KALANJALOSTUKSEN JA KALAKAUPAN KEHITTÄMISOHJELMA Maa- ja metsätalousministeriö 2010
Arvoisa kalakaupan ammattilainen! Kalanjalostuksella ja kalakaupalla on pitkät perinteet suomalaisessa kalatalouselämässä. Tällä hetkellä ala on ehkä historiansa suurimmassa rakennemuutoksessa. Yritysten kehittämistä ohjaavat voimakkaasti säädösvaatimusten uudistuminen ja kiristyvä kansainvälinen kilpailu niin raakaaineista kuin asiakkaistakin. Kala arvostettuna ja terveellisenä elintarvikkeena on alan vahvuus ja elinvoimaisuuden perusta. Kalan jalostus ja kauppa ovat alkutuotannon lisäksi osa kalatalouden arvoketjua, jonka kehittäminen kuuluu maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalle. Siksi olemme valmistelleet Kalanjalostuksen ja kalakaupan kehittämisohjelman. Se kuuluu samaan sarjaan aiemmin valmistuneiden vesiviljelyn ja ammattikalastuksen kehittämisohjelmien kanssa. Kolme kehittämisohjelmaa sisältävät kalatalouselinkeinojen kehittämisen kannalta tärkeitä toimenpiteitä, joista osaa toteutetaan koko ajan ja osaa valmistellaan ja käynnistetään hallinnon ja yksityisen sektorin voimavarojen mukaan. Kehittämisohjelmat ovat osoitus maa- ja metsätalousministeriön halusta tehdä parhaansa kalatalouselinkeinojen toimintaympäristön kehittämiseksi. Kiitän kaikkia kalanjalostuksen ja kalakaupan toimijoita suomalaisen ruokakulttuurin säilyttämisestä ja eteenpäin viemisestä. Toivon menestystä työllenne jatkossakin. Helsingissä 9. syyskuuta 2010, Sirkka-Liisa Anttila Maa- ja metsätalousministeri
Tiivistelmä... 4 1 Johdanto... 5 2 Kalanjalostuksen ja kalakaupan yhteiskunnallinen vaikuttavuus... 5 3 Kalanjalostuksen ja kalakaupan kehitys ja nykytila... 6 3.1 Kalamarkkinoiden kehitys Suomessa...6 3.2 Kalanjalostus ja kalakauppa Suomessa...7 3.3 Kalakaupan kehityssuunnat...8 4 Tavoitetila vuonna 2015...10 Vaikuttavuustavoitteet...10 5 Ydinkysymykset ja toimenpiteet...11 6 Ohjelman toteuttaminen ja seuranta...14
Tiivistelmä Kalanjalostuksen ja kalakaupan kehittämisohjelman tavoitteena on parantaa alan toimintaympäristöä ja kilpailuedellytyksiä kansainvälistyvillä kalamarkkinoilla. Kehittämisohjelma täydentää Suomen elinkeinokalatalouden strategiasuunnitelmaa ja sitä toteuttavaa toimintaohjelmaa 2007 2013. Kalanjalostuksen ja kalakaupan kehittämisohjelmassa on määritelty toimialan tavoitetila, ydinkysymykset ja toimenpiteet sekä yhteiskunnalliset vaikuttavuustavoitteet. TAVOITETILA Kala on arvostettu terveellinen elintarvike, jonka kysyntä kasvaa. Suomessa on elinvoimainen ja kilpailukykyinen kalan jalostuksen ja kaupan toimiala. Ydinkysymys 1: Kalan saatavuuden ja laadun turvaaminen Toimenpide 1.1 Alkutuotannon toimintaedellytysten edistäminen Toimenpide 1.2 Koko arvoketjua palvelevan infrastruktuurin ja logistiikan kehittäminen Toimenpide 1.3 Tuontiraaka-aineen saannin turvaaminen Toimenpide 1.4 Laadun ja jäljitettävyyden varmistaminen Ydinkysymys 2: Osaaminen ja työvoiman saatavuus Toimenpide 2.1 Työvoiman saatavuuden turvaaminen ja ammattitaidon kehittäminen Toimenpide 2.2 Tutkimuksen ja kehittämisen painopisteet Ydinkysymys 3: Markkinoiden kasvattaminen Toimenpide 3.1 Kalan menekinedistämistyön tehostaminen Toimenpide 3.2 Tuotekehityksen edistäminen Ydinkysymys 4: Hallinnon ja elinkeinon välisen yhteistyön kehittäminen Toimenpide 4.1 Yhteistyö viranomaisten toiminnan parantamiseksi Toimenpide 4.2 Hyvän käytännön ohjeet Vaikuttavuustavoitteet Raaka-aineen saanti on turvattu Elinkeinokalatalouden koko arvoketjun sisäinen ja ulkoinen yhteistyö lisääntyy. Infrastruktuuri ja logistiikka palvelevat tehokkaasti alkutuotantoa, jalostusta ja kauppaa Kalan kulutus lisääntyy ja löydetään uusia markkinoita Markkinoille kehitetään uusia tuotteita Varmistetaan työvoiman saatavuus ja ammattitaidon korkea taso Yritysosaaminen paranee niin taloudellisissa kuin tuotantoon liittyvissä asioissa Alan yritysrakenne ja toimintakyky markkinoilla vahvistuvat Hallinto kohtelee kaikkia alan yrityksiä yhdenmukaisella ja ennustettavalla tavalla
