Syöpä Suomessa 2006 EERO PUKKALA RISTO SANKILA MATTI RAUTALAHTI

Syöpä Suomessa 2006 EERO PUKKALA RISTO SANKILA MATTI RAUTALAHTI Syöpäjärjestöjen julkaisuja 2006

Kirjoittajat: Eero Pukkala, Risto Sankila, Matti Rautalahti Taitto: Kirsi-Marja Puuras Kannen kuva: Eeva Mehto ISBN 952-99737-3-X (nid.) ISBN 952-99737-4-8 (PDF) Suomen Syöpäyhdistyksen julkaisuja nro 71 Kustantaja: Suomen Syöpäyhdistys Painopaikka: Miktor, Helsinki 2006 Tähän kirjaan viitataan seuraavasti: Pukkala E, Sankila R, Rautalahti M. Syöpä Suomessa 2006. Suomen Syöpäyhdistyksen julkaisuja nro 71. Suomen Syöpäyhdistys, Helsinki 2006.

Syöpä Suomessa 2006 EERO PUKKALA RISTO SANKILA MATTI RAUTALAHTI

Esipuhe Syöpä Suomessa 2006 pyrkii antamaan tasapainoisen, luotettavan ja Suomen oloihin sovitetun kuvan syövän esiintymisestä, syistä ja ehkäisyn mahdollisuuksista. Kirjassa esitetyt tiedot pohjautuvat suurelta osin Suomessa tehdyn tutkimustyön tuloksiin. Tämä on ollut mahdollista jo yli 50 vuoden ajan syöpäilmoitusten tekijäin laadukkaan ja kattavan työn ja Syöpärekisterin henkilökunnan arvokkaan panoksen ansiosta. Syöpätauteja koskeva perustietietämys on koottu ja esitetty sekä terveydenhuollon ammattihenkilöstöä että muita syöpäasioista kiinnostuneita varten. Kirjaa voidaan myös käyttää tietolähteenä oppilaitoksissa ja erilaisilla kursseilla. Siitä ilmestyy jo yhdestoista painos. Syövän yleisyys ja siinä tapahtuneet muutokset tunnetaan Suomessa poikkeuksellisen pitkältä ajanjaksolta. Tiedon avulla Syöpärekisterissä on tehty runsaasti tutkimustyötä syöpätautien vaaratekijöiden löytämiseksi, syövän ennalta ehkäisemiseksi ja varhaiseksi toteamiseksi väestöstä. Tutkimustulokset on tarkoitettu käytettäviksi asukkaiden hyödyksi Suomessa ja palvelemaan koko ihmiskuntaa maailmanlaajuisesti. Suomessa ja muissa Pohjoismaissa tällaisen tutkimustyön edellytykset ovat poikkeuksellisen hyvät. Näiden edellytysten hyväksikäyttö ja turvaaminen vastaisuudessa voidaankin katsoa suorastaan kansainväliseksi velvollisuudeksi. Helsingissä marraskuussa 2006 Timo Hakulinen Professori Suomen Syöpärekisterin johtaja 3

Sisältö Johdanto...7 Kirjan tavoitteet Kiitokset Suomen Syöpärekisteri Syöpätautien rekisteröinti Yksilön tietosuoja Syövän synty Syövän yleisyys Suomessa...11 Yleisimmät syöpämuodot Syövän yleisyyden muutokset Miesten ja naisten sairastuvuuserot Syöpään sairastuminen ja ikä Sukupolvien väliset erot Alueellinen vaihtelu Syövän vaaratekijät...31 Tupakka ja alkoholi Ravinto Lisääntyminen ja hormonit Infektiot Säteily Asuinympäristön saasteet Sosioekonominen asema Periytyvyys ja monisyöpäisyys Syöpä ja muut sairaudet Syöpävaarojen vertailua Syöpäseulonnat...48 Kohdunkaulan syövän seulonta Rintasyövän seulonta Eturauhassyövän seulonta Muiden syöpien seulonnat Eloonjääminen syöpätaudeissa...52 Suhteelliset elossaololuvut Elossaoloajan pituuteen vaikuttavia tekijöitä Menetetyt elinvuodet Syöpä tulevaisuudessa...59 Syövän määrä 2000-luvulla Kehitykseen vaikuttaminen Kirjallisuusviitteet...69 5

