sivistystoimiala - PROJEKTI 9.1.2006 30.6.2008 Sammonkatu 8 B PUH. (03) 814 4600 nuorisopalvelut@lahti.fi 15140 Lahti FAX (03) 814 4610 www.nuorilahti.net
Sisältö 1 Tiivistelmä... 3 2 Johdanto... 4 3 Projektin taustaa ja tavoitteet... 5 3.1 Projektin hallinnointi... 5 3.2 Työtapojen valikoituminen... 6 3.3 Projektin ohjausryhmä ja Duuri-verstaat... 6 4 Projektin toiminta... 7 4.1 Yksilöllinen tukisuunnitelma... 8 4.2 Sitouttaminen koulutyöhön... 8 4.3 Koulunkäynnin tukeminen... 9 4.4 Opiskelupolun löytyminen... 9 4.5 Kesätoiminta... 9 4.6 Ryhmäytykset... 10 4.7 Moniammatillista yhteistyötä... 10 5 Projektin tulokset... 10 5.1 Kolmen nuoren erilainen tarina... 11 5.2 Koulun ja vanhempien palautteet... 13 6 Arviointia ja pohdintaa... 14 6.1 Projekti nuorten tukimuotona... 14 6.2 Projektin tuloksellisuus koulutyön kannalta... 15 6.3 Projekti osana koulunuorisotyötä... 15 6.4 Projektin ajankohtaisuus... 16 7 Projektista eteenpäin?... 16 7.1 Projektin työmuotojen jatkuminen osana koulutyötä... 17 7.2 Viestejä päättäjille... 17 LIITTEET... 19
3 1 Tiivistelmä Duuri-projekti toteutettiin 9.1.2006 30.6.2008 yhteistyössä Lahden nuorisopalveluiden ja Salinkallion koulun kanssa. Projektia hallinnoi Lahden nuorisopalvelut ja rahoitus saatiin Etelä- Suomen lääninhallitukselta. Projektissa luotiin uusia toimintamenetelmiä koulupudokkuuden ehkäisyyn. Projektin tavoitteena oli syrjäytymisvaarassa olevien oppilaiden sitouttaminen säännölliseen koulutyöhön, hallittu siirtyminen kouluasteelta toiselle ja omien elämänhallintataitojen lisääminen. Vaikuttavimpina menetelminä käytettiin yksinkertaisia puuttumisen keinoja mm. aamuherätystä, koulun käynnin seurantaa ja yksilökeskusteluja. Projekti toimi Salinkallion koululla yleisopetuksessa olevien 8.- ja 9.-luokkalaisten kanssa. Tarvittaessa työtä jatkettiin nuorten siirtyessä jatkokoulutukseen. Projektissa työskenteli kaksi nuorisotyötekijää tiiviissä yhteistyössä kodin, koulun henkilökunnan ja oppilashuollon kanssa. Projektissa oli mukana 29 oppilashuoltoryhmän valitsemaa nuorta, joiden koulunkäynnissä oli ollut ongelmia. Heistä 28 pääsi luokaltaan. Lisäksi koulupinnaaminen vähentyi selvästi. Ilman päättötodistusta jäi vain yksi nuori. Päättötodistuksen saaneista kaikille tehtiin jatkosuunnitelma joko toisen asteen koulutuksessa tai nuorisopalveluiden työllisyys- ja erityispalveluiden yksikössä, jossa he sijoittuivat työpajoihin tai vuoden 2008 alussa aloittanut nivelvaihetyöntekijä jatkoi heidän kanssaan työskentelyä. Kolme toisen asteen aloittanutta nuorta keskeytti koulutuksen. Projekti päättyi kesäkuussa 2008. Tavoitteena oli siirtää löydetyt hyvät käytänteet osaksi koulun arkipäivää. Vaikuttavimmat käytänteet, kouluun tulon tehoseuranta, ryhmäytykset ja henkilökohtainen lisätuki jatkuvat koulussa mm. kouluavustajan työnkuvan muuttamisen, ryhmäyttämiskoulutuksen ja terveydenhoitajan tarjoaman henkilökohtaisen keskustelutuen keinoin. Kaikkea projektissa lisäresurssein saavutettua hyvää ei kuitenkaan pystytä koulun omin voimavaroin järjestämään. Salinkallion koulun henkilökunta ja nuoret sekä vanhemmat ovat kokeneet projektin tarpeellisena koulun arjen tukena.
4 2 Johdanto Kasautuva huono-osaisuus on syventynyt viime vuosina. Taustalla on ylisukupolvista syrjäytymistä, mutta myös laajempia yhteiskunnallisista muutoksista johtuvia lapsiperheitä koskettavia tekijöitä. Lapsen ja nuoren kasvuympäristö on sidoksissa koko yhteiskunnan kehitykseen ja tehtyihin arvovalintoihin. Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelmassa 2007 2011 todetaan, että tehokkainta syrjäytymisen ehkäisyä on perheiden kasvatusvastuun ja arjen tukeminen ja avun tarjoaminen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Tulevaisuudessa jokainen ihminen tarvitaan työmarkkinoille, joten koulutuksen keskeyttämisiin ja peruskoulun jälkeen tyhjän päälle jäävien nuorten tukimuotoihin on kiinnitettävä erityistä huomiota. Niin kehittämisohjelmassa kuin uudessa lastensuojelulaissakin painotetaan moniammatillista toimialarajat ylittävää yhteistyötä. Vahvistamalla kotien ja lähiyhteisöjen sosiaalisia resursseja sekä ammattihenkilöstön yhteistyövalmiuksia luodaan uudenlaisia toimintatapoja ennaltaehkäisevän ja sosiaalisen nuorisotyön kehittämiseksi. Ajatus Duuri-projektista syntyi vuoden 2005 puolella, jolloin monella eri taholla ilmaistiin huoli koulupudokkuudesta ja siitä johtuvasta syrjäytymisen lisääntymisestä. Opetusministeriössä valmisteltiin toimenpideohjelmia ja muistioita aiheesta. Lahden sivistystoimialan toimialajohtaja Maritta Vuorinen ilmaisi huolensa aiheesta nuorisotoimenjohtaja Jouni Kivilahdelle ja Lahden nuorisopalveluissa lähdettiin suunnittelemaan tapoja, miten haasteeseen voitaisiin vastata. Etelä-Suomen lääninhallituksen työpajatoiminnan kehittämiseen tarkoitettu projektirahoitus teki hankkeen toteuttamisen mahdolliseksi ja projekti käynnistyi keväällä 2006. Nimensä Duuri-projekti sai vasta reilut puoli vuotta sen alkamisen jälkeen. Rahoitusta haettiin Kolmikanta-nimellä, mutta projektin työntekijät halusivat antaa hankkeelle kuvaavamman nimen. Duuri-nimi löytyi syksyllä 2006 Salinkallion koulun kirjastossa sanakirjaa selatessa ja se sopi ohjaajien mielestä projektille mainiosti. Duuri on kolmisointu. Projektissa oli tärkeässä roolissa kolme toimijaa: koti, koulu ja nuorisopalvelut ja sen tarkoituksena oli kääntää mollivoittoinen koulunkäynti duuriin. Lahden nuorisopalvelut on ollut aktiivinen moniammatillisen työn kehittäjä. Projektin aikana ja myös siitä saatuja kokemuksia hyödyntäen tehtiin mm. sivistystoimialan yhteinen Lasten ja nuorten hyvinvoinnin kehittämissuunnitelma, Koulun ja nuorisotyön yhteistyösuunnitelma ja Lahden hyvinvointikertomus. Duuri-projektin henkilökunta on osallistunut Onnistuvat opit - kehittämis- ja koulutushankkeeseen. Lahden nuorisopalveluissa on kehitetty erityistuen laatukriteereitä ja palveluketjuja koulusta työelämään, esimerkkinä nivelvaihetyö. Projektin ohjausryhmään kuuluivat Salinkallion koululta rehtori Kari Ratia, opinto-ohjaaja Reijo Palomäki, erityisopettaja Anne Peltonen, terveydenhoitaja Pirjo Valovirta, koulupsykologi Raija Tistelgren ja kuraattori Maija Helen / Elina Tuominen / Virve Verkka sekä nuorisopalveluista tukipalveluiden päällikkö Ulla Toukonen / Virpi Rantanen ja projektin työntekijät yksilöohjaaja Heli Väisänen (10/2006) / Laura Eerola (11/2006-6/2008) ja työvalmentaja Pekka Pusa. Projektin työnohjaajana ja Duuri-verstaitten vetäjänä toimi Seppo Turkka Kehityspiikki Oy:stä. Erityiskiitokset projektin käytännön toteutuksesta ansaitsevat Salinkallion koulun henkilöstö ja nuorisopalveluissa projektin toteuttanut työpari! Virpi Rantanen Tukipalveluiden päällikkö Lahden nuorisopalvelut
