OPPIMISTYYLIT ELINTARVIKEALALLA OPPIMISPORTFOLIO

OPPIMISTYYLIT ELINTARVIKEALALLA OPPIMISPORTFOLIO PRO FORMA DIDACTICA Kevät 2004 Oulun seudun ammattikorkeakoulu Ammatillinen opettajakorkeakoulu Opiskelija: Päivi Helakorpi Tutor: Säde-Pirkko Nissilä

2 OULUN SEUDUN AMMATTIKORKEAKOULU AMMATILLINEN OPETTAJAKORKEAKOULU PRO FORMA DIDACTICA TIIVISTELMÄ Päivi Helakorpi 15.01.2004 Ohjaaja: Säde-Pirkko Nissilä OPPIMISTYYLIT ELINTARVIKEALALLA, YHDEN LUOKAN OPPIMISTYYLIT KOLMELLA OPPIMISTYYLITESTILLÄ Tavoite Työn tavoitteena oli selvittää ja vertailla yhden luokan opiskelijoiden (Pohjois-Pohjanmaan ammattikoulu, elintarviketeknologian koulutusohjelma) oppimistyylejä kolmen eri oppimistyylianalyysin avulla. Menetelmät Tutkimusaineisto kerättiin kolmen valmiin oppimistyylitestin avulla: ajattelutyyliin perustuvan harkitsevuus vs. impulsiivisuus -oppimistyylin, aistien käyttämiseen perustuvan visuaalinen-auditiivinenkinesteettinen -oppimistyylin sekä aivojen toimintaan perustuvan analyyttinen ja holistinen -oppimistyylin avulla. Tulokset analysoitiin ja luokiteltiin sekä havainnollistettiin graafisesti ja kuvailtiin sanallisesti esimerkkiaineiston avulla. Tulokset Tutkimus on suuntaa antava vastausprosentin vaihdellessa oppimistyylianalyysistä riippuen 69 ja 94 %:n välillä. Eri oppimistyylianalyysien perusteella oli löydettävissä erilaisia oppimistyylejä; tyypillistä elintarvikealan opiskelijan oppimistyyliprofiilia ei kuitenkaan löytynyt. Eri oppimistyylianalyysit toivat oppilaista yksilöinä sekä ryhmänä monipuolista tietoa; eri oppimistyylianalyysit täydensivät toisiansa. Harkitsevuus vs. impulsiivisuus ja analyyttinen ja holistinen -oppimistyylit olivat vertailukelpoisia, kun tutkittiin oppilaiden ajattelutyyliä. Sen sijaan aistien käyttöä oppimisessa tutkittaessa visuaalinen-auditiivinen-kinesteettinen sekä analyyttinen ja holistinen -oppimistyylien välillä vastaavaa yhdenpitävyyttä ei ollut löydettävissä. Avainsanat Harkitseva, impulsiivinen, visuaalinen, auditiivinen, kinesteettinen, analyyttinen ja holistinen oppimistyyli.

3 SISÄLTÖ 1 JOHDANTO... 1 2 OPPIMISTYYLIT... 2 2.1 HARKITSEVUUS VS. IMPULSIIVISUUS-OPPIMISTYYLI... 3 2.2 VISUAALINEN - AUDITIIVINEN - KINESTEETTINEN OPPIMISTYYLI... 3 2.3 ANALYYTTINEN JA HOLISTINEN OPPIMISTYYLI... 6 3 OPPIMISTYYLIEN TUNTEMISEN MERKITYS OPETUSTYÖSSÄ... 8 4 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS... 10 4.1 TUTKIMUSTEHTÄVÄ... 10 4.2 TUTKIMUSMENETELMÄ... 10 5 TULOKSET... 12 5.1 OPPILAIDEN OPPIMISTYYLIT... 12 5.1.1 Harkitsevuus vs. impulsiivisuus-oppimistyyli... 12 5.1.2 Visuaalinen-auditiivinen-kinesteettinen-oppimistyyli... 13 5.1.3 Analyyttinen ja holistinen oppimistyyli... 14 5.2 OPPIMISTYYLITESTIEN VERTAILUA... 15 5.3 YHTEENVETO... 18 6 POHDINTA... 20 LÄHTEET... 22 LIITTEET... 1

1 Johdanto Ihmiset ovat yksilöitä, ja kukin oppii omalla tavallansa. Jos tieto tulee vastaanottajalle vastoin hänen oppimistyyliänsä, seurauksena voi olla erilaisia oppimisvaikeuksia. Tästä syystä oppimistyylit ovat nykyisin paljon käytetty työkalu, kun opettaja haluaa tunnistaa ja syventää tietoaan oppilaiden oppimistyyleistä. Tällöin opettaja voi mukauttaa opetustaan tietyissä rajoissa luokassa esiintyvien erilaisten oppimistyylien mukaan. Käytännössä mahdollisimman joustavalla ja vaihtelevalla opetuksella saavutetaan myös parhaat oppimistulokset; käytännössä opettaja voi ottaa yhden yksilöllisen oppimistyylin huomioon kerrallaan. Lisäksi kun oppilas itse tiedostaa oman oppimistyylinsä, voi hän ottaa sen huomioon kotona opiskellessaan. Oppimistyylinsä tiedostaminen vaikuttaa useimmiten myös positiivisesti oppilaan opiskelumotivaatioon; hänen itsetuntemuksensa ja samalla itseluottamuksensa kasvavat. Kiinnostuin oppimistyyleistä jo opiskeluaikana: oivalsin itsestäni aivan uusia puolia ja sain selityksen moneen tiedostamattomaani oppimiseen liittyvään asiaan; minusta tuntuu sai teoreettisen selityksen. Kun aloitin opettajanurani viime vuoden elokuussa, oppilaiden oppimistyylin testaaminen oli itsestäänselvyys. Oppimistyylin testaamisesta tuli myös koulun (Pohjois-Pohjanmaan ammattioppilaitos, PAO) puolesta ohjeet koulutyön alkaessa. Sillä tiellä olen edelleen. Tässä opinnäytetyössä selvitetään ja vertaillaan yhden luokan (PAO, elintarviketeknologian koulutusohjelma) oppimis-tyylejä kolmen erilaisen analyysin avulla: 1) ajattelutyyliin perustuvan harkitsevuus vs. impulsiivisuus -oppimistyylin, 2) aistien käyttämiseen perustuvan visuaalinen-auditiivinen-kinesteettinen -oppimistyylin sekä 3) aivojen toimintaan perustuvan analyyttinen ja holistinen - oppimistyylin avulla. Kuulen ja unohdan näen ja muistan teen ja osaan. Lao Tse, 600 ekr.

