1(22) Maatalouden kehittämisohjelma Ohjelmaluonnos KH 9.5.2011
2(22) Sisällys 1. Johdanto 3 2. Salon maatalouden erityispiirteet ja kilpailukyky suhteessa tärkeimpiin kilpailija-alueisiin 4 2.1 Lähtötilanne 4 2.2 Salon maatalous 4 2.3 Maatalouspolitiikan muutokset 9 3. Toimintaympäristöanalyysi 9 3.1 Maatalousliiketoiminnan analyysi 9 3.2 Taloudellisen ja sosiaalisen toimintaympäristön muutos 10 4. Maatalouden sisäinen analyysi 11 4.1 Fyysiset resurssit 11 4.2 Taloudelliset resurssit 11 4.3 Inhimilliset resurssit 12 5. Kehittämisen painopisteet 13 5.1 Lähtötilanne 13 5.2 Visio vuodelle 2020 13 5.3 Kaksi kehittämislinjaa 14 5.3.1 Intensiivinen maatalous-salo 14 5.3.2 Mahdollisuuksien maatalous-salo 15 6. Toimenpiteet 16 6.1 Osaamisen lisääminen 16 6.2 Yhteistyön ja verkostoitumisen hyödyntäminen ja kehittäminen 18 7. Toimenpiteiden toteuttaminen 20 8. Seuranta 21 Tiivistelmä 21 Lähteet 22 Ohjelma on laadittu Salon seudun koheesio- ja kilpailukykyohjelman (KOKO) tuella.
3(22) 1. Johdanto Salon kaupungin visiota toteutetaan muun muassa ohjelmien avulla. Maatalouden kehittämisohjelman laatiminen aloitettiin syksyllä 2010 kaupunginhallituksen päätöksellä ja Salon seudun koheesio- ja kilpailukykyohjelman (KOKO) tuella. Ohjelmaluonnoksen laadintaan kutsuttiin kaupunginjohtajan nimeämä laaja asiantuntijaryhmä, joka viidessä työkokouksessaan keskusteli Salon maatalouden toimintaympäristöstä ja tulevaisuudesta, linjasi kehittämisen suunnan sekä muotoili maatalouden kehittämiselle kaupungin vision toteutusta tukevan tavoitteen ja toimenpide-ehdotukset. Työn tueksi järjestettiin tammikuussa 2011 seminaari maatalouden tulevaisuuden näkymistä. Ohjelman laatimisessa hyödynnettiin myös alueen maaseutuyrittäjille syksyllä 2010 tehdyn kyselyn tuloksia. Asiantuntijatyön tuloksena syntyvä ohjelmaluonnokseen pyydetään lausunnot kesän 2011 aikana ja ohjelma käsitellään kaupunginhallituksessa ja valtuustossa syksyn 2011 aikana. Asiantuntijaryhmä: Jaakko Halkilahti (puheenjohtaja) Eija Hagelberg Sirkka-Liisa Jokinen Mikko Jussila Tero Mikkola Marjaana Mänkäri Matti Murto Paavo Myllymäki Jaakko Nieminen Riitta Nieminen Ilkka Uusitalo Timo Alhoke, Salon kaupunki Kirsti Lepistö, Salon kaupunki Irma Nieminen, Salon kaupunki Jarmo Peltola, Yrityssalo Oy Anita Silanterä (sihteeri), Salon kaupunki Asiantuntijaryhmän työtä ovat tukeneet konsultit Juha Suonpää ja Kalle Leino Heikura ja Leinosta sekä tutkija Minna Väre MTT:stä (Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus).
4(22) 2. Salon maatalouden erityispiirteet ja kilpailukyky suhteessa tärkeimpiin kilpailija-alueisiin 2.1 Lähtötilanne Maatalouden merkitys Salon kaupungin alueella on huomattava. Salo oli myyntilukujen perusteella maan suurin viljantuottaja ja toiseksi suurin muiden kasvien tuottaja vuonna 2009. Maatalouden kokonaismyyntitulot olivat Salossa maan kolmanneksi suurimmat. Sikatalouden, munantuotannon ja metsätaloustulojen perusteella Salo sijoittui 10 suurimman kunnan joukkoon. Maatalous on alueella merkittävä työllistäjä suoraan ja välillisesti. Maa- ja elintarviketalouden tulevaisuuteen vaikuttavat merkittävästi ilmastonmuutos, maataloustuotteiden maailmankaupan vapautuminen sekä tukirakenteessa tehtävät muutokset. Salo oli vuonna 2009 maan suurin maataloustukien saaja. Vuonna 2010 maatalouden tukia maksettiin alueelle noin 41 miljoonaa euroa. Myyntitulot olivat lähes samansuuruiset. Päätökset tulotukien muutoksista vaikuttavat olennaisesti alueen maatilatalousyrittäjyyden haasteisiin. Maatalouden kehittämisohjelman laadinta on nähty Salossa tarpeelliseksi paitsi elinkeinon tärkeyden myös maa- ja elinkeinotalouteen kohdistuvien muutospaineiden vuoksi. 2.2 Salon maatalous Salon kaupungista tuli vuoden 2009 alussa yksi Etelä-Suomen 1 merkittävimmistä maatalousalueista, kun kymmenen alueen kuntaa liittyi yhteen. Salon kaupungin alueella toimi vuonna 2010 noin 1200 maatilaa (tukea hakeneet tilat). Peltoa Salon kaupungin alueella on yhteensä 56 000 hehtaaria mikä on noin 30 prosenttia alueen pinta-alasta. Suomessa oli vuonna 2010 viljeltyä peltoa yhteensä 2,2 miljoonaa hehtaaria, josta 1,1 miljoonaa hehtaaria oli Etelä-Suomessa. Salon peltoala vastaa noin 2,5 prosenttia koko maan ja 4,9 prosenttia Etelä-Suomen peltoalasta. Koko maan peltoalasta noin puolet sijaitsee Etelä- Suomessa. Maatilojen lukumäärä väheni erityisesti ensimmäisinä EU-jäsenyysvuosina. Viimeisen 15 vuoden aikana tukea hakeneiden tilojen lukumäärä on Salossa vähentynyt lähes 40 prosenttia eli keskimäärin 3,3 prosenttia vuodessa. Tilamäärä on vähentynyt nopeammin kuin Etelä-Suomessa tai koko maassa, jossa tiloista on vastaavana aikana lopettanut keskimäärin 33 prosenttia (2,8 prosenttia /vuodessa). Tilamäärän vähentyessä niiden keskikoko on kasvanut. Kun alueen maatilojen keskikoko oli vuonna 1995 noin 29 hehtaaria, oli se vuoteen 2010 mennessä kasvanut jo yli 47 hehtaariin. Alueen tilojen keskikoko on siten selvästi suurempi kuin Etelä-Suomessa (39 ha/tila) tai koko maassa keskimäärin (36 ha/tila). Tilat ovat kasvattaneet peltoalaansa paitsi ostamalla myös vuokraamalla lisämaata. Viljelyssä olevasta pellosta oli Salossa vuokrattua lähes 30 prosenttia vuonna 2010. Vuokrapeltoa oli siten keskimäärin 14 hehtaaria tilaa kohti. Myös Etelä-Suomessa vuokrapeltoa oli lähes 14 hehtaaria ja koko maassa 13 hehtaaria tilaa kohti, eli jopa 35 prosenttia peltoalasta oli vuokrattua. Tilakoon kasvun myötä pienten tilojen lukumäärä on vähentynyt ja isompien tilojen määrä ja osuus tiloista kasvanut. Erityisesti suurten, yli 100 hehtaarin tilojen lukumäärä on 1 Etelä-Suomi tarkoittaa tässä joko Uudenmaan, Varsinais-Suomen, Satakunnan, Hämeen, Pirkanmaan, Kaakkois-Suomen ja Ahvenanmaan ELY-keskusten tai Uudenmaan, Varsinais-Suomen, Satakunnan, Kanta-Hämeen, Pirkanmaan, Päijät-Hämeen, Kymenlaakson, Etelä-Karjalan, Itä-Uusimaan ja Ahvenanmaan maakuntien aluetta.