1 Johdanto Kalan maailmanlaajuinen kysyntä kasvaa jatkuvasti. Nopeinta kasvu on kehittyvissä maissa, mutta myös pitkälle teollistuneissa maissa kuten Suomessa terveellisten kalatuotteiden kysyntä lisääntyy koko ajan. Suomalaiset kuluttajat toivovat korkealaatuista tuorekalaa sekä monipuolisesti helppokäyttöisiä kalajalosteita. Elintarvikekalan kokonaismarkkinat Suomessa ovat noin 80 miljoonaa kiloa, josta lohikalojen osuus on runsaat 30 miljoonaa kiloa. Kalan kulutuksen ja jalostussektorin voimakas kasvu Suomessa EU-jäsenyyden aikana on pohjautunut suurelta osin tuotuun viljeltyyn kalaan. Kotimaisen kalan kulutus ja sen osuus kalan kokonaiskulutuksesta on vähentynyt huomattavasti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Tämä kehitys johtuu pitkälti siitä, että kotimaisen kalan alkutuotanto ei ole pystynyt vastaamaan lisääntyneeseen kysyntään pääasiassa toimintaympäristöstä johtuvien rajoitteiden vuoksi. Niitä on käsitelty vesiviljelyn ja ammattikalastuksen kansallisissa ohjelmissa. Raaka-aineen saatavuus rajoitti suomalaisen kalanjalostuksen ja kalakaupan kehittymistä vielä 1980-luvulla. Tällöin jalosteiden tuotanto ja kalakauppa oli pääosin kotimaisen kausiluonteisesti saatavan raaka-aineen varassa. Tuoreen kalan tuontirajoitteita alettiin purkaa 1990-luvun alussa, minkä seurauksena kalanjalostus ja kalakauppa lähtivät voimakkaaseen kasvuun. Toimialojen yhteenlaskettu liikevaihto on yli kaksinkertaistunut sen jälkeen kun Suomi liittyi EU:n jäseneksi. Nykyisin kalanjalostuksen, kalatukkukaupan ja kalaan erikoistuneen vähittäiskaupan osuus Suomen kalatalouselinkeinojen kokonaisliikevaihdosta on yli 80 %. Kalakaupan vapautumisen seurauksena globaalit tuotannossa tai kaupassa tapahtuvat muutokset heijastuvat nopeasti myös Suomen kalatalouteen. Kilpailu myös kotimaassa on kiristynyt ja kaupan vaatimukset ohjaavat kalateollisuuden kehitystä. Alalla on tapahtunut keskittymistä, mutta yritysten määrä on edelleen suuri ja ala on pienyritysvaltainen. Ala on heikko neuvottelukumppani suurille kaupan keskusliikkeille ja haavoittuvainen markkinahäiriöissä. Maa- ja metsätalousministeriö on hyväksynyt kalanjalostuksen ja kalakaupan kehittämisohjelman 9.9.2010. Sen tavoitteena on parantaa suomalaisen kalanjalostusteollisuuden ja kalatukkukaupan toimintaympäristöä ja kilpailuedellytyksiä kansainvälistyvillä kalamarkkinoilla. Kalanjalostuksen ja kalakaupan ohjelma täydentää vuosille 2007 2013 tehtyä Suomen elinkeinokalatalouden strategiasuunnitelmaa ja sitä toteuttavaa toimintaohjelmaa. Ohjelma on laadittu maa- ja metsätalousministeriön asettamassa kehittämisryhmässä, joka koostuu alan järjestöjen, kalatalousyritysten, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen, ELY-keskusten ja maa- ja metsätalousministeriön edustajista. 2 Kalanjalostuksen ja kalakaupan yhteiskunnallinen vaikuttavuus Kala on suositeltavaa ravintoa, ja sen käyttöä tulisi lisätä. Kala sisältää terveellisiä rasvahappoja, useita vitamiineja ja kivennäisaineita sekä paljon proteiinia. Kala on erityisen hyvä n-3 rasvahappojen ja D-vitamiinin lähde. Kalan rasvahappojen on osoitettu vähentävän sydän- ja verisuonitautien riskiä. Kalakaupan alalla toimivat yritykset tarjoavat laajan valikoiman niin kotimaassa kuin ulkomailla tuotettua kalaa ja äyriäisiä suomalaisille kuluttajille ympäri vuoden. Kala on herkkä elintarvike, minkä vuoksi sen käsittely vaatii taitoa ja osaamista ja koko tuotantoketjun vastuullista ja ammattitaitoista toimintaa. Uudet herkulliset ja helppokäyttöiset tuotteet houkuttelevat uusia kuluttajia terveellisen ruuan pariin. 5
