Liite 3 YLIVIESKAN KAUPUNKI Rahkorannan asemakaava-alueen luontoselvitys Tapio Koistinaho 15.9.2006.
SISÄLLYSLUETTELO 1. Johdanto 3 2. Työn suorittaminen ja menetelmät 4 2.1 Selvitystyön kohde ja toteuttamistapa 4 2.2 Arvokkaiden kohteiden valintaperusteet 4 3. Luonnon ja ympäristön yleispiirteet 6 4. Linnusto 9 5. Muu eläimistö 10 6. Arvokkaat alueet ja kohteet 11 6.1 Kassisen vanha pihapiiri 11 6.2 Haaparyhmä 11 6.3 Tulvaniitty Pappisaaren kohdalla 11 6.4 Pappisaari sekä saaren ja pohjoisrannan välinen salmi 11 7. Johtopäätökset ja suositukset 13 Lähteet 14 2
1. JOHDANTO Työn tavoitteena on laatia Ylivieskan kaupungin II kaupunginosan (Hakalahti) ns. Rahkorannan alueen asemakaavoitusta palveleva luontoselvitys. Luontoselvityksen keskeisenä tavoitteena on ollut selvittää alueen luonnonympäristön perustekijät sekä määritellä luonnonarvoiltaan edustavimmat, suojelua tai kaavoituksellista ohjausta tarvitsevat alueet ja kohteet sekä esittää suosituksia suunniteltavaan maankäyttöön. Lähtökohtana on, että asemakaavassa voidaan ottaa huomioon mahdolliset luonnonsuojelun kannalta arvokkaat luontotyypit ja elinympäristöt sekä edistää kasvillisuudeltaan merkittävien alueiden sekä eläimistölle ja kasvistolle tärkeiden alueiden ominaispiirteiden säilymistä kaava-alueella. Tavoitteet on mainittu maankäyttö- ja rakennuslaissa (MRL 54 ). Kaavaa laadittaessa on otettava huomioon muun muassa ympäristöhaittojen vähentäminen sekä rakennetun ympäristön, maiseman ja luonnonarvojen vaaliminen. Tämä luontoselvitys sisältää luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaiden alueiden ja kohteiden inventoinnin. KUVA 1.ILMAKUVA, JOSSA ALUERAJAUS RAHKORANNNAN ALUEESTA 3
2. TYÖN SUORITTAMINEN JA MENETELMÄT 2.1 Selvitystyön kohde ja menetelmät Selvitystyö aloitettiin ns. Rahkorannan alueella siten, että kohteeksi rajattiin aiemmin kaavoittamaton alue ns. Kassisen tontin ja Ouluntien (valtatie 86) välissä. Talojen pihapiirit jätettiin pääsääntöisesti inventoinnin ulkopuolelle, joten selvitys painottui Kalajoen ranta-alueelle. Kaavoitustyön edetessä on ollut esillä kaavavaihtoehtoja, jotka ulottuvat koko Helaalansillan (Valtakadun) ja Ouluntien väliselle alueelle. Myös luontoselvitystä on laajennettu koko tälle alueelle. Laajennuksen merkitys on kuitenkin luontoselvityksen kannalta vähäinen, koska laajennusalue on lähinnä pelto- ja tonttimaata sekä jokivarressa juuri rakennettua ja kunnostettua, kivettyä jokimaisemaa. Selvitystyö perustui alueelle tehtyihin maastokäynteihin. Kasvillisuutta inventoitiin maastokäynneillä, jotka alkoivat kesäkuun jälkipuoliskolla ja ulottuivat elokuun lopulle 2006 saakka. Linnusto on arvioitu alueella muuta tarkoitusta varten vuosina 2004-2006 tehtyjen kartoitusten ja pistelaskentojen perusteella. Laskentoja ei siis ole tehty tätä selvitystä varten, mutta ne antanevat kuitenkin luotettavan kuvan alueen linnustosta, etenkin kun laskentoja on toistettu useampana kesänä. Lisäksi linnustosta on käytettävissä hajahavaintoja vieläkin useammalta vuodelta. Nisäkkäitä ja hyönteisiä ei tässä työssä ole varsinaisesti tutkittu. Niistä esitettävät arviot perustuvat muun inventointityön yhteydessä tehtyihin havaintoihin. Valtakunnallisesti arvokkaisiin