Virkistyskäyttö... 68 2.2.10 Kasvillisuus, eläimistö ja luonnonsuojelukohteet... 69 2.2.10.1 Kasvillisuus... 69 2.2.10.2 Eläimistö... 81 2.2.10.3 Luonnonsuojelualueet... 85 2.2.11 Hankkeessa tehdyt Natura-arvioinnit... 93 2.2.12 Ilmasto ja ilman laatu... 94 2.2.13 Liikenne... 96 2.2.14 Melu ja tärinä... 98 2.3 Porotalous... 98 2.3.1 Kemin-Sompion paliskunta... 99 2.3.2 Poromäärät... 100 2.3.3 Laitumet ja poronhoito... 101 2.3.4 Paliskunnan yhteystiedot... 102

3 KAIVOKSEN TOIMINTA... 103 3.1 Yleiskuvaus toiminnasta... 103 3.2 Toiminta-aika ja valmistelevat työt... 103 3.2.1 Toiminta-aika... 103 3.2.2 Valmistelevat työt... 104 3.3 Tuotanto... 108 3.3.1 Tuotteet ja tuotantokapasiteetti... 108 3.3.2 Laitokset, rakenteet ja niiden sijainti... 108 3.3.3 Hyödynnettävä esiintymä... 108 3.3.4 Tuotantoprosessit... 113 3.3.4.1 Malmin irrotus ja kaivu... 113 3.3.4.2 Rikastus... 119 3.3.4.3 Tarvekiven louhinta... 120 3.4 Maa-ainesten, sivukiven ja rikastushiekan varastoalueet... 121 3.4.1 Maa-ainesten läjitysalueet... 121 3.4.2 Sivukiven läjitysalueet... 124 3.4.3 Rikastushiekka-altaat... 124 3.4.3.1 Padot ja pohjarakenne... 126 3.4.3.2 Vesien johtaminen ja käsittely... 129 3.4.4 Tarvekiviaineksen läjitysalueet... 129 3.5 Raaka-aineet ja kemikaalit... 130 3.5.1 Polttoaineet... 130 3.5.2 Räjähteet... 131 3.5.3 Kemikaalit... 132 3.5.4 Varastointi ja säilytys... 135 3.5.4.1 Rikastamo... 135 3.5.4.2 Polttoaineet... 136 3.5.4.3 Räjähteet... 138 3.5.5 Betoniasema... 138 3.6 Energia... 142 3.6.1 Energian käyttö... 142 3.6.2 Energian käytön tehokkuus... 145 3.7 Vesien hallinta... 146 3.7.1 Vesijakeet... 147 3.7.1.1 Pintavedet... 147 3.7.1.2 Pohjavedet ja louhosvedet... 148 3.7.1.3 Rikastushiekka... 149 3.7.1.4 Saniteettijätevedet... 149 3.7.1.5 Muut vesijakeet... 152 3.7.2 Vesitase... 154 3.7.3 Vesien käsittely... 156 3.7.3.1 Öljynerotys... 156 3.7.3.2 Prosessivedet... 159 3.7.3.3 Vesienkäsittelyrakenteiden mitoitukset... 163 3.7.4 Vesirakenteiden rakentamisjärjestys... 167 3.7.5 Uomien muutokset... 168 3.7.6 Raakaveden hankinta... 177 3.8 Ympäristöriskit, onnettomuudet ja häiriötilanteet... 177 3.8.1 Patorakenteet... 179 3.8.2 Altaat... 179 3.8.3 Sähkökatkos... 182 3

3.8.4 Kaivostoiminnan pitempiaikainen keskeytys... 183 3.8.5 Pakkanen ja routa... 183 3.9 Liikenne ja liikennejärjestelyt... 185 3.10 Ympäristöasioiden hallintajärjestelmä... 187 4 KAIVOKSEN SULKEMINEN... 187 4.1 Sulkemista koskeva lainsäädäntö... 188 4.2 Sulkemis- ja maisemointitavoitteet... 188 4.3 Avolouhokset... 189 4.3.1 Jälkihoitotoimenpiteet... 189 4.3.2 Louhoksen täyttyminen... 190 4.4 Sivukiven läjitysalue... 191 4.5 Rikastushiekka-alue... 191 4.5.1 Rikastushiekka-alueen peittäminen... 191 4.5.2 Rikastushiekka-alueen vesien hallinta... 193 4.6 Pintamaat... 193 4.6.1 Pintamaiden läjitysalueen peittäminen... 193 4.6.2 Pintamaiden läjitysalueen vesien hallinta... 194 4.7 Rikastamoalue ja muut rakenteet... 194 4.8 Vesialtaat... 194 4.9 Ympäristövaikutukset... 195 4.9.1 Vaikutukset pohja- ja pintavesiin... 195 4.9.2 Muut vaikutukset... 196 4.10 Jälkitarkkailu... 196 5 YMPÄRISTÖKUORMITUS... 197 5.1 Kuormituksen määrä ja laatu... 197 5.1.1 Kuormitus maaperään ja pohjavesiin... 197 5.1.2 Kuormitus vesistöön... 198 5.1.3 Kuormitus ilmaan... 203 5.1.4 Melu... 209 5.1.5 Tärinä... 215 5.2 Päästöjen vähentämistä ja puhdistamista koskevat tiedot... 217 5.2.1 Maaperä ja pohjavesi... 217 5.2.2 Vesistö... 218 5.2.3 Ilma... 218 5.2.4 Melu ja tärinä... 219 5.3 Jätteet... 220 5.3.1 Syntyvät jätteet, niiden ominaisuudet ja edelleen toimittaminen... 221 5.3.2 Jätteiden haitallisuuden vähentäminen... 228 5.3.3 Jätteiden hyödyntäminen omassa toiminnassa... 228 6 PARAS KÄYTTÖKELPOINEN TEKNIIKKA (BAT) JA YMPÄRISTÖN KANNALTA PARHAAT KÄYTÄNNÖT (BEP)... 229 6.1 BAT-arviointi YSA 37... 229 6.1.1 Jätteiden määrän ja haitallisuuden vähentäminen... 229 6.1.2 Käytettävien aineiden haitallisuuden vähentäminen... 230 6.1.3 Aineiden ja jätteiden uudelleenkäyttö ja hyödyntäminen... 230 6.1.4 Muodostuvien päästöjen laatu, määrä ja vaikutus... 231 6.1.5 Käytettyjen raaka-aineiden laatu ja kulutus... 231 4

6.1.6 Energian käytön tehokkuus... 231 6.1.7 Riskien hallinta... 232 6.1.8 BAT-tekniikan käyttöönotto... 232 6.1.9 Kaikki vaikutukset ympäristöön... 232 6.1.10 Teollisen mittakaavan päästöjen hallintamenetelmät... 232 6.1.11 Tekniikan ja luonnontieteellisen tiedon kehitys... 233 6.2 Kaivannaisjätteiden hallinnan BAT- ja BEP-arvio... 233 6.2.1 Jätealueiden suunnittelu ja operointi... 233 6.2.2 Patorakenteet ja vesienhallinta... 234 6.2.3 Läjitysalueiden pohjarakenteet... 234 6.2.4 Kaivoksen sulkeminen ja jälkihoito... 234 6.2.5 Muut soveltuvat BREF-asiakirjat... 235 6.3 Arvio päästöjen vähentämistoimien ristikkäisvaikutuksista... 237 7 VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN... 238 7.1 Vaikutukset maankäyttöön, rakennettuun ympäristöön ja muinaismuistoihin... 238 7.2 Vaikutukset maisemaan... 239 7.2.1 Rakentamisen aikaiset vaikutukset... 239 7.2.2 Tuotannon aikaiset vaikutukset... 239 7.2.3 Vaikutukset maiseman arvokohteisiin... 243 7.2.4 Haitallisten vaikutusten ehkäisy... 243 7.3 Vaikutukset maa- ja kallioperään sekä pohjaveteen... 244 7.3.1 Vaikutusmekanismit... 244 7.3.2 Maanläjitysalueiden vaikutukset... 244 7.3.3 Vaikutukset kallioperään ja maaperään louhosalueella... 246 7.3.4 Vaikutukset pohjaveteen louhosalueella... 246 7.3.5 Suotovesien vaikutukset... 249 7.4 Vaikutukset vesistöön ja sen käyttöön... 252 7.4.1 Vesistöjärjestelyt ja vesistövaikutusten taustaa... 252 7.4.2 Nuorttijoki... 253 7.4.3 Kemijoki... 256 7.4.4 Lähteet... 265 7.5 Vaikutukset kalastoon ja kalatalouteen... 273 7.5.1 Nuorttijoki... 273 7.5.2 Kemijoki... 274 7.6 Vaikutukset luontoon ja luonnonsuojeluarvoihin... 275 7.6.1 Kasvillisuus ja luonnon monimuotoisuus... 275 7.6.2 Eläimistö... 278 7.6.3 Luonnonsuojelualueet ja Natura-alueet... 280 7.7 Vaikutukset ilmastoon ja ilman laatuun... 280 7.7.1 Pölypäästöt... 280 7.7.2 Räjäytyskaasut... 281 7.7.3 Savukaasupäästöt... 281 7.7.4 Pakokaasupäästöt... 281 7.8 Melun ja tärinän vaikutukset... 282 7.8.1 Melu... 282 7.8.2 Tärinä... 283 7.9 Vaikutukset yleiseen viihtyvyyteen ja ihmisten terveyteen... 284 7.9.1 Virkistyskäyttö... 284 7.9.2 Sosiaaliset vaikutukset... 286 7.9.3 Ihmisten terveys... 287 5