5 3 Projektin taustaa ja tavoitteet Hallitusohjelmissa on, enemmän kuin koskaan aikaisemmin, keskitytty pohtimaan perheiden kokonaisvaltaista hyvinvointia. Ministeriöissä arvostetaan moniammatillisia hankkeita ja yhteistyötä, vaaditaan kokonaisvastuun selkeyttämistä ja kannustetaan paikallisten ongelmien ja haasteiden kohtaamiseen. Toimenpiteiden kohteeksi on valittu mm. koulu- ja opiskeluterveydenhuollon kehittäminen, oppilas- ja opiskeluhuollon sekä oppilaan ohjauksen ja muiden yksilöllisten tukitoimien kehittäminen, koulutuksen keskeyttämisen vähentäminen ja opintoihin liittyvien nivelvaiheiden helpottaminen ja tuen mahdollistaminen. Myös opetusministeriön asettama perusopetuksen ja toisen asteen koulutuksen nivelvaiheen kehittämistyöryhmä on kiinnittänyt huomiota ennaltaehkäiseviin toimenpiteisiin. Se on muistiossaan ehdottanut, että perusopetuksessa kehitetään erilaisia varhaisen puuttumisen keinoja syrjäytymisvaarassa olevien lasten ja nuorten koulunkäynnin tukemiseksi, lisätään työ- ja käytäntöpainotteisia työskentelymuotoja ja säädetään oppilaille oikeus henkilökohtaiseen ohjaukseen. (Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2005: 33) Peruskoulun vuosi-ikäluokka on Suomessa n. 65 000 nuorta. Vuonna 2006 peruskoulun päättäneestä ikäluokasta 8,8 % (5 798 nuorta) ei aloittanut toisen asteen opintoja. Peruskoulun päättävissä oppilaissa on runsaasti sellaisia, jotka riittävän tuen puutteessa eivät pysty tekemään koulutusvalintoja. Vuonna 2006 Lahden kouluterveyskyselyssä opiskeluvaikeuksia oli reilulla kolmasosalla ja 9 % nuorista ei saanut opiskelu- tai kouluvaikeuksiin apua koulusta eikä kotoa. Päijät-Hämeessä peruskoulun jälkeen 10,5 % (263 nuorta) ikäluokasta ei jatkanut tutkintotavoitteisessa koulutuksessa. (Tilastokeskus). Peruskoulun jälkeen koulun ja työn ulkopuolelle jääminen ennustaa keskimääräistä heikompaa työmarkkina-asemaa myös aikuisena ja suurempaa syrjäytymisriskiä (Lasten ja nuorten hyvinvointia Lahdessa 2000 2004 selonteko). Tutkimusten mukaan (mm. Numminen 2002) koulutuksen nivelvaiheessa on selvä vaje ohjausja tukipalveluiden saatavuudessa niiden nuorten kohdalla, joiden toisen asteen koulutukseen hakeutuminen ei ole mutkatonta. Etenkin peruskoulussa erityistä tukea tarvinneille oppilaille on siirtymävaihe ja kiinnittyminen koulutukseen keskimääräistä hankalampaa. II-asteen jatko-opiskelupaikan saaneista Koulutuskeskus Salpauksen opiskelijoista 11,6 % keskeytti opintonsa vuonna 2005. Etelä-Suomen lääninhallituksen selvityksessä (2000) toisen asteen ylivoimaisesti suurimmaksi keskeyttämissyyksi nousi epäonnistunut koulutusvalinta (41 %). Seuraavaksi tulivat motivaatio-ongelmat ja innostuksen loppuminen. Lisäksi n. 200 nuorta jää vuosittain kokonaan ilman peruskoulun päättötodistusta (Tilastokeskus). 3.1 Projektin hallinnointi Yhteistyökumppaneina projektissa toimivat Lahden koulutuspalvelukeskus / Salinkallion koulu ja Lahden nuorisopalvelut. Lahden kaupungin nuorisopalvelut oli päävastuussa projektin hallinnoinnista. Projektin yhteyshenkilönä toimi tukipalveluiden päällikkö Virpi Rantanen. Projektiohjaus toteutettiin yhteistyössä Salinkallion koulun kanssa. Hankkeen projektiryhmä kokoontui kahdeksan kertaa. Projektiryhmä eli ohjausryhmä täsmensi tavoitteita, hyväksyi tarkennetut työsuunnitelmat, loi yhteistyölle pelisäännöt sekä seurasi ja arvioi hankkeen edistymistä. Projektityöntekijöiden oman jaksamisen tukemiseksi aloitettiin parityönohjaus marraskuun 2006 alusta. Työnohjaajan valinnassa korostettiin koulumaailman tuntemusta, jotta työnohjaus olisi mahdollisimman asiantuntevaa. Asiantuntijatuesta oli suunnaton hyöty ja tuki. Molempien projektityöntekijöiden mielestä työnohjaus auttoi jaksamaan työssä ja antoi uusia oivalluksia sekä vahvistusta omaan toimintaan. Lisäksi se tarjosi näkökulmia sijoittaa oma toiminta nuoren laa-
6 jempaan toimintaympäristöön ja sitä kautta vieläkin isompaan kokonaisuuteen. Työnohjauksessa löydettiin myös konkreettisia ratkaisuehdotuksia vaikeiden tilanteiden hoitamiseen. 3.2 Työtapojen valikoituminen Projektin tavoitteena oli syrjäytymisen ehkäisyyn liittyvien pedagogisten toimintamallien kehittäminen ja mallintaminen koulun sisällä sekä työpainotteisen ja moniammatillisuutta hyödyntävän oppimisympäristön, erilaisen oppimisen, kehittäminen. Oppilaskohtaisena tavoitteena oli peruskoulun päättötodistuksen saaminen ja nuorten osallisuuden edistäminen oman tulevaisuutensa rakentamisessa. Rahoitusta hankkeeseen haettiin lääninhallitukselta työpajatoiminnan rahoista, koska yhtenä tavoitteena oli mallintaa työpajatyyppistä toimintaa koulun sisällä. Koska projektin tavoitteena oli yleisopetuksessa olevien nuorten tukeminen omassa luokkayhteisössään, keskityttiin nuorten henkilökohtaiseen tukemiseen yhdessä moniammatillisen verkoston kanssa. Työpainotteisuus näkyi projektin kuluessa ensimmäisen kevään opiskeluareenoissa, joita on kuvattu tarkemmin sivulla kahdeksan, TET-viikkojen suunnittelussa ja projektin nuorten kesätyöllistämisenä. Varsinkin kesätyöllistäminen osoittautui hyväksi toimintamalliksi ja tuotti onnistumisen kokemuksia. Tulostavoitteiksi valittiin oppilaiden sitoutuminen säännölliseen koulutyöhön ja koulunkäynnin jatkaminen normaalisti omassa luokkayhteisössä. Tukitoimilla autettiin nuorta suorittamaan peruskoulunsa loppuun sellaisilla arvosanoilla, joilla oli mahdollisuus saada opiskelupaikka omaksi koetulta ja realistiselta ammattialalta. Ensimmäisenä toimintakeväänä 2006 järjestettyihin opiskeluareenoihin ei ollut loppuaikana enää tarvetta. Suorittamattomiin kursseihin puututtiin ajoissa eikä nuorille päässyt kertymään ensimmäisen toimintakevään kaltaista nelossumaa. Oppilaiden yksilölliset tarpeet olivat tukitoimien suunnittelun lähtökohtana. Nuoria ohjattiin ja tuettiin koulutus- ja työelämäkysymyksissä. Alkuvaiheessa painotus oli henkilökohtaisen selviytymisen tukemisessa. Tukitoimet positiiviselle muutokselle rakennettiin nuoren senhetkisestä elämänkokonaisuudesta arvioiden hänen koko sosiokulttuurista todellisuutta. Lähestymistapa oli yksilökeskeinen. Oppilasta ohjattiin huomaamaan ja näkemään opiskelun hyödyt omien valintojen ja henkilökohtaisen tulevaisuuden kannalta. Toimintamallissa korostettiin ja konkretisoitiin koulun, kouluaikaisten valintojen ja työelämän välistä yhteyttä. Lisäksi kehitettiin alkukartoitukseen pohjautuvia yksilötuen muotoja sekä tuettiin vanhemmuutta mahdollisimman monipuolisesti ja tarkoituksenmukaisesti. Nuoria tuettiin myös peruskoulun suorittamisen jälkeen yhdessä mietityn jatkosuunnitelman onnistumiseksi. Niille oppilaille, joille ei löytynyt selkeitä ammatillisia tavoitteita, pyrittiin saamaan opiskelupaikka Koulutuskeskus Salpauksen ammattistartti-koulutuksessa tai ammatilliseen tutkintoon valmentavasta (AVA) koulutuksesta. Mahdollisuutena oli myös työkokeilu- tai työharjoittelupaikka Lahden nuorisopalveluiden työllisyys- ja erityispalveluiden yksikössä. 3.3 Projektin ohjausryhmä ja Duuri-verstaat Projektin ohjausryhmään kuuluivat Salinkallion koulun rehtori, opinto-ohjaaja, erityisopettaja, terveydenhoitaja, kuraattori ja koulupsykologi. Nuorisopalveluista ohjausryhmään kuuluivat projektin työntekijät ja tukipalveluiden päällikkö. Ohjausryhmä kokoontui kahdeksan kertaa ja sen rooliin kuului yhteisten pelisääntöjen luominen, toimintamuotojen suunnittelu ja arviointi. Yhdessä tarkasteltiin ja linjattiin toimintaa, mietit-
