Oppimisen monitieteinen tutkimus oppimisympäristöjen kehittämisen välineenä Kristiina Kumpulainen, Helsingin yliopisto Oppiminen, osaamisen muodostuminen ja tiedon tuottaminen moninaistuvassa yhteiskunnassa elävät murrosvaihetta. Oppimisen jatkuva edistäminen sekä yhteiskuntamme jäsenten aktiivisen toimijuuden tukeminen korostuvat tänä päivänä keskeisinä yhteiskuntamme kehittämisen keinoina. Tämä asettaa suuria haasteita yksilöiden ja yhteisöjen toiminta- ja oppimisprosesseille. Erityisen tärkeitä ryhmiä ovat ikääntyvät oppijat, oppimisvaikeuksissa olevat sekä kulttuurisesti erilaiset yksilöt ja ryhmät. Oppimisen ja osaamisen edistäminen ja mahdollistaminen elämänkaaren eri vaiheissa ja erilaisten oppilaiden elämässä onkin merkittävä koulutuksellinen haaste ja yhteiskunnallinen tehtävä. Sosiaaliset verkostot ja yhteisölliset työskentelymuodot ovat nousseet tärkeiksi tiedon luomisen sekä oppimisen ja osaamisen rakentumisen välineiksi. Tämän päivän koulutuksellisena haasteena onkin kehittää oppimisympäristöjä sellaisiksi, että niiden toimintakulttuuri tukee ihmisten välistä vuorovaikutusta ja oppimista, osaamisen ja kulttuuriperinnön jakamista sekä uuden tiedon luomista. Tärkeäksi nousevat tiedollisten valmiuksien lisäksi myös monipuolinen yleissivistys sekä käytännön ja käden taitojen ylläpito ja edistäminen. Yhteiskuntamme arvoperustan ja identiteetin vahvistaminen ovat myös koulutuksellisessa ytimessä. Jatkuvasti kehittyvä teknologia tarjoaa uusia mahdollisuuksia yhteisölliselle toiminnalle, oppimisen ja tiedon muodostukselle sekä jakamiselle. 1 Jokapaikan teknologian rooli eri-ikäisten ja erilaisten yksilöiden toimijuuden, oppimisen ja hyvinvoinnin edistämisessä onkin noussut keskiöön viimeaikaisessa yhteiskunnallisessa 1
keskustelussa sekä oppimisen ja hyvinvoinnin tutkimuksessa. Teknologisen kehitystyön johtaminen monitieteisesti on nähty tärkeäksi, jotta teknologia saadaan palvelemaan parhaimmalla mahdolliselle tavalla yksilöiden oppimista eri ympäristöissä sekä yhteiskunnallisen vaikuttamisen mahdollisuuksia. Kansainvälistyvän ja monikulttuurisen väestön osaamisen ja hyvinvoinnin edistäminen oppimisen avulla edellyttää myös uutta monitieteistä ja monialaisten toimijoiden tuottamaa tutkimustietoa. Suomalaisen ennakointihankkeen tuottama FinnSight 2015 - selvitystyö vahvistaa monitieteisen oppimisen tutkimuksen edistämisen tärkeyden ja ajankohtaisuuden oppimalla uudistuvan Suomen voimavarana. Oppimisen kaikkiallisuus Oppimisen ja tiedon tuottamisen uudet muodot, välineet ja ympäristöt tuovat erilaisia mahdollisuuksia ja haasteita kouluille, oppilaitoksille, työelämälle, perheille sekä muille kulttuuriperintöä ja sivistystä ylläpitäville ja sitä luoville tahoille. Oppimisen kaikkiallisuus merkitsee sitä, että oppiminen ymmärretään elämänlaajuisena ja elämän pituisena prosessina. Oppimista tapahtuu kaikkialla - myös muodollisen koulutuksen ulkopuolella. Oppimisen ja osaamisen tukeminen ja jatkuva kehittäminen muuttuvissa toimintaympäristöissä vaatii monialaista yhteistyötä ja monitieteistä tutkimusta sekä näitä tukevaa toimintakulttuuria. 2 Perinteisen, formaalin koulutyön ja kouluun sijoittuvan fyysisen oppimisympäristön lisäksi oppijat toimivat ja oppivat lukuisissa muissa non-formaaleissa, informaaleissa ja virtuaalisissa ympäristöissä. Informaalia oppimista tapahtuu jatkuvasti koulussa ja koulun ulkopuolella, kotona, harrastusten parissa, kerhoissa ja kaveripiireissä. 3 Koulun 2