7.10 Vaikutukset poronhoitoon... 288 8 TARKKAILU JA RAPORTOINTI... 291 9 VAHINKOARVIO JA VAHINKOA ESTÄVÄT TOIMENPITEET... 291 9.1 Arvio vesistöön kohdistuvista vahingoista ja intressivertailu... 291 9.2 Toimenpiteet vesistöön kohdistuvien vahinkojen ehkäisemiseksi... 295 9.3 Korvausesitys vesistöön kohdistuvista vahingoista... 295 9.4 Valmistelevia töitä koskeva vakuus... 295 9.5 Kaivannaisjätteen jätehuoltoaluetta koskeva vakuus... 295 9.6 Toimenpiteet muiden kuin vesistövahinkojen estämiseksi... 296 10 VIITTEET... 297 Liitteet 1. Voimassa olevat luvat ja päätökset 2. Maanomistajaselvitys 3. Rikastushiekka-allasalueen hydrogeologiset parametrit (Destia) 4. GTK:n moreeninäytteiden tulokset sekä temaattiset kartat 5. Soklin radiologinen perustilaselvitys 6. Pohjavesiraportti (Interkonsult LTD) 7. Pohjavesitulokset, putkien sijaintikartta sekä Saaren (2004) lopputyössä kokoamien vesinäytteiden tulokset 8. Vesistöalueet 9. Vedenlaatutulokset 10. Taimenen elinympäristöselvitys (FCG Suunnittelu ja tekniikka 2012) 11. Kasvillisuus: kohdekuvauspaikat A-I 12. Luontokohteet 13. Huomionarvoiset esiintymät 14. Direktiivilajiselvitys 15. Natura-arvio 2009 16. Natura-arvio 2011 17. Natura-arvio 2013 18. Yhteysviranomaisen lausunto vuoden 2009 YVA:sta 19. Yhteysviranomaisen lausunto vuoden 2009 Natura-arvioinnista 20. Yhteysviranomaisen lausunto vuoden 2011 YVA:sta ja Natura-arvioinnista 21. Yhteysviranomaisen lausunnot vuoden 2013 Natura-arvioinnista 22. Kaivospiirin kartta 23. Kaivospiirin rakennukset 24. Jätehuoltosuunnitelma 25. Sulkemissuunnitelma 26. Altaiden ja patojen stabiliteettilaskelmat sekä poikkileikkauskuvat 27. Kemikaalilista 28. Kemikaalien käyttöturvallisuustiedotteet 29. Vesitaseraportti 30. Vesien virtauskaavio 31. Vesienkäsittely ja kuormitusarviot -raportti 32. Soklinojan ja Yli-Nuortin siirtouman pituus- ja poikkileikkaukset. 33. Siltojen alustavat suunnitelmat (Destia) 34. Riskinarviointi, HAZSCAN 35. Riskinarviointi, POA 6

36. Riskinarviointi, vesien puhdistus 37. Lettorikon kompensaatioesitys maaliskuu 2013, sekä ELY:n lausunto 38. Lettorikon kompensaatioesitys joulukuu 2013 39. Laaksoarho täydentävä vaikutusselvitys 40. Ekologiset yhteydet täydentävä vaikutusselvitys 41. Lämpölaitoksen leviämismallinnus (Ilmatieteen laitos 2014) 42. Tarkkailuohjelma 43. Lähteet, taulukko sekä liitekartta 44. Selvitys Sokliojan siirtouman muutoksesta ja sen vaikutuksesta Nuorttijoen Naturaarviointiin ja Soklin kaivoksen ympäristövaikutusten arviointiin, 2014 sekä yhteysviranomaisen lausunto 45. Strontiumselvitys 7 Erillisliite 1 Ympäristövaikutusten arviointiselostus 2009 Erillisliite 2 Ympäristövaikutusten arviointiselostuksen täydennys 2011 Pohjakartat Maanmittauslaitoksen aineistoja Lupahakemusteksti ja oleelliset liitteet on päivitetty maaliskuussa 2015. Pöyry Finland Oy Jaana Tyynismaa Lasse Rantala Hanna Kurtti Mika Welling Inka Kytö Eero Taskila Eeva-Leena Anttila Kalle Reinikainen Harri Taavetti Pekka Majuri Pekka Keränen Marja Mustonen Juha Riihiranta Kirsi-Marja Haanpää Jyrki Noponen Carlo di Napoli Yhteystiedot PL 20, Tutkijantie 2 A 90590 OULU puh. 010 33280 sähköposti etunimi.sukunimi@poyry.com www.poyry.fi

8 TIIVISTELMÄ Yara Suomi Oy hakee ympäristö- ja vesitalouslupaa Soklin kaivoshankkeelle, joka sijaitsee Itä-Lapissa, Savukosken kunnan koillisosissa noin 12 km Suomen ja Venäjän rajalta. Kaivospiirin koko tulee olemaan 59,3 km 2. Hankealue on pääosin rakentamatonta valtion maata lukuun ottamatta joitakin pieniä yksityisomistuksessa olevia tiloja, joihin on rakennettu lomamökkejä ja kämppiä. Lupaa haetaan malmin rikastamiselle, kaivannaisjätteen hyödyntämiselle ja sijoittamiselle jätealueelle, rakentamisessa käytettävän tarvekiven louhinnalle, käsiteltyjen jätevesien johtamiselle Kemijokeen, aluevesien johtamiselle Yli-Nuorttiin ja saniteettijätevesien käsittelylle sekä muille hankkeeseen liittyville toiminnoille, kuten energian tuotannolle ja polttoaineen jakeluasemille. Vesilain mukaista lupaa haetaan putkilinjojen vesistöjen ylityksille ja alituksille, silloille, louhosten kuivatukselle, pohjavesipinnan alentamiselle, uomalle, Yli-Nuortin oikaisulle ja Loitsanan sekä Loitsonlammen kuivattamiselle. Lisäksi Kemijokeen laskevan maanalaisen poistovesiputken rakentaminen edellyttää vesiuomien väliaikaisia siirtoja. Näiden lisäksi hanke sisältää sähkölinjan rakentamisen Sokliin sekä Sokliin vievän tien perusparannuksen välillä Martti Sokli, mutta ne eivät kuulu ympäristö- ja vesitalousluvan piiriin. Hankkeen ympäristövaikutukset on arvioitu YVA-menettelyllä ja hankkeesta on tehty Natura-arviointi. Soklin hankkeessa on tarkoitus hyödyntää karbonaattimassiivin alueella sijaitsevia fosfaattimalmeja (apatiitti) ja rautamineraalivarantoja sekä mahdollisesti alueella esiintyviä kiillemineraalirikkaita (vermuliitti) yksiköitä ja mangaanin suhteen rikastuneita yksiköitä. Soklin esiintymässä olevia niobimalmeja ja niiden sisältämiä muita arvoaineita (uraani, tantaali, torium) ei oteta talteen eikä rikasteta. Mineraalivarantoarvion mukaan fosfaattimalmeja on yhteensä noin 122 miljoonaa tonnia (Mt). Loitson fosforiesiintymä käsittää noin 100 Mt malmia, jossa keskimääräinen P 2 O 5 -pitoisuus on 14 %. Pierkulin esiintymä sisältää noin 20 Mt fosforimalmia keskimääräisen P 2 O 5 -pitoisuuden ollessa 9 %. Pierkuli tulee mukaan tuotantoon noin 10 vuotta kaivostoiminnan aloittamisesta. Kaivoksen tuotteet ovat fosforirikaste (apatiittirikaste) 1,5 1,7 Mt/a ja rautarikaste (magnetiittirikaste) 0,3-0,5 Mt/a. Kaivoksen maa- ja vesirakennustyöt aloitetaan vuonna 2016. Rakennettavilta alueilta ja myöhemmin myös louhosten alueilta poistetaan pintamaita. Maanpoistomassoille on varattu kolme aluetta, joiden yhteenlaskettu läjityskapasiteetti on 44,5 Mm 3. Muu rakentaminen sekä laiteasennukset aloitetaan vuonna 2017. Tehtaan tuotanto on tarkoitus aloittaa vuoden 2019 aikana. Kaivoksen tämän hetkinen suunniteltu toiminta-aika mineraalivarantojen perusteella on 20 vuotta. Malminetsintää jatketaan koko kaivoksen elinkaaren ajan sekä kaivosalueella että sen lähiympäristössä, mikä mahdollisesti jatkaa toiminta-aikaa. Kaivoksen suoraksi työllistäväksi vaikutukseksi rakennusvaiheessa on arvioitu noin 1040 henkilötyövuotta. Toimintavaiheessa kaivostoiminnassa on 250 300, rikasteen syöttöliikenteessä Kemijärvelle 150 ja energiapuunkeruussa 60 pysyvää työpaikkaa. Louhinta tapahtuu avolouhintana ja malmin ominaispiirteistä johtuen pääasiassa ilman räjäytyksiä. Malmi irrotetaan pääasiassa kaivinkoneilla ja/tai pintakaivureilla ja kuljetetaan dumppereilla käsiteltäväksi. Malmia tullaan louhimaan 4-10 Mt/a ja sivukiveä 2,7 Mt/a. Räjätyksiä tarvitaan lähinnä tarvekiven louhinnassa. Tarvekiveä käytetään kaivoksen elinkaarena aikana tie- ja patorakenteisiin maksimissaan 3 Mm 3. Avolouhoksia louhitaan enintään 14 kappaletta, joista tuotannossa on kerrallaan enintään 6 louhosta. Avolouhosten pinta-alat ovat yhteensä 4,4 km 2.