Kalanjalostuksella ja kalakaupalla on työllisyys- ja aluetaloudellisia vaikutuksia. Alan tuotanto on sijoittunut koko maahan. Alan tuottavuus on lisääntynyt automaation kehityksen myötä. Kalan jalostuksen ja kaupan työpaikat ovat olleet pitkään kasvussa. Kattava yritysverkosto pitää yllä kalan alkutuotannon toimintaedellytyksiä ja työllisyyttä myös syrjäisillä alueilla, joilla vaihtoehtoisten elinkeinojen syntyminen on vaikeaa. Kalanjalostuksen ja kalakaupan yritykset osallistuvat kansainväliseen kaupankäyntiin tuojina ja viejinä. Suomalaiset yritykset noudattavat Euroopan unionin lainsäädäntöä, jolla ehkäistään laitonta, ilmoittamatonta ja sääntelemätöntä kalastusta. Suomalainen kalakauppa on kestävän kehityksen periaatteiden mukaista ja tuodun kalan alkuperä voidaan aina selvittää. Näin voidaan myös huolehtia siitä, että tuonnilla ei ole kielteisiä vaikutuksia alkuperämaiden väestölle tai kalakannoille. 3 Kalanjalostuksen ja kalakaupan kehitys ja nykytila 3.1 Kalamarkkinoiden kehitys Suomessa Suomen kalamarkkinat olivat 1980-luvun loppuun asti sangen suljetut. Kalasäilykkeiden ja kalavalmisteiden tuontia vapautettiin jo 1960-luvulla, mutta muun muassa tuorekalojen ja savustuksen raaka-aineen tuontiin vaadittiin tuontilupa aina 1990-luvun alkuun asti. Tämän jälkeen tuoreen kalan tuontisuojaa alettiin asteittain vähentää. Aluksi kaupan esteitä purettiin EFTA-maiden välillä ja vuonna 1995 vapautui kauppa EU-maiden kanssa. Tämän jälkeen kalakauppaa on käyty EU:n asettamin ehdoin. EU:n kalaa koskevista kauppapoliittisista toimista tärkeimpiä esimerkkejä ovat Norjan lohen tuontia koskeneet minimihinnat ja kirjolohen polkumyyntitullit sekä sillin tuontitullit ja yhteisön niistä myöntämät tariffinalennukset. EU:n asettamista dioksiinin enimmäismääristä johtuva isokokoisen silakan markkinoinnin kielto yhteisössä Suomen ja Ruotsin ulkopuolelle on niin ikään suoraan Suomen kalataloutta koskeva rajoitus. Kotimaisen kalan osuus markkinoista oli vielä 1980-luvun alussa kaksi kolmasosaa, ja suurin osa tarjonnasta oli silakkaa (Kuva 1). Silakan osuus alkoi laskea samaan aikaan kun kuluttajien arvostamat lohikalat tulivat markkinoille suurina volyymeinä ja hinnaltaan kohtuullisina. Ensin lisääntyi viljellyn kirjolohen tuotanto nopeasti Suomessa ja kaupan vapautumisen jälkeen norjalainen viljelty lohi valtasi markkinat. 1000 tn 100 90 80 70 60 50 40 30 20 10 0 1981 1983 1985 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 2001 2003 2005 2007 Muu tuontikala Muu kotimainen kala Silakka Tuotu lohikala 16 14 12 10 Kotimainen kirjolohi 0 8 6 4 2 1985 1986 1987 1988 1989 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 Kuva 1. Kaupallisen kalan tarjonnan kehitys Suomessa vuosina 1981 2008. Tuotu lohi ja kotimainen kala on laskettu kokonaisen kalan painona ja muu tuonti tuotepainona. (Lähde: RKTL) Kuva 2. Kalan kulutuksen kehitys Suomessa vuosina 1985 2008. Kotimainen kala sisältää myös vapaa-ajan kalastuksen saaliin. Kg/henkilö (Lähde: RKTL) kotimaa tuonti 6
Viljellyn kalan tarjonnan lisääntyminen mahdollisti entistä laajemmat investoinnit kalan jalostukseen, jakeluun ja vähittäiskaupan kalatiskeihin. Viljelty kala sopii nykyaikaisen kalakaupan tarpeisiin, koska sitä voidaan kalastettua kalaa helpommin tarjota kysyntää vastaavasti. Kotimaisen kirjolohen viljelyä on kuitenkin jouduttu rajoittamaan heikon kannattavuuden ja ympäristölupien tiukentumisen vuoksi siinä määrin, että kalan kysynnän kasvu on tyydytetty pääosin tuontikalalla. Kaupan näkökulmasta kotimaisen kalastetun kalan ensisijainen ongelma on liian pieni ja kausiluonteinen tarjonta. Ainoastaan silakkaa ja muikkua on pystytty kalastamaan lähes ympäri vuoden, mutta silakan kysyntä on vähentynyt. Silakan tarjonta ei myöskään tyydytä teollisuuden kysyntää, koska teollisuus tarvitsee fileerauksen raaka-aineeksi suurikokoista silakkaa saaliiden tuottaessa pääasiassa pienikokoista kalaa. Kulutustottumukset ja kalan tarjonta ovat kehittyneet rinnakkain. Kuluttajat käyttävät mielellään helposti ruuaksi valmistettavaa kalaa ja odottavat tuoreen kalan ohella pitkälle jalostettuja tuotteita. Kalan kysynnän kasvulle tärkeitä virstanpylväitä ovat olleet ruodottomien lohituotteiden tuominen markkinoille ja yleisesti jalostusasteen nousu. Valmiiden kuluttajapakkausten lisääntyminen on parantanut kalan saatavuutta, koska niiden avulla kalaa on voitu myydä sellaisissakin kaupoissa, joissa ei ole palvelutiskiä. 