ulkopuoliset non-formaaliset oppimisympäristöt kuten tiedekeskukset ja museoiden näyttelyt tarjoavat lisäksi yhä monipuolisempia mahdollisuuksia opiskeluun ja oppimiseen tietojen, taitojen ja asenteiden kehittämiseen. Yhä useammalla taholla on todettu, että perinteinen koulu ja sitä ohjaava opetussuunnitelma eivät kohtaa oppijan maailmaa ja sen moninaisuutta. Koulu ei huomio riittävästi oppilaiden mukanaan tuomaa kulttuuriperimää. Tätä kulttuurista pääomaa, joka sisältää tietoa, taitoa, arvoja ja asenteita koulu harvoin valjastaa oppimisen perustaksi. 4 Tulevaisuuden koulupedagogiikan keskeinen haaste on laajenevien oppimisprosessien ja oppimisympäristöjen tarkoituksenmukainen hyödyntäminen yleissivistävässä opiskelussa ja opetuksessa. Kouluopetuksen tulisi rakentaa siltoja erilaisten oppimisympäristöjen ja niiden kulttuurisen pääoman välillä. Opettajien työtä ja ammatillisen asiantuntijuuden kehittymistä on myös tuettava, jotta opettajat voivat hyödyntää erilaisia oppimisympäristöjä ja niiden kulttuuriperintöä -tietoa, taitoja, välineitä, asenteita ja arvoja -opetuksessaan. Myös perinteistä opetussuunnitelmaa on kehitettävä, jotta se huomioisi uudet oppimisympäristöt ja oppimiseen liittyvät prosessit aikaisempaa monipuolisemmin. Oppiminen sosiokulttuurisena ilmiönä Sosiokulttuurinen teoria oppimisesta ja kehityksestä tarjoaa yhden mielekkään viitekehyksen tarkastella oppimista kulttuuriin kasvamisen prosessina ja osallisuutena. Keskiöön tässä viitekehyksessä nousee oppijan toimijuus ja identiteetin rakentuminen sekä yhteisöissä toimiminen ja kollektiivisen tiedon, kulttuuriperinnön, luominen. Sosiokulttuurinen teoria tarjoaa myös välineitä tarkastella ja ymmärtää monialaista 3
yhteistyötä ja vuorovaikutusta oppimisen edistämisessä yli tiederajojen ja ammattiryhmien. Kulttuuriperinnön käsitettä ei tulisi sosiokulttuurisen teorian pohjalta rajata käsittämään yksinomaan paikallista tai alueellista kulttuuria ja sen historiaa, sillä kulttuuriperinnön käsite tarjoaa erinomaisen työvälineen ymmärtää yksilöiden ja yhteisöjen oppimista ja tätä tukevaa toimintaa laajemmin. 5 Tästä näkökulmasta tarkasteltuna kulttuuriperintö ilmenee kouluissa opiskeltavissa oppiaineksissa sekä opetus- ja opiskelumenetelmissä. Kulttuuriperintö on läsnä kielessä, työvälineissä ja työtavoissa. Kulttuuriperintö, sen välittäminen ja luominen, voidaan ymmärtää dynaamisena ilmiönä, joka muuttuu ja kehittyy ajassa yksilöiden ja yhteisöjen toiminnassa vaikuttaen myös siihen miten mennyttä aikaa tulkitaan ja tarkastellaan. Sosiokulttuurinen teoria korostaa oppimisen sosiaalista ja kulttuurisidonnaista luonnetta. Oppimista tarkastellaan kokonaisvaltaisena ja dynaamisena