PÄIVÄKOTI NOOAN ARKIN ESIOPETUSSUUNNITELMA 2003-2004
SISÄLLYSLUETTELO 1. Johdanto 2. Kasvatuksen ja opetuksen arvoperusta 3. Oppiminen esiopetuksessa 4. Esiopetuksen tavoitteita ja keskeisiä sisältöjä 4.1. Kielellinen kehitys ja äidinkieli 4.2. Matematiikka 4.3. Luonto- ja ympäristökasvatus 4.4. Taito- ja taidekasvatus 4.4.1. Kuvaamataito ja käsityö 4.4.2. Musiikki 4.4.3. Liikunta 4.5. Terveyskasvatus 4.6. Uskontokasvatus 4.7. Eettinen kasvatus 5. Arviointi Lähteet
1. JOHDANTO Tämä esiopetussuunnitelma toimii Päiväkoti Nooan Arkissa 6-vuotiaiden ikäryhmälle annettavan esiopetuksen pohjana. Esiopetussuunnitelma on tehty Opetushallituksen Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteiden hengessä. Esiopetussuunnitelman tueksi kirjataan vuosittain syys- ja kevätlukukaudelle teemoja, joita tullaan käsitelemään vuoden aikana. Esiopetussuunnitelma on kehittyvä ja sen tarkoituksena on antaa tilaa toiminnan toteutukselle, ei kahlita sitä. Sen vuoksi tämä opetussuunnitelma ei rajaa tarkasti opetettavaa ainesta, vaan opettajalle jää tilaa toteuttaa opetusta myös lasten kiinnostuksen kohteiden pohjalta. 2. KASVATUKSEN JA OPETUKSEN ARVOPERUSTA Päiväkoti Nooan Arkki on kristillinen päiväkoti, jonka kasvatus ja opetus perustuvat kristillisen etiikan mukaisiin arvoihin. Esiopetuksen tavoitteena on tukea lapsen kasvua ihmisyyteen sekä ohjata häntä elämän kannalta tarpeellisissa tiedoissa ja taidoissa. Lisäksi esiopetuksen tavoitteena on (osana varhaiskasvatusta) parantaa lasten oppimisedellytyksiä. 3. OPPIMINEN ESIOPETUKSESSA Esiopetus on kokonaisopetusta, jossa eri tiedonalat muodostavat yhtenäisiä kokonaisuuksia. Opetus rakentuu erilaisten teemojen ja aihekokonaisuuksien ympärille. Lasten omat kiinnostuksen kohteet, kokemukset ja lähiympäristö muodostavat oppimisen perustan. Esikouluikäinen on utelias tiedon etsijä, hän haluaa oppia uutta. Myönteisiä oppimiskokemuksia saadessaan lapselle syntyy positiivinen suhtautuminen oppimista kohtaan. Lapsi suunnittelee, toteuttaa ja arvioi omaa toimintaansa yksin ja yhdessä toisten kanssa. Lapsen ajatuksia kuunnellaan ja lapsen oppimisprojektia ohjataan olettamuksien teosta suunnitteluun ja suoritukseen; tulosten arvioinnista päätelmien tekoon ja aina raportointiin asti. Oppimisprosessissa käytetään hyväksi monipuolisia työtapoja, jotta eri kehitysvaiheessa ja eri tavoilla oppivat lapset saavat yksilöllisiä välineitä omaan oppimiseensa. Esiopetuksessa käytettäviä toimintatapoja ovat yksilöllinen työ, pari- ja ryhmätyö, yhteistoiminnallinen työskentely, yhteinen opetustuokio sekä ohjatun ja vapaan toiminnan vuorottelu.
Leikki on lapselle luonteenomainen tapa oppia. Lapsen leikki on sisäsyntyistä toimintaa. Lapsi leikkii yksin tai yhdessä toisten kanssa. Leikki tarjoaa monipuoliset mahdollisuudet lapsen sosiaaliselle ja emotionaaliselle kehitykselle. Lapsi oppii havainnoimalla, kyselemällä, kokeilemalla ja kokemalla; yksin tai yhteistoiminnassa toisten kanssa. Elämysten kautta lapsi kokee oivalluksia ja saa uusia näkökulmia asioista ja ilmiöistä sekä hahmottaa yleisiä lainalaisuuksia ja asiakokonaisuuksia. Aikuisen tehtävänä on toimia ohjaajana, mielenkiinnon suuntaajana sekä tarkoituksen- mukaisen oppimisympäristön luojana. Aikuinen luo edellytyksiä lapsen ajattelun kehittymiselle ja pyrkii suunnittelemaan toimintaa yksittäisen lapsen tarpeiden ja koko esiopetusryhmän mielenkiinnon kohteiden pohjalta. Esiopetuksessa lapselle ei aseteta tiettyjä tulostavoitteita, vaan tavoitteet ovat ns. prosessitavoitteita, jolloin arvioinnin kohteena ovat oppimiseen johtaneet prosessit. 4. ESIOPETUKSEN TAVOITTEITA JA KESKEISIÄ SISÄLTÖJÄ 4.1. KIELELLINEN KEHITYS JA ÄIDINKIELI Kielellisen kehityksen tukeminen kuuluu kuusivuotiaiden opetuksen keskeisimpiin tehtäviin, sillä kielelliset valmiudet luovat pohjaa kaikelle muulle oppimiselle. Opetus rakennetaan lapsen kielellisten valmiuksien pohjalle. Kielelliset valmiudet kehittyvät toiminnan kautta ja kaikissa arkipäivän tilanteissa. Lasta rohkaistaan ilmaisemaan ajatuksiaan ja tunteitaan niin, että hänelle syntyy halu ja taitoja ilmaista itseään kielellisesti. Tuetaan lapsen sana- ja käsitevaraston sekä kielellisen tietoisuuden kehitystä. Lasta ohjataan ja tuetaan hänen kehitystasoonsa sopivalla tavalla havaintojen teossa, kielen, ajattelun, muistin ja luovuuden kehityksessä, keskittymiskyvyssä sekä tehtävien loppuun suorittamisessa. Kielellisten ohjeiden vastaanottoa, kuuntelutaitoa ja kielen tarkoituksenmukaista käyttöä harjoitellaan vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Sadut, tarinat, lorut, lasten tietokirjallisuus, leikit, pelit ja draama ovat keskeisiä välineitä lapsen kielellisen kehityksen tukemisessa, kuten myöskin oppimisympäristöön sijoitettu, tekstitetty havaintomateriaali.
4.2. MATEMATIIKKA Tavoitteena on loogisen ajattelun, päättelykyvyn ja ongelmanratkaisun sekä ajantajun kehittyminen. Matemaattinen ajattelu kehittyy esikoululaisten leikeissä: lapsi rakentelee, vertailee, järjestelee, lajittelee, laskee, luokittelee, mittaa, ratkaisee ongelmia. Matemaattiset tehtävät tulevat esiopetuksessa esille erilaisten teemojen ja muun toiminnan yhteydessä. 4.3. LUONTO- JA YMPÄRISTÖKASVATUS Tavoitteena on lähiympäristöön tutustuminen ja itsensä kokeminen suomalaiseksi ja veikkolalaiseksi sekä luonnon kunnioittaminen, ympäristön monimuotoisuuden havaitseminen ja itsensä hahmottaminen osana luontoa ja ympäristöä. Retket luontoon ja lähiympäristöön auttavat esikoululaista tekemään havaintoja luonnosta, erilaisista ympäristöistä sekä ihmisen ja luonnon vuorovaikutuksesta. Liikkumalla luonnossa lapsi oppii arvostamaan luontoa ja tekemään oikeita valintoja luonnon suojelemiseksi. Luontoon suuntautuvien tutkimusretkien välityksellä lapsi oppii tekemään havaintoja luonnosta sekä nimeämään ja tutkimaan luontoon liittyviä asioita ja ilmiöitä. 4.4. TAITO- JA TAIDEKASVATUS Kuvaamataidon ja käsityön, musiikin ja liikunnan osa-alueiden yhteisenä tavoitteena on ilon ja onnistumisen kokemuksien saaminen sekä lapsen itseluottamuksen vahvistuminen. Lapsi saa välineitä itsensä ilmaisuun ja luovuuteen. 4.4.1. KUVAAMATAITO JA KÄSITYÖ Rakentelemalla ja tekemällä itse kuvia lapsi hahmottaa omaa maailmaansa ja välittää ajatuksiaan niiden kautta. Harjaantuessaan käyttämään erilaisia tekniikoita lapsen mahdollisuudet ilmaista omia mielikuviaan lisääntyvät. Lapsen hienomotoriset taidot sekä käden ja silmän koordinaatio harjaantuvat hänen käyttäessään erilaisia välineitä. Opettajan tehtävänä on mahdollistaa erilaisia elämyksiä ja kokemuksia, joita lapsi voi käyttää mielikuviensa lähteenä. Hän luo lapselle mahdollisuuksia ilmaista itseään tarjoamalla monipuolista materiaalia, tilan ja työrauhan toteutukselle. Opettaja myös kirjaa lapsen ajatuksia ja kertomuksia töistä ja liittää tekstit valmiisiin tuotoksiin. Kuvaamataidon ja käsityön avulla lapsi oppii havaitsemaan, säilyttämään ja suojelemaan kauneutta.
4.4.2. MUSIIKKI Tavoitteena on aikaisemmin opittujen tietojen ja taitojen vahvistuminen ja uusien asioiden omaksuminen. Lapsi oppii hallitsemaan äänenkäyttöään ja kontrolloimaan sitä. Lapsen muisti ja mielikuvitus kehittyvät hänen työstäessään aikaisemmin oppimiaan lauluja ja keksiessään omia improvisointeja. Musiikin osa-alueita (laulaminen, soittaminen, kuuntelu, rytmiikka ja ilmaisu) monipuolisesti yhdistämällä lapsi saa kokonaisvaltaisia kokemuksia musiikista ja kykenee käyttämään hyväkseen musiikin perustekijöitä. Lapsi saa musiikillisia valmiuksia ja mahdollisuuksia ilmaista itseään musiikin keinoin. Suomalainen kansanperinne antaa monipuolisia mahdollisuuksia toteuttaa musiikkikasvatusta. Lapsi saa mahdollisuuksia tutustua omaan rikkaaseen kulttuuriperinteeseemme. 4.4.3. LIIKUNTA Lapselle tarjotaan joka päivä mahdollisuus liikkua vapaasti tai ohjatusti. Liikkuminen edistää lapsen kehontuntemusta ja -hallintaa. Liikunnan avulla lapsi saa kokemuksia monista käsitteistä, jotka hän oppii omakohtaisen liikkumisen avulla. Liikunta antaa lapselle mahdollisuukden tutustua esim. kielellisiin ja matemaattisiin käsitteisiin itse tekemällä ja kokeilemalla. Liikunta harjaannuttaa monipuolisesti karkeamotorisia taitoja, edistää fyysistä kasvua ja kehitystä. Ilman kilpailuhenkisyyttä tapahtuva liikkuminen edesauttaa myönteisen asenteen ja tottumuksen syntymistä liikuntaa kohtaan, millä on oma merkityksensä terveellisten elintapojen muodostumisen kannalta. 4.5. TERVEYSKASVATUS Terveys on lapsen kokonaisvaltaista hyvinvointia. Terveyskasvatuksen tavoitteena on yksilön terveyteen, ympäristön siisteyteen ja turvallisuuteen liittyvien tietojen ja taitojen omaksuminen sekä terveellisten ruokailutottumusten ja liikunnan merkityksen ymmärtäminen ihmisen hyvinvoinnille.
4.6. USKONTOKASVATUS Uskontokasvatuksen perustana on kristillinen kulttuuriperinne, sen arvot ja normit. Lapsi pääsee osalliseksi juhlapyhien perinteestä ja saa tietoa kristinuskon keskeisestä sisällöstä ja kulttuuriperinteestä. Lapsi saa vastauksia uskontoon liittyviin kysymyksiinsä sekä mahdollisuuden hiljentymiseen ja hartauden kokemiseen. Uskontokasvatusta toteutetaan lapsen kodin vakaumusta kunnioittaen. Kristillisessä kasvatusilmapiirissä lapsi saa kokea turvallisuutta ja hyväksyntää. 4.7. EETTINEN KASVATUS Tavoitteena on kasvaa totuuteen, hyvyyteen ja lähimmäisenrakkauteen: tasapainoiseksi ja toiset huomioonottavaksi yksilöksi. Yhdessä toimiessaan lapset tottuvat vastuun ottamiseen ja jakamiseen, ristiriitojen ratkaisemiseen ja toisten auttamiseen sekä oman ja toisten työn arvostamiseen. Opettajan tehtävänä on tarttua lasten kysymyksiin sekä omata herkkyyttä havaita mahdollisia ristiriitatilanteita lasten suhteissa ja pohtia niitä yhdessä lasten kanssa. 5. ARVIOINTI Arviointi on olennainen osa lapsenkin oppimista. Oppimisen painopisteenä on ajattelun taitojen kehittyminen: oma-aloitteinen tiedonhankinta ja ongelmanratkaisu, tiedon prosessointi ja soveltaminen. Esikoululaisen kehittymisestä ja oppimisesta käydään arviointikeskusteluja. Niihin osallistuu kasvattaja, vanhemmat, mahdolliset muut asiantuntijat sekä esikoululainen itse. Kaikkien esikoululaisten itsearviointia pyritään kehittämään. Arvioinnin tukena käytetään kasvun kansiota, joka kertoo lapsen kasvusta, kehityksestä ja oppimisesta. Kasvun kansion käytön osa-alueita ovat toiminnan ja oppimisen dokumentointi, töiden valikointi ja arviointi. Tarkastellessaan töitään ja valikoidessaan ja arvioidessaan niitä, esikoululainen näkee oman kehityksensä ja omat vahvat puolensa. Hän voi asettaa itselleen ja oppimiselleen myös omia tavoitteita, jolloin oppiminen alkaa edetä tiedostetumpaan suuntaan. Lapsen itsetuntemus kehittyy itsearvioinnin kautta. Arviointi on myös opettajan oman työn kehittämisen väline. Opettaja arvioi jatkuvasti opetussuunnitelmaa, opetuksen tavoitteita, sisältöjä, toimintaa ja teemoja. Myös arviointia pitää arvioida.
LÄHTEET: Ahteenmäki-Pelkonen, Leena: Päivähoidon uskontokasvatus. (Karisto Oy, 1993.) Hongisto-Åberg, Marja - Lindeberg-Piiroinen, Anne - Mäkinen, Leena: Musiikki varhaiskasvatuksessa (Fazer Musiikki Oy, 1994.) Kirkkonummen kunnan päivähoidon esiopetussuunnitelman perusteet. (1995.) Kokljuschkin, Mikael: Esiopetusta liikunnan keinoin. (Kirjayhtymä Oy, 1997.) Opetushallitus: Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet. (1996.) Päiväkoti Nooan Arkin esiopetussuunnitelma. (1999.)