SOKLIN OSAYLEISKAAVA KAIVOSHANKKEEN ALUE

1 8.4.2010 SOKLIN OSAYLEISKAAVA KAIVOSHANKKEEN ALUE ALUSTAVA YLEISKAAVASELOSTUS SAVUKOSKEN KUNTA 2010

1 Yhteystiedot Savukosken kunta, Kauppakuja 2 A 1, 98000 Savukoski, Jarmo Ahtinen, teknisen toimiston päällikkö, p. 0400-213 633, sähköposti: jarmo.ahtinen@savukoski.fi Pöyry Finland Oy, Urheilukatu 5-7, 96100 Rovaniemi, Eva Persson-Puurula, arkkit. SAFA, p. 010 33 28304, sähköposti: eva.persson-puurula@poyry.com Pöyry Finland Oy, Jaakonkatu 3, 01620 Vantaa, Pasi Rajala, DI, p. 010 33 1560, sähköposti: pasi.rajala@poyry.com

2 ESIPUHE Yara Suomi Oy suunnittelee fosforimalmi kaivoksen avaamista Savukosken Sokliin. Kaivos tarvitsee käyttöönsä kaivosalueen ja tilapäisiä majoitustiloja ym. yhdyskuntatiloja. Kaivos edellyttää myös rautatien ja sähkölinjan rakentamista sekä maantien parantamista. Soklin kaivoksen avaamisen arvioidaan olevan noin 1000 milj. euron hanke, jonka työllisyysvaikutukset olisivat 150-200 välitöntä työpaikkaa, välilliset työpaikat lienevät 3-4 -kertaiset. Kaivoksen tuotannon suunniteltu alkamisajankohta on aikaisintaan vuonna 2015. Kaivoshankkeen toteuttaminen edellyttää kaavoituksellisia toimenpiteitä. Tätä varten alueelle on laadittu vaihemaakuntakaava, joka hyväksyttiin 25.11.2009 ja on ympäristöministeriön vahvistettavana sekä tämä osayleiskaava. Keskeiselle alueelle on tarkoitus laatia myös asemakaava. Maakuntakaavoituksessa on ratkaistu maakunnalliset ja ylikunnalliset alueidenkäyttökysymykset, osayleiskaavassa ratkaistaan Soklin maankäytön yleispiirteinen järjestäminen ja asemakaavassa rakentamisen ohjaus. Soklin osayleiskaava laaditaan oikeusvaikutteisena osayleiskaavana, jonka Savukosken kunnanvaltuusto hyväksyy. Osayleiskaava-alue on noin 260 km². Kaavaluonnoksessa on osoitettu Soklin kaivoshankkeen tarvitsemat aluevaraukset. Kaavassa on myös osoitettu matkailutoiminnan, virkistystoiminnan, metsätalouden ja porotalouden tarvitsemia alueita. Lisäksi on varauduttu mm. radan rakentamiseen, tiestön parantamiseen sekä voimajohdon toteuttamiseen. Osayleiskaava perustuu laajoihin ja yksityiskohtaisiin selvityksiin, joita on laadittu kaavan laatimisenyhteydessä, maakuntakaavoitukseen liittyen sekä kaivoksen, radan ja voimajohdon YVAmenettelyjen yhteydessä. Kaavoitus on laadittu Savukosken kunnan johdolla. Kunnan vastuuhenkilönä on toiminut teknisen toimiston päällikkö Jarmo Ahtinen. Kaavan laatii konsulttina Pöyry Finland Oy, jossa työhön ovat osallistuneet DI Pasi Rajala, maisema-arkkitehti Heidi Ahlgren, DI Juha Nurmi, DI Saija Miettinen ja arkkitehti Eva Persson Puurula. Kaavoitustyötä ohjaa seurantaryhmä, jossa ovat edustettuina Savukosken kunta, Metsähallitus, Kemin-Sompion paliskunta ja Yara Suomi Oy.

3 SISÄLTÖ ESIPUHE...2 SISÄLTÖ...3 A. JOHDANTO...5 1 OSAYLEISKAAVAN TAUSTA, TARKOITUS JA OIKEUSVAIKUTUS...5 2 PERUSTIETOJA HANKKEESTA...5 3 KAIVOSTOIMINNAN EDELLYTTÄMÄT YHTEYS- JA ENERGIATARPEET...6 4 HANKKEEN KULKU...7 B. LÄHTÖTIEDOT...7 5 OSAYLEISKAAVA-ALUEEN SIJAINTI...7 6 KAAVOITUSTILANNE...8 6.1 Alueidenkäytön suunnittelujärjestelmä...8 6.2 Maakuntakaavoitus...9 6.3 Yleis- ja asemakaavat...12 7 VÄESTÖ JA ELINKEINORAKENNE...12 7.1 Poronhoito...13 8 PALVELUT JA VIRKISTYS...14 9 LIIKENNEYHTEYDET...15 10 MAANOMISTUS...16 11 KULTTUURIYMPÄRISTÖ...16 11.1 Kulttuuriympäristön arvokohteet...16 11.2 Muinaisjäännökset...19 12 MAISEMA...19 13 LUONNONYMPÄRISTÖ...21 13.1 Kasvillisuus...21 13.2 Eläimistö...23 13.3 Arvokohteet, Luonnonsuojelu- ja Natura 2000 alueet...24 13.4 Kallio- ja maaperä...24 13.5 Vesiolot...25 13.6 Topografia...27 13.7 Ilmasto ja ilmanlaatu...27 C. SUUNNITTELUN TAVOITTEET...27 14 YLEISKAAVAN SISÄLTÖVAATIMUKSET...27 15 VALTAKUNNALLISET ALUEIDENKÄYTTÖTAVOITTEET...28 16 MAAKUNTASUUNNITELMA...28 D. SUUNNITTELUPROSESSI...29 17 SUUNNITTELUN VAIHEET...29 18 OSALLISTUMINEN JA VUOROVAIKUTUS...29 19 TUTKITUT VAIHTOEHDOT...30 E. YLEISKAAVAN SISÄLTÖ JA PERUSTELUT...31 20 OSAYLEISKAAVARATKAISUT...31 20.1 Asuminen...31 20.2 Matkailu ja virkistys...31 20.3 Kaivostoiminta...32 20.4 Metsä- ja porotalous...32 20.5 Liikenne...32 20.6 Suojelu...33 20.7 Voimajohto...34 20.8 Yleiset määräykset...34 21 OSAYLEISKAAVAN SUHDE SUUNNITELMIIN JA ASETETTUIHIN TAVOITTEISIIN...34 21.1 Osayleiskaavan suhde Valtakunnallisiin alueidenkäyttötavoitteisiin...34 21.2 Osayleiskaavan suhde maakuntakaavaan...37

4 21.3 Osayleiskaavan suhde yleiskaavan sisältövaatimuksiin...40 21.4 Osayleiskaavalle asetettujen tavoitteiden toteutuminen...42 22 OSAYLEISKAAVAN VAIKUTUKSET...42 22.1 Yleistä...42 22.2 Ihmisten elinoloihin ja elinympäristöön kohdistuvat vaikutukset...43 22.3 Maa- ja kallioperään, veteen, ilmaan ja ilmastoon kohdistuvat vaikutukset...44 22.4 Kasvi- ja eläinlajeihin, luonnon monimuotoisuuteen ja luonnonvaroihin kohdistuvat vaikutukset...44 22.5 Alue- ja yhdyskuntarakenteeseen, yhdyskunta- ja energiatalouteen sekä liikenteeseen kohdistuvat vaikutukset...47 22.6 Kaupunkikuvaan, maisemaan, kulttuuriperintöön ja rakennettuun ympäristöön kohdistuvat vaikutukset...48 F. OSAYLEISKAAVAN TOTEUTTAMINEN...49 22.7 Jatkosuunnittelu...49 Liitteet 1. Soklin rakennettu ympäristö ja maanomistus 2. Lapin kulttuuriympäristöt tutuksi hankkeen inventointikohteet 3. Osayleiskaava-alueen muinaisjäännökset 4. Arvokkaat luontokohteet