7 tiin parhaita toimintatapoja ja sitä, kenen toimintakentälle ne parhaiten sopivat. Yhteistyö hioutui projektin edetessä toimivaksi. Marraskuussa 2007 Duuri-projekti järjesti Lahdessa hotelli Alex Parkissa ensimmäisen Duuriverstaan. Paikalle kutsuttiin ohjausryhmän lisäksi Lahden sivistystoimialan ja koulutuspalvelukeskuksen ylintä johtoa, yhteistyöverkoston edustajia ja luottamushenkilöitä. Duuri-verstaaseen osallistui 18 henkilöä. Verstaassa projektin työntekijät esittelivät projektin toimintaa, tuloksia ja saatua palautetta. Päivän tavoitteena oli hakea ehdotuksia vielä ennen projektin päättymistä kokeiltavista uusista toimintavoista. Verstaassa keskusteltiin yleisesti yläkoulun aineopettajajärjestelmästä ja koulun omien rakenteiden tuottamista ongelmista. Puhuttiin myös vielä varhaisemmasta puuttumisesta ja nuorten vapaa-ajan toimintojen ohjaajien vastuista ja mahdollisuuksista. Ryhmissä mietittiin projektin työmuotojen jatkomahdollisuuksia ylimääräisen työntekijäresurssin loppuessa. Ryhmien ajatusten pohjalta kehiteltiin eräänlaista oppilashuoltoyksikkö-mallista toimintaa, jossa lähtökohtana olisi eri hallinnonalojen välinen yhteistyö. Salinkallion koulussa käytäntöjä voisi jatkaa mm. luokanvalvojien toimenkuvaa ja käytänteitä yhtenäistämällä, koulunkäyntiavustajien toimenkuvia muokkaamalla ja monipuolistamalla ryhmäytyksiä. Projektin loppuessa kesäkuussa 2008 järjestettiin toinen Duuri-verstas, jossa käytiin läpi, mitä on yhdessä tehty, mitä saatu aikaan ja mitä tästä jää toimintamalliksi koululle vielä syksylläkin. Hedelmien poiminta päivässä käytiin myös läpi, mitä projektin työntekijät ovat nuorisotyöntekijän silmin havainneet koulussa. Paljon ajatuksia herätti keskustelu koulun arvoista ja niiden näkymisestä koulun arjessa. Yhteiskunta ja sitä kautta koulun kohtaamat haasteet mm. yhteisöllisyyden, tasa-arvon ja kunnioituksen osalta ovat muuttuneet. Projektin työntekijät esittelivät vanhempien antamaa palautetta ja nuorilta itseltään saatuja kommentteja. Keskusteltiin siitä, miten kohdata ajan ilmiöitä arjessa. Työnohjaaja Seppo Turkka muistutti, että jokainen teko, joka koulussa tehdään, on oppilaiden silmissä lupa tai raja. Lopuksi käytiin yhdessä läpi niitä asioita, joiden avulla projektin koululle tuoma hyöty jätetään elämään. 4 Projektin toiminta Projektin toiminnassa oli mukana vuosien 2006 ja 2007 sekä kevään 2008 aikana yhteensä 29 eri nuorta, 7.-luokkalaisista 9.-luokkalaisiin. Osa siirtyi syksyllä 2006 ja 2007 toiselle asteelle tai heille räätälöitiin henkilökohtainen jatkosuunnitelma hyödyntämällä mm. nuorisopalveluiden nuorten työharjoitteluyksikkö Horisonttia tai seudullisen työllisyyshanke Dynamon työpajoja. Projektin työntekijät toimivat työparina kiinteässä yhteistyössä koulun opinto-ohjaajan, erityisopettajan, koulukuraattorin ja koulupsykologin kanssa. Keskusteluja nuoren tilanteesta käytiin nuoren kanssa sekä psykososiaalisen oppilashuollon, kouluterveydenhoitajan, vanhempien ja viranomaisverkostojen kesken. Verkostopalavereita oli yhteensä 44 kertaa. Luokanvalvojat, aineenopettajat ja opinto-ohjaaja olivat tärkeimpiä yhteistyökumppaneita. Oppilaat noudattivat opiskeluohjelmaa, jossa alkuvaiheessa painotettiin koulunkäynnin normalisoimista puuttumalla luvattomiin poissaoloihin, koulunkäyntiin sitouttamista ja puutteellisten opintosuoritusten täydentämistä.
8 4.1 Yksilöllinen tukisuunnitelma Nuoret valikoituivat projektiin pääasiassa koulun oppilashuoltoryhmän kautta. Osa tuetuista nuorista tuli mukaan opinto-ohjaajan kautta ja muutama nuori otettiin mukaan heidän omasta pyynnöstään. Projektissa mukana olleista nuorista tiedotettiin aina oppilashuoltoryhmälle. Lähes kaikille nuorille pidettiin aloituspalaveri, johon kutsuttiin vanhemmat/huoltajat ja nuoren ympärillä olevaa mahdollista viranomaisverkostoa. Palaverit pidettiin koululla. Jokaiseen vanhempaan pyrittiin tutustumaan mahdollisimman hyvin. Näissä palavereissa laadittiin jokaiselle nuorelle yksilöllinen suunnitelma, minkä mukaan edettiin koulunkäynnin tukemisessa. Osaan vanhemmista oltiin alussa yhteydessä vain puhelimitse, lähinnä silloin, kun kyseessä oli hyvin kevyillä tukimuodoilla tuettu nuori. Vanhemmat otettiin siis aina mukaan projektin toimintaan ja heille kerrottiin mahdollisimman tarkkaan, minkälaisesta toiminnasta oli kyse. Pääsääntöisesti nuoret ja vanhemmat ottivat projektin tarjoaman tuen positiivisesti vastaan. Vanhemmat kertoivat avoimesti tilanteesta kotona, ottivat itse yhteyttä kun yhteistyö oli saatu alulle ja kertoivat huolestaan nuoren suhteen. He olivat valmiita ottamaan vastaan ja kokeilemaan projektin ehdottamia tukimuotoja. Yhdessä pohdittiin tukitoimien tuloksellisuutta. Usein vanhemmat kiittivät siitä, että projekti oli olemassa. Kiitosta työntekijät saivat myös nuorilta itseltään. Projektin työntekijät käyttivät paljon aikaa nuorten henkilökohtaiseen tukemiseen ja ohjaamiseen. Ohjauksessa pyrittiin löytämään nuoren omat vahvuusalueet, heikot kohdat ja tavat, jolla nuori oli valmis ottamaan apua vastaan. Tavoitteena oli saada nuori ajattelemaan elämäänsä ja toimintatapojaan yleisemminkin ja konkretisoida omien tekojen ja valintojen vaikutukset tulevaisuuden mahdollisuuksiin. Tärkeää oli keskustelu, ajan ja aikuissuhteen antaminen. Nuori arvioi myös itse omaa tilannettaan ja edistymistään projektin aikana. (kts. Yksilöohjauksen kuvaus Liite 1.) 4.2 Sitouttaminen koulutyöhön Vaikka jokaisen nuoren tilannetta tarkasteltiin yksilöllisesti, löytyi projektin tarjoamista tukimuodoista paljon myös yhtäläisyyksiä nuorten tukemiseen. Yhtenä vaikuttavimmista ja samalla yksinkertaisimmista puuttumisen tavoista oli aamuherätys ja tarvittaessa nuoren nouto kouluun. Jokaisena kouluaamuna nuorelle soitettiin noin tunti ennen koulun alkua, hänet heräteltiin puhelimitse ja muistuteltiin kouluun menosta. Jos se ei toiminut, nuori haettiin vanhempien suostumuksella kotoa kouluun. Tällä keinolla saatiin poissaolot ja myöhästelyt vähenemään huomattavasti. Nuorten kouluuntulorytmi normalisoitui ja pinnaamiskierre katkaistiin. Joidenkin nuorten kohdalla toimintaa sovellettiin ja nuorta vastuutettiin enemmän. Heille projektityöntekijät eivät soittaneet aamulla ennen koulun alkua, mutta jos nuori itse huomasi myöhästyvänsä koulusta, hän soitti projektityöntekijöille, jotka tulivat hakemaan hänet. Mikäli nuorta ei koulun ensimmäisellä tunnilla näkynyt, hänelle soitettiin ja poissaolon syytä selviteltiin. Jos nuori oli sairas, hän tai huoltaja ilmoitti siitä projektityöntekijöille. Lisäksi vaadittiin koululle huoltajan allekirjoittama selvitys. Kun kouluuntulo saatiin normalisoitua ja pinnaamiskierre poikki, nuoren tilannetta seurattiin ja aamusoitteluja jatkettiin niin pitkään, että uusi toimintamalli varmasti juurtui nuoreen. Kun koulunkäynti sujui hyvin, sovittiin yhdessä, että aamusoitteluista luovutaan, mutta kouluun tuloa seurattiin edelleen tehostetusti. Muutaman nuoren kohdalla aamuheräämiset vaikeutuivat silloin tällöin. Kun asiasta keskusteltiin, nuoret itse ilmaisivat aamusoittelun ja herättelyn auttavan ja olivat halukkaita jatkamaan sitä, jotta kouluun tulo taas onnistuisi. Vaikka keino olikin sama kuin aikaisemmin, heräsi nuoressa tässä vaiheessa jo halu ja ymmärrys koulunkäynnin tärkeydestä. Sitoutuminen pääsi hyvään vauhtiin, vaikka nuori ei siihen vielä omin voimin pystynytkään.