prosessina. Oppiessaan yksilö kasvaa osaksi kulttuuria, sen toimintarepertuaaria ja välineistöä. Vastavuoroisesti kulttuuri kehittyy yksilön osallistumisen ja toimijuuden myötä. Tutkimuskohteena eivät ole vain yksilöt ja heidän ajattelunsa, vaan pikemminkin yksilöt ryhmän tai yhteisön jäseninä ja toimijoina. Keskeiseksi tutkimuskohteeksi sosiokulttuurisessa teoriassa nouseekin vuorovaikutus ympäristön ja sen välineiden, yhteisön ja yksilön välillä. Sosiokulttuurisesta näkökulmasta oppiminen merkitsee aktiivista osallistumista jonkin tietyn yhteisön toimintaan. Oppiminen on myös sitä, että hallitsee yhteisölle tarkoituksenmukaisia ajattelun ja toiminnan välineitä. Lähtökohtana on yhteisesti jaetun toiminnan toteuttaminen, josta yhteisön jäsenet keskenään sopivat ja ottavat vastavuoroisesti vastuuta. 6 Yhteisöön osallistuminen merkitsee täten sitoutumista 4
yhteisiin tehtäviin ja toimintaan. Jaetut käytännöt ja toimintaan liittyvät välineet sitovat yhteisön jäseniä toisiinsa. Yhteisöt edustavat paikallisia tapoja sopeutua toimintaympäristön asettamiin vaatimuksiin. 7 Osaaminen nähdäänkin sosiokulttuurisessa teoriassa yhteisöllisenä, tekemisen ja toimimisen taitona. 8 Yhteisön toiminnassa muodostuu myös jatkuvasti jaettua toimintaa tukevaa välineistöä: erilaisia työvälineitä, käsitteitä ja kieltä. Sosiokulttuurinen teoria korostaa ihmisen toiminnassa käyttämiä välineitä. Ihmiset ovat taitavia luomaan oman toimintamme jatkeeksi ja tueksi erilaisia välineitä. 9 Näihin lukeutuvat käsitteelliset ja diskursiiviset välineet (kuten käsitteet, mallit ja teoriat) ja materiaaliset välineet (kuten työvälineet, koneet, mittalaitteet, tietojärjestelmät). On tärkeää huomata, että nämä käsitteelliset ja materiaaliset välineet ovat aina kietoutuneina toisiinsa. Näiden kulttuuristen välineiden avulla voimme ratkaista erilaisia fyysisiä ja älyllisiä ongelmia ja ylittää biologisia rajoituksiamme. Sosiokulttuurisesta näkökulmasta tarkasteltuna ihmisen toiminta on tulosta mielen rakenteiden ja älykkäiden välineiden yhteisvaikutuksesta. Voidaan sanoa, että ihmisen ajattelu ja toiminta perustuvat erilaisten välineiden käyttöön. Samalla kun nämä välineet auttavat kiertämään biologisia rajoituksiamme, ne toisaalta vaativat meiltä uudenlaisia taitoja niiden käyttämiseen ja lukemiseen. Erilaiset käsitteelliset, diskursiiviset tai materiaaliset välineet palvelevat ja välittävät ennen kaikkea osallistumista ja ihmisten välistä vuorovaikutusta. 10 Toiminnan välineisiin sisältyy myös kulttuurihistoriallista tietoa ja taitoa. 11 Välineisiin valautuneen tiedon käyttäminen edellyttää hiljaista tietoa, jonka voi saavuttaa vain aktiivisen osallistumisen kautta tietyn yhteisön toimintaan ja käyttämällä yhteisön välineitä. 5