5 A. JOHDANTO 1 OSAYLEISKAAVAN TAUSTA, TARKOITUS JA OIKEUSVAIKUTUS Yleiskaavan tehtävänä on ensisijaisesti kuvastaa kunnan maankäytön kehittämisen yleisiä suuntaviivoja sekä kytkeä kunnan toiminnallistaloudellinen suunnittelu maankäytön suunnitteluun. Yleiskaava on mahdollisuuksien mukaan sopeutettava myös naapurikuntien maankäyttöön. Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet, maakuntakaava ja valtakunnallisesti ja seudullisesti merkittävät kysymykset sekä kestävän kehityksen periaatteen toteutuminen on otettava huomioon kaavaa laadittaessa. Osayleiskaava laaditaan kunnan osa-alueelle ja siinä ratkaistaan alueen maankäytön periaatteet. Soklin osayleiskaava laaditaan ns. yleispiirteisenä oikeusvaikutteisena aluevaraus yleiskaavana, joka ohjaa alueen yksityiskohtaisempaa suunnittelua. Sen perusteella ei voi myöntää rakennuslupaa ilman suunnittelutarveratkaisua tai asemakaavaa. Kemihaara Urho Kekkosen kansallispuisto Tulppio Värriön luonnonpuisto Lattuna Tuntsan erämaaalue Kuva 1. Osayleiskaava-alueen rajaus. 2 PERUSTIETOJA HANKKEESTA Soklin fosforimalmiesiintymä liittyy noin 360 miljoonaa vuotta vanhaan karbonatiittimassiiviin, jonka halkaisija maan pinnalla on 5 6 km. Karbonatiittimassiiviin sisältyy varsinaisten fosforimalmien lisäksi muitakin malmiaiheita, mm. niobimalmeja. Esiintymää on tutkittu sen löytymisestä eli vuodesta 1967 saakka. Varsinainen fosforimalmi liittyy karbonatiittimassiivin rapautumiskuoreen. Muut malmiaiheet esiintyvät erillään fosforimalmeista rapautumiskuoressa ja kovassa kivessä. Kilometrien syvyyksiin ulottuva karbonatiittimassiivi muodostaa mittasuhteiltaan suunnattoman fosforimalmireservin. Tarkemmin Soklin karbonaattikompleksia on kuvattu Soklin kaivoshankkeen YVA-selostuksessa (Pöyry Environment Oy 2009).

6 Soklin kaivoshankkeen tavoitteena on fosforimalmiesiintymän hyödyntäminen rakentamalla kaivos ja mahdollisesti myös rikastamo, jonka tuotteita ovat fosfori ja rautarikaste. Mahdollista on, että myöhemmässä vaiheessa hyödynnetään myös muita esiintymän arvomineraaleja, kuten niobimalmien pyroklooria. Suunniteltu kaivostoiminta käsittää Soklin fosforimalmien hyödyntämisen avolouhintana Soklin karbonaattimassiivin pintaosasta noin 300 hehtaarin alueelta. Fosforimalmien arvioitu louhintamäärä on 4 10 miljoonaa tonnia vuodessa. Rikkaimmat, arviolta noin 114 miljoonan tonnin malmivarat alueella Loitso Joutsen Pierkuli Kaulusrova riittävät noin 20 vuoden tuotantoon. Hyödyntämällä myös fosforipitoisuudeltaan köyhemmät alueet voidaan toiminta-aikaa jatkaa useita kymmeniä vuosia. Tuotannon on suunniteltu alkavan aikaisintaan vuonna 2015. Fosforin lisäksi, selvitetään esiintymän sisältämien rauta- ja niobimalmien tuotantoa. Kaivoshankkeen tavoitteena on tuottaa fosforirikastetta 1,54 miljoonaa tonnia vuodessa ja rautarikastetta noin 0,3 miljoonaa tonnia vuodessa. Malmin päällä olevat pintamaat (0 20 m) joudutaan poistamaan. Ne käytetään patoihin, läjitykseen, maisemointiin ja mahdollisesti kaivantojen täyttöön. Maan poistomäärä vuositasolla on tämän hetkisen arvion mukaan noin 1 3 miljoonaa kuutiota. Soklin kaivoshankkeessa on tutkittu sen toteuttamista kokonaan Suomen puolella (louhinta ja rikastus) tai osittain Suomen (louhinta) ja osittain Venäjän puolella (rikastus). Osayleiskaavan lähtöoletuksena on, että hanke toteutetaan kokonaan Suomen puolella. Toimintaan liittyviin maa- ja vesirakennuskohteisiin kuuluu seuraavia toimenpiteitä: kaivoksen kuivana pidon edellyttämät toimenpiteet, vedenoton järjestelyt, hienokiviaineksen varastoalueen (rikastushiekka-allas) ja siihen liittyvän selkeytys- ja säännöstelyaltaan rakentaminen sekä Vouhtusjoen perkaus. Soklin alueen yhdyskuntarakentamiseen kuuluu myös majoitus-, vapaaajan-, hallinto- ja kunnossapitorakennuksia. Lisäksi hanke edellyttää 220 kv:n voimajohdon rakentamista, tiestön parantamista välillä Savukoski Sokli sekä rautatieyhteyden rakentamista. Kaivosalueelle tarvittavan rakennustilavuuden on arvioitu olevan yhteensä noin 0,6 miljoonaa kuutiota, joista tuotantotilojen osuus on noin 0,4 miljoonaa kuutiota. Kaivoshanke työllistää tuotantoaikana noin 150-200 henkilöä ja rakentamisaikana 700-800 henkilöä. 3 KAIVOSTOIMINNAN EDELLYTTÄMÄT YHTEYS- JA ENERGIATARPEET Tieyhteys Savukoskelta Sokliin on olemassa (maantie 9671), mutta tieosuus Martti-Sokli edellyttää parantamista. Kaivostoiminnasta aiheutuva liikennemäärä on kaivoksen avautumisen jälkeen arviolta 250 450 ajoneuvoa vuorokaudessa, josta raskaan liikenteen osuus on n. 20-40 ajoneuvoa vuorokaudessa. Tiesuunnitelman päivitys maantielle 9671 välillä Martti Rovala (n. 21 km) on valmistunut maaliskuussa 2009. Kaivoksen tuotteiden kuljetus asiakkaille edellyttää radan toteuttamista. Ensimmäisen käyttövuoden jälkeen kuljetusmäärät tulisivat olemaan suuruusluokkaa 1,5-2 t/a. Määrän oletetaan pysyvän samanlaisena seuraavat 20 vuotta. Tämä tarkoittaisi päivittäin 2 4 junaparin liikennöintiä radalla. Maantiekuljetuksina rikasteen kuljettaminen olemassa olevia tieyhteyksiä käyttäen ei ole realistista, koska rikastemäärän kuljettaminen ajoneuvoyhdistelmillä vaatisi noin 200 ajoneuvoa/vrk yhteensä molempiin suuntiin (kuljetukset vuoden kaikkina päivinä, kuorman määrä noin 40 t/ajoneuvoyhdistelmä). Soklin kaivoshankkeen YVA-menettelyssä on myös tutkittu malminkuljetusyhteyden toteuttamista Soklista Venäjän Kovdoriin. Jos malmi kuljetetaan rikastettavaksi Venäjälle malmin käsittelytapa riippuu valittavasta malmin kuljetustavasta Venäjän puolelle. Mahdollisia tapoja on neljä: malmin siirto rautateitse, maanteitse, kuljettimella tai pumppaamalla. YVA-vaiheen jälkeen vaihtoehtoisiksi kuljetustavoiksi on tarkentunut rautatiekuljetus tai pumppaus. Tässä osayleiskaavaluonnoksessa ei ole otettu huomioon mahdollisia yhteystarpeita Venäjälle. Pelkosenniemen Kokkosnivalta Savukosken Sokliin suunnitellun voimajohtoreitin yhteispituus on noin 125 km ja se sijoittuu Savukosken ja Pelkosenniemen kuntien alueelle.