6

Johdanto KIRJAN TAVOITTEET Kirja käsittelee syövän esiintymistä Suomessa. Tavoitteena on välittää syöpää koskevaa asiallista tietoa niille, jotka joutuvat työssään tai opiskelussaan tekemisiin syöpätautien kanssa tai ovat niistä muuten kiinnostuneita. Kirjassa kuvataan syöpätautien yleisyyttä eri väestöryhmissä, syöpävaaraan vaikuttavia tekijöitä, joukkotarkastuksia syövän esi- ja varhaisvaiheiden löytämiseksi, syöpäpotilaiden eloonjäämistä sekä ennusteita syövän esiintyvyydestä tulevaisuudessa. Kirja perustuu valtaosin Suomen Syöpärekisterin rekisteröinti- ja tutkimustyön tuloksiin. Monet taulukoiden ja kuvien tiedot on tuotettu erikseen tätä julkaisua varten. Käsillä oleva kirja pohjautuu aiemmin kolmenatoista painoksena (suomeksi 1982-2003, ruotsiksi 1986-1991) yhteensä 100 000 kappaleena julkaistuun Syöpä Suomessa -kirjaseen, jonka ensimmäisen version (Pukkala ym. 1982) kirjoituksessa keskeinen rooli on ollut nykyisin Tampereen ja Oulun yliopistoissa professoreina toimivilla Arja Rimpelällä ja Esa Läärällä. Nyt käsillä olevasta painoksesta ovat vastanneet tilastojohtaja Eero Pukkala ja ylilääkäri Risto Sankila Syöpärekisteristä sekä Suomen Syöpäyhdistyksen ylilääkäri Matti Rautalahti. Vaikka suuri osa kuvista, taulukoista ja tekstiaineksesta on muuttunut, perusrakenne on yhä sama kuin vuoden 1982 ensimmäisessä painoksessa, jonka silloinen lääkintöhallitus lähetti mm. kaikille Suomen lääkäreille. Monet sisällölliset seikat toki muuttuvat painoksesta toiseen: tilastot ovat tuoreimmilta mahdollisilta vuosilta ja viittauksia on myös aivan viime vuosina julkistettuihin tutkimustuloksiin. KIITOKSET Saimme arvokasta apua lukuisilta Syöpärekisterin tutkijoilta. Ahti Anttila, joukkotarkastusrekisterin tutkimusjohtaja, auttoi kohdunkaulan ja rintasyövän seulontoja koskevan tekstin ajantasaistuksessa, ja joukkotarkastusrekisterin johtaja Nea Malila uudisti muiden syöpien seulonnoista kertovaa tekstiä. Pentti Kyyrönen ja Arun Pokhrel tekivät uudentyyppiset tilastolliset analyysit, joilla elossaololuvut saatiin ai- 7

empaa paremmin kuvastamaan tämänhetkisten potilaiden ennustetta. Suomen Akatemian rahoituksella Suomen Syöpärekisterissä työskentelevä Tadeusz Dyba laati puolestaan kirjaamme uudet, ajantasaiset ennusteet syöpäilmaantuvuudesta tulevina vuosina. Anssi Auvinen, joka Syöpärekisteriuransa jälkeen toimii mm. tutkimusprofessorina Säteilyturvakeskuksessa, laati asiantuntevan pohjan säteilyn ja syövän välisistä yhteyksistä kertovalle tekstille. Raha-automaattiyhdistys on tukenut tätä työtä, ja ammatteihin liittyvän syöpävaaran tutkimiseen on saatu Työsuojelurahaston rahoitusta. SUOMEN SYÖPÄREKISTERI Suomen Syöpärekisteri on syöpätautien tilastollinen ja epidemiologinen tutkimuslaitos, joka perustettiin vuonna 1952. Vuonna 2006 Syöpärekisterissä työskentelee päätoimisesti 20 työntekijää, mm. lääketieteen, epidemiologian ja tilastotieteen tuntijoita. Lisäksi käynnissä oleviin hankkeisiin osallistuu vaihteleva määrä tilapäisiä tutkijoita. Syöpärekisterin perusrahoituksesta vastaa Suomen Syöpäyhdistys, joka saa tätä tarkoitusta varten tukea raha-automaattivaroista. Yksittäisiä tutkimuksia rahoitetaan enenevässä määrin myös erillisin tutkimussopimuksin. Suomen Syöpärekisteri 1) tuottaa tietoja syöpäongelman laajuudesta ja odotettavissa olevista muutoksista, 2) tuottaa valtakunnallisia ja alueittaisia syöpään sairastuneiden potilaiden eloonjäämislukuja syövänhoitoyksiköiden hoitotulosten vertailukohdaksi, 3) toimii asiantuntijaelimenä syöpätautien epidemiologiaan liittyvissä kysymyksissä ja joukkotarkastusten ja muiden syöväntorjuntatoimien suunnittelussa, arvioi näiden toimien vaikuttavuutta sekä 4) tutkii syöpäongelmaa - mm. syövän syitä ja hoitojen vaikuttavuutta - epidemiologisin ja tilastollisin menetelmin, tarjoaa ulkopuolisille tutkijoille aineistoja ja auttaa heitä tutkimusten suunnittelussa ja toteutuksessa. SYÖPÄTAUTIEN REKISTERÖINTI Syöpätautien rekisteröinti Suomessa aloitettiin maanlaajuisesti vuonna 1953. Silloin lääkintöhallitus pyysi kiertokirjeessään jokaista Suomessa toimivaa lääkäriä, sairaalaa ja laboratoriota ilmoittamaan kaikki tietoonsa tulleet syöpätapaukset tai sellaiseksi epäillyt syöpätilastoon, jota ylläpidetään Suomen Syöpärekisterissä. Vuodesta 1961 syöpäilmoitusten lähettäminen on ollut pakollista. 8