Toimijuus ja sen kehittymisen tukeminen Oppimisen tarkastelu, ei pelkästään epistemologisena, vaan myös ontologisena ilmiönä, on tuonut oppimistutkimuksen mielenkiinnon kohteeksi toimijuuden. Mitä tarkoitetaan, kun puhutaan toimijuudesta? Miten se ilmenee ja kehittyy erilaissa oppimisympäristöissä? Mikä on yksilöllisen ja kollektiivisen toimijuuden välinen suhde? Toimijuudesta puhuttaessa viitataan usein esimerkiksi sellaisiin ilmiöihin kuten motivaatio, intentionaalisuus, vastuullisuus, aloitteellisuus ja toiminnan kehittäminen. Siten siihen yhdistetään omaa toimintaympäristöään aktiivisesti muuttava ja uutta luova subjekti. Toimijuuden subjektiksi voidaan ymmärtää sekä yksilö että kollektiivi. Kollektiivin yhteydessä puhutaan esimerkiksi kollektiivisesta, jaetusta tai relationaalisesta toimijuudesta. Viimeisen kymmenen vuoden aikana toimijuuden tutkimus on laajentunut erityisesti sosiokulttuurisen oppimistutkimuksen viitekehyksessä, mutta kohdistunut lähinnä ilmiön käsitteelliseen tarkasteluun. Toimijuutta koskevaa empiiristä tutkimusta on toistaiseksi melko vähän. Toimijuuden tutkimus on tärkeää, koska siihen liitettyjä asioita pidetään nykyisin sellaisina, joihin yhtäältä institutionaalisen koulutuksen tulisi opiskelijoita (oppilaita) valmentaa, ja toisaalta asioina, joita työntekijöiltä työelämässä odotetaan. Jotta ihminen voisi kasvaa toimijuuteen, tulisi yhteisön todennäköisesti kohdella häntä aktiivisena oman toimintansa subjektina, ei vain kasvatuksen tai koulutuksen kohteena. James G. Greenon mukaan toimijuus tarkoittaa osallistumisen kautta muodostunutta identiteettiä, sitä että on oppinut toimimaan aloitteellisesti ja vastuullisesti. 6
Toimijuuteen liittyy olennaisena ymmärrys siitä, mitä resursseja on tarjolla, mistä ne löytää, ja miten niitä käytetään. Toimijuus näkyy esimerkiksi siinä, että tietää, keneltä voi pyytää apua ja osaa sitä myös tarvittaessa pyytää. Ja toisinpäin: osaa aloitteellisesti tarjota omaa osaamistaan toisten avuksi ja resurssiksi. Toisaalta toimijuus näyttäytyy myös vastustamisena, asioiden kyseenalaistamisena ja poikkeamisena totutuista tavoista ajatella ja toimia. Näin toimijuuteen liittyy usein uutta luova aspekti. 12 Oppimisen tutkiminen monitieteisenä tutkimusyhteistyönä Oppimisen tutkiminen ja osaamisen edistäminen monitieteisenä ja monialaisena yhteistyönä on alkanut rikastuttaa ja moninaistaa teorioita ja metodologisia viitekehyksiä oppimisesta ja osaamisen rakentumisesta tämän päivän yhteiskunnassa. Monitieteisissä tutkimus- ja kehityshankkeissa eri tieteenalojen tutkijat ja toimijat lähestyvät oppimisen haasteita omalle tutkimusalalle tyypillisen käsitteenmuodostuksen kautta rikastuttaen oppimisen tarkastelun näkökulmia. Parhaimmillaan monitieteinen tutkimusyhteistyö on johtanut uusiin tutkimuksellisiin läpimurtoihin ja innovaatioihin niin tieteen kuin tutkimustulosten vaikuttavuuden näkökulmasta. Teorioiden ja niihin pohjaavien käsitteiden ja kysymystenasettelun yhteensovittaminen ei kuitenkaan aina ole monitieteellisissä tutkimusryhmissä kitkatonta. Yhteisen kielen rakentamista tutkimusongelmien ratkaisemiseksi voidaankin pitää monitieteellisen ja monialaisen tutkimusyhteistyön yhtenä merkittävänä tutkimustuloksena. CICERO Learning on Helsingin yliopiston koordinoima monitieteinen oppimisen tutkimuksen verkosto. Sen tavoitteena on edistää tieteenalojen ja yliopistojen rajat ylittävää, kansainvälisesti huipputasoista oppimisen ja osaamisen tutkimusta, sekä luoda aktiiviset yhteistyösuhteet elinkeinoelämään ja yritysmaailmaan. 13 Verkosto tekee pitkäjänteistä perus- ja soveltavaa tutkimusta oppimisen eri osa-alueilla. 7