5(22) kasvanut. Salon maatilat ovatkin painottuneet selvästi suurempiin tilakokoluokkiin kuin Etelä-Suomen tai koko maan tilat keskimäärin. Taulukko 1. Maatilojen lukumäärän kehitys tilakokoluokittain nykyisen Salon alueella. 1-10 ha 11-20 ha 21-40 ha 41-60 ha 61-100 ha 101- ha Yhteensä 1995 481 442 546 235 154 54 1912 2000 316 275 426 214 201 77 1509 2010 233 181 273 157 204 118 1166 Taulukko 2. Tilojen jakauma tilakokoluokkiin Salossa, Etelä-Suomessa ja koko maan alueella, prosenttia. Salo Etelä-Suomi Koko maa 1995 2010 2010 1995 2010 Peltoala % % % % % <10 ha 25,2 20,0 18,6 24,0 20,5 10-20 ha 23,1 15,5 19,8 32,3 21,3 20-100 ha 48,9 54,4 53,8 42,9 52,1 >100 ha 2,8 10,1 7,8 0,8 6,1 Keskipeltoala, ha/tila 29,3 47,2 39,0 22,8 36,5 Yhtenä syynä tilamäärän vähenemiseen on sukupolvenvaihdosten väheneminen. Samalla myös viljelijöiden keski-ikä on noussut. Salolaisten viljelijöiden ikäjakauma vastaa suunnilleen Etelä-Suomen ja koko maan viljelijöiden ikäjakaumaa. Kuvio 1. Viljelijöiden ikäjakauma Salossa, Etelä-Suomen alueella ja koko maassa vuonna 2009. Pohjoisen sijainnin takia maamme kasvintuotanto on keskittynyt Etelä-Suomeen, jossa noin kolme neljäsosaa tiloista on kasvinviljelytiloja. Suotuisien viljelyolosuhteiden ansiosta Salon alueen maatalous on erityisen keskittynyt kasvinviljelyyn ja kasvinviljelytilojen osuus onkin yli 80 prosenttia alueen tiloista. Lähes 54 prosenttia alueen tiloista ilmoitti vuonna 2010 tuotantosuunnakseen viljanviljelyn. Erikoiskasvituotannon (mallasohra, peruna, sokerijuurikas ym.) tuotantosuunnakseen ilmoitti 17 prosenttia tiloista. Kasvihuone- ja avomaan puutarhatuotantotiloja oli yhteensä noin 7 prosenttia alueen tiloista. Muita kasveja (esim. heinää) tuotti noin 5 prosenttia tiloista. Erityisesti erikoiskasvi- ja kasvihuonetilojen osuus tiloista on Salon alueella suurempi kuin Etelä-Suomessa keskimäärin. Salossa oli vuonna 2010 luonnonmukaisen tuotannon tiloja 49. Tilojen yhteinen peltoala oli 2370 hehtaaria, jolloin tilan keskikoko oli 48 hehtaaria.
6(22) Kuvio 2. Tilojen lukumäärä Salossa tuotantosuunnittain vuonna 2010. Tärkeimmät viljelykasvit ovat vehnä, rypsi, mallasohra ja kaura. Määrät ovat merkittäviä myös valtakunnallisesti. Salon alueen rapsin viljelyala muodosti vuonna 2010 noin 10 prosenttia maan kokonaisviljelyalasta. Samoin lähes 8 prosenttia mallasohran, 7 prosenttia vehnän ja 5 prosenttia rypsin kokonaisviljelyalasta sijaitsi Salon seudulla. Vaikka sokerijuurikkaan viljelyala on vähentynyt viime vuosina kaupungin alueella sijainneen sokeritehtaan toiminnan lopettamisen jälkeen, on sen osuus viljelyalasta edelleen yli 4 prosenttia. Määrä vastaa noin 16 prosenttia koko maan sokerijuurikasalasta. Alueen viljan myyntitulot ovatkin maan suurimmat ja muiden kasvien (mm. sokerijuurikas) myyntitulot maan toiseksi suurimmat. Noin neljäsosaa alueen viljelyalasta on kesantoa, luonnonhoitopeltoa ja eri-ikäistä nurmea. Kuvio 3. Eri kasvien viljelyalat (ha) Salossa vuonna 2010.
7(22) Avomaalla viljeltävistä puutarhakasveista merkittävimmät viljelyyn käytetyllä pinta-alalla mitattuna ovat avomaankurkku, porkkana, lanttu ja sipuli. Marjoista merkittävin pintaalaltaan on mansikka ja hedelmistä omena. Kuvio 4. Eräiden puutarhakasvien viljelypinta-aloja (ha) vuonna 2010 Salossa. Myös sian- ja lampaanlihantuotanto sekä siipikarjatalous ovat keskittyneet Etelä- Suomeen. Salon alueen tiloista hiukan yli 3 prosenttia oli sikatiloja ja 1 prosenttia siipikarjatiloja vuonna 2010. Lypsykarjatiloja oli vajaa 6 prosenttia ja muita nautakarjatiloja reilut 2 prosenttia alueen tiloista. Hevostiloja oli lähes 3 prosenttia ja lammas- ja vuohitiloja vajaa 1 prosenttia alueen tiloista. Muun tuotannon (esim. maatilamatkailu) ilmoitti tuotantosuunnakseen lähes 1 prosenttia alueen tiloista. Tuotantorakenne vastaa suunnilleen Etelä-Suomen suuralueen tuotantorakennetta, paitsi lypsykarja- ja nautatilojen osalta, joiden osuus on selvästi pienempi kuin Etelä-Suomessa keskimäärin. Tästä huolimatta Salo on tuotantomäärillä mitattuna Etelä-Suomen 3. suurin naudanlihantuottaja sekä 7. suurin maidon sekä sian- ja lampaanlihantuottaja.
8(22) Kartta 1. Salon tilakeskukset ja pellot.