Lääkäreiltä, sairaaloista ja laboratorioista saapuvista syöpäilmoituksista sekä Tilastokeskuksesta saatavista kuolintodistustiedoista muokataan tilastolliseen käyttöön soveltuva tietokanta, josta tuotetaan taulukoita ja muita yhteenvetoja mm. julkaistavaksi Syöpärekisterin raportteina ja osana Suomen ja Euroopan Unionin virallisia tilastoja. Syöpärekisteritiedosto sisältää tiedot periaatteessa kaikista Suomessa todetuista uusista syövistä ja syöpäkuolemista vuodesta 1953 lähtien. Rekisterin kattavuus kiinteiden kasvainten osalta on lähes 100 % (Teppo ym. 1994). Rekisteritiedoston ja muiden, moninaisiin tutkimustarkoituksiin erikseen koottujen aineistojen pohjalta tehdään laajaa tilastollista ja epidemiologista tutkimustyötä. Viidenkymmenen vuoden aikana on ilmestynyt yli 1500 tieteellistä artikkelia (www.cancerregistry.fi/tutkimus) ja valmistunut runsaat 100 väitöskirjaa (www.cancerregistry.fi/yleinen), joissa Syöpärekisterin tutkijoilla tai aineistolla on ollut keskeinen merkitys. Suomen Syöpärekisterin osana toimivassa joukkotarkastusrekisterissä tehdään valtakunnallisiin syöpäseulontoihin liittyvää tutkimusta. Syöpärekisterin tietoja voidaan käyttää ainoastaan tieteellistä tutkimusta ja tilastointia varten. Yksilökohtaisia tietoja tarvitsevat tutkijat hakevat sosiaali- ja terveysministeriön tai Stakesin luvan tietojen saamista varten. YKSILÖN TIETOSUOJA Suomen Syöpärekisterissä arkaluonteisten tietojen salassa pysymiseen on kiinnitetty aina erityistä huomiota. Syöpärekisteritietoja käsittelevät työntekijät ovat salassapitovelvollisia, ja tietojen luvaton saanti on estetty kattavin suojausjärjestelmin. Kun Suomeen luotiin tietosuojalainsäädäntöä, Syöpärekisteri pyrki aktiivisesti vaikuttamaan lakien valmisteluun niin, että lainsäädäntö toisaalta estäisi tietojen käytön potilaan vahingoksi mutta samalla turvaisi kerätyn tiedon mahdollisimman tehokkaan käytön terveyttä ja hyvinvointia edistäviin tarkoituksiin. Laki ja asetus terveydenhuollon valtakunnallisista henkilörekistereistä, joista syöpärekisteri on yksi, säädettiin vuonna 1989. Henkilötietolaki, joka säätelee rekisteritietojen käyttöä, annettiin vuonna 1999. SYÖVÄN SYNTY Syövän synty on vuosia kestävä tapahtumasarja, jossa alunperin terveen solun perimäaines vaurioituu ja solut muuttuvat useiden välivaiheiden kautta elimistön 9

säätelyjärjestelmistä riippumattomaksi, pahanlaatuiseksi solukoksi, joka kasvaessaan aiheuttaa lopulta oireita (kuva 1). Syöpätaudit ovat monimuotoinen ryhmä sairauksia, joiden syyt, kulku, oireet ja hoito saattavat poiketa paljonkin toisistaan. Tietoa eri syöpätaudeista löytyy syöpäjärjestöjen kotisivuilta osoitteesta www.cancer.fi. Syöpää aiheuttavat tai sen syntyyn vaikuttavat elintapoihin liittyvät tekijät, ympäristötekijät ja eräät muut tekijät, esimerkiksi eräät virusinfektiot ja hormonaaliset tekijät. Syövän synty edellyttää useita solubiologisia tapahtumia (Hanahan ja Weinberg 2000, Laiho 2002): 1) perimältään vaurioitunut solu pystyy väistämään elimistön puolustusjärjestelmiin kuuluvan luonnollisen solukuoleman, apoptoosin, 2) solu pystyy jakautumaan ilman elimistön normaaliin toimintaan liittyvää kasvun säätelyä, 3) solu kehittää vastustuskyvyn kasvua estävälle säätelylle, 4) solu pystyy jakautumaan loputtomasti, 5) solu pystyy käynnistämään uudisverisuonten kasvun eli angiogeneesin ja ylläpitämään sitä, ja 6) solu pystyy ylittämään luontaisen kudoksensa rajat (paikallinen kudosinvaasio) ja kasvamaan muissa kudoksissa (metastasointi). Kuva 1. Syövän synty Monivaiheisen tapahtumasarjan aloittaa jonkin tekijän (karsinogeenin) aiheuttama DNAvaurio solussa. DNA-vauriot ovat hyvin yleisiä, mutta elimistön korjaus- ja puolustusmekanismit pystyvät useimmiten estämään tapahtumasarjan jatkumisen. Jos näin ei tapahdu ja vaurioitunut solu pystyy jakautumaan, syntyy solukko, jonka kaikissa soluissa on sama vaurio. Jos näihin soluihin osuu lisää karsinogeenisia tekijöitä, voi DNA-vaurio pahentua. Lopulta myös solujen ulkonäkö muuttuu poikkeavaksi: puhutaan esisyöpävaiheesta, josta voi syntyä varsinainen pahanlaatuinen, elimistön säätelyjärjestelmistä irtaantunut syöpäkasvain. karsinogeeni solukuolema DNA-vaurio karsinogeenit rajoittamaton kasvu monistuminen esisyöpä pahanlaatuinen solukko DNA-korjaus 10