4 HANKKEEN KULKU Kaivosta, voimajohtoa ja rautatietä koskevat ympäristövaikutusten arviointimenettelyt (YVAmenettelyt) käynnistettiin keväällä ja syksyllä 2008. Soklin kaivoshankkeen YVA-selostus valmistui 4.5.2009, Soklin 220 kv voimajohtohankkeen YVA-selostus 30.4.2009 ja Soklin rautatien YVA-selostus 30.4.2009. YVA-selostukset pidettiin nähtävillä touko-kesäkuussa 2009. Yhteysviranomaisen (Lapin ympäristökeskus) lausunto Soklin rautatien YVA-selostuksesta saatiin 4.8.2009, 220 kv:n voimajohtohankkeen YVA-selostuksesta 7.8.2009 sekä Soklin kaivoshankkeen YVA-selostuksesta 14.8.2009. Soklin rautatien Natura-arviointi valmistui 10.2.2009 ja siihen liittyvä Lapin ympäristökeskuksen lausunto saatiin 22.4.2009. Soklin kaivoshankkeen Natura-arviointi valmistui 26.6.2009 ja siihen liittyvä Lapin ympäristökeskuksen lausunto saatiin 21.8.2009. Soklin rautatien uusi Naturaarviointi valmistui 2.9.2009 ja siihen liittyvä Lapin ympäristökeskuksen lausunto saatiin 12.10.2009. Maantietä 9671 välillä Martti-Rovala (n. 21 km) koskeva tiesuunnitelman päivitys pidettiin nähtävillä kesäkuussa 2009. Rautatien YVA-menettelyssä tutkittua ratavaihtoehtoa 1 koskeva yleissuunnittelu keskeytettiin keväällä 2009 odottamaan mm. YVA-menettelyn tuloksia. Kaivoksen esisuunnitelma valmistui maaliskuussa 2009. YVA-menettelyjen tuloksia sekä liikenneyhteyksiä ja kaivosta koskevia suunnitelmia on hyödynnetty maakuntakaavaa ja yleiskaavaa laadittaessa. Soklin vaihemaakuntakaava hyväksyttiin Lapin liiton valtuustossa marraskuussa 2009. Kaava on ympäristöministeriön vahvistettavana. Alueen yleiskaavoitus pantiin vireille keväällä 2009. Osayleiskaava laaditaan Soklin kaivoshankkeen vaihemaakuntakaavan määrittelemien periaatteiden mukaisesti. 7 B. LÄHTÖTIEDOT 5 OSAYLEISKAAVA-ALUEEN SIJAINTI Soklin fosforimalmiesiintymä sijaitsee Savukosken kunnan koillisosassa lähellä Venäjän rajaa. Soklin alue on pääosin Metsähallituksen hallinnassa olevaa valtion maata ja sijaitsee Urho Kekkosen kansallispuiston ja Värriön luonnonpuiston välissä. Etäisyys lähimpään taajamaan, Savukoskelle, on 90 km. Muihin taajamiin etäisyydet ovat pitkät, Kemijärvelle 190 km ja Rovaniemelle 275 km. Lähin rautatie on Kelloselässä noin 110 km:n etäisyydellä ja lähin matkustajaliikennettä palveleva rautatieasema Kemijärvellä. Lähimmät lentokentät ovat Rovaniemellä, Kuusamossa ja Kittilässä.

8 Kuva 2. Osayleiskaavan suunnittelualueen likimääräinen sijainti. Alue on syrjässä asutuskeskittymistä ja on pääosin rakentamatonta. Tulppiossa sijaitsee lomakylä Tulppion majat. Ainijärven rajavartioasemaa käytetään rajavartioinnin tukikohtana. Ainijärven tukikohdan toiminnot yhdistettiin sisäasiainministeriön ilmoituksen (31.10.2008) mukaan Karhutunturin rajavartioasemaan 1.1.2010. Rajavartiolaitoksella on myös uusi tukikohta rakenteilla Tulppion majojen eteläpuolelle. Ainijärven nyt jo lakkautettu rajavartioasema sijaitsee noin 4 km:n ja Tulppio noin 3 km:n etäisyydellä malmiosta. Ympärivuotisesti auki oleva Kemihaaran lomakeskus, noin 25 km Soklista, on lähin paikka jossa on pysyvää ympärivuotista asumista. 6 KAAVOITUSTILANNE 6.1 ALUEIDENKÄYTÖN SUUNNITTELUJÄRJESTELMÄ Maankäytön suunnittelulla ohjataan alueiden käyttöä ja rakentamista. Alueidenkäytön suunnittelujärjestelmään kuuluvat valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet, maakuntakaava, yleiskaava ja asemakaava. Kunnat voivat myös laatia yhteisen yleiskaavan. Maakunnan liitto laatii ja hyväksyy maakuntakaavan. Kunnat laativat ja hyväksyvät yleis- ja asemakaavat. Maakuntakaavan ja kuntien yhteisen oikeusvaikutteisen yleiskaavan vahvistaa ympäristöministeriö. Ympäristöhallinto (tässä tapauksessa ELY-keskus) vastaa yleiskaavoituksen ohjauksesta. Kaavoituksen ohjauksen tarkoituksena on tukea sitä, että kaavoituksessa toteutetaan lainsäädännössä määriteltyjä tavoitteita ja sisältövaatimuksia.

9 Yleiskaava on kunnan yleispiirteinen maankäytön suunnitelma. Sen tehtävänä on yhdyskunnan eri toimintojen, kuten asutuksen, palvelujen ja työpaikkojen sekä virkistysalueiden sijoittaminen ja niiden välisten yhteyksien järjestäminen. Yleiskaavoituksella ratkaistaan tavoitellun kehityksen periaatteet, ja yleiskaava ohjaa alueen asemakaavojen laatimista. Kuva 3. Alueidenkäytön suunnittelujärjestelmä ja yleiskaavoituksen lähtökohtia.. 6.2 MAAKUNTAKAAVOITUS Maakuntakaavassa esitetään alueiden käytön ja yhdyskuntarakenteen periaatteet ja osoitetaan maakunnan kehittämisen kannalta tarpeellisia alueita. Aluevarauksia osoitetaan vain siltä osin ja sillä tarkkuudella kuin alueiden käyttöä koskevien valtakunnallisten tai maakunnallisten tavoitteiden kannalta taikka useamman kuin yhden kunnan alueiden käytön yhteen sovittamiseksi on tarpeen. Maakuntakaava on ohjeena laadittaessa ja muutettaessa yleiskaavaa ja asemakaavaa sekä ryhdyttäessä muutoin toimenpiteisiin alueiden käytön järjestämiseksi. Ympäristöministeriö on vahvistanut Itä-Lapin maakuntakaavan 26.10.2004 ja se on tullut lainvoimaiseksi 25.11.2004 (Lapin liitto 2004). Soklin kaivoshankkeen vaihemaakuntakaava on hyväksytty Lapin liitossa 25.11.2009 ja se on ympäristöministeriön vahvistettavana.

10 Itä-Lapin maakuntakaava (Lapin liitto 2004) Kuva 4. Ote Itä-Lapin maakuntakaavasta Voimassa olevassa maakuntakaavassa on osoitettu: - kaivosalueen aluevaraus (EK 1901) - todennäköinen mineraalivarantoalue (ek-1), - maa- ja metsätalousvaltaista aluetta (keltainen alue) - maa- ja metsätalousvaltaiset alueet, joilla on erityistä ulkoilun ohjaamistarvetta. Nuorttijoen jokilaakson alue (MU 6009) ja Kemijoen alue (MU 6008) - Natura 2000 luonnonsuojelualueet Törmäoja (SL 4267) ja Ainijärven lehdot (SL 4265). - Värriön luonnonpuisto ja UK-kansallispuisto on merkitty luonnonsuojelualueeksi (SL 4264 ja SL 4268), Tuntsa erämaa-alueeksi (Se 6516) - Yhdystie Soklin alueelle on merkitty mustalla viivalla, UKK-vaellusreitti ulkoilureittinä palloviivalla sekä moottorikelkkayhteydet omalla viivatyypillä. - Sähkölinjan yhteystarve on merkitty ohuella katkoviivalla. - Konesavottaa varten rakennettu Suttikämppä SR 3064 on merkitty kulttuurihistoriallisesti arvokkaaksi rakennukseksi (SR 3064) - Tulppiossa nk. Samperin konesavotan höyryveturi sekä Jänesojan pumppuasema on merkitty valtakunnalliseksi merkittäväksi kulttuuriympäristöksi (ma 5913) Aluekohtainen määräys on annettu Soklin kaivosaluetta EK 1901 varten: Kaivostoiminta tulee suunnitella niin, että se ei Yli-Nuortin ja Törmäojan Natura 2000 verkoston kuuluvilla tai ehdotetuilla alueella muuta maanpintaa tai pintavesiä eikä muutenkaan merkityksellisesti heikennä alueiden niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alueet on sisällytetty tai tarkoitus sisällyttää Natura 2000-verkostoon. Koko maakuntakaava-aluetta koskevat määräykset pätevät Soklin alueella. Kaivostoimintaa koskee seuraava määräys: Malminetsintä ja siihen liittyvät toimenpiteet alueella on turvattava. Sokli sijaitsee maakuntakaavassa merkityn erityisesti poronhoitoa varten tarkoitetun alueen rajan pohjoispuolella. Määräys: Rajan pohjoispuoleisella alueella olevaa valtion maata ei saa