Malmi kuljetetaan dumppereilla ja kiviautoilla avolouhokselta murskaamolle, jossa se ensin seulotaan ja sen jälkeen murskataan kahdessa vaiheessa. Murskattu malmi kulkee katetuilla hihnakuljettimilla tasausvarastolle, jossa malmi homogenisoidaan. Homogenisointivarastosta malmi siirretään hihnakuljettimilla rikastamon syöttösiiloon, josta se syötetään jauhatukseen. Malmissa oleva magnetiitti rikastetaan heikkomagneettisilla rumpuerottimilla (LIMS, low intensity magnetic separator). Magnetiittirikaste sakeutetaan ja sen jälkeen suodatetaan keraamisella imusuodattimella. Suodatettu rikaste viedään hihnakuljettimilla magnetiittirikasteen varastorakennukselle, josta se lastataan päivittäin kuorma-autoihin ja viedään Kemijärvelle edelleen kuljetettavaksi. Eimagneettinen fraktio pumpataan apatiitin vaahdotukseen. Apatiittirikaste sakeutetaan ja suodatetaan painesuodattimilla. Sen jälkeen rikaste kuivataan höyrykuivaimella, jonka jälkeen rikasteen kosteus on 0,5-1,0 %. Tarvittaessa suodatettua apatiittirikastetta voidaan viedä väliaikaisesti varastolle, jonka koko on yhden päivän rikastetuotanto. Kuivattu rikaste kuljetetaan pneumakuljettimilla siiloihin, joista se lastataan kuormaautojen päällä oleviin säiliöihin/kontteihin edelleen Kemijärvelle kuljetettavaksi. Kemijärveltä lähtee päivittäin kaksi junaa johonkin Perämeren satamaan. Rikastusprosessin jätteet kerätään yhteiseen pumppukaivoon, josta liete pumpataan hydrosyklonille. Syklonin ylite kulkee sakeuttimen kautta ja alite voidaan pumpata suoraan rikastushiekkaaltaalle. Rikastushiekka-altaan läjityskapasiteetti on 61 Mm 3 ja pinta-ala 9,8 km 2. Rikastushiekka on luokiteltu pysyväksi jätteeksi. Sen sulfidimineraalipitoisuus on erittäin pieni (alle 0,1 %) eikä materiaali ole missään olosuhteissa happoamuodostavaa. Prosessissa tarvitaan raaka- ja prosessivettä. Raakavettä käytetään mm. jauhatusmyllyjen jäähdytykseen ja reagenssien valmistukseen. Prosessivettä voidaan käyttää jauhatuksessa ja magneettierotuksessa lietteen laimentamiseen sekä vaahdotuksessa rännivesinä. Prosessivesi saadaan kierrättämällä sakeuttimien ylitevedet prosessivesitankkiin. Lisäksi rikastushiekka-altaalta palautetaan selkeytettyä vettä rikastamolle. Toiminnasta syntyy erilaisia käsittelyä vaativia jätevesiä (avolouhosten kuivatus, pohjavesipinnan alentaminen, rikastusprosessi) hydrologialtaan normaalina vuonna 6,2 Mm 3 ja sateisena vuonna 9,3 Mm 3. Käsiteltyjä jätevesiä johdetaan Kemijokeen ja aluevesiä Yli-Nuorttiin. Jätevesien mukana ei kulkeudu vesistöön haitallisia aineita siten että ympäristölaatunormit ylittyisivät. Kaivostoiminnasta aiheutuu melua ja tärinää samoin kuin pölyä ja kaasumaisia päästöjä. Hankealueen lähistöllä ei ole kaivoksen sijainnin johdosta häiriintyviä kohteita ja mahdolliset päästöt hallitaan teknisin keinoin. Kaivoshanke sijaitsee erityisellä poronhoitoalueella. Hakija neuvottelee paliskunnan kanssa hankkeen mahdollisesti poronhoidolle aiheuttamien haittojen ehkäisemisestä ja lieventämisestä. 9

10 1 TOIMINTA JOLLE LUPAA HAETAAN Yara Suomi Oy hakee ympäristönsuojelulain (86/2000) 28 :n ja ympäristönsuojeluasetuksen (2000/169) 1 :n 1 momentin 7a, 7b ja 13e -kohtien mukaista ympäristölupaa Savukosken kunnassa sijaitsevan Soklin alueen kaivostoiminnalle, malmin rikastamiselle, kaivannaisjätteen hyödyntämiselle ja sijoittamiselle jätealueelle, rakentamisessa käytettävän tarvekiven louhinnalle, käsiteltyjen jätevesien johtamiselle Kemijokeen, aluevesien johtamiselle Yli-Nuorttiin ja saniteettijätevesien käsittelylle sekä muille hankkeeseen liittyville toiminnoille, kuten lämmön ja energian tuotannolle sekä polttoaineen jakeluasemille. Toiminnalle haetaan myös vesilain (587/2011) 3 luvun mukaista lupaa putkilinjojen vesistöjen ylityksille ja alituksille, silloille, louhosten kuivatukselle, pohjavesipinnan alentamiselle, Sokliojan siirtouomalle, Yli-Nuortin oikaisulle ja Loitsanan sekä Loitsonlammen kuivattamiselle. Lisäksi Kemijokeen laskevan maanalaisen poistovesiputken rakentaminen edellyttää vesiuomien väliaikaisia siirtoja. Lisäksi haetaan poikkeusta luonnontilaisen lähteen luonnontilaisuuden vaarantamisesta sillä perusteella että kyseisen vesiluontotyypin suojelutavoitteet eivät huomattavasti hankkeen johdosta vaarannu. Lisäksi Yara Suomi Oy hakee ympäristönsuojelulain 101 :n mukaista määräystä ympäristölupapäätöksen täytäntöönpanosta mahdollisesta muutoksenhausta huolimatta ja vesilain 3 luvun 16 :n mukaista valmistelulupaa ennen päätöksen lainvoimaiseksi tulemista hankkeen toteuttamista valmisteleviin toimenpiteisiin ryhtymistä varten. Töiden aloittamista varten asetetaan vakuus, jotta ympäristö voidaan saattaa ennalleen, mikäli toiminta ei ala, lupamääräykset muuttuvat tai lupaa ei muutoksenhaun johdosta myönnetä. Valmistelevat työt on esitetty kappaleessa 3.2. 1.1 Hakijan yhteystiedot Yara International ASA on globaali kemianalan yritys, joka valmistaa ja markkinoi lannoitteita ja nitraatteja, ympäristönsuojeluun käytettäviä tuotteita sekä kaasuja ja typpipohjaisia kemikaaleja teollisuuskäyttöön. Yaran osuus maailmanlaajuisista kivennäislannoitemarkkinoista on seitsemän prosenttia. Työntekijöitä on noin 9760. Liikevaihto vuonna 2012 oli noin 11 miljardia euroa. Yara on listautunut Oslon pörssiin. Yara Suomi Oy on Yara International ASA:n tytäryhtiö, joka myy ja markkinoi moniravinteisia lannoitteita maatalouteen sekä puutarhan- ja metsänhoitoon. Lisäksi se tarjoaa tuotteita eri teollisuudenaloille. Hakijan yhteystiedot Yara Suomi Oy Osoite Bertel Jungin aukio 9 02600 Espoo Yhteyshenkilö Eero Hemming Puh. 050 566 5087 Sähköposti etunimi.sukunimi@yara.com www-sivut www.yara.com