Tutkimuksen kohteena ovat erityisesti seuraavan triadin rajapinnat: Oppiminen Aivot Teknologia. Verkoston piirissä toimii lukuisia monitieteisiä tutkimushankkeita, jotka käsittelevät oppimisen haasteita ja mahdollisuuksia eri oppimisympäristöissä. InnoSchool tutkimushanke (InnoSchool: The Innovative School Concept for the Future) on tieteenalojen rajat ylittävä, kansainvälinen konsortiohanke, joka tutkii ja kehittää tulevaisuuden koulukonseptia. Hankkeessa yhdistyy arkkitehtuurin, kasvatustieteen, mediapedagogiikan ja liiketaloustieteen tutkimus. 14 Konsortiohankkeen visiona on koulu yhteisönsä elämänmittaisena ja elämänlaajuisena oppimisympäristönä. Koulua tutkitaan moniulotteisena fyysisten ja virtuaalisten sekä formaalien ja informaalien oppimisympäristöjen yhdistelmänä, jota innovatiivinen tieto- ja viestintätekniikka vahvistaa. Kotimaisista kouluista kerättyä tutkimustietoa vertaillaan kansainväliseen tutkimukseen. 15 Oppimisen Sillat tutkimushankeessa päätavoitteena on opetuksen ja oppimisen käytäntöjen ja mallien tutkiminen, sekä uudenlaisten oppimista tukevien siltojen kehittäminen formaalien, non-formaalien ja informaalien oppimisympäristöjen välille. Tutkimuksen ja kehitystyön kohteena ovat erityisesti peruskoulut, museot, tiedekeskukset ja kirjastot sekä niiden luomat oppimisympäristöt. Hankkeessa tutkitaan, arvioidaan ja kehitetään pedagogisia lähestymistapoja ja malleja koulujen, museoiden, tiedekeskusten ja kirjastojen yhteistyölle oppimisen ja opetuksen edistämiseksi. Lisäksi kartoitetaan teknologian ja sosiaalisen median roolia ja mahdollisuuksia tukea osallistujien siirtymiä ja tiedon luomista eri kontekstien välillä. Hankkeessa tutkitaan myös moni-ammatillista yhteistyötä ja työssä oppimista. Hanke luo yhteisöllistä ja dialogista toimintakulttuuria tukevia malleja, käytäntöjä ja työvälineitä, jotka mahdollistavat perinteisten raja-aitojen ylittämisen niin oppimisympäristöjen kuin myös erilaisten toimijoiden ja organisaatioiden välillä. 16 8
Lopuksi Valitettavan usein eri-ikäiset oppijat toimivat oppimisympäristöissä ilman riittävää tukea ja välineitä. Koulutuksellisena haasteena on pedagogisten toimintakulttuurien rakentaminen, jotka mahdollistavat oppijoiden aktiivisen osallistumisen ja merkityksellisen tiedon luomisen eri oppimisympäristöissä. Aktiivisen osallistumisen ja elinikäisen oppimisen taidot eri ympäristöissä ovat tärkeitä elementtejä hyvän elämän ja hyvinvoinnin rakentumisessa niin yksilöille itselleen kuin koko yhteiskunnalle. On tärkeää että jatkamme monitieteistä ja monialaista kehitys- ja tutkimustyötä oppimisen edistämiseksi eri oppimisympäristöissä. Erityisen tärkeää on, että tässä kehitystyössä otamme vakavasti huomioon myös oppijoiden omat kokemukset ja kulttuuriperimän. Koulutuksen tulee taidokkaasti kutoa yhteen oppimisympäristöjen ja oppijoiden tietovarannot sekä