11 käyttää sillä tavoin, että siitä aiheutuu huomattavaa haittaa poronhoidolle. Valtion maan luovuttaminen tai vuokraaminen saa tapahtua vain sillä ehdolla, että maanomistajalla tai vuokramiehellä ei ole oikeutta saada korvausta porojen aiheuttamasta vahingosta (Poronhoitolain 2.2 mukaan). Soklin kaivoshankkeen vaihemaakuntakaava Kuva 5. Soklin kaivoshankkeen vaihemaakuntakaava. Lapin liiton hallituksen hyväksymä 25.11.2009. Ympäristöministeriö päättää kaavan vahvistamisesta vuonna 2010. Soklin kaivoshankkeen maakuntakaava on hyväksytty Lapin liiton hallituksessa 25.11.2009. Ympäristöministeriö päättää kaavan vahvistamisesta vuonna 2010. Soklin kaivoshankkeen vaihemaakuntakaava yhdessä laadittavien yleis- ja asemakaavojen kanssa luo alueidenkäytölliset edellytykset Soklin kaivoksen avaamiselle. Vaihemaakuntakaavassa on osoitettu Soklin kaivostoiminnan aloittamisen edellyttämät kaivosalueen aluevaraukset (EK 1915) sekä yhteydet, joita ovat malmin kuljettamiseen tarvittava sivurata, malminkuljetuksen yhteystarve Soklista Venäjälle, sähkölinja Pelkosenniemeltä Sokliin sekä yhdystietasoinen merkittävästi parannettava tie (maantie 9671) Martista Sokliin. Yhdystielle (maantie 9671) on osoitettu vaihtoehtoinen linjaus lähellä Soklia. Kaivosalueen läheisyydessä sijaitsevat Naturaalueet on osoitettu luonnonsuojelualueina (SL 4325 ja SL 4326). Kaivosalueen ja Yli-Nuortin Natura-alueen välinen alue on osoitettu maa- ja metsätalousvaltaisena alueena (M 4518). Kaivosalue on osoitettu EK 1915-merkinnällä. Merkinnällä osoitetaan alueita, joilla jo on kaivostoimintaa tai joilla on todettu, arvioitu tai inventoitu sellaisia malmi- ja mineraaliesiintymiä, että kaivostoiminta on todennäköistä. Alueet halutaan suojata sellaisilta rakentamisen, suojelun ja muun maankäytön pysyviltä muutoksilta, jotka vaarantavat kaivostoiminnan harjoittamisen. Alueet sisältävät myös kaivostoiminnan kannalta tarpeelliset rikastuslaitokset, läjitys- ja rikastushiekka-alueet sekä liikenneväylät ja alueet. Kaivosalue jakautuu kahteen osa-alueeseen. Itäisempi kaivosalue käsittää Itä-Lapin maakuntakaavassa osoitetun kaivosalueen. Kaivosalueen rajausta on tarkistettu aluevarauksen eteläosassa kaivoksen YVA-menettelyn yhteydessä tarkentuneiden suunnitelmien pohjalta mm. siten, ettei kaivosalueen aluevaraus ole päällekkäinen Yli-Nuortin Natura-alueen kanssa. Vastaavasti kaivosalueen rajausta on tarkistettu sen länsi- ja pohjoisosassa siten, että kaivoksen malmilouhosalue, malmirikastamo ja maanläjitysalueet voidaan sijoittaa alueelle. Läntisempi kaivosalue sijoittuu maakuntakaavan maa- ja metsätalousvaltaiselle alueelle. Alustavien suunnitelmien mukaan alueelle rakennetaan kaivoksen rikastushiekka-allas. Kaivosalueen läheisyydessä sijaitsevat Yli-Nuortin, Ainijärven lehtojen ja Törmäojan Naturaalueet on osoitettu luonnonsuojelualueina (SL 4325 ja SL 4326). Merkinnällä osoitetaan luonnonsuojelulain nojalla suojeltuja tai suojeltavaksi tarkoitettuja alueita.

12 Itäisemmän kaivosalueen (EK 1915) sekä Yli-Nuortin Natura 2000-alueen (SL 4325) välinen alue on osoitettu maa- ja metsätalousvaltaisena alueena (M 4518). Merkinnällä osoitetaan pääasiassa maa- ja metsätalouskäyttöön tarkoitettuja alueita, joita voidaan käyttää pääasiallista käyttötarkoitusta sanottavasti haittaamatta ja luonnetta muuttamatta myös muihin tarkoituksiin, kuten poronhoitoon, luontaiselinkeinoihin, asumiseen ja jokamiehen oikeuden rajoissa ulkoiluun. Alue on Itä-Lapin maakuntakaavassa kaivosaluetta (EK 1901), Natura-alueen läheisyyden johdosta kaivosaluetta on supistettu osin. Savukoskelta Sokliin johtava maantie 9671 on välillä Martti-Sokli osoitettu merkittävästi parannettavaksi yhdystieksi, millä on pyritty edistämään Soklin kaivokselle johtavan tien liikenteen sujuvuuden ja toimivuuden sekä liikenneturvallisuuden parantamista. Välille Martti-Rovala on laadittu maakuntakaavaprosessin aikana tiesuunnitelma tien parantamiseksi. Sivuradan ohjeellinen linjaus perustuu YVA-menettelyssä tutkittuun vaihtoehtoon 1, linjaus on kuitenkin osoitettu YVA-menettelyssä tutkittua linjausta yleispiirteisemmin vaihemaakuntakaavassa. Sivuradan lopullinen linjaus tullaan määrittämään tarkemmin radan yleissuunnitelman laatimisen yhteydessä. Sivurata on linjattu Sallan Kelloselästä Saijan kylän ja Joutsitunturi- Koukkutunturin Natura-alueen kautta Sokliin, pääosan matkasta Sallan ja Savukosken kuntarajoja sekä Pohjois-Sallan ja Kemin-Sompion paliskuntien rajaa seuraten. Vaihtoehdon 1 mukaista linjausta on tutkittu YVA-menettelyn jälkeen tarkemmin ja etsitty sille toteuttamisvaihtoehtoja, joiden avulla on mahdollista riittävästi lieventää Natura 2000-verkostoon kuuluvaan Joutsitunturi-Koukkutunturi-alueeseen kohdistuvia haitallisia vaikutuksia. Lieventämistoimenpiteinä on tutkittu mm. linjauksen ja tasauksen muutoksia, tunnelin rakentamista, siltoja sekä rumpuja. Sähkölinjan ohjeellinen linjaus on osoitettu maakuntakaavassa osoitetulta sähkölinjalta (noin 1,5 km valtatien 5 ja seututien 965 liittymästä luoteeseen) seututien 965 vartta pitkin Pelkosenniemeltä Savukosken kuntakeskukseen. Savukoskelta lähtien sähkölinja on osoitettu Kemijoen ja maantien 9671 länsipuolelle (noin 3-5 km joesta länteen) aina Ruuvaojalle saakka, jossa sähkölinja ylittää Kemijoen ja maantien 9671. Ruuvaojalta Sokliin sähkölinja on osoitettu maantien 9671 eteläpuolelle noin 3-4 km päähän tiestä. Mahdollinen malminkuljetuksen yhteystarve Soklista Venäjälle on osoitettu itäisemmältä kaivosalueelta itään kohti Venäjän rajaa. Malmi voidaan kuljettaa esimerkiksi pumppaamalla, kuljettimella, rautateitse tai maanteitse. Yhteyden toteuttamisen edellytykset ja toteutustapa tulee tutkia jatkosuunnittelun yhteydessä tarkemmin. Kaavamerkinnän perusteella ei voida hyväksyä esimerkiksi tie- tai ratasuunnitelmia, vaan yhteyden toteuttaminen edellyttää esimerkiksi oikeusvaikutteisen osayleiskaavan varausta. 6.3 YLEIS- JA ASEMAKAAVAT Alueelle on laadittu Soklin yleiskaava vuonna 1989 (hyv. 15.11.1989). Kaava on oikeusvaikutukseton. Vahvistamattomaan Soklin yleiskaavaan (noin 270 km²) on aluevaraukset tehty silloisen kaivossuunnitelman perusteella. Nyt meneillään olevassa oikeusvaikutteisen osayleiskaavan prosessissa huomioidaan uuden kaivossuunnitelman osoittamat tarpeet. Asemakaavoja Soklin alueella ei ole. 7 VÄESTÖ JA ELINKEINORAKENNE Asutus Itä-Lapissa on keskittynyt jokivarsien asutuskeskuksiin ja kyliin, erityisesti kuntakeskuksiin. Asukkaita Savukoskella on 1200 (tilanne 30.6.2009). Seudun väestönkehitys on ollut tasaisesti laskeva viimeisten vuosien aikana. Alueen peruspalvelut ovat keskittyneet taajamiin ja suurempiin matkailukeskuksiin. Kaivosalue on syrjässä asutuskeskittymistä ja pääosin rakentamatonta metsä- ja porotalousaluetta. Lähin asutuskeskittymä on n. 60 km päässä sijaitseva Martin kylä, Savukosken kuntakeskus sijaitsee n. 85 km päässä. Tulppiossa toimii matkailuyritys Tulppion majat. Lähin pysyvä asutus sijaitsee Kemihaarassa (n. 25 km Soklista pohjoiseen/luoteeseen), jossa toimii ympäri-