3.2 Kalanjalostus ja kalakauppa Suomessa Suomessa toimii runsaat 200 päätoimialanaan kalan jalostusta tai kalan tukkukauppaa harjoittavaa yritystä. Toimialojen yhteenlaskettu liikevaihto on yli 350 miljoonaa euroa. Yritysten työllistävyys on noin 900 henkilötyövuotta. Useimmat isot yritykset harjoittavat kalan jalostuksen ja tukkumyynnin lisäksi kalan tuontia ja vientiä. Kalaan erikoistuneita vähittäiskauppayrityksiä on noin 130. Todellisuudessa kalan vähittäiskauppa on paljon suurempi sektori, sillä kalaa myydään suurelta osin markettien ja tavaratalojen kautta. Lisäksi Suomessa on 15 000 20 000 suurtalouskeittiötä, joista pääosa tarjoaa kalaa. Neljännes kalasta myydään suurkeittiösektorin kautta. Kalakaupan ja jalostussektorin liikevaihto on yli kaksinkertaistunut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Liikevaihdon kasvu on ollut keskimäärin noin 5 % vuodessa. Lohituotteiden myynnin vastaava kasvu on ollut noin 9 % vuodessa. Liikevaihdon kasvu johtuu siitä, että kalan kysyntä on kasvanut ja kohdistunut entistä arvokkaampiin kalalajeihin sekä pidemmälle jalostettuihin tuotteisiin. Suomalaiset yritykset jalostivat vuonna 2007 yli 74 miljoonaa kiloa kalaa. Silakka, kirjolohi ja lohi ovat kalanjalostuksen pääraaka-aineet. Silakkaa jalostettiin runsas 30 miljoonaa kiloa, josta kuitenkin yli kaksi kolmasosaa vain pakastettiin vientiä varten. Loput myytiin kotimarkkinoilla pääosin fileinä ja savukalana. Kirjolohta ja lohta jalostettiin runsas 34 miljoonaa kiloa. Suurin osa tästä määrästä fileoitiin ja savustettiin. Noin 5 miljoonasta kilosta silliä tehtiin puolisäilykkeitä lähinnä Suomen ja Ruotsin markkinoille. Viidenneksi tärkein jalostuksen raaka-aine oli siika, jota jalostettiin noin 2,5 miljoonaa kiloa. Siian alkuperä jakaantui kolmeen osaan: ulkomailta tuotuun kalaan sekä kotimaassa pyydettyyn ja kotimaassa viljeltyyn kalaan. 7
80 Silakka Kirjolohi Lohi Silli Muut Raaka-ainemäärä, milj. kg 60 40 20 0 2003 2004 2005 2006 2007 Kuva 2. Kalanjalostuksen raaka-ainemäärät vuosina 2003, 2005 ja 2007 (Lähde: RKTL) Kymmenen suurinta yritystä tuottaa kalanjalostuksen liikevaihdosta 69 % ja kalakaupan liikevaihdosta 78 %. Toisaalta kalan jalostusta tai tukkukauppaa harjoittavia yrityksiä on yli 200. Alalla on erittäin kova kilpailu, mikä heikentää sekä yritysten kannattavuutta että niiden edellytyksiä toimia suurten kauppaketjujen kumppaneina. Paikallisille markkinoille erikoistuotteita toimittavilla yrityksillä kilpailutilanne on kuitenkin helpompi ja niiden taloudellinen kannattavuus on suuria parempi. Isojen yritysten toiminnasta yli puolet perustuu tuontikalaan, koska sen saatavuus on kotimaista tasaisempaa ja varmempaa. Keskisuuret jalostusyritykset toimittavat omia tuotemerkkejään suoraan joidenkin kauppaketjujen myymälöihin, ovat alihankkijoita isommille kalatukuille tai valmistavat joidenkin tuotteiden kaupan tuotemerkkejä. Pienet jalostusyritykset käyttävät yleensä kotimaista paikallista raaka-ainetta, ovat johonkin tuotantoon tai tuotteeseen erikoistuneita tai myyvät tuotteensa lähimarkkinoille. Toimialalla on myös useita hyvin pieniä sivutoimisia jalostajia. Myös alkutuottajat pyrkivät usein parantamaan omaa tulostaan jalostamalla itse tuottamaansa kalaa ennen sen toimittamista markkinoille. Suomalaisten kalanjalostajien ja kalatukkujen päämarkkinat ovat edelleen kotimaassa, vaikka kalatuotteiden vienti lähimarkkina-alueille on lisääntynyt. Kalakaupan yritykset ovat entistä kansainvälisempiä, sillä suurimmilla kalanjalostusyrityksillä on toimintoja ainakin Venäjällä, Baltiassa, Norjassa ja Ruotsissa. Suomen kalanjalostukseen on myös tehty ulkomaisia investointeja ja yritysten kansainvälinen omistus on lisääntynyt. 