9 4.3 Koulunkäynnin tukeminen Ensimmäisenä toimintakeväänä 2006 projekti järjesti rästiin jääneiden kurssien suorittamiseksi opiskeluareenoita. Oppiaineina olivat mm. kotitalous, liikunta, ruotsi, englanti, kemia, fysiikka, biologia, musiikki ja kuvaamataito. Suoritustapoja räätälöitiin kokonaisuuksiksi, jotka suoritettuaan nuori sai hyväksyttävän merkinnän useammasta oppiaineesta. Tavoitteena oli kurssien suorittaminen, ei niinkään arvosana. Projektiviikon opiskeluareenalla, toukokuun viimeisellä viikolla, suoritettiin rästiin jääneitä kursseja urakalla. Tällä varmistettiin, että kukaan 11 nuoresta ei jäänyt luokalleen, yksi nuori siirrettiin ehdollisena seuraavalle luokalle. Jatkossa tämän kaltaisia opiskeluareenoita ei enää tarvittu, sillä uhkaaviin nelosiin puututtiin jo kurssin aikana. Joitain nelosia nuorille tuli edelleen, mutta ne pyrittiin suorittamaan heti kurssin loputtua, jotta mitään sumaa ei päässyt syntymään. Jos nuori sai useamman nelosen jakson jälkeen, hänelle tehtiin numeroiden korottamiseksi yksilöllinen aikataulutettu opintosuunnitelma, josta pidettiin kiinni. Nopea puuttuminen helpotti sekä nuorta että koulua. 4.4 Opiskelupolun löytyminen Jokaisen nuoren kanssa yritettiin yhdessä keskustelemalla löytää hänelle mieluinen ja realistinen ammattiala jatko-opintoja ajatellen. Projektin henkilökunta kävi yhdessä nuoren kanssa tutustumassa eri ammattialoihin, jossa opettajat ja opiskelijat kertoivat alasta, pääsyvaatimuksista ja opiskelusta. Näitä tutustumisia tehtiin yhteensä yhdeksän kertaa. Nuorten TET-jaksoja suunniteltiin mielenkiintoista ammattia vastaavaksi. Osa nuorista sai TET-jaksoilla vahvistusta haaveilleen, osa totesi, ettei tämä sittenkään ollut hänen juttunsa. Näin lisättiin opiskelumotivaatiota jatko-opintoihin, kun löytyi tavoite johon pyrkiä. Samalla pyrittiin ehkäisemään toisen asteen keskeyttämisiä väärän alavalinnan takia. Nuoria tuettiin myös kesäloman aikana, jolloin ilman opiskelupaikkaa jääneiden kanssa etsittiin vielä vapaita paikkoja ja haettiin Koulutuskeskus Salpauksen ammattiin valmentavalle (AVA) luokalle. Nuoria ei jätetty II-asteen syksylläkään. Osa ei tarvinnut tukea jatko-opinnoissaan, osaa tuettiin kevyesti ja osan kanssa jatkettiin lähes täysipainoisesti kevääseen saakka. Huolimatta tukitoimista kolme nuorta lopetti toisen asteen koulutuksen heti ensimmäisenä vuonna. 4.5 Kesätoiminta Loppukeväästä 2007 koulussa ja osassa vanhempia heräsi huoli, miten kesä ja normaalin päivärytmin puuttuminen vaikuttaisi nuorten tilanteeseen ja koulun alkamiseen syksyllä. Projektin työntekijät päättivät ohjata nuoria hakemaan kaupungin kesätyöpaikkoja. Kaikki projektin yli 15- vuotiaat nuoret, jotka hakivat kesätöihin kaupungille (neljä nuorta), saivat työpaikan nuorisopalveluiden kesätyökiintiöstä. Lisäksi yksi nuori palkattiin mukaan erityistuen perusteilla ja hänen palkkansa maksettiin projektin toimintarahoista. Kesätyöllistämisen avulla jatkettiin yhteydenpitoa ja tukitoimia kesäkuun aikana kaksi viikkoa. Kaksi viimeistä työviikkoa ajoitettiin elokuulle ennen koulun alkua. Siten ehdittiin normalisoimaan päivärytmiä koulunkäyntiä varten ja aloittamaan uusi kouluvuosi paremmista lähtökohdista. Työjaksojen aikana tehtiin piha- ja kunnossapitotöitä nuorisopalveluiden leirikeskuksessa. Raskaasta työstä ja kuumasta ilmasta huolimatta nuoret tekivät kiitettävästi töitä ja olivat joka aamu ajoissa paikalla. Nurinaa kuului, mutta myös paljon huumoria, jonka avulla työt tulivat tehtyä. Lukuvuoden alkaessa työpäivinä kiinni saatu päivärytmi helpotti koulunkäyntiä ja muutamat ensimmäiset viikot sujuivat nuorilta hyvin. Syyslukukauden edetessä koulunkäyntirytmi alkoi kuitenkin lipsua.
10 4.6 Ryhmäytykset Lahden nuorisopalvelut on jo vuosia hoitanut kaikkien seitsemäsluokkalaisten ryhmäytykset syksyn aikana. Salinkallion yläkoulussa on järjestetty jo ennen projektia 8.-luokkalaisille vuorokauden kestäviä ryhmäytyksiä sekä 9.-luokkalaisille oma tulevaisuutta pohtiva ryhmätoimintapäivä. Ryhmätoimintaharjoitukset kestävät 7. luokilla yhden koulupäivän ja ne on toteutettu alueen nuorisotaloilla. Nuorisopalveluiden työntekijät ja tilat ovat tulleet jokaiselle Lahden nuorelle tutuiksi ja nuorisotoimintaan tuleminen on tehty helpommaksi. Projekti ei ole periaatteessa ottanut osaa seitsemäsluokkalaisten ryhmäytyksiin muuten kuin viimeisenä syksynä alueen nuorisonohjaajien kiireiden takia. Salinkallion koululla projektin työntekijät järjestivät täydentävää ryhmäytystoimintaa. Yhteishengen ollessa kateissa järjestettiin ylimääräisiä ryhmäytyspäiviä. Ryhmäytyspäivien järjestämistä jatkettiin myös kahdeksasluokkalaisille. Projektin ensimmäisenä syksynä työntekijät olivat jokaisen kahdeksannen luokan kanssa koko vuorokauden nuorisopalveluiden leirikeskuksessa. Syksyllä 2007 resurssien puutteessa leirikeskuksessa oltiin vain päivä. Ryhmäytysten tarkoituksena oli sekä parantaa ryhmän yhteishenkeä ja yhdessä toimimisen kykyä että tutustuttaa projektin työntekijät, edes jollain tasolla, koulun nuoriin. Projektiin mukaan tulo ei muodostanut nuorelle niin suurta kynnystä, kun työntekijät olivat jo valmiiksi tuttuja. 4.7 Moniammatillista yhteistyötä Tärkeä osa nuoren selviytymisen tukemista olivat yhteydet vanhempiin ja muihin tukiverkostoihin (omaiset, viranomaisverkostot). Vanhempien tukeminen oli pääasiassa yksilökeskusteluja puhelimitse, jotka venyivät jopa tunnin mittaisiksi. Kuuntelijan tarve ja huolen jakaminen oli vanhemmille tärkeää ja useat heistä antoivat positiivista palautetta nimenomaan tästä tukimuodosta. Projektin työntekijät osallistuivat myös koululla järjestettyyn nuorten ja vanhempien yhteiseen keskusteluiltaan päihteistä sekä kahdeksasluokkalaisten vanhempainiltoihin. Projekti on pyrkinyt verkottumaan ennakkoluulottomasti eri toimijoiden kanssa. On mm. käyty tutustumassa eri ammattialoihin, osallistuttu lääninhallituksen järjestämiin nuorisotyö koulussa tilaisuuksiin, työpajapäiville ja valtakunnalliseen Onnistuvat Opit hankkeeseen. Yhteistyötahoja on tullut matkan varrella mukaan lukuisia ja erilaisten polkujen löytyminen erilaisille nuorille on vahvistanut uskoa moniammatilliseen ja yhteistyöhön perustuvaan työotteeseen. Kun on pystynyt tarjoamaan nuorille erilaisia mahdollisuuksia, joihin he voivat tarttua, myös nuorten osallisuus oman elämänsä suunnittelusta on kasvanut ja he ovat löytäneet uskoa todellisiin valinnan mahdollisuuksiin. 5 Projektin tulokset Projektissa oli mukana yhteensä 19 yhdeksäsluokkalaista nuorta, joista 18 sai peruskoulun päättötodistuksen. Tässä suhteessa onnistumisprosentti oli 95 %. Projektin tavoitteena oli peruskoulun päättötodistuksen saamisen lisäksi löytää mieluisa ja realistinen ammattiala / jatkosuunnitelma jokaiselle. Tähän tavoitteeseen päästiin keväällä 2006 ja 2007 päättötodistuksen saaneiden nuorten osalta. Toiselle asteelle / ammattiin valmentavalle linjalle päässeistä kymmenestä nuoresta kolme kuitenkin keskeytti opintonsa. Yhdestä nuoresta ei ole tietoa ja kahdelle räätälöitiin henkilökohtainen suunnitelma, mitä he peruskoulun jälkeen tekevät. Jatkosuunnitelman onnistumisprosentiksi voidaan siis laskea 58 %. Keväällä 2008 mukana olleista viidestä nuoresta vain yksi pääsi suoraan opiskelemaan, yksi varasijalle ja muut jäivät ilman koulutuspaikkaa. Heidän kanssaan haettiin ammattistartille tai ava-koulutukseen ja nuorisopal-