13 vuotisesti matkailuyritys Kemihaaran loma. Ainijärven rajavartioasema sijaitsee noin 10 km:n etäisyydellä kaivosalueesta. Rajavartioasema toimii rajavartioinnin tukikohtana. Rajavartioaseman toiminta on päättynyt sisäministeriön ilmoituksen mukaan 1.1.2010. Soklissa on myös kaivostoimintaan liittyvään tutkimukseen liittyviä rakennuksia ja rakenteita. Kaivosalue sijoittuu lähinnä metsätalousvaltaiselle alueelle, joka toimii myös Kemin-Sompion paliskunnan poronhoitoalueena 1. Poronhoitolaki (848/1990) turvaa poroelinkeinolle maankäytön oikeutuksen eli vapaan laidunnusoikeuden. Laki myös velvoittaa neuvotteluihin paliskuntien kanssa valtion maita koskevien hankkeiden yhteydessä, mikäli ne vaikuttavat olennaisesti poronhoidon harjoittamiseen (53 ). Lisäksi poronhoitolain 2. pykälän mukaan erityisesti poronhoitoa varten tarkoitetulla alueella (valtion omistamaa) maata ei saa käyttää niin, että siitä aiheutuu huomattavaa haittaa poronhoidolle. 7.1 PORONHOITO Kemin-Sompion Paliskunta sijaitsee lähes kokonaan Savukosken kunnan alueella ja kokonaan erityisesti poronhoitoa varten tarkoitetulla alueella, jossa valtion maata ei saa käyttää sillä tavoin, että siitä aiheutuu huomattavaa haittaa poronhoidolle (Poronhoitolaki 2 ). Kemin-Sompion on poronhoitoalueen suurin paliskunta sekä pinta-alansa että eloporolukunsa suhteen tarkasteltuna. Paliskunnan poronhoidon kannattavuus on poronhoitoalueen korkeimpia. Kannattavuus perustuu luonnonlaitumiin, hyvin järjestettyyn laidunkiertoon ja organisoituun poronhoitoon. Kemin-Sompion paliskunnan ja Savukosken kunnan alueella porotaloudesta saa toimeentulonsa kokonaan tai osittain noin 200 henkilöä. Se on merkittävä osuus alueen työikäisestä väestöstä. Savukoskella on yhteensä 79 poro- ja luontaiselinkeinotilaa, joilla harjoitetaan porotaloutta. Eloporojen määrä asukasta kohti on kolmanneksi korkein poronhoitoalueella (8,3 poroa/asukas poronhoitovuonna 2003 2004). Poronhoitokulttuurilla on vahvat perinteet ja poronhoito elinkeinona on aina ollut kilpailukykyinen vaihtoehto alueen nuorille. Kaivosalueelle ja sen ympäristöön sijoittuu erilaisia poron laidunalueita ja sitä kautta myös poronhoidon rakennelmia ja poronhoidollisia toimintoja. Itse kaivos sijaitsee sekä kesä- että talvilaidunalueella, ja sen pohjoispuolelle sijoittuu aidattu talvilaidunalue. Alueen porojen luontainen kulkureitti (kevätlaidunkierto) aidatuilta talvilaitumilta vasonta-alueelle kulkee kaivosalueen kautta, sillä sen läheisille alueille sijoittuu hyviä kevättalven luppometsiä, joita pitkin porot siirtyvät kohti etelää. Yksi tärkeimmistä Kemin-Sompion paliskunnan vasomisalueista on Jänesaavan ja Sotajokilaakson alue Soklin kaivosalueen eteläpuolella. Alue on rauhallinen ja lumi sulaa sieltä aikaisin, sillä laajoilla aukeilla lumipeite on ohuempi tuulen vaikutuksesta ja tulvat sekä paljastuvat tummat mätäspinnat nopeuttavat sulamista edelleen. Alue muodostaa siten suotuisan vasonta-alueen ja tarjoaa samalla tuoretta kevätravintoa vaatimelle. Alueella vasoo vuosittain vaihteleva määrä vaatimia ja sen merkitys korostuu etenkin sellaisina keväinä, kun muut alueet vapautuvat lumesta hitaammin. Muita paliskunnan vasomisalueita sijoittuu mm. Tulppiojoen ja Värriöjoen latvaosien jokivarsiniityille ja aavoille. Soklin lähialueen aidoissa ei ole merkitty vasoja viime vuosina, sillä tuohon aikaan (keskikesällä) porot ovat jo siirtyneet alueelta paliskunnan eteläisiin tai läntisiin osiin. Kaivoksen lähialueilla kuitenkin liikkuu poroja myös kesä- ja syysaikana, sillä alueella on kasvillisuudeltaan reheviä jokilaaksoja ja soita, jotka tarjoavat runsaasti ravintoa. Paliskunnan mukaan joinakin kesinä lähes kaikki porot kerääntyvät laiduntamaan alueen läheisille aapasoille.

14 Kuva 6. Kaivosalueen tärkeimmät porolaidunalueet, kevätkierto ja kuljetusreitit sekä porotalouden infrastruktuuri (Lähde: Soklin kaivoksen YVA-selostus). 8 PALVELUT JA VIRKISTYS Alueella on useita vaellus- ja melontareittejä. Alue on myös tärkeää virkistyskalastus- ja moottorikelkkailualuetta, jonka reitit ovat osa Itä-Lapin moottorikelkkareitistöä. Metsästys on alueen yksi tärkeimmistä virkistysmuodoista ja siihen liittyy myös matkailutoimintaa. Metsästyksellä on Savukoskella ja Tuntsan alueella vanhat perinteet ja Savukoski-Tuntsan erämaa-aluetta arvostetaan metsästyspaikkana. Erilaisten virkistysmahdollisuuksien (metsästys, kalastus, kelkkailu, marjastus, patikointi, moottorikelkkailu) hyödyntäjät ovat tärkeä aluetta käyttävä ryhmä. Soklin kaivoshankkeen osayleiskaava-alueella tai sen läheisyydessä sijaitsevat seuraavat matkailu- ja virkistyskohteet. Alleviivatut kohteet sijaitsevat kokonaan tai osittain osayleiskaavaalueella. Eräretkeilykeskus Tulppion majat. Nuorttijoki ympäristöineen.

Urho Kekkosen kansallispuiston eteläosa (Nuorttin retkeilyreitti) UKK-reitti. Samperin veturitie. Metsähallituksen kämpät (Suttikämppä). Reutuvaaran kämppäkartano. Nuorttijoen melontareitti. Kemijoen melontareitti. 15 Kohteet on kuvattu tarkemmin kaivoshankkeen YVA-selostuksessa. Kuva 7. Virkistysreitistöt Kemihaaran Tuntsan Savukosken kirkonkylän välisellä alueella. (Metsähallitus) 9 LIIKENNEYHTEYDET Itä-Lapin maantieverkko on suhteellisen harva johtuen asutuksen vähyydestä. Osayleiskaavaalueelle johtaa yhdystie 9671 Savukoskelta Sokliin. Tie on sorapintainen ja metsätietasoinen. Matkailun kannalta tärkeä tieyhteys on yhdystie 19512, joka johtaa Sokliin johtavalta tieltä pohjoiseen kohti Urho Kekkosen kansallispuistoa (varrella mm. Naltion poronerotuspaikka ja matkailuyritys Kemihaaran loma). Tärkeä osayleiskaava-alueella sijaitseva yhteys on myös yhdystie

16 19514, joka johtaa Tulppiosta Ainijärvelle. Tieyhteys Tulppiosta pohjoiseen johtaa Urho Kekkosen kansallispuiston Nuorttin retkeilyreitin aloituspisteeseen. Lisäksi alueella on harva metsäteiden verkosto. 10 MAANOMISTUS Soklin kaivosalue sijaitsee pääosin valtion omistamalla ja Metsähallituksen hallinnassa olevalla alueella. Liitteessä 1 on esitetty osayleiskaava-alueen rakennettu ympäristö ja kiinteistöt. 11 KULTTUURIYMPÄRISTÖ Soklin alueen rakennettu ympäristö on inventoitu kaivosalueen YVA-menettelyn ja osayleiskaavatyön yhteydessä. Rakennetusta ympäristöstä on YVA:n yhteydessä laadittu erillinen raportti. 11.1 KULTTUURIYMPÄRISTÖN ARVOKOHTEET Museoviraston julkaisussa Rakennettu kulttuuriympäristö on määritelty valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset alueet ja kohteet. Nämä alueet ja kohteet ovat valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita koskevassa valtioneuvoston päätöksessä (30.11.2000) kulttuuri- ja luonnonperintöä koskevissa erityistavoitteissa tarkoitettuja alueiden käytön suunnittelun lähtökohtia. Malmion läheisyydessä sijaitsevat valtakunnallisesti merkittäviksi kulttuuriympäristöiksi määritetyt Tulppion entisen konesavotan rakennelmat (Museovirasto 2009). Kuva 8. Kartta Nuortin konesavotan reitistä (Pelkonen 1989) Maamme ensimmäinen konesavotta rakennettiin Kemi-yhtiön toimesta Savukosken Tulppioon vuonna 1912. Veturitien jäännöksiä ja savottatoimintaan liittyvien rakennusten pohjia on yhä nähtävissä maastossa. Jänesojalla on säilynyt hirsinen pumppuhuone. Tulppiossa on säilynyt