kohteisiin luetaan mm. kansallis- ja luonnon- sekä kansallisten suojeluohjelmien kohteet, erämaa-alueet ja koskien- puistot suojelulain tarkoittamat vesistöt. Valtakunnallisesti arvokkaita ovat myös kohteet, joilla on suojeltavia luontotyyppejä tai uhanalaisen tai vaarantuneen lajiston esiintymiä. Luonnonsuojelulaissa on määritelty yhdeksän suojeltavaa luontotyyppiä sekä vesilaissa neljä vesilain perusteella suojeltavaa tyyppiä. Inventointien toteuttamisessa on noudatettu Suomen ympäristökeskuksen vuonna 2003 julkaisemaa, Tarja Södermanin laatimaa ympäristöopasta n:o 109, Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVAmenettelyssä ja Natura-arvionnissa. 2.2 Arvokkaiden kohteiden valintaperusteet Kansainvälisesti, valtakunnallisesti sekä maakunnallisesti ja seudullisesti ar- vokkaat kohteet Kansainvälisesti arvokkaita kohteita olisivat mm. Natura 2000 verkoston alu- eet sekä kansainvälisesti merkittävät kosteikot ja lintualueet (ns. IBA-alueet). 4
Paikallisesti arvokkaat kohteet Maakunnallisesti ja seudullisesti arvokkaita alueita olisivat mm. valtakunnallisissa suojeluohjelmissa maakunnallisesti arvokkaiksi määritellyt kohteet sekä maakuntakaavan suojeluvaraukset, kuten myös alueellisesti uhanalaisten laji- en esiintymät. Paikallisesti arvokkaina luontokohteina voidaan pitää kohteita, joilla on metsä- elinympäristöjä, yleis- ja asemakaavojen lain 10 :n mukaisia erityisen tärkeitä mukaisia suojeluvarauksia, paikallisesti uhanalaisten ja harvinaisten lajien esiintymispaikkoja sekä muita paikallisesti harvinaisia ja edustavia luontokohteita. Metsälain (1093/1996) 10 :n mukaan metsien hoidossa ja käytössä on säilytettävä metsien monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeät elinympäristöt. Nämä ovat usein pienialaisia. Niitä ei saa hävittää metsänkäytöllä ja niitä koskevat hoito- ja käyttötoimenpiteet on tehtävä elinympäristöjen ominaispiirteet säilyttävällä tavalla. Kohteiden erityispiirteet on kuvattu tarkemmin metsäasetuksessa (1200/1996). Metsälain 10 :n tarkoittamia, erityisen tärkeitä elinympäristöjä ovat: 1. lähteiden, purojen ja pysyvän vedenjuoksu-uoman muodostavien norojen sekä pienten lampien välittömät lähiympäristöt; 2. ruoho- ja heinäkorvet, saniaiskorvet sekä lehtokorvet ja Lapin läänin eteläpuolella sijaitsevat letot; 3. rehevät lehtolaikut; 4. pienet kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla; 5. rotkot ja kurut; 6. jyrkänteet ja niiden välittömät alusmetsät, ja 7. karukkokankaita puuntuotannollisesti vähätuottoisemmat hietikot, kalliot, kivikot, louhikot, vähäpuustoiset suot ja rantaluhdat. Muut luonnonsuojelullisesti arvokkaat kohteet Muita paikallisesti arvokkaita luontokohteita voivat olla esimerkiksi ekologiset käytävät sekä suuret yhtenäiset tavanomaisen luonnon alueet, jotka ovat tär- luonnon monimuotoisuuden säilymisen kannalta. Tähän ryhmään kuulu- keitä vat myös luonnonmuistomerkit. Paikallisesti arvokas voi olla myös luonnonarvoiltaa vaatimattomampi kohde, jolla on kuitenkin merkitystä esimerkiksi koulujen opetuskohteena. 5