11 veluiden nivelvaihetyöntekijä jatkaa työskentelyä heidän kanssaan aktiivisesti. Heidän jatkopoluistaan ei ehditty saada enempää tietoa ennen projektin loppumista. Tärkeää on tässä yhteydessä kiinnittää huomiota niihin kahteen nuoreen, joille laadittiin henkilökohtainen suunnitelma peruskoulun päättötodistuksen jälkeen. Nimenomaan tässä kohdassa tippuminen ennustaa suurempaa syrjäytymisvaaraa yhteiskunnasta. (Lasten ja nuorten hyvinvointia Lahdessa 2000 2004 selonteko). Molempien nuorten kanssa käytiin keskusteluja ja mietittiin vaihtoehtoja toisen asteen koulutukselle. Toiselle löytyi mielekäs jatkosuunnitelma työharjoitteluyksikkö Horisontista ja toiselle nuorten seudullisen työllisyyshanke Dynamon työpajasta. Tätä kautta nuoret tarttuivat johonkin ja alkoivat rakentaa erilaista polkua kohti tulevaisuutta. Kolme mukana olleista nuorista sijoitettiin lastensuojelun toimesta toiseen kaupunkiin ja näin heidän polkunsa projektissa katkesi. Kahden nuoren kohdalla projektista ei ollut hyötyä, ja heidän asioidensa hoitoa jatkoivat lastensuojelun sosiaalityöntekijät. Kaksi nuorta jatkoi projektiin osallistuneen sosionomiopiskelijan tuettavina nuorina. Muutama nuori on nopean puuttumisen jälkeen oppinut hoitamaan asiansa itsenäisesti. Yhteensä nuoria oli mukana 29. Yksilökeskustelut olivat yksi eniten käytetyistä työmuodoista ja niillä saatiin eniten tuloksia aikaan. Erilaisia keskusteluja käytiin projektin aikana lähes 300 kertaa ja niiden sisältö vaihteli tarpeen mukaan. Keskusteltiin nuoria lähellä olevista aiheista mm. ihmissuhteista, jatkoopinnoista, omasta käyttäytymisestä ja sen vaikutuksista ja lemmikeistä. Keskusteluja, lähinnä puhelimen välityksellä, käytiin runsaasti myös vanhempien kanssa. Vanhempien tukeminen ja huolten kuunteleminen vaikutti heihin voimaannuttavasti ja he jaksoivat itse tukea määrätietoisemmin nuorensa kasvua. 5.1 Kolmen nuoren erilainen tarina Esimerkki 1. Tyttö tuli mukaan heti projektin alussa, koska poissaoloja oli todella paljon. Tyttö oli ollut koulussa vain alle kymmenen kokonaista koulupäivää syyslukukauden aikana. Seuraavana syksynä poissaoloja tuli 74 tuntia, joista puolet syyskuun alkuun mennessä, eli koulunkäynnin aloittaminen oli hankalaa. Vauhtiin päästyään hän oli tunnollisesti koulussa, luvattomia poissaoloja kertyi alle 20 tuntia. Keväällä poissaolotunteja kertyi taas yli 200, mikä oli todella paljon. Suuri osa kertyi heti tammikuussa, jolloin koulurytmiin kiinnipääsy oli vaikeaa. Yhden viikon hän oli anotulla lomalla. Poissaoloja kertyi 25 30 tuntia kuukaudessa. Mistään kurssista ei kuitenkaan tullut nelosta ja hän sai päättötodistuksen, jolla mahdollisuudet ammattikouluun olivat olemassa. Positiivisena palautteena nuori sai stipendin taideaineesta. Kesällä tytön kanssa tehtiin jälkihakuja ja syksyllä selvisi, että hän pääsisi aloittamaan opinnot toivomallaan alalla. Koulun alku meni oikein hyvin ja nuori pääsi hyvin ja itsenäisesti koulurytmiin kiinni. Opettajan mukaan hän oli hyvä koulussa ja sai sieltä uusia kavereita. Pikku hiljaa poissaoloja rupesi kuitenkin kertymään ja syysloman jälkeen hän oli pari kolme viikkoa kokonaan poissa koulusta. Tähän puututtiin käymällä keskusteluja nuoren ja huoltajan kanssa. Koululla järjestettiin palaveri nuoren, huoltajan, kuraattorin, ryhmänohjaajan ja projektin edustajan kesken. Nuorelle tehtiin hyvin selväksi, mitä jatkuvista poissaoloista seuraa. Jos nuori ei käy säännöllisesti koulussa, hän putoaa kärryiltä, eikä voi jatkaa oman ryhmänsä mukana opiskelua. Nuoren kanssa keskusteltiin ja yritettiin kuunnella, mikä syy voisi olla kouluun menemisen vaikeutena. Muuta syytä tyttö ei kuitenkaan osannut antaa, kuin että ei vain jaksa nousta sängystä.
12 Muutama päivä palaverin ja joululoman välissä meni hyvin, mutta loman jälkeen koulun aloittaminen oli hankalaa. Nopeasti tyttö huomasi itse tarvitsevansa apua ja pyysi sitä projektin työntekijöiltä. Nuori toivoi, että jatkossa hänelle soitetaan joka maanantaiaamu ja hänet haetaan kouluun, jotta hän saa kouluviikon käyntiin. Muut päivät nuori hoitaisi kouluun menon itsenäisesti. Tämä ei kuitenkaan auttanut. Lopulta sekä koulu että Duuri-projekti ehdottivat nuorelle siirtymistä Nuorten monipalvelukeskus Dominon asiakkaaksi, jotta syy koulunkäynnin takkuisuuteen löytyisi. Nuori itse ei kuitenkaan halunnut tätä. Kun koulu helmikuun alussa antoi vaihtoehdoksi koulun jatkamisen vain ehdolla, että nuori suostuisi Dominon asiakkaaksi, nuori lopetti koulun kokonaan. Kevään aikana nuori hakeutui etsimään töitä ensin henkilöstövuokrausfirmasta ja sitten projektin kehotuksesta myös työvoimatoimistosta. Kesän alussa projekti tarjosi vielä mahdollisuutta päästä työharjoitteluun nuorten Akseli-työpajaan, samalle alalle jota nuori oli opiskellut ja josta sanoi olevansa kiinnostunut. Asiaa mietittyään nuori ei kuitenkaan tarttunut tähänkään tilaisuuteen. Viimeisin tukemisyritys on nuorisopalveluiden työllisyysyksikössä kesäkuussa käynnistynyt etsiväntyön projekti, jossa yritetään luoda toimiva kontakti tyttöön. Esimerkki 2. Tämä poika oli kolmas projektiin mukaan lähtenyt. Hänellä lintsausta oli ollut edellisenä syksynä paljon, ja siitä johtuen rästiin jääneitä kursseja ja osaamisaukkoja oli huomattavasti. Keväällä kursseja suoritettiin urakalla opiskeluareenoilla ja luvattomat poissaolotkin vähenivät huomattavasti. Nuori pääsi siirtymään yhdeksännelle luokalle. Syyslukukaudella poissaoloja kertyi 83 tuntia. Pääosa poissaoloista ajoittui kolmeen ajankohtaan, todennäköisesti poissaolon syy oli oikeasti sairaus. Kuitenkin muutamia poissaolotunteja oli lähes viikoittain. Muutos parempaan on kuitenkin selkeä verrattuna edelliseen syksyyn. Yhdeksännen luokan keväällä poissaoloja kertyi 236 tuntia. Osa tuli siitä, että tapaturman johdosta hän oli tammikuun lähes kokonaan sairaalassa ja sairauslomalla, mutta paljon oli myös lintsaamista, joka kuitenkin väheni tasaisesti kesää kohden. Poikaa motivoitiin koulun käyntiin, mutta se ei juuri tuottanut tulosta. Lopulta kiristettiin sillä, että kesätyöpaikan saamisen ehtona oli koulun hoitaminen kunnialla. Tämä tehosi ja poissaolot käytännössä loppuivat. Todistus oli kuitenkin huono, eikä nuori hakeutunut mihinkään kouluun. Kesän aikana hän oli projektin työllistämänä yhteensä neljä viikkoa töissä nuorisopalveluilla. Ajatuksena oli säilyttää kontakti myös koulun loppumisen jälkeen. Näin pohjustettiin paremmat mahdollisuudet löytää yhdessä nuoren kanssa hänelle sopiva jatkosuunnitelma. Kesän aikana löydettiinkin jatkopaikka nuorisopalveluiden työharjoitteluyksikkö Horisontista, jonka tuella hän sai syksyksi mielekästä tekemistä nuorten työpajalta. Syksyllä hän kävi kutsunnoissa ja pääsi, kuten halusikin, tammikuussa vapaaehtoisena asepalvelukseen. 7.1.08 hän meni armeijaan. Innostus säilyi myös armeijan todellisuuden edessä ja nuoren tie siellä alkoi sujua hyvin. Esimerkki 3. Tämä poika tuli mukaan hieman onnekkaan sattuman kautta. Hän ei ollut projektissa mukana, vaikka saikin peruskoulun suoritettua opinto-ohjaajan ja opettajan vahvalla tuella vasta maaliskuussa. Näin hän kävi ylimääräisesti koulua yhdeksän kuukautta. Päättötodistuksen saamisen jälkeen opettaja ja opinto-ohjaaja olivat huolissaan, koska nuorella ei ollut loppukevääksi eikä kesäksi mitään suunnitelmia. Huoli syrjäytymisestä oli suuri. Projektin työntekijä kuuli opettajan huolen pojasta ja tarjoutui kartoittamaan, löytyisikö pojalle mitään mielekästä työharjoittelu/ työpajatoimintamallista ratkaisua. Nuorisopalveluiden seudullisen työllisyyshanke Dynamon draamapajalla olikin vielä tilaa. Projektin työntekijä keskusteli nuoren kanssa, olisiko tämä ha-