3.3 Kalakaupan kehityssuunnat Kalatuotteiden kysyntä tulee edelleen kasvamaan. Suomessa väestö ikääntyy ja terveellisten elintarvikkeiden merkitys ruokavaliossa korostuu. Vientimarkkinoiden kasvua edistää erityisesti kulutuksen siirtyminen kalliimpiin ja korkeamman jalostusarvon tuotteisiin yleisen varallisuustason nousun myötä esimerkiksi Baltiassa, Venäjällä ja Puolassa. Kotimaisen alkutuotannon tarjonta lisääntyy ja monipuolistuu, jos tuotantoa rajoittavat keskeiset ongelmat saadaan ratkottua. Erityisiä odotuksia liittyy kalanviljelyn kehitysnäkymiin, sillä uusia kalalajeja pyritään tuomaan viljelyyn sitä mukaa kuin tutkimustyö ratkoo viljelyn ongelmia. Esi- 8
merkiksi kasvatettu siika, taimen, nieriä, sampi ja kuha täydentävät tarjontaa. Muiden lajien mahdollisuuksia tutkitaan koko ajan. Ympäristövaikutusten vähentäminen teknologiaa ja sijainninohjausta kehittämällä voi parantaa myös kotimaisen kirjolohen tuotantoedellytyksiä, mikäli kalanviljelyyn tätä kautta saadaan uusia ja entistä suurempia ympäristölupia. Tämä parantaisi Suomen omavaraisuutta lohikalojen tarjonnassa. Ammattikalastajien lukumäärä Suomessa on vähenemässä. Elintarvikesilakan ja kilohailin markkinat kotimaassa ovat supistuneet pieneksi ja idänviennin tulevaisuus on epävarma muun muassa kalliimpia kalatuotteita suosivan kulutustottumusten muutoksen vuoksi. Rannikkokalastuksen toiminta painottuu lähiruuan toimittamiseen paikallisille markkinoille. Määrätietoisella politiikalla kalastusta voidaan nykyistä paremmin kohdentaa ammattikalastajille, jolloin kotimaisen kalan saanti kauppaan ja markkinoille on turvatumpaa. Jatkossa ammattikalastuksen tehtävät vesien kunnostajana lisääntyvät ja näin se tuottaa yhä enemmän kalaa myös muuhun kuin elintarvikekäyttöön, kuten uusiutuvan energian, rehun ja kalajauhon raaka-aineeksi. Kalan jalostuksen ja kaupan toimiala keskittyy ja yritykset kansainvälistyvät entisestään. Alan kehitys seurannee liha-alalla jo aikaisemmin tapahtunutta. Kalataloudessa myös pienet erikoistuotteiden markkinat voivat säilyä elinvoimaisina ja pienetkin kalaerät löytävät kanavat kauppoihin ja ravintoloihin, koska kotimaiset suomukalat ovat kuluttajien keskuudessa kysyttyjä. Lähiruokamarkkinoille ennustettu kasvu on omiaan tukemaan paikallista pienimuotoista kalanjalostusta ja kalakauppaa. Laatu- ja jäljitettävyyskysymysten hallintaan kohdistuu yhä tiukempia vaatimuksia, mikä takaa sen, että kuluttaja voi luottaa ostamansa kalan tuoreuteen riippumatta kalan alkuperästä ja myyntikanavasta. Logistiikan tehostaminen alkutuottajalta eteenpäin lisää kalan myyntiaikaa vähittäiskaupassa. Tuotekehitys on erityisen tärkeää erikoistuotteiden markkinoilla. Kalan jalostuksessa kansainvälinen työnjako lisääntyy. Eurooppalaiset jalostajat siirtävät toimintoja matalampien tuotantokustannusten maihin, joissa on edullisempaa työvoimaa sekä nopeasti kehittyviä markkinoita. Kotimaiset jalostajat automatisoivat entisestään jalostusta teknologioiden kehittyessä ja tuotantomäärien noustessa. Nostamalla T&K-panostuksiaan lähemmäs muita elintarvikealan toimijoita kalanjalostusyritykset voivat lisätä kalaraaka-aineen käyttömahdollisuuksia. Kalatukut kehittävät kalan jakelua ja markkinoita yhteistyössä keskusliikkeiden kanssa. Toimialojen keskittyminen jatkuu, mutta samaan aikaan alkutuottajat pyrkivät jalostamaan ja markkinoimaan omaa tuotantoaan yhä enemmän itse vapautuakseen