17 vanha höyryveturi katoksen alla. (Museovirasto 1993) Alueella sijaitsee myös vanha Suttikämppä. Suttikämppä on maakuntakaavassa osoitettu kulttuurihistoriallisesti arvokkaana rakennuksena. Kämppä on rakennettu Tulppion konesavotan tukkikuljetuksia varten. Suttikämppä on varjeltu kulttuurihistoriallisesti arvokkaana rakennuksena (Metsähallitus 1995). Se kuuluu luokkaan V2, eli sitä ei saa purkaa tai oleellisesti muuttaa ilman Museovirastosta pyydettyä lausuntoa. (Lapin liitto 2004) Suttikämppä Savukosken Pultoseljässä on kunnostettu 1990 Museoviraston ohjeiden mukaan. Restauroitu Suttikämppä on siirretty alkuperäiseltä paikaltaan toisen vastaavan, mutta maatumaan päässeen paikalle. Siirtoa on motivoitu sillä, että nykyinen paikka Tulppion ja Kemihaaran tien risteyksessä on saavutettavuuden eli matkailun kannalta oleellisesti parempi kuin tämän kämpän alkuperäinen paikka. (Museovirasto 18.1.2010) Suttikämppä toimii nykyään Metsähallituksen autiotupana. Kuva 9. Suttikämppä. Jänesojan pumppuasema on maakuntakaavassa osoitettu valtakunnallisesti merkittäväksi kulttuuriympäristöksi. Se oli yksi kolmesta vesitornista, joilta saatiin teiden kunnostuksen ja veturien vaatima suuri vesimäärä. Vesitornit olivat eräänlaisia saunoja, joissa mies yötä päivää huolehti siitä, että vesi pysyi säiliössä sulana samoin kuin viereinen poru. Veden sulatukseen käytettiin puupilkkeillä lämmitettävää uunia. Uuni kulutti vuorokaudessa noin 3 syitä puita. 70 metrin päässä tulipaikan vierellä on vieläkin pilkekasoja muistuttamassa puun kuljetuksesta niin pumppuasemalla kuin vetureissakin. Vesitornien säiliöt olivat suurin piirtein yhtä suuria kuin tiellä kuljetettava vesitankkikin (noin 9500 litraa), johon säiliö tyhjennettiin letkulla. Kaksi muuta pumppuasemaa sijaitsivat Tulppiossa ja Sotataipaleessa, joilla oli käytössä höyrypumput, kun taas Jänesojalla piti tyytyä käsipumppuun. Lisäksi käytössä oli kaivot Mukkajängällä ja Valvinginkummussa. (Tiedot Jänesojan pumppuasemalla sijaitsevasta opastetaulusta)

Kuvat 10 ja 11. Jänesojan pumppuasema ja sen lähelle sijaitseva pilkekasa. 18 Tulppion konesavotassa käytetty vanha höyryveturi sijaitsee Tulppion Majojen pihalla katoksen alla. Toinen savottatyössä käytetty veturi sijaitsee Rovaniemen metsämuseolla. Veturilla on historiallista arvoa, mutta irtaimistona sitä ei voida suojella kaavoituksen keinoin. Kuva 12. Tulppion konesavotassa käytetty vanha höyryveturi sijaitsee Tulppion Majojen pihalla katoksen alla. Tulppion konesavotan veturia varten rakennettiin Lattunan ja Tulppion väliin 30-35 kilometriä pitkä veturitie. Tien kohdalta poistettiin maan pintakerros, jotta kantavampi maaperä saatiin esiin. (Hyvönen) Pehmeäpohjaisilla rimmeillä tie pasinoitiin upottamalla ensin pitkät niskat, joiden päälle ladottiin vieri viereen puita. Tien päälle jäädytetystä jääkerroksesta tehtiin 10-20 cm paksu ja raiteista 3-8 cm syvät. Veturitien varteen puut kuljetettiin metsästä hevosvoimin välilansseihin. (Pelkonen) Vanhan veturitien jälkiä näkyy osayleiskaava-alueen maisemassa yhä avoimina väylinä metsässä. Osittain veturitien linja on päässyt kuitenkin kasvamaan umpeen. Pisimmältä yhtenäiseltä matkalta linja on säilynyt avoimena kunnostetun Samperin veturitien retkeilyreitin kohdalla. Reitti kulkee Tulppiosta Jänesojan pumppuasemalle. Kuvat 13 ja 14. Tulppion veturitie näkyy osayleiskaava-alueella paikoin avoimena linjana metsämaisemassa. Oikealla kuva retkeilyreitiksi kunnostetun Samperin Veturitien kohdalta ja vasemmalla kuva veturitien linjasta Maskaselällä. Alla olevaan taulukkoon on koottu Tulppion konesavotan valtakunnallisesti arvokkaan rakennetun ympäristön suojellut/suojeltavat rakennukset. Kohdenumerointi viittaa kaavakartan numerointiin. sr/1 sr/2 Jänesojan hirsinen pumppuhuone, jonka sisällä on suuri puinen vesisammio konesavotassa käytetyn veturin vedentarpeeseen. Jänesojan pumppuasema on ainoa alkuperäisellä paikallaan säilynyt Tulppion konesavottaan liittyvä rakennus. Rakennus on osoitettu maakuntakaavassa kohdemerkinnällä ma valtakunnallisesti merkittäväksi kulttuuriympäristöksi. Suttikämppä on konesavottaan liittyvä rakennus, joka on siirretty alkuperäiseltä paikaltaan vuonna 1990. Rakennus on osoitettu maakuntakaavassa kohdemerkinnällä sr kulttuurihistoriallisesti arvokkaaksi rakennukseksi.

19 Porotalouteen liittyvät rakenteet, poroerotusaidat ja porokämpät, edustavat myös Savukoskelle ominaista rakennetun ympäristön historiaa. Yksittäistalot kunnan eri osissa kertovat poronhoidon merkityksestä sekä tämän erittäin harvaan asutun kunnan rakennetun ympäristön ja erämaan välisestä tiiviistä suhteesta. Erätalouteen, poronhoitoon, kalastukseen ja metsästykseen liittyvät rakennelmat ovatkin Savukoskella merkittävämpiä kuin peräpohjalainen rakennusperinne.(lapin liitto 2004) Osayleiskaava-alueella sijaitsee yksi porokämppä (Saijanojan kämppä) sekä poroaitoja. kuva 15. Porotalouteen liittyvät rakennelmat ovat osa Soklin osayleiskaava-alueen kulttuurihistoriaa. Lapin ympäristökeskus on inventoinut alueen rakennuskantaa Lapin kulttuuriympäristö tutuksi hankkeessa. Inventoinnin perusteella osayleiskaava-alueen kulttuurihistoriallisesti merkittävimmiksi rakennuksiksi on nostettu Samperin veturi, Samperin ruukinpirtin kartano (Tulppio), Suttikämppä, Jänesojan pumppuasema, Sotataipaleen ladot, Sotajoen kämppäkartano ja Sotataipaleen tila. Näistä Samperin ruukinpirtin kartano ja Sotataipaleen tila ovat myös muinaisjäännösrekisterissä. Maakuntakaavassa Jänesojan pumppuasema on myös osoitettu valtakunnallisesti merkittäväksi kulttuuriympäristöksi ja Suttikämppä kulttuurihistoriallisesti arvokkaaksi rakennukseksi. Sotajoen kämppäkartano on selvityksen mukaan savottahistoriaan liittyvä siirtorakennus, joka on määritelty erityisesti maisemallisesti arvokkaaksi. Sotataipaleen ladot ovat selvityksen mukaan Samperin konesavotan aikaisia Sotataipaleen tilan latoja ja ne on selvityksessä määritelty historiallisesti ja maisemallisesti arvokkaiksi. Liitteessä 2 on esitetty hankkeessa inventoidut kohteet. Osalla inventoiduista kohteista, kuten Soklin kaivostukikohdalla, ei ole kaavatyön yhteydessä katsottu olevan kaavassa huomioitavaa kulttuurihistoriallista arvoa. 11.2 MUINAISJÄÄNNÖKSET Soklin kaivospiirin alueella ja lähiympäristössä on useita muinaisjäännöksiä. Kaikki alueen muinaisjäännökset kuuluvat luokkaan II. Kyseisten muinaisjäännösten rauhoitusasteen lähempi määrittely edellyttää lisätutkimuksia. Riittävien tutkimusten perusteella muinaisjäännökset ovat siirrettävissä luokkaan I (säilytettävä) tai III (säilyttäminen ei tarpeen). Museovirasto on tehnyt arkeologisen inventoinnin Soklin kaivosalueella kesällä 2008. Soklin kaivoksen vaikutusalueella tunnetaan 22 kiinteää muinaisjäännöstä, viisi irtolöytöpaikkaa ja viisi mahdollista muinaisjäännöstä. Liitteessä 3 on kartta osayleiskaava-alueen inventoiduista muinaisjäännöksistä. 12 MAISEMA Soklin osayleiskaava-alueen maisema on pääosin erämaatyyppistä luonnonmaisemaa, jossa näkyy paikoin voimakkaana metsätalouden vaikutus maisemakuvaan. Laaksoalueilla laajat suot ja kosteikot muodostavat avointa maisematilaa, jossa avautuu näkymälinjoja pitkälle maisemakuvaan. Suurin osa laaksoista on jokilaaksoja. Laakson ja selänteen vaihettumisvyöhykkeet ovat pääosin mäntyvaltaista talousmetsää. Selänteiden metsät ovat mäntyvaltaisia ja ne ovat voimakkaasti metsätalouden muokkaamia. Selänteiden lakialueet ovat selvitysalueella pääosin metsäisiä ja selänteiden rinteiden tavoin talousmetsäkäytössä. Rannimmainen Sotatunturi eroaa selvästi muista selänteistä puuttomalla selänteen lakialueella. Kaukomaisemassa erottuu myös muita lakialueeltaan puuttomia tuntureita.