13 lukas menemään pajalle. Poika tarttui tilaisuuteen ja projektin työntekijä otti yhteyttä pajalle. Viikon päästä käytännön asiat Dynamon ja työvoimatoimiston kanssa oli hoidettu ja nuori pääsi mukaan pajan toimintaan. Taiteellisesti lahjakkaalle pojalle mahdollisuus oli onnenpotku ja hän oli siitä kiitollinen. Esimerkki osoittaa, että erityisen tuen ei aina tarvitse olla pitkäkestoista, vaan nopea räätälöity apu oikealla hetkellä voi vaikuttaa paljon ja säästää voimavaroja sekä asiakkaalta että työntekijältä. 5.2 Koulun ja vanhempien palautteet Projektin osallistuneilta nuorilta ja vanhemmilta kysyttiin joka kevät palautetta projektin toiminasta. Vastausprosentti jäi heikoksi, mutta saatu palaute oli hyvää. Vanhemmat kokivat projektin tarjoaman avun hyödylliseksi ja oikeaksi toimintatavaksi. Suurin osa palautteesta saatiin suullisesti keskustelujen yhteydessä. Myös muutamat projektiin osallistuneen nuoret kiittivät avusta, joko palautteen mukana kirjallisesti tai suullisesti suoraan projektin työntekijöille. Koulun henkilökunnalle tehtiin arviointikysely syksyllä 2007 ja loppuarviointi keväällä 2008. Vastausprosentti oli molemmissa kyselyissä n. 40 %. Projektin vaikutus projektissa mukana oleviin oppilaisiin arvioitiin pääsääntöisesti joko hyväksi tai erittäin hyväksi. Muihin koulun oppilaisiin vaikutus arvioitiin neutraaliksi tai hyväksi. Projektin vaikutus koulun ilmapiiriin, oppimisympäristöön ja henkilökunnan omaan työnkuvaan arvioitiin hyväksi. Suurin muutos tapahtui siinä, miten koulun henkilökunta koki projektin vaikuttavan omaan työmotivaatioon. Vielä syksyllä se arvioitiin erittäin hyväksi, keväällä vastaajat kokivat projektin vaikuttaneen työmotivaatioonsa melko hyvin. Vain muutama vastaaja vastasi molemmilla kerroilla, ettei projektilla ollut mitään vaikutusta omaan työhön. Henkilökunnan projektista saama informaatio arvioitiin hyvin riittäväksi ja selkeäksi. Projektin työmuodot koettiin erittäin tarpeelliseksi oppilaille ja tarpeelliseksi myös henkilökunnalle itselleen. Vaikuttavimmiksi työmuodoiksi koulun henkilökunta koki kouluuntulon varmistamisen eli aamusoittelut ja tarvittaessa hakemiset. Myös kokonaisvaltainen huolehtiminen oppilaista (keskustelut) nähtiin tärkeänä työmuotona. Jatkossa henkilökunta pääasiassa toivoi lisäresurssia koululle tekemään projektin aloittamaa työtä. Osa mietti myös, mitä projektin työmuotoja luokanvalvojana voisi tehdä, mutta samalla oman ajan ja voimavarojen riittämisestä kannettiin huolta. Projektissa ideoitiin ja toteutettiin jokaiselle koulun oppilaalle kysely, kuinka yläasteen nuoret kokevat oman terveytensä ja opiskelun sekä minkälaista on heidän päihteidenkäyttönsä. Kyselyyn vastasi 262 nuorta perusopetuksen puolelta. Kysely tehtiin nimettömänä, ainoastaan luokka-astetta kysyttiin. Saatuja vastauksia verrattiin Stakesin kouluterveyskyselyyn, vaikka kyselyt eivät ole keskenään suoraan verrannolliset erilaisten vastausvaihtoehtojen takia. Koulunkäynnin osalta tulokset olivat suhteellisen valoisia verrattuna Stakesin valtakunnalliseen kouluterveyskyselyn vastauksiin Päijät-Hämeestä. Koulun oppilaista ryhmässä työskentelyn koki hankalaksi 4 % ja läksyjen tekemisen 21 % (Vrt. Stakesin kouluterveyskyselyssä ryhmässä työskentelyn koki melko tai erittäin hankalaksi 7 %, läksyjen tekemisen melko tai erittäin hankalaksi 25 %). Koulun oppilaista 87 % koki saavansa koulunkäyntiin tukea kotoa, kun Stakesin tutkimuksessa 83 % Päijät-Hämeen koululaisista koki saavansa tukea kotoa. Kavereista kysyttäessä 98 % oppilaista kertoi, että heillä on kavereita koulussa. Kuitenkin yli puolet oppilaista kertoi tietävänsä oppilaita, joita kiusataan usein. Koulu on vastaamassa tähän haasteeseen. Kevään 2008 aikana osa koulun henkilöstöstä kävi valtakunnallisessa KiVa koulu
14 -hankkeen koulutuksissa. KiVa-hanke on koulukiusaamisen vähentämiseksi ja ennaltaehkäisemiseksi tarkoitettu hanke. Terveysosiossa Salinkallion koululaiset tuntuivat kokevan itsensä hieman muita Päijät-Hämeen koululaisia sairaammiksi. Vaikka 94 % vastaajista tunsi itsensä terveeksi, oli heillä päänsärkyä, selkäsärkyä, vatsakipuja, jännittyneisyyttä ja ärtyneisyyttä sekä väsymystä ja heikotusta enemmän verrattuna Stakesin kyselyn vastauksiin Päijät-Hämeen alueelta. Masennuksen tunteita koki jopa 18 % koulun oppilaista, kun Stakesin kyselyssä vaihtoehdon alakuloinen / surullinen, alakuloinen jatkuvasti tai ei kestä enää oli valinnut yhteensä 13 % vastaajista. Tupakkaa poltettiin ja alkoholia / huumeita käytettiin vähemmän verrattuna Stakesin kyselyn muihin päijäthämäläisiin. Tuloksista on luettavissa selkeä tulos tupakoinnin ja päihteiden käytön aloittamisesta yläasteen aikana. Kun seitsemäsluokkalaisista tupakkaa ilmoitti polttavansa 5 % ja alkoholia käyttävänsä 4 %, ovat samat luvut yhdeksännellä luokalla 28 % ja 45 %. Alkoholia seitsemäsluokkalaisista ilmoitti kokeilleensa 46 % ja yhdeksäsluokkalaisista 79 %. Seitsemäsluokkalaisista kukaan ei ilmoittanut kokeilleensa huumeita, kahdeksasluokkalaisista 2 % ja yhdeksäsluokkalaisista jo 12 % kertoi kokeilleensa huumeita. 6 Arviointia ja pohdintaa Projekti on saanut hyvää palautetta nuorilta ja vanhemmilta sekä muilta yhteistyökumppaneilta. Opinto-ohjaajan työtaakkaa helpotettiin, oppilashuoltoryhmälle annettiin uusia välineitä puuttua nopeasti ei-toivottuun käyttäytymiseen, vanhemmille tarjottiin kuunteleva korva ja nuorille välitettiin viesti siitä, että aikuiset välittävät. Lisäksi nuorisotyöntekijät toivat kouluun uutta näkökulmaa nuorten kohtaamiseen sekä yhteisöllistä ajattelumallia ihmisten kanssa työskentelyyn. Suurin perintö, jonka projekti koululle jätti, on luultavasti työnohjauksen alkaminen koulun henkilökunnalle. Kun koulun henkilökunnassa heräsi halu työnohjauksen käynnistämiseen, projektin henkilökunta tuki koulua työnohjauksen aloittamiseksi ja suositteli omaa, hyväksi koettua työnohjaajaansa koululle. 6.1 Projekti nuorten tukimuotona Nuoret suhtautuivat projektissa mukana olemiseen hyvin eri tavoin. Pääasiassa he ottivat tarjotun avun vastaan ja kiittivät siitä. Suurin yllätys projektin työntekijöille oli ehkä se, miten tärkeänä nuoret pitivät aamuherättelyä. Aluksi suurin osa suhtautui siihen epäilevästi, mutta lopulta osa nuorista kertoi sen auttaneen kouluun heräämisessä ja muutamat jopa pyysivät siihen palaamista, kun se hyvin menneen jakson jälkeen lopetettiin. Aluksi nuoria kovisteltiin sillä, että jos puhelimeen ei vastata, projektin työntekijät tulevat oven taakse hakemaan kouluun ja joissain tapauksissa jopa omalla avaimella sisälle. Kun suhde nuoreen saatiin luotua ja nuoret oppivat luottamaan työntekijöihin, he pyysivät usein apua ihan tavallisissa asioissa kesken koulupäivän. Mihin luokkaan nyt pitäisi mennä? Kenelle ilmoittautua kisaan? Voitko viedä tämän lapun opettajalle? Pääosa keskusteluista oli tulevaisuuden miettimistä ja käytännön asioiden pohtimista, mutta joskus nuoren mieltä painoi jokin isompikin asia, josta oli tarpeen puhua perheen ulkopuolisen aikuisen kanssa. Yhteenotoilta ei ole voitu välttyä, mutta niiden läpikäyminen pahimman tunnekuohun jälkeen auttoi nuorta kasvamaan ja pohtimaan asioita. Nuoret puhuvat paljon, kun aikuisilla vain on aikaa kuunnella. Tämä tuli esille varsinkin projektityöntekijöiden päivystäessä koulun Parkkiluokassa, jonne oppitunnilla häiritsevät oppilaat lähetettiin. Ehkä jonkinlaisia oivalluksia nuorissa heräsi, kun asioiden eri puolia käytiin yhdessä läpi. Nuoren kannalta on tärkeää, että hänellä