1.2 Kaivoksen sijainti ja toiminta Sokli sijaitsee Itä-Lapissa, Savukosken kunnan koillisosissa noin 12 km Suomen ja Venäjän rajalta. Etäisyys lähimpään taajamaan Savukoskelle on 90 km (Kuva 1-1). Toimiala: Kaivostoiminta ja louhinta Tilastokeskuksen mukainen toimialaluokitus (TOL) on seuraava: B Kaivostoiminta ja louhinta 07 Metallimalmien louhinta (rautamalmi) sekä 08 Muu kaivostoiminta ja louhinta (fosforimalmi) 11 Kuva 1-1 Soklin sijainti 1.3 Voimassa olevat lupapäätökset ja sopimukset Soklin kaivospiirille on määrätty kaivosoikeus 8.11.1976, jonka jälkeen kaivospiirille on myönnetty pidennystä vuosina 1991, 1996, 2001 ja 2007. Liitteenä 1.1 on vuoden 2007 kauppa- ja teollisuusministeriön päätös jatkoajan myöntämisestä kaivostyöhön ryhtymistä varten Yara Suomi Oy on jättänyt työ- ja elinkeinoministeriölle hakemuksen 8.5.2009 Soklin vanhan kaivospiirin laajentamiseksi. Vuoden 2011 kaivoslain (621/2011) 178 :n mukaan työ- ja elinkeinoministeriössä vireillä olleet asiat siirrettiin kaivoslain voimaan tullessa (1.7.2011) Turvallisuus- ja kemikaaliviraston (Tukes) päätettäväksi. Hakemusta on

täydennetty kuusi kertaa vuosina 2011 2013, ja Tukes on antanut kaivospiirin muuttamista koskevan määräyksen (KaivNro 2019) 15.8.2013, joka on tämän lupahakemuksen liitteenä 1.3. Päätöksestä on tehty kuusi valitusta Rovaniemen hallinto-oikeuteen (nykyisin Pohjois-Suomen hallinto-oikeus), eikä se ole lainvoimainen. Alueella tehtävää tutkimustoimintaa on tehty kaivoslain antamin oikeuksin. 2 KAIVOSALUE JA SEN YMPÄRISTÖ 2.1 Tiedot kiinteistöistä ja alueen asutuksesta Soklin kaivoshankkeen alue on pääosin rakentamatonta valtion maata lukuun ottamatta joitakin pieniä yksityisomistuksessa olevia tiloja, joihin on rakennettu lomamökkejä ja kämppiä. Lattunassa ja Kemijokivarressa on myös jonkin verran yksityisomistuksessa olevia tiloja. Myös valtion maalle on rakennettu muutamia rakennuksia. Merkittävimmät rakennuskohteet ovat lomakylä Tulppion Majat Tulppiossa ja Ainijärven rajavartioasema sekä Metsä-Botnian kiinteistölle rakennettu vanha koerikastamo. Hankealueella sijaitsevat kiinteistöt ja muu rakennettu ympäristö on esitetty kuvassa (Kuva 2-1). 12 Kuva 2-1 Hankealueella ja sen läheisyydessä sijaitsevat kiinteistöt. Lomakylä Tulppion Majat (Kuva 2-2): on toiminut vuodesta 1988 ja toimii matkailun ja virkistyksen palvelupisteenä reittien solmukohdassa. Päärakennus sisältää Tulppion Tisko - ravintolan. Lisäksi alueella on 22 2 6 hengen vuokramökkiä, palvelurakennus, varastot ja kelohirsinen rantasauna. Pihalla sijaitsee Tulppion savotan vanha kunnostettu höyryveturi ja kunnostettu Soklin kaivostutkimuksessa käytetty kairauskone. Lomakylään kuuluu myös asuntovaunualue.

Ainijärven lakkautettuun rajavartioasemaan kuuluvat päärakennus, asumistiloja, autotalli ja varastot sekä suurehko katos ajoneuvoja varten. Asemalta lähtee polku Ainijärven lehtojensuojelualueelle (Natura 2000 -alue). Yleinen tie päättyy asemalle. Rajaasema aloitti toimintaansa 1958 alusta, ja toiminnot yhdistettiin sisäasiainministeriön ilmoituksen (31.10.2008) mukaan Karhutunturin rajavartioasemaan 1.1.2010. Vanha koerikastamo (Kuva 2-2) on rakennettu Rautaruukin toimesta ja ollut käytössä 1970 80 luvulla. Rakennukset sijaitsevat noin 1,5 km Tulppion majoilta koilliseen vanhan jätealtaan kaakkoispuolella. Soklin vanhassa tukikohdassa on päärakennus, hirsirakenteinen rantasauna, suuri määrä parakkeja sekä varastoja. Rakennukset ovat huonossa kunnossa. Hugon kämppä Lattunassa Tulppiontien tienhaaran risteyksen kohdalla on Metsähallituksen vuokrakämppä. Hirsikämppä on vanha rajamiesten tukikohta vuodelta 1958, siihen kuuluvat lisäksi sauna ja varastot. Kämppä on ollut pitkäaikaisvuokrauksessa 1.11.2008 lähtien. Saijan porokämppä sijaitsee noin 1,5 km Tulppiosta etelään. Pihapiirille kuuluvat autiotupa, pienmökki ja varastot. Alueella toimii porojen erotuspaikka. Lattunan loma noin 2,5 km ennen Lattunaa on Metsähallituksen vuokrakämppä. Pyöreästä hirrestä rakennettu ja vuonna 1996 remontoitu kämppä on sähkölämmitteinen. Reitistöön alueella kuuluvat moottorikelkkailun reitit, vaellusreitit (UKK-reitti) ja melontareitit. Rakennelmat: melonta- ja vaellusreittien varrella sijaitsee myös autiotupia, laavuja ja nuotiopaikkoja, pitkospuita, opasteita, porojen erotusaidat ja tiestö sekä Soklin kaivoshankkeeseen kuuluvia vanhoja rakennelmia. 13 Kuva 2-2 Vasemmalla Tulppion majojen päärakennus, oikealla Soklin vanha koerikastamo. 2.1.1 Maanomistajat Selvitys kaivospiirin ja putkilinjan rajanaapureina sijaitsevista tiloista sekä purkuvesistön vesialueiden ja vesialueeseen rajoittuvien rantatilojen omistajista on tehty kesäkuussa 2013 Pohjois-Pohjanmaan maanmittaustoimistossa. Asuttujen tilojen osalta on selvitetty myös rakennusmuoto. Selvitysalueen rajaus on esitetty kartalla liitteessä 2.1 (indeksikartta). Kaivospiirin ja putkilinjan naapuritilojen ja purkuvesistön vesi- ja rantatilojen sijainti on esitetty liitteissä 2.2 2.7. Listaus tiloista ja niiden omistajista on esitetty liitteissä 2.8 ja 2.9. Kiinteistöjen numerointi rekisterikartoilla vastaa omistajaluettelossa esitettyä numerointia.