9(22) 2.3 Maatalouspolitiikan muutokset Maa- ja elintarviketalouden tulevaisuuteen vaikuttavat merkittävästi ilmastonmuutos, maataloustuotteiden maailmankaupan vapautuminen sekä maatalouden tukirakenteessa tehtävät muutokset. MTT:n (Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus) raportissa asiantuntijat nostavat esiin viisi Suomen maa- ja elintarviketaloudelle keskeistä asiaa (Niemi, J. & Rikkonen, P. 2010): - maatilayritysten kannattavuuden kehitys - EU:n yhteisen maatalouspolitiikan painoarvo EU:n toiminnassa ja kansallisen liikkumavaran käyttömahdollisuus - EU:n maatalousbudjetin määrärahan toteuma rahoituskaudelle 2014 2020 - kotimaisten elintarvikkeiden osuuden väheneminen ruoankulutuksessa tuontielintarvikkeiden lisääntyessä - maatalouden ympäristökuormituksen hallinta erityisesti fosforikuormituksen osalta. EU:n yhteinen maatalouspolitiikka on jatkuvasti muutospaineiden alla. Muutosten vaikutuksia paikallistasolla on kuitenkin vaikea arvioida. Maatalousyrittäjät joutuvatkin kehittämään toimintaansa tulevaisuuteen liittyvästä epävarmuudesta huolimatta sekä sopeutumaan kulloinkin vallitseviin olosuhteisiin. 3. Toimintaympäristöanalyysi 3.1 Maatalousliiketoiminnan analyysi Nykyisen Salon kaupungin alue todettiin maantieteellisen ja ilmastollisen sijaintinsa puolesta Suomen parhaimpiin lukeutuvaksi maatalousalueeksi. Suuret väestökeskittymät, jalostava elintarviketeollisuus sekä maataloudelle tuotantopanoksia tuottava teollisuus ovat suhteellisen lähellä. Salon kaupungin alueella sijaitsee kuitenkin ainoastaan yksi maatalouteen linkittyvä suurehko teollisuusyritys. Tällaisten yritysten saaminen kaupungin alueelle ei lähivuosina myöskään ole todennäköistä, sillä elintarvike- ja tuotantopanosteollisuudella on enemmänkin tarve karsia kuin lisätä toimipisteidensä määrää. Tällä ei kuitenkaan Salon alueen maatilayrityksiä ajatellen ole kielteisiä vaikutuksia, koska lähialueiden teollisuuslaitosten kilpailukyky on hyvä ja niihin panostettu merkittävästi viime vuosina. Kuten ensimmäisessä osiossa on kuvattu, on Salon maatalous muun Etelä-Suomen maataloutta selkeästi kasvinviljelypainotteisempaa. Kasvinviljelyn voidaan sanoa olevan keskimääräistä intensiivisempää, vaikka suuri osa kasvinviljelytiloista onkin osa-aikaisia. Kasvinviljely tuottaa selkeästi laatutuotetta, mutta tuotteen laatu ei ole kasvattanut sen markkina-arvoa. Nykyinen kasvinviljely alueella tuottaakin muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta laatua bulkkituotannon tarpeisiin ja sen hinnalla. Kasvinviljelytilojen suureen osuuteen on useampiakin historiallisia syitä. Alueen tiloilla sokerijuurikkaan viljely oli vahvaa niin kauan kuin Salossa toimi oma sokeritehdas. Sokerijuurikkaan hyvä kannattavuus mahdollisti peltoalaltaan pienempienkin tilojen suuntautumisen kasvinviljelyyn. Ilmasto mahdollistaa alueen suurehkon puutarhatuotannon, jonka kannattavuus on ollut viljantuotantoa parempi. Sokerijuurikkaan tuotanto alueella on selkeästi vähentynyt, mikä lisää rakennekehityksen tarvetta. Sen sijaan puutarhatalouden edellytykset alueella ovat edelleenkin vahvat, ja erikoiskasviviljelyssä olisi mahdollisuuksia nykyistä laajempaan tuotantoon.
10(22) Oman piirteensä maatilayritysten tuotantosuuntiin ja päätoimisuuden asteeseen on tuonut Salon alueen viimeisten vuosikymmenten aikana voimakkaasti kehittynyt teollisuus ja muu elinkeinoelämä. Maatalouden ulkopuolisia työpaikkoja on ollut tarjolla runsaasti, jolloin tilojen vastaus tuotannon kehittämispaineeseen on ollut toisen tai molempienkin yrittäjien työllistyminen tilan ulkopuolelle. Tämä on mahdollistanut viljelyn jatkamisen pienemmilläkin tiloilla. Intensiivisen kasvinviljelyn ohessa Salon alueella on myös vahvaa kotieläintuotantoa. Varsinkin maidon- ja naudanlihantuotannossa mutta myös sikataloudessa Salo on Varsinais-Suomen mittakaavassa merkittävä alue. Kotieläintalouden tilalukumäärissä trendi on kuitenkin pitkään ollut laskeva, vaikka se ei tuotannon määrissä vielä olekaan näkynyt. Salonkin alueen kotieläintilojen lopettamisvauhti lienee tulevaisuudessa valtakunnallista tasoa. Koska alueella on runsaasti käytettävissä olevaa peltoa, on kotieläintuotannon kehittäminen ja lisääminen nähty yhtenä alueen maatalouden kehittämissuuntana. 3.2 Taloudellisen ja sosiaalisen toimintaympäristön muutos Salon myönteinen yritysilmapiiri nähtiin positiivisena asiana maatalouden kehittymisen kannalta. Luottamus kaupungin toimenpiteiden myönteiseen vaikutukseen maataloudessa on vahva. Erittäin tärkeänä nähtiin, että kaupunki omilla päätöksillään (esimerkiksi kaavoitus, ympäristöohjeet, hygieniamääräykset, hankinnat, toimipisteiden karsinnat, rakentamismääräykset, maksut ja taksat) tukee Salon maatalouden kilpailukykyä. Maaseututoimi koettiin hyvin toimivaksi organisaatioksi, jonka palvelun laatu on entisestään parantunut kuntaliitoksen myötä. Useat selvitykset ovat osoittaneet, että kuluttajat haluavat eettisesti ja ympäristönäkökohdat huomioiden tuotettua laadukasta lähiruokaa. Valitettavasti tämä ei ole vastaavalla osuudella näkynyt kuluttajien ostokäyttäytymisessä tai vähittäiskaupan tarjonnassa. Aivan viime aikoina on Salossa (SaloFood) ja Salon lähialueella (Loimaa) saatu päänavauksia paikallisten tuotteiden markkinoillepääsyssä. Kuluttajien toiveet ja ennusteet ostokäyttäytymisen muutoksista ovat tärkeitä ja huomioitavia tekijöitä. Kysyntälähtöinen lähi- tai luomuruoan tuotannon lisäys voi olla merkittävä kehityskohde. Myös perinteisen maataloustuotannon sisällä erilaistuvat tuotantomenetelmät mahdollistavat kuluttajille laajempia valintamahdollisuuksia (mm. lattiakanalat). Lähiruoasta puhuttaessa on muistettava, että Salon alueella tuotettu ruoka on lähiruokaa myös pääkaupunkiseudulla ja Turussa. Vaikka asenteet maataloutta kohtaan ovatkin parantuneet parinkymmenen vuoden takaisesta aallonpohjasta, ei maataloutta edelleenkään pidetä tulevaisuuden kasvualana. Tämä vaikeuttaa mm. ammattitaitoisen työvoiman saantia maatiloille. Muiden väestöryhmien etääntyminen maatilojen arkielämästä johtaa ristiriitatilanteisiin mm. uusia kotieläininvestointeja suunniteltaessa. Maatalouden avautuminen ympäröivälle yhteiskunnalle nähtiinkin asiantuntijaryhmässä tärkeänä seikkana, niin asenteiden kuin paikallisten tuotteiden markkinoiden takia. Ympäristönsuojelun vaatimukset ovat tiukentuneet. Maatalouden kehittämisessä on otettava huomioon myös Saaristomeren tila ja Salon peltojen eroosioherkkyys. Maatalouden ympäristöpanostukset tulisi saada paremmin yleiseen tietoisuuteen. Salon alueen maaseudulla on merkittävä kulttuurimaisema-arvo, jota voidaan hyödyntää imagorakentamisessa. Jokinotkoissa ja ranta-alueissa nähtiin tuotantopotentiaalia, jonka käyttöä voidaan