niiden kulttuuriset perustat hyödyntäen viimeaikaisia pedagogisia ja teknologisia innovaatiota. Näin voimme tukea oppimista, jolla on merkitystä ja uutta luova potentiaali. Lähteet ja kirjallisuus Bruun, H., Huikkinen, J., Huutoniemi, K., & Thompson-Klein, J. 2005. Promoting interdisciplinary research: The case of the Academy of Finland. Edita, Helsinki. Bekerman, Z., Burbules, N.C. & Silberman-Keller, D. (eds.) 2006. Learning in places: the informal education reader. Studies in the Postmodern Theory of Education, Vol. 249. Lang, New York. Ellsworth, E. 2005. Places of learning. Media, architecture, pedagogy. RoutledgeFalmer, New York. 9
Engeström, Y. 1987. Learning by expanding. An activity-theoretical approach to developmental research. Orienta-Konsultit Oy, Helsinki. Feltovich, P.J., Spiro, R.J., & Coulson, R.L. 1997. Issues of expert flexibility in contexts characterized by complexity and change. In Feltovich, P.J., Ford, K.M. & Hoffman, R.R. (eds.), Expertise in context: Human and machine. MA: AAAI/MIT Press, Cambridge, 125-146. Greeno, J. G. 2006. Authorative, accountable positioning and connected, general knowing: progressive themes in understanding transfer. The Journal of the Learning Sciences, 15, 537-547. Hakkarainen, K. Lonka, K. & Lipponen, L. 2004. Tutkiva oppiminen. Järki, tunne ja kulttuuri oppimisen sytyttäjinä. WSOY, Porvoo. Kovalainen, M., & Kumpulainen, K. 2005. The discursive practice of participation in an elementary classroom community. Instructional Science, 33, 213 250. Kumpulainen, K., & Renshaw, P. 2007. Cultures of Learning. A special theme issue. International Journal of Educational Research. 46(3-4), 109-115. Kumpulainen, K. 2008. Unpacking the complexity of learning and education with a complexity paradigm. A commentary. Educational Research Review, 3, 77-79. Lave, J. & Wenger, E. 1991. Situated learning: Legitimate peripheral participation. Cambridge University Press, Cambridge Lipponen, L. 2007. Yleisestä mediaosaamisesta paikalliseen ja yhteisölliseen mediaosaamiseen. Teoksessa H. Kynäslahti R. Kupiainen, & M. Lehtonen (toim.), Näkökulmia mediakasvatukseen. Yliopistopaino, Tampere, 51-60. Lipponen, L. & Lallimo, J. 2004. From collaborative technology to collaborative use of technology: Designing learning oriented infrastructures. Educational Media International, 41, 111 116. 10
Manninen, J., Burman, A., Koivunen, A., Kuittinen, E., Luukannel, S., Passi, S., & Särkkä, H. 2007. Oppimista tukevat ympäristöt. Johdatus oppimisympäristöajatteluun. Opetushallitus, Helsinki. Rajala, A. 2007. Yhdessä ajattelu ja osallistuminen. Interventiotutkimus yhteistoiminnallisen oppimisen kehittymisestä kahdessa alakoulun pienryhmässä. Pro gradu -tutkielma. Soveltavan kasvatustieteen laitos, Helsingin yliopisto. Smith, 2006. Beyond the curriculum. Fostering associational life in schools. In Bekerman, Z., Burbules, N.C. & Silberman-Keller, D. (eds.) Learning in places: the informal education reader. Studies in the Postmodern Theory of Education, Vol. 249. Lang, New York. Säljö, R. 