Kohteiden arvotuksen kriteerit Luontokohteiden arvotuksen kriteereinä käytetään kohteen edustavuutta, luonnontilaisuutta, harvinaisuutta ja uhanalaisuutta sekä luonnon monimuotoisuutta lajitasolla. Edustavuudella tarkoitetaan tässä alueen tai kohteen kykyä kuvastaa tietyn luontotyypin tai ilmiön erikoispiirteitä ja alue edustaa eliömaantieteellistä luontoa parhaimmillaan. Alueen arvo nousee, jos siellä esiintyy tai on harvinainen ja/tai uhanalainen laji tai biotooppi. Alueen arvoa nostaa myös sen toimiminen eläimistön lisääntymis- tai ravinnonhankinta-alueena. Mitä harvinaisemmista ja uhanalaisemmista lajeista on kyse, sitä arvokkaampana aluetta pidetään. 3. LUONNON JA YMPÄRISTÖN YLEISPIIRTEET Arvokkaat luontokohteet ja aiemmat luontoselvitykset Koskiensuojelulain (35/1987) 1 :n 35. kohdan mukaan uuden voimalaitoksen rakentamiseen ei saa myöntää vesilaissa tarkoitettua lupaa Kalajoen alaosassa, Hamarinkosken alapuolella. Suunnittelukeskus Oy on vuonna 1993 laatinut Ylivieskan keskustan ympäristöselvityksen. Raportin nimestä huolimatta kaupungin ydinkeskusta, lähinnä asemakaava-alue, on pääosin jätetty selvityksen ulkopuolelle. Selvitys ei anna pohjatietoa tälle luontoinventoinnille. Alueen itäosassa on voimassa Ylivieskan kaupunginvaltuuston 22.1.1990 hyväksymä asemakaava. Tässä kaavassa sekä Varpusaari että Pappisaari että myös Kassisen tontti ovat osoitettu puistoiksi (VP). Kassisen vanhan pihapiirin itäreunalla oleva kuusiaita on osoitettu merkinnällä sp, ohjeellinen alueen osa, jolla olemassa oleva puusto on säilytettävä siten, että sallitaan vain maiseman hoidon kannalta tarpeelliset toimenpiteet. Yleispiirteet Helaalansillan kohdalta Ouluntielle ulottuvan alueen pituus on noin 650 metriä, leveys vaihtelee noin 150 metristä runsaaseen 300 metriin. Alue rajautuu etelässä Kalajokeen ja pohjoisessa Hakalahdenkatuun. Merkittävä osa alueesta on kuitenkin rakennettua tonttimaata, lukuun ottamatta Kalajoen ranta-aluetta sekä ns. Kassisen aluetta ja siihen liittyviä peltomaita. Peltomaisia vapaita alueita on myös asuinkiinteistöjen välissä sekä joutomaankaltaisena Ouluntien varressa. Kalajoen ranta on kivetty Helaalan sillalta Kassisen tontille ja Varpusaaren alapuolelle saakka, osana alueella vuosina 2004-2005 tehtyjä Kalajoen maisemointitöitä. Varpusaarta on samassa yhteydessä nostettu ja kivetty, eikä saaressa juurikaan ole luonnontilaista kasvillisuutta, joitakin leppiä ja kenttäkerroksen pioneerikasvustoa lukuun ottamatta. 6
Ns. Kassisen tontti on vanha pihapiiri, josta on edelleenkin löydettävissä asu- pihapuita sekä koriste- ja hyötykasveja. Aluetta rajaa itäänpäin tuksenaikaisia nykyisessä asemakaavassa säilytettäväksi merkitty, hoitamaton kuusiaita. Kassisen tontilla on useita lehtikuusia (Larix), sembramänty (Pinus cembra), vaahteraa (Acer platanoides), lehmus (Tilia) sekä koivuja (Betula), pihlajia (Sorbus aucuparia), tuomia (Prunus padus) ja hopeapaju (Salix alba). Joitakin pihapuita, mm. vanha omenapuu (Malus), tuhoutui rantaa kunnostettaessa kesällä 2005. Pensaista viljelyjäänteiksi voidaan lukea mm. punaherukka (Ribes), ruusut (Rosa) ja paikoin lähes puumaiset orapihlajat (Crataegus). Myös kurjenmiekka (Iris pseudacorus) kasvanee vielä vanhan pihapiirin jäljiltä. Kenttäkerroksesta tavattiin mm. mesiangervoa (Filipendula ulmaria), pujoa (Artemisia vulgaris), nokkosta (Urtica dioica), piharatamoa (Plantago major), voikukkaa (Taraxacum) ja puna- ja valkoapilaa (Trifolium pratense, T. repens). Kassisen tontin länsipuolella on haaparyhmä (Populus tremula), jossa on useampia kymmeniä, vielä nuoria runkoja. Ryhmän ympäristössä on runsaasti pääosin pensasmaista tuomea ja myös leppää. Pensaskerroksessa on myös pajuja ja vadelmaa. Muuta aluskasvillisuutta on niukasti. Haavikon tuntumasta löydettiin kuitenkin pujon ohella mm. pietaryrttiä (Tanacetum vulgare), hierakkaa (Rumex) ja peltosauniota (eli saunakukkaa, Tripleurospermum inodorum). Kassisen tontin läheisyydessä sijaitsevat pellot, kuten myös pääosa asutuksen välisistä pelloista, olivat kesällä 2006 niitettyinä. Niiden kasvillisuus olikin lähinnä pelloille ja niiden ojanpientareille tyypillistä. Haaparyhmän pohjoispuolella ja Kassisen tontista länteen aiemmin olleet ränsistyneet kuusiaidat hakattiin tai harvennettiin jo joitakin vuosia sitten. Alueella on nyt rehevä, ehkä vanhalle peltomaalle sijoittuva leppien ja koivujen taimik- jonka aluskasvillisuutena on mm. vadelmaa ja ko, mesiangervoa. Kiinteistöjen 6:211 ja 6:138 pihapiirien Kalajoen puolella on pakettipeltomainen alue, jota rajaa pihapiireihin mm. pihlajien, tuomien ja orapihlajien vyöhyke. Aluetta hallitsevat mm. koiranputket (Anthriscus sylvestris), vuohenputket (Aegopodium podagraria), peltovalvatit (Sonchus arvensis), siankärsämöt (Achillea millefolium) ja pelto-ohdakkeet (Cirsium arvense). Muista kasvilajeista mainittakoon vähemmän hallitsevina esiintyvät peltokorte (Equisetum arvense), nokkonen, jauhosavikka (Chenopodium album), niittyleinikki (Ranunculus acris), poimulehti (Alchemilla vulgaris), valko- ja puna-apilat, hiirenvirna (Vicia cracca), pietaryrtti ja siankärsämö (Achillea millefolium). Vanhojen pihapiirien puustosta voidaan mainita etenkin kookkaat lehtikuuset ja sembramännyt sekä jopa luumupuuryhmä (Prunus domestica). Pakettipellon ja Kalajoen väliin jää selvityksen kohteena olevan alueen ainoa tyypillinen tulvaniitty tai tulvan rehevöittämä ranta-alue. Se rajoittuu yläjuoksun puolella Varpusaaren kohdalla tehtyyn maisemakunnostukseen, mutta jatkuu Pappisaaren alapuolelle pienen matkaa. Kohde on kuitenkin pienialainen, sillä alavirran puolella ranta on jo jyrkempi ja ilmeisesti osin aikoinaan kivettykin. Tällä tulvanalaisella alueella ei ole vankkaa puustoa. Puut ovat matalia, osin pensasmaisiakin, leppiä, pihlajia ja tuomia. Muut pensaat ovat lähinnä pajuja, 7
etenkin kiiltopajua (Salix phylicifolia). Hieman etäämmällä rannalla on paikoin karkulaisena orapihlajaa. Tulvavaikutus näkyy etenkin kenttäkerroksessa: Mesiangervon ohella lajistoon kuuluvat tyypillisistä rantalajeista mm. särmäkuisma (Hypericum maculatum), rantakukka (Lythrum salicaria) ja ranta-alpi (Lysimachia vulgaris). Rehevyyttä kuvaavat myös matarat, kuten luhtamatara (Galium uliginosum) ja keltamatara (Galium verum), sekä nokkonen, poimulehti ja nurmitädyke (Veronica chamaedrys). Ylempänä rannalla on mm. ojakärsämöä (Achillea ptarmica), hiirenvirnaa, rönsyleinikkiä (Ranunculus repens) ja pietaryrttiä. KUVA 3. JOKIRANNASSA KASVAVAA KARHUNKÖYNNÖSTÄ PENSAIKKOON KIETOUTUNEENA. Loppukesällä tulvaniityltä tavattiin myös karhunköynnöstä ( Calystegia