2.1.2 Osakaskunnat ja muut mahdolliset asianosaiset Nuortin ja Ylä-Kemijoen vesistöalueet kuuluvat hallinnollisessa kalastusaluejaottelussa Ylä-Kemin kalastusalueeseen (Kari Kilpimaa, Pelkosenniementie 32, 98800 Savukoski). Kalastusoikeuden haltija Nuortilla ja sen sivuvesissä on Metsähallitus (Hallituskatu 10, 98100 Kemijärvi). Kitisen haaran yläpuolisella Ylä-Kemijoella kalastusoikeuden haltijoita ovat Metsähallitus, Martin osakaskunta (Ari Lakela, Värriöjoentie 119, 98830 Martti), Savukosken osakaskunta (Aimo Vilponen, Uittotie 2 A 10, 98800 Savukoski) ja Pelkosenniemen osakaskunta (Ilkka Pesonen, Koskentie 52,98560 Kairala). 2.2 Sijaintipaikka, ympäristöolosuhteet ja ympäristön laatu 2.2.1 Kaivoksen sijainti Sokli sijaitsee Itä-Lapissa, Savukosken kunnan koillisosissa noin 12 km Suomen ja Venäjän rajalta. Etäisyys lähimpään taajamaan Savukoskelle on 90 km. Muihin taajamiin etäisyydet ovat pitkät, Kemijärvelle 190 km ja Rovaniemelle 275 km. Lähin rautatie on Kelloselässä noin 110 km:n etäisyydellä ja lähin lentokenttä Rovaniemellä 2.2.2 Kaavoitus, maankäyttö, rakennettu ympäristö, muinaismuistot Kaavoitus Ympäristöministeriö on vahvistanut Itä-Lapin maakuntakaavan 26.10.2004 ja se on tullut lainvoimaiseksi 25.11.2004. Soklin kaivoshankkeen vaihemaakuntakaava on hyväksytty Lapin liitossa 25.11.2009 ja ympäristöministeriö on vahvistanut kaavan 30.3.2010 ja määrännyt sen maankäyttö- ja rakennuslain 201 :n mukaisesti tulemaan voimaan ennen kuin se on saanut lainvoiman. Vaihemaakuntakaava tuli lainvoimaiseksi 16.5.2012, kun Korkein hallinto-oikeus hylkäsi kaavasta tehdyt valitukset. Vaihemaakuntakaava kumoaa Itä-Lapin maakuntakaavan siltä osin kuin siihen on osoitettu muutoksia vaihemaakuntakaavassa. Soklin kaivoshankkeen vaihemaakuntakaava ja osayleiskaava yhdessä parhaillaan laadittavan asemakaavan kanssa luovat alueidenkäytölliset edellytykset Soklin kaivoksen avaamiselle. Vaihemaakuntakaavan suunnittelualue ulottuu Savukosken lisäksi myös Sallan ja Pelkosenniemen alueille. Vaihemaakuntakaavassa on osoitettu Soklin kaivostoiminnan aloittamisen edellyttämät kaivosalueen aluevaraukset (EK 1915) sekä yhteydet, joita ovat malmin kuljettamiseen suunniteltu sivurata, sähkölinja Pelkosenniemeltä Sokliin sekä yhdystietasoinen merkittävästi parannettava tie (maantie 9671) Martista Sokliin. Kaavassa on osoitettu myös mahdollinen malminkuljetuksen yhteystarve Soklista Venäjälle. Yhdystielle (maantie 9671) on osoitettu vaihtoehtoinen linjaus lähellä Soklia. Kaivosalueen läheisyydessä sijaitsevat Natura-alueet on osoitettu luonnonsuojelualueina (SL 4325 ja SL 4326) ja kaivosalueen ja Yli-Nuortin Natura-alueen välinen alue maa- ja metsätalousvaltaisena alueena (M 4518). Itä-Lapin maakuntakaavan voimaan jäävässä osassa kaivosalueen ympärille on osoitettu maa- ja metsätalousvaltaisia alueita, ulkoilureitti, moottorikelkkayhteyksiä, Suttikämppä rakennussuojelukohteena sekä Samperin konesavotan höyryveturi ja Jänesojan pumppuasema kulttuuriympäristön tai maiseman vaalimisen kannalta tärkeinä kohteina. Koko maakuntakaava-aluetta koskevat määräykset pätevät myös Soklin alueella. Kaivostoimintaa koskee seuraava määräys: Malminetsintä ja siihen liittyvät toimenpiteet alueella on turvattava. Kiinteitä muinaisjäännöksiä koskee puolestaan määräys: Suunniteltaessa sellaisen alueen käyttöä, jolla on kiinteä muinaisjäännös, on neuvoteltava Museoviraston kanssa. Ilman muinaismuistolain nojalla annettua lupaa on kiinteän mui- 14

naisjäännöksen kaivaminen, peittäminen, muuttaminen, vahingoittaminen, poistaminen ja muu siihen kajoaminen kielletty. Lupaa haetaan ympäristökeskukselta, jonka on kuultava asiassa Museovirastoa. 15 Kuva 2-3 Ote Itä-Lapin maakuntakaavojen yhdistelmästä. Mustalla pisteviivalla on osoitettu osayleiskaava-alueen rajaus. (Lähde: Soklin kaivoshankkeen vaihemaakuntakaava 2010, Soklin osayleiskaavaehdotus 2012) Sokli sijaitsee maakuntakaavassa merkityllä erityisesti poronhoitoa varten tarkoitetulla alueella. Määräys: Rajan pohjoispuoleisella alueella olevaa valtion maata ei saa käyttää sillä tavoin, että siitä aiheutuu huomattavaa haittaa poronhoidolle. Valtion maan luovuttaminen tai vuokraaminen saa tapahtua vain sillä ehdolla, että maanomistajalla tai vuokramiehellä ei ole oikeutta saada korvausta porojen aiheuttamasta vahingosta (Poronhoitolain 2.2 :n mukaan). Soklin vaihemaakuntakaavassa on annettu seuraavat yleismääräykset: Kaivosalueen toimintaan liittyvä väliaikainen asuminen tulee suunnitella sijoitettavaksi kaivosalueen läheisyyteen. sekä Maakuntakaavan toteuttamisessa tulee ottaa huomioon luonto- (ml. Natura 2000 -alueet), virkistys-, ja kulttuuriympäristönarvot (ml. Muinaisjäännökset). Soklin osayleiskaavaehdotus oli nähtävillä syksyllä 2012 ja Savukosken kunnanvaltuusto hyväksyi osayleiskaavan 9.10.2013. Hyväksymispäätöksestä on tehty kolme valitusta Rovaniemen hallinto-oikeuteen, joten kaava ei ole lainvoimainen. Osayleiskaavassa on osoitettu Soklin kaivostoiminnan aloittamisen edellyttämät kaivosalueen aluevaraukset (EK-1, EK-2, EK-3, EK-4 ja EK-5) sekä yhteydet kaivosalueelta kaava-alueen ulkopuolelle. Näitä ovat malmin kuljettamiseen tarvittava junarata, sähkö-

linja, merkittävästi parannettava tie sekä putkilinjat. Tässä vaiheessa osayleiskaavan mukainen rautatie ei ole suunnitelmissa. Osayleiskaavassa on esitetty myös alueen sisäisiä yhteyksiä, kuten yhdystiet sekä rikastamo- ja läjitysalueen välinen putkilinja. Voimajohdot, tiet ja putkilinjat on osoitettu pääosin ohjeellisilla merkinnöillä. Merkinnät perustuvat maakuntakaavoituksen, hankesuunnittelun ja yleiskaavoituksen sekä YVA-menettelyjen yhteydessä tutkittuihin vaihtoehtoihin, niiden vaikutuksiin sekä saatuun palautteeseen. EK-1-alueelle on osoitettu ohjeellinen tilapäiselle asumiselle tarkoitettu alue (as), joka on tarkoitettu kaivostoimintaan liittyvää väliaikaista asumista varten. 16 Kuva 2-4 Soklin osayleiskaavaehdotus. Kaava-alueen pinta-ala on noin 260 km 2. (Lähde: Soklin osayleiskaavaehdotus 1.10.2012.) Osayleiskaavaan on merkitty kulttuurihistoriallisesti, luonnonarvoiltaan ja/tai virkistyksellisesti arvokkaat alueet ja kohteet. Yli-Nuortin ja Törmäojan Natura 2000 -alueet on osoitettu Natura 2000 -verkostoon kuuluviksi alueiksi ja luonnonsuojelualueiksi (SL). Olemassa olevat ulkoilu-, melonta- ja moottorikelkkailureitit on myös esitetty kaavassa. Suuri osa kaavoitettavasta alueesta on metsä- ja porotalousvaltaista aluetta (MP, MPU ja MPY). Tulppion Majojen lomakylä on kaavassa matkailupalvelujen alueena (RM). Merkinnällä ev-1 on osoitettu sellaisia metsä- ja porotalousvaltaisten alueiden osia, jotka on varattu kaivoksen suojaviheralueeksi. Alueella ei saa suorittaa sellaisia maisemaa muuttavia toimenpiteitä, jotka heikentävät alueen merkitystä kaivoksen maisemallisia vaikutuksia lieventävänä puskurivyöhykkeenä. Metsänhoitotoimenpiteet on suoritettava alueen erityisluonteen huomioivalla tavalla siten, että maisemalliset arvot säilyvät. Merkinnällä on pyritty lieventämään kaivoksen maisemavaikutuksia erityisesti UKK-reitille ja Urho Kekkosen kansallispuiston suuntaan.