2001. Oppimiskäytännöt. Sosiokulttuurinen näkökulma. WSOY, Helsinki. Vygotsky, L.S. 1978. Mind in society. The development of higher psychological processes. MA: Harvard University Press, Cambridge. Wenger, E. 1999. Communities of practice: learning, meaning, and identity. Cambridge University Press, Cambridge. Internet FinnSight 2015. Tieteen, teknologian ja yhteiskunnan näkymät. Paneelien raportit. Helsinki: Tekes & Suomen Akatemia. <http://www.finnsight2015.fi>. CICERO. <http://www.cicero.fi> Oppimisen sillat. <http://www.oppimisensillat.fi> 11
1 Feltovich, Spiro, & Coulson 1997; Hakkarainen, Lonka, & Lipponen 2004; Lipponen 2007; Lipponen & Lallimo 2004. 2 Bruun, et al. 2005; Engeström 1987; Kumpulainen 2008. 3 Bekerman, Burbules, & Silberman-Keller 2006; Ellsworth 2005; Manninen, et al. 2007; Smith 2006. 4 Kovalainen & Kumpulainen 2005; Rajala 2007. 5 Kumpulainen & Renshaw 2007. 6 Wenger 1999. 7 Emt. 8 Lave & Wenger 1991. 9 Vygotsky 1978; Säljö 2001. 10 Säljö 2001. 11 Säljö 2001; Wenger, 1999. 12 Greeno 2006. 13 CICERO Learning -verkosto pyrkii kokoamaan alan parhaat suomalaiset ja kansainväliset osaajat yhteen tekemään tutkimusyhteistyötä, josta hyötyvät globaali tutkimusyhteisö ja suomalainen yhteiskunta. Verkosto järjestää konferensseja, koulutus- ja keskustelutilaisuuksia sekä oppimisen tutkijoiden ja alan toimijoiden tapaamisia. Verkosto edistää myös kansainvälistä tutkijaliikkuvuutta. Toimintaa rahoittaa opetusministeriö sekä Helsingin yliopisto. 14 Konsortiohankkeen johtajana toimii professori Riitta Smeds Teknillisestä korkeakoulusta. Hanketta rahoittaa TEKES. Konsortioon kuuluu neljä projektia, jotka yhteistyössä tutkivat kouluja, oppimista sekä oppimisen ympäristöjä ja palveluita: 1. InnoArch: Places and Spaces for Learning (arkkitehtuuri ja yhdyskuntasuunnittelu): tilojen ja alueen merkitys ja suunnittelu oppimisen kannalta (tieteellinen johtaja: Professori Aija Staffans, Teknillinen korkeakoulu) 2. InnoEdu: Education with Innovation (kasvatustiede): opetuksen, opiskelun, oppimisen ja viestinnän prosessit tulevaisuuden koulussa (Tieteelliset johtajat: Professorit Leena Krokfors ja Seppo Tella, Helsingin yliopisto) 3. InnoPlay: Innovative Playful Learning Environments (mediakasvatus): leikillisten oppimisympäristöjen tutkimus (Tieteellinen johtaja: Professori Heli Ruokamo) 4. InnoServe: Service Innovations for the Future School (liiketaloustiede): palveluinnovaatioiden tutkimus, koulu ja opetus palveluna (Tieteellinen johtaja: professori Riitta Smeds, Teknillinen korkeakoulu). 15 Stanford University/SCIL, University of California, Santa Barbara. Vertailussa käytetään hyväksi digitaalisten videotallenteiden uutta DIVER -analyysitekniikkaa, joka on kehitetty Stanfordin yliopistossa. 16 Oppimisen Sillat -tutkimushanke toteutetaan CICERO Learning -verkoston ja Helsingin yliopiston Soveltavan kasvatustieteen laitoksen yhteistyönä. Hanketta rahoittaa Opetusministeriö. Professori Kristiina Kumpulainen Helsingin yliopistosta toimii hankkeen johtajana yhteistyössä professori Leena Krokforsin ja dosentti Lasse Lipposen kanssa. 12