Syövän yleisyys Suomessa YLEISIMMÄT SYÖPÄMUODOT Maassamme elää kasvava joukko ihmisiä, nyt jo lähes 200 000 henkeä, joilla on joskus elämänsä aikana ollut syöpä. Osa heistä on parantunut, osalla on taudin tai sen hoidon aiheuttama vamma tai haitta. Syöpäpotilaiden määrä on jatkuvasti suurentunut. Syöpään kuolee vuosittain noin 10 000 suomalaista, eli syöpä on peruskuolemansyynä lähes joka viidennessä kuolemantapauksessa (Tilastokeskus 2005). Määrä on pysynyt pitkään vakiona. Uusia syöpätapauksia todettiin vuonna 2004 yli 26 000. Naisten yleisin syöpämuoto on rintasyöpä ja miesten eturauhasen syöpä. Rintasyöpään sairastui yli 3900 naista, eturauhasen syöpään puolestaan yli 5200 miestä (taulukko 1). Suolistosyöpiä todettiin yhteen laskettuna miehillä ja naisilla yli 2500. Mahasyöpää, joka 1950-luvulla oli sekä miesten että naisten yleisin syöpätauti, todettiin enää vajaat 750 tapausta. Syövän tapausmäärä- ja kuolleisuustietoja mm. ikäryhmittäin ja sairaanhoitopiireittäin löytyy Syöpärekisterin kotisivuilta www.syoparekisteri.fi, ja siellä on myös tapausmääräennuste kuluvalle vuodelle. Perinteisen, painettun englanninkielisen vuositilastovihkosen voi tilata Syöpärekisteristä tai lukea internetistä (www.cancerregistry.fi/ tilastot): esimerkiksi vuonna 2005 ilmestynyt julkaisu sisältää vuosien 2002 ja 2003 syöpätilastot (Finnish Cancer Registry 2005). Syöpärekisteri tekee pyynnöstä myös rutiinijaotteluista poikkeavia taulukointeja mm. tutkijoiden tarpeisiin. SYÖVÄN YLEISYYDEN MUUTOKSET Syöpään sairastuneiden vuosittainen määrä on yli kaksinkertaistunut 40 vuodessa (taulukko 1). Esimerkiksi eturauhasen syöpiä todettiin vuonna 2004 viisitoista kertaa enemmän kuin vuonna 1960. Pelkät määrät eivät kuitenkaan anna oikeaa kuvaa syöpätilanteen kehityksestä. Tapausmäärän kasvuun on vaikuttanut suuresti väkiluvun suureneminen erityisesti vanhojen ikäluokissa kuluneina vuosikymmeninä. Ilmaantuvuusluku (insidenssi) kertoo uusien tapausten määrän esimerkiksi 100 000 henkeä kohti vuodessa. Eri ajankohtien, alueiden ja väestöjen syöpävaaraluvut saa- 11

Taulukko 1. Uusien syöpätapausten määrät yleisimmissä syöpämuodoissa vuosina 1960 ja 2004. MIEHET 1960 2004 Kaikki syövät 1, 2 4 591 Kaikki syövät 1, 2 13 860 1. 2. Keuhko Maha 1256 984 Eturauhanen Keuhko 5 252 1 552 3. Eturauhanen 304 Paksu+peräsuoli 1 246 4. Paksu+peräsuoli 232 Iho 1 912 5. Haima 165 Virtsarakko 2 597 6. 7. Huuli Leukemia 146 138 Lymfoomat Munuainen 562 426 8. Ruokatorvi 136 Haima 437 9. Aivot/hermosto 133 Maha 397 10. 11. Kurkunpää Iho 1 131 129 Aivot/hermosto Leukemia 350 260 12. Lymfoomat 122 Maksa 187 13. Virtsarakko 2 107 Ruokatorvi 144 14. 15. Munuainen Ruoansulatuskanava, 80 Myelooma 139 määrittämätön 79 Kurkunpää 105 16. Luu 56 Kives 94 NAISET 1960 2004 Kaikki syövät 1, 2 4 527 Kaikki syövät 1, 2 12 690 1. Maha 829 Rinta 3 909 2. Rinta 731 Paksu+peräsuoli 1 240 3. Kohdunkaula 3 382 4. Paksu+peräsuoli 372 Iho 1 Kohdunrunko 879 789 5. Kohdunrunko 234 Keuhko 605 6. Munasarjat 232 Lymfoomat 533 7. Ruokatorvi 174 Aivot/hermosto 502 8. 9. Iho 1 Leukemia 147 144 Munasarjat Haima 484 441 10. Haima 133 Maha 348 11. Aivot/hermosto 117 Munuainen 341 12. Ruoansulatuskanava, määrittämätön 115 Kilpirauhanen 264 13. Lymfoomat 93 Leukemia 224 14. Keuhko 93 Virtsarakko 2 220 15. Munuainen 64 Kohdunkaula 3 163 16. Kilpirauhanen 58 Myelooma 133 1 Ei sisällä iho tyvisolusyöpiä (basalioomia) 2 Ei sisällä virtsarakon papilloomia 3 Ei sisällä kohdunkaulan carcinoma in situ -muutoksia 12

daan vertailukelpoisiksi ikävakioimalla, ts. antamalla kullekin ikäryhmäkohtaiselle ilmaantuvuusluvulle sovittu painoarvo riippumatta siitä, kuinka suuri kyseisen ikäryhmän osuus kussakin vertailtavassa väestössä todellisuudessa on. Kansainvälisen vertailtavuuden turvaamiseksi on suositeltu, että kaikkialla käytettäisiin ns. maailman standardiväestön painokertoimia, jotka kuvaavat maailman väestön ikäjakaumaa 1950-luvulla. Myös Suomen Syöpärekisteri käyttää niitä. Miesten ikävakioitu syöpäilmaantuvuus on muuttunut Suomen Syöpärekisterin toiminta-aikana varsin vähän lukuunottatta ihan viimeisten vuosien kasvua (kuva 2). Eri syöpämuotojen yleisyydessä on sen sijaan tapahtunut suuriakin muutoksia Kuva 2. Miesten ja naisten ikävakioitu kokonaissyöpäilmaantuvuus ja -kuolleisuus vuosina 1953-2004. Ilmaantuvuus, miehet Ilmaantuvuus, naiset Kuolleisuus, miehet Kuolleisuus, naiset 13