Osayleiskaavassa on yleismääräys, jolla halutaan minimoida kaavan toteutumisesta porotaloudelle aiheutuvia haittoja: Poronhoidon ja muiden luontaiselinkeinojen alueidenkäytölliset toimintaedellytykset on turvattava. Kaivosalueen, radan, voimajohdon, merkittävästi parannettavan tien, putkilinjojen ja metsätalouden suunnittelussa ja toteutuksessa on huomioitava porotalouden harjoittamisen tarpeet. Porotalouden harjoittamisen tarpeet voivat liittyä esimerkiksi alueiden aitaamistarpeeseen, voimajohdon, tien ja putkilinjojen yksityiskohtaisiin ratkaisuihin sekä metsänhoitotoimenpiteiden määrään ja laatuun. Porotalouden kannalta keskeistä on huolehtia alueen suunnittelussa ja toteutuksessa siitä, ettei poroille aiheuteta kohtuuttomia estevaikutuksia. Yleiskaava on luonteeltaan yleispiirteinen ohje yksityiskohtaisemmalle kaavoitukselle ja muulle suunnittelulle. Yleiskaavassa osoitetut ratkaisut tulevat tarkentumaan yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa. Nämä tarkennukset voivat liittyä esimerkiksi voimajohdon, tien tai putkilinjojen linjausten täsmällisiin paikkoihin sekä korkeusasemiin. Kaivosalueen asemakaavoitus on käynnistynyt syksyllä 2012 ja kaavan valmisteluaineisto oli nähtävillä kesällä 2014. Asemakaavoitettavaksi tarkoitettuja alueita ovat rikastamo- ja murskaamorakennusten alueet, pumppaamorakennusten alue sekä tilapäiselle asumiselle tarkoitettu alue. Asemakaava-alue tarkentuu prosessin edetessä. Osayleiskaava ohjaa lainvoimaiseksi tultuaan asemakaavoitettavaksi tarkoitettujen alueiden ulkopuolella tehtäviä suunnittelutarveratkaisuja sekä lupien käsittelyä. Osayleiskaavan perusteella ei voida suoraan myöntää rakennuslupaa. Alueelle ei ole aikaisemmin laadittu asemakaavaa. Maankäyttö Kaivosalue on syrjässä asutuskeskittymistä ja pääosin rakentamatonta metsä- ja porotalousaluetta, joka toimii Kemin-Sompion paliskunnan poronhoitoalueena. Kaivosalueelle ja sen ympäristöön sijoittuu erilaisia poron laidunalueita ja poronhoidon rakennelmia. Itse kaivos sijaitsee sekä kesä- että talvilaidunalueella, ja sen pohjoispuolelle sijoittuu aidattu talvilaidunalue. Alueen porojen luontainen kulkureitti (kevätlaidunkierto) aidatuilta talvilaitumilta vasonta-alueelle kulkee kaivosalueen kautta. Soklissa on tehty 1960-luvulta lähtien kaivostoimintaan liittyvää tutkimusta. Noin 1,5 kilometriä Tulppiosta koilliseen sijaitsee vanha rikastushiekka-allas ja koerikastamo. Soklin tukikohdassa sijaitsee useampia väliaikaismajoitus- ja varastokäytössä olevia rakennuksia. Tulppiossa toimii matkailuyritys Tulppion majat, jonka toiminta keskittyy kesäkauteen. Kaava-alueen läpi, Tulppiosta pohjoiseen, kulkee tieyhteys Urho Kekkosen kansallispuiston retkeilyreiteille ja tuville. Kaava-alueen läpi kulkeva yhdystie 19512 johtaa Kemihaaran lomakeskukseen ja Urho Kekkosen kansallispuistoon. Alueen matkailu on pääosin virkistyskäyttöä, kuten metsästys, kalastus, marjastus, patikointi ja moottorikelkkailu. Alueella on useita vaellus-, moottorikelkka- ja melontareittejä. Pohjoiseteläsuunnassa osayleiskaava-alueen läpi kulkeva UKK-reitti on seudullisesti tärkeä ulkoilureitti, joka yhdistää Värriön luonnonpuiston ja Tuntsan erämaa-alueen Urho Kekkosen kansallispuistoon. Lapin Rajavartiolaitoksen Ainijärven vanha rajavartioasema sijaitsee noin 4 km itäisimmältä malmiolta kaakkoon. Ainijärven tukikohdan toiminnot yhdistettiin Karhutunturin rajavartioasemaan 1.1.2010 ja aseman toiminta lakkautettiin. Rajavartiolaitoksella on uusi tukikohta Tulppion majojen eteläpuolella Tulppiojoen varrella. Tulppion tukikohdan yhteydessä on helikopterikenttä. 17

Rakennettu ympäristö Soklin alueen rakennettu ympäristö on inventoitu kaivosalueen YVA-menettelyn ja osayleiskaavatyön yhteydessä. Rakennetusta ympäristöstä on laadittu erillinen raportti (Pöyry Environment Oy 2008). Porotalouteen liittyvät rakenteet, poroerotusaidat ja porokämpät, edustavat Savukoskelle ominaista rakennetun ympäristön historiaa. Kaivosalueen lähellä sijaitsee yksi porokämppä (Saijanojan kämppä) sekä poroaitoja. Lapin ympäristökeskus on inventoinut Soklin lähialueen rakennuskantaa Lapin kulttuuriympäristö tutuksi -hankkeessa. Inventoinnin perusteella alueen kulttuurihistoriallisesti merkittävimmiksi rakennuksiksi on nostettu Samperin veturi, Samperin ruukinpirtin kartano (Tulppio), Suttikämppä ja Jänesojan pumppuasema, Sotataipaleen ladot, Sotajoen kämppäkartano ja Sotataipaleen tila. Näistä Samperin ruukinpirtin kartano ja Sotataipaleen tila ovat myös muinaisjäännösrekisterissä. Sotajoen kämppäkartano on selvityksen mukaan savottahistoriaan liittyvä siirtorakennus, joka on määritelty erityisesti maisemallisesti arvokkaaksi. Sotataipaleen ladot ovat selvityksen mukaan Samperin konesavotan aikaisia latoja ja ne on selvityksessä määritelty historiallisesti ja maisemallisesti arvokkaiksi. 18 Kuva 2-5 Suttikämppä, joka on osoitettu suojeltavaksi Itä-Lapin maakuntakaavassa ja Soklin osayleiskaavaehdotuksessa. Tulppiossa sijaitsee valtakunnallisesti merkittävän rakennetun kulttuuriympäristön (RKY) Lapin uitto- ja savottatukikohtien osa-alue Tulppion konesavotta. Radan jäännöksiä ja rakennusten pohjia on yhä nähtävissä maastossa. Veturitie Tulppiosta Kemijoen Lattunan lanssipaikalle jäljellä olevine tukkiteineen ja rakennelmineen on tärkeä osa Suomen savottatyön historiaa. Jänesojan pumppuasema ja Tulppiossa katoksen alla säilynyt vanha höryveturi liittyvät konesavotan historiaan. Arvokohteiden lisäksi kaivosalueella tai sen lähellä sijaitsee lomakylä Tulppion Majojen, Soklin vanhan kaivostukikohdan ja Rajavartiolaitoksen rakennuksia sekä yksityisiä lomamökkejä. Muita rakennelmia ovat erotusaidat, pitkospuut, laavut, nuotiopaikat, opasteet ja tiestö.