sepium) sekä kookasta ja näyttävää, puutarhakarkulaisena jokivarsille levittäytynyttä jättipalsamia (Impatiens glandulifera). Kalajoen vesirajassa on vahva, rannanmyötäisesti lähes yhtenäinen saravyöhyke, jonka muodostaa melkeinpä yksinomaan kookas viiltosara (Carex acuta). Seassa on pieniä rentukan (Caltha palustris) esiintymiä. Seuraavana syvemmälle siirryttäessä on lähes yhtä selkeä järvikortteen (Equisetum fluviatile) muodostama kasvusto. Siellä täällä on järvikaislan (Schoenoplectus lacustris) ja ratamosarpion (Alisma plantago-aquatica) suppeita esiintymiä se- sarjarimpeä (Butomus umbel- kä pari kurjenmiekkaryvästä. Myös uhanalaista latus) kasvaa pienialaisina esiintyminä. Ulpukkaa (Nuphar lutea) on runsaasti etenkin Pappisaaren ja rannan välisessä salmessa. Vesialueella kasvaa mm. ahven- ja uistinvitaa (Potamogeton perfoliatus, P. natans). Tulvaniityn alapuolella, jokivarressa aina Ouluntien sillalle saakka, on myös sara- ja järvikortevyöhykkeet, tosin jo kapeampina. Ylempänä rannalla on paikoin mm. rantakukkaa, vielä ylemmäksi noustessa myös mesiangervoa ja maitohorsmaa. Rannan jyrkkyyden vuoksi kasvillisuus jää kuitenkin vaatimattomaksi tulvaniittyyn verrattuna. 8
KUVA 4. PAPPISAAREN ALAPUOLELTA. KUVASSA EROTTUVAT JÄRVIKORTTEEN JA RANNEMPAA MYÖS SARAKASVUSTÖN VYÖHYKKEET. LISÄKSI KUVASTA VOIDAAN EROTTAA MM. JÄRVIKAISLA- JA KURJEN- MIEKKAESIINTYMIÄ SEKÄ MATALAN VEDEN VITAKASVUSTOJA. Pappisaari on erittäin rehevä. Saaren ympärillä, etenkin alavirran puolella on vahva sara- ja järvikortekasvusto, kuten Rahkorannallakin. Saaren ylävirranpuoleinen reuna on jyrkempi, leppien ja pajujen muodostama tiheä pensaikko. Kasvillisuuden seassa on jonkin verran myös mm. mesiangervoa, rantakukkaa ja ranta-alpia. Pappisaari on vanhaan kuvamateriaaliin verrattuna mataloitunut ja kasvanut voimakkaammin umpeen. 4. LINNUSTO Vuosina 2004-2006 suoritetut linnustokartoitukset osoittavat alueen linnuston jakautuvan toisaalta siellä pesiviin lajeihin sekä etenkin virtaveden vaikutuksesta tavanomaistakin runsaampaan alueella ruokailevaan tai sen kautta muuten kulkevaan lajistoon. Jokivarren rantapuissa pesii vuosittain harakoita (Pica pica) ja variksia (Corvus corone), etenkin harakkakanta on vahva. Räkättirastas (Turdus pilaris) on rastaista valtalajina, mutta myös punakylkirastas (Turdus iliacus) ja mustarastas (Turdus merula) pesivät alueella. Käpytikka (Dendrocopos major) kuuluu kaavoitettavan alueen pesimälinnustoon. Myös västäräkki (Motacilla alba) ja kivitasku (Oenanthe oenanthe) pesivät ainakin joen kivikkorannoilla. Jokirantojen pensaikkojen pesimälintuja ovat mm. punarinta (Erithacus rubecula), lehto-, herne- ja pensaskertut (Sylvia borin, S.curruca, S.communis) ja pajulintu (Phylloscopus trochilus). Ylivieskan keskustan sembramäntyjä kiertävät päh- 9