(kuva 3). Mahasyöpä ja ruokatorvisyöpä ovat jatkuvasti harvinaistuneet. Myös huulija kurkunpääsyöpä ovat miehillä harvinaistuvia syöpämuotoja. Miesten keuhkosyöpä yleistyi 1970-luvun taitteeseen asti, jolloin ilmaantuvuus kääntyi laskuun. Miesten tupakoinnin väheneminen 1960-luvulta lähtien on tärkein tekijä keuhko-, kurkunpääja huulisyövän harvinaistumisessa. Ravinnon monipuolistumisen taas arvellaan olevan osatekijänä mm. maha- ja ruokatorvisyövän harvinaistumisessa (ks. lukua Vaaratekijät). Eturauhasen ja virtsarakon syöpien ilmaantuvuus on suurentunut voimakkaasti 1950- luvulta lähtien. Osa kasvusta selittyy sillä, että nämä syövät todetaan nykyisin varmemmin ja luokitellaan useammin syöviksi kuin 1950-luvulla. Eturauhasen syövän varhaisdiagnostiikan menetelmien nopea kehittyminen selittää viime vuosien erittäin voimakkaan tapausten kasvun. Uusien diagnostisten kuvantamismenetelmien käyttöönotto lienee aiheuttanut myös osan esim. aivokasvainten ilmaantuvuuden noususta. Yleistyviä syöpämuotoja ovat olleet myös paksu- ja peräsuolen syöpä sekä ihomelanooma. Näiden syöpien lisääntyminen liittyy elintason kohoamisen mukanaan tuomiin tekijöihin, sillä ne ovat keskimääräistä tavallisempia ylemmissä sosiaaliryhmissä (Pukkala 1995). Ravintotottumusten muutokset ovat ilmeisesti olleet osasyynä suolistosyövän ilmaantuvuuden suurenemiseen. Ihomelanooman yleistyminen menneinä vuosikymmeninä liittyi lisääntyneisiin etelänmatkoihin, auringonoton suosioon ja siten ihon toistuvaan palamiseen. Naisten ikävakioitu syöpäilmaantuvuus on kasvanut 1950-luvulta lähtien mutta pysynyt silti selvästi miesten tason alapuolella. Useimpien syöpämuotojen yleisyyden kehitys on ollut samanlainen kuin miehillä (kuva 4). Maha- ja ruokatorvisyöpä harvinaistuvat, suolisto-, munuais- ja virtsarakon syöpä sekä ihomelanooma ja keskushermoston kasvaimet yleistyvät. Toisin kuin miehillä, naisten keuhkosyövän ilmaantuvuus on viime aikoihin asti jatkuvasti suurentunut naisten tupakoinnin yleistymisen seurauksena. Rintasyöpä on yleistynyt tasaisesti, kohdunrungon syöpä ja munasarjasyöpäkin 1980- luvun taitteeseen asti (kuva 4). Tämä lienee yhteydessä ainakin syntyvyyden pienenemiseen ja sukukypsyysiän pidentymiseen. Mahdollisesti muillakin elintason liittyvillä tekijöillä, esimerkiksi ravinnolla ja liikunnan vähyydellä, on merkitystä ilmiön selittäjänä. Rintasyöpäilmaantuvuuden taso nousi noin kymmenenneksen vuonna 1987, jolloin aloitettiin rintasyövän valtakunnalliset mammografiaseulonnat (ks. s. 49). Niissä havaitaan vuosittain kolmisensataa sellaista oireetonta rintasyöpää, jotka eivät tulisi ilmi ilman järjestelmällistä väestöseulontaa. 14

Kuva 3. Syöpien maailman standardiväestön mukaan ikävakioitu ilmaantuvuus miehillä 1954-2004 (kolmivuotiskeskiarvot). Eturauhanen Keuhko Suolisto Non-Hodgkin -lymfooma Maha Ihomelanooma Ruokatorvi Huuli 15

Kuva 4. Syöpien maailman standardiväestön mukaan ikävakioitu ilmaantuvuus naisilla 1954-2004 (kolmivuotiskeskiarvot). Rinta Suolisto Kohdunrunko Munasarja Keuhko Kilpirauhanen Maha Kohdunkaula 16