heikosta neuvotteluasemasta suhteessa tuoreen kalan tukkuostajiin. Eettiset kysymykset ovat kulutuksessa jatkuvasti yhä tärkeämpiä. Trendi voi koitua kalatuotteiden eduksi, kun tuotannon vaikutuksia verrataan lihantuotantoon. Kalanviljely tuottaa eläinproteiinia huomattavasti pienemmillä tuotantopanoksilla kuin muiden tuotantoeläinten kasvatus ja näin kuluttaa selvästi vähemmän esimerkiksi rehun raaka-aineeksi tarvittavia luonnonvaroja. Kalastus taas tuottaa kenties ainoana ammattimaisena alkutuotantomuotona eläinproteiinia ilman ruokintaa. Suomen kalavarat eivät myöskään ole liikakalastuksen kohteena eikä kalan kotimaisella alkutuotannolla ole suuria kielteisiä ympäristövaikutuksia. Kotimaisen kalan arvostus ekologisena lähiruokana kasvaa. Elinkeinon on kuitenkin pidettävä huoli alan maineesta ja pidättäydyttävä sellaisten tuotteiden markkinoista, joihin liittyy eettisesti kyseenalaisia piirteitä. Ympäristömerkintöjen yleistymisellä myös kalatuotteissa voidaan kuluttajat vakuuttaa sekä kotimaisen että tuontikalan osalta koko kalaketjun ympäristömyönteisyydestä ja eettisyydestä. 9
4 Tavoitetila vuonna 2015 TAVOITETILA Kala on arvostettu terveellinen elintarvike, jonka kysyntä kasvaa. Suomessa on elinvoimainen ja kilpailukykyinen kalan jalostuksen ja kaupan toimiala. Vaikuttavuustavoitteet Kalanjalostuksen ja kalakaupan kansallisen ohjelman yleisenä tavoitteena on parantaa alan toimintaedellytyksiä. Edellytysten parantaminen mahdollistaa alan säilymisen Suomessa ja kehittymisen kilpailukykyisenä, kannattavana ja kasvavana elinkeinona. Tällöin yritykset ovat riittävän vahvoja kestämään myös markkinoiden vaihtelut. Toimintaedellytysten tasapuolisuuteen pyritään vaikuttamaan myös yhdenmukaistamalla ja kehittämällä alaa koskettavaa hallintoa ja valvontaa. Raaka-aineen saannin turvaaminen on alan elinehto. Kotimaisen raaka-aineen saanti edellyttää elinvoimaista ja kannattavaa ammattikalastusta ja vesiviljelyelinkeinoa Suomessa. Muutoin riski kalanjalostusteollisuuden siirtymisestä ulkomaille kasvaa. Tämä ohjelma ja kehittämisryhmä voi vaikuttaa siihen, että elinkeinokalatalouden koko arvoketjun sisäinen ja ulkoinen yhteistyö lisääntyy. Yhteistyöllä voidaan muun muassa nostaa koko alan yhteiskunnallista profiilia, tehostaa toimintoja ja suunnata tutkimusta tärkeimpiin kohteisiin. Suomen maantieteellinen laajuus ja kalavarojen sijaitseminen hajallaan saaristo- ja järvialueilla korostavat toimivan infrastruktuurin merkitystä alalle. Alkutuotannon, jalostuksen ja kaupan infrastruktuuria ja logistiikkaa tulee kehittää suunnitelmallisesti ja kokonaisvaltaisesti koko maan näkökulmasta. Kalan kulutuksen lisääminen ja uusien markkinoiden löytäminen antaa mahdollisuuden elinkeinon kasvulle. Hallinto voi osallistua näihin tavoitteisiin rahoittamalla menekinedistämistä ja markkinatutkimuksia. Yritykset itse voivat vaikuttaa merkittävästi markkinoihin kehittämällä uusia tuotteita. Tuotekehityksen edistäminen kuuluu myös kehittämisohjelman vaikuttavuustavoitteisiin. Ammattitaitoisen työvoiman saaminen alan palvelukseen on erityisesti Etelä-Suomessa vaikeutunut, samalla kun alan yritykset ovat voimakkaasti kasvaneet. Kehittämisohjelman tärkeä tavoite on varmistaa työvoiman saatavuus ja ammattitaidon korkea taso vaikuttamalla koulutustarjontaan ja luomalla muita toimintamalleja. Yritysosaamisen jatkuva parantaminen niin taloudellisissa kuin tuotantoon liittyvissä asioissa tukee yritysten kilpailukykyä ja toiminnan luotettavuutta. Kalan jalostuksen ja tukkukaupan yritysrakenteen sekä toimintakyvyn vahvistuminen erityisesti suhteessa vähittäiskaupan ketjuihin on alan kannattavuuden kannalta välttämätöntä. Kehittämisohjelman toimenpiteet ja alan sisäinen kehitys voivat tukea tavoitetta. Kalan arvostus olisi saatava nousemaan ja kuluttajien hintamielikuva kalatuotteissa korjattua, mitä varten vähittäiskaupan markkinoinnissa tulisi tarjoushinnoittelun sijasta painottaa kalan sesonkeja ja tuoteominaisuuksia. 10