kinähakit (Nucifraga caryocatactes) vierailevat myös alueen pihapiirien puissa. Pakettipeltomaisella rantaniityllä on useana kesänä pesinyt sekä punavarpunen (Carpodacus erythrinus) että pensastasku (Saxicola rubetra), joita voikin pitää alueen arvokkaimpiin pesimälajeihin lukeutuvina. Pihapiirien lintupöntöt ovat lähinnä kirjosieppojen (Ficedula hypoleucos), tali- ja sinitiaisten (Parus major, P.caeruleus) sekä myös leppälintujen (Phoenicurus phoenicurus) asuttamia. Varpusetkin (Passer domesticus) ovat vallanneet osan pöntöistä. Muita alueella pesiviä lintuja ovat peippo (Fringilla coelebs), viherpeippo (Carduelis chloris), vihervarpunen (C.spinus) ja keltasirkku (Emberiza citrinella). Ruokokerttunen (Acrocephalus schoenobaenus) lauloi reviiriään Pappisaaren salmen molemmin puolin ainakin kesällä 2006. Syksyisin ja talvisin alueella kiertävät punatulkut (Pyrrhula pyrrhula), tilhet (Bombycilla garrulus), toisinaan myös taviokuurnat (Pinicola enucleator). Tyypillisiä alueen kautta kulkevia lintuja ovat lokit ja sorsat. Nauru-, kala- ja harmaalokit (Larus ridibundus, L.canus ja L. argentatus) ja kalatiirat (Sterna hirundo) eivät pesi tällä jokialueella, vaikkakin etenkin kalatiirat saalistavat Pappisaaren rannoilla alkukesällä päivittäin. Sinisorsalla (Anas platyrhynchos) ja telkällä (Bucephala clangula) taas on ollut lähes vuosittain poikue ranta- ja vesikasvillisuuden suojissa. Sen sijaan esimerkiksi tavit (A.crecca), haapanat (A.penelope) jouhi- ja lapasorsat (A.acuta, A.clypeata) sekä tukkasotkat (Aythya fuligula) ja isokoskelot (Mergus merganser) tai jopa joutsenet (Cygnus cygnus) ja uivelot (Mergus albellus) ovat olleet joka ruokailevia tai muutonaikaisia lepäilijöitä. Petolinnuista alueella on havaittu mm. hiirihaukka (Buteo buteo) ja nuolihaukka (Falco subbuteo) sekä suopöllö (Asio flammeus). Kahlaajista kuovit (Numenius arquata) vain ruokailevat toisinaan, lähinnä keväisin rantapelloilla, läpikulkevia lepäilijöitä ovat myös liro (Tringa glareola) ja metsäviklo (T.ochropus). Sen sijaan rantasipi (Acitis hypoleucos), taivaanvuohi (Gallinago gallinago) ja lehtokurppa (Scolopax rusticola) pesivät tutkittavalla alueella tai sen välittömässä läheisyydessä. Haara- ja räystäspääskyt (Hirundo rustica, Delichon urbica) sekä erityisesti tervapääskyt (Apus apus) ruokailevat joen yllä. 5. MUU ELÄIMISTÖ Alueelta ei ole liito-oravan pesintään tai pysyvään oleskeluun viittaavia havain- Metsäjänis, orava, siili, lumikko ja myös kettu ovat Rahkorannan alueella ha- toja. vaittuja nisäkkäitä. Hyönteislajistoa ei ole tutkittu yksityiskohtaisemmin. Päiväperhosten kannalta arvokkaimpia alueita lienevät Rahkorannan pakettipeltomainen alue sekä siihen liittyvä tulvaniitty. 10
6. ARVOKKAAT ALUEET JA KOHTEET 6.1 Kassisen vanha pihapiiri Kassisen pihapiirin puulajisto ei sinänsä ole erityisen arvokasta. Eräät puut, kuten lehtikuuset, ovat kuitenkin vanhoja ja kookkaita sekä sinänsä jo puistomaisia. Alue onkin valmiiksi puistomainen, nykyisessä asemakaavassa puistoksi osoitettu ja siihen liittyy myös kulttuurihistoriallisia arvoja. Pihapiiriä idässä rajaava vanha kuusiaita on jo huonokuntoinen. 6.2 Haaparyhmä Kassisen alueeseen läheisesti liittyvä haaparyhmä koostuu vielä kasvavista puista. Muuna lajistona on mm. pensas- ja puumaisia tuomia ja leppiä. Kohde on vielä kehittyvä ja merkittävästi luonnon monimuotoisuutta alueella lisäävä kohde. 6.3 Tulvaniitty Pappisaaren kohdalla Kasvilajistoltaan alueen arvokkain kohde on Pappisaaren kohdalla sijaitseva, vuosittain tulvan alle jäävä tulvaniitty. Se edustaa sinänsä tyypillistä, tulvan rehevöittämää jokivarsiluontoa, jota kuitenkin on vähän jäljellä Kalajokivarren rakennetussa jokiympäristössä. Kohteen arvoa korostaakin se, että Kalajoen rannat ovat muutoin kivettyjä ja rakennettuja kilometrien matkalta. 