11(22) tehostaa esim. lihantuotannon erikoistuotteiden kehittämisessä paikallisen pienjalostuksen kanssa. Ilmastonmuutos pidentää kasvukautta, mutta sen muita vaikutuksia maatalouteen on vaikea arvioida. Bioenergian käytön kasvutavoitteet luovat mahdollisuuksia uuteen liiketoimintaan mm. kaupungin kiinteistöjen energianhuollossa. Tämä saattaa osaltaan helpottaa uusien kotieläinyksiköiden sijoittamista alueelle. Ravinteiden kierrätyksessä tulee päästä mahdollisimman tehokkaaseen lopputulokseen, jolle Salon suuri peltopinta-alaosuus antaa hyvän pohjan. Kaiken kaikkiaan valtakunnallisen tason ohjeistukset ympäristötoimessa nähtiin riittävinä myös Salossa, jotta paikallisten maatalousyritysten kilpailukyky säilyy. Samoin pidettiin tärkeänä, että mm. pienjalostuksen aloittamista ja laajentamista ei vaikeutettaisi kaupungin omilla säädöksillä. 4. Maatalouden sisäinen analyysi 4.1 Fyysiset resurssit Salo on maantieteellisesti ja ilmastollisesti Suomen parhaita tuotantoalueita. Tilusrakenne tiloilla on pääosin hyvä, vaikka vuokrapellot sijaitsevatkin usein kaukana tilakeskuksesta. Alueen nykyiset päätuotteet, laadukkaasti ja kilpailukykyisesti tuotettu vilja ja öljykasvit, ovat merkittäviä tuotteita myös tulevaisuudessa. Maan kasvukunnon ylläpidolla tulee varmistaa kilpailukykyisen satotason säilyminen. Yksipuolinen viljanviljely ja vuokrapeltojen suurehko osuus saattavat vaarantaa maan kasvukunnon ylläpitoa. Viljelykiertoa tulisikin kaikin tavoin pystyä monipuolistamaan, mm. tilojen välisen yhteistyön kautta. Osalla tuotantoaan merkittävästi laajentaneista tiloista on vieraan työvoiman saatavuus noussut ongelmaksi. Kasvinviljelytiloilla työn kausiluontoisuus vähentää työn kiinnostavuutta entisestään. Alueen sijainti lähellä etelärannikkoa mahdollistaa ulkomaisen työvoiman käytön. Ammattitaitoa vaativissa vastuunalaisissa tehtävissä ja esimiestyössä kaivataan lisää hyvin koulutettua ja osaavaa työvoimaa. 4.2 Taloudelliset resurssit Maatalouden kannattavuus on kaikkien tuotantosuuntien osalta koko maassa heikko. Varsinaissuomalainen maatalous on historiallisesti ollut menestyvää ja alue muuta maata vauraampaa. Vakaat, pinta-alaltaan keskimääräistä suuremmat tilat, ovat antaneet vahvan pohjan elinkeinon kehittämiselle. Toisaalta historia aiheuttaa haasteita. Vakaa aika, joka alkoi maataloustulolain voimaantulosta 1950-luvulla ja joka käytännössä päättyi vasta EU-jäsenyyteen 1995, on antanut osalle tiloista väärää turvallisuuden tunnetta. Jos tilan toiminnan kehittäminen tuona aikana ei taloudellisesti ollut välttämätöntä, on toimintakulttuurin muutos nyt vaikeaa. Riskinottohalua ei ole riittävästi. Kilpailu tärkeimmästä tuotantopanoksesta, pellosta, johtaa kestämättömiin hintoihin niin myynti- kuin vuokramarkkinoillakin. Kilpailuun vaikuttavat osaltaan kotieläintilojen parempi hehtaaritukitaso ja osa-aikaviljelijän mahdollisuudet rahoittaa peltoviljelyä tilan ulkopuolisilla tuloilla. Erot kansallisen tuen järjestelmissä vaikuttavat maatalouden kilpailuedellytyksiin.
12(22) Tuotannon ylläpito ja kehittäminen vaatii erittäin vahvan panostuksen tilan talouden ja tuotannon johtamiseen. Kannattavuuden parantamisessa yhtenä keskeisimpänä keinona nähtiin yhteistyön lisääminen. Useamman tilan taloudellisten resurssien yhdistäminen jakaa riskejä, pienentää yksikkökustannuksia, tuo yrityksiin osaamista sekä pienentää kiinteitä kuluja tuotantopanosten paremman käyttöasteen kautta. Esimerkiksi täysin uuden kotieläintuotantoyrityksen perustaminen on nykyään taloudellisesti niin mittava investointi, että vain harvat tilat pystyvät sen itsenäisesti toteuttamaan. 4.3 Inhimilliset resurssit Perinteet ja arvot ovat suuri voimavara alueen maatiloilla. Kyselytutkimuksessa nousi esiin vastaajien taloudellisesta kannattavuudesta riippumattomat arvot, jotka osaltaan tukevat tilojen kehittämistä lyhyen tähtäimen taloudellisista näkökohdista riippumatta. Omaa työtä maatilalla arvostetaan ja oma panostus sukupolvien ketjuun tuntuu tärkeältä. Monilla tiloilla on kuitenkin suuri epävarmuus jatkajasta. Tämä estää tilan määrätietoisen kehittämisen ja sen myötä kilpailukyvyn säilymisen tulevaisuudessa. Alueella osataan kasvintuotanto hyvin. Yhteydet maatalouden koulutus- ja tutkimusorganisaatioihin ovat kuitenkin ohuet, eikä uusia mahdollisuuksia hyödynnetä riittävästi. Sukupolvenvaihdokset ja niiden myötä tapahtuva yrittäjien koulutustason nousu poistaa ongelmaa. Puutteita nähtiin lisäksi johtamisen, strategisen suunnittelun ja markkinoiden lukemisen osaamisessa. Alueen tiloilla tukien osuus tilojen rahavirroista on hiukan muuta maata korkeampi. Tämä voi kannustaa jatkajan puutteen ohella - osaa tiloista ns. näennäisviljelyyn, joka antaa hetkeksi tarpeellisen toimeentulon, mutta on pitkällä tähtäimellä kuihtumisen tie. Tällaisissa tapauksissa tilanteen saattaisi pelastaa yhteistyö muiden maatilayritysten kanssa. Varsinkin toimintaansa voimakkaasti kehittäneillä tiloilla nähtiin olemassa oleva vaara henkisestä uupumisesta. Toisaalta ekstensiivisillä tiloilla taas motivaation puutetta epäiltiin vahvana syyllisenä nykyiseen tilanteeseen johtaneena tekijänä. Varsinkin uupuminen on suuri uhka paitsi yksittäiselle maatalousyritykselle myös koko elinkeinolle. Jos yleisesti on yhdistettävissä maatilayrityksen voimakas kehittäminen muutaman vuoden päästä seuraavaan uupumiseen, on se omiaan nostamaan investointikynnystä entistä korkeammalle. Tätä ongelmaa pystyisi merkittävästi vähentämään tehokkaalla yhteistyöllä ja verkostoitumisella tuotantotoiminnassa. Myös lomituspalveluiden toimivuuden varmistaminen ja niiden kehittäminen vastaamaan nykyistä tehokasta tuotantoa on tärkeää. Kyselytutkimuksen perusteella salolaiset viljelijät kokivat erilaiset verkostot tärkeiksi yritykselleen ja halusivat oppia tuntemaan alueen muita yrittäjiä paremmin. Verkostoituminen koettiin kuitenkin melko hankalaksi ja aikaa siihen oli vaikea löytää. Erityisen tärkeänä yrittäjät pitivät aloittelevien yrittäjien mentorointia ja verkostoitumisen tukemista. Juuri aloittaneet yrittäjät myös kokivat verkostoitumisen tärkeämmäksi kuin pitempään yrittäjänä toimineet ja aikoivat lisätä yhteistyötä lähivuosina muita useammin.