5 Ydinkysymykset ja toimenpiteet Ydinkysymys 1: Kalan saatavuuden ja laadun turvaaminen Toimenpide 1.1 Alkutuotannon toimintaedellytysten edistäminen Tuetaan ammattikalastuksen ja vesiviljelyn kansallisten ohjelmien toimenpiteitä, jotka tähtäävät kotimaisen kalastuksen ja vesiviljelyn tuotannon turvaamiseen, kasvattamiseen ja monipuolistamiseen. Kalastusmahdollisuudet tulisi nykyistä paremmin kohdentaa ammattikalastajille, jotta kotimaisen kalan saanti kauppaan ja markkinoille tulisi turvattua. Tehostetaan ja systematisoidaan alkutuotannon sekä jalostuksen ja kaupan toimijoiden välistä yhteistyötä kotimaisten kalavarojen saatavuuden ja hyödyntämisen parantamiseksi. Jalostuksen ja kaupan kehittämisryhmä tekee esityksiä yhteistyön tehostamiseksi. Vastuu ja aikataulu: MMM ja kehittämisryhmät, ELY-keskukset, alan yritykset ja järjestöt, jatkuva prioriteetti Toimenpide 1.2 Koko arvoketjua palvelevan infrastruktuurin ja logistiikan kehittäminen Elinkeinokalatalouden infrastruktuuria kehitetään kokonaisvaltaisesti ottamalla huomioon kehittynyt tietotekniikka ja langattomat tekniset ratkaisut, alueelliset ja valtakunnalliset tavoitteet sekä elinkeinokalatalouden ja elintarvikkeiden olemassa olevat materiaalivirrat. Tuotetaan selvitys infrastruktuurin ja logistiikan tilasta, minkä jälkeen laaditaan kokonaissuunnitelma infrastruktuurin ja logistiikan kehittämisestä sekä niihin liittyvästä julkisen rahoituksen käytöstä. Vastuu ja aikataulu: MMM, ELY-keskukset ja alan järjestöt, 2010 2012 Toimenpide 1.3 Tuontiraaka-aineen saannin turvaaminen Huolehditaan suomalaisen kalanjalostusteollisuuden ja kalakaupan raaka-aineen tuonnin edellytysten turvaamisesta. Tuetaan vapaan kaupan ja reilun kilpailun periaatteiden toteutumista kansainvälisessä kaupassa. Vastuu ja aikataulu: MMM ja alan järjestöt, jatkuva prioriteetti Toimenpide 1.4 Laadun ja jäljitettävyyden varmistaminen Kannustetaan ja tuetaan sertifikaattien, standardien ja alan vapaaehtoisten ohjeiden luomista ja niiden käyttöönottoa yrityksissä. Asetetaan kalan säilyvyyden, laadun ja jäljitettävyyden parantaminen kehittämishankkeiden erityiseksi tavoitteeksi. Vastuu ja aikataulu: MMM, alan järjestöt ja yritykset, jatkuva prioriteetti 11
Ydinkysymys 2: Osaaminen ja työvoiman saatavuus Toimenpide 2.1 Työvoiman saatavuuden turvaaminen ja ammattitaidon kehittäminen Etsitään tapoja vaikuttaa tutkintoihin johtavan koulutuksen rinnalla toteutettavan aikuis- ja täydennyskoulutuksen ja erityisryhmien koulutuksen tarjontaan ja koulutuksen rahoitusmuotojen kehittämiseen. Kehitetään alan rekrytointia yhteistyössä koko elinkeinokalatalouden sektorin kanssa. Toteutetaan markkinointihanke alan houkuttelevuuden parantamiseksi ja nuorten tiedon lisäämiseksi alan tarjoamista koulutus- ja uramahdollisuuksista. Vastuu ja aikataulu: MMM, OPH, ELY-keskukset, oppilaitokset, järjestöt ja yritykset, 2011 2012 Toimenpide 2.2 Tutkimuksen ja kehittämisen painopisteet Kalanjalostuksen ja kalakaupan kehittämisryhmä määrittelee elinkeinon näkökulmasta pitkän aikavälin tutkimuksen ja kehittämisen painopisteet sekä ajankohtaiset prioriteetit. Näitä hyödynnetään kehittämishankkeiden tukemisen painopisteitä suunniteltaessa ja erillisten selvitysten rahoituksessa sekä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tulosohjauksessa. Kehittämisryhmä arvioi painopisteiden ja toteutettujen toimenpiteiden osuvuutta sekä tarvetta toteuttaa nopeita selvityksiä. Vastuu ja aikataulu: MMM, ELY-keskukset, RKTL ja muut tutkimuslaitokset, alan järjestöt ja yritykset, jatkuva prioriteetti Ydinkysymys 3: Markkinoiden kasvattaminen Toimenpide 3.1 Kalan menekinedistämistyön tehostaminen Kalan menekinedistäminen