Kohdunkaulan syöpä väheni romahdusmaisesti sen jälkeen sen jälkeen, kun säännölliset joukkotarkastukset aloitettiin 1960-luvulla (ks. sivu 48), mutta 1990-luvulla kohdunkaulan syövän ilmaantuvuus kääntyi nousuun. Tämän huolestuttavan kehityksen yhtenä syynä on nuorempien ikäryhmien huonompi osallistumisaktiivisuus joukkotarkastuksiin. MIESTEN JA NAISTEN SAIRASTUVUUSEROT Naisilla vuonna 2000 todetuista uusista syöpäkasvaimista lähes 45 % oli rinnassa tai sukuelimissä. Miehillä yksin eturauhassyövän osuus kaikista syövistä oli 38 %. Miesten ja naisten välillä on selviä eroja myös muiden kuin sukupuoleen liittyvien syöpien yleisyydessä. Miesten ikävakioitu sairastuvuus kurkunpäänsyöpään on kymmenkertainen naisten sairastuvuuteen verrattuna. Keuhko- ja huulisyövässä ero on nykyisin korkeintaan nelinkertainen, kun se vielä 1960-luvulla oli 15-kertainen. Nämä ilmiöt selittyvät suurimmaksi osaksi miesten ja naisten tupakointitapojen erilaisista kehityssuunnista menneinä vuosikymmeninä. Virtsarakkosyöpä on miehillä yli neljä kertaa ja mahasyöpä lähes kaksi kertaa niin yleinen kuin naisilla, ja useat muutkin syövät ovat miehillä hiukan yleisempiä. Kilpirauhasen syöpä puolestaan on yli lähes kolme kertaa niin yleinen kuin miehillä. SYÖPÄÄN SAIRASTUMINEN JA IKÄ Syöpätaudit ovat tyypillisesti vanhojen ihmisten sairauksia. Alle 40-vuotiailla syöpää esiintyy harvoin. Sen jälkeen todennäköisyys sairastua syöpään kasvaa nopeasti iän mukana (kuva 5a). Eräissä yksittäisissä syöpämuodoissa ilmaantuvuuden riippuvuus iästä poikkeaa keskimääräisestä. Rintasyövän ilmaantuvuus suurenee 40 ikävuoden paikkeilla jyrkästi, mutta vaihdevuosi-iässä tautivaaran kasvu loivenee. Seulontatutkimukset ovat vuodesta 1987 alkaen lisänneet rintasyövän ilmaantuvuutta erityisesti 50-59-vuotiailla (kuva 5b). Kohdunkaulan syöpä oli vielä 1960-luvun alkupuolella yleisin 50-54-vuotiailla, ja jo 40-vuotiaiden tautivaara oli suhteellisen suuri. Nykyisin ilmaantuvuus on suurin yli 70-vuotiailla; keski-ikäisten ja sitä nuorempien tautivaara on joukkotarkastusten ansiosta pienentynyt huomattavasti (kuva 5c). 17

Kuva 5. Syöpien ilmaantuvuus iän mukaan vuosina 1996-2000. (kohdunkaula- ja rintasyövän osalta myös ennen joukkotarkastusten aloitusta) 18

Miesten keuhkosyöpä on yleisin 75-79-vuotiaiden keskuudessa. Koska tupakointi lisää kuolleisuutta myös muihin syihin kuin keuhkosyöpään, yli 80-vuotiaiden joukossa alkaa olla yhä vähemmän tupakkamiehiä. Näiden tervaskantojen hyvin korkea keuhkosyöpävaara laimenee tupakoimattoman enemmistön alhaiseen syöpävaaraan (kuva 5d). Yli 75-vuotiaiden miesten selvästi yleisin syöpä onkin eturauhasen syöpä, joka on erittäin harvinainen alle 50-vuotiailla. Vuosittain syöpään sairastuu runsaat 150 alle 15-vuotiasta suomalaista. Lasten syöpien osuus on siis vajaa prosentti koko väestön syöpätapauksista. Lasten syövät eroavat aikuisten syövistä mm. solukuvansa ja biologisen käyttäytymisensä suhteen. Tavallisimmat lapsilla esiintyvät syöpätaudit ovat leukemia ja aivokasvaimet, joiden yhteenlaskettu osuus on yli puolet kaikista alle 15-vuotiaiden syövistä (taulukko 2). Eri syöpämuotoja on tytöillä ja pojilla jokseenkin yhtä paljon. Lasten syöpien yleisyydessä ei ole tapahtunut olennaisia muutoksia viime vuosikymmenien kuluessa. Aivojen ja hermoston kasvainten ilmaantuvuus lapsilla ja nuorilla on suhteellisen suuri vähän vanhempiin ikäryhmiin verrattuna. Vastaavanlainen ikäjakauma havaitaan myös leukemiassa (kuva 5e). Kivessyöpä ja Hodgkinin tauti, yksi imusolmukesyöpämuodoista (kuva 5e), ovat puolestaan tyypillisiä nuorilla aikuisilla. Ikäryhmittäisten ilmaantuvuuslukujen perusteella voidaan arvioida myös yksilön todennäköisyyttä sairastua syöpään. Esimerkiksi rintasyöpään sairastuu ennen eläkeikää noin yksi 20 naisesta ja koko elämänkaarensa aikana useampi kuin joka kymmenes (kuva 6). Melkein joka kolmannella niistä naisista ja yli joka kolmannella niistä miehistä, jotka saavuttavat 85 vuoden iän, on tuohon ikään mennessä diagnosoitu ainakin yksi syöpätauti. Jos eturauhassyövän ilmaantuvuusluvut pysyttelisivät vuodesta toiseen yhtä korkeina kuin vuonna 2004, miesten syöpäänsairastumistodennäköisyys olisi vieläkin korkeampi. Pelkästään eturauhassyöpään sairastuisi 85 vuoden ikään mennessä joka neljäs mies. SUKUPOLVIEN VÄLISET EROT Syöpäsairastuvuuden ajalliset muutokset ovat suurelta osin seurausta eri sukupolvien erilaisesta altistumisesta syövän vaaratekijöille. Sukupolvien välisiä sairastuvuuseroja voidaan selvittää vertaamalla eri ajanjaksoina syntyneiden henkilöiden syöpäsairastuvuutta samassa iässä. Esimerkiksi mahasyöpään sairastumisen todennäköisyys 19