19 Kuva 2-6 Poroerotusaita Soklissa. Muinaisjäännökset Museovirasto on tehnyt Soklin kaivoaslueella arkeologisen inventoinnin kesällä 2013. Inventoinnissa Soklin osayleiskaava-alueelta löydettiin 51 esihistoriallista tai historiallisen ajan kohdetta, joista 21 on uusia kohteita. Inventoiduista kohteista 31 on kiinteitä muinaisjäännöksiä ja 11 mahdollisia muinaisjäännöksiä. Kaikki Soklin alueen muinaisjäännökset kuuluvat luokkaan 2. Ne voidaan riittävien tutkimusten jälkeen siirtää luokkaan 1 (säilytettävät muinaisjäännökset) tai luokkaan 3 (rauhoituksesta vapautetut muinaisjäännökset). Kohteiden lopullisesta suojelustatuksesta päättää suojeluviranomainen. Kuva 2-7 Soklin alueen muinaisjäännökset ja kulttuuriperintökohteet (Lähde: Savukoski Sokli, osayleiskaava-alueen arkeologinen inventointi, Museovirasto 2013)

2.2.3 Maisema Maisema muodostuu elollisista ja elottomista tekijöistä sekä ihmisen tuottamasta vaikutuksesta, jotka ovat ns. maiseman perustekijöitä, niiden keskinäisestä vuorovaikutuksesta sekä maiseman visuaalisesti hahmotettavasta ilmiasusta, maisemakuvasta. Ihmistoiminnan vaikutus on selvästi nähtävissä alueella. Metsätalous, poronhoito, matkailu ja malminetsintä ja koemuotoinen kaivostoiminta ovat jättäneet jälkensä myös Soklin maisemaan. Suomi on jaettu valtakunnallisesti 10 maisemamaakuntaan. Soklin alue kuuluu Peräpohjola-Lapin maisemamaakuntaan ja sen sisällä Itä-Lapin tunturi- ja vaaraseutuun. Seutua luonnehtivat jyrkkäpiirteiset vaara- ja tunturimaat. Maasto on jyrkintä ja vaaraisinta itäosissa, valtakunnan rajan tuntumassa. Länttä kohden muodot loivenevat, vaarat vähenevät ja maa tulee hieman alavammaksi. Samalla myös soiden määrä alkaa lisääntyä. Vaarojen ja tunturien välissä luikertelee jokia ja jyrkät jokilaaksot ja kurut ovat tavallisia. Järviä ei alueella juurikaan ole. Suot ovat yleensä vaarojen ja jokivarsien välisiä verraten pienalaisia aapasuojuotteja. Kasvillisuus on pohjoisboreaalista. Metsät ovat melko karuja ja harvoja, yleensä mäntyvaltaisia. Laaksoissa ja alavilla mailla on kuusivaltaisiakin metsiä. Ylempänä tuntureilla alkaa olla jo tunturikoivikoita ja lakialueilla puutonta paljakkaa. Asutus on erittäin harvaa (Ympäristöministeriö 1992). Soklin alue on Tuntsan tunturialuetta, joka on topografialtaan vaihtelevaa ja jolle on luonteenomaista tunturien mataluus ja loivuus (Kuva 2-8). Kaivospiirin alueella ollaan alimmillaan noin 200 metriä mpy jokilaaksoissa ja korkeimmillaan yli 300 metriä mpy Maskaselällä. Ympäristön merkittävimpiä tunturimuodostelmia ovat kaivoshankkeen lounaispuolella sijaitsevat Rannimmainen Sotatunturi (391 m mpy) ja Maaimmainen Sotatunturi (413 m mpy) sekä alueen koillispuolella sijaitseva Rouvoivanlaki (350 mpy). Alueella on paljon jokia. Soklin karbonatiittimassiivin läpi kulkevat Soklioja ja Yli- Nuortti. Yli-Nuortti yhtyy Tulppion pohjoispuolella Tulppiojoen kanssa Nuorttijoeksi. Aluetta halkoo vedenjakaja, jonka itäpuolen joet laskevat Venäjän suuntaan Nuorttijoen kautta Jäämerelle ja länsipuolen joet Kemijoen kautta Perämereen. Vedenjakaja erottuu selkeimmin maastossa Rannimmaisen sotatunturin pohjoispuolella Sotataipaleella, jossa olevalta kosteikolta länteen lähtee Vouhtusjoki ja itään Sotajoki. Lampia alueella on vähän. Kaivosalueen lähin järvi on Ainijärvi noin 3 km kaivospiiristä itään. Soklin alueen maaperä on syntynyt pääasiallisesti viime jääkauden aikana. Mannerjäätikkö suli alueelta noin 11 000 vuotta sitten. Selvitysalue on vedenkoskematonta eli supra-akvaattista maata. Maaperä on selänteillä pääosin moreenia ja laaksoissa soraa ja hiekkaa sekä turvetta. Laaksoalueilla laajat suot ja kosteikot muodostavat avointa maisematilaa, jossa avautuu näkymälinjoja pitkälle maisemakuvaan. Suurin osa laaksoista on jokilaaksoja. Selvitysalueen laakson ja selänteen vaihettumisvyöhykkeet sekä selänteiden lakialueet ovat pääosin mäntyvaltaista metsää, joka on monin paikoin talousmetsäkäytössä. Rannimmainen Sotatunturi eroaa selvästi muista selänteistä puuttomalla selänteen lakialueella. Kaukomaisemassa erottuu myös muita lakialueeltaan puuttomia tuntureita. Maisemallisesti muusta alueesta erottuu karbonatiittialue, joka on suurtopografiassa vaaraselänteiden ympäröimä, keskimäärin n. 20 30 m ympäristöään alempana oleva allaspainanne (Paarma 1970). Alueen kasvillisuus on kallioperän emäksisyydestä johtuen erilaista kuin ympäröivillä alueilla. Alueen maisemakuvaa hallitsevat lehtomaiset koivikkometsät, puuttomat varpuiset nummet ja erityisesti aukeat heinävaltaiset suot (Huttunen 2002). 20

Vaikka alue on erämaaluonteista, voidaan maisemassa huomata merkkejä myös alueen elinkeinoista, joita ovat metsätalous (mm. hakkuut, metsäautotiet), porotalous (aidat), matkailu (reitit, Tulppion Majat) ja kaivostoimintaan liittyvä tutkimus (koekaivannot). Erityisesti metsäautoteitä ja hakkuualueita on paljon. Kaivosalueen pohjoispuolelle noin 3 km etäisyyteen sijoittuu Urho Kekkosen kansallispuiston eteläosa. Itäpuolella noin 5 km etäisyydellä sijaitsee Värriön luonnonpuisto ja 10 km etäisyydellä Tuntsan erämaa-alue. Alueelle saavutaan Savukoskelta Martin kylän kautta Kemijokivartta kulkevaa tietä (nro 9671) pitkin. Soklin alueelle johtavan tien kautta kuljetaan myös Kemihaaran matkailuyritykselle ja Urho Kekkosen kansallispuiston reiteille. 21 Kuva 2-8 Maiseman perusrunko selvitysalueella (laaksot, selänteet ja selänteiden laet). Laakson ja selänteen vaihettumisvyöhykkeet on esitetty kartassa valkoisella. Maiseman arvokohteet Tulppion konesavotta (veturi ja Jänesojan pumppuasema) on merkitty Itä-Lapin maakuntakaavaan (YM vahvistanut 26.10.2004) kulttuuriympäristön tai maiseman vaalimisen kannalta tärkeäksi alueeksi. Tulppion konesavotta on myös valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö (Museovirasto 2009). Kaivoshankkeen suunnittelualueen läheltä ei ole inventoitu valtakunnallisesti arvokkaita maisema-alueita eikä arvokkaita perinnemaisemia. Arvokkaina luonnonmaisema-alueina voidaan pitää seudun Natura-alueita sekä Urho Kekkosen kansallispuiston, Kemihaaran erämaa-alueen, Tuntsan erämaa-alueen ja Värriön luonnonpuiston alueita. Vanhoja metsiä alueella on vähän.