13(22) 5. Kehittämisen painopisteet 5.1 Lähtötilanne Jo ohjelmatyön alusta alkaen on tullut selväksi, että Salon maatalouden rakenne on hyvin monipuolinen. Kuten jo aiemmin on todettu, on alueella runsaasti Salon pitkäaikaista hyvää työllisyyttä hyödyntäneitä osa-aikaisia maatiloja. Lisäksi alueella on maantieteellisiä eroja, joka on sopeuttanut tiloja kunkin alueen olosuhteiden mukaan (esim. puutarhatalous, lypsykarjatalous). Asiantuntijaryhmän kokoamisessa on pyritty laajaan edustavuuteen, joten on selvää että eri jäsenten visiot Salon maatalouden tulevaisuudesta poikkeavat toisistaan. Salon kaupunki on kuntaliitosten myötä kasvanut 60 maatilan tiiviistä taajamasta yli 1 200 maatilan suuren painoarvon maatalousalueeksi. Tämän sisäistäminen vaatii aikaa ja perehtymistä kaikilta osapuolilta. Maatalous on kaupungin kaikessa päätöksenteossa huomioitava elinkeinon nykyisen merkityksen vaatimalla vakavuudella. 5.2 Visio vuodelle 2020 Toimintaympäristöanalyysin johtopäätösten ja asiantuntijaryhmän tahtotilan toteuttamiseksi alueen maataloudelle on valittu kaksi tasavertaista kehittämislinjaa. Linjojen toteutumiseksi asetettiin tähtäin vuoteen 2020. Linjojen tavoitteisiin liittyviä toimenpiteitä käsitellään kohdassa 6.
14(22) 5.3 Kaksi kehittämislinjaa 5.3.1 Intensiivinen maatalous-salo Kehittämislinjan tavoitteena on jo nyt tehokkaan ja kilpailukykyisen maataloustuotannon toimintaedellytysten turvaaminen ja tuotannon edelleen laajentaminen. Alueen merkitys suurena kasvinviljelykeskittymänä tunnustetaan, mutta tavoitteena on maataloustuotannon arvon nostaminen myös kotieläintaloutta kehittämällä ja laajentamalla. On muistettava, että tehokas tuotanto voi - ja sen tulee - olla eettisesti ja ympäristön kannalta kestävää. Uudessa tuotantoyksikössä ympäristötoimenpiteet ja eläinten hyvinvointi ovat käytännössä jopa helpommin toteutettavissa kuin perinteisen kokoluokan maatalousyrityksessä. Maatalouden tehokas harjoittaminen ja luomutuotanto eivät myöskään ole toistensa vastakohtia. Luomutuotannon ehdot eivät poissulje tilan kehittämistä ja laajentamista. Itse asiassa luomutuotteiden kasvavaan kysyntään pystytään vastaamaan ainoastaan luomutuotantoyksiköiden kokoa ja tuotannon tehokkuutta kasvattamalla. Niin kasvin- kuin kotieläintuotannossakin toiminnan kannattavuus on tällä hetkellä heikko. Tuotteiden hintataso määräytymiseen vaikuttaminen on varsinkin lyhyellä aikavälillä vaikeaa. Kaikki mahdollisuudet koko elintarvikeketjun arvonnousun oikeudenmukaisempaan tulonjakoon on silti käytettävä hyväksi. Sopimustuotantoa ja alkutuotteen erilaistamista kehittämällä elintarviketeollisuuden brändituotteiden muita tuotteita korkeampi hinnoittelu tulisi pystyä siirtämään laadukkaan raaka-aineen tuottajalle asti. Salon alueella se merkitsee ennen kaikkea viljan ja öljykasvien laadun merkityksen korostamista tuotantosopimuksissa ja hinnoittelussa. Tärkeimmäksi ja nopeimmin kannattavuutta parantavaksi tekijäksi muodostuu tuotantokustannusten alentaminen. Suuri osa tuotannon yksikkökustannuksista aiheutuu kiinteistä kustannuksista. Intensiivisessä maataloudessa paine yksikkökustannusten alentamiseen johtaa vääjäämättä tuotantopanosten tehokkaampaan käyttöön ja siten suurempaan yksikkökokoon. Maatilayritysten kasvu tulee sallia ja sitä tulee edistää. Olemassa olevien kotieläinyritysten laajentamiseen ja uusien, riittävän kokoluokan kotieläinyritysten perustamiseen tulee kannustaa. Rakennekehitys tulee kuitenkin toteuttaa hallitusti ja taloudellista kannattavuutta painottaen. Tärkeää ei ole yrityskoon kasvu vaan yrityksen arvon kasvu. Toimintaa laajennettaessa ja uusia tuotantoyksiköitä perustettaessa tulee ennakkoluulottomasti etsiä uusia vaihtoehtoja mm. kotieläintilojen ja kasvinviljelytilojen yhteistyöstä. Pellon hinta- ja vuokratason tulisi olla lähempänä tuottoarvoa. Lisäpellon hankinnan tarvetta saadaan vähennettyä verkostoitumista kehittämällä - esimerkiksi kasvinviljelytilojen ja kotieläintilojen välisen rehuntuotanto- ja lannanlevitysyhteistoiminnan avulla. Tehokkaan maataloustuotannon edelleen kehittäminen on asutusrakenteeltaan tiiviillä Salon alueella haasteellista. Koko kaupungin alueella maatalouden edellyttämä perusinfrastruktuuri tulee luonnollisesti pitää riittävässä kunnossa. Tähän liittyy mm. tie- ja tietoliikenneverkostosta sekä vesihuollosta huolehtiminen. Suuremmat kotieläinyksiköt aiheuttavat liikenteen kasvua haja-asutusalueen teillä, joka on otettava huomioon esimerkiksi maaseututaajamien kevyen liikenteen väylien lisäämisessä. Samoin veden käyttöön tehostuvalla kotieläintuotannolla saattaa olla suuriakin paikallisia vaikutuksia. Vesijohtoverkostoja uusittaessa ja rakennettaessa ne onkin mitoitettava mahdollisen tulevan käytön mukaan riittäviksi. Erityisesti kotieläintuotannon laajentamisessa on riski yrittäjien ja ympäröivän muun asutuksen etujen ristiriidasta suuri. Tiiviistä haja-asutuksesta huolimatta paikkoja laajenevalle kotieläintuotannolle lienee riittävästi. Tuotantotoiminnan luonteesta johtuen kotieläintaloutta ei voi ohjata tietyille tiiviisti rakennetuille alueille perinteisen teollisuuden tapaan. Riski eläintautien leviämisestä ja kotieläintuotannon kiinteä yhteys peltoon edellyttävät, että yksiköiden ympärillä on riittävästi tilaa. Kaupungin tuleekin varmistaa, että alueen rakennetta kehitettäessä laajenevan maatalouden tarpeet huomioidaan.