Taulukko 2. Alle 15-vuotiailla todettujen syöpien keskimääräiset vuosittaiset tapausmäärät Suomessa vuosina 2000-2004. Primaarituumorin paikka Tapausmäärä Leukemia 46 Aivokasvaimet 41 Lymfoomat 17 Neuroblastoomat 8 Munuainen 7 Sidekudokset 7 Suolisto 4 Silmä 4 Luusto 3 Kilpirauhanen 2 Kives 1 Maksa 1 Kaikki syövät 151 20

Kuva 6. Todennäköisyys sairastua syöpätauteihin kuhunkin ikään mennessä (vuosien 1996-2000 ilmaantuvuusluvuista laskettuna). 40 Miehet Kaikki syövät 30 % 20 10 0 35 45 55 65 75 85 Sukuelimet Ruoansulatuselimet Hengityselimet Virtsaelimet Veri- ja imukudos 40 Naiset 30 Kaikki syövät % 20 10 0 35 45 55 65 75 85 Rinta Ruoansulatuselimet Sukuelimet Veri- ja imukudos Virtsaelimet 21

Kuva 7. Miesten mahasyövän, naisten ihomelanooman ja naisten keuhkosyövän ilmaantuvuus syntymävuoden ja iän mukaan 1955-1999. Mahasyöpä, miehet Ilmaantuvuus/100 000 1000 Syntymävuosi 1880 500 Keuhkosyöpä, naiset Ilmaantuvuus/100 000 100 1910 200 1895 50 1930 100 50 1910 1925 20 10 1950 1875 1890 20 1940 5 10 2 5 1955 1 30 40 50 60 70 80 90 Ikä 2 1 30 40 50 60 70 80 90 Ikä Ihomelanooma, naiset Ilmaantuvuus/100 000 50 1910 20 1930 10 5 1970 1950 1895 1880 2 1 20 30 40 50 60 70 80 90 Ikä 22

on sitä pienempi mitä myöhemmin henkilö on syntynyt: 1930-luvun lopulla syntyneiden miesten mahasyöpävaara kussakin iässä on suunnilleen kymmenesosa siitä, mitä se oli 1890-luvulla syntyneillä (kuva 7). Miesten keuhkosyövän ilmaantuvuus on suurimmillaan vuosina 1900-1924 syntyneillä. Sitä ennen ja sitä myöhemmin syntyneillä sairastuvuus on pienempi. Tupakointi on ollut yleisintä tämän vuosisadan kahdella ensimmäisellä vuosikymmenellä syntyneiden miesten keskuudessa, joten se selittää hyvin erot keuhkosyöpävaarassa. Naisten tupakointi on puolestaan lisääntynyt syntymävuosi-ikäluokasta toiseen, ja siksi naisten keuhkosyövän ilmaantuvuuskin on ollut johdonmukaisesti sitä suurempaa mitä myöhemmin syntyneistä naisista on kyse (kuva 7). Ihomelanooma oli 1980-luvulle asti suhteellisesti nopeimmin yleistyvä syöpälajimme. Syntymävuosi-ikäluokittain asiaa tarkasteltaessa vastaava ilmiö näkyy esimerkiksi niin, että 1950-luvun alussa syntyneiden naisten sairastumisvaara jo 30 vuoden iässä yhtä suuri kuin vuoden 1900 paikkeilla syntyneiden noin 60-vuotiaana (kuva 7). ALUEELLINEN VAIHTELU Suomalaisten syöpäilmaantuvuus on pitkään sijoittunut idän ja lännen maiden väliin (kuva 8). Nykyisin edustamme useissa syöpätaudeissa Euroopan yhteisön keskiarvoa (kuva 9). Suomen etelän kaupunkien naisten syöpävaara oli 1990-luvulla noin puolitoistakertainen verrattuna Lapin maaseudun naisiin, joiden sairastuvuus oli maan alhaisin (kuva 10). Mm. keuhko- ja kohtusyöpä ovat naisilla yleisimpiä Helsingissä ja sen ympäristössä. Poikkeuksena tästä maantieteellisestä yleistilanteesta mainittakoon kilpirauhasen syöpä, jonka hyväennusteista papillaarista muotoa esiintyy vuosikymmenestä toiseen eniten Oulun seudulla (kuva 10). Miehillä alueelliset erot syöpäsairastuvuudessa ovat pienempiä kuin naisilla (kuva 11). Yksittäisten syöpämuotojen ilmaantuvuudessa esiintyy maantieteellistä vaihtelua. Esimerkiksi eturauhasen syöpä oli 1990-luvulla yleisin pääkaupunkiseudulla, ruokatorvisyöpä Länsi-Lapissa ja huulisyöpä itäisen ja pohjoisen Suomen maaseudulla. Aivan pohjoisimman Suomen syöpäkuormaa alentaa osaltaan saamelaisväestön poikkeuksellisen pieni syöpäilmaantuvuus: erityisesti inarinsaamelaisilla ja tunturisaamelaisilla lähes kaikkia syöpiä on olennaisesti vähemmän kuin muulla samoilla alueilla asuvalla väestöllä (Soininen ym. 2002). Ero ei selity tunnetuilla elämäntapaeroilla. 23