15 on mahdollisuus tunteiden ulos puhumiseen, se vapauttaa aivoissa tilaa ajatuksille ja näin aikuisten kanssa käydyt keskustelut tukevat oppimista. Nuorten lähtökohta osallistua projektiin muuttui työntekijöiden tuntuman mukaan projektin aikana. Alussa uusi työmuoto tuntui oppilaista ehkä epäilyttävältä, mutta toimintatapaan totuttiin. Oppilaiden keskuudessa toimiva puskaradio oli tehokas tiedonvälityskanava. Kun muutamille projektissa mukana olleille nuorille tuli positiivisia kokemuksia projektista, välittyi tieto koulukavereille. Näin nuorilla oli jo valmiiksi jonkinlainen kuva projektin työntekijöistä ja toiminnasta. Vaikka työntekijät joskus olivatkin nuorten mielestä ärsyttäviä, puskaradio kertoi, että heiltä saa kuitenkin apua ja aikaa. Projektin työntekijät huomasivat myös, että kun naama tuli tutuksi koululla, myös muut kuin projektissa mukana olevat nuoret tulivat juttelemaan. 6.2 Projektin tuloksellisuus koulutyön kannalta Projektityöntekijät tarjosivat apua niiden oppilaiden kohdalla, jotka vaativat hieman enemmän ja erilaista tukea koulunkäyntiinsä kuin muut. Yhdessä suoritettuja rästikursseja oli projektin toimintakauden aikana n. 60, joista suurin osa heti ensimmäisenä keväänä. Yhden tai useamman nuoren mukana oleminen projektissa ryhdisti usein myös muuta luokkaa. Kaikki, paitsi yksi mukana ollut nuori, saivat peruskoulusta päättötodistuksen, joten intensiivinen tuki auttoi. Yhdeksäsluokkalaisten henkilökohtainen tuki kesällä oli tärkeää ja tuloksellista. Erilaisten vaihtoehtojen kartoittaminen ja käytännön apu niiden nuorten kohdalla, jotka eivät suoraan päässeet ammattikouluun, johti siihen, että kaikki vuonna 2006 ja 2007 päättötodistuksen saaneet saivat jonkinlaisen jatkopaikan. Kaikille ei kuitenkaan onnistuttu löytämään sopivaa ratkaisua, sillä kolme nuorta keskeytti jatko-opiskelunsa, eikä heitä onnistuttu saamaan kiinnittymään minkään palvelun piiriin. He kuitenkin suorittivat peruskoulun, joten mahdollisuus hakea myöhemmin jatko-opintoihin on parempi kuin kokonaan ilman peruskoulun päättötodistusta olevilla. Keväällä 2008 päättötodistuksen saaneista yksi viidestä sai suoraan paikan ammattikouluun, muitten neljän kanssa työ jatkuu projektin loppuessa nuorisopalveluiden nivelvaihetyöntekijän kanssa. Opettajat, varsinkin luokanvalvojat, kokivat helpottavana, kun koulussa oli yksi aikuinen lisää jakamassa huolta ja tekemässä töitä putoamisvaarassa olevien nuorten kanssa. Opettajat toivat usein esille, että he kokevat tarvitsevansa paljon enemmän tietoa juuri kasvatusasioista. Koulutus valmistaa heidät hyvin opettamaan omaa ainettaan, mutta kasvatuspuoleen aineenopettajakoulutuksessa kiinnitetään liian vähän huomiota. Ja jo perusopetuslaissa mainitaan, että koulun tehtävänä on ensisijaisesti kasvatus, sitten opetus. Opettajilla, ainakin Salinkallion koulussa, on halu puuttua ja auttaa nuoria. Koska teoriatietoa kohtaamisen taustatueksi ei ole, toimintamallit tulevat selkäytimestä ja se kuluttaa ja väsyttää opettajia. Opettajat kertoivat nuorisotyöntekijöiden tuoneen uusia hyviä näkökulmia työhön. Yhteiset keskustelut antoivat voimia omaan työhön ja niin kuin yksi opettaja kuvasi palautteessaan, projekti antoi uskoa ja tukea omien yritysten eteenpäinvientiin. 6.3 Projekti osana koulunuorisotyötä Lahden nuorisopalveluilla on vuosien perinne yhteistyöstä koulujen kanssa. Yläkoulujen 7. luokille järjestetään lukuvuoden alussa toimintakokemusmenetelmällä ryhmäytyspäivä. Syyslukukauden alussa koululaiset saavat myös oman nuorisokalenterin ja pitkin lukuvuotta tiedotetaan ajankohtaisista tapahtumista. Luokille tuotetaan teemaviikkoja opetuksen tueksi ajankohtaisista asioista. Nuorisonohjaajat ovat mukana erityistuen ryhmissä mm. Omaura-luokissa, vetävät erityistuen pienryhmiä koululla ja nuorisotiloissa ja osallistuvat koulujen vanhempainiltoihin.
16 Sivistystoimialan toimialajohtajan asettama moniammatillinen työryhmä sai vuoden 2007 lopulla valmiiksi koulun ja nuorisotyön yhteistyösuunnitelman. Yhteistyösuunnitelmassa on kirjattuna aikaisempi yhteistyö sekä kartoitettu haasteita yhteistyön kehittämiselle. Koulujen, psykososiaalisen oppilashuollon ja nuorisotyön tavoite on sama: nuoren kasvun ja hyvinvoinnin tukeminen. Työtavat ja painotukset ovat erilaiset, mutta yhteisen tavoitteen tulisi selkiyttää yhteistyön tekemistä ja mahdollistaa eri ammattiryhmien osaamisen hyödyntäminen. Duuri-projekti oli käytännön osoitus nuorisotyön mahdollisuuksista ja keinoista koulun kasvatustyön tukena. Nuoren kohtaaminen, kuuleminen ja välittäminen, mutta myös rajojen luominen ja sääntöjen systemaattinen noudattaminen helpottuivat, kun koulussa oli kaksi aikuista enemmän. Samalla tehtiin näkyväksi yksinkertaisia työtapoja, joilla saatiin pysäytettyä ongelmien kerääntyminen. Tärkeä lisä oli projektityöntekijöiden mahdollisuus nopeaan puuttumiseen akuuteissa tilanteissa. Nuorisotyöntekijät ovat kasvattajia ja yhteisötyöntekijöitä, joiden osaaminen osoittautui tärkeäksi lisäksi koulun muiden ammattilaisten keskuudessa. Samalla nuorisopalvelut haastoi itseään etsimään uusia toimintatapoja ja yhteistyökumppaneita nuorten palveluketjuun peruskoulusta opiskeluihin ja työelämään. Duuri-projektin aikana nuorisopalveluihin saatiin perustettua uusi toimi nivelvaihetyöhön ja kesäkuussa 2008 aloitti työllisyysyksikön etsivän työn projekti. Hyvistä kokemuksista huolimatta nuorisopalvelut ei voi sijoittaa pysyvästi työntekijöitään peruskouluihin. Nuorisotyötä tehdään edelleen myös kouluajan ulkopuolella, iltaisin, viikonloppuisin ja koulujen loma-aikoina. Jotta Duuri-hankkeen luoma työmuoto kehittyisi ja leviäisi myös muihin kaupungin kouluihin, lupautui nuorisopalvelut nuorisotoimenjohtajan esityksestä toimimaan kouluttajana ja konsulttina hankkeen työmuotojen ja osaamisen siirtämisessä koulujen oman henkilökunnan käyttöön. 6.4 Projektin ajankohtaisuus Nykyisessä hallitusohjelmassa on keskitytty pohtimaan perheiden kokonaisvaltaista hyvinvointia. Ministeriöissä arvostetaan moniammatillisia hankkeita ja yhteistyötä, vaaditaan kokonaisvastuun selkeyttämistä ja kannustetaan paikallisten ongelmien ja haasteiden kohtaamiseen. Juuri näihin haasteisiin projekti on pyrkinyt nuorisotyön välineillä vastaamaan. Nuorisopalvelut astui rohkeasti sisälle koulun maailmaan tekemään työtä yhdessä nuorten, vanhempien, opettajien ja oppilashuoltoryhmän kanssa. Moniammatillinen yhteistyö opetti tekijöilleen paljon, kun tietoa saatiin vanhemmilta, opettajilta, kavereilta ja nuorelta itseltään. Yhteistyö avasi uusia näkökulmia ja hahmotti kokonaiskuvaa nuoren elämästä. Lisäksi projektin työ oli nimenomaan ennaltaehkäisevää työtä. Nuorten ongelmiin pyrittiin tarttumaan heti, jotta ne eivät ehdi kasvaa liian suuriksi. Päijät-Hämeessä jää peruskoulun jälkeen ilman jatkokoulutuspaikkaa hieman useampi nuori kuin maassa keskimäärin. Myös tähän paikalliseen haasteeseen projekti on pyrkinyt vastaamaan miettimällä nuorelle mahdollisia vaihtoehtoisia polkuja toisen asteen ammatillisen koulutuksen vaihtoehdoksi. Muilla paikkakunnilla on jo nähtävissä, että ammatillisen koulutuksen suosio kasvaa ja se merkitsee sitä, että yhä useampi jää ilman II-asteen ammatillista koulutuspaikkaa. Mitä näille ilman koulutuspaikkaa jääville nuorille tapahtuu, jos he eivät saa riittävästi tukea ja tietoa muista vaihtoehdoista? 7 Projektista eteenpäin? Muutos vaatii enemmän työtä, mutta helpottanee asioita sitten, kun ne ovat vakiintuneita toimintakäytäntöjä.