6.4 Pappisaari sekä saaren ja pohjoisrannan välinen salmi Vaikka itse Pappisaari onkin pahoin umpeenkasvanut, se rajaa lajistoltaan ja monimuotoisuudeltaan arvokkaan, matalavetisen alueen saaren ja Kalajoen pohjoisrannan väliin. Sarjarimmen mahdollisesti lähialueen viimeiset esiintymät sijoittuvat tälle alueelle. Yläpuolinen koski on huuhtonut matalaan veteen myös soraisia ja hiekkaisia särkkiä, joilla lienee merkitystä kalojen lisääntymisessä. Matala ja kasvillisuudeltaan rikas ja monipuolinen alue antaa muutenkin suojaa sekä kaloille että linnuille. 11
KUVA 5 ILMAKUVA, JOHON MERKITTY ARVOKKAAT ALUEET JA KOHTEET KUVA 6. KARTTA KIINTEISTÖTIETO- JÄRJESTELMÄSTÄ ARVOKKAAT ALUEET JA KOHTEET 6.1 Kassisen pihapiiri 6.2 Haaparyhmä 6.3 Tulvaniitty Pappisaaren kohdalla 6.4 Pappisaari sekä saaren ja pohjoisrannan välinen salmi 12
7. JOHTOPÄÄTÖKSET JA SUOSITUKSET Kaavoitettava Rahkorannan alue on pääosiltaan jo nyt asuttuja pihapiirejä sekä niiden väliin sijoittuvia pelto- ja joutomaita. Näille alueille ei sijoitu merkittäviä luonnonarvoja. Kassisen tontin alue on jo nykyisellään puistomainen sekä puistoksi kaavoitettu ja mielletty. Sitä tuleekin kehittää puistona, säilyttäen mahdollisuuksien mukaan nykyistä puustoa. Voimassaolevaan kaavaan säilytettäväksi merkitty kuusiaita sen sijaan on jo huonokuntoinen. Aita voidaan poistaa, mutta mielellään vasta alueen rakentumisen yhteydessä ja istutettavia tonttien osia toteutettaessa. Jokirannan haaparyhmä tulee säilyttää pensastoineen ja liittää Kassisen puistoon. Haaparyhmän alapuolella Kalajokivarressa sijaitseva pienialainen tulvaniitty, sen ranta sekä rannan ja Pappisaaren välinen salmi tulee säilyttää mahdollisimman luonnontilaisena. Rantaa ei tule kivetä eikä rakentaa puistomaiseksi. Tulvaniitylle ei tulisi linjata eikä pengertää kevytliikennereittiä. Tälle alueelle ei tulisi rakentaa venevalkamia tai laitureita. Pappisaaren pensaikkoa on mahdollista varovasti avata aluskasvillisuuden monipuolistamiseksi. Jokivarteen tulvaniitystä alajuoksulle, aina Ouluntien sillalle saakka, tulee osoittaa viheryhteys (puisto tms.), mikä kapeanakin turvaa ekologisen käytävän rannan kasvillisuudelle ja linnustolle. 13
LÄHTEET Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.): Retkeilykasvio. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki, 656 s. Pääkkönen, Pilvi & Alanen, Aulikki 2000: Luonnonsuojelulain luontotyyppien inventointiohje. Suomen ympäristökeskuksen moniste, Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2001: Suomen lajien uhanalaisuus 2000. Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Sierla, L., Lammi, E., Mannila, J. & Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen ympäristö sarja 742, Ympäristöministeriö, Helsinki. Suunnittelukolmio Oy, 1993: Ylivieskan keskustan ympäristöselvitys. Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi - kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Suomen ympäristökeskus, Ympäristöopas 109. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 14