15(22) 5.3.2 Mahdollisuuksien maatalous-salo Kehittämislinjan tavoitteena on tukea maatiloja, joiden yritystoiminta voi suuntautua muille kuin perinteisille maatalouden toimialoille. Tällainen yritystoiminta edellyttää useimmiten vastuuta pidemmästä osasta arvoketjua kuin tavanomainen, raaka-ainetta elintarviketeollisuudelle tuottava maatalous. Intensiivisen maatalouden kehittämislinjasta tämän sektorin erottaa ensisijaisesti vastuu tuotteiden markkinoinnista. Mahdollisuuksien maatalous-salon toimialoja ei voida täsmällisesti rajata, mutta niitä ovat mm. elintarvikkeiden jatkojalostus erikoistuotteiksi, palvelujen tuottaminen muille maatiloille tai maatalouden ulkopuolelle (esim. koneurakointi), virkistys ja matkailupalveluiden tuottaminen ja energian tuotanto. Salon erikoisuus, jokivarsien ja ranta-alueiden perinnemaisemat, mahdollistavat lähes luomustatuksen omaavien erikoistuotteiden sekä loma- ja virkistyspalvelujen kehittämisen. Salon sijainti ja väestötiheys mahdollistaa erikoistuotteiden ja -palvelujen markkinoinnin vaativalle kuluttajaryhmälle, mm. lähiruokana laajalla alueella. Lähellä tuotettujen elintarvikkeiden tarjontaa on mahdollista lisätä myös julkiselle sektorille, varsinkin jos tuottajat tekevät yhteistyötä riittävän kattavan tuotevalikoiman saamiseksi. Markkinoiden luominen ja uusien tuotanto- ja kaupallistamiskonseptien kehittäminen voi kuitenkin olla aikaa vievää ja toiminta saattaa kääntyä kannattavaksi vasta vuosien kuluttua aloittamisesta. Avauksen paikallisten markkinoiden käynnistämiseksi on tehnyt Yrityssalon vetämä SaloFood, joka on Salon alueen paikallisia tuotteita ja tuottajia esittelevä pientuottajien yhteinen sivusto. Intensiivisen maatalouden kehittämislinjan toteutuminen tuo mukanaan lisääntyvää kysyntää koneurakointiin ja perusmaatalouden palveluyrityksille. Maatalouden laajentuessa eivät yrittäjien resurssit enää riitä kaiken tuotantotoiminnan hoitamiseen itse. Koneurakointi tai työvoimapalveluiden tarjonta maatalouden liitännäiselinkeinona on tuttua, mutta standardien ja sopimusmallien puute sekä lyhyet perinteet ovat estäneet liiketoiminnan kehittymistä tällä alueella. Intensiivisen maatalouden kehittämislinjan mukainen kehitys antaa mahdollisuuden (ja edellyttää) ammattimaisen ja liiketoiminnallisesti kannattavan toiminnan luomiseen tälle sektorille. Muun muassa metalliteollisuuden alihankinta on tietyillä alueilla Suomessa merkittävä maatalouden sivuelinkeino. Talouskasvun kääntyessä jyrkempään nousuun myös teollisuuden työvoiman tarve kasvanee taas. On todennäköistä, että uusiutuvan energian käyttö tulee jatkuvasti lisääntymään ja sen käyttöön luodaan yleisesti kannustimia, joiden vaikutus voi realisoitua nopeastikin. Uusiutuvan energian tuottaminen lannasta, puusta, oljesta, peltoenergiakasveista jne. luo maataloudelle uusia yritystoimintamahdollisuuksia. Energia-alan kehittämishankkeita on Salonkin alueella käynnissä useita. Uusien liiketoimintakonseptien tukeminen edellyttää toimenpiteitä yritysten markkinoinnin tukemiseksi ja helpottamiseksi. Hyvä idea voi tukehtua markkinointiosaamisen puutteeseen tai markkinoinnin kalleuteen. Välittäjä- tai kehittäjäorganisaatio voi auttaa yrityksiä löytämään asiakkaita tai verkostoitumaan toistensa kanssa.
16(22) 6. Toimenpiteet Toimenpiteet voidaan jakaa selkeästi kahteen luokkaan: osaamisen parantaminen ja yhteistyön hyödyntäminen ja kehittäminen. 6.1 Osaamisen lisääminen Yrittäjien ammattitaito Salon alueen tehokas maataloustuotanto osoittaa, että maatalousyrittäjien ammattitaito on hyvällä tasolla. Uutta tietoa niin kasvin- kuin kotieläintuotannossakin tuotetaan kuitenkin jatkuvasti, ja on tärkeää varmistaa tuotannollisen ammattitaidon säilyminen kärkiluokassa. Yhtenä tärkeimmistä osaamisen kehittämisen alueista pidettiin liiketoiminta- ja yritysjohtamista. Laajentavissa perinteisen maatalouden yksiköissä yrittäjän tehtävät painottuvat entistä enemmän yrityksen johtamiseen. Rutiiniluontoiseen tuotantotoimintaan etsitään yrityksen ulkopuolista työvoimaa. Kannattavan maatilayrityksen ehdoton perusta on tuotantosuunnasta riippumatta, että tilan tuotos on mahdollisimman korkea. Se ei kuitenkaan nykyaikana riitä. Korkean tuotoksen antamat menestymisen edellytykset pystytään entistä helpommin hukkaamaan huonolla yritysjohta-
17(22) misella. Maatilaa on entistä enemmän pyrittävä johtamaan kuin mitä tahansa liikeyritystä. Erityisen haastavaa johtaminen on tiloilla, joilla kehitetään uutta yritystoimintaa ja joilla tuotteiden jatkojalostus ja markkinointi hoidetaan suurelta osin oman toiminnan kautta. Uuden yritystoiminnan ja tuotannon laajentamisen riskinhallinta on osa yritysjohtamista. Tämä merkitsee vahinkoriskeihin varautumisen lisäksi liiketoimintaan ja jaksamiseen liittyvien riskien huomioon ottamista. Viimeisien vuosien aikana maataloustuotteiden hinnat ovat vaihdelleet ennennäkemättömän voimakkaasti. Esimerkiksi oikein valittu vuoden 2009 sadon markkinointiajankohta saattoi lähes kaksinkertaistaa sadosta saatavan myyntituoton. Markkinoiden käyttäytymisen ennakoiminen ja on maataloudessa uusi, mutta yhä merkittävämpi, johtamisen osa-alue. Tuotteiden hintasuojaukseen tarvitaan korkeatasoista koulutusta ja sopivia välineitä. Riittävää ammatillista osaamista on etsittävä myös Suomen rajojen ulkopuolelta. Jalostavan teollisuuden verkostot ja ulkomaisiin messutapahtumiin järjestettävät matkat helpottavat tiedonhankinnan laajentamista. Ulkomaisia neuvojia on mahdollista käyttää yhteistyökumppanien resurssien puitteissa myös tilakohtaisessa neuvonnassa. Yritysneuvonta ja vertaistuki Joukkokoulutusten lisäksi tärkeänä pidetään mahdollisuutta tilakohtaiseen konsultointiin. Tällaiselle toiminnalle tulisi luoda valmis toimintamalli, joka madaltaisi kynnystä ulkopuolisen näkemyksen pyytämiseen suunnitelluista toimenpiteistä. Kokonaan uusia sivuelinkeinoja suunnitteleville maatiloille on palvelutarjontaa mm. Yrityssalon ja ELY-keskuksen kautta. Monet maaseudun kehittämishankkeet tarjoavat tilakohtaista neuvontaa. Haasteena on saada yrittäjä itse sitoutumaan täysipainoisesti tilakohtaiseen kehitystyöhön. Yhdeksi yritysneuvonnan ja tilakohtaisen konsultoinnin teemaksi nostetaan vastuullisuusja ympäristöasiat. Ympäristötiedon käytännön soveltaminen, ympäristötukien hallinnolliset kysymykset, eläinten hyvinvointi, tuotteiden laatutakuu ja työhyvinvointi ovat asioita, joissa tarvitaan lisäosaamista. Hyviä tuloksia on saatu myös tilaryhmätoiminnasta, jossa saman tuotantosuunnan tiloista muodostetaan pienryhmiä. Pienryhmätoiminta tähtää virheistä oppimiseen, hyvien käytäntöjen levittämiseen sekä mahdollisesti tiiviimmän yhteistyön kehittymiseen myös tuotannollisessa toiminnassa. Pienryhmätoiminta edellyttää osallistujiltaan avointa suhtautumista ryhmän työskentelytapaan ja ehdotonta luottamuksellisuutta ryhmän sisällä. Hyviä käytäntöjä voidaan lanseerata myös joukkokoulutuksissa esimerkkien avulla, mutta asian käsittely jää silloin pinnallisemmaksi. Ammattitaitoinen työvoima Selkeästi oma erityistarpeensa on työvoiman kouluttamistarve. Yhteistyössä maaseutuoppilaitosten tai aikuiskoulutuskeskusten kanssa tulisi järjestää alasta kiinnostuneille täsmäkoulutuksia ja kehittää mm. oppisopimustoimintaa. Kiinnostusta maatalousalaa kohtaan tulisi lisätä mm. seuraavassa osiossa esitettyjen keinojen avulla.