20 Maisemallisesti muusta alueesta erottuu karbonatiittialue joka on suurtopografiassa vaaraselänteiden ympäröimä, keskimäärin n. 20 30 m ympäristöään alempana oleva allaspainanne. Alueen kasvillisuus on kallioperän emäksisyydestä johtuen erilaista kuin ympäröivillä alueilla. Alueen maisemakuvaa hallitsevat lehtomaiset koivikkometsät, puuttomat varpuiset nummet ja erityisesti aukeat heinävaltaiset suot (Huttunen 2002). Vaikka alue on hyvin erämaaluonteista, voidaan maisemassa huomata merkkejä myös alueen elinkeinoista, joita ovat metsätalous (mm. hakkuut, metsäautotiet), porotalous (aidat, kämpät), matkailu (reitit, lomakylä) ja kaivostoimintaan liittyvä tutkimus (koekaivannot, koerikastamo). Suunnittelualueen lähellä ei ole valtakunnallisesti arvokkaita maisema-alueita eikä perinnemaisemia. Tulppion konesavotta (veturi ja Jänesojan pumppuasema) on merkitty maakuntakaavaan kulttuuriympäristön tai maiseman vaalimisen kannalta tärkeäksi alueeksi. Alueen suunnittelussa on turvattava merkittävien kulttuurihistoriallisten ja maisemallisten arvojen säilyminen. Arvokkaina luonnonmaisema-alueina voidaan pitää seudun Natura-alueita sekä osayleiskaavaalueen rajauksen ulkopuolelle jääviä Urho Kekkosen kansallispuiston, Kemihaaran erämaaalueen, Tuntsan erämaa-alueen ja Värriön luonnonpuiston alueita. Kuva 16-21. Osayleiskaava-alueen maisemakuvaa ja miljöötyyppejä. Ylhäällä metsätalousaluetta selänteillä, keskellä laaksomaisemia ja alimmaisissa kuvissa UKK-reitin maisemaa.

21 Kuva 22. Soklin osayleiskaava-alueen maiseman perusrunko ja topografia. 13 LUONNONYMPÄRISTÖ 13.1 KASVILLISUUS Soklin hankealueen kasvillisuudesta on laadittu erillinen raportti (Pöyry Environment Oy 2009), joka on liitetty kaivoshankkeen YVA-selostuksen erillisraporttikansioon. Erillisraporttiin on kerätty alueen kasvillisuudesta ja kasvistosta olemassa olevat tiedot sekä kesällä 2008 tehtyjen maastokäyntien tulokset. Tässä yhteydessä keskeisimmät tulokset esitetään tiivistettynä. Soklin alue kuuluu metsäkasvillisuuden osalta pohjoisboreaalisen vyöhykkeen Metsä-Lapin osaalueeseen ja suokasvillisuuden osalta Metsä-Lapin aapasoiden alueelle. Selvitysalueen erityiset kallio- ja maaperän ominaisuudet heijastuvat kasvillisuuteen, joka on paikoin omaleimaista ja jopa tavanomaisesti käytössä oleville kasvillisuusluokituksille vierasta. Rehevä kasvillisuus keskittyy karbonatiittialueelle, joka erottuu myös maisemassa koivupuustoisena. Karbonatiittialueella ja osin sen ympärilläkin on lisäksi mm. puuttomia varpuisia nummia sekä aukeita heinävaltaisia ahoja. Karbonatiittialueen kalkkirikas kallioperä näkyy paikoin myös lehto- ja lettokasvillisuutena. Karbonatiittialueen ympärillä koivumetsät vaihettuvat pääosin kuivahkoiksi, kuiviksi ja tuoreiksi mäntyvaltaisiksi talousmetsiksi. Alueen aapasoiden kasvillisuus koostuu pääosin vähä- ja keskiravinteisista suursaraisista ja rimpisistä nevoista sekä soiden reunaosien rahkaisista ja isovarpuisista rämeistä. Lisäksi suoalueilla on monin paikoin nevojen ja rämeiden muodostamia yhdistelmätyyppejä. Laajoja aapasuokokonaisuuksia on eri puolilla hankealuetta. Rantakasvillisuutta esiintyy useiden jokien ja purojen/norojen sekä harvalukuisten lampien rannoilla. Luonnon monimuotoisuuden osoittajina käytetään yleisesti mm. erilaisia suojeltuja luontotyyppejä. Laajalla selvitysalueella esiintyy useita metsälain 10 nojalla suojeltuja metsäluonnon mo-

22 nimuotoisuuden kannalta tärkeitä elinympäristöjä. Alueella esiintyy mm. purojen ja norojen sekä lähteiden välittömiä lähiympäristöjä, rantaluhtia, ruoho- ja heinäkorpia sekä pieniä kangasmetsäsaarekkeita. Vesilain 17 a :n mukaisista suojelluista luontotyypeistä alueella on luonnontilaisia lähteitä; näiden kohteiden muuttaminen on luvanvaraista. Luonnonsuojelulain 29 mukaisista suojeltavista luontotyypeistä alueella esiintyy lähinnä yhtä tyyppiä: avointa maisemaa hallitsevat suuret yksittäiset puut ja puuryhmät. Uhanalaisista ja silmälläpidettävistä luontotyypeistä alueella esiintyy mm. erilaisia korpia, korpirämeitä, lettorämeitä ja -nevoja, koivu- ja rimpilettoja, tulvametsiä ja -niittyjä, heinäketoja sekä serpentiinikallioita, -kivikoita ja -sorakoita. Hankealueelle ja sen ympäristöön on rajattu luontokohteita myös Metsähallituksen laatimassa alue-ekologisessa suunnitelmassa (Savukoski ym. 2001). Huomioitavat kohteet on esitetty liitekartassa 3. Soklin alueelta tiedetään runsaasti uhanalaisten ja muutoin huomioitavien putkilokasvi-, sammal-, jäkälä-, kääväkäs- ja muiden sienilajien esiintymiä. Lajit ja niiden suojelustatukset on esitetty YVA-selostuksen taulukossa 7.11. Lajien kasvupaikkavaatimukset sekä niiden esiintyminen selvitysalueella on esitetty seikkaperäisesti erillisraportissa. Lajiesiintymien sijainnit on esitetty YVA-selostuksen liitekartassa 17. Kaavoitusvaiheessa uhanalaisesiintymätiedot tarkistettiin laajemmalta alueelta kuin YVA-selostusvaiheessa (Lapin ympäristökeskus, Pekka Herva 16.10.2009). Osayleiskaavan rajauksen sisälle ei kuitenkaan sijoittunut uusia, YVAselostuksessa huomioimattomia esiintymiä. Selvitysalueella esiintyy useita vankan suojelustatuksen omaavia putkilokasvilajeja, mm. kolme luontodirektiivin liitteen IV b lajia (laaksoarho, lapinleinikki, lettorikko). Luontodirektiivin liitteiden II ja IV lajit ovat EU:n tärkeinä pitämiä lajeja. Liitteen IV lajit edellyttävät tiukkaa suojelua. Kasvilajien kohdalla suojelu tarkoittaa, että lajien esiintymäpaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Kiellosta on mahdollista hakea poikkeusta. Laaksoarho, lapinleinikki ja lettorikko ovat myös rauhoitettuja lajeja (luonnonsuojelulaki 42 ). Kasvilajin rauhoitus kieltää kasvin tai sen osien poimimisen tai hävittämisen. Selvitysalueella on havaittu 13 valtakunnallisesti uhanalaisen putkilokasvi-, sammal- ja sienilajin esiintymää (pohjannoidanlukko, lettosara, tunturihärkki, serpentiinipikkutervakko, lapinnätä, laaksoarho, lettorikko, kalkkilähdesammal, erakkokääpä, kalkkikääpä, pohjanrypykkä, pursukääpä, sirppikääpä). Luonnonsuojelulain 46 mukaan on määrätty uhanalaisiksi lajit, joiden luontainen säilyminen Suomessa on vaarantunut. Valtakunnallisesti uhanalaiset lajit on lueteltu luonnonsuojeluasetuksessa. Luonnonsuojelulainsäädännössä ei kuitenkaan ole esitetty uhainalaisille lajeille suojeluvaateita. Esiintymät on huomioitava maankäytön suunnittelussa osana luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä. Uhanalaisten lajien kansainvälinen IUCN-luokitus on esitetty tarkemmin erillisraportissa. Uhanalaisista lajeista osa on luokiteltu luonnonsuojelulain 47 :n nojalla erityisesti suojeltaviksi lajeiksi (selvitysalueella tunturihärkki, serpentiinipikkutervakko, lapinnätä, kalkkikääpä). Näiden lajien säilymiselle tärkeää esiintymispaikkaa ei saa hävittää eikä heikentää. Kiellosta on mahdollista hakea poikkeusta. Erityisesti suojeltavien lajien esiintymät keskittyvät osayleiskaavan alueella serpentiinikivien alueelle, aluerajaukset on esitetty kaavakartalla Lapin ympäristökeskuksen kesällä 2009 tekemien inventointien mukaisina. Lapin ympäristökeskus valmistelee näille rajauksille erityisesti suojeltavien lajien rajauspäätöksiä (Pekka Herva 28.10.2009). Edellä mainittujen voimakkaan suojelustatuksen omaavien lajien lisäksi selvitysalueella on havaittu useita silmälläpidettäviä (ei uhanalaisia) ja/tai alueellisesti uhanalaisia kasvi-, jäkälä- ja sienilajeja. Alueella esiintyy myös useita Suomen kansainvälisiin vastuulajeihin kuuluvia lajeja. Vastuulajeja ovat lajit, joiden säilymisessä Suomella voidaan katsoa olevan merkittävä kansainvälinen vastuu. Uhanalaisten lajien sekä kansainvälisten vastuulajien esiintymien säilyminen on pyrittävä turvaamaan maankäytön suunnittelussa. Alueellisesti uhanalaisten ja silmälläpidettävien lajien sekä kansainvälisten vastuulajien esiintymien säilyminen on pyrittävä turvaamaan maankäytön suunnittelussa osana luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä. Hankealueen huomioitavat lajit ovat erityisesti rantavyöhykkeiden, kallioalueiden, soiden, rantojen ja niittyjen lajistoa. Lajiesiintymät keskittyvät muutamalle alueelle. Karbonatiittimassiivin alueella esiintyvät kalkinsuosijoista lettorikko ja kalkkilähdesammal. Lisäksi alueella esiintyy mm. laaksoarhoa ja noidanlukkoja. Karbonatiittialueen länsi-lounaispuolella ultraemäksinen serpentiniittikivien alueella esiintyy serpentiinilajien (lapinnätä, serpentiinipikkutervakko, tunturihärkki) lisäksi mm. ruokopuntarpäätä. Kolmas huomioitavien lajien esiintymäkeskittymä on Yli-Nuortti

23 Nuorttijoen varsi, jossa kasvaa huomattavan runsaasti laaksoarhoa ja jonkin verran ketonoidanlukkoa. Edellä mainittujen alueiden lisäksi huomioitavaa lajistoa on runsaasti Törmäojan Natura 2000 -alueella sekä sen eteläpuolisilla metsäalueilla. Tälle alueelle sekä Urho Kekkosen kansallispuiston eteläosiin keskittyvät vanhaa metsää indikoivan kääpälajiston esiintymät. Tulppiossa sijaitsevan vanhan tukkikämpän pihakedolla puolestaan kasvaa runsaasti noidanlukkoja. Soklin alueen metsät ovat metsätalouden käytössä ja hakkuita alueella on tehty laajalti. Monessa kohtaa maisemassa avautuu pitkiä näkymälinjoja suurten avohakkuuaukeiden vuoksi. Vain laaksojen matalat metsät ovat säästyneet tehometsätaloudelta ja luonnonmukaisinta kasvillisuus onkin soiden ja kosteikkojen ympäristössä. 13.2 ELÄIMISTÖ Soklin kaivoshankealueen maaeläimistö on tyypillistä itäisen Lapin lajistoa, johon kuuluu sekä eteläisiä lajeja (mm. hirvi, metsämyyrä) että selvästi pohjoisille alueille ominaisia lajeja (esim. lapinmyyrä). Alueella tavataan myös karhuja, susia ja ahmoja. Suurpetojen määrät ovat viime vuosina jonkin verran kasvaneet. Karhu ja susi kuuluvat luontodirektiivin IV a-lajeihin, joilla on tiukat suojelumääräykset. Jokihelmisimpukan eli raakun (Margaritifera margaritifera) esiintymisestä hankealueen ja sen lähivesistöissä on niukasti tutkimustietoa. Luonnontieteellisen keskusmuseon/wwf:n jokihelmisimpukkaryhmä tutki 1992 Sotajokea sen alajuoksulla parin kilometrin matkalta. Lapin ympäristökeskuksen tutkimusryhmä inventoi heinäkuussa 2008 Ainijärven laskujoen järvestä Yli- Nuortin yhtymäkohtaan saakka. Luonnontieteellisen keskusmuseon arkistotietojen mukaan Yli- Nuortin yläjuoksulla on tehty inventointeja. Raakkuja ei ole löydetty. Alueella on kuusi IUCN:n uhanalaisuusluokituksen mukaista silmälläpidettävää tai puutteellisesti tunnettua pohjaeläinlajia. YVA-työn yhteydessä laaditussa selvityksessä Soklissa yksittäisten kohteiden juoksuhämähäkki- (yht. 20 lajia, 7 022 yksilöä) ja kovakuoriaisyhteisöjen (yht. 410 lajia) lajimäärät olivat tavanomaisia suhteessa muihin Metsä-Lapin alueisiin. YVA-menettelyn yhteydessä laaditussa kartoituksessa ei alueelta löydetty jokihelmisimpukkaa tai viitteitä sen esiintymisestä. Nuorttijoen vesistöalueella on tehty sähkökoekalastuksia Soklin kaivoshankkeeseen liittyen v. 1987 1989 (Pohjois-Suomen Vesitutkimustoimisto 1988a ja b, 1990) sekä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen toimesta v. 1993, 2004 ja 2007 (Aalto 1996, Erkinaro 2008). Vesistöalueen kalasto on koostunut pääasiassa taimenesta ja kymmenpiikistä. Muita harvakseltaan saatuja kalalajeja ovat olleet harjus, mutu ja made. Madetta on saatu satunnaisesti vain Yli-Nuortista ja Sokliojasta. Soklin kaivoksen hankealueen v. 2008 tehtyjen laskentojen sekä olemassa olevien havaintotietojen perusteella linnustollisesti merkittävimmät alueet sijoittuvat alueen soille sekä Loitsanalammen ympäristöön. Linnustoon kuuluu metsien yleislajeja sekä havumetsien tyypillisiä lajeja kuten järripeippo, pajulintu, urpiainen, vihervarpunen, laulurastas, punatulkku ja hiiripöllö. Toisaalta myös levinneisyydeltään selvästi pohjoisia lajeja kuten vesipääsky ja sinirinta pesivät alueella. Hankealueen soilla tavataan muutto- ja pesimäaikoina monipuolista kahlaajalajistoa, joista tyypillisimpiä ovat liro, valkoviklo ja pikkukuovi. Myös suokukko ja metsähanhi asuttavat Soklin lähialueiden soita. Yhtenäisiä laajempia vesialueita hankealueella on verraten vähän. Karbonaattimassiivin alueella sijaitsevalla Loitsanalammella, Kemihaaraan johtavan tien itäpuolella olevalla Marjalammella ja Tulppion pohjoispuolella sijaitsevalla vanhalla rikastushiekka-altaalla tavataan ajoittain runsaasti vesilintuja kuten tukkasotka, telkkä, haapana, tavi, sinisorsa ja tukkakoskelo. Myös uivelo kuuluu Soklin alueen pesimälajistoon. Metsäkanalintujen kannat ovat pienentyneet myös Soklin alueella viime vuosina. Metson ja teeren kannat ovat riistanhoitoyhdistyksen tietojen mukaan pienentyneet havaittavasti. Tosin Värriön-Yli-Nuortin välisen talvijälkilinjan pitkäaikaistulosten mukaan metson esiintymistiheys on kasvanut 1960-lukuun nähden 2000-luvulle tultaessa selvästi (Pohjonen 2008). Riekkoa ei ole Savukosken riistanhoitoyhdistyksen tietojen mukaan tavattu Soklin alueella enää vuoden 2006 jälkeen.