toteutetaan koordinoidusti ja pitkäjänteisesti. Kehittämisryhmä keskustelee menekinedistämisen periaatteista ja työn painopisteistä ennen EKTR-rahoituksen kohdistamista kalan menekinedistämiseen. Hankkeiden toteutuksessa pyritään sovittamaan yhteen yksityistä ja yleishyödyllistä menekinedistämistä synergiaetujen saamiseksi ja päällekkäisyyksien välttämiseksi. Kehitetään yritysten ja järjestöjen omia valmiuksia hoitaa ulkoista ja sisäistä viestintää. Markkinatutkimusten tekeminen koordinoidaan kustannustehokkuuden ja tarkoituksenmukaisuuden varmistamiseksi. Kehittämisryhmä harkitsee tarvetta tehdä markkinaselvityksiä esimerkiksi uusien tuotteiden kysyntäpotentiaalin tai suomalaisten kalatuotteiden uusien markkinoiden selvittämiseksi. Vastuu ja aikataulu: MMM, ELY-keskukset, Pro Kala, muut järjestöt ja yritykset, 2010 2013 Toimenpide 3.2 Tuotekehityksen edistäminen Kalan kysyntää ja tarjontaa markkinoilla lisätään tarjoamalla uusia tuotteita. Kuluttajat toivovat enemmän pakattuja kalatuotteita ja pakattua tuoretta kalaa. Tuotekehityksellä pyritään myös löytämään sellaisia tapoja käsitellä nykyisin vajaassa käytössä olevia kalavaroja, että niitä voitaisiin tuoda elintarvikemarkkinoille laajamittaisesti. Toimenpiteiden kohteina voivat olla Suomen vesistöissä 12
runsaina esiintyvät lajit kuten silakka, muikku, kilohaili, lahna, särki ja täplärapu. Myös kalanjalostuksen sivutuotteiden hyödyntämistä tulee pyrkiä tehostamaan. Suomen elinkeinokalatalouden toimintaohjelmasta voidaan tukea yleistä tuotekehitystä, jonka tulokset ovat kaikkien alan toimijoiden käytettävissä. Lisäksi selvitetään mahdollisuuksia käyttää muita rahoituslähteitä sekä yleishyödyllisen että yritysten oman tuotekehityksen tukemiseksi. Vastuu ja aikataulu: MMM, RKTL, jalostuksen ja kaupan järjestöt ja yritykset, 2010 2012 Ydinkysymys 4: Hallinnon ja elinkeinon välisen yhteistyön kehittäminen Toimenpide 4.1 Yhteistyö viranomaisten toiminnan parantamiseksi Kehittämisryhmä tunnistaa eri viranomaisten toiminnassa esiintyviä kehittämistarpeita, kuten eroja säädösten paikallisessa soveltamisessa tai epäselvää tiedotusta viranomaisvaatimuksista. Kehittämisryhmä tekee ehdotuksia hallinnon kehittämiseksi ja käy vuoropuhelua eri viranomaisten kanssa. Vastuu ja aikataulu: MMM ja muut viranomaiset (esim. Evira, ELY-keskukset, tulli), kehittämisryhmä, jatkuva prioriteetti Toimenpide 4.2 Hyvän käytännön ohjeet Kalanjalostuksen ja kalakaupan toimialaa kannustetaan laatimaan ja levittämään kansallisia ohjeita hygieniaa ja HACCP-periaatteiden soveltamista koskevia hyvistä käytännöistä. Evira arvioi ohjeet elintarvikehygieniasta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 852/2004 mukaisesti ja toimittaa ne Euroopan komissiolle rekisteröitäväksi. Alan yritykset voivat käyttää ohjeita vapaa-ehtoisesti, mutta ne helpottavat yrityksiä elintarvikelainsäädännön noudattamisessa. Vastuu ja aikataulu: Alan järjestöt ja yritykset, jatkuva prioriteetti 13
6 Ohjelman toteuttaminen ja seuranta Ohjelman ja sen toteuttamisen edistämiseen liittyvät tutkimus- ja kehittämistoimintojen koordinointi ja toimenpiteiden toteutumisen seuranta tapahtuu maa- ja metsätalousministeriön nimeämässä kalanjalostuksen ja kalakaupan kehittämisryhmässä. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos kerää seurantatiedot sekä laatii vuosittaisen toimialakatsauksen sektorin kehityksestä. Ohjelman seurantaindikaattorit Tuotannon arvo o Tuotannon arvo ja määrä o Jalostukseen käytetyn kotimaisen kalan arvo (tuottajahinta) ja määrä o Kalan tuonnin ja viennin (arvon ja määrän) kehitys Alan kannattavuus o jalostusarvo ja nettotulos o omavaraisuusaste ja velkaantuneisuus o sijoitetun ja oman pääoman tuotto Työvoiman saatavuus o ammatillisen peruskoulutuksen aloituspaikat ja uudet opiskelijat o suoritetut tutkinnot 14