18(22) 6.2 Yhteistyön ja verkostoitumisen hyödyntäminen ja kehittäminen Yhteistyön lisääminen Perinteisesti maatilayrittäminen on perustunut itsenäisiin perheviljelmiin, jotka mahdollisimman pitkälle ovat pyrkineet suoriutumaan yrityksen kaikista tuotantovaiheista itse. Kasvavat yksikkökoot, koneisiin ja rakennuksiin sitoutuvan pääomakustannusten kasvu, kiristyvä kilpailu ja yritysmäisesti hoidettujen sivuelinkeinojen lisääntyminen ovat esimerkkejä tekijöistä, jotka vaativat yhteistoiminnan ja verkostoitumisen syventämistä. Kaikessa yhteistoiminnassa ja verkostoitumisessa on kyse toiminnasta, jolla pyritään parempaan tulokseen kuin yksin toimimalla. Nopeasti kehittyvässä verkostotaloudessa yhä harvempi maatila pystyy toimimaan ja ennen kaikkea menestymään yksin. Salon alue on historiallisesti vakaata ja taloudellisesti menestynyttä maatalousaluetta, jossa maatilojen yrityskulttuuriin ei perinteisesti kuulu vahva yhteistoiminnallisuus. Kyselytutkimuksen perusteella tilat kokivat yhteistyön lisäämisen tärkeäksi, mutta vaikeaksi. Yhteistoiminnan ja verkostoitumisen lisäämiseen tähtäävä toiminta onkin aloitettava perusteista; toimintamallin periaatteiden ja hyödyntämisen sisäistämisen varmistamisella. Yhdessä toimimisen malli on myytävä salolaisille maatalousyrittäjille osoittamalla yhteistoiminnan selkeät hyödyt. Yhdessä yrittämisen riskejä voidaan minimoida mm. yritysmuotojen järkevällä valinnalla ja kirjallisilla yhteistyösopimuksilla. Verkostojen syntyä tulisi myös aktivoida tilakohtaisesti käyttäen hyväksi mm. maaseututoimen paikallistuntemusta. Mentoroinnista on hyötyä erityisesti yrityksen muutosvaiheen läpiviennissä, kuten sukupolvenvaihdostilanteessa, investointia tai uutta yritystoimintaa suunniteltaessa. Näissä tilanteissa kokeneemman henkilön mielipiteet, kannustus, perusteltu kritiikki ja omien verkostojen hyödyntäminen ohjaa yrittäjän ajatuksia oikeaan suuntaan. Toiminnan käynnistämisessä tulisi hyödyntää muualta yritysmaailmasta saatuja kokemuksia ja hyviä käytäntöjä. Maatalouden sidosryhmäyhteistyön kehittämiseen nähtiin tarvetta. Säännölliset tapaamiset mm. rahoittajien, maatalouskaupan, yrittäjäyhdistysten ja kaupungin edustajien kanssa auttaisivat verkostoitumisessa oman alan ulkopuolelle. Näille ryhmille tulisi myös suoraan suunnata tiedotusta maatalouden ajankohtaisista asioista. Maatilayritysten ja muiden alueen pienyritysten väliset tapaamiset ja teematapahtumat mahdollistaisivat suorien kontaktien muodostamisen mahdollisiin uusiin asiakkaisiin. Keskeisimmistä sidosryhmistä olisi mahdollista kehittää järjestäytynyt organisaatio, joka tukisi mm. koulutusten järjestämistä ja erilaisten teematapahtumien läpivientiä. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus Jokioisissa sekä Helsingin ja Turun yliopistojen läheisyys tulisi hyödyntää paremmin. Tutkimuksen jalkauttaminen ja koulutusyhteistyö viljelijöiden pelloille ja tutkimustulosten nopeampi hyödynnettävyys toisivat kilpailuetua alueen maatiloille.
19(22) Tunnettuus ja viestintä Väestön vieraantuminen maataloudesta saattaa aiheuttaa turhia ja suhteettomia mittasuhteita saavia erimielisyyksiä maatilayrittäjien ja esim. vapaa-ajanasukkaiden välille. Maatalouden suuren taloudellisen ja työllistävän merkityksen saattaminen etenkin kantasalolaisten tietoisuuteen johtaa ympäröivän maaseudun arvostuksen nostamiseen. Maatalouden ja maaseudun tunnettavuutta tulisi lisätä kaikin käytettävissä olevin keinoin. Nopein tapa on saada alueen tiedotusvälineisiin maataloutta positiivisessa sävyssä käsitteleviä artikkeleita, esimerkiksi juttusarja salolaisista maatiloista. Artikkeleiden tulee olla ammattitaitoisesti valmisteltuja ja hyvin taustoitettuja. Avoin ja riittävän ajoissa tehty tiedottaminen saattaa antaa ympäröivälle yhteisölle tarpeellista aikaa totuttautua esim. tulevaan kotieläinyksikön laajentamiseen. Myös yksittäisen maatilan tiedottamisella on usein positiivisia vaikutuksia; lähinaapureiden postilaatikkoon pudotettu tiedote muutaman päivän päästä alkavasta lietteen levityksestä tuskin lisää naapureiden kielteistä suhtautumista asiaan. Maatalouden tunnettavuutta ja myös kiinnostavuutta tulevana työskentelyalana toivottiin lisättävän aktiivisella yhteistyöllä alueen koulujen kanssa. Hyviä kokemuksia on saatu kummitilatoiminnasta, jossa koululuokka säännöllisesti vierailee kummitilallaan ja tilan yrittäjät vastaavasti käyvät oppitunneilla kertomassa tilan työvaiheista. Maa- ja metsätalouden kurssien tarjoaminen lukioiden valinnaisaineeksi tulisi selvittää. Koululaisille tulisi järjestää mahdollisuus suorittaa työelämään tutustumisjaksoja myös maatiloilla. Koulujen ammatinvalinnan- ja opintoohjaajia tulisi tutustuttaa maatalouteen elinkeinona, jotta maataloutta osattaisiin markkinoida oppilaille mahdollisena tulevana työpaikkana. Nuorison tutustumista maatalouteen edesauttaisi myös 4H-toiminnan elvyttäminen.