2.2.4 Kallioperä Soklin karbonatiittimassiivia on tutkittu laajasti vuodesta 1967 saakka, jolloin se löydettiin. Soklin karbonatiitti sisältyy Karjalaisen pääalueen Arkeeiseen graniitti-gneissi kompleksiin. Fosfaattiesiintymän isäntäkivenä on 363 miljoonan vuoden ikäinen magmasyntyinen karbonatiittikompleksi, jonka ydinosassa on karbonatiittimassiivi ja reunustavana yksikkönä feniittien muodostama kehä. Karbonatiittimassiivin koko on 50 km 2. Massiivin ytimessä oleva karbonatiitti kattaa 20 km 2 laajan alueen. Heijastusseismisillä luotauksilla on saatu osoitettua magmaattisen ytimen jatkuvan lieriömäisesti aina seitsemän kilometrin syvyyteen. Magmaattisessa karbonatiittiyksikössä on erotettavissa neljän eri magmaattisen vaiheen synnyttämiä kivilajeja. Metakarbonatiittialue on laajuudeltaan 5 km 2 ja sen on tulkittu olleen alun perin magnetiitti-oliviniittia ja pyrokseniittia (vaihtelevan koostumuksellista ultramafiittia). Näiden kivien muuttumistuloksena on syntynyt metafoskoriittia ja metakarbonatiitteja. Metasomatiitit muodostavat 12 km 2 laajuisen vaihettumisvyöhykkeen karbonatiitin ja feniitin välille. Tämä yksikkö koostuu lähinnä hydrotermisesti muuttuneista ultramafisista kivilajeista, jotka nykymuodossaan ovat pyrokseenikiviä, amfibolikiviä ja kiillekiviä. Feniittiaureoli muodostaa Soklin karbonatiittikompleksin ympärillä pinta-alaltaan noin 27 km 2 olevan vyöhykkeen, joka on syntynyt kun karbonatiittimagmasta peräisin olevat alkaliset liuokset ovat muuttaneet graniittigneissiin kemiallista ja mineralogista koostumusta. Soklin karbonatiittimassiivia peittää vaihtelevan paksuinen rapauma (keskimääräinen vahvuus 26 m) eli regoliitti. Sen muodoltaan erilaiset osat vaihtelevat regoliittimuodostuman yläosan multamaisen pehmeistä alaosan osittain rapautuneeseen ja täysin muuttumattomaan, kovaan kiveen. Regoliitti on syntynyt primäärikivestä tai rapakalliosta trooppisissa olosuhteissa monimutkaisten rapautumis-, liukenemis-, uudelleenkiteytymis- ja kivettymisprosessien kautta. Jäänjakajaseudulla sijaitsevana ovat Soklikompleksin rapakallio ja siihen liittyvä regoliittinen fosforimalmi säilyneet verraten hyvin mannerjään kuluttavalta vaikutukselta. Soklin karbonatiittikompleksin alueella tavataan usean typpisiä fosforimalmeja, jotka poikkeavat toisistaan rapautumisasteen voimakkuuden, mineralogian ja kemiallisen koostumuksen suhteen. Hyödyntämisen kannalta tärkeimpiä ovat lateriittiset fosforimalmit sekä silikaatti-apatiitti -malmit. Lateriittisten fosforimalmien vallitsevat fosforimineraalit ovat fluoriapatiitti sekä frankoliitti. Taulukossa (Taulukko 2-1) on esitetty näiden mineraloginen ja kemiallinen koostumus. Näiden lisäksi Soklin massiivin alueella on useita rapakalliomalmiesiintymiä ja kovan kiven fosforimalmiesiintymiä, joista osaan liittyy myös merkittäviä Nb-mineralisaatioita. Tarkemmin malmioiden sijainnit ja malmityypit on kuvattu luvussa 3.3. 22

23 Taulukko 2-1 Lateriittisen fosforimalmin kemiallinen ja mineraloginen koostumus. Primääriset mineraalit Sekundääriset mineraalit - Mineraalit, jotka ovat jääneet jäljelle - Kiteytyneet rapautumisen alkuperäisestä kivestä aikana liuoksista Päämineraalit Päämineraalit OH-, H2O- Fe-, Mn-, Mg-, Ca- Apatiitti Ca 5 (PO 4,CO 3 ) 3 (F,OH,Cl) Frankoliitti Ca 5 (PO 4,CO 3 ) 3 (FOH) fosfaatit kuten: Kiilteet (K,Na,Ca) (Mg,Fe,Li,Al) 2-3 (Al,Si) 4 O 10 (OH,F) Krandaliitti CaAl 3 (PO 4 ) 2 (OH) 5..H 2 O Whitmoreiitti Magnetiitti (Fe,Mg) Fe 2 O 4 Götiitti FeO(OH) Thadeuriitti Maghemiitti gamma - Fe 2 O Keyzhanovskiitti Lisämineraalit, eli aksessoriset mineraalit Hematiitti alfa - Fe 2 O 3 Amfibolit (Mg,Fe +2,Ca,Na) 2-3 (Mg,Fe +2,Fe +3,Al) 5 Manganiitti (MnO(OH) Kiillemineraalit kuten: (Si,Al)8O22(OH)2 Psilomelaani-Romanechiitti Klinokloriitti Ilmeniitti FeTiO 3 (Ba,H 2 O) 2 Mn 5 O 10 Gonyeriitti Klinohumiitti Mg 9 Si 4 O 16 (F,OH) 2 Kloriitti (Mg,Fe +2,Fe +3 ) 6 AlSi 3 O 10 (OH) 8 Pyrokloori (Na,Ca) 2 (Nb,Ta) 2 O 6 (OH,F) Zirkoni ZrSiO 4 Baddeleyiitti ZrO 2 Niobozirkonoliitti Ca,Zr (Ti,Fe,Nb) 2 O 7 Lisämineraalit, eli aksessoriset mineraalit Pyrokloori Rhabdofaani (Ce,La)PO 4.H 2 O Rutiili TiO 2 Sideriitti FeCO 3 Baryytti (BaSO 4 ) Savifraktioon luokittuvat primääriset mineraalit Karbonatiittimassiivista noin 11 km lounaaseen tulevan rikastushiekka-alueen kallioperä on pääosin tonaliittista migmatiittia, kauempana etelässä myös mafista vulkaniittia (amfiboliitti). Hankealueen kallioperän yleispiirteet on esitetty kuvassa (Kuva 2-9). (Geologian tutkimuskeskus http://geomaps2.gtk.fi/geo, Suomen geologinen yleiskartta 1936, Vartiainen 1998).

24 Allasvaraus FWB Kuva 2-9 Soklin alueen geologinen yleiskartta (pohjakartta: Geologian tutkimuskeskus http://geomaps2.gtk.fi/geo).

25 2.2.5 Maaperä 2.2.5.1 Käyttöalue Soklin alueen maaperä on syntynyt pääasiallisesti viime jääkauden aikana n. 11 000 vuotta sitten. Viimeisen jäätiköitymisen aikana alue on sijainnut mannerjäätikön keskusosassa jäänjakaja-alueella, minkä johdosta alueen glasiaalieroosio on ollut heikkoa. Vähäisen eroosion takia alueen rapautunut kallioperä on säilynyt ja alueella esiintyy vanhoja orgaanisia kerrostumia sekä ennen viimeistä jäätiköitymistä syntyneitä glasifluviaalisia muodostumia. Soklin alueelle on kerrostunut kolme eri-ikäistä moreenipatjaa: vanha pohjoinen moreenikerrostuma, nuorempi moreenikerrostuma ja nuorin moreenikerrostuma. Mannerjäätikön sulamisvaiheessa alueella on ollut ns. Soklin jääjärvi (Hirvas 1991, Johansson 1995). Soklin alueen maaperä on geologisen syntyhistoriansa takia hyvin monimuotoinen ja vaihtelu suurta niin vaaka- kuin pystysuunnassa. Seuraavassa on lyhyesti kuvattu hankealueen maaperän yleispiirteet YVA-selostusta varten kootun aineiston ja tutkimusmateriaalin (Poyry Environment Oy 2008c) sekä YVA-vaiheen jälkeen Destia Oy:n toimesta tehtyjen tarkentavien selvitysten perusteella. Kuvassa (Kuva 2-10) on esitetty käyttöalueen yleispiirteinen (pinta)maalajikartta. Kartan on laatinut Destia Oy. Kuvaan (Kuva 2-10) on lisätty tulevat toiminnot, pohjavesialueet, lähteet sekä muutamia tutkimuspisteitä.