Kuva 8. Naisten ihomelanooman ja miesten mahasyövän suhteellinen ilmaantuvuus Pohjois-Euroopassa 1981-1990. Kartat perustuvat kunnittaisiin lukuihin (Pukkala ym. 2001). 1.0 = Pohjoismaiden + Viron + Latvian keskiarvo. 3.28 2.28 1.88 1.42 1.00 0.71 0.53 0.40 0.30 Ihomelanooma, naiset 24

Mahasyöpä, miehet 25

Kuva 9. Eräiden syöpien ilmaantuvuusvaihtelut EU-maissa 1997 (Ferlay ym. 1999). Rintasyöpä Hollanti Belgia Ruotsi Suomi Portugali Espanja EU Eturauhassyöpä EU Suomi Ruotsi Belgia Portugali Tanska Espanja 0 20 40 60 80 100 Ilmaantuvuus/100 000 0 20 40 60 80 Ilmaantuvuus/100 000 Keuhkosyöpä, naiset Tanska Iso-Britannia Ruotsi Suomi Portugali Espanja EU 0 10 20 30 Ilmaantuvuus/100 000 Keuhkosyöpä, miehet EU Belgia Hollanti Italia Suomi Portugali Ruotsi 0 20 40 60 80 Ilmaantuvuus/100 000 Ihomelanooma, naiset EU Ruotsi Tanska Hollanti Suomi Espanja Portugali Kivessyöpä Tanska Itävalta Ruotsi Portugali Suomi Espanja EU 0 2 4 6 8 10 12 14 0 0,5 1,0 Ilmaantuvuus/100 000 Ilmaantuvuus/100 000 26

Useimmissa syövissä maantieteelliset erot ovat säilyneet suhteellisen samansuuntaisina, vaikka sairastuvuuden taso koko maassa olisikin ajan myötä muuttunut. Muutokset syövän syytekijöiden esiintymisessä voivat kuitenkin vähitellen siirtää syöpäsairastuvuuden alueellista painopistettä. Tupakointitapojen erisuuntainen kehitys eri osissa Suomea on siirtänyt miesten keuhkosyövän painopisteen Etelä-Suomesta Kainuuseen, jossa vielä 1950-luvulla oli vähiten keuhkosyöpää koko maassa (kuva 11). Syöpärekisterin kotisivuilla (www.cancerregistry.fi/tilastot) on asiaa havainnollistavia kartta-animaatioita. Kunta on väestömäärältään niin pieni yksikkö, että luotettavien päätelmien tekeminen yksittäisten kuntien syöpäilmaantuvuusluvuista on vain harvoin mahdollista. Keskimääräisessä 5000 asukkaan kunnassa todetaan yleisimpiäkin syöpämuotoja, miesten eturauhas- ja naisten rintasyöpää, normaalisti korkeintaan viitisen tapausta vuodessa. Yhdistämällä useiden samankaltaisten kuntien tiedot saadaan luotettavampia tietoja eri tyyppisten alueiden väestön syöpäsairastuvuudesta. Useimmat syöpämuodot ovat tavallisempia kaupungeissa kuin maaseudulla. Vaikka ero on vuosikymmenten mittaan monien syöpien osalta pienentynyt, miesten maksasyövässä ja naisten keuhkosyövässä ilmaantuvuus isoimmissa kaupungeissamme on yhä noin kaksinkertainen maalaiskuntiin verrattuna (kuva 12). Tavallisista syövistä suolisto-, eturauhas- ja rintasyöpä ovat kaupungeissa selvästi yleisempiä, kun taas esimerkiksi mahasyöpä ja miesten keuhkosyöpä ovat maalla ja kaupungeissa suunnilleen yhtä yleisiä. Huulisyöpä on ainoa syöpälaji, jota esiintyy maaseudulla selvästi enemmän kuin kaupungeissa. Samantapaisia eroja saadaan, jos kunnat luokitellaan esimerkiksi asukkaiden keskimääräisen tulotason tai perhekoon mukaan, ovathan maaseudulla asukkaiden tulot keskimäärin pienemmät ja perheet monilapsisempia kuin teollistuneilla paikkakunnilla (Teppo ym. 1980). Elinympäristön vaikutusta syöpäsairastuvuuteen voidaan tutkia - sitä mukaa kuin laadukasta taustatietoa elämänympäristöstä alkaa olla saatavilla - luokittelemalla alueet esimerkiksi maaperän, hengitysilman tai juomaveden laadun mukaan. Suomalainen korkeatasoinen väestörekisteröintijärjestelmä mahdollistaa tällaisen tutkimuksen myös kuntaa pienemmissä alueyksiköissä, jopa niin pienissä kuin 500 m x 500 m ruuduissa (Kokki ym. 2002). Alueellisten sairastuvuuserojen ja niiden muutosten vertailu antaa vihjeitä syövän mahdollisista syistä. Tarkempien syy-yhteyksien selville saaminen edellyttää kuitenkin suurella ihmisjoukolla tehtyjä tutkimuksia, joissa verrataan eri lailla altistuneiden ryhmiä yksilökohtaisten tietojen perusteella. 27