20(22) Toimenpiteiden yhteenveto: 7. Toimenpiteiden toteuttaminen Maatalouden kehittäminen ei voi tapahtua pelkästään erillisten projektien tai kehittämistoimien kautta, vaan ohjelman tavoitteet tulee huomioida kaikkien toimialojen päätöksenteossa muun muassa jo käytössä olevan päätösten ennakkoarviointimallin avulla. Osaamisen parantaminen sekä verkostoitumisen ja yhteistyön lisäämisen kehittäminen vaatii monien sidosryhmien sitouttamista. Erityisen tärkeää on maatalousyrittäjien oma panostus kehittämistyöhön omien järjestöjensä piirissä. Lähes kaikki tässä ohjelmassa suositetut toimenpiteet on mahdollista toteuttaa jo olemassa olevien organisaatioiden kautta. Kehittämistyön alkuvaiheessa tarvittaisiinkin vain melko lyhytaikaista resursointia tehtävien jakamiseksi ja ohjeistamiseksi sekä organisaatioiden sitouttamiseksi. Kaupungin maaseututoimi on merkittävin koko maatalousyrittäjäkenttään yhteydessä oleva taho. Maaseututoimen tehtävät ovat suurelta osin lakisääteisiä, eikä kaupunki voi vaikuttaa niiden sisältöön. Tehtäviensä kautta maaseututoimen henkilöstölle on kuitenkin kertynyt asiantuntemusta alueen maatalousyrittäjyyden luonteesta ja kehittämispotentiaalista. Maaseututoimen koulutusta ja rekrytointeja on kuitenkin suunnattava elinkeinon kehittämiseen painottuvaksi. Yrityssalo tarjoaa kattavasti tässä kehittämisohjelmassa ehdotettuja kehittämispalveluja kaikille toimialoille. Yrityssalon Maaseudun yrityspalvelupiste on maaseutuyrittäjyydelle
21(22) merkittävä palveluntarjoaja. Yrityssalon palveluiden kautta on jo nyt mahdollista hoitaa suuri osa vaadituista toimenpiteistä. Tieto Yrityssalon palveluista tulee saada maatilayrittäjien tietoon. Kuvio 2. Maatalouden yhteistyöverkosto Salossa 8. Seuranta Kaupunginhallitus nimeää seurantaryhmän arvioimaan ohjelman toteutumista. Tiivistelmä Vuonna 2009 kymmenen kuntaa liittyi yhteen uudeksi Salon kaupungiksi ja syntyi Suomen suurin maatalouskaupunki. Uusi Salo oli syntyvuonnaan Suomen suurin viljantuottaja ja maataloustukien saaja. Maatalouden taloudellisen ja työllistävän merkityksen viestittämiseksi, elinkeinon kehittämistarpeiden kartoittamiseksi ja kaupungin vision toteuttamiseksi Salon kaupunki kutsui laajan asiantuntijaryhmän laatimaan Salon maatalouden kehittämisohjelmaa. Ohjelmatyön tuloksena syntyi Salon maatalouden visio: Vuonna 2020 Salo on Suomen tunnetuin ja arvostetuin maatalouskaupunki. Salon maatalous hyödyntää erinomaiset resurssinsa niin, että Salossa voidaan tuottaa rohkeasti, tehokkaasti, kannattavasti ja ympäristöystävällisesti kuluttajan ja teollisuuden haluamia tuotteita ja palveluita.
22(22) Ohjelman laatimiseksi asiantuntijaryhmä keskusteli maatalouden toimintaympäristöön liittyvistä tekijöistä sekä Salon maatalouden sisäisistä resursseista. Ilmastonmuutos, maailmankaupan vapautuminen, muutokset maatalouden tukirakenteessa ja EU:n maatalouspolitiikan muutospaineet vaikuttavat merkittävästi tulevaisuuden maataloustuotantoon. Salon maatalouden rakenne on monipuolinen ja alueella on runsaasti hyvää työllisyyttä hyödyntäneitä osa-aikaisia maatiloja. Salossa maatalous on muun Etelä-Suomen maataloutta selkeästi kasvinviljelypainotteisempaa. Nauta- ja lypsykarjatilojen osuus on pienempi kuin Etelä-Suomessa keskimäärin, joten kotieläintuotannon kehittäminen ja lisääminen nähtiin yhtenä alueen maatalouden kehittämissuuntana. Myös erikoiskasviviljelyssä on mahdollisuuksia nykyistä laajempaan tuotantoon. Kuluttajien toiveet ja ennusteet ostokäyttäytymisen muutoksista ovat tärkeitä huomioitavia tekijöitä. Kysyntälähtöinen lähi- tai luomuruoan tuotannon lisäys voi olla merkittävä kehityskohde. Maatalouden avautumista ympäröivälle yhteiskunnalle pidettiin tärkeänä, niin asenteiden kuin paikallisten tuotteiden markkinoiden takia. Tuotannon ylläpito ja kehittäminen vaatii erittäin vahvaa panostusta tilan talouden ja tuotannon johtamiseen. Yhteistyön lisääminen nähtiin yhtenä keinona kannattavuuden parantamiseen. Omaa työtä maatilalla arvostetaan ja oma panostus sukupolvien ketjuun tuntuu tärkeältä. Monilla tiloilla epävarmuus jatkajasta estää tilan määrätietoisen kehittämisen ja sen myötä kilpailukyvyn säilymisen tulevaisuudessa. Ammattitaitoisen työvoiman saatavuudesta huolehtiminen ja yrittäjän jaksamisen tukeminen nähtiin tärkeiksi. Vision toteuttamiseksi valittiin kaksi kehittämislinjaa: 1. intensiivinen maatalous-salo, jossa tavoitteena on tuottaa raaka-aineita elintarviketeollisuudelle, ja 2. mahdollisuuksien maatalous-salo, jossa yrittäjällä on vastuu tuotteen markkinoinnista ja suuremmasta osasta tuotteen arvoketjua. Asiantuntijaryhmä määritteli toimenpiteitä, joilla vision toteutumista voidaan tukea. Toimenpiteiden toteuttaminen edellyttää laaja-alaista yhteistyötä erityisesti maatalousyrittäjien, Yrityssalo Oy:n ja Salon kaupungin kesken. Toimenpiteet kohdistuvat osaamisen lisäämiseen sekä yhteistyön kehittämiseen. Tarvitaan toimenpiteitä yrittäjien ammattitaidon, yritysneuvonnan ja vertaistuen, ammattitaitoisen työvoiman saatavuuden ja yhteistyön lisäämiseksi sekä tunnettuuden parantamiseksi. Maatalouden kehittämisohjelman toteutumista seurataan. Lähteet Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus Tike. Maatalouden rakenne-tilastot sekä maidon- ja lihantuotantotilastot. http://www.maataloustilastot.fi Maaseutuvirasto Mavi. Maaseutuelinkeinohallinnon tietojärjestelmä. Niemi, J. & Ahstedt, J. (toim.) 2011. Suomen maatalous ja maaseutuelinkeinot 2011. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus. Julkaisuja. Käsikirjoitus. Niemi, J. & Rikkonen, P. (toim.) 2010. Maatalouspoliittisen toimintaympäristön ennakointi. Miten käy kotimaisen elintarvikeketjun? MTT Raportti 7: 123 s. http://www.mtt.fi/mttraportti/pdf/mttraportti7.pdf Rantamäki-Lahtinen, L. 2011. Yrittäjänä maaseudulla. Salon ja Someron maaseutuyrittäjien näkemyksiä tulevaisuudesta ja omista mahdollisuuksistaan vastata haasteisiin. MTT Raportti. Käsikirjoitus.