2 2 Oppimistyylit Miten opitaan? Yksilöllisiä eroja ihmisten oppimistavoissa ilmaistaan sanalla tyyli, joka näyttää Leinojen (1990, 7) mukaan muodostuneen erääksi aikamme muotisanaksi. Oppimistyyli on tällä hetkellä eräs kansainvälisen tutkimuksen ja kirjallisuuden keskeisiä alueita, onhan se eräs oppimaan oppimisen tärkeimpiä komponentteja. Rita ja Ken Dunn ovat oppimistyylien johtavia tutkijoita, ja he ovat määritelleet oppimistyylin seuraavasti: "Oppimistyylillä tarkoitetaan sitä tapaa, jolla ihmiset keskittyvät uuteen ja vaikeaan tietoon sekä omaksuvat, käsittelevät ja säilyttävät sitä muistissaan" (Prashnig 2000, 29). Oppimistyylien kehitys lapsuudessa on sidoksissa lapsen yleiseen psykofyysiseen kehitykseen eli fyysiseen ja motoriseen kehitykseen, havaitsemis- ja ajattelutoiminnan kehitykseen sekä kielelliseen ja sosiaaliseen kehitykseen (Leino & Leino 1990, 58). Pienten lasten käyttäytyminen on kokonaisvaltaista; aluksi lapset oppivat kinesteettisesti eli koko keho osallistuu tiedon omaksumiseen ja perustaitojen oppimiseen. Seuraavaksi kehittyy taktiilinen modaliteetti (aistimieltymys) eli lapsella on tarve koskea kaikkeen, mikä häntä kiinnostaa. Lapsi oppii kokeilemalla ja olemalla vuorovaikutuksessa niin ihmisten kuin esineidenkin kanssa. Noin 8-vuotiaana lapsella saattaa kehittyä voimakkaita visuaalisia taipumuksia eli näkemisestä tulee lapsen oppimiselle erityisen tärkeä aisti. Noin 11 vuoden iässä kehittyy auditiivinen modaliteetti, jolloin lapsi oppii kuulonsa avulla. (Prashnig 2000, 192-193.) Tämän kehitysprosessin eteneminen on kuitenkin yksilöllistä: jokainen ihminen kehittyy omassa tahdissaan. Tähän kehitykseen vaikuttavat myös ensin vanhemmat, myöhemmin koulu ja oppimistilanteet koulussa (Leino & Leino 1990, 58). Oppimistyylit muuttuvat elinympäristön ja kulttuurin vaikutuksesta sekä elämänvaiheen ja iän myötä. Leinojen (1990, 64) mukaan oppimistyylit ovat pääasiassa opittuja, ja muilla tekijöillä (ympäristö, kulttuuri, ikä) näyttäisi olevan suurempi merkitys kuin perinnöllisyydellä. Ihminen myös yleensä vaihtelee erilaisia oppimistyylejä tilanteesta riippuen. Yksi ainoa oppimistyyli ei ole paras, kun tietoa käsitellään eri näkökulmista eli kukaan ei ole puhtaasti vain yhden tyylin omaava henkilö - ainakin tällaiset ihmiset ovat harvinaisuuksia! Kasvatuksen tehtävänä on tukea kasvavan pyrkimyksiä tiedostaa omia voimavarojaan ja tarjota virikkeitä niiden kehittämiseen. Oppimistyyleillä on vaikutusta myös uravalintoihin; aikuisiässä tyylit yleistyvät elämäntyyleiksi. (Leino & Leino 1990, 126.) Prashnigin (2000, 31) sanoin: "Kun ihmiset tietävät omat voimavaransa ja yksilölliset tyylinsä sekä osaavat hankkia tietoa tehokkaasti, heistä tulee luonnollisesti lajinsa tyypillisiä edustajia: omaa tyyliään käyttäviä elinikäisiä oppijoita." Seuraavassa on katsaus oppimistyyleihin, joita on hyödynnetty tässä opinnäytetyössä.

3 2.1 Harkitsevuus vs. impulsiivisuus-oppimistyyli Harkitsevuus vs. impulsiivisuus -oppimistyylin juuret ovat 1960-luvulla, jolloin Jerome Kagan toi esille informaation prosessoinnin paradigman. Harkitsevuus vs. impulsiivisuus -oppimistyylissä henkilöt eroavat sen nopeuden suhteen, jolla he suorittavat tehtäviä. Impulsiivinen henkilö ryhtyy välittömästi tekemään annettua tehtävää tai antaa kysymykseen ensimmäisen mieleen tulevan vastauksen, jota hetken päästä korjailee. Impulsiivinen henkilö pyrkii nopeaan menestykseen riskeistä välittämättä. Harkitsevat henkilöt puolestaan tarvitsevat tehtävän suorittamiseen enemmän aikaa kuin impulsiiviset henkilöt: Harkitsija pyrkii ennen tehtävän aloittamista tai kysymykseen vastaamista pohtimaan kaikkia vaihtoehtoja tai ratkaisumalleja. Hän ahdistuu ongelmatilanteissa ja pyrkii välttämään epäonnistumisia; hän välttelee myös sosiaalisia vaaratilanteita. (Leino & Leino 1990, 53-54 ja Lappalainen 1995, 27-28, 94.) Harkitsevuus vs. impulsiivisuus -oppimistyylit ovat pysyviä läpi (koulu)iän. Lapsilla harkitsevuus lisääntyy kuitenkin iän mukana, mutta yksilölliset erot ovat pysyviä ja tehtäväympäristöstä riippumattomia. Impulsiiviset henkilöt oppivat tekemällä harjoituksia, esimerkiksi kielissä tekemällä suullisia ja kirjallisia tehtäviä. Harkitsevat puolestaan oppivat paremmin perehtymällä itsenäisesti opetettavaan asiaan. Etenkin impulsiivisille henkilöille on tärkeää saada palautetta omasta edistymisestään; impulsiiviset saavat suhteessa enemmän negatiivista palautetta harkitseviin nähden. (Lappalainen 1995, 29, 92.) 2.2 Visuaalinen - auditiivinen - kinesteettinen oppimistyyli Tärkeimpiä aistejamme oppimisen kannalta ovat kuulo-, näkö- ja tuntoaisti. Aisteihin perustuu myös pääasialliset oppimistyylimme, joita tutkijoiden mukaan on kolme: 1. Visuaalinen oppimistyyli, jossa hyödynnämme opittavaan asiaan kuuluvia kuvia. Osa visuaalisesti oppivista on ns. kirjoitussuuntautuneita ja oppivat pääasiassa lukemalla. 2. Auditiivinen oppimistyyli, joka tarkoittaa oppimista äänen eli musiikin ja puheen avulla. 3. Kinesteettinen oppimistyyli, jossa käytetään hyväksi tekemistä, liikkumista, kokemista ja kokeilemista. Tätä oppimistyyliä sanotaan myös haptiseksi tai kinesteettis-taktiiliseksi oppimistyyliksi. Tutkimusten mukaan useimmat peruskoulun ja lukion oppilaat (iältään 10-17 vuotiaat) oppivat parhaiten tekemällä ja liikkumalla (Kuvio 1), kun taas useimmille aikuisille sopii parhaiten visuaalinen oppimistapa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kukaan käyttäisi yksinomaan vain yhtä aistikanavaa

4 oppiessaan. Meillä kaikilla on yleensä kaikki aistit käytössämme, mutta useimmiten yksi (tai kaksi) niistä on kehittyneempiä kuin toiset. Joten useimmiten me kaikki käytämme jossain määrin kutakin kolmesta eri oppimistyylistä vaihtaen oppimistyyliä tarpeen mukaan. (Markwort & Marckwort 1994, 48-49 ja Dryden & Vos 2002, 129-131.) Tärkein aisti visuaalisessa oppimistyylissä on näkö eli visuaalinen oppija prosessoi maailmaa silmillään. Tämän tyylin omaavalle henkilölle on tärkeää, mitä hän näkee ympärillään sekä mielikuvissaan. Hän pitää väreistä ja nauttii esteettisestä ympäristöstä; visuaalisella henkilöllä on yleensä tavarat järjestyksessä ja koti siistinä. Puhuessaan visuaalinen henkilö käyttää paljon näkemiseen liittyviä sanoja tai sanontoja, kuten "anna kuin näytän", "katso tätä kuvaa" tai "asia alkaa kirkastua". Hänen puherytminsä on nopeahko ja ääni voi olla korkea. Tyypillistä visuaaliselle henkilölle on myös ns. käsillä puhuminen sekä hyppivä puhetyyli: visuaalinen henkilö näkee puheensa mielikuvina tai mielleyhtyminä, ja hän saattaa hypätä itselleen merkityksettömän asian yli. (Marckwort & Marckwort 1994, 49-50.) KUVIO 1. Oppimistyylien keksimääräinen jakautuminen lasten ja nuorten keskuudessa (ikä 10-17 vuotta). Testi tehtiin 5300 oppilaalle Yhdysvalloissa, Hongkongissa ja Japanissa (Dryden & Vos 2002, 130) Visuaalinen henkilö oppii lukemalla, katsomalla kuvia, videoita tai filmejä. Uusien asioiden oppimisessa asioiden esittämisjärjestyksellä ei ole merkitystä, vaan tärkeintä hänelle on saada luotua asiasta kokonaiskuva. Kun kokonaiskuva on luotu, visuaalisesta oppijasta saattaa tulla kärsimätön: hän on valmis siirtymään jo seuraavaan asiaan. Palauttaessaan mieleensä jo opittuja asioita tai suunnitellessaan tulevaa visuaalinen henkilö katsoo mielikuviaan eli katse on suunnattu monesti ylös. Ns. defokusoitunut "ei kukaan kotona" -katse suoraan eteenpäin merkitsee puolestaan, että asia on selvä. (Marckwort & Marckwort 1994, 49-50.) Auditiivisessa oppimistyylissä tärkein aisti on kuulo eli tiedon prosessointi tapahtuu korvilla. Tästä syystä äänet ovat auditiiviselle henkilölle tärkeitä, äänet

5 sekä vetävät puoleensa että ärsyttävät. Tämän tyylin omaava henkilö kuuntelee mielellään puhetta ja tarinoita. Hän käyttää myös itse mielellään tarinoita; auditiivinen henkilö etenee yleensä kohta kohdalta loogisesti ja järjestyksessä, pienetkin yksityiskohdat tarkasti huomioiden. Tätä samaa järjestelmällisyyttä hän odottaa myös muilta! Puhuessaan auditiivinen henkilö käyttää kuulemiseen liittyviä sanoja tai sanontoja, kuten "mitä kuuluu", "kerro lisää" tai "anna kun selitän". Hänen puhetyylillensä on ominaista soinnukas ääni ja keskinopea puhetapa. Puhumisasento on suhteellisen rento, mutta toisin kuin visuaalinen henkilö, auditiivinen henkilö ei puhumisen aikana juurikaan elehdi tai liiku. (Marckwort & Marckwort 1994, 50-52.) Auditiivinen henkilö oppii parhaiten kuuntelemalla luennointia, eli hänelle sopii opettajakeskeinen opetustyyli. Auditiivinen oppimistyyli sopii tilanteisiin, joissa asiat ovat tärkeitä muistaa tietyssä järjestyksessä. Lapset esimerkiksi oppivat aakkoset Marckworttien (1994, 50) mukaan auditiivisesti, mutta mitä enemmän tietoa karttuu, sitä vaikeampaa sitä on painaa mieleen sanajonoina, auditiivisesti. Auditiivista oppimista helpottavat erilaisten lorujen, musiikin ja rytmin käyttö. Auditiivinen henkilö hakee mielestään "kuulokuvia" ja hänen silmänsä liikkuvat vaakatasossa. Auditiivinen henkilö käy mielellään myös omaa sisäistä dialogia mielessään, minkä takia hänen vastauksensa saattavat viipyä asia, joka saattaa aiheuttaa vastapuolessa myös lievää hämmennystä. (Marckwort & Marckwort 1994, 50-52 ja Toivonen & Kiviaho 1998.) Kinesteettinen oppimistyyli on tyypillistä alle kouluikäisille lapsille: heitä kiinnostaa kaikenlainen tekeminen, he liikkuvat paljon ja elävät "tässä ja nyt". Kinesteettinen henkilö haluaa osallistua aktiivisesti, tehdä ja kokeilla sekä saada tuntumaa asioihin itse. Hänelle tunteet ja liike ovat tärkeitä. Kinesteettisellä henkilöllä on vaikeuksia istua yhdessä paikassa pitkään; varsinkin alaasteella kinesteettiset oppijat ovat niitä, jotka vaeltavat luokassa eivätkä jaksa keskittyä opettajan luennointiin. Kinesteettinen henkilö on olemukseltaan rento ja mukavuudenhaluinen, viihtyisä ilmapiiri ja ympäröivät ihmiset ovat tärkeitä. Hän liikkuu ja elehtii luontevasti, myös puhuessaan. Hänen puhetyylinsä on hidas mutta vaihteleva ja siinä on taukoja - joskus jopa huokailujakin - ja hänen äänensä on matalahko. Tyypillisiä sanontoja kinesteettiselle henkilölle ovat esimerkiksi "minusta tuntuu", "kokeillaan" sekä "virkistävä kokemus". (Marckwort & Marckwort 1994, 52-55 ja Toivonen & Kiviaho 1998.) Kinestettinen henkilö oppii liikkeen avulla ja itse tekemällä, jolloin mukana on myös tunnetta ja kokemuksia. Oppimistilanteessa ei ole olennaista, missä järjestyksessä opittavat asiat tulevat esille, kunhan oppimisympäristö on viihtyisä, tilanteessa on vaihtelua ja hän pääsee sekä tekemään että kokemaan jotakin uutta. Palauttaessaan mieleensä jo opittua tietoa muististaan kinesteettinen henkilö katsoo tyypillisesti alaspäin. (Marckwort & Marckwort 1994, 50-52 ja Toivonen & Kiviaho 1998.)

6 2.3 Analyyttinen ja holistinen oppimistyyli Aivot ja niiden toiminta liittyvät läheisesti oppimiseen ja oppimistyyleihin: vasemman aivopuoliskon vallitessa oppimistyyli on analyyttinen, oikean aivopuoliskon vallitessa oppimistyyli on holistinen. Oppimisen edetessä molempien tyylien käyttäjät oppivat käsittelemään asian yhtä hyvin, mutta etenemistapa on erilainen Prashnigin (2000, 177) mukaan analyyttisen ja holistisen oppimistyylin ero on kuin yöllä ja päivällä! Tästä huolimatta useimmat ihmiset soveltavat joustavasti molempia tyylejä, mutta arviolta 5-10 % ihmisistä ovat oppimistyyliltänsä puhtaasti joko analyyttisiä tai holistisia ja heidän on vaikea joustaa, puoleen tai toiseen (Repo 1984, 82 ja Prashnig 2000, 179). Analyyttisen ja holistisen oppimistyylin eroja on havainnollistettu taulukossa 1. Taulukko 1. Analyyttisen ja holistisen oppimistyylin viisi perusaluetta, joissa oppilailla on täysin vastakkaiset tarpeet (Prashnig 2000, 177-178). Analyyttiselle oppimistyylille tyypillisiä ominaisuuksia ovat järjestelmällisyys ja loogisuus. Analyyttinen henkilö pyrkii käsittelemään asioita järjestyksessä, pala palalta, jaksottaisesti ja loogisesti. Hän on valmis siirtymään uuteen vaiheeseen vasta kun on varma, että hallitsee edellisen. Analyyttinen henkilö on yleensä tottelevainen, hillitty ja hiljainen. Hänellä on verbaalisia taipumuksia, hän lukee paljon ja osallistuu keskusteluihin. Analyyttinen henkilö oppii nopeasti säännöt, yksityiskohdat ja menettelytavat. Hän kunnioittaa auktoriteetteja, työskentelee hyvin itsekseen, motivoituu hyvin ja on vastuuntuntoinen. Yhdellä sanalla sanoen, analyyttinen henkilö on "ihanneoppilas". (Repo 1984, 81 ja Prashnig 2000, 179). Eräs tapa erottaa analyyttinen ja holistinen henkilö on käyttää "kätketyt kuviot" - testiä (Leino & Leino 1990, 52-53): Analyyttinen henkilö pystyy havannoimaan tietoa erittelevästi, joten hän pystyy löytämään määrätyssä ajassa häiritsevästä taustasta yksityiskohtia tai kätketyn kuvion. Holistisen oppimistyylin omaavalle henkilölle tämä on vaikeaa, koska hän havannoi lähinnä kokonaisuuksia. Holis-

tinen henkilö inhoaa yksityiskohtia; hän sulattaa informaatiota useasta lähteestä ja suunnasta oppiakseen pääasian. Opittava asia liitetään omiin arkipäivän kokemuksiin, jolloin oppimisen pohjaksi nousevat aikaisemmat skeemat. He tekevät mielellään käsillään ja käyttävät "talonpoikaisjärkeä". Opettajiltaan he edellyttävät keskittymistä oppilaan tarpeisiin ja tunteisiin, he kaipaavat ohjeita ja henkilökohtaista vuorovaikutusta. Holistisille henkilöille sosiaalinen kanssakäyminen opiskelun aikana on välttämättömyys, mistä syystä he eivät monestikaan ole suosikkioppilaita, vaan paremminkin "hankalia", "äänekkäitä", jopa "häirikköoppilaita". (Repo, 1984, 81 ja Prashnig 2000, 172, 181.) 7

8 3 Oppimistyylien tuntemisen merkitys opetustyössä Oppimistyylien erot eri ihmisten välillä ovat merkittäviä. Oppimistyylit eivät kuitenkaan ole käsitteitä, joiden perusteella oppilaat tyypitellään kuuluvan tiettyihin pysyviin luokkiin tai joiden perusteella oppilaista tehdään kaavamaisia yleistyksiä. Oppimistyylit antavat keinoja ymmärtää oppimisprosessia, mikä on välttämätöntä oppimaan oppimisen edistämisessä. Oppimistyylejä koskeva tieto hyödyttää käytännön opetustyötä, koska se antaa perustan mahdollisimman hyvän oppimisympäristön luomiselle. Tyylit mahdollistavat myös eriyttämisen ja siten oppilaan huomioimisen yksilönä. (Leino & Leino 1990, 27.) Oppimistyyleihin perustuvia eriytettyjä metodikokeiluja on tehty Suomessa vähän. Suosittu ryhmittelyperuste Suomessa on ollut harkitsevuus vs. impulsiivisuus -oppimistyyli, jolla oppilaat on jaettu tyylinsä mukaisiin ryhmiin mm. Lappeenrannassa (Lappalainen 1995) ja Oulussa (Kurttila 1993). Harkitsevuus vs. impulsiivisuus -oppimistyyli on osoittautunut selväpiirteiseksi ja helposti lähestyttäväksi ryhmittelyperusteeksi, jolla oppilaat on voitu jakaa toisistaan selvästi erottuviin ryhmiin. Tällöin myös opettajien on ollut helpompaa etsiä ryhmille soveltuvia opetusmenetelmiä. Tyylien perusteella tehdyt ryhmitykset ovat toimineet tutkimuskouluissa moitteettomasti ja johtaneet yksilöllisempään opetukseen, mutta ne eivät ole aiheuttaneet eroja ryhmien oppimistuloksissa. (Leino & Leino 1990, 74-75; Lappalainen 1995, 1.) Maailmanlaajuisesti eniten tutkittu oppimistyyli on kuitenkin analyyttinen ja holistinen oppimistyyli (Leino & Leino 1990, 76). Onko oppilaan suosima oppimistyyli juuri se, mitä hän itse asiassa tarvitsisi oppiakseen mahdollisimman hyvin? Useimmiten näin on: oppimistulokset paranevat, mikäli oppilasta opetetaan hänen suosimansa oppimistyylin mukaisesti (ks. Leino & Leino 1990 ja Prashnig 2000). Mutta myös oppilaan oppimistyylin muuttamisesta vastaamaan tavallista oppimisympäristöä on saatu hyviä tuloksia. Tällöin huonosti koulussa menestyvien oppilaiden oppimistyylejä ja strategioita on onnistuttu laajentamaan vähitellen, edeten yksinkertaisesta esimerkistä monimutkaisiin tilanteisiin. (Ks. Leino & Leino 1990, 67-70). Oppilasta on kaikin mahdollisin keinoin autettava menestymään opinnoissaan ja siten vahvistettava hänen itsetuntoaan, mikä Leinojen (1990, 76) mukaan edellyttää oppimisympäristön kehittämistä oppimistyyliä vastaavaksi. Mutta pitkässä juoksussa ainakin ajoittain tarvitaan myös oppimistyylin sovittamista vastaamaan opetus-ympäristöä. Kumpikin tapa edellyttää, että opettaja on kiinnostunut opetettavana olevista oppilaistaan. Oppilaiden oppimistyylien tunteminen on opettajalle erinomainen työkalu sekä opetusta suunniteltaessa että etsittäessä oppilaan mahdollisten oppimisvaikeuksien syitä. Lisäksi

9 opettajan on tiedostettava myös oma oppimistyylinsä, sillä suosiihan kukin opettaja omaan tyyliinsä soveltuvaa opetusta. Kun opettaja tuntee oppilaidensa oppimistyylit, voi hän myös ottaa ne huomioon opetuksessaan. Tämä vaatii opetukselta joustavuutta ja mukautumista oppilaiden erilaisiin oppimistyyleihin. Käytännössä tällä on kuitenkin rajansa: opetuksen täydellinen mukauttaminen vastaamaan jokaisen oppilaan oppimistyyliä on mahdotonta, joten käytännössä oppilaat joutuvat jatkuvasti harjoittelemaan oppimista itselleen vieraalla oppimistyylillä. Tästä syystä opettajan olisi pyrittävä mahdollisimman joustavaan ja vaihtelevaan opetukseen. Esimerkiksi erilaiset ryhmä- ja projektityöt antavat opiskelijoille mahdollisuuden valita oman tyylinsä mukaisen työskentelytavan (Leino & Leino 1990, 74).

10 4 Tutkimuksen toteutus Oppilaiden erilaisten oppimistyylien tunnistaminen on opettajalle tärkeää ehkä nykyaikana vielä enemmän kuin ennen. Tästä syystä monissa kouluissa rohkaistaan opettajia tutustumaan oppilaisiinsa myös erilaisten oppimistyylianalyysien kautta. Näin myös omassa opinahjossani, Pohjois-Pohjanmaan ammattioppilaitoksessa. Testinä suositeltiin käytettäväksi professori Anthony Gregorcin tutkimuksiin perustuvaa ajattelutapatestiä, joka sisältää neljä erilaista oppimistyyliä: konkreettinen peräkkäinen, konkreettinen satunnainen, abstrakti peräkkäinen ja abstrakti satunnainen (ks. Dryden & Vos 2002, 357-361). Jotkut testissä käytetyt sanat aiheuttivat oppilaissa hämmennystä (mm. analyyttinen, assosio), minkä johdosta aloin epäillä myös testitulosten luotettavuutta. Aloin pohtia, voisiko joku muu oppimistyylitesti soveltua paremmin ammattikouluikäisille nuorille (tyypillinen ikäjakauma 16-19 vuotta). Vähitellen ajatus kypsyi ja löysin aiheen opinnäytetyöhöni. Seuraavassa käsitellään tarkemmin tutkimuksen toteutusta ja tuloksia. 4.1 Tutkimustehtävä Tässä opinnäytetyössä selvitettiin oppilaiden oppimistyylejä kolmen erilaisen oppimistyylianalyysin avulla. Tutkimus toteutettiin Pohjois-Pohjanmaan ammattioppilaitoksessa marras-joulukuussa 2003. Kohderyhmäksi valittiin yksi luokka elintarviketeknologian koululutusohjelmasta. Testattavia oppilaita oli 16 (yksi poika ja 15 tyttöä) oppilaiden iän vaihdellessa 18 ja 21 vuoden välillä. Tutkimustehtävänä oli etsiä vastauksia seuraaviin kysymyksiin: 1) Mitä oppimistyylejä tutkimukseen osallistuvilla oppilailla on? 2) Tukevatko eri testit toisiaan opiskelijoiden tyylien hahmottamisessa? 3) Kuinka oppimistyylianalyysin tulokset voitaisiin huomioida käytännön opetustyössä? 4.2 Tutkimusmenetelmä Oppilaiden oppimistyylejä selvitettiin empiirisesti kolmen erilaisen oppimistyylitestin avulla: harkitsevuus vs. impulsiivisuus visuaalinen, auditiivinen ja kinesteettinen analyyttinen ja holistinen. Harkitsevuus vs. impulsiivisuus -oppimistyyli tutkittiin Jerome Kaganin ja hänen tutkimusryhmänsä kehittämällä yksilötestillä (Matching Familiar Figures, Liite 1),

11 jossa oppilas etsii kuuden toisistaan muistuttavan kuvion joukosta täsmälleen mallia vastaavan kuvion. Näitä kuvasarjoja testissä oli 12 kappaletta. Kunkin kuvion kohdalla merkittiin muistiin aika, mikä oppilaalta meni ensimmäisen vastauksen antamiseen. Myös virheiden määrä merkittiin muistiin. Tarvittaessa oppilas sai korjata virheelliset vastauksensa. Lopuksi sekä testiin käytetystä ajasta että virheiden määrästä laskettiin keskiarvo. Testiin paljon aikaa käyttäneet mutta keskiarvoa pienemmin virhein selvinneet oppilaat olivat oppimistyyliltään harkitsevia. Sen sijaan keskiarvoa vähemmän aikaa mutta enemmän virheitä tehneet oppilaat olivat impulsiivisia. Visuaalinen-auditiivinen-kinesteettinen -oppimistyyli testattiin Martti Tenkun "Testaa oma oppimistyylisi" -testillä (Liite 2), jossa oppilaat vastasivat kymmeneen kysymykseen, joissa kussakin oli kolme vastausvaihtoehtoa. Oppilas laittoi vaihtoehdot suosituimmuusjärjestykseen siten, että parhaiten oppilasta luonnehtiva vaihtoehto sai kolme pistettä, vähiten luonnehtiva yhden pisteen ja väliin jäävä kaksi pistettä. Saadut pisteet laskettiin yhteen, jolloin suurin pistemäärä kertoi oppilaan vallitsevan oppimistyylin. Analyyttinen-holistinen -oppimistyyli testattiin Dunnin ja Prashnigin Aikuisten OppimisTyyliAnalyysi -kyselylomakkeella (Liite 3). Suomessa lomakkeita voi tilata Jyväskylän yliopiston erityiskasvatuksen osastolta. Oppilas merkitsi rastilla kyselylomakkeen väittämistä ne, miten hän haluaisi toimia (ts. ei niin kuin hänen on toimittava koulussa tai kotona). Tuloksia analysoitaessa kutakin ominaisuutta kuvaava osa-alue laskettiin yhteen.

12 5 Tulokset Seuraavassa on esitetty opinnäytetyön tulokset. Tuloksia analysoitiin ja havainnollistettiin sekä graafisesti että kuvaillen. 5.1 Oppilaiden oppimistyylit Oppilaiden oppimistyylejä selvitettiin empiirisesti kolmen erilaisen oppimistyylianalyysin avulla: harkitsevuus vs. impulsiivisuus; visuaalinen, auditiivinen ja kinesteettinen sekä analyyttinen ja holistinen -oppimistyyli. Seuraavassa on tarkasteltu tuloksia oppimistyyli kerrallaan sekä vertailtu eri oppimistyylitestejä ja niistä saatuja tuloksia keskenään. 5.1.1 Harkitsevuus vs. impulsiivisuus-oppimistyyli Harkitsevuus vs. impulsiivisuus -oppimistyylitestiin osallistuneista 16 oppilaasta harkitsevia oli lähes puolet (44 %) kun taas impulsiivisia oli neljännes (25 %). Lisäksi neljännes oppilaista (25 %) ei kuulunut selkeästi kumpaankaan ryhmään. Tästä joukosta kolme oppilasta (19 %) olivat nopeita mutta vähän virheitä tekeviä. Yksi testatuista (6 %) oli harkitseva, joka teki keskiarvoa enemmän virheitä. Oppilaista 1 oli sairas (6 %), joten hänen oppimistyylistänsä ei ole tietoa. Tulos poikkeaa Lappalaisen (1995, 91) saamista tuloksista, joissa harkitsevuus vs. impulsiivisuus -oppimistyylitesti tehtiin peruskoulun yläasteen 7. ja 8. luokkalaisille. Yläasteen oppilaista impulsiivisia oli noin kolmannes, mutta harkitsevien osuus oli pienempi vaihdellen 22% ja 29%:n välillä. Tästä johtuen myös keskiryhmään (eli oppilaat eivät olleet harkitsevia eivätkä impulsiivisia) kuului enemmän oppilaita kuin tässä tutkimuksessa. Tulokset on esitetty myös kuviossa 2. Tulosten poikkeavuus selittynee ainakin osittain sillä, että lapsilla harkitsevuus lisääntyy iän mukana (Lappalainen 1995, 29)

13 KUVIO 2. Harkitsevuus vs. impulsiivisuus -oppimistyylin vertailua. P = Pohjois- Pohjanmaan ammattiopisto, Oulu; I = Sammonlahden yläaste, Lappeenranta, I tutkimusvaihe ja II = Sammonlahden yläaste, Lappeenranta, II tutkimusvaihe (Lappalainen 1995, 91) Oulussa Pohjois-Pohjanmaan ammattioppilaitoksessa (Kurttila, 1993) tehdyn tutkimuksen loppuraportissa ei valitettavasti mainita, kuinka elintarvikealan opiskelijoiden oppimistyylit jakautuivat oppilaittain, eikä tietoa löytynyt enää tutkimuksessa olleilta opettajiltakaan. Olisi ollut mielenkiintoista vertailla saatuja tuloksia kymmenen vuoden aikaväliltä 5.1.2 Visuaalinen-auditiivinen-kinesteettinen-oppimistyyli Kuten taulukosta 2 havaitaan, tutkimukseen osallistuneista 16 oppilaasta suurin osa (44 %) oli oppimistyyliltänsä visuaalisia. Neljännes oppilaista (25 %) oli oppimistyyliltänsä kinesteettisiä, mutta vain yksi oppilas (6 %) oli auditiivinen. Lisäksi yksi oppilaista (6 %) oli oppimistyyliltänsä sekä visuaalinen että kinesteettinen, mistä johtuen prosenttien yhteenlaskettu summa on yli sata prosenttia. Tässä vaiheessa influenssa "iski" luokkaan, joten neljän oppilaan oppimistyyliä ei tiedetä. Lisäksi yksi oppilas ei palauttanut testiä. Tästä johtuen luokasta kolmanneksen (31 %) aistien käyttöön perustuvaa oppimistyyliä ei tiedetä. Aikaisempien tutkimusten mukaan (Dryden & Vos 2002, 129-131) peruskoulun ja lukion oppilaiden (ikäjakauma 10 17 vuotta) oppimistyylit jakautuvat seuraavasti: 37 % oppilaista ovat oppimistyyliltänsä kinesteettisiä, 34 % auditiivisia ja vain 29 % visuaalisia. Sen sijaan useimmat aikuiset oppivat parhaiten visuaalisesti. Tässä tutkimuksessa suurin osa aikuisuuden kynnyksellä olevista

14 nuorista (ikäjakauma 18 21 vuotta) olivat oppimistyyliltänsä visuaalisia, eli heidän oppimistyylinsä noudatti aikuisten oppimistyyliä. Tuloksia vertailtaessa ei sovi kuitenkaan unohtaa, että useimmiten me kaikki käytämme jossain määrin kutakin kolmesta eri oppimistyylistä vaihtaen oppimistyyliä tarpeen mukaan (Markwort & Marckwort 1994, 48-49 ja Dryden & Vos 2002, 129-131). Taulukko 2. Visuaalinen-auditiivinen-kinesteettinen -oppimistyylitestin pistemäärät oppilaskohtaisesti. * = opiskelija on sekä visuaalinen että kinesteettinen;? = oppimistyyli ei tiedossa. 5.1.3 Analyyttinen ja holistinen oppimistyyli Luokan analyyttinen ja holistinen oppimistyyli testattiin aikuisille tarkoitetulla OppimisTyyliAnalyysi -kyselylomakkeella (OTA). Koko luokan raakatulokset on esitetty liitteessä 4. Tulosten perusteella luokassa on enemmän holistisia kuin analyyttisiä piirteitä. Yksittäisiä opiskelijoita tarkasteltaessa (Kuvio 3) ainoastaan yksi oppilas (6%) oli täysin holistinen. Tulos vastaa Prashnigin (2000, 179) ilmoittamaa osuutta: noin 5 10% ihmisistä ovat oppimistyyliltänsä täysin joko analyyttisiä tai holistisia. Suurin osa luokan oppilaista (69%) oli sopeutuvia, eli selvää rajaa analyyttisen tai holistisen oppimistyylin välille ei voinut vetää. Täysin sopeutuvia oli 38%, muilla joko analyyttinen (noin 19%) tai holistinen (noin 19%) oppimistyyli oli vallitsevana. Lisäksi poissaolijoiden (25%) oppimistyyli tällä testillä jäi arvoitukseksi. Jakoperusteena yksittäisille opiskelijoille käytettiin Prashnigin (2000, 178-179) viittä perusaluetta, joissa analyyttisellä ja holistisella henkilöllä on täysin vastakkaiset tarpeet (ks. Taulukko 1): äänet, valaistus, työskentelypaikka, sitkeys sekä ruuan tai juoman nauttiminen.

15 Tulosten mukaan suurin osa luokan oppilaista osaa vaihtaa oppimistyyliänsä joustavasti, vaikka osalla joko analyyttinen tai holistinen oppimistyyli olikin vallitsevana. Opettajan kannalta tämä on positiivinen yllätys: vaihtelevilla opetusmenetelmillä opetuksella pitäisi saavuttaa vähintäänkin kohtuullisia tuloksia myös oppimisen suhteen. KUVIO 3. Oppilaiden oppimistyyli OTA-testin (analyyttinen ja holistinen) mukaan. 5.2 Oppimistyylitestien vertailua Taulukossa 3 on esitetty tutkimukseen osallistuneiden oppilaiden oppimistyylit kaikilla kolmella oppimistyylitestillä tehtynä. Oppimistyyliltänsä harkitsevat oppilaat jakautuivat lähes puoliksi visuaalisiin ja kinesteettisiin, molempia löytyi kolme oppilasta seitsemästä eli 43 %. Yhden harkitsevan (14 %) oppimistyyliä ei tiedetä. Impulsiivisista oppilaista ainoastaan yhden aisteihin perustuva oppimistyyli tuli esille: hän oli visuaalis-kinesteettinen. Olisi ollut mielenkiintoista tietää myös muiden impulsiivisten aisteihin perustuva oppimistyyli, koska oletettavaa on, että yhdistelmä impulsiivinen ja kinesteettinen aiheuttaisi eniten ongelmia opiskelussa. Mutta he olivat poissa kun testiä tehtiin, enkä katsonut tarpeelliseksi tehdä heille testiä myöhemmin uudestaan asia, joka nyt jo vähän harmittaakin.

16 Taulukko 3. Oppimistyylien vertailua oppilaskohtaisesti.?=oppilas poissa, joten hänen oppimistyylinsä ei ole tiedossa. Kaikki neljä opiskelijaa, jotka eivät oppimistyyliltänsä kuuluneet harkitseviin eivätkä impulsiivisiin (keskiryhmä), olivat visuaalisia. Heistä kolme (75 %) olisi aikaperustein ollut impulsiivisia, mutta he tekivät virheitä likimain keskiarvon verran tai vähemmän, mikä puolestaan oli harkitsevien jakoperuste. Tämä joukko hyötyi selvästi visuaalisesta oppimistyylistänsä: testi perustui hyvin paljon näköaistiin, koska mallikuva piti löytää kuuden kuvan joukosta (ks. liite 1). Sen sijaan yksi "väliinputoajista" (25 %) olisi kuulunut aikaperustein harkitseviin, mutta hän teki hieman keskiarvoa enemmän virheitä. Hän hermostui täysin testaustilanteessa, mikä onkin testin isän Kaganin mukaan tyypillistä harkitseville. Harkitseva henkilö ahdistuu ongelmatilanteissa ja pyrkii välttämään epäonnistumista (Lappalainen 1995, 29). Häntä häiritsi suuresti myös sekuntikellon tikitys. OTA-testin (analyyttisen ja holistisen oppimistyylin) mukaan hän tarvitseekin lähes täydellistä hiljaisuutta keskittyessään. Tämä selittänee osaltaan myös testituloksen. Hänen kohdallaan kaikki kolme oppimistyylitestiä tukivat toisiansa selittäen eri osa-alueita hänen käyttäytymisessään.

17 KUVIO 4. Luokan ajattelutyyli (harkitseva, impulsiivinen, keskiryhmä) kahdella eri oppimistyylitestillä: harkitsevuus vs. impulsiivisuus (Matching Familiar Figures, MFF) sekä analyyttinen ja holistinen (OppimisTyyliAnalyysi, OTA) Kuviossa 4 on vertailtu luokan ajattelutyyliä kahdella eri oppimistyylitestillä: Matching Familiar Figures (MFF; harkitsevuus vs. impulsiivisuus) ja Oppimis- TyyliAnalyysi (OTA; analyyttisyys ja holistisuus) -testeillä. Molempien testien mukaan harkitsevia oli luokan oppilaista 44 %. Sen sijaan impulsiivisten ja keskiryhmän suhteen käytetyt kaksi oppimistyylitestiä antoivat toisistaan poikkeavan tuloksen. Oletettavaa kuitenkin on, että poissaolijat huomioiden tulokset lähenisivät toisiaan myös impulsiivisissa ja keskiryhmässä: OTA -testin poissaolijoista MFF -testin mukaan kaksi oppilasta olivat impulsiivisia ja yksi oppilas kuului keskiryhmään. Yksittäisten oppilaiden suhteen poikkeavuutta kahden testin välillä oli jonkun verran, mutta pääsääntöisesti näyttäisi siltä, että luokkaa kokonaisuutena tarkasteltaessa nämä kaksi erilaista oppimistyylitestiä ovat ajattelutyylin suhteen vertailukelpoisia. Vertailtaessa aistien käyttämistä oppimisessa kahden eri oppimistyylitestin tulokset poikkesivat toisistansa huomattavasti (Kuvio 5). OTA-testin mukaan luokan oppilaista kolmannes (31%) oli kinesteettisiä, viidennes (19%) auditiivisia ja kahdeksasosa (12,5%) visuaalisia. Lisäksi kaksi oppilaista (12,5%) käytti kaikkea kolmea aistiaan yhtä paljon! Visuaalinen-auditiivinen-kinesteettinen - oppimistyylitestissä kinesteettisten osuus oli pienempi (19%), mutta varsinkin visuaalisen oppimistyylin osuus oli huomattavasti suurempi kuin OTA-testissä, liki 38 %. Lisäksi auditiivisten osuus oli vain 6%, mikä tuli OTA-testissä selkeämmin esiin. Tuloksista voi päätellä, että yksikään oppilas ei käytä ainoastaan yhtä aistiansa oppimisessa vaan vähintään kahta. Tätä tukee myös teoria: aisteja vaihdellaan oppimistilanteessa tarpeen mukaan. Tästä syystä myös eri oppimistyylitestien vertailu on hankalampaa aistien kuin esim. ajattelutyylin välillä, onhan ajattelutyyli suhteellisen pysyvä ominaisuus läpi elämän.

18 KUVIO 5. Aistien käyttäminen oppimisessa kahdella eri oppimistyylillä: visuaalinenauditiivinen-kinesteettinen ( Testaa oma oppimistyylisi ) sekä analyyttinen ja holistinen (OppimisTyyliAnalyysi, OTA) 5.3 Yhteenveto Tässä tutkimuksessa testattiin yhden Pohjois-Pohjanmaan ammattikoulun elintarviketeknologian koulutusohjelmaa käyvän luokan (16 oppilasta) oppimistyyliä kolmen erilaisen oppimistyylianalyysin avulla: harkitsevuus vs. impulsiivisuus; visuaalinen, auditiivinen ja kinesteettinen sekä analyyttinen ja holistinen - oppimistyyli. Vastausprosentti vaihteli 69 ja 94 %:n välillä, oppimistyylianalyysistä riippuen, joten tuloksia ei voi yleistää koskemaan elintarvikealan opiskelijoita yleisemmin; tutkimus on suuntaa antava. Tutkimuksessa pyrittiin saamaan vastauksia seuraaviin tutkimus-tehtäviin: mitä oppimistyylejä oppilailla on, tukevatko eri testit toisiaan opiskelijoiden tyylien hahmottamisessa sekä kuinka oppimistyylianalyysin tulokset voitaisiin huomioida käytännön opetustyössä. Mitä oppimistyylejä tutkimukseen osallistuneilla oppilailla oli? Suurin osa oppilaista oli harkitsevia, visuaalisia ja joustavia oppimistyyliensä suhteen; luokasta löytyi ainoastaan yksi selvästi holistinen oppilas. Harkitsevien suuri osuus saattaisi viitata osittain myös ammatinvalintaan: harkitsevuus on haluttu ja tarpeellinen ominaisuus elintarvike-teknologian alalla. Mitään tyypillistä oppilasprofiilia ei näin pienestä joukosta kuitenkaan noussut esille. Olemme oppimistyyliltämme omanlaisiamme, eikä mikään oppimistyyli ole parempi kuin joku toinen. Näin opettajan näkökulmasta oppilaiden joustavuus oppimistyylien suhteen oli kuitenkin positiivinen yllätys: vaihtelevilla opetusmenetelmillä opetuksella pitäisi saavuttaa vähintäänkin kohtuullisia tuloksia myös oppimisen suhteen.

19 Tukevatko eri testit toisiaan opiskelijoiden tyylien hahmottamisessa? Ajattelutyyliltänsä harkitsevat ja impulsiiviset oppilaat tulivat esille hyvin samankaltaisena kahdella käytetyllä testillä. Sen sijaan aisteihin perustuvassa oppimistyylissä käytetyt kaksi testiä antoivat luokasta aivan erilaisen kuvan. Eri oppimistyylitestien vertailu on vaikeaa; oppimistyylit ja -testit ovat erilaisia. Lisäksi jokaisella meistä on useita oppimistyylejä, jotka vain odottavat sopivaa tilaisuutta käynnistyäkseen ; etsimme valikoimastamme kuhunkin oppimistilanteeseen parhaiten sopivan oppimistyylin. Eri oppimistyylitestien avulla oppilaasta saa monipuolisen kuvan oppijana; kaikki kolme oppimistyylitestiä tukivat toisiaan selittäen eri osa-alueita oppilaiden käyttäytymisestä erilaisissa oppimistilanteissa. Kuinka oppimistyylianalyysin tulokset voitaisiin huomioida käytännön opetustyössä? Jo yhden oppimistyylitestin tekeminen antaa opettajalle arvokasta tietoa opiskelijan oppimistyylistä. Kukin oppimistyylitesti tuo kuitenkin opiskelijasta myös hyvin paljon sellaista tietoa, mikä muissa testeissä ei tule ilmi, mutta joka selittää hänen käytöstään tietyissä tilanteissa. Opettajan tuskin kannatta tehdä koko luokalle useita oppimistyylitestejä, mutta ongelmatilanteita ratkottaessa kaksi tai useampi oppimistyylitesti voisi avata uusia ratkaisumalleja opettajalle jonkun yksittäisen oppilaan suhteen. Tällöin myös opiskelijan olisi helpompi ymmärtää käytöstään, ja hän saattaisi helpommin suostua yhteistyöhön oli ongelma sitten käytöksessä tai oppimistuloksissa. Monestihan juuri ne, jotka eivät saa oppimistyylinsä mukaista opetusta, turhautuvat ja saattavat alkaa häiritä muita oppilaita. Kun opiskelija tietää oman oppimistyylinsä, voi hän ottaa sen huomioon ainakin kotona opiskellessansa. Ja opettaja voi mukauttaa opetustansa paremmin vastaamaan myös hänen oppimistyyliänsä tai oppilaalle voidaan antaa tukiopetusta juuri hänen omalla oppimistyylillänsä. Jos opiskelijan oppimistyyli on hyvin joustamaton, voidaan häntä myös vähitellen yrittää opettaa laajentamaan oppimistyylikirjoansa.

20 6 Pohdinta Opinnäytetyöni käsittelee ajankohtaista ja muodikastakin aihetta, oppimistyylejä. Oppilaiden oppimistyylien tunteminen on opettajalle erinomainen työkalu sekä opetusta suunniteltaessa että etsittäessä oppilaan mahdollisten oppimisvaikeuksien syitä. Mutta ainoastaan oppilaiden oppimistyylien tunteminen ei riitä: opettajan on tiedostettava myös oma oppimistyylinsä, opetammehan vaistomaisesti samalla tavalla kuin itse oppisimme parhaiten. Vaikka olen aiemmin testannut myös itseni, niin tämä tutkimus on syventänyt myös omaa tietämystäni itsestäni ja oppimistyyleistäni. Retki oppimistyylien maailmaan on ollut sekä mielenkiintoista että palkitsevaa! Kuinka hyödyntää tutkimuksen tuloksia? Opinnäytetyöni aihe on jo nyt herättänyt kiinnostusta opettajanhuoneessa; moni haluaisi myös lukea työni sen valmistuttua. Eikä minulla ole mitään sitä vastaan. Joten keskustelua oppilaiden oppimistyyleistä ja niiden merkityksestä opetuksessa käytäneen opettajanhuoneessa myös jatkossa. Koska tutkimuksessa tutkittiin vain yhden luokan oppilaiden oppimistyylejä, tutkimus kiinnostaa luonnollisesti erityisesti tätä luokkaa opettavia opettajia. Myös minulle luokan ryhmänohjaajana luokan oppimistyylien tutkiminen erilaisilla oppimistyyli-testeillä on antanut pohdinnan aihetta ja oivalluksia. Olen saanut luokastani ryhmänä hyvän kokonaiskuvan. Lisäksi uskoisin, että ymmärrän yksittäisten oppilaiden käyttäytymistä luokassa nyt huomattavasti paremmin kuin ennen. Oppimistyylitestit ovat avanneet minulle uusia ovia oppilaitteni suhteen. Ja olen yrittänyt ottaa erilaisia oppimistyylejä huomioon myös opetuksessani sekä hyvällä että huonolla menestyksellä! Eri oppimistyyleille ei ole vielä kehitetty niihin sopivia opetus-menetelmiä, mutta joustavalla ja vaihtelevalla, kaikki aistit huomioon ottavalla opetuksella saa, ainakin teoriassa, myös parhaan oppimistuloksen. Joten opetus-suunnittelun haasteet jatkuvat Mitä hyötyä oppilaille on oppimistyylinsä tietämisestä? Oppimistyylinsä tiedostaminen vaikuttaa useimmiten positiivisesti oppilaan käyttäytymiseen ja oppimiseen: Hänen itsetuntemuksensa ja samalla itseluottamuksensa kasvavat. Lisäksi kun oppilas tiedostaa oman oppimistyylinsä, voi hän ottaa sen huomioon myös kotona opiskellessaan. Oppiminen ja opiskelu tulevat mielekkäämmäksi, opiskelumotivaatio kasvaa ja oppimistulokset paranevat. Tosin vain siinä tapauksessa, että oppilasta kiinnostaa tietää oma oppimistyylinsä. Uskot sä tosissas näihin testeihin? kysyi eräs oppilaistani tohkeissaan. Oppimistyylitestit eivät kerro koko totuutta, eikä niitä pidä ottaa liian kirjaimellisesti. Mutta työvälineenä ne ovat oivallinen apuväline, kun haluaa oppia tuntemaan itsensä paremmin oppijana ja yksilönä niin opettajalle kuin oppilaallekin. Olemme erilaisia, kukin taaplaa tavallaan. Oppimistyylit auttavat ymmärtämään, ja toivoisin, että myös suvaitsemaan, erilaisuutta.

21 En usko, että omalta osaltani retkeni oppimistyyleihin päättyy tähän tutkimukseen. Mikäli oppilaalla on esimerkiksi oppimisvaikeuksia, niin ongelmaa ratkoessani palaan tämän yksittäisen oppilaan oppimistyylitestin tuloksiin. Jatkossa olisi lisäksi mielenkiintoista selvittää, minkälaisia oppimistyylejä elintarvikealalla on yleisemmin. Onko olemassa oppimistyyliltänsä tyypillistä elintarvikealan opiskelijaa? Miten oppimistyylit eroavat esimerkiksi elintarviketeknologian ja kokkilinjan opiskelijoiden kesken? Lopuksi haluan kiittää opiskelutovereitani ja opettajakollegoitani heidän osoittamastaan kiinnostuksesta ja tuesta tätä työtä tehdessäni. Erikoiskiitos Säde- Pirkolle osasit asettaa sanasi aina niin, että jaksoin taas eteenpäin välillä kuoppaisellakin tiellä. Ja perheelleni lämpimät kiitokset kärsivällisyydestä ja joustavuudesta.

22 LÄHTEET Dryden, G. & Vos, J. 2002. Oppimisen vallankumous. Uusien oppimistapojen maailma. 2. uudistettu laitos. Helsinki: RT-Print. Kurttila, P. 1993. Oppimistyylit ryhmittelyperusteina 1992-1993. Pohjois-Pohjanmaan ammattioppilaitos. Ei julkaistu. Lappalainen, O. 1995. Oppimistyyli harkitsevuus vs. impulsiivisuus ja tiedonhankintatyylit. Acta Universitatis Tamperensis A 441. Tampere: Tampereen yliopisto. Leino, A-L. & Leino, J. 1990. Oppimistyyli - teoriaa ja käytäntöä. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy. Marckwort, A & Marckwort, R. 1994. Kouluttajan uudet vaatteet. Tampere: Tammer-Paino Oy. Prashnig, B. 2000. Erilaisuuden voima. Jyväskylä: WS Bookwell Oy. Ropo, E. 1984. Oppiminen ja oppimisen tyylit. Acta Universitatis Tamperensis A 172. Tampere: Tampereen yliopisto. Toivonen, V-M. & Kiviaho, M. 1998. Tässä suhteessa: erilaisuus, yhteys ja yhteistyö: NLP vuorovaikutuskirja. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy. S. 103-134..

LIITTEET DUNN & PRASHNIG OPPIMISTYYLIANALYYSI AIKUISET RYHMÄN RAAKATULOKSET POHJOIS-POHJANMAAN AMMATTIOPPILAITOS, ELINTARVIKETEKNOLOGIAN KOULUTUSOHJELMA TIEDONKÄSITTELY JAKSOTTAINEN 20 17 SAMANAIKAINEN AJATTELUTYYLI POHDISKELEVA 15 23 IMPULSIIVINEN AISTIEN KÄYTTÄMINEN KUULOAISTI (KUULEMINEN) 17 KUUNTELEMINEN KUULOAISTI (ULKOINEN) 21 PUHELEMINEN/KESKUSTELU KUULOAISTI (SISÄINEN) 15 ITSELLEEN PUHELUA/SISÄISTÄ DIALOGIA NÄKÖAISTI (SANAT) 19 LUKEMINEN NÄKÖAISTI (ULOINEN) 12 KATSOMINEN/KATSELEMINEN NÄKÖAISTI (SISÄINEN) 13 VISUALISAATIO/MIELIKUVITUS TUNTOAISTI (KOSKETTAMINEN) 20 KÄSITTELEMINEN LIIKE- JA LIHASAISTI (ULKOINEN) 18 KOKEMINEN/TEKEMINEN LIIKE- JA LIHASAISTI (SISÄINEN) 18 TUNTEMUKSET/INTUITIO LIIKKUMINEN PYSYY PAIKALLAAN 15 12 TARVITSEE LIIKUNTAA SYÖ/JUO EI TARVITSE SYÖMISTÄ 17 17 TARVITSEE SYÖMISTÄ/JUOMISTA VUOROKAUDEN AIKA VARHAINEN AAMU 8 19 AAMUPÄIVÄ 6 ILTAPÄIVÄ 12 ILTA ÄÄNET HILJAISUUS 25 17 ÄÄNET/MELU/MUSIIKKI

2 VALAISTUS kirkas valaistus 12 13 himmeä valaistus LÄMPÖTILA viileä 11 22 lämmin OLESKELUTILA toimistomainen 8 21 vapaamuotoinen TYÖRYHMÄT yksin 17 19 pari 14 vertainen 10 työryhmä AUKTORITEETTI valvottuna 14 8 ilman valvontaa MOTIVAATIO oma 21 4 ulkoinen PITKÄJÄNTEISYYS pitkäjänteinen/ järjestelmällinen 13 22 spontaani/vaihteleva 11 alhainen pitkäjänteisyys SOPEUTUVUUS sopeutuva 16 28 sopeutumaton VASTUU vastuuntuntoinen 21 8 alhainen vastuuntunto TEHTÄVÄN SUORITTAMINEN muut ohjaavat 23 27 ohjaa itse itseään VAIHTELU rutiineihin pitäytyvä 14 14 muutoshaluinen OPPIMISTYYLI analyyttinen holistinen