17 Tämänlaiselle toimintamuodolle on ehdottomasti tilausta koulun sisällä. Tämä käy ilmi niin koulun henkilökunnan, vanhempien, yhteistyötahojen kuin projektin työntekijöidenkin kokemuksista ja palautteesta. Aikuista rinnalla kulkijaa tarvitaan, jotta koululla on mahdollisuus vastata yhteiskunnan eriarvoistumisesta ja monimuotoisuuden lisääntymisestä tuleviin haasteisiin. Se, miten koulu on valmis muuttamaan omia toimintakäytänteitään ja varaamaan resursseja projektin etsimien toimintakäytänteiden vakiinnuttamiseen, jää opetustoimen budjetinlaatijoiden ja koulun itsensä ratkaistavaksi. Nuorisopalvelut on määrätietoisesti vahvistanut omaa palveluketjuaan nuorten nivelvaihetyössä, sosiaalisessa nuorisotyössä ja työllisyyspalveluiden eri tasoilla. Haasteena on koulun, koulun oppilashuollon ja nuorisotyön erityistuen ryhmien oikeanlainen, nuoria hyödyttävä yhteistyö, jotta mahdollisia koulupudokkaita voidaan tukea monipuolisesti ja ennakoivasti. 7.1 Projektin työmuotojen jatkuminen osana koulutyötä Opettajat kokivat projektin tarjoamat työmuodot tarpeellisina ja vaikuttavina. Jatkoa ajatellen kannettiin huolta siitä, mitä hyvää projektista jää koululle, kun projektityöntekijöiden lisäresurssi poistuu. Opettajat kokivat, etteivät ehdi ja jaksa oman työnsä lisäksi hoitaa projektin tuomia toimivia työmalleja. Mallien siirtämistä koulun sisälle pohti kevään aikana kokoontunut työryhmä, Duuri-rukkanen. Duuri-rukkasessa päädyttiin siihen, että aloitetaan hitaasti ja muutamasta vaikuttavimmasta työmuodosta. Ensi syksynä koulun Parkki-luokassa päivystää pääsääntöisesti yksi kouluavustaja, jonka työnkuvaan voisi räätälöidä aamuisen kouluuntulon seurannan ja perään soittelemisen. Tehoseurannassa olevat nuoret määriteltäisiin edelleen oppilashuoltoryhmässä ja koulun terveydenhoitaja voisi tarjota näille nuorille enemmän henkilökohtaista tukea ja keskusteluaikaa. Lisäksi päätettiin, että nuorisopalvelut järjestää koulun henkilökunnalle koulutusta ryhmäyttämisistä, jotta luokanvalvojat voivat hyödyntää harjoitteita paitsi seitsemänsien luokkien pehmeän laskun aikana myös pitkin kouluvuotta. Näin nuorisopalveluiden järjestämistä ryhmäytyksistä saataisiin enemmän höytyä, kun yhdessä toimimista ja toisten auttamista harjoiteltaisiin koulussa pidemmällä aikavälillä. Opettajat toivoivat nimenomaan yksinkertaisia harjoituksia, joita voisivat käyttää esim. oppitunnin alussa. Maaliskuussa 2008 saatiin nuorisopalveluille nivelvaihetyöntekijä, jonka tehtävään kuuluu peruskoulun ja toisen asteen nivelvaiheessa tukea nuoria, joiden siirtyminen toiselle asteelle ei välttämättä käy ongelmitta. Tämä korvaa osaltaan Duuri-projektin käyttämää tukimuotoa, jossa tuetaan yhdeksännen luokan keväällä jatko-opintopolun hahmottumista ja autetaan kesällä ilman opiskelupaikkaa jääneitä nuoria jälkihaun ja ammattistartille / valmentavalle linjalle hakemisen kanssa. Koska yhden työntekijän vastuulla ovat kaikki Lahden yläkoulut, tuki ei voi olla yhtä intensiivistä kuin projektin tarjoama tuki. Lisäksi puuttuminen ja tukeminen jo aikaisemmin, peruskoulun kahdeksannella ja jopa seitsemännellä luokalla, antaa nuorelle paremman mahdollisuuden sellaisen todistuksen saamiseen, jolla olisi realistiset mahdollisuudet päästä ammattikouluun. 7.2 Viestejä päättäjille Projekti on työskennellyt 2,5 vuoden aikana lähes 30 eri nuoren kanssa. Osa näistä nuorista on niitä, joilla oikeasti on vaara syrjäytyä yhteiskunnasta. Jos projektin työmuodoilla on saatu pelastettua yksikin nuori takaisin sille polulle, joka johtaa kohti yhteiskuntaan kiinnittymistä, se on säästänyt huomattavasti enemmän yhteiskunnan varoja, kuin mitä työntekijöiden palkkoihin on
18 mennyt. Hallituksen lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelman johtajan Georg Henrik Wredenin mukaan syrjäytyminen maksaa pitemmän päälle miljoona euroa (www.hs.fi Hallitus: Lasten syötävä vihanneksia ja nukuttava kunnolla, 5.12.2007). Myös valtiontalouden tarkastusvirasto on laskenut, että työelämästä syrjäytynyt aiheuttaa yhteiskunnalle 60-vuotispäiväänsä mennessä yli miljoonan euron kustannukset (hs.fi 16.3.2008). Taloudellisissa laskelmissa ei ole otettu huomioon sitä inhimillisesti tärkeää välittämisen kokemusta, joka nuorille annetaan puuttumalla koulunkäynnin vaikeuksiin. Nuoren oireilu kertoo aina jostain hädästä ja tarpeesta tulla kuulluksi. Ja jostain tärkeästä kokemuksesta kertovat ne nuoret, jotka ovat projektin avulla saaneet peruskoulun suoritettua ja kiittäneet työntekijöitä avusta. Etelä-Suomen Sanomat teki projektista jutun 15.11.2007 otsikolla Vaikeiden aamujen pelastaja. Siinä yksi projektin nuorista kertoi omalla nimellään osallistumisestaan projektiin ja siitä, kuinka tuloksia alkoi näkyä melkein heti, kun hän projektin avustuksella alkoi käydä koulussa (kts. Liite 2). Projektista tehtiin artikkeli myös asiantuntijoille suunnattuun Mielenterveyslehteen (kts. Liite 3). Erityisopetuksessa olevien nuorten osuus on jatkuvasti kasvussa. Useista eri syistä nuorilla on erilaisia ongelmia mm. oppimisvalmiuksissa. Omat haasteensa koululle tuovat maahanmuuttajat, joiden määrä kansainvälistyvässä Suomessa on jatkuvasti kasvussa. Viime vuoden lopulla opetusministeriön työryhmä on linjannut, että kasvavat erityisoppilaiden joukot tulisi saada kutistumaan tarjoamalla ennaltaehkäisyä ja varhaista, tehostettua tukea (Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2007:47). Kuinka moni tällä hetkellä erityisopetukseen siirretyistä olisi tuettavissa yleisopetuksen ryhmään mm. projektin löytämin keinoin, ylimääräisen aikuisen tarjoamalla tehostetulla tuella? Projekti opetti ennen kaikkea yhteisen työn merkityksellisyyden. Opettajat, oppilashuolto, sosiaalityöntekijät, koti ja nuorisotyöntekijät katsovat asioita erilaisista näkökulmista. Nimenomaan yhdessä tehty työ, jokaisen oma panos, on tehnyt projektista onnistuneen. Työhön on lähdetty samalta viivalta ja kaikkien näkökulmaa kunnioittaen. Keskustelu, yhdessä pohtiminen ja eri näkökulmien ennakkoluuloton käsittely on antanut niin nuorille, vanhemmille kuin työntekijöillekin paljon uusia oivalluksia. Avainsana on nimenomaan yhdessä tehty työ.
LIITE 1 Yksilöohjauksen kuvaus NUOREN OIREILU esim. poissaoloin OPETTAJAN/ TERVEYDENHOITAJAN PUUTTUMINEN vienti oppilashuoltoryhmään OPHR arvioi tarpeen työlle YHTEYDENOTTO PERHEISIIN PERHETAPAAMINEN KOULULLA SITOUTTAMINEN, SÄÄNNÖT, TOIMINTATAVAT yksilöllisen suunnitelman teko, nykytilan kartoitus, mihin pyritään (tavoitteet) TYÖSKENTELY